This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 02015R0757-20161216
Regulation (EU) 2015/757 of the European Parliament and of the Council of 29 April 2015 on the monitoring, reporting and verification of carbon dioxide emissions from maritime transport, and amending Directive 2009/16/EC (Text with EEA relevance)
Consolidated text: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/757, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2015 , meriliikenteen hiilidioksidipäästöjen tarkkailusta, raportoinnista ja todentamisesta sekä direktiivin 2009/16/EY muuttamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/757, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2015 , meriliikenteen hiilidioksidipäästöjen tarkkailusta, raportoinnista ja todentamisesta sekä direktiivin 2009/16/EY muuttamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
2015R0757 — FI — 16.12.2016 — 001.001
Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentoinnin apuväline eikä sillä ole oikeudellista vaikutusta. Unionin toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä. Säädösten todistusvoimaiset versiot on johdanto-osineen julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ne ovat saatavana EUR-Lexissä. Näihin virallisiin teksteihin pääsee suoraan tästä asiakirjasta siihen upotettujen linkkien kautta.
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2015/757, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2015, meriliikenteen hiilidioksidipäästöjen tarkkailusta, raportoinnista ja todentamisesta sekä direktiivin 2009/16/EY muuttamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (EUVL L 123 19.5.2015, s. 55) |
Muutettu:
|
|
|
Virallinen lehti |
||
|
N:o |
sivu |
päivämäärä |
||
|
KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2016/2071, annettu 22 päivänä syyskuuta 2016, |
L 320 |
1 |
26.11.2016 |
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2015/757,
annettu 29 päivänä huhtikuuta 2015,
meriliikenteen hiilidioksidipäästöjen tarkkailusta, raportoinnista ja todentamisesta sekä direktiivin 2009/16/EY muuttamisesta
(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
I LUKU
YLEISET SÄÄNNÖKSET
1 artikla
Kohde
Tässä asetuksessa vahvistetaan säännöt, jotka koskevat jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluviin satamiin saapuvista, tällaisissa satamissa olevista tai tällaisista satamista lähtevistä aluksista peräisin olevien hiilidioksidipäästöjen ja muiden merkittävien tietojen täsmällistä tarkkailua, raportointia ja todentamista, jotta meriliikenteen hiilidioksidipäästöjä voidaan vähentää kustannustehokkaalla tavalla.
2 artikla
Soveltamisala
1. Tätä asetusta sovelletaan vetoisuudeltaan yli 5 000 bruttotonnin aluksiin niiden hiilidioksidipäästöjen osalta, jotka ovat vapautuneet alusten tekemillä matkoilla viimeisimmästä käyntisatamasta jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvaan käyntisatamaan ja jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvasta satamasta seuraavaan käyntisatamaan sekä jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvissa käyntisatamissa olon aikana.
2. Tätä asetusta ei sovelleta sota-aluksiin, laivaston apualuksiin, kalastus- ja kalankäsittelyaluksiin, rakenteeltaan alkeellisiin puisiin aluksiin, aluksiin, jotka eivät kulje konevoimalla, tai muihin kuin kaupallisiin tarkoituksiin käytettäviin julkisen vallan aluksiin.
3 artikla
Määritelmät
Tässä asetuksessa tarkoitetaan
a) ’hiilidioksidipäästöillä’ hiilidioksidin vapautumista ilmakehään aluksista;
b) ’käyntisatamalla’ satamaa, johon alus pysähtyy lastaamaan tai purkamaan lastia taikka päästämään matkustajat alukseen tai aluksesta; näin ollen lukuun ei oteta pysähdyksiä, joiden yksinomaisena tarkoituksena on täydentää polttoaine- tai muonavarastoja, vaihtaa miehistö, siirtyä kuivatelakalle tai korjata alusta ja/tai sen laitteita, pysähdyksiä satamaan sen vuoksi, että alus tarvitsee apua tai on merihädässä, satamien ulkopuolella tapahtuvia siirtoja aluksesta toiseen eikä pysähdyksiä, joiden yksinomaisena tarkoituksena on suojautua huonolta säältä tai jotka ovat välttämättömiä etsintä- tai pelastustoimien vuoksi;
c) ’matkalla’ kaikkia aluksen liikkeitä, jotka alkavat käyntisatamasta tai päättyvät käyntisatamaan ja joiden tarkoituksena on matkustajien tai lastin kaupallinen kuljettaminen;
d) ’yhtiöllä’ aluksen omistajaa tai muuta organisaatiota tai henkilöä, kuten liikenteen harjoittajaa tai ilman miehistöä rahdatun aluksen rahtaajaa, jolle aluksen omistaja on siirtänyt vastuun aluksen toiminnoista;
e) ’bruttovetoisuudella’ bruttovetoisuutta, joka on laskettu Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) Lontoossa 23 päivänä kesäkuuta 1969 hyväksymän kansainvälisen aluksenmittausyleissopimuksen liitteen 1 tai sen korvaavan yleissopimuksen vetoisuuden mittaamissääntöjen mukaisesti;
f) ’todentajalla’ oikeushenkilöä, joka suorittaa todentamistoiminnot ja jonka kansallinen akkreditointielin on akkreditoinut asetuksen (EY) N:o 765/2008 ja tämän asetuksen nojalla;
g) ’todentamisella’ toimintoja, jotka todentaja suorittaa sen arvioimiseksi, täyttävätkö yhtiön toimittamat asiakirjat tässä asetuksessa asetetut vaatimukset;
h) ’vaatimustenmukaisuusasiakirjalla’ aluskohtaista todentajan yhtiölle antamaa asiakirjaa, jossa vahvistetaan, että alus on täyttänyt tämän asetuksen vaatimukset tietyllä raportointikaudella;
i) ’muilla merkittävillä tiedoilla’ tietoja, jotka koskevat alusten polttoainekulutuksesta aiheutuvia hiilidioksidipäästöjä, liikennesuoritetta ja energiatehokkuutta ja joiden avulla voidaan analysoida päästöjen kehityssuuntia ja arvioida alusten suoritusta;
j) ’päästökertoimella’ lähdevirran toimintotietoihin liittyvää kasvihuonekaasun keskimääräistä päästömäärää olettaen, että palaessa tapahtuu täydellinen hapettuminen ja muissa kemiallisissa reaktioissa täydellinen muuntuminen;
k) ’epävarmuudella’ muuttujaa, joka liittyy suureen määrittämisen tulokseen ja kuvaa suureeseen kohtuudella liitettävien arvojen hajontaa; epävarmuutta kuvataan prosentuaalisesti keskiarvon ympärillä ilmoitettuna luottamusvälinä, joka kattaa 95 prosenttia havainnoista; epävarmuustarkastelussa otetaan huomioon sekä systemaattiset että satunnaiset vaihtelut ja mahdollinen havaintojakauman epäsymmetrisyys;
l) ’konservatiivisella arviolla’ sitä, että määritellään tietyt oletusarvot sen varmistamiseksi, ettei vuosittaisia päästöjä aliarvioida eikä kuljetun matkan pituutta tai kuljetetun lastin määrää yliarvioida;
m) ’raportointikaudella’ yhtä kalenterivuotta, jonka aikana hiilidioksidipäästöjä on tarkkailtava ja niistä on raportoitava. Jos matka päättyy eri kalenterivuonna kuin se on alkanut, tarkkailu- ja raportointitiedot kirjataan ensimmäiselle kalenterivuodelle;
n) ’kiinnityspaikassa olevalla aluksella’ alusta, joka on turvallisesti kiinnitettynä tai ankkuroituna jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvassa satamassa, kun sitä lastataan, puretaan tai kun se odottaa satamassa, mukaan luettuna aika, jolloin se ei osallistu lastinkäsittelyoperaatioihin;
o) ’jääluokalla’ lippuvaltion toimivaltaisten kansallisten viranomaisten tai tämän valtion hyväksymän organisaation alukselle määrittämää luokkaa, joka osoittaa, että alus on tarkoitettu jäissäkulkuun merellä.
II LUKU
TARKKAILU JA RAPORTOINTI
1 JAKSO
Tarkkailun ja raportoinnin periaatteet ja menetelmät
4 artikla
Tarkkailun ja raportoinnin yleiset periaatteet
1. Yhtiöiden on 8–12 artiklan mukaisesti tarkkailtava kunkin aluksensa asianomaisia muuttujia raportointikaudella ja raportoitava niistä. Niiden on suoritettava tarkkailu ja raportointi kaikissa jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvissa satamissa ja sellaisten matkojen osalta, jotka saapuvat jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvaan satamaan tai lähtevät tällaisesta satamasta.
2. Tarkkailun ja raportoinnin on oltava aukotonta ja katettava polttoaineiden poltosta peräisin olevat hiilidioksidipäästöt aluksen ollessa merellä ja sen ollessa kiinnityspaikassa. Yhtiöiden on toteutettava asianmukaisia toimia tietoaukkojen välttämiseksi raportointikaudella.
3. Tarkkailun ja raportoinnin on oltava johdonmukaista ja ajallisesti vertailukelpoista. Tätä varten yhtiöiden on käytettävä samaa tarkkailumenetelmää ja samoja tietoja, joihin todentaja kuitenkin voi arvionsa perusteella hyväksyä muutoksia ja poikkeuksia.
4. Yhtiöiden on hankittava, kirjattava, yhdistettävä, analysoitava ja dokumentoitava tarkkailutietoja, mukaan lukien olettamat, viitetiedot, päästökertoimet ja toimintotiedot, läpinäkyvällä tavalla, jotta todentajan on mahdollista toistaa hiilidioksidipäästöjen määrittäminen.
5. Yhtiöiden on varmistettava, ettei hiilidioksidipäästöjen määrittäminen ole järjestelmällisesti eikä tietoisesti epätarkkaa. Niiden on tunnistettava mahdolliset epätarkkuuksien lähteet ja vähennettävä niitä.
6. Yhtiöiden on huolehdittava siitä, että tarkkailtavien ja raportoitavien hiilidioksidipäästötietojen totuudenmukaisuudesta annetaan kohtuullinen vakuutus.
7. Yhtiöiden on pyrittävä ottamaan huomioon asetuksen 13 artiklan 3 tai 4 kohdan nojalla annettujen todentamisraporttien sisältämät suositukset suorittamassaan myöhemmässä tarkkailussa ja raportoinnissa.
5 artikla
Hiilidioksidipäästöjen ja muiden merkittävien tietojen tarkkailumenetelmät
1. Edellä 4 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan soveltamiseksi yhtiöiden on määritettävä kunkin aluksensa osalta hiilidioksidipäästöt jollakin liitteessä I esitetyistä menetelmistä ja tarkkailtava muita merkittäviä tietoja liitteessä II annettujen tai sen nojalla hyväksyttyjen sääntöjen mukaisesti.
2. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 23 artiklan mukaisesti liitteessä I esitettyjen menetelmien ja liitteessä II annettujen sääntöjen muuttamiseksi siten, että niissä otetaan huomioon asianomaiset kansainväliset säännöt sekä kansainväliset ja eurooppalaiset vaatimukset. Komissiolle siirretään myös valta antaa delegoituja säädöksiä 23 artiklan mukaisesti liitteiden I ja II muuttamiseksi siten, että niissä esitettyjen tarkkailumenetelmien osia täsmennetään teknologisen ja tieteellisen kehityksen perusteella.
2 JAKSO
Tarkkailusuunnitelma
6 artikla
Tarkkailusuunnitelman sisältö ja toimittaminen
1. Yhtiöiden on viimeistään 31 päivänä elokuuta 2017 toimitettava todentajille tarkkailusuunnitelma, jossa mainitaan, millä menetelmällä ne haluavat tarkkailla kunkin aluksensa hiilidioksidipäästöjä ja muita merkittäviä tietoja ja raportoida niistä.
2. Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, yhtiön on niiden alusten osalta, joihin tätä asetusta sovelletaan ensimmäistä kertaa 31 päivän elokuuta 2017 jälkeen, toimitettava todentajalle tarkkailusuunnitelma ilman aiheetonta viivytystä, kuitenkin viimeistään kaksi kuukautta sen jälkeen, kun asianomainen alus on saapunut jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvaan satamaan.
3. Tarkkailusuunnitelmassa on dokumentoitava aukottomasti ja läpinäkyvästi aluksen tarkkailumenetelmä, ja tarkkailusuunnitelman on sisällettävä vähintään seuraavat osat:
a) aluksen tunnistetiedot ja tyyppi, mukaan lukien aluksen nimi, IMO-tunnistenumero, rekisteröinti- tai kotisatama sekä aluksen omistajan nimi;
b) yhtiön nimi sekä yhteyshenkilön osoite, puhelinnumero ja sähköpostiosoite;
c) kuvaus seuraavista aluksella olevista hiilidioksidipäästölähteistä: pääkoneet, apukoneet, kaasuturbiinit, kattilat ja suojakaasulaitteistot sekä käytetyt polttoainetyypit;
d) kuvaus menettelyistä, järjestelmistä ja vastuista, jotka liittyvät hiilidioksidipäästölähdeluettelon ajantasaistamiseen raportointikaudella;
e) kuvaus menettelyistä, joilla matkaluettelon aukottomuutta tarkkaillaan;
f) kuvaus aluksen polttoainekulutuksen tarkkailumenetelmistä, mukaan lukien
i) kunkin hiilidioksidipäästölähteen polttoainekulutuksen laskemiseen tarkoitettu menetelmä, joka on valittu liitteessä I säädettyjen menetelmien joukosta, mukaan lukien tapauksen mukaan kuvaus käytetyistä mittauslaitteista,
ii) tapauksen mukaan menettelyt tankatun ja tankeissa olevan polttoaineen mittaamiseksi, kuvaus käytetyistä mittauslaitteista sekä menettelyistä mittaustietojen kirjaamiseksi, hakemiseksi, siirtämiseksi ja tallentamiseksi,
iii) tapauksen mukaan tiheyden määrittämiseen valittu menetelmä,
iv) menettely, jolla varmistetaan, että polttoainemittausten kokonaisepävarmuus vastaa tässä asetuksessa asetettuja vaatimuksia; tässä yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan viitattava kansallisiin lakeihin, asiakassopimuksen ehtoihin tai polttoaineen toimittajien tarkkuusstandardeihin;
g) kutakin polttoainetyyppiä koskevat päästökertoimet tai vaihtoehtoisten polttoaineiden tapauksessa päästökertoimien määrittämiseen käytetyt menetelmät, mukaan lukien näytteenottomenetelmä, analyysimenetelmät ja kuvaus käytetyistä laboratorioista, myös mahdollinen kyseisten laboratorioiden ISO 17025 -standardin mukainen akkreditointi;
h) kuvaus menettelyistä, joiden avulla määritetään matkakohtaiset toimintatiedot, mukaan lukien
i) menettelyt, vastuut ja tietolähteet, joiden avulla määritetään ja dokumentoidaan matkan pituus,
ii) tapauksen mukaan menettelyt, vastuut, kaavat ja tietolähteet, joiden avulla määritetään ja dokumentoidaan kuljetettu lasti ja matkustajien lukumäärä,
iii) menettelyt, vastuut, kaavat ja tietolähteet, joiden avulla määritetään ja dokumentoidaan merellä vietetty aika lähtö- ja määräsataman välillä;
i) kuvaus menetelmästä, jonka avulla määritetään korvaavat tiedot tietoaukkojen poistamiseksi;
j) tarkistusasiakirja, johon merkitään kaikki tehtyjä tarkistuksia koskevat tiedot.
4. Tarkkailusuunnitelmaan voidaan sisällyttää myös tietoja, jotka koskevat aluksen jääluokkaa ja/tai menettelyjä, vastuita, kaavoja ja tietolähteitä, joiden avulla määritetään ja dokumentoidaan kuljetun matkan pituus ja merellä vietetty aika navigoitaessa jääolosuhteissa.
5. Yhtiöiden on käytettävä tarkkailusuunnitelmia, jotka perustuvat vakiomuotoisiin asiakirjamalleihin. Kyseiset asiakirjamallit ja niiden yhdenmukaista soveltamista koskevat tekniset säännöt annetaan täytäntöönpanosäädöksillä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
7 artikla
Tarkkailusuunnitelman muuttaminen
1. Yhtiöiden on tarkistettava säännöllisin väliajoin ja vähintään vuosittain, vastaako aluksen tarkkailusuunnitelma aluksen luonnetta ja toimintatapaa ja voidaanko tarkkailumenetelmää parantaa.
2. Yhtiön on muutettava tarkkailusuunnitelmaa missä tahansa seuraavista tilanteista:
a) aluksen yhtiö vaihtuu;
b) uusia hiilidioksidipäästöjä aiheutuu sellaisista uusista päästölähteistä tai sellaisten uusien polttoaineiden käytöstä, joita ei vielä ole sisällytetty tarkkailusuunnitelmaan;
c) tietojen saatavuus on muuttunut uusien mittauslaitteiden, uusien näytteenottomenetelmien tai analysointimenetelmien käytön vuoksi taikka muista syistä, jotka voivat vaikuttaa hiilidioksidipäästöjen määrittämisen tarkkuuteen;
d) sovelletulla tarkkailumenetelmällä saatujen tietojen on havaittu olevan virheellisiä;
e) tarkkailusuunnitelman minkä tahansa osan on havaittu olevan tässä asetuksessa asetettujen vaatimusten vastainen ja yhtiön edellytetään tarkistavan sitä 13 artiklan 1 kohdan nojalla.
3. Yhtiöiden on ilmoitettava todentajille ilman aiheetonta viivytystä kaikista ehdotuksista tarkkailusuunnitelman muuttamiseksi.
4. Tarkkailusuunnitelmaan tämän artiklan 2 kohdan b, c ja d alakohdan nojalla tehdyt muutokset on annettava todentajalle arvioitaviksi 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Todentaja ilmoittaa yhtiölle arvioinnin jälkeen, ovatko kyseiset muutokset vaatimusten mukaisia.
3 JAKSO
Hiilidioksidipäästöjen ja muiden merkittävien tietojen tarkkailu
8 artikla
Toimintojen tarkkailu raportointikauden aikana
Yhtiöiden on 1 päivästä tammikuuta 2018 tarkkailtava 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti arvioidun tarkkailusuunnitelman perusteella kunkin aluksen matka- ja vuosikohtaisia hiilidioksidipäästöjä soveltamalla yhtä niistä hiilidioksidipäästöjen määrittämistä koskevista menetelmistä, jotka on esitetty liitteessä I olevassa B osassa, ja laskemalla hiilidioksidipäästöt liitteessä I olevan A osan mukaisesti.
9 artikla
Matkakohtainen tarkkailu
1. Yhtiöiden on 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti arvioidun tarkkailusuunnitelman perusteella tarkkailtava kunkin aluksen ja kunkin sellaisen matkan osalta, joka saapuu jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvaan satamaan tai lähtee tällaisesta satamasta, liitteessä I olevan A osan ja liitteessä II olevan A osan mukaisesti seuraavia tietoja:
a) lähtö- ja määräsatama, mukaan lukien lähtö- ja saapumispäivä sekä lähtö- ja saapumisaika;
b) kunkin kulutetun polttoainetyypin määrä ja päästökerroin yhteensä;
c) päästetty hiilidioksidi;
d) kuljetun matkan pituus;
e) merellä vietetty aika;
f) kuljetettu lasti;
g) liikennesuorite.
Yhtiöt voivat tarkkailla tarvittaessa myös aluksen jääluokkaa ja jääolosuhteissa tapahtuvaa navigointia koskevia tietoja.
2. Tämän artiklan 1 kohdasta poiketen ja rajoittamatta 10 artiklan soveltamista yhtiö vapautetaan velvoitteesta tarkkailla tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tietoja matkakohtaisesti tietyn aluksen osalta, jos
a) kaikki aluksen raportointikaudella tekemät matkat joko alkavat jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvasta satamasta tai päättyvät tällaiseen satamaan; ja
b) alus tekee aikataulunsa mukaisesti yli 300 matkaa raportointikaudella.
10 artikla
Vuosikohtainen tarkkailu
Yhtiön on 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti arvioidun tarkkailusuunnitelman perusteella tarkkailtava kunkin aluksen ja kunkin kalenterivuoden osalta liitteessä I olevan A osan ja liitteessä II olevan B osan mukaisesti seuraavia muuttujia:
a) kunkin kulutetun polttoainetyypin määrä ja päästökerroin yhteensä;
b) tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvat yhteenlasketut hiilidioksidipäästöt yhteensä;
c) yhteenlasketut hiilidioksidipäästöt kaikista matkoista jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvien satamien välillä;
d) yhteenlasketut hiilidioksidipäästöt kaikista matkoista, jotka ovat lähteneet jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvista satamista;
e) yhteenlasketut hiilidioksidipäästöt kaikista matkoista, jotka ovat saapuneet jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluviin satamiin;
f) hiilidioksidipäästöt, jotka ovat aiheutuneet jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvissa satamissa kiinnityspaikoissa;
g) kuljetun matkan kokonaispituus;
h) merellä vietetty kokonaisaika;
i) liikennesuorite yhteensä;
j) keskimääräinen energiatehokkuus.
Yhtiöt voivat tarkkailla tarvittaessa aluksen jääluokkaa ja jääolosuhteissa tapahtuvaa navigointia koskevia tietoja.
Yhtiöt voivat tarkkailla myös polttoaineen kulutusta ja hiilidioksidipäästöjä eriteltynä muiden tarkkailusuunnitelmassa määriteltyjen kriteerien perusteella.
4 JAKSO
Raportointi
11 artikla
Päästöselvityksen sisältö
1. Yhtiöiden on vuodesta 2019 alkaen viimeistään kunkin vuoden 30 päivänä huhtikuuta toimitettava komissiolle ja asianomaisen lippuvaltion viranomaisille kunkin niiden vastuulla olevan aluksen osalta päästöselvitys, joka kattaa hiilidioksidipäästöt ja muut merkittävät tiedot koko raportointikaudelta ja jonka todentaja on todentanut tyydyttäväksi 13 artiklan mukaisesti.
2. Jos yhtiö vaihtuu, uuden yhtiön on varmistettava, että kukin sen vastuulla oleva alus täyttää tämän asetuksen vaatimukset koko sen raportointikauden osalta, jonka aikana uusi yhtiö otti vastuulleen asianomaisen aluksen.
3. Yhtiöiden on sisällytettävä päästöselvitykseen seuraavat tiedot:
a) aluksen ja yhtiön tunnistetiedot, mukaan lukien
i) aluksen nimi,
ii) IMO-tunnistenumero,
iii) rekisteröinti- tai kotisatama,
iv) aluksen jääluokka, jos se sisältyy tarkkailusuunnitelmaan,
v) aluksen tekninen tehokkuus (tarvittaessa energiatehokkuutta mittaava suunnitteluindeksi (EEDI) tai arvioitu indeksiarvo (EIV) IMOn päätöslauselman MEPC.215 (63) mukaisesti),
vi) aluksen omistajan nimi,
vii) aluksen omistajan osoite ja päätoimipaikka,
viii) yhtiön nimi (jos yhtiö ei ole aluksen omistaja),
ix) yhtiön osoite ja päätoimipaikka (jos yhtiö ei ole aluksen omistaja),
x) yhteyshenkilön osoite, puhelinnumero ja sähköpostiosoite;
b) päästöselvityksen arvioineen todentajan tunnistetiedot;
c) käytetty tarkkailumenetelmä ja siihen liittyvä epävarmuuden taso;
d) edellä olevan 10 artiklan mukaisen muuttujien vuosikohtaisen tarkkailun tulokset.
12 artikla
Päästöselvityksen muoto
1. Päästöselvitys on toimitettava automatisoituja järjestelmiä ja tietojenvaihtomuotoja käyttäen, mukaan lukien sähköiset asiakirjamallit.
2. Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä tietojenvaihtomuotoja koskevat tekniset säännöt, mukaan lukien sähköiset asiakirjamallit. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
III LUKU
TODENTAMINEN JA AKKREDITOINTI
13 artikla
Todentamisen laajuus ja todentamisraportti
1. Todentajan on arvioitava, onko tarkkailusuunnitelma 6 ja 7 artiklassa asetettujen vaatimusten mukainen. Jos todentajan arvioinnissa todetaan, ettei kyseisiä vaatimuksia noudateta, asianomaisen yhtiön on tarkistettava tarkkailusuunnitelmaansa vastaavasti ja toimitettava tarkistettu suunnitelma todentajalle lopullisesti arvioitavaksi ennen raportointikauden alkamista. Yhtiön on sovittava todentajan kanssa tällaisten tarkistusten käyttöön ottamiseksi tarvittavasta määräajasta. Kyseisen määräajan on joka tapauksessa päätyttävä ennen raportointikauden alkua.
2. Todentajan on arvioitava, onko päästöselvitys 8–12 artiklassa ja liitteissä I ja II asetettujen vaatimusten mukainen.
Todentajan on erityisesti arvioitava, onko päästöselvitykseen sisällytetyt hiilidioksidipäästöt ja muut merkittävät tiedot määritetty 8, 9 ja 10 artiklan sekä tarkkailusuunnitelman mukaisesti.
3. Jos todentamisarvioinnissa todetaan todentajalta saadun riittävän varmuuden perusteella, että päästöselvitys ei sisällä olennaisia väärintulkintoja, todentajan on annettava todentamisraportti, jonka mukaan päästöselvitys on todennettu tyydyttäväksi. Todentamisraportissa on mainittava kaikki todentajan työn kannalta merkitykselliset seikat.
4. Jos todentamisarvioinnissa todetaan, että päästöselvitys sisältää väärintulkintoja tai ettei tämän asetuksen vaatimuksia ole noudatettu, todentajan on ilmoitettava tästä yhtiölle kohtuullisessa ajassa. Yhtiön on tällöin korjattava väärintulkinnat tai poikkeamat, jotta todentaminen voidaan saattaa päätökseen ajoissa, ja toimitettava todentajalle tarkistettu päästöselvitys ja kaikki muut todettujen poikkeamien korjaamiseksi tarvittavat tiedot. Todentamisraportissaan todentajan on ilmoitettava, onko yhtiö korjannut todentamisarvioinnin aikana havaitut väärintulkinnat tai poikkeamat. Jos ilmoitettuja väärintulkintoja tai poikkeamia ei ole korjattu ja jos ne johtavat yhdessä tai erikseen olennaisiin väärintulkintoihin, todentajan on annettava todentamisraportti, jossa ilmoitetaan, että päästöselvitys ei ole tämän asetuksen mukainen.
14 artikla
Todentajia koskevat yleiset velvoitteet ja periaatteet
1. Todentajan on oltava asianomaisen aluksen yhtiöstä tai liikenteenharjoittajasta riippumaton ja suoritettava tässä asetuksessa edellytetyt toiminnot yleisen edun nimissä. Tämän vuoksi todentaja tai mikään samaan oikeushenkilöön kuuluva osa ei saa olla asianomaisen aluksen yhtiö tai liikenteenharjoittaja taikka yhtiön omistaja tai näiden omistama taho, eikä todentajalla saa olla yhtiöön suhteita, jotka voisivat vaikuttaa sen riippumattomuuteen ja puolueettomuuteen.
2. Todentaessaan päästöselvitystä ja yhtiön soveltamia tarkkailumenetelmiä todentajan on arvioitava tarkkailujärjestelmien ja raportoitujen hiilidioksidipäästöjä koskevien tietojen luotettavuutta, uskottavuutta ja tarkkuutta, erityisesti
a) polttoainekulutusta matkoilla;
b) raportoituja polttoainekulutustietoja ja niihin liittyviä mittauksia ja laskelmia;
c) päästökertoimien valintaa ja käyttöä;
d) laskelmia, joilla määritetään kokonaishiilidioksidipäästöt;
e) laskelmia, joilla määritetään energiatehokkuus.
3. Todentaja saa ottaa huomioon 12 artiklan mukaisesti toimitetut päästöselvitykset ainoastaan, jos tiedot ovat niin luotettavat ja uskottavat, että niiden perusteella voidaan määrittää hiilidioksidipäästöt kohtuullisella varmuudella, ja edellyttäen, että varmistetaan seuraavaa:
a) raportoidut tiedot ovat johdonmukaiset niiden arvioitujen tietojen kanssa, jotka perustuvat alusten jäljittämistietoihin ja ominaisuuksiin, kuten asennettuun konetehoon;
b) raportoiduissa tiedoissa ei ole epäjohdonmukaisuuksia, erityisesti kun vertaillaan kunkin aluksen vuosittain ostamaa polttoaineen kokonaismäärää ja yhteenlaskettua polttoainekulutusta matkoilla;
c) tiedot on kerätty sovellettavien sääntöjen mukaisesti; ja
d) aluksen asiaankuuluvat kirjaukset ovat täydelliset ja johdonmukaiset.
15 artikla
Todentamismenettelyt
1. Todentajan on kartoitettava riskit, joita tarkkailu- ja raportointiprosessiin voi liittyä, vertailemalla ilmoitettuja hiilidioksidipäästöjä arvioituihin tietoihin, jotka perustuvat alusten jäljittämistietoihin ja ominaisuuksiin, kuten asennettuun konetehoon. Jos merkittäviä poikkeamia havaitaan, todentajan on tehtävä lisäanalyysejä.
2. Todentajan on kartoitettava riskit, joita eri laskentavaiheisiin voi liittyä, tarkistamalla kaikki käytetyt tietolähteet ja menetelmät.
3. Todentajan on otettava huomioon kaikki toimivat riskinhallintamenetelmät, joita yhtiö soveltaa käytettyjen tarkkailumenetelmien tarkkuuteen liittyvän epävarmuustason alentamiseksi.
4. Yhtiön on annettava todentajalle kaikki lisätiedot, joiden avulla tämä kykenee suorittamaan todentamismenettelyt. Todentaja voi tehdä tarkastuksia paikan päällä todentamisprosessin aikana sen määrittämiseksi, ovatko ilmoitetut tiedot luotettavia.
5. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 23 artiklan mukaisesti tässä asetuksessa tarkoitettuihin todentamistoimiin sovellettavien sääntöjen täsmentämiseksi. Näitä säädöksiä antaessaan komissio ottaa huomioon liitteessä III olevassa A osassa esitetyt seikat. Näissä delegoiduissa säädöksissä täsmennettyjen sääntöjen on perustuttava 14 artiklassa säädettyihin todentamista koskeviin periaatteisiin ja asiaa koskeviin kansainvälisesti hyväksyttyihin vaatimuksiin.
16 artikla
Todentajien akkreditointi
1. Kansallinen akkreditointielin akkreditoi asetuksen (EY) N:o 765/2008 nojalla tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluviin tehtäviin todentajan, joka arvioi tarkkailusuunnitelmia ja päästöselvityksiä sekä antaa todentamisraportteja ja vaatimustenmukaisuusasiakirjoja tämän asetuksen mukaisesti.
2. Sikäli kuin tämä asetus ei sisällä erityisiä säännöksiä todentajien akkreditoinnista, sovelletaan asetuksen (EY) N:o 765/2008 asiaa koskevia säännöksiä.
3. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 23 artiklan mukaisesti todentajien akkreditointimenetelmien tarkempaa määrittelyä varten. Näitä säädöksiä antaessaan komissio ottaa huomioon liitteessä III olevassa B osassa esitetyt seikat. Näissä delegoiduissa säädöksissä täsmennettyjen menetelmien on perustuttava 14 artiklassa säädettyihin todentamista koskeviin periaatteisiin ja asiaa koskeviin kansainvälisesti hyväksyttyihin vaatimuksiin.
IV LUKU
VAATIMUSTEN NOUDATTAMINEN JA TIETOJEN JULKAISEMINEN
17 artikla
Vaatimustenmukaisuusasiakirja
1. Jos päästöselvitys täyttää 11–15 artiklassa sekä liitteissä I ja II säädetyt vaatimukset, todentajan on annettava todentamisraportin perusteella vaatimustenmukaisuusasiakirja asianomaiselle alukselle.
2. Vaatimustenmukaisuusasiakirjan on sisällettävä seuraavat tiedot:
a) aluksen tunnistetiedot (nimi, IMO-tunnistenumero ja rekisteröinti- tai kotisatama);
b) aluksen omistajan nimi, osoite sekä päätoimipaikka;
c) todentajan tunnistetiedot;
d) vaatimustenmukaisuusasiakirjan antamispäivä (raportointikausi, jota se koskee, ja voimassaoloaika).
3. Vaatimustenmukaisuusasiakirjat ovat voimassa 18 kuukautta raportointikauden päätyttyä.
4. Todentajan on viipymättä ilmoitettava komissiolle ja lippuvaltion viranomaiselle vaatimustenmukaisuusasiakirjan antamisesta. Todentajan on toimitettava 2 kohdassa tarkoitetut tiedot käyttäen automatisoituja järjestelmiä ja tietojenvaihtomuotoja, mukaan lukien sähköiset asiakirjamallit.
5. Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä tietojenvaihtomuotoja koskevat tekniset säännöt, mukaan lukien sähköiset asiakirjamallit. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
18 artikla
Velvoite säilyttää voimassa olevaa vaatimustenmukaisuusasiakirjaa aluksessa
Raportointikauden päättymistä seuraavan vuoden 30 päivään kesäkuuta mennessä alusten, jotka saapuvat jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvaan satamaan, ovat tällaisessa satamassa tai lähtevät tällaisesta satamasta ja jotka ovat tehneet matkoja kyseisellä raportointikaudella, on säilytettävä aluksessa vaatimustenmukaisuusasiakirjaa.
19 artikla
Tarkkailu- ja raportointivaatimusten noudattaminen sekä tarkastukset
1. Kunkin jäsenvaltion on 21 artiklan 1 kohdan mukaisesti julkaistujen tietojen perusteella toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että sen lipun alla purjehtivat alukset täyttävät 8–12 artiklassa asetetut tarkkailu- ja raportointivaatimukset. Jäsenvaltioiden on pidettävä asianomaiselle alukselle 17 artiklan 4 kohdan mukaisesti annettua vaatimustenmukaisuusasiakirjaa osoituksena kyseisten vaatimusten täyttämisestä.
2. Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että sen lainkäyttövaltaan kuuluvassa satamassa olevien alusten kaikkiin tarkastuksiin, jotka toimitetaan direktiivin 2009/16/EY mukaisesti, kuuluu sen tarkastaminen, että aluksessa säilytetään voimassa olevaa vaatimustenmukaisuusasiakirjaa.
3. Jäsenvaltio voi tarkistaa kunkin sellaisen aluksen osalta, josta ei ole saatavilla 21 artiklan 2 kohdan i ja j alakohdassa tarkoitettuja tietoja aluksen saapuessa asianomaisen jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvaan satamaan, että aluksessa säilytetään voimassa olevaa vaatimustenmukaisuusasiakirjaa.
20 artikla
Seuraamukset, tietojenvaihto ja karkotusmääräys
1. Jäsenvaltioiden on luotava seuraamusjärjestelmä, johon kuuluvia seuraamuksia voidaan määrätä 8–12 artiklassa säädettyjen tarkkailu- ja raportointivelvoitteiden noudattamatta jättämisestä, ja toteutettava tarvittavat toimenpiteet näiden seuraamusten soveltamisen varmistamiseksi. Säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2017 annettava komissiolle tiedoksi nämä säännökset ja ilmoitettava sille viipymättä kaikki myöhemmät muutokset.
2. Jäsenvaltioiden on huolehdittava toimivasta tietojenvaihto- ja yhteistyöjärjestelystä niiden kansallisten viranomaisten välillä, jotka vastaavat tarkkailu- ja raportointivelvoitteiden noudattamisesta, tai tarvittaessa niiden kansallisten viranomaisten välillä, jotka vastaavat seuraamusmenettelyistä. Jäsenvaltion kansalliset seuraamusmenettelyt tiettyä alusta vastaan on annettava tiedoksi komissiolle, Euroopan meriturvallisuusvirastolle (EMSA), muille jäsenvaltioille ja asianomaiselle lippuvaltiolle.
3. Tulosataman jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi antaa aluksille, jotka eivät ole täyttäneet tarkkailu- ja raportointivaatimuksia kahdella tai useammalla perättäisellä raportointikaudella ja joiden osalta vaatimusten noudattamista ei ole onnistuttu varmistamaan muilla täytäntöönpanotoimenpiteillä, karkotusmääräyksen, joka on annettava tiedoksi komissiolle, EMSAlle, muille jäsenvaltioille ja asianomaiselle lippuvaltiolle. Karkotusmääräyksen seurauksena jokaisen jäsenvaltion on kiellettävä asianomaiselta alukselta pääsy satamiinsa, kunnes yhtiö täyttää tarkkailu- ja raportointivelvoitteet 11 ja 18 artiklan mukaisesti. Mainittujen velvoitteiden noudattaminen vahvistetaan antamalla voimassa oleva vaatimustenmukaisuusasiakirja tiedoksi sille toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle, joka antoi karkotusmääräyksen. Tämän kohdan säännökset eivät rajoita merihädässä olevien alusten tapauksessa sovellettavien kansainvälisten merenkulkua koskevien sääntöjen soveltamista.
4. Aluksen omistajalla tai liikenteenharjoittajalla tai niiden jäsenvaltioon sijoittautuneella edustajalla on oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin tuomioistuimessa muutoksen hakemiseksi karkotusmääräykseen, ja tulosataman jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava niille tästä asianmukaisesti. Jäsenvaltioiden on laadittava ja ylläpidettävä sopivia menettelyjä tätä varten.
5. Jäsenvaltio, jolla ei ole merisatamia alueellaan ja joka on sulkenut kansallisen alusrekisterinsä tai jonka lipun alla ei purjehdi tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia aluksia, ja niin kauan kuin sen lipun alla ei purjehdi tällaisia aluksia, voi poiketa tämän artiklan säännöksistä. Jäsenvaltion, joka aikoo käyttää tätä poikkeusta, on ilmoitettava siitä komissiolle viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2015. Kaikista myöhemmistä muutoksista on myös toimitettava tieto komissiolle.
21 artikla
Tietojen julkaiseminen ja komission kertomus
1. Komissio julkaisee vuosittain viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 11 artiklan mukaisesti tiedot raportoiduista hiilidioksidipäästöistä samoin kuin tämän artiklan 2 kohdassa säädetyt tiedot.
2. Komissio sisällyttää julkaistaviin tietoihin seuraavat:
a) aluksen tunnistetiedot (nimi, IMO-tunnistenumero ja rekisteröinti- tai kotisatama);
b) aluksen tekninen suorituskyky (tarvittaessa energiatehokkuutta mittaava suunnitteluindeksi (EEDI) tai arvioitu indeksiarvo (EIV));
c) vuosittaiset hiilidioksidipäästöt;
d) vuosittainen kokonaispolttoainekulutus matkoilla;
e) keskimääräinen vuosittainen polttoainekulutus ja keskimääräiset vuosittaiset hiilidioksidipäästöt kuljettua pituutta kohden matkoilla;
f) keskimääräinen vuosittainen polttoainekulutus ja keskimääräiset vuosittaiset hiilidioksidipäästöt kuljetun matkan pituutta ja kuljetettua lastia kohden matkoilla;
g) vuosittainen merellä vietetty kokonaisaika matkoilla;
h) sovellettu tarkkailumenetelmä;
i) vaatimustenmukaisuusasiakirjan antamispäivä ja voimassaolon päättymispäivä;
j) päästöselvityksen arvioineen todentajan tunnistetiedot;
k) kaikki muut tiedot, joita tarkkaillaan ja joista raportoidaan vapaaehtoisesti 10 artiklan mukaisesti.
3. Jos erityisistä olosuhteista johtuen jonkin 2 kohdan mukaisten yhdistettyjen tietojen sellaisen ryhmän julkaiseminen, joka ei liity hiilidioksidipäästöihin, poikkeuksellisesti heikentäisi sellaisen kaupallisen edun suojaa, jota on suojattava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1367/2006 ( 1 ) mukaisen tietojen ilmaisemista edellyttävän yleisen edun ylittävänä oikeutettuna taloudellisena etuna, tällaisen edun suojaamiseksi on yhtiön pyynnöstä sovellettava kyseisten tietojen osalta eri aggregointitasoa. Ellei eri aggregointitason soveltaminen ole mahdollista, komissio ei julkaise tietoja.
4. Komissio julkaisee vuosittain kertomuksen meriliikenteen hiilidioksidipäästöistä ja muista merkittävistä tiedoista, mukaan lukien yhdistetyt ja perustellut tulokset, jotta ne voidaan saattaa suuren yleisön tietoon ja jotta meriliikenteen hiilidioksidipäästöjä ja energiatehokkuutta voidaan arvioida alusten koon, tyypin, toiminnan tai muiden merkityksellisiksi katsottujen luokkien mukaan.
5. Komissio arvioi joka toinen vuosi meriliikennealan yleistä vaikutusta maapallon ilmastoon, myös vaikutusta, joka aiheutuu muista kuin hiilidioksidiin liittyvistä päästöistä tai ilmiöistä.
6. EMSA avustaa säädettyjen tehtäviensä puitteissa komissiota tämän asetuksen tämän artiklan sekä 12 ja 17 artiklan täytäntöönpanossa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1406/2002 ( 2 ) mukaisesti.
V LUKU
KANSAINVÄLINEN YHTEISTYÖ
22 artikla
Kansainvälinen yhteistyö
1. Komissio tiedottaa säännöllisin väliajoin IMOlle ja muille kansainvälisille elimille, joita asia koskee, tämän asetuksen täytäntöönpanosta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perussopimuksissa määrättyjä toimivallan jakautumista tai päätöksentekomenettelyjä.
2. Komissio ja tarvittaessa jäsenvaltiot vaihtavat kolmansien maiden kanssa teknisiä tietoja erityisesti tarkkailumenetelmien kehittämisestä, raportoinnin järjestämisestä ja päästöselvitysten todentamisesta.
3. Jos kasvihuonekaasupäästöjen maailmanlaajuisesta tarkkailu-, raportointi- ja todentamisjärjestelmästä tai maailmanlaajuisista toimenpiteistä meriliikenteen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi päästään kansainvälisellä tasolla yhteisymmärrykseen, komissio tarkastelee tätä asetusta uudelleen ja ehdottaa siihen tarvittaessa muutoksia varmistaakseen yhdenmukaisuuden kyseisen kansainvälisen yhteisymmärryksen kanssa.
VI LUKU
DELEGOITU VALTA, TÄYTÄNTÖÖNPANOVALTA JA LOPPUSÄÄNNÖKSET
23 artikla
Siirretyn säädösvallan käyttäminen
1. Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset. On erityisen tärkeää, että komissio ennen näiden delegoitujen säädösten hyväksymistä noudattaa tavanomaista käytäntöään ja toteuttaa asianmukaiset asiantuntijatason kuulemiset, myös kansallisella tasolla.
2. Siirretään komissiolle 1 päivästä heinäkuuta 2015 viiden vuoden ajaksi 5 artiklan 2 kohdassa, 15 artiklan 5 kohdassa ja 16 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.
3. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 5 artiklan 2 kohdassa, 15 artiklan 5 kohdassa ja 16 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.
4. Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.
5. Edellä 5 artiklan 2 kohdan, 15 artiklan 5 kohdan ja 16 artiklan 3 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.
24 artikla
Komiteamenettely
1. Komissiota avustaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/2013 ( 3 ) 26 artiklalla perustettu komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.
2. Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa. Jos komitea ei anna lausuntoa, komissio ei hyväksy ehdotusta täytäntöönpanosäädökseksi, ja tuolloin sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklan 4 kohdan kolmatta alakohtaa.
25 artikla
Direktiivin 2009/16/EY muuttaminen
Lisätään direktiivin 2009/16/EY liitteessä IV olevaan luetteloon kohta seuraavasti:
”50. Meriliikenteen hiilidioksidipäästöjen tarkkailusta, raportoinnista ja todentamisesta sekä direktiivin 2009/16/EY muuttamisesta 29 päivänä huhtikuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/757 ( *1 ) nojalla annettu vaatimustenmukaisuusasiakirja.
26 artikla
Voimaantulo
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2015.
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.
LIITE I
Menetelmät hiilidioksidipäästöjen tarkkailemiseksi
A. HIILIDIOKSIDIPÄÄSTÖJEN LASKEMINEN (9 ARTIKLA)
Hiilidioksidipäästöjen laskemiseksi yhtiöiden on sovellettava seuraavaa kaavaa:
Polttoainekulutus × päästökerroin
Polttoainekulutuksen on katettava pääkoneiden, apukoneiden, kaasuturbiinien, kattiloiden ja suojakaasulaitteiston kuluttama polttoaine.
Polttoainekulutus aluksen kiinnityspaikassa satamassa lasketaan erikseen.
Aluksella käytettävien polttoaineiden päästökertoimia varten sovelletaan seuraavia oletusarvoja:
|
Polttoainetyyppi |
Viittaus |
Päästökerroin (t-CO2/t-polttoaine) |
|
1 Diesel/kaasuöljy |
ISO 8217 Laadusta DMX laatuun DMB |
3,206 |
|
2 Kevyt polttoöljy (LFO) |
ISO 8217 Laadusta RMA laatuun RMD |
3,151 |
|
3 Raskas polttoöljy (HFO) |
ISO 8217 Laadusta RME laatuun RMK |
3,114 |
|
4 Nestekaasu (LPG) |
Propaani |
3,000 |
|
Butaani |
3,030 |
|
|
5 Nesteytetty maakaasu (LNG) |
|
2,750 |
|
6 Metanoli |
|
1,375 |
|
7 Etanoli |
|
1,913 |
Biopolttoaineisiin, vaihtoehtoisiin muihin kuin fossiilisiin polttoaineisiin ja muihin polttoaineisiin, joita varten ei ole määritetty oletusarvoja, sovelletaan asianmukaisia päästökertoimia.
B. MENETELMÄT HIILIDIOKSIDIPÄÄSTÖJEN MÄÄRITTÄMISEKSI
Yhtiön on täsmennettävä tarkkailusuunnitelmassa, millä tarkkailumenetelmällä kunkin sen vastuulla olevan aluksen polttoainekulutus lasketaan, ja varmistettava, että valittua menetelmää sovelletaan järjestelmällisesti.
Matkakohtainen tosiasiallinen polttoainekulutus on laskettava yhdellä seuraavista menetelmistä:
a) omaan käyttöön tarkoitettujen polttoaineiden luovutustodistukset ja polttoainetankkien lukemien säännöllinen mittaus;
b) omaan käyttöön tarkoitettujen polttoaineiden tankkien tarkkailu aluksella;
c) virtausmittarien käyttö asianomaisissa polttoprosesseissa;
d) suorat hiilidioksidipäästömittaukset.
Mitä tahansa näiden menetelmien yhdistelmää, jonka todentaja on arvioinut, voidaan käyttää, jos se parantaa mittauksen yleistä tarkkuutta.
1. Menetelmä A: Omaan käyttöön tarkoitettujen polttoaineiden luovutustodistukset ja polttoainetankkien lukemien säännöllinen mittaus
Tämä menetelmä perustuu polttoaineen määrään ja tyyppiin, jotka on määritetty aluksen omaan käyttöön tarkoitettujen polttoaineiden luovutustodistuksessa. Lisäksi tehdään säännöllisiä polttoainetankkien tarkastuksia mittaamalla tankin lukemat. Kauden kokonaispolttoainekulutus saadaan seuraavasti: kauden alussa käytettävissä oleva polttoaine, johon lisätään toimitukset ja josta vähennetään kauden lopulla käytettävissä oleva polttoaine sekä kauden alun ja lopun välillä tyhjennetty polttoaine.
Yksi kausi kattaa kahden käyntisataman välisen ajan tai satamassa vietetyn ajan. Kauden aikana käytetyn polttoaineen osalta on täsmennettävä polttoaineen tyyppi ja rikkipitoisuus.
Tätä menetelmää ei sovelleta, jos aluksessa ei ole saatavilla omaan käyttöön tarkoitettujen polttoaineiden luovutustodistusta, erityisesti, jos lastia käytetään polttoaineena, kuten esimerkiksi nesteytettyä maakaasua höyrystyneenä.
Marpol-yleissopimuksen liitteen VI voimassa olevien määräysten mukaan omaan käyttöön tarkoitettujen polttoaineiden luovutustodistus on pakollinen, ja asiaa koskeva kirjanpito on säilytettävä aluksessa kolmen vuoden ajan omaan käyttöön tarkoitettujen polttoaineiden toimituksen jälkeen siten, että se on helposti saatavilla. Aluksella tehtävät polttoainetankkien säännölliset tarkastukset perustuvat polttoainetankin lukemien mittaamiseen. Tässä yhteydessä käytetään polttoainetankkikohtaisia tankkitaulukoita tilavuuden määrittämiseksi polttoainetankin lukemien mittaamishetkellä. Omaan käyttöön tarkoitettujen polttoaineiden luovutustodistukseen liittyvä epävarmuus on täsmennettävä tarkkailusuunnitelmassa. Polttoainetankin lukemat on mitattava asianmukaisilla menetelmillä, kuten automatisoiduilla järjestelmillä, luotauksella ja syvyyttä mittaavilla nauhoilla. Tankin luotausmenetelmä ja siihen liittyvä epävarmuus on täsmennettävä tarkkailusuunnitelmassa.
Jos tankatun tai tankkeihin jäävän polttoaineen määrä määritetään tilavuusyksiköinä ja ilmaistaan litroina, yhtiön on muunnettava tämä tilavuusmäärä massayksiköksi käyttäen tosiasiallisia tiheysarvoja. Yhtiön on määritettävä tosiasiallinen tiheys käyttäen jompaakumpaa seuraavista:
a) aluksella olevat mittausjärjestelmät
b) tiheys, jonka polttoaineen toimittaja mittaa tankkauksen yhteydessä ja joka kirjataan polttoainelaskuun tai luovutustodistukseen
c) tiheys, joka on mitattu hyväksytyn polttoaineentestauslaboratorion suorittamassa testianalyysissä, mikäli tällainen laboratorio on käytettävissä.
Tosiasiallinen tiheys ilmaistaan kilogrammoina litraa kohden ja määritetään määrätyssä lämpötilassa tietyssä mittausmenetelmässä. Jos tosiasiallisia tiheysarvoja ei ole käytettävissä, asianomaiseen polttoainetyyppiin on sovellettava todentajan arvioimaa vakiotiheyskerrointa.
2. Menetelmä B: Omaan käyttöön tarkoitettujen polttoaineiden tankkien tarkkailu aluksella
Tämä menetelmä perustuu polttoainetankin lukemien mittaamiseen aluksella kaikista polttoainetankeista. Tankkien lukemat mitataan päivittäin, kun alus on merellä, ja joka kerta aluksen tankkien täyttämisen ja tyhjentämisen yhteydessä.
Polttoainekulutus koko kauden aikana saadaan polttoainetankin tason kumulatiivisista vaihteluista kahden mittauksen välillä.
Kaudella tarkoitetaan kahden satamakäynnin välistä aikaa tai satamassa vietettyä aikaa. Kauden aikana käytetyn polttoaineen osalta on täsmennettävä polttoaineen tyyppi ja rikkipitoisuus.
Polttoainetankin lukemat on mitattava asianmukaisilla menetelmillä, kuten automatisoiduilla järjestelmillä, luotauksella ja syvyyttä mittaavilla nauhoilla. Tankin luotausmenetelmä ja siihen liittyvä epävarmuus on täsmennettävä tarkkailusuunnitelmassa.
Jos tankatun tai tankkeihin jäävän polttoaineen määrä määritetään tilavuusyksiköinä ja ilmaistaan litroina, yhtiön on muunnettava tämä tilavuusmäärä massayksiköksi käyttäen tosiasiallisia tiheysarvoja. Yhtiön on määritettävä tosiasiallinen tiheys käyttäen jompaakumpaa seuraavista:
a) aluksella olevat mittausjärjestelmät;
b) tiheys, jonka polttoaineen toimittaja mittaa tankkauksen yhteydessä ja joka kirjataan polttoainelaskuun tai luovutustodistukseen;
c) tiheys, joka on mitattu hyväksytyn polttoaineentestauslaboratorion suorittamassa testianalyysissä, mikäli tällainen laboratorio on käytettävissä.
Tosiasiallinen tiheys ilmaistaan kilogrammoina litraa kohden ja määritetään määrätyssä lämpötilassa tietyssä mittausmenetelmässä. Jos tosiasiallisia tiheysarvoja ei ole käytettävissä, asianomaiseen polttoainetyyppiin on sovellettava todentajan arvioimaa vakiotiheyskerrointa.
3. Menetelmä C: Virtausmittarien käyttö sovellettavissa polttoprosesseissa
Tämä menetelmä perustuu aluksella mitattaviin polttoainevirtauksiin. Kaikki asianmukaisiin hiilidioksidipäästölähteisiin liittyvien virtausmittareiden tiedot yhdistetään, jotta voidaan määrittää kokonaispolttoainekulutus tietyllä kaudella.
Kaudella tarkoitetaan kahden satamakäynnin välistä aikaa tai satamassa vietettyä aikaa. Kauden aikana käytetyn polttoaineen osalta on tarkkailtava polttoaineen tyyppiä ja rikkipitoisuutta.
Sovelletut kalibrointimenetelmät ja käytettyihin virtausmittareihin liittyvä epävarmuus on täsmennettävä tarkkailusuunnitelmassa.
Jos kulutetun polttoaineen määrä määritetään tilavuusyksiköinä ja ilmaistaan litroina, yhtiön on muunnettava tämä tilavuusmäärä massayksiköksi käyttäen tosiasiallisia tiheysarvoja. Yhtiön on määritettävä tosiasiallinen tiheys käyttäen jompaakumpaa seuraavista:
a) aluksella olevat mittausjärjestelmät
b) tiheys, jonka polttoaineen toimittaja mittaa tankkauksen yhteydessä ja joka kirjataan polttoainelaskuun tai luovutustodistukseen
c) tiheys, joka on mitattu hyväksytyn polttoaineentestauslaboratorion suorittamassa testianalyysissä, mikäli tällainen laboratorio on käytettävissä.
Tosiasiallinen tiheys ilmaistaan kilogrammoina litraa kohden ja määritetään määrätyssä lämpötilassa tietyssä mittausmenetelmässä. Jos tosiasiallisia tiheysarvoja ei ole käytettävissä, asianomaiseen polttoainetyyppiin on sovellettava todentajan arvioimaa vakiotiheyskerrointa.
4. Menetelmä D: Suorat hiilidioksidipäästömittaukset
Suoria hiilidioksidipäästömittauksia voidaan soveltaa matkoihin ja hiilidioksidipäästöihin, jotka aiheutuvat jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvissa satamissa. Hiilidioksidipäästöjen on katettava pääkoneista, apukoneista, kaasuturbiineista, kattiloista ja suojakaasulaitteistosta vapautuva hiilidioksidi. Niiden alusten osalta, joiden raportointi perustuu tähän menetelmään, polttoainekulutus lasketaan mitattujen hiilidioksidipäästöjen ja asianomaisiin polttoaineisiin sovellettavan päästökertoimen perusteella.
Tämä menetelmä perustuu hiilidioksidipäästöjen virtausten määrittämiseen poistokaasupiipuissa (savupiiput) kertomalla poistokaasun hiilidioksidipitoisuus poistokaasun virtauksella.
Sovellettu kalibrointimenetelmä ja käytettyihin laitteisiin liittyvä epävarmuus on täsmennettävä tarkkailusuunnitelmassa.
LIITE II
Muiden merkittävien tietojen tarkkailu
A. MATKAKOHTAINEN TARKKAILU (9 ARTIKLA)
1. Muiden merkittävien tietojen tarkkailemiseksi matkakohtaisesti (9 artiklan 1 kohta) yhtiöiden on noudatettava seuraavia sääntöjä:
a) ►M1 kiinnityspaikasta lähdön ja kiinnityspaikkaan saapumisen päivämäärä ja kellonaika ilmoitetaan Greenwichin yleisajassa (GMT/UTC). ◄ Merellä vietetty aika lasketaan satamasta lähtemistä ja satamaan saapumista koskevien tietojen perusteella ilman ankkuroitumisaikaa;
b) kuljetun matkan pituus voi olla kaikkein suorimman väylän pituus lähtö- ja määräsataman välillä tai tosiasiassa kuljetun matkan pituus. Jos käytetään kaikkein suorimman väylän pituutta lähtö- ja määräsataman välillä, olisi sovellettava konservatiivisen arvion mukaista korjauskerrointa sen varmistamiseksi, että kuljetun matkan pituutta ei aliarvioida merkittävästi. Tarkkailusuunnitelmassa on täsmennettävä, miten matkan pituus lasketaan ja tarvittaessa mitä korjauskerrointa käytetään. ►M1 Kuljetun matkan pituus on määritettävä lähtösataman kiinnityspaikasta määräsataman kiinnityspaikkaan ja se on ilmaistava meripeninkulmina; ◄
c) liikennesuorite määritetään kertomalla kuljettu matka kuljetetun lastin määrällä.
d) matkustaja-alusten kuljettama lasti ilmaistaan matkustajien lukumääränä. Kaikkien muiden alusluokkien kuljettaman lastin määrä ilmaistaan tarpeen mukaan joko metrisinä tonneina tai standardikuutiometreinä lastia;
e) ►M1 ro-ro-alusten osalta kuljetettu lasti määritellään aluksella olevan lastin painona, joka määritetään tosiasiallisena painona tai lastiyksiköiden (kuorma-autojen, henkilöautojen jne.) tai rahtimetrien lukumääränä kerrottuna niiden painon oletusarvolla. ◄
Tätä asetusta sovellettaessa ’ro-ro-aluksella’ tarkoitetaan alusta, joka on suunniteltu kuljettamaan ro-ro-kuljetusyksiköitä tai jossa on ro-ro-lastitilat;
f) konttialusten osalta lasti määritellään tonneina ilmaistuna lastin kokonaispainona tai, jos se ei ole mahdollista, twenty foot equivalent units (TEU) -yksiköiden määränä kerrottuna niiden painon oletusarvolla. Jos konttialuksen kuljettama lasti on määritelty sovellettavien IMOn sääntöjen tai ihmishengen turvallisuudesta merellä tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen (SOLAS) mukaisten välineiden mukaisesti, kyseisen määritelmän katsotaan olevan tämän asetuksen mukainen.
Tätä asetusta sovellettaessa ’konttialuksella’ tarkoitetaan alusta, joka on suunniteltu yksinomaan kuljettamaan kontteja lastiruumissa ja kannella;
g) muiden alusluokkien kuin matkustaja-alusten, ro-ro-alusten ja konttialusten kuljettaman lastin määrittämisessä on voitava ottaa tarpeen mukaan huomioon kuljetetun lastin paino ja määrä sekä kuljetettujen matkustajien lukumäärä. Kyseisiin luokkiin kuuluvat muun muassa säiliöalukset, irtolastialukset, kappaletavara-alukset, jäähdytysalukset, ajoneuvojenkuljetusalukset ja yhdistelmäalukset.
2. Jotta voidaan varmistaa 1 kohdan g alakohdan täytäntöönpanon yhdenmukaiset edellytykset, komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksillä tekniset säännöt, joissa eritellään kyseissä alakohdassa tarkoitettuihin muihin alusluokkiin sovellettavat parametrit.
Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2016.
Komissio voi tarvittaessa tarkistaa 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettuja parametreja täytäntöönpanosäädöksillä. Komissio tarkistaa tarvittaessa näitä parametreja myös tähän liitteeseen 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti tehtyjen muutosten huomioon ottamiseksi. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
3. Yhtiöt voivat 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja sääntöjä noudattaessaan lisätä halutessaan myös erityisiä tietoja, jotka koskevat aluksen jääluokkaa ja navigointia jääolosuhteissa.
B. VUOSIKOHTAINEN TARKKAILU (10 ARTIKLA)
Muiden merkittävien tietojen tarkkailemiseksi vuosikohtaisesti yhtiöiden on noudatettava seuraavia sääntöjä:
Asetuksen 10 artiklan mukaisesti tarkkailtavat arvot on määritettävä yhdistämällä asiaa koskevat matkakohtaiset tiedot.
Keskimääräistä energiatehokkuutta tarkkaillaan käyttämällä vähintään neljää indikaattoria: matkakohtainen polttoainekulutus, liikennesuoritekohtainen polttoainekulutus, matkakohtaiset hiilidioksidipäästöt ja liikennesuoritekohtaiset hiilidioksidipäästöt. Indikaattorit lasketaan seuraavasti:
Polttoainekulutus kuljettua matkaa kohden = vuosittainen kokonaispolttoainekulutus/kuljettu kokonaismatka
Polttoainekulutus liikennesuoritetta kohden = vuosittainen kokonaispolttoainekulutus/kokonaisliikennesuorite
Hiilidioksidipäästöt kuljettua matkaa kohden = vuosittaiset kokonaishiilidioksidipäästöt/kuljettu kokonaismatka
Hiilidioksidipäästöt liikennesuoritetta kohden = vuosittaiset kokonaishiilidioksidipäästöt/kokonaisliikennesuorite
Yhtiöt voivat näitä sääntöjä noudattaessaan lisätä halutessaan myös erityisiä tietoja, jotka koskevat aluksen jääluokkaa ja navigointia jääolosuhteissa sekä muita kulutettuun polttoaineeseen ja hiilidioksidipäästöihin liittyviä tietoja eriteltynä muiden tarkkailusuunnitelmassa määriteltyjen kriteerien perusteella.
LIITE III
Edellä 15 ja 16 artiklassa tarkoitetuissa delegoiduissa säädöksissä huomioon otetut seikat
A. TODENTAMISMENETTELYT
— Todentajien pätevyys;
— asiakirjat, jotka yhtiöiden on toimitettava todentajille;
— todentajien suorittama riskinarviointi;
— tarkkailusuunnitelman vaatimustenmukaisuuden arviointi;
— päästöselvityksen todentaminen;
— oleellisuustaso;
— todentajien kohtuullinen varmuus;
— väärintulkinnat ja poikkeamat;
— todentamisraportin sisältö;
— parannussuositukset;
— yhtiöiden, todentajien ja komission välinen viestintä.
B. TODENTAJIEN AKKREDITOINTI
— Miten merenkulkualan akkreditointia haetaan;
— miten kansalliset akkreditointielimet arvioivat todentajia akkreditointitodistuksen myöntämistä varten;
— miten kansalliset akkreditointielimet huolehtivat tarvittavasta valvonnasta akkreditoinnin jatkumisen vahvistamiseksi;
— vaatimukset, jotka kansallisten akkreditointielinten on täytettävä, jotta niillä on toimivalta myöntää akkreditointi merenkulkualan todentajille, mukaan lukien yhdenmukaistetut standardit.
( 1 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1367/2006, annettu 6 päivänä syyskuuta 2006, tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin (EUVL L 264, 25.9.2006, s. 13).
( 2 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1406/2002, annettu 27 päivänä kesäkuuta 2002, Euroopan meriturvallisuusviraston perustamisesta (EYVL L 208, 5.8.2002, s. 1).
( 3 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 525/2013, annettu 21 päivänä toukokuuta 2013, järjestelmästä kasvihuonekaasupäästöjen seuraamiseksi ja niistä raportoimiseksi sekä muista ilmastonmuutosta koskevista tiedoista raportoimiseksi kansallisella ja unionin tasolla sekä päätöksen N:o 280/2004/EY kumoamisesta (EUVL L 165, 18.6.2013, s. 13).
( *1 ) EUVL L 123, 19.5.2015, s. 55”.