21994A1223(14)

TUKIA JA TASOITUSTULLEJA KOSKEVA SOPIMUS

JÄSENET SOPIVAT SEURAAVAA:

OSA I

YLEISET MÄÄRÄYKSET

Artikla 1

Tuen määritelmä

1.1 Tässä sopimuksessa tuen katsotaan olevan kyseessä, mikäli:

a) 1) jäsenen alueella oleva hallitus tai mikä tahansa julkinen viranomainen (tässä sopimuksessa "hallitus") myötävaikuttaa taloudellisesti, toisin sanoen mikäli:

i) hallituksen toimenpiteet käsittävät varojen (esimerkiksi avustukset, lainat ja pääomasijoitukset) suoran siirron, mahdollisen varojen tai velvoitteiden (esimerkiksi lainatakuiden) suoran siirron;

ii) hallitukselle kuuluvasta tulosta, joka muuten olisi maksettava, luovutaan tai sitä ei kerätä (esimerkiksi verokannustimet, kuten veroluotot) (1);

iii) hallitus antaa käyttöön muita kuin yleiseen infrastruktuuriin kuuluvia tavaroita tai palveluita tai ostaa tavaroita;

iv) hallitus suorittaa maksuja rahoitusmekanismiin tai valtuuttaa tai ohjaa yksityisen tahon vastaamaan yhdestä tai useammasta edellä i-iii kohdassa tarkoitetuista toiminnoista, jotka normaalisti kuuluvat hallituksen tehtäviin, ja menettely ei missään todellisessa merkityksessä eroa hallituksen normaalisti harjoittamasta menettelystä;

tai

2) kyseessä on minkä tahansa tyyppinen tulo- tai hintatuki GATT 1994 -sopimuksen XVI artiklan tarkoittamassa merkityksessä;

ja

b) sitä kautta on annettu etu.

1.2 1 kohdassa määriteltyyn tukeen sovelletaan II osan määräyksiä tai siihen sovelletaan III ja V osien määräyksiä vain, mikäli sellainen tuki on erityinen 2 artiklan mukaisesti.

Artikla 2

Erityisyys

2.1 Sen arvioimiseksi, onko yritykselle tai teollisuudelle tai yritysten tai teollisuuden ryhmälle (tässä sopimuksessa "tietyille yrityksille") viranomaisen toimivallan piirissä myönnettävä, 1 artiklan 1 kohdassa määritelty tuki erityinen, sovelletaan seuraavia periaatteita:

a) Mikäli viranomainen tai lainsäädäntö, jonka nojalla myöntävä viranomainen toimii, nimenomaisesti rajoittaa tuen saannin tiettyihin yrityksiin, sellainen tuki on erityinen.

b) Mikäli myöntävä viranomainen tai lainsäädäntö, jonka nojalla myöntävä viranomainen toimii, määrittelee objektiiviset perusteet tai ehdot (2), jotka määrittävät tuen saatavuuden ja suuruuden, erityisyydestä ei ole kysymys edellyttäen, että tukea saa automaattisesti ja että sellaisia perusteita ja ehtoja ehdottomasti noudatetaan. Perusteet ja ehdot tulee selkeästi lausua julki laissa, määräyksessä tai muussa virallisessa asiakirjassa, jotta todentaminen olisi mahdollista.

c) Mikäli, huolimatta siitä, että a ja b kohdassa tarkoitettujen periaatteiden soveltaminen viittaa siihen, että kyseessä ei ole erityinen tuki, on syytä uskoa, että tukikäytännössä on erityinen, muita tekijöitä voidaan ottaa huomioon. Sellaiset tekijät ovat: rajoitettu määrä tiettyjä yrityksiä hyödyntää tuettua ohjelmaa, tietyt yritykset hyödyntävät pääasiassa, tukea myönnetään suhteettoman suuressa määrin tietyille yrityksille ja tapa, jolla myöntävä viranomainen käyttää harkintavaltaa päätettäessä tuen myöntämisestä (3). Tätä alakohtaa sovellettaessa huomioon otetaan se, missä laajuudessa taloudellinen toiminta on hajautunut myöntävän viranomaisen toimialueella, samoin kuin se, kuinka pitkän ajan tukiohjelma on ollut toiminnassa.

2.2 Tuki, joka on rajattu tiettyihin, määrätyllä maantieteellisellä alueella myöntävän viranomaisen toimialueella sijaitseviin yrityksiin, katsotaan erityiseksi. Yleisesti sovellettavan veroasteen asettamista tai muuttamista minkä tahansa sellaisen hallinnon portaan päätöksellä, joka on oikeutettu sen tekemään, ei katsota tässä sopimuksessa tarkoitetuksi erityiseksi tueksi.

2.3 Mikä tahansa tuki, johon sovelletaan 3 artiklan määräyksiä, katsotaan erityiseksi.

2.4 Tässä artiklassa tarkoitetusta erityisyydestä päättämisen tulee selkeästi perustua väitettä tukevaan näyttöön.

OSA II

KIELLETYT TUET

Artikla 3

Kielto

3.1 Ellei toisin ole säädetty maataloussopimuksessa, seuraavat 1 artiklassa tarkoitetut tuet ovat kiellettyjä:

a) tuet, jotka joko lain mukaan tai tosiasiassa (4) ovat riippuvaisia joko yksin tai yhdessä muiden ehtojen, mukaan lukien I liitteessä (5), tarkoitettujen ehtojen, kanssa vienninharjoittamisesta;

b) tuet, jotka ovat riippuvaisia joko yksin tai yhdessä muiden ehtojen kanssa kotimaisten tuotteiden käytöstä suhteessa maahantuotuihin tuotteisiin.

3.2 Jäsen ei saa myöntää eikä ylläpitää 1 kohdassa tarkoitettuja tukia.

Artikla 4

Oikeuskeinot

4.1 Milloin jäsenellä on syy uskoa, että toinen jäsen myöntää tai ylläpitää kiellettyä tukea, sellainen jäsen voi pyytää neuvotteluja tällaisen jäsenen kanssa.

4.2 1 kohdassa tarkoitetun neuvottelupyynnön tulee sisältää saatavilla olevaan näyttöön perustuvan tuen olemassaoloa ja muotoa koskeva lausunto.

4.3 Jäsenen, jonka uskotaan myöntävän tai ylläpitävän kyseistä tukea, on 1 kohdassa tarkoitetun neuvottelupyynnön johdosta käytävä neuvotteluihin mahdollisimman pian. Neuvottelujen tarkoituksena on selvittää tilanteeseen liittyvät tosiasiat ja päätyä keskinäisesti hyväksyttävään lopputulokseen.

4.4 Mikäli keskinäisesti tyydyttävään lopputulokseen ei ole päästy 30 päivässä (6) laskettuna neuvottelupyynnön esittämisestä, mikä tahansa näiden neuvottelujen osapuolista voi siirtää asian riitojenratkaisuelimelle ("DSB") paneelin asettamiseksi välittömästi, ellei DSB yksimielisesti päätä olla asettamatta paneelia.

4.5 Paneelin perustamisvaiheessa se voi pyytää apua pysyvältä asiantuntijaryhmältä (7) (tässä sopimuksessa "PGE") sen ratkaisemiseksi, onko kyseinen toimenpide kielletty tuki. Mikäli sitä pyydetään, PGE:n on välittömästi tutkittava kyseisen toimenpiteen olemassaoloon ja muotoon liittyvä todistusaineisto samoin kuin annettava jäsenelle, joka myöntää tukea tai ylläpitää toimenpidettä, tilaisuus osoittaa, ettei kyseinen toimenpide ole kielletty tuki. PGE:n tulee esittää johtopäätöksensä paneelille paneelin asettaman määräajan kuluessa. Paneelin on hyväksyttävä muutoksitta PGE:n johtopäätökset siitä, onko kyseinen toimenpide kielletty tuki vai ei.

4.6 Paneelin on annettava lopullinen raporttinsa riidanosapuolina oleville jäsenille. Raportti on jaettava kaikille jäsenille 90 päivän kuluessa siitä, kun paneelin kokoonpanosta ja toimivallan rajoista päätettiin.

4.7 Mikäli kyseisen toimenpiteen katsotaan olevan kielletty tuki, paneelin on suositeltava, että tukea myöntävä jäsen poistaa tuen viipymättä. Tässä suhteessa paneelin on annettava täsmälliset suositukset siitä, mihin mennessä tuki on poistettava.

4.8 30 päivän kuluessa siitä, kun paneelin raportti annettiin tiedoksi kaikille jäsenille, DSB:n tulee hyväksyä raportti, ellei toinen riidan osapuolista muodollisesti ilmoita DSB:lle päätöksestään valittaa tai ellei DSB yksimielisesti päätä olla hyväksymättä raporttia.

4.9 Mikäli paneelin raportista on valitettu, valituselimen tulee antaa ratkaisunsa 30 päivän kuluessa siitä, kun riidanosapuoli muodollisesti ilmoittaa päätöksestään valittaa. Mikäli valituselin arvioi, ettei se kykene antamaan raporttiaan 30 päivässä, on sen kirjallisesti ilmoitettava DSB:lle viivästymisen syy samoin kuin arvioitu aika, jonka kuluessa se tulee antamaan raporttinsa. Missään tapauksessa menettely ei saa kestää yli 60 päivää. DSB:n tulee hyväksyä valituselimen raportti ja riidan osapuolten on hyväksyttävä se ehdoitta, ellei DSB päätä yksimielisesti olla hyväksymättä valituselimen raporttia 20 päivän kuluessa siitä, kun se annettiin jäsenille (8).

4.10 Mikäli DSB:n suosituksia ei ole noudatettu paneelin asettaman määräajan kuluessa, joka tulee alkaa paneelin raportin hyväksymisestä tai valituselimen raportista, DSB:n on oikeutettava valituksen tehnyt jäsen ryhtymään tarkoituksenmukaisiksi katsottuihin (9) vastatoimenpiteisiin, ellei DSB yksimielisesti päätä hylätä pyyntöä.

4.11 Siinä tapauksessa, että riidan osapuoli pyytää riitojen ratkaisua koskevan sopimuksen ("DSU") 22 artiklan 6 kohdan mukaista välimiesmenettelyä, välimiehen on ratkaistava, ovatko vastatoimenpiteet tarkoituksenmukaisia (10).

4.12 Riidoissa joissa noudatetaan tätä artiklaa, sovelletaan, paitsi tässä artiklassa nimenomaisesti määrättyjen määräaikojen osalta, määräaikoja, jotka ovat puolet DSU:ssa tarkoitetuista määräajoista.

OSA III

RIITAUTETTAVAT TUET

Artikla 5

Haitalliset vaikutukset

Minkään jäsenen ei tulisi antamalla edellä 1 artiklan 1 ja 2 kohdissa tarkoitettua tukea aiheuttaa muiden jäsenten eduille haitallisia vaikutuksia, toisin sanoen

a) vahinkoa toisen jäsenen kotimaiselle teollisuudelle (11);

b) niiden suoraan tai epäsuorasti GATT 1994 -sopimuksesta muille jäsenille koituvien etujen mitätöiminen tai loukkaaminen, erityisesti GATT 1994 -sopimuksen II artiklan nojalla sidotuista myönnytyksistä koituvat edut (12);

c) toisen jäsenen eduille koituva vakava vahinko (13).

Tätä artiklaa ei sovelleta maataloussopimuksen 13 artiklassa tarkoitettuihin tukiin, joita ylläpidetään maataloustuotteille.

Artikla 6

Vakava vahinko

6.1 Edellä 5 c artiklassa tarkoitetun vakavan vahingon katsotaan olevan kyseessä, kun:

a) tuotteen arvoon perustuva kokonaistuki (14) ylittää 5 prosenttia (15);

b) tuella peitetään teollisuuden toiminnasta aiheutuvia tappioita;

c) tuella peitetään yrityksen toiminnasta aiheutuvia tappioita, ja kyseessä on muut kuin sellaiset kertaluonteiset toimenpiteet, jotka eivät toistu ja joita ei voida toistaa tuon osalta ja jotka annetaan pelkästään ajan voittamiseksi pitkän tähtäimen ratkaisun löytämiseksi ja äkillisten sosiaalisten ongelmien välttämiseksi;

d) kyseessä on velan anteeksianto, se on hallituksen myöntämän velan anteeksianto ja avustuksen myöntäminen velantakaisin maksuun (16).

6.2 Huolimatta 1 kohdan määräyksistä vakavan vahingon ei katsota olevan kyseessä, milloin tukea myöntävä jäsen osoittaa, että kyseinen tuki ei ole johtanut mihinkään 3 kohdassa lueteltuihin vaikutuksiin.

6.3 Vakava vahinko 5 artiklan c alakohdassa tarkoittamassa mielessä voi olla kyseessä, mikäli yksi tai useampi seuraavista ehdoista toteutuu:

a) tuen seurauksena on vastaavien tuotteiden tukea myöntävään jäsenen alueelle tapahtuvan maahantuonnin syrjäytyminen tai estyminen;

b) tuen seurauksena on toisen jäsenen vastaavien tuotteiden viennin syrjäytyminen tai estyminen kolmannen maan markkinoilla;

c) tuen vaikutuksena tukea saavien tuotteiden hinnat alittavat huomattavasti toisen jäsenen vastaavien tuotteiden hinnat samalla markkina-alueella tai hintojen korottuminen estyy tai hinnat alentuvat taikka myyntiosuutta menetetään merkittävästi samalla markkina-alueella.

d) tuen seurauksena tukea myöntävän jäsenen maailmanmarkkinaosuus kasvaa erityisessä tuetussa raaka-aineessa tai hyödykkeessä (17) verrattuna keskimääräiseen osuuteen, joka sillä on ollut edeltävän kolmen vuoden aikana, ja kasvusuuntaus on ollut pysyvä sinä aikana, kun tukea on myönnetty.

6.4 Edellä 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettu viennin syrjäytyminen tai estyminen käsittää minkä tahansa sellaisen tilanteen, jossa, ellei 7 kohdan määräyksistä muuta johdu, on osoitettu, että markkinoiden suhteelliset osuudet ovat muuttunut sellaisen vastaavan tuotteen vahingoksi, joka ei saa tukea, (soveltuvan edustavan ajanjakson aikana, joka normaalioloissa on vähintään vuoden pituinen ollakseen riittävä osoittamaan selkeästi kyseisen tuotteen markkinoiden kehityssuunta). "Markkinoiden suhteellisten osuuksien muuttuminen" käsittää minkä tahansa seuraavista tilanteista: a) tukea saavan tuotteen markkinaosuus kasvaa; b) tukea saavan tuotteen markkinaosuus pysyy vakaana olosuhteissa, joissa se ilman tukea olisi pienentynyt; c) tukea saavan tuotteen markkinaosuus laskee mutta hitaammassa tahdissa kuin mitä se olisi laskenut ilman tukea.

6.5 Edellä 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettu halvemmalla myyminen käsittää kaikki ne tilanteet, joissa tämä on osoitettu käyttämällä hyväksi hintavertailua tukea saavan ja samoilla markkinoilla olevan vastaavan tuotteen, joka ei saa tukea, välillä. Vertailu tehdään samassa kaupan portaassa ja vertailukelpoisina ajankohtina, ottaen asianmukaisesti huomioon muut tekijät, jotka vaikuttavat hintavertailuun. Mikäli sellainen suora hintavertailu ei kuitenkaan ole mahdollinen, hinnan alentuminen voidaan osoittaa viennin yksikköhintojen perusteella.

6.6 Jäsen, jonka markkinoilla vakavan vahingon epäillään ilmenevän, on, ellei V liitteen 3 kohdan määräyksistä muuta johdu, annettava 7 artiklan nojalla ajettavan riidan osapuolten käyttöön ja 7 artiklan 4 kohdan mukaisesti asetetulla paneelille kaikki asiaan liittyvät tiedot, jotka on saatavissa koskien sekä riidan osapuolten markkinaosuuksien muutoksia että kyseisten tuotteiden hintoja.

6.7 Vakavaan vahinkoon johtava syrjäytyminen tai estyminen ei ole kyseessä 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla, mikäli jokin seuraavista olosuhteista on olemassa (18) asiaan kuuluvana ajankohtana:

a) valituksen tehneestä jäsenestä peräisin olevan vastaavan tuotteen viennin kieltäminen tai rajoittaminen tai sieltä peräisin olevan tuonnin kieltäminen tai rajoittaminen kyseisen kolmannen maan markkinoilla;

b) maahantuojana toimivan hallituksen, jolla on monopoli tai joka harjoittaa valtionkauppaa kyseisessä tuotteessa, päätös vaihtaa muista kuin kaupallisista syistä valituksen tehneen jäsenen alueelta tapahtuvan tuonnin tapahtuvaksi muusta tai muista maista;

c) luonnonmullistukset, lakot, kuljetushäiriöt tai muu forcemajeure, jolla on vakava vaikutus sellaisen tuotteen tuotantoon, laatuun, määrään tai hintoihin, jota on saatavissa vientiin valituksen tehneen jäsenen alueella;

d) järjestelyjen olemassaolo, jotka rajoittavat vientiä valituksen tehneen jäsenen alueelta;

e) vapaaehtoinen vientisaatavuuden vähentäminen tuotteen osalta, jota viedään valituksen tehneen jäsenen alueelta, (mukaanlukien muun muassa tilanne, jossa valituksen tehneen jäsenen yritykset ovat itsenäisesti suunnanneet uudelleen kyseisen tuotteen vientiä uusille markkina-alueille);

f) epäonnistuminen maahantuovan maan standardeihin ja muihin säädösvaatimuksiin mukautumisessa.

6.8 Milloin 7 kohdassa tarkoitetut olosuhteet eivät ole olemassa, vakavan vahingon olemassaolo tulisi ratkaista paneelille toimitetun tai sen saaman tietoaineiston perusteella mukaan lukien V liitteen mukaisesti toimitetut tiedot.

6.9 Tätä artiklaa ei sovelleta tukiin, joita ylläpidetään maataloustuotteiden osalta siten, kuin maataloussopimuksen 13 artiklassa säädetään.

Artikla 7

Oikeuskeinot

7.1 Paitsi niissä tilanteissa, joista säädetään maataloussopimuksen 13 artiklassa, milloin jäsenellä on syytä uskoa, että toisen jäsenen myöntämä tai ylläpitämä, 1 artiklassa tarkoitettu tuki aiheuttaa haittaa sen kotimaiselle teollisuudelle ja johtaa sen etujen mitätöitymiseen tai heikentymiseen tai vakavaan vahinkoon, sellainen jäsen voi pyytää neuvotteluja sellaisen toisen jäsenen kanssa.

7.2 1 kohdassa tarkoitetun neuvottelupyynnön tulee sisältää lausunto saatavilla olevista todisteista, jotka liittyvät a) kyseisen tuen olemassaoloon ja luonteeseen ja b) kotimaiselle teollisuudelle aiheutettuun haittaan, neuvotteluja vaativan jäsenen etujen mitätöitymiseen tai heikentymiseen tai niille aiheutuvaan vakavaan haittaan (19).

7.3 Jäsen, jonka uskotaan myöntävän tukea tai ylläpitävän kyseistä tukikäytäntöä, on 1 kohdassa tarkoitetusta neuvottelupyynnöstä ryhdyttävä sellaisiin neuvotteluihin mahdollisimman pian. Neuvottelujen tarkoituksena on selvittää tilannetta koskevat tosiasiat ja päätyä keskinäisesti hyväksyttävään lopputulokseen.

7.4 Mikäli neuvottelut eivät pääty keskinäisesti hyväksyttävään lopputulokseen 60 päivän kuluessa (20) sellaisten neuvottelujen osapuoli voi siirtää asian DSB:hen paneelin asettamiseksi, ellei DSB päätä yksimielisesti olla asettamatta paneelia. Paneelin kokoonpanosta samoin kuin sen toimivallan rajoista tulee päättää 15 päivän kuluessa sen asettamisesta.

7.5 Paneelin on tarkastettava asia ja annettava loppuraportti riidan osapuolina oleville jäsenille. Raportti on jaettava kaikille jäsenille 120 päivän kuluessa siitä päivästä, jolloin päätettiin paneelin kokoonpanosta ja sen toimivallan rajoista.

7.6 30 päivän kuluessa siitä, kun paneelin raportti jaettiin kaikille jäsenille, DSB:n (21) on hyväksyttävä raportti, ellei jokin riidan osapuolista muodollisesti ilmoita DSB:lle päätöksestään valittaa, tai ellei DSB yksimielisesti päätä olla hyväksymättä raporttia.

7.7 Mikäli paneelin raportista on valitettu, valituselimentulee antaa ratkaisunsa 60 päivän kuluessa siitä, kun riidan osapuoli muodollisesti ilmoitti aikomuksestaan valittaa. Milloin valituselin katsoo, ettei se kykene antamaan raporttiaan 60 päivän kuluessa, on sen kirjallisesti ilmoitettava DSB:lle viivästymisen syyt samoin kuin arvioitu aika, jonka kuluessa se tulee antamaan raporttinsa. Missään tapauksessa menettely ei saa kestää yli 90 päivää. DSB:n tulee hyväksyä valituselimen raportti ja riidanosapuolten on hyväksyttävä se ehdoitta, ellei DSB päätä yksimielisesti olla hyväksymättä valituselimen raporttia 20 päivän kuluessa siitä, kun se annettiin jäsenille (21).

7.8 Mikäli sellainen paneelin raportti tai valituselimen raportti hyväksytään, jossa katsotaan, että tuki on johtanut haitallisiin vaikutuksiin toisen jäsenen eduille tämän sopimuksen 5 artiklassa tarkoitetulla tavalla, jäsenen, joka myöntää tai ylläpitää sellaisia tukia, on ryhdyttävä tarkoituksenmukaisiin toimenpiteisiin poistaakseen vahingolliset vaikutukset, tai sen tulee poistaa tuki käytöstä.

7.9 Siinä tapauksessa, että jäsen ei ole ryhtynyt tarkoituksenmukaisiin toimenpiteisiin poistaakseen tuen vahingolliset vaikutukset tai tuen poistamiseksi käytöstä kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun DSB hyväksyy paneelin raportin tai valituselimen raportin, ja mikäli korvauksesta ei ole sovittu, DSB:n on oikeutettava valituksen tehnyt jäsen ryhtymään vastatoimenpiteisiin, jotka ovat oikeassa suhteessa tuen vahingollisten vaikutusten laajuuteen ja olemukseen, joiden on katsottu olevan olemassa, ellei DSB yksimielisesti päätä hylätä pyyntöä.

7.10 Siinä tapauksessa, että riidan osapuoli pyytää DSU:n 22 artiklan 6 kohdan mukaista välimiesmenettelyä, välimiehen on ratkaistava, ovatko vastatoimenpiteet oikeassa suhteessa vahingollisten vaikutusten laajuuteen ja olemukseen, joiden on katsottu olevan olemassa.

OSA IV

RIITAUTTAMATTOMAT TUET

Artikla 8

Riitauttamattomien tukien määrittäminen

8.1 Seuraavia tukia pidetään tukina, joita ei voida riitauttaa (22):

a) tuet, jotka eivät ole erityisiä 2 artiklassa tarkoitetulla tavalla;

b) tuet, jotka ovat erityisiä 2 artiklassa tarkoitetulla tavalla, mutta jotka täyttävät kaikki jäljempänä 2 kohdan a, b ja c alakohdissa tarkoitetut ehdot.

8.2 Huolimatta III ja V osien määräyksistä seuraavat tuet eivät ole riitautettavissa:

a) yritysten tai korkeakoulujen taikka tutkimuslaitosten suorittaman tutkimustoiminnan sopimusperusteinen avustaminen, mikäli: (23) (24) (25)

avustus ei kata yli 75 prosenttia teollisen tutkimuksen (26) kustannuksista tai yli 50 prosenttia kilpailua edeltävän vaiheen kehitystyön (27) kustannuksista; (28), (29) ja edellyttäen, että sellainen avustus rajoittuu yksinomaa:

i) henkilökustannuksiin (tutkijat, teknikot ja muu tukihenkilökunta, jota käytetään yksinomaa tutkimustehtävissä);

ii) instrumenttikustannuksiin, laitteisiin, maa-alueisiin ja rakennuksiin, joita käytetään yksinomaan ja pysyvästi tutkimustehtäviin (paitsi jos ne luovutetaan kaupallisin perustein);

iii) konsultointikustannuksiin ja vastaaviin palveluksiin, joita käytetään yksinomaa tutkimustehtäviin, mukaan lukien alihankintatutkimukset, tekninen asiantuntemus, patentit, jne;

iv) muihin suoranaisesti tutkimustoiminnasta aiheutuviin yleiskustannuksiin;

v) muihin suoranaisesti tutkimustoiminnasta aiheutuviin toimintakustannuksiin (kuten materiaali- ja hankintakustannukset ja vastaavat).

b) sellainen avustus jäsenen epäsuotuisille alueille, joka annetaan alueellisen kehittämisen (30) yleisissä puitteissa eikä ole luonteeltaan erityistä (edellä 2 artiklan tarkoittamassa merkityksessä) ja sitä annetaan tukeen oikeuttavalla alueella edellyttäen, että

i) epäsuotuisan alueen on selkeästi oltava määritelty yhtenäinen maantieteellinen alue, jolla on tarkasti määriteltävissä oleva taloudellinen ja hallinnollinen identiteetti;

ii) alue katsotaan epäsuotuisaksi sellaisten puolueettomien ja objektiivisten perusteiden (31) perusteella, jotka osoittavat vaikeuksien olevan muista kuin tilapäisistä olosuhteista johtuvia; sellaiset perusteet tulee selkeästi määritellä laissa, säännöissä tai muussa virallisessa asiakirjassa, jotta ne voidaan tarkistaa;

iii) perusteiden on sisällettävä talouden kehittyneisyyden mittari, jonka tulee perustua vähintään yhdelle seuraavista tekijöistä:

joko pääluvun tai kotitalouden mukaan laskettu tulo taikka pääluvun mukaan laskettu BKT, joka ei saa ylittää 85 prosenttia kyseisen hallinnollisen kokonaisalueen keskiarvoa;

työttömyysaste, jonka on oltava vähintään 110 prosenttia kyseisen hallinnollisen kokonaisalueen keskiarvosta;

laskettuna kolmen vuoden ajanjaksolta; sellainen mittaus voi kuitenkin perustua joko yhteen tai useampaan tekijään.

c) avustus edistämään olemassa olevien laitosten (32) sopeutumista laissa ja/tai säännöissä annettuihin uusiin ympäristövaatimuksiin, jotka merkitsevät suurempia rajoituksia ja taloudellista rasitetta yrityksille, edellyttäen että avustus

i) on kertaluonteinen toimenpide, joka ei toistu; ja

ii) on rajoitettu 20 prosenttiin sopeutumiskustannuksista; ja

iii) ei kata avustetun investoinnin uusimis- tai toimintakustannuksia, jotka yritysten on kokonaisuudessaan katettava; ja

iv) liittyy suoraan ja on kohtuullisessa suhteessa yrityksen haittojen ja saasteiden suunniteltuihin vähennyksiin eikä peitä mitään valmistuskustannusten säästöjä, joita ehkä saavutetaan; ja

v) on kaikkien sellaisten yritysten saatavilla, jotka voivat ottaa käyttöön uusia laitteita ja/tai tuotantomenetelmiä.

8.3 Tukiohjelmasta, jota 2 kohdan määräykset koskevat, tulee tehdä ilmoitus komitealle ennen sen täytäntöönpanoa tämän sopimuksen VII osan määräysten mukaisesti. Sellaisen ilmoituksen on oltava riittävän yksityiskohtainen, jotta muut jäsenet voivat arvioida, täyttääkö ohjelma 2 kohdan asianomaisissa määräyksissä tarkoitetut ehdot ja perusteet. Jäsenten on myös annettava komitealle vuosittain ajantasalle saatettua tietoa sellaisista ilmoituksista, erityisesti antamalla tietoja kunkin ohjelman kokonaiskustannuksista ja edellisen ajan tasalle saattamisen jälkeen tapahtuneista muutoksista ohjelmaan. Muilla jäsenillä on oikeus pyytää tietoja ilmoitetun ohjelman puitteissa annetuissa yksittäisistä tukitapauksista (33).

8.4 Jäsenen vaatimuksesta sihteeristön on tarkasteltava 3 kohdan nojalla tehty ilmoitus ja, milloin se katsotaan välttämättömäksi, se voi vaatia lisätietoja tukea myöntävältä jäseneltä tarkastelun kohteena olevaan ilmoitettuun ohjelmaan liittyen. Sihteeristön on raportoitava komitealle johtopäätöksistään. Komitean on pyynnöstä välittömästi tarkasteltava sihteeristön johtopäätökset (tai mikäli sihteeristön suorittamaa tutkimusta ei ole pyydetty, itse ilmoitus) sen ratkaisemiseksi, eivätkö 2 kohdassa tarkoitetut ehdot ja perusteet ole täyttyneet. Tässä kohdassa tarkoitettu menettely tulee saattaa päätökseen viimeistään ensimmäisessä tukiohjelmaa koskevaa ilmoitusta seuraavassa komitean säännönmukaisessa kokouksessa edellyttäen, että sellaisen ilmoituksen ja komitean säännönmukaisen kokouksen välissä on vähintään kaksi kuukautta. Tässä kohdassa kuvattua tutkimusmenettelyä sovelletaan myös, pyynnöstä, 3 kohdassa tarkoitettuun vuosittain ajantasalle saatettuun luonnokseen sisältyvän ohjelman olennaisiin muutoksiin.

8.5 Jäsenen pyynnöstä 4 kohdassa tarkoitetun komitean ratkaisu tai komitean epäonnistuminen sellaisen ratkaisun tekemisessä, samoin kuin ilmoitetulle ohjelmalle asetettujen ehtojen rikkominen yksittäistapauksessa on saatettava sitovan välimiesmenettelyn ratkaistavaksi. Välityselimen tulee esittää johtopäätöksensä 120 päivän kuluessa siitä, kun juttu saatettiin välityselimen ratkaistavaksi. Ellei tässä kohdassa ole toisin määrätty, DSU:ta sovelletaan tämän kohdan nojalla toimeenpantuihin välimiesmenettelyihin.

Artikla 9

Neuvottelut ja sallitut oikeuskeinot

9.1 Mikäli 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun ohjelman täytäntöönpanon seurauksena ja huolimatta siitä tosiasiasta, että ohjelma on 8 artiklan 2 kohdassa asetettujen perusteiden mukainen, jäsenellä on perustellut syyt epäillä, että tämä ohjelma on johtanut jäsenen kotimarkkinateollisuuden kannalta vakaviin kielteisiin seurauksiin, kuten että se on aiheutunut vaikeasti korjattavaa vahinkoa, jäsen voi pyytää neuvotteluja tukea myöntävän jäsenen kanssa.

9.2 1 kohdassa tarkoitetusta pyynnöstä kyseistä tukiohjelmaa ylläpitävän jäsenen on ryhdyttävä neuvotteluihin mahdollisimman pian. Neuvottelujen tarkoituksena tulee olla tilanteeseen liittyvien tosiasioiden selvittäminen ja pääsy keskinäisesti hyväksyttävään ratkaisuun.

9.3 Mikäli keskinäisesti hyväksyttävää ratkaisua ei ole saavutettu 2 kohdassa tarkoitetuissa neuvotteluissa 60 päivän kuluessa neuvottelupyynnöstä, pyynnön esittänyt jäsen voi siirtää asian komitean käsiteltäväksi.

9.4 Mikäli asia on siirretty komitean käsiteltäväksi, komitean on välittömästi tutkittava asiaan liittyvät tosiasiat ja edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin vaikutuksiin liittyvät todisteet. Mikäli komitea katsoo, että sellaiset vaikutukset ovat kyseessä, se voi suositella tukea myöntävälle jäsenelle, että tämä muuttaa ohjelmaa näiden vaikutusten poistamiseksi. Komitean on esiteltävä johtopäätöksensä 120 päivän kuluessa siitä päivästä, jolloin asia siirrettiin 3 kohdan nojalla sen käsiteltäväksi. Siinä tapauksessa,että suositus ei johda toimenpiteisiin 6 kuukauden kuluessa, komitean tulee oikeuttaa pyynnön esittänyt jäsen ryhtymään asianmukaisiin toimenpiteisiin, joiden on oltava oikeassa suhteessa niiden vaikutusten luonteeseen ja laajuuteen, joiden katsotaan ilmenevän.

OSA V

TASOITUSTULLITOIMENPITEET

Artikla 10

GATT 1994 -sopimuksen VI artiklan soveltaminen (34)Jäsenten on ryhdyttävä kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että tasoitustullin määrääminen (35) jäsenen alueelta toisen jäsenen alueelle tuotavalle tuotteelle on sopusoinnussa GATT 1994 -sopimuksen VI artiklan ja tämän sopimuksen määräysten kanssa. Tasoitustullit voidaan asettaa vain sellaisten tutkimusten perusteella, joihin on ryhdytty (36) ja jotka on suoritettu tämän sopimuksen ja maataloussopimuksen määräysten mukaisesti.

Artikla 11

Vireillepano ja myöhempi tutkimus

11.1 Muissa kuin 11 artiklan 6 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa tutkimus väitetyn tuen olemassaolosta, määrästä ja vaikutuksista on käynnistettävä kotimaisen teollisuuden tai sen puolesta tehdystä kirjallisesta hakemuksesta.

11.2 1 kohdassa tarkoitetun hakemuksen on sisällettävä riittävä todistusaineisto koskien a) tuen olemassaoloa ja, mikäli mahdollista, sen määrää, b) tässä sopimuksessa tarkoitetulla tavalla arvioitua vahinkoa GATT 1994 -sopimuksen VI artiklassa tarkoitetussa merkityksessä, ja c) syy-yhteyttä tukea saavan tuonnin ja väitetyn vahingon välillä. Pelkkä väite, jota ei ole perusteltu asiaankuuluvalla todistusaineistolla, ei riitä täyttämään tässä kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia. Hakemuksen tulee sisältää sellaiset tiedot, jotka ovat hakijan helposti saatavissa koskien seuraavia:

i) hakijan henkilöllisyys ja selvitys hakijan valmistaman vastaavan tuotteen määrästä ja arvosta. Mikäli kotimaisen teollisuuden puolesta on tehty kirjallinen hakemus, siinä tulee määritellä teollisuus, jonka puolesta hakemus tehdään laatimalla lista vastaavan tuotteen kaikista tunnetuista valmistajista (tai vastaavan tuotteen kotimaisten valmistajien yhdistyksistä) ja, siinä määrin kuin on mahdollista, laatimalla kuvaus sellaisten valmistajien osalle tulevasta vastaavan tuotteen kotimaisen tuotannon määrästä ja arvosta;

ii) perusteellinen kuvaus väitettyä tukea saavasta tuotteesta, kyseiset alkuperä- tai vientimaa tai -maat, kunkin tunnetun viejän tai ulkomaisen valmistajan henkilöllisyys sekä lista henkilöistä, jotka tuovat maahan kyseistä tuotetta;

iii) kyseisen tuen olemassaoloa, määrää ja luonnetta koskeva todistusaineisto tai näyttö;

iv) näyttö siitä, että tukea saava tuonti on tuen vaikutuksen seurauksena aiheuttanut väitetyn aineellisen vahingon kotimaiselle teollisuudelle; tämä näyttö käsittää tiedon koskien väitettyä tukea saavan tuonnin määrän kehityksestä, tämän tuonnin vaikutuksesta kotimarkkinoiden vastaavien tuotteiden hintoihin samoin kuin tuonnin seurausvaikutuksista kotimaiselle teollisuudelle siten, kuin se osoitetaan sellaisilla asianmukaisilla tekijöillä ja indikaattoreilla, jotka antavat asianmukaisen kuvan kotimaisen teollisuuden tilasta, kuten esimerkiksi ne, jotka on lueteltu 15 artiklan 2 ja 4 kohdissa.

11.3 Viranomaisten on tutkittava hakemuksessa esitetyn todistusaineiston täsmällisyys ja riittävyys ratkaistakseen, onko näyttö riittävä perustelemaan tutkimuksen käynnistäminen.

11.4 Tutkimusta ei saa käynnistää 1 kohdan nojalla, elleivät viranomaiset ole päättäneet sen perusteella, mitä vastaavien tuotteiden kotimaisten valmistajien keskuudessa tehdyistä (37) tutkimuksista on pääteltävissä koskien hakemuksen nauttimaa tukea tai sen kohtaamaa vastustusta, että hakemus on tehty kotimaisen teollisuuden toimesta tai sen puolesta (38). Hakemuksen katsotaan tulleen tehdyksi "kotimaisen teollisuudentoimesta tai sen puolesta", mikäli sillä on niiden kotimaisten valmistajien tuki, joiden yhteenlaskettu tuotanto edustaa yli 50 prosenttia vastaavien tuotteiden niiden kotimaisten valmistajien yhteenlasketusta tuotannosta, jotka ilmaisevat tukensa hakemukselle tai sitä vastustavat. Kuitenkaan tutkimusta ei käynnistetä, milloin kotimaiset valmistajat, jotka nimenomaisesti tukevat hakemusta, edustavat vähempää kuin 25 prosenttia kotimaisen teollisuuden valmistamien vastaavien tuotteiden kokonaistuotannosta.

11.5 Viranomaisten on vältettävä tutkimuksen käynnistämistä tarkoittavan hakemuksen julkaisemista ennen kuin päätös tutkimusten käynnistämisestä on tehty.

11.6 Mikäli asianomaiset viranomaiset päättävät poikkeuksellisissa olosuhteissa käynnistää tutkimuksen ilman edeltävää, kotimaisen teollisuuden toimesta tai sen puolesta tehtyä kirjallista hakemusta sellaisen tutkimuksen käynnistämiseksi, niiden tulee edetä asiassa vain, mikäli heillä on riittävästi tietoa tuen olemassaolosta, vahingosta ja syy-yhteydestä, siten kuin on kuvattu 2 kohdassa, perustelemaan tutkimuksen käynnistäminen.

11.7 Sekä tukea että vahinkoa koskeva näyttö on arvioitava samanaikaisesti a) päätöksessä, jossa ratkaistaan, käynnistetäänkö tutkimus ja b) sen jälkeen tutkimuksen kestäessä alkaen ajankohdasta, joka ei ole myöhäisempi kuin aikaisin ajankohta, jolloin tämän sopimuksen määräysten mukaan väliaikaisia toimenpiteitä voidaan soveltaa.

11.8 Tapauksissa, joissa tuotteita ei ole tuotu maahan suoraan niiden alkuperämaasta, vaan joissa ne on viety tuontimaahan kolmannen maan kautta, tämän sopimuksen määräyksiä sovelletaan täysimääräisesti, ja toimituksen tai toimitusten katsotaan tapahtuneen tämän sopimuksen tarkoituksia varten alkuperämaan ja tuontimaan välillä.

11.9 1 kohdassa tarkoitettu hakemus on hylättävä ja tutkimus on keskeytettävä viipymättä niin pian, kun asianomaiset viranomaiset ovat vakuuttuneita, ettei sellaista riittävää näyttöä tuen myöntämisestä eikä vahingosta, joka perustelisi jutun käsittelyn jatkamisen, ole saatu. Sellaiset jutut, joissa tuen määrä on vähäinen, tai joissa tosiasiallisen tai mahdollisen tuetun tuonnin määrä tai vahinko voidaan vähäisyytensä vuoksi jättää huomioon ottamatta, tulee välittömästi keskeyttää. Tämän kohdan tarkoituksia varten, tuen määrä on katsottava vähäiseksi, mikäli tuki on alle 1 prosentin sen arvosta.

11.10 Tutkimus ei saa olla esteenä tulliselvitysmenettelyille.

11.11 Tutkimukset on muissa kuin poikkeustapauksissa saatettava päätökseen vuoden kuluessa niiden käynnistymisestä eikä milloinkaan myöhemmin kuin 18 kuukautta niiden käynnistymisestä.

Artikla 12

Näyttö

12.1 Kaikille asianosaisille jäsenille ja muille asianosaisille osapuolille, jotka ovat kiinnostuneita tasoitustullitutkimuksesta, on annettava ilmoitus siitä, mitä tietoja viranomaiset vaativat samoin kuin riittävä tilaisuus esittää kirjallisesti kaikki todistusaineisto, jonka ne katsovat merkittäväksi kyseisen tutkimuksen kannalta.

12.1.1 Viejille, ulkomaisille valmistajille tai asianosaisille jäsenille, jotka saavat tasoitustullitutkimuksessa käytetyn kyselylomakkeen, on annettava vähintään 30 päivää vastausta varten (39). Hakemusta, jolla pyydetään pidennystä 30 päivän määräajan pidentämiseksi, on harkittava huolellisesti ja milloin se osoitetaan perustelluksi, sellainen pidennys tulisi myöntää milloin se on mahdollista;

12.1.2 Jollei luottamuksellisen tiedon suojaa koskevista vaatimuksista muuta johdu, asianosaisen jäsenen tai asianosaisen muun tahon kirjallisesti esittämä todistusaineisto on viipymättä saatettava tutkimukseen osallistuvien muiden jäsenten tai muiden asianosaisten tahojen käyttöön.

12.1.3 Niin pian kuin tutkimus on käynnistetty viranomaisten on annettava 11 artiklan 1 kohdan mukaisesti saatua kirjallista hakemusta koskeva teksti kokonaisuudessaan kaikille viejille (40), joiden nimet ovat tiedossa, samoin kuin viejämaan viranomaisille, ja antaa se pyynnöstä muiden asianosaisten tahojen käyttöön. Luottamuksellisen tiedon suojaan tulee kiinnittää riittävää huomiota, kuten määrätään 4 kohdassa.

12.2 Asianosaisilla jäsenillä ja asianosaisilla osapuolilla on myös oltava oikeus, mikäli siihen näytetään hyväksyttävä syy, esittää tiedot suullisesti. Mikäli sellaiset tiedot annetaan suullisesti, asianosaiset osapuolet voidaan vaatia myöhemmin esittämään sellaiset lausunnot kirjallisesti. Tutkivien viranomaisten päätös voidaan tehdä vain sellaisen tiedon ja väitteiden perusteella, jotka tällä viranomaisella on kirjallisessa muodossa ja jotka olivat tutkimukseen osallistuvien asianosaisten jäsenten ja asianosaisten osapuolten käytettävissä, kiinnittäen riittävää huomiota tarpeeseen suojata luottamuksellisia tietoja.

12.3 Viranomaisten on, milloin se on käytännössä mahdollista, annettava sopiva tilaisuus kaikille asianosaisille jäsenille ja asianosaisille osapuolille nähtäväksi kaikki tiedot, jotka ovat olennaisia niiden juttujen esittelemiseksi, jotka eivät ole luottamuksellisia 4 kohdassa määrätyllä tavalla ja joita viranomaiset käyttävät tasoitustullitutkimuksissa, samoin kuin antaa niille sopiva tilaisuus valmistella esittelyt näiden tietojen perusteella.

12.4 Tietoja, jotka ovat luonteeltaan luottamuksellisia, (esimerkiksi koska niiden paljastaminen antaisi merkittävän kilpailuedun kilpailijalle, tai koska niiden paljastamisella olisi merkittävä haitallinen vaikutus sille henkilölle, joka antaa tietoja, tai henkilöön, jolta tiedon antaja on hankkinut tiedot) tai jotka osapuolet antavat tutkimusta varten sillä perusteella, että ne ovat luottamuksellisia, viranomaisten on käsiteltävä ne sellaisina, mikäli siihen esitetään hyväksyttävät perustelut. Sellaisia tietoja ei tule paljastaa ilman tiedot antaneen osapuolen nimenomaista suostumusta (41).

12.4.1 Viranomaisten on vaadittava sellaisia asianosaisia jäseniä tai asianosaisia osapuolia, jotka antavat luottamuksellisia tietoja, toimittamaan niistä julkistettavissa olevat yhteenvedot. Näiden yhteenvetojen tulee olla riittävän yksityiskohtaiset, jotta luottamuksellisen tiedon sisällöstä olisi saatavissa riittävä käsitys. Poikkeuksellisissa olosuhteissa sellaiset jäsenet tai osapuolet voivat antaa ymmärtää, että sellaisista tiedoista ei ole laadittavissa yhteenvetoa. Sellaisissa poikkeuksellisissa olosuhteissa on annettava selvitys niistä seikoista, joiden vuoksi yhteenvedon laatiminen ei ole mahdollista.

12.4.2 Mikäli viranomaiset katsovat, että luottamuksellisena pitämistä koskeva pyyntö ei ole perusteltu ja mikäli tietojen toimittaja on joko haluton julkistamaan tiedot tai oikeuttamaan niiden julkistamisen joko yleisessä tai yhteenvedonomaisessa muodossa, viranomaiset voivat jättää huomioon ottamatta sellaiset tiedot, jollei niitä tyydyttävällä tavalla asianomaisista lähteistä voida osoittaa, että tiedot ovat oikeita (42).

12.5 Lukuun ottamatta 7 kohdassa edellytettyjä olosuhteita viranomaisten on tutkimuksen kuluessa varmistuttava siitä, että asianosaisten osapuolten tai jäsenten antamat tiedot, joihin ne perustavat ratkaisunsa, ovat täsmällisiä.

12.6 Tutkimuksia suorittavat viranomaiset voivat suorittaa tutkimuksia muiden jäsenten alueella, sikäli kuin se on tarpeen, edellyttäen että ne ovat ilmoittaneet hyvissä ajoin kyseiselle jäsenelle, ja ellei se vastusta tutkimusta. Lisäksi tutkimuksia suorittavat viranomaiset voivat suorittaa tutkimuksia yrityksen toimitiloissa ja tutkia yrityksen kirjanpidon, mikäli a) yritys sallii sen ja b) kyseiselle jäsenelle on ilmoitettu asiasta, ja ellei se sitä vastusta. Tämän sopimuksen VI liitteessä esitettyjä menettelytapoja sovelletaan yrityksen toimitiloissa suoritettaviin tutkimuksiin. Viranomaisten on, ellei luottamuksellisen tiedon suojaa koskevista vaatimuksista muuta johdu, annettava tutkimusten tulokset niille yrityksille, joita ne koskevat, tai julkistaa ne niille 8 kohdan tarkoittamalla tavalla, ja ne voivat antaa sellaiset tulokset hakijoille.

12.7 Tapauksissa, joissa asianosainen jäsen tai asianosainen osapuoli kieltää antamasta tarpeellisia tietoja, tai ei anna niitä kohtuullisessa ajassa, taikka merkittävällä tavalla haittaa tutkimusten suorittamista, alustavat ja lopulliset päätökset, olivatpa ne vahvistavat tai hylkäävät, voidaan tehdä käytettävissä olevien tietojen perusteella.

12.8 Viranomaisten on ennen lopullisen päätöksen tekemistä annettava kaikille asianosaisille jäsenille ja asianosaisille osapuolille tiedot ratkaisuun vaikuttavista olennaisista tosiseikoista, jotka ovat perustana sille, ryhdytäänkö lopullisiin toimenpiteisiin. Tällaisen tietojenantamisen tulisi tapahtua riittävän ajoissa, jotta osapuolet voivat puolustaa etujaan.

12.9 Tässä sopimuksessa "asianosaisiin osapuoliin" kuuluvat

i) tutkimuksen kohteena olevan tuotteen viejä tai ulkomainen valmistaja tai maahantuoja taikka kauppa- tai liikeyhdistys, jonka jäsenten enemmistön muodostavat sellaisen tuotteen valmistajat, viejät tai maahantuojat; ja

ii) vastaavan tuotteen valmistaja tuontimaassa tai kauppa- ja liikeyhdistys, jonka jäsenten enemmistö valmistaa tuontimaassa vastaavia tuotteita.

Tämä luettelo ei estä jäseniä sallimasta muita kuin edellä mainittuja kotimaisia tai ulkomaisia osapuolia tulemasta katsotuiksi asianosaisiksi tahoiksi.

12.10 Viranomaisten on annettava tutkimuksen kohteena olevan tuotteen teollisuuden piirissä oleville käyttäjille ja edustaville kuluttajajärjestöille niissä tapauksissa, joissa tuotetta myydään yleisesti vähittäismyynnissä, tilaisuus antaa tutkimuksen kannalta merkityksellisiä, tukeen, vahinkoon ja syy-yhteyteen liittyviä tietoja.

12.11 Viranomaisten on otettava riittävässä määrin huomioon asianosaisten tahojen, erityisesti pienten yritysten kokemat vaikeudet antaessaan pyydettyjä tietoja, ja niiden tulee antaa kaikki hyödyllinen apu.

12.12 Edellä määrätyillä menettelymuodoilla ei ole tarkoitettu estää jäsenen viranomaisia etenemästä ripeästi tutkimuksen käynnistämisessä, alustavien tai lopullisten arviointien esittämisessä, olivatpa ne vahvistavia tai hylkääviä, tai soveltamasta väliaikaisia tai lopullisia toimenpiteitä, yhdenmukaisesti tämän sopimuksen asianomaisten määräysten kanssa.

Artikla 13

Neuvottelut

13.1 Mahdollisimman nopeasti sen jälkeen, kun 11 artiklan mukaisesti tehty hakemus on hyväksytty, ja milloin tahansa ennen tutkimuksen käynnistämistä, jäsenet, joiden tuotteet saattavat olla tutkimuksen kohteena, tulee kutsua neuvotteluihin edellä 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin tilanteeseen liittyvien seikkojen selvittämiseksi ja keskinäisesti hyväksyttävään lopputulokseen pääsemiseksi.

13.2 Tutkimusten kestäessä jäsenille, joiden tuotteet ovat tutkimuksen kohteena, tulee lisäksi tarjota kohtuullinen tilaisuus jatkaa neuvotteluja tosiasiallisen tilanteen selvittämiseksi ja keskinäisesti hyväksyttävään lopputulokseen pääsemiseksi (43).

13.3 Ellei velvollisuudesta tarjota kohtuullinen tilaisuus neuvotteluja varten muuta johdu, näillä neuvotteluja koskevilla määräyksillä ei ole tarkoitettu estää jäsenen viranomaisia käynnistämästä ripeästi tutkimuksia, alustavien tai lopullisten päätösten esittämisestä, olivatpa ne vahvistavia tai hylkääviä, tai soveltamasta väliaikaisia tai lopullisia toimenpiteitä, tämän sopimuksen asianomaisten määräysten mukaisesti.

13.4 Jäsenen, joka aikoo käynnistää tutkimuksen tai joka paraikaa suorittaa sellaista tutkimusta, tulee pyynnöstä antaa jäsenelle tai jäsenille, jonka tai joiden tuotteet ovat sellaisen tutkimuksen kohteena, muu kuin luottamuksellinen todistusaineisto mukaan lukien ei-luottamuksellinen yhteenveto luottamuksellisista tiedoista, joita on käytetty tutkimuksen käynnistämiseen tai suorittamiseen.

Artikla 14

Tuen suuruuden laskeminen arvioimalla vastaanottajalle tuleva hyöty

Tämän sopimuksen V osan tarkoitusta varten tutkimuksia suorittavan viranomaisen, vastaanottajan saaman ja edellä 1 artiklan 1 kohdan perusteella myönnetyn hyödyn laskemiseksi käyttämästä menetelmästä tulee säätää kyseisen jäsenen kansallisessa lainsäädännössä tai täytäntöönpanosäännöissä, ja sen soveltamisen jokaisessa yksittäistapauksessa on oltava avointa ja riittävällä tavalla selitetty. Lisäksi sellaisen menetelmän on oltava seuraavien periaatteiden mukaisesti:

a) hallituksen pääomasijoitusta ei katsota edun myöntämiseksi, ellei investointipäätöksen voida katsoa olevan vastoin tuon jäsenen yksityisten investoijien tavanomaista investointikäytäntöä (mukaan lukien riskipääomasijoitukset);

b) hallituksen myöntämää lainaa ei katsota edunmyöntämiseksi, ellei yrityksen hallitukselta saamastaan lainasta maksaman koron määrä ja vastaavankaltaisesta kaupallisesta lainasta, jonka yritys voisi saada markkinoilta, maksaman koronmäärän välillä ole eroa. Tässä tapauksessa eduksi katsotaan näiden kahden määrän välinen erotus;

c) hallituksen myöntämää lainatakuuta ei katsota edun myöntämiseksi, ellei takuun saaneen yrityksen hallituksen takaamasta lainasta maksaman koron määrä ja vastaavankaltaisesta kaupallisesta lainasta, jonka yritys voisi saada markkinoilta ilman valtiontakausta, maksaman koron määrän välillä ole eroa. Tässä tapauksessa eduksi katsotaan näiden kahden määrän välinen erotus korjattuna maksuissa mahdollisesti olevilla eroilla;

d) tavaroiden tai palvelujen antamista tai tavaroiden hankintaa hallituksen toimesta ei katsota edun myöntämiseksi, ellei tavaroita tai palveluksia anneta alle riittäväksi katsottavan vastikkeen, tai tavaroita hankitaan liian korkeaan hintaan. Vastikkeen riittävyys on arvioitava suhteessa kyseisten tavaroiden tai palvelusten vallitseviin markkinaolosuhteisiin siinä maassa, jossa antaminen tai hankinta tapahtuu (mukaan lukien hinta, laatu, saatavuus, markkinoitavuus, kuljetukset ja muut osto- tai myyntiolosuhteet).

Artikla 15

Vahingon suuruuden määrääminen (44)

15.1 GATT 1994 -sopimuksen VI artiklassa tarkoitettu vahingon suuruuden määrääminen on perustuttava myönteiseen todistusaineistoon, ja siihen tulee sisältyä puolueeton selvitys sekä a) tukea saavien tuontitavaroiden määrästä ja niiden vaikutuksesta kotimaisen teollisuuden vastaavien tuotteiden (45) hintaan että b) näistä tuontitavaroista aiheutuvista seurauksista sellaisten tuotteiden kotimaisille valmistajille.

15.2 Tukea saavien tuontitavaroiden määrän osalta tutkimusta suorittavien viranomaisten on harkittava, onko tukea saavien tuontitavaroiden määrä merkittävästi kasvanut joko absoluuttisesti tai suhteutettuna tuojajäsenen tuotantoon tai kulutukseen. Tukea saavien tuotteiden hintavaikutuksen osalta tutkimusta suorittavien viranomaisten on harkittava, ovatko tukea saavat tuotteet merkittävästi alihinnoiteltu verrattuna tuontimaan vastaavien tuotteiden hintoihin, tai vaikuttaako sellaisten tavaroiden tuonti muutoin merkittävässä määrin hintoja laskevasti tai estääkö se merkittävässä määrin hintojen kohoamisen, joka muutoin toteutuisi. Yksi tai useampi näistä tekijöistä ei välttämättä anna ratkaisevaa ohjetta.

15.3 Mikäli tuotteen maahantuonti useammasta kuin yhdestä maasta on tasoitustullitutkimusten kohteena, tutkimusta suorittavat viranomaiset voivat kumulatiivisesti arvioida sellaisen tuonnin vaikutukset vain, mikäli he katsovat, että a) tuen määrä jokaisesta maasta tapahtuvan tuonnin osalta ylittää 11 artiklan 9 kohdassa määritellyn vähäisen tuonnin määrän ja jokaisesta maasta tapahtuvan tuonnin määrä ei ole vailla merkitystä ja b) jokaisesta maasta tapahtuvan tuonnin vaikutusten kumulatiivinen arviointi on tarkoituksenmukainen niiden olosuhteiden valossa, jotka koskevat maahantuotujen tuotteiden välistä kilpailua sekä maahantuotujen tuotteiden ja vastaavien kotimaisten tuotteiden välistä kilpailua.

15.4 Tutkimuksen, joka koskee tukea saavien maahantuotujen tuotteiden vaikutusta kotimaiseen teollisuuteen, on käsitettävä kaikkien olennaisten sellaisten taloudellisten tekijöiden ja indikaattoreiden arviointi, jotka koskevat teollisuuden tilaa, mukaan lukien tuotanto, myynti, markkinaosuus, kannattavuus, tuottavuus, investoinneille saatava tuotto tai käyttöaste; kotimaisiin hintoihin vaikuttavat tekijät; todelliset tai mahdolliset kassavirtaan, vaihto-omaisuuteen, työllistämiseen, palkkoihin, kasvuun, pääoman tai investointien lisäämiskykyyn kielteisesti vaikuttavat tekijät ja, maatalouden ollessa kyseessä, ovatko hallituksen tukiohjelmiin kohdistuneet rasitukset kasvaneet. Tämä luettelo ei ole tyhjentävä, eikä yksi tai useampi näistä tekijöistä välttämättä anna ratkaisevaa ohjetta.

15.5 On osoitettava, että tukea saavien tuotteiden tuonti aiheuttaa tukivaikutusten (46) vuoksi vahinkoa tämän sopimuksen tarkoittamalla tavalla. Tukea saavien tuotteiden tuonnin ja kotimaiselle teollisuudelle aiheutuvan vahingon välisen syy-yhteyden osoittaminen tulee perustua kaiken viranomaisten käytössä olevan olennaisen todistusaineiston tutkimiseen. Viranomaisten tulee myös tutkia kaikki muut tekijät kuin tukea saavat maahantuodut tuotteet, jotka samanaikaisesti vahingoittavat kotimaista teollisuutta, ja näiden muiden tekijöiden aiheuttamia vahinkoja ei tule lukea tukea saavien maahantuotujen tuotteiden syyksi. Tekijöihin, jotka voivat olla tässä suhteessa merkityksellisiä, on muun muassa luettava kyseisen tuotteen maahantuonnin määrä ja hinta siltä osin, kuin se ei saa tukea, kysynnän supistuminen tai muutokset kulutuskäyttäytymisessä, ulkomaisten ja kotimaisten valmistajien kauppaa rajoittavat toimenpiteet ja niiden välinen kilpailu, teknologinen kehitys sekä kotimaisen teollisuuden vientimenestys ja tuottavuus.

15.6 Tukea saavien maahantuotujen tuotteiden vaikutus on arvioitava suhteessa vastaavan tuotteen kotimaiseen tuotantoon, milloin käytettävissä olevat tiedot mahdollistavat tuon tuotannon erittelemisen sellaisten perusteiden perusteella kuten tuotantoprosessi, valmistajien myynnit ja kannattavuus. Mikäli tuon tuotannon sellainen eritteleminen ei ole mahdollista, tukea saavien maahantuotujen tuotteiden vaikutukset on arvioitava tutkimalla sellaisen kapeimman tuoteryhmän tai -valikoiman tuotanto, joka sisältää vastaavan tuotteen, jonka osalta tarpeellisia tietoja voidaan antaa.

15.7 Aineellisen vahingon uhkan määräämisen on perustuttava tosiasioihin eikä pelkästään väitteeseen, arvailuun tai etäiseen mahdollisuuteen. Olosuhteiden muutos, joka muuttaisi tilanteen, jossa tuki aiheuttaisi vahinkoa, on oltava selvästi ennakoitavissa ja ilmeinen. Määrättäessä aineellisen vahingon uhan olemassaoloa, tutkimusta suorittavien viranomaisten tulisi ottaa huomioon muun ohella seuraavat seikat:

i) kyseisen tuen tai tukien luonne ja niistä aiheutuvat todennäköiset vaikutukset kauppaan;

ii) tukea saavien maahantuotujen tuotteiden osuuden huomattava kasvu kotimarkkinoilla, joka osoittaa maahantuonnin osuuden todennäköisesti kasvaneen olennaisesti;

iii) riittävä, vapaasti käytössä oleva tai ilmeinen ja olennainen vientiä harjoittavien yritysten kapasiteetin kasvu, joka osoittaa tukea saavan viennin osuuden todennäköisesti kasvavan merkittävästi tuojajäsenen kotimarkkinoilla, ottaen huomioon muiden vientimarkkinoiden mahdollisuudet lisätä tuontia;

iv) mikäli tuotteet tulevat maahan hintaan, jolla on huomattava laskeva tai korotusta estävä vaikutus kotimaisiin hintoihin, ja joka todennäköisesti kasvattaisi tuontiin kohdistuvaa kysyntää; sekä

v) tutkittavasta tuotteesta tehdyt inventaarit.

Mikään näistä tekijöistä ei välttämättä itsessään voi antaa ratkaisevaa ohjausta, mutta kokonaisuudessaan huomioon otettavien tekijöiden tulee johtaa johtopäätökseen, että tukea saava lisätuonti on ilmeinen, ja että aineellista vahinkoa syntyy, ellei suojaaviin toimenpiteisiin ryhdytä.

15.8 Tapauksissa, joissa tukea saavien tuotteiden maahantuonti uhkaa aiheuttaa vahinkoa, tasoitustullitoimenpiteiden soveltamista on harkittava ja niistä on päätettävä erityistä varovaisuutta noudattaen.

Artikla 16

Kotimaisen teollisuuden määritelmä

16.1 Tässä sopimuksessa käsitteen "kotimainen teollisuus" on, ellei 2 kohdassa toisin määrätä, tulkittava viittaavan vastaavan tuotteen kotimaisiin valmistajiin kokonaisuudessaan tai niihin näistä valmistajista, joiden tuotteiden yhteenlaskettu tuotanto edustaa yli puolta näiden tuotteiden kotimaisesta kokonaistuotannosta, paitsi milloin valmistajat ovat etuyhteydessä (47) vientiä tai tuontia harjoittaviin yrityksiin, tai tuovat itse maahan tuen saamisesta epäiltyä tai vastaavaa tuotetta muista maista, jolloin käsitteen kotimainen teollisuus voidaan tulkita viittaavan muihin kuin näihin valmistajiin.

16.2 Poikkeuksellisissa olosuhteissa jäsenen alue voidaan kyseisen tuotteen osalta jakaa kahteen tai useampaan kilpailevaan markkina-alueeseen, ja valmistajat kullakin markkina-alueella voidaan katsoa osaksi eri teollisuutta, mikäli a) sellaisen markkina-alueen valmistajat myyvät kaiken tai melkein kaiken kyseisen tuotteen tuotannon tuolla markkina-alueella, ja b) tuolla markkina-alueella esiintyvää kysyntää ei merkittävässä määrin tyydytetä sellaisten kyseisen tuotteen valmistajien toimesta, jotka sijaitsevat muualla tuolla hallinnollisella kokonaisalueella. Sellaisissa olosuhteissa vahingon voidaan katsoa syntyvän myös silloin, kun suuremmalle osalle kotimaisesta teollisuudesta kokonaisuudessaan ei aiheudu vahinkoa edellyttäen että tukea saavien tuotteiden maahantuonti keskittyy sellaiselle eristetylle markkina-alueelle ja edellyttäen lisäksi, että tukea saavat maahantuotavat tuotteet aiheuttavat vahinkoa kaikelle tai lähes kaikelle tuotannolle tuolla markkina-alueella.

16.3 Milloin kotimaisen teollisuuden tulkitaan viittaavan tietyn alueen, toisin sanoen kuten 2 kohdassa määritelty markkina-alue, valmistajiin, tasoitustulleja voidaan kantaa vain niistä kyseisistä tuotteista, jotka on tarkoitettu loppukulutukseen tuolla alueella. Milloin tuojajäsenen perustuslait eivät salli tasoitustullien kantamista tällaisella perusteella, tuontimaa voi kantaa tasoitustullit rajoituksetta vain, mikäli a) viejille on annettu tilaisuus lopettaa vienti kyseessä olevalle alueelle tuetulla hinnalla, tai jos näille on muutoin annettu mahdollisuus antaa tämän sopimuksen 18 artiklassa tarkoitetut vakuudet, ja näin tarkoitettuja riittäviä vakuuksia ei viipymättä ole annettu, ja b) sellaisia tulleja ei voida kantaa vain tiettyjen tuotteiden valmistajilta, jotka toimittavat tuotteita kyseiselle alueelle.

16.4 Milloin kaksi tai useampaa maata ovat GATT 1994-sopimuksen XXIV artiklan 8 kohdan a alakohdan määräyksissä tarkoitetussa merkityksessä saavuttaneet sellaisen yhdentymisen asteen, että niillä on yhden yhdistyneen markkina-alueen erityispiirteet, koko yhdentymisalueen teollisuuden tulee katsoa olevan 1 ja 2 kohdassa viitattua kotimaista teollisuutta.

16.5 15 artiklan 6 kohdan määräykset ovat sovellettavissa tähän artiklaan.

Artikla 17

Väliaikaiset toimenpiteet

17.1 Väliaikaisia toimenpiteitä voidaan soveltaa vain

a) mikäli tutkimus on käynnistetty 11 artiklan määräysten mukaisesti, julkinen ilmoitus on annettu tuossa tarkoituksessa sekä asianosaisille jäsenille ja asianosaisille osapuolille on annettu riittävä tilaisuus saada tietoja ja esittää näkemyksensä;

b) mikäli sellainen alustava vahvistus on tehty, että tuki on olemassa ja että kotimaiselle teollisuudelle on tukea saavien tuotteiden maahantuonnin seurauksena aiheutunut aineellinen vahinko tai sellaisen uhka on olemassa; ja

c) mikäli kyseiset viranomaiset katsovat sellaisten toimenpiteiden olevan välttämättömiä, jotta estettäisiin vahinkojen aiheutuminen tutkimusten aikana.

17.2 Väliaikaisina toimenpiteinä voidaan käyttää väliaikaisia tasoitustullitoimenpiteitä, joille on annettu suuruudeltaan sellainen takuu käteistalletuksena tai joukkovelkakirjoina, joka vastaa alustavasti laskettua tuen määrää.

17.3 Väliaikaisia toimenpiteitä ei tule ottaa käyttöön ennen kuin 60 päivää on kulunut tutkimusten käynnistymisestä.

17.4 Väliaikaisten toimenpiteiden soveltaminen on rajoitettava niin lyhyeen määräaikaan kuin mahdollista, eikä se saa ylittää neljää kuukautta.

17.5 Otettaessa käyttöön väliaikaisia toimenpiteitä 19 artiklan asiaankuuluvia määräyksiä on noudatettava.

Artikla 18

Sitoumukset

18.1 Menettelyjä voidaan (48) lykätä tai ne voidaan keskeyttää ottamatta käyttöön väliaikaisia toimenpiteitä tai tasoitustulleja, mikäli sellainen vapaaehtoinen sitoumus saadaan, jonka mukaan

a) viejäjäsenen hallitus suostuu poistamaan tuen tai rajoittamaan sitä taikka ryhtymään muihin toimenpiteisiin koskien sen vaikutuksia; tai

b) viejä suostuu tarkistamaan hintojaan niin, että tutkimusta suorittavat viranomaiset ovat vakuuttuneita, että tuen haitalliset vaikutukset poistetaan. Tällaisiin sitoumuksiin perustuvien hinnannousujen ei tule olla suurempia kuin on välttämä- töntä tuen määrän poistamiseksi. On toivottavaa, että hinnannousu olisi vähäisempi kuin tuen määrä, mikäli tällainen hinnannousu riittäisi poistamaan kotimaiselle teollisuudelle aiheutuvan vahingon.

18.2 Sitoumuksen saamiseen ei tule pyrkiä tai sitä ei tule hyväksyä, jolleivät tuojajäsenen viranomaiset ole tehneet alustavaa vahvistavaa arviota tuesta ja sellaisen tuen aiheuttamasta vahingosta, ja siinä tapauksessa että viejät ovat tehneet sitoumuksen, ole saaneet viejäjäsenen viranomaisten suostumusta.

18.3 Tarjottua sitoumusta ei tarvitse hyväksyä, mikäli tuontimaan viranomaiset katsovat sen hyväksymisen epätarkoituksenmukaiseksi, esimerkiksi mikäli tosiasiallisten tai kyseeseen tulevien viejien määrä on liian suuri, tai muusta syystä mukaan lukien yleiset politiikkaan liittyvät syyt. Mikäli näin olisi ja milloin se on tarkoituksenmukaista, viranomaisten on kerrottava viejille syyt, jotka ovat johtaneet siihen, että ne katsovat sitoumuksen hyväksymisen epätarkoituksenmukaiseksi, ja niiden tulee mahdollisuuksien mukaan antaa viejälle tilaisuus kommentoida sitä.

18.4 Mikäli sitoumus hyväksytään, tukea ja vahinkoa koskeva tutkimus tulee kuitenkin viedä päätökseen, mikäli viejäjäsen niin toivoo tai tuojajäsen niin päättää. Siinä tapauksessa, että katsotaan, ettei kysymys ole tuesta tai vahingosta tai sitä koskevasta uhasta, sitoumus lakkaa automaattisesti olemasta voimassa, paitsi niissä tapauksissa, joissa tällainen arvio on suuressa määrin perustunut annettuun sitoumukseen. Niissä tapauksissa asianomaiset viranomaiset voivat vaatia sitoumuksen voimassapitämistä kohtuullisen pituisen ajanjakson, joka on yhdenmukainen tämän sopimuksen määräysten kanssa. Siinä tapauksessa, että tuen olemassaoloa tai vahinkoa koskeva arvio on vahvistava, sitoumus pysyy voimassa ehtojensa ja tämän sopimuksen määräysten mukaisesti.

18.5 Tuojajäsenen viranomaiset voivat ehdottaa hintasitoumusta, mutta viejää ei voida pakottaa suostumaan tällaiseen sitoumukseen. Se, että hallitukset tai viejät eivät tarjoa tällaista sitoumusta tai eivät hyväksy tarjousta tehdä sellaista, ei saa millään tavoin vaikuttaa jutun harkintaan. Viranomaiset ovat kuitenkin vapaat toteamaan, että vahingon vaara toteutuu todennäköisemmin, mikäli tukea saavien tuotteiden maahantuonti jatkuu.

18.6 Tuojajäsenen viranomaiset voivat vaatia hallitusta tai viejää, jonka sitoumus on hyväksytty, antamaan säännönmukaisesti toimitettavia sellaisen sitoumuksen täytäntöönpanemiseksi tarpeellisia tietoja sekä sallimaan asiaankuuluvien tietojen oikeellisuuden tarkastamisen. Mikäli sitoumusta rikotaan, tuontimaan viranomaiset voivat ryhtyä tämän sopimuksen nojalla sen määräysten mukaisesti nopeisiin ja tehokkaisiin toimiin, joina voi tulla kyseeseen väliaikaisten toimenpiteiden välitön käyttöönotto hyödyntäen parasta saatavilla olevaa tietoa. Niissä tapauksissa lopullisia tulleja voidaan kantaa tämän sopimuksen mukaisesti tavaroista, jotka on toimitettu kulutukseen aikaisintaan 90 päivää ennen väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönottoa, kuitenkin niin että tuollaista taannehtivaa tullin määräämistä ei sovelleta maahantuotuihin tavaroihin, jotka ovat tulleet maahan ennen sitoumuksen rikkomista.

Artikla 19

Tasoitustullien määrääminen ja kerääminen

19.1 Mikäli kohtuullisten ponnistelujen jälkeen neuvottelujen saattamiseksi päätökseen jäsen tekee lopullisen arvion tuen olemassaolosta ja määrästä sekä siitä, että tuen vaikutuksesta tukea saavat maahantuodut tavarat aiheuttavat vahinkoa, se voi määrätä tasoitustullin tämän luvun määräysten mukaisesti, ellei tukea tai tukia poisteta.

19.2 Päätös määrätä tasoitustulli tai olla sitä määräämättä tapauksissa, joissa kaikki edellytykset sen määräämiseksi täyttyvät, ja päätös siitä, onko tasoitustullin määrä yhtä suuri kuin tuki tai sitä vähäisempi, ovat päätöksiä, jotka tuontimaan viranomainen tekee. On toivottavaa, että tullin määrääminen sallittaisiin kaikkien jäsenten alueella, että tulli olisi vähemmän kuin tuen koko määrä, mikäli sellainen alhaisempi tulli riittäisi poistamaan kotimaiselle teollisuudelle aiheutuvan vahingon, ja että ryhdyttäisiin menettelyihin, jotka mahdollistaisivat asianomaiset viranomaiset ottamaan asianmukaisella tavalla huomioon sellaisten asianomaisten (49) kotimaisten osapuolten vetoomukset, joiden etuihin tasoitustullin määrääminen vaikuttaisi haitallisella tavalla.

19.3 Milloin tasoitustulli tietyn tuotteen osalta on määrätty, sitä tulee kantaa kaikissa tapauksissa syrjimättömällä tavalla asianmukainen määrä sellaisen tuotteen maahantuonnista, jonka valmistajan perusteella katsotaan kuuluvan niihin, joita tuetaan ja jotka aiheuttavat vahinkoa, paitsi jos niillä on sellainen valmistaja, joka on kieltäytynyt kaikesta kyseessä olevasta tuesta, tai jos niiden osalta on hyväksytty sopimuksenmukainen sitoumus. Tuotteen viejä, jonka vientituotteista on määrätty kannettavaksi lopullinen tasoitustulli, mutta jonka osalta tutkimuksia ei tosiasiassa ole suoritettu muista syistä kuin siitä, että tämä kieltäytyi yhteistyöstä, on oikeutettu kiireelliseen tarkasteluun siinä tarkoituksessa, että tutkimusta suorittavat viranomaiset viipymättä määräävät yrityskohtaisen tasoitustullin tuolle viejälle.

19.4 Tasoitustullia ei minkään maahantuodun tavaran osalta tule kantaa (50) enempää kuin määrä, jonka suuruiseksi tuki on katsottu, ja joka on laskettu määriteltynä tuen suuruus kutakin tukea saavan ja maasta viedyn tuotteen tuoteyksikköä kohti.

Artikla 20

Taannehtivuus

20.1 Väliaikaisia toimenpiteitä ja tasoitustulleja on sovellettava vain tuotteisiin, jotka tulevat kulutukseen sen jälkeen, kun 17 artiklan 1 kohdan tai 19 artiklan 1 kohdan mukainen päätös tulee voimaan, ellei jäljempänä tässä artiklassa määrätyistä poikkeuksista muuta johdu.

20.2 Mikäli lopullinen arvio vahingosta (mutta ei sen uhasta tai teollisuuden perustamisen todellisesta viivästymisestä) tehdään tai, jos on kysymys vahingonvaaran lopullisesta arvioimisesta niissä tapauksissa, joissa tukea saavien tuotteiden maahantuonti saattaisi johtaa vahingon aiheutumisen toteavaan arvioon, koska väliaikaisia toimenpiteitä ei ole otettu käyttöön, tasoitustullit voidaan kantaa taannehtivasti siltä ajanjaksolta, jona väliaikaisia toimenpiteitä sovellettiin, jos niitä lainkaan sovellettiin.

20.3 Mikäli tasoitustulli on suurempi kuin kassatalletuksena tai velkasitoumuksella on taattu, näiden välistä eroa ei tule kerätä. Mikäli lopullinen tulli on pienempi kuin kassaan talletettu tai velkasitoumuksen mukainen määrä, yli menevä osa on maksettava takaisin tai velkasitoumus luovuttaa viipymättä.

20.4 Paitsi jos 2 kohdassa toisin määrätään, milloin vahingonvaaraa tai merkittävää viivästymistä koskeva määrääminen tehdään (mutta vahinkoa ei ole vielä ilmennyt), lopullinen tasoitustulli voidaan määrätä vasta siitä ajankohdasta lukien, jolloin vahingon tai merkittävän viivästymisen vaaran määrääminen on tapahtunut, ja kassatalletus, joka tehtiin, kun väliaikaiset toimenpiteet otettiin käyttöön, on maksettava takaisin tai velkasitoumus vapauttaa viivyttelemättä.

20.5 Mikäli lopullinen arvio on hylkäävä, kassatalletus, joka on tehty sinä aikana, kun väliaikaisia toimenpiteitä sovellettiin, on viivyttelemättä maksettava takaisin ja tulliin pidätetty määrä vapauttaa.

20.6 Kriittisissä olosuhteissa, joissa viranomaiset katsovat kyseistä tukea saavan tuotteen osalta, että vahinko, jonka korjaaminen on vaikeaa, ja joka on sellaisen tuotteen suurimittaisen ja lyhyessä ajassa tapahtuneen maahantuonnin seurausta, jonka hyväksi on myönnetty tukea vastoin GATT 1994 -sopimusta ja tämän sopimuksen vastaisesti, ja milloin katsotaan tarpeelliseksi määrätä tasoitustullit taannehtivasti näille maahantuotaville tuotteille, jotta estettäisiin sellaisen vahingon aiheutuminen uudelleen, lopulliset tasoitustullit voidaan määrätä maahantuotaville tuotteille, jotka tulivat kulutukseen aikaisintaan 90 päivää ennen väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönottoa.

Artikla 21

Tasoitustullien ja sitoumusten kesto ja tarkastelu

21.1 Tasoitustullin tulee olla voimassa vain niin kauan ja vain siinä laajuudessa, kuin on välttämätöntä vahinkoa aiheuttavan tuen vaikutusten torjumiseksi.

21.2 Viranomaisten tulee tarkastaa tullin täytäntöönpanon jatkamisen tarve omasta aloitteestaan, milloin ne ovat siihen oikeutettuja, tai, edellyttäen, että kohtuullinen ajanjakso on kulunut siitä, kun lopullinen tasoitustulli asetettiin, sellaisen asianosaistahon pyynnöstä, joka esittää sellaisia myönteisiä tietoja, jotka osoittavat tarkastuksen tarpeen olevan olemassa. Asianosaisilla tulee olla oikeus pyytää viranomaisia tutkimaan, onko tullin täytäntöönpanon jatkaminen välttämätöntä tuen vaikutusten poistamiseksi, jatkuisiko tai ilmenisikö vahinko todennäköisesti uudestaan, mikäli tulli poistettaisiin tai muutettaisiin, tai molempia. Mikäli tässä kohdassa tarkoitetun tarkastuksen tuloksena viranomaiset päättävät, että tasoitustulli ei enää ole perusteltu, se tulee kumota välittömästi.

21.3 Ellei 1 ja 2 kohdissa toisin määrätä, lopullinen tasoitustulli on kumottava viimeistään viiden vuoden kuluttua sen asettamispäivästä (tai 2 kohdassa tarkoitetun viimeisimmän tarkastuksen päivästä, mikäli tämä tarkastus koski sekä tukea että vahinkoa, tai tämän kohdan nojalla), elleivät viranomaiset tarkastuksessa, johon on ryhdytty ennen tuota päivää niiden omasta aloitteesta tai kotimaisen teollisuuden tekemän tai sen puolesta kohtuullisessa ajassa ennen tuota päivää tehdyn huolellisesti perustellun hakemuksen nojalla, päätä, että tullin voimassaolon päättyminen todennäköisesti johtaisi siihen, että tukea ja vahinkoa edelleen esiintyisi tai ne ilmaantuisivat uudelleen (51). Tulli voi pysyä voimassa riippuen sellaisen tarkastuksen tuloksesta.

21.4 Näyttöä ja menettelyä koskevia 12 artiklan määräyksiä tulee soveltaa tämän artiklan nojalla suoritettavaan tarkastukseen. Sellainen tarkastus tulee suorittaa nopeasti ja tehokkaasti ja on normaalisti saatettava päätökseen kahdentoista kuukauden kuluessa siitä päivästä, jolloin tarkastus käynnistettiin.

21.5 Tämän artiklan määräyksiä tulee soveltuvin osin soveltaa 18 artiklan nojalla annettuihin sitoumuksiin.

Artikla 22

Julkinen kuulutus ja päätöksiä koskevat perustelut

22.1 Mikäli viranomaiset katsovat, että näyttö riittää oikeuttamaan tutkimuksen käynnistämisen 11 artiklan nojalla, jäsenillä tai jäsenillä, jonka tai joiden tuotteet ovat sellaisen tutkimuksen kohteena, ja muille asianosaisille tahoille, joilla tutkimusta suorittavat viranomaiset tietävät olevan etuja puolusteltavana siinä, on ilmoitettava, sekä lisäksi niiden tulee antaa julkinen kuulutus.

22.2 Tutkimuksen käynnistämistä koskevan julkisen kuulutuksen on sisällettävä, tai muutoin erillistä raporttia (52) käyttämällä tulee saattaa tietoon seuraavia seikkoja koskevat tiedot:

i) vientimaan tai -maiden nimi ja kyseinen tuote,

ii) tutkimuksen aloittamispäivä,

iii)tutkimuksen kohteena olevaa tukikäytäntöä tai -käytäntöjä koskeva kuvaus,

iv) yhteenveto niistä tekijöistä, joihin epäily vahingosta perustuu,

v) osoite, johon asianosaisten jäsenten ja asianosaisten osapuolien edustajien tulisi osoittaa vetoomuksensa, ja

vi) määräajat, joiden kuluessa asianosaisten jäsenten ja asianosaisten osapuolien on esitettävä näkemyksensä.

22.3 Julkinen kuulutus on annettava jokaisesta väliaikaisesta ja lopullisesta päätöksestä, sekä vahvistavasta että hylkäävästä, jokaisesta päätöksestä, jolla hyväksytään 18 artiklan nojalla tehty sitoumus, sellaisen sitoumuksen päättyminen sekä lopullisen tasoitustullin kumoaminen. Jokaisessa sellaisessa kuulutuksessa on tuotava ilmi tai muulla tavoin tulee erillistä raporttia käyttämällä saattaa riittävän yksityiskohtaisesti tietoon havainnot ja johtopäätökset, jotka on tehty eri tosiseikkoihin ja oikeudellisiin näkökohtiin liittyvistä kysymyksistä, joilla tutkimusta suorittavat viranomaiset ovat katsoneet olleen merkitystä. Kaikki sellaiset kuulutukset ja raportit on toimitettava jäsenelle tai jäsenille, jonka tai joiden tuotteet ovat sellaisen arvioinnin tai sitoumuksen kohteena, ja muille asianosaisille tahoille, joilla tiedetään olevan etuja puolustettavanaan asiassa.

22.4 Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönottoa koskevassa julkisessa kuulutuksessa tulee tuoda ilmi, tai muutoin tulee erillistä raporttia käyttämällä saattaa tietoon tuen olemassaoloa ja vahinkoa koskeviin alustaviin määräämisiin liittyvät riittävän yksityiskohtaisesti perustelut, samoin kuin tulee viitata tosiseikkoihin ja oikeus tosiseikkoihin, jotka ovat johtaneet argumentteihin, jotka on joko hyväksytty tai hylätty. Sellaisen kuulutuksen tai raportin tulee, ottamalla kuitenkin huolellisesti huomioon luottamuksellisen tiedon suojaa koskevat vaatimukset, sisältää erityisesti:

i) kyseisten tavarantoimittajien, tai milloin tämä ei ole käytännössä mahdollista, toimittajamaiden nimet,

ii) tullin tarpeita varten riittävä kuvaus tuotteesta,

iii)todetun tuen määrä ja peruste, jonka nojalla tuen olemassaolo on määrätty,

iv) edellä 15 artiklassa tarkoitetut vahingon määräämisen kannalta merkitykselliset seikat,

v) pääasialliset tekijät, jotka johtivat määräämiseen.

22.5 Tutkimuksen päättämistä tai lykkäystä koskevan julkisen kuulutuksen tulee tilanteessa, jossa tehdään vahvistava päätös ja joka johtaa lopullisen tullin määräämiseen tai sitoumuksen hyväksymiseen, sisältää, tai muutoin erillistä raporttia käyttämällä tulee saattaa tietoon kaikki merkitykselliset tiedot koskien tosiseikkoihin ja oikeustosiseikkoihin liittyviä asioita samoin kuin syyt, jotka johtivat lopullisiin toimenpiteisiin tai sitoumuksen antamiseen ottaen kuitenkin huolellisesti huomioon luottamuksellisen tiedon suojaa koskevat vaatimukset. Kuulutuksen tai raportin tulee erityisesti sisältää edellä 4 kohdassa kuvatut tiedot samoin kuin merkityksellisten argumenttien taikka viejien tai maahantuojien tekemien vaatimusten hyväksymistä tai hylkäämistä koskevat perusteet.

22.6 Tutkimuksen päättämistä tai lykkäämistä koskevan julkisen kuulutuksen, joka seuraa 18 artiklan nojalla tehtävää sopimuksen hyväksymistä, tulee sisältää, tai muutoin erillistä raporttia käyttämällä tulee saattaa tietoon tämän sitoumuksen ne kohdat, jotka eivät ole luottamuksellisia.

22.7 Tämän artiklan määräyksiä sovelletaan soveltuvin osin 21 artiklan nojalla tehtävien tarkastusten käynnistämiseen ja loppuunsaattamiseen samoin kuin 20 artiklan nojalla tehtäviin päätöksiin tullien soveltamisesta taannehtivasti.

Artikla 23

Oikeudellinen tarkastelu

Jäsenen, jonka kansallinen lainsäädäntö sisältää tasoitustullitoimenpiteitä koskevia säännöksiä, on ylläpidettävä yleis-, välitys- tai hallinnollisia tuomioistuimia tai menettelyjä muun muassa sellaisten hallinnollisten toimien nopeaa tarkastamista varten, jotka koskevat lopullisia päätöksiä tai tämän sopimuksen 21 artiklassa tarkoitettujen päätöksien tarkastelua. Sellaisten tuomioistuinten tai menettelyjen on oltava riippumattomia viranomaisista, jotka vastaavat kyseessä olevasta määräämisestä tai tarkastelusta, ja niiden tulee tarjota mahdollisuus kaikille asianosaisille tahoille, jotka ovat osallisena hallinnollisessa menettelyssä ja joita hallinnolliset menettelyt välittömästi ja henkilökohtaisesti koskevat, saattaa asia tarkastettavaksi.

OSA VI

INSTITUUTIOT

Artikla 24

Tuki- ja tasoitustullikomitea sekä muut avustavat toimielimet

24.1 Perustetaan tuki- ja tasoitustullikomitea, joka koostuu kunkin jäsenen edustajista. Komitea valitsee puheenjohtajansa ja kokoontuu vähintään kaksi kertaa vuodessa sekä muulloin minkä tahansa jäsenen pyynnöstä sopimuksen asianmukaisten määräysten mukaisesti. Komitea suorittaa tämän sopimuksen perusteella sille kuuluvat tai jäsenten sille antamat tehtävät ja tarjoaa jäsenille tilaisuuden neuvotteluihin kaikista tämän sopimuksen toimintaan tai sen tavoitteiden edistämiseen liittyvistä asioista. Komitean sihteeristönä toimii WTO:n sihteeristö.

24.2 Komitea voi perustaa tarvittaessa aputoimielimiä.

24.3 Komitea perustaa pysyvien asiantuntijoiden ryhmän, joka koostuu viidestä riippumattomasta henkilöstä, joiden on oltava merkittävästi ansioituneita tukiin ja kauppasuhteisiin liittyvissä kysymyksissä. Komitea valitsee asiantuntijat, ja vuorollaan yksi heistä vaihtuu vuosittain. Asiantuntijaryhmää voidaan pyytää olemaan läsnä paneelissa siten, kuin edellä 4 artiklan 5 kohdassa määrätään. Komitea voi myös pyytää neuvoa-antavaa mielipidettä minkä tahansa tuen olemassaoloon ja muotoon liittyen.

24.4 Jäsen voi pyytää neuvoa asiantuntijaryhmältä ja tämä voi antaa neuvoa-antavia mielipiteitä minkä tahansa tuen luonteeseen liittyen, jonka tuo jäsen esittää käyttöön otettavaksi tai se sillä hetkellä ylläpitää. Neuvoa-antavien mielipiteiden tulee olla luottamuksellisia, ja niitä ei saa ottaa esiin sopimuksen 7 artiklan nojalla.

24.5 Suorittaessaan tehtäviään komitea ja mikä tahansa avustava elin voi neuvotella minkä tahansa asianmukaiseksi katsomansa lähteen kanssa ja pyytää siltä tietoja. Ennen kuin komitea tai avustava elin pyytää tietoja jonkin jäsenen tuomiovallan alaisesta lähteestä, sen on tiedotettava asiasta tälle jäsenelle.

OSA VII

ILMOITTAMINEN JA VALVONTA

Artikla 25

Ilmoitukset

25.1 Jäsenet ovat yksimielisiä, että, ellei GATT 1994-sopimuksen XVI artiklan 1 kohdan määräyksistä muuta johdu, niiden tukia koskevat ilmoitukset tulee antaa viimeistään jokaisen vuoden 30. päivänä kesäkuuta ja niiden on oltava 2 6 kohdan määräystenmukaisia.

25.2 Jäsenten on tehtävä ilmoitus jokaisesta edellä 1 artiklan 1 kohdassa määritellystä tuesta, joka on erityinen 2 artiklassa tarkoitetulla tavalla ja jota myönnetään tai jota ylläpidetään niiden alueella.

25.3 Ilmoitusten sisällön tulisi olla riittävän yksityiskohtainen, jotta muut jäsenet voisivat arvioida ilmoitettujen tukiohjelmien vaikutukset kauppaan ja ymmärtää niiden toiminnan. Tässä suhteessa, ja jollei tukea (53) koskevien kyselylomakkeiden sisällöstä ja muodosta muuta johdu, jäsenten on varmistettava, että niiden ilmoitukset sisältävät seuraavat tiedot:

i) tuen muoto (toisin sanoen avustus, laina, verohelpotus, jne.),

ii) tuen määrä yksikköä kohti tai, niissä tapauksissa, joissa se ei ole mahdollista, tukea varten budjetoitu vuotuinen määrä (joka osoittaa, mikäli mahdollista, keskimääräisen tuen määrän yksikköä kohden edeltävänä vuonna),

iii)tukipolitiikan tavoitteet ja/tai tarkoitus,

iv) tuen kesto ja/tai muut siihen liittyvät aikarajoitukset,

v) tilastotiedot, jotka mahdollistavat tuen kauppavaikutusten arvioimisen.

25.4 Mikäli 3 kohdassa tarkoitettujen seikkojen osalta ei ole annettu vastausta ilmoituksessa, selitys on annettava itse ilmoituksessa.

25.5 Mikäli tukia annetaan tietyille tuotteille tai sektoreille, ilmoitukset tulee järjestää tuotteittain tai sektoreittain.

25.6 Jäsenten, jotka katsovat, että niillä ei ole toimia, jotka vaativat ilmoituksen GATT 1994 -sopimuksen XVI artiklan 1 kohdan ja tämän sopimuksen nojalla, tulee ilmoittaa siitä kirjallisesti sihteeristölle.

25.7 Jäsenet toteavat, että toimenpiteestä ilmoittaminen ei ennakoi sen oikeudellista asemaa GATT 1994 -sopimuksen ja tämän sopimuksen kannalta tehtävään arvioon, ei sen vaikutuksia tämän sopimuksen kannalta tai itse toimenpiteen luonnetta.

25.8 Jäsen voi milloin tahansa esittää kirjallisen pyynnön saada tietoja toisen jäsenen myöntämän tai ylläpitämän tuen luonteesta tai laajuudesta (mukaan lukien mikä tahansa IV osassa viitattu tuki) tai selityksen niistä syistä, joiden vuoksi tietyn tuen ei ole katsottu edellyttävän ilmoitusta.

25.9 Jäsenten on niin pyydettäessä annettava tiedot mahdollisimman pian ja kattavasti, ja niiden on oltava pyydettäessä valmiita antamaan lisätietoja niitä pyytävälle jäsenelle. Erityisesti niiden tulee antaa riittävän yksityiskohtaiset tiedot, jotta toinen jäsen kykenisi arvioimaan niiden yhdenmukaisuuden tämän sopimuksen määräysten kanssa. Jäsen, joka katsoo, että sellaisia tietoja ei ole annettu, voi saattaa asian komitean huomioon.

25.10 Jäsen, joka katsoo, että toisen jäsenen menettelyllä on sellaisen tuen vaikutukset, josta ei ole tehty ilmoitusta GATT 1994 -sopimuksen XVI artiklan 1 kohdan ja tämän artiklan määräysten mukaisesti, voi kiinnittää toisen jäsenen huomion asiaan. Mikäli epäillystä tuesta ei tämän jälkeen viipymättä tehdä ilmoitusta, sellainen jäsen voi itse tuoda kyseisen epäillyn tuen komitean tietoon.

25.11 Jäsenten on raportoitava viipymättä komitealle kaikki tasoitustulleja koskevat valmistelevat tai lopulliset toimet. Sellaisten raporttien tulee olla saatavilla sihteeristössä muiden jäsenten tarkastettavaksi. Jäsenten on myös toimitettava puolivuosiraportit kaikista tasoitustullitoimenpiteistä, joihin on ryhdytty edellisen kuuden kuukauden aikana. Puolivuotisraportit toimitetaan sovitun vakiokaavakkeen muodossa.

25.12 Jäsenen on tehtävä ilmoitus komitealle siitä, a) mitkä sen viranomaisista ovat toimivaltaisia käynnistämään ja suorittamaan 11 artiklassa tarkoitettuja tutkimuksia, ja b) sen kotimaiset menettelymuodot, jotka sääntelevät sellaisten tutkimusten käynnistämistä ja suorittamista.

Artikla 26

Valvonta

26.1 Komitean tulee tutkia joka kolmas vuosi pidettävissä erityisistunnoissa uudet ja täydelliset ilmoitukset, jotka sille on toimitettu GATT 1994 -sopimuksen XVI artiklan 1 kohdan ja tämän sopimuksen 25 artiklan 1 kohdan nojalla. Ilmoitukset, jotka sille on toimitettu välivuosina (ajantasalle saattamista koskevat ilmoitukset), on tutkittava komitean jokaisessa säännönmukaisessa kokouksessa.

26.2 Komitean tulee tutkia raportit, jotka sille on toimitettu 25 artiklan 11 kohdan nojalla, komitean jokaisessa säännönmukaisessa kokouksessa.

OSA VIII

KEHITYSMAAJÄSENET

Artikla 27

Kehitysmaajäsenten erityis- ja erilliskohtelu

27.1 Jäsenet toteavat eri tukimuodoilla olevan tärkeän merkitys kehitysmaajäsenten taloudellisissa kehittämisohjelmissa.

27.2 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan kieltoa ei sovelleta

a) VII liitteessä viitattuihin kehitysmaajäseniin.

b) muihin kehitysmaajäseniin ensimmäisen kahdeksan vuodenaikana laskettuna WTO-sopimuksen voimaantulosta, ellei 4 kohdan määräyksistä muuta johdu.

27.3 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan kieltoa ei sovelleta kehitysmaihin viiden vuoden pituisena määräaikana, eikä sitä sovelleta kaikkein vähiten kehittyneisiin maihin kahdeksan vuodenpituisena määräaikana laskettuna WTO-sopimuksen voimaantulopäivästä.

27.4 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetun kehitysmaajäsenen tulee luopua vientituistaan kahdeksan vuoden määräajan kuluessa, mieluummin asteittain. Kehitysmaajäsen ei kuitenkaan saa lisätä vientitukiensa (54) määrää, ja sen tulee luopua niistä lyhyemmässä määräajassa, kuin mitä tässä määräyksessä tarkoitetaan, milloin sellaiset vientituet eivät ole yhdenmukaiset sen kehitykseen liittyvien tarpeiden kanssa. Mikäli kehitysmaajäsen arvioi tarpeelliseksi käyttää sellaisia tukia kahdeksan vuoden määräajan jälkeen, sen tulee aloittaa neuvottelut viimeistään vuotta ennen tämän määräajan päättymistä komitean kanssa, jonka on päätettävä, tutkittuaan kaikki kyseisen jäsenen talouteen, rahoitukseen ja kehitystarpeisiin liittyvät seikat, onko määräajan pidentäminen perusteltua. Mikäli komitea katsoo, että määräajan pidentäminen on perusteltua, kyseisen kehitysmaajäsenen on järjestettävä vuosittain neuvottelut komitean kanssa tukien säilyttämisen tarpeellisuuden arvioimiseksi. Mikäli komitea ei tee sellaista arviota, kehitysmaajäsenen tulee poistaa jäljellä olevat vientituet kahden vuoden kuluessa viimeisen hyväksytyn määräajan päättymisestä.

27.5 Kehitysmaajäsenen, jonka tietty tuote on saavuttanut vientikilpailukyvyn, on poistettava kyseiselle tuotteelle tai kyseisille tuotteille myönnettävät vientituet kahden vuoden määräajassa. Liitteessä VII tarkoitetun maan, jonka yksi tai useampi tuote on saavuttanut vientikilpailukyvyn, tulee kuitenkin poistaa vientituet sellaisten tuotteiden osalta asteettain 8 vuoden määräajan kuluessa.

27.6 Tietyn tuotteen vientikilpailukyvyn katsotaan olevan olemassa, mikäli maan kyseisen tuotteen vienti on saavuttanut vähintään 3,25 prosentin maailman markkinaosuuden kyseisen tuotteenkaupassa kahden perättäisen kalenterivuoden aikana. Vientikilpailukyvyn tulee olla olemassa joko a) perustuen vientikilpailukyvyn saavuttaneen maan ilmoitukseen tai b) perustuen sihteeristön jäsenen pyynnöstä tekemään laskelmaan. Tämän kohdan tarkoittamassa mielessä tuote määritellään harmonisoidun nimikkeistön jakson tasolla. Jäsenet sopivat, että komitean tulee tarkastaa tämän määräyksen soveltaminen viiden vuoden kuluessa WTO-sopimuksen voimaantulopäivästä.

27.7 4 artiklan määräyksiä ei sovelleta kehitysmaajäseneen vientitukien osalta siinä tapauksessa, että vientituet ovat 2 5 kohtien määräysten mukaisia. Siinä tapauksessa kyseeseen tulevat 7 artiklan asianomaiset määräykset.

27.8 Kehitysmaajäsenten myöntämän tuen osalta sen ei oleteta johtavan 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla tässä sopimuksessa määritelty vakavaan haittaan. Sellainen 9 kohdassa määritellyn mukainen vakava haitta on osoitettava myönteisellä näytöllä 6 artiklan 3 8 kohdan määräysten mukaisesti.

27.9 Kehitysmaajäsenen myöntämän tai ylläpitämän muun kuin 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen riitautettavissa olevien tukien osalta kannetta ei voi nostaa tämän sopimuksen 7 artiklan nojalla, ellei sellaisen tuen katsota johtavan GATT 1994 -sopimuksessa päätettyjen tariffimyönnytysten tai muiden siitä johtuvien velvoitteiden mitätöitymiseen tai heikkenemiseen tavalla, että toisen jäsenen vastaavan tuotteen maahantuonti tukea myöntävän kehitysmaajäsenen markkinoille syrjäytyy tai estyy, tai ellei kotimaiselle teollisuudelle aiheudu vahinkoa tuojajäsenen markkinoilla.

27.10 Kehitysmaajäsenen alueelta peräisin olevan tuotteen osalta suoritettava tasoitustullitutkimus tulee saattaa päätökseen heti, kun kyseiset viranomaiset katsovat, että

a) kyseiselle tuotteelle myönnettävän tuen kokonaismäärä ei ylitä 2 prosenttia sen arvosta laskettuna yksikköä kohden; tai

b) tukea saavien maahantuotujen tuotteiden määrä vastaa alle 4 prosenttia vastaavien tuotteiden maahantuonnin kokonaismäärästä tuontimaassa, ellei niiden kehitysmaajäsenten alueilta, joiden maakohtaiset tuontiosuudet ovat alle 4 prosenttia, tapahtuva tuonti kokonaisuudessaan vastaa yli 9 prosenttia tuojajäsenen vastaavien tuotteiden kokonaistuonnista.

27.11 Niiden jäsenten osalta, joita tarkoitetaan 27 artiklan 2 kohdan b alakohdassa ja jotka ovat poistaneet vientituet ennen WTO-sopimuksen voimaantulopäivästä lasketun 8 vuoden määräajan päättymistä, samoin kuin liitteessä VII lueteltujen jäsenten osalta, 9 kohdan a alakohdassa tarkoitettu luku on 3 prosenttia 2 prosentin sijasta. Tätä määräystä sovelletaan siitä päivästä lukien, kun vientitukien poistamisesta on tehty ilmoitus komitealle ja niin pitkään, kun ilmoituksen tehnyt jäsen on myöntämättä vientitukia. Tämä määräys lakkaa olemasta voimassa 8 vuoden kuluttua WTO-sopimuksen voimaantulopäivästä.

27.12 Tämän sopimuksen 15 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tuen vähäisyyttä arvioitaessa tulee noudattaa 10 ja 11 kohdan määräyksiä.

27.13 Tämän sopimuksen III osan määräyksiä ei sovelleta lainojen suoraan anteeksiantoon, sosiaalikustannusten peittämiseen tarkoitettuihin tukiin, missä tahansa muodossa, mukaanlukien valtion tuloista luopuminen tai muut vastuiden siirrot, milloin sellaiset tuet myönnetään kehitysmaajäsenten yksityistämisohjelman osana tai sellaiseen liittyvänä edellyttäen että sekä sellainen ohjelma että kyseiset tuet ovat voimassa rajoitetun ajan, ja ne ilmoitetaan komitealle, ja että ohjelma tähtää kyseessä olevan yrityksen mahdolliseen yksityistämiseen.

27.14 Komitean tulee asianosaisen jäsenen pyynnöstä tarkastaa kehitysmaajäsenen tietty vientitukikäytäntö sen selvittämiseksi, onko käytäntö sen kehitystarpeiden mukainen.

27.15 Komitean tulee asianosaisen kehitysmaajäsenen pyynnöstä tarkastaa tietty tasoitustullitoimenpide sen selvittämiseksi, onko sitä sovellettu edellä 10 ja 11 kohdan määräysten mukaisesti kyseiseen kehitysmaajäseneen.

OSA IX

SIIRTYMÄKAUDEN JÄRJESTELYT

Artikla 28

Olemassaolevat ohjelmat

28.1 Tukiohjelmat, jotka on perustettu jäsenen alueella ennenkuin jäsen allekirjoitti WTO-sopimuksen ja jotka ovat yhteensopimattomia tämän sopimuksen määräysten kanssa, tulee

a) ilmoittaa komitealle viimeistään 90 päivää ennen WTO-sopimuksen voimaantuloa tämän jäsenen osalta;

b) saattaa tämän sopimuksen määräysten mukaiseksi kolmen vuoden kuluessa siitä, kun WTO-sopimus tulee voimaan tämän jäsenen osalta, ja siihen asti niihin ei sovelleta tämän sopimuksen II osan määräyksiä.

28.2 Jäsenen ei tule laajentaa sellaisen ohjelman soveltamisalaa, eikä ohjelmaa tule uusia sen voimassaolon päättyessä.

Artikla 29

Siirtyminen markkinatalouteen

29.1 Jäsenet, jotka ovat siirtymässä suunnitelmataloudesta vapaaseen yrittämiseen perustuvaan markkinatalousjärjestelmään, voivat ottaa käyttöön sellaisen siirtymävaiheen kannalta tarpeellisia ohjelmia ja toimenpiteitä.

29.2 Sellaisten jäsenten ollessa kyseessä 3 artiklan mukaiset tukiohjelmat, joista on tehty ilmoitus jäljempänä 3 kohdanmukaisesti, on poistettava tai saatettava ne 3 artiklan mukaisiksi 7 vuoden kuluessa WTO-sopimuksen voimaantulopäivästä. Sellaisessa tapauksessa 4 artiklaa ei sovelleta. Lisäksi samana ajanjaksona:

a) edellä 6 artiklan 1 kohdan d) alakohdan mukaisia tukiohjelmia ei voida riitauttaa 7 artiklan nojalla;

b) muiden riitautettavissa olevien tukien osalta sovelletaan 27 artiklan 9 kohtaa.

29.3 3 artiklan mukaisista tukiohjelmista tulee tehdä ilmoitus komitealle aikaisimpana mahdollisena ajankohtana WTO-sopimuksen voimaantulon jälkeen. Sellaisia tukia koskevat täydentävät ilmoitukset voidaan tehdä kahden vuoden kuluessa WTO-sopimuksen voimaantulopäivästä.

29.4 Poikkeuksellisissa olosuhteissa edellä 1 kohdassa tarkoitetuille jäsenille voidaan sallia poikkeamia niiden ilmoitetuista ohjelmista ja toimenpiteistä sekä komitean laatimasta aikataulusta, mikäli sellaiset poikkeamat katsotaan siirtymävaiheen kannalta tarpeellisiksi.

OSA X

RIITOJEN RATKAISEMINEN

Artikla 30

GATT 1994 -sopimuksen XXII ja XXIII artiklan määräyksiä, niin kuin niitä on kehitetty ja sovellettu riitojen ratkaisua koskevassa sopimuksessa, on sovellettava tämän sopimuksen nojalla käytäviin neuvotteluihin ja riitojen ratkaisuun, ellei tässä sopimuksessa nimenomaisesti toisin määrätä.

OSA XI

LOPPUMÄÄRÄYKSET

Artikla 31

Väliaikainen soveltaminen

6 artiklan 1 kohdan määräyksiä ja 8 artiklan ja 9 artiklan määräyksiä tulee soveltaa 5 vuoden jakson aikana WTO-sopimuksen voimaantulosta lukien. Viimeistään 180 päivää ennen tämän määräajan päättymistä komitean tulee tarkastaa noiden määräysten soveltaminen sen päättämiseksi, jatketaanko niiden soveltamista joko nyt laaditussa tai korjatussa muodossa.

Artikla 32

Muut loppumääräykset

32.1 Toisen jäsenen myöntämän tuen vastaiseen erityiseen toimeen voidaan ryhtyä vain GATT 1994 -sopimuksen mukaisesti tässä sopimuksessa tulkitulla tavalla (55).

32.2 Varaumia ei saa tehdä mihinkään tämän sopimuksen määräyksiin ilman muiden jäsenten suostumusta.

32.3 Ellei 4 kohdasta muuta johdu, tämän sopimuksen määräyksiä sovelletaan sellaisiin tutkimuksiin ja olemassa olevien toimenpiteiden tarkastamiseen, jotka on käynnistetty hakemusten perusteella, jotka on tehty WTO-sopimuksen voimantulopäivänä tai sen jälkeen.

32.4 Olemassa olevien tasoitustullitoimenpiteiden ollessa kyseessä niiden katsotaan 21 artiklan 3 kohdan tarkoituksia varten tulleen otetun käyttöön viimeistään WTO-sopimuksen voimaantulopäivänä, paitsi niissä tapauksissa, joissa jäsenen tuolloin voimassaolevassa kansallisessa lainsäädännössä jo oli sanotussa kohdassa tarkoitettu määräys.

32.5 Jokaisen jäsenen on ryhdyttävä tarpeellisiin luonteeltaan yleisiin tai erityisiin toimiin sen varmistamiseksi, että sen lait, asetukset ja hallinnolliset menettelyt ovat tämän sopimuksen määräysten mukaisia siltä osin, kuin niitä sovelletaan kyseiseen jäseneen, viimeistään WTO-sopimuksen tullessa voimaan asianomaisen jäsenen osalta.

32.6 Jokainen jäsen tiedottaa komitealle kaikista sellaisista lakiensa ja asetustensa muutoksista, joilla on merkitystä tämän sopimuksen kannalta, sekä muutoksista näiden lakien ja asetusten soveltamisessa.

32.7 Komitea tarkastelee vuosittain tämän sopimuksen soveltamista ja toimintaa ottaen huomioon sen tavoitteet. Komitea tiedottaa vuosittain tavarakauppaneuvostolle näiden tarkastelujen kattamien ajanjaksojen aikana tapahtuneesta kehityksestä.

32.8 Sopimuksen liitteet ovat erottamaton osa sopimusta.

LIITE I

ESIMERKKILISTA VIENTITUKITOIMISTA

a) Valtion välitön tuki yritykselle tai tuotannonalalle sen tosiasiallisen vientitoiminnan mukaan.

b) Valuutanpito-oikeus ja muut samanlaiset järjestelmät, jotka merkitsevät lisäetua viennille.

c) Valtion toimesta tai tuella määrättävät sisäiset rahtimaksut vientikuljetuksille ehdoin, jotka ovat kotimaankuljetuksia edullisempia.

d) Valtion tai sen eri elinten toimesta suoraan tai välillisesti tapahtuvan maahantuotavien tai kotimaisten tuotteiden tai palvelujen toimittaminen vientitavaran valmistuksessa käytettäväksi ehdoilla, jotka ovat edullisempia kuin vastaavien tai suoraan kilpailevien, kotimaan markkinoita varten valmistettavien tuotteiden tai palvelujen tuottamiseen myönnetään, jos mainitut ehdot (tavaroille) ovat edullisempia kuin kaupallisesti maailmanmarkkinoilla niiden viejille saatavilla olevat (56) ehdot.

e) Täysimääräinen tai osittainen vapautus, palautus tai nimenomaa viennille myönnettävä maksuajan lykkäys, kun kysymys on teollisten tai kaupallisten yritysten maksamista tai maksettaviksi kuuluvista välittömistä veroista (57) tai sosiaaliturvamaksuista (58).

f) Vientiin yleensä tai tiettyyn vientitapahtumaan suorasti liittyvien erityisalennusten myöntäminen yli niiden alennusten, joita myönnetään kotimaiseen kulutukseen tapahtuvalle tuotannolle välittömien verojen laskentaperustetta määrättäessä.

g) Vapautus tai palautus, joka myönnetään vientituotteiden tuotannon ja jakelun yhteydessä välillisistä veroista siltä osin kuin nämä ylittävät vastaavien kotimaiseen kulutukseen valmistettujen tuotteiden tuotannon ja jakelun yhteydessä perittävät välilliset verot.

h) Vapautus, palautus tai maksunlykkäys, joka myönnetään vientituotteiden tuottamiseen käytettävistä tavaroista tai palveluista aikaisemmassa vaiheessa perittäville, kumulatiivisille välillisille veroille yli sen vastaavan edun, mikä myönnetään vastaavien kotimaan kulutukseen myytävien tuotteiden tuottamiseen käytettävistä tavaroista tai palveluista, kuitenkin sillä edellytyksellä, että kyseinen verovapaus, veronpalautus tai veronmaksulykkäys voidaan myöntää vientitavaroiden aikaisemmassa vaiheessa kannetuille, kumulatiivisille välillisille veroille myös siinä tapauksessa, että vastaavaa etua ei myönnetä vastaaville kotimaan kulutukseen myytäville tuotteille, mikäli aikaisemmassa vaiheessa kannetut, kumulatiiviset välilliset verot peritään vientituotteeseen tosiasiallisesti sisältyvästä tavarasta (josta on tehty normaali vähennys raaka-ainehukasta) (59). Tätä määräystä tulee tulkita tuotantoprosessissa käytettävien tuotantopanosten kulutusta koskevien liitteen II ohjeiden mukaisesti.

i) Tuonnin yhteydessä perittävien verojen ja maksujen täysimääräinen tai osittainen palauttaminen siltä osin kuin ne ylittävät vientituotteeseen tosiasiallisesti sisältyvästä tavarasta (josta on tehty normaali vähennys raaka-ainehukasta) perittävät vastaavat verot ja maksut, kuitenkin niin, että yritys voi tästä ehdosta osalliseksi päästäkseen erityistapauksissa käyttää tuontitavaran kanssa täysin samanarvoista ja sitä laadultaan ja ominaisuuksiltaan vastaavaa kotimarkkinatavaraa, jos tuonti- ja vientitapahtumat sijoittuvat molemmat suhteellisen lyhyelle,yleensä korkeintaan kahden vuoden ajanjaksolle. Tätä määräystä tulee tulkita tuotantoprosessissa käytettävien tuotantopanosten kulutusta koskevien, II liitteessä olevien ohjeiden ja tullinpalautusjärjestelmien toteamisesta vientituiksi substituutiotapauksissa koskevan, III liitteessä olevan ohjeenmukaisesti.

j) Hallitusten (tai niiden valvomien erityiselinten) ylläpitämät vientiluottotakuu- tai vakuutusjärjestelyt, vakuutus- tai takuuohjelmat vientituotteiden kustannusten kohoamisen varalta tai järjestelyt vaihtokurssiriskien varalta tuen saajalle edullisin ehdoin, jotka ovat selvästi riittämättömiä kattamaan järjestelyistä ajan mittaan koituvat toimintakulut ja tappiot.

k) Hallitusten (tai niiden valvomien ja/tai niiden valtuuttamina toimivien erityiselinten) myöntämät vientiluotot, joiden korko alittaa sen koron, joka myöntäjien on tosiasiallisesti maksettava näin käytetyistä varoista (tai jonka ne joutuisivat kansainvälisiltä pääomamarkkinoilta lainatessaan maksamaan saadakseen varoja käyttöönsä yhtä pitkäksi laina-ajaksi samana valuuttana, jona vientiluotto on myönnetty), tai viejille tai rahalaitoksille luotonotoista aiheutuvien kustannusten maksaminen kokonaan tai osittain valtion varoista, sikäli kun luotot käytetään olennaisen edun varmistamiseen vientiluottoehdoissa.

Mikäli jäsen kuitenkin on virallisia vientiluottoja koskevan kansainvälisen sitoumuksen osapuoli, johon 1 päivänä tammikuuta 1979 kuului vähintään kaksitoista tämän sopimuksen alkuperäistä jäsenmaata (tai seuraaja sitoumuksen jonka nuo alkuperäiset jäsenet ovat hyväksyneet), tai jos jokin jäsenmaa käytännössä soveltaa kyseisen sitoumuksen korkoprosentteja koskevia määräyksiä, mainittujen määräysten mukaista vientiluottomenettelyä ei pidetä tässä sopimuksessa kiellettynä vientitukena.

l) Mikä tahansa muu maksu julkisessa tilinpidossa, joka on GATT 1994 -sopimuksen XVI artiklan tarkoittama vientituki.

LIITE II

TUOTANTOPROSESSISSA (60) KÄYTETTÄVIÄ TUOTANTOPANOKSIA KOSKEVAT OHJEET

I

1. Välillisten verojen alentamista koskevat järjestelyt voivat sallia vientituotteiden valmistuksessa (josta on tehty normaalivähennys raaka-ainehukasta) käytettävistä tuotantopanoksista aikaisemmassa vaiheessa kannettujen kumulatiivisten välillisten verojen vapautuksen, palautuksen tai niitä koskevan maksujen lykkäyksen. Vastaavasti alennusohjelmissa voidaan sallia vientituotteiden valmistuksessa (josta on tehty normaali vähennys raaka-ainehukasta) käytettävistä tuotantopanoksista kannettujen tuontimaksujen palautus.

2. Tämän sopimuksen I liitteessä tarkoitettu esimerkkilista vientitukitoimista viittaa h ja i kohdissa käytettyyn käsitteeseen "vientituotteen valmistuksessa käytetyt tavarat". Kohdan h nojalla välillisten verojen alentamista koskevat järjestelyt voivat muodostua vientitueksi siinä määrin, kuin ne merkitsevät liiallista vapautusta aikaisemmassa vaiheessa kannetuista kumulatiivisista välillisistä veroista, niiden palauttamista tai niitä koskevaa maksujen lykkäystä sellaisten verojen osalta, jotka tosiasiassa kannetaan vientituotteiden valmistuksessa käytettyjen tavaroiden osalta. Kohdan i nojalla palautusohjelmat voivat muodostua vientitueksi siinä määrin, kuin ne merkitsevät liiallista vapautusta sellaisten tavaroiden osalta kannettavista tuontiveroista ja -maksuista, joita käytetään vientituotteiden valmistuksessa. Molemmissa kohdissa säädetään, että normaali raaka-ainehukasta tehty vähennys tulee tehdä vientituotteiden valmistuksessa käytettäviä tavaroita koskevien selvitysten perusteella. Edellä i kohdassa säädetään myös korvautumisesta, milloin se katsotaan tarkoituksenmukaiseksi.

II

Tutkittaessa osana tämän sopimuksen nojalla suoritettavaa tasoitustullitutkimusta käytetäänkö tavarat vientituotteiden valmistuksessa, tutkivien viranomaisten tulisi edetä ottaen huomioon seuraavaa:

1. Mikäli väitetään, että välillisten verojen alentamista koskeva järjestely tai palautusohjelma merkitsee tukea sillä perusteella, että vientituotteen valmistuksessa käytettyjen tavaroiden osalta välillisiä verojen tai tuontimaksuja on palautettu liikaa, tutkimusta suorittavien viranomaisten tulisi ensiksi esittää arvio siitä, onko vientimaan hallituksella käytössään tarkistusjärjestelmä tai -menetelmä sen vahvistamiseksi, mitkä tavarat ja missä määrin käytetään vientituotteen valmistuksessa, ja käyttääkö se sitä. Milloin sellaisen järjestelmän tai menetelmän katsotaan olevan käytössä, tutkimusta suorittavien viranomaisten tulisi sen jälkeen tutkia tarkistusmenetelmät sen arvioimiseksi, ovatko ne tarkoituksenmukaisia, tarkoitusperien kannalta tehokkaita, ja perustuvatko ne vientimaassa yleisesti hyväksyttyihin kaupallisiin käytäntöihin. Tutkimusta suorittavat viranomaiset voivat katsoa tarpeelliseksi suorittaa, tämän sopimuksen 12 artiklan 6 kohdan mukaisesti, tiettyjä käytännön kokeita tietojen oikeellisuuden varmistamiseksi tai vakuuttuakseen siitä, että tarkistusmenettelyjä käytetään tehokkaasti.

2. Mikäli käytössä ei ole tarkistusjärjestelmää tai -menettelyjä, milloin se ei ole tarkoituksenmukainen, tai milloin sellainen tarkistusmenettely on luotu ja se katsotaan tarkoituksenmukaiseksi, mutta sitä ei katsota tosiasiassa sovellettavan tai sitä ei katsota sovellettavan tehokkaasti, vientimaan tarvitsisi suorittaa todellisuudessa käytettyihin tavaroihin perustuvia lisätutkimuksia sen arvioimiseksi, onko palautuksia suoritettu liikaa. Mikäli tutkivat viranomaiset arvioivat ne tarpeellisiksi, lisätutkimukset suoritettaisiin 1 kohdan mukaisesti.

3. Tutkimusta suorittavien viranomaisten tulisi pitää valmistuksessa käytettäviä tavaroita siihen fyysisesti kuuluvina, mikäli sellaisia valmistuksessa käytettäviä tavaroita käytetään tuotantoprosessissa, ja ne ovat fyysisenä osana vientituotetta.Jäsenet ottavat huomioon, ettei valmistuksessa käytettävän tavaran tarvitse olla lopputuotteessa samassa muodossa, kuin missä se tuli tuotantoprosessiin.

4. Arvioitaessa tietyn vientituotteen valmistuksessa käytetyn tavaran määrä, "raaka-ainehukasta tehty normaali vähennys" tulisi ottaa huomioon, ja sellaista hukkaa tulisi pitää vientituotteen valmistuksessa aiheutuneena. Käsite "hukka" viittaa siihen osuuteen tietystä valmistuksessa käytetystä tavarasta, jolla ei ole itsenäistä tehtävää valmistusprosessissa, joka aiheutuu vientituotteen valmistuksessa (sellaisista syistä kuten tehottomuuksista johtuen), ja jota valmistaja ei korvaa, käytä eikä myy.

5. Tutkimusta suorittavien viranomaisten arviossa siitä, onko vaadittu vähennys raaka-ainehukasta "normaali", tulisi tuotantoprosessin luonne, vientimaan teollisuuden keskimääräinen kokemus ja muut tekniset näkökohdat ottaa huomioon siinä määrin, kuin se katsotaan perustelluksi. Tutkimusta suorittavien viranomaisten tulisi pitää mielessä, että tärkeä kysymys on, ovatko vientiä harjoittavan jäsenen viranomaiset laskeneet oikealla tavalla aiheutuneen hukan määrän, milloin tietty määrä on tarkoitus sisällyttää veron tai tullin alennukseen tai palautukseen.

LIITE III

OHJESÄÄNNÖT TULLIN PALAUTUSJÄRJESTELMIEN TOTEAMISESTA VIENTITUIKSI SUBSTITUUTIOTAPAUKSISSA

I

Tullin palautusjärjestelmissä voidaan varautua maksamaan takaisin tai peruuttamaan tuontiveroja ja -maksuja sellaisten tavaroiden osalta, joita käytetään muun tuotteen valmistukseen, ja kyseinen muu tuote maasta vietäessä sisältää kotimaisia tavaroita, jotka vastaavat laadultaan ja ominaisuuksiltaan maahan tuotuja tavaroita. Tämän sopimuksen I liitteessä olevan vientitukia koskevan esimerkkiluettelon i kohdan mukaan tällaisten tullinpalautusjärjestelmien voidaan katsoa sisältävän vientitukea siltä osin kuin tullinpalautusvaatimuksen kohteena olevista tarvikkeista alunperin perityistä tuontiveroista ja -maksuista maksetaan liian suuria palautuksia.

II

Tutkittaessa korvaavaa tullinpalautusjärjestelmää tämän sopimuksen nojalla suoritettavan tasoitustullitutkimuksen osana, tutkimusta suorittavien viranomaisten tulisi lähteä seuraavista seikoista:

1. Esimerkkilistan i kohdassa määrätään, että kotimarkkinoilla valmistettuja tavaroita voidaan käyttää maahan tuotavien tuotteen valmistukseen käytettävien tavaroiden sijasta vientiin tarkoitetun tuotteen valmistuksessa edellyttäen, että näitä tavaroita käytetään samassa määrin, ja että ne ovat laadultaan ja ominaisuuksiltaan verrattavissa maahan tuotuihin tavaroihin. Tarkistusjärjestelmän tai -menettelyn olemassaolo on tärkeää, koska se tekee vientiä harjoittavan jäsenen hallitukselle mahdolliseksi varmistaa ja osoittaa, että valmistukseen käytettävien tavaroiden määrä, joiden osalta tullinpalautusvaatimus esitetään, ei missään muodossa ylitä vastaavien vientiin menevien tuotteiden määrää, eikä tuontiverojen tai -maksujen palautuksia siten makseta suuremmassa määrin takaisin kyseisille maahan tuoduille tavaroille, kuin alunperin kannettiin veroa.

2. Mikäli epäillään, että korvaavan tullinpalautusjärjestelmän kautta annetaan tukea, tutkimusta suorittavien viranomaisten tulisi ensiksi päätyä arvioon, onko vientiä harjoittavan jäsenen hallituksella käytössään tarkistusjärjestelmä tai -menetelmä, ja käyttääkö se sitä. Milloin sellaisen järjestelmän tai menetelmän katsotaan olevan käytössä, tutkimusta suorittavien viranomaisten tulisi sen jälkeen tutkia tarkistusmenetelmät sen arvioimiseksi, ovatko ne tarkoituksenmukaisia, tarkoitusperien kannalta tehokkaita ja perustuvatko ne vientimaassa yleisesti hyväksyttyihin kaupallisiin käytäntöihin. Siinä määrin kuin menettelyjen katsotaan täyttävän nämä vaatimukset, ja niitä sovelletaan tehokkaasti, tuen ei lähtökohtaisesti oleteta olevan olemassa. Tutkimusta suorittavat viranomaiset voivat katsoa tarpeelliseksi suorittaa, tämän sopimuksen 12 artiklan 6 kohdan mukaisesti, tiettyjä käytännönkokeita tietojen oikeellisuuden varmistamiseksi tai vakuuttuakseen siitä, että tarkistusmenettelyjä sovelletaan tehokkaasti.

3. Milloin käytössä ei ole tarkistusmenettelyjä, milloin ne eivät ole tarkoituksenmukaisia, tai milloin sellaiset tarkistusmenettelyt on luotu ja ne katsotaan tarkoituksenmukaisiksi, mutta niitä ei katsota tosiasiassa sovellettavan tai niitä ei katsota sovellettavan tehokkaasti, tuki saattaa olla kyseessä. Näissä tapauksissa vientiä harjoittavan jäsenen tarvitsisi suorittaa todellisuudessa tapahtuneisiin maksusuorituksiin perustuvia lisätutkimuksia sen arvioimiseksi, onko palautuksia suoritettu liikaa. Mikäli tutkimusta suorittavat viranomaiset arvioivat ne tarpeellisiksi, lisätutkimukset suoritetaan 2 kohdan mukaisesti.

4. Korvaavan tullinpalautusjärjestelmän olemassaoloa koskevan määräyksen, jonka nojalla viejät voivat valita tietyt tuontitoimitukset, joiden osalta tullinpalautusta vaaditaan, ei itsessään tulisi katsoa merkitsevän, että tukea myönnetään.

5. Tuontimaksujen liiallisen palauttamisen i kohdan tarkoittamassa merkityksessä tulisi katsoa olevan kyseessä, milloin hallitukset ovat maksaneet korkoa tullinpalautusjärjestelmän perusteella takaisin maksetuille rahoille, siinä määrin kuin korkoja tosiasiassa maksettiin tai piti maksaa.

LIITE IV

KOKONAISARVOSTA LASKETTAVAN TUEN SUURUUDEN MÄÄRITTELY (6 ARTIKLAN 1 KOHDAN A ALAKOHTA) (61)

1. Edellä 6 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti tehtävä tuen suuruuden laskeminen tule tehdä laskemalla tukea antavalle hallitukselle aiheutuvat kustannukset.

2. Paitsi jos 3 5 kohdassa toisin määrätään, arvioitaessa, ylittääkö kokonaistuen osuus 5 prosenttia tuotteen arvosta, tuotteen arvo tulee laskea vastaanottajayrityksen (62) myynnin kokonaisarvosta siltä edeltävältä kahdentoista kuukauden ajanjaksolta, jolta myyntiä koskevat tiedot ovat saatavissa, ja joka edeltää ajanjaksoa, jona tukea on myönnetty (63).

3. Mikäli tuki kytketään tietyn tuotteen tuotantoon tai myyntiin, tuotteen arvo tulee laskea tuolle tuotteen osalle tulevasta vastaanottajayrityksen myynnin kokonaisarvosta siltä edeltävältä kahdentoista kuukauden ajanjaksolta, jolta myyntiä koskevat tiedot ovat saatavissa, ja joka edeltää ajanjaksoa, jona tukea on myönnetty.

4. Mikäli vastaanottajayritys on käynnistymisvaiheessa, vakavan vahingon katsotaan aiheutuvan, mikäli kokonaistuen osuus ylittää 15 prosenttia yritykseen sijoitetusta pääomasta. Tämän kohdan tarkoitusta varten käynnistymisvaihe kestää enintään ensimmäisen tuotantovuoden (64).

5. Mikäli vastaanottajayritys sijaitsee maassa, joka kärsii voimakkaasta inflaatiosta, tuotteen arvo tulee laskea vastaanottajayrityksen kokonaismyynnistä (tai tuotteen osalle tulevasta kokonaismyynnistä, milloin tuki on kytketty) edeltävänä vuonna sitä kuukautta edeltävän kahdentoista kuukauden aikana toteutuneen inflaatiokehityksen vaikutus poistettuna, jona tuki myönnettiin.

6. Laskettaessa kokonaistuen taso tiettynä vuonna, eri ohjelmien nojalla ja eri viranomaisten toimesta jäsenen alueella annetut tuet tulee laskea yhteen.

7. Ennen WTO-sopimuksen voimaantuloa myönnetyt tuet, joista saatava hyöty kohdistuu tulevaan tuotantoon, tulee ottaa huomioon kokonaistuen tasoa laskettaessa.

8. Tukia, joita ei voida riitauttaa tämän sopimuksen asianomaisten määräysten nojalla, ei tule ottaa huomioon laskettaessa tuen suuruutta edellä 6 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti.

LIITE V

VAKAVAA VAHINKOA KOSKEVAN TODISTUSAINEISTON TÄYDENTÄMISTÄ KOSKEVAT MENETTELYT

1. Jokaisen jäsenen tulee työskennellä yhteistyössä paneelin tai sen alaisten toimielimien kanssa edellä 7 artiklan 4 6 kohdan mukaisessa menettelyssä tutkiman todistusaineiston täydentämiseksi. Riidan osapuolten ja jokaisen asianosaisen kolmannen jäsenmaan tulee ilmoittaa DSB:lle niin pian kuin 7 artiklan 4 kohtaan on vedottu sen vastuullisen toimielimen nimi, joka hallinnoi tätä määräystä sen omalla alueella, ja menettelymuodot, joita käytetään tietoja koskevien vaatimusten tyydyttämiseksi.

2. Tapauksissa, joissa jutut siirretään DSB:lle 7 artiklan 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla, DSB:n tulee pyynnöstä käynnistää menettely sellaisten tietojen saamiseksi tukea myöntävän jäsenen hallitukselta, jotka ovat välttämättömiä tukien olemassaolon ja määrän, tukea saavien yritysten kokonaismyynnin arvon määrittämiseksi samoin kuin niiden tietojen saamiseksi, jotka ovat välttämättömiä tukea saavan tuotteen aiheuttamien haitallisten vaikutusten arvioimiseksi (65). Menettely voi käsittää, milloin se katsotaan tarkoituksenmukaiseksi, tukea myöntävälle jäsenelle ja valituksen tehneen jäsenelle esitettävien kysymysten esittelyn tietojen saamiseksi samoin kuin riidan osapuolten saatavilla olevien tietojen selventämiseksi ja yksityiskohtien saamiseksi edellä VII osassa tarkoitettua ilmoitusmenettelyä käyttämällä (66).

3. Siinä tapauksessa, että kolmannen maan markkinoilla esiintyy vaikutuksia, riidan osapuoli voi kerätä tietoja, mukaanlukien kolmannen maan hallitukselle esitettävät kysymykset, jotka ovat välttämättömiä haitallisten vaikutusten arvioimiseksi ja joita ei muutoin ole kohtuullisella tavalla saatavissa valituksen tehneeltä eikä tukea myöntävältä jäseneltä. Vaatimus tulisi esittää tavalla, että se ei aiheuta kolmantena osapuolena olevalle jäsenelle kohtuutonta rasitusta. Erityisesti sellaisen jäsenen ei edellytetä tekevän markkina- tai hinta-analyyseja tuossa tarkoituksessa. Tietojen, joita tulee antaa, tulee olla sellaisia, jotka ovat jo saatavilla, tai jotka jäsenmaa voi hankkia valmiina (esimerkiksi uusimmat tilastot, jotka asianomaiset tilastoviranomaiset ovat jo keränneet, mutta joita ei vielä ole julkaistu, kyseessä olevan tuotteen tuontimääriä ja tullausarvoa koskevat tullitilastot, jne.). Jos riidan osapuolena oleva jäsen suorittaa kuitenkin yksityiskohtaisen markkina-analyysin omalla kustannuksellaan, kolmantena osapuolena olevan jäsenen viranomaisten tulee helpottaa sellaiseen ryhtyneen henkilön tai yrityksen tehtävää, ja sellaiselle henkilölle tai yritykselle tulee antaa kaikki sellaiset tiedot, joita hallitus ei normaalisti katso luottamuksellisiksi.

4. DSB:n tulee määrätä edustaja, jonka tehtävänä on helpottaa tietojenkeruumenettelyä. Edustajan yksinomaisena tehtävänä tulee olla niiden tietojen täydentäminen määräajassa, jotka katsotaan välttämättömiksi helpottamaan riidan nopeaa monenvälistä tarkastusta myöhemmässä vaiheessa. Edustaja voi erityisesti esittää keinoja hankkia tehokkaimmalla tavalla tarpeelliset tiedot samoin kuin rohkaisemaan osapuolten välistä yhteistyötä.

5. Edellä 2 4 kohdassa määritelty tietojenkeruumenettely tulee saattaa päätökseen 60 päivän kuluessa siitä päivästä, jolloin juttu siirrettiin DSB:n käsiteltäväksi edellä 7 artiklan 4 kohdan nojalla. Menettelyn aikana saadut tiedot tulee antaa DSB:n edellä X osan määräysten mukaisesti asettaman paneelin käyttöön. Näiden tietojen on sisällettävä muun muassa tiedot kyseisen tuen määrästä (ja milloin se katsotaan tarkoituksenmukaiseksi, tukea saavien yritysten kokonaismyynnin arvosta), tukea saavien tuotteiden hinnoista, niiden tuotteiden hinnoista, jotka eivät saa tukea, markkinoille toimittavien muiden yritysten hinnoista, kyseessä olevalle markkina-alueelle tapahtuviin toimituksiin liittyvistä muutoksista tukea saavan tuotteen osalta ja markkinaosuuksien muutoksista. Niiden tulisi myös sisältää vasta todisteet samoin kuin sellaiset täydentävät tiedot, jotka paneeli katsoo merkityksellisiksi johtopäätösten tekemiseksi.

6. Mikäli tukea myöntävä ja/tai kolmantena osapuolena oleva jäsen ei suostu yhteistyöhön tietojenkeruumenettelyssä, valituksen tehnyt jäsen esittää vakavaa vahinkoa koskevan väittämän sen käytössä olevaan näyttöön perustuen yhdessä niiden tosiseikkojen ja olosuhteiden kanssa, jotka osoittavat tukea myöntävän ja/tai kolmantena osapuolena olevan jäsenen haluttomuuden tehdä yhteistyötä. Milloin tietoja ei ole saatavissa sen johdosta, että tukea myöntävä ja/tai kolmantena osapuolena oleva jäsen ei suostu yhteistyöhön, paneeli voi viimeistellä juttua koskevat asiakirjat tarpeellisella tavalla käyttäen hyväkseen luotettavimpia muutoin saatavilla olevia tietoja.

7. Tehdessään arvion paneelin tulisi ottaa vastaan puhuvana seikkana huomioon sellaisen osapuolen haluttomuus yhteistyöhön, joka oli mukana tietojenkeruumenettelyssä.

8. Tehdessään päätöksen käyttää joko luotettavimpia saatavilla olevia tietoja tai vastaan puhuvia seikkoja, paneelin tulee harkita DSB:n edellä 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla nimeämän edustajan mielipidettä liittyen siihen, onko tietojen pyytämistä pidettävä kohtuullisena, samoin kuin missä määrin osapuolet ovat pyrkineen täyttämään nämä pyynnöt yhteistyöhaluisesti ja ajallaan.

9. Mikään tietojenkeruumenettelyssä ei rajoita paneelin oikeutta hankkia muita tietoja, jotka se katsoo olennaisiksi oikean ratkaisun löytymiselle kiistaan, ja joita ei ole riittävästi etsitty tai kehitelty prosessin aikana. Kuitenkaan paneelin ei normaalisti tulisi vaatia lisätietoja asiakirjojen viimeistelemiseksi, milloin tiedot tukisivat tietyn osapuolen asemaa, ja noiden tietojen puute asiakirjoissa johtuu tuon osapuolen perustelemattomasta haluttomuudesta yhteistyöhön tietojenkeruuprosessissa.

LIITE VI

12 ARTIKLAN 6 KOHDAN NOJALLA PAIKALLA TAPAHTUVAA TUTKIMUSTA KOSKEVISTA MENETTELYISTÄ

1. Tutkimuksen käynnistyessä vientiä harjoittavan jäsenen viranomaisille ja yrityksille, joita asian tiedetään koskevan, tulisi tiedottaa aikomuksesta suorittaa tutkimuksia paikalla.

2. Mikäli poikkeuksellisesti tutkimusryhmään aiotaan ottaa muita asiantuntijoita kuin viranomaisia, yrityksille ja vientiä harjoittavan jäsenen viranomaisille tulisi tiedottaa tästä. Tällaisiin muihin asiantuntijoihin, jotka eivät ole viranomaisia, tulisi voida kohdistaa tehokkaat seuraamukset siinä tapauksessa, että luottamuksellisuusvaatimuksia rikotaan.

3. Yleisen käytännön tulisi olla asianosaisten vientiä harjoittavan jäsenen yritysten nimenomaisen hyväksynnän hankkiminen ennen kuin vierailun ajankohta päätetään.

4. Niin pian kuin asianosaisten yritysten suostumus on saatu, tutkimuksesta vastaavien viranomaisten tulisi ilmoittaa vientiä harjoittavan jäsenen viranomaisille niiden yritysten nimet ja osoitteet, joissa on tarkoitus käydä, samoin kuin sovitut päivämäärät.

5. Kyseessä oleville yrityksille tulisi antaa riittävä edeltävä ilmoitus ennen vierailun suorittamista.

6. Kyselylomakkeen selittämistä koskevat vierailut tulisi tehdä vain viejäyrityksen pyynnöstä. Mikäli sellainen pyyntö esitetään, tutkimuksesta vastaavien viranomaisten tulisi olla yrityksen käytettävissä; sellainen vierailu voidaan tehdä vain, mikäli a) tuontia harjoittavan jäsenen viranomaiset ilmoittavat kyseessä olevan jäsenen hallituksen edustajille, ja b) nämä eivät vastusta vierailua.

7. Ottaen huomioon, että paikan päällä tapahtuvan tutkimuksen pääasiallisena tarkoituksena on tarkistaa annettujen tietojen oikeellisuus tai uusien tietojen hankkiminen, se tulisi suorittaa vasta, kun vastaus kysymyslomakkeeseen on saatu, ellei yritys hyväksy vastakkaista menettelyä, ja tutkimuksen suorittavat viranomaiset ilmoittavat vientiä harjoittavan jäsenen hallitukselle odotettavissa olevasta vierailusta, eikä tämä vastusta sitä; lisäksi yleisenä käytäntönä tulisi olla antaa yrityksille ennen vierailua neuvoja niistä tiedoista, jotka on tarkoitus tarkistaa, ja muista tiedoista, joita yrityksen tulee toimittaa, tämän estämättä paikan päällä esitettäviä pyyntöjä lisäyksityiskohdista, jotka yrityksen tulisi saadun tiedon valossa antaa.

8. Vientiä harjoittavan jäsenen yritysten ja viranomaisten esittämiin tiedusteluihin ja kysymyksiin, jotka ovat olennaisia paikan päällä tapahtuvan tutkimuksen onnistumiselle, tulisi vastata, mikäli mahdollista, ennen vierailua.

LIITE VII

27 ARTIKLAN 2 KOHDAN A ALAKOHDASSA TARKOITETUT KEHITYSMAAJÄSENET

Kehitysmaajäsenet, joihin ei sovelleta 3 artiklan 1 kohdan a alakohtaa siten, kuin määrätään 27 artiklan 2 kohdan a alakohdassa, ovat

a) Yhdistyneiden Kansakuntien luokittelussa vähiten kehittyneiksi maiksi katsotut maat, jotka ovat WTO:n jäseniä.

b) Seuraaviin kehitysmaihin sovelletaan määräyksiä, joita sovelletaan 27 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti muihin kehitysmaihin henkilöä kohden lasketun BKT:n saavuttaessa $ 1 000 vuodessa (67): Bolivia, Kamerun, Kongo, Norsunluurannikko, Dominikaaninen Tasavalta, Egypti, Ghana, Guatemala, Guyana, Intia, Indonesia, Kenia, Marokko, Nigaragua, Nigeria, Pakistan, Filippiinit, Senegali, Sri Lanka ja Zimbabve.

(1) GATT 1994 -sopimuksen XVI artiklan määräysten (XVI artiklan alaviite) ja tämän sopimuksen I-III liitteiden määräystenmukaisesti vientiin menevän tuotteen vapauttamista sellaisista veroista ja maksuista ei katsota tueksi, joita kannetaan vastaavalta, kotimaiseen kysyntään tarkoitetulta tuotteelta, ei myöskään sellaisten verojen ja maksujen palauttamista, jos palautettava määrä ei ylitä sitä, mitä niistä on kannettu.

(2) Tässä käytetyillä objektiivisilla perusteilla tai ehdoilla tarkoitetaan perusteita tai ehtoja, jotka ovat neutraaleja, jotka eivät suosi tiettyjä yrityksiä toisten kustannuksella ja jotka ovat luonteeltaan taloudellisia ja joita sovelletaan horisontaalisesti, kuten työntekijöiden lukumäärä tai yrityksen koko.

(3) Tässä suhteessa erityisesti tiedot tukihakemusten hyväksymis- tai hylkäämislukumäärästä ja sellaisten päätösten perusteluista otetaan huomioon.

(4) Tämä vaatimus täyttyy, kun tosiasiat osoittavat, että tuen myöntäminen, ilman että sitä on tehty riippuvaksi vientitoiminnasta, on tosiasiassa kytketty tosiasialliseen tai oletettuun vientiin tai vientituloihin. Pelkkää tosiasiaa, että tukea myönnetään sellaisille yrityksille, jotka harjoittavat vientiä, ei voi yksistään katsoa siitä syystä vientitueksi tämän määräyksen tarkoittamassa mielessä.

(5) Sellaisia I liitteessä lueteltuja toimenpiteitä, jotka eivät ole vientitukia, ei kielletä minkään tämän sopimuksen määräyksen perusteella.

(6) Mitä tahansa tässä artiklassa tarkoitettua määräaikaa voidaan pidentää keskinäisellä sopimuksella.

(7) Kuten 24 artiklassa on säädetty.

(8) Ellei DSB:n kokousta ole suunniteltu pidettäväksi tämän ajanjakson kuluessa, DSB:n on pidettävä sellainen kokous vain tätä tarkoitusta varten.

(9) Tällä ilmaisulla ei tarkoiteta sallia vastatoimenpiteitä, jotka ovat epäsuhteessa sen tosiasian valossa, että näissä määräyksissä tarkoitetut tuet ovat kiellettyjä.

(10) Tällä ilmauksella ei tarkoiteta sallia vastatoimenpiteitä, jotka ovat epäsuhteessa siihen tosiasiaan nähden, että näissä määräyksissä tarkoitetut tuet ovat kiellettyjä.

(11) "Vahingolla kotimaiselle teollisuudelle" tarkoitetaan tässä samaa kuin sopimuksen V osassa.

(12) Tässä sopimuksessa "mitätöimisellä ja loukkaamisella" tarkoitetaan samaa kuin GATT 1994 -sopimuksen asiaan kuuluvissa määräyksissä, ja mitätöiminen ja loukkaaminen arvioidaan yhdenmukaisesti näiden määräysten soveltamista koskevan menettelynkanssa.

(13) Käsitteellä "toisen jäsenen eduille koituva vakava vahinko" tarkoitetaan tässä sopimuksessa samaa kuin GATT 1994-sopimuksen XVI artiklan 1 kohdassa, ja se sisältää vakavan vahingon uhkan.

(14) Tuotteen arvoon perustuva kokonaistuki tulee laskea yhdenmukaisesti liitteen IV määräysten kanssa.

(15) Koska siviili-ilma-aluksista on tarkoitus määrätäerilli sissä monenkeskisissä säännöissä, tässä alakohdassa tarkoitettua kynnystä ei sovelleta siviili-ilma-aluksiin.

(16) Jäsenet ilmoittavat hyväksyvänsä, että mikäli siviili-ilma-alusohjelmaan liittyvää rojaltipohjaista rahoitusta ei ole kokonaan maksettu takaisin johtuen siitä, että myynnin määrä on jäänyt alle ennustetun myynnin, ei tämä itsessään merkitse tässä alakohdassa tarkoitettua vakavaa vahinkoa.

(17) Ellei muita monenkeskisesti sovittuja erityismääräyksiä sovelletaan kyseiseen tuotteeseen tai hyödykkeeseen.

(18) Tosiasia, että tiettyihin olosuhteisiin viitataan tässä kohdassa, ei itsessään anna niille mitään oikeudellista merkitystä GATT 1994 -sopimuksessa tai tässä sopimuksessa. Nämä olosuhteet eivät saa olla erillisiä, satunnaisia tai muutoin merkityksettömiä.

(19) Siinä tilanteessa, että vaatimus liittyy tukeen, jonka arvioidaan johtavan 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun vakavaan haittaan, saatavilla oleva todistusaineisto vakavasta haitasta voidaan rajoittaa saatavilla olevaan todistusaineistoon siitä, täyttyvätkö 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut ehdot vai ei.

(20) Mitä tahansa tässä artiklassa tarkoitettua määräaikaa voidaan pidentää keskinäisesti sopimuksesta.

(21) Mikäli DSB:n kokousta ei ole suunniteltu pidettäväksi tämän ajanjakson aikana, DSB:n on kokoonnuttava tätä tarkoitusta varten.

(22) Tunnustetaan, että jäsenet myöntävät suuressa määrin julkista tukea eri tarkoituksiin ja pelkästään sen, että sellaista apua ei mahdollisesti tämän sopimuksen määräyksissä määritellä menettelyksi, jota ei voi riitauttaa, ei itsessään katsota rajoittavan jäsenten mahdollisuutta antaa sellaista apua.

(23) Koska siviili-ilma-aluksista on tarkoitus määrätä erillisissä monenkeskisissä säännöissä, tämän alakohdan määräyksiä ei sovelleta kyseiseen tuotteeseen.

(24) Viimeistään 18 kuukauden kuluessa WTO-sopimuksen voimaantulosta 24 artiklan mukaisen valtiontukea ja tasoitustulleja käsittelevän komitean (tässä sopimuksessa "komitea") on arvioitava alakohdan 2 a määräysten toiminta tarkoituksessa tehdä kaikki välttämättömät muutokset näiden määräysten toiminnan parantamiseksi. Harkittaessa mahdollisia muutoksia komitean on huolellisesti tarkastettava tässä alakohdassa määriteltyjen luokkien määritelmät jäsenten eri tutkimusohjelmien ja muiden asiaankuuluvien kansainvälisten laitosten toiminnasta saamiensa kokemusten valossa.

(25) Tämän sopimuksen määräyksiä ei sovelleta korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten itsenäisesti harjoittamaan perustutkimustoimintaan. Käsitteellä "perustutkimus" tarkoitetaan yleisen tieteellisen ja teknisen tiedon laajentamista, joka ei liity välittömiin teollisiin tai kaupallisiin päämääriin.

(26) Sellaisen tässä alakohdassa tarkoitetun tuen sallittu taso, joka ei johda toimenpiteisiin, määritellään suhteessa yksittäisen hankkeen kestäessä syntyneisiin kaikkiin kelpuutettuihin kustannuksiin.

(27) Käsitteellä "teollinen tutkimus" tarkoitetaan suunniteltua etsintää tai kriittistä tutkimusta, joka tähtää uuden tiedon löytämiseen ja jonka tavoitteena on, että sellainen tieto on hyödyllistä uusia tuotteita, menetelmiä tai palveluja kehitettäessä tai jotka merkitsevät huomattavia parannuksia olemassa oleviin tuotteisiin, menetelmiin tai palveluihin.

(28) Käsitteellä "kilpailua edeltävän vaiheen kehitystyö" tarkoitetaan teollisen tutkimuksen löytöjen muuttamista kaavakuvaksi, suunnitelmaksi tai malliksi uusille, muutetuille tai parannetuille tuotteille, menetelmille tai palveluille riippumatta siitä, ovatko ne tarkoitettu myyntiin tai käyttöön, mukaan lukien sellaisen ensimmäisen prototyypin luominen, joka ei ole kaupallisesti käytettävissä. Se voi lisäksi sisältää tuotteiden, menetelmien tai palvelujen käsitteellisen uudelleen muotoilun ja hahmottamisen ja alustavan esiintuomisen tai pilottiprojektit edellyttäen, että näitä samoja projekteja ei voida muuttaa tai käyttää teollisiin sovellutuksiin tai kaupalliseen hyödyntämiseen. Se ei sisällä rutiininomaisia tai säännönmukaisesti toistuvia muutoksia olemassa oleviin tuotteisiin, tuotantolinjoihin, valmistusmenetelmiin, palveluihin ja muihin jatkuviin toimintoihin, ei vaikka nämä muutokset voivat merkitä parannuksia.

(29) Sellaisten ohjelmien ollessa kyseessä, jotka käsittävät teollisen tutkimuksen ja kilpailuvaihetta edeltävän kehitystyön, sen tuen sallitun tason, joka ei ole riitautettavissa, ei tule ylittää riitauttamattoman tuen sallitun tason keskiarvoa, ja jota sovelletaan edellä oleviin kahteen ryhmään, jotka lasketaan kaikkien kelpuutettujen kustannusten perusteella siten, kuin on määrätty tämän alakohdan i-v kohdassa.

(30) "Alueellisen kehittämisen yleisillä puitteilla" tarkoitetaan, että alueelliset tukiohjelmat ovat osa sisäisesti yhtenäistä ja yleisesti noudatettavaa aluepolitiikkaa ja että tukia alueelliseen kehitykseen ei myönnetä muista erillään oleviin maantieteellisiin kohteisiin, joilla ei ole tai ei juurikaan ole vaikutusta alueen kehitykseen.

(31) "Puolueettomilla ja objektiivisilla perusteilla" tarkoitetaan perusteita, jotka eivät suosi tiettyjä alueita ylitsesen, mikä on tarkoituksenmukaista alueellisten eroavaisuuksien poistamiseksi tai vähentämiseksi aluepolitiikassa. Tämä huomioonottaen alueellisten tukiohjelmien on sisällettävä avustusten enimmäismäärät, jotka voidaan myöntää jokaiseen tuettuun ohjelmaan. Tällaisten enimmäismäärien on vaihdeltava avustettujen alueiden kehityserojen mukaan, ja ne on ilmaistava investointikustannuksiin tai työpaikkojen perustamisesta aiheutuviin kustannuksiin liittyvinä määrinä. Sellaisten enimmäismäärien rajoissa avustuksenjaon on ulottuttava riittävän laajalle ja tasaisesti estämään se, että tietyt yritykset ottavat valtaosan tuesta tämän sopimuksen 2 artiklassa tarkoitetulla tavalla tai se, että suhteettoman suuria määriä tukea myönnetään tietyille yrityksille.

(32) Käsitteellä "olemassa olevat laitokset" tarkoitetaan laitoksia, jotka ovat olleet toiminnassa vähintään kaksi vuotta sillä hetkellä, kun uudet ympäristövaatimukset tulivat voimaan.

(33) Mikään tässä ilmoitusmääräyksessä ei edellytä luottamuksellisen tiedon, mukaan lukien liiketoimintaan liittyvän luottamuksellisen tiedon, antamista.

(34) II ja III osien määräyksiin voidaan vedota rinnan tämän sopimuksen V osan määräysten kanssa; ottaen kuitenkin huomioon tietyn tuen tuontimaan kotimarkkinoilla aiheuttamat vaikutukset, kulloinkin vain yhtä vaikutuksia lieventävää toimenpidettä (joko tasoitustulli, mikäli V osan muut edellytykset täyttyvät tai tämän sopimuksen 4 tai 7 artiklassa tarkoitettu vastatoimenpide) voidaan soveltaa. III ja V osien määräyksiin ei voida vedota liittyen toimenpiteisiin, joiden ei tämän sopimuksen IV osan määräystenmukaisesti katsota edellyttävän toimenpiteitä. Kuitenkin 8 artiklan 1 kohdan a alakohdassa viitatut toimenpiteet voidaan tutkia sen ratkaisemiseksi, ovatko ne vai eivät ole 2 artiklan tarkoittamalla tavalla erityisiä. Lisäksi 8 artiklan 2 kohdassa viitatun tuentapauksessa, jossa tukiohjelmaa ei ole annettu tiedoksi 8 artiklan 3 kohdan mukaisesti, III ja V osien määräyksiin voidaan vedota, mutta sellaista tukea on pidettävä sellaisena, joka ei edellytä toimenpiteitä, mikäli sen katsotaan täyttävän 8 artiklan 2 kohdassa asetetut vaatimukset.

(35) Käsitteen "tasoitustulli" katsotaan merkitsevän erityistä tullia, joka kannetaan sellaisen tuen vaikutusten eliminoimiseksi, joka myönnetään suoraan tai epäsuorasti tuotteelle, valmistukseen tai minkä tahansa tuotteen vientiin siten, kuin GATT 1994 -sopimuksen VI artiklan 3 kohdassa määrätään.

(36) Käsitteellä "ryhdytty" kuten sitä tämän jälkeen käytetään, tarkoitetaan menetelmällisiä toimia, joilla jäsen käynnistää muodolliset 11 artiklan mukaiset tutkimukset.

(37) Siinä tapauksessa, että teollisuus on hajautunut poikkeuksellisen suureen määrään valmistajia, viranomaiset voivat arvioida tuen ja vastustuksen käyttämällä tilastollisesti pätevää otantamenetelmää.

(38) Jäsenet ovat tietoisia, että tiettyjen jäsenten alueella vastaavien tuotteiden kotimaisten valmistajien työntekijät tai näiden työntekijöiden edustajat voivat tehdä 1 kohdassa tarkoitettua tutkimusta koskevan hakemuksen tai tukea sitä.

(39) Viejille annettu aikaraja lasketaan yleensä kyselylomakkeen vastaanottamisesta, minkä tätä tarkoitusta varten katsotaan tapahtuneen viikon kuluttua päivästä, jolloin se lähetettiin vastaanottajalle tai toimitettiin viejämaan asianomaisille diplomaattisille edustajille, tai WTO:n erillisen tullialuejäsenen ollessa kyseessä, viejäalueen viralliselle edustajalle.

(40) Milloin mukaan laskettavien viejien määrän katsotaan olevan erityisen suuri, koko hakemusteksti tulisi sen sijaan antaa vain viejäjäsenen viranomaisille tai merkittävällekauppayhdistykselle, joka tämän jälkeen voisi toimittaa kopiot edelleen asianosaisille viejille.

(41) Jäsenet ovat tietoisia siitä, että tiettyjen jäsenten alueella tietojen paljastamista voidaan vaatia tiettyjen yksityiskohtaisten määräysten perusteella.

(42) Jäsenet ovat yksimielisiä, että tietojen luottamuksellisena pitämistä koskevaa pyyntöä ei tulisi sattumanvaraisesti hylätä. Jäsenet ovat lisäksi yksimielisiä siitä,että tutkimusta suorittava viranomainen voi pyytää luottamuksellisuuden poistamista vain koskien prosessin kannalta merkittäviä tietoja.

(43) Tämän kohdan määräysten mukaisesti on erityisen tärkeää, että vahvistavaa päätöstä, olipa se alustava tai lopullinen, ei tehdä antamatta kohtuullista tilaisuutta neuvotteluja varten. Sellaiset neuvottelut tulee järjestää yhdenmukaisesti tämän sopimuksen II, II ja X osassa tarkoitetun menettelyn kanssa.

(44) Tässä sopimuksessa käsitteellä "vahinko" katsotaan tarkoitettavan, ellei toisin ole määrätty, aineellista vahinkoa kotimaiselle teollisuudelle, kotimaiselle teollisuudelle aiheutuvan aineellisen vahingon uhkaa tai sellaisen teollisuuden syntymisen todellista viivästymistä, ja sitä on tulkittava tämän artiklan määräysten mukaisesti.

(45) Kaikkialla tässä sopimuksessa käytettyä käsitettä "vastaava tuote" on tulkittava tarkoittavan tuotetta, joka on identtinen, toisin sanoen vastaava tarkasteltavana olevan tuotteen kaikkien ominaispiirteiden osalta, tai jollei sellaista tuotetta ole, jolla vaikkakaan ei ole samankaltainen kaikkien ominaispiirteiden osalta, on sitä tarkasteltavana olevaa tuotetta läheisesti muistuttavat ominaispiirteet.

(46) Niin kuin on määrätty 2 ja 4 kohdissa.

(47) Tämän kohdan tarkoitusta varten valmistajien katsotaan olevan etuyhteydessä vientiä tai tuontia harjoittaviin yrityksiin vain, mikäli a) toinen suoraan tai epäsuorasti käyttää määräysvaltaa toiseen; tai b) kolmas osapuoli suoraan tai epäsuorasti käyttää määräysvaltaa molemmissa niistä; tai c) nämä yhdessä suoraan tai epäsuorasti käyttävät määräysvaltaa kolmannessa osapuolessa, edellyttäen että on syy uskoa tai epäillä, että suhteen vaikutus on sellainen, että se saa kyseessä olevan valmistajan toimimaan toisin kuin valmistajat jotka eivät ole etuyhteydessä keskenään. Tämän kohdan tarkoitusta varten yhden osapuolen katsotaan käyttävän määräysvaltaa toiseen osapuoleen, milloin edellinen on laillisesti tai toiminnallisesti sellaisessa asemassa, että se voi asettaa rajoituksia tai määräyksiä toisen osapuolen toiminnalle.

(48) Sanan "voidaan" ei tule tulkita sallivan menettelyjen jatkamista samanaikaisesti sitoumuksen täytäntöönpanon kanssa, paitsi 4 kohdan edellyttämässä poikkeustapauksessa.

(49) Tässä kohdassa käsitteeseen "asianomaiset kotimaiset tahot" katsotaan kuuluvan myös kuluttajat ja tutkimusten kohteena olevan maahantuodun tuotteen teolliset käyttäjät.

(50) Tässä sopimuksessa käytetyllä käsitteellä "kantaa" tarkoitetaan lopullista tai varsinaista lainmukaista tullin tai veron määräämistä tai keräämistä.

(51) Milloin tasoitustullin suuruus on määrätty käyttämällä menneisyydessä ilmeneviä tosiasioita, viimeisimmässä tullinmääräämismenettelyssä tehty päätös, että mitään tullia ei kanneta, ei itsessään edellytä, että viranomaiset kumoavat lopullisen tullin.

(52) Mikäli viranomaiset esittävät tietoja tai perusteluja tämän artiklan määräysten nojalla erillisessä raportissa, niiden on varmistettava, että raportti on yleisön saatavilla luettavassa muodossa.

(53) Komitean tulee perustaa työryhmä tarkastamaan kyselylomakkeiden sisältö ja muoto sellaisena, kuin se on määrätty BISD-julkaisusarjassa 9S/193 194.

(54) Niiden maiden osalta, jotka eivät myönnä vientitukia WTO-sopimuksen voimaantulopäivänä, tätä määräystä on sovellettava vuonna 1986 myönnettyjen vientitukien tason perusteella.

(55) Tämän kohdan määräyksellä ei tarkoiteta estää muuta GATT 1994 -sopimuksen muiden määräysten mukaista toimintaa silloin kuin se katsotaan tarkoituksenmukaiseksi.

(56) Käsitteellä "kaupallisesti saatavilla oleva" tarkoitetaan, että valintaa kotimaisten ja maahantuotujen tuotteiden välillä ei ole rajoitettu, ja valinta riippuu vain kaupallisesta harkinnasta.

(57) Tässä sopimuksessa:käsite "välittömät verot" tarkoittaa palkasta, voitosta, korkotuloista, vuokratuloista, rojalteista ja muita tuloista perittäviä veroja samoin kuin kiinteän omaisuuden omistuksesta perittäviä veroja;käsite "tuontimaksut" tarkoittaa tariffeja, tulleja ja muita veronluonteisia maksuja, joita ei muualla tässä alaviitteessä ole mainittu, ja joita kannetaan tuontiin perustuen;käsite "välilliset verot" tarkoittaa myynti-, valmiste-, liikevaihto-, arvonlisä-, toimilupa-, leima-, siirto-, inventaari-, ja laitteistoveroja, rajaveroja ja kaikkia muita veroja, jotka eivät ole välittömiä veroja ja tuontimaksuja;käsite "aikaisemmassa vaiheessa kannetut" välilliset verot tarkoittaa tuotteen valmistukseen suoraan tai epäsuorasti käytetyistä tavaroista tai palveluista perittäviä välillisiä veroja;käsite "kumulatiiviset" välilliset verot tarkoittaa useassa eri vaiheessa perittyjä veroja, joita ei voida vähentää myöhemmin perittävistä veroista silloin kun yhdessä tuotantovaiheessa verotettuja tavaroita käytetään seuraavassa tuotantovaiheessa. Sillä veroilla tarkoitetaan monivaiheisia veroja, jotka kannetaan ilman verot myöhemmin hyvittävää mekanismia, mikäli tietyssä vaiheessa veron kohteena olevia tavaroita tai palveluksia käytetään tuotannon myöhemmässä vaiheessa;käsite verojen "palauttaminen" käsittää sekä verojen palauttamisen että alentamisen;käsite "anteeksianto tai palauttaminen" käsittää myös tuontimaksujen täyden tai osittaisen anteeksiannon tai lykkäyksen.

(58) Jäsenet myöntävät, että lykkäys ei välttämättä tarkoita vientitukea, milloin esimerkiksi kerätään asianmukaiset korkomaksut. Jäsenet vahvistavat periaatteen, jonka mukaan maasta vievän myyjän ja ulkomaisen ostajan välisessä kaupankäynnissä ja niiden tai yhteisessä valvonnassa noudatettavien tavaroiden hintojen tulisi verotuksessa noudattaa hintoja, joita käytetään sellaisten itsenäisten yritysten välisessä kaupassa, jotka eivät ole keskenään etuyhteydessä. Jäsen voi kiinnittää toisen jäsenen huomion hallinnolliseen tai muuhun käytäntöön, joka on vastoin tätä periaatetta, ja jonka tuloksena on merkittäviä vientikauppoihin liittyviä välittömien verojen säästöjä. Näissä olosuhteissajäsenten tulee normaalisti yrittää ratkaista erimielisyytensä käyttäen olemassa olevia kahdenvälisiä verosopimuksia tai muita erityisiä kansainvälisiä mekanismeja, jollei GATT 1994-sopimuksesta jäsenille johtuvista oikeuksista tai velvollisuuksista muuta johdu, mukaan lukien edellisessä lauseessa perustettu neuvotteluoikeus.e kohdassa ei ole tarkoitettu rajoittaa jäseniä ryhtymästä toimenpiteisiin ulkomaisesta lähteestä olevan, jäsenen tai toisen jäsenen yritykselle kuuluvan tulon kaksinkertaisen verotuksen estäminen.

(59) Kohtaa h ei sovelleta arvonlisäverojärjestelmiin eikä rajaverojärjestelyihin niiden sijasta; arvonlisäveroista vapauttamiseen liittyvä ongelma käsitellään kokonaisuudessaan g kohdassa.

(60) Tuotantoprosessissa käytettyjä tavaroita ovat fyysisesti tuotantoprosessissa käytetyt tuotteet kuten energia, polttoaine ja öljy samoin kuin katalyyttejä, joita käytetään vientituotteen aikaansaamiseksi.

(61) Jäsenten välinen yhteisymmärrys tulisi tarvittaessa löytää niiden kysymysten osalta, joita ei ole eritelty tässä liitteessä, tai jotka edellyttävät lisäselvitystä 6 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti.

(62) Vastaanottajayritys on yritys tukea myöntävän jäsenen alueella.

(63) Verotukien ollessa kyseessä tuotteen arvo tulee laskea vastaanottajayrityksen myynnin kokonaisarvosta sinä verovuonna, jona verotuki saatiin.

(64) Käynnistymisvaihetilanteilla tarkoitetaan tilanteita, joissa on tehty rahoituksellisia sitoumuksia sellaiseen tuotteen kehittämiseen tai tuotannollisten tilojen rakentamiseen, joihin on saatu tukea, vaikkakaan tuotanto ei ole käynnistynyt.

(65) Niissä tapauksissa, joissa vakava vahinko tule osoittaa.

(66) Komitean suorittamassa tietojenkeruumenettelyssä tulee ottaa huomioon tarve suojella tietoja, jotka ovat luonteeltaan luottamuksellisia tai jotka menettelyssä osapuolena oleva jäsenmaa toimittaa pitäen niitä luottamuksellisena.

(67) Maiden sisällyttäminen b kohdassa tarkoitettuun listaan perustuu viimeisimpään Maailmanpankista saatuun tilastoon koskien henkilöä kohden laskettua BKT:tta.