31964L0224

NEUVOSTON DIREKTIIVI,

annettu 25 päivänä helmikuuta 1964,

sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden toteuttamisesta kaupan, teollisuuden ja pienteollisuuden välittäjien toiminnassa (64/224/ETY)

EUROOPAN TALOUSYHTEISÖN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 54 artiklan 2 ja 3 kohdan sekä 63 artiklan 2 ja 3 kohdan,

ottaa huomioon sijoittautumisvapauden rajoitusten poistamiseksi annetun yleisen toimintaohjelman (1) ja erityisesti sen IV osaston A jakson,

ottaa huomioon palvelujen tarjoamisen vapauden rajoitusten poistamiseksi annetun yleisen toimintaohjelman (2) ja erityisesti sen V osaston C jakson,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (3),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (4),

sekä katsoo, että

yleisissä toimintaohjelmissa määrätään kaiken sijoittautumiseen ja palvelujen tarjoamiseen liittyvän kansallisuuteen perustuvan syrjinnän poistamisesta kaupan, teollisuuden ja pienteollisuuden välittäjien toiminnasta toisen vaiheen toisen vuoden loppuun mennessä,

tietty välittäjien toiminta ei kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan joko siksi, että se kuuluu sellaisen toiminnan alaan, josta annetaan erilliset direktiivit, tai siksi, että yleisten toimintaohjelmien mukaisesti tämä vapautetaan myöhempänä ajankohtana,

tätä direktiiviä ei sovelleta liioin myrkyllisten tuotteiden eikä patogeenien tukkukaupan, teollisuuden tai pienteollisuuden välittäjien toimintaan; on ilmeistä, että tähän toimintaan liittyy kansanterveyden alaan kuuluvia ongelmia, kun otetaan huomioon jäsenvaltioissa voimassa olevien lakien ja asetusten säännökset tai hallinnolliset määräykset,

sijoittautumisvapauden rajoitusten poistamiseksi annetussa yleisessä toimintaohjelmassa määrätään poistettavaksi ammatillisiin tai toimialajärjestöihin liittymisoikeuden rajoitukset, jos kyseisen henkilön ammatinharjoittaminen välttämättä edellyttää tämän oikeuden käyttämistä,

palveluja tarjoavan tai hänen puolestaan toimivan henkilön mukana seuraavien palkattujen työntekijöiden asemasta säädetään perustamissopimuksen 48 ja 49 artiklan mukaisesti annetuilla säännöksillä,

tässä direktiivissä on kuitenkin tarkoituksenmukaista säätää palvelujen tarjoamisen vapauden rajoitusten poistamisesta, joka koskee yhden tai useamman teollisen, kaupallisen tai pienteollisuuden yrityksen palveluksessa olevien välittäjien toimintaa; joskus on vaikeaa erottaa toisistaan palkattujen välittäjien ja itsenäisten edustajien toiminta, koska näiden kahden välinen ero ei ole kaikkien kuuden jäsenvaltion lainsäädännössä sama; tästä syystä palkattujen välittäjien toiminta kuuluu samaan taloudelliseen ryhmään itsenäisten edustajien toiminnan kanssa eikä myöskään olisi tarkoituksenmukaista eikä käytännöllistä jakaa tämän hyvin erityisen palvelujen tarjoamismuodon vapautumista sarjaksi osittaisia vapauttamistoimenpiteitä, jotka pantaisiin täytäntöön samalla tavalla ja samaan aikaan työnantajien toiminnan vapauttamisen kanssa,

myöhemmin annetaan erillisiä, kaikkeen itsenäisten elinkeinonharjoittajien toimintaan soveltuvia edunsaajien liikkumisesta ja oleskelusta annettuihin määräyksiin liittyviä direktiivejä ja, milloin tarpeellista, direktiivejä jäsenvaltioiden yhtiöiltä niin yhtiön jäsenten kuin ulkopuolisten henkilöiden etujen suojelemiseksi vaatimien takeiden yhteensovittamisesta,

sijoittautumisoikeutta ja palvelujen tarjoamisen vapautta koskevien toimenpiteiden soveltamiseksi yhtiöitä on kohdeltava samoin kuin jäsenvaltioiden kansalaisina olevia luonnollisia henkilöitä siten, että ne ovat vain 58 artiklassa määrättyjen edellytysten alaisia ja, tarvittaessa edellytetään, että niillä on todellinen ja jatkuva yhteys jäsenvaltion talouteen; tästä syystä ei miltään yhtiöltä saa vaatia minkään lisäehdon täyttämistä saadakseen edun näistä toimenpiteistä eikä mitään yhtiötä saa vaatia hankkimaan mitään erityislupaa, jota ei vaadita tiettyä taloudellista toimintaa harjoittamaan halukkaalta kotimaiselta yhtiöltä; tällaisen kohtelun yhdenmukaisuuden ei tule kuitenkaan estää jäsenvaltioita vaatimasta, että osakepääoman omaavan yhtiön tulee toimia jäsenvaltioissa siinä jäsenvaltiossa voimassaolevien säännösten mukaisesti, jonka mukaan se on perustettu, ja sen tulisi ilmoittaa nimiinsä merkityn pääoman määrä niissä yritysasiakirjoissa, joita se käyttää vastaanottavassa jäsenvaltiossa, ja

lisäksi joissakin jäsenvaltioissa kaupan, teollisuuden ja pienteollisuuden välittäjien toimintaa koskevat tämän toiminnan harjoittamisen aloittamiseen liittyvät määräykset, kun taas toiset jäsenvaltiot antavat tarpeen vaatiessa sellaisia määräyksiä; tästä syystä toisten jäsenvaltioiden kansalaisten tämän toiminnan aloittamista ja harjoittamista helpottavista siirtymätoimenpiteistä annetaan eri direktiivi,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Jäsenvaltioiden on poistettava sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden rajoitusten poistamiseksi annettujen yleisten toimintaohjelmien I osastossa tarkoitetuilta luonnollisilta henkilöitä ja yhtiöiltä, jäljempänä `edunsaajat`, kyseisten yleisten toimintaohjelmien III osastossa mainitut rajoitukset, jotka vaikuttavat oikeuteen aloittaa tämän direktiivin 2 ja 3 artiklassa määritelty toiminta ja harjoittaa sitä.

2 artikla

Tämän direktiivin säännöksiä sovelletaan:

1. Seuraavaan itsenäisten ammatinharjoittajien toimintaan:

a) sellaisen välittäjän ammatilliseen toimintaan, jolla on valtuudet ja ohjeet yhdeltä tai useammalta henkilöltä neuvotella tai ryhtyä liiketoimiin näiden henkilöiden nimissä ja heidän puolestaan;

b) sellaisen välittäjän ammatilliseen toimintaan, joka, vaikka hänellä ei ole sellaisia pysyviä ohjeita, saattaa yhteen henkilöitä, jotka haluavat tehdä sopimuksen suoraan keskenään, tai järjestää heidän liiketoimensa tai avustaa niiden toteuttamisessa;

c) sellaisen välittäjän ammatilliseen toimintaan, joka ryhtyy liiketoimiin omissa nimissään toisten henkilöiden puolesta;

d) sellaisen välittäjän ammatilliseen toimintaan, joka harjoittaa tukkukauppamyyntiä huutokaupan muodossa toisten puolesta.

2. Palvelujen tarjoamiseen sellaisen välittäjän ammatillisen toiminnan kautta, joka on yhden tai useamman kaupallisen, teollisen tai pienteollisen yrityksen palveluksessa. Tällaisen välittäjä ja hänet palkanneiden yritysten asuinpaikan tai sijoittautumispaikan on oltava muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa palveluja annetaan.

Edellä 1 kohdassa tarkoitettuun toimintaan sisältyy niiden välittäjien toiminta, jotka kulkevat ovelta ovelle tilauksia hankkimassa.

3 artikla

Edellä 2 artiklassa tarkoitettua toimintaa koskevat rajoitukset tulee poistaa riippumatta siitä, mitä määritelmää tätä toimintaa harjoittaviin henkilöihin sovelletaan.

Jäsenvaltioissa käytettävät tavalliset nimitykset ovat nykyisin:

>TAULUKON PAIKKA>

4 artikla

1. Välittäjien toiminta seuraavilla aloilla on kaikissa jäsenvaltioissa jätettävä tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle:

- kaikenlainen vakuutustoiminta (erityisesti vakuutusasiamiehet, välittäjät ja arviomiehet);

- pankit ja muut rahalaitokset (erityisesti ulkomaan valuutan rahanvaihtajat, pörssivälittäjät, kiinnitysten välittäjät ja näihin verrattavat);

- kiinteää omaisuutta koskevat asiat (erityisesti kiinteistövälittäjät ja kiinteistökaupanvälittäjät);

- kuljetusyritykset (erityisesti laivakaupanvälittäjät, mukaan lukien "courtiers interprètes" ja "conducteurs de navires", huolitsijat, tulliasiamiehet ja matkatoimistot);

- myrkylliset tuotteet ja patogeenit;

- lääke- ja farmaseuttiset tuotteet;

- hiili.

2. Tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jätetään myös asianomaisessa jäsenvaltiossa toiminta, johon tässä valtiossa sisältyy julkisen vallan käyttöä. Toiminnan alat ovat seuraavia:

Ranskassa: kauppatavaroiden ja muiden irtainta omaisuutta olevien tavaroiden myyminen huutokaupalla "officiers publics"- tai "officiers ministériels" -toimihenkilöiden välityksellä;

Italiassa: tavaroiden myyminen huutokaupalla "pubblici mediatori" -toimihenkilöiden välityksellä;

Saksassa, Belgiassa, Luxemburgissa ja Alankomaissa: oikeudenpalvelijoiden ja notaarien osallistuminen huutokauppatilaisuuksiin;

Luxemburgissa: "commissionnaire"-toimihenkilön toiminta koskien teuraskarjan kauppaa.

5 artikla

1. Jäsenvaltioiden on erityisesti poistettava rajoitukset, jotka:

a) estävät edunsaajia sijoittautumasta vastaanottajavaltioon tai tarjoamasta palveluja siellä samoin edellytyksin ja samoin oikeuksin kuin maan omat kansalaiset;

b) johtuvat hallintokäytännöstä, joka edunsaajiin sovellettuna johtaa syrjivään kohteluun verrattuna maan omiin kansalaisiin.

2. Poistettaviin rajoituksiin tulee sisältyä erityisesti sellaiset toimenpiteet, joilla edunsaajien sijoittautumista tai palvelujen tarjoamista estetään tai rajoitetaan seuraavasti:

a) Saksassa:

- vaatimus, että voidakseen henkilökohtaisesti harjoittaa kauppaa toisten henkilöiden liiketoimiin liittyvän asiakaspiirin kanssa, henkilöllä on liikkuvan kaupan harjoittamisen lupakirja ("Reisegewerbekarte") ("Gewerbeordnung"-säädöksen 55 d pykälä, 5 päivänä helmikuuta 1960 annettu sanamuoto; 30 päivänä marraskuuta 1960 annettu asetus);

- vaatimus, että saadakseen tällaisen toisten henkilöiden liiketoimiin liittyvän asiakaspiirin kanssa kaupankäynnin sallivan liikkuvan kaupan lupakirjan antamisen on edellytettävä taloudellisen tarpeen tutkimusta ("Bedürfnisprüfung"); ja sen alueen rajoittaminen, jolla tällainen asiakirja on voimassa ("Gewerbeordnung"-säädöksen 55 d pykälä, 5 päivänä helmikuuta 1960 annettu sanamuoto; "Bundesgesetzblatt" I, s. 61, "Corrigendum", s. 92; 30 päivänä marraskuuta 1960 annettu asetus);

- vaatimus, että ulkomaisella oikeushenkilöllä, joka haluaa harjoittaa ammatillista tai kaupallista toimintaa liittotasavallan alueella, on oltava erityislupa ("Gewerbeordnung"-säädöksen 12 pykälä ja "Aktiengesetz"-säädöksen 292 pykälä);

b) Belgiassa:

- vaatimus pitää hallussaan "carte professionelle"-asiakirjaa (16 päivänä marraskuuta 1939 annettu "Arrêté royal" n:o 62, 17 päivänä joulukuuta 1945 annettu "Arrêté ministériel" ja 11 päivänä maaliskuuta 1954 annettu "Arrêté ministériel");

c) Ranskassa:

- vaatimus pitää hallussaan "carte d'identité d'étranger commerçant"-asiakirjaa (12 päivänä marraskuuta 1938 annettu "Décret-loi", 2 päivänä helmikuuta 1939 annettu "Décret", 8 päivänä lokakuuta 1940 annettu laki, 10 päivänä huhtikuuta 1954 annettu laki, 9 päivänä heinäkuuta 1959 annettu "Décret" n:o 59-852);

- vaatimus, että jokaisen, joka ryhtyy harjoittamaan toimintaa nimikkeellä "Mandataire et Approvisonneur aux Halles de Paris" on oltava Ranskan kansalainen (30 päivänä syyskuuta 1953 annettu "Décret", 2 päivänä joulukuuta 1960 annetun "Décret"-säädöksen 9 artikla);

d) Italiassa

- velvoite pitää hallussaan lupa, jonka "questore" -viranomainen myöntää seuraaville: "agenti", "rappresentanti", "commessi viaggiatori" ja "piazzisti" (18 päivänä kesäkuuta 1931 annetun "Regio Decreto"-säädöksellä n:o 773 hyväksytyn "Leggi di Pubblica Sicurezza" -säädösten konsolidoidun tekstin 127 artikla ja 6 päivänä toukokuuta 1940 annetun "Regio Decreto" -säädöksellä n:o 635 hyväksytyn konsolidoidun tekstin täytäntöön panevan "Regolamenton" 243 artikla);

- vaatimus, että ollakseen kelpoinen merkittäväksi "Ruolo dei Mediatori" -luetteloon henkilön on oltava Italian kansalainen (21 päivänä maaliskuuta 1959 annettu laki n:o 253);

e) Luxemburgissa:

- rajoitettu ulkomaan kansalaiselle myönnettyjen lupien voimassaoloaika 2 päivänä kesäkuuta 1962 annetun Luxemburgin lain 21 artiklan mukaisesti (19 päivänä kesäkuuta 1962 annettu "Memorial" A n:o 31).

6 artikla

1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että tämän direktiivin edunsaajilla on oikeus liittyä ammatillisiin tai toimialajärjestöihin samoin edellytyksin ja oikeuksin ja velvollisuuksin kuin niiden omat kansalaiset.

2. Sijoittautumisen yhteydessä oikeus liittyä ammatillisiin tai toimialajärjestöihin käsittää sekä vaalikelpoisuuden että kelpoisuuden tulla valituksi tällaisten järjestöjen johtaviin tehtäviin. Tällaiset tehtävät voidaan kuitenkin varata omille kansalaisille, kun asianomaisen järjestön toimintaan sisältyy lain tai asetusten säännösten mukaisesti julkisen vallan käyttämistä.

3. Luxemburgin suurherttuakunnassa "Chambre de commerce" -yhteisön tai "Chambre des employés privés" -yhteisön jäsenyys ei anna edunsaajille oikeutta ottaa osaa näiden kamarien hallinnollisten elinten vaaliin.

7 artikla

Jäsenvaltio ei saa myöntää kansalaiselleen, joka lähtee toiseen jäsenmaahan tarkoituksenaan harjoittaa jotain 2 artiklassa tarkoitettua toimintaa, mitään sellaista tukea, joka saattaa vääristää sijoittautumisen perustamisen edellytyksiä.

8 artikla

1. Jos vastaanottava jäsenvaltio vaatii jotakin 2 artiklassa tarkoitettua toimintaa aloittavalta tai sitä harjoittavalta kansalaiseltaan todisteen hyvästä maineesta ja todisteen siitä, etteivät he ole olleet konkurssissa, tai jommankumman näistä todisteista, tämän valtion on hyväksyttävä muiden jäsenvaltioiden kansalaisilta riittäväksi todisteeksi esitetty ote rikosrekisteristä tai, jos tällaista ei ole, näiden vaatimusten täyttymistä osoittava asiakirja, jonka on antanut sen maan toimivaltainen oikeus- tai hallintoviranomainen, josta ulkomaan kansalainen on peräisin tai josta hän tulee.

Ovelta ovelle -tilauksia hankkimassa kulkevien välittäjien osalta voidaan ottaa huomioon muitakin seikkoja kuin ne, jotka käyvät ilmi ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta asiakirjasta, milloin sellaiset seikat ovat virallisesti vahvistettuja ja osoittavat selvästi, ettei asianomainen henkilö täytä kaikkia niitä hyvään maineeseen liittyviä edellytyksiä, jotka tuota toimintaa harjoittavan henkilön vaaditaan täyttävän. Todentaminen ei kuitenkaan saa kuulua tavanomaiseen toimintaan.

2. Jos se maa, josta ulkomaan kansalainen on peräisin tai josta hän tulee, ei anna tällaista todistusta, josta käy ilmi hyvä maine tai jossa todistetaan, ettei konkursseja ole ollut, voidaan tällaisen todistuksen sijasta antaa valaehtoinen ilmoitus siinä valtiossa, josta ulkomaan kansalainen on peräisin tai josta hän tulee, jonka asianomainen antaa oikeus- tai hallintoviranomaiselle, notaarille tai toimivaltaiselle ammatilliselle tai toimialayhteisön toimielimelle.

3. Edellä 1 ja 2 kohdan mukaisesti annetut asiakirjat eivät niitä esitettäessä saa olla kolmea kuukautta vanhempia.

4. Jäsenvaltioiden on 10 artiklassa asetetussa määräajassa nimettävä ne viranomaiset ja toimielimet, jotka ovat toimivaltaisia antamaan näitä asiakirjoja, sekä ilmoitettava tästä muille jäsenvaltioille ja komissiolle viipymättä.

9 artikla

Jäsenvaltioiden, joissa kyseiseen toimintaan ryhtyminen edellyttää valan vannomista, on varmistettava, että käytetty valan muoto on sellainen, että sen voivat vannoa myös ulkomaalaiset. Milloin näin ei ole, jäsenvaltioiden on säädettävä soveltuva muoto, jolla on sama merkitys.

10 artikla

Jäsenvaltioiden on toteutettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät toimenpiteet kuuden kuukauden kuluessa sen tiedoksi antamisesta ja ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

11 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 25 päivänä helmikuuta 1964.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

H. FAYAT

(1) EYVL N:o 2, 15.1.1962, s. 36/62

(2) EYVL N:o 2, 15.1.1962, s. 32/62

(3) EYVL N:o 33, 4.3.1963, s. 468/63

(4) EYVL N:o 56, 4.4.1964, s. 876/64