31992R3759

NEUVOSTON ASETUS (ETY) N:o 3759/92,

annettu 17 päivänä joulukuuta 1992,

yhteisestä kalastus- ja vesiviljelytuotealan markkinajärjestelystä

EUROOPAN YHTEISÖJEN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 42 ja 43 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (),

sekä katsoo, että

kalatalousalan markkinajärjestelyä koskevat perussäännökset on tarkistettava siten, että otetaan huomioon markkinoiden kehitys, kalastustoiminnassa viime vuosina tapahtuneet muutokset sekä voimassa olevien markkinasääntöjen soveltamisessa todetut puutteet; tehtävien muutosten suuren lukumäärän ja monimutkaisuuden vuoksi kyseisistä säännöksistä puuttuu kaikkien säädösten edellytyksenä oleva selkeys, jollei niitä kirjoiteta täysin uudelleen; yhteisestä kalastustuotealan markkinajärjestelystä 28 päivänä marraskuuta 1991 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 3687/91 () tehtiin selkeyden ja järkiperäisyyden vuoksi koonnelma voimassaolevista säännöksistä puuttumatta koonnelmatekstien sisältöön; sen vuoksi asetus (ETY) N:o 3687/91 olisi korvattava,

yhteiseen maatalouspolitiikkaan on erityisesti sisällyttävä yhteinen maatalouden markkinajärjestely, jonka muoto voi vaihdella tuotteiden mukaan,

kalastuksella ja teollisuudella on erityinen merkitys yhteisön eräiden rannikkoseutujen maatalouselinkeinolle; kyseisillä seuduilla asuvat kalastajat saavat merkittävän osan tuloistaan kyseisestä alkutuotannosta; sen vuoksi olisi edistettävä markkinoiden vakautta tarkoituksenmukaisilla toimenpiteillä,

yksi tarpeellisista toimenpiteistä yhteisen markkinajärjestelyn toteuttamiseksi on kaupan pitämistä koskevien yhteisten vaatimusten soveltaminen järjestelmän piiriin kuuluviin tuotteisiin; kyseisiä vaatimuksia soveltamalla pyritään pitämään laadultaan epätyydyttävät tuotteet pois markkinoilta, edistämään rehelliseen kilpailuun perustuvia kauppasuhteita ja siten osaltaan parantaa tuotannon kannattavuutta,

näiden vaatimusten soveltaminen edellyttää kyseisten vaatimusten alaisten tuotteiden valvontaa; sen vuoksi olisi säädettävä toimenpiteistä kyseisen valvonnan varmistamiseksi,

on tärkeää antaa markkinoiden toimintaan liittyvien sääntöjen puitteissa säännöksiä, jotka mahdollistavat tarjonnan mukauttamisen markkinoiden vaatimuksiin ja, mahdollisuuksien mukaan, kohtuullisen toimeentulon turvaamisen tuottajille; kalastustuotteiden markkinoiden erityispiirteet huomioon ottaen näiden päämäärien saavuttamiseen myötävaikuttaa sellaisten tuottajajärjestöjen perustamiseen, jotka määräävät jäsentensä velvollisuudesta noudattaa tiettyjä, erityisesti tuotantoa ja kaupan pitämistä koskevia sääntöjä,

kyseisten järjestöjen tuotannon tasolla tapahtuvan toiminnan tukemiseksi ja samalla markkinoiden vakauden parantamiseksi jäsenvaltioiden olisi myönnettävä tietyllä alueella toimivalle järjestölle oikeus määrätyin edellytyksin ulottaa jäsenillensä antamat säännöt koskemaan myös kaikkia kyseisellä seudulla kauppaa käyviä järjestöön kuulumattomia tuottajia, erityisesti myönnettyjen saaliskiintiöiden hallinnon sekä markkinoille saattamisen osalta,

edellä kuvatun järjestelmän soveltamisesta aiheutuu kuluja niille järjestöille, joiden sääntöjä on laajennettu; sen vuoksi on syytä velvoittaa järjestöön kuulumattomat tuottajat osallistumaan näiden kulujen kattamiseen; lisäksi olisi säädettävä, että kukin asianomainen jäsenvaltio voi myöntää kyseisille toimijoille hyvityksen tuotteista, joita ei ole voitu pitää kaupan ja jotka on vedetty markkinoilta siitä huolimatta, että ne täyttävät kaupan pitämistä koskevat vaatimukset,

olisi annettava säännöksiä kyseisten järjestöjen perustamisen ja toiminnan sekä niiden yhteisten sääntöjen soveltamisesta aiheutuvien kustannusten kattamisen helpottamiseksi; jäsenvaltioille olisi myönnettävä oikeus myöntää niille tätä tarkoitusta varten osittain yhteisön rahoittamaa tukea; kyseisen tuen määrää olisi kuitenkin rajoitettava ja sitä tulisi myöntää ainoastaan siirtymäkauden ajaksi asteittain alenevasti siten, että tuottajien rahoitusvastuu kasvaa vähitellen,

olisi annettava säännöksiä sen varmistamiseksi, että tuottajajärjestöt eivät missään tapauksessa voi pitää hallussaan määräävää markkina-asemaa yhteisössä,

sellaisten markkinatilanteiden hoitamiseksi, jotka tiettyjen, tuottajien tulojen kannalta erityisen tärkeiden kalastustuotteiden osalta ovat omiaan johtamaan yhteisön markkinoilla häiriöitä aiheuttaviin hintoihin, on välttämätöntä vahvistaa kullekin tuotteelle yhteisön tuotantoalueita edustava ohjehinta, jonka perusteella määritetään markkinainterventioiden hintatasot,

hintojen vakauttamisen kannalta olisi toivottavaa, että tuottajajärjestöt voisivat puuttua markkinoihin etenkin soveltamalla vetäytymishintaa, jonka alapuolelle jäävät kyseisten järjestöjen jäsenten tuotteet vedetään markkinoilta,

tuottajajärjestöjen toimia olisi tietyissä tapauksissa ja tietyin edellytyksin tuettava myöntämällä niille taloudellisia korvauksia markkinoilta vedetyistä määristä,

tuottajajärjestöjen interventiot on rajoitettava koskemaan yksittäisiä ylijäämiä, joita markkinat eivät pysty käyttämään hyväkseen ja joita ei ole voitu välttää muilla toimenpiteillä; taloudelliset korvaukset on sen vuoksi rajoitettava koskemaan erikseen määritettäviä tuotantomääriä,

olisi säädettävä taloudellisen korvauksen eriyttämisestä markkinoilta vedettyjen määrien suuruuden mukaan, jotta kalastajia saataisiin innostetuksi sopeuttamaan tarjontansa paremmin markkinoiden tarpeisiin,

erityisesti tiettyjen lajien harvinaisuuden vuoksi olisi kaupallisesti arvokkaiden, markkinoilta vedettyjen kalojen tuhoamista vältettävä mahdollisuuksien mukaan; sen vuoksi olisi myönnettävä jalostus- ja varastointitukea tietyille määrille tiettyjä markkinoilta vedettyjä tuoreita tuotteita niiden ihmisravinnoksi jalostamista ja varastointia varten; kaikki lajit, jotka todennäköisesti vedetään markkinoilta, on otettava huomioon kyseistä toimenpidettä toteutettaessa,

eräitä lajeja ei tällä hetkellä voida alueellisten hintaerojen vuoksi ottaa tuottajajärjestöille suunnatun taloudellisen korvausjärjestelmän piiriin; markkinoiden vakauttamiseksi olisi kuitenkin säädettävä mainittuja tuotteita koskevasta ja niiden erityistarpeisiin soveltuvasta yhteisön hintatukijärjestelmästä, joka ottaa huomioon niiden erityispiirteet ja erilaiset tuotannon ja kaupan pitämisen edellytykset,

edellä kuvatun kaltainen, väliaikainen järjestelmä, joka perustuu tuottajajärjestöjen itsenäisesti vahvistamien vetäytymishintojen soveltamiseen on perustettu; se antaa mahdollisuuden myöntää tietyin edellytyksin kiinteää tukea tuottajajärjestöille niiden tuotteiden osalta, joihin on kohdistunut autonomisia interventioita siten, että tietty määrä kyseisiä tuotteita on vedetty markkinoilta tai jalostettu ja varastoitu ihmisravinnoksi; jos kyseisen järjestelmän soveltaminen johtaa siihen kuuluvien lajien tuotannon tai kaupan pitämisen edellytyksissä tapahtuvan kehityksen myötä hintojen lähentymiseen, voidaan harkita kyseisten lajien sisällyttämistä taloudellisen korvausjärjestelmän piiriin,

markkinoiden valvonta kyseisten lajien osalta osoittaa, että väliaikaisen järjestelmän vaikutukset ovat saatettujen tavoitteiden mukaisia; sen vuoksi on tarkoituksenmukaista muuttaa kyseinen järjestelmä pysyväksi siten, että sen periaatteet säilytetään, mutta kyseisten lajien luetteloa mukautetaan,

tiettyjen aluksella jäädytettyjen tuotteiden selvästi laskevan hintakehityksen varalta olisi säädettävä mahdollisuudesta myöntää tukea tuottajajärjestöille yhteisöstä peräisin olevien tuotteiden yksityistä varastointia varten,

yksityisen varastoinnin tukimekanismin tehokkuutta olisi parannettava erityisesti siten, että otetaan huomioon kyseisen tuotannon erityispiirteet; tämän tuotannon kehitys edellyttää lisäksi kyseisten tuotteiden luettelon mukauttamista,

säilyketeollisuudelle tarkoitetun tonnikalan tuontihintojen aleneminen voi heikentää kyseisen tuotteen yhteisössä toimivien tuottajien tulotasoa; sen vuoksi olisi säädettävä tuottajille tarvittaessa myönnettävästä tasaushyvityksestä,

yhtenäisen tuotannon kaupan pitämisen järkiperäistämiseksi olisi tonnikalamarkkinoiden osalta tasaushyvitys tietyin edellytyksin suunnattava tuottajajärjestöille,

sen arvioimiseksi, liittyykö yhteisön markkinoilla vallitseva tilanne tonnikalan hintakehitykseen maailmanmarkkinoilla, ja onko tasaushyvityksen maksaminen näin ollen perusteltua, olisi varmistettava että yhteisön markkinoilla tapahtunut hintojen aleneminen johtuu tuontihintojen alenemisesta,

tonnikalan poikkeavan tuotantokehityksen estämiseksi olisi tuottajajärjestöille myönnettävälle tuelle säädettävä rajat yhteisön markkinoilla todetun tarjonnan perusteella,

on kuitenkin yhteisön etujen mukaista, että pidättäydytään kokonaan soveltamasta yhteistä tullitariffia tiettyihin tuotteisiin; yhteisön tonnikalatuotannon riittämättömyyden vuoksi olisi kyseisten tuotteiden tarjontaa ylläpidettävä niitä käyttävälle elintarviketeollisuudelle vievien kolmansien maiden tasoon verrattavana, jotta kyseisen teollisuuden kansainvälisen kilpailukyvyn kehitys ei vaikeutuisi; yhteisön tonnikalan tuottajille kyseisestä järjestelmästä mahdollisesti aiheutuvat haitat voitaisiin korvata myöntämällä kyseistä tarkoitusta varten säädettyä hyvitystä,

tämän asetuksen soveltamisesta johtuva tariffinimikkeistö sisältyy yhteiseen tullitariffiin; tähän asetukseen olisi tehtävä yhteiseen tullitariffiin tehdyt muutokset,

aiemmat kokemukset ovat osoittaneet, että tariffeihin liittyvät toimenpiteet on ehkä toteutettava hyvin nopeasti, jotta voidaan turvata tuotteiden saatavuus yhteisön markkinoilla ja varmistaa yhteisön kansainvälisten velvoitteiden noudattaminen; yhteisön riittävän ripeän toiminnan varmistamiseksi kyseisissä tilanteissa olisi säädettävä menettelystä, joka mahdollistaa tarvittavien toimenpiteiden nopean toteuttamisen,

tiettyjen tuotteiden osalta olisi toteutettava toimenpiteitä kolmansista maista tulevan, hinnaltaan poikkeavan alhaisen tuonnin suhteen yhteisön markkinoille aiheutuvien häiriöiden estämiseksi; kyseisten toimenpiteiden tehokkuuden lisäämiseksi olisi toisaalta parannettava menetelmää, jonka perusteella tuontihinnat vahvistetaan ja toisaalta laajennettava luetteloa niistä tuotteista, jotka voidaan sisällyttää viitehintajärjestelmään,

kyseisen järjestelmän ansiosta voidaan luopua kaikkien määrällisten rajoitustoimenpiteiden soveltamisesta valtaosaan tuotteista yhteisön ulkorajalla ja soveltaa ainoastaan yhteisen tullitariffiin mukaista tosiasiallisesti perittyä tullia,

yhteisön elintarviketeollisuudelle olisi kuitenkin annettava mahdollisuus tuotantoedellytyksiänsä mukauttamalla lisätä kilpailukykyään suhteessa eräistä kolmansista tulevaan tuontiin, ja sen vuoksi olisi otettava käyttöön väliaikainen, kyseisiä tuotteita koskeva yhteisön tuontijärjestelmä, jolla rajoitetaan kyseisten tuotteiden tuonnin määrällistä kehitystä erikseen määriteltävin perustein ja yhteisön kansainvälisiä velvoitteita noudattaen,

suojajärjestelmä voi poikkeuksellisesti osoittautua riittämättömäksi; yhteisölle olisi myönnettävä oikeus toteuttaa tarvittavat toimenpiteet, jotta yhteisön markkinat eivät jäisi ilman suojaa tällaisten tilanteiden mahdollisesti aiheuttamilta häiriöiltä,

kaikkien tullien tai vaikutukseltaan vastaavien maksujen periminen ja kaikkien määrällisten rajoitusten tai vaikutukseltaan vastaavien toimenpiteiden soveltaminen yhteisön sisäisessä kaupassa on kielletty suoraan perustamissopimuksen nojalla,

tiettyjen tukien myöntäminen vaarantaisi yhteiseen hintajärjestelmään perustuvien yhtenäismarkkinoiden toteuttamisen; tämän vuoksi myös kalatalousalalla olisi sovellettava niitä perustamissopimuksen määräyksiä, jotka mahdollistavat jäsenvaltioiden myöntämien tukien arvioinnin ja yhteismarkkinoiden kanssa ristiriidassa olevien tukien kieltämisen,

yhteisen kalastustuotteiden markkinajärjestelyn on otettava samanaikaisesti ja soveltuvalla tavalla huomioon perustamissopimuksen 39 ja 110 artiklassa määrätyt tavoitteet,

yhteisen markkinajärjestelyn toteuttamisessa on myös otettava huomioon se, että on yhteisön etujen mukaista säilyttää kalavedet niin hyvinä kuin mahdollista; olisi suljettava pois sellaisten toimenpiteiden rahoitus, jotka koskevat jäsenvaltioille mahdollisesti myönnettyjen osuuksien ylittäviä määriä,

suunniteltujen säännösten soveltamisen helpottamiseksi olisi säädettävä menettelystä, jolla toteutetaan jäsenvaltioiden ja komission välinen tiivis yhteistyö hallintokomiteassa, ja

yhteisö vastaa jäsenvaltioille aiheutuvista kustannuksista, jotka aiheutuvat tämän asetuksen soveltamiseen liittyvistä velvoitteista yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 21 päivänä huhtikuuta 1970 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 729/70 () 2 ja 3 artiklan mukaisesti,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Perustetaan yhteinen kalastustuotealan markkinajärjestely, johon kuuluu hinta- ja kaupankäyntijärjestelmä sekä yhteiset kilpailusäännöt.

Tässä asetuksessa ilmaisu "kalastustuotteet" käsittää pyynti- ja vesiviljelytuotteet.

Kyseiseen järjestelyyn kuuluvat seuraavassa luetellut tuotteet:

>TAULUKON PAIKKA>

I OSASTO

KAUPAN PITÄMISTÄ KOSKEVAT VAATIMUKSET

2 artikla

1. Edellä 1 artiklassa tarkoitetuille tuotteille tai tuoteryhmille voidaan määrittää yhteiset kaupan pitämistä koskevat vaatimukset sekä kyseisten vaatimusten soveltamisala; kyseiset vaatimukset voivat erityisesti koskea luokitusta laadun, koon tai painon mukaan, pakkausta, tuotteiden esillepanoa ja päällysmerkintöjä.

2. Jollei kolmansien maiden kanssa käytävää kauppaa koskevista mahdollisista erityisistä määräyksistä muuta johdu, kaupan pitämistä koskevien vaatimusten vahvistamisen jälkeen niiden soveltamisalaan kuuluvia tuotteita ei saa pitää esillä myyntitarkoituksessa, saattaa myyntiin, myydä tai millään muullakaan tavalla pitää kaupan, elleivät ne täytä kyseisiä vaatimuksia.

3. Neuvosto vahvistaa määräenemmistöllä komission ehdotuksesta kaupan pitämistä koskevat vaatimukset ja yleiset säännöt niiden soveltamisesta, joihin kuuluvat myös 2 kohdassa tarkoitetut erityiset määräykset.

4. Muista soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä, erityisesti kaupan pitämistä koskevien yhteisten vaatimusten tarkistuksista tuotanto- ja myyntiedellytysten kehittymisen huomioon ottamiseksi, päätetään noudattaen 32 artiklassa säädettyä menettelyä.

3 artikla

1. Jäsenvaltioiden on valvottava vaatimusten noudattamista niiden tuotteiden osalta, joille on määritetty kaupan pitämistä koskevat yhteiset vaatimukset.

Valvontaa voidaan suorittaa kaikissa kaupan pitämisen vaiheissa ja kuljetuksen aikana.

2. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet seuraamusten määräämiseksi 2 artiklassa säännöksiä vastaan tehdyistä rikkomuksista.

3. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava muille jäsenvaltioille ja komissiolle viimeistään kuukauden kuluttua kunkin kaupan pitämistä koskevan vaatimuksen voimaantulosta niiden toimielinten nimet ja osoitteet, jotka vastaavat annettujen vaatimusten piiriin kuuluvien tuotteiden ja tuoteryhmien valvonnasta.

4. Yksityiskohtaiset säännöt 1 kohdan soveltamisesta vahvistetaan tarvittaessa noudattaen 32 artiklassa säädettyä menettelyä ottaen erityisesti huomioon tarve varmistaa valvontaelinten toiminnan yhteensovittaminen sekä kaupan pitämistä koskevien yhteisten vaatimusten yhtenäinen tulkinta ja soveltaminen.

II OSASTO

TUOTTAJAJÄRJESTÖT

1 luku

Tuottajajärjestöjen asema

4 artikla

1. Tässä asetuksessa tarkoitetaan "tuottajajärjestöllä" mitä tahansa hyväksyttyä, tuottajien omasta aloitteesta perustettua järjestöä tai järjestöjen yhteenliittymää, joka pyrkii asianmukaisia toimenpiteitä toteuttamalla varmistamaan, että kalastusta harjoitetaan järkiperäisesti ja että sen tuotannon myyntiedellytykset paranevat.

Näiden toimenpiteiden tavoitteena on erityisesti edistää pyyntisuunnitelmien toteuttamista, tarjonnan keskittämistä sekä hintojen vakauttamisesta, ja niiden on velvoitettava jäsenet:

- myymään järjestön välityksellä sen tuotteen tai niiden tuotteiden koko tuotanto, johon tai joihin jäsenyys perustuu; järjestö voi päättää, että edellä mainittua vaatimusta ei sovelleta siinä tapauksessa, että tuotteet myydään etukäteen vahvistettujen yhteisten sääntöjen mukaisesti,

- soveltamaan tuottajajärjestön antamia sääntöjä tuotannosta ja kaupan pitämisestä, joilla pyritään erityisesti parantamaan tuotteiden laatua, mukauttamaan tarjontaa markkinoiden vaatimuksiin ja turvaamaan saaliskiintiöiden moitteeton hallinto,

- toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet myönnettyjen saaliskiintiöiden moitteettoman hallinnon turvaamiseksi silloin, kun asianomainen jäsenvaltio on määrännyt saaliskiintiönsä hallinnon osittain tai kokonaan tuottajajärjestöjen hoidettavaksi niiden määrien osalta, jotka kyseiselle jäsenvaltiolle on mahdollisesti myönnetty osuutena tietyn kannan tai kantaryhmän sallitusta saaliista.

2. Tuottajajärjestöt eivät saa pitää hallussaan määräävää markkina-asemaa yhteismarkkinoilla, ellei perustamissopimuksen 39 artiklassa tarkoitettuihin tavoitteisiin pyrkiminen sitä edellytä.

3. Neuvosto vahvistaa määräenemmistöllä komission ehdotuksesta yleiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta.

5 artikla

1. Jos tuottajajärjestön katsotaan edustavan tuotantoa ja kauppaa jonkin jäsenvaltion yhdessä tai useammassa purkauspaikassa tämän rannikon osalla, kyseinen jäsenvaltio voi määrätä pakolliseksi seuraavat velvoitteet niille kyseiseen järjestöön kuulumattomille tuottajille, jotka pitävät kaupan jotakin 1 artiklassa tarkoitettua tuotetta järjestön edustamalla alueella:

a) edellä 4 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetut säännöt kaupan pitämisestä tai tuotannosta;

b) edellä 1 artiklan toisen kohdan a ja c alakohdassa tarkoitettujen tuoreiden tai jäähdytettyjen tuotteiden markkinoilta vetämistä ja siirtoa koskevat asianomaisen järjestön antamat säännöt.

Kyseiset säännöt voidaan ulottaa koskemaan järjestöön kuulumattomia tuottajia liitteessä I olevassa A ja D kohdassa olevien tuotteiden osalta ainoastaan siinä tapauksessa, että vetäytymishinta on sama kuin 11 artiklan mukaisesti vahvistettu hinta, ja liitteessä I olevassa E kohdassa olevien tuotteiden osalta ainoastaan, jos interventiohinta on sama kuin 13 artiklan mukaisesti vahvistettu hinta.

Edellä tarkoitettuja sääntöjä voidaan päättää olla soveltamatta eräisiin myyntiluokkiin.

2. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle säännöt, jotka ne aikovat määrätä pakollisiksi 1 kohdan nojalla.

Komissio antaa asianomaiselle jäsenvaltiolle mahdollisimman pian ja viimeistään kahden kuukauden kuluessa mainittujen sääntöjen ilmoittamisesta perustellulla päätöksellään tiedon siitä, voidaanko ilmoitetut säännöt määrätä pakollisiksi.

Jos komissio ei tee päätöstä säädetyssä määräajassa, asianomainen jäsenvaltio voi määrätä ilmoitetut säännöt pakollisiksi.

3. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet

- edellä 1 kohdassa tarkoitettujen sääntöjen noudattamisen valvomiseksi,

- seuraamusten määräämiseksi mainittujen sääntöjen rikkomisesta.

Niiden on annettava kyseiset toimenpiteet välittömästi tiedoksi komissiolle.

4. Jäsenvaltiot voivat 1 kohtaa soveltaessaan päättää, että järjestöön kuulumattomat ovat velvollisia maksamaan järjestölle joko kaikki tai osan tuottajajäsenten maksamista maksuista, siltä osin kuin kyseisillä maksuilla on tarkoitus kattaa 1 kohdassa tarkoitetun järjestelmän soveltamisesta aiheutuvia hallinnollisia kuluja.

5. Jäsenvaltioiden on 1 kohtaa soveltaessaan tarvittaessa varmistettava tuottajajärjestöjen välityksellä niiden tuotteiden markkinoilta vetäminen, jotka eivät ole kaupan pitämistä koskevien sääntöjen mukaisia ja joita ei ole voitu myydä vähintään vetäytymishinnan suuruisella hinnalla.

6. Neuvosto vahvistaa määräenemmistöllä komission ehdotuksesta yleiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta.

6 artikla

1. Jäsenvaltio voi 5 artiklan 1 kohtaa soveltaessaan myöntää hyvityksen yhteisössä toimiville järjestöön kuulumattomille tuotteista,

- joita ei voida pitää kaupan 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla

tai

- jotka on vedetty markkinoilta 5 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla.

Kyseinen hyvitys on myönnettävä ilman edunsaajien kansallisuuteen tai toimipaikkaan liittyvää syrjintää. Se voi olla enintään 60 prosenttia siitä määrästä, joka saadaan soveltamalla markkinoilta vedettyihin määriin

- liitteessä I olevassa A ja D kohdassa lueteltujen tuotteiden osalta 11 artiklan mukaisesti vahvistettua vetäytymishintaa,

tai

- liitteessä I olevassa E kohdassa lueteltujen tuotteiden osalta 13 artiklan mukaisesti vahvistettua myyntihintaa.

2. Asianomaisen jäsenvaltion on vastattava kuluista, jotka aiheutuvat 1 kohdassa tarkoitetun hyvityksen myöntämisestä.

2 luku

Tuet tuottajajärjestöille

7 artikla

1. Jäsenvaltiot voivat myöntää 1 päivän tammikuuta 1993 jälkeen perustetuille tuottajajärjestöille niiden perustamisen ja toiminnan edistämiseksi tarkoitettua tukea.

2. Kyseinen tuki koskee kolmea niiden hyväksymispäivää seuraavaa vuotta. Tuen yhteismäärä tuottajajärjestön puitteissa kaupan pidetyn tuotannon arvosta saa olla enintään 3 prosenttia ensimmäisen vuoden osalta, 2 prosenttia toisen vuoden osalta ja 1 prosentti kolmannen vuoden osalta. Kyseinen tuki tuottajajärjestön hallintokuluista saa kuitenkin olla enintään 60 prosenttia ensimmäisen vuoden aikana, 40 prosenttia toisen vuoden aikana ja 20 prosenttia kolmannen vuoden aikana.

Tuki on maksettava viiden vuoden kuluessa hyväksymispäivästä.

3. Kaupan pidettäville tuotteille vahvistetaan kiinteä arvo kutakin vuotta varten seuraavilla perusteilla:

- järjestön tuottajajäsenten sitä ajanjaksoa, jolle tukea haetaan, kolmen edeltävän kalenterivuoden aikana kaupan pitämä keskimääräinen tuotanto,

- kyseisten tuottajien saamat keskimääräiset tuottajahinnat samana ajanjaksona.

4. Jäljempänä 8 artiklassa tarkoitettujen interventiorahastojen perustamista seuraavina viitenä vuotena jäsenvaltiot voivat myöntää tuottajajärjestöille joko suoraan tai luottolaitosten kautta tukea erityislainoina, joilla on tarkoitus kattaa osa 8 artiklassa tarkoitetuista markkinainterventioista aiheutuvista ennakoitavista kuluista.

5. Edellä 2 kohdassa tarkoitetusta tuesta on ilmoitettava komissiolle kertomuksessa, jonka jäsenvaltiot toimittavat komissiolle kunkin tilivuoden lopussa.

Edellä 4 kohdassa tarkoitetun tuen myöntäminen on välittömästi annettava komissiolle tiedoksi.

6. Neuvosto vahvistaa määräenemmistöllä komission ehdotuksesta yleiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta.

III OSASTO

INTERVENTIO

1 luku

Markkinoilta vetäytyminen

8 artikla

1. Tuottajajärjestöt voivat vahvistaa 1 artiklassa tarkoitetuille tuotteille vetäytymishinnan, jota alemmalla hinnalla ne eivät myy jäsentensä toimittamia tuotteita.

Tällä tavoin markkinoilta vedetyistä määristä on:

- tuottajajärjestöjen myönnettävä jäsenillensä hyvitys niistä liitteessä I olevassa A ja D kohdassa luetelluista sekä liitteessä VI luetelluista tuotteista, jotka täyttävät 2 artiklan mukaisesti vahvistetut vaatimukset,

- tuottajajärjestöt voivat myöntää hyvityksen jäsenillensä muista 1 artiklassa tarkoitetuista tuotteista sekä niistä tuotteista, joita ei ole lueteltu liitteessä I olevassa A ja D kohdassa eikä liitteessä VI.

Kullekin 1 artiklassa tarkoitetulle tuotteelle voidaan vahvistaa ylin vetäytymishinta 5 kohdan mukaisesti.

2. Tuottajajärjestön on määrättävä tällä tavalla markkinoilta vedettyjen tuotteiden käyttötarkoitus siten, että kyseisen tuotannon tavanomaiselle menekille ei aiheudu haittaa.

3. Kyseisten vetäytymistoimenpiteiden rahoittamiseksi tuottajajärjestöjen on perustettava interventiorahastoja, joita ylläpidetään myyntiin tarjottujen määrien perusteella lasketuilla maksuilla, tai niiden on voitava turvautua tasoitusjärjestelmään.

4. Tuottajajärjestöjen on ilmoitettava seuraavat tiedot kansallisille viranomaisille, joiden on puolestaan ilmoitettava ne komissiolle:

- luettelo tuotteista, joiden osalta ne aikovat toteuttaa 1 kohdassa tarkoitettua järjestelmää,

- aika, jona vetäytymishintoja sovelletaan,

- suunniteltujen ja toteutuneiden vetäytymishintojen tasot.

5. Yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta vahvistetaan noudattaen 32 artiklassa säädettyä menettelyä.

9 artikla

1. Kullekin liitteessä I olevassa A, D ja E kohdassa olevalle tuotteelle sekä kullekin liitteessä II olevalle tuotteelle tai tuoteryhmälle vahvistetaan ohjehinta ennen kalastusvuoden alkua.

Kyseisiä hintoja sovelletaan koko yhteisön alueella, ja ne vahvistetaan kullekin kalastusvuodelle tai kullekin niistä ajanjaksoista, joihin kyseinen vuosi jakaantuu.

2. Ohjehinta vahvistetaan

- niiden hintojen keskiarvon perusteella, jotka on edustavilla tukkumarkkinoilla tai edustavissa satamissa todettu merkittävälle osalle yhteisön tuotannosta ja määrätyt kaupalliset ominaisuudet täyttävälle tuotteelle sitä kalastusvuotta, jolle hinta vahvistetaan, välittömästi edeltävän kolmen kalastusvuoden ajalta,

- ottaen huomioon tuotannon ja kysynnän kehitysnäkymät.

Hintaa vahvistettaessa otetaan lisäksi huomioon tarve

- varmistaa markkinahintojen vakauttaminen ja välttää ylijäämien syntymistä yhteisössä,

- myötävaikuttaa tuottajien tulojen tukemiseen,

- huomioida kuluttajien edut.

3. Neuvosto vahvistaa määräenemmistöllä komission ehdotuksesta 1 kohdassa tarkoitettujen ohjehintojen tason.

10 artikla

1. Ohjehinnan soveltamisaikana jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle edustavilla tukkumarkkinoilla tai edustavissa satamissa todetut hintanoteeraukset tuotteille, joilla on ohjehinnan vahvistamisen perustana olevat ominaisuudet.

2. Edustaviksi 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla katsotaan ne jäsenvaltioiden markkinat ja satamat, joissa pidetään kaupan merkittävää osaa yhteisön tuotannosta.

3. Yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta sekä luettelo 2 kohdassa tarkoitetuista edustavista markkinoista ja satamista vahvistetaan noudattaen 32 artiklassa säädettyä menettelyä.

11 artikla

1. Kullekin liitteessä I olevassa A ja D osassa luetellulle tuotteelle vahvistetaan yhteisön vetäytymishinta tuotteen tuoreuden, koon tai painon sekä jalostusasteen perusteella, jäljempänä "tuoteluokka", soveltamalla lukuun, joka on vähintään 70 prosenttia mutta enintään 90 prosenttia ohjehinnasta, kyseessä olevan tuoteluokan muuntokerrointa. Nämä kertoimet heijastavat kyseisen tuoteluokan ja ohjehinnan vahvistamisen perustana olevan tuoteluokan hintasuhdetta. Yhteisön vetäytymishinta ei kuitenkaan saa missään tapauksessa olla yli 90 prosenttia ohjehinnasta.

2. Jotta voitaisiin turvata tyydyttävät markkinoille pääsyn edellytykset tuottajille, jotka ovat hyvin kaukana yhteisön merkittävimmistä kulutuskeskuksista sijaitsevilla purkausalueilla, voidaan 1 kohdassa tarkoitettuihin hintoihin soveltaa kyseisillä alueilla tarkistuskertoimia.

3. Yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta ja erityisesti vetäytymishintojen laskemisessa käytettävän ohjehinnan prosentin määrittelemisestä sekä 2 kohdassa tarkoitettujen purkausalueiden ja hintojen määrittelemisestä vahvistetaan noudattaen 32 artiklassa säädettyä menettelyä.

12 artikla

1. Jäsenvaltioiden on myönnettävä taloudellisia korvauksia tuottajajärjestöille, jotka puuttuvat markkinoihin liitteessä I olevassa A ja D kohdassa lueteltujen tuotteiden osalta, jos:

a) tuottajajärjestöjen soveltama vetäytymishinta on 11 artiklan mukaisesti vahvistettu yhteisön vetäytymishinta, jolle kuitenkin on sallittava 10 prosentin vaihteluväli kyseisen hinnan molemmin puolin erityisesti markkinahintojen kausivaihtelun huomioon ottamiseksi;

b) markkinoilta vedetyt tuotteet ovat 2 artiklan mukaisesti vahvistettujen vaatimusten mukaisia;

c) järjestön jäsenille myönnetty hyvitys markkinoilta vedetyistä määristä on kutakin markkinoilta vedettyä erää kohti vähintään kyseisten järjestöjen soveltaman, jäljempänä 3 kohdassa tarkoitetun vetäytymishintaprosentin suuruinen lisättynä 10 prosentilla;

d) kuhunkin kyseessä olevaan tuoteluokkaan sovelletaan vetäytymishintaa, joka on vähintään 11 artiklassa tarkoitetun hinnan suuruinen; tuottajajärjestön, joka 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden puitteissa soveltaa eräiden tuoteluokkien myyntiinsaattamiskieltoa, ei kuitenkaan edellytetä soveltavan yhteisön kyseisiä tuoteluokkia koskevaa vetäytymishintaa.

2. Taloudellista korvausta on myönnettävä ainoastaan siinä tapauksessa, että markkinoilta vedetyt tuotteet myydään muihin tarkoituksiin kuin ihmisravinnoksi tai tavalla, josta ei aiheudu haittaa 11 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden tavanomaiselle kaupan pitämiselle.

3. Taloudellisen korvauksen on oltava:

- 87,5 prosenttia asianomaisen tuottajajärjestön soveltamasta vetäytymishinnasta niistä asianomaisten tuottajajärjestöjen markkinoilta vetämistä määristä, jotka ovat enintään 7 prosenttia,

- 75 prosenttia asianomaisen tuottajajärjestön soveltamasta vetäytymishinnasta niistä asianomaisten tuottajajärjestöjen markkinoilta vetämistä määristä, jotka ovat vähintään 7 prosenttia mutta enintään 14 prosenttia,

- 0 prosenttia asianomaisen tuottajajärjestön soveltamasta vetäytymishinnasta niistä asianomaisten tuottajajärjestöjen markkinoilta vetämistä määristä, jotka ovat yli 14 prosenttia

kyseessä olevan tuotteen 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti myyntiin asetetuista vuotuisista määristä.

4. Sellainen järjestön jäsenten tuotanto, jonka kyseinen järjestö tai jokin toinen järjestö on vetänyt markkinoilta 5 artiklan mukaisesti, on otettava huomioon laskettaessa kyseisten tuottajien järjestölle myönnettävän taloudellisen korvauksen määrää.

5. Taloudellisen korvauksen määrää alentaa muihin tarkoituksiin kuin ihmisravinnoksi tarkoitetun tuotteen kiinteästi määrätty arvo tai tuotteiden 2 kappaleessa tarkoitetulla tavalla ihmisravinnoksi myydyistä määristä saatu nettotuotto. Mainittu arvo vahvistetaan kalastusvuoden alussa. Mainittua arvoa on kuitenkin muutettava, jos yhteisön markkinoilla todetaan merkittäviä ja pysyviä hinnanmuutoksia.

6. Yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta vahvistetaan noudattaen 32 artiklassa säädettyä menettelyä.

13 artikla

Kullekin liitteessä I olevassa E kohdassa olevalle tuotteelle vahvistetaan yhteisön myyntihinta noudattaen samoja edellytyksiä kuin ne, joista säädetään 11 artiklassa.

14 artikla

1. Siirtotukea voidaan myöntää:

- liitteessä I olevassa A ja D kohdassa oleville tuotteille, jotka on vedetty markkinoilta 11 artiklassa tarkoitetulla vetäytymishinnalla,

- liitteessä I olevassa E kohdassa oleville tuotteille, jotka on saatettu myyntiin, mutta joiden osalta on vahvistettu, että niille ei ole löytynyt ostajaa 13 artiklan mukaisesti vahvistetulla yhteisön myyntihinnalla.

Kymmenen prosentin vaihteluväli kyseisten hintojen molemmin puolin kuitenkin sallitaan erityisesti markkinahintojen kausivaihtelun vuoksi.

2. Siirtotukea voidaan myöntää ainoastaan määrille:

- jotka ovat järjestöön kuuluvan tuottajan toimittamia,

- jotka täyttävät tietyt vaatimukset laadun, koon ja tuotteen jalostusasteen suhteen,

- jotka joko jalostetaan niiden vakauttamiseksi ja varastoidaan, tai säilytetään erikseen määritettävissä olosuhteissa ja erikseen määritettävän ajan.

3. Kullekin kyseessä olevalle tuotteille myönnetään tukea ainoastaan sellaisten määrien osalta, jotka ovat enintään 6 prosenttia kyseessä olevien tuotteiden vuotuisesta 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti myyntiin saatetusta määrästä.

Kyseisen tuen yhteismäärä ei voi ylittää välttämättömien vakauttamis- ja varastointitoimiin liittyvien teknisten ja rahoituskulujen kokonaismäärää.

4. Tässä artiklassa tarkoitetut jalostustoimet ovat:

a) - jäädytys,

- suolaaminen,

- kuivaaminen

ja tarvittaessa

- keittäminen;

b) fileoiminen tai paloitteleminen ja tarvittaessa pään poistaminen, jos ne liittyvät johonkin a alakohdassa mainittuun jalostustoimeen.

5. Yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta vahvistetaan noudattaen 32 artiklassa säädettyä menettelyä.

15 artikla

1. Jäsenvaltioiden on myönnettävä liitteessä VI olevista tuotteista kiinteä tuki tuottajajärjestöille, jotka puuttuvat markkinoihin 8 artiklassa tarkoitetulla tavalla, jos:

a) kyseiset tuottajajärjestöt määrittelevät ennen kalastusvuoden alkua vetäytymishinnan, jäljempänä "autonominen vetäytymishinta"; tuottajajärjestöt soveltavat kyseistä hintaa koko vuoden ajan sallitun vaihteluvälin ollessa kymmenen prosenttia kyseisen hinnan molemmin puolin; kyseinen hinta on korkeintaan 80 prosenttia painotetusta keskihinnasta, joka on todettu kyseessä oleville tuoteluokille tuottajajärjestöjen toiminta-alueella kolmen edellisen kalastusvuoden aikana;

b) markkinoilta vedetyt tuotteet täyttävät 2 artiklan mukaisesti vahvistetut vaatimukset;

c) tuottajajäsenille markkinoilta vedetyistä tuotemääristä myönnetty hyvitys on samansuuruinen kuin tuottajajärjestöjen soveltama autonominen vetäytymishinta.

2. Kiinteä tuki on myönnettävä niille markkinoilta vedetyille määrille, jotka on saatettu myyntiin 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja jotka on myyty aiheuttamatta haittaa kyseessä olevan tuotteen tavanomaiselle menekille.

3. Kiinteän tuen suuruus on 75 prosenttia kalastusvuoden aikana sovelletusta autonomisesta vetäytymishinnasta; kyseistä määrää alentaa 2 kohdassa osoitetulla tavalla myydyn tuotteen kiinteästi vahvistettu arvo.

4. Kiinteä tuki on lisäksi myönnettävä markkinoilta vedetyille määrille, jotka joko jalostetaan niiden vakauttamiseksi ja varastoidaan tai säilytetään erikseen määritettävissä olosuhteissa ja erikseen määritettävän ajan. Tässä tapauksessa kiinteän tuen yhteismäärä ei saa ylittää vakauttamisen ja varastoinnin edellyttämiin toimiin liittyvien teknisten ja rahoituskulujen kokonaismäärää.

5. Kiinteään tukeen 2 ja 4 kohdan mukaisesti oikeuttavat määrät voivat olla yhteensä enintään kymmenen prosenttia kyseessä olevien 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti myyntiin saatettujen tuotteiden vuotuisista määristä.

6. Asianomaisten jäsenvaltioiden on otettava käyttöön valvontajärjestelmä sen varmistamiseksi, että tuotteet, joille kiinteää tukea haetaan, ovat siihen oikeutettuja.

Kyseistä valvontajärjestelmää varten tuen saajien on pidettävä varastokirjanpitoa erikseen määritettävien arviointiperusteiden mukaisesti. Jäsenvaltioiden on erikseen määritettävin määräajoin toimitettava komissiolle taulukko, josta käy ilmi tukkumarkkinoilla tai edustavissa satamissa todetut tuotekohtaiset tai tuoteluokkakohtaiset keskihinnat.

7. Neuvosto päättää määräenemmistöllä komission ehdotuksesta tässä artiklassa tarkoitettujen lajien hintojen lähentymisen perusteella, tulisiko ne liittää liitteessä I olevassa A kohdassa olevaan tuoteluetteloon.

8. Yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta vahvistetaan noudattaen 32 artiklassa säädettyä menettelyä.

2 luku

Yksityisvarastoinnin tuki

16 artikla

1. Niille tuottajajärjestöille, jotka soveltavat kuluvana vuonna tuotannon ja kaupan pitämisen osalta 4 artiklan 1 kohtaa, voidaan myöntää yksityisvarastoinnin tukea liitteessä II olevien tuotteiden osalta.

2. Yksityisvarastoinnin tukea on myönnettävä, jos tuottajajärjestöjen myyntiin saattamasta tuotteesta saadut keskihinnat ovat erikseen määritettävänä merkittävänä ajanjaksona alle 85 prosenttia 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta ohjehinnasta.

3. Yksityisvarastoinnin tukea voidaan myöntää ainoastaan niille tuotteille,

- jotka ovat tuottajajärjestöön kuuluvan jäsenen pyytämiä, aluksella jäädyttämiä ja yhteisön alueella aluksesta purkamia,

- joiden määrät ovat enintään 15 prosenttia edellä 4 artiklan mukaisesti sitä vuotta, jolle tukea myönnetään, edeltävän kolmen kalastusvuoden samana ajanjaksona yhteisössä myyntiin asetetuista kyseisen tuotteen keskimääristä. Tukea ei voida kuitenkaan myöntää määrille, jotka ovat yli 15 prosenttia kuluvan ajanjakson aikana myyntiin asetetuista määristä,

- jotka varastoidaan vähimmäisajaksi ja saatetaan sen jälkeen uudelleen yhteisön markkinoille.

4. Yksityisvarastoinnin tuen yhteismäärä ei voi ylittää välttämättömiin vakauttamis- ja varastointitoimiin liittyvistä teknisistä ja korkokuluista enintään kolmelta kuukaudelta kertyvää kokonaismäärää. Tämä kokonaismäärä vahvistetaan kuukausittain alenevasti.

5. Yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta, erityisesti yksityisvarastointituen määrästä ja myöntämisen edellytyksistä, vahvistetaan noudattaen 32 artiklassa säädettyä menettelyä.

3 luku

Säilyketeollisuudelle tarkoitetut tonnikalat

17 artikla

1. Liitteessä III oleville tuotteille vahvistetaan yhteisön tuottajahinta ennen kunkin kalastusvuoden alkamista.

Kyseisiä hintoja on sovellettava koko yhteisössä, ja ne vahvistetaan kullekin kalastusvuodelle.

2. Yhteisön tuottajahinta vahvistetaan:

- niiden hintojen keskiarvon perusteella, jotka on edustavilla tukkumarkkinoilla tai edustavissa satamissa todettu merkittävälle osalle yhteisön tuotannosta ja tarkasti määritellyt kaupalliset ominaisuudet täyttävälle tuotteelle sitä kalastusvuotta, jolle hinta vahvistetaan, edeltävien kolmen kalastusvuoden aikana,

- ottaen huomioon tuotannon ja kysynnän kehitysnäkymät.

Hintaa vahvistettaessa otetaan myös huomioon tarve:

- harkita toimitusten kulkua yhteisön säilyketeollisuudelle,

- osallistua tuottajien tulojen tukemiseen,

- välttää ylijäämien muodostumista yhteisössä.

3. Neuvosto vahvistaa määräenemmistöllä komission ehdotuksesta 1 kohdassa tarkoitetun tuottajahintatason ennen kunkin kalastusvuoden alkamista.

4. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kuukauden keskimääräiset hintanoteeraukset, jotka on edustavilla tukkumarkkinoilla tai edustavissa satamissa todettu merkittävälle osalle yhteisön tuotannosta ja määrätyt kaupalliset ominaisuudet täyttäville 1 kohdassa tarkoitetuille yhteisöstä peräisin oleville tuotteille.

5. Sellaiset jäsenvaltioiden markkinat ja satamat, joissa pidetään kaupan merkittävää osaa yhteisön tonnikalatuotannosta, katsotaan edustaviksi 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

6. Yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta, erityisesti sovellettavien muuntokertoimien vahvistamisesta tonnikalojen eri lajien, kokojen ja jalostusasteen mukaan sekä luettelo 4 kohdassa tarkoitetuista edustavista markkinoista ja satamista, vahvistetaan noudattaen 32 artiklassa säädettyä menettelyä.

18 artikla

1. Tuottajajärjestöille on myönnettävä hyvitys 4 kohdassa tarkoitetuissa rajoissa liitteessä III luetelluista tuotteista, jos kalenterivuosineljänneksen ajalta on todettu, että:

- yhteisön markkinoilla todettu keskimääräinen myyntihinta

ja

- 22 artiklassa tarkoitettu vapaasti rajalla -hinta siihen mahdollisesti sisältyvine tasoitusmaksuineen

ovat alemmalla tasolla kuin käynnistyskynnys, joka on 93 prosenttia kyseisen tuotteen yhteisön tuottajahinnasta.

2. Hyvitys on myönnettävä tuottajajärjestöille tässä artiklassa vahvistetuilla edellytyksillä ja vahvistetuissa rajoissa niistä kyseisen tuotteen määristä, jotka ovat järjestöjen jäsenten pyytämiä ja jotka on kyseisen vuosineljänneksen aikana myyty ja toimitettu yhteisön tullialueella toimivalle säilyketeollisuudelle.

3. Hyvityksen suuruus

- voi olla enintään käynnistyskynnyksen ja kyseessä olevan tuotteen yhteisön markkinoilla todetun keskimääräisen myyntihinnan välinen erotus

tai

- kiinteä summa, joka on 12 prosenttia kyseisestä kynnyksestä

tai

- kunkin tuottajajärjestön osalta kyseisen kynnyksen ja kyseisen tuottajajärjestön perimän myyntihinnan välinen erotus.

4. Sen vuosineljänneksen aikana, jonka osalta hyvitys myönnetään, hyvityksen kohteena olevat kokonaismäärät eivät kuitenkaan saa missään tapauksessa:

- olla yli 62,8 prosenttia yhteisön säilyketeollisuuden saman vuosineljänneksen aikana käyttämistä tonnikalamääristä,

- ylittää sitä vuotta, jonka osalta hyvitys on maksettu, edeltävien kolmen kalastusvuoden saman vuosineljänneksen aikana 2 kohdassa tarkoitettujen edellytysten mukaisesti myytyjä ja toimitettuja keskimääriä,

- olla yli 110 prosenttia kalastusvuosien 1984 1986 saman vuosineljänneksen aikana 2 kohdassa tarkoitettujen edellytysten mukaisesti myydyistä ja toimitetuista keskimääristä,

5. Kullekin tuottajajärjestölle myönnetyn hyvityksen määrän on 4 kohdassa tarkoitetuissa rajoissa oltava:

- 3 kohdassa määritellyn summan suuruinen 2 kohdan mukaisesti myytyjen kyseisen tuotteen määrien osalta, jotka eivät ylitä järjestöjen jäsenten samojen edellytysten mukaisesti myymiä ja toimittamia keskimääriä viitevuosien 1984 1986 saman vuosineljänneksen aikana.

- 95 prosenttia 3 kohdassa määritellystä summasta kyseisen tuotteen sellaisten määrien osalta, jotka ylittävät ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettujen tuotteiden keskimäärät, mutta eivät ole yli 110 prosenttia kyseisistä tuotemääristä,

- 90 prosenttia 3 kohdassa määritellystä summasta kyseisen tuotteen sellaisten määrien osalta, joiden katsotaan ylittävän toisessa luetelmakohdassa määritellyt määrät ja jotka ovat samansuuruisia kuin jäljelle jäävä määrä sen jälkeen, kun 4 kohdan perusteella hyvitykseen oikeuttavat määrät on jaettu tuottajajärjestöjen kesken.

Jako on suoritettava asianomaisten tuottajajärjestöjen kesken suhteessa kunkin järjestön kalastusvuosien 1984 1986 saman vuosineljänneksen tuotantomääriin.

6. Tuottajajärjestöjen on jaettava hyvitys jäsentensä kesken suhteessa viimeksimainittujen tuottamiin sekä 2 kohdassa tarkoitettujen edellytysten mukaisesti myytyihin ja toimitettuihin määriin.

Tuottajajärjestön tuottajajäsenille maksamaan hyvitykseen on lisättävä korvaus, joka on:

- 2,5 prosenttia 3 kohdassa määritellystä summasta, jos tuottajajärjestölle maksettu summa on kyseisen summan suuruinen,

- 5 prosenttia 3 kohdassa määritellystä summasta, jos tuottajajärjestölle maksettu summa on 95 prosenttia kyseisestä summasta,

- 10 prosenttia edellä 3 kohdassa määritellystä summasta, jos tuottajajärjestölle maksettu summa on 90 prosenttia kyseisestä summasta.

Kyseinen korvaus rahoitetaan 9 artiklan 3 kohdan mukaisesti perustetusta rahastosta.

7. Neuvosto vahvistaa määräenemmistöllä komission ehdotuksesta yleiset säännöt hyvityksen myöntämisestä.

8. Yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta, erityisesti hyvityksen suuruudesta ja sen myöntämisen edellytyksistä, vahvistetaan noudattaen 32 artiklassa säädettyä menettelyä.

9. Komissio antaa kertomuksen tonnikalan markkinatilanteesta sekä voimassa olevien järjestelyjen toimivuudesta mahdollisine ehdotuksineen 30 päivään kesäkuuta 1994 mennessä. Neuvosto antaa lausuntonsa kyseisistä ehdotuksista 43 artiklassa säädettyjen menettelyjen mukaisesti 31 päivään joulukuuta 1994 mennessä.

IV OSASTO

KAUPANKÄYNTIJÄRJESTELY KOLMANSIEN MAIDEN KANSSA

1 luku

Tullijärjestely

19 artikla

1. Muutetaan yhteisen tullitariffin tulli- ja tilastonimikkeistö liitteen VII mukaisesti.

2. Tähän asetukseen kuuluvien tuotteiden luokituksessa on sovellettava yleisiä sääntöjä yhteisen tullitariffin tulkinnasta sekä erityissääntöjä sen soveltamisesta; tämän asetuksen soveltamisesta johtuva tullinimikkeistö on sisällytettävä yhteiseen tullitariffiin.

3. Jollei tässä asetuksessa toisin määrätä tai neuvosto määräenemmistöllä komission ehdotuksesta toisin päätä, kielletään:

- kaikkien vaikutukseltaan tulleja vastaavien maksujen perintä,

- kaikkien määrällisten rajoitusten soveltaminen.

20 artikla

1. Pakottavassa tilanteessa, joka johtuu:

- saatavuusongelmista yhteisön markkinoilla

tai

- kansainvälisten velvoitteiden täytäntöönpanosta,

voidaan 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden yhteisen tullitariffin tullien perimisestä pidättäytyä kokonaan tai osittain noudattaen 32 artiklassa säädettyä menettelyä.

2. Komissio ilmoittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kaikista 1 kohdan nojalla tehdyistä päätöksistä.

2 luku

Eräitä tuotteita koskevat erityiset säännökset

21 artikla

1. Tämän asetuksen voimaantuloa seuraavan neljän vuoden ajan on liitteessä IV olevassa C osassa olevien säilöttyjen tuotteiden vuotuisen kokonaistuonnin enimmäismäärää rajoitettava siten, että sen suuruus vastaa enintään vuonna 1991, jäljempänä "viitevuosi", todettua mainittujen tuotteiden kokonaistuontimäärää, johon on tehty vuosikorotus.

Liitteessä IV olevan C osan 1 kohdassa olevista tuotteista tässä artiklassa tarkoitetaan kuitenkin ainoastaan Sardina pilchardus -lajin sardiineista valmistettuja tuotteita, jotka täyttävät sardiinisäilykkeiden kaupan pitämistä koskevista yhteisistä vaatimuksista 21 päivänä kesäkuuta 1989 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2136/89 () vaatimukset. Liitteessä IV olevan C osan 2 kohdassa olevista tuotteista tätä artiklaa sovelletaan ainoastaan tonnikala- ja sardasäilykkeiden kaupan pitämistä koskevista yhteisistä vaatimuksista 9 kesäkuuta päivänä 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1536/92 () liitteessä olevista lajeista valmistettuihin tuotteisiin, jotka täyttävät mainitussa asetuksessa säädetyt vaatimukset.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu vuosikorotus on määriteltävä kyseessä olevien tuotteiden yhteisössä viitevuoden ja sitä edeltävän kahden vuoden kulutuskehitysasteen aritmeettisen keskiarvon perusteella, joka on kuitenkin vähintään 6 prosenttia.

3. Edellä 2 kohdassa määriteltyä vuosikorotusta on sovellettava laskettaessa 1 kohdassa tarkoitettua vuotuista enimmäismäärää ensimmäistä vertailuvuotta seuraavasta vuodesta lähtien.

4. Tätä artiklaa sovelletaan tuontia koskevista yhteisistä säännöistä 5 päivänä helmikuuta 1982 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 288/82 () 11 artiklan säännösten mukaisesti.

5. Muut soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt vahvistetaan noudattaen 32 artiklassa säädettyä menettelyä.

3 luku

Viitehinta

22 artikla

1. Hinnaltaan poikkeavasta tai edellytystensä puolesta 11, 12, 13, 14, 16 tai 17 artiklassa tarkoitetut vakauttamistoimenpiteet vaarantavasta kolmansista maista lähtöisin olevasta tarjonnasta johtuvien häiriöiden välttämiseksi on yhteisössä voimassa olevat viitehinnat vahvistettava tuoteluokkakohtaisesti vuosittain liitteissä I, II ja III, liitteessä IV olevassa B osassa ja liitteessä V oleville tuotteille, jollei tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) yhteisöä koskevissa kansainvälisissä velvoitteissa eräille tuotteille määrätyistä lausuntomenettelyistä muuta johdu.

2. Liitteessä I olevassa A ja D osassa olevien tuotteiden viitehinta on 11 artiklan 1 kohdan mukaisesti vahvistetun vetäytymishinnan suuruinen. Liitteessä I olevassa C osassa olevien tuotteiden viitehinta on vahvistettava liitteessä I olevassa A osassa lueteltujen tuotteiden viitehinnan perusteella ottaen huomioon jalostuskustannukset sekä tarve varmistaa markkinatilanteen mukainen hintasuhde.

Liitteessä I olevassa E osassa olevien tuotteiden viitehinta on 13 artiklan mukaisesti vahvistetun yhteisön myyntihinnan suuruinen.

Liitteessä I olevassa B osassa, liitteessä IV olevassa B osassa ja liitteessä V olevien tuotteiden viitehinta on määritettävä tuoreiden tuotteiden viitehintojen keskiarvon perusteella ottaen huomioon jalostuskustannukset sekä tarve varmistaa markkinatilanteen mukainen hintasuhde. Jos tuoreelta tuotteelta puuttuu viitehinta, se on määriteltävä kaupallisilta ominaisuuksiltaan vastaavanlaiseen tuoreeseen tuotteeseen sovellettavan viitehinnan perusteella.

Liitteessä II olevien tuotteiden viitehinta on johdettava 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta ohjehinnasta 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun hintatason perusteella, joka mahdollistaa siinä säädettyjen interventiotoimenpiteiden toteuttamisen, ja vahvistettava ottaen huomioon kyseisten tuotteiden markkinatilanne.

Liitteessä III tarkoitettujen säilyketeollisuudelle tarkoitettujen tonnikalojen viitehinta on määritettävä sellaisten vapaasti rajalla -hintojen painotetun keskiarvon perusteella, jotka on todettu jäsenvaltioiden edustavimmilla tuontimarkkinoilla tai edustavimmissa tuontisatamissa viitehinnan vahvistamispäivää välittömästi edeltävien kolmen vuoden aikana ja joista on vähennetty tuotteista mahdollisesti perittyjen tullien ja maksujen sekä lastin purkamisesta ja kuljettamisesta yhteisön rajanylityspaikoilta kyseisille markkinoille tai kyseisiin satamiin aiheutuvien kustannusten yhteismäärä.

Eri tonnikalalajikkeisiin ja eri jalostusasteisiin sovelletaan 17 artiklan 5 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti vahvistettuja kertoimia.

3. Liitteessä I olevassa A, D ja E osassa olevien tuotteiden vapaasti rajalla -hinta vahvistetaan hintanoteerausten perusteella, jotka jäsenvaltiot ovat todenneet edustavilla tuontimarkkinoilla tai edustavissa tuontisatamissa eri tuoteluokille tietyssä tuontituotteen kaupan vaiheessa ja joista on vähennetty kyseisistä tuotteista tosiasiallisesti perittyjen yhteisen tullitariffin tulleja, tuotteista perittyjen maksujen yhteismäärää sekä lastin purkamisesta ja kuljettamisesta yhteisön rajanylityspaikoilta kyseisille markkinoille tai kyseisiin satamiin aiheutuvia kustannuksia vastaava summa.

Liitteessä I olevassa B ja C osassa, liitteissä II ja III, liitteessä IV olevassa B osassa sekä liitteessä V olevien tuotteiden vapaasti rajalla -hinta vahvistetaan kunkin jäsenvaltion tavanomaisille yhteisöön tuoduille kaupallisille määrille toteaman hinnan perusteella, josta on vähennetty kyseisistä tuotteista tosiasiallisesti perittyjä yhteisen tullitariffin tulleja, tuotteista perittyjen maksujen yhteismäärää sekä lastin purkamisesta ja kuljettamisesta yhteisön rajanylityspaikoilta kyseisille markkinoille tai kyseisiin satamiin aiheutuvia kustannuksia vastaava summa.

Jäsenvaltioiden on säännöllisesti ilmoitettava komissiolle:

- ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden edustavilla markkinoilla ja edustavissa satamissa todetut hintanoteeraukset,

- toisessa alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden hinnat.

4. Siinä tapauksessa, että määrätyn kolmannesta maasta tuodun tuotteen vapaasti rajalla -hinta on viitehintaa alempi ja kyseisen tuotteen tuontimäärät ovat huomattavia:

a) autonominen pidättäytyminen yhteisen tullitariffin tullien perimisestä voidaan kumota niiden tuontimäärien osalta, joiden vapaasti rajalla -hinta on todettu viitehintaa alhaisemmaksi;

b) liitteessä I olevassa A osassa (lukuun ottamatta 3 kohdassa tarkoitettua tuotetta), liitteessä I olevassa C, D ja E osassa, liitteessä II, liitteessä IV olevassa B osassa sekä liitteessä V olevien tuotteiden tuontimäärien osalta voidaan vaatia, että 3 kohdan mukaisesti määritetyn vapaasti rajalla -hinnan on oltava vähintään viitehinnan suuruinen;

c) liitteessä I olevan A osan 3 kohdassa ja B osassa sekä liitteessä III olevien tuotteiden tuontimääristä voidaan periä tasoitusmaksua tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) sitomissääntöjä noudattaen. Jos hinnaltaan viitehintaa alhaisemmat tuontimäärät ovat kuitenkin lähtöisin ainoastaan tietyistä maista tai koskevat ainoastaan tiettyjä lajeja, tasoitusmaksua on perittävä ainoastaan kyseisistä maista lähtöisin olevista tai kyseisten lajien tuontimääristä.

Tasoitusmaksun suuruuden on oltava viitehinnan ja vapaasti rajalla -hinnan erotus. Kyseinen maksu on lisättävä voimassaoleviin tulleihin samansuuruisena kaikissa jäsenvaltioissa.

5. Edellä 4 kohdan c alakohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä ei sovelleta niihin kolmansiin maihin, jotka määrätyillä edellytyksillä sitoutuvat siihen, että niiden tuotteita tarjotaan 3 kohdan mukaisesti erikseen sovittavilla, vähintään viitehinnan suuruisilla hinnoilla, ja jotka käytännössä noudattavat kyseisiä hintoja toimituksissaan yhteisöön.

6. Yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta, erityisesti viitehinnan tasosta, vahvistetaan noudattaen 32 artiklassa säädettyä menettelyä. Edellä 4 kohdassa säädettyjen toimenpiteiden toteuttamisesta tai kumoamisesta päätetään saman menettelyn mukaisesti.

Hallintokomitean määräajoin pidettävien kokousten väliaikoina kyseisistä toimenpiteistä päättää komissio. Tällöin ne ovat voimassa 32 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen toteutettujen toimenpiteiden voimaantuloon saakka.

23 artikla

1. Hinnaltaan poikkeavan alhaisesta, kolmansista maista tulevasta tarjonnasta johtuvien häiriöiden välttämiseksi liitteessä IV olevassa A osassa tarkoitettujen tuotteiden viitehinnat voidaan vahvistaa ennen kunkin markkinointivuoden alkua. Kyseiset hinnat voivat vaihdella eri ajanjaksoina, jotka on määritettävä erikseen kunkin markkinointivuoden sisällä hintojen kausivaihtelun perusteella.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut viitehinnat on vahvistettava niiden tuottajahintojen keskiarvon perusteella, jotka on todettu yhteisön edustavilla tuotantovyöhykkeillä kolmena viitehinnan vahvistamista välittömästi edeltävänä vuotena tietyt kaupalliset ominaisuudet täyttävälle tuotteelle.

3. Jos tavanomaisen kaupallisen määrän käsittävällä lähetyksen, joka sisältää tietyltä alueelta tulevia 1 kohdassa tarkoitettuja tuotteita, on viitehintaa alhaisempi vapaasti rajalla -hinta, kyseisten tuotteiden kolmansista maista lähtöisin olevista tuontimääristä voidaan GATT:n sitomissääntöjä noudattaen periä tasoitusmaksua, joka on suuruudeltaan viitehinnan ja vapaasti rajalla -hinnan välinen erotus korotettuna yleisen tullitariffin tosiasiallisesti perityillä tulleilla. Komissio seuraa säännöllisesti tuotteiden vapaasti rajalla -hintojen kehitystä kunkin lähtöalueen osalta.

4. Edellä 3 kohdassa tarkoitettua tasoitusmaksua ei kuitenkaan peritä niiltä kolmansilta mailta, jotka ovat halukkaita takaamaan ja joilla on edellytykset taata, että niiden alueelta peräisin olevien ja tulevien 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden toteutunut hinta korotettuna yleisen tullitariffin tosiasiallisesti perityillä tulleilla ei ole yhteisöön tuotaessa viitehintaa alhaisempi ja että kaikki kaupan vääristymät estetään.

5. Yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta, erityisesti viitehinnan tasosta, vahvistetaan noudattaen 32 artiklassa säädettyä menettelyä. Tasoitusmaksun käyttöön ottamisesta, muuttamisesta tai kumoamisesta sekä 4 kohdan edun myöntämisestä kolmansille maille päätetään samaa menettelyä noudattaen.

4 luku

Kiireelliset toimenpiteet

24 artikla

1. Jos tuonnin tai viennin seurauksena yhden tai useamman 1 artiklassa tarkoitetun tuotteen markkinat yhteisössä häiriintyvät tai ovat vaarassa häiriintyä vakavasti tavalla, joka on omiaan vaarantamaan perustamissopimuksen 39 artiklan tavoitteet, kolmansien maiden kanssa käytävässä kaupassa voidaan toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä siihen saakka, kunnes häiriötä tai häiriön uhkaa ei enää ole.

Neuvosto vahvistaa määräenemmistöllä komission ehdotuksesta yksityiskohtaiset säännöt tämän kohdan soveltamisesta.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun tilanteen ilmetessä komissio päättää jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan tarvittavista ja sovellettavista toimenpiteistä. Jos komissio saa jäsenvaltiolta tällaisen pyynnön, komissio tekee päätöksensä viiden työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.

3. Jokainen jäsenvaltio voi saattaa komission toteuttaman toimenpiteen neuvoston käsiteltäväksi viiden päivän kuluessa siitä, kun se on annettu tiedoksi. Neuvosto kokoontuu viipymättä. Se voi määräenemmistöllä muuttaa kyseistä toimenpidettä tai kumota sen.

V OSASTO

YLEISET SÄÄNNÖKSET

25 artikla

1. Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) ohjausosasto korvaa 50 prosenttia jäsenvaltioiden 7 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti myöntämien tukien määrästä.

2. Edellä 6, 12, 14, 15, 16 ja 18 artiklassa säädettyä interventiotoimenpiteiden rahoitusta myönnetään ainoastaan tietystä kalakannasta tai kalakantaryhmästä saataville tuotteille kyseessä olevan kannan tai kantaryhmän sallitun saaliin perusteella asianomaiselle jäsenvaltiolle mahdollisesti myönnettyjen määrien rajoissa.

3. Yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta vahvistetaan noudattaen 32 artiklassa säädettyä menettelyä.

26 artikla

Jäsenvaltioiden on toteutettavat tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kaikilla jäsenvaltion lipun alla purjehtivilla kalastusaluksilla on yhtäläiset edellytykset käyttää satamia ja ensimmäisen asteen markkinoiden laitteistoja sekä kaikkia niihin liittyviä välineitä ja teknisiä laitteita, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muiden yhteisön säännösten soveltamista.

27 artikla

Jollei perustamissopimuksen 42 ja 43 artiklan nojalla annetuissa määräyksissä toisin määrätä, perustamissopimuksen 92, 93 ja 94 artikla koskevat 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden tuotantoa ja kauppaa.

28 artikla

Jos yhteisön markkinoilla todetaan hintojen nousu, joka ylittää yli erikseen määritettävällä prosentilla jonkin 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun viitehinnan tai 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun yhteisön tuottajahinnan, ja jos kyseinen tilanne on omiaan jatkumaan ja häiritsee tai uhkaa häiritä markkinoita, voidaan toteuttaa tarvittavat toimenpiteet tilanteen korjaamiseksi.

Neuvosto vahvistaa määräenemmistöllä komission ehdotuksesta yleiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta.

29 artikla

Neuvosto voi määräenemmistöllä komission ehdotuksesta muuttaa tämän asetuksen liitteitä sekä 11 ja 16 artiklassa tarkoitettuja prosentteja.

30 artikla

Jäsenvaltiot ja komissio toimittavat toisilleen tiedoksi tämän asetuksen soveltamisessa tarvittavat tiedot. Yksityiskohtaiset säännöt kyseisten tietojen toimittamisesta ja jakelusta vahvistetaan noudattaen 32 artiklassa säädettyä menettelyä.

31 artikla

Perustetaan jäsenvaltioiden edustajista koostuva kalastustuotteiden hallintokomitea, jäljempänä "komitea", jonka puheenjohtajana on komission edustaja.

32 artikla

Jos tässä artiklassa säädettyä menettelyä on noudatettava, komitean puheenjohtaja saattaa asian komitean käsiteltäväksi joko omasta aloitteestaan tai jonkin jäsenvaltion pyynnöstä.

Komission edustaja tekee komitealle ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä. Komitea antaa lausuntonsa kyseisestä ehdotuksesta määräajassa, jonka puheenjohtaja voi asettaa kyseessä olevan asian kiireellisyyden mukaan. Lausunto annetaan komission ehdotuksesta perustamissopimuksen 148 artiklan 2 kohdassa määrätyllä enemmistöllä. Komiteaan kuuluvien jäsenvaltioiden edustajien äänet painotetaan mainitussa artiklassa määritellyllä tavalla. Puheenjohtaja ei osallistu äänestykseen.

Komissio päättää toimenpiteistä, joita sovelletaan välittömästi. Jos kyseiset toimenpiteet eivät kuitenkaan ole komitean antaman lausunnon mukaiset, komissio ilmoittaa niistä välittömästi neuvostolle. Tässä tapauksessa komissio voi lykätä päättämiensä toimenpiteiden soveltamista korkeintaan yhdellä kuukaudella ilmoituksen tekopäivästä.

Neuvosto voi määräenemmistöllä päättää asiasta toisin edellisessä kohdassa säädetyssä määräajassa.

33 artikla

Komitea voi ottaa käsittelyyn minkä tahansa asian, jonka puheenjohtaja siirtää sille joko omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion edustajan pyynnöstä.

34 artikla

Tätä asetusta sovellettaessa on otettava huomioon samanaikaisesti ja soveltuvalla tavalla perustamissopimuksen 39 ja 110 artiklassa määrätyt tavoitteet.

35 artikla

1. Kumotaan asetukset (ETY) N:o 3687/91, (ETY) N:o 2202/82 () ja (ETY) N:o 2203/82 () tämän asetuksen voimaantulopäivästä alkaen.

2. Viittauksia kumottuun asetukseen (ETY) N:o 3687/91 pidetään viittauksina tähän asetukseen ja luetaan liitteessä VIII olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

36 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1993.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 17 päivänä joulukuuta 1992.

Neuvoston puolesta Puheenjohtaja R. NEEDHAM

() EYVL N:o C 305, 23.11.1992

() EYVL N:o C 313, 30.11.1992, s. 22

() EYVL N:o L 354, 23.12.1991, s. 1

() EYVL N:o L 94, 28.4.1970, s. 13. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (ETY) N:o 2048/88 (EYVL N:o L 185, 15.7.1988, s. 1)

() EYVL N:o L 212, 22.7.1989, s. 79

() EYVL N:o L 163, 17.6.1992, s. 1

() EYVL N:o L 35, 9.2.1982, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (ETY) N:o 848/92 (EYVL N:o L 89, 4.4.1992, s. 1)

() EYVL N:o L 235, 10.8.1982, s. 1

() EYVL N:o L 235, 10.8.1982, s. 4

LIITE I

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE II

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE III

(Thunnus-suvun) tonnikalat, boniitit (Euthynnus [Katsuwonus] pelamis) ja muut Euthunnys-suvun lajit, tuoreet, jäähdytetyt tai jäädytetyt, jotka on tarkoitettu nimikkeeseen 1604 kuuluvien tuotteiden teolliseen valmistukseen ja jotka on luokiteltu jonkin seuraavista yhdistettyyn tullinimikkeistöön kuuluvan nimikkeen alle:

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE IV

A. Elävät, tuoreet, jäähdytetyt tai jäädytetyt tuotteet:

>TAULUKON PAIKKA>

B. Jäädytetyt tai suolatut tuotteet; jäädytetyt äyriäiset

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

C. Säilykkeet

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE V

Jäädytetyt tai suolatut tuotteet: jäädytetyt tai suolatut katkaravut; pelkästään vedessä tai höyryssä keitetyt kuoritut äyriäiset

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE VI

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE VII

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE VIII

VASTAAVUUSTAULUKKO

>TAULUKON PAIKKA>