02018R0858-20221206

EUR-Lex

Access to European Union law

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

EUROPA
EUR-Lex home
EUR-Lex - 02018R0858-20221206 - EN

Help

Search tips

Need more search options? Use the Advanced search

Document 02018R0858-20221206

Consolidated text: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/858, annettu 30 päivänä toukokuuta 2018, moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta, asetusten (EY) N:o 715/2007 ja (EY) N:o 595/2009 muuttamisesta sekä direktiivin 2007/46/EY kumoamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)ETA:n kannalta merkityksellinen teksti

Access initial legal act

(

Legal status of the document In force

)

Access current version (01/07/2024) 01/07/2024

ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2018/858/2022-12-06

HTML

PDF

02018R0858 — FI — 06.12.2022 — 003.002

Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentoinnin apuväline eikä sillä ole oikeudellista vaikutusta. Unionin toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä. Säädösten todistusvoimaiset versiot on johdanto-osineen julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ne ovat saatavana EUR-Lexissä. Näihin virallisiin teksteihin pääsee suoraan tästä asiakirjasta siihen upotettujen linkkien kautta.

►B

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2018/858,

annettu 30 päivänä toukokuuta 2018,

moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta, asetusten (EY) N:o 715/2007 ja (EY) N:o 595/2009 muuttamisesta sekä direktiivin 2007/46/EY kumoamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(EUVL L 151 14.6.2018, s. 1)

Muutettu:

		Virallinen lehti
		N:o	sivu	päivämäärä
►M1	EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2019/2144, annettu 27 päivänä marraskuuta 2019,	L 325	1	16.12.2019
►M2	KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2021/1445, annettu 23 päivänä kesäkuuta 2021,	L 313	4	6.9.2021
►M3	KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2022/2236, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2022,	L 296	1	16.11.2022

Oikaistu:

►C1	Oikaisu, EUVL L 304, 24.11.2022, s. 103 (2022/2236)

▼B

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2018/858,

annettu 30 päivänä toukokuuta 2018,

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

I LUKU

KOHDE, SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa vahvistetaan hallinnolliset säännökset ja tekniset vaatimukset kaikkien 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen uusien ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden tyyppihyväksyntää ja markkinoille saattamista varten sekä ajoneuvon yksittäishyväksyntää varten.

Tässä asetuksessa vahvistetaan myös säännökset sellaisten osien ja varusteiden markkinoille saattamista ja käyttöönottoa varten, jotka saattavat aiheuttaa vakavan riskin 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen ajoneuvojen keskeisten järjestelmien moitteettomalle toiminnalle.

Tässä asetuksessa vahvistetaan vaatimukset hyväksyttävien ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden markkinavalvontaa varten. Tässä asetuksessa vahvistetaan myös vaatimukset tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen osien ja varusteiden markkinavalvontaa varten.

2 artikla

Soveltamisala

Tätä asetusta sovelletaan yleisillä teillä käytettäviksi tarkoitettuihin luokkien M ja N moottoriajoneuvoihin ja niiden luokan O perävaunuihin, mukaan luettuina yhdessä tai useammassa vaiheessa suunnitellut ja rakennetut ajoneuvot perävaunuineen, samoin kuin tällaisia ajoneuvoja ja niiden perävaunuja varten suunniteltuihin ja rakennettuihin järjestelmiin, komponentteihin ja erillisiin teknisiin yksiköihin sekä osiin ja varusteisiin.

Tätä asetusta ei sovelleta seuraaviin ajoneuvoihin:

maa- ja metsätaloudessa käytettävät ajoneuvot, sellaisina kuin ne on määritelty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 167/2013 ( 1 );

kaksi- ja kolmipyöräiset ajoneuvot ja nelipyörät, sellaisina kuin ne on määritelty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 168/2013 ( 2 );

tela-ajoneuvot;

ajoneuvot, jotka on suunniteltu ja rakennettu tai muunnettu ainoastaan asevoimien käyttöön.

Seuraavien ajoneuvojen osalta valmistaja voi hakea tyyppihyväksyntää tai ajoneuvon yksittäishyväksyntää tämän asetuksen mukaisesti, kunhan ajoneuvot täyttävät tämän asetuksen vaatimukset:

ajoneuvot, jotka on suunniteltu ja rakennettu käytettäväksi pääasiassa rakennustyömailla, louhimoissa, satamissa tai lentokentillä;

ajoneuvot, jotka on suunniteltu ja rakennettu tai muunnettu väestönsuojelun, palolaitosten ja yleisestä järjestyksestä vastaavien voimien käyttöön;

omalla käyttövoimallaan liikkuvat ajoneuvot, jotka on nimenomaan suunniteltu ja rakennettu työkoneiksi ja jotka eivät rakenteensa takia sovellu matkustajien tai tavaroiden kuljettamiseen ja jotka eivät ole moottoriajoneuvon alustalle asennettuja työkoneita.

Tällaiset hyväksynnät eivät vaikuta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/42/EY ( 3 ) soveltamiseen.

Seuraavien ajoneuvojen osalta valmistaja voi hakea ajoneuvon yksittäishyväksyntää tämän asetuksen mukaisesti:

ajoneuvot, jotka on tarkoitettu pelkästään maantiellä ajettaviin kilpailuihin;

ajoneuvojen prototyypit, joita käytetään maantiellä valmistajan vastuulla tietyn testausohjelman suorittamiseksi, edellyttäen että ne on erityisesti suunniteltu ja rakennettu tätä tarkoitusta varten.

3 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa ja liitteessä II luetelluissa säädöksissä, jollei niissä toisin säädetä, tarkoitetaan:

’tyyppihyväksynnällä’ menettelyä, jossa hyväksyntäviranomainen varmentaa, että ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön tyyppi täyttää asiaankuuluvat hallinnolliset säännökset ja tekniset vaatimukset;

’EU-tyyppihyväksynnällä’ tarkoitetaan menettelyä, jossa hyväksyntäviranomainen varmentaa, että ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön tyyppi täyttää asiaankuuluvat tämän asetuksen hallinnolliset säännökset ja tekniset vaatimukset;

’kansallisella tyyppihyväksynnällä’ menettelyä, jossa hyväksyntäviranomainen varmentaa, että ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön tyyppi täyttää asiaankuuluvat jäsenvaltion oikeudessa vahvistetut hallinnolliset säännökset ja tekniset vaatimukset; tällainen hyväksyntä on voimassa ainoastaan kyseisen jäsenvaltion alueella;

’tyyppihyväksyntätodistuksella’ asiakirjaa, jolla hyväksyntäviranomainen virallisesti varmentaa, että ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön tyyppi on hyväksytty;

’vaatimustenmukaisuustodistuksella’ asiakirjaa, jonka valmistaja toimittaa ja joka varmentaa, että valmistettu ajoneuvo on hyväksytyn ajoneuvotyypin mukainen ja on kaikkien valmistusajankohtanaan sovellettavien säädösten mukainen;

’ajoneuvon yksittäishyväksynnällä’ menettelyä, jossa hyväksyntäviranomainen varmentaa, että yksittäinen ajoneuvo, joka voi olla myös muu kuin ainoa kappale, on asiaankuuluvien ajoneuvon EU-yksittäishyväksyntää tai ajoneuvon kansallista yksittäishyväksyntää koskevien hallinnollisten säännösten ja teknisten vaatimusten mukainen;

’kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksynnällä’ menettelyä, jolla hyväksyntäviranomainen varmentaa, että keskeneräinen, valmis tai valmistunut ajoneuvotyyppi täyttää asiaankuuluvat hallinnolliset säännökset ja tekniset vaatimukset;

’monivaiheisella tyyppihyväksynnällä’ menettelyä, jossa yksi tai useampi hyväksyntäviranomainen varmentaa, että keskeneräinen tai valmistunut ajoneuvotyyppi täyttää valmistusvaiheen mukaan asiaankuuluvat hallinnolliset säännökset ja tekniset vaatimukset;

’asteittaisella tyyppihyväksynnällä’ menettelyä, jossa kerätään asteittain kaikkien ajoneuvoon kuuluvien järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden EU-tyyppihyväksyntätodistukset tai E-tyyppihyväksyntätodistukset ja lopullisen vaiheen tuloksena saadaan kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksyntä;

10)

’yksivaiheisella tyyppihyväksynnällä’ menettelyä, jossa hyväksyntäviranomainen yhdellä kertaa varmentaa, että ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön tyyppi kokonaisuutena täyttää asiaankuuluvat hallinnolliset säännökset ja tekniset vaatimukset;

11)

’yhdistetyllä tyyppihyväksynnällä’ asteittaista tyyppihyväksyntää, jossa kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksynnän lopullisessa vaiheessa saadaan yksi tai useampi järjestelmän tyyppihyväksyntä eikä kyseisille järjestelmille tarvitse antaa EU-tyyppihyväksyntätodistusta;

12)

’järjestelmän tyyppihyväksynnällä’ menettelyä, jossa hyväksyntäviranomainen varmentaa, että järjestelmän tyyppi täyttää asiaankuuluvat hallinnolliset säännökset ja tekniset vaatimukset;

13)

’erillisen teknisen yksikön tyyppihyväksynnällä’ menettelyä, jossa hyväksyntäviranomainen varmentaa, että erillisen teknisen yksikön tyyppi täyttää asiaankuuluvat hallinnolliset säännökset ja tekniset vaatimukset suhteessa yhteen tai useampaan määrättyyn ajoneuvotyyppiin;

14)

’komponentin tyyppihyväksynnällä’ tyyppihyväksyntää, jossa hyväksyntäviranomainen varmentaa, että komponentin tyyppi täyttää ajoneuvosta erillään asiaankuuluvat hallinnolliset säännökset ja tekniset vaatimukset;

15)

’ajoneuvolla’ moottoriajoneuvoa tai sen perävaunua;

16)

’moottoriajoneuvolla’ moottorikäyttöistä ajoneuvoa, joka on suunniteltu ja valmistettu kulkemaan omalla käyttövoimallaan, on vähintään nelipyöräinen, on valmis, valmistunut tai keskeneräinen ja jonka suurin rakenteellinen nopeus on yli 25 km/h;

17)

’perävaunulla’ pyörillä varustettua ajoneuvoa, joka ei kulje omalla käyttövoimallaan ja joka on suunniteltu ja rakennettu moottoriajoneuvon vedettäväksi ja joka pystyy niveltymään vähintään vetävän moottoriajoneuvon pituussuuntaiseen keskitasoon nähden kohtisuoran vaakasuoran akselin ympäri ja pituussuuntaiseen keskitasoon nähden samansuuntaisen pystysuoran akselin ympäri;

18)

’järjestelmällä’ yhden tai useamman erityisen toiminnon suorittamiseksi ajoneuvossa yhdistettyjen laitteiden kokoonpanoa, jonka osalta on noudatettava tämän asetuksen tai jonkin liitteessä II luetellun säädöksen vaatimuksia;

19)

’komponentilla’ ajoneuvon osaksi tarkoitettua laitetta, joka voidaan tyyppihyväksyä ajoneuvosta erillään ja jonka osalta on noudatettava tämän asetuksen tai jonkin liitteessä II luetellun säädöksen vaatimuksia, jos erityisessä säädöksessä nimenomaisesti siitä säädetään;

20)

’erillisellä teknisellä yksiköllä’ ajoneuvon osaksi tarkoitettua laitetta, joka voidaan tyyppihyväksyä erikseen mutta ainoastaan suhteessa yhteen tai useampaan määrättyyn ajoneuvotyyppiin ja jonka osalta on noudatettava tämän asetuksen tai jonkin liitteessä II luetellun säädöksen vaatimuksia, jos erityisessä säädöksessä nimenomaisesti siitä säädetään;

21)

’osilla’ ajoneuvon kokoonpanoa, korjausta ja huoltoa varten käytettäviä hyödykkeitä sekä varaosia;

22)

’varusteilla’ kaikkia muita hyödykkeitä kuin osia, joita voidaan lisätä tai asentaa ajoneuvoon;

23)

’varaosilla’ hyödykkeitä, jotka asennetaan ajoneuvoon korvaamaan ajoneuvon alkuperäisiä osia, myös sellaisia hyödykkeitä, jotka ovat välttämättömiä ajoneuvoa käytettäessä, lukuun ottamatta polttoainetta;

24)

’perusajoneuvolla’ ajoneuvoa, jota käytetään monivaiheisen tyyppihyväksyntämenettelyn ensimmäisen vaiheen aikana;

25)

’keskeneräisellä ajoneuvolla’ tarkoitetaan ajoneuvoa, jonka valmistuksessa tarvitaan vielä vähintään yksi lisävaihe tämän asetuksen asiaankuuluvien teknisten vaatimusten täyttämiseksi;

26)

’valmistuneella ajoneuvolla’ tarkoitetaan monivaiheisen tyyppihyväksynnän tuloksena saatavaa ajoneuvoa, joka täyttää tämän asetuksen asiaankuuluvat tekniset vaatimukset;

27)

’valmiilla ajoneuvolla’ ajoneuvoa, jota ei tarvitse saattaa valmiiksi, jotta se täyttäisi tämän asetuksen asiaankuuluvat tekniset vaatimukset;

28)

’sarjan viimeisellä ajoneuvolla’ varastossa olevaa ajoneuvoa, jota ei voida tai ei voida enää asettaa saataville markkinoilla, rekisteröidä tai ottaa käyttöön, koska voimaan on tullut uusia teknisiä vaatimuksia, joiden osalta sitä ei ole tyyppihyväksytty;

29)

’vaihtoehtoista polttoainetta käyttävällä ajoneuvolla’ ajoneuvoa, jonka on suunniteltu voivan toimia ainakin yhdellä sentyyppisellä polttoaineella, joka on joko kaasumainen ilmakehän lämpötilassa ja paineessa tai joka on merkittävässä määrin peräisin muusta kuin mineraaliöljystä;

30)

’pieninä sarjoina valmistettavalla ajoneuvolla’ ajoneuvotyyppiä, jonka osalta markkinoilla saataville asetettavien, rekisteröityjen tai käyttöön otettujen yksiköiden lukumäärä on liitteessä V vahvistettujen vuotuisten enimmäismäärien rajoissa;

31)

’erikoiskäyttöön tarkoitetulla ajoneuvolla’ luokan M, N tai O ajoneuvoa, jolla on sellaiset erityiset tekniset ominaisuudet, että sillä voidaan tehdä erityisiä järjestelyjä tai varusteita vaativia toimintoja;

32)

’ajoneuvotyypillä’ tietyn ryhmän ajoneuvoja, jotka ovat vähintään liitteessä I olevassa B osassa vahvistettujen perusteiden osalta samanlaiset, mukaan lukien ajoneuvojen ryhmä, joka sisältää kyseisessä osassa tarkoitettuja variantteja ja versioita;

33)

’puoliperävaunulla’ vedettävää ajoneuvoa, jonka akseli tai akselisto on sijoitettu ajoneuvon painopisteen taakse (kun kuormattu tasaisesti) ja joka on varustettu kytkentälaitteella, joka sallii vaaka- ja pystysuuntaisten voimien välittymisen vetoajoneuvoon;

34)

’markkinavalvonnalla’ markkinavalvontaviranomaisten toimintaa tai toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että markkinoilla saataville asetetut ajoneuvot, järjestelmät, komponentit ja erilliset tekniset yksiköt sekä osat ja varusteet ovat asiaankuuluvassa unionin yhdenmukaistamislainsäädännössä asetettujen vaatimusten mukaisia, eivätkä vaaranna terveyttä, turvallisuutta, ympäristöä tai muita yleisten etujen suojeluun liittyviä seikkoja;

35)

’markkinavalvontaviranomaisella’ kansallista viranomaista tai kansallisia viranomaisia, jotka vastaavat markkinavalvonnan toteuttamisesta jäsenvaltion alueella;

36)

’hyväksyntäviranomaisella’ jäsenvaltion viranomaista tai viranomaisia, jotka kyseinen jäsenvaltio on ilmoittanut komissiolle ja jotka ovat toimivaltaisia kaikissa ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön tyyppihyväksyntään tai ajoneuvon yksittäishyväksyntään liittyvissä kysymyksissä ja osien ja varusteiden lupamenettelyssä ja jotka antavat ja tarvittaessa peruuttavat tai epäävät hyväksyntätodistukset, toimivat toisten jäsenvaltioiden hyväksyntäviranomaisten yhteyselimenä, nimeävät tutkimuslaitokset ja huolehtivat siitä, että valmistaja täyttää velvoitteensa tuotannon vaatimustenmukaisuuden osalta;

37)

’kansallisella viranomaisella’ jäsenvaltion hyväksyntäviranomaista tai muuta viranomaista, joka osallistuu ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien, erillisten teknisten yksiköiden, osien tai varusteiden markkinavalvontaan, tuontitarkastuksiin tai rekisteröintiin ja vastaa näistä toiminnoista;

38)

’tutkimuslaitoksella’ organisaatiota tai elintä, jonka hyväksyntäviranomainen on nimennyt testauslaboratorioksi suorittamaan testejä tai vaatimustenmukaisuuden arviointielimeksi suorittamaan alkuarvioinnin ja muita testejä tai tarkastuksia;

39)

’kansallisella akkreditointielimellä’ asetuksen (EY) N:o 765/2008 2 artiklan 11 kohdassa määriteltyä kansallista akkreditointielintä;

40)

’valmistajalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka vastaa kaikista ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön tyyppihyväksyntään, ajoneuvon yksittäishyväksyntään tai osien ja varusteiden lupamenettelyyn liittyvistä seikoista, tuotannon vaatimustenmukaisuuden varmistamisesta sekä valmistetun ajoneuvon, järjestelmän, komponentin, erillisen teknisen yksikön, osan ja varusteen markkinavalvontaan liittyvistä seikoista, riippumatta siitä, osallistuuko henkilö suoraan kyseisen ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön kaikkiin suunnittelu- ja rakennusvaiheisiin;

41)

’valmistajan edustajalla’ unioniin sijoittautunutta luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jonka valmistaja on asianmukaisesti nimennyt edustamaan valmistajaa hyväksyntäviranomaiseen tai markkinavalvontaviranomaiseen nähden ja toimimaan valmistajan puolesta tämän asetuksen kattamissa asioissa;

42)

’maahantuojalla’ unioniin sijoittautunutta luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka saattaa markkinoille kolmannessa maassa valmistetun ajoneuvon, järjestelmän, komponentin, erillisen teknisen yksikön, osan tai varusteen;

43)

’jakelijalla’ jälleenmyyjää tai muuta toimitusketjuun kuuluvaa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä kuin valmistajaa tai maahantuojaa, joka asettaa ajoneuvon, järjestelmän, komponentin, erillisen teknisen yksikön, osan tai varusteen saataville markkinoilla;

44)

’talouden toimijalla’ valmistajaa, valmistajan edustajaa, maahantuojaa tai jakelijaa;

45)

’riippumattomalla toimijalla’ tarkoitetaan sellaisia muita luonnollisia tai oikeushenkilöitä kuin valtuutettua jälleenmyyjää tai korjaamoa, jotka osallistuvat suoraan tai välillisesti ajoneuvojen korjaukseen ja huoltoon, mukaan lukien korjaamot, korjauslaitteiden tai -työkalujen tai varaosien valmistajat tai jälleenmyyjät sekä teknisten tietojen julkaisijat, autoliitot, tiepalvelujen tarjoajat, tarkastus- ja testauspalvelujen tarjoajat ja yritykset, jotka tarjoavat koulutuspalveluja vaihtoehtoisia polttoaineita käyttävien ajoneuvojen varusteita asentaville, valmistaville ja korjaaville yrityksille; sillä tarkoitetaan myös ajoneuvonvalmistajan jakelujärjestelmään kuuluvia valtuutettuja korjaamoita, jälleenmyyjiä ja jakelijoita, kun ne tarjoavat korjaus- ja huoltopalveluja ajoneuvoille, joiden valmistajien jakelujärjestelmään ne eivät kuulu;

46)

’valtuutetulla korjaamolla’ luonnollista tai oikeushenkilöä, joka tarjoaa ajoneuvojen korjaus- ja huoltopalveluja ja joka toimii valmistajan jakelujärjestelmässä;

47)

’riippumattomalla korjaamolla’ luonnollista tai oikeushenkilöä, joka tarjoaa ajoneuvojen korjaus- ja huoltopalveluja mutta joka ei toimi valmistajan jakelujärjestelmässä;

48)

’ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavilla tiedoilla’ kaikkia ajoneuvon vianmääritystä, huoltoa, tarkastusta, valmistelua katsastusta varten, korjaamista, uudelleenohjelmointia tai uudelleenalustusta tai etävianmääritystä sekä osien ja varusteiden asentamista ajoneuvoon koskevia tietoja, jotka valmistaja antaa sen valtuutetuille kumppaneille, jälleenmyyjille ja korjaamoille, tai joita valmistaja käyttää korjaamis- ja huoltotarkoituksiin, mukaan lukien kaikki muutokset ja lisäykset tällaisiin tietoihin;

49)

’ajoneuvon sisäisen valvontajärjestelmän (OBD-järjestelmän) tiedoilla’ tietoja, jotka sellainen ajoneuvossa sijaitseva tai moottoriin yhdistetty järjestelmä tuottaa, joka pystyy havaitsemaan toimintahäiriön ja tapauksen mukaan ilmaisemaan sen esiintymisen virhetoiminnan ilmaisimen avulla, joka pystyy määrittämään toimintahäiriöiden todennäköisen esiintymisalueen käyttämällä hyväksi tietokoneen muistiin tallennettuja tietoja ja joka pystyy ilmoittamaan tämän tiedon ajoneuvon ulkopuolelle;

50)

’markkinoille saattamisella’ ajoneuvon, järjestelmän, komponentin, erillisen teknisen yksikön, osan tai varusteen asettamista ensimmäistä kertaa saataville unionissa;

51)

’asettamisella saataville markkinoilla’ ajoneuvon, järjestelmän, komponentin, erillisen teknisen yksikön, osan tai varusteen toimittamista markkinoille liiketoiminnan yhteydessä jakelua tai käyttöä varten joko maksua vastaan tai maksutta;

52)

’käyttöönotolla’ ajoneuvon, järjestelmän, komponentin, erillisen teknisen yksikön, osan tai varusteen käyttötarkoituksensa mukaista ensimmäistä käyttöä unionissa;

53)

’rekisteröinnillä’ hyväksytylle ajoneuvolle tieliikennekäyttöä varten myönnettyä hallinnollista käyttöönottolupaa, jonka yhteydessä ajoneuvo on tunnistettu ja sille on annettu sarjanumero eli rekisterinumero joko pysyvästi tai tilapäisesti;

54)

’virtuaalitestausmenetelmällä’ tietokonesimulointeja, laskelmat mukaan luettuina, jotka osoittavat, että ajoneuvo, järjestelmä, komponentti tai erillinen tekninen yksikkö täyttää liitteessä II luetellun säädöksen tekniset vaatimukset, ilman että tarvitsee käyttää fyysistä ajoneuvoa, järjestelmää, komponenttia tai erillistä teknistä yksikköä;

55)

’vaihtoehtoisilla vaatimuksilla’ hallinnollisia säännöksiä ja teknisiä vaatimuksia, joilla pyritään varmistamaan toimintaturvallisuuden, ympäristönsuojelun ja työturvallisuuden taso, joka vastaa mahdollisimman hyvin yhdessä tai useammassa liitteessä II luetellussa säädöksessä säädettyä tasoa;

56)

’paikan päällä suoritettavalla arvioinnilla’ todentamista tutkimuslaitoksen tai jonkin sen alihankkijan tai tytäryhtiön toimitiloissa;

57)

’valvonnan yhteydessä paikan päällä suoritettavalla arvioinnilla’ määräajoin paikan päällä tehtävää rutiininomaista arviointia, joka ei ole tutkimuslaitoksen tai jonkin sen alihankkijan tai tytäryhtiön alkuperäistä nimeämistä varten paikan päällä suoritettavaa arviointia eikä kyseisen nimeämisen uusimista varten paikan päällä suoritettavaa arviointia;

58)

’ajoneuvon valmistuspäivällä’ päivää, jona ajoneuvon valmistus saatettiin päätökseen valmistajan saaman hyväksynnän mukaisesti.

4 artikla

Ajoneuvoluokat

Tässä asetuksessa sovelletaan seuraavia ajoneuvoluokkia:

luokkaan M kuuluvat moottoriajoneuvot, jotka on suunniteltu ja rakennettu ensisijaisesti matkustajien ja heidän matkatavaroidensa kuljettamiseen, jaettuna seuraaviin luokkiin:

i)	M1-luokka : moottoriajoneuvot, joissa on kuljettajan istuinpaikan lisäksi enintään kahdeksan istuinpaikkaa ja jossa ei ole seisoville matkustajille varattua tilaa, riippumatta siitä, onko istuinpaikkoja vain yksi eli kuljettajan istuinpaikka;

ii)	M2-luokka : moottoriajoneuvot, joissa on kuljettajan istuinpaikan lisäksi enemmän kuin kahdeksan istuinpaikkaa ja joiden kokonaismassa on enintään 5 tonnia, riippumatta siitä, onko näissä moottoriajoneuvoissa tilaa seisoville matkustajille; ja

iii)	M3-luokka : moottoriajoneuvot, joissa on kuljettajan istuinpaikan lisäksi enemmän kuin kahdeksan istuinpaikkaa ja joiden kokonaismassa on yli 5 tonnia, riippumatta siitä, onko näissä moottoriajoneuvoissa tilaa seisoville matkustajille;

luokkaan N kuuluvat moottoriajoneuvot, jotka on suunniteltu ja rakennettu ensisijaisesti tavaroiden kuljettamiseen, jaettuna seuraaviin luokkiin:

i)	N1-luokka : moottoriajoneuvot, joiden kokonaismassa on enintään 3,5 tonnia;

ii)	N2-luokka : moottoriajoneuvot, joiden kokonaismassa on yli 3,5 tonnia mutta enintään 12 tonnia; ja

iii)	N3-luokka : moottoriajoneuvot, joiden kokonaismassa on yli 12 tonnia;

luokkaan O kuuluvat perävaunut, jaettuna seuraaviin luokkiin:

i)	O1-luokka : perävaunut, joiden kokonaismassa on enintään 0,75 tonnia;

ii)	O2-luokka : perävaunut, joiden kokonaismassa on yli 0,75 tonnia mutta enintään 3,5 tonnia;

iii)	O3-luokka : perävaunut, joiden kokonaismassa on yli 3,5 tonnia mutta enintään 10 tonnia; ja

iv)	O4-luokka : perävaunut, joiden kokonaismassa on yli 10 tonnia.

Ajoneuvojen, ajoneuvotyyppien, varianttien ja versioiden luokitusperusteet esitetään liitteessä I.

Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 82 artiklan mukaisesti, joilla muutetaan liitettä I siltä osin kuin kyse on ajoneuvotyypeistä ja korityypeistä tekniikan kehityksen huomioon ottamiseksi.

II LUKU

YLEISET VELVOITTEET

5 artikla

Tekniset vaatimukset

Ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden on täytettävä liitteessä II lueteltujen säädösten vaatimukset.

Ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden ei katsota olevan tämän asetuksen mukaisia erityisesti seuraavissa tapauksissa:

jos ne poikkeavat EU-tyyppihyväksyntätodistusten ja niiden liitteiden tiedoista tai testausselosteiden kuvaavista tiedoista enemmän kuin asiaankuuluvassa säädöksessä sallitaan;

jos asiaankuuluvassa säädöksessä sarjatuotannolle säädetyt suorituskykykriteerit tai raja-arvot eivät täyty kaikissa asiaankuuluvassa säädöksessä säädetyissä olosuhteissa;

jos hyväksyntäviranomaiset, markkinavalvontaviranomaiset tai komissio eivät voi toistaa valmistajan ilmoituslomakkeessa antamia tietoja vastaavia tuloksia kaikissa asiaankuuluvassa säädöksessä säädetyissä olosuhteissa.

Tässä kohdassa tarkoitetun vaatimustenmukaisuuden arvioimiseksi otetaan huomioon ainoastaan hyväksyntäviranomaisten, markkinavalvontaviranomaisten tai komission suorittamat tai niiden puolesta suoritetut tarkastukset, testit ja arvioinnit.

Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 82 artiklan mukaisesti liitteen II muuttamiseksi siten, että otetaan huomioon tekniikan ja sääntelyn kehitys ottamalla käyttöön ja ajantasaistamalla viitteitä säädöksiin, joiden sisältämät vaatimukset ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden on täytettävä.

6 artikla

Jäsenvaltioiden velvoitteet

Jäsenvaltioiden on perustettava tai nimettävä omat hyväksyntäviranomaisensa ja markkinavalvontaviranomaisensa. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kyseisten viranomaisten perustamisesta ja nimeämisestä.

Ilmoituksessa on annettava kyseisten viranomaisten nimet, osoitteet, myös sähköpostiosoitteet, ja vastuualueet. Komissio julkaisee verkkosivustollaan luettelon ja yhteystiedot hyväksyntäviranomaisista ja markkinavalvontaviranomaisista.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden omat hyväksyntäviranomaiset ja markkinavalvontaviranomaiset sitoutuvat tehtäviensä ja vastuualueidensa tiukkaan erottamiseen ja että ne toimivat toisistaan riippumatta. Kyseiset viranomaiset voivat kuulua samaan organisaatioon, kunhan niiden toimintaa hallinnoidaan riippumattomasti osana erillisiä rakenteita.

Jäsenvaltion, jossa ajoneuvojen hyväksynnästä, ajoneuvon yksittäishyväksyntä mukaan luettuna, vastaa useampi kuin yksi hyväksyntäviranomainen, on nimettävä yksi niistä tyyppihyväksyntäviranomaiseksi, joka vastaa tyyppihyväksyntöjen myöntämisestä ainoana tyyppihyväksyntäviranomaisena ja joka vastaa tietojen vaihtamisesta muiden jäsenvaltioiden hyväksyntäviranomaisten kanssa 11 artiklan soveltamiseksi sekä XV luvussa vahvistettujen velvoitteiden noudattamisesta.

Jäsenvaltion, jossa markkinavalvonnasta vastaa useampi kuin yksi markkinavalvontaviranomainen, on nimettävä yksi niistä ainoaksi markkinavalvontaviranomaiseksi, joka vastaa tietojen vaihtamisesta muiden jäsenvaltioiden markkinavalvontaviranomaisten kanssa 11 artiklan soveltamiseksi.

Jäsenvaltiot saavat sallia ainoastaan sellaisten ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden markkinoille saattamisen, rekisteröinnin tai käyttöönoton, jotka ovat tämän asetuksen mukaisia.

Jäsenvaltiot eivät saa kieltää, rajoittaa tai estää ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden markkinoille saattamista, rekisteröintiä tai käyttöönottoa, jos ne ovat tämän asetuksen mukaisia, ellei ole kyse XI luvussa säädetyistä tapauksista.

Poikkeuksena tämän kohdan ensimmäisestä alakohdasta jäsenvaltiot voivat päättää olla sallimatta sellaisten ajoneuvojen käyttöä tiellä, saattamista markkinoille, rekisteröintiä tai käyttöönottoa, jotka on tyyppihyväksytty tämän asetuksen mukaisesti mutta jotka ylittävät neuvoston direktiivin 96/53/EY ( 4 ) liitteessä I vahvistetut yhdenmukaistetut mitat, painot ja akselikuormitukset.

Jäsenvaltioiden on järjestettävä ja toteutettava markkinavalvontaa ja markkinoille tulevien ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden tarkastuksia tämän asetuksen ja asetuksen (EY) N:o 765/2008 III luvun mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että markkinavalvontaviranomaiset voivat tarpeellisiksi ja perustelluiksi katsomissaan tapauksissa päästä talouden toimijoiden tiloihin niiden alueella ja ottaa ajoneuvoista, järjestelmistä, komponenteista ja erillisistä teknisistä yksiköistä tarvittavat näytteet vaatimustenmukaisuuden testaamista varten.

Jäsenvaltioiden on säännöllisesti tarkasteltava ja arvioitava tyyppihyväksyntätoimintansa toimivuutta. Tällaisia tarkasteluja ja arviointeja on suoritettava vähintään kerran neljässä vuodessa, ja niiden tulokset on ilmoitettava komissiolle ja 11 artiklassa tarkoitetulle täytäntöönpanon valvonnan tietojenvaihtofoorumille, jäljempänä ’foorumi’.

Jäsenvaltioiden on saatettava yleisön saataville tiivistelmä säännöllisten tarkastelujen ja arviointien tuloksista.

Jäsenvaltioiden on raportoitava komissiolle ja foorumille, miten ne ottavat huomioon mahdolliset foorumin antamat 11 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut suositukset.

Jäsenvaltioiden on säännöllisesti tarkasteltava ja arvioitava markkinavalvontatoimintansa toimivuutta. Tällaisia tarkasteluja ja arviointeja on suoritettava vähintään kerran neljässä vuodessa, ja niiden tulokset on ilmoitettava komissiolle ja foorumille.

Jäsenvaltioiden on saatettava yleisön saataville tiivistelmä säännöllisten tarkastelujen ja arviointien tuloksista.

Jäsenvaltioiden on raportoitava komissiolle ja foorumille, miten ne ottavat huomioon mahdolliset foorumin antamat 11 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut suositukset.

10.

Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan yhteiset kriteerit tämän artiklan 8 ja 9 kohdassa tarkoitettuja tarkasteluja ja arviointeja koskevan raportoinnin muodolle. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 83 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

7 artikla

Hyväksyntäviranomaisten velvoitteet

Hyväksyntäviranomaiset saavat hyväksyä ainoastaan ajoneuvot, järjestelmät, komponentit tai erilliset tekniset yksiköt, jotka ovat tämän asetuksen mukaisia.

Hyväksyntäviranomaisten on hoidettava tehtävänsä riippumattomasti ja puolueettomasti. Niiden on säilytettävä luottamuksellisuus liikesalaisuuksien suojelemiseksi, noudattaen kuitenkin 9 artiklan 4 kohdassa säädettyä velvollisuutta asettaa tiedot komission saataville ja muita unionin oikeudessa säädettyjä sovellettavia julkistamisvaatimuksia, jotta voidaan suojella käyttäjien etuja unionissa.

Hyväksyntäviranomaisten on tehtävä tuloksellista ja tehokasta yhteistyötä ja jaettava asemansa ja tehtäviensä kannalta merkityksellisiä tietoja.

Jotta markkinavalvontaviranomaiset voivat tehdä tarkastuksia, hyväksyntäviranomaisten on asetettava markkinavalvontaviranomaisten saataville tarvittavat tiedot, jotka liittyvät vaatimustenmukaisuuden todentamistarkastusten kohteena olevien ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden tyyppihyväksyntään. Kyseisten tietojen on sisällettävä vähintään 28 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun EU-tyyppihyväksyntätodistukseen ja sen liitteisiin sisältyvät tiedot. Hyväksyntäviranomaisten on toimitettava kyseiset tiedot markkinavalvontaviranomaisille ilman aiheetonta viivytystä.

Kun hyväksyntäviranomaiselle on tehty ilmoitus XI luvun mukaisesti, että ajoneuvo, järjestelmä, komponentti tai erillinen tekninen yksikkö mahdollisesti aiheuttaa vakavan riskin tai on vaatimustenvastainen, sen on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet tarkastellakseen myönnettyä tyyppihyväksyntää uudelleen ja tarvittaessa oikaistava tai peruutettava kyseinen tyyppihyväksyntä osoitetun sääntöjenvastaisuuden syiden ja vakavuuden mukaan.

8 artikla

Markkinavalvontaviranomaisten velvoitteet

Markkinavalvontaviranomaisten on tehtävä säännöllisiä tarkastuksia, joissa todennetaan, että ajoneuvot, järjestelmät, komponentit ja erilliset tekniset yksiköt ovat asiaankuuluvien vaatimusten mukaisia. Tällaiset tarkastukset on suoritettava riittävässä laajuudessa tekemällä asiakirjatarkastuksia sekä tarvittaessa laboratoriotestejä ja ajotestejä tilastollisesti edustavien otosten perusteella.

Tehdessään tällaisia tarkastuksia markkinavalvontaviranomaisten on otettava huomioon

riskinarviointia koskevat vakiintuneet periaatteet;

perustellut valitukset; ja

kaikki muut asiaankuuluvat tiedot, mukaan lukien foorumilla vaihdetut tiedot ja 13 artiklan 10 kohdassa tarkoitetuissa täytäntöönpanosäädöksissä vahvistetut vaatimukset täyttävien tunnustettujen kolmansien osapuolten julkaisemat testitulokset.

Kunkin jäsenvaltion markkinavalvontaviranomaisten on tehtävä ajoneuvoille vuosittain ainakin vähimmäismäärä testejä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdan soveltamista. Kyseisten testien vähimmäismäärän jäsenvaltiota kohden on oltava yksi kustakin 40 000 uudesta moottoriajoneuvosta, jotka on rekisteröity kyseisessä jäsenvaltiossa edeltävänä vuonna, mutta vähintään viisi testiä.

Kukin testin on todennettava liitteessä II lueteltujen sovellettavien säädösten noudattaminen.

Markkinavalvontaviranomaisten, jotka tekevät enemmän kuin viisi testiä vuodessa, on tehtävä vähintään 20 prosenttia testien vähimmäismäärästä päästöjä koskevia tyyppihyväksyntätestejä vastaavien testien muodossa, jotka kattavat kaikki liitteessä II luetelluissa säädöksissä vahvistetut testattavaan tyyppiin sovellettavat päästöihin liittyvät vaatimukset.

Yhden jäsenvaltion markkinavalvontaviranomainen voi sopia toisen jäsenvaltion markkinavalvontaviranomaisen kanssa, että kyseisen toisen jäsenvaltion markkinavalvontaviranomainen tekee 2 ja 3 kohdan nojalla edellytetyt testit.

Jäsenvaltion markkinavalvontaviranomainen voi sopia komission kanssa, että komissio tekee 3 kohdan nojalla edellytetyt testit kyseisen jäsenvaltion kustannuksella. Kaikki tämän kohdan mukaisesti tehdyt testit on laskettava osaksi 2 kohdan nojalla edellytettyä testien vähimmäismäärää.

Jokaisen jäsenvaltion on laadittava vuosittain kattava yhteenveto suunnitelluista markkinavalvontatarkastuksistaan ja toimitettava se foorumille viimeistään 1 päivänä maaliskuuta.

Jokaisen jäsenvaltion on laadittava kahden vuoden välein kertomus viimeisten kahden vuoden aikana tehdyistä vaatimustenmukaisuuden todentamistarkastuksista saamistaan havainnoista. Tämä kertomus on toimitettava foorumille viimeistään kyseisen kaksivuotiskauden päättymistä seuraavan vuoden syyskuun 30 päivänä.

Markkinavalvontaviranomaisten on vaadittava talouden toimijoita asettamaan viranomaisten saataville tällaiset asiakirjat, tiedot ja muut tekniset eritelmät, mukaan lukien pääsy ohjelmistoihin ja algoritmeihin, joita viranomaiset pitävät tarpeellisina markkinavalvontatoiminnan suorittamiseksi.

Markkinavalvontaviranomaisten on otettava asianmukaisesti huomioon talouden toimijoiden esittämät tyyppihyväksyttyihin ajoneuvoihin, järjestelmiin, komponentteihin ja erillisiin teknisiin yksiköihin liittyvät vaatimustenmukaisuustodistukset, tyyppihyväksyntämerkit tai tyyppihyväksyntätodistukset.

10.

Markkinavalvontaviranomaisten on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varoittaakseen kohtuullisen ajan kuluessa jäsenvaltioidensa alueilla olevia käyttäjiä mihin tahansa ajoneuvoon, järjestelmään, komponenttiin tai erilliseen tekniseen yksikköön liittyvistä vaaroista, jotka ne ovat todenneet tai komissio on todennut, ehkäistäkseen loukkaantumisen tai muun haitan riskin tai lieventääkseen sitä; mukaan lukien asettamalla tällaiset tiedot saataville markkinavalvontaviranomaisen verkkosivustolla.

Markkinavalvontaviranomaisten on toteutettava yhteistyössä talouden toimijoiden kanssa toimia, joilla voitaisiin ehkäistä tai vähentää kyseisten toimijoiden markkinoille saataville asettamista ajoneuvoista, järjestelmistä, komponenteista tai erillisistä teknisistä yksiköistä aiheutuvia riskejä.

11.

Jos jonkin jäsenvaltion markkinavalvontaviranomaiset päättävät vetää ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön pois markkinoilta XI luvun mukaisesti, niiden on ilmoitettava asiasta asianomaiselle talouden toimijalle ja asiaankuuluvalle hyväksyntäviranomaiselle.

12.

Markkinavalvontaviranomaisten on hoidettava tehtävänsä riippumattomasti ja puolueettomasti. Niiden on säilytettävä luottamuksellisuus liikesalaisuuksien suojelemiseksi, noudattaen kuitenkin 9 artiklan 4 kohdassa säädettyä velvollisuutta asettaa tiedot komission saataville ja muita unionin oikeuden mukaisia sovellettavia julkistamisvaatimuksia, jotta voidaan suojella käyttäjien etuja unionissa.

13.

Eri jäsenvaltioiden markkinavalvontaviranomaisten on koordinoitava markkinavalvontatoimintaansa, tehtävä yhteistyötä toistensa kanssa sekä jaettava tämän toimintansa tulokset toistensa ja foorumin kanssa. Markkinavalvontaviranomaisten on soveltuvissa tapauksissa sovittava työnjaosta ja erikoistumisesta.

14.

Jos markkinavalvonnasta tai ulkorajatarkastuksista vastaa jäsenvaltiossa useampi kuin yksi viranomainen, kyseisten viranomaisten on tehtävä tuloksellista ja tehokasta yhteistyötä ja jaettava asemiensa ja tehtäviensä kannalta merkityksellisiä tietoja.

15.

Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan yhteiset kriteerit tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen vaatimustenmukaisuuden todentamistarkastusten asianmukaisen laajuuden määrittämiseksi ja yhteiset kriteerit tämän artiklan 6 ja 7 kohdassa tarkoitettujen yhteenvedon ja raportoinnin muodoille. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 83 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

9 artikla

Komission suorittama vaatimustenmukaisuuden todentaminen

Komissio järjestää ja tekee omalla kustannuksellaan testejä ja tarkastuksia, joissa todennetaan, että ajoneuvot, järjestelmät, komponentit ja erilliset tekniset yksiköt ovat asiaankuuluvien vaatimusten mukaisia.

Testit ja tarkastukset on tehtävä muun muassa laboratoriotesteinä ja ajotesteinä tilastollisesti edustavien otosten perusteella ja niitä on täydennettävä asiakirjatarkastuksilla.

Kyseisiä testejä ja tarkastuksia tehdessään komissio ottaa huomioon

riskinarviointia koskevat vakiintuneet periaatteet;

perustellut valitukset; ja

kaikki muut asiaankuuluvat tiedot, mukaan lukien foorumilla vaihdetut tiedot, 13 artiklan 10 kohdassa tarkoitetuissa täytäntöönpanosäädöksissä vahvistetut vaatimukset täyttävien tunnustettujen kolmansien osapuolten julkaisemat testitulokset, tiedot markkinoilla olevista uusista teknologioista ja teiden varsille sijoitetuista etävalvontayksiköistä saadut tiedot.

Komissio voi antaa teknisten testien tai tarkastusten suorittamisen tutkimuslaitoksille; tässä tapauksessa tutkimuslaitos toimii komission puolesta. Jos komissio antaa testien tai tarkastusten suorittamisen tutkimuslaitoksille tämän artiklan soveltamista varten, komissio varmistaa, että käytettävä tutkimuslaitos ei ole sama kuin se, joka suoritti ensimmäisen tyyppihyväksyntätestin.

Nämä testit ja tarkastukset voidaan tehdä

valmistajien tai muiden talouden toimijoiden 2 kohdan mukaisesti toimittamille uusille ajoneuvoille;

rekisteröidyille ajoneuvoille ajoneuvon rekisteröintitodistuksen haltijan suostumuksella.

Valmistajien, joilla on tyyppihyväksyntä, tai muiden talouden toimijoiden on pyynnöstä toimitettava komissiolle kohtuullista korvausta vastaan tilastollisesti edustava määrä tuotantoa edustavia komission valitsemia ajoneuvoja, järjestelmiä, komponentteja ja erillisiä teknisiä yksiköitä, jotka edustavat ajoneuvoja, järjestelmiä, komponentteja ja erillisiä teknisiä yksiköitä, jotka tyyppihyväksynnän nojalla voidaan saattaa markkinoille. Tällaiset ajoneuvot, järjestelmät, komponentit ja erilliset tekniset yksiköt on toimitettava testattavaksi sinä aikana ja siihen paikkaan ja sellaiseksi ajaksi, jotka komissio vaatii.

Ennen kuin komissio suorittaa testinsä ja tarkastuksensa, se ilmoittaa asiasta tyyppihyväksynnän myöntäneelle jäsenvaltiolle ja jäsenvaltiolle, jossa ajoneuvo, järjestelmä, komponentti tai erillinen tekninen yksikkö asetettiin saataville markkinoilla.

Jäsenvaltioiden on tehtävä komission kanssa yhteistyötä komission suorittaessa testejä ja tarkastuksia.

Jotta komissio voi tehdä tämän artiklan mukaiset testit ja tarkastukset, jäsenvaltioiden on ilman aiheetonta viivytystä asetettava komission saataville tarvittavat tiedot, jotka liittyvät vaatimustenmukaisuuden todentamisen kohteena olevien ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden tyyppihyväksyntään. Kyseisten tietojen on sisällettävä vähintään 28 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun EU-tyyppihyväksyntätodistukseen ja sen liitteisiin sisältyvät tiedot.

Valmistajien on asetettava komission saataville maksutta ja ilman aiheetonta viivytystä kaikki tiedot, jotka tarvitaan vaatimustenmukaisuuden todentamista varten ja joita ei ole saatavilla 28 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa EU-tyyppihyväksyntätodistuksessa ja sen liitteissä.

Tällaisten tietojen on sisällettävä kaikki parametrit ja asetukset, joita tarvitaan siihen, että voidaan toistaa tarkasti testiolot, joita tyyppihyväksyntätestissä sovellettiin. Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa täsmennetään saataville asetettavat tiedot ottaen huomioon liikesalaisuuksien suojeleminen ja henkilötietojen säilyttäminen unionin ja kansallisen oikeuden mukaisesti. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 83 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Jos komissio havaitsee, että ajoneuvot, järjestelmät, komponentit tai erilliset tekniset yksiköt eivät täytä tässä asetuksessa vahvistettuja tyyppihyväksyntävaatimuksia, että ajoneuvot, järjestelmät, komponentit tai erilliset tekniset yksiköt eivät ole tyyppihyväksynnän mukaisia tai että tyyppihyväksyntä on myönnetty virheellisten tietojen perusteella, se aloittaa 53 tai 54 artiklassa säädetyn menettelyn.

Jos testien ja tarkastusten perusteella on syytä epäillä itse tyyppihyväksynnän oikeellisuutta, komissio ilmoittaa välittömästi asiasta asianomaiselle hyväksyntäviranomaiselle tai asianomaisille hyväksyntäviranomaisille sekä foorumille.

Komissio ilmoittaa asiasta asiaankuuluville hyväksyntäviranomaisille ja markkinavalvontaviranomaisille, jotta nämä voivat toteuttaa tarvittavat toimenpiteet, jotta unionin käyttäjiä varoitetaan kohtuullisen ajan kuluessa mihin tahansa ajoneuvoon, järjestelmään, komponenttiin tai erilliseen tekniseen yksikköön liittyvästä todetusta vaatimustenvastaisuudesta loukkaantumisen tai muun haitan riskin ehkäisemiseksi tai sen lieventämiseksi.

Komissio asettaa julkisesti saataville kertomuksen havainnoistaan, jotka se on tehnyt suorittamissaan vaatimustenmukaisuuden todentamistestauksissa, ja toimittaa havaintonsa jäsenvaltioille ja foorumille. Kertomus sisältää yksityiskohtaista tietoa arvioiduista ajoneuvoista, järjestelmistä, komponenteista ja erillisistä teknisistä yksiköistä ja asianomaisten valmistajien tunnistetiedot sekä lyhyen kuvauksen havainnoista, myös mahdollisten vaatimustenvastaisuuksien luonteesta.

10 artikla

Komission suorittamat arvioinnit

Komissio järjestää ja suorittaa arviointeja EU-tyyppihyväksynnän myöntäneiden hyväksyntäviranomaisten arviointia edeltävien viiden vuoden aikana perustamista menettelyistä ja erityisesti menettelyistä tyyppihyväksyntöjen myöntämiseksi, tuotannon vaatimustenmukaisuuden todentamiseksi sekä tutkimuslaitosten nimeämiseksi ja seuraamiseksi. Tällaisiin arviointeihin on sisällyttävä satunnaisen näytteen pohjalta tehty arvio siitä, täyttävätkö myönnetyt tyyppihyväksynnät 26 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetut sovellettavat vaatimukset arviointia edeltävien viiden vuoden aikana.

Arvioinneilla on pyrittävä avustamaan EU-tyyppihyväksyntöjä myöntäviä hyväksyntäviranomaisia tämän asetuksen yhdenmukaisen soveltamisen varmistamisessa ja hyvien käytäntöjen jakamisessa.

Arvioinnit on suoritettava asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti ottaen asianmukaisesti huomioon asianomaisten viranomaisten oikeudet ja suhteellisuusperiaatetta noudattaen. Komissio hoitaa tehtävänsä riippumattomasti ja puolueettomasti ja säilyttää luottamuksellisuuden liikesalaisuuksien suojelemiseksi sovellettavan oikeuden mukaisesti. Komissio vastaa tällaisista arvioinneista aiheutuvista kustannuksista.

Hyväksyntäviranomaisten on helpotettava arvioinnin suorittamista tekemällä yhteistyötä komission kanssa avustamalla sitä tarpeen mukaan ja antamalla sille tarvittavat asiakirjat.

Komissio varmistaa, että arviointiin osallistuvalla henkilöstöllä on riittävä pätevyys ja asianmukainen ohjeistus. Komissio ilmoittaa hyvissä ajoin ennen arviointia asianomaisille jäsenvaltioille ja hyväksyntäviranomaisille päivän, jolloin arviointi aloitetaan, ja arvioinnin suorittavan henkilöstön henkilöllisyyden. Asianomaisen hyväksyntäviranomaisen tiloissa suoritettavan arvioinnin kesto ei yleensä saa ylittää kahta päivää eikä se missään tapauksessa saa ylittää kolmea päivää.

Komissio arvioi kerran viisivuotiskauden aikana jokaisen hyväksyntäviranomaisen, joka on myöntänyt vähintään yhden EU-tyyppihyväksynnän kyseisenä aikana.

Ensimmäisestä alakohdasta poiketen hyväksyntäviranomaista voidaan arvioida harvemmin, jos komissio katsoo, että kyseisen viranomaisen ensimmäinen arviointi osoittaa, että perustetuilla menettelyillä varmistetaan tämän asetuksen tehokas soveltaminen ottaen huomioon myönnettävien EU-tyyppihyväksyntöjen laajuus ja valikoima.

Komissio ilmoittaa arvioinnin tulokset, mukaan lukien mahdolliset suositukset, foorumille ja asettaa tiivistelmän tuloksista julkisesti saataville. Foorumin on tarkasteltava arvioinnin tuloksia.

Jäsenvaltioiden on raportoitava komissiolle ja foorumille, miten ne käsittelevät arvioinnin tuloksiin sisältyviä mahdollisia suosituksia.

Ottaen foorumin näkemykset asianmukaisesti huomioon komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä yhteisten kriteerien säätämiseksi, joiden pohjalta vahvistetaan arviointien laajuus ja arvioinnissa käytetyt menetelmät, arviointiryhmän kokoonpano, arviointeja koskeva suunnitelma vähintään viideksi vuodeksi sekä yksityiskohtaiset edellytykset tällaisten arviointien suoritustiheyden harventamiseksi. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 83 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

11 artikla

Täytäntöönpanon valvonnan tietojenvaihtofoorumi

Komissio perustaa täytäntöönpanon valvonnan tietojenvaihtofoorumin, jäljempänä ’foorumi’, toimii sen puheenjohtajana ja hallinnoi sitä.

Foorumi koostuu kunkin jäsenvaltion nimittämistä edustajista, jotka edustavat niiden hyväksyntäviranomaisia ja markkinavalvontaviranomaisia.

Tämän artiklan 7 kohdassa tarkoitetun työjärjestyksen mukaisesti foorumiin voidaan tarvittaessa kutsua tarkkailijoiksi tutkimuslaitoksia, 13 artiklan 10 kohdan mukaisissa täytäntöönpanosäädöksissä vahvistetut vaatimukset täyttäviä tunnustettuja kolmansia osapuolia, Euroopan parlamentin, toimialojen ja asiaankuuluvien talouden toimijoiden sekä turvallisuus- ja ympäristöalojen sidosryhmien edustajia.

Foorumin neuvoa-antavien tehtävien tavoitteena on parhaiden käytäntöjen edistäminen tämän asetuksen yhdenmukaisen tulkinnan ja täytäntöönpanon helpottamiseksi, tietojen vaihtaminen täytäntöönpanon valvontaan liittyvistä ongelmista, yhteistyö erityisesti tutkimuslaitosten arvioinnin, nimeämisen ja seurannan alalla, työmenetelmien ja -välineiden kehittäminen, sähköisen tiedonvaihtomenettelyn kehittäminen, ja yhdenmukaistettujen täytäntöönpanohankkeiden ja seuraamusten arviointi.

Foorumi käsittelee seuraavia asioita:

asiat, jotka koskevat tässä asetuksessa ja liitteessä II luetelluissa säädöksissä vahvistettujen vaatimusten yhdenmukaista tulkintaa kyseisten vaatimusten täytäntöönpanon aikana;

jäsenvaltioiden 6 artiklan 8 ja 9 kohdan mukaisesti suorittamaan tyyppihyväksyntä- ja markkinavalvontaan liittyvien toimien tulokset;

komission 9 artiklan mukaisesti suorittamien testien ja tarkastusten tulokset;

komission 10 artiklan mukaisesti suorittamien arviointien tulokset;

13 artiklan 10 kohdassa tarkoitetuissa täytäntöönpanosäädöksissä vahvistetut vaatimukset täyttävien tunnustettujen kolmansien osapuolten esittämät testausselosteet koskien mahdollista vaatimustenvastaisuutta;

hyväksyntäviranomaisten 31 artiklan mukaisesti suorittamien tuotannon vaatimustenmukaisuutta koskevien toimien tulokset;

jäsenvaltioiden 67 artiklan 6 kohdan nojalla toimittamat tiedot menettelyistään, jotka koskevat tutkimuslaitosten arviointia, nimeämistä ja ilmoittamista sekä tutkimuslaitosten seurantaa;

asiat, joilla on yleistä merkitystä tässä asetuksessa säädettyjen, tutkimuslaitosten arviointia, nimeämistä ja seurantaa koskevien vaatimusten täytäntöönpanon kannalta, 67 artiklan 10 kohdan ja 78 artiklan 4 kohdan mukaisesti;

talouden toimijoiden rikkomukset;

XI luvussa säädettyjen korjaavien tai rajoittavien toimenpiteiden täytäntöönpano;

markkinavalvontatoimien suunnittelu, koordinointi ja tulokset;

asiat, jotka koskevat XIV luvussa esitettyä ajoneuvon OBD-järjestelmän tietojen ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuutta ja erityisesti asiat, jotka koskevat 65 artiklan nojalla vahvistettujen menettelyjen täytäntöönpanoa.

Komissio asettaa kahden vuoden välein julkisesti saataville yhteenvetokertomuksen markkinavalvontatoimista jäsenvaltioiden 8 artiklan 7 kohdan mukaisesti toimittamien raporttien pohjalta.

Komissio esittää joka vuosi yhteenvedon foorumin toiminnasta Euroopan parlamentille.

Foorumi voi esittää lausunnon tai antaa suosituksen osana sen neuvoa-antavaa tehtävää ja ottaen huomioon 2 kohdan mukaisten käsittelyjen tulokset.

Esittäessään lausunnon tai antaessaan suosituksia foorumi pyrkii yhteisymmärryksen saavuttamiseen. Jos yhteisymmärrystä ei voida saavuttaa, foorumi esittää lausuntonsa tai antaa suosituksensa jäsenvaltioiden yksinkertaisella enemmistöllä. Jokaisella jäsenvaltiolla on yksi ääni. Jäsenvaltiot, joilla on eriävä kanta, voivat pyytää kantojensa ja niiden perusteiden kirjaamista foorumin lausuntoon tai suosituksiin.

Hyväksyessään täytäntöönpanosäädöksiä komissio ottaa asianmukaisesti huomioon foorumin 5 kohdan nojalla esittämät lausunnot.

Foorumi vahvistaa työjärjestyksensä.

12 artikla

Tiedonvaihto verkossa

Komissio ja jäsenvaltiot käyttävät 27 artiklassa tarkoitettua yhteistä suojattua sähköistä tiedonvaihtojärjestelmää 28 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin EU-tyyppihyväksyntätodistuksiin ja niiden liitteisiin, mukaan lukien kaikkiin testausselosteisiin sekä EU-tyyppihyväksynnän muuttamisiin, epäämisiin tai peruuttamisiin.

Komissio ja jäsenvaltiot käyttävät Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2001/95/EY ( 5 ) perustettua nopeaa tietojenvaihtojärjestelmää (RAPEX) ja asetuksella (EY) N:o 765/2008 perustettua markkinavalvonnassa käytettävää tiedotus- ja viestintäjärjestelmää (ICSMS) markkinavalvontaan, takaisinkutsuihin ja muihin asiaankuuluviin toimiin markkinavalvontaviranomaisten, jäsenvaltioiden ja komission välillä.

Jäsenvaltioiden on 5 päivästä heinäkuuta 2026 alkaen saatettava julkisesti saataville ajoneuvon tunnusnumeron perusteella kunkin ajoneuvon vaatimustenmukaisuustodistus strukturoituna tietona sähköisessä muodossa yhteisessä suojatussa sähköisessä tiedonvaihtojärjestelmässä 37 artiklan mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on 5 päivästä heinäkuuta 2026 alkaen saatettava julkisesti saataville vaatimustenmukaisuustodistuksen sisältämät tiedot, ajoneuvon tunnusnumeroa lukuun ottamatta, strukturoituna tietona sähköisessä muodossa yhteisessä suojatussa sähköisessä tiedonvaihtojärjestelmässä 37 artiklan mukaisesti.

Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan tämän kohdan ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitettujen tietojen muoto ja kriteerit tietojen julkiselle saatavuudelle. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 83 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Komissio toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet perustaakseen rajapinnan 27 artiklassa tarkoitetun yhteisen suojatun sähköisen tiedonvaihtojärjestelmän ja RAPEXin sekä ICSMSin välille helpottaakseen markkinavalvontatoimintaa ja varmistaakseen kuluttajille ja kolmansille osapuolille annettavien tietojen koordinoinnin, johdonmukaisuuden ja paikkansapitävyyden.

Jäsenvaltiot käyttävät 27 artiklassa tarkoitettua yhteistä suojattua sähköistä tiedonvaihtojärjestelmää asettaakseen 1 päivästä syyskuuta 2022 alkaen julkisesti saataville luettelon myöntämistään, muuttamistaan, epäämistään tai peruuttamistaan ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden EU-tyyppihyväksynnöistä sekä luettelon tutkimuslaitoksista, jotka ovat suorittaneet testit kutakin EU-tyyppihyväksyntää varten.

Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen tietojen muoto ja kriteerit tietojen julkiselle saatavuudelle. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 83 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Komissio kehittää välineen, jolla asetetaan julkisesti saataville 13 artiklan 10 kohdassa tarkoitetuissa täytäntöönpanosäädöksissä vahvistetut vaatimukset täyttävien tunnustettujen kolmansien osapuolten testitulokset ja valitukset ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden suorituskyvystä.

13 artikla

Valmistajien yleiset velvoitteet

Valmistajien on huolehdittava siitä, että niiden valmistamat ja markkinoille saattamat ajoneuvot, järjestelmät, komponentit ja erilliset tekniset yksiköt on valmistettu ja hyväksytty tässä asetuksessa ja erityisesti 5 artiklassa säädettyjen vaatimusten mukaisesti.

Valmistajat ovat vastuussa hyväksyntäviranomaiselle kaikista hyväksyntämenettelyn näkökohdista sekä tuotannon vaatimustenmukaisuuden varmistamisesta.

Jos kyseessä on monivaiheinen tyyppihyväksyntä, valmistajat vastaavat myös hyväksynnästä ja tuotannon vaatimustenmukaisuudesta niiden järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden osalta, jotka ne ovat lisänneet ajoneuvon valmistusvaiheessa. Valmistajat, jotka muuttavat aiemmissa vaiheissa jo hyväksyttyjä komponentteja, järjestelmiä tai erillisiä teknisiä yksiköitä, vastaavat muutettujen komponenttien, järjestelmien tai erillisten teknisten yksiköiden tyyppihyväksynnästä ja tuotannon vaatimustenmukaisuudesta. Edellisen vaiheen valmistajien on annettava seuraavan vaiheen valmistajille tiedot mahdollisista muutoksista, jotka voivat vaikuttaa komponentin, järjestelmän tai erillisen teknisen yksikön tyyppihyväksyntään tai kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksyntään. Tällaiset tiedot on annettava heti, kun kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksyntään myönnetään uusi laajennus, ja viimeistään sinä päivänä, jona keskeneräisen ajoneuvon valmistus aloitetaan.

Valmistajat, jotka muuttavat keskeneräistä ajoneuvoa siten, että ajoneuvon ajoneuvoluokka muuttuu ja sen myötä myös tyyppihyväksynnän aiemmassa vaiheessa arvioidut vaatimukset muuttuvat, ovat vastuussa myös muutetun ajoneuvon uuteen ajoneuvoluokkaan sovellettavien vaatimusten noudattamisesta.

Ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden EU-tyyppihyväksyntää varten on unionin ulkopuolelle sijoittautuneen valmistajan nimettävä yksi unioniin sijoittautunut edustaja, joka edustaa valmistajaa hyväksyntäviranomaiseen nähden. Kyseisen valmistajan on lisäksi nimettävä markkinavalvontaa varten yksi unioniin sijoittautunut edustaja, joka voi olla sama kuin EU-tyyppihyväksyntää varten nimetty edustaja.

Valmistajien on varmistettava, ettei ajoneuvoja, järjestelmiä, komponentteja ja erillisiä teknisiä yksiköitä suunniteltaessa oteta käyttöön strategioita tai muita keinoja, joilla muutetaan testausmenettelyjen aikana osoitettua suorituskykyä siten, että ne eivät ole tämän asetuksen mukaisia olosuhteissa, joiden voidaan kohtuudella odottaa esiintyvän tavanomaisen toiminnan aikana.

Valmistajien on laadittava menetelmät sen varmistamiseksi, että ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden sarjatuotanto pysyy hyväksytyn tyypin mukaisena.

Valmistajien on tutkittava kaikki vastaanottamansa valitukset markkinoille saattamiinsa ajoneuvoihin, järjestelmiin, komponentteihin, erillisiin teknisiin yksiköihin, osiin ja varusteisiin liittyvistä riskeistä, vaaratilanne-epäilyistä tai vaatimustenvastaisuuskysymyksistä.

Valmistajien on pidettävä kirjaa tällaisista valituksista, mukaan lukien kunkin valituksen osalta kuvaus asiasta ja yksityiskohdat, joiden perusteella ajoneuvon, järjestelmän, komponentin, erillisen teknisen yksikön, osan tai varusteen asianomainen tyyppi voidaan tunnistaa, sekä tiedotettava jakelijoille ja maahantuojille perustelluista valituksista.

Valmistajien on valmistamiinsa ajoneuvoihin 38 artiklan mukaisesti kiinnitettävän lakisääteisen kilven sekä komponentteihin tai erillisiin teknisiin yksiköihin saman artiklan mukaisesti kiinnitettävien tyyppihyväksyntämerkkien lisäksi ilmoitettava nimensä, rekisteröity tuotenimensä tai rekisteröity tavaramerkkinsä sekä yhteysosoitteensa unionissa niiden markkinoilla saataville asetetuissa ajoneuvoissa, komponenteissa tai erillisissä teknisissä yksiköissä taikka, jos tämä ei ole mahdollista, komponentin tai erillisen teknisen yksikön pakkauksessa tai sen mukana olevassa asiakirjassa.

Valmistajien on varmistettava, että sinä aikana, jona ajoneuvo, järjestelmä, komponentti tai erillinen tekninen yksikkö on niiden vastuulla, varastointi- tai kuljetusolosuhteet eivät vaaranna sen tässä asetuksessa säädettyjen vaatimusten mukaisuutta.

10.

Ajoneuvojen valmistajien on julkaistava tiedot, joita tarvitaan kolmansien osapuolten suorittamaa mahdollisen vaatimustenvastaisuuden testausta varten ja joiden on sisällettävä kaikki parametrit ja asetukset, joita tarvitaan siihen, että voidaan toistaa tarkasti testiolot, joita tyyppihyväksyntätestissä sovellettiin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 9 artiklan 5 kohdan soveltamista ja ottaen huomioon liikesalaisuuksien suojeleminen ja henkilötietojen säilyttäminen unionin ja kansallisen oikeuden mukaisesti.

Tämän kohdan ensimmäisen alakohdan soveltamista varten komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa täsmennetään maksutta saataville asetettavat tiedot sekä vaatimukset, jotka kolmansien osapuolten on täytettävä osoittaakseen oikeutetut etunsa kansanterveyden tai ympäristösuojelun alalla ja pääsynsä soveltuviin testaustiloihin. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 83 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

14 artikla

Valmistajien velvoitteet, jotka koskevat niiden ajoneuvoja, järjestelmiä, komponentteja, erillisiä teknisiä yksiköitä, osia tai varusteita, jotka eivät ole vaatimusten mukaisia tai jotka aiheuttavat vakavan riskin

Jos ajoneuvo, järjestelmä, komponentti, erillinen tekninen yksikkö, osa tai varuste, joka on saatettu markkinoille tai otettu käyttöön, ei ole tämän asetuksen mukainen, tai jos tyyppihyväksyntä on myönnetty virheellisten tietojen perusteella, valmistajan on ryhdyttävä välittömästi tarvittaviin korjaaviin toimenpiteisiin kyseisen ajoneuvon, järjestelmän, komponentin, erillisen teknisen yksikön, osan tai varusteen saattamiseksi vaatimusten mukaiseksi, sen poistamiseksi markkinoilta tai sen takaisinkutsun järjestämiseksi tapauksen mukaan.

Valmistajan on välittömästi ilmoitettava tyyppihyväksynnän myöntäneelle hyväksyntäviranomaiselle yksityiskohtaiset tiedot vaatimustenvastaisuudesta ja toteutetuista toimenpiteistä.

Jos ajoneuvo, järjestelmä, komponentti, erillinen tekninen yksikkö, osa tai varuste aiheuttaa vakavan riskin, valmistajan on viipymättä ilmoitettava hyväksyntäviranomaisille ja markkinavalvontaviranomaisille yksityiskohtaiset tiedot riskistä ja siihen liittyvistä toteutetuista toimenpiteistä.

Valmistajien on säilytettävä 28 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut EU-tyyppihyväksyntätodistukset ja niiden liitteet kymmenen vuoden ajan ajoneuvon EU-tyyppihyväksynnän voimassaolon päättymisen jälkeen ja viiden vuoden ajan järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön EU-tyyppihyväksynnän voimassaolon päättymisen jälkeen.

Ajoneuvon valmistajien on pidettävä hyväksyntäviranomaisten saatavilla kymmenen vuoden ajan ajoneuvon valmistuspäivästä jäljennös 36 artiklassa tarkoitetuista vaatimustenmukaisuustodistuksista.

Valmistajien on kansallisen viranomaisen tai komission perustellusta pyynnöstä toimitettava viranomaiselle tai komissiolle jäljennös EU-tyyppihyväksyntätodistuksesta tai 55 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta luvasta, joka osoittaa ajoneuvon, järjestelmän, komponentin, erillisen teknisen yksikön, osan tai varusteen vaatimustenmukaisuuden, kielellä, jota kansallinen viranomainen tai komissio vaivattomasti ymmärtää.

Valmistajien on kansallisen viranomaisen perustellusta pyynnöstä tehtävä sen kanssa yhteistyötä kaikissa toimissa, jotka toteutetaan asetuksen (EY) N:o 765/2008 20 artiklan mukaisesti niiden markkinoilla saataville asettaman ajoneuvon, järjestelmän, komponentin, erillisen teknisen yksikön, osan tai varusteen aiheuttamien riskien poistamiseksi.

15 artikla

Valmistajan edustajien velvoitteet

Valmistajan edustajan on suoritettava valmistajalta saamassaan toimeksiannossa määritellyt tehtävät. Tässä toimeksiannossa edustaja on valtuutettava tekemään vähintään seuraavaa:

sen on saatava käyttöönsä 28 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu EU-tyyppihyväksyntätodistus ja sen liitteet sekä vaatimustenmukaisuustodistus jollakin unionin virallisella kielellä; tällaiset asiakirjat on asetettava hyväksyntäviranomaisten ja markkinavalvontaviranomaisten saataville kymmenen vuoden ajan ajoneuvon EU-tyyppihyväksynnän voimassaolon päättymisen jälkeen ja viiden vuoden ajan järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön EU-tyyppihyväksynnän voimassaolon päättymisen jälkeen;

sen on toimitettava hyväksyntäviranomaisen perustellusta pyynnöstä kyseiselle viranomaiselle kaikki tiedot, asiakirjat ja kaikki muut tekniset eritelmät, mukaan lukien pääsy ohjelmistoihin ja algoritmeihin, jotka ovat tarpeen ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön tuotannon vaatimustenmukaisuuden osoittamiseksi;

sen on tehtävä hyväksyntäviranomaisten tai markkinavalvontaviranomaisten kanssa niiden pyynnöstä yhteistyötä kaikissa toimissa, jotka toteutetaan kyseisen toimeksiannon piiriin kuuluvien ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien, erillisten teknisten yksiköiden, osien tai varusteiden aiheuttamien vakavien riskien poistamiseksi;

sen on ilmoitettava valmistajalle välittömästi valituksista ja raporteista, jotka koskevat kyseisen toimeksiannon piiriin kuuluviin ajoneuvoihin, järjestelmiin, komponentteihin, erillisiin teknisiin yksiköihin, osiin tai varusteisiin liittyviä riskejä, vaaratilanne-epäilyjä tai vaatimustenvastaisuuskysymyksiä;

sillä on oltava oikeus päättää toimeksianto ilman seuraamusta, jos valmistaja toimii vastoin tämän asetuksen mukaisia velvoitteitaan.

Valmistajan edustajan, joka päättää toimeksiannon 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetuista syistä, on välittömästi ilmoitettava siitä sekä hyväksynnän myöntäneelle hyväksyntäviranomaiselle että komissiolle.

Ilmoitettaviin tietoihin on sisällyttävä vähintään seuraavaa:

toimeksiannon päättymispäivämäärä;

päivämäärä, johon saakka tehtävästä poistuva valmistajan edustaja voidaan mainita valmistajan antamissa tiedoissa, myös mainosmateriaalissa;

asiakirjojen siirtäminen, mukaan luettuina salassapitoa koskevat seikat ja omistusoikeudet;

tehtävästä poistuvan valmistajan edustajan velvollisuus toimittaa toimeksiannon päättymisen jälkeen eteenpäin valmistajalle tai tehtävään astuvalle valmistajan edustajalle valitukset ja raportit, jotka koskevat niihin ajoneuvoihin, järjestelmiin, komponentteihin, erillisiin teknisiin yksiköihin, osiin tai varusteisiin liittyviä riskejä ja vaaratilanne-epäilyjä, joita tehtävästä poistuvan valmistajan edustajaksi nimeäminen koski.

16 artikla

Maahantuojien velvollisuudet

Maahantuojat saavat saattaa markkinoille ainoastaan sellaisia ajoneuvoja, järjestelmiä, komponentteja tai erillisiä teknisiä yksiköitä, jotka ovat tämän asetuksen mukaisia.

Maahantuojien on ennen tyyppihyväksytyn ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön markkinoille saattamista todennettava, että sillä on voimassa oleva EU-tyyppihyväksyntätodistus ja että kyseisessä järjestelmässä, komponentissa tai erillisessä teknisessä yksikössä on vaadittu tyyppihyväksyntämerkki ja se on 13 artiklan 8 kohdan mukainen.

Ajoneuvon tapauksessa maahantuojan on varmistettava, että ajoneuvon mukana on vaadittu vaatimustenmukaisuustodistus.

Jos ajoneuvo, järjestelmä, komponentti tai erillinen tekninen yksikkö ei ole tämän asetuksen vaatimusten mukainen eikä erityisesti vastaa tyyppihyväksyntäänsä, maahantuojat eivät saa saattaa ajoneuvoa, järjestelmää, komponenttia tai erillistä teknistä yksikköä markkinoille, sallia sen käyttöönottoa eikä rekisteröidä sitä ennen kuin se on saatettu vaatimusten mukaiseksi.

Jos ajoneuvo, järjestelmä, komponentti, erillinen tekninen yksikkö, osa tai varuste aiheuttaa vakavan riskin, maahantuojien on tiedotettava asiasta valmistajalle ja markkinavalvontaviranomaisille. Jos ajoneuvo, järjestelmä, komponentti tai erillinen tekninen yksikkö on tyyppihyväksytty, maahantuojien on tiedotettava asiasta myös kyseisen tyyppihyväksynnän myöntäneelle hyväksyntäviranomaiselle.

Maahantuojien on ilmoitettava nimensä, rekisteröity tuotenimensä tai rekisteröity tavaramerkkinsä sekä yhteysosoitteensa ajoneuvossa, komponentissa, erillisessä teknisessä yksikössä, osassa tai varusteessa taikka, jos tämä ei ole mahdollista, komponentin, erillisen teknisen yksikön, osan tai varusteen pakkauksessa tai sen mukana olevassa asiakirjassa.

Maahantuojien on varmistettava, että ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön mukana on 59 artiklassa vaaditut ohjeet ja tiedot asianomaisten jäsenvaltioiden virallisella kielellä tai virallisilla kielillä.

Kuluttajien terveyden ja turvallisuuden suojelemiseksi maahantuojien on pidettävä kirjaa valituksista ja takaisinkutsuista, jotka liittyvät niiden markkinoille saattamiin ajoneuvoihin, järjestelmiin, komponentteihin, erillisiin teknisiin yksiköihin, osiin tai varusteisiin sekä tiedotettava niiden jakelijoille tällaisista valituksista ja takaisinkutsuista.

Maahantuojien on ilmoitettava asiaankuuluvalle valmistajalle välittömästi kaikista vastaanottamistaan valituksista, jotka koskevat niiden markkinoille saattamiin ajoneuvoihin, järjestelmiin, komponentteihin, erillisiin teknisiin yksiköihin, osiin tai varusteisiin liittyviä riskejä, vaaratilanne-epäilyjä tai vaatimustenvastaisuuskysymyksiä.

Maahantuojien on varmistettava, että sinä aikana, jona ajoneuvo, järjestelmä, komponentti tai erillinen tekninen yksikkö on niiden vastuulla, varastointi- tai kuljetusolosuhteet eivät vaaranna sen tässä asetuksessa säädettyjen vaatimusten mukaisuutta.

17 artikla

Maahantuojien velvoitteet, jotka koskevat niiden ajoneuvoja, järjestelmiä, komponentteja, erillisiä teknisiä yksiköitä, osia ja varusteita, jotka eivät ole vaatimusten mukaisia tai jotka aiheuttavat vakavan riskin

Jos maahantuojien markkinoille saattama ajoneuvo, järjestelmä, komponentti, erillinen tekninen yksikkö, osa tai varuste ei ole tämän asetuksen mukainen, maahantuojien on ryhdyttävä välittömästi tarvittaviin korjaaviin toimenpiteisiin kyseisen ajoneuvon, järjestelmän, komponentin, erillisen teknisen yksikön, osan tai varusteen saattamiseksi vaatimusten mukaiseksi valmistajan valvonnassa, sen poistamiseksi markkinoilta tai sen takaisinkutsun järjestämiseksi tapauksen mukaan. Maahantuojien on myös tiedotettava asiasta valmistajalle ja EU-tyyppihyväksynnän myöntäneelle hyväksyntäviranomaiselle.

Jos markkinoille saatettu ajoneuvo, järjestelmä, komponentti, erillinen tekninen yksikkö, osa tai varuste aiheuttaa vakavan riskin, maahantuojien on viipymättä ilmoitettava yksityiskohtaiset tiedot vakavasta riskistä valmistajille sekä hyväksyntäviranomaisille ja markkinavalvontaviranomaisille.

Maahantuojien on lisäksi ilmoitettava hyväksyntäviranomaisille ja markkinavalvontaviranomaisille mahdollisista toteutetuista toimenpiteistä ja annettava yksityiskohtaiset tiedot etenkin vakavasta riskistä ja mahdollisista valmistajan toteuttamista toimenpiteistä.

Maahantuojien on säilytettävä jäljennös 28 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta EU-tyyppihyväksyntätodistuksesta ja sen liitteistä kymmenen vuoden ajan ajoneuvon EU-tyyppihyväksynnän voimassaolon päättymisen jälkeen ja viiden vuoden ajan järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön EU-tyyppihyväksynnän voimassaolon päättymisen jälkeen sekä varmistettava, että ne voidaan asettaa hyväksyntäviranomaisten ja markkinavalvontaviranomaisten saataville pyynnöstä.

Maahantuojien on kansallisen viranomaisen perustellusta pyynnöstä toimitettava sille kaikki tiedot ja asiakirjat, jotka ovat tarpeen ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön vaatimustenmukaisuuden osoittamiseksi, kielellä, jota kyseinen viranomainen vaivattomasti ymmärtää.

Maahantuojien on kansallisen viranomaisen perustellusta pyynnöstä tehtävä sen kanssa yhteistyötä kaikissa toimissa, jotka toteutetaan asetuksen (EY) N:o 765/2008 20 artiklan mukaisesti niiden markkinoilla saataville asettaman ajoneuvon, järjestelmän, komponentin, erillisen teknisen yksikön, osan tai varusteen aiheuttamien riskien poistamiseksi.

18 artikla

Jakelijoiden velvollisuudet

Jakelijoiden on ennen ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön asettamista saataville markkinoilla todennettava, että ajoneuvossa, järjestelmässä, komponentissa tai erillisessä teknisessä yksikössä on vaadittu lakisääteinen kilpi tai tyyppihyväksyntämerkki, että sen mukana ovat vaaditut asiakirjat sekä 59 artiklassa vaaditut ohjeet ja turvallisuustiedot asiaankuuluvan jäsenvaltion virallisella kielellä tai virallisilla kielillä ja että valmistaja ja maahantuoja ovat noudattaneet 13 artiklan 8 kohdassa sekä 16 artiklan 5 kohdassa säädettyjä vaatimuksia.

Jakelijoiden on ilmoitettava asiaankuuluvalle valmistajalle välittömästi kaikista vastaanottamistaan valituksista ja raporteista, jotka koskevat niiden markkinoille saattamiin ajoneuvoihin, järjestelmiin, komponentteihin, erillisiin teknisiin yksiköihin, osiin tai varusteisiin liittyviä riskejä, vaaratilanne-epäilyjä tai vaatimustenvastaisuutta.

Jakelijoiden on varmistettava, että sinä aikana, jona ajoneuvo, järjestelmä, komponentti tai erillinen tekninen yksikkö on niiden vastuulla, varastointi- tai kuljetusolosuhteet eivät vaaranna sen tässä asetuksessa säädettyjen vaatimusten mukaisuutta.

19 artikla

Jakelijoiden velvoitteet, jotka koskevat niiden ajoneuvoja, järjestelmiä, komponentteja, erillisiä teknisiä yksiköitä, osia tai varusteita, jotka eivät ole vaatimusten mukaisia tai jotka aiheuttavat vakavan riskin

Jos ajoneuvo, järjestelmä, komponentti, erillinen tekninen yksikkö, osa tai varuste ei ole tämän asetuksen vaatimusten mukainen, jakelijoiden on ilmoitettava siitä valmistajalle, maahantuojalle ja EU-tyyppihyväksynnän myöntäneelle hyväksyntäviranomaiselle eivätkä ne saa asettaa ajoneuvoa, järjestelmää, komponenttia, erillistä teknistä yksikköä, osaa tai varustetta saataville markkinoilla ennen kuin se on saatettu vaatimusten mukaiseksi.

Jos ajoneuvo, järjestelmä, komponentti, erillinen tekninen yksikkö, osa tai varuste, jonka jakelijat ovat asettaneet saataville markkinoilla, ei ole tämän asetuksen mukainen, jakelijoiden on ilmoitettava siitä valmistajalle, maahantuojalle ja EU-tyyppihyväksynnän myöntäneelle hyväksyntäviranomaiselle.

Jos ajoneuvo, järjestelmä, komponentti, erillinen tekninen yksikkö, osa tai varuste aiheuttaa vakavan riskin, jakelijoiden on viipymättä ilmoitettava yksityiskohtaiset tiedot vakavasta riskistä valmistajalle, maahantuojalle ja niiden jäsenvaltioiden hyväksyntäviranomaisille ja markkinavalvontaviranomaisille, joissa ajoneuvo, järjestelmä, komponentti, erillinen tekninen yksikkö, osa tai varuste on asetettu saataville markkinoilla.

Jakelijoiden on tiedotettava näille myös mahdollisista toteutetuista toimenpiteistä ja ilmoitettava yksityiskohtaiset tiedot valmistajan toteuttamista mahdollisista toimenpiteistä.

Jakelijoiden on kansallisen viranomaisen perustellusta pyynnöstä tehtävä sen kanssa yhteistyötä kaikissa toimissa, jotka toteutetaan asetuksen (EY) N:o 765/2008 20 artiklan mukaisesti niiden markkinoilla saataville asettaman ajoneuvon, järjestelmän, komponentin, erillisen teknisen yksikön, osan tai varusteen aiheuttamien riskien poistamiseksi.

20 artikla

Tapaukset, joissa valmistajien velvollisuuksia sovelletaan maahantuojiin ja jakelijoihin

Maahantuojaa tai jakelijaa pidetään tätä asetusta sovellettaessa valmistajana ja sitä koskevat samat velvoitteet kuin valmistajaa 8, 13 ja 14 artiklan mukaisesti seuraavissa tapauksissa:

silloin, kun maahantuoja tai jakelija asettaa saataville markkinoilla ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön tai vastaa sen käyttöönotosta omalla nimellään tai tavaramerkillään taikka muuttaa ajoneuvoa, järjestelmää, komponenttia tai erillistä teknistä yksikköä siten, ettei ajoneuvo, järjestelmä, komponentti tai erillinen tekninen yksikkö välttämättä enää ole sovellettavien vaatimusten mukainen; tai

silloin, kun maahantuoja tai jakelija asettaa saataville markkinoilla järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön tai vastaa sen käyttöönotosta unionin ulkopuoliselle valmistajalle annetun E-tyyppihyväksynnän perusteella, eikä valmistajan edustajaa unionin alueella ole mahdollista määrittää.

21 artikla

Talouden toimijoiden tunnistetiedot

Talouden toimijoiden on hyväksyntäviranomaisen tai markkinavalvontaviranomaisen pyynnöstä annettava ajoneuvon osalta kymmenen vuoden ajan markkinoille saattamisen jälkeen ja järjestelmän, komponentin, erillisen teknisen yksikön, osan tai varusteen osalta viiden vuoden ajan markkinoille saattamisen jälkeen tiedot seuraavista:

ne talouden toimijat, jotka ovat toimittaneet niille ajoneuvon, järjestelmän, komponentin, erillisen teknisen yksikön, osan tai varusteen;

ne talouden toimijat, joille ne ovat toimittaneet ajoneuvon, järjestelmän, komponentin, erillisen teknisen yksikön, osan tai varusteen.

III LUKU

EU-TYYPPIHYVÄKSYNTÄMENETTELYT

22 artikla

EU-tyyppihyväksyntämenettelyt

Hakiessaan kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksyntää valmistaja voi valita jonkin seuraavista menettelyistä:

asteittainen tyyppihyväksyntä;

yksivaiheinen tyyppihyväksyntä;

yhdistetty tyyppihyväksyntä.

Keskeneräisen tai valmistuneen ajoneuvon tapauksessa valmistaja voi valita myös monivaiheisen tyyppihyväksynnän.

Järjestelmän tyyppihyväksynnässä, komponentin tyyppihyväksynnässä ja erillisen teknisen yksikön tyyppihyväksynnässä sovelletaan vain yksivaiheista tyyppihyväksyntää tämän kuitenkaan rajoittamatta liitteessä II lueteltujen säädösten vaatimusten soveltamista.

Monivaiheinen tyyppihyväksyntä on myönnettävä keskeneräisen tai valmistuneen ajoneuvon tyypille, joka ajoneuvon valmistusvaihe huomioon ottaen on 24 artiklassa tarkoitettujen valmistusasiakirjojen tietojen mukainen ja täyttää liitteessä II luetelluissa asiaankuuluvissa säädöksissä vahvistetut tekniset vaatimukset.

Monivaiheista tyyppihyväksyntää sovelletaan myös valmiisiin ajoneuvoihin, joita toinen valmistaja on niiden valmistumisen jälkeen muuntanut tai muuttanut.

Lopullisen valmistusvaiheen EU-tyyppihyväksyntä voidaan myöntää vasta, kun hyväksyntäviranomainen on todentanut liitteessä IX vahvistettujen menettelyjen mukaisesti, että lopullisessa vaiheessa tyyppihyväksytty ajoneuvo täyttää hyväksyntähetkellä kaikki sovellettavat tekniset vaatimukset. Todentamisessa tarkastetaan kaikkia niitä vaatimuksia koskevat asiakirjat, jotka monivaiheisessa menettelyssä keskeneräiselle ajoneuvotyypille myönnetty EU-tyyppihyväksyntä kattaa, myös silloin kun EU-tyyppihyväksyntä on myönnetty eri ajoneuvoluokalle.

Edellä 1 kohdassa tarkoitettu EU-tyyppihyväksyntämenettelyn valinta ei vaikuta niihin sovellettaviin vaatimuksiin, jotka hyväksyttävän ajoneuvotyypin on täytettävä silloin, kun kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksyntä myönnetään.

Myös yksittäinen valmistaja voi käyttää monivaiheista tyyppihyväksyntää, kunhan käytön tarkoituksena ei ole kiertää vaatimuksia, joita sovelletaan yhdessä vaiheessa valmistettaviin ajoneuvoihin. Yhden valmistajan valmistamien ajoneuvojen valmistamisen ei 41, 42 ja 49 artiklaa sovellettaessa katsota olevan monivaiheista valmistusta.

23 artikla

EU-tyyppihyväksyntähakemus

Valmistajan on toimitettava hyväksyntäviranomaiselle EU-tyyppihyväksyntähakemus ja 24 artiklassa tarkoitetut valmistusasiakirjat.

Kustakin ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön tyypistä voidaan jättää ainoastaan yksi hakemus. Tämä hakemus voidaan jättää ainoastaan yhdessä jäsenvaltiossa ja siellä ainoastaan yhdelle hyväksyntäviranomaiselle.

Samaa ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön tyyppiä koskevaa uutta hakemusta ei voida toimittaa toiselle jäsenvaltiolle, jos

hyväksyntäviranomainen on kieltäytynyt myöntämästä kyseisen tyypin tyyppihyväksyntää;

hyväksyntäviranomainen on perunut kyseisen tyypin tyyppihyväksynnän; tai

valmistaja on peruuttanut kyseisen tyypin tyyppihyväksyntää koskevan hakemuksen.

Hyväksyntäviranomaisen on hylättävä tyyppihyväksyntää koskeva hakemus, joka koskee eri tyypinnimitystä tai aiemman hakemuksen muuttamista, jos muutokset eivät ole riittäviä muodostaakseen uuden ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön tyypin.

Tietyntyyppisen ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön EU-tyyppihyväksyntää koskevan hakemuksen on sisällettävä valmistajan ilmoitus, jossa tämä todistaa 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti, että

valmistaja ei ole hakenut samalle tyypille EU-tyyppihyväksyntää miltään muulta hyväksyntäviranomaiselta, eikä mikään muu hyväksyntäviranomainen ole myöntänyt valmistajalle tällaista hyväksyntää;

mikään hyväksyntäviranomainen ei ole kieltäytynyt myöntämästä tyyppihyväksyntää kyseiselle tyypille;

mikään hyväksyntäviranomainen ei ole perunut kyseisen tyypin tyyppihyväksyntää; ja

valmistaja ei ole peruuttanut kyseisen tyypin tyyppihyväksyntää koskevaa hakemusta.

Kustakin hyväksyttäväksi jätetystä ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön tyypistä on jätettävä erillinen hakemus.

24 artikla

Valmistusasiakirjat

Valmistusasiakirjojen on sisällettävä seuraavat:

ilmoituslomake 4 kohdassa tarkoitetuissa täytäntöönpanosäädöksissä säädetyn mallin mukaisesti yksivaiheisen tyyppihyväksynnän tai yhdistetyn kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksynnän tai asteittaisen kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksynnän osalta tai järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön tyyppihyväksynnän tapauksessa liitteessä II luetellun asiaankuuluvan säädöksen mukaisesti;

kaikki tietoaineistot, piirustukset, valokuvat ja muut asiaankuuluvat tiedot;

ajoneuvojen osalta ilmoitus 22 artiklan 1 kohdan mukaisesti valitusta menettelystä tai valituista menettelyistä;

kaikki muut tiedot, joita hyväksyntäviranomainen pyytää EU-tyyppihyväksyntämenettelyn yhteydessä.

Edellä 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksynnän ilmoituslomakkeen on sisällettävä täydelliset tiedot ajoneuvotyypin ominaisuuksista, jotka hyväksyntäviranomainen tarvitsee ajoneuvotyypin tunnistamiseksi ja tyyppihyväksyntämenettelyn suorittamiseksi asianmukaisesti.

Valmistajan on toimitettava valmistusasiakirjat hyväksyntäviranomaiselle kyseisen viranomaisen hyväksymässä sähköisessä muodossa. Hyväksyntäviranomainen voi myös hyväksyä valmistusasiakirjojen antamisen paperimuodossa.

Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan ilmoituslomakkeen ja valmistusasiakirjojen kaikkien muiden osien malli sekä tämän artiklan 3 kohdan soveltamista varten yhdenmukaistettu sähköinen muoto. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 83 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Ensimmäinen tällainen täytäntöönpanosäädös hyväksytään viimeistään 5 päivänä heinäkuuta 2020.

25 artikla

Lisätiedot, jotka on toimitettava haettaessa EU-tyyppihyväksyntää

Asteittaista tyyppihyväksyntää koskevaan hakemukseen on liitettävä 24 artiklassa tarkoitettujen valmistusasiakirjojen lisäksi kaikki EU-tyyppihyväksyntätodistukset tai E-tyyppihyväksyntätodistukset ja niiden liitteet, joita liitteessä II lueteltujen säädösten nojalla vaaditaan.

Kun kyse on järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön tyyppihyväksynnästä, joka myönnetään liitteessä II lueteltujen säädösten nojalla, valmistusasiakirjojen ja tarvittaessa EU-tyyppihyväksyntätodistusten ja niiden liitteiden on oltava hyväksyntäviranomaisen saatavilla, kunnes kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksyntä joko myönnetään tai evätään.

Yhdistettyä tyyppihyväksyntää koskevaan hakemukseen on liitettävä 24 artiklassa tarkoitettujen valmistusasiakirjojen lisäksi EU-tyyppihyväksyntätodistus tai E-tyyppihyväksyntätodistukset ja niiden liitteet, joita liitteessä II lueteltujen säädösten nojalla vaaditaan.

Kun kyse on järjestelmistä, joiden osalta ei ole esitetty EU-tyyppihyväksyntätodistusta tai E-tyyppihyväksyntätodistusta, hakemukseen on liitettävä 24 artiklassa tarkoitettujen valmistusasiakirjojen lisäksi tiedot, joita tällaisten järjestelmien hyväksyminen ajoneuvon hyväksymisvaiheessa edellyttää, sekä EU-tyyppihyväksyntätodistuksen tai E-tyyppihyväksyntätodistuksen asemesta testausseloste.

Monivaiheista tyyppihyväksyntää koskevaan hakemukseen on liitettävä seuraavat tiedot:

ensimmäisessä vaiheessa valmistusasiakirjojen ja EU-tyyppihyväksyntätodistusten, E-tyyppihyväksyntätodistusten tai tarvittaessa testausselosteiden ne osat, jotka ovat asianmukaisia perusajoneuvon valmistusvaihe huomioonottaen;

toisessa ja seuraavissa vaiheissa valmistusasiakirjojen ja EU-tyyppihyväksyntätodistusten tai E-tyyppihyväksyntätodistusten ne osat, jotka ovat asianmukaisia senhetkinen valmistusvaihe huomioon ottaen, sekä jäljennös kokonaisen ajoneuvon EU-tyyppihyväksyntätodistuksesta, joka on annettu edellisessä valmistusvaiheessa, samoin kuin täydelliset tiedot valmistajan ajoneuvoon mahdollisesti tekemistä muutoksista tai lisäyksistä.

Tämän kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut tiedot on toimitettava 24 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

Tyyppihyväksyntäviranomaisella ja tutkimuslaitoksilla on oltava mahdollisuus saada käyttöönsä ajoneuvossa käytetyt ohjelmistot ja algoritmit, joita ne pitävät tarpeellisina tehtäviensä suorittamiseksi.

Hyväksyntäviranomainen ja tutkimuslaitokset voivat lisäksi vaatia valmistajaa toimittamaan asiakirjat tai kaikki tarvittavat lisätiedot, joiden avulla hyväksyntäviranomainen tai tutkimuslaitokset voivat ymmärtää riittävällä tavalla järjestelmiä, mukaan lukien järjestelmien kehittämisprosessit ja järjestelmäratkaisut, sekä ohjelmistojen ja algoritmien toimintoja, joita tarvitaan tämän asetuksen vaatimusten noudattamisen todentamiseksi, vaadittavista testeistä päättämiseksi tai testien toteuttamisen helpottamiseksi.

IV LUKU

EU-TYYPPIHYVÄKSYNTÄMENETTELYJEN TOTEUTTAMINEN

26 artikla

EU-tyyppihyväksyntämenettelyjen toteuttamista koskevat yleiset säännökset

Kullekin ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön tyypille voidaan myöntää vain yksi EU-tyyppihyväksyntä.

Saatuaan hakemuksen 23 artiklan mukaisesti hyväksyntäviranomainen saa myöntää EU-tyyppihyväksynnän vasta todennettuaan kaikki seuraavista:

31 artiklassa tarkoitetut tuotannon vaatimustenmukaisuutta koskevat järjestelyt;

23 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu ilmoitus on toimitettu;

ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön tyyppi täyttää sovellettavat vaatimukset;

kun kyse on kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksynnästä, jossa noudatetaan asteittaista, yhdistettyä tai monivaiheista tyyppihyväksyntämenettelyä, hyväksyntäviranomaisen on todennettava 22 artiklan 4 kohdan mukaisesti, että järjestelmillä, komponenteilla ja erillisillä teknisillä yksiköillä on erilliset ja voimassa olevat tyyppihyväksynnät, jotka on myönnetty kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksynnän myöntämishetkellä sovellettavien vaatimusten mukaisesti.

Sovelletaan liitteessä III vahvistettuja EU-tyyppihyväksyntää koskevia menettelyjä ja liitteessä IX vahvistettuja monivaiheista tyyppihyväksyntää koskevia menettelyjä.

Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 82 artiklan mukaisesti sääntelyn ja tekniikan kehityksen huomioon ottamiseksi muuttamalla liitteitä III ja IX siten, että saatetaan ajan tasalle niiden EU-tyyppihyväksyntää ja monivaiheista tyyppihyväksyntää koskevat menettelyt.

Hyväksyntäviranomaisen on laadittava hyväksyntäasiakirjat, jotka sisältävät 24 artiklassa tarkoitetut valmistusasiakirjat ja tutkimuslaitoksen tai hyväksyntäviranomaisen toimiensa yhteydessä valmistusasiakirjoihin liittämät testausselosteet ja kaikki muut asiakirjat.

Hyväksyntäasiakirjoja voidaan säilyttää sähköisesti. Niissä on oltava hakemisto, jossa ilmoitetaan selvästi kunkin asiakirjan kaikki sivut ja muoto ja esitetään aikajärjestyksessä mahdolliset EU-tyyppihyväksynnän muutokset.

Hyväksyntäviranomaisen on pidettävä hyväksyntäasiakirjat saatavilla kymmenen vuoden ajan kyseisen EU-tyyppihyväksynnän voimassaolon päättymisen jälkeen.

Jos hyväksyntäviranomainen katsoo, että ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön tyyppi, joka täyttää sovellettavat vaatimukset, aiheuttaa siitä huolimatta vakavan riskin turvallisuudelle tai voi vahingoittaa vakavasti ympäristöä tai kansanterveyttä, sen on evättävä EU-tyyppihyväksyntä. Tällaisessa tapauksessa viranomaisen on välittömästi lähetettävä muiden jäsenvaltioiden hyväksyntäviranomaisille ja komissiolle yksityiskohtaiset tiedot, joissa selostetaan päätöksen syyt ja esitetään näyttö, joihin käsitys perustuu.

Kun kyse on asteittaisesta, yhdistetystä tai monivaiheisesta tyyppihyväksyntämenettelystä, hyväksyntäviranomaisen on 22 artiklan 4 kohdan mukaisesti kieltäydyttävä myöntämästä EU-tyyppihyväksyntää, jos se havaitsee, etteivät järjestelmät, komponentit tai erilliset tekniset yksiköt ole tässä asetuksessa säädettyjen vaatimusten mukaisia.

Hyväksyntäviranomaisen on pyydettävä järjestelmille, komponenteille tai erillisille teknisille yksiköille tyyppihyväksynnän myöntäneitä hyväksyntäviranomaisia toteuttamaan toimia 54 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

27 artikla

Ilmoittaminen myönnetystä, muutetusta, evätystä ja peruutetusta EU-tyyppihyväksynnästä

Hyväksyntäviranomaisen on myöntäessään EU-tyyppihyväksyntätodistuksen tai muuttaessaan sitä asetettava muiden jäsenvaltioiden hyväksyntäviranomaisten, markkinavalvontaviranomaisten ja komission saataville jäljennös EU-tyyppihyväksyntätodistuksesta liitteineen, 30 artiklassa tarkoitetut testausselosteet mukaan luettuina, jokaisen ajoneuvon, järjestelmän, komponentin ja erillisen teknisen yksikön tyypin osalta, jolle se on myöntänyt tyyppihyväksynnän. Jäljennös on asetettava saataville yhteisen suojatun sähköisen tiedonvaihtojärjestelmän välityksellä tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti.

Hyväksyntäviranomaisen on viipymättä ilmoitettava muiden jäsenvaltioiden hyväksyntäviranomaisille ja komissiolle epäämistään tai peruuttamistaan EU-tyyppihyväksynnöistä ja päätöksensä syistä yhteisen suojatun sähköisen tiedonvaihtojärjestelmän välityksellä 3 kohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti.

Yhteisen suojatun sähköisen tiedonvaihtojärjestelmän osalta komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan saataville asetettavien sähköisten asiakirjojen muoto, tiedonvaihtomekanismi, menettelyt, jotka koskevat ilmoittamista viranomaisille EU-tyyppihyväksyntöjen myöntämisestä, niiden muutoksista, epäämisistä ja peruuttamisista sekä asiaankuuluvista turvallisuustoimenpiteistä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 83 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Ensimmäinen tällainen täytäntöönpanosäädös hyväksytään viimeistään 5 päivänä heinäkuuta 2020.

28 artikla

EU-tyyppihyväksyntätodistus

EU-tyyppihyväksyntätodistuksessa on oltava seuraavat liitteet:

26 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut hyväksyntäasiakirjat;

30 artiklassa tarkoitetut testausselosteet, kun kyse on järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön tyyppihyväksynnästä, tai testausselostesivu, kun kyse on kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksynnästä;

kun kyse on kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksynnästä, vaatimustenmukaisuustodistukset allekirjoittamaan valtuutetun henkilön tai valtuutettujen henkilöiden nimi ja nimikirjoitusnäyte sekä asema yrityksessä;

kun kyse on kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksynnästä, täytetty ajoneuvotyypin vaatimustenmukaisuustodistus.

EU-tyyppihyväksyntätodistukselle annetaan yksilöllinen numero yhdenmukaistetun numerointijärjestelmän mukaisesti, jonka avulla on voitava tunnistaa ainakin EU-tyyppihyväksynnän myöntänyt jäsenvaltio ja vaatimukset, jotka ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön tyyppi täyttää.

Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan EU-tyyppihyväksyntätodistuksen, yhdenmukaistetun numerointijärjestelmän ja testausselostesivun mallit, asiaankuuluvat sähköiset muodot mukaan luettuina. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 83 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Ensimmäinen tällainen täytäntöönpanosäädös hyväksytään viimeistään 5 päivänä heinäkuuta 2020.

Hyväksyntäviranomaisen on ajoneuvon, järjestelmän, komponentin ja erillisen teknisen yksikön kunkin tyypin osalta

täytettävä kaikki asiaankuuluvat EU-tyyppihyväksyntätodistuksen osat, myös sen liitteet;

laadittava 26 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen hyväksyntäasiakirjojen hakemisto;

toimitettava täytetty EU-tyyppihyväksyntätodistus liitteineen valmistajalle viipymättä.

Jos kyse on EU-tyyppihyväksynnästä, jonka voimassaoloa on rajoitettu 39 artiklan, 43 artiklan tai liitteessä II olevan III osan mukaisesti tai johon ei sovelleta tiettyjä tämän asetuksen tai liitteessä II lueteltujen säädösten säännöksiä, EU-tyyppihyväksyntätodistuksessa on mainittava kyseiset rajoitukset tai ne asiaankuuluvat säännökset, joita ei sovelleta.

Jos ajoneuvon valmistaja valitsee yhdistetyn tyyppihyväksyntämenettelyn, hyväksyntäviranomaisen on lisättävä 26 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuihin hyväksyntäasiakirjoihin viittaukset 30 artiklassa tarkoitettuihin testausselosteisiin sellaisten järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden osalta, joille ei ole myönnetty EU-tyyppihyväksyntätodistusta. Hyväksyntäviranomaisen on myös mainittava hyväksyntäasiakirjoissa selkeästi, minkä liitteessä II lueteltujen säädösten teknisten vaatimusten osalta ajoneuvo on testattu.

Jos ajoneuvon valmistaja valitsee yksivaiheisen tyyppihyväksyntämenettelyn, hyväksyntäviranomaisen on liitettävä EU-tyyppihyväksyntätodistukseen 3 kohdassa tarkoitetuissa täytäntöönpanosäädöksissä vahvistetun mallin mukainen luettelo asiaankuuluvista säädöksistä.

29 artikla

Järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden EU-tyyppihyväksyntöjä koskevat erityiset säännökset

Järjestelmälle, komponentille tai erilliselle tekniselle yksikölle on myönnettävä EU-tyyppihyväksyntä, jos se on 24 artiklassa tarkoitetuissa valmistusasiakirjoissa annettujen tietojen mukainen ja täyttää liitteessä II luetelluissa asiaankuuluvissa säädöksissä vahvistetut tekniset vaatimukset.

Jos komponentit tai erilliset tekniset yksiköt, riippumatta siitä, onko ne tarkoitettu korjaus-, huolto- vai kunnossapitokäyttöön, kuuluvat ajoneuvon osalta myös järjestelmän tyyppihyväksynnän piiriin, komponentilta tai erilliseltä tekniseltä yksiköltä ei vaadita lisätyyppihyväksyntää, ellei liitteessä II luetelluissa asiaankuuluvissa säädöksissä edellytetä tällaista tyyppihyväksyntää.

Jos komponentti tai erillinen tekninen yksikkö täyttää tehtävänsä tai jos sillä on erityinen ominaisuus ainoastaan ajoneuvon muiden osien yhteydessä, jolloin vaatimustenmukaisuus voidaan todentaa ainoastaan komponentin tai erillisen teknisen yksikön toimiessa yhdessä ajoneuvon kyseisten muiden osien kanssa, komponentin tai erillisen teknisen yksikön EU-tyyppihyväksynnän laajuutta on rajoitettava vastaavasti.

Tällaisissa tapauksissa on EU-tyyppihyväksyntätodistuksessa mainittava komponentin tai erillisen teknisen yksikön käyttöä koskevat mahdolliset rajoitukset ja esitettävä kyseisen komponentin tai erillisen teknisen yksikön asentamista ajoneuvoon koskevat erityisedellytykset.

Jos ajoneuvoon asennetaan tällainen komponentti tai erillinen tekninen yksikkö, hyväksyntäviranomaisen on ajoneuvon hyväksynnän yhteydessä todennettava, että komponentti tai erillinen tekninen yksikkö noudattaa kaikkia sovellettavia käyttörajoituksia tai asennusedellytyksiä.

30 artikla

EU-tyyppihyväksynnässä vaaditut testit

EU-tyyppihyväksyntöjen myöntämistä varten hyväksyntäviranomaisen on todennettava tämän asetuksen teknisten vaatimusten noudattaminen asianmukaisin, sen tutkimuslaitosten suorittamin testein.

Testien keskeiset osat, mukaan lukien tekniset vaatimukset, joiden noudattaminen testeillä todennettiin, merkitään testausselosteeseen.

Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan testausselosteiden muoto. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 83 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Ensimmäinen tällainen täytäntöönpanosäädös hyväksytään viimeistään 5 päivänä heinäkuuta 2020.

Valmistajan on saatettava hyväksyntäviranomaisten tietoon ja toimitettava asianomaisille tutkimuslaitoksille ajoneuvot, järjestelmät, komponentit tai erilliset tekniset yksiköt, joita vaadittavien testien suorittaminen liitteessä II lueteltujen asiaankuuluvien säädösten mukaisesti edellyttää.

Vaaditut testit on suoritettava ajoneuvoilla, järjestelmillä, komponenteilla ja erillisillä teknisillä yksiköillä, jotka edustavat hyväksyttäväksi haettua tyyppiä.

Jos 1 kohdassa tarkoitettujen asianmukaisten testien suorittamisessa käytettävien parametrien ja olosuhteiden osalta on säädetty arvojen vaihteluvälistä, tutkimuslaitokset voivat valita minkä tahansa arvon kyseisellä vaihteluvälillä.

Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen testien asemesta voidaan hyväksyntäviranomaisen suostumuksella käyttää valmistajan pyynnöstä virtuaalitestausmenetelmiä liitteen VIII mukaisesti.

Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 82 artiklan mukaisesti liitteen VIII muuttamiseksi siten, että otetaan huomioon tekniikan ja sääntelyn kehitys saattamalla ajan tasalle säädösten luettelo siltä osin kuin kyse on niistä virtuaalitestausmenetelmistä, joita valmistaja tai tutkimuslaitos voi käyttää, ja kyseisten virtuaalitestausmenetelmien käyttöön sovellettavista erityisistä edellytyksistä.

31 artikla

Tuotannon vaatimustenmukaisuutta koskevat järjestelyt

EU-tyyppihyväksynnän myöntäneen hyväksyntäviranomaisen on toteutettava liitteen IV mukaisesti tarvittavat toimenpiteet, joilla tarkastetaan, tarvittaessa yhteistyössä muiden jäsenvaltioiden hyväksyntäviranomaisten kanssa, että valmistaja valmistaa ajoneuvot, järjestelmät, komponentit tai erilliset tekniset yksiköt hyväksytyn tyypin mukaisesti.

Kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksynnän myöntäneen hyväksyntäviranomaisen on tarkastettava tilastollisesti edustavasta määrästä otannalla poimittuja ajoneuvoja ja vaatimustenmukaisuustodistuksia, että ne ovat 36 ja 37 artiklan mukaisia, ja tarkastettava, että kyseisten vaatimustenmukaisuustodistusten tiedot ovat oikeat.

EU-tyyppihyväksynnän myöntäneen hyväksyntäviranomaisen on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, joilla tarkastetaan, tarvittaessa yhteistyössä muiden jäsenvaltioiden hyväksyntäviranomaisten kanssa, että tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut järjestelyt riittävät yhä varmistamaan, että tuotannossa olevat ajoneuvot, järjestelmät, komponentit tai erilliset tekniset yksiköt ovat edelleen hyväksytyn tyypin mukaisia ja että vaatimustenmukaisuustodistukset vastaavat edelleen 36 ja 37 artiklan vaatimuksia.

Tarkastaakseen, että ajoneuvo, järjestelmä, komponentti tai erillinen tekninen yksikkö on hyväksytyn tyypin mukainen, EU-tyyppihyväksynnän myöntäneen hyväksyntäviranomaisen on toteutettava tarvittavat toimenpiteet tehdäkseen EU-tyyppihyväksynnän edellytyksenä olevat tarkastukset tai testit näytteille, jotka on otettu valmistajan tiloissa, tuotantolaitokset mukaan luettuina.

Liitteen IV mukaisesti hyväksyntäviranomaisen on toteutettava tarvittavat toimenpiteet tehdäkseen tällaiset tarkastukset ja testit liitteessä II luetelluissa säädöksissä vahvistetuin määräajoin tai, jos kyseisissä säädöksissä ei ole eritelty määräaikoja, vähintään kerran kolmessa vuodessa.

Tarkastaakseen, että ajoneuvo, järjestelmä, komponentti tai erillinen tekninen yksikkö on hyväksytyn tyypin mukainen, hyväksyntäviranomaisen tai tutkimuslaitosten on

tarkastuksia ja testejä tehdessään vahvistettava arvot sattumanvaraisesti määrätyn vaihteluvälin puitteissa, jos liitteessä II luetelluissa asiaankuuluvissa säädöksissä on vahvistettu testimenettelyissä sovellettavien arvojen vaihteluväli;

saatava pääsy ohjelmistoihin, algoritmeihin, asiakirjoihin ja kaikkiin lisätietoihin 25 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

EU-tyyppihyväksynnän myöntäneen hyväksyntäviranomaisen on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, joilla tarkastetaan, että valmistaja noudattaa XIV luvussa vahvistettuja velvoitteita. Sen on tarkastettava erityisesti, onko valmistaja muuttanut tai täydentänyt näiden velvoitteiden noudattamiseksi ajoneuvon OBD-järjestelmän tietoja ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavia tietoja.

Jos EU-tyyppihyväksynnän myöntänyt hyväksyntäviranomainen toteaa, ettei valmistaja enää valmista ajoneuvoja, järjestelmiä, komponentteja tai erillisiä teknisiä yksiköitä hyväksytyn tyypin tai tämän asetuksen vaatimusten mukaisesti tai etteivät vaatimustenmukaisuustodistukset enää vastaa 36 ja 37 artiklan vaatimuksia, vaikka tuotantoa jatketaan, sen on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tuotannon vaatimustenmukaisuutta koskevia järjestelyjä noudatetaan asianmukaisesti, tai peruutettava tyyppihyväksyntä. Hyväksyntäviranomainen voi päättää toteuttaa kaikki tarvittavat rajoittavat toimenpiteet XI luvun mukaisesti.

Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 82 artiklan mukaisesti liitteen IV muuttamiseksi siten, että siinä otetaan huomioon tekniikan ja sääntelyn kehitys, saattamalla tuotannon vaatimustenmukaisuusmenettelyt ajan tasalle.

32 artikla

Maksut

EU-tyyppihyväksyntätoimia koskevat maksut on perittävä valmistajilta, jotka ovat hakeneet EU-tyyppihyväksyntää asianomaisessa jäsenvaltiossa.

Jäsenvaltion on varmistettava, että käytettävissä on riittävät resurssit markkinavalvontatoimista aiheutuvien kustannusten kattamiseen. Nämä kustannukset voidaan kattaa maksuilla, jotka se jäsenvaltio, jossa ajoneuvot saatetaan markkinoille, voi periä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansallisen lainsäädännön soveltamista.

Jäsenvaltiot voivat peritä nimeämistä hakevilta tutkimuslaitoksilta hallinnollisia maksuja, joilla katetaan kokonaan tai osittain niiden toimien kustannukset, jotka tutkimuslaitoksista vastaavat kansalliset viranomaiset suorittavat tämän asetuksen mukaisesti.

V LUKU

EU-TYYPPIHYVÄKSYNTÖJEN MUUTTAMINEN JA VOIMASSAOLO

33 artikla

EU-tyyppihyväksyntöjen muuttamista koskevat yleiset säännökset

Valmistajan on viipymättä ilmoitettava EU-tyyppihyväksynnän myöntäneelle hyväksyntäviranomaiselle kaikista muutoksista 26 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen hyväksyntäasiakirjojen tietoihin, mukaan lukien laajan asiakirjapaketin muutokset liitteessä II lueteltujen säädösten nojalla.

Hyväksyntäviranomainen päättää, edellyttääkö kyseinen muutos EU-tyyppihyväksynnän muutosta tarkistamalla tai laajentamalla sitä 34 artiklan mukaisesti vai tarvitaanko kyseisen muutoksen vuoksi uusi EU-tyyppihyväksyntä.

Muutosta koskeva hakemus on toimitettava ainoastaan voimassa olevan EU-tyyppihyväksynnän myöntäneelle hyväksyntäviranomaiselle.

Jos hyväksyntäviranomainen katsoo muutoksen edellyttävän tarkastusten tai testien uusimisen, sen on ilmoitettava asiasta valmistajalle.

Jos hyväksyntäviranomainen tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen tarkastusten tai testien perusteella katsoo, että EU-tyyppihyväksynnän vaatimukset täyttyvät edelleen, sovelletaan 34 artiklassa tarkoitettuja menettelyjä.

Jos hyväksyntäviranomainen katsoo, että hyväksyntäasiakirjoihin kirjattuja tietoja koskevia muutoksia ei voida ottaa huomioon laajentamalla voimassa olevaa tyyppihyväksyntää, sen on kieltäydyttävä muuttamasta EU-tyyppihyväksyntää ja pyydettävä valmistajaa hakemaan uutta EU-tyyppihyväksyntää.

34 artikla

EU-tyyppihyväksyntöjen tarkistaminen ja laajentaminen

Muutosta nimitetään ’tarkistukseksi’, jos hyväksyntäviranomainen katsoo, että huolimatta siitä, että 26 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut hyväksyntäasiakirjojen tiedot ovat muuttuneet, kyseinen ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön tyyppi on edelleen kyseiseen tyyppiin sovellettavien vaatimusten mukainen ja että tarkastuksia tai testejä ei sen vuoksi tarvitse uusia.

Tällaisessa tapauksessa hyväksyntäviranomaisen on tarvittaessa ja viipymättä annettava uudelleen hyväksyntäasiakirjojen tarkistetut sivut ja osoitettava selvästi jokaisella tarkistetulla sivulla muutoksen luonne ja sivun uudelleen antamisen päivämäärä, taikka annettava hyväksyntäasiakirjojen konsolidoitu päivitetty toisinto, johon on liitetty yksityiskohtainen kuvaus muutoksista.

Muutosta nimitetään ’laajennukseksi’, jos hyväksyntäviranomainen katsoo, että hyväksyntäasiakirjoihin kirjatut tiedot ovat muuttuneet ja jos kyse on jostakin seuraavista:

tarvitaan lisätarkastuksia tai -testejä, jotta voidaan todentaa, että voimassa olevan EU-tyyppihyväksynnän perustana olevat vaatimukset täyttyvät edelleen;

jokin EU-tyyppihyväksyntätodistuksen sisältämä tieto, lukuun ottamatta sen liitteitä, on muuttunut; tai

jonkin liitteessä II luetellun säädöksen nojalla aletaan soveltaa uusia vaatimuksia hyväksyttyyn ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön tyyppiin.

Laajennuksen tapauksessa hyväksyntäviranomaisen on viipymättä annettava päivitetty EU-tyyppihyväksyntätodistus, jossa on aiemmin myönnettyjen laajennusten numeroita järjestyksessä seuraava laajennusnumero. Kyseisestä hyväksyntätodistuksesta on käytävä selvästi ilmi laajennuksen peruste, uudelleenmyöntämispäivä ja tarvittaessa sen voimassaoloaika.

Aina kun hyväksyntäasiakirjoista annetaan muutettuja sivuja tai konsolidoitu päivitetty toisinto, hyväksyntäasiakirjojen hakemistoa on muutettava niin, että siitä käy ilmi viimeisimmän laajennuksen tai tarkistuksen päivämäärä taikka päivitetyn toisinnon viimeisimmän konsolidoinnin päivämäärä.

Ajoneuvon tyyppihyväksyntään ei vaadita laajennusta, jos 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetut uudet vaatimukset ovat teknisesti merkityksettömiä kyseisen ajoneuvotyypin kannalta tai koskevat muita ajoneuvoluokkia kuin sitä, johon kyseinen ajoneuvo kuuluu.

35 artikla

Voimassaolon päättyminen

Seitsemän vuoden kuluttua luokkiin M1 ja N1 kuuluvien ajoneuvojen ja kymmenen vuoden kuluttua luokkiin M2, M3, N2, N3 ja O kuuluvien ajoneuvojen kokonaisen ajoneuvon EU-tyyppihyväksyntätodistuksen hyväksyntäasiakirjojen viimeisestä päivityksestä hyväksyntäviranomaisen on todennettava, että ajoneuvotyyppi on kaikkien kyseistä tyyppiä koskevien asiaankuuluvien säädösten mukainen.

Jos hyväksyntäviranomainen suorittaa tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun todentamisen, ei tarvitse toistaa 30 artiklassa tarkoitettuja testejä.

EU-tyyppihyväksynnän voimassaolo lakkaa kussakin seuraavista tapauksista:

hyväksyttyyn ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön tyyppiin sovellettavat uudet vaatimukset tulevat pakollisiksi asettamisessa saataville markkinoilla, rekisteröinnissä tai käyttöönotossa, eikä EU-tyyppihyväksyntää voida laajentaa 34 artiklan 2 kohdan c alakohdassa esitettyjen syiden perusteella;

tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti suoritetulla todentamisella todetaan, että ajoneuvo ei ole kaikkien kyseistä tyyppiä koskevien asiaankuuluvien säädösten mukainen;

hyväksytyn ajoneuvotyypin mukaisten ajoneuvojen tuotanto lopetetaan pysyvästi vapaaehtoisesti, minkä katsotaan joka tapauksessa tapahtuneen, kun kyseisen tyyppisiä ajoneuvoja ei ole valmistettu kahden edellisen vuoden aikana; tällaiset tyyppihyväksynnät ovat kuitenkin edelleen voimassa rekisteröintiä tai käyttöönottoa varten niin kauan kuin tämän kohdan a alakohtaa ei sovelleta;

EU-tyyppihyväksyntä on peruutettu 31 artiklan 7 kohdan mukaisesti;

EU-tyyppihyväksyntätodistuksen voimassaolo päättyy 39 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun rajoituksen vuoksi;

tyyppihyväksynnän on havaittu perustuvan vääriin ilmoituksiin tai väärennettyihin testituloksiin tai on jätetty ilmoittamatta tietoja, jotka olisivat johtaneet tyyppihyväksynnän epäämiseen.

Jos kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksynnän voimassaolon päättyminen koskee ainoastaan yhtä jonkin ajoneuvotyypin varianteista tai ainoastaan yhtä jonkin variantin versioista, kyseisen ajoneuvotyypin kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksynnän voimassaolo päättyy ainoastaan tämän variantin tai version osalta.

Kun ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön tietyn tyypin tuotanto lopetetaan pysyvästi, valmistajan on ilmoitettava siitä EU-tyyppihyväksynnän myöntäneelle hyväksyntäviranomaiselle viipymättä.

Saatuaan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun ilmoituksen ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön tyypille EU-tyyppihyväksynnän myöntäneen hyväksyntäviranomaisen on kuukauden kuluessa ilmoitettava siitä muiden jäsenvaltioiden hyväksyntäviranomaisille.

Kun EU-tyyppihyväksyntätodistuksen voimassaolo on päättymässä, valmistajan on ilmoitettava siitä EU-tyyppihyväksynnän myöntäneelle hyväksyntäviranomaiselle viipymättä.

Saatuaan valmistajan ilmoituksen EU-tyyppihyväksynnän myöntäneen hyväksyntäviranomaisen on viipymättä ilmoitettava muiden jäsenvaltioiden hyväksyntäviranomaisille ja komissiolle tapauksen mukaan kaikki tiedot, joilla on merkitystä ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden asettamiselle saataville markkinoilla, rekisteröinnille tai käyttöönotolle.

Tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetussa ilmoituksessa on annettava ajoneuvojen osalta viimeisen valmistetun ajoneuvon valmistuspäivä ja komission asetuksen (EU) N:o 19/2011 ( 6 ) 2 artiklan 2 kohdassa määritelty valmistenumero (VIN).

VI LUKU

VAATIMUSTENMUKAISUUSTODISTUS JA MERKINNÄT

36 artikla

Paperimuodossa esitetty vaatimustenmukaisuustodistus

Valmistajan on toimitettava vaatimustenmukaisuustodistus paperimuodossa jokaisen sellaisen valmiin, keskeneräisen tai valmistuneen ajoneuvon mukana, joka on valmistettu hyväksytyn ajoneuvotyypin mukaisesti. Tätä varten valmistajan on käytettävä 4 kohdassa tarkoitetuissa täytäntöönpanosäädöksissä vahvistettua mallia.

Paperimuodossa esitetyssä vaatimustenmukaisuustodistuksessa on esitettävä ajoneuvon tärkeimmät ominaisuudet ja tekninen suorituskyky konkreettisin termein. Paperimuodossa esitetyssä vaatimustenmukaisuustodistuksessa on esitettävä ajoneuvon valmistuspäivä. Paperimuodossa esitetty vaatimustenmukaisuustodistus on suunniteltava siten, että estetään väärennökset.

Paperimuodossa esitetty vaatimustenmukaisuustodistus on toimitettava maksutta ajoneuvon mukana sen ostajalle. Sen toimittamisen ehdoksi ei saa asettaa nimenomaisen pyynnön esittämistä tai lisätietojen antamista valmistajalle.

Valmistaja vapautetaan 5 päivästä heinäkuuta 2026 lähtien tämän artiklan 1 kohdan mukaisesta velvoitteesta toimittaa paperimuodossa esitetty vaatimustenmukaisuustodistus jokaisen ajoneuvon mukana, jos valmistaja asettaa vaatimustenmukaisuustodistuksen saataville strukturoituna tietona sähköisessä muodossa 37 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

Valmistajan on kymmenen vuoden ajan ajoneuvon valmistuspäivän jälkeen toimitettava ajoneuvon omistajan pyynnöstä vaatimustenmukaisuustodistuksen kaksoiskappale paperimuodossa, eikä sen perimä toimitusmaksu saa olla suurempi kuin todistuksen kaksoiskappaleen antamisesta aiheutuvat kulut. Todistuksen kaksoiskappaleen etupuolella on oltava selkeästi näkyvällä tavalla merkittynä sana ”kaksoiskappale”.

Komissio antaa paperimuodossa esitettyä vaatimustenmukaisuustodistusta koskevia täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan erityisesti:

vaatimustenmukaisuustodistuksen malli;

turvatekijät vaatimustenmukaisuustodistuksen väärentämisen estämiseksi; ja

vaatimustenmukaisuustodistuksen allekirjoittamistapaa koskevat säännöt.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 83 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Ensimmäinen tällainen täytäntöönpanosäädös hyväksytään ennen 1 päivää syyskuuta 2020.

Paperimuodossa esitetty vaatimustenmukaisuustodistus on laadittava vähintään yhdellä unionin virallisista kielistä.

Paperimuodossa esitetyt vaatimustenmukaisuustodistukset allekirjoittamaan valtuutetun henkilön tai valtuutettujen henkilöiden on oltava valmistajan palveluksessa, ja heillä on oltava asianmukaiset valtuudet ottaa kannettavaksi valmistajan lakisääteinen vastuu ajoneuvon suunnittelusta ja rakentamisesta tai ajoneuvon tuotannon vaatimustenmukaisuudesta.

Paperimuodossa esitetty vaatimustenmukaisuustodistus on täytettävä kokonaisuudessaan, eikä siihen voida sisällyttää muita ajoneuvon käyttöä koskevia rajoituksia kuin ne, joista on säädetty tässä asetuksessa tai jossakin liitteessä II luetellussa säädöksessä.

Keskeneräisen perusajoneuvon tapauksessa valmistajan on täytettävä paperimuodossa esitettävästä vaatimustenmukaisuustodistuksesta ainoastaan ne kohdat, jotka ovat merkityksellisiä ajoneuvon valmistusvaiheen kannalta.

Keskeneräisen tai valmistuneen ajoneuvon tapauksessa valmistajan on täytettävä paperimuodossa esitetystä vaatimustenmukaisuustodistuksesta ainoastaan ne kohdat, jotka koskevat kyseisessä hyväksyntävaiheessa tehtyjä lisäyksiä tai muutoksia, ja tarvittaessa liitettävä todistukseen kaikki edellisissä vaiheissa annetut paperimuodossa esitetyt vaatimustenmukaisuustodistukset.

37 artikla

Sähköisessä muodossa esitetty vaatimustenmukaisuustodistus

Valmistajan on 5 päivästä heinäkuuta 2026 alkaen maksutta ja ilman aiheetonta viivytystä ajoneuvon valmistuspäivän jälkeen asetettava vaatimustenmukaisuustodistus kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksynnän myöntäneen hyväksyntäviranomaisen saataville strukturoituna tietona sähköisessä muodossa tämän artiklan 8 kohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 36 artiklan 1 kohdan soveltamista.

Valmistaja voi asettaa vaatimustenmukaisuustodistukset saataville tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti ennen 5 päivää heinäkuuta 2026, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 36 artiklan 1 kohdan soveltamista.

Hyväksyntäviranomaisen on saatettava vaatimustenmukaisuustodistus saataville strukturoituna tietona sähköisessä muodossa 8 kohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti, jolloin vaatimuksen mukaisuustodistukseen on pääsy jäsenvaltioiden hyväksyntäviranomaisilla, markkinavalvontaviranomaisilla ja rekisteröintiviranomaisilla sekä komissiolla.

Jäsenvaltiot voivat vapauttaa valmistajat tämän artiklan 1 kohdan mukaisesta velvoitteesta sellaisten ajoneuvotyyppien osalta, joita koskee kansallinen ajoneuvon piensarjatyyppihyväksyntä 42 artiklan mukaisesti.

Hyväksyntäviranomaisen, joka saa vaatimustenmukaisuustodistuksen strukturoituna tietona sähköisessä muodossa tämän artiklan 8 kohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti, on annettava vaatimustenmukaisuustodistukselle 12 artiklan 2 kohdassa säädetty lukuoikeus. Kun on kyse useassa vaiheessa valmistetuista ajoneuvoista, tällainen lukuoikeus on annettava myöhemmän vaiheen valmistajalle.

Kaikki tämän artiklan mukainen tiedonvaihto on suoritettava suojattujen tiedonvaihtokäytäntöjen mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on luotava tietoverkkonsa organisaatio ja rakenne siten, että on mahdollista 1 päivästä syyskuuta 2025 lähtien ottaa vastaan vaatimustenmukaisuustodistuksia strukturoituna tietona sähköisessä muodossa 8 kohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti mieluiten käyttämällä olemassa olevia järjestelmiä strukturoidun tiedon vaihtamiseksi.

Ottaen huomioon paperilla esitetyssä vaatimustenmukaisuustodistuksessa vaadittavat tiedot, komissio antaa strukturoituna tietona sähköisessä muodossa esitettyjä vaatimustenmukaisuustodistuksia koskevia täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan erityisesti:

sähköisessä muodossa esitettyjen vaatimustenmukaisuustodistusten ja tiedonvaihdossa käytettyjen viestien tietoelementtien perusmuoto ja -rakenne;

vähimmäisvaatimukset suojatulle tiedonvaihdolle, mukaan lukien tietojen korruptoitumisen ja tietojen väärinkäytön estäminen sekä toimenpiteet sähköisten tietojen autenttisuuden varmistamiseksi, kuten sähköisen allekirjoituksen käyttö;

sähköisessä muodossa esitetyn vaatimustenmukaisuustodistuksen tietojen vaihdon keinot;

vähimmäisvaatimukset ajoneuvokohtaiselle yksilölliselle tunnukselle ja ostajalle 5 kohdan mukaisesti annettavien tietojen muodolle;

5 kohdassa tarkoitettu lukuoikeus tietoihin;

erityisten ajoneuvoluokkien ja pieninä sarjoina valmistettavien ajoneuvotyyppien valmistajia koskevat vapautukset.

Jäsenvaltioiden on voitava vaihtaa sähköisessä muodossa esitettyjä vaatimustenmukaisuustodistuksia tämän artiklan mukaisesti muiden jäsenvaltioiden kanssa viimeistään 5 päivästä heinäkuuta 2026 alkaen.

10.

Valmistajan on 5 päivästä heinäkuuta 2026 alkaen toimitettava poikkeustapauksissa kansallisen viranomaisen pyynnöstä vaatimustenmukaisuustodistuksen kaksoiskappale paperimuodossa.

38 artikla

Valmistajan lakisääteinen kilpi ja lisäkilvet, merkinnät sekä komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden tyyppihyväksyntämerkki

Ajoneuvon valmistajan on kiinnitettävä kuhunkin hyväksytyn tyypin mukaisesti valmistettuun ajoneuvoon lakisääteinen kilpi, tarvittaessa lisäkilpiä sekä merkkejä tai tunnuksia ja tässä asetuksessa ja liitteessä II luetelluissa asiaankuuluvissa säädöksissä vaadittuja merkintöjä.

Komponentin tai erillisen teknisen yksikön valmistajan on kiinnitettävä kuhunkin hyväksytyn tyypin mukaisesti valmistettuun komponenttiin ja erilliseen tekniseen yksikköön liitteessä II luetelluissa asiaankuuluvissa säädöksissä vaadittu tyyppihyväksyntämerkki riippumatta siitä, onko kyseinen komponentti tai yksikkö osa jotakin järjestelmää.

Jos tyyppihyväksyntämerkkiä ei vaadita, valmistajan on kiinnitettävä komponenttiin tai erilliseen tekniseen yksikköön vähintään kauppanimensä tai tavaramerkkinsä sekä tyyppinumero tai tunnistenumero.

Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa määritellään EU-tyyppihyväksyntämerkin malli. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 83 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Ensimmäinen tällainen täytäntöönpanosäädös hyväksytään viimeistään 5 päivänä heinäkuuta 2020.

Talouden toimijat saavat saattaa markkinoille tai asettaa saataville markkinoilla ainoastaan sellaisia ajoneuvoja, komponentteja ja erillisiä teknisiä yksiköitä, jotka on merkitty tämän asetuksen mukaisesti.

VII LUKU

UUDET TEKNIIKAT TAI UUDET RATKAISUT

39 artikla

Uusille tekniikoille tai uusille ratkaisuille myönnettävät vapautukset

Valmistaja voi hakea EU-tyyppihyväksyntää ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön tyypille, jossa käytetään uusia tekniikoita tai uusia ratkaisuja, jotka eivät ole yhteensopivia yhden tai useamman liitteessä II luetellun säädöksen kanssa.

Hyväksyntäviranomaisen on myönnettävä 1 kohdassa tarkoitettu EU-tyyppihyväksyntä, kun kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

EU-tyyppihyväksyntähakemuksessa esitetään perustelut sille, miksi kyseiset uudet tekniikat tai uudet ratkaisut tekevät ajoneuvoista, järjestelmistä, komponenteista tai erillisistä teknisistä yksiköistä yhteensopimattomia yhden tai useamman liitteessä II luetellun säädöksen kanssa;

EU-tyyppihyväksyntähakemuksessa kuvataan uuden tekniikan tai uuden ratkaisun turvallisuus- ja ympäristövaikutukset sekä ne toimenpiteet, joilla varmistetaan, että saavutetaan vähintään vastaava turvallisuuden ja ympäristönsuojelun taso kuin vaatimuksilla, joista haetaan vapautusta;

esitetään testien kuvaukset ja testitulokset, jotka osoittavat b alakohdan edellytyksen täyttyvän.

EU-tyyppihyväksynnät, joissa annetaan vapautus uusille tekniikoille tai uusille ratkaisuille, voidaan myöntää vain komission luvalla.

Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa päätetään myönnetäänkö tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu lupa. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 83 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Odotettaessa 3 kohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten antamista, hyväksyntäviranomainen voi myöntää poikkeushakemuksen kohteena olevalle ajoneuvotyypille tilapäisen EU-tyyppihyväksynnän, joka on voimassa vain kyseisen hyväksyntäviranomaisen jäsenvaltion alueella. Hyväksyntäviranomaisen on ilmoitettava siitä viipymättä komissiolle ja toisille jäsenvaltioille asiakirjalla, joka sisältää 2 kohdassa tarkoitetut tiedot.

EU-tyyppihyväksynnän tilapäisyyden ja rajallisen alueellisen voimassaolon on käytävä ilmi EU-tyyppihyväksyntätodistuksen otsikosta ja vaatimustenmukaisuustodistuksen otsikosta.

Toisten jäsenvaltioiden hyväksyntäviranomaiset voivat hyväksyä 4 kohdassa tarkoitetun tilapäisen EU-tyyppihyväksynnän alueellaan sillä edellytyksellä, että ne ilmoittavat hyväksymisestään kirjallisesti sille hyväksyntäviranomaiselle, joka on myöntänyt tilapäisen EU-tyyppihyväksynnän.

Edellä 3 kohdassa tarkoitetuissa täytäntöönpanosäädöksissä on tapauksen mukaan ilmoitettava, liittyykö lupiin rajoituksia etenkin sen suhteen, mikä on niiden kattamien ajoneuvojen enimmäismäärä. EU-tyyppihyväksyntä on joka tapauksessa voimassa vähintään 36 kuukautta.

Jos komissio päättää 3 kohdassa tarkoitetuilla täytäntöönpanosäädöksillä evätä luvat, hyväksyntäviranomaisen on välittömästi ilmoitettava 4 kohdassa tarkoitetun tilapäisen EU-tyyppihyväksynnän haltijalle, että tilapäinen EU-tyyppihyväksyntä peruutetaan kuuden kuukauden kuluttua täytäntöönpanosäädöksen antamispäivästä.

Ajoneuvot, jotka on valmistettu tilapäisen EU-tyyppihyväksynnän mukaisesti ennen kuin sen voimassaolo päättyy, saa kuitenkin saattaa markkinoille, rekisteröidä tai ottaa käyttöön missä tahansa tilapäisen EU-tyyppihyväksynnän 5 kohdan mukaisesti hyväksyneessä jäsenvaltiossa.

40 artikla

Säädösten myöhempi mukauttaminen

Jos komissio on antanut luvan EU-tyyppihyväksynnän myöntämiseen 39 artiklan mukaisesti, se toteuttaa välittömästi tarvittavat toimenpiteet, joilla asianomaiset säädökset mukautetaan tekniikan tuoreimpaan kehitykseen.

Jos 39 artiklan nojalla myönnettävä vapautus liittyy E-sääntöön, komissio esittää ehdotuksia asiaankuuluvan E-säännön muuttamiseksi menettelyllä, josta määrätään vuoden 1958 tarkistetussa sopimuksessa.

Kun asiaankuuluvat säädökset on muutettu, kaikki 39 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuissa täytäntöönpanosäädöksissä esitetyt rajoitukset poistetaan.

Jos tarvittavia toimenpiteitä tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen säädösten mukauttamiseksi ei ole toteutettu, komissio voi tilapäisen EU-tyyppihyväksynnän myöntäneen jäsenvaltion pyynnöstä antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla päätetään myönnetäänkö lupa tilapäisen EU-tyyppihyväksynnän voimassaolon laajentamiseen. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 83 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

VIII LUKU

PIENINÄ SARJOINA VALMISTETTAVAT AJONEUVOT

41 artikla

Pieninä sarjoina valmistettavien ajoneuvojen EU-tyyppihyväksyntä

Jäsenvaltioiden on valmistajan pyynnöstä ja liitteessä V olevassa A osan 1 jaksossa säädettyjen ajoneuvoluokkia M, N ja O koskevien vuotuisten enimmäismäärien rajoissa myönnettävä EU-tyyppihyväksyntä pieninä sarjoina valmistettavalle ajoneuvotyypille, joka täyttää vähintään liitteessä II olevan I osan lisäyksessä 1 säädetyt tekniset vaatimukset.

Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta erikoiskäyttöön tarkoitettuihin ajoneuvoihin.

Pieninä sarjoina valmistettavia ajoneuvoja koskevalle EU-tyyppihyväksyntätodistukselle annetaan yksilöllinen numero yhdenmukaistetun numerointijärjestelmän mukaisesti, jonka avulla on voitava tunnistaa ainakin EU-tyyppihyväksynnän myöntänyt jäsenvaltio sekä vaatimukset, jotka ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön tyyppi täyttää.

Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan pieninä sarjoina valmistettavia ajoneuvoja koskevien EU-tyyppihyväksyntätodistusten malli ja numerointijärjestelmä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 83 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 82 artiklan mukaisesti liitteessä II olevan I osan lisäyksen 1 muuttamiseksi siten, että esitetään ajoneuvoluokkia M, N ja O koskevat tekniset vaatimukset, ja liitteessä V olevan A osan 1 kohdan muuttamiseksi vastaavasti vuotuisten enimmäismäärien osalta.

42 artikla

Pieninä sarjoina valmistettavien ajoneuvojen kansallinen tyyppihyväksyntä

Valmistajat voivat hakea kansallista tyyppihyväksyntää pieninä sarjoina valmistettaville ajoneuvoille liitteessä V olevan A osan 2 jaksossa säädettyjen vuotuisten enimmäismäärien rajoissa. Näitä enimmäismääriä on sovellettava hyväksyttyä tyyppiä olevien ajoneuvojen asettamiseen saataville markkinoilla, rekisteröintiin tai käyttöönottoon kunkin jäsenvaltion markkinoilla määrätyn vuoden aikana.

Jäsenvaltiot voivat päättää vapauttaa 1 kohdassa tarkoitetun ajoneuvotyypin yhden tai useamman tämän asetuksen vaatimuksen tai liitteessä II luetelluissa säädöksissä vahvistetun yhden tai useamman vaatimuksen noudattamisesta edellyttäen, että kyseiset jäsenvaltiot ovat vahvistaneet asiaankuuluvat vaihtoehtoiset vaatimukset.

Pieninä sarjoina valmistettavien ajoneuvojen kansallisen tyyppihyväksynnän yhteydessä hyväksyntäviranomaisen on hyväksyttävä järjestelmät, komponentit ja erilliset tekniset yksiköt, jotka on tyyppihyväksytty liitteessä II lueteltujen säädösten mukaisesti.

Pieninä sarjoina valmistettavia ajoneuvoja koskevalle kansalliselle tyyppihyväksyntätodistukselle annetaan yksilöllinen numero yhdenmukaistetun numerointijärjestelmän mukaisesti, jonka avulla on voitava tunnistaa ainakin tyyppihyväksynnän myöntänyt jäsenvaltio ja luokitella hyväksyntä kansalliselle pienelle sarjalle myönnetyksi hyväksynnäksi.

Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan pieninä sarjoina valmistettavien ajoneuvojen kansallisen tyyppihyväksyntätodistuksen malli ja yhdenmukaistettu numerointijärjestelmä. Sen otsikkona on oltava ”Ajoneuvon kansallinen piensarjatyyppihyväksyntätodistus”, ja siinä on ilmoitettava tämän artiklan 2 kohdan nojalla myönnettyjen vapautusten sisältö ja luonne. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 83 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Siihen saakka kun komissio hyväksyy tällaiset täytäntöönpanosäädökset, jäsenvaltiot voivat edelleen päättää kansallisten tyyppihyväksyntätodistusten muodosta.

43 artikla

Ajoneuvon kansallisen piensarjatyyppihyväksynnän voimassaolo

Ajoneuvon kansallisen piensarjatyyppihyväksynnän voimassaolo on rajattava sen jäsenvaltion alueelle, jonka hyväksyntäviranomainen on myöntänyt tyyppihyväksynnän.

Hyväksyntäviranomaisen on valmistajan pyynnöstä lähetettävä valmistajan valitsemien jäsenvaltioiden hyväksyntäviranomaisille kirjattuna kirjeenä tai sähköpostitse jäljennös kansallisesta tyyppihyväksyntätodistuksesta, mukaan lukien 26 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun hyväksyntäasiakirjan asiaankuuluvat osat.

Jäsenvaltioiden hyväksyntäviranomaisten on hyväksyttävä kansallinen tyyppihyväksyntä, jollei niillä ole perusteltua syytä uskoa, että kansalliset tekniset vaatimukset, joiden mukaisesti ajoneuvotyyppi on hyväksytty, eivät vastaa niiden omia vaatimuksia.

Kahden kuukauden kuluessa 2 kohdassa tarkoitettujen asiakirjojen vastaanottamisesta valmistajan valitsemien jäsenvaltioiden hyväksyntäviranomaisten on ilmoitettava kansallisen tyyppihyväksynnän myöntäneelle hyväksyntäviranomaiselle päätöksestään hyväksyä tyyppihyväksyntä tai olla hyväksymättä sitä. Jos tällaista päätöstä ei ole ilmoitettu tämän kahden kuukauden ajanjakson kuluessa, kansallinen tyyppihyväksyntä katsotaan hyväksytyksi.

Jos hakija haluaa saattaa markkinoille, rekisteröidä tai ottaa käyttöön kansallisen piensarjatyyppihyväksynnän saaneen ajoneuvon toisessa jäsenvaltiossa, kansallisen piensarjatyyppihyväksynnän myöntäneen hyväksyntäviranomaisen on hakijan pyynnöstä annettava tämän toisen jäsenvaltion hyväksyntäviranomaiselle jäljennös tyyppihyväksyntätodistuksesta hyväksyntäasiakirjojen asiaankuuluvat osat mukaan luettuina.

Toisen jäsenvaltion kansallisen viranomaisen on sallittava tällaisen ajoneuvon saattaminen markkinoille, rekisteröinti tai käyttöönotto, jollei sillä ole perusteltua syytä uskoa, että kansalliset tekniset vaatimukset, joiden mukaisesti ajoneuvotyyppi on hyväksytty, eivät vastaa sen omia vaatimuksia.

IX LUKU

AJONEUVOJEN YKSITTÄISHYVÄKSYNNÄT

44 artikla

Ajoneuvojen EU-yksittäishyväksynnät

Jäsenvaltioiden on myönnettävä ajoneuvon EU-yksittäishyväksyntä ajoneuvolle, joka täyttää liitteessä II olevan I osan lisäyksessä 2 taikka erikoiskäyttöön tarkoitettujen ajoneuvojen tapauksessa liitteessä II olevassa III osassa säädetyt vaatimukset.

Tätä lukua ei sovelleta keskeneräisiin ajoneuvoihin.

Ajoneuvon EU-yksittäishyväksyntähakemuksen jättää ajoneuvon omistaja, valmistaja, valmistajan edustaja tai maahantuoja.

Jäsenvaltiot eivät saa suorittaa rikkovia testejä selvittääkseen, täyttääkö ajoneuvo 1 kohdassa tarkoitetut vaatimukset, vaan niiden on sen sijaan käytettävä hakijan siihen tarkoitukseen toimittamia asiaankuuluvia tietoja.

Ajoneuvon EU-yksittäishyväksyntätodistukselle annetaan yksilöllinen numero yhdenmukaistetun numerointijärjestelmän mukaisesti, jonka avulla on voitava tunnistaa ainakin ajoneuvon EU-yksittäishyväksynnän myöntänyt jäsenvaltio.

Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan ajoneuvon EU-yksittäishyväksyntätodistusten malli ja numerointijärjestelmä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 83 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Ensimmäinen tällainen täytäntöönpanosäädös hyväksytään viimeistään 5 päivänä heinäkuuta 2020.

Jäsenvaltioiden on sallittava sellaisten ajoneuvojen saattaminen markkinoille, rekisteröinti tai käyttöönotto, joilla on voimassa oleva ajoneuvon EU-yksittäishyväksyntätodistus.

Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 82 artiklan mukaisesti liitteessä II olevan I osan muuttamiseksi siten, että vahvistetaan luokkien M, N ja O ajoneuvoja koskevat tekniset vaatimukset.

45 artikla

Ajoneuvojen kansalliset yksittäishyväksynnät

Jäsenvaltiot voivat siitä riippumatta, onko kyseessä ajoneuvon ainoa kappale, päättää myöntää tietylle ajoneuvolle vapautuksen yhdestä tai useammasta tämän asetuksen vaatimuksesta tai liitteessä II luetelluissa säädöksissä vahvistetuista vaatimuksista edellyttäen, että kyseiset jäsenvaltiot ovat vahvistaneet asiaankuuluvat vaihtoehtoiset vaatimukset.

Ajoneuvon kansallisen yksittäishyväksyntähakemuksen jättää ajoneuvon omistaja, valmistaja, valmistajan edustaja tai maahantuoja.

Jäsenvaltiot eivät saa suorittaa rikkovia testejä selvittääkseen, täyttääkö ajoneuvo 1 kohdassa tarkoitetut vaihtoehtoiset vaatimukset, vaan niiden on sen sijaan käytettävä hakijan siihen tarkoitukseen toimittamia asiaankuuluvia tietoja.

Ajoneuvon kansallisen yksittäishyväksynnän yhteydessä hyväksyntäviranomaisen on hyväksyttävä järjestelmät, komponentit ja erilliset tekniset yksiköt, jotka on tyyppihyväksytty liitteessä II lueteltujen säädösten mukaisesti.

Jäsenvaltion on viipymättä toimitettava ajoneuvon kansallinen yksittäishyväksyntätodistus, jos ajoneuvo on hakemukseen liitetyn kuvauksen mukainen ja täyttää asiaankuuluvat vaihtoehtoiset vaatimukset.

Ajoneuvon kansalliselle yksittäishyväksyntätodistukselle annetaan yksilöllinen numero yhdenmukaistetun numerointijärjestelmän mukaisesti, jonka avulla on voitava tunnistaa ainakin hyväksynnän myöntänyt jäsenvaltio sekä vaatimukset, jotka ajoneuvo täyttää.

Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan ajoneuvon kansallisen yksittäishyväksyntätodistuksen malli ja numerointijärjestelmä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 83 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Siihen saakka kun komissio hyväksyy tällaiset täytäntöönpanosäädökset, jäsenvaltiot voivat edelleen päättää ajoneuvon kansallisten yksittäishyväksyntätodistusten muodosta.

46 artikla

Ajoneuvojen kansallisten yksittäishyväksyntöjen voimassaolo

Ajoneuvon kansallinen yksittäishyväksyntä on voimassa vain ajoneuvon yksittäishyväksynnän myöntäneen jäsenvaltion alueella.

Jos hakija haluaa asettaa saataville markkinoilla, rekisteröidä tai ottaa käyttöön kansallisesti yksittäishyväksytyn ajoneuvon toisessa jäsenvaltiossa, hyväksynnän myöntäneen jäsenvaltion on hakijan pyynnöstä toimitettava hakijalle lausunto teknisistä vaatimuksista, joiden perusteella ajoneuvo on hyväksytty.

Jos jokin jäsenvaltio on myöntänyt ajoneuvolle ajoneuvon kansallisen yksittäishyväksynnän 45 artiklan mukaisesti, toisen jäsenvaltion on sallittava sen asettaminen saataville markkinoilla, rekisteröinti tai käyttöönotto alueellaan, jollei tällä jäsenvaltiolla ole perusteltua syytä uskoa, että ne asiaankuuluvat vaihtoehtoiset vaatimukset, joiden perusteella ajoneuvo on hyväksytty, eivät vastaa sen omia vaatimuksia tai että ajoneuvo ei täytä kyseisiä vaatimuksia.

Tätä artiklaa sovelletaan ajoneuvoihin, jotka on tyyppihyväksytty tämän asetuksen mukaisesti ja joita on muutettu ennen niiden ensimmäistä rekisteröintiä tai käyttöönottoa.

47 artikla

Erityissäännökset

Edellä 44 ja 45 artiklassa säädettyjä menettelyjä voidaan soveltaa tiettyyn, useassa vaiheessa valmistettuun ajoneuvoon.

Edellä 44 ja 45 artiklassa säädetyillä menettelyillä ei korvata mitään monivaiheisen tyyppihyväksynnän tavanomaiseen kulkuun kuuluvaa välivaihetta, eikä niitä käytetä ensimmäisen vaiheen hyväksynnän hankkimiseen ajoneuvolle.

X LUKU

ASETTAMINEN SAATAVILLE MARKKINOILLA, REKISTERÖINTI TAI KÄYTTÖÖNOTTO

48 artikla

Muiden kuin sarjan viimeisten ajoneuvojen asettaminen saataville markkinoilla, rekisteröinti tai käyttöönotto

Ajoneuvot, joiden osalta kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksyntä on pakollinen tai joille valmistaja on hankkinut tällaisen tyyppihyväksynnän, voidaan asettaa saataville markkinoilla, rekisteröidä tai ottaa käyttöön vain, jos niiden mukana on 36 ja 37 artiklan mukaisesti annettu voimassa oleva vaatimustenmukaisuustodistus, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 51, 52 ja 53 artiklan soveltamista.

Keskeneräisten ajoneuvojen rekisteröinti ja käyttöönotto voidaan evätä niin kauan kuin ajoneuvot ovat keskeneräisiä. Keskeneräisten ajoneuvojen rekisteröintiä ja käyttöönottoa ei saa käyttää 49 artiklan soveltamisen kiertämiseksi.

Samana vuonna saataville markkinoilla asetettujen, rekisteröityjen tai käyttöön otettujen, pieninä sarjoina valmistettujen ajoneuvojen lukumäärä saa olla enintään liitteessä V vahvistettujen vuotuisten enimmäismäärien suuruinen.

49 artikla

Sarjan viimeisten ajoneuvojen asettaminen saataville markkinoilla, rekisteröinti tai käyttöönotto

Jäsenvaltiot voivat liitteessä V olevassa B osassa annettujen rajoitusten mukaisesti ja 2 kohdassa esitetyn mukaisesti ainoastaan rajatun ajan rekisteröidä ajoneuvoja ja sallia niiden asettamisen saataville markkinoilla tai käyttöönoton, jos ne ovat sellaisen ajoneuvotyypin mukaisia, jonka EU-tyyppihyväksyntä ei ole enää voimassa.

Ensimmäistä alakohtaa sovelletaan ainoastaan unionin alueella oleviin ajoneuvoihin, jotka valmistusaikanaan kuuluivat voimassa olevan EU-tyyppihyväksynnän piiriin ja joita ei ollut rekisteröity tai otettu käyttöön ennen mainitun EU-tyyppihyväksynnän voimassaolon päättymistä.

Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan vain valmiiden ajoneuvojen osalta 12 kuukauden ja valmistuneiden ajoneuvojen osalta 18 kuukauden ajan päivämäärästä, jolloin EU-tyyppihyväksynnän voimassaolo päättyi.

Jos valmistaja haluaa hyödyntää 1 kohdassa säädettyä mahdollisuutta, sen on toimitettava hakemus kunkin sellaisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jota kyseisten ajoneuvojen rekisteröinti tai käyttöönotto koskee. Hakemuksessa on eriteltävä ne tekniset tai kaupalliset syyt, joiden vuoksi kyseiset ajoneuvot eivät ole uusien teknisten vaatimusten mukaisia.

Asianomaisten jäsenvaltioiden on päätettävä kolmen kuukauden kuluessa tällaisen hakemuksen saamisesta, hyväksyvätkö ne, että kyseiset ajoneuvot rekisteröidään tai otetaan käyttöön niiden alueella, ja jos hyväksyvät, kuinka monta tällaista ajoneuvoa ne hyväksyvät.

Jäsenvaltioiden on sovellettava asianmukaisia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että tässä artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen rekisteröitävien tai käyttöön otettavien ajoneuvojen lukumäärää seurataan tehokkaasti.

50 artikla

Komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden asettaminen saataville markkinoilla tai käyttöönotto

Komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden, myös jälkimarkkinoille tarkoitettujen, asettaminen saataville markkinoilla tai käyttöönotto on sallittua vain, jos ne täyttävät liitteessä II lueteltujen asiaankuuluvien säädösten vaatimukset ja ne on merkitty 38 artiklan mukaisesti.

Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta komponentteihin tai erillisiin teknisiin yksiköihin, jotka on nimenomaan valmistettu tai suunniteltu ajoneuvoihin, jotka eivät kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan.

Jäsenvaltiot voivat sallia sellaisten komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden asettamisen saataville markkinoilla tai käyttöönoton, joille on myönnetty 39 artiklan mukainen vapautus tai jotka on tarkoitettu käytettäviksi ajoneuvoissa, jotka kuuluvat 41, 42, 44 ja 45 artiklan mukaisesti myönnettyjen kyseistä komponenttia tai erillistä teknistä yksikköä koskevien hyväksyntöjen piiriin.

Jäsenvaltiot voivat lisäksi sallia sellaisten komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden asettamisen saataville markkinoilla tai käyttöönoton, jotka on tarkoitettu käytettäviksi ajoneuvoissa, joilta ei niiden markkinoilla saataville asettamisen, rekisteröinnin tai käyttöönoton hetkellä edellytetty tyyppihyväksyntää tämän asetuksen tai direktiivin 2007/46/EY nojalla.

Jäsenvaltiot voivat lisäksi sallia sellaisten korvaavien komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden asettamisen saataville markkinoilla tai käyttöönoton, jotka on tarkoitettu käytettäviksi ajoneuvoissa, joiden tyyppihyväksyntä myönnettiin ennen liitteessä II lueteltujen asiaankuuluvien säädösten vaatimusten voimaantuloa, sen asiaankuuluvan säädöksen vaatimusten mukaisesti, jota sovellettiin silloin kun kyseiset tyyppihyväksynnät alun perin myönnettiin.

XI LUKU

SUOJALAUSEKKEET

51 artikla

Kansallinen arviointi mahdollisesti vakavan riskin aiheuttaville tai vaatimustenvastaisille ajoneuvoille, järjestelmille, komponenteille ja erillisille teknisille yksiköille

Kun jonkin jäsenvaltion markkinavalvontaviranomaisilla on oman markkinavalvontatoimintansa tai hyväksyntäviranomaiselta tai valmistajalta saamansa tiedon perusteella tai valitusten perusteella riittävästi syytä uskoa, että ajoneuvo, järjestelmä, komponentti tai erillinen tekninen yksikkö aiheuttaa vakavan riskin ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle, taikka muille tämän asetuksen piiriin kuuluville yleisten etujen suojeluun liittyville seikoille, tai että se ei ole tämän asetuksen vaatimusten mukainen, markkinavalvontaviranomaiset arvioivat asianomaisen ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön tässä asetuksessa säädettyihin asiaankuuluviin vaatimuksiin nähden. Asiaankuuluvien talouden toimijoiden ja asiaankuuluvien hyväksyntäviranomaisten on toimittava täydessä yhteistyössä markkinavalvontaviranomaisten kanssa, mukaan lukien kaikkien 31 artiklan mukaisesti suoritettujen asiaankuuluvien tarkastusten tai testien tulosten toimittaminen eteenpäin.

Asetuksen (EY) N:o 765/2008 20 artiklaa sovelletaan asianomaisen ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön riskinarviointiin.

52 artikla

Kansalliset menettelyt vakavan riskin aiheuttavia tai vaatimustenvastaisia ajoneuvoja, järjestelmiä, komponentteja ja erillisiä teknisiä yksiköitä varten

Jos jonkin jäsenvaltion markkinavalvontaviranomainen havaitsee suoritettuaan 51 artiklan mukaisen arvioinnin, että ajoneuvo, järjestelmä, komponentti tai erillinen tekninen yksikkö aiheuttaa vakavan riskin ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle taikka muille tämän asetuksen piiriin kuuluville yleisten etujen suojeluun liittyville seikoille, markkinavalvontaviranomaisen on viipymättä vaadittava asiaankuuluvaa talouden toimijaa ryhtymään kaikkiin tarvittaviin korjaaviin toimenpiteisiin viipymättä sen varmistamiseksi, että kyseinen ajoneuvo, järjestelmä, komponentti tai erillinen tekninen yksikkö ei markkinoille saatettaessa, rekisteröitäessä tai käyttöönoton jälkeen enää aiheuta kyseistä riskiä.

Jos jonkin jäsenvaltion markkinavalvontaviranomainen havaitsee suoritettuaan 51 artiklan mukaisen arvioinnin, että ajoneuvo, järjestelmä, komponentti tai erillinen tekninen yksikkö ei ole tämän asetuksen mukainen, mutta ei aiheuta tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua vakavaa riskiä, markkinavalvontaviranomaisen on viipymättä vaadittava asiaankuuluvaa talouden toimijaa ryhtymään kaikkiin tarvittaviin korjaaviin toimenpiteisiin kohtuullisen ajan kuluessa saattaakseen ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön vaatimusten mukaiseksi. Määräajan on oltava oikeassa suhteessa vaatimustenvastaisuuden vakavuuteen sen varmistamiseksi, että asianomainen ajoneuvo, järjestelmä, komponentti tai erillinen tekninen yksikkö on vaatimusten mukainen, kun se saatetaan markkinoille, rekisteröidään tai otetaan käyttöön.

Talouden toimijoiden on 13–21 artiklassa säädettyjen velvoitteiden mukaisesti varmistettava, että kaikki asianmukaiset korjaavat toimenpiteet toteutetaan kaikkien asianomaisten ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden osalta, jotka ne ovat saattaneet markkinoille, rekisteröineet tai ottaneet käyttöön unionissa.

Jos talouden toimijat eivät toteuta riittäviä korjaavia toimenpiteitä 1 tai 2 kohdassa tarkoitetussa asiaankuuluvassa ajassa tai jos riski edellyttää nopeita toimia, kansallisten viranomaisten on ryhdyttävä tarvittaviin tilapäisiin rajoittaviin toimenpiteisiin, joilla kielletään asianomaisten ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden asettaminen saataville markkinoilla, rekisteröinti tai käyttöönotto kyseisen maan markkinoilla taikka rajoitetaan sitä tai poistetaan kyseiset ajoneuvot, järjestelmät, komponentit tai erilliset tekniset yksiköt näiltä markkinoilta tai järjestetään niiden takaisinkutsu.

Tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuihin rajoittaviin toimenpiteisiin sovelletaan asetuksen (EY) N:o 765/2008 21 artiklaa.

Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla määritetään vaatimustenvastaisuuden vakavuuden luokittelu ja asianmukaiset toimenpiteet, joita kansallisten viranomaisten on toteutettava tämän artiklan yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 83 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

53 artikla

Korjaavat ja rajoittavat toimenpiteet unionin tasolla

Jäsenvaltion, joka toteuttaa 52 artiklan mukaisesti korjaavia tai rajoittavia toimenpiteitä, on viipymättä ilmoitettava siitä komissiolle ja toisille jäsenvaltioille ICSMS:n kautta. Sen on myös viipymättä ilmoitettava havainnoistaan hyväksynnän myöntäneelle hyväksyntäviranomaiselle.

Annettujen tietojen on sisällettävä kaikki saatavilla olevat yksityiskohtaiset tiedot ja erityisesti tiedot, jotka ovat tarpeen asianomaisen ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön tunnistamiseksi ja sen alkuperän, väitetyn vaatimustenvastaisuuden ja riskin luonteen sekä toteutettujen kansallisten korjaavien ja rajoittavien toimenpiteiden laadun ja keston määrittämiseksi, sekä asiaankuuluvan talouden toimijan esittämät perusteet.

Jäsenvaltioiden, jotka toteuttavat korjaavia tai rajoittavia toimenpiteitä, on myös ilmoitettava, johtuuko riski tai vaatimustenvastaisuus seuraavista:

ajoneuvo, järjestelmä, komponentti tai erillinen tekninen yksikkö ei täytä vaatimuksia, jotka liittyvät ihmisten terveyteen tai turvallisuuteen, ympäristönsuojeluun tai muihin tämän asetuksen piiriin kuuluviin yleisten etujen suojeluun liittyviin seikkoihin; tai

liitteessä II luetelluissa asiaankuuluvissa säädöksissä on puutteita.

Muiden jäsenvaltioiden kuin korjaavia tai rajoittavia toimenpiteitä toteuttaneen jäsenvaltion on kuukauden kuluessa 1 kohdassa tarkoitetusta ilmoituksesta ilmoitettava komissiolle ja toisille jäsenvaltioille kaikista toteuttamistaan korjaavista tai rajoittavista toimenpiteistä ja toimitettava kaikki hallussaan olevat lisätiedot, jotka liittyvät asianomaisen ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön vaatimustenvastaisuuteen ja riskiin, sekä vastalauseensa siinä tapauksessa, että ilmoitetusta kansallisesta toimenpiteestä on erimielisyyttä.

Jos kuukauden kuluessa 1 kohdassa tarkoitetusta ilmoituksesta yksikään toinen jäsenvaltio tai komissio ei ole esittänyt vastalausetta jäsenvaltion ilmoittamasta kansallisesta toimenpiteestä, mainitun toimenpiteen katsotaan olevan oikeutettu. Muiden jäsenvaltioiden on varmistettava, että asianomaisen ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön osalta niiden alueilla toteutetaan viipymättä vastaavat korjaavat tai rajoittavat toimenpiteet.

Jos jokin toinen jäsenvaltio tai komissio esittää kuukauden kuluessa 1 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen jälkeen vastalauseen jäsenvaltion ilmoittamasta kansallisesta toimenpiteestä tai jos komissio katsoo, että ilmoitettu kansallinen toimenpide on unionin oikeuden vastainen, komissio kuulee viipymättä asianomaisia jäsenvaltioita ja asiaankuuluvaa talouden toimijaa tai asiaankuuluvia talouden toimijoita.

Komissio antaa tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun kuulemisen perusteella täytäntöönpanosäädöksiä, joissa päätetään unionin tason yhdenmukaistetuista korjaavista tai rajoittavista toimenpiteistä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 83 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Komissio antaa toisessa alakohdassa tarkoitetun päätöksen viipymättä tiedoksi asiaankuuluvalle talouden toimijalle tai asiaankuuluville talouden toimijoille. Jäsenvaltioiden on pantava tällaiset säädökset täytäntöön viipymättä ja tiedotettava tästä komissiolle.

Jos komissio katsoo, ettei ilmoitettu kansallinen toimenpide ole oikeutettu, asianomaisen jäsenvaltion on peruutettava se tai mukautettava sitä toisessa alakohdassa tarkoitetun komission päätöksen mukaisesti.

Jos komissio 9 artiklan mukaisten testiensä ja tarkastustensa jälkeen toteaa, että unionin tasolla tarvitaan korjaavaa tai rajoittavaa toimenpidettä, se kuulee viipymättä asianomaisia jäsenvaltioita ja asiaankuuluvaa talouden toimijaa tai asiaankuuluvia talouden toimijoita.

Komissio antaa tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun kuulemisen perusteella täytäntöönpanosäädöksiä, joissa päätetään unionin tason korjaavista tai rajoittavista toimenpiteistä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 83 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Jos riskin tai vaatimustenvastaisuuden katsotaan johtuvan puutteista liitteessä II luetelluissa säädöksissä, komissio ehdottaa aiheellisia toimenpiteitä seuraavasti:

jos kyse on unionin säädöksistä, komissio ehdottaa tarvittavia muutoksia asianomaisiin säädöksiin;

jos on kyse E-säännöistä, komissio tekee tarvittavat muutosehdotukset asiaankuuluviin E-sääntöihin vuoden 1958 tarkistetun sopimuksen mukaisesti sovellettavaa menettelyä noudattaen.

Kun korjaava toimenpide katsotaan oikeutetuksi tämän artiklan mukaisesti tai siihen sovelletaan 5 tai 6 kohdassa tarkoitettuja täytäntöönpanosäädöksiä, kyseisen toimenpiteen on oltava maksutta sellaisten ajoneuvojen rekisteröintitodistusten haltijoiden saatavilla, joihin toimenpide vaikuttaa. Jos korjauksia on tehty rekisteröintitodistuksen haltijan kustannuksella ennen korjaavan toimenpiteen hyväksymistä, valmistajan on korvattava tällaisten korjausten kustannukset enintään kyseisessä korjaavassa toimenpiteessä edellytetyistä korjauksista aiheutuvien kustannusten kokonaismäärään saakka.

54 artikla

Vaatimustenvastainen EU-tyyppihyväksyntä

Jos hyväksyntäviranomainen toteaa, että myönnetty tyyppihyväksyntä ei ole tämän asetuksen mukainen, sen on evättävä kyseisen hyväksynnän tunnustaminen.

Hyväksyntäviranomaisen on ilmoitettava epäämisestä EU-tyyppihyväksynnän myöntäneelle hyväksyntäviranomaiselle, muiden jäsenvaltioiden hyväksyntäviranomaisille ja komissiolle. Jos tyyppihyväksynnän myöntänyt hyväksyntäviranomainen vahvistaa tyyppihyväksynnän vaatimustenvastaisuuden kuukauden kuluttua ilmoituksesta, kyseisen hyväksyntäviranomaisen on peruttava tyyppihyväksyntä.

Jos EU-tyyppihyväksynnän myöntänyt hyväksyntäviranomainen on kuukauden kuluessa 2 kohdassa tarkoitetusta ilmoituksesta esittänyt vastalauseen, komissio kuulee viipymättä jäsenvaltioita ja erityisesti tyyppihyväksynnän myöntänyttä hyväksyntäviranomaista ja asiaankuuluvaa talouden toimijaa.

Komissio antaa tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetun kuulemisen perusteella täytäntöönpanosäädöksiä siitä päättämiseksi, onko tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tyyppihyväksynnän tunnustamisen epääminen oikeutettu. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 83 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Komissio antaa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun päätöksen viipymättä tiedoksi asiaankuuluville talouden toimijoille. Jäsenvaltioiden on pantava tällaiset säädökset täytäntöön viipymättä ja ilmoitettava siitä komissiolle.

Jos komissio toteaa 9 artiklan mukaisesti suorittamiensa testien ja tarkastusten jälkeen, että myönnetty tyyppihyväksyntä ei ole tämän asetuksen mukainen, se kuulee viipymättä jäsenvaltioita ja erityisesti tyyppihyväksynnän myöntänyttä hyväksyntäviranomaista ja asiaankuuluvaa talouden toimijaa.

Komissio antaa tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen kuulemisten perusteella täytäntöönpanosäädöksen, jolla päätetään tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta hyväksytyn tyyppihyväksynnän tunnustamisen epäämisestä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 83 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Niiden ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden osalta, jotka kuuluvat vaatimustenvastaisen tyyppihyväksynnän piiriin ja jotka on jo asetettu saataville markkinoilla, sovelletaan 51, 52 ja 53 artiklaa.

55 artikla

Sellaisten osien tai varusteiden saattaminen markkinoille ja käyttöönotto, jotka saattavat aiheuttaa vakavan riskin keskeisten järjestelmien moitteettomalle toiminnalle

Osia tai varusteita, jotka saattavat aiheuttaa vakavan riskin ajoneuvon turvallisuuden tai sen ympäristöominaisuuksien kannalta keskeisten järjestelmien moitteettomalle toiminnalle, ei saa saattaa markkinoille eikä ottaa käyttöön, ja ne on kiellettävä, paitsi jos hyväksyntäviranomainen on antanut niitä koskevan luvan 56 artiklan mukaisesti.

Tällaisia lupia sovelletaan ainoastaan rajoitettuun määrään osia tai varusteita, jotka ovat 4 kohdassa tarkoitetussa luettelossa.

Siirretään komissiolle 82 artiklan mukaisesti valta antaa delegoituja säädöksiä, joissa täydennetään tätä asetusta vahvistamalla vaatimukset tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle osia ja varusteita koskevalle luvalle.

Nämä vaatimukset voivat perustua liitteessä II lueteltuihin säädöksiin, tai niissä voi olla kyse osien tai varusteiden ympäristöominaisuuksien tai turvallisuuden vertailusta alkuperäisten osien tai varusteiden ympäristöominaisuuksiin tai turvallisuuteen tapauksen mukaan. Vaatimuksilla on joka tapauksessa varmistettava, etteivät osat tai varusteet heikennä ajoneuvon turvallisuuden tai sen ympäristöominaisuuksien kannalta keskeisten järjestelmien toimintaa.

Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 82 artiklan mukaisesti liitteen VI muuttamiseksi siten, että otetaan huomioon tekniikan ja sääntelyn kehitys vahvistamalla osien ja varusteiden luettelo ja saattamalla se ajan tasalle seuraavien osatekijöiden arvioinnin perusteella:

missä määrin on olemassa vakava riski sellaisten ajoneuvojen turvallisuudelle tai ympäristöominaisuuksille, joihin kyseisiä osia tai varusteita on asennettu;

osien tai varusteiden 56 artiklan 1 kohdan nojalla mahdollisesti asetettavan luvanvaraisuuden mahdollinen vaikutus kuluttajiin ja jälkimarkkinoilla toimiviin valmistajiin.

Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta alkuperäisiin osiin tai varusteisiin eikä osiin tai varusteisiin, jotka kuuluvat liitteessä II lueteltujen säädösten mukaisesti tyyppihyväksyttyyn järjestelmään, paitsi jos tyyppihyväksyntä liittyy muihin seikkoihin kuin 1 kohdassa tarkoitettuun vakavaan riskiin.

Tätä artiklaa sovellettaessa alkuperäisillä osilla tai varusteilla tarkoitetaan osia tai varusteita, jotka valmistetaan kyseessä olevan ajoneuvon kokoonpanoa varten ajoneuvon valmistajan laatimien eritelmien ja tuotantostandardien mukaisesti.

Tämän artiklan 1 kohtaa ei sovelleta osiin tai varusteisiin, jotka on valmistettu yksinomaan kilpa-ajoneuvoihin. Liitteessä VI lueteltuja osia ja varusteita, joita käytetään sekä kilpa-ajossa että tieliikenteessä, saa asettaa saataville markkinoilla käytettäväksi maantieajoneuvoissa ainoastaan siinä tapauksessa, että ne täyttävät tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetuissa delegoiduissa säädöksissä vahvistetut vaatimukset ja komissio on antanut niille luvan. Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa päätetään näiden lupien antamisesta. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 83 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

56 artikla

Asiaan liittyvät vaatimukset osille tai varusteille, jotka saattavat aiheuttaa vakavan riskin keskeisten järjestelmien moitteettomalle toiminnalle

Osien tai varusteiden valmistaja voi hakea 55 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua lupaa toimittamalla hyväksyntäviranomaiselle hakemuksen ja sen liitteenä tutkimuslaitoksen laatiman testausselosteen, jolla varmennetaan, että osat tai varusteet, joille lupaa haetaan, ovat 55 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten mukaisia. Tällainen valmistaja voi jättää kutakin osa- tai varustetyyppiä kohden vain yhden hakemuksen ainoastaan yhdelle hyväksyntäviranomaiselle.

Lupahakemuksessa on annettava yksityiskohtaiset tiedot osien tai varusteiden valmistajasta, osien tai varusteiden tyyppi ja tunniste- ja osanumerot sekä ajoneuvon valmistajan nimi, ajoneuvon tyyppi ja tarvittaessa valmistusvuosi ja muut tiedot, joiden avulla voidaan tunnistaa ajoneuvo, johon osat tai varusteet on tarkoitettu asennettavaksi.

Hyväksyntäviranomaisen on annettava lupa osien tai varusteiden saattamiseen markkinoille ja käyttöönottoon, jos se tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun testausselosteen ja muun näytön perusteella katsoo, että kyseiset osat tai varusteet ovat 55 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten mukaisia.

Hyväksyntäviranomainen myöntää lupatodistuksen valmistajalle viipymättä.

Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa säädetään tämän kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetun lupatodistuksen mallista ja numerointijärjestelmästä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 83 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Valmistajan on viipymättä ilmoitettava luvan myöntäneelle hyväksyntäviranomaiselle kaikista muutoksista, jotka vaikuttavat luvan myöntämisen perusteena olleisiin edellytyksiin. Kyseisen hyväksyntäviranomaisen on päätettävä, onko lupaa tarkasteltava uudelleen tai onko se myönnettävä uudelleen ja tarvitaanko lisätestejä.

Valmistajan on varmistettava, että osien tai varusteiden tuotannossa noudatetaan ja tullaan vastaisuudessakin noudattamaan niitä edellytyksiä, joiden nojalla lupa on myönnetty.

Ennen luvan myöntämistä hyväksyntäviranomaisen on todennettava, että käytössä on järjestelyt ja menettelyt, joilla varmistetaan tuotannon vaatimustenmukaisuuden tehokas valvonta.

Jos hyväksyntäviranomainen havaitsee, että luvan myöntämisen edellytykset eivät enää täyty, sen on pyydettävä valmistajaa toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että osat ja varusteet saatetaan vaatimusten mukaisiksi. Tarvittaessa sen on peruutettava lupa.

Luvan myöntäneen hyväksyntäviranomaisen on toisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä lähetettävä sille yhteisen suojatun sähköisen tiedonvaihtojärjestelmän välityksellä kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta jäljennös myönnetystä lupatodistuksesta liitteineen. Jäljennös voidaan toimittaa myös suojattuna sähköisenä tiedostona.

Jos hyväksyntäviranomainen on eri mieltä toisen jäsenvaltion myöntämästä luvasta, sen on annettava erimielisyyden syyt tiedoksi komissiolle. Komissio toteuttaa aiheelliset toimenpiteet erimielisyyden ratkaisemiseksi. Komissio voi muun muassa tarvittaessa ja asiaankuuluvia hyväksyntäviranomaisia kuultuaan antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vaaditaan luvan peruuttamista. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 83 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Ennen kuin 55 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu luettelo on laadittu, jäsenvaltiot voivat pitää voimassa kansalliset säännöksensä, jotka koskevat osia tai varusteita, jotka saattavat vaikuttaa ajoneuvon turvallisuuden tai sen ympäristöominaisuuksien kannalta keskeisten järjestelmien moitteettomaan toimintaan.

XII LUKU

KANSAINVÄLISET SÄÄNNÖT

57 artikla

EU-tyyppihyväksyntää varten vaaditut E-säännöt

E-sääntöjä tai niiden muutoksia, joiden puolesta unioni on äänestänyt tai joita unioni soveltaa ja jotka luetellaan liitteessä II, on pidettävä ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden EU-tyyppihyväksynnälle asetettujen vaatimusten osana.

Kun unioni on äänestänyt E-säännön tai sen muutosten puolesta kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksyntää varten, komissio antaa 82 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta vahvistamalla E-säännön tai sen muutosten soveltamisen olevan pakollista tai muutetaan tätä asetusta.

Näissä delegoiduissa säädöksissä asetetaan päivämäärät E-säännön tai sen muutosten pakolliselle soveltamiselle ja vahvistetaan siirtymäsäännöksiä, kun tämä on asianmukaista, ja EU-tyyppihyväksyntää, ajoneuvojen ensirekisteröintiä ja käyttöönottoa sekä järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden markkinoilla saataville asettamista varten, kun tämä on tarpeen.

58 artikla

E-sääntöjen vastaavuus EU-tyyppihyväksynnässä

Liitteessä II olevassa II osassa luetellut E-säännöt katsotaan vastaavia säädöksiä vastaaviksi siinä määrin kuin niillä on sama soveltamisala ja kohde.

Jäsenvaltioiden hyväksyntäviranomaisten on hyväksyttävä 1 kohdassa tarkoitettujen E-sääntöjen mukaisesti myönnetyt tyyppihyväksynnät ja tarvittaessa asiaankuuluvat hyväksyntämerkit tämän asetuksen ja liitteessä II lueteltujen säädösten mukaisesti myönnettyjen vastaavien tyyppihyväksyntöjen ja hyväksyntämerkkien sijasta.

XIII LUKU

TEKNISEN TIEDON TARJOAMINEN

59 artikla

Käyttäjille tarkoitetut tiedot

Valmistaja ei saa toimittaa mitään tässä asetuksessa tai liitteessä II luetelluissa säädöksissä säädettyihin ajoneuvon, järjestelmän, komponentin, erillisen teknisen yksikön, osan tai varusteen tyyppiä koskeviin tietoihin liittyviä teknisiä tietoja, jotka eroavat hyväksyntäviranomaisen myöntämän tyyppihyväksynnän tiedoista.

Valmistajan on asetettava käyttäjien saataville kaikki asiaan liittyvät tiedot ja tarvittavat ohjeet, joissa kuvataan kaikki ajoneuvon, järjestelmän, komponentin, erillisen teknisen yksikön, osan tai varusteen käyttöön liittyvät erityisehdot tai -rajoitukset.

Edellä 2 kohdassa tarkoitetut tiedot on annettava sen jäsenvaltion virallisella kielellä tai virallisilla kielillä, jossa ajoneuvo, järjestelmä, komponentti, erillinen tekninen yksikkö, osa tai varuste on tarkoitus saattaa markkinoille, rekisteröidä tai ottaa käyttöön. Tiedot on annettava myös ajoneuvon käyttäjän käsikirjassa.

60 artikla

Valmistajille tarkoitetut tiedot

Ajoneuvojen valmistajien on asetettava järjestelmien, komponenttien, erillisten teknisten yksiköiden, osien tai varusteiden valmistajien saataville kaikki ne tiedot, joita tarvitaan järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden EU-tyyppihyväksyntään tai 55 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun luvan saamiseen.

Ajoneuvojen valmistajilla on oikeus edellyttää järjestelmien, komponenttien, erillisten teknisten yksiköiden, osien tai varusteiden valmistajilta sitovaa sopimusta, jolla turvataan muiden kuin julkisten, myös teollis- ja tekijänoikeuksiin liittyvien, tietojen luottamuksellisuus.

Järjestelmien, komponenttien, erillisten teknisten yksiköiden, osien tai varusteiden valmistajien on annettava ajoneuvojen valmistajille kaikki yksityiskohtaiset tiedot tyyppihyväksyntöihinsä sovellettavista, joko 29 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista tai jossakin liitteessä II luetellussa säädöksessä säädetyistä rajoituksista.

XIV LUKU

OBD-JÄRJESTELMÄN TIETOJEN JA AJONEUVON KORJAAMISEEN JA HUOLTAMISEEN TARVITTAVIEN TIETOJEN SAATAVUUS

61 artikla

OBD-järjestelmän tietojen ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen antamiseen liittyvät valmistajien velvoitteet

Valmistajien on annettava ajoneuvojen OBD-järjestelmän tiedot, vianmääritykseen käytettävät ja muut laitteet, työkalut sovellettavan ohjelmiston täydelliset viitetiedot ja saatavilla olevat ladattavat tiedostot mukaan luettuina ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavat tiedot riippumattomien toimijoiden käyttöön rajoittamattomasti, vakiomuodossa ja syrjimättömästi. Tiedot on annettava saataville helposti koneellisesti luettavina ja sähköisesti käsiteltävinä tietokokonaisuuksina. Riippumattomilla toimijoilla on oltava pääsy etädiagnostiikkapalveluihin, joita valmistajat ja valtuutetut jälleenmyyjät ja korjaamot käyttävät.

Valmistajien on tarjottava standardoitu ja suojattu etäyhteysjärjestelmä, jonka avulla riippumattomat korjaamot voivat suorittaa toimenpiteitä, jotka edellyttävät pääsyä ajoneuvon turvajärjestelmään.

Kunnes komissio on vahvistanut asiaankuuluvan standardin Euroopan standardointikomitean (CEN) tai vastaavan standardointielimen työn pohjalta, ajoneuvon OBD-järjestelmän tiedot sekä ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavat tiedot on annettava vaivattomasti saataville siten, että ne ovat kohtuullisen helposti riippumattomien toimijoiden käsiteltävissä.

Ajoneuvon OBD-järjestelmän tietojen sekä ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen on oltava saatavilla valmistajien verkkosivustoilla vakiomuodossa tai, jos tämä ei ole tietojen luonteen vuoksi mahdollista, muussa sopivassa muodossa. Tiedot on annettava muille riippumattomille toimijoille kuin korjaamoille myös koneellisesti luettavissa olevassa muodossa, jota voidaan käsitellä sähköisesti yleisesti saatavilla olevilla tietotekniikkavälineillä ja ohjelmistoilla, niin että riippumattomat toimijat voivat suorittaa liiketoimintaansa liittyvät tehtävät jälkimarkkinoiden toimitusketjussa.

Seuraavissa tapauksissa kuitenkin riittää, että valmistaja antaa tarvittavat tiedot viipymättä helposti saatavilla olevassa muodossa, kun riippumaton toimija sitä pyytää:

ajoneuvotyypit, jotka kuuluvat 42 artiklassa tarkoitetun ajoneuvon kansallisen piensarjatyyppihyväksynnän piiriin;

erikoiskäyttöön tarkoitetut ajoneuvot;

luokkien O1 ja O2 ajoneuvotyypit, joissa ei käytetä vianmääritykseen tarvittavia työkaluja tai fyysistä tai langatonta viestintää ajoneuvon elektronisen ohjausyksikön tai elektronisten ohjausyksiköiden kanssa ajoneuvojen vianmääritystä tai uudelleenohjelmointia varten;

monivaiheisen tyyppihyväksyntämenettelyn viimeinen tyyppihyväksyntävaihe, kun viimeinen vaihe kattaa ainoastaan korin, joka ei sisällä ajoneuvon elektronisia ohjausjärjestelmiä ja kaikki perusajoneuvon elektroniset ohjausjärjestelmät säilyvät muuttamattomina.

Liitteessä X vahvistetaan yksityiskohtaiset tekniset vaatimukset ajoneuvon OBD-järjestelmän tietojen ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudelle ja erityisesti tekniset eritelmät siitä, miten ajoneuvon OBD-järjestelmän tiedot ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavat tiedot on annettava.

Valmistajien on asetettava riippumattomien toimijoiden sekä valtuutettujen jälleenmyyjien ja korjaamojen käyttöön myös koulutusmateriaalia.

Valmistajien on varmistettava, että ajoneuvon OBD-järjestelmän tiedot ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavat tiedot ovat oltava aina saatavilla, jollei tietojärjestelmän ylläpito muuta vaadi.

Valmistajien on asetettava ajoneuvon OBD-järjestelmän tietojen ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen kaikki myöhemmät muutokset ja lisäykset saataville verkkosivustoillaan samaan aikaan kuin ne annetaan valtuutettujen korjaamojen käyttöön.

OBD-järjestelmän kanssa yhteensopivien varaosien tai vianmääritykseen käytettävien välineiden ja testilaitteiden valmistamista ja huoltamista varten valmistajan on annettava asiaankuuluvat ajoneuvon OBD-järjestelmän tiedot ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavat tiedot syrjimättömästi kaikille halukkaille komponenttien, vianmääritykseen käytettävien välineiden tai testilaitteiden valmistajille tai korjaajille.

Vaihtoehtoisilla polttoaineilla toimivien ajoneuvojen laitteiden suunnittelua, valmistusta ja korjaamista varten valmistajan on annettava asiaankuuluvat ajoneuvon OBD-järjestelmän tiedot ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavat tiedot syrjimättömästi kaikille halukkaille vaihtoehtoisilla polttoaineilla toimivien ajoneuvojen käytössä tarvittavien laitteiden valmistajille, asentajille tai korjaajille.

Jos ajoneuvon korjaus- ja huoltokirjanpitoa säilytetään ajoneuvon valmistajan keskustietokannassa tai valmistajan puolesta, riippumattomien korjaamojen on saatava kirjanpito maksutta käyttöönsä ja voitava lisätä siihen tiedot suorittamistaan korjaus- ja huoltotoimenpiteistä.

10.

Tätä lukua ei sovelleta ajoneuvoihin, jotka kuuluvat ajoneuvojen yksittäishyväksyntöjen piiriin.

11.

Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 82 artiklan mukaisesti liitteen X muuttamiseksi siten, että otetaan huomioon tekniikan ja sääntelyn kehitys tai estetään väärinkäytökset ajantasaistamalla vaatimukset, jotka koskevat ajoneuvon OBD-järjestelmän tietojen ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuutta, mukaan lukien langattomien suuralueverkkojen kautta tuetut korjaus- ja huoltotoimet, sekä vahvistamalla ja ottamalla käyttöön tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetut standardit. Komissio ottaa huomioon kulloisenkin tietotekniikan, ajoneuvoteknologian ennakoitavissa olevan kehityksen, voimassa olevat ISO-standardit ja mahdollisuuden maailmanlaajuisen ISO-standardin aikaansaamiseen.

62 artikla

Velvoitteet, kun tyyppihyväksyntöjen haltijoita on useita

Kun kyse on yhdistetystä, asteittaisesta tai monivaiheisesta tyyppihyväksynnästä, kulloisestakin järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön tyyppihyväksynnästä tai ajoneuvon tietystä valmistusvaiheesta vastaava valmistaja vastaa myös tiettyyn järjestelmään, komponenttiin, erilliseen tekniseen yksikköön tai tiettyyn vaiheeseen liittyvien korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen toimittamisesta sekä lopulliselle valmistajalle että riippumattomille toimijoille.

Kun kyse on monivaiheisesta tyyppihyväksynnästä, lopullinen valmistaja on vastuussa ajoneuvon OBD-järjestelmän tietojen ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen toimittamisesta oman valmistusvaiheensa tai omien valmistusvaiheidensa ja edellistä vaihetta tai edellisiä vaiheita koskevan yhteyden osalta.

63 artikla

Ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saannista perittävät maksut

Valmistaja saa veloittaa kohtuulliset ja oikeasuhteiset maksut ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saamisesta lukuun ottamatta 61 artiklan 10 kohdassa tarkoitettua kirjanpitoa. Nämä maksut eivät saa johtaa tällaisten tietojen käyttämättä jättämiseen sen vuoksi, että maksuissa ei ole huomioitu sitä, kuinka paljon riippumaton toimija niiden saatavuutta hyödyntää. Ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saamisen on oltava maksutonta kansallisille viranomaisille, komissiolle ja tutkimuslaitoksille.

Valmistajan on asetettava ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavat tiedot, myös toimikohtaiset palvelut, kuten uudelleenohjelmointi tai tekninen tuki, käyttöön tunti-, päivä-, kuukausi- ja vuosikohtaisesti, jolloin tällaisten tietojen saannista perittävät maksut vaihtelevat tietojen saatavuuden keston mukaan.

Aikaperusteisen tietojen tarjoamisen lisäksi valmistajat voivat tarjota toimikohtaista tietojen saantia, jolloin maksut peritään toimikohtaisesti eikä tietojen saatavuuden keston mukaan.

Jos valmistaja tarjoaa molempia tietojen saannin järjestelmiä, riippumattomat korjaamot valitsevat niistä joko aikaperusteisen tai toimikohtaisen.

64 artikla

Ajoneuvon OBD-järjestelmän tietoja ja korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavia tietoja koskevien velvoitteiden noudattamista koskeva todistus

EU-tyyppihyväksyntää tai kansallista tyyppihyväksyntää hakeneen valmistajan on toimitettava hyväksyntäviranomaiselle todistus tämän luvun noudattamisesta kuuden kuukauden kuluessa tyyppihyväksynnän päivämäärästä.

Jos tällaista todistusta säännösten noudattamisesta ei anneta tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa määräajassa, hyväksyntäviranomaisen on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet 65 artiklan mukaisesti.

65 artikla

Ajoneuvon OBD-järjestelmän tietojen ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuutta koskevien velvoitteiden noudattaminen

Hyväksyntäviranomainen voi milloin tahansa joko omasta aloitteestaan, valituksen johdosta tai tutkimuslaitoksen arvioinnin perusteella tarkastaa, noudattaako valmistaja tätä lukua sekä liitteen X lisäyksessä 1 tarkoitettua ajoneuvon OBD-järjestelmän tietojen ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuutta koskevan todistuksen ehtoja.

Jos hyväksyntäviranomainen toteaa, että valmistaja ei ole noudattanut ajoneuvon OBD-järjestelmän tietojen ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuutta koskevia velvoitteitaan, asianomaisen tyyppihyväksynnän myöntäneen hyväksyntäviranomaisen on ryhdyttävä aiheellisiin toimenpiteisiin tilanteen korjaamiseksi.

Näitä toimenpiteitä voivat olla tyyppihyväksynnän peruuttaminen tai keskeyttäminen, sakkojen määrääminen tai muut 84 artiklan mukaisesti vahvistettavat toimenpiteet.

Jos riippumaton toimija tai riippumattomia toimijoita edustava toimialajärjestö tekee hyväksyntäviranomaiselle valituksen siitä, ettei valmistaja noudata tätä lukua, hyväksyntäviranomaisen on tehtävä tarkastus, jolla todennetaan, että valmistaja noudattaa vaatimuksia. Hyväksyntäviranomainen pyytää kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksynnän myöntänyttä hyväksyntäviranomaista tutkimaan valituksen ja sen jälkeen pyytämään ajoneuvon valmistajalta todisteita, jotka osoittavat ajoneuvon valmistajan käyttöön ottaman järjestelmän olevan tämän asetuksen mukainen. Tutkimuksen tuloksista on ilmoitettava kolmen kuukauden kuluessa pyynnöstä kansalliselle hyväksyntäviranomaiselle ja kyseiselle riippumattomalle toimijalle tai kyseiselle toimialajärjestölle.

Tarkastuksen yhteydessä hyväksyntäviranomainen voi pyytää tutkimuslaitosta tai muuta riippumatonta asiantuntijaa suorittamaan arvioinnin sen todentamiseksi, onko ajoneuvon OBD-järjestelmän tietojen ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuutta koskevia velvoitteita noudatettu.

66 artikla

Ajoneuvotietojen saatavuutta käsittelevä foorumi

Ajoneuvon OBD-järjestelmän tietojen ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuuden osalta komission asetuksen (EY) N:o 692/2008 ( 7 ) 13 artiklan 9 kohdan mukaisesti perustettu ajoneuvotietojen saatavuutta käsittelevä foorumi käsittelee myös kaikkia tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia ajoneuvoja.

Se suorittaa tehtävänsä tämän asetuksen liitteen X mukaisesti.

Ajoneuvotietojen saatavuutta käsittelevä foorumi tarkastelee, vaikuttaako ajoneuvon OBD-järjestelmän tietojen ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuus ajoneuvovarkauksien vähentämisen alalla tapahtuneeseen edistykseen, ja esittää suosituksia tällaisten tietojen saatavuutta koskevien vaatimusten parantamiseksi. Ajoneuvotietojen saatavuutta käsittelevä foorumi antaa erityisesti komissiolle neuvoja sellaisen prosessin käyttöönotosta, jossa akkreditoidut organisaatiot antavat riippumattomille toimijoille hyväksynnän ja luvan saada tietoja ajoneuvojen turvatekijöistä.

Komissio voi päättää, että ajoneuvotietojen saatavuutta käsittelevän foorumin keskustelut ja päätelmät pidetään luottamuksellisina.

XV LUKU

TUTKIMUSLAITOSTEN ARVIOINTI, NIMEÄMINEN, ILMOITTAMINEN JA SEURANTA

67 artikla

Tutkimuslaitoksista vastaava tyyppihyväksyntäviranomainen

Jäsenvaltion 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti nimeämä hyväksyntäviranomainen, tätä lukua sovellettaessa jäljempänä ’tyyppihyväksyntäviranomainen’, vastaa tutkimuslaitosten, mukaan luettuina tapauksen mukaan näiden tutkimuslaitosten alihankkijat ja tytäryhtiöt, arvioimisesta, nimeämisestä, ilmoittamisesta ja valvomisesta. Tyyppihyväksyntäviranomainen voi päättää, että kansallinen akkreditointielin suorittaa tutkimuslaitosten sekä tarvittaessa näiden tutkimuslaitosten alihankkijoiden ja tytäryhtiöiden arvioinnin ja seurannan.

Tyyppihyväksyntäviranomaisiin kohdistetaan vertaisarviointeja kaikkien niiden toimien osalta, jotka ne suorittavat tutkimuslaitosten arviointiin ja seurantaan liittyen.

Vertaisarviointien on katettava arvioinnit, jotka tyyppihyväksyntäviranomaiset ovat suorittaneet tutkimuslaitosten kaikkien tai joidenkin toimien osalta 73 artiklan 4 kohdan mukaisesti, mukaan lukien henkilöstön pätevyys, testaus- ja tarkastusmenetelmien oikeellisuus ja testitulosten oikeellisuus perustuen liitteessä II olevassa I osassa lueteltujen säädösten määriteltyyn soveltamisalaan.

Toimet, jotka liittyvät sellaisten tutkimuslaitosten arviointiin ja seurantaan, jotka käsittelevät ainoastaan kansallisia yksittäishyväksyntöjä, jotka on myönnetty 45 artiklan mukaisesti tai pieninä sarjoina valmistettavien ajoneuvojen kansallisia tyyppihyväksyntöjä, jotka on myönnetty 42 artiklan mukaisesti, on vapautettu vertaisarvioinneista.

Tyyppihyväksyntäviranomaisten suorittama akkreditoitujen tutkimuslaitosten arviointi on vapautettu vertaisarvioinneista.

Tyyppihyväksyntäviranomaisiin ei kohdisteta vertaisarviointeja, kun ne nimeävät kaikki tutkimuslaitoksensa pelkästään tutkimuslaitosten akkreditoinnin perusteella.

Tyyppihyväksyntäviranomainen ei saa tarjota konsultointipalveluja kaupallisin tai kilpailullisin perustein.

Tyyppihyväksyntäviranomaisella on oltava käytettävissään riittävästi henkilöstöä tässä asetuksessa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi.

Kunkin jäsenvaltion on tiedotettava komissiolle, foorumille ja pyynnöstä toisille jäsenvaltioille menettelyistään, jotka koskevat tutkimuslaitosten arviointia, nimeämistä ja ilmoittamista sekä tutkimuslaitosten seurantaa, sekä mahdollisista muutoksista näihin menettelyihin.

Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan malli tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua jäsenvaltioiden menettelyistä tiedottamista varten. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 83 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Tyyppihyväksyntäviranomaisten, joihin kohdistetaan vertaisarviointeja, on otettava käyttöön menettelyt sisäisiä tarkastuksia varten liitteen III lisäyksen 2 mukaisesti. Tällaiset sisäiset tarkastukset on suoritettava vähintään kerran vuodessa. Sisäisiä tarkastuksia voidaan kuitenkin harventaa, jos tyyppihyväksyntäviranomainen voi osoittaa, että sen hallintojärjestelmän täytäntöönpano on tehokasta ja se on todettu vakaaksi.

Toisten jäsenvaltioiden kahden tyyppihyväksyntäviranomaisen muodostaman vertaisarviointiryhmän on suoritettava vähintään kerran viidessä vuodessa tyyppihyväksyntäviranomaisen vertaisarvioinnit.

Komissio voi päättää osallistua vertaisarviointiryhmään riskinarviointianalyysin perusteella.

Vertaisarviointi toteutetaan arvioitavan hyväksyntäviranomaisen vastuulla ja siihen sisältyy vierailu vertaisarviointiryhmän valitseman tutkimuslaitoksen tiloihin.

Tyyppihyväksyntäviranomaisia, joihin ei kohdisteta vertaisarviointia 3 kohdan mukaisesti, ei sisällytetä mihinkään vertaisarviointiryhmään liittyvistä toimista.

Ottaen asianmukaisesti huomioon foorumin näkemykset komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan vähintään viideksi vuodeksi vertaisarviointeja varten suunnitelma, jossa esitetään perusteet vertaisarviointiryhmän kokoonpanolle, vertaisarvioinnissa käytetyt menetelmät, aikataulu, vertaisarviointien suoritustiheys ja muut vertaisarviointiin liittyvät tehtävät. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 83 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

10.

Foorumi tarkastelee vertaisarviointien tuloksia. Komissio laatii vertaisarviointien tuloksista yhteenvedot ja julkistaa ne.

68 artikla

Tutkimuslaitosten nimeäminen

Tyyppihyväksyntäviranomaisten on nimettävä tutkimuslaitokset näiden asiantuntemuksen mukaan yhteen tai useampaan seuraavista toimintaluokista:

luokka A: tässä asetuksessa ja liitteessä II luetelluissa säädöksissä tarkoitetut testit, jotka tutkimuslaitokset tekevät omissa tiloissaan;

luokka B: tässä asetuksessa ja liitteessä II luetelluissa säädöksissä tarkoitettujen testien valvonta, mukaan lukien testien valmistelu, jos tällaiset testit tehdään valmistajan tai kolmannen osapuolen tiloissa;

luokka C: tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvomiseksi toteutettujen valmistajan menettelyjen säännöllinen arviointi ja seuranta;

luokka D: tuotannon vaatimustenmukaisuuden seuraamiseksi tehtävien testien tai tarkastusten valvonta tai suorittaminen.

Kukin jäsenvaltio voi nimetä tyyppihyväksyntäviranomaisen tutkimuslaitokseksi yhdessä tai useammassa 1 kohdassa mainitussa toimintaluokassa.

Tutkimuslaitos on perustettava jäsenvaltion oikeuden nojalla, ja sillä on oltava oikeushenkilöys, paitsi jos kyse on tutkimuslaitoksista, jotka kuuluvat tyyppihyväksyntäviranomaiselle, tai 72 artiklassa tarkoitetusta valmistajan akkreditoiduista tutkimuslaitoksista.

Tutkimuslaitoksen on otettava sen toiminnot kattava vastuuvakuutus, jollei tällainen vastuu kuulu sen jäsenvaltiolle kansallisen lainsäädännön mukaisesti tai jollei jäsenvaltio itse ole suoraan vastuussa vaatimustenmukaisuuden arvioinnista.

Muita kuin 72 artiklan mukaisesti nimettyjä kolmansien maiden tutkimuslaitoksia voidaan nimetä ja ilmoittaa komissiolle 74 artiklan soveltamiseksi ainoastaan, jos unionin ja kyseisen kolmannen maan kahdenvälisessä sopimuksessa määrätään mahdollisuudesta nimetä tällaisia tutkimuslaitoksia. Tämä ei estä tutkimuslaitosta, joka on perustettu jäsenvaltion oikeuden nojalla tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti, perustamasta sivutoimipaikkoja kolmansiin maihin, kunhan kyseiset sivutoimipaikat ovat suoraan nimetyn tutkimuslaitoksen johdon ja valvonnan alaisia.

69 artikla

Tutkimuslaitosten riippumattomuus

Tutkimuslaitoksen, sen henkilöstö mukaan lukien, on oltava riippumaton ja suoritettava ne toimet, joita varten laitos on nimetty, mahdollisimman suurta ammatillista luotettavuutta ja erityisalallaan vaadittavaa teknistä pätevyyttä noudattaen, ja sen on oltava vapaa kaikesta, erityisesti taloudellisesta, painostuksesta ja johdattelusta, joka saattaisi vaikuttaa sen suorittamaan arviointiin tai arviointitoimien tuloksiin, erityisesti sellaisten henkilöiden tai henkilöryhmien taholta, joille näiden toimien tuloksilla on merkitystä.

Tutkimuslaitoksen on oltava ulkopuolinen organisaatio tai laitos, joka ei ole osallisena arvioimansa ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön suunnittelu-, valmistus-, toimitus- tai huoltoprosessissa.

Organisaation tai laitoksen, joka kuuluu sellaisia yrityksiä edustavaan toimialajärjestöön tai ammatilliseen liittoon, jotka osallistuvat sen arvioimien, testaamien tai tarkastamien ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden suunnitteluun, valmistukseen, toimittamiseen tai huoltoon, voidaan katsoa täyttävän ensimmäisen alakohdan vaatimukset, jos sen riippumattomuus ja eturistiriitojen puuttuminen osoitetaan asianomaisen jäsenvaltion tyyppihyväksyntäviranomaiselle.

Tutkimuslaitos, sen ylin johto ja niiden toimien suorittamisesta vastaava henkilöstö, joita varten laitos on nimetty 68 artiklan 1 kohdan mukaisesti, eivät saa suunnitella, valmistaa, toimittaa tai huoltaa arvioimiaan ajoneuvoja, järjestelmiä, komponentteja tai erillisiä teknisiä yksiköitä eivätkä edustaa tällaiseen toimintaan osallistuvia osapuolia. Tämä ei sulje pois sellaisten ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden käyttöä, jotka ovat tutkimuslaitoksen toimien kannalta tarpeellisia, eikä sellaisten ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden käyttöä henkilökohtaisiin tarkoituksiin.

Tutkimuslaitoksen on varmistettava, että sen tytäryhtiöiden tai alihankkijoiden toimet eivät vaikuta niiden toimintaluokkien toimien luottamuksellisuuteen, objektiivisuuteen tai puolueettomuuteen, joita varten se on nimetty.

Tutkimuslaitoksen henkilöstöllä on vaitiolovelvollisuus kaikkien niiden tietojen suhteen, jotka se saa tietoonsa suorittaessaan tehtäviään tämän asetuksen mukaisesti; vaitiolovelvollisuutta ei sovelleta tyyppihyväksyntäviranomaiseen eikä mahdolliseen kansalliseen akkreditointielimeen nähden eikä tapauksissa, joissa unionin oikeudessa tai kansallisessa oikeudessa toisin vaaditaan.

70 artikla

Tutkimuslaitosten pätevyys

Tutkimuslaitoksen on kyettävä suorittamaan kaikki ne toimet, joita varten se hakee nimeämistä 68 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Sen on osoitettava tyyppihyväksyntäviranomaiselle tai kyseisen tutkimuslaitoksen arvioinnin tai seurannan suorittavalle kansalliselle akkreditointielimelle täyttävänsä kaikki seuraavat ehdot:

sen henkilöstöllä on asianmukaiset taidot, tekninen tietämys, ammatillinen koulutus sekä riittävä ja soveltuva kokemus niiden tehtävien suorittamiseksi, joita varten se hakee nimeämistä;

sillä on kuvaukset menettelyistä, joita tarvitaan niiden toimien suorittamiseen, joita varten se hakee nimeämistä, ja joissa otetaan asianmukaisesti huomioon asianomaisten ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden tekninen monimutkaisuus sekä se, onko kyse massa- vai sarjatuotannosta. Tutkimuslaitoksen on osoitettava näiden menettelyjen avoimuus ja toistettavuus;

sillä on käytössään tarvittavat keinot siihen toimintaluokkaan tai niihin toimintaluokkiin liittyvien tehtävien suorittamiseen, joita varten se hakee nimeämistä, ja mahdollisuus käyttää kaikkia tarvittavia laitteita tai välineitä.

Tutkimuslaitoksen on lisäksi osoitettava, että sillä on asianmukaiset taidot, tekninen tietämys ja toteen näytetty kokemus, joita tarvitaan niiden testien ja tarkastusten suorittamiseen, joilla arvioidaan, ovatko ajoneuvot, järjestelmät, komponentit ja erilliset tekniset yksiköt tämän asetuksen mukaisia ja sen on osoitettava olevansa liitteen III lisäyksessä 1 lueteltujen standardien mukainen. Liitteen III lisäyksessä 1 lueteltuja standardeja ei kuitenkaan sovelleta 47 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kansallisen monivaiheisen menettelyn viimeisen vaiheen osalta.

Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 82 artiklan mukaisesti liitteen III muuttamiseksi siltä osin kuin kyse on tutkimuslaitoksia koskevista vaatimuksista ja niiden arvioinnista.

71 artikla

Tutkimuslaitosten tytäryhtiöt ja alihankinta

Tutkimuslaitokset voivat, jos siitä on sovittu nimeävän tyyppihyväksyntäviranomaisen kanssa, teettää alihankintana osan toimista, joita varten ne on nimetty 68 artiklan 1 kohdan mukaisesti, tai teettää kyseiset toimet tytäryhtiöllään.

Jos tutkimuslaitos teettää tiettyjä niiden toimintaluokkien toimia, joita varten se on nimetty, alihankintana tai tytäryhtiöllä, sen on varmistettava, että alihankkija tai tytäryhtiö täyttää 68, 69 ja 70 artiklassa säädetyt vaatimukset, ja tiedotettava asiasta tyyppihyväksyntäviranomaiselle.

Tutkimuslaitosten on otettava täysi vastuu alihankkijoidensa tai tytäryhtiöidensä suorittamista tehtävistä riippumatta siitä, mihin nämä ovat sijoittautuneet.

Tutkimuslaitosten on pidettävä nimeävän tyyppihyväksyntäviranomaisen saatavilla asiaankuuluvat asiakirjat, jotka koskevat alihankkijan tai tytäryhtiön arviointia tyyppihyväksyntäviranomaisen toimesta tai sen akkreditointia kansallisen akkreditointielimen toimesta ja niiden suorittamia tehtäviä.

72 artikla

Valmistajan oma tutkimuslaitos

Valmistajan oma tutkimuslaitos voidaan nimetä tutkimuslaitokseksi 68 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja luokan A toimia varten ja vain liitteessä VII lueteltujen säädösten osalta. Valmistajan oman tutkimuslaitoksen on oltava itsenäinen ja erillinen osa valmistajan yritystä, eikä se saa osallistua arvioimiensa ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden suunnitteluun, valmistukseen, toimittamiseen tai huoltoon.

Edellä 1 kohdassa tarkoitetun valmistajan oman tutkimuslaitoksen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

sen on akkreditoinut kansallinen akkreditointielin ja se on liitteen III lisäysten 1 ja 2 vaatimusten mukainen;

valmistajan oma tutkimuslaitos, mukaan lukien sen henkilöstö, muodostaa organisatorisen kokonaisuuden ja käyttää valmistajan yrityksen, jonka osa se on, sisällä raportointimenetelmiä, jotka takaavat sen puolueettomuuden ja osoittavat sen asiaankuuluvalle tyyppihyväksyntäviranomaiselle ja kansalliselle akkreditointielimelle;

valmistajan oma tutkimuslaitos tai sen henkilöstö ei osallistu toimintaan, joka voi olla ristiriidassa sen riippumattomuuden kanssa tai vaarantaa sen luotettavuuden niissä toimissa, joita varten se on nimetty;

laitos toimittaa palvelujaan ainoastaan valmistajan yritykselle, jonka osa se on.

Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 82 artiklan mukaisesti liitteen VII muuttamiseksi siten, että otetaan huomioon tekniikan ja sääntelyn kehitys saattamalla säädösten ja niiden sisältämien rajoitusten luettelo ajan tasalle.

73 artikla

Tutkimuslaitosten arviointi ja nimeäminen

Hakijatutkimuslaitoksen on jätettävä virallinen hakemus sen jäsenvaltion tyyppihyväksyntäviranomaiselle, jossa se pyytää tulla nimetyksi liitteen III lisäyksessä 2 olevan 4 osan mukaisesti. Hakemuksessa on eriteltävä kaikki ne toimintaluokat, joita varten tutkimuslaitos hakee nimeämistä.

Ennen kuin tyyppihyväksyntäviranomainen nimeää tutkimuslaitoksen, tyyppihyväksyntäviranomaisen tai kansallisen akkreditointielimen on arvioitava se noudattaen arviointitarkistuslistaa, joka käsittää ainakin liitteen III lisäyksessä 2 esitetyt vaatimukset. Arvioinnin on sisällettävä hakijatutkimuslaitoksen paikan päällä tehtävä arviointi ja tapauksen mukaan tytäryhtiön tai alihankkijan arviointi riippumatta siitä, sijaitseeko tämä unionissa vai sen ulkopuolella.

Tapauksissa, joissa arvioinnin suorittaa kansallinen akkreditointielin, hakijatutkimuslaitoksen on toimitettava tyyppihyväksyntäviranomaiselle voimassa oleva akkreditointitodistus ja vastaava arviointiraportti, joka todistaa, että tutkimuslaitos täyttää liitteen III lisäyksessä 2 esitetyt vaatimukset niiden toimintaluokkien osalta, joita varten hakijatutkimuslaitos hakee nimeämistä.

Tapauksissa, joissa arvioinnin suorittaa tyyppihyväksyntäviranomainen, sen jäsenvaltion tyyppihyväksyntäviranomaisen, jossa hakijatutkimuslaitos on pyytänyt tulla nimetyksi, on virallisesti nimitettävä yhteisarviointiryhmä, joka koostuu vähintään kahden muun jäsenvaltion tyyppihyväksyntäviranomaisten edustajista ja komission edustajasta.

Jos tutkimuslaitos hakee nimeämistä eri jäsenvaltioissa, kuin se, johon tutkimuslaitos on sijoittautunut, yhden yhteisarviointiryhmän edustajista on oltava sen sijoittautumisjäsenvaltion tyyppihyväksyntäviranomaisesta, ellei kyseinen tyyppihyväksyntäviranomainen päätä olla osallistumatta yhteisarviointiryhmään.

Yhteisarviointiryhmä osallistuu hakijatutkimuslaitoksen arviointiin, paikan päällä tehtävä arviointi mukaan luettuna. Sen jäsenvaltion, jossa hakijatutkimuslaitos on pyytänyt tulla nimetyksi, nimeävän tyyppihyväksyntäviranomaisen on annettava yhteisarviointiryhmälle kaikki tarpeellinen apu ja ripeästi käyttöön kaikki asiakirjat, joita tarvitaan hakijatutkimuslaitoksen arviointiin.

Tapauksissa, joissa arvioinnin suorittaa tyyppihyväksyntäviranomainen, joka nimeää tutkimuslaitoksia, jotka hakevat testien suorittamista pelkästään ajoneuvojen kansallisten yksittäishyväksyntöjen osalta 45 artiklan mukaisesti, sen jäsenvaltion tyyppihyväksyntäviranomaisen, jossa hakijatutkimuslaitos on pyytänyt tulla nimetyksi, vapautetaan velvoitteesta nimittää yhteisarviointiryhmä. Tutkimuslaitokset, jotka tarkastavat ainoastaan luokkiin O1 ja O2 tarkoitettujen komponenttien asianmukaisen asennuksen, vapautetaan myös arvioinnista.

Jos tutkimuslaitos on pyytänyt nimeämistä 74 artiklan 2 kohdan mukaisesti yhdeltä tai useammalta tyyppihyväksyntäviranomaiselta eri jäsenvaltiossa kuin se, johon tutkimuslaitos on sijoittautunut, arviointi suoritetaan ainoastaan kerran sillä edellytyksellä, että arviointi kattaa koko sen alan, jota varten tutkimuslaitoksen nimeämistä pyydetään.

Yhteisarviointiryhmän on esitettävä arviointimenettelyn aikana mahdolliset havaintonsa siitä, ettei hakijatutkimuslaitos täytä 68–72, 80 ja 81 artiklassa sekä liitteen III lisäyksessä 2 esitettyjä vaatimuksia. Tällaisista havainnoista on keskusteltava yhteisarviointiryhmän kesken.

Yhteisarviointiryhmän on paikan päällä tehdyn arvioinnin jälkeen laadittava raportti, jossa todetaan, missä määrin hakijatutkimuslaitos täyttää 68–72 artiklassa, 80 ja 81 artiklassa sekä liitteen III lisäyksessä 2 esitetyt vaatimukset.

Edellä 8 kohdassa tarkoitetussa raportissa on esitettävä tiivistelmä kaikista havaituista vaatimustenvastaisuuksista ja suositus siitä, voidaanko hakija nimetä tutkimuslaitokseksi.

10.

Tyyppihyväksyntäviranomaisen on annettava komissiolle tiedoksi niiden tyyppihyväksyntäviranomaisen edustajien nimet ja asiantuntemus, jotka osallistuvat kulloiseenkin yhteisarviointiryhmään.

11.

Sen jäsenvaltion tyyppihyväksyntäviranomaisen, jossa hakijatutkimuslaitos on pyytänyt tulla nimetyksi, on toimitettava raportti arvioinnin tuloksista liitteen III lisäyksessä 2 esitettyjen menettelyjen mukaisesti komissiolle ja pyynnöstä muiden jäsenvaltioiden tyyppihyväksyntäviranomaisille. Kyseisen raportin on sisällettävä asiakirjatodisteet tutkimuslaitoksen pätevyydestä ja niistä tyyppihyväksyntäviranomaisen järjestelyistä, joilla varmistetaan, että tutkimuslaitosta seurataan säännöllisesti.

12.

Muiden jäsenvaltioiden tyyppihyväksyntäviranomaiset ja komissio voivat tarkastella arviointiraporttia ja asiakirjatodisteita, esittää kysymyksiä tai huolenaiheita ja pyytää lisää asiakirjatodisteita kuukauden kuluessa arviointiraportin ja asiakirjatodisteiden vastaanottopäivästä.

13.

Sen jäsenvaltion tyyppihyväksyntäviranomaisen, jossa hakijatutkimuslaitos on pyytänyt tulla nimetyksi, on vastattava kysymyksiin, huolenaiheisiin ja lisäasiakirjatodisteita koskeviin pyyntöihin neljän viikon kuluessa niiden vastaanottamisesta.

14.

Neljän viikon kuluessa 13 kohdassa tarkoitetun vastauksen vastaanottamisesta muiden jäsenvaltioiden tyyppihyväksyntäviranomaiset tai komissio voivat yksinään tai yhdessä esittää suosituksia sen jäsenvaltion tyyppihyväksyntäviranomaiselle, jossa hakijatutkimuslaitos on pyytänyt tulla nimetyksi. Tämän tyyppihyväksyntäviranomaisen on otettava suositukset huomioon päättäessään tutkimuslaitoksen nimeämisestä. Jos kyseinen tyyppihyväksyntäviranomainen päättää olla noudattamatta muiden jäsenvaltioiden tai komission sille osoittamia suosituksia, sen on esitettävä päätökselleen perusteet kahden viikon kuluessa päätöksen tekemisestä.

15.

Tutkimuslaitosten nimeäminen on voimassa viisi vuotta.

16.

Tyyppihyväksyntäviranomaisen, joka hakee nimeämistä tutkimuslaitokseksi 68 artiklan 2 kohdan mukaisesti, on dokumentoitava tiedot tämän asetuksen noudattamisesta arvioinnissa, jonka suorittavat riippumattomat tarkastajat. Nämä tarkastajat voivat olla samasta organisaatiosta edellyttäen, että heitä hallinnoidaan autonomisesti arvioitavan toiminnan suorittavaan henkilöstöön nähden, ja edellyttäen, että he täyttävät liitteen III lisäyksessä 2 vahvistetut vaatimukset.

74 artikla

Tutkimuslaitosten nimeämisen ilmoittaminen komissiolle

Tyyppihyväksyntäviranomaisten on ilmoitettava komissiolle kunkin nimeämänsä tutkimuslaitoksen nimi, osoite, mukaan lukien sähköpostiosoite, vastuuhenkilöt sekä toimintaluokat. Ilmoituksessa on selvästi täsmennettävä nimeämisen ala, vaatimustenmukaisuuden arviointitoimet ja -menettelyt, ne ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden tyypit ja ne liitteessä II luetellut kohteet, joita varten tutkimuslaitokset on nimetty, sekä tutkimuslaitosten mahdolliset alihankkijat tai tytäryhtiöt sekä kaikki näiden tietojen mahdolliset myöhemmät muutokset.

Tällainen ilmoitus on tehtävä ennen kuin asianomainen nimetty tutkimuslaitos aloittaa minkä tahansa 68 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun toimen.

Tutkimuslaitoksen voi nimetä yksi tai useampi tyyppihyväksyntäviranomainen eri jäsenvaltiosta kuin se, johon tutkimuslaitos on sijoittautunut, edellyttäen, että tyyppihyväksyntäviranomaisen suorittaman nimeämisen ala sisältyy kokonaisuudessaan 73 artiklan 3 kohdan mukaisesti myönnetyn akkreditoinnin piiriin tai sille tehdään 73 artiklan 4 kohdan mukainen arviointi.

Komissio julkaisee verkkosivustollaan yhteystiedot sisältävän luettelon sille tämän artiklan mukaisesti ilmoitetuista nimetyistä tutkimuslaitoksista, niiden alihankkijoista ja niiden tytäryhtiöistä, sekä pitää sitä yllä.

75 artikla

Tutkimuslaitosten nimeämisten muuttaminen ja uusiminen

Jos tyyppihyväksyntäviranomainen on todennut tai saanut tietää, että tutkimuslaitos ei enää täytä tässä asetuksessa säädettyjä vaatimuksia, kyseisen tyyppihyväksyntäviranomaisen on rajoitettava nimeämistä taikka peruutettava se määräajaksi tai kokonaan sen mukaan, miten vakavaa kyseisten vaatimusten noudattamatta jättäminen on ollut.

Tyyppihyväksyntäviranomaisen on viipymättä ilmoitettava komissiolle ja muiden jäsenvaltioiden tyyppihyväksyntäviranomaisille nimeämisen rajoittamisesta, peruuttamisesta määräajaksi tai peruuttamisesta kokonaan.

Komissio saattaa 74 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun luettelon ajan tasalle tämän mukaisesti.

Jos nimeämistä rajoitetaan tai se peruutetaan määräajaksi tai kokonaan tai jos tutkimuslaitos on lopettanut toimintansa, tyyppihyväksyntäviranomaisen on pidettävä kyseisen tutkimuslaitoksen asiakirja-aineistot hyväksyntäviranomaisten tai markkinavalvontaviranomaisten saatavilla tai siirrettävä asiakirja-aineistot valmistajan tämän tutkimuslaitoksen suostumuksella valitsemalle toiselle tutkimuslaitokselle.

Tyyppihyväksyntäviranomaisen on arvioitava kolmen kuukauden kuluessa 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetusta ilmoituksesta vaikuttaako tutkimuslaitoksen vaatimustenvastaisuus EU-tyyppihyväksyntätodistuksiin, jotka on annettu sen tutkimuslaitoksen laatimien tarkastus- ja testausselosteiden perusteella, jota nimeämisen muutos koskee, ja ilmoitettava siitä muille tyyppihyväksyntäviranomaisille ja komissiolle.

Tyyppihyväksyntäviranomaisen on kahden kuukauden kuluessa siitä, kun se on ilmoittanut nimeämisen muutoksista, toimitettava komissiolle ja muille tyyppihyväksyntäviranomaisille kertomus vaatimustenvastaisuutta koskevista havainnoistaan. Jos jo markkinoilla olevien ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden turvallisuuden varmistamiseksi on tarpeen, nimeävän tyyppihyväksyntäviranomaisen on kehotettava asianomaisia tyyppihyväksyntäviranomaisia peruuttamaan kohtuullisen ajan kuluessa kaikki virheellisin perustein annetut EU-tyyppihyväksyntätodistukset määräajaksi tai kokonaan.

Jos tutkimuslaitosten nimeämistä on rajoitettu, se on peruutettu määräajaksi tai se on peruutettu kokonaan, kyseisten tutkimuslaitosten antamien tarkastus- ja testausselosteiden perusteella toimitetut EU-tyyppihyväksyntätodistukset pysyvät voimassa, jollei kyseisten tyyppihyväksyntöjen voimassaolo lakkaa 35 artiklan 2 kohdan f alakohdan mukaisesti.

Tutkimuslaitoksen nimeämisen alan laajentamiset, jotka johtavat 68 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun uuden toimintaluokan nimeämiseen, on arvioitava 73 artiklassa vahvistetun menettelyn mukaisesti.

Tutkimuslaitoksen nimeämisen alaa voidaan vain liitteessä II lueteltujen säädösten osalta laajentaa liitteen III lisäyksessä 2 vahvistettujen menettelyjen mukaisesti ja edellyttäen 74 artiklassa tarkoitettua ilmoitusta.

Tutkimuslaitoksen nimeäminen uusitaan vasta sen jälkeen, kun tyyppihyväksyntäviranomainen on tarkastanut, että kyseinen tutkimuslaitos on edelleen tämän asetuksen vaatimusten mukainen. Arviointi on tehtävä 73 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

76 artikla

Tutkimuslaitosten seuranta

Nimeävän tyyppihyväksyntäviranomaisen on jatkuvasti valvottava tutkimuslaitoksia varmistaakseen, että 68–72, 80 ja 81 artiklassa sekä liitteen III lisäyksessä 2 esitetyt vaatimukset täyttyvät.

Tämän kohdan ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta tutkimuslaitosten niihin toimiin, joita akkreditointielimet seuraavat 67 artiklan 1 kohdan mukaisesti varmistaakseen, että 68–72, 80 ja 81 artiklassa sekä liitteen III lisäyksessä 2 esitetyt vaatimukset täyttyvät.

Tutkimuslaitosten on pyynnöstä toimitettava kaikki asiaankuuluvat tiedot ja asiakirjat, joiden perusteella nimeävä tyyppihyväksyntäviranomainen tai kansallinen akkreditointielin voi tarkastaa, että kyseiset vaatimukset täyttyvät.

Tutkimuslaitosten on viipymättä ilmoitettava nimeävälle tyyppihyväksyntäviranomaiselle tai kansalliselle akkreditointielimelle kaikista etenkin niiden henkilöstöön, tiloihin, tytäryhtiöihin tai alihankkijoihin liittyvistä muutoksista, jotka saattavat vaikuttaa 68–72, 80 ja 81 artiklassa sekä liitteen III lisäyksessä 2 vahvistettujen vaatimusten täyttymiseen taikka niiden kykyyn suorittaa ne ajoneuvoihin, järjestelmiin, komponentteihin ja erillisiin teknisiin yksiköihin liittyvät vaatimustenmukaisuuden arviointitehtävät, joita varten ne on nimetty.

Tutkimuslaitosten on viipymättä vastattava tyyppihyväksyntäviranomaisten tai komission esittämiin pyyntöihin, jotka koskevat niiden suorittamia vaatimustenmukaisuuden arviointeja.

Nimeävän tyyppihyväksyntäviranomaisen on varmistettava, että tutkimuslaitos täyttää sille tämän artiklan 2 kohdassa asetetun velvoitteen, jollei sen täyttämättä jättämiselle ole oikeutettua perustetta.

Kun tämä tyyppihyväksyntäviranomainen toteaa oikeutetun perusteen, sen on ilmoitettava asiasta komissiolle.

Komissio kuulee jäsenvaltioita asiasta viipymättä. Komissio antaa tämän kuulemisen perusteella täytäntöönpanosäädöksiä päättääkseen, onko peruste oikeutettu. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 83 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Tutkimuslaitos ja nimeävä tyyppihyväksyntäviranomainen voi vaatia, että toisen jäsenvaltion tyyppihyväksyntäviranomaiselle tai komissiolle toimitettuja tietoja käsitellään luottamuksellisina.

Nimeävän tyyppihyväksyntäviranomaisen on vähintään 30 kuukauden välein arvioitava kukin sen vastuulla oleva tutkimuslaitos sen selvittämiseksi, täyttääkö laitos edelleen 68–72, 80 ja 81 artiklassa sekä liitteen III lisäyksessä 2 vahvistetut vaatimukset. Tämä arviointi sisältää arviointikäynnin jokaisessa sen vastuulla olevassa tutkimuslaitoksessa.

Kunkin jäsenvaltion on kahden kuukauden kuluessa tutkimuslaitoksen arvioinnin saattamisesta päätökseen raportoitava valvontatoimistaan komissiolle ja toisille jäsenvaltioille. Kyseisissä raporteissa on esitettävä arvioinnista tiivistelmä, joka on asetettava julkisesti saataville.

77 artikla

Tutkimuslaitosten pätevyyden kyseenalaistaminen

Komissio tutkii yhteistyössä asianomaisen jäsenvaltion tyyppihyväksyntäviranomaisen kanssa kaikki tapaukset, joissa sen tietoon saatetaan epäilys tutkimuslaitoksen pätevyydestä tai siitä, täyttääkö tutkimuslaitos edelleen sitä tämän asetuksen mukaisesti koskevat vaatimukset ja velvollisuudet. Komissio voi käynnistää tällaisia tutkimuksia myös omasta aloitteestaan.

Jos osoitetaan tai on perusteltua syytä katsoa, että tyyppihyväksyntä on myönnetty virheellisten tietojen perusteella, että testituloksia on väärennetty tai että on jätetty ilmoittamatta tietoja tai teknisiä eritelmiä, jotka olisivat johtaneet tyyppihyväksynnän epäämiseen, komissio selvittää tutkimuslaitoksen vastuun asiassa.

Komissio kuulee 1 kohdassa tarkoitetun tutkimuksen yhteydessä nimeävää tyyppihyväksyntäviranomaista. Kyseisen tyyppihyväksyntäviranomaisen on toimitettava pyynnöstä komissiolle kaikki merkitykselliset tiedot, jotka liittyvät asianomaisen tutkimuslaitoksen toimintaan ja sen riippumattomuutta ja pätevyyttä koskevien vaatimusten täyttymiseen.

Komissio varmistaa, että kaikkia sen tutkimusten yhteydessä saatuja arkaluontoisia tietoja käsitellään luottamuksellisesti.

Jos komissio toteaa, että tutkimuslaitos ei täytä tai ei enää täytä sen nimeämiselle asetettuja vaatimuksia, tai että se on vastuussa jostakin 1 kohdassa tarkoitetusta tilanteesta, se ilmoittaa asiasta nimeävän tyyppihyväksyntäviranomaisen jäsenvaltiolle.

Komissio pyytää kyseistä jäsenvaltiota ryhtymään rajoittaviin toimenpiteisiin, mukaan lukien tarvittaessa nimeämisen rajoittaminen, sen peruuttaminen määräajaksi tai sen peruuttaminen kokonaan.

Jos jäsenvaltio ei toteuta tarvittavia rajoittavia toimenpiteitä, komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla se päättää rajoittaa asianomaisen tutkimuslaitoksen nimeämistä, peruuttaa nimeämisen määräajaksi tai peruuttaa sen kokonaan. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 83 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Komissio ilmoittaa kyseisistä täytäntöönpanosäädöksistä asianomaiselle jäsenvaltiolle ja saattaa 74 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut julkaistut tiedot ajan tasalle tämän mukaisesti.

78 artikla

Tutkimuslaitosten arviointia, nimeämistä ja seurantaa koskevien tietojen vaihto

Tyyppihyväksyntäviranomaisten on kuultava toisiaan ja komissiota yleisesti merkittävistä kysymyksistä, jotka koskevat tässä asetuksessa vahvistettujen vaatimusten täytäntöönpanoa siltä osin kuin kyse on tutkimuslaitosten arvioinnista, nimeämisestä ja seurannasta.

Tyyppihyväksyntäviranomaisten on toimitettava toisilleen ja komissiolle 73 artiklan 2 kohdan mukaisesti käytetyn arviointitarkistuslistan malli viimeistään 5 päivänä heinäkuuta 2020 ja sen jälkeen kyseiseen arviointitarkistuslistaan tehdyt muutokset, kunnes komissio on vahvistanut yhdenmukaistetun arviointitarkistuslistan. Siirretään komissiolle valta antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan yhdenmukaistetun arviointitarkistuslistan malli. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 83 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Jos 73 artiklan 8 kohdassa tarkoitetuista arviointiraporteista käy ilmi, että tyyppihyväksyntäviranomaisten yleisissä käytännöissä on eroja, jäsenvaltiot tai komissio voivat pyytää tietojenvaihtoa.

Tietojenvaihtoa koordinoi foorumi.

79 artikla

Yhteistyö kansallisten akkreditointielinten kanssa

Jos tutkimuslaitoksen nimeäminen perustuu asetuksessa (EY) N:o 765/2008 tarkoitettuun akkreditointiin, kansallisen akkreditointielimen ja tyyppihyväksyntäviranomaisen on tehtävä aina täysimääräistä yhteistyötä ja vaihdettava asiaankuuluvia tietoja asetuksen (EY) N:o 765/2008 mukaisesti, mukaan lukien poikkeuksellisia tapahtumia koskevat ilmoitukset ja muut tiedot, jotka liittyvät tutkimuslaitoksen valvonnassa oleviin asioihin, jos tällaiset tiedot ovat merkityksellisiä tutkimuslaitoksen toiminnan arvioinnissa.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sen jäsenvaltion tyyppihyväksyntäviranomainen, johon tutkimuslaitos on sijoittautunut, tiedottaa tietyn tutkimuslaitoksen akkreditoinnista vastaavalle kansalliselle akkreditointielimelle havainnoista, jotka ovat akkreditoinnin kannalta merkityksellisiä. Kansallisen akkreditointielimen on tiedotettava havainnoistaan sen jäsenvaltion tyyppihyväksyntäviranomaiselle, johon tutkimuslaitos on sijoittautunut.

80 artikla

Tutkimuslaitosten toimintaan liittyvät velvoitteet

Tutkimuslaitosten on suoritettava ne toimet, joita varten ne on nimetty 68 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

Tutkimuslaitosten on aina

annettava nimeävän tyyppihyväksyntäviranomaisen tarkkailla tutkimuslaitoksen suoritusta tyyppihyväksyntään liittyvän testauksen aikana; ja

toimitettava nimeävälle tyyppihyväksyntäviranomaiselle pyynnöstä tiedot niistä toimintaluokista, joita varten se on nimetty.

Jos tutkimuslaitos havaitsee, ettei valmistaja noudata tässä asetuksessa vahvistettuja vaatimuksia, sen on ilmoitettava vaatimustenvastaisuudesta tyyppihyväksyntäviranomaiselle, jotta tämä voi vaatia valmistajaa ryhtymään aiheellisiin korjaaviin toimenpiteisiin. Tyyppihyväksyntäviranomaisen on kieltäydyttävä myöntämästä tyyppihyväksyntätodistusta, jos näitä aiheellisia korjaavia toimenpiteitä ei ole toteutettu.

81 artikla

Tutkimuslaitosten tiedotusvelvoitteet

Tutkimuslaitosten on ilmoitettava nimeävälle tyyppihyväksyntäviranomaiselle seuraavat:

havaitut vaatimustenvastaisuudet, jotka saattavat edellyttää tyyppihyväksyntätodistuksen epäämistä, rajoittamista tai peruuttamista tilapäisesti tai kokonaan;

olosuhteet, jotka vaikuttavat niiden nimeämisen soveltamisalaan ja edellytyksiin;

markkinavalvontaviranomaisten esittämät tutkimuslaitoksen toimintaa koskevat tietopyynnöt.

Tutkimuslaitosten on nimeävän tyyppihyväksyntäviranomaisen pyynnöstä toimitettava tietoja niiden nimeämisen soveltamisalaan kuuluvista toimista tai muista niiden suorittamista toimista, rajat ylittävät toimet ja alihankinta mukaan luettuina.

XVI LUKU

SIIRRETTY TOIMIVALTA JA TÄYTÄNTÖÖNPANOVALTA

82 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

Siirretään komissiolle 4 päivästä heinäkuuta 2018 viiden vuoden ajaksi 4 artiklan 2 kohdassa, 5 artiklan 3 kohdassa, 26 artiklan 3 kohdassa, 30 artiklan 8 kohdassa, 31 artiklan 8 kohdassa, 41 artiklan 5 kohdassa, 44 artiklan 7 kohdassa, 55 artiklan 3 ja 4 kohdassa, 57 artiklan 2 kohdassa, 61 artiklan 11 kohdassa, 70 artiklan 3 kohdassa, 72 artiklan 3 kohdassa ja 85 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 4 artiklan 2 kohdassa, 5 artiklan 3 kohdassa, 26 artiklan 3 kohdassa, 30 artiklan 8 kohdassa, 31 artiklan 8 kohdassa, 41 artiklan 5 kohdassa, 44 artiklan 7 kohdassa, 55 artiklan 3 ja 4 kohdassa, 57 artiklan 2 kohdassa, 61 artiklan 11 kohdassa, 70 artiklan 3 kohdassa, 72 artiklan 3 kohdassa ja 85 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Edellä olevien 4 artiklan 2 kohdan, 5 artiklan 3 kohdan, 26 artiklan 3 kohdan, 30 artiklan 8 kohdan, 31 artiklan 8 kohdan, 41 artiklan 5 kohdan, 44 artiklan 7 kohdan, 55 artiklan 3 ja 4 kohdan, 57 artiklan 2 kohdan, 61 artiklan 11 kohdan, 70 artiklan 3 kohdan, 72 artiklan 3 kohdan ja 85 artiklan 2 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

83 artikla

Komiteamenettely

Komissiota avustaa tekninen komitea – moottoriajoneuvot. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

Jos komitea ei anna lausuntoa, komissio ei hyväksy ehdotusta täytäntöönpanosäädökseksi, ja tuolloin sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklan 4 kohdan kolmatta alakohtaa.

XVII LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

84 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on vahvistettava niitä seuraamuksia koskevat säännöt, joita määrätään talouden toimijoille ja tutkimuslaitoksille, jotka ovat rikkoneet tätä asetusta, ja ryhdyttävä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Kyseisten seuraamusten on erityisesti oltava oikeassa suhteessa vaatimustenvastaisuuden vakavuuteen ja kyseisen jäsenvaltion markkinoilla saataville asetettujen vaatimustenvastaisten ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden lukumäärään. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kyseisistä säännöistä ja kyseisistä toimenpiteistä viimeistään 1 päivänä syyskuuta 2020 ja ilmoitettava niihin vaikuttavista myöhemmistä muutoksista viipymättä.

Seuraamuksia on voitava määrätä ainakin seuraavantyyppisistä talouden toimijoiden ja tutkimuslaitosten rikkomuksista:

väärien tietojen antaminen hyväksyntämenettelyjen tai XI luvun mukaisesti asetettujen korjaavien tai rajoittavien toimenpiteiden yhteydessä;

tyyppihyväksynnän tai markkinavalvonnan testitulosten väärentäminen;

sellaisten tietojen tai teknisten eritelmien ilmoittamatta jättäminen, jotka saattaisivat johtaa ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden takaisinkutsun järjestämiseen taikka EU-tyyppihyväksyntätodistuksen epäämiseen tai peruuttamiseen;

tutkimuslaitokset eivät täytä nimeämistään koskevia vaatimuksia.

Talouden toimijoiden osalta seuraamuksia on määrättävä 2 kohdassa tarkoitettujen rikkomustyyppien lisäksi myös seuraavantyyppisten rikkomusten tapauksessa:

kieltäytyminen antamasta tietoja saataville;

hyväksyntää edellyttävien ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden asettaminen saataville markkinoilla ilman tällaista hyväksyntää taikka asiakirjojen, vaatimustenmukaisuustodistusten, lakisääteisten kilpien tai hyväksyntämerkkien väärentäminen tässä tarkoituksessa.

Jäsenvaltioiden on raportoitava edellisenä vuonna määräämistään seuraamuksista komissiolle vuosittain. Jos tiettynä vuonna ei määrätty seuraamuksia, jäsenvaltioiden ei tarvitse raportoida komissiolle.

Komissio laatii joka vuosi yhteenvetokertomuksen jäsenvaltioiden määräämistä seuraamuksista. Kyseiseen kertomukseen voi sisältyä suosituksia jäsenvaltioille, ja se toimitetaan foorumille.

85 artikla

Hallinnolliset sakot unionin tasolla toteutettujen korjaavien ja rajoittavien toimenpiteiden tueksi

Kun komissio tekee päätöksiä 53 artiklan mukaisesti, se voi määrätä asianomaisille talouden toimijoille hallinnollisia sakkoja, jos ajoneuvo, järjestelmä, komponentti tai erillinen tekninen yksikkö ei ole tässä asetuksessa vahvistettujen vaatimusten mukainen. Hallinnollisten sakkojen on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Sakkojen on erityisesti oltava oikeassa suhteessa unionin markkinoilla rekisteröityjen vaatimustenvastaisten ajoneuvojen lukumäärään taikka unionin markkinoilla saataville asetettujen vaatimustenvastaisten järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden lukumäärään.

Komission määräämiä hallinnollisia sakkoja ei saa määrätä niiden seuraamusten lisäksi, jotka jäsenvaltiot ovat 84 artiklan mukaisesti määränneet samasta rikkomuksesta. Komission määräämien hallinnollisten sakkojen määrä saa olla enintään 30 000 euroa vaatimustenvastaista ajoneuvoa, järjestelmää, komponenttia tai erillistä teknistä yksikköä kohti.

Komissio ei voi tämän artiklan nojalla nostaa kannetta taikka aloittaa uudelleen tai jatkaa menettelyjä talouden toimijoita vastaan sellaisista tätä asetusta koskevista rikkomisista, joiden johdosta 84 artiklan mukaisesti asianomaisille talouden toimijoille on määrätty seuraamus tai todettu, etteivät ne ole siitä vastuussa, aiemmalla päätöksellä, johon ei enää voida hakea muutosta.

Komissio antaa tämän artiklan 3 kohdassa säädettyjen periaatteiden pohjalta 82 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä tämän asetuksen täydentämiseksi vahvistamalla menettelyn ja menetelmät tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen hallinnollisten sakkojen laskemista ja perimistä varten.

Edellä 2 kohdassa tarkoitettujen delegoitujen säädösten on oltava seuraavien periaatteiden mukaisia:

komission menettelyssä on noudatettava oikeutta hyvään hallintoon ja erityisesti oikeutta tulla kuulluksi ja oikeutta tutustua asiakirjoihin, ottaen huomioon luottamuksellisuuteen ja liikesalaisuuksiin liittyvät oikeutetut edut;

asianmukaisen hallinnollisen sakon laskennassa komissio noudattaa tehokkuuden, oikeasuhteisuuden ja varoittavuuden periaatteita ottaen tarvittaessa huomioon rikkomisen vakavuuden ja vaikutukset, asianomaisen talouden toimijan vilpittömän mielen, sen, missä määrin talouden toimija on osoittanut huolellisuutta ja toiminut yhteistyössä, rikkomisen toistuvuuden, tiheyden tai keston sekä samalle talouden toimijalle aiemmin määrätyt seuraamukset;

hallinnolliset sakot on perittävä ilman aiheetonta viivytystä vahvistamalla maksamisen määräajat ja tapauksen mukaan myös mahdollisuus jakaa maksut useaan erään ja vaiheeseen.

Hallinnollisista sakoista kertyviä määriä on pidettävä unionin yleiseen talousarvioon otettavina tuloina.

86 artikla

Muutokset asetukseen (EY) N:o 715/2007

Muutetaan asetus (EY) N:o 715/2007 seuraavasti:

Korvataan otsikko seuraavasti:

”Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 715/2007, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2007, moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjen (Euro 5 ja Euro 6) osalta”.

Korvataan 1 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.

Tässä asetuksessa vahvistetaan lisäksi säännöt, jotka koskevat käytössä olevien ajoneuvojen vaatimustenmukaisuutta, pilaantumista rajoittavien laitteiden kestävyyttä, ajoneuvon sisäisiä valvontajärjestelmiä (OBD-järjestelmiä) ja polttoaineen kulutuksen mittaamista.”

Kumotaan 3 artiklan 14 ja 15 kohta.

Kumotaan III luku.

Kumotaan 13 artiklan 2 kohdan e alakohta.

Viittauksia asetuksen (EY) N:o 715/2007 kumottuihin säännöksiin pidetään viittauksina tähän asetukseen tämän asetuksen liitteessä XI olevassa 1 kohdassa vahvistetun vastaavuustaulukon mukaisesti.

87 artikla

Muutokset asetukseen (EY) N:o 595/2009

Muutetaan asetus (EY) N:o 595/2009 seuraavasti:

Korvataan otsikko seuraavasti:

”Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 595/2009, annettu 18 päivänä kesäkuuta 2009, moottoriajoneuvojen ja moottorien tyyppihyväksynnästä raskaiden hyötyajoneuvojen päästöjen osalta (Euro VI) ja asetuksen (EY) N:o 715/2007 ja direktiivin 2007/46/EY muuttamisesta sekä direktiivien 80/1269/ETY, 2005/55/EY ja 2005/78/EY kumoamisesta”

Korvataan 1 artiklan toinen kohta seuraavasti:

”Lisäksi tässä asetuksessa vahvistetaan säännöt, jotka koskevat käytössä olevien ajoneuvojen ja moottorien vaatimustenmukaisuutta, pilaantumista rajoittavien laitteiden kestävyyttä, ajoneuvon sisäisiä valvontajärjestelmiä (OBD-järjestelmiä) ja polttoaineen kulutuksen ja CO2- päästöjen mittausta.”

Kumotaan 3 artiklan 11 ja 13 kohta.

Kumotaan 6 artikla.

Kumotaan 11 artiklan 2 kohdan e alakohta.

Viittauksia asetuksen (EY) N:o 595/2009 kumottuihin säännöksiin pidetään viittauksina tähän asetukseen tämän asetuksen liitteessä XI olevassa 2 kohdassa vahvistetun vastaavuustaulukon mukaisesti.

88 artikla

Direktiivin 2007/46/EY kumoaminen

Kumotaan direktiivi 2007/46/EY 1 päivästä syyskuuta 2020.

Viittauksia direktiiviin 2007/46/EY pidetään viittauksina tähän asetukseen tämän asetuksen liitteessä XI olevassa 3 kohdassa vahvistetun vastaavuustaulukon mukaisesti.

89 artikla

Siirtymäsäännökset

Tällä asetuksella ei mitätöidä kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksyntää tai ajoneuvoille tai järjestelmille, komponenteille tai erillisille teknisille yksiköille myönnettyä EU-tyyppihyväksyntää, joka on myönnetty viimeistään 31 päivänä elokuuta 2020.

Hyväksyntäviranomaisten on myönnettävä laajennuksia ja tarkistuksia tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksyntöihin ja ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden EU-tyyppihyväksyntöihin 33 ja 34 artiklan mukaisesti.

Ennen 4 päivää heinäkuuta 2018 nimetyille tutkimuslaitoksille on tehtävä 73 artiklassa tarkoitettu arviointi.

Ennen 4 päivää heinäkuuta 2018 nimettyjen tutkimuslaitosten nimeäminen on uusittava viimeistään 5 päivänä heinäkuuta 2022, jos kyseiset tutkimuslaitokset täyttävät tässä asetuksessa säädetyt asiaankuuluvat vaatimukset.

Ennen 4 päivää heinäkuuta 2018 nimettyjen tutkimuslaitosten nimeämisen voimassaolo päättyy viimeistään 5 päivänä heinäkuuta 2022.

90 artikla

Raportointi

Jäsenvaltioiden on viimeistään 1 päivänä syyskuuta 2025 ilmoitettava komissiolle tässä asetuksessa säädettyjen tyyppihyväksyntä- ja markkinavalvontamenettelyjen soveltamisesta.

Tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti toimitettujen tietojen perusteella komissio antaa viimeistään 1 päivänä syyskuuta 2026 Euroopan parlamentille ja neuvostolle arviointikertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta, mukaan lukien 9 artiklan mukaisen vaatimustenmukaisuuden todentamisen toiminta.

91 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä syyskuuta 2020.

Kansalliset viranomaiset eivät kuitenkaan 5 päivästä heinäkuuta 2020 alkaen saa evätä valmistajan pyytämää EU-tyyppihyväksyntää tai kansallista tyyppihyväksyntää uudelta ajoneuvotyypiltä eivätkä kieltää uuden ajoneuvon rekisteröintiä, markkinoille saattamista tai käyttöönottoa, jos ajoneuvo on tämän asetuksen mukainen.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

LIITELUETTELO

Liite I	Yleiset määritelmät, ajoneuvoluokituksessa käytettävät perusteet, ajoneuvotyypit ja korityypit
Lisäys 1:	Menettely, jolla selvitetään, voidaanko ajoneuvo luokitella maastoajoneuvoksi
Lisäys 2:	Eri korityyppien yhteydessä käytettävien tunnusten täydennysnumerot
Liite II	Ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden EU-tyyppihyväksyntää koskevat vaatimukset
I osa	Rajoittamattomina sarjoina valmistettavien ajoneuvojen EU-tyyppihyväksyntää koskevat säädökset
Lisäys 1:	41 artiklan mukaista pieninä sarjoina valmistettavien ajoneuvojen EU-tyyppihyväksyntää koskevat säädökset
Lisäys 2:	44 artiklan mukaista ajoneuvon EU-yksittäishyväksyntää koskevat vaatimukset
II osa	Luettelo E-säännöistä, joiden katsotaan vastaavan I osassa tarkoitettuja direktiivejä tai asetuksia
III osa	Luettelo erikoiskäyttöön tarkoitettujen ajoneuvojen EU-tyyppihyväksyntävaatimuksia koskevista säädöksistä
Lisäys 1:	Matkailuautot, ambulanssit ja ruumisautot
Lisäys 2:	Panssariajoneuvot
Lisäys 3:	Pyörätuolin käyttäjille tarkoitetut ajoneuvot
Lisäys 4:	Muut erikoiskäyttöön tarkoitetut ajoneuvot (mukaan luettuina erityisryhmän ajoneuvot, monilaiteajoneuvot ja matkailuperävaunut)
Lisäys 5:	Ajoneuvonosturit
Lisäys 6:	Erikoiskuljetusajoneuvot
Liite III	EU-tyyppihyväksynnässä noudatettavat menettelyt
Lisäys 1:	Standardit, joita 68 artiklassa tarkoitettujen tutkimuslaitosten on noudatettava
Lisäys 2:	Tutkimuslaitosten arviointimenettely
Liite IV	Tuotannon vaatimustenmukaisuutta koskevat menettelyt
Liite V	Pienten sarjojen ja sarjan viimeisten ajoneuvojen enimmäismäärät
Liite VI	Luettelo osista tai varusteista, jotka voivat aiheuttaa vakavan riskin ajoneuvon turvallisuuden tai ympäristöominaisuuksien kannalta olennaisten järjestelmien toiminnalle, näiden osien ja varusteiden suorituskykyvaatimukset, asianmukaiset testausmenettelyt sekä merkintöjä ja pakkauksia koskevat säännökset
Liite VII	Säädökset, joiden osalta valmistaja voidaan nimetä tutkimuslaitokseksi
Lisäys:	Valmistajan oman tutkimuslaitoksen nimeäminen tutkimuslaitokseksi ja alihankinta
Liite VIII	Valmistajan tai tutkimuslaitoksen virtuaalitestausmenetelmien käyttöä koskevat edellytykset
Lisäys 1:	Virtuaalitestausmenetelmien käyttöä koskevat yleiset edellytykset
Lisäys 2:	Virtuaalitestausmenetelmien käyttöä koskevat erityiset edellytykset
Lisäys 3:	Validoinnin kulku
Liite IX	Monivaiheisessa tyyppihyväksynnässä noudatettavat menettelyt
Lisäys:	Valmistajan lisäkilven malli
Liite X	Ajoneuvon OBD-järjestelmän tietojen ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuus
Lisäys 1:	Valmistajan todistus ajoneuvon OBD-järjestelmän tietojen ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta
Lisäys 2:	Ajoneuvon OBD-järjestelmään liittyvät tiedot
Liite XI	Vastaavuustaulukko

LIITE I

YLEISET MÄÄRITELMÄT, AJONEUVOLUOKITUKSESSA KÄYTETTÄVÄT PERUSTEET, AJONEUVOTYYPIT JA KORITYYPIT

JOHDANTO-OSA

Määritelmät ja yleiset säännökset

1. Määritelmät

1.1	’Istuinpaikalla’ tarkoitetaan tilaa, jossa voi istua henkilö, jonka koko vastaa vähintään seuraavia: a) kuljettajan tapauksessa 50. persentiilin aikuista miestä edustava nukke; b) kaikissa muissa tapauksissa 5. persentiilin aikuista naista edustava nukke.

1.2	’Istuimella’ tarkoitetaan yhden henkilön istuttavaksi tarkoitettua, ajoneuvon koriin kuuluvaa tai siitä erillistä rakennetta verhoiluineen. Istuimiin kuuluvat sekä yksittäiset istuimet että yhdistelmäistuimet sekä kokoontaitettavat ja irrotettavat istuimet.

1.3	’Tavaroilla’ tarkoitetaan ensisijaisesti irtaimia esineitä. Niillä tarkoitetaan muiden muassa irtotavaraa, teollisuustuotteita, nesteitä, eläviä eläimiä, kasvinviljelytuotteita ja jakamattomia kuormia.

1.4	’Enimmäismassalla’ tarkoitetaan suurinta teknisesti sallittua kokonaismassaa.

2. Yleiset vaatimukset

2.1 Istuinpaikkojen määrä

2.1.1

Istuinpaikkojen määrää koskevia vaatimuksia sovelletaan istuimiin, jotka on tarkoitettu käyttöön ajoneuvon ollessa liikkeellä tieliikenteessä.

2.1.2

Niitä ei sovelleta istuimiin, jotka on suunniteltu käytettäväksi ajoneuvon ollessa paikoillaan ja jotka on selkeästi osoitettu käyttäjille joko kuvatunnuksin tai soveltuvin tekstein.

2.1.3

Istuinpaikkojen määrän laskemiseen sovelletaan seuraavia vaatimuksia:

kutakin yksittäistä istuinta pidetään yhtenä istuinpaikkana;

yhdistelmäistuimen tapauksessa kutakin istuintyynyn tasolta mitattuna vähintään 400 mm leveää tilaa pidetään yhtenä istuinpaikkana.

Tämä vaatimus ei estä valmistajaa soveltamasta 1.1 kohdassa tarkoitettuja yleisiä säännöksiä;

edellä b alakohdassa tarkoitettua tilaa ei kuitenkaan lasketa yhdeksi istuinpaikaksi seuraavissa tapauksissa:

yhdistelmäistuimessa on sellaisia ominaisuuksia, jotka estävät nuken asettamisen niin, että se on alaosaltaan luonnollisessa istuma-asennossa. Tällaisia voivat olla esimerkiksi kiinteä lattiakonsoli, pehmustamaton istuinosuus taikka nimellisistumapinnan jakava verhoilun osa;

ii)

välittömästi oletetun istuinpaikan edessä oleva pohjalevyn osa on sellainen, että se estää nuken jalkaterien sijoittamisen luonnollisella tavalla (siinä on esimerkiksi tunneli).

2.1.4

Kun kyse on ajoneuvoista, jotka kuuluvat E-sääntöjen nro 66 ja 107 soveltamisalaan, 2.1.3 kohdan b alakohdassa tarkoitettua mitta-arvoa on pidettävä yhtenevänä eri ajoneuvoluokkien osalta edellytettyjen yhtä henkilöä koskevien vähimmäistilojen kanssa.

2.1.5

Kun ajoneuvossa on irrotettavia istuimia varten tarkoitettuja kiinnikkeitä, irrotettava istuin on otettava lukuun laskettaessa istuinpaikkojen määrää.

2.1.6

Tilaa, joka on tarkoitettu pyörätuolissa istuvaa varten, on pidettävä istuinpaikkana.

2.1.6.1

Tämä säännös ei rajoita E-säännön nro 107 liitteessä 8 olevan 3.6.1 ja 3.7 kohdan vaatimusten soveltamista.

2.2 Enimmäismassa

2.2.1

Kun kyse on puoliperävaunun vetoyksiköstä, ajoneuvon luokituksessa huomioon otettavaan enimmäismassaan on sisällytettävä vetopöytäkytkimen kantama puoliperävaunun enimmäismassa.

2.2.2

Kun kyse on moottoriajoneuvosta, jolla voidaan vetää keskiakseliperävaunua tai nivelöimättömällä vetoaisalla varustettua perävaunua, moottoriajoneuvon luokituksessa huomioon otettavaan enimmäismassaan on sisällytettävä vetoajoneuvoon kytkimen välityksellä kohdistuva enimmäismassa.

2.2.3

Kun kyse on puoliperävaunusta, keskiakseliperävaunusta tai nivelöimättömällä vetoaisalla varustetusta perävaunusta, ajoneuvon luokituksessa käytettäväksi enimmäismassaksi on katsottava massa, joka vastaa akselin tai akseliryhmän pyörien välityksellä maahan kohdistuvaa suurinta massaa, kun perävaunu on kytkettynä vetoajoneuvoon.

2.2.4

Kun kyse on apuvaunusta, ajoneuvon luokituksessa huomioon otettavaan enimmäismassaan on sisällytettävä vetopöytäkytkimen kantama puoliperävaunun enimmäismassa.

2.3 Erityisvarusteet

2.3.1

Ajoneuvoja, joihin on asennettu ensisijaisesti kiinteitä varusteita, kuten koneita tai laitteita, on pidettävä luokan N tai O ajoneuvoina.

2.4 Yksiköt

2.4.1

Ellei toisin mainita, kaikkien käytettävien mittayksiköiden ja niiden tunnusten on oltava neuvoston direktiivin 80/181/ETY ( 8 ) mukaisia.

3. Luokitus ajoneuvoluokkiin

3.1	Valmistajan on luokiteltava ajoneuvotyyppi tiettyyn ajoneuvoluokkaan. Tällöin on kaikkien tässä liitteessä kuvattujen, asiaankuuluvien perusteiden täytyttävä.

3.2	Hyväksyntäviranomainen voi pyytää valmistajalta asianmukaisia lisätietoja, joilla osoitetaan, että ajoneuvotyyppi on luokiteltava erikoiskäyttöön tarkoitetuksi ajoneuvoksi (tunnuksella SG merkitty erityisryhmä).

A OSA

Ajoneuvoluokituksessa käytettävät perusteet

1. Ajoneuvoluokat

EU-tyyppihyväksynnässä ja kansallisessa tyyppihyväksynnässä sekä EU-yksittäishyväksynnässä ja kansallisessa yksittäishyväksynnässä ajoneuvot on luokiteltava 4 artiklassa tarkoitetun luokituksen mukaisesti.

Hyväksyntä voidaan myöntää ainoastaan 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen luokkien osalta.

2. Ajoneuvoluokkien alaluokat

2.1 Maastoajoneuvot

’Maastoajoneuvolla’ tarkoitetaan luokan M tai N ajoneuvoa, jota voidaan sen erityisten teknisten ominaisuuksien ansiosta käyttää tiestön ulkopuolella.

Näiden ajoneuvoluokkien tapauksessa ajoneuvoluokan osoittavaan kirjain-numerotunnukseen liitetään G-kirjain.

Perusteet ajoneuvojen luokittelemiseen maastoajoneuvojen alaluokkaan esitetään tämän osan 4 kohdassa.

2.2 Erikoiskäyttöön tarkoitetut ajoneuvot

2.2.1

Kun kyse on keskeneräisestä ajoneuvosta, joka on tarkoitus luokitella erikoiskäyttöön tarkoitettujen ajoneuvojen alaluokkaan, ajoneuvoluokan osoittavaan kirjain-numerotunnukseen liitetään S-kirjain.

Erikoiskäyttöön tarkoitettujen ajoneuvojen eri tyypit määritellään ja luetellaan 5 kohdassa.

2.3 Erikoiskäyttöön tarkoitettu maastoajoneuvo

2.3.1

’Erikoiskäyttöön tarkoitetulla maastoajoneuvolla’ tarkoitetaan luokan M tai N ajoneuvoa, jolla on 2.1 ja 2.2 kohdassa tarkoitetut erityiset tekniset ominaisuudet.

Näiden ajoneuvoluokkien tapauksessa ajoneuvoluokan osoittavaan kirjain-numerotunnukseen liitetään G-kirjain.

Kun kyse on keskeneräisestä ajoneuvosta, joka on tarkoitus luokitella erikoiskäyttöön tarkoitettujen ajoneuvojen alaluokkaan, tunnukseen liitetään toiseksi loppuliitteeksi S-kirjain.

3. Luokan N ajoneuvojen luokitusperusteet

3.1	Luokiteltaessa ajoneuvotyyppi luokkaan N on käytettävä perustana 3.2–3.6 kohdassa tarkoitettuja ajoneuvon teknisiä ominaisuuksia.

3.2	Periaatteena on, että ne osastot, joissa kaikki istuinpaikat sijaitsevat, on erotettava täysin kuormatilasta.

3.3	Edellä 3.2 kohdassa vahvistetuista vaatimuksista poiketen henkilöitä ja tavaraa voidaan kuljettaa samassa osastossa, kunhan kuormatilassa on kiinnityslaitteet, joilla suojellaan kuljetettavia henkilöitä kuorman siirtymiseltä ajon aikana, myös voimakkaan jarrutuksen ja kaarreajon yhteydessä.

3.4

Edellä 3.3 kohdassa vaaditut kuormankiinnityslaitteet sekä osastointijärjestelmät, jotka on tarkoitettu enintään massaltaan 7,5 tonnin ajoneuvoihin, on suunniteltava kansainvälisen standardin ISO 27956:2009 Road vehicles – Securing of cargo in delivery vans – Requirements and Test methods 3 ja 4 kohdan vaatimusten mukaisesti.

3.4.1

Edellä 3.4 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten täyttyminen voidaan todentaa valmistajan antamalla vaatimustenmukaisuusvakuutuksella.

3.4.2

Vaihtoehtona 3.4 kohdan vaatimuksille valmistaja voi osoittaa hyväksyntäviranomaista tyydyttävällä tavalla, että asennetut kiinnityslaitteet tarjoavat samantasoisen suojan kuin viitatussa standardissa edellytetään.

3.5	Istuinpaikkojen määrä ilman kuljettajan istuinpaikkaa ei saa ylittää seuraavia: a) 6, kun kyse on luokan N1 ajoneuvoista, b) 8, kun kyse on luokan N2 tai N3 ajoneuvoista.

3.6

Ajoneuvojen tavarankuljetuskapasiteetin on oltava sama tai suurempi kuin kilogrammoina ilmaistu henkilönkuljetuskapasiteetti.

3.6.1

Sen osoittamiseksi on seuraavien yhtälöiden toteuduttava kaikissa konfiguraatioissa ja etenkin silloin, kun kaikki istuinpaikat ovat käytössä:

kun N = 0:

P – M ≥ 100 kg;

kun 0 < N ≤ 2:

P – (M + N × 68) ≥ 150 kg;

kun N > 2:

P – (M + N × 68) ≥ N × 68;

joissa kirjaimilla tarkoitetaan seuraavaa:

P on suurin teknisesti sallittu kokonaismassa;

M on ajokuntoisen ajoneuvon massa;

N on istuinpaikkojen määrä ilman kuljettajan istuinpaikkaa.

3.6.2

Massaan M on luettava mukaan niiden varusteiden massa, jotka on asennettu ajoneuvoon tavaran kuljettamista (esim. säiliö tai kori), tavaran käsittelyä (esim. nosturi tai nostolaite) ja tavaroiden kiinnittämistä (esim. kuormankiinnityslaitteet) varten.

3.6.3

Sellaisten varusteiden massaa, joita ei käytetä 3.6.2 kohdassa mainittuihin tarkoituksiin (kompressori, vinssi, sähkögeneraattori, viestintälaitteet jne.), ei lueta mukaan massaan M edellä 3.6.1 kohdassa esitettyjä kaavoja sovellettaessa.

3.7	Edellä 3.2–3.6 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten on täytyttävä ajoneuvotyypin kaikkien varianttien ja versioiden osalta.

3.8

Luokan N1 ajoneuvojen luokitusperusteet

3.8.1

Ajoneuvo luokitellaan luokkaan N1, kun kaikki sovellettavat perusteet täyttyvät.

Jos yksi tai useampi peruste jää täyttymättä, ajoneuvo on luokiteltava luokkaan M1.

3.8.2

Edellä 3.2–3.6 kohdassa tarkoitettujen yleisten perusteiden lisäksi on tässä kohdassa vahvistettujen perusteiden täytyttävä luokiteltaessa ajoneuvoja, joissa ohjaamo ja kuorma ovat samassa yksikössä (kori BB).

3.8.2.1

Vaadittujen perusteiden on täytyttävä myös siinä tapauksessa, että istuinrivin ja kuormatilan väliin on asennettu täysimittainen tai osittainen väliseinä.

3.8.2.2

Perusteina on käytettävä seuraavia:

tavarat on voitava kuormata tarkoitusta varten suunnitellun ja rakennetun takaoven, takaluukun tai sivuoven kautta;

takaoven tai takaluukun kuormausaukon on täytettävä seuraavat vaatimukset:

kun ajoneuvoon on asennettu vain yksi istuinrivi tai vain kuljettajan istuin, kuormausaukon vähimmäiskorkeuden on oltava vähintään 600 mm;

ii)

kun ajoneuvoon on asennettu kaksi istuinriviä tai enemmän, kuormausaukon vähimmäiskorkeuden on oltava vähintään 800 mm ja aukon pinta-alan vähintään 12 800 cm2;

kuormatilan on täytettävä seuraavat vaatimukset:

’kuormatilalla’ tarkoitetaan ajoneuvon osaa, joka sijaitsee istuinrivien takana, tai jos ajoneuvoon on asennettu vain yksi kuljettajan istuin, kuljettajan istuimen takana;

kuormatilan lastaustason on oltava pääsääntöisesti tasainen;

ii)

kun ajoneuvoon on asennettu vain yksi istuinrivi tai yksi istuin, kuormatilan vähimmäispituuden on oltava vähintään 40 prosenttia akselivälistä;

iii)

kun ajoneuvoon on asennettu kaksi istuinriviä tai enemmän, kuormatilan vähimmäispituuden on oltava vähintään 30 prosenttia akselivälistä.

Jos takimmaisen istuinrivin istuimet voidaan poistaa ajoneuvosta vaivattomasti ilman erikoistyökaluja, kuormatilan pituutta koskevien vaatimusten on täytyttävä, kun kaikki istuimet on asennettu ajoneuvoon;

iv)

kuormatilan pituutta koskevien vaatimusten on täytyttävä, kun tapauksen mukaan ensimmäisen tai viimeisen rivin istuimet ovat tavanomaisessa asennossaan matkustajien käyttöä varten.

3.8.2.3

Mittauksia koskevat erityisedellytykset

3.8.2.3.1 Määritelmät

’Kuormausaukon korkeudella’ tarkoitetaan oviaukon alaosan korkeinta kohtaa sivuavan vaakatason ja oviaukon yläosan alinta kohtaa sivuavan vaakatason pystyetäisyyttä.

’Kuormausaukon pinta-alalla’ tarkoitetaan takaovien tai takaluukun ollessa täysin avoimina muodostuvan suurimman aukon pinta-alaltaan suurinta kohtisuoraa projektiota ajoneuvon keskilinjan suhteen kohtisuoralla pystytasolla.

’Akselivälillä’ tarkoitetaan 3.8.2.2 ja 3.8.3.1 kohdassa olevien kaavojen soveltamiseksi etäisyyttä seuraavien välillä:

kaksiakselisessa ajoneuvossa etuakselin keskilinja ja toisen akselin keskilinja, tai

ii)

kolmiakselisessa ajoneuvossa etuakselin keskilinja ja samalla etäisyydellä toisesta ja kolmannesta akselista sijaitsevan kuvitteellisen akselin keskilinja.

3.8.2.3.2 Istuinten säädöt

Istuimet on säädettävä takimmaiseen ja uloimpaan asentoonsa.

Jos istuimen selkänoja on säädettävissä, se on säädettävä niin, että kolmiulotteinen H-pisteen määrityslaite mahtuu istuimelle 25 asteen ylävartalokulmaan säädettynä.

Jos istuimen selkänoja ei ole säädettävissä, se on asetettava ajoneuvon valmistajan suunnittelemaan asentoon.

Jos istuimen korkeutta voi säätää, se on säädettävä alimpaan asentoonsa.

3.8.2.3.3 Ajoneuvon testauskunto

Ajoneuvo on kuormattava enimmäismassaansa vastaavasti.

Ajoneuvon pyörät on suunnattava eteenpäin.

3.8.2.3.4

Edellä 3.8.2.3.2 kohdassa esitettyjä vaatimuksia ei sovelleta, jos ajoneuvoon on asennettu väliseinä.

3.8.2.3.5

Kuormatilan pituuden mittaaminen

Jos ajoneuvoon ei ole asennettu väliseinää, pituus on mitattava istuimen selkänojan takimmaista ulointa pistettä sivuavasta pystytasosta takasisäseinään taikka suljettuun oveen tai takaluukkuun.

Jos ajoneuvoon on asennettu väliseinä, pituus on mitattava väliseinän takimmaista ulointa pistettä sivuavasta pystytasosta takasisäseinään taikka suljettuun oveen tai takaluukkuun.

Pituutta koskevien vaatimusten on täytyttävä vähintään vaakalinjalla, joka kulkee kuormatilan lattiaa pitkin ajoneuvon keskilinjan kautta kulkevalla pitkittäisellä pystytasolla.

3.8.3

3.8.3.1

Jos ajoneuvossa on umpikori, sovelletaan seuraavaa:

tavarat on voitava kuormata esimerkiksi takaoven, takaluukun tai paneelin kautta;

kuormausaukon vähimmäiskorkeuden on oltava vähintään 800 mm ja aukon pinta-alan vähintään 12 800 cm2;

kuormatilan vähimmäispituuden on oltava vähintään 40 prosenttia akselivälistä.

3.8.3.2

Jos ajoneuvon kuormatila on tyypiltään avoin, sovelletaan ainoastaan 3.8.3.1 kohdan a ja c alakohdassa tarkoitettuja vaatimuksia.

3.8.3.3

Edellä 3.8.3 kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia sovellettaessa sovelletaan 3.8.2.3.1 kohdan määritelmiä.

3.8.3.4

Kuormatilan pituutta koskevien vaatimusten on kuitenkin täytyttävä vähintään vaakalinjalla, joka kulkee kuormatilan lattiaa pitkin ajoneuvon keskilinjan kautta kulkevalla pitkittäistasolla.

4. Perusteet ajoneuvojen luokittelulle maastoajoneuvojen alaluokkaan

4.1

Luokan M1 tai N1 ajoneuvot on luokiteltava maastoajoneuvojen alaluokkaan, jos ne täyttävät samanaikaisesti seuraavat edellytykset:

vähintään yksi etu- ja vähintään yksi taka-akseli on suunniteltu vetämään samanaikaisesti, riippumatta siitä, voidaanko yksi vetoakseli kytkeä irti;

ajoneuvossa on vähintään yksi tasauspyörästön lukitusjärjestelmä tai vastaava järjestelmä;

ajoneuvon mäestälähtökyky ilman perävaunua on vähintään 25 prosenttia;

viisi seuraavista kuudesta vaatimuksesta täyttyy:

lähestymiskulman on oltava vähintään 25 astetta;

ii)

jättökulman on oltava vähintään 20 astetta;

iii)

ylityskulman on oltava vähintään 20 astetta;

iv)

maavaran etuakselin kohdalla on oltava vähintään 180 mm;

maavaran taka-akselin kohdalla on oltava vähintään 180 mm;

vi)

maavaran akselien välillä on oltava vähintään 200 mm.

4.2

Luokan M2, N2 tai M3 ajoneuvot, joiden enimmäismassa on enintään 12 tonnia, on luokiteltava maastoajoneuvojen alaluokkaan, jos ne täyttävät joko a alakohdassa vahvistetun edellytyksen tai sekä b että c alakohdassa vahvistetut edellytykset:

kaikki akselit vetävät samanaikaisesti, riippumatta siitä, voidaanko yksi tai useampi vetoakseli kytkeä irti;

vähintään yksi etu- ja vähintään yksi taka-akseli on suunniteltu vetämään samanaikaisesti, riippumatta siitä, voidaanko yksi vetoakseli kytkeä irti;

ii)

ajoneuvossa on vähintään yksi tasauspyörästön lukitusjärjestelmä tai vastaava järjestelmä;

iii)

ajoneuvon mäestälähtökyky ilman perävaunua on vähintään 25 prosenttia;

ajoneuvo täyttää seuraavista kuudesta vaatimuksesta vähintään viisi, jos sen enimmäismassa on enintään 7,5 tonnia, ja vähintään neljä, jos sen enimmäismassa on yli 7,5 tonnia:

lähestymiskulman on oltava vähintään 25 astetta;

ii)

jättökulman on oltava vähintään 25 astetta;

iii)

ylityskulman on oltava vähintään 25 astetta;

iv)

maavaran etuakselin kohdalla on oltava vähintään 250 mm;

maavaran akselien välillä on oltava vähintään 300 mm;

vi)

maavaran taka-akselin kohdalla on oltava vähintään 250 mm.

4.3

Luokan M3 tai N3 ajoneuvot, joiden enimmäismassa on yli 12 tonnia, on luokiteltava maastoajoneuvojen alaluokkaan, jos ne täyttävät joko a alakohdassa vahvistetun edellytyksen tai sekä b että c alakohdassa vahvistetut edellytykset:

kaikki akselit vetävät samanaikaisesti, riippumatta siitä, voidaanko yksi tai useampi vetoakseli kytkeä irti;

vähintään puolet akseleista (tai kolmiakselisen ajoneuvon akseleista kaksi ja viisiakselisen ajoneuvon akseleista kolme) on suunniteltu vetämään samanaikaisesti, riippumatta siitä, voidaanko yksi vetoakseli kytkeä irti;

ii)

ajoneuvossa on vähintään yksi tasauspyörästön lukitusjärjestelmä tai vastaava järjestelmä;

iii)

ajoneuvon mäestälähtökyky ilman perävaunua on vähintään 25 prosenttia;

vähintään neljä seuraavista kuudesta vaatimuksesta täyttyy:

lähestymiskulman on oltava vähintään 25 astetta;

ii)

jättökulman on oltava vähintään 25 astetta;

iii)

ylityskulman on oltava vähintään 25 astetta;

iv)

maavaran etuakselin kohdalla on oltava vähintään 250 mm;

maavaran akselien välillä on oltava vähintään 300 mm;

vi)

maavaran taka-akselin kohdalla on oltava vähintään 250 mm.

4.4	Menettely tässä osassa tarkoitettujen geometrisen vaatimusten mukaisuuden tarkastamista varten vahvistetaan lisäyksessä 1.44.

4.5

Samanaikaisesti vetäviä akseleita koskevien 4.1 kohdan a alakohdan, 4.2 kohdan a ja b alakohdan sekä 4.3 kohdan a ja b alakohdan vaatimusten katsotaan täyttyvän, jos yksi seuraavista ehdoista täyttyy:

vetävän voiman välitys kaikkiin akseleihin tapahtuu ainoastaan mekaanisesti, mikä takaa vedon raskaassa maastoajossa; tai

jokaisella asianomaisen akselin pyöristä on erillinen hydraulinen moottori tai sähkömoottori.

Jos akseleita koskevien 4.1 kohdan a alakohdan, 4.2 kohdan a ja b alakohdan sekä 4.3 kohdan a ja b alakohdan vaatimusten mukaisten samanaikaisesti vetävien akselien voiman välitys ei tapahdu ainoastaan mekaanisesti, erillisten pyörien käyttövoima on suunniteltava raskasta maastoajoa varten. Tässä tapauksessa on varmistettava, että ainakin 75 % kokonaisesta vetävästä voimasta voidaan siirtää kyseiselle pyörälle, kun veto-olosuhteet muiden pyörien osalta eivät salli vetävän voiman siirtämistä asianmukaisesti näiden pyörien kautta.

Edellä olevan 4.5 kohdan b alakohdan mukainen apuvoimansiirtojärjestelmä ei saa sallia vetävän voiman kytkentää irti automaattisesti ennen kuin ajoneuvo on saavuttanut 75 % ajoneuvon suurimmasta rakenteellisesta nopeudesta tai 65 km/h.

5. Erikoiskäyttöön tarkoitetut ajoneuvot

	Nimi	Tunnus	Määritelmä
5.1.	Matkailuauto	SA	Luokan M ajoneuvo, jossa on vähintään seuraavilla varusteilla varustettu majoitustila: a) istuimia ja pöytä; b) makuupaikkoja, jotka voidaan myös muuntaa istuimista c) keittomahdollisuudet; d) säilytystiloja. Näiden varusteiden on oltava kiinnitetty tukevasti majoitustilaan. Pöytä voidaan kuitenkin suunnitella helposti poistettavaksi.
5.2.	Panssari-ajoneuvo	SB	Kuljetettavien henkilöiden tai tavaroiden suojeluun tarkoitettu ajoneuvo, jossa on luodinkestävä panssarointi.
5.3.	Ambulanssi	SC	Luokan M ajoneuvo, joka on tarkoitettu sairaiden tai loukkaantuneiden henkilöiden kuljetukseen ja jossa on erityisvarusteita tätä tarkoitusta varten.
5.4.	Ruumisauto	SD	Luokan M ajoneuvo, joka on tarkoitettu kuolleiden henkilöiden kuljetukseen ja jossa on erityisvarusteita tätä tarkoitusta varten.
5.5.	Pyörätuolin käyttäjille tarkoitettu ajoneuvo	SH	Luokan M1 ajoneuvo, joka on erityisesti rakennettu tai muunnettu siten, että siinä voi matkustaa yksi tai useampi henkilö pyörätuolissaan istuen ajoneuvon ollessa tieliikenteessä.
5.6.	Matkailuperävaunu	SE	Kansainvälisessä standardissa ISO 3833:1977 olevassa 3.2.1.3 kohdassa olevan määritelmän mukainen luokan O ajoneuvo.
5.7.	Ajoneuvonosturi	SF	Luokan N3 ajoneuvo, jota ei ole varustettu tavaroiden kuljettamista varten mutta jonka nosturin nostomomentti on yhtä suuri tai suurempi kuin 400 kNm.
5.8.	Erityisryhmän ajoneuvo	SG	Erikoiskäyttöön tarkoitettu ajoneuvo, joka ei kuulu minkään tässä osassa mainitun määritelmän piiriin.
5.9.	Apuvaunu	SJ	Luokan O ajoneuvo, joka on varustettu vetopöytäkytkimellä, joka on tarkoitettu puoliperävaunun kytkemiseen yhdistelmään varsinaisena perävaununa.
5.10.	Erikoiskuljetusperävaunu	SK	Luokan O4 ajoneuvo, joka on tarkoitettu jakamattomien kuormien kuljettamiseen ja johon sen mittojen vuoksi sovelletaan nopeus- ja liikennerajoituksia. Termillä tarkoitetaan myös hydraulisia moduuliperävaunuja moduulien määrästä riippumatta.
5.11.	Erikoiskuljetusauto	SL	Luokan N3 vetoajoneuvo tai puoliperävaunun vetoyksikkö, joka täyttää kaikki seuraavat vaatimukset: a) siinä on enemmän kuin kaksi akselia, joista vähintään puolet (kolmiakselisen ajoneuvon akseleista kaksi ja viisiakselisen ajoneuvon akseleista kolme) on suunniteltu vetämään samanaikaisesti, riippumatta siitä, voidaanko yksi vetoakseli kytkeä irti, b) se on suunniteltu vetämään ja työntämään luokan O4 erikoiskuljetusperävaunua, c) sen moottorin vähimmäisteho on 350 kW, ja d) se voidaan varustaa raskaita vedettäviä massoja varten ylimääräisellä etukytkentälaitteella.
5.12.	Monilaiteajoneuvo	SM	Luokan N maastoajoneuvo (sellaisena kuin se on määritelty 2.3 kohdassa), joka on suunniteltu ja rakennettu vetämään, työntämään, kuljettamaan ja manipuloimaan tiettyjä vaihdettavissa olevia laitteita, ja a) jossa on vähintään kaksi kyseisille laitteille tarkoitettua kiinnityspintaa, b) jossa on standardoidut mekaaniset, hydrauliset ja/tai sähköliitynnät (esim. voimanotto) vaihdettavissa olevien laitteiden virransaantia ja manipulointia varten, ja c) joka on kansainvälisen standardin ISO 3833-1977 3.1.4 kohdassa (erikoiskäyttöön tarkoitettu ajoneuvo) olevan määritelmän mukainen. Jos ajoneuvo on varustettu apukuormalavalla, sen enimmäispituus ei saa ylittää seuraavia mittoja: a) 1,4 kertaa ajoneuvon etu- tai takaraideleveys sen mukaan, kumpi niistä on suurempi, kun ajoneuvossa on kaksi akselia, tai b) 2,0 kertaa ajoneuvon etu- tai takaraideleveys sen mukaan, kumpi niistä on suurempi, kun ajoneuvossa on enemmän kuin kaksi akselia.

6. Huomautukset

6.1	Tyyppihyväksyntää ei myönnetä a) tämän osan 5.9 kohdassa määritellyille apuvaunuille; b) C osan 5.4 kohdassa määritellyille nivelöimättömällä vetoaisalla varustetuille perävaunuille; c) perävaunuille, joissa voidaan kuljettaa matkustajia tieliikenteessä.

6.2	Edellä oleva 6.1 kohta ei vaikuta 42 artiklan säännöksiin, jotka koskevat kansallista piensarjatyyppihyväksyntää.

B OSA

Ajoneuvotyyppejä, variantteja ja versioita koskevat perusteet

1. Luokka M1

1.1 Ajoneuvotyyppi

1.1.1

’Ajoneuvotyypillä’ tarkoitetaan ajoneuvoja, jotka ovat samanlaisia seuraavilta ominaisuuksiltaan:

valmistajan toiminimi.

Yrityksen oikeudellisen omistusmuodon muuttuminen ei edellytä uuden hyväksynnän myöntämistä;

kun kyse on itsekantavasta korista, korirakenteen olennaisten osien suunnittelu ja kokoonpano.

Samaa vaatimusta sovelletaan myös ajoneuvoihin, joiden kori on pultattu tai hitsattu erilliseen runkoon.

1.1.2

Jos valmistaja käyttää eri korityyppien (esim. sedan ja coupé) valmistamisessa korirakenteen lattiaa sekä niitä olennaisia rakenneosia, jotka muodostavat runkorakenteen välittömästi tuulilasin etupuolella, voidaan 1.1.1 kohdan b alakohdassa vahvistetuista vaatimuksista poiketen katsoa ajoneuvojen kuuluvan samaan tyyppiin. Valmistajan on toimitettava tästä näyttöä.

1.1.3

Tyypin on koostuttava vähintään yhdestä variantista ja yhdestä versiosta.

1.2 Variantti

1.2.1

Ajoneuvotyypin ’variantilla’ tarkoitetaan tyypin ajoneuvoja, jotka ovat samanlaisia seuraavilta rakenneominaisuuksiltaan:

sivuovien määrä tai C osan 2 kohdassa määritelty korityyppi, jos valmistaja soveltaa 1.1.2 kohdassa vahvistettua perustetta;

moottori seuraavien rakenneominaisuuksien suhteen:

energianlähteen tyyppi (polttomoottori, sähkömoottori tai muu);

ii)

toimintaperiaate (kipinäsytytys, puristussytytys tai muu);

iii)

sylinterien määrä ja järjestely polttomoottorin tapauksessa (L4, V6 tai muu);

akselien määrä;

vetävien akselien määrä ja yhteenkytkentä;

ohjaavien akselien määrä;

valmistusvaihe (esimerkiksi valmis/keskeneräinen);

kun kyse on useassa vaiheessa rakennetuista ajoneuvoista, edellistä valmistusvaihetta edustavan ajoneuvon valmistaja ja tyyppi.

1.3 Versio

1.3.1

Variantin ’versiolla’ tarkoitetaan variantin ajoneuvoja, jotka ovat samanlaisia seuraavilta ominaisuuksiltaan:

suurin teknisesti sallittu kokonaismassa;

polttomoottorin tapauksessa moottorin sylinteritilavuus;

moottorin suurin lähtöteho tai jatkuva nimellisteho (sähkömoottori);

polttoaine (bensiini, dieselöljy, nestekaasu, kaksoispolttoaine tai muu);

istuinpaikkojen enimmäismäärä;

ohiajomelu;

päästöluokka (esimerkiksi Euro 5, Euro 6 tai muu);

yhdistetyt tai painotetut, yhdistetyt CO2-päästöt;

sähköenergian kulutus (painotettu, yhdistetty);

yhdistetty tai painotettu, yhdistetty polttoaineenkulutus.

Vaihtoehtona h, i ja j alakohdan kriteereille on samaan versioon kuuluville ajoneuvoille tehtävä yhteisesti kaikki testit, joilla lasketaan niiden CO2-päästöt, sähköenergiankulutus ja polttoaineenkulutus komission asetuksen (EU) 2017/1151 ( 9 ) liitteen XXI alaliitteen 6 mukaisesti.

2. Luokat M2 ja M3

2.1 Ajoneuvotyyppi

2.1.1

’Ajoneuvotyypillä’ tarkoitetaan ajoneuvoja, jotka ovat samanlaisia seuraavilta ominaisuuksiltaan:

valmistajan toiminimi.

Yrityksen oikeudellisen omistusmuodon muuttuminen ei edellytä uuden hyväksynnän myöntämistä;

luokka;

seuraavat rakenteen ja suunnittelun osat:

alustan muodostavien olennaisten rakenneosien suunnittelu ja rakenne;

ii)

kun kyse on itsekantavasta korista, korirakenteen olennaisten rakenneosien suunnittelu ja rakenne;

kerrosten määrä (yksi- vai kaksikerroksinen);

osien määrä (jäykkä/nivelletty);

akselien määrä;

energiansyöttötapa (ulkoinen tai sisäinen).

2.1.2

Ajoneuvotyypin on koostuttava vähintään yhdestä variantista ja yhdestä versiosta.

2.2 Variantti

2.2.1

Ajoneuvotyypin ’variantilla’ tarkoitetaan tyypin ajoneuvoja, jotka ovat samanlaisia kaikilta seuraavilta rakenneominaisuuksiltaan:

C osan 3 kohdassa määritelty korityyppi;

ajoneuvon alaluokka tai alaluokkien yhdistelmä E-säännössä nro 107 olevan 2.1.1 kohdan määritelmän mukaisesti (ainoastaan valmiiden ja valmistuneiden ajoneuvojen osalta);

valmistusvaihe (esimerkiksi valmis/keskeneräinen/valmistunut);

moottori seuraavien rakenneominaisuuksien suhteen:

energianlähteen tyyppi (polttomoottori, sähkömoottori tai muu);

ii)

toimintaperiaate (kipinäsytytys, puristussytytys tai muu);

iii)

sylinterien määrä ja järjestely polttomoottorin tapauksessa (L6, V8 tai muu);

kun kyse on useassa vaiheessa rakennetuista ajoneuvoista, edellistä valmistusvaihetta edustavan ajoneuvon valmistaja ja tyyppi.

2.3 Versio

2.3.1

Variantin ’versiolla’ tarkoitetaan variantin ajoneuvoja, jotka ovat samanlaisia kaikilta seuraavilta ominaisuuksiltaan:

suurin teknisesti sallittu kokonaismassa;

ajoneuvon mahdollisuus vetää perävaunua;

polttomoottorin tapauksessa moottorin sylinteritilavuus;

moottorin suurin lähtöteho tai jatkuva nimellisteho (sähkömoottori);

polttoaine (bensiini, dieselöljy, nestekaasu, kaksoispolttoaine tai muu);

ohiajomelu;

päästöluokka (esimerkiksi Euro IV, Euro V tai muu).

3. Luokka N1

3.1 Ajoneuvotyyppi

3.1.1

’Ajoneuvotyypillä’ tarkoitetaan ajoneuvoja, jotka ovat samanlaisia seuraavilta ominaisuuksiltaan:

valmistajan toiminimi.

Yrityksen oikeudellisen omistusmuodon muuttuminen ei edellytä uuden hyväksynnän myöntämistä;

kun kyse on itsekantavasta korista, korirakenteen olennaisten osien suunnittelu ja kokoonpano;

kun kori ei ole itsekantava, alustan olennaisten rakenneosien suunnittelu ja rakenne.

3.1.2

Jos valmistaja käyttää eri korityyppien (esim. umpikorinen tavarankuljetusajoneuvo ja alusta-ohjaamorakenteinen ajoneuvo, eri akselivälit ja eri kattokorkeus) valmistamisessa korirakenteen lattiaa sekä niitä olennaisia rakenneosia, jotka muodostavat runkorakenteen välittömästi tuulilasin etupuolella, voidaan 3.1.1 kohdan b alakohdassa vahvistetuista vaatimuksista poiketen katsoa ajoneuvojen kuuluvan samaan tyyppiin. Valmistajan on toimitettava tästä näyttöä.

3.1.3

Ajoneuvotyypin on koostuttava vähintään yhdestä variantista ja yhdestä versiosta.

3.2 Variantti

3.2.1

Ajoneuvotyypin ’variantilla’ tarkoitetaan tyypin ajoneuvoja, jotka ovat samanlaisia seuraavilta rakenneominaisuuksiltaan:

sivuovien määrä tai C osan 4 kohdassa määritelty korityyppi (valmiit ja valmistuneet ajoneuvot), jos valmistaja soveltaa 3.1.2 kohdassa vahvistettua perustetta;

valmistusvaihe (esimerkiksi valmis/keskeneräinen/valmistunut);

moottori seuraavien rakenneominaisuuksien suhteen:

energianlähteen tyyppi (polttomoottori, sähkömoottori tai muu);

ii)

toimintaperiaate (kipinäsytytys, puristussytytys tai muu);

iii)

sylinterien määrä ja järjestely polttomoottorin tapauksessa (L6, V8 tai muu);

akselien määrä;

vetävien akselien määrä ja yhteenkytkentä;

ohjaavien akselien määrä;

kun kyse on useassa vaiheessa rakennetuista ajoneuvoista, edellistä valmistusvaihetta edustavan ajoneuvon valmistaja ja tyyppi.

3.3 Versio

3.3.1

Variantin ’versiolla’ tarkoitetaan variantin ajoneuvoja, jotka ovat samanlaisia seuraavilta ominaisuuksiltaan:

suurin teknisesti sallittu kokonaismassa;

polttomoottorin tapauksessa moottorin sylinteritilavuus;

moottorin suurin lähtöteho tai jatkuva nimellisteho (sähkömoottori);

polttoaine (bensiini, dieselöljy, nestekaasu, kaksoispolttoaine tai muu);

istuinpaikkojen enimmäismäärä;

ohiajomelu;

päästöluokka (esimerkiksi Euro 5, Euro 6 tai muu);

yhdistetyt tai painotetut, yhdistetyt CO2-päästöt;

sähköenergian kulutus (painotettu, yhdistetty);

yhdistetty tai painotettu, yhdistetty polttoaineenkulutus;

onko käytetty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 510/2011 ( 10 ) 12 artiklassa tarkoitettua erityistä innovatiivisten teknologioiden kokonaisuutta.

Vaihtoehtona h, i ja j alakohdan kriteereille on samaan versioon kuuluville ajoneuvoille tehtävä yhteisesti kaikki testit, joilla lasketaan niiden CO2-päästöt, sähköenergiankulutus ja polttoaineenkulutus asetuksen (EU) 2017/1151 liitteen XXI alaliitteen 6 mukaisesti.

4. Luokat N2 ja N3

4.1 Ajoneuvotyyppi

4.1.1

’Ajoneuvotyypillä’ tarkoitetaan ajoneuvoja, jotka ovat samanlaisia seuraavilta ominaisuuksiltaan:

valmistajan toiminimi.

Yrityksen oikeudellisen omistusmuodon muuttuminen ei edellytä uuden hyväksynnän myöntämistä;

luokka;

yhdelle tuotelinjalle yhteinen alustan suunnittelu ja rakenne;

akselien määrä.

4.1.2

Ajoneuvotyypin on koostuttava vähintään yhdestä variantista ja yhdestä versiosta.

4.2 Variantti

4.2.1

Ajoneuvotyypin ’variantilla’ tarkoitetaan tyypin ajoneuvoja, jotka ovat samanlaisia seuraavilta rakenneominaisuuksiltaan:

korin rakenne tai C osan 4 kohdassa ja lisäyksessä 2 tarkoitettu korityyppi (ainoastaan valmiit ja valmistuneet ajoneuvot);

valmistusvaihe (esimerkiksi valmis/keskeneräinen/valmistunut);

moottori seuraavien rakenneominaisuuksien suhteen:

energianlähteen tyyppi (polttomoottori, sähkömoottori tai muu);

ii)

toimintaperiaate (kipinäsytytys, puristussytytys tai muu);

iii)

sylinterien määrä ja järjestely polttomoottorin tapauksessa (L6, V8 tai muu);

vetävien akselien määrä ja yhteenkytkentä;

ohjaavien akselien määrä;

kun kyse on useassa vaiheessa rakennetuista ajoneuvoista, edellistä valmistusvaihetta edustavan ajoneuvon valmistaja ja tyyppi.

4.3 Versio

4.3.1

Variantin ’versiolla’ tarkoitetaan variantin ajoneuvoja, jotka ovat samanlaisia seuraavilta ominaisuuksiltaan:

suurin teknisesti sallittu kokonaismassa;

mahdollisuus vetää seuraavia perävaunuja:

jarruton perävaunu;

ii)

E-säännössä nro 13 olevan 2.12 kohdan määritelmän mukaisella inertiajarrujärjestelmällä (tai työntöjarrujärjestelmällä) varustettu perävaunu;

iii)

E-säännössä nro 13 olevan 2.9 kohdan määritelmän mukaisella jatkuvan jarrutuksen tai 2.10 kohdan määritelmän mukaisella puolijatkuvan jarrutuksen järjestelmällä varustettu perävaunu;

iv)

luokan O4 perävaunu, jonka kanssa yhdistelmän enimmäismassa on enintään 44 tonnia;

luokan O4 perävaunu, jonka kanssa yhdistelmän enimmäismassa on yli 44 tonnia;

moottorin sylinteritilavuus;

moottorin suurin lähtöteho;

polttoaine (bensiini, dieselöljy, nestekaasu, kaksoispolttoaine tai muu);

ohiajomelu;

päästöluokka (esimerkiksi Euro IV, Euro V tai muu).

5. Luokat O1 ja O2

5.1 Ajoneuvotyyppi

5.1.1

’Ajoneuvotyypillä’ tarkoitetaan ajoneuvoja, jotka ovat samanlaisia seuraavilta ominaisuuksiltaan:

valmistajan toiminimi.

Yrityksen oikeudellisen omistusmuodon muuttuminen ei edellytä uuden hyväksynnän myöntämistä;

luokka;

C osan 5 kohdassa määritelty korityyppi;

seuraavat rakenteen ja suunnittelun osat:

alustan muodostavien olennaisten rakenneosien suunnittelu ja rakenne;

ii)

kun kyse on itsekantavasta korista, korirakenteen olennaisten rakenneosien suunnittelu ja rakenne;

akselien määrä.

5.1.2

Ajoneuvotyypin on koostuttava vähintään yhdestä variantista ja yhdestä versiosta.

5.2 Variantti

5.2.1

Ajoneuvotyypin ’variantilla’ tarkoitetaan tyypin ajoneuvoja, jotka ovat samanlaisia seuraavilta rakenneominaisuuksiltaan:

lisäyksessä 2 tarkoitettu korityyppi (valmiit ja valmistuneet ajoneuvot);

valmistusvaihe (esimerkiksi valmis/keskeneräinen/valmistunut);

jarrujärjestelmän tyyppi (esimerkiksi jarruton/inertia/tehostettu);

kun kyse on useassa vaiheessa rakennetuista ajoneuvoista, edellistä valmistusvaihetta edustavan ajoneuvon valmistaja ja tyyppi.

5.3 Versio

5.3.1

Variantin ’versiolla’ tarkoitetaan variantin ajoneuvoja, jotka ovat samanlaisia seuraavilta ominaisuuksiltaan:

suurin teknisesti sallittu kokonaismassa;

jousitus (ilma-, teräs-, kumi-, vääntövarsijousitus tai muu);

vetoaisan tyyppi (kolmiomainen, putkimainen tai muu).

6. Luokat O3 ja O4

6.1 Ajoneuvotyyppi

6.1.1

’Ajoneuvotyypillä’ tarkoitetaan ajoneuvoja, jotka ovat samanlaisia seuraavilta ominaisuuksiltaan:

valmistajan toiminimi.

Yrityksen oikeudellisen omistusmuodon muuttuminen ei edellytä uuden hyväksynnän myöntämistä;

luokka;

perävaunun tyyppi C osan 5 kohdan määritelmien mukaisesti;

seuraavat rakenteen ja suunnittelun osat:

alustan muodostavien olennaisten rakenneosien suunnittelu ja rakenne;

ii)

kun kyse on itsekantavalla korilla varustetuista perävaunuista, korirakenteen olennaisten rakenneosien suunnittelu ja rakenne;

akselien määrä.

6.1.2

Ajoneuvotyypin on koostuttava vähintään yhdestä variantista ja yhdestä versiosta.

6.2 Variantit

6.2.1

Ajoneuvotyypin ’variantilla’ tarkoitetaan tyypin ajoneuvoja, jotka ovat samanlaisia seuraavilta rakenne- ja suunnitteluominaisuuksiltaan:

lisäyksessä 2 tarkoitettu korityyppi (valmiit ja valmistuneet ajoneuvot);

valmistusvaihe (esimerkiksi valmis/keskeneräinen/valmistunut);

jousitus (teräs-, ilma- tai hydraulijousitus);

seuraavat tekniset ominaisuudet:

alustan jatkettavuus;

ii)

kuormaustason korkeus (tavanomainen, matala, puolimatala jne.);

kun kyse on useassa vaiheessa rakennetuista ajoneuvoista, edellistä valmistusvaihetta edustavan ajoneuvon valmistaja ja tyyppi.

6.3 Versiot

6.3.1

Variantin ’versiolla’ tarkoitetaan variantin ajoneuvoja, jotka ovat samanlaisia seuraavilta ominaisuuksiltaan:

suurin teknisesti sallittu kokonaismassa;

direktiivin 96/53/EY liitteessä I olevassa 3.2 ja 3.3 kohdassa tarkoitettu alaluokka tai alaluokkien yhdistelmä, johon akseliryhmän muodostavien kahden perättäisen akselin etäisyys kuuluu;

akselien määritelmä seuraavilta osin:

nostoakselit (määrä ja sijainti);

ii)

kuormitettavat akselit (määrä ja sijainti);

iii)

ohjaavat akselit (määrä ja sijainti).

7. Kaikkia ajoneuvoluokkia koskevat yhteiset vaatimukset

7.1

Jos ajoneuvo voidaan enimmäismassansa, istuinpaikkamääränsä tai molempien perusteella lukea useampaan kuin yhteen luokkaan, valmistaja voi halutessaan käyttää yhden tai jonkin toisen ajoneuvoluokan luokitusperusteita varianttien ja versioiden määrittelemiseen.

7.1.1

Esimerkkejä:

ajoneuvo A voidaan tyyppihyväksyä enimmäismassansa perusteella luokan N1 (3,5 tonnia) tai N2 (4,2 tonnia) ajoneuvoksi. Tällöin voidaan käyttää luokkaan N1 sovellettavia parametreja myös luokan N2 ajoneuvon kohdalla (tai päinvastoin);

ajoneuvo B voidaan tyyppihyväksyä istuinpaikkamääränsä (7 + 1 tai 10 + 1) perusteella luokan M1 tai M2 ajoneuvoksi. Tällöin voidaan käyttää luokkaan M1 sovellettavia parametreja myös luokan M2 ajoneuvon kohdalla (tai päinvastoin).

7.2

Luokan N ajoneuvo voidaan tyyppihyväksyä tapauksen mukaan luokan M1 tai M2 vaatimusten mukaisesti, jos se on tarkoitus muuntaa kyseisen luokan mukaiseksi ajoneuvoksi monivaiheisen tyyppihyväksynnän seuraavassa vaiheessa.

7.2.1

Tämä vaihtoehto koskee vain keskeneräisiä ajoneuvoja.

Kyseiset ajoneuvot on tunnistusmerkittävä erityisellä varianttitunnuksella, jonka perusajoneuvon valmistaja antaa.

7.3

Tyyppi-, variantti- ja versiomerkinnät

7.3.1

Valmistajan on annettava kullekin ajoneuvotyypille, variantille ja versiolle aakkosnumeerinen tunnus, joka koostuu roomalaisista kirjaimista ja/tai arabialaisista numeroista.

Tunnuksessa voidaan käyttää sulkeita ja viivoja, kunhan niillä ei korvata kirjainta tai numeroa.

7.3.2

Tunnus on ilmoitettava muodossa tyyppi-variantti-versio tai TVV.

7.3.3

TVV-tunnuksella on selvästi ja yksiselitteisesti yksilöitävä erityinen teknisten ominaisuuksien yhdistelmä tässä osassa määriteltyjen perusteiden suhteen.

7.3.4

Sama valmistaja voi käyttää samaa tunnusta määritelläkseen ajoneuvotyypin, joka luetaan kuuluvaksi kahteen tai useampaan luokkaan.

7.3.5

Sama valmistaja ei saa käyttää samaa tunnusta määritelläkseen ajoneuvotyypin useampaa kuin yhtä samaa ajoneuvoluokkaa koskevaa tyyppihyväksyntää varten.

7.4

TVV-tunnuksessa käytettävien merkkien määrä

7.4.1

Tunnuksen merkkien enimmäismäärä on seuraava:

ajoneuvotyyppi 15 merkkiä;

yksi variantti 25 merkkiä;

yksi versio 35 merkkiä.

7.4.2

Aakkosnumeerisessa TVV-tunnuksessa saa olla enintään 75 merkkiä.

7.4.3

Kun käytetään kokonaista TVV-tunnusta, tyypin, variantin ja version väliin on jätettävä väli.

Esimerkki tällaisesta TVV-tunnuksesta: 159AF[…väli]0054[…väli]977K(BE).

C OSA

Korityyppien määritelmät

1. Yleistä

1.1	Korityyppi sekä korityypin tunnus ilmoitetaan erityisillä tunnuksilla. Tunnusluetteloa sovelletaan ensisijaisesti valmiisiin ja valmistuneisiin ajoneuvoihin.

1.2	Luokan M ajoneuvojen osalta korityyppi ilmoitetaan 2 ja 3 kohdassa vahvistetulla kaksikirjaimisella tunnuksella.

1.3	Luokkien N ja O ajoneuvojen osalta korityyppi ilmoitetaan 4 ja 5 kohdassa vahvistetulla kaksikirjaimisella tunnuksella.

1.4

Tunnukseen liitetään tarvittaessa kaksi numeroa (etenkin kun on kyse 4.1 ja 4.6 kohdassa sekä 5.1–5.4 kohdassa tarkoitetuista korityypeistä).

1.4.1

Käytettävien numeroiden luettelo vahvistetaan lisäyksessä 2.

1.5	Erikoiskäyttöön tarkoitettujen ajoneuvojen tapauksessa on käytettävän korityypin oltava kytköksissä asianomaiseen ajoneuvoluokkaan.

2. Luokkaan M1 kuuluvat ajoneuvot

Viite	Tunnus	Nimi	Määritelmä
2.1.	AA	Sedan	Kansainvälisessä standardissa ISO 3833:1977 olevassa 3.1.1.1 kohdassa määritelty ajoneuvo, jossa on vähintään neljä sivuikkunaa.
2.2.	AB	Viistoperä	2.1 kohdan mukainen sedan, jossa on takalasin käsittävä takaluukku.
2.3.	AC	Farmari	Kansainvälisessä standardissa ISO 3833:1977 olevassa 3.1.1.4 kohdassa määritelty ajoneuvo.
2.4.	AD	Coupé	Kansainvälisessä standardissa ISO 3833:1977 olevassa 3.1.1.5 kohdassa määritelty ajoneuvo.
2.5.	AE	Avoauto	Kansainvälisessä standardissa ISO 3833:1977 olevassa 3.1.1.6 kohdassa määritelty ajoneuvo. Avoautossa ei kuitenkaan tarvitse olla ovea.
2.6.	AF	Monikäyttöajoneuvo	Muu kuin AG taikka AA–AE kohdassa tarkoitettu ajoneuvo, joka on tarkoitettu matkustajien ja ajoittain myös näiden matkatavaroiden tai tavaroiden kuljetukseen, joka tapahtuu yhdessä tilassa.
2.7.	AG	Tavarafarmari	Kansainvälisessä standardissa ISO 3833:1977 olevassa 3.1.1.4.1 kohdassa määritelty ajoneuvo. Tavaratilan on kuitenkin oltava täysin erotettu matkustamosta. Kuljettajan istuinpaikan vertailupisteen ei lisäksi tarvitse sijaita vähintään 750 mm ajoneuvoa tukevan pinnan yläpuolella.

3. Luokkaan M2 tai M3 kuuluvat ajoneuvot

Viite	Tunnus	Nimi	Määritelmä
3.1.	CA	Yksikerroksinen ajoneuvo	Ajoneuvo, jossa henkilöille tarkoitetut tilat on järjestetty yhteen tasoon tai siten, ettei niistä muodostu kahta päällekkäistä tasoa.
3.2.	CB	Kaksikerroksinen ajoneuvo	E-säännössä nro 107 olevassa 2.1.6 kohdassa määritelty ajoneuvo.
3.3.	CC	Yksikerroksinen nivelajoneuvo	E-säännössä nro 107 olevassa 2.1.3 kohdassa määritelty ajoneuvo, jossa on yksi kerros.
3.4.	CD	Kaksikerroksinen nivelajoneuvo	E-säännössä nro 107 olevassa 2.1.3.1 kohdassa määritelty ajoneuvo.
3.5.	CE	Yksikerroksinen matalalattia-ajoneuvo	E-säännössä nro 107 olevassa 2.1.4 kohdassa määritelty ajoneuvo, jossa on yksi kerros.
3.6.	CF	Kaksikerroksinen matalalattia-ajoneuvo	E-säännössä nro 107 olevassa 2.1.4 kohdassa määritelty ajoneuvo, jossa on kaksi kerrosta.
3.7.	CG	Nivelöity yksikerroksinen matalalattia-ajoneuvo	Ajoneuvo, jossa yhdistyvät tämän taulukon 3.3 ja 3.5 kohdassa mainitut tekniset ominaisuudet.
3.8.	CH	Nivelöity kaksikerroksinen matalalattia-ajoneuvo	Ajoneuvo, jossa yhdistyvät tämän taulukon 3.4 ja 3.6 kohdassa mainitut tekniset ominaisuudet.
3.9.	CI	Avokattoinen yksikerroksinen ajoneuvo	Ajoneuvo, jossa on osittainen katto tai ei lainkaan kattoa.
3.10.	CJ	Avokattoinen kaksikerroksinen ajoneuvo	Ajoneuvo, jonka yläkerrosta ei ole katettu kokonaan tai lainkaan.
3.11.	CX	Linja-auton alusta	Keskeneräinen ajoneuvo, jossa on pelkästään palkki- tai putkirunko, voimalaite ja akselit ja johon on tarkoitus asentaa liikennöitsijän tarpeiden mukaan suunniteltu kori.

4. Luokkien N1, N2 tai N3 moottoriajoneuvot

Viite	Tunnus	Nimi	Määritelmä
4.1.	BA	Kuorma-auto	Ajoneuvo, joka on suunniteltu ja rakennettu yksinomaan tai ensisijaisesti tavarankuljetukseen. Se voi myös vetää perävaunua.
4.2.	BB	Umpikorinen tavarankuljetukseen tarkoitettu ajoneuvo	Kuorma-auto, jossa ohjaamo ja kuormatila ovat samassa yksikössä.
4.3.	BC	Puoliperävaunun vetoyksikkö	Ajoneuvo, joka on suunniteltu ja rakennettu yksinomaan tai ensisijaisesti vetämään puoliperävaunuja.
4.4.	BD	Perävaunun vetoajoneuvo	Ajoneuvo, joka on suunniteltu ja rakennettu yksinomaan tai ensisijaisesti vetämään muita perävaunuja kuin puoliperävaunuja.
4.5.	BE	Avopakettiauto	Ajoneuvo, jonka enimmäismassa on enintään 3 500 kg ja jossa istuinpaikat ja kuormatila eivät ole yhdessä ja samassa osastossa.
4.6.	BX	Alusta-ohjaamo- tai alusta-moottorinsuojus-rakenteinen ajoneuvo	Keskeneräinen ajoneuvo, jossa on pelkästään ohjaamo (kokonainen tai osittainen), alustapalkit, voimalaite ja akselit ja johon on tarkoitus asentaa liikennöitsijän tarpeiden mukaan suunniteltu kori.

5. Luokan O ajoneuvot

Viite	Tunnus	Nimi	Määritelmä
5.1.	DA	Puoliperävaunu	Perävaunu, joka on suunniteltu ja rakennettu kytkettäväksi vetoajoneuvoon tai apuvaunuun ja joka kohdistaa huomattavan pystysuuntaisen kuormituksen vetoajoneuvoon tai apuvaunuun. Ajoneuvoyhdistelmän kytkennän on koostuttava vetotapista ja vetopöydästä.
5.2.	DB	Varsinainen perävaunu	Perävaunu, jossa on vähintään kaksi akselia, joista ainakin toinen on ohjaava akseli, ja a) joka on varustettu vetolaitteella, joka voi liikkua pystysuunnassa (suhteessa perävaunuun); b) jonka vetoajoneuvoon välittämä staattinen pystysuuntainen kuormitus on alle 100 daN.
5.3.	DC	Keskiakseliperävaunu	Perävaunu, jossa akselit on sijoitettu lähelle (tasaisesti kuormitetun) ajoneuvon painopistettä siten, että vetoajoneuvoon välittyy ainoastaan pieni staattinen pystysuuntainen kuormitus, joka on enintään 10 prosenttia siitä kuormituksesta, joka vastaa joko perävaunun enimmäismassaa tai 1 000 daN:n kuormitusta (sen mukaan kumpi on pienempi).
5.4.	DE	Nivelöimättömällä vetoaisalla varustettu perävaunu	Yhdellä akselilla tai akseliryhmällä ja vetoaisalla varustettu perävaunu, joka rakenteensa ansiosta välittää vetoajoneuvoon enintään 4 000 daN:n staattisen kuormituksen ja joka ei ole keskiakseliperävaunun määritelmän mukainen. Ajoneuvoyhdistelmän kytkentä ei saa koostua vetotapista ja vetopöydästä.
▼M3
5.5.	DF	Linkkipuoliperävaunu	Puoliperävaunu, jonka perään on asennettu vetopöytä, jonka ansiosta linkkipuoliperävaunu voi vetää toista puoliperävaunua.
5.6.	DG	Vetoaisalla varustettu linkkiperävaunu	Vetoaisalla varustettu perävaunu, jonka perään on asennettu vetopöytä, jonka ansiosta linkkiperävaunu voi vetää toista puoliperävaunua.
▼B

Lisäys 1

Menettely, jolla selvitetään, voidaanko ajoneuvo luokitella maastoajoneuvoksi

1. Yleistä

1.1	Ajoneuvon luokittelemiseksi maastoajoneuvoksi sovelletaan tässä lisäyksessä kuvattavaa menettelyä.

2. Testausedellytykset geometrisissä mittauksissa

2.1

Luokkien M1 ja N1 ajoneuvot on testattava kuormittamattomina siten, että kuljettajan istuimelle asennetaan 50. persentiilin miestä edustava nukke ja ajoneuvo varustetaan jäähdytysnesteellä, voiteluaineilla, polttoaineella, työkaluilla ja varapyörällä (jos se on alkuperäisvaruste).

Nuken sijasta voidaan käyttää vastaavaa laitetta, jonka massa on sama.

2.2	Muut kuin 2.1 kohdassa tarkoitetut ajoneuvot on kuormitettava suurinta teknisesti sallittua kokonaismassaansa vastaavasti. Massan on jakauduttava akseleille tavalla, joka edustaa huonointa tapausta suhteessa sovellettavien perusteiden noudattamiseen.

2.3	Tutkimuslaitokselle on toimitettava tyyppiä edustava ajoneuvo 2.1 tai 2.2 kohdan mukaisesti varustettuna. Ajoneuvon on oltava paikallaan, ja sen pyörät on suunnattava eteenpäin. Mittaukset on tehtävä alustalla, joka on mahdollisimman tasainen ja vaakasuuntainen (kaltevuus enintään 0,5 %).

3. Lähestymis-, jättö- ja ylityskulmien mittaaminen

3.1	Lähestymiskulma on mitattava kansainvälisessä standardissa ISO 612:1978 olevan 6.10 kohdan mukaisesti.

3.2	Jättökulma on mitattava kansainvälisessä standardissa ISO 612:1978 olevan 6.11 kohdan mukaisesti.

3.3	Ylityskulma on mitattava kansainvälisessä standardissa ISO 612:1978 olevan 6.9 kohdan mukaisesti.

3.4	Mitattaessa jättökulmaa voidaan taka-alleajosuojalaitteet säätää ylempään asentoonsa, jos niiden korkeutta voidaan säätää.

3.5

Edellä 3.4 kohdassa esitettyä sääntöä ei tule pitää edellytyksenä sille, että perusajoneuvossa olisi oltava taka-alleajosuoja alkuperäisvarusteena. Perusajoneuvon valmistajan on kuitenkin ilmoitettava seuraavan vaiheen valmistajalle, että ajoneuvon on täytettävä jättökulmaa koskevat vaatimukset, kun se varustetaan taka-alleajosuojalla.

4. Maavaran mittaaminen

4.1 Maavara akselien välillä

4.1.1

’Maavaralla akselien välillä’ tarkoitetaan maanpinnan tason ja ajoneuvojen alimman kiinteän kohdan välistä lyhintä etäisyyttä.

Määritelmää sovellettaessa on tarkasteltava etuakseliryhmän viimeisen akselin ja taka-akseliryhmän ensimmäisen akselin välistä etäisyyttä.

4.1.2

Kuvassa esitetylle viivoitetulle alueelle ei saa ulottua mikään kiinteä ajoneuvon osa.

4.2 Maavara akselin kohdalla

4.2.1

’Maavaralla akselin kohdalla’ tarkoitetaan etäisyyttä, joka määritetään akselin pyörien renkaiden (paripyörien tapauksessa sisempien renkaiden) kosketuspinnan keskiviivan kautta kulkevan ympyrän kaaren korkeimmasta pisteestä, joka koskettaa pyörien välillä ajoneuvon alinta kiinteää kohtaa.

Choose the experimental features you want to try