31992R1238

KOMISSION ASETUS (ETY) N:o 1238/92,

annettu 8 päivänä toukokuuta 1992,

viinialalla sovellettavista neutraalia alkoholia koskevista yhteisön määritysmenetelmistä

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon viinikaupan yhteisestä järjestämisestä 16 päivänä maaliskuuta 1987 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 822/87(1), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (ETY) N:o 1734/91(2), ja erityisesti sen 35 artiklan 8 kohdan, 36 artiklan 6 kohdan, 38 artiklan 5 kohdan, 39 artiklan 9 kohdan, 41 artiklan 10 kohdan ja 39 artiklan 6 kohdan,

sekä katsoo, että

viinien tislausta ja viininvalmistuksen sivutuotteita koskevista yleisistä säännöstä 19 päivänä kesäkuuta 1989 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2046/89(3) säädetään, että mainitun asetuksen liitteessä koostumukseen liittyvien perusteiden mukaan määritettyä neutraalia alkoholia voidaan saada viinialalla erilaisilla tislauksilla; on tärkeää säätää yhteisön määritysmenetelmistä, jotta näiden perusteiden noudattaminen voidaan varmistaa,

näiden menetelmien on oltava pakollisia kaikissa liiketoimissa ja valvonnassa, ja kun otetaan huomioon kaupan rajoitetut mahdollisuudet, olisi hyväksyttävä tietty määrä tavanomaisia menetelmiä, joilla voidaan määrittää tutkittavat ainesosat nopeasti ja riittävän varmasti,

on suotavaa ottaa määritysmenetelmiksi yleisesti tunnustetut määritysmenetelmät ja varmistaa niiden yhdenmukainen soveltaminen,

nykyisistä viinialalla sovellettavista neutraalia alkoholia koskevista yhteisön määritysmenetelmistä säädetään komission asetuksessa (ETY) N:o 3590/83(4); tieteen kehityksen vuoksi on osoittautunut tarpeelliseksi korvata tiettyjä menetelmiä soveltuvammilla menetelmillä, muuttaa menetelmiä ja esitellä muita menetelmiä; näiden mukautusten lukuisuuden ja monimutkaisuuden vuoksi kaikki määritysmenetelmät olisi koottava uuteen asetukseen ja asetus (ETY) N:o 3590/83 olisi kumottava,

asetuksen (ETY) N:o 822/87 74 artiklassa tarkoitettuja määritysmenetelmiä sovellettaessa saatujen tulosten verrattavuuden varmistamiseksi olisi määritettävä näillä menetelmillä saatujen tulosten toistettavuuden ja uusittavuuden rajat, ja

tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viinien hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1 Asetuksen (ETY) N:o 2046/89 liitteessä määritettyä neutraalia alkoholia koskevat yhteisön määritysmenetelmät esitetään tämän asetuksen liitteessä.

2 Asetuksessa (ETY) N:o 822/87 tarkoitetuilla erilaisilla tislauksilla saatuun neutraaliin alkoholiin sovelletaan 1 kohdassa tarkoitettuja määritysmenetelmiä.

2 artikla

Tätä asetusta sovellettaessa:

a) "toistettavuus" edustaa arvoa, jonka alapuolella on tietyllä todennäköisyydellä kahden yksittäisen, käytetyillä menetelmillä samoissa koeolosuhteissa (sama suorittaja, sama laite, sama laboratorio ja lyhyt aikaväli) saadun tuloksen välisen eron itseisarvo,

b) "uusittavuus" edustaa arvoa, jonka alapuolella on tietyllä todennäköisyydellä kahden yksittäisen eri koeolosuhteissa (eri suorittajat, eri välineistöt ja/tai eri laboratoriot ja/tai eri ajankohdat saadun tuloksen välisen eron itseisarvo.

"Yksittäisellä tuloksella" tarkoitetaan arvoa, joka saadaan soveltamalla yhteen näytteeseen yhden kerran ja täydellisesti standardisoitua koemenetelmää. Jos muuta ei todeta, todennäköisyys on 95 prosenttia.

3 artikla

Kumotaan asetus (ETY) N:o 3590/83.

4 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 8 päivänä toukokuuta 1992.

Komission puolesta

Ray MAC SHARRY

Komission jäsen

(1) EYVL N:o L 84, 27.3.1987, s. 1

(2) EYVL N:o L 163, 26.6.1991, s. 6

(3) EYVL N:o L 202, 14.7.1989, s. 14

(4) EYVL N:o L 363, 24.12.1983, s. 1

LIITE

VIINIALALLA SOVELLETTAVAT NEUTRAALIA ALKOHOLIA KOSKEVAT YHTEISÖN MÄÄRITYSMENETELMÄT

Johdanto

1 NÄYTTEEN ESIKÄSITTELY MÄÄRITYSTÄ VARTEN

1.1 Yleistä

Määritettävän laboratorionäytteen tilavuuden on yleensä oltava 1,5 l, jollei erityismäärityksessä tarvita suurempaa näytemäärää.

1.2 Näytteen esikäsittely

Näyte on homogenoitava ennen määritystä.

1.3 Säilyttäminen

Esikäsitelty näyte on aina sijoitettava ilmatiiviiseen ja kosteudelta eristettyyn säiliöön ja säilytettävä sellaisissa olosuhteissa, että sen pilaantuminen vältetään: varsinkaan korkkiaineesta, kumista ja muovista valmistetut korkit eivät saa joutua suoraan kosketukseen alkoholin kanssa, ja vahan käyttö on ehdottomasti kielletty.

2 REAGENSSIT

2.1 Vesi

2.1.1 Kun liuosten valmistamisen, laimentamisen tai huuhtomisen yhteydessä mainitaan vesi, olisi käytettävä tislattua tai vähintään vastaavan puhtausasteen omaavaa demineralisoitua vettä.

2.1.2 Kun mainitaan "liuottaminen" tai "laimentaminen" ilman, että annetaan lisäohjeita reagenssista, on kyseessä vesiliuos.

2.2 Kemikaalit

Kaikkien kemikaalien on oltava puhtausasteeltaan analyyttistä reagenssilaatua, jollei toisin määrätä.

3 VÄLINEISTÖ

3.1 Välineistöluettelo

Välineistöluettelossa mainitaan vain erityiseen käyttöön tarkoitetut välineet tai tiettyä erityisvaatimusta vastaavat välineet.

3.2 Analyysivaa'at

"Analyysivaa'alla" tarkoitetaan tarkkuusvaakaa, jonka punnitustarkkuus on vähintään 0,1 mg.

4 TULOSTEN ILMOITTAMINEN

4.1 Tulokset

Määritysselosteessa mainittu tulos edustaa vähintään kahden määrityksen keskiarvoa, jotka on voitu toteuttaa tyydyttävällä toistettavuudella (r-kerroin).

4.2 Tulosten laskeminen

Tulokset on laskettava grammoina hehtolitrassa 100-tilavuusprosenttista etanolia, jollei muuta määrätä.

4.3 Merkitsevien numeroiden määrä

Tuloksessa ei saa olla enempää merkitseviä numeroita kuin käytetyn määritysmenetelmän tarkkuus sallii.

Menetelmä N:o 1: alkoholipitoisuuden määrittäminen

Alkoholipitoisuus tilavuusprosentteina määritetään voimassa olevien kansallisten säännösten mukaisesti tai kiistojen yhteydessä alkoholometrillä tai alkoholohydrometrillä, jotka määritetään alkoholometrejä ja alkoholohydrometrejä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 27 päivänä heinäkuuta 1976 annetussa neuvoston direktiivissä 76/765/ETY(1).

Alkoholipitoisuus tilavuusprosentteina ilmoitetaan prosentteina tilavuudesta alkoholipitoisuustaulukoita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 27 päivänä heinäkuuta 1976 annetun neuvoston direktiivin 76/766/ETY(2) mukaisesti.

Menetelmä N:o 2: värin ja kirkkauden arviointi

1 TARKOITUS JA SOVELTAMISALA

Menetelmällä voidaan arvioida neutraalin alkoholin väri ja kirkkaus.

2 MÄÄRITELMÄ

"Värillä ja kirkkaudella" tarkoitetaan määrätyllä menetelmällä määritettyä väriä ja kirkkautta.

3 PERIAATE

Väri ja kirkkaus arvioidaan silmämääräisesti, vertaamalla veteen valkoista ja mustaa taustaa vasten.

4 VÄLINEISTÖ

4.1 Värittömiä vähintään 40 cm:n korkuisia mittalaseja.

5 SUORITUS

Asetetaan kaksi mittalasia (4 kohta) valkoista ja mustaa taustaa vasten ja kaadetaan toiseen mittalasiin noin 40 cm:n korkeutta vastaava määrä näytettä; toiseen mittalasiin kaadetaan sama määrä vettä.

Tarkastellaan näytettä ylhäältä päin, toisin sanoen mittalasin pituusakselin suuntaisesti ja verrataan sitä vertailumittalasiin.

6 TULKINTA

Arvioidaan näytteen väri ja kirkkaus tarkkailemalla näytettä 5 kohdassa kuvatulla tavalla.

Menetelmä N:o 3: permanganaattiliuoksen kirkastumisajan määrittäminen

1 TARKOITUS JA SOVELTAMISALA

Menetelmällä määritetään aika, joka neutraalilta alkoholilta kuluu permanganaattiliuoksen kirkastamiseen.

2 MÄÄRITELMÄ

Määrätyllä menetelmällä määritetty permanganaattiliuoksen kirkastumisaika on se minuutteina ilmoitettu aika, joka tarvitaan näytteen värin muuttumiseksi saman väriseksi kuin värimalli sen jälkeen, kun 10 ml:aan näytettä on lisätty 1 ml 1 mmol/l kaliumpermanganaattiliuosta.

3 PERIAATE

Määritetään näytteen värin muuttumiseen värimallin mukaiseksi tarvittava aika kaliumpermanganaattiliuoksen lisäämisen jälkeen ja kutsutaan tätä aikaa permanganaattiliuoksen kirkastumisajaksi.

4 REAGENSSIT

4.1 1 mmol/l kaliumpermanganaattiliuos; liuos on valmistettava juuri ennen käyttöä.

4.2 Väriliuos A (punainen)

- Punnitaan tarkalleen 59,50 g CoCl2. 6 H2O,

- valmistetaan seos, jossa on 25 ml suolahappoa (ñ20 = 1,19 g/ml) ja 975 ml vettä,

- pannaan 1 000 ml:n mittapulloon punnittu määrä kobolttikloridia ja yksi osa HCl-vesiseosta ja täytetään merkkiin asti lopulla seoksella 20 °C lämpötilassa.

4.3 Väriliuos B (keltainen)

- Punnitaan tarkalleen 45,00 g FeCl3. 6 H2O

- valmistetaan seos, jossa on 25 ml suolahappoa (ñ20 = 1,19 g/ml) ja 975 ml vettä ja tämän jälkeen lisätään rautakloridimäärä samalla tavoin kuin väriliuoksen A tapauksessa.

4.4 Värimalliliuos

Pipetoidaan 13 ml väriliuosta A ja 5,5 ml väriliuosta B 100 ml:n mittapulloon ja tämän jälkeen täytetään merkkiin vedellä 20 °C lämpötilassa.

Huomautus:

Väriliuoksia A ja B voidaan säilyttää useita kuukausia valolta suojattuna 4 °C:een lämpötilassa; värimalli on ajoittain valmistettava uudelleen.

5 VÄLINEISTÖ

5.1 Värittömästä läpinäkyvästä lasista valmistettuja lasihiostulpallisia Nessler-putkia, mitta-asteikko 50 ml:aan tai värittömiä halkaisijaltaan noin 20 mm olevia koeputkia.

5.2 Pipettejä, 1, 2, 5, 10 ja 50 ml.

5.3 Lämpömittari, jolla voidaan mitata lämpötiloja 50 °C:een asti ja jonka asteikko on jaettu 0,1 tai 0,2 °C:een välein.

5.4 Analyysivaaka.

5.5 Vesihaude, säädetty 20 ± 0,5 °C:een.

5.6 Vetoisuudeltaan 1 000 ja 100 ml olevia lasihiostulpallisia mittapulloja.

6 SUORITUS

6.1 - pipetoidaan koeputkeen 10 ml näytettä tai Nessler-putkeen 50 ml näytettä,

- asetetaan 20 °C:een vesihauteeseen,

- lisätään käytetyn näytemäärän mukaan 1 tai 5 ml KMnO4-liuosta, 1 mmol/l, sekoitetaan ja jätetään 20 °C:een vesihauteeseen,

- otetaan muistiin aloittamisaika,

- pipetoidaan 10 ml värimalliliuosta halkaisijaltaan samanlaiseen koeputkeen tai 50 ml värimalliliuosta Nessler-putkeen,

- tarkkaillaan näytteen värin muuttumista ja verrataan sitä ajoittain värimalliin valkoista taustaa vasten,

- kun näytteen ja värimallin värit ovat samanlaiset, lasketaan kulunut aika.

Huomautus:

Kokeen aikana on vältettävä auringonsäteiden suoraa vaikutusta näytteeseen.

7 TULOSTEN ILMOITTAMINEN

7.1 Tulkinta

Kirkastumisaika on näytteen sisältämän putken värin muuttumiseen värimalliputken mukaiseksi tarvittava aika. Neutraalin alkoholin osalta tämän ajan on oltava vähintään 18 minuuttia 20 °C lämpötilassa.

7.2 Toistettavuus

Saman henkilön samoissa koeolosuhteissa samasta näytteestä kahden samanaikaisesti tai nopeasti peräkkäin suorittaman kokeen kirkastumisaikojen välinen ero ei saa olla yli 2 minuuttia.

8 HUOMAUTUKSET

8.1 Mangaanidioksidijäämät vaikuttavat reaktioon katalysoivasti: on varmistettava, että käytetyt pipetit ja koeputket ovat huolellisesti puhdistettuja ja että niitä käytetään vain tähän tarkoitukseen. Ne on puhdistettava suolahapolla ja huuhdottava huolellisesti vedellä; lasissa ei saa esiintyä ruskeaa väriä.

8.2 Laimennetun permanganaattiliuoksen (4.1) valmistuksessa käytetyn veden laatua olisi valvottava huolellisesti; se ei saa kuluttaa permanganaattia. Jos vaadittua laatua ei ole saatavissa, tislattu vesi olisi kuumennettava kiehumispisteeseen ja siihen olisi lisättävä vähäinen määrä permanganaattia siten, että syntyy hieman vaaleapunertava väri. Tämän jälkeen liuos on jäähdytettävä, jotta sitä voidaan käyttää laimentamiseen.

8.3 Tiettyjen näytteiden kirkastuminen voi tapahtua ilman vertailuliuoksen tarkan sävyn esiintymistä.

8.4 Permanganaattikoe voi vääristyä, jos määritettävää alkoholinäytettä ei ole säilytetty täysin puhtaassa lasipullossa, joka on suljettu alkoholilla huuhdotulla lasihiostulpalla tai muulla korkilla, joka on päällystetty tinalla tai aluminiumilla.

Menetelmä N:o 4: aldehydipitoisuuden määrittäminen

1 TARKOITUS JA SOVELTAMISALA

Menetelmällä määritetään neutraalin alkoholin aldehydipitoisuus ilmoitettuna asetaldehydinä.

2 MÄÄRITELMÄ

Aldehydipitoisuus, ilmoitettuna asetaldehydinä, on määrätyllä menetelmällä määritetty pitoisuus.

3 PERIAATE

Schiffin reagenssin kanssa tapahtuneessa reaktiossa syntynyttä näytteen väriä verrataan tunnetun asetaldehydipitoisuuden omaavien standardiliuosten väreihin.

4 REAGENSSIT

p-rosaniliinivetykloridi (perusfuksiini).

Natriumsulfiitti tai natriummetabisulfiitti, vedetön.

Suolahappo (ñ20 = 1,19 g/ml).

Aktiivihiili, jauheena.

Tärkkelysliuos, joka on valmistettu 1 g:sta liukoista tärkkelystä ja 5 mg:sta HgI2 (säilyteaine), jotka suspensoidaan pienessä määrässä kylmää vettä, sekoitetaan 500 ml:aan kiehuvaa vettä, keitetään 5 minuutin ajan ja suodatetaan jäähtymisen jälkeen.

Jodiliuos, 0,05 mol/l.

1-amino-etanoli CH3CH(NH2)OH (M = 61,08).

Schiffin reagenssin valmistaminen

- liuotetaan 2 000 ml:n mittapullossa 5,0 g jauhettua p-rosaniliinia noin 1 000 ml kuumaa vettä,

- tarvittaessa jätetään vesihauteeseen täydelliseen liukenemiseen asti,

- liuotetaan 30 g vedetöntä natriumsulfiittia (tai sama määrä natriummetabisulfiittia) noin 200 ml:aan vettä ja lisätään liuos jäähtyneeseen p-rosaniliiniliuokseen,

- annetaan seistä noin 10 minuuttia,

- lisätään 60 ml suolahappoa (ñ20 = 1,19 g/ml),

- liuoksen muututtua värittömäksi - voi esiintyä vaalea ruskea väri - täytetään merkkiin vedellä,

- tarvittaessa suodatetaan pienen aktiivihiilimäärän kanssa laskostetun suodattimen läpi, jotta liuos muuttuisi värittömäksi.

Huomautukset:

1) Schiffin reagenssi on valmistettava vähintään 14 päivää ennen käyttöä.

2) Reagenssin vapaan SO2-pitoisuuden on oltava välillä 2,8-6,0 mmol/100 ml, pH-arvon on oltava 1.

Vapaan SO2-pitoisuuden määrittäminen

- pipetoidaan 10 ml Schiffin reagenssia 250 ml:n vetoiseen Erlenmeyerpulloon,

- lisätään 200 ml vettä,

- lisätään 5 ml tärkkelysliuosta,

- titrataan 0,05 mol/l jodiliuoksella kunnes tärkkelyksen väri muuttuu,

- jos vapaan SO2:n pitoisuus ei ole näiden rajojen välillä, se on saatettava hyväksyttävään arvoon:

- joko korotettava lisäämällä sopiva määrä natriummetabisulfiittia (0,126 g Na2SO3/100 ml reagenssia/puuttuva mmol SO2),

- tai laskettava kuplittamalla ilmaa reagenssissa.

Reagenssin sisältämän vapaan SO2:n laskeminen:

mmol vapaa SO2/100 ml reagenssia

= >NUM>kulutettu jodiliuos ml (0,05 mol/l 7 3,2 7 100)/

>DEN>64 7 10

= >NUM>kulutettu jodiliuos ml (0,05 mol/l)/

>DEN>2

Tärkeä huomautus:

Jos Schiffin reagenssin valmistuksessa käytetään muita menetelmiä, reagenssin herkkyys olisi tarkistettava siten, että kokeen aikana

- aldehydivapaa vertailualkoholi ei värjäänny,

- 0,1 g asetaldehydiä/hl 100 til-% alkoholia tuottaa havaittavan vaaleanpunaisen värin.

3) Kaupallisen 1-amino-etanolin puhdistaminen

- liuotetaan 5 g 1-amino-etanolia täydellisesti noin 15 ml:aan absoluuttista etanolia,

- lisätään noin 50 ml kuivaa dietyylieetteriä (1- amino-etanolin saostaminen),

- jätetään kylmäkaappiin usean tunnin ajaksi,

- suodatetaan kiteet ja huuhdotaan kuivalla dietyylieetterillä,

- kuivataan rikkihapon kanssa 3-4 tuntia eksikkaattorissa vakuumissa.

Huomautus:

Puhdistetun 1-amino-etanolin on oltava valkoista; jos näin ei ole, kiteyttäminen olisi toistettava.

5 VÄLINEISTÖ

5.1 Vetoisuudeltaan 20 ml olevia lasihiostulpallisia kolorimetriputkia.

5.2 Pipettejä, 1, 2, 3, 4, 5 ja 10 ml.

5.3 Vesihaude, säädetty 20 ± 0,5 °C:een.

5.4 Absorptiospektrofotometri ja kyvettejä, joiden optinen väli on 50 mm.

6 SUORITUS

6.1 Alkuhuomautus

Aldehydipitoisuutta tällä menetelmällä määritettäessä olisi huolehdittava siitä, että näytteen alkoholipitoisuus on vähintään 90,0 til-%. Jos näin ei ole, nostetaan alkoholipitoisuutta lisäämällä sopiva määrä aldehydivapaata alkoholia.

6.2 Kalibrointikäyrä

- punnitaan analyysivaa'alla tarkalleen 1,3860 g kuivaa puhdistettua 1-amino-etanolia,

- kaadetaan aldehydivapaata alkoholia 1 000 ml:n mittapulloon ja täytetään merkkiin 20 °C lämpötilassa; liuos sisältää 1 % asetaldehydiä litrassa,

- valmistetaan laimennussarja kahdessa vaiheessa siten, että saadaan 10 vertailuliuosta, jotka sisältävät 0,1-1,0 mg asetaldehydiä/100 ml liuosta,

- määritetään näiden vertailuliuosten avulla absorbanssiarvot 6.3 kohdan mukaisesti ja laaditaan kaavio.

6.3 Aldehydipitoisuuden määrittäminen

- pipetoidaan kolorimetriputkeen 5 ml näytettä,

- lisätään 5 ml vettä, sekoitetaan ja pidetään tasaisessa 20 °C lämpötilassa,

- valmistetaan samanaikaisesti sokeakoe käyttäen 5 ml aldehydivapaata 96 til-% etanolia, lisätään 5 ml vettä, sekoitetaan ja pidetään tasaisessa 20 °C lämpötilassa,

- tämän jälkeen lisätään kaikkiin putkiin 5 ml Schiffin reagenssia, suljetaan lasihiostulpalla ja ravistellaan hyvin,

- pidetään 20 °C:ssa vesihauteessa 20 minuuttia,

- kaadetaan sisältö kyvetteihin,

- määritetään absorptioarvo 546 nm:ssä.

Huomautukset:

1) Aldehydiarvoja määritettäessä kaikissa määrityksissä on tarpeen tarkistaa kalibrointikäyrän paikkansapitävyys vertaamalla sitä vertailuliuoksiin; jos kalibrointikäyrä ei ole oikea, se on laadittava uudelleen.

2) Olisi huolehdittava siitä, että nollakoe on aina väritön.

7 TULOSTEN ILMOITTAMINEN

7.1 Kaava ja laskentamenetelmä

Absorbanssin variaatioita esittävä kuvaaja laaditaan asetaldehydipitoisuuden funktiona ja tältä kuvaajalta määritetään näytteen pitoisuus.

Aldehydipitoisuus, ilmoitettuna grammoina asetaldehydiä /hl 100 til-% etanolia, saadaan seuraavalla kaavalla:

>NUM>100 7 A/

>DEN>T

jossa:

>TAULUKON PAIKKA>

7.2 Toistettavuus

Saman henkilön samoissa koeolosuhteissa samasta näytteestä kahden samanaikaisesti tai nopeasti peräkkäin suorittaman määrityksen tulosten välinen ero ei saa olla yli 0,1 g aldehydiä/hl 100 til-% etanolia.

Menetelmä N:o 5: korkeampien alkoholien pitoisuuden määrittäminen

1 TARKOITUS JA SOVELTAMISALA

Menetelmällä määritetään neutraalin alkoholin sisältämien korkeampien alkoholien pitoisuus, ilmoitettuna 2-metyyli-1-propanolina.

2 MÄÄRITELMÄ

Korkeampien alkoholien pitoisuus, ilmoitettuna 2-metyyli-1-propanolina, on määrätyllä menetelmällä määritetty pitoisuus.

3 PERIAATE

Määritetään korkeampien alkoholien ja aromaattisen aldehydin kuumassa laimennetussa rikkihapossa tapahtuneessa reaktiossa (Komarowskyn reaktio) syntyneiden värjäytyneiden tuotteiden absorbanssi 560 nm:ssä ja korjataan tarvittaessa näytteen sisältämien aldehydien vaikutus. Verrataan samoissa koeolosuhteissa 2-metyyli-1-propanoli -reaktiossa syntyneeseen väriin.

4 REAGENSSIT

4.1 Salisyylialdehydiliuos, 1 paino-%, valmistettu lisäämällä 1 g salisyylialdehydiä 99 g:aan 96 til-% etanolia (sikunaöljyvapaa).

4.2 Väkevä rikkihappo (ñ20 = 1,84 g/ml).

4.3 2-metyyli-1-propanoli.

4.4 2-metyyli-1-propanoli -standardiliuokset.

Liuotetaan 2-metyyli-1-propanoli (4.3) 96 til-% etanoli-vesiliuokseen siten, että saadaan standardiliuossarja, joka sisältää 0,1; 0,2; 0,4; 0,6 ja 1,0 g 2-metyyli-1-propanolia/hl liuosta.

4.5 Asetaldehydistandardiliuokset

Asetaldehydistandardiliuos valmistetaan menetelmän N:o 4 6.2 kohdassa kuvatulla tavalla.

4.6 96 til-% etanoli, vapaa korkeammista alkoholeista ja aldehydeistä.

5 VÄLINEISTÖ

5.1 UV-VIS -spektrofotometri, jolla voidaan määrittää liuosten absorbanssi 560 nm:ssä.

5.2 Paksuudeltaan 10, 20 ja 50 mm olevia spektrofotometrikyvettejä.

5.3 Vesihaude, säädetty 20 ± 0,5 °C:een.

5.4 Hiostulpallisia paksusta lasista valmistettuja (Pyrex-lasi tai vastaava) kolorimetriputkia, vetoisuus noin 50 ml.

6 SUORITUS

6.1 Aldehydipitoisuus

Määritetään näytteen aldehydipitoisuus, ilmoitettuna asetaldehydinä, käyttäen menetelmää N:o 4.

6.2 Kalibrointikäyrä: 2-metyyli-1-propanoli

Pipetoidaan 10 ml kaikkia 2-metyyli-1-propanoli -standardiliuoksia (4.4) 50 ml:n lasihiostulpallisiin koeputkiin. Pipetoidaan koeputkiin 1 ml salisyylialdehydiliuosta (4.1); lisätään 20 ml rikkihappoa (4.2).

Sekoitetaan putkien sisältö huolellisesti käännellen putkia edestakaisin ja avataan tulppa ajoittain. Annetaan seistä ympäristön lämpötilassa 10 minuuttia ja tämän jälkeen upotetaan 20 ± 0,5 °C:een vesihauteeseen (5.3). 20 minuutin kuluttua kaadetaan putkien sisältö spektrofotometrin kyvetteihin.

Tarkalleen 30 minuuttia rikkihapon lisäämisen jälkeen määritetään liuosten absorbanssi 560 nm:ssä käyttäen vettä spektrofotometrin vertailukyvetissä.

Siirretään absorbanssiarvot kuvaajalle 2-metyyli-1-propanolikonsentraation funktiona.

6.3 Kalibrointikäyrä: aldehydit

Toistetaan 6.2 kohdassa kuvattu suoritus korvaamalla kaikki 10 ml:n suuruiset 2-metyyli-1-propanoli -standardiliuoserät 10 ml:lla asetaldehydistandardiliuoksia.

Siirretään 560 nm:ssä mitatut absorbanssiarvot kuvaajalle asetaldehydikonsentraation funktiona.

6.4 Näytteen määrittäminen

Toistetaan 6.2 kohdassa kuvattu suoritus korvaamalla 10 ml:n suuruiset 2-metyyli-1-propanoli -stan-dardiliuoserät 10 ml:lla näytettä. Määritetään näytteen absorbanssi.

7 TULOSTEN ILMOITTAMINEN

7.1 Kaava ja laskentamenetelmä

7.1.1 Korjataan näytteen absorbanssiarvo vähentämällä näytteen aldehydipitoisuutta vastaava absorbanssiarvo (määritetty 6.3 kohdan mukaisesti laaditulta kalibrointikäyrältä).

7.1.2 Määritetään näytteen korkeampien alkoholien pitoisuus, ilmoitettuna 2-metyyli-1-propanolina, 6.2 kohdan mukaisesti laaditulta kalibrointikäyrältä käyttäen korjattua arvoa (7.1.1).

7.1.3 Korkeampien alkoholien pitoisuus, ilmoitettuna grammoina 2-metyyli-1-propanolia/hl 100 til-% etanolia, saadaan seuraavalla kaavalla:

>NUM>A 7 100/

>DEN>T

jossa:

>TAULUKON PAIKKA>

7.2 Toistettavuus

Saman henkilön samoissa koeolosuhteissa samasta näytteestä kahden samanaikaisesti tai nopeasti peräkkäin suorittaman määrityksen tulosten välinen ero ei saa olla yli 0,2 g/hl 100 til-% etanolia.

Menetelmä N:o 6: kokonaishappoisuuden määrittäminen

1 TARKOITUS JA SOVELTAMISALA

Menetelmällä voidaan määrittää neutraalin alkoholin kokonaishappoisuus, ilmoitettuna etikkahappona.

2 MÄÄRITELMÄ

Kokonaishappoisuus, ilmoitettuna etikkahappona, määritetään määrätyllä menetelmällä.

3 PERIAATE

Kaasunpoistamisen jälkeen näyte titrataan natriumhydroksidistandardiliuoksella ja happoisuus ilmoitetaan etikkahappona.

4 REAGENSSIT

4.1 Natriumhydroksidiliuokset, 0,01 mol/l ja 0,1 mol/l, säilytetään siten, että kosketus hiilidioksidiin on mahdollisimman vähäinen.

4.2 Indigo-karmiini -liuos (A)

- punnitaan 0,2 g indigo-karmiinia,

- liuotetaan 40 ml:aan vettä ja täytetään 100 g:ksi etanolilla.

Fenolipunainen -liuos (B)

- Punnitaan 0,2 g fenolipunaista,

- liuotetaan 6 ml:aan 0,1 mol/l natriumhydroksidia ja täytetään 100 ml:n mittapullon merkkiin vedellä.

5 VÄLINEISTÖ

5.1 Byretti tai titrauslaite.

5.2 Pipetti, 100 ml.

5.3 Vetoisuudeltaan 250 ml oleva pyöreäpohjainen hiostulpallinen mittapullo.

5.4 Pystyjäähdytin.

6 SUORITUS

Pipetoidaan 100 ml näytettä 250 ml:n vetoiseen pyöreäpohjaiseen mittapulloon.

Lisätään kiehumakiviä ja kuumennetaan nopeasti kiehuvaksi pystyjäähdyttäjässä.

Lisätään kuumaan liuokseen yksi tippa molempia indikaattoriliuoksia A ja B.

Tämän jälkeen titrataan 0,01 mol/l natriumhydroksidilla kunnes väri alkaa muuttua vihreänkeltaisesta violetiksi.

7 TULOSTEN ILMOITTAMINEN

7.1 Kaava ja laskentamenetelmä

Kokonaishappoisuus, ilmoitettuna grammoina etikkahappoa/hl 100 til-% etanolia, saadaan seuraavalla kaavalla:

>NUM>V 7 60/

>DEN>T

jossa:

>TAULUKON PAIKKA>

7.2 Toistettavuus

Saman henkilön samoissa koeolosuhteissa samasta näytteestä kahden samanaikaisesti tai nopeasti peräkkäin suorittaman määrityksen tulosten välinen ero ei saa olla yli 0,1 g/hl 100 til-% etanolia.

Menetelmä N:o 7: esteripitoisuuden määrittäminen

1 TARKOITUS JA SOVELTAMISSALA

Menetelmällä määritetään neutraalin alkoholin esteripitoisuus, ilmoitettuna etyyliasetaattina.

2 MÄÄRITELMÄ

Esteripitoisuus on määrätyllä menetelmällä määritetty ja etyyliasetaattina ilmoitettu pitoisuus.

3 PERIAATE

Emäksisessä liuoksessa esterit reagoivat kvantitatiivisesti hydroksyyliammoniumkloridin kanssa ja muodostavat hydroksyyliamiinihappoja; happamassa liuoksessa nämä hapot muodostavat rautaionien kanssa värillisiä komplekseja. Näiden kompleksien absorbanssit mitataan 525 nm:ssä.

4 REAGENSSIT

4.1 Suolahappo, 4 mol/l.

4.2 Rautakloridiliuos, 0,37 mol/l, 1 mol/l suolahapossa.

4.3 Hydroksyyliammoniumkloridiliuos, 2 mol/l, säilytetään kylmäkaapissa.

4.4 Natriumhydroksidiliuos, 3,5 mol/l.

4.5 Etyyliasetaattistandardiliuokset, jotka sisältävät 0,0; 0,2; 0,4; 0,6; 0,8 ja 1,0 g etyyliasetaattia/hl 96 til-% esterivapaata etanolia.

5 VÄLINEISTÖ

5.1 Absorptiospektrofotometri ja paksuudeltaan 50 mm olevia kyvettejä.

6 SUORITUS

6.1 Kalibrointikäyrä

- punnitaan analyysivaa'alla tarkalleen 1,0 g etyyliasetaattia,

- kaadetaan esterivapaata alkoholia 1 000 ml:n mittapulloon ja täytetään merkkiin 20 °C lämpötilassa,

- valmistetaan laimennussarja kahdessa vaiheessa siten, että saadaan 20 vertailuliuosta, jotka sisältävät 0,1-2,0 mg etyyliasetaattia/100 ml liuosta,

- määritetään näiden vertailuliuosten avulla absorbanssiarvot 6.2 kohdan mukaisesti ja laaditaan kaavio,

6.3 Esteripitoisuuden määrittäminen

- pipetoidaan hiostulpalliseen koeputkeen 10 ml näytettä,

- lisätään 2 ml hydroksyyliammoniumkloridiliuosta,

- valmistetaan samanaikaisesti sokeakoe käyttäen 10 ml esterivapaata 96 til-% etanolia ja 2 ml hydroksyyliammoniumkloridiliuosta,

- tämän jälkeen lisätään kaikkiin putkiin 2 ml natriumhydroksidia, suljetaan lasihiostulpalla ja ravistellaan hyvin,

- pidetään 20 °C:ssa vesihauteessa 15 minuuttia,

- lisätään kaikkiin putkiin 2 ml suolahappoa, ravistellaan nopeasti,

- lisätään 2 ml rautakloridiliuosta, sekoitetaan hyvin,

- kaadetaan sisältö kyvetteihin,

- määritetään absorptioarvo 525 nm:ssä.

7 TULOSTEN ILMOITTAMINEN

7.1 Kaava ja laskentamenetelmä

Laaditaan standardiliuosten kuvaaja pitoisuuden funktiona.

Absorptioarvoa vastaava esteripitoisuus (ilmoitettuna etyyliasetaattina = A) luetaan kuvaajalta ja lasketaan seuraavalla kaavalla:

>NUM>A 7 100/

>DEN>T

ja ilmoitetaan g/hl 100 til-% etanolia.

>TAULUKON PAIKKA>

7.2 Toistettavuus

Saman henkilön samoissa koeolosuhteissa samasta näytteestä kahden samanaikaisesti tai nopeasti peräkkäin suorittaman määrityksen tulosten välinen ero ei saa olla yli 0,1 g esteriä/hl 100 til-% etanolia, ilmoitettuna etyyliasetaattina.

Menetelmä N:o 8: typpeä sisältävien haihtuvien emästen pitoisuus

1 TARKOITUS JA SOVELTAMISALA

Menetelmällä määritetään neutraalien alkoholien typpeä sisältävien haihtuvien emästen pitoisuus, ilmoitettuna typpenä.

2 MÄÄRITELMÄ

Typpeä sisältävien haihtuvien emästen pitoisuus on määrätyllä menetelmällä määritetty ja typpenä ilmoitettu pitoisuus.

3 PERIAATE

Näyte haihdutetaan pieneen tilavuuteen rikkihapon kanssa ja tämän jälkeen määritetään ammoniakkipitoisuus Conwayn mikrodiffuusiomenetelmällä.

4 REAGENSSIT

4.1 Rikkihappo, 1 mol/l.

4.2 Boorihappoindikaattoriliuos: liotetaan 10 g boorihappoa, 8 mg bromokresolivihreää ja 4 mg 30 til-% 2-propanolissa olevaa metyyliä ja täytetään 1 000 ml:ksi lisäämällä 30 til-% 2-propanolia.

4.3 Kaliumhydroksidiliuos, 500 g/l, hiilidioksidivapaa.

4.4 Suolahappo, 0,02 mol/l.

5 VÄLINEISTÖ

5.1 Haihdutusmalja, johon mahtuu 50 ml näytettä.

5.2 Vesihaude.

5.3 Conway-malja, jossa on tiivis kansi: katso kuvaus ja suositellut mitat kuviosta 1.

5.4 Mikrobyretti, 2 - 5 ml, asteikko jaettu 0,01 ml:n välein.

6 SUORITUS

6.1 Pipetoidaan 50 ml näytettä (jos oletetaan typpipitoisuuden olevan alle 0,2 g/hl näytettä, pipetoidaan 200 ml näytettä) lasimaljaan, lisätään 1 ml 1 mol/l rikkihappoa (4.1), asetetaan malja (5.1) vesihauteeseen (5.2) ja haihdutetaan kunnes jäännöstä on noin 1 ml.

6.2 Pipetoidaan Conway-maljan keskiympyrään 1 ml boorihappoindikaattoriliuosta (4.2) ja huuhdotaan reunaympyrään haihdutuksen nestejäännös (6.1). Kallistetaan Conway-maljaa hieman ja lisätään reunaympyrään mahdollisimman nopeasti, mutta mahdollisimman pitkältä reunaympyrän sisältämästä nesteestä, noin 1 ml kaliumhydroksidiliuosta (4.3). Suljetaan Conway-malja viipymättä peittämällä se tiiviillä rasvatulla kannella.

6.3 Sekoitetaan reunaympyrän kaksi liuosta varoen eri ympyröiden nesteiden sekoittumista. Annetaan seistä 2 tuntia.

6.4 Neutraloimiseksi titrataan keskiympyrän ammoniakki 0,02 mol/l suolahappoliuoksella (4.4) mikrobyrettiä (5.4) käyttäen. Käytetyn happotilavuuden on oltava välillä 0,2 ja 0,9 ml. Käytetty happotilavuus on V1, ilmoitettuna millilitroina.

6.5 Suoritetaan sokeatitraus 6.1 - 6.4 kohdassa kuvatalla tavalla, mutta korvataan 6.1 kohdassa tarkoitettu 50 ml näytettä samalla tilavuudella vettä. Käytetty suolahappotilavuus on V2, ilmoitettuna millilitroina.

7 TULOSTEN ILMOITTAMINEN

7.1 Kaava ja laskentamenetelmä

Typpeä sisältävien haihtuvien emästen pitoisuus, grammoina typpeä/hl 100 til-% etanolia, saadaan kaavalla:

>NUM>(V1 - V2) 7 2 800/

>DEN>E 7 T

jossa:

>TAULUKON PAIKKA>

7.2 Toistettavuus

Saman henkilön samoissa koeolosuhteissa samasta näytteestä kahden samanaikaisesti tai nopeasti peräkkäin suorittaman määrityksen tulosten välinen ero ei saa olla yli 0,05 g/hl 100 til-% etanolia.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Menetelmä N:o 9: metanolipitoisuuden määrittäminen

1 TARKOITUS JA SOVELTAMISALA

Menetelmällä määritetään neutraalin alkoholin metanolipitoisuus.

2 MÄÄRITELMÄ

Metanolipitoisuus on määrätyllä menetelmällä määritetty metanolipitoisuus.

3 PERIAATE

Metanolikonsentraatio määritetään injektoimalla näytettä suoraan kaasukromatografiin.

4 SUORITUS

Voidaan käyttää mitä tahansa kaasu-nestekromatografiamenetelmää sillä edellytyksellä, että kaasukromatografikolonnilla voidaan käytetyissä koeolosuhteissa saavuttaa eri ainesosien selvä erottuminen: metanoli, asetaldehydi, etanoli ja etyyliasetaatti. Metanolin toteamisrajan etanolissa on oltava alle 2 g/hl.

5 TOISTETTAVUUS

Saman henkilön samoissa koeolosuhteissa samasta näytteestä kahden samanaikaisesti tai nopeasti peräkkäin suorittaman määrityksen tulosten välinen ero ei saa olla yli 2 g metanolia/hl 100 til-% etanolia.

Menetelmä N:o 10: kuiva-aineen määrittäminen

1 TARKOITUS JA SOVELTAMISALA

Menetelmällä määritetään neutraalien alkoholien kuiva-ainepitoisuus.

2 MÄÄRITELMÄ

Kuiva-ainepitoisuudella tarkoitetaan määrätyllä menetelmällä määritettyä kuiva-ainepitoisuutta.

3 PERIAATE

Kuivataan osa näytteestä 103 °C:ssa ja määritetään jäännöspitoisuus gravimetrisellä menetelmällä.

4 VÄLINEISTÖ

4.1 Kiehuva vesihaude.

4.2 Sopivan kokoinen haihdutusmalja.

4.3 Eksikkaattori, joka sisältää hiljattain aktivoitua silikageeliä (tai vastaava eksikkaattori) ja jossa on kosteuspitoisuusindikaattori.

4.4 Analyysivaaka.

4.5 Uuni, jonka lämpötila on säädetty 103 ± 2 °C:een.

5 SUORITUS

Punnitaan puhdas ja kuiva haihdutusmalja (4.2) 0,1 mg:n tarkkuudella (M0); pipetoidaan maljaan mahdollisesti useaan kertaan sopiva tilavuus näytettä (välillä 100 ja 250 ml) (V0 ml); asetetaan näytteen sisältävä malja kiehuvaan vesihauteeseen (4.1), annetaan haihtua; siirretään 103 ± 2 °C:een säädettyyn uuniin (4.5) 30 minuutin ajaksi ja tämän jälkeen asetetaan jäännöksen sisältävä malja eksikkaattoriin (4.3); annetaan maljan jäähtyä 30 minuuttia ja tämän jälkeen punnitaan jäännöksen sisältävä malja 0,1 mg:n tarkkuudella (M1).

6 TULOSTEN ILMOITTAMINEN

6.1 Kaava ja laskentamenetelmä

Kuiva-ainepitoisuus, ilmoitettuna grammoina/hl 100 til-% etanolia, saadaan kaavalla:

>NUM>(M1 - M0) 7 107/

>DEN>V° 7 T

jossa:

>TAULUKON PAIKKA>

6.2 Toistettavuus

Saman henkilön samoissa koeolosuhteissa samasta näytteestä kahden samanaikaisesti tai nopeasti peräkkäin suorittaman määrityksen tulosten välinen ero ei saa olla yli 0,5 g/hl 100 til-% etanolia.

Menetelmä N:o 11: furfuraalin havaitsemiskoe

1 TARKOITUS JA SOVELTAMISALA

Menetelmällä havaitaan neutraalin alkoholin sisältämä furfuraali.

2 MÄÄRITELMÄ

Havaittavissa olevan furfuraalin rajakonsentraatio on määrätyllä menetelmällä määritetty arvo.

3 PERIAATE

Sekoitetaan alkoholinäyte aniliiniin ja jääetikkahappoon. Furfuraali todetaan lohenpunaisesta väristä, joka ilmestyy sekoittamista seuraavien 20 minuutin aikana.

4 REAGENSSIT

4.1 Hiljattain tislattu aniliini.

4.2 Jääetikkahappo.

5 VÄLINEISTÖ

Lasihiostulpallisia koeputkia.

6 SUORITUS

Pipetoidaan koeputkeen (5 kohta) 10 ml näytettä, lisätään 0,5 ml aniliinia ja 2 ml jääetikkahappoa; ravistellaan koeputkea reagenssien sekoittamiseksi.

7 TULOSTEN ILMOITTAMINEN

7.1 Kokeen tulkinta

Jos lohenpunainen väri ilmestyy vähintään 20 minuutissa, koe katsotaan positiiviseksi ja näyte sisältää furfuraalia.

7.2 Toistettavuus

Saman henkilön samoissa koeolosuhteissa samasta näytteestä kahden samanaikaisesti tai nopeasti peräkkäin suorittaman kokeen tulosten on oltava samanlaiset.

Menetelmä N:o 12: ultraviolettivalon absorbanssikoe

1 TARKOITUS JA SOVELTAMISALA

Tällä menetelmällä voidaan määrittää neutraalin alkoholin optinen läpäisevyys.

2 PERIAATE

Näytteen optinen läpäisevyys aallonpituusalueella 220 270 nm mitataan suhteessa määritettyyn ja korkean optisen läpäisevyyden omaavaan vertailuaineeseen.

3 VÄLINEISTÖ

3.1 UV-VIS -spektrofotometri.

3.2 Paksuudeltaan 10 mm olevia ja saman spektritransmission omaavia kvartsikyvettejä.

4 REAGENSSIT

Spektroskopiaan tarkoitettu n-heksaani.

5 SUORITUS

- Huuhdotaan puhtaat kyvetit näyteliuoksella ja tämän jälkeen täytetään ne näytteellä, kuivataan kyvettien ulkopinta,

- käsitellään vertailukyvetti (n) n-heksaanilla samalla tavoin ja täytetään se,

- määritetään ekstinktioarvo ja laaditaan kuvaaja.

6 TULOSTEN ARVIOIMINEN

Aallonpituuksilla 270, 240, 230 ja 220 nm todetut ekstinktioarvot eivät saa ylittää seuraavia arvoja: 0,02; 0,08; 0,18 ja 0,3. Ekstinktiokäyrän on oltava tasainen ja säännöllinen.

Menetelmä N:o 13: etanolin 14C-pitoisuuden määrittäminen

1 ALKOHOLITYYPIN MÄÄRITYSMENETELMÄ

Etanolin 14C-pitoisuuden määrityksellä voidaan erottaa fossiilisista alkuaineista peräisin oleva alkoholi (synteesialkoholi) ja nykyisistä alkuaineista peräisin oleva alkoholi (käymisalkoholi).

2 MÄÄRITELMÄ

Etanolin 14C-pitoisuudella tarkoitetaan määrätyllä menetelmällä määritettyä 14C-pitoisuutta.

Elävien kasvien yhteyttämä ilmakehän luonnollinen 14C-pitoisuus (vertailuarvo) ei ole vakioarvo. Tämän vuoksi vertailuarvo määritetään etanolista, joka on aina peräisin edellisten kasvukausien raaka-aineista. Tämä vuosittainen vertailuarvo määritetään joka vuosi yhteisillä määrityksillä, jotka järjestää yhteisön vertailumittaustoimisto ja Ispran yhteinen tutkimuskeskus.

3 PERIAATE

14C-pitoisuus määritetään alkoholinäytteistä, joiden etanolipitoisuus on vähintään 85 paino-%, suoraan nestetuikelaskennalla.

4 REAGENSSIT

4.1 Tolueenituikeaine

5,0 g 2,5-difenyylioksatsolia (PPO)

0,5 g p-bis[4-metyyli-5-fenyylioksatsoli(2)]-bentseeni (dimetyyli-POPOP) litrassa analyyttista laatua olevaa tolueenia.

Voidaan käyttää myös kaupallisesti saatavaa tämän koostumuksen omaavaa käyttövalmista tolueenituikeainetta.

4.2 14C-standardi

14C n-heksadekaani, jonka aktiivisuus on noin 1 x 106 dpm/g (noin 1,67 7 106 cBq/g) ja määritetyn aktiivisuuden taattu tarkkuus ± 2 suht-%.

4.3 14C-vapaa etanoli

Taustan määrityksessä käytettävä fossiilista alkuperää olevista raaka-aineista peräisin oleva synteesialkoholi, jonka etanolipitoisuus on vähintään 85 paino-%.

4.4 Vertailuliuoksena käytettävä aina edellisen kasvukauden raaka-aineista peräisin oleva alkoholi, jonka etanolipitoisuus on vähintään 85 paino-%.

5 VÄLINEISTÖ

5.1 Monikanavainen neste-tuikespektrometri, jossa on suoritin, automaattinen ulkoinen standardointi ja ulkoinen stadardi-kanava -suhteen näyttö (tavanomainen rakenne: kolme mittauskanavaa ja kaksi ulkoisen standardin kanavaa).

5.2 Laitteeseen sopivia vähän kaliumia sisältäviä laskentaputkia, joissa on tummat sisäpuolelta polyetyleenillä suojatut kierrekorkit.

5.3 Mittapipettejä, 10 ml.

5.4 Automaattinen annostelulaite, 10 ml.

5.5 Vetoisuudeltaan 250 ml oleva hioksellinen pyöreäpohjainen mittapullo.

5.6 Alkoholin tislauslaitteisto, jossa on lämpömantteli, esimerkiksi Micko-tyyppinen.

5.7 Mikroruisku, 50 ìl.

5.8 Pyknometrisuppilo, 25 ja 50 ml:n pyknometrit.

5.9 Lämmönsäädin, joka säilyttää lämpötilan tasaisena ± 0,01 °C:een tarkkuudella.

5.10 Alkoholipitoisuustaulukoita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 27 päivänä heinäkuuta 1976 annetun neuvoston direktiivin 76/766/ETY mukaiset ja Euroopan yhteisöjen komission julkaisemat (ISBN 92-825-0146-9) alkoholipitoisuustaulukot.

6 SUORITUS

6.1 Välineistön säätäminen

Laitteisto säädetään valmistajan ohjeiden mukaisesti. Mittausolosuhteet ovat optimaaliset, kun arvo E2/B, jotka kutsutaan laatuluvuksi, on korkeimmillaan.

E = hyötysuhde (tuotto)

B = tausta (taustakohina)

Ainoastaan kaksi mittauskanavaa optimoidaan. Kolmas mittauskanava jätetään täysin avoimeksi tarkastussyistä.

6.2 Laskentaputkien valitseminen

Täytetään enemmän laskentaputkia kuin myöhemmässä vaiheessa tarvitaan 10 ml:lla 14C-vapaata synteesietanolia ja 10 ml:lla tolueenituikeainetta, mitataan vähintään 4 x 100 minuutissa. Hylätään laskentaputket, joiden taustakohina vaihtelee keskiarvosta yli ± 1 suht-%. Käytetään ainoastaan uusia samasta erästä peräisin olevia putkia.

6.3 Ulkoinen standardi/kanava -suhteen määrittäminen

Viritettäessä kanavaa 6.1 kohdan mukaisesti ulkoinen standardi/kanava -suhde määritetään samanaikaisesti käyttäen hyötysuhdekertoimen laskemisessa apuna ollutta tietokoneohjelmaa. Ulkoisena standardina olisi käytettävä 137 cesiumia, jonka valmistaja on jo yhdistänyt kiinteästi.

6.4 Näytteen esikäsittely

Mittauksessa käytetään näytteitä, joiden etanolipitoisuus on vähintään 85 paino-%, joissa ei esiinny epäpuhtauksia ja jotka absorboivat alle 450 nm:ssä. Pienet aldehydi- tai esterijäämät eivät vaikuta häiritsevästi. Kun tisleen ensimmäiset millilitrat on hylätty, tislataan näyte suoraan pyknometriin ja tämän jälkeen mitataan alkoholipitoisuus pyknometrillä. Määritettävät arvot saadaan virallisista alkoholipitoisuustaulukoista.

7 NÄYTTEIDEN MITTAAMINEN ULKOISELLA STANDARDILLA

7.1 Alhaisen absorbanssin omaavat näytteet, kuten 6.4 kohdassa kuvatut näytteet, joiden ulkoinen stadardi/kanava -suhteen arvo on noin 1,8, voidaan mitata ulkoinen stadardi/kanava -suhteen perusteella, mikä muodostaa hyötysuhdekertoimen mittauksen.

7.2 Suoritus

Pipetoidaan valittuun laskentaputkeen, jonka taustakohina on tarkastettu, aina 10 ml 6.4 kohdan mukaisesti esikäsiteltyä näytettä ja tämän jälkeen lisätään automaattisella annostelulaitteella aina 10 ml tolueenituikeainetta. Laskentaputkien sisältämät näytteet homogenoidaan kiertoliikkeellä huolehtien siitä, että neste ei kostuta kierrekorkin sisäpuolista polyetyleenisuojausta. Valmistetaan fossiilisesta 14C-vapaasta etanolista samalla tavoin laskentaputki taustakohinan määrittämistä varten. Vuosittaisen 14C-arvon tarkastamista varten valmistetaan edelliseltä kasvukaudelta peräisin olevasta etanolista kaksoiskappale sekoittamalla laskentaputki sisäiseen standardiin 8 kohdan mukaisesti.

Tarkastus- ja taustakohinanäytteet sijoitetaan mittaussarjan alkuun. Mittaussarjassa ei saa olla yli 10 määritettävää näytettä. Mittauksen kokonaisaika näytettä kohti on vähintään 2 x 100 minuuttia ja yksittäisten näytteiden mittaukset suoritetaan aina 100 minuutin osajaksoissa, jotta mahdollinen poikkeama tai muu häiriö voidaan tunnistaa. (Tällä tavoin yksi jakso vastaa aina 100 minuutin mittausväliä näytettä kohti).

Taustakohina- tai tarkastusnäytteet on uusittava 4 viikon välein.

Tähän mittaukseen tarvitaan vain vähän aineita ja aikaa. Se sopii yleislaboratorioille, jotka käsittelevät suuria määriä näytteitä.

Tämän arvon muuttuminen vaikuttaa vain hieman alhaisen absorbanssin omaavien näytteiden (ulkoinen stadardi/kanava -suhde noin 1,8) tuottoon. Kun muutos ei ylitä ± 5 suht-%, laskeminen voidaan suorittaa samalla tuotolla. Korkeamman absorbanssin omaavien näytteiden, kuten denaturoidut alkoholit, tuotto voidaan laskea absorbanssin korjauskäyrältä. Jos käytettävissä ei ole sopivaa laskentaohjelmaa, mittaus on suoritettava sisäisellä standardilla, jolla tuotto voidaan määrittää selvästi.

8 NÄYTTEIDEN MITTAAMINEN SISÄISELLÄ STANDARDILLA 14C-HEKSADEKAANI

8.1 Suoritus

Tarkastusnäytteet ja taustakohinanäytteet (nykyinen ja fossiilinen etanoli) sekä tuntematon aine mitataan kaksoiskappaleina. Kaksoiskappalenäyte valmistetaan valikoimattomaan laskentaputkeen, johon on lisätty tarkoin annosteltu määrä (30 ìl) 14C-heksadekaania sisäiseksi standardiksi (lisäaktiivisuus noin 26 269 dpm/gC - noin 43 782 cBq/gC). Muiden näytteiden esikäsittelyn ja mittausajan osalta olisi edettävä 7.2 kohdassa kuvatulla tavalla, mutta näytteiden mittausaika sisäisen standardin kanssa vähennetään noin 5 minuuttiin säätämällä laite etukäteen 105 pulssiin. Kaikille mittaussarjan (10 näytettä) tarkastus- ja taustakohinanäytteille valmistetaan kaksoiskappaleet, jotka sijoitetaan määrityssarjan alkuun.

8.2 Sisäisen standardin ja laskentaputkien käyttö

Jotta vältettäisiin saastuminen suoritettaessa mittauksia sisäisen standardin kanssa, näiden standardien varastointi ja käsittely olisi hoidettava muussa paikassa kuin määritysnäytteiden esikäsittely ja mittaus. Tarkastettuja taustakohinaputkia voidaan käyttää uudelleen mittauksen jälkeen. Kierrekorkit ja sisäistä standardia sisältävät putket hävitetään.

9 ARVIOINTI

9.1 Radioaktiivisen aineen aktiivisuusyksikkö on becquerelli. 1 Bq = 1 hajoaminen/sek.

Erityinen radioaktiivisuus ilmoitetaan becquerelleinä suhteessa 1 grammaan hiiltä = Bq/gC.

Käyttökelpoisten tulosten saamiseksi on suositeltavaa ilmoittaa tulos sentti-becquerelleinä: cBq/gC.

Dpm:iin perustuvia julkaisuissa tähän asti käytettyjä kuvauksia ja kaavoja voidaan käyttää toistaiseksi. Vastaavan arvon saamiseksi sentti-becquerelleinä kerrotaan dpm-tulos kertoimella >NUM>100/

>DEN>60

.

9.2 Arviointi ulkoisella standardilla

cBq/gC = >NUM>(cpmpr - cpmNE) 7 1,918 7 100/

>DEN>V 7 F 7 Z 7 60

9.3 Arviointi sisäisellä standardilla

cBq/gC = >NUM>(cpmpr - cpmNE) 7 dpmIS 7 1,918 7 100/

>DEN>(cpmIS - cpmpr 7 V 7 F 7 Z 7 60

9.4 Lyhenteet

>TAULUKON PAIKKA>

10 MENETELMÄN LUOTETTAVUUS

10.1 Toistettavuus

r = 0,632 cBq/gC; s(r) = ± 0,223 cBq/gC

10.2 Uusittavuus

R = 0,821 cBq/gC; s(R) = ± 0,290 cBq/gC

(1) EYVL N:o L 262, 27.9.1976, s. 143

(2) EYVL N:o L 262, 27.9.1976, s. 149