31995R2022

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 2022/95,

annettu 16 päivänä elokuuta 1995,

lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Venäjältä peräisin olevan ammoniumnitraatin tuonnissa

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon 22 päivänä joulukuuta 1994 annetun polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumista koskevan neuvoston asetuksen (EY) N:o 3283/94 (1), ja erityisesti sen 23 artiklan, jossa säädetään, että 11 päivänä heinäkuuta 1988 annetun polkumyynnillä tai vientituella muista kuin Euroopan talousyhteisön jäsenvaltioista peräisin tapahtuvalta tuonnilta suojautumista koskevan neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2423/88 (2) soveltamista jatketaan menettelyssä, jota koskevaa 1 päivänä syyskuuta 1994 aloitettua tutkimusta ei ollut saatu päätökseen asetuksen (EY) N:o 3283/94 voimaantulopäivään mennessä,

ottaa huomioon komission ehdotuksen, jonka se on antanut kuultuaan neuvoa-antavaa komiteaa,

sekä katsoo, että

A. MENETTELY

(1) Komissio ilmoitti kesäkuussa 1994 Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä (3) julkaistussa ilmoituksessa aloittavansa Liettuasta ja Venäjältä peräisin olevan ammoniumnitraatin tuontia yhteisöön koskevan polkumyyntimenettelyn ja aloitti tutkimuksen.

(2) Polkumyyntitoimenpiteet Liettuasta ja Venäjältä peräisin olevan ammoniumnitraatin Yhdistyneeseen kuningaskuntaan tapahtuvan tuonnin osalta ovat olleet voimassa toukokuusta 1994 alkaen alueellisen polkumyyntimenettelyn (4) jälkeen. Nämä ovat sellaisten sitoumusten hyväksymisien muodossa, joilla kummastakin maasta tapahtuva vienti Yhdistyneeseen kuningaskuntaan rajoitetaan 100 000 tonniin vuodessa.

(3) Menettely aloitettiin Euroopan lannoitevalmistajien yhdistyksen EFMA:n (European Fertilizer Manufacturer Association) tekemän valituksen johdosta niiden valmistajien puolesta, joiden ammoniumnitraatin yhteistuotanto edustaa todennäköisesti suurinta osaa yhteisön tuotannosta.

(4) Valitus sisälsi todisteita tämän Liettuasta ja Venäjältä peräisin olevan tuotteen polkumyynnistä ja siitä aiheutuvasta aineellisesta vahingosta, ja niitä pidettiin riittävinä menettelyn aloittamiseksi.

(5) Komissio on ilmoittanut asiasta virallisesti valmistajille, viejille ja maahantuojille, joita asian tiedetään koskevan, sekä viejämaiden edustajille että valituksen tekijälle ja on antanut niille osapuolille, joita asia välittömästi koskee, mahdollisuuden ilmoittaa näkökannoistaan kirjallisesti tai pyytää tulla kuulluksi.

(6) Liettualainen viejä, muutamat venäläiset viejät, tietyt maahantuojat ja kaikki valituksen tehneet valmistajat ilmoittivat näkökannoistaan kirjallisesti. Useat osapuolet kuten Liettuan ja Venäjän viranomaiset ovat pyytäneet tulla kuulluiksi; kaikkiin pyyntöihin on suostuttu. Euroopan lannoitteentuojien yhdistys EFIA (European Fertilizer Import Association) myös ilmoitti näkökannoistaan kirjallisesti ja se sai mahdollisuuden tulla kuulluksi.

(7) Komissio lähetti kyselyn niille osapuolille, joita asian tiedettiin koskevan, ja sai yksityiskohtaiset vastaukset valituksen tehneiltä yhteisön valmistajilta, ainoalta liettualaiselta valmistajalta ja viejältä sekä muutamilta yhteisön tuojilta. Komissio sai myös yksityiskohtaisen vastauksen yhdeltä yhteisön valmistajalta, joka ei osallistunut valituksen tekemiseen; tietyiltä venäläisiltä valmistajilta saatiin osittaisia vastauksia.

(8) Komissio on käsitellyt ja tarkastanut kaikki polkumyynnin ja vahingon määrittämistä varten tarpeellisina pitämänsä tiedot ja tehnyt tarkastukset seuraavien yritysten toimitiloissa:

a) Valituksen tehneet yhteisön valmistajat:

- Grande Paroisse SA, Paris-La-Défence, Ranska

- Hydro-Agri-France SA, Neuilly-sur-Seine, Ranska

- Hydro-Agri (UK) Ltd, Immingham, Yhdistynyt kuningaskunta

- Hydro-Agri, Sluiskil BV, Alankomaat

b) Yhteisön maahantuojat, jotka eivät ole etuyhteydessä:

- Noortrade GmbH, Viernheim, Saksa

- Schweizerhall Fertilizer GmbH, Hampuri, Saksa

- Unifert France SA, Sète, Ranska

- Conagra Resources Europe Ltd, Tiverton, Devon, Yhdistynyt kuningaskunta

c) Valmistaja vastaavassa maassa:

- Zaklady Azotawe "Pulawy", Pulawy, Puola

(9) Polkumyyntiä koskeva tutkimus käsitti 1 päivän huhtikuuta 1993 ja 31 päivän maaliskuuta 1994 välisen ajan ("tutkimusjakso").

(10) Komissio on ilmaissut alustavat päätelmänsä kaikille asianosaisille osapuolille. Useat osapuolet esittivät huomautuksensa kirjallisesti; muutamat ovat pyytäneet tulla kuulluiksi ja tämä on myönnetty niille.

(11) Komissio jatkoi kaiken lopullisia päätelmiänsä varten tarpeellisena pitämänsä tiedon hankkimista. Osapuolille on ilmoitettu keskeiset tosiasiat ja huomiot, joiden perusteella on päätetty suositella lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamista. Niille on myönnetty määräaika, jonka kuluessa ne voivat esittää huomautuksia näistä tiedoksiannoista.

(12) Osapuolten esittämät huomautukset otettiin huomioon ja komission päätelmiä muutettiin, milloin se oli aiheellista.

B. KYSEINEN TUOTE JA SAMANKALTAINEN TUOTE

(13) Kyseinen tuote on puristemuotoinen tai rakeinen ammoniumnitraatti, joka sisältää 33-35 prosenttia vesiliukoista typpeä.

(14) Fyysisiltä ja teknisiltä ominaisuuksiltaan yhteisön tuotannon valmistama ammoniumnitraatti on samankaltainen tuote kuin Venäjän ja Liettuan yhteisöön viemä ammoniumnitraatti sekä vastaavana maana käytetyssä Puolassa valmistettu ja myyty ammoniumnitraatti (22-24 kohta).

C. YHTEISÖN TUOTANTO

(15) Valituksen tehneet valmistajat edustavat 94 prosenttia yhteisön ammoniumnitraatin tuotannosta ja näin ollen muodostavat yhteisön tuotannon asetuksen (ETY) N:o 2423/88 4 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

(16) Yhteisön tuojia edustava EFIA vaati, että Hydro Fertilizers Ltd (UK) olisi luettava yhteisön valmistajiin kuulumattomaksi, koska sen väitettiin tuovan ammoniumnitraattia Venäjältä ja Liettuasta siihen etuyhteydessä olevan Fertrachem UK -yhtiön välityksellä. Kuitenkin todettiin, että Fertrachem ei ollut harjoittanut kyseistä tuontia tutkimusjakson aikana. Vaadittiin myös, että toinen valituksen tehnyt valmistaja BASF olisi luettava yhteisön teollisuuteen kuulumattomaksi samoin perustein, sillä sen väitettiin tuovan venäläistä ja liettualaista ammoniumnitraattia yhteisöön siihen etuyhteydessä olevan Kali (UK) Ltd -yhtiön välityksellä. Todettiin, että Kali (UK) Ltd toi ammoniumnitraattia Liettuasta ja Venäjältä tutkimusjakson aikana, mutta ei ollut välittömästi tai tytäryrityksen välityksellä etuyhteydessä BASF:iin tänä aikana, ja että sillä ei ollut ammoniumnitraatin ostoihin liittyvää sopimusta yhdenkään BASF:iin etuyhteydessä olevan yhtiön kanssa.

Tämän vuoksi ei perustellusti voida katsoa, että Hydro Fertilizers Ltd (UK) tai BASF olisi luettava yhteisön teollisuuteen kuulumattomiksi.

D. POLKUMYYNTI

a) Normaaliarvo

I) Vastaavan maan valinta

(17) Koska kumpikin kyseisistä viejämaista ei ole markkinatalousmaa, normaaliarvo perustui vastaavan maan hintoihin tai kustannuksiin asetuksen (ETY) N:o 2423/88 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

A) VALITUKSEN TEKIJÄN TODISTEET: UNKARI

(18) Valituksen tekijä väitti, että Unkari, jota oli käytetty Yhdistynyttä kuningaskuntaa koskevassa alueellisessa tapauksessa (katso johdanto-osan 2 kohta), olisi sovelias vastaava maa tämän tutkimuksen tarkoituksiin. Sopimus tehtiin Nitrogenmuvekin, Varpalota, Unkari, kanssa; yksityiskohtaisia tietoja toisesta unkarilaisesta valmistajasta ei ollut komission saatavilla. Nitrogenmuvek vastasi komission kyselyyn. Tämän vastauksen perusteella näytti siltä, että Nitrogenmuvekin kotimainen myynti tutkimusjakson aikana oli huomattava verrattuna Venäjältä ja Liettuasta yhteisöön tapahtuneeseen tuonnin määrään. Kotimaisesta myynnistä 80 prosenttia myytiin säkeissä. Unkarilainen valmistaja käyttää markkinahintaan ostettua kotimaista tai maahantuotua kaasua.

(19) Nitrogenmuvek ei kuitenkaan vastannut komission pyyntöön päästä tarkistuskäynnille. Näissä olosuhteissa ei vaikuttanut mahdolliselta vahvistaa luotettavaa normaaliarvoa saatavissa olevien unkarilaisten tietojen perusteella. Sen lisäksi, että Unkarissa oli ainoastaan kaksi kotimaista ammoniumnitraatin valmistajaa, maahantuontia rajoitettiin 15 prosentin tuontitullilla ja vuodesta 1993 alkaen vuotuisella ammoniumnitraatin ja kalsiumammoniumnitraatin 50 000 tonnin yhteisellä tuontikiintiöllä IVY-maille. Tästä johtuen kilpailu on varsin rajoitettua. Näistä syistä Unkari ei ole sovelias vastaavaksi maaksi.

B) MUUT MAAT

(20) Komissio kirjoitti myös kaikille tunnetuille ammoniumnitraatin valmistajille Australiassa, Bulgariassa, Kanadassa, Egyptissä, Meksikossa, Puolassa, Turkissa ja Amerikan yhdysvalloissa. Lisäksi EFIA ehdotti Algeriaa ja Romaniaa vastaaviksi maiksi, ja komissio kirjoitti näiden maiden tunnetuille valmistajille.

Seuraavat valmistajat osoittivat yhteistyöhalukkuutta ja vastasivat komission kyselyyn:

- Abu Qir Fertilizers Co, Alexandria, Egypti

- Zaklady Azotawe "Pulawy", Pulawy, Puola

i) Egypti

(21) Tutkimusjakson aikana ammoniumnitraatin kotimaisen myynnin määrä Egyptissä oli suurempi kuin Venäjältä ja Liettuasta yhteisöön tapahtuneen tuonnin yhteinen määrä. Kotimainen myynti tapahtui sataprosenttisesti säkeissä kuten Venäjän ja Liettuan vienti.

Vaikka Egyptissä on kolme kotimaista valmistajaa eikä muodollisia tuontirajoituksia, 30 prosentin tulli ammoniumnitraatin tuonnissa Egyptiin on kuitenkin johtanut tilanteeseen, jossa tuonti ei pääse markkinoille. Tämän vuoksi markkinoilla on ainoastaan rajoitettua kilpailua.

ii) Puola

(22) Tutkimusjakson aikana Pulawyn ammoniumnitraatin kotimainen myynti oli lähes samansuuruinen kuin Venäjältä ja Liettuasta yhteisöön tapahtuneen tuonnin määrä. Pulawyn valmistama tuote on puristeen muodossa. Kotimainen myynti myydään sataprosenttisesti säkeissä. Pulawy käyttää Venäjältä kovana valuuttana ilmaistuilla puhtaasti kaupallisilla hinnoilla ostettua kaasua.

Puolassa on neljä kotimaista ammoniumnitraatin valmistajaa. Tutkimusjakson aikana ei ollut tuontirajoituksia ja tuonnin osuus markkinoista oli 18,2 prosenttia.

Tämän vuoksi Puolaa pidettiin avoimina ja kilpailukykyisinä ammoniumnitraatin markkinoina.

C) VASTAAVAN MAAN VALINTA

(23) Unkaria ei voida valita vastaavaksi maaksi johdanto-osan 19 kohdassa tehdyn päätelmän perusteella.

Muiden sellaisten maiden osalta, joiden valmistajat osoittivat riittävästi yhteistyöhalukkuutta komissiolle, vaikka sekä Egyptin että Puolan yhteistyöhalukkuutta osoittaneiden yhtiöiden kotimaisen myynnin määrä on huomattava verrattuna Venäjältä ja Liettuasta tapahtuneen tuonnin määrään ja raaka-aineiden saatavuus on samanlainen, katsotaan, että Puolan markkinoiden avoimempi luonne tekee sen soveliaammaksi valinnaksi vastaavaksi maaksi tässä tutkimuksessa, ja näin ollen Puola valittiin.

II) Normaaliarvon määrittely

(24) Johdanto-osan 22 kohdassa esitettyjen seikkojen perusteella Puolan Pulawyn kotimaista myyntiä voidaan pitää edustavana.

Puolalaisen valmistajan keskimääräinen painotettu kotimainen myyntihinta riippumattomille ostajille tutkimusjakson aikana todettiin kannattavaksi siten, että se käsitti kaikki aiheutuneet kustannukset, joiden tässä tapauksessa todettiin edustavan markkinataloudessa toimivan yhtiön tavallista kustannusrakennetta.

(25) EFMA väitti, että kotimainen hinta, johon normaaliarvo perustui, oli väärä sillä se oli alempi kuin ilmoitettu hintataso Puolan markkinoilla. Lisäksi EFMA väitti, että normaalihinnasta johdettu kotimainen hinta ei voinut käsittää tuotantokustannuksia Puolassa. EFMA esitti todisteita näiden väitteiden tueksi.

(26) Kyseiseen puolalaiseen valmistajaan oltiin edelleen yhteydessä Puolan hinta- ja kustannustilanteen selvittämiseksi. Komissio oli jo varmistanut suurimman osan yhteisön antamista aiheellisista tiedoista.

(27) Puolalainen yhtiö selvensi tilannetta ja esitti todisteita osoittaakseen, että hintatiedot, joihin EFMA viittasi, perustuivat standardihintoihin vapaasti myyjällä maanviljelijöille ja olivat sen tähden selvästi valmistajan nettohintoja vapaasti tehtaalla myyjälle korkeampia. Kustannusten osalta yhtiö esitti lisätodisteita komission todentamia kustannuksia koskevien tietojen tueksi osoittaakseen, että ne käsittivät yhtiön tähän tuotteeseen liittyvät kustannukset, ja osoittaakseen, että se ostaa kaasua puhtaasti kaupallisilla hinnoilla. Komissio sai kuitenkin myös vahvistuksen sille, että yhtiön tavallisesti kantamat kustannukset oli erehdyksessä jätetty pois yhtiön omista normaaliarvoa koskevista laskelmista. Näin ollen normaaliarvoa lisättiin sen tosiasian osoittamiseksi, että tätä kustannusta ei olisi pitänyt vähentää kotimaisesta hinnasta normaaliarvoa laskettaessa.

(28) Tietojen uudelleentarkastelun jälkeen pääteltiin, että puolalainen valmistajan antama nettohinta vapaasti tehtaalla johdanto-osan 27 kohdassa mainituin muutoksin oli oikea ja että tämä hinta oli kannettava käsittäen kaikki yhtiölle toiminnan tässä vaiheessa aiheutuvat kustannukset.

Normaaliarvo perustui näin ollen Pulawyn nettohintaan vapaasti tehtaalla asiakkaille Puolassa.

b) Vientihinta

(29) Venäjältä ja Liettuasta peräisin olevan ammoniumnitraatin vientihinta perustui yhteisöön vietäväksi myydyn tuotteen viejälle maksettavaan hintaan. Tämä oli viejän yhteisön edustajalta tai tuojalta laskuttama fob-hinta vapaasti rajalla.

c) Vertailu

(30) Vertailu normaaliarvon ja vientihinnan (molemmat vapaasti rajalla) välillä tehtiin painotetun keskiarvon perusteella samassa kaupan portaassa. Koko myynnin ollessa kyseessä vientihinta oli alempi kuin normaaliarvo, joita molempia oli tarkistettu vertailun vuoksi. Kotimaista hintaa vapaasti tehtaalla lisättiin puolalaisen tehtaan ja sataman välisten kuljetus- ja käsittelykustannusten tavallisen tason huomioon ottamiseksi tutkimusajanjakson aikana. Tämä lisäys laskettiin kyseiselle puolalaiselle valmistajalle tosiasiallisesti aiheutuneiden kuljetus- ja käsittelykustannusten perusteella, mihin lisättiin muiden Puolassa toimivien toimijoiden muuntyyppisten säkkien käsittelykustannuksiin liittyvät tiedot.

(31) Normaaliarvoa ja vientihintaa tarkistettiin tiettyjen asetuksen (ETY) N:o 2423/88 2 artiklan 10 kohdan c alakohdassa täsmennettyjen myynnistä aiheutuvien kustannusten huomioon ottamiseksi. Puolalaisten valmistajien kotimaisessa myynnissä käyttämien säkkien hinta oli pienempi kuin venäläisen viennin pakkauksessa käytettyjen säkkien hinta, ja sekä normaaliarvoa että vientihintaa alennettiin näiden välittömien pakkauskustannusten kuvastamiseksi. Vaikka Liettuassa säkkien tavallinen hinta oli korkeampi kuin puolalaisen valmistajan käyttämien säkkien hinta, merkittävä osa Liettuan viennistä yhteisöön tutkimusajanjakson aikana tapahtui pakkaamattomana, mistä ei aiheutunut säkityskustannuksia. Tästä syystä aiheellisia tarkistuksia tehtiin ainoastaan säkitettyjen tuotteiden viennin osalta.

Venäjän viranomaiset vaativat, että normaaliarvoa olisi vähennettävä, jotta otettaisiin huomioon matalammat kaasun kuljetuskustannukset venäläisille tehtaille kuin puolalaiselle tehtaalle. Tässä suhteessa huomattiin, että tarkkoja tietoja ei ollut annettu kyseessä olevista etäisyyksistä ja että kaasun ja sen jakelun kustannukset ja hinnat Venäjällä eivät perustu markkinoihin. Joka tapauksessa kyseiset vaatimukset normaaliarvon vähentämisestä todennäköisen luonnollisen kilpailuedun vuoksi on otettava huomioon yleisellä tasolla. Sen vuoksi, vaikka todettaisiin, että venäläiset valmistajat olisivat edullisemmassa asemassa puolalaisiin valmistajiin nähden kaasuvarojen läheisyyden suhteen, tätä tasapainottaisi niiden huomattavasti suurempi etäisyys Baltian satamista, mikä aiheuttaa korkeammat kuljetuskustannukset. Näin ollen tätä vaadittua tarkistusta ei voida hyväksyä.

Venäjän viranomaiset vaativat myös, että normaaliarvoa olisi alennettava, jotta otettaisiin huomioon venäläisten väitetyt tehokkaammat ja suuremmat tuotantoyksiköt. Tämän vaatimuksen osalta ei ole annettu todisteita, joista kävisi ilmi, että tutkimusjakson aikana kyseiset yhteisöön ammoniumnitraattia myyvät tehtaat olisivat toimineet tehokkaammin kuin puolalainen valmistaja. Tämän vuoksi myös tämä vaatimus hylättiin.

d) Polkumyyntimarginaali

(32) Polkumyyntimarginaali, joka ilmaistaan prosenttiosuutena cif-hinnasta yhteisön rajalla, oli 41,6 prosenttia Venäjältä peräisin olevan tuonnin osalta ja 27,4 prosenttia Liettuasta peräisin olevan tuonnin osalta. Ecuina tonnia kohden ilmaistuna marginaalit olivat 31,3 Venäjän ja 21 Liettuan osalta.

E. VAHINKO

a) Markkina-analyysi

(33) Polkumyyntimenettelyjä koskeva tutkimusjakso oli 1 päivän huhtikuuta 1993 ja 31 päivän maaliskuuta 1994 välinen aika. Jotta varmistettaisiin vahinkoon liittyvien tekijöiden kehityksen oikeudenmukainen arviointi, tätä jaksoa koskevia tietoja verrataan edellisten vuosien vastaaviin jaksoihin. Viittaamisen helpottamiseksi kyseiset jaksot esitetään tekstissä seuraavasti:

1 päivä huhtikuuta 1990 - 31 päivä maaliskuuta 1991 "jakso 1990/91",

1 päivä huhtikuuta 1991 - 31 päivä maaliskuuta 1992 "jakso 1991/92",

1 päivä huhtikuuta 1992 - 31 päivä maaliskuuta 1993 "jakso 1992/93".

i) Kokonaiskulutus yhteisössä

(34) Kokonaiskulutus yhteisössä (eli yhteisön valmistajien myynti yhteisössä ja tuonti) laski 4,76 miljoonasta tonnista jakson 1990/91 aikana tutkimusjakson 4,65 miljoonaan tonniin, 2,3 prosentin kokonaislasku. Kulutus tutkimusjakson aikana oli kuitenkin 3,1 prosenttia jakson 1992/93 tasoa korkeampi, jona jaksona ammoniumnitraatin myynti oli alentunut jyrkästi ainoastaan 4,5 miljoonaan tonniin.

ii) Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä ja markkinaosuus

(35) Venäjältä ja Liettuasta peräisin olevan ammoniumnitraatin yhteenlaskettu tuonti nousi jakson 1990/91 26 000 tonnista tutkimusjakson 489 000 tonniin. Eurostatin tiedot eivät anna erillisiä tuontilukuja Venäjän ja Liettuan osalta jaksolta 1990/91 vaan ainoastaan yhden luvun entisen Neuvostoliiton osalta. Ottaen kuitenkin huomioon, että molemmista maista tiedetään tapahtuneen vientiä tämän jakson aikana, järkevin ratkaisu on myöntää 50 prosenttia entisen Neuvostoliiton luvusta molemmille maille viejiltä saatujen käytettävissä olevien tietojen perusteella. Tällä perusteella tuonti Venäjältä kasvoi 13 000 tonnista 341 000 tonniin ja tuonti Liettuasta 13 000 tonnista 148 000 tonniin. (Missään tapauksessa Venäjän ja Liettuan välisen tuonnin määrän erilainen jako jakson 1990/91 aikana ei vaikuttaisi merkitsevästi jäljempänä tässä asetuksessa tehtävään päätelmään.)

(36) Venäjältä ja Liettuasta peräisin olevan tuonnin yhteinen markkinaosuus kasvoi jakson 1990/91 0,5 prosentista tutkimusajanjakson 10,5 prosenttiin. Venäjältä tapahtuneen tuonnin markkinaosuus nousi hiukan alle 0,3 prosentista 7,3 prosenttiin; Liettuasta tapahtuneen tuonnin markkinaosuus nousi hiukan alle 0,3 prosentista 3,2 prosenttiin (5).

iii) Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hinnat

(37) Venäjältä ja Liettuasta tuotujen tuotteiden keskimääräistä painotettua myyntihintaa verrattiin yhteisön valmistajien keskimääräiseen painotettuun vapaasti varastossa -myyntihintaan yhteisössä, mistä johtui aiheellinen tuodun aineen bruttovoittomarginaali. Kaikkia hintoja verrattiin nettohintoina ilman alennuksia ja vähennyksiä. Myönnytys tehtiin sen suhteen, että huomattava osuus yhteisön valmistajien myynnistä erityisesti Ranskan markkinoilla tapahtui pakkaamattomana, kun taas lähes koko tuonti tapahtui säkeissä; yhteisön teollisuuden hintaa tarkistettiin näin ollen ylöspäin vertailun vuoksi.

Laskettaessa polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin keskimääräistä painotettua hintaa otettiin huomioon venäläisen tuotteen tietyn erän heikko laatu.

Tällä perusteella todettiin, että Liettuasta ja Venäjältä tapahtuvaa tuontia myytiin tutkimusjakson aikana 14,7 eculla tonnia kohden ja vastaavasti 16,2 eculla tonnia kohden yhteisön valmistajien hintoja alemmilla hinnoilla (yhtä kuin 12,6 prosenttia ja 13,9 prosenttia yhteisön valmistajien hintoja alempia).

(38) Tutkimuksesta kävi kuitenkin ilmi, että yhteisön markkinat määräävät, että jopa tavallisissa kilpailuolosuhteissa tuonti on aina tarjottava kotimaisen tuotteen hintaa alemmalla hinnalla, jotta se myisi. Viljelijät pitävät venäläistä ja liettualaista ammoniumnitraattia laadultaan heikompana kuin yhteisön tuotetta, jota käsitystä tiettyjen yhteisön valmistajien mainonnassa vahvistettiin. Lisäksi tuojat eivät voi tarjota asiakkaille samanlaista toimitusvarmuutta eivätkä samanlaista palvelua kuin kotimaiset valmistajat. Lopuksi suurin osa yhteisön ammoniumnitraatin tuotannosta on rakeista, kun taas Venäjältä ja Liettuasta tuotu tuote on puristemuotoista; rakeisella tuotteella on tavallisesti korkeampi hinta. Tutkimuksessa saatujen tietojen perusteella katsotaan, että kyseinen "laatuero" on 10 ecua tonnia kohden. Tämä perustuu Yhdistyneen kuningaskunnan menettelyssä (katso johdanto-osan 2 kohta) käytettyyn 8 punnan lukuun tonnia kohden (10,4 ecua), jota on hiukan vähennetty markkinoilla nykyisen tutkimusjakson aikana tapahtuneen yleisen hinnanlaskun huomioon ottamiseksi.

(39) Tämän vuoksi, sen jälkeen kun yhteisön valmistajien tavanomainen hinnanlisä oli otettu huomioon, Liettuan ja Venäjän tuontihinnat olivat yhä 4,7 ecua ja 6,2 ecua tonnia kohden huokeampia kuin yhteisön tuotteen hinnat tutkimusjakson aikana (yhtä kuin 4,4 prosenttia ja 5,8 prosenttia yhteisön valmistajien hintoja alempia).

(40) EFIA väitti, että yhteisön tuotteen myyntihinnan ja polkumyynnillä tapahtuneen myyntihinnan välisestä erosta johtuva laatuero, 10 ecua tonnia kohden, oli liian matala, koska se perustui Yhdistyneen kuningaskunnan alueelliseen tapaukseen. Koko yhteisön yhteydessä toisilla suurilla markkinoilla Ranskassa olisi oltava suurempi näiden markkinoiden perinteisesti suojellun luonteen vuoksi ja siitä johtuvien viljelijöiden tuontiin liittyvien epäilysten vuoksi. Toisin sanoen väitettiin, että tuonti oli hinnoiteltava komission arvioimaa alhaisemmaksi, jotta tuonti pääsisi laatueroista huolimatta markkinoille.

Tämä väite oli hylättävä. Ensiksi todettiin, että polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hinta oli korkeampi Ranskassa kuin Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja että kotimaisten valmistajien hintoja huokeampien tarjousten taso oli alhaisempi Ranskassa. Toiseksi tutkimusajanjakson aikana markkinahintojen absoluuttinen taso oli alhaisempi koko yhteisön tapauksessa kuin alueellisessa tapauksessa. Kummassakaan yhteydessä ei ole syytä kasvattaa laatueroa 10 ecua suuremmaksi, ja muita todisteita tällaisen korotuksen puolesta ei ole esitetty.

iv) Polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin kumulaatio

(41) Määriteltäessä polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta yhteisön tuotantoon oli esitettävä kysymys, olisiko Venäjältä ja Liettuasta peräisin olevan tuonnin vaikutus arvioitava kumulatiivisesti.

(42) Ensi silmäyksellä useat tekijät näyttävät puhuvan kumulaation puolesta:

- Venäjältä ja Liettuasta peräisin olevan tuonnin määrä on huomattava. Tutkimusjakson aikana niiden markkinaosuudet olivat 7,3 prosenttia ja 3,2 prosenttia;

- molemmista maista tuotavan tavallisen laatuisen ammoniumnitraatin fyysiset ominaisuudet ovat suurin piirtein samankaltaisia;

- venäläiset ja liettualaiset tuotteet kilpailevat yhteisössä keskenään ja yhteisön tuotannon valmistaman samankaltaisen tuotteen kanssa;

- venäläisten ja liettualaisten tuotteiden osalta yhteisössä käytetään samantapaisia jakelukanavia ja molemmista maista tuotavan hyvälaatuisen ammoniumnitraatin myyntihinta on suurin piirtein samankaltainen.

(43) Tässä nimenomaisessa tapauksessa oli kuitenkin katsottava myös lukuisia muita tekijöitä:

Vaikka Venäjältä ja Liettuasta tapahtuneen tuonnin yhteismäärä kasvoi tutkimusjakson aikana, Venäjältä tapahtuneen tuonnin määrä nousi 55 prosentilla tutkimusjakson aikana verrattuna jaksoon 1992/93, kun taas Liettuasta tapahtunut tuonti laski 28 prosenttia saman jakson aikana huolimatta yhteisön kysynnän yleisestä 3 prosentin kasvusta. Venäjän markkinaosuus nousi 4,9 prosentista 7,3 prosenttiin, kun taas Liettuan markkinaosuus laski 4,6 prosentista 3,2 prosenttiin. Näin ollen lähes yhtäläisestä asemasta jakson 1992/93 aikana Liettuasta ja Venäjältä tapahtunut tuonti poikkesi toisistaan tutkimusjakson aikana niin, että edellinen vastasi ainoastaan noin 40 prosenttia Venäjältä tapahtuneesta tuonnista.

Vaikka tuojien laskuttamat venäläisen ja liettualaisen tavallisen laatuisen tuotteen myyntihinnat yhteisössä eivät ole liian erilaisia, liettualaisella tuotteella oli pieni lisämaksu. Liettualaisen tuotteen keskimääräinen cif-tuontihinta oli 89 ecua tonnia kohden tutkimusajanjakson aikana verrattuna venäläisen tuotteen 75 ecuun tonnia kohden. Liettualaisen ammoniumnitraatin keskimääräinen fob-vientihinta on myös selvästi venäläisen tuotteen hintaa korkeampi. Tämä keskimääräisten hintojen ero selitetään sillä, että tietyt venäläiset lähetykset olivat heikkolaatuisia tuotteita, joiden hinnat niiden saapuessa yhteisöön olivat poikkeuksellisen alhaisia ja jotka vahvistivat mielikuvaa venäläisestä tuotteesta heikkolaatuisempana eikä niin luotettavana kuin liettualainen ammoniumnitraatti, josta lähes kaikki saapui yhteisön rajalle hyvässä kunnossa.

Lisäksi erityinen piirre tässä tapauksessa on aikaisempi Yhdistyneen kuningaskunnan alueellinen tutkimus, joka on johtanut toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena oli poistaa Yhdistyneen kuningaskunnan markkinoille aiheutunut vahinko. Vuoteen 1993 asti sekä Venäjältä että Liettuasta tapahtunut tuonti keskittyi Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Tutkimusjakson aikana suurin osa Liettuasta tapahtuneesta tuonnista yhteisöön yhä suuntautui Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Tämä suuri keskittyminen Yhdistyneeseen kuningaskuntaan tarkoittaa sitä, että Liettuan markkinaosuus muualla yhteisössä oli alle 2 prosenttia verrattuna 4 prosenttiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Päinvastoin kuin Venäjältä tapahtunut tuonti yhteisöön, josta alle 40 prosenttia meni Yhdistyneeseen kuningaskuntaan; ja Venäjän markkinaosuus koko yhteisön markkinoilla oli yhdenmukaisempi kuin Liettuan markkinaosuus.

Muualla yhteisön markkinoilla kuin Yhdistyneessä kuningaskunnassa Venäjältä tapahtunut tuonti kasvoi räjähdysmäisesti tutkimusjakson aikana osoittaen siirtymistä muualle Yhdistyneen kuningaskunnan markkinoista, kun taas Liettuasta tapahtuneen tuonnin kehitys aleni. Liettuasta tapahtunut tuonti yhteisöön (vähennettynä tuonnilla Yhdistyneeseen kuningaskuntaan) laski 33 153 tonnista (maaliskuussa 1993 päättyvä neljännesvuosi) 28 676 tonniin (maaliskuussa 1994 päättyvä neljännesvuosi), mikä merkitsi 13,5 prosentin laskua. Vienti Venäjältä samaan kohteeseen kasvoi 22 768 tonnista 105 830 tonniin, mikä merkitsi 364 prosentin nousua saman jakson aikana.

v) Päätelmä

(44) Ottaen huomioon Venäjältä ja Liettuasta tapahtuneen tuonnin erilaisen kehityksen, mitä tulee niiden kokonaismääriin ja markkinaosuuksiin yhteisössä ja niiden keskittymiseen Yhdistyneen kuningaskunnan markkinoihin ja hintaeroon, katsottiin, että niiden väliset kilpailuedellytykset eivät tee kumulaatiota aiheelliseksi tässä tapauksessa.

b) Yhteisön tuotannon tilanne

i) Tuotanto

(45) Yhteisön tuotannon ammoniumnitraatin tuotanto laski jakson 1990/91 4,68 miljoonasta tonnista tutkimusjakson 3,69 miljoonaan tonniin, mikä merkitsi 21 prosentin laskua. Tutkimusjakson aikana, kun tuotanto oli laskenut 3,46 miljoonaan tonniin, se oli kuitenkin 6,7 prosenttia jakson 1992/93 tasoa korkeampi.

ii) Kapasiteetin käyttö

(46) Yhteisön tuotannon tuotantokapasiteetti laski jakson 1990/91 9,12 miljoonasta tonnista tutkimusajanjakson 8,58 miljoonaan tonniin, mikä merkitsi 6 prosentin laskua. Saman jakson aikana kapasiteetin käyttö laski 51 prosentista 43 prosenttiin.

iii) Varastot

(47) Yhteisön tuotannon varastot ovat pienentyneet 363 000 tonnista jakson 1990/91 lopulla tutkimusjakson lopun 201 000 tonniin.

iv) Myynti yhteisössä

(48) Jakson 1990/91 ja 1992/93 välisenä aikana yhteisön tuotannon myynti yhteisössä laski 3,85 miljoonasta tonnista 3,16 miljoonaan tonniin. Vaikka myynti elpyi 3,40 miljoonaan tutkimusjakson aikana, määrä oli yhä 12 prosenttia jakson 1990/91 tasoa alempi.

v) Markkinaosuus

(49) Yhteisön tuotannon markkinaosuus yhteisön markkinoista aleni jakson 1990/91 81 prosentista jakson 1992/93 69 prosenttiin ennen kuin se nousi hiukan tutkimusjakson 73 prosenttiin.

vi) Hinnat

(50) Yhteisön tuotannon painotettu keskimääräinen nettomyyntihinta laski jakson 1990/91 145,4 ecusta tonnia kohden jakson 1992/93 117,1 ecuun tonnia kohden ja aleni sitten edelleen tutkimusjakson 106,9 ecuun tonnia kohden. Tämän vuoksi tutkimusjakson hinnat olivat 26,5 prosenttia jakson 1990/91 tasoa alempia.

vii) Kannattavuus

(51) Yhteisön tuotannon keskimääräinen painotettu voitto myynnistä jakson 1990/91 aikana oli 15,6 prosenttia. Jaksoon 1992/93 mennessä se oli muuttunut 2,7 prosentin tappioksi ja tutkimusjakson aikana kyseinen tappio myynnistä kasvoi 6,8 prosenttiin.

viii) Työllisyys

(52) Yhteisön teollisuuden välittömästi ammoniumnitraattisektorilla työllistämien henkilöiden määrä laski jakson 1990/91 2 444 henkilöstä tutkimusjakson 1 810 henkilöön, mikä merkitsi 634 työpaikan menetystä ja 26 prosentin laskua. Tässä suhteessa työllisyys putosi samansuuntaisesti tuotannon kanssa, joka putosi hiukan yli 21 prosentilla.

c) Päätelmä

(53) Yhteisön tuotannon tilanne on selvästi heikentynyt jakson 1990/91 ja tutkimusjakson lopun välisenä aikana. Useimpien pääosoittimien kehitys oli negatiivinen.

Tämän jakson aikana tuotanto, kapasiteetin käyttö, kotimainen myynti ja markkinaosuus putosivat samalla, kun hinnat alenivat 26 prosentilla ja yhteisön taloudellinen tulos romahti jakson 1990/91 huomattavasta voitosta tutkimusjakson merkittävään tappioon.

Vaikka yhteisön tuotannon tuotanto ja myynti paranivat tutkimusjakson aikana verrattuna jaksoon 1992/93, tämä kuvasti koko kysynnän yleistä parantumista yhtä paljon kuin yhteisön tuotannon markkinoille pääsyn parantumista, sillä sen markkinaosuus kasvoi ainoastaan 4 prosenttiyksiköllä samalla, kun myynti nousi lähes 8 prosentilla. Samaan aikaan tutkimusjakson aikana tuotannon oli edelleen laskettava hintoja ja se kärsi suurempia tappioita kuin jakson 1992/93 aikana.

Lisäksi myynnin laskun ja hintatason alenemisen yhdistetty vaikutus johti yhteisön tuotannon ammoniumnitraatista saadun liikevaihdon laskuun tutkimusjakson aikana ainoastaan 65 prosenttiin jakson 1990/91 tasosta.

(54) Edellä mainittujen tekijöiden vuoksi pääteltiin, että yhteisön tuotanto oli kärsinyt huomattavaa vahinkoa.

F. SYY-YHTEYS

a) Venäjältä peräisin olevan polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin aiheuttama vahinko

i) Myynti

(55) Jakson 1990/91 ja tutkimusjakson välisenä aikana yhteisön tuotannon myynti laski 452 000 tonnilla samalla, kun Venäjältä tapahtuneen tuonnin määrä kasvoi 328 000 tonnilla. Vaikka pieni osa Venäjältä tapahtuneesta tuonnista koostui heikkolaatuisesta tuotteesta, joka oli myytävä halvalla liuokseksi, on selvää, että suurimman osan yhteisön teollisuuden kotimaisen myynnin tappioista voi lukea Venäjältä polkumyynnillä tapahtuneen kotimaisen myynnin syrjäyttävän tuonnin syyksi.

ii) Markkinaosuus

(56) Jakson 1990/91 ja tutkimusjakson välisenä aikana Venäjältä polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin markkinaosuus nousi 0,3 prosentista 7,3 prosenttiin. Tänä aikana yhteisön tuotannon markkinaosuus putosi kahdeksalla prosenttiyksiköllä 81 prosentista 73 prosenttiin.

(57) Yhteisön tuotannon markkinaosuus kyllä parani 69 prosentista 73 prosenttiin jakson 1992/93 ja tutkimusjakson välisenä aikana, mutta tämä nousu saatiin aikaan muista lähteistä (myös Liettuasta) tapahtuneen tuonnin kustannuksella, joka laski seitsemällä prosenttiyksiköllä takaisin jakson 1990/91 tasolle. Venäjältä tapahtuneen tuonnin markkinaosuus jatkoi nousemistaan jakson 1992/93 ja tutkimusjakson välisenä aikana. Näissä olosuhteissa on selvää, että yhteisön tuotannon kärsimä markkinaosuuden pudotus jakson 1990/91 ja tutkimusjakson välisenä aikana johtui lähinnä Venäjältä polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin kasvusta.

iii) Tuotanto

(58) Ammoniumnitraatin tuotanto laski lähes 1 miljoonaa tonnia jakson 1990/91 ja tutkimusjakson välisenä aikana. Venäjältä polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrän 328 000 tonnin kasvu aiheutti suurimman osan tästä tuotannon laskusta ja vastaavan osuuden kapasiteetin käytön laskusta, vaikka otettiin huomioon johdanto-osan 56 kohdassa tarkoitettu heikkolaatuisen tuotteen osuus.

iv) Hinnat ja kannattavuus

(59) Jakson 1990/91 ja tutkimusjakson välisenä aikana yhteisön tuotannon keskimääräinen nettomyyntihinta putosi 145 ecusta 107 ecuun tonnia kohden. Samaan aikaan Venäjältä polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä nousi 328 000 tonnilla ja syrjäytti vastaavan määrän yhteisön valmistajien myynnistä. Jaksosta 1990/91 alkaen kyseistä polkumyynnillä tapahtunutta tuontia tarjottiin johdonmukaisesti hinnoilla, jotka olivat huomattavasti yhteisön tuotannon tuotantokustannuksia alempana, vaikka otettiin huomioon yhteisön ja tuodun tuotteen välinen laadullinen ero.

Tutkimuksessa on käynyt ilmi saatujen todisteiden perusteella, että monet asiakkaat ovat siirtyneet yhteisön tuotteesta venäläiseen tuontiin yksinomaan hinnan perusteella.

(60) Tämän vuoksi päätellään, että yhteisön valmistajien on ollut alennettava hintojaan selvästi kustannuksia alemmaksi säilyttääkseen tietyn myynnin tason Venäjältä polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin alhaisten hintojen edessä. Tämän vuoksi Venäjältä tapahtuneessa tuonnissa tehtyjen huokeampien tarjousten vaatimaton taso tutkimusjakson aikana kuten edellä osoitettiin johdanto-osan 39 kohdassa laatua koskevan tarkistuksen jälkeen ainoastaan kuvastaa, kuinka pystyäkseen kilpailemaan yhteisön tuotannon on ollut painettava omia hintojaan alas tasolle, jossa hinnat olivat lähes 7 prosenttia kustannuksia alemmat.

Venäjältä polkumyynnillä tapahtunut tuonti on selvästi ollut merkittävä syy siihen, että yhteisön tuotannon hinnat ovat laskeneet, ja on näin ollen suuresti vaikuttanut siihen, että voitosta on tullut huomattava tappio.

b) Liettuasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin aiheuttama vahinko

i) Myynti

(61) Jakson 1990/91 ja tutkimusjakson välisenä aikana yhteisön tuotannon myynti putosi 452 000 tonnilla samalla, kun Liettuasta tapahtuneen tuonnin määrä kasvoi 135 000 tonnilla. Näin ollen osa yhteisön tuotannon kotimaisen myynnin tappiosta näyttää liittyvän Liettuasta polkumyynnillä tapahtuneeseen tuontiin, vaikka tutkimusjakson aikana yhteisön tuotannon myynti nousi 287 000 tonnilla verrattuna jaksoon 1992/93, jolloin liettualaisen tuotteen tuonti putosi 58 000 tonnilla. Näin ollen Liettuasta tapahtuneen tuonnin yleinen vaikutus näyttää olevan varsin rajoittunut.

ii) Markkinaosuus

(62) Jakson 1990/91 ja tutkimusjakson välisenä aikana Liettuasta peräisin olevan polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin markkinaosuus nousi 0,3 prosentista 3,2 prosenttiin. Kyseisen jakson aikana yhteisön tuotannon markkinaosuus laski kahdeksan prosenttiyksikköä 81 prosentista 73 prosenttiin kuten edellä mainittiin.

(63) Näissä olosuhteissa on selvää, että yhteisön tuotannon kärsimä markkinaosuuden lasku liittyy osittain Liettuasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin kasvuun. On kuitenkin otettava huomioon, että jakson 1992/93 ja tutkimusjakson välisenä aikana liettualaisen tuonnin markkinaosuus putosi 4,6 prosentista 3,2 prosenttiin. Kaiken kaikkiaan on näin ollen pääteltävä, että Liettuan vaikutus yhteisön tuotannon markkinaosuuden laskuun on pieni.

iii) Tuotanto

(64) Ammoniumnitraatin tuotanto laski lähes 1 miljoonaa tonnia jakson 1990/91 ja tutkimusjakson välisenä aikana. Katsotaan, että 135 000 tonnin nousu polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrässä on vaikuttanut hyvin vähän niin kyseiseen tuotannon laskuun kuin kapasiteetin käytön laskuun. Tutkimusjakson aikana yhteisön tuotanto nousi 232 000 tonnilla ja Liettuasta tapahtunut tuonti putosi 58 000 tonnilla.

iv) Hinnat ja kannattavuus

(65) Liettuasta tapahtuvan tuonnin hinta on korkeampi kuin Venäjältä tapahtuvan tuonnin hinta, ja Liettuasta tapahtunut tuonti näyttää syrjäyttäneen ainoastaan rajoitetun määrän yhteisön tuotannosta. Lisäksi yhteisön valmistajien myynnin hinta putosi 9 prosenttia tutkimusjakson aikana samaan aikaan, kun liettualaisen tuotteen tuonnin määrä putosi 28 prosentilla ja cif-hinta nousi 9 prosentilla.

(66) Edellä olevan perusteella päätellään, että Liettuasta tapahtuneella tuonnilla ei ole ollut merkittävää vaikutusta yhteisön valmistajien hintoihin ja kannattavuuteen.

c) Muiden tekijöiden aiheuttama vahinko

i) Muista lähteistä tapahtunut tuonti

(67) Jakson 1990/91 ja tutkimusjakson välisenä aikana muista maista kuin Venäjältä ja Liettuasta tapahtuneen tuonnin määrä laski 629 000 tonnista 537 000 tonniin, mikä merkitsee 92 000 tonnin laskua, joka vastaa 15 prosenttia. Tänä aikana kyseisten tuojien, jotka ovat lähtöisin lähinnä Itä-Euroopasta ja Pohjois-Afrikasta, markkinaosuus laski 13,2 prosentista 11,6 prosenttiin. Lisäksi, vaikka kyseinen tuonti oli hinnoiteltu yhteisön valmistajien tasoa alemmaksi, sitä myytiin johdonmukaisesti Venäjältä tai Liettuasta peräisin olevan tuonnin hintoja korkeammilla hinnoilla.

(68) Tässä tilanteessa pääteltiin, että muista lähteistä tapahtunut tuonti ei merkittävästi vaikuttanut yhteisön tuotannon kärsimään vahinkoon tutkimusjakson aikana.

ii) Kokonaiskysynnän lasku

(69) Yhteisön ammoniumnitraatin kokonaiskulutus putosi 109 000 tonnilla jakson 1991/92 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Samaan aikaan yhteisön teollisuuden myynti putosi 452 000 tonnilla samalla, kun Venäjältä ja Liettuasta tapahtunut tuonti nousi 463 000 tonnilla. Näin ollen päätellään, että yhteisön kokonaiskysynnän lasku vaikutti yhteisön tuotannon myynnin laskuun ainoastaan marginaalisesti.

iii) Yhteisön valmistajien strategia

(70) Koska yhteisön tuotannonalan tuotannon määrä laski 1 miljoonalla tonnilla jakson 1990/91 ja tutkimusjakson välisenä aikana samalla, kun polkumyynnillä tapahtunut tuonti nousi 463 000 tonnilla, on selvää, että muiden tekijöiden on täytynyt osaltaan vaikuttaa tuotannon laskuun ja sitä seuraavan kapasiteetin käytön ja työllisyyden laskuun. Tutkimuksessa on käynyt ilmi, että jäljelle jäävän tuotannon laskun aiheutti kaksi tekijää:

i) yhteisön tuotannon varastojen väheneminen (katso johdanto-osan 47 kohta);

ii) lasku yhteisön valmistajien sisäiseen kulutukseen, erityisesti moniravinteisten lannoitteiden seoksiin käytettävän ammoniumnitraatin määrässä.

On selvää, että nämä kaksi tekijää ovat merkittävästi vaikuttaneet yhteisön tuotannonalan tuotannon laskuun.

(71) Tutkimuksessa on lisäksi käynyt ilmi, että yhteisön tuotannonala on ylläpitänyt markkinoiden kysyntää suurempaa tuotantokapasiteettia jakson 1990/91 ja tutkimusjakson välisenä aikana. Samalla kun hyväksytään, että muutamissa tehtaissa osaa ammoniumnitraatille varatusta kapasiteetista voidaan käyttää myös muiden typpituotteiden valmistamisessa ja että yleisesti ottaen kapasiteettia vähennetään 6 prosentilla, on selvää, että yhteisön tuotannonalan kapasiteetti olisi yleisesti ottaen suurempi kuin yhteisön markkinoiden kysyntä jopa tilanteessa, jossa Venäjältä ja Liettuasta polkumyynnillä tapahtunutta tuontia ei olisi. Tämä tilanne näyttää vaikuttaneen kyseisen tuotteen kiinteiden kustannusten tason pitämiseen tarpeettoman korkeana.

d) Päätelmä

(72) Muut edellä tunnistetut tekijät (johdanto-osan 67-71 kohta) ovat vaikuttaneet yhteisön tuotannonalan tuotannon, kapasiteetin käytön ja työllisyyden laskuun sekä liian suuren kapasiteetin ylläpito on saattanut osaltaan vaikuttaa tarpeettoman korkeisiin tuotantokustannuksiin ja näin ollen negatiiviseen vaikutukseen voiton suhteen. Olisi kuitenkin huomattava, että jakson 1990/91 ja tutkimusjakson välisenä aikana yhteisön tuotannonala pystyi vähentämään keskimääräisiä tuotantokustannuksiaan 126 ecusta 115 ecuun tonnia kohden eikä tästä ponnistuksesta huolimattakaan pystynyt kilpailemaan polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin kanssa.

(73) Liettuasta polkumyynnillä tapahtuneella tuonnilla on ollut tietty vaikutus yhteisön tuotannonalan myyntiin ja markkinaosuuteen ja se on vaikuttanut hieman myös tuotannon ja kapasiteetin käytön laskuun (61-66 kohta). Näin ollen, Liettuasta tapahtuneen tuonnin pienen määrän ja sen huomattavan laskun perusteella tutkimusjakson aikana, Liettuan osuutta yhteisön tuotannonalan vahingosta on kokonaisuudessaan pidettävä pienenä. Kuten edellä todettiin, Liettuasta tapahtuva tuonti on päässyt merkittävässä määrin ainoastaan Yhdistyneen kuningaskunnan markkinoille, missä alueelliset liettualaiset ammoniumnitraattia koskevat polkumyyntitoimenpiteet pysyvät voimassa.

(74) Venäjältä polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin aiheuttama jäljelle jäävä vahinko koostuu suurimmaksi osaksi myynnin ja markkinaosuuden laskusta sekä verrattomasti suurimmalta osalta yhteisön tuotannonalan hintojen ja voittojen laskusta. Venäjältä tapahtunut tuonti on myös merkittävästi vaikuttanut tuotantoon ja kapasiteetin käyttöön sekä työllisyyteen (johdanto-osan 55-60 kohta). Venäjältä tapahtuneen tuonnin vaikutus tuntui koko yhteisössä, sillä sen markkinoille pääsy oli merkittävä ja laajeni koko yhteisöön.

(75) Lopuksi todetaan, että muut tekijät kuin polkumyynnillä tapahtuva tuonti ovat aiheuttaneet tietyn osan yhteisön tuotannolle aiheutuneesta vahingosta. Sitä vähäistä osaa vahingosta, joka aiheutui Liettuasta polkumyyntinä tapahtuneesta tuonnista, ei voida pitää merkittävänä. Tässä tapauksessa todetun kokonaisvahingon vakavuuden vuoksi on kuitenkin todettava, että muu aiheutunut vahinko on Venäjältä polkumyyntinä tapahtuneesta tuonnista erillisenäkin merkittävä.

G. YHTEISÖN ETU

1. Yleistä

(76) Tutkittaessa, vaatiiko yhteisön etu polkumyyntitoimenpiteiden toteuttamista, kiinnitetään erityisesti huomiota tarpeeseen poistaa polkumyynnin kauppaa vääristävät vahingolliset vaikutukset ja palauttaa tehokas kilpailu.

2. Seuraukset yhteisön teollisuudelle

(77) Kyseisen menettelyn mukaisesti polkumyyntinä tapahtuvan tuonnin vaikutuksia korjaamaan tarkoitettujen toimenpiteiden puuttuessa yksi tai useampia yhteisön valmistajista voitaisiin velvoittaa sulkemaan tehtaansa tai jopa lakkauttamaan toimintansa, erityisesti Venäjän huomattavan ylikapasiteetin sekä tutkimusjakson aikana määriteltyjen polkumyyntikäytäntöjen vuoksi. Tämän seurauksena yhteisössä menetettäisiin lukuisia työpaikkoja ja kilpailu markkinoilla vähenisi.

(78) EFIA väitti, että Venäjällä ei ole suurta ammoniumnitraatin ylikapasiteettia. Tämä väite on kuitenkin ristiriidassa niiden yhteistyössä toimivien viejien vastausten kanssa, jotka yhdessä osoittivat yli 1 miljoonan tonnin käyttämätöntä kapasiteettia tutkimusjakson aikana ja jotka lisäksi edustavat ainoastaan pientä osaa Venäjän ammoniumnitraatin tuotannosta. Tammikuussa 1995 julkaistussa riippumattomassa tutkimuksessa pääteltiin, että Venäjällä oli 5 miljoonan tonnin ammoniumnitraatin ylikapasiteetti.

3. Vaikutus käyttäjiin

(79) On totta, että yhteisön viljelijät hyötyivät lyhyellä aikavälillä polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin alhaisesta hinnasta. Kuitenkin olisi myös muistettava, että lannoitteet edustavat ainoastaan noin 12 prosenttia viljelijöiden kaikista tuotantokustannuksista yhteisössä sen jälkeen, kun niiden hinnat ovat laskeneet huomattavasti viime vuosina.

Tämän vuoksi polkumyyntitoimenpiteistä johtuvalla hintojen tarkistuksella tuskin olisi suurta vaikutusta viljelijöiden talouteen, erityisesti ottaen huomioon vahingollisen polkumyynnin estämiseksi tarvittavien toimenpiteiden suhteellisen vaatimattoman luonteen, eikä se asiaa tarkemmin punniten ole riittävä syy evätä yhteisön valmistajilta oikeutettua suojaa tässä tapauksessa.

4. Vaikutukset Venäjän kanssa käytävään kauppaan

(80) Yhteisön etua määritellessään ja tätä tapausta koskevia ehdotuksia valmisteltaessa on osoitettava aiheellista huomiota yhteisön julki tuomaan sitoumukseen edistää kauppaa Venäjän kanssa, jotta helpotettaisiin sen siirtymistä markkinatalouteen. Tämä ei luonnollisestikaan tarkoita, etteikö polkumyyntitoimenpiteitä olisi toteutettava silloin, kun niihin on aihetta; tämä kuitenkin tarkoittaa, että ehdotetussa ratkaisussa olisi pyrittävä minimoimaan ristiriita, joka on polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin yhteisön tuotannolle aiheuttaman vahingon torjumisen ja Venäjän kanssa käytävän jatkuvan ja lisääntyvän kaupan edistämisen välillä.

5. Päätelmä

(81) Päätellään, että tässä tapauksessa on yhteisön edun mukaista toteuttaa polkumyyntitoimenpiteitä; joka tapauksessa johdanto-osan 80 kohdan perustelut olisi otettava täysin huomioon harkittaessa, mitä toimenpiteitä olisi toteutettava.

H. PÄÄTELMÄ

1. Liettuaa koskevan yhteisön laajuisen menettelyn päättäminen

(82) Koska päätellään, että Liettuasta tapahtunut tuonti ei ole aiheuttanut merkittävää vahinkoa yhteisön teollisuudelle, Liettuaa koskeva menettely saatetaan päätökseen komission päätöksellä 95/344/EY (6).

2. Yhdistyneen kuningaskunnan markkinoita koskevat voimassa olevat toimenpiteet

(83) Nykyisessä koko yhteisöön liittyvässä tutkimuksessa, joka koskee Liettuasta ja Venäjältä tuotavaa ammoniumnitraattia, on todettu, että Venäjän suhteen yhteisön tasolla toteutettavat polkumyyntitoimenpiteet ovat oikeutettuja. Samalla olisi huomattava, että toukokuusta 1994 alkaen johdanto-osan 2 kohdassa mainitun alueellisen tapauksen perusteella venäläisen ja liettualaisen ammoniumnitraatin tuontia Yhdistyneeseen kuningaskuntaan koskevat polkumyyntitoimenpiteet ovat myös olleet voimassa.

Nämä toimenpiteet ovat määrällisiä sitoumuksia, jotka rajoittavat vuotuisen tuonnin Liettuasta ja Venäjältä Yhdistyneeseen kuningaskuntaan 100 000 tonniin kummankin maan osalta.

(84) Venäjältä tapahtuvan tuonnin osalta alueellinen toimenpide ei riittävästi suojaa koko yhteisön tuotantoa, koska tutkimusjakson aikana 60 prosenttia ammoniumnitraatin tuonnista Venäjältä yhteisöön tuli muihin jäsenvaltioihin kuin Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Määrällisesti tämä edusti yli 200 000 tonnia ja osoitti jyrkkää nousua verrattuna jaksoon 1992/93.

Olisi myös huomattava, että kyseisen jakson aikana muut jäsenvaltiot kuin Yhdistynyt kuningaskunta vastasivat 55 prosentista yhteisön tuotannosta ja 60 prosentista kysynnästä ja että kyseiset valmistajat kärsivät jyrkemmästä hintojen ja tuottavuuden laskusta kuin Yhdistyneen kuningaskunnan valmistajat.

3. Venäjältä tapahtuvaa tuontia koskevat lopulliset toimenpiteet yhteisön tasolla

(85) Venäjältä tapahtuvaa tuontia koskevat lopulliset polkumyyntitoimenpiteet ovat näin ollen perusteltuja. Siten on selvää, että Yhdistyneen kuningaskunnan alueelliset toimenpiteet, jotka koskevat kyseistä tuontia on poistettava, muutoin Yhdistyneen kuningaskunnan markkinat hyötyisivät samanaikaisesti kaksista erillisistä suojatoimenpiteistä.

Venäjältä peräisin olevan ammoniumnitraatin tuontia koskeva Yhdistyneen kuningaskunnan alueellinen menettely saatetaan päätökseen komission päätöksellä 95/345/EY (7).

(86) Useat osapuolet väittivät, että ammoniumnitraatin hinnat yhteisössä ja siitä johtuen yhteisön valmistajien tilanne ovat parantuneet tutkimusjakson päätyttyä. Ne väittivät, että kyseisen tilanteen parantumisen vuoksi suojatoimenpiteet ovat tarpeettomia ja että tämä olisi otettava huomioon.

Vaikka ammoniumnitraatin markkinat eivät ole muodollisen tutkimuksen kohteena, näyttää siltä, että ne ovat parantuneet samoin kuin typpilannoitteiden markkinat tutkimusjakson päätyttyä. Tämä ei kuitenkaan millään lailla mitätöi tarvetta poistaa vahingollista polkumyyntiä, vaikka ehdotetun toimenpiteen tyypissä olisi otettava kyseinen tilanne huomioon.

4. Toimenpiteen tyyppi

(87) Päätellään, että Venäjältä peräisin olevan ammoniumnitraatin tuonnille on määrättävä muuttuvan tullin muodossa lopullinen polkumyyntitulli. Tämän etuna olisi vientihintojen nouseminen tasolle, jolla vahingollinen polkumyynti poistetaan samaan aikaan, kun ei määrätä ylimääräistä rasitusta viejille, jotka ovat jälkeenpäin nostaneet vientihintoja sellaiselle tasolle tai sellaista tasoa korkeammalle, ettei niistä aiheudu vahinkoa.

Tässä lähestymistavassa parhaiten yhdistyy tarve poistaa vahingollinen polkumyynti sekä johdanto-osan 80 ja 86 kohdissa esitetyt huomiot.

(88) EFIA oli huolissaan siitä, että vähimmäishinta voisi vaikeuttaa viejien myyntiä yhteisössä, jos markkinahinnat laskevat tai Yhdysvaltain dollarin kurssi muuttuu. Kummankin kyseisen mahdollisuuden vastapainoksi neuvosto toteaa, että komission olisi oltava valmistautunut harkitsemaan toimenpiteen uudelleentarkastelun nopeaa aloittamista, jos sitä varten toimitetaan riittävästi todisteita jopa ennen kuin vuosi on kulunut sen käyttöönotosta.

5. Tullin määrä

a) Yhteisön tuotannon vertailuhinta

(89) Yhteisön tuotannolle aiheutuvan vahingon poistamiseksi tarvittavan polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin hinnankorotuksen määrittämiseksi on laskettu yhteisön tuotannon säkitetyn ammoniumnitraatin tuotantokustannusten painotettu keskiarvo tonnia kohden ja lisätty siihen 5 prosentin voitto, vahingon poistamiseksi riittävän vertailuhinnan saamiseksi.

Edellä mainittua 5 prosentin voittoa kustannuksista on käytetty viimeaikaisissa polkumyyntitapauksissa, jotka koskevat urea- ja urea-ammoniumnitraattiliuoksia, ja sitä pidettiin näin ollen kohtuullisena voittomarginaalina typpilannoitteille polkumyyntimenettelyssä.

(90) EFMA väitti, että 10 prosentin voittotavoite kustannuksista, jota käytettiin Yhdistyneen kuningaskunnan alueellisessa tapauksessa, olisi soveliaampi voiton taso.

(91) Alueellisessa menettelyssä käytettyä voittomarginaalia ei sovellettu Yhdistyneen kuningaskunnan tuotannon tosiasiallisiin tuotantokustannuksiin vaan kustannuksiin, jotka oli tarkistettu niin, ettei niissä oteta lukuun muita vaikuttavia tekijöitä kuin polkumyynnillä tapahtuva tuonti. Joka tapauksessa Yhdistyneen kuningaskunnan teollisuus edustaa ainoastaan pientä osaa yhteisön ammoniumnitraatin tuotannosta ja sillä on alhaisemmat kustannukset kuin muilla yhteisön valmistajilla. Tämän vuoksi Yhdistyneen kuningaskunnan kustannusrakenne suo sille kohtuulliset odotukset koko yhteisön teollisuutta korkeammasta voiton tasosta tavallisissa markkinaolosuhteissa. Lisäksi on vahvistettu, että yhteisön tuotannon kiinteät kustannukset ovat hiukan suuremmat, mikä johtuu ylikapasiteetin ylläpidosta (johdanto-osan 71 kohta). EFMA väitti myös, että korkeamman voittoluvun käyttö oli aiheellisempaa tiettyjen ammoniumnitraattiin liittyvien kustannusten vuoksi, jotka eivät esiinny urean tai urea-ammoniumnitraattiliuosten tuotannossa. EFMA ei kuitenkaan esittänyt riittävästi todisteita osoittaakseen vaatimuksensa oikeaksi. Ottaen huomioon nämä tekijät ja asiaa tarkoin harkittua päätellään, että 5 prosenttia tosiasiallisista kustannuksista on sopiva voittomarginaali.

(92) Kun käytetään 5 prosentin voittoa ja kun otetaan huomioon johdanto-osan 38 kohdassa vahvistettu 10 ecun "laatuero", vahingon poistamiseen tarvittava polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin hinnan korotus on 20,4 ecua tonnia kohden Venäjältä tapahtuvan tuonnin osalta.

b) Vahingon poistamiseen perustuva tulli

(93) Venäjältä tuotavan ammoniumnitraatin polkumyyntimarginaali on 31,3 ecua tonnia kohden.

Koska polkumyyntimarginaali on korkeampi kuin hinnankorotus, jota tarvitaan vahingon poistamiseen ("vahinkomarginaali"), vahinkomarginaalin perusteella polkumyyntitulli määräytyy 20,4 ecuksi tonnia kohden.

c) Vähimmäishinnan laskeminen muuttuvan tullin määrittämiseksi

(94) Vähimmäishinnan kynnys lasketaan lisäämällä vientihintaan (vapaana rajalla) vahinkomarginaali sekä kuljetus- ja vakuutuskustannukset ja kauppiaiden marginaali, jotta päädytään cif-hintaan yhteisön rajalla tullaamattomana. Polkumyyntitulli kannetaan ainoastaan, jos cif-tuontihinta laskee tämän tason alapuolelle.

(95) Viennistä ja tuonnista aiheutuneiden kustannusten laskemiseksi ei riitä, että otetaan huomioon vientihinnan entisellä Venäjän rajalla ja Eurostatin cif-hinnan välinen erotus, sillä ala-arvoisen tuotteen erä laski Venäjältä tapahtuneen tuonnin keskimääräistä cif-hintaa samalla, kun vientihinta perustui ainoastaan hyvälaatuiseen ammoniumnitraattiin. Edellä mainittu vertailu aliarvioisi aiheutuneita kustannuksia ja johtaisi vähimmäishintaan, joka ei täysin olisi poistanut vahinkoa.

Koska Venäjän ammoniumnitraatin tuojat ja viejät eivät toimineet täydellisessä yhteistyössä, luotettavin menetelmä olisi käyttää liettualaisen tuotteen viennistä ja tuonnista yhteisöön aiheutuneita kustannuksia, jotka vahvistettiin tutkimuksessa varmistettujen tietojen perusteella. Kyseessä on kauttaaltaan hyvälaatuinen tuote, jota on kuljetettu suurin piirtein sama matka ja samoissa olosuhteissa kuin venäläistä ammoniumnitraattia.

Venäjän taloudellisten ulkosuhteiden ministeriö väitti, että kyseisestä menetelmästä johtuva 24,7 ecua tonnia kohden oli liian korkea luku. He esittivät tiettyjä viejiltä saatuja tietoja, jotka osoittivat alempia kuljetuskustannuksia.

Kyseisiä tietoja ei voida hyväksyä, koska ne annettiin hyvin myöhään menettelyssä eikä niitä ollut tarkastettu, ne koskivat ainoastaan pientä osaa koko viennistä ja niistä puuttuivat Venäjän fob-tason ja yhteisön cif-tason välillä tuotteita ostavien ja myyvien edustajien tai muiden välittäjien kustannukset. Tämä on tarkastuksen aikana saatujen tietojen perusteella tavallinen venäläisen ammoniumnitraatin myyntireitti.

Venäläiseen ammoniumnitraattiin sovellettuna tämä johtaa seuraaviin laskelmiin:

>TAULUKON PAIKKA>

(96) Vähimmäishinnan Venäjältä tapahtuvalle tuonnille säkeissä olisi näin ollen oltava 102,9 ecua tonnia kohden.

(97) EFIA on vaatinut, että vähimmäishintaa olisi vähennettävä, jos ammoniumnitraattia tuodaan pakkaamattomana. Tämän osalta katsotaan, että alemman vähimmäishinnan olemassaolo pakkaamattomalle tuotteelle väistämättä antaisi mahdollisuuden välttää säkeissä tapahtuvaa tuontia koskeva polkumyyntitulli säkkien kustannuksiin liittyvällä tasoitusjärjestelyllä.

Näin ollen päätellään, että toimenpiteiden tehokkuuden säilyttämiseksi on käytettävä samaa vähimmäishintaa, 102,9 ecua tonnia kohden, sekä säkitetyn tuotteen että pakkaamattoman tuotteen osalta.

6. Sitoumus

(98) Venäjän taloudellisten ulkosuhteiden ministeriö on tarjoutunut rajoittamaan vientiä yhteisöön 300 000 tonniin vuodessa ja myöntämään lisenssejä ainoastaan samalle tai suuremmalle ohjehinnalle, joka kuvastaa "markkinahintaa" yhteisössä. Sitoumusta ei voida hyväksyä ottaen huomioon, että 100 000 tonnin raja määrällisessä sitoumuksessa, joka käsittää Yhdistyneen kuningaskunnan markkinat ja joka on hyväksytty päätöksellä 94/293/EY, on jo ylitetty helmikuuhun 1995 mennessä huolimatta siitä, että Venäjän viranomaiset olivat sitoutuneet rajoittamaan vientiä 100 000 tonniin 21 päivänä toukokuuta 1995 päättyvänä 12 kuukauden jaksona.

Ottaen huomioon nämä olosuhteet Venäjän viranomaiset eivät ole riittävästi osoittaneet kykyään noudattaa ammoniumnitraatin vientiin liittyviä sitoumuksia koskevia valvontavelvoitteitaan.

Lisäksi:

(99) Luku 300 000 tonnia on liian korkea. Se edustaa ainoastaan 27 prosentin vähennystä tutkimusjakson aikana tuodusta määrästä, vaikka mukaan luettaisiin Itävaltaan, Suomeen ja Ruotsiin tuotu 70 000 tonnia venäläistä ammoniumnitraattia. Tämä ei riitä poistamaan yhteisön teollisuudelle aiheutuvaa vahinkoa.

(100) Kaiken kaikkiaan ottaen huomioon Liettuasta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan tapahtuvaa tuontia koskevan yhä voimassa olevan 100 000 tonnin rajan tässä tapauksessa, korkeamman luvun hyväksyminen Venäjältä tapahtuvan tuonnin osalta koko yhteisöön antaisi Venäjälle mahdollisuuden viedä yli 100 000 tonnia Yhdistyneeseen kuningaskuntaan palkiten näin venäläiset viejät siitä, että ne ovat aikaisemmin aiheuttaneet vahinkoa erityisesti ylittämällä edellä mainitun alueellisen sitoumuksen rajan.

(101) "Ohjehinta", vaikka se kuvastaakin tarjouksen korkeimpia hintoja, ei olisi aina sama tai suurempi kuin vähimmäishinta, jolla poistetaan vahingollinen polkumyynti: Venäjän viranomaiset vaativat markkinoihin perustuvaa joustavuutta. Missään tapauksessa ministeriö ei käytännössä pystyisi valvomaan tosiasiallisesti maksettuja hintoja.

7. Päätelmä

(102) Päätellään, että edellä mainittua sitoumusta ei olisi hyväksyttävä; sen sijaan olisi otettava käyttöön muuttuva polkumyyntitulli.

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1. Otetaan käyttöön lopullinen polkumyyntitulli tuotaessa yhteisöön Venäjältä peräisin olevaa CN-koodeihin 3102 30 90 ja 3102 40 90 kuuluvaa ammoniumnitraattia.

2. Polkumyyntitullin määrä on 102,9 ecun suuruinen tuotteen nettotonnilta maksettavan hinnan ja vapaasti yhteisön rajalle tullaamattomana maksettavan cif-nettohinnan välinen erotus aina, kun se on alempi.

3. Jollei toisin määrätä, sovelletaan voimassa olevia tulleja koskevia säännöksiä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 16 päivänä elokuuta 1995.

Neuvoston puolesta

J. SOLANA

Puheenjohtaja

(1) EYVL N:o L 349, 31.12.1994, s. 1, asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1251/95 (EYVL N:o L 122, 2.6.1995, s. 1)

(2) EYVL N:o L 209, 2.8.1994, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 355/95 (EYVL N:o L 41, 23.2.1995, s. 2)

(3) EYVL N:o C 158, 9.6.1994, s. 3

(4) Komission päätös 94/293/EY, tehty 13 päivänä huhtikuuta 1994 (EYVL N:o L 129, 21.5.1994, s. 24)

(5) Tekstissä lukuja ei voi aina laskea tarkasti yhteen pyöristämisen vuoksi.

(6) Ks. tämän virallisen lehden sivu 27

(7) Ks. tämän virallisen lehden sivu 29