02014L0041 — FI — 13.03.2022 — 001.001
Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentoinnin apuväline eikä sillä ole oikeudellista vaikutusta. Unionin toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä. Säädösten todistusvoimaiset versiot on johdanto-osineen julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ne ovat saatavana EUR-Lexissä. Näihin virallisiin teksteihin pääsee suoraan tästä asiakirjasta siihen upotettujen linkkien kautta.
Muutettu:
Oikaistu:
▼B
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2014/41/EU,
annettu 3 päivänä huhtikuuta 2014,
rikosasioita koskevasta eurooppalaisesta tutkintamääräyksestä
I LUKU
EUROOPPALAINEN TUTKINTAMÄÄRÄYS
1 artikla
Eurooppalainen tutkintamääräys ja velvollisuus panna se täytäntöön
1.
Eurooppalainen tutkintamääräys on jäsenvaltion, jäljempänä ’määräyksen antanut valtio’, oikeusviranomaisen antama tai vahvistama oikeudellinen päätös, jonka tarkoituksena on, että toisessa jäsenvaltiossa, jäljempänä ’täytäntöönpanovaltio’, suoritetaan yksi tai useampi yksittäinen tutkintatoimenpide tarkoituksin hankkia todisteita tämän direktiivin mukaisesti.
Eurooppalainen tutkintamääräys voidaan antaa myös sellaisten todisteiden hankkimiseksi, jotka jo ovat täytäntöönpanovaltion toimivaltaisten viranomaisten hallussa.
2.
Jäsenvaltioiden on pantava eurooppalainen tutkintamääräys täytäntöön vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen pohjalta ja tämän direktiivin mukaisesti.
3.
Epäilty tai syytettynä oleva henkilö tai tällaisen henkilön puolesta toimiva lakimies voi pyytää eurooppalaisen tutkintamääräyksen antamista sovellettavien puolustautumista koskevien oikeuksien puitteissa ja kansallisen rikosoikeudellisen menettelyn mukaisesti.
4.
Tällä direktiivillä ei muuteta velvoitetta kunnioittaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa esitettyjä perusoikeuksia ja oikeusperiaatteita, mukaan luettuna rikosoikeudellisen menettelyn kohteena olevien henkilöiden oikeus puolustukseen, ja oikeusviranomaisille tältä osin kuuluvat velvoitteet säilyvät muuttumattomina.
2 artikla
Määritelmät
Tässä direktiivissä sovelletaan seuraavia määritelmiä:
a)
’määräyksen antavalla valtiolla’ tarkoitetaan jäsenvaltiota, jossa eurooppalainen tutkintamääräys annetaan tai on annettu;
b)
’täytäntöönpanovaltiolla’ tarkoitetaan eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöön panevaa jäsenvaltiota, jossa tutkintatoimenpide on määrä suorittaa;
c)
’määräyksen antavalla viranomaisella’ tarkoitetaan
i)
kyseessä olevassa asiassa toimivaltaista tuomaria, tuomioistuinta, tutkintatuomaria tai yleistä syyttäjää; tai
ii)
mitä tahansa muuta määräyksen antavan valtion määrittelemää toimivaltaista viranomaista, joka kyseessä olevassa tapauksessa toimii tutkintaviranomaisena rikosoikeudellisessa menettelyssä ja jolla on kansallisen lainsäädännön mukaisesti toimivalta antaa todisteiden hankkimista koskeva määräys. Määräyksen antavan valtion tuomarin, tuomioistuimen, tutkintatuomarin tai yleisen syyttäjän on lisäksi vahvistettava eurooppalainen tutkintamääräys, ennen kuin se toimitetaan täytäntöönpanoviranomaiselle, sen jälkeen kun on ensin tutkittu sen vastaavan tämän direktiivin mukaisia eurooppalaisten tutkintamääräyksen antamista koskevia, erityisesti 6 artiklan 1 kohdassa säädettyjä edellytyksiä. Jos oikeusviranomainen on vahvistanut eurooppalaisen tutkintamääräyksen, tuota viranomaista voidaan pitää eurooppalaisen tutkintamääräyksen toimittamista varten myös määräyksen antaneena viranomaisena.
d)
’täytäntöönpanoviranomaisella’ tarkoitetaan viranomaista, jolla on toimivalta tunnustaa eurooppalainen tutkintamääräys ja varmistaa sen täytäntöönpano tämän direktiivin ja vastaavassa kansallisessa tapauksessa sovellettavien menettelyjen mukaisesti. Tällaiset menettelyt saattavat edellyttää täytäntöönpanovaltion tuomioistuimen lupaa, jos sen kansallisessa lainsäädännössä niin säädetään.
3 artikla
Eurooppalaisen tutkintamääräyksen soveltamisala
Eurooppalaista tutkintamääräystä sovelletaan kaikkiin tutkintatoimenpiteisiin, lukuun ottamatta yhteisen tutkintaryhmän perustamista ja todisteiden hankkimista tuollaisessa ryhmässä keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tehdyn yleissopimuksen (
1
), jäljempänä ’yleissopimus’, 13 artiklan ja neuvoston puitepäätöksen 2002/465/YOS (
2
) mukaisesti, paitsi yleissopimuksen 13 artiklan 8 kohdan ja puitepäätöksen 1 artiklan 8 kohdan soveltamista varten.
4 artikla
Menettelytyypit, joita varten eurooppalainen tutkintamääräys voidaan antaa
Eurooppalainen tutkintamääräys voidaan antaa seuraavien osalta:
a)
rikosoikeudelliset menettelyt, jotka oikeusviranomainen on pannut vireille tai jotka voidaan saattaa oikeusviranomaisessa vireille määräyksen antaneen valtion lainsäädännön mukaisen rikoksen johdosta;
b)
menettelyt, jotka hallintoviranomaiset ovat panneet vireille sellaisten tekojen osalta, jotka ovat määräyksen antavan valtion lainsäädännön mukaan rangaistavia sillä perusteella, että ne ovat lain säännöksiin kohdistuvia rikkomuksia, ja joiden osalta asiaa koskeva päätös voi johtaa menettelyyn erityisesti rikosasioissa tuomiovaltaisessa tuomioistuimessa;
c)
menettelyt, jonka oikeusviranomaiset ovat panneet vireille sellaisten tekojen osalta, jotka ovat määräyksen antavan valtion kansallisen lainsäädännön mukaan rangaistavia sillä perusteella, että ne ovat lain säännöksiin kohdistuvia rikkomuksia, ja joiden osalta asiaa koskeva päätös voi johtaa menettelyyn erityisesti rikosasioissa tuomiovaltaisessa tuomioistuimessa; ja
d)
edellä a, b ja c alakohdassa tarkoitettujen, sellaisia rikoksia tai rikkomuksia koskevien menettelyjen yhteydessä, joista oikeushenkilön voidaan katsoa olevan vastuussa tai jonka johdosta sille voidaan määrätä rangaistus määräyksen antavassa valtiossa.
5 artikla
Eurooppalaisen tutkintamääräyksen sisältö ja muoto
1.
Määräyksen antavan viranomaisen on täytettävä ja allekirjoitettava liitteessä A olevassa lomakkeessa esitetty eurooppalainen tutkintamääräys sekä todistettava sen sisältö oikeaksi ja asianmukaiseksi.
Eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä on oltava erityisesti seuraavat tiedot:
a)
määräyksen antavaa viranomaista ja tarvittaessa sen vahvistavaa viranomaista koskevat tiedot;
b)
eurooppalaisen tutkintamääräyksen kohde ja perusteet;
c)
asianomaista yhtä tai useampaa henkilöä koskevat tarpeelliset ja saatavilla olevat tiedot;
d)
tutkinnan tai menettelyn kohteena olevan rikoksen kuvaus ja sovellettavat määräyksen antavan valtion rikoslain säännökset;
e)
pyydetyn yhden tai useamman tutkintatoimenpiteen ja hankittavan näytön kuvaus.
2.
Kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava, mitä unionin toimielinten yhtä tai useampaa virallista kieltä voidaan asianomaisen jäsenvaltion virallisen kielen tai virallisten kielten lisäksi käyttää eurooppalaisen tutkintamääräyksen täyttämisessä tai kääntämisessä silloin, kun kyseinen jäsenvaltio on täytäntöönpanovaltio.
3.
Eurooppalaisen tutkintamääräyksen antaneen valtion toimivaltaisen viranomaisen on käännettävä liitteessä A esitetty eurooppalainen tutkintamääräys jollekin täytäntöönpanovaltion viralliselle kielelle tai jollekin muulle täytäntöönpanovaltion tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti ilmoittamalle kielelle.
II LUKU
MÄÄRÄYKSEN ANTAVAA VALTIOTA KOSKEVAT MENETTELYT JA TAKEET
6 artikla
Eurooppalaisen tutkintamääräyksen antamisen ja toimittamisen edellytykset
1.
Määräyksen antava viranomainen voi antaa eurooppalaisen tutkintamääräyksen vain, jos seuraavat edellytykset ovat täyttyneet:
a)
eurooppalaisen tutkintamääräyksen antaminen on välttämätöntä ja oikeassa suhteessa 4 artiklassa tarkoitettujen menettelyjen tarkoitukseen nähden ottaen huomioon epäillyn tai syytteessä olevan henkilön oikeudet; ja
b)
eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä mainittu yksi tai useampi tutkintatoimenpide olisi voitu määrätä samoin edellytyksin vastaavassa kansallisessa tapauksessa.
2.
Määräyksen antavan viranomaisen on kussakin tapauksessa arvioitava 1 kohdassa tarkoitetut edellytykset.
3.
Jos täytäntöönpanoviranomaisella on syytä katsoa, että 1 kohdassa tarkoitetut edellytykset eivät ole täyttyneet, se voi kuulla määräyksen antanutta viranomaista siitä, miten tärkeää eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpano on. Määräyksen antanut viranomainen voi tämän kuulemisen jälkeen päättää peruuttaa eurooppalaisen tutkintamääräyksen.
7 artikla
Eurooppalaisen tutkintamääräyksen toimittaminen
1.
Edellä 5 artiklan mukaisesti täytetty eurooppalainen tutkintamääräys toimitetaan määräyksen antaneelta viranomaiselta täytäntöönpanoviranomaiselle millä hyvänsä tavalla, jonka tuloksena voi olla kirjallinen todiste ja sellaisin edellytyksin, joiden nojalla täytäntöönpanovaltio voi todeta määräyksen aitouden.
2.
Kaikki tätä seuraava virallinen yhteydenpito tapahtuu suoraan määräyksen antaneen viranomaisen ja täytäntöönpanoviranomaisen välillä.
3.
Kukin jäsenvaltio voi nimetä keskusviranomaisen tai, jos sen oikeusjärjestelmä sitä edellyttää, useamman kuin yhden keskusviranomaisen avustamaan toimivaltaisia viranomaisia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 artiklan d kohdan soveltamista. Jäsenvaltio voi antaa yhden tai useamman keskusviranomaisensa tehtäväksi eurooppalaisten tutkintamääräysten hallinnollisen toimittamisen ja vastaanottamisen sekä kaiken muun siihen liittyvän virallisen kirjeenvaihdon, jos tämä on jäsenvaltion sisäisen oikeusjärjestelmän rakenteen vuoksi välttämätöntä.
4.
Määräyksen antanut viranomainen voi toimittaa eurooppalaiset tutkintamääräykset neuvoston yhteisellä toiminnalla 98/428/YOS (
3
) perustetun Euroopan oikeudellisen verkoston televiestintäjärjestelmän välityksellä.
5.
Jos täytäntöönpanoviranomainen ei ole tiedossa, määräyksen antaneen viranomaisen on tehtävä tarvittavat tiedustelut, muun muassa Euroopan oikeudellisen verkoston yhteyspisteiden avulla, hankkiakseen tätä koskevat tiedot täytäntöönpanovaltiosta.
6.
Jos sillä täytäntöönpanovaltion viranomaisella, joka vastaanottaa eurooppalaisen tutkintamääräyksen, ei ole toimivaltaa tunnustaa määräystä tai toteuttaa tarvittavia toimenpiteitä sen täytäntöön panemiseksi, sen on toimitettava eurooppalainen tutkintamääräys viran puolesta täytäntöönpanoviranomaiselle ja ilmoitettava tästä määräyksen antaneelle viranomaiselle.
7.
Eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanon edellyttämien asiakirjojen toimittamiseen tai aitouteen liittyvät ongelmat käsitellään joko määräyksen antaneen viranomaisen ja täytäntöönpanoviranomaisen suorilla yhteydenotoilla tai tarvittaessa jäsenvaltioiden keskusviranomaisten mukaan ottamisella.
8 artikla
Aiempaan eurooppalaiseen tutkintamääräykseen liittyvä eurooppalainen tutkintamääräys
1.
Jos määräyksen antanut viranomainen antaa aiempaa eurooppalaista tutkintamääräystä täydentävän eurooppalaisen tutkintamääräyksen, sen on mainittava siitä eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä, siten kuin liitteessä A olevan lomakkeen D jaksossa on esitetty.
2.
Jos määräyksen antanut viranomainen avustaa 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanossa täytäntöönpanovaltiossa, se voi, ollessaan läsnä tuossa valtiossa, osoittaa aiempaa eurooppalaista tutkintamääräystä täydentävän eurooppalaisen tutkintamääräyksen suoraan täytäntöönpanoviranomaiselle, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta 33 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti annettuihin ilmoituksiin.
3.
Aiempaa eurooppalaista tutkintamääräystä täydentävä eurooppalainen tutkintamääräys on todistettava oikeaksi 5 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti ja se on tarvittaessa vahvistettava 2 artiklan c alakohdan mukaisesti.
III LUKU
TÄYTÄNTÖÖNPANOVALTIOTA KOSKEVAT MENETTELYT JA TAKEET
9 artikla
Tunnustaminen ja täytäntöönpano
1.
Täytäntöönpanoviranomaisen on tunnustettava tämän direktiivin mukaisesti toimitettu eurooppalainen tutkintamääräys ilman muita muodollisuuksia ja varmistettava sen täytäntöönpano samalla tavalla ja samoja sääntöjä noudattaen, kuin jos täytäntöönpanovaltion viranomainen olisi määrännyt kyseessä olevan tutkintatoimenpiteen, paitsi jos tuo viranomainen päättää vedota johonkin tässä direktiivissä tarkoitettuun eurooppalaisen tutkintamääräyksen tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta kieltäytymisen perusteeseen taikka täytäntöönpanon lykkäämisperusteeseen.
2.
Täytäntöönpanoviranomaisen on noudatettava määräyksen antaneen viranomaisen nimenomaan osoittamia muodollisuuksia ja menettelyjä, jollei tässä direktiivissä ole toisin säädetty ja edellyttäen, että sellaiset muodollisuudet ja menettelyt eivät ole täytäntöönpanovaltion lainsäädännön perusperiaatteiden vastaisia.
3.
Jos täytäntöönpanoviranomainen vastaanottaa eurooppalaisen tutkintamääräyksen, jota ei ole antanut 2 artiklan c alakohdassa tarkemmin säädetty määräyksen antanut viranomainen, täytäntöönpanoviranomaisen on palautettava eurooppalainen tutkintamääräys määräyksen antaneeseen valtioon.
4.
Määräyksen antanut viranomainen voi pyytää, että yksi tai useampi määräyksen antaneen valtion viranomainen avustaa täytäntöönpanovaltion toimivaltaisia viranomaisia eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanossa, siltä osin kuin määräyksen antaneen valtion nimetyt viranomaiset voisivat vastaavassa kansallisessa tapauksessa avustaa eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä mainittujen tutkintatoimenpiteiden täytäntöönpanossa. Täytäntöönpanoviranomaisen on suostuttava tähän pyyntöön edellyttäen, että tällainen avustaminen ei ole täytäntöönpanovaltion lainsäädännön perusperiaatteiden vastaista eikä vahingoita sen olennaisia kansallisia turvallisuusetuja.
5.
Täytäntöönpanovaltion kansallinen lainsäädäntö sitoo määräyksen antaneen valtion täytäntöönpanovaltiossa läsnä olevia viranomaisia eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanon aikana. Niillä ei ole mitään lainvalvontavaltuuksia täytäntöönpanovaltion alueella, paitsi jos tällaisten valtuuksien käyttö täytäntöönpanovaltion alueella on täytäntöönpanovaltion kansallisen lainsäädännön mukaista, ja siinä määrin kuin siitä on sovittu määräyksen antaneen viranomaisen ja täytäntöönpanoviranomaisen kesken.
6.
Määräyksen antanut viranomainen ja täytäntöönpanoviranomainen voivat kuulla toisiaan millä hyvänsä asianmukaisilla keinoilla helpottaakseen tämän artiklan tehokasta täytäntöönpanoa.
10 artikla
Erityyppiseen tutkintatoimenpiteeseen turvautuminen
1.
Täytäntöönpanoviranomainen voi aina kun se on mahdollista turvautua muuhun kuin eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä mainittuun tutkintatoimenpiteeseen, jos
a)
eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä mainittua tutkintatoimenpidettä ei ole täytäntöönpanovaltion kansallisessa lainsäädännössä; tai
b)
eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä mainittua tutkintatoimenpidettä ei voitaisi käyttää vastaavassa kansallisessa tapauksessa.
2.
Jäljempänä 11 artiklan soveltamista rajoittamatta 1 kohtaa ei sovelleta seuraaviin tutkintatoimenpiteisiin, joita on aina voitava käyttää täytäntöönpanovaltion kansallisen lainsäädännön mukaan:
a)
sellaisten tietojen tai todisteiden hankkiminen, jotka ovat jo täytäntöönpanoviranomaisen hallussa, ja nämä tiedot ja todisteet olisi voitu täytäntöönpanovaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti hankkia rikosoikeudellisen menettelyn puitteissa tai eurooppalaista tutkintamääräystä varten;
b)
poliisi- tai oikeusviranomaisten pitämiin tietokantoihin sisältyvien ja rikosoikeudellisten menettelyjen puitteissa suoraan täytäntöönpanoviranomaisen saatavilla olevien tietojen hankkiminen;
c)
todistajan, asiantuntijan, uhrin, epäillyn tai syytteessä olevan henkilön taikka kolmannen osapuolen kuuleminen täytäntöönpanovaltion alueella;
d)
muu kuin pakkokeinoja käsittävä tutkintatoimenpide sellaisena kuin se on määritelty täytäntöönpanovaltion lainsäädännössä;
e)
sellaisten henkilöiden tunnistaminen, joilla on jonkin yksilöidyn puhelinnumeron tai IP-osoitteen liittymäsopimus.
3.
Täytäntöönpanoviranomainen voi turvautua eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä mainitun sijasta muuhun tutkintatoimenpiteeseen myös silloin, kun täytäntöönpanoviranomaisen valitsemalla tutkintatoimenpiteellä päästäisiin samaan tulokseen vähemmän yksityisyyteen puuttuvilla keinoilla kuin sillä tutkintatoimenpiteellä, joka on mainittu eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä.
4.
Kun täytäntöönpanoviranomainen päättää käyttää 1 ja 3 kohdassa tarkoitettua mahdollisuutta, sen on ensin ilmoitettava asiasta määräyksen antaneelle viranomaiselle, joka voi päättää peruuttaa eurooppalaisen tutkintamääräyksen tai täydentää sitä.
5.
Jos eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä mainittua tutkintatoimenpidettä ei 1 kohdan mukaisesti ole täytäntöönpanovaltion lainsäädännössä tai sitä ei voitaisi käyttää vastaavassa kansallisessa tapauksessa ja jos ei ole mitään muuta tutkintatoimenpidettä, jolla päästäisiin samaan tulokseen kuin pyydetyllä tutkintatoimenpiteellä, täytäntöönpanoviranomaisen on ilmoitettava määräyksen antaneelle viranomaiselle, että pyydettyä apua ei ole ollut mahdollista antaa.
11 artikla
Tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta kieltäytymisen perusteet
1.
Edellä olevan 1 artiklan 4 kohdan soveltamista rajoittamatta eurooppalaisen tutkintamääräyksen tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta voidaan kieltäytyä täytäntöönpanovaltiossa, jos
a)
täytäntöönpanovaltion kansallisen lainsäädännön mukaan on olemassa koskemattomuus tai erioikeus, joka tekee eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanon mahdottomaksi tai on olemassa rikosoikeudellisen vastuun määrittelyä ja rajoittamista koskevia sääntöjä, jotka liittyvät lehdistön vapauteen ja ilmaisuvapauteen muissa tiedotusvälineissä, ja jotka tekevät eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanon mahdottomaksi;
b)
eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpano kyseisessä tapauksessa vahingoittaisi olennaisia kansallisia turvallisuusetuja, vaarantaisi tietolähteen tai edellyttäisi erityisiin tiedustelutoimiin liittyvien, turvallisuusluokiteltujen tietojen käyttöä;
c)
eurooppalainen tutkintamääräys on annettu 4 artiklan b ja c alakohdassa tarkoitetussa menettelyssä eikä tutkintatoimenpide olisi täytäntöönpanovaltion kansallisen lainsäädännön mukaan sallittu vastaavassa kansallisessa tapauksessa;
d)
eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpano olisi vastoin ne bis in idem -periaatetta;
e)
eurooppalainen tutkintamääräys liittyy rikokseen, joka epäillään tehdyksi määräyksen antaneen valtion alueen ulkopuolella ja kokonaan tai osittain täytäntöönpanovaltion alueella, ja teko, johon liittyen eurooppalainen tutkintamääräys annetaan, ei ole täytäntöönpanovaltiossa rikos;
f)
on olemassa painavia syitä katsoa, että eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä mainitun tutkintatoimenpiteen toteuttaminen olisi ristiriidassa täytäntöönpanovaltiolle Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan ja perusoikeuskirjan mukaan kuuluvien velvoitteiden kanssa;
g)
menettely, jonka johdosta eurooppalainen tutkintamääräys on annettu, ei ole täytäntöönpanovaltion lainsäädännön mukaan rikos, paitsi jos se koskee rikosta, joka on lueteltu liitteessä D esitettyihin rikosluokkiin kuuluvana ja jonka määräyksen antanut viranomainen on maininnut eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä, jos siitä voi määräyksen antaneessa jäsenvaltiossa seurata vapaudenmenetyksen käsittävä rangaistus tai turvaamistoimenpide, jonka enimmäiskesto on vähintään kolme vuotta; tai
h)
eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä mainitun tutkintatoimenpiteen käyttö on täytäntöönpanovaltion kansallisen lainsäädännön mukaan rajoitettu rikosten luetteloon tai luokkaan taikka rikoksiin, jotka ovat rangaistavia tietyn kynnyksen ylittävällä rangaistuksella, ja johon eurooppalaisen tutkintamääräyksen kohteena oleva rikos ei sisälly.
2.
Edellä olevan 1 kohdan g ja h alakohtaa ei sovelleta 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin tutkintatoimenpiteisiin.
3.
Jos eurooppalainen tutkintamääräys koskee rikosta, joka liittyy veroihin, maksuihin, tulleihin tai valuuttoihin, täytäntöönpanoviranomainen ei saa kieltäytyä tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta sillä perusteella, että täytäntöönpanovaltion lainsäädännössä ei säädetä vastaavasta verosta tai maksusta tai että siinä ei ole samanlaista vero-, maksu-, tulli- tai valuuttasäännöstä kuin määräyksen antaneen valtion lainsäädännössä.
4.
Täytäntöönpanoviranomaisen on 1 kohdan a, b, d, e ja f alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, ennen kuin se päättää olla tunnustamatta tai panematta täytäntöön eurooppalaista tutkintamääräystä joko kokonaisuudessaan tai osittain, kuultava määräyksen antanutta viranomaista jollakin tarkoitukseen soveltuvalla tavalla ja tarvittaessa pyydettävä määräyksen antanutta viranomaista toimittamaan tarvittavat tiedot viipymättä.
5.
Edellä 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa, ja jos täytäntöönpanovaltion viranomaisella on toimivalta luopua erioikeudesta tai koskemattomuudesta, täytäntöönpanoviranomaisen on pyydettävä sitä käyttämään tuota toimivaltaa välittömästi. Jos erioikeudesta tai koskemattomuudesta luopuminen kuuluu toisen valtion viranomaisen tai kansainvälisen järjestön toimivaltaan, tutkintamääräyksen antaneen viranomaisen on pyydettävä kyseessä olevaa viranomaista käyttämään tuota toimivaltaa.
12 artikla
Tunnustamisessa tai täytäntöönpanossa noudatettavat määräajat
1.
Täytäntöönpanoviranomaisen on tehtävä eurooppalaisen täytäntöönpanomääräyksen tunnustamista tai täytäntöönpanoa koskeva päätös ja tutkintatoimenpide on toteutettava yhtä ripeästi ja ensisijaisesti kuin vastaavassa kansallisessa tapauksessa ja joka tapauksessa tässä artiklassa säädetyissä määräajoissa.
2.
Jos määräyksen antanut viranomainen on maininnut eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä, että tässä artiklassa säädettyjä lyhyempi määräaika on menettelyä koskevien määräaikojen, rikoksen vakavuuden tai muiden erityisen kiireellisten olosuhteiden vuoksi välttämätön, tai jos määräyksen antanut viranomainen on maininnut eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä, että tutkintatoimenpide on toteutettava tiettynä ajankohtana, täytäntöönpanoviranomaisen on mahdollisuuksien mukaan otettava tämä vaatimus huomioon.
3.
Täytäntöönpanoviranomaisen on tehtävä eurooppalaisen tutkintamääräyksen tunnustamista tai täytäntöönpanoa koskeva päätös mahdollisimman pian ja, jollei 5 kohdasta muuta johdu, viimeistään 30 päivän kuluessa siitä, kun toimivaltainen täytäntöönpanoviranomainen on vastaanottanut eurooppalaisen tutkintamääräyksen.
4.
Jollei 15 artiklan mukaisia lykkäämisperusteita ole tai jos eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä mainitussa tutkintatoimenpiteessä tarkoitettuja todisteita on jo täytäntöönpanovaltion hallussa, täytäntöönpanoviranomaisen on suoritettava tutkintatoimenpide viipymättä ja, jollei 5 kohdasta muuta johdu, viimeistään 90 päivän kuluessa 3 kohdassa tarkoitetun päätöksen tekemisestä.
5.
Jos toimivaltainen täytäntöönpanoviranomainen ei tietyssä tapauksessa pysty noudattamaan 3 kohdassa säädettyä määräaikaa tai 2 kohdassa säädettyä erityistä ajankohtaa, sen on ilmoitettava tästä viipymättä määräyksen antaneen valtion toimivaltaiselle viranomaiselle millä tahansa tavalla ilmoittaen viivästyksen syyt ja arvion päätöksen tekemiseen tarvittavasta ajasta. Tällöin 3 kohdassa säädettyä määräaikaa voidaan pidentää enintään 30 päivällä.
6.
Jos toimivaltainen täytäntöönpanoviranomainen ei tietyssä tapauksessa pysty noudattamaan 4 kohdassa säädettyä määräaikaa, sen on ilmoitettava siitä viipymättä määräyksen antaneen valtion toimivaltaiselle viranomaiselle millä tahansa tavalla ilmoittaen viivästyksen syyt, ja sen on kuultava määräyksen antanutta viranomaista tutkintatoimenpiteen toteuttamisen asianmukaisesta ajankohdasta.
13 artikla
Todisteiden toimittaminen
1.
Täytäntöönpanoviranomaisen on toimitettava ilman aiheetonta viivytystä eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanon tuloksena hankitut tai täytäntöönpanovaltion toimivaltaisten viranomaisten hallussa jo olevat todisteet määräyksen antaneelle valtiolle.
Mikäli eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä niin pyydetään ja jos se täytäntöönpanovaltion lainsäädännön mukaan on mahdollista, todisteet on välittömästi toimitettava eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanossa 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti avustaville määräyksen antaneen valtion toimivaltaisille viranomaisille.
2.
Todisteiden toimittaminen voidaan keskeyttää siihen asti, kunnes oikeussuojakeinoa koskeva päätös on annettu, jollei eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä ole mainittu riittäviä syitä sille, että välitön toimittaminen on erityisen tärkeää tutkinnan asianmukaisen toteuttamisen tai yksittäisten oikeuksien turvaaminen kannalta. Todisteiden toimittaminen keskeytetään kuitenkin, jos se aiheuttaisi vakavaa ja peruuttamatonta vahinkoa asianomaiselle henkilölle.
3.
Toimittaessaan hankittuja todisteita täytäntöönpanoviranomaisen on ilmoitettava, vaatiiko se todisteiden palauttamista täytäntöönpanovaltioon heti, kun määräyksen antaneessa valtiossa ei enää tarvita niitä.
4.
Jos kyseiset esineet, asiakirjat tai tiedot jo ovat myös jonkin toisen menettelyn kannalta merkityksellisiä, täytäntöönpanoviranomainen voi määräyksen antaneen viranomaisen nimenomaisesta pyynnöstä ja sen kanssa neuvoteltuaan toimittaa nämä todisteet väliaikaisesti sillä edellytyksellä, että ne palautetaan täytäntöönpanovaltioon heti, kun niitä ei enää tarvita määräyksen antaneessa valtiossa, tai jonain toisena ajankohtana tai jossain toisessa yhteydessä, sen mukaan kuin toimivaltaisten viranomaisten kesken on sovittu.
14 artikla
Oikeussuojakeinot
1.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että oikeussuojakeinot, jotka vastaavat niitä, joita voidaan käyttää vastaavassa kansallisessa tapauksessa, ovat sovellettavissa eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä mainittuihin tutkintatoimenpiteisiin.
2.
Eurooppalaisen tutkintamääräyksen antamisen aineelliset perusteet on mahdollista riitauttaa vain nostamalla kanne määräyksen antaneessa valtiossa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perusoikeuksien turvaamista täytäntöönpanovaltiossa.
3.
Jollei tämä ei vaikuta kielteisesti 19 artiklan 1 kohdan mukaiseen tutkinnan luottamuksellisuuteen, määräyksen antaneen viranomaisen ja täytäntöönpanoviranomaisen on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet varmistaakseen, että kansallisen lainsäädännön mukaisista oikeussuojakeinojen käytön mahdollisuuksista ilmoitetaan, kun näistä tulee sovellettavia, ja hyvissä ajoin, jotta voidaan varmistaa, että niitä voidaan tosiasiallisesti käyttää.
4.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että oikeussuojakeinojen käyttämistä koskevat määräajat ovat samat kuin vastaavien kansallisten tapausten osalta säädetyt ja että niitä sovelletaan tavalla, jolla taataan, että asianomaiset osapuolet voivat tosiasiallisesti käyttää näitä oikeussuojakeinoja.
5.
Määräyksen antaneen viranomaisen ja täytäntöönpanoviranomaisen on ilmoitettava toisilleen eurooppalaisen tutkintamääräyksen antamista, tunnustamista tai täytäntöönpanoa vastaan käytetyistä oikeussuojakeinoista.
6.
Riitauttaminen ei keskeytä tutkintatoimenpiteen täytäntöönpanoa, ellei sille ole säädetty tätä vaikutusta vastaavissa kansallisissa tapauksissa.
7.
Määräyksen antaneen valtion on otettava huomioon eurooppalaisen tutkintamääräyksen tunnustamisen tai täytäntöönpanon tuloksekas riitauttaminen oman kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että oikeutta puolustukseen ja menettelyn oikeudenmukaisuutta kunnioitetaan, kun arvioidaan eurooppalaisella tutkintamääräyksellä hankittuja todisteita määräyksen antaneen jäsenvaltion rikosoikeudellisissa menettelyissä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta menettelyä koskevia kansallisia sääntöjä.
15 artikla
Tunnustamisen tai täytäntöönpanon lykkäämisen perusteet
1.
Eurooppalaisen tutkintamääräyksen tunnustamista tai täytäntöönpanoa voidaan lykätä täytäntöönpanovaltiossa, jos
a)
määräyksen täytäntöönpano saattaisi haitata vireillä olevaa rikostutkintaa tai syytteeseenpanoa, täytäntöönpanovaltion kohtuulliseksi katsomaan ajankohtaan saakka;
b)
kyseessä olevat esineet, asiakirjat tai tiedot ovat jo käytössä muissa menettelyissä, siihen asti kun niitä ei enää tarvita tuohon tarkoitukseen.
2.
Kun perustetta lykkäämiselle ei enää ole, täytäntöönpanoviranomaisen on välittömästi toteutettava tarvittavat toimenpiteet eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöön panemiseksi ja ilmoitettava tästä määräyksen antaneelle viranomaiselle millä hyvänsä sellaisella tavalla, jonka tuloksena voi olla kirjallinen todiste.
16 artikla
Ilmoittamisvelvollisuus
1.
Täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen viranomaisen, joka vastaanottaa eurooppalaisen tutkintamääräyksen, on viipymättä ja joka tapauksessa viikon kuluessa eurooppalaisen tutkintamääräyksen vastaanottamisesta ilmoitettava eurooppalaisen täytäntöönpanomääräyksen vastaanottamisesta täyttämällä ja lähettämällä liitteessä B esitetty lomake.
Jos keskusviranomainen on nimetty 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti, tämä velvoite koskee sekä keskusviranomaista että täytäntöönpanoviranomaista, joka vastaanottaa eurooppalaisen tutkintamääräyksen keskusviranomaiselta.
Edellä 7 artiklan 6 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa tämä velvoite koskee sekä toimivaltaista viranomaista, joka on alun perin vastaanottanut eurooppalaisen tutkintamääräyksen, että täytäntöönpanoviranomaista, jolle eurooppalainen tutkintamääräys lopulta toimitetaan.
2.
Rajoittamatta 10 artiklan 4 ja 5 kohdan soveltamista täytäntöönpanoviranomaisen on ilmoitettava määräyksen antaneelle viranomaiselle välittömästi millä tahansa tavalla:
a)
jos täytäntöönpanoviranomaisen on mahdotonta tehdä tunnustamista tai täytäntöönpanoa koskevaa päätöstä siitä syystä, että liitteessä A esitetty lomake on epätäydellinen tai ilmeisen virheellinen;
b)
jos täytäntöönpanoviranomainen eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanon kuluessa lisäselvityksiä tekemättä katsoo, että voi olla tarpeen toteuttaa tutkintatoimenpiteitä, joita ei alun perin ollut suunniteltu tai joita ei eurooppalaisen tutkintamääräyksen antamisajankohtana ollut voitu tarkemmin määritellä, jotta määräyksen antanut viranomainen voi erityistapauksessa toteuttaa lisätoimia; tai
c)
jos täytäntöönpanoviranomainen toteaa, että se ei erityistapauksessa voi noudattaa määräyksen antaneen viranomaisen 9 artiklan mukaisesti erikseen osoittamia muodollisuuksia ja menettelyjä.
Määräyksen antaneen viranomaisen pyynnöstä ilmoitus on vahvistettava viipymättä millä hyvänsä sellaisella tavalla, jonka tuloksena voi olla kirjallinen todiste.
3.
Edellä oleva 10 artiklan 4 ja 5 kohdan soveltamista rajoittamatta toimeenpanoviranomaisen on viipymättä millä hyvänsä sellaisella tavalla, jonka tuloksena voi olla kirjallinen todiste, ilmoitettava määräyksen antaneelle viranomaiselle:
a)
mistä hyvänsä 10 tai 11 artiklan mukaisesti tehdystä päätöksestä;
b)
mistä hyvänsä päätöksestä lykätä eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanoa tai tunnustamista, lykkäämisen syistä ja, jos mahdollista, lykkäyksen odotetusta kestosta.
17 artikla
Virkamiesten rikosoikeudellinen vastuu
Määräyksen antaneen valtion virkamiesten ollessa tämän direktiivin soveltamisen yhteydessä täytäntöönpanovaltion alueella näitä virkamiehiä pidetään täytäntöönpanovaltion virkamiehinä heitä vastaan tehtyjen rikosten tai heidän tekemiensä rikosten osalta.
18 artikla
Virkamiesten siviilioikeudellinen vastuu
1.
Jäsenvaltion virkamiesten ollessa tämän direktiivin soveltamisen yhteydessä toisen jäsenvaltion alueella on ensiksi mainittu jäsenvaltio sen jäsenvaltion lainsäädännön, jonka alueella he toimivat, mukaisesti vastuussa mistä hyvänsä vahingosta, jonka sen virkamiehet toimintansa aikana aiheuttavat.
2.
Jäsenvaltio, jonka alueella 1 kohdassa tarkoitettu vahinko on aiheutunut, vastaa tällaisen vahingon korvaamisesta niiden edellytysten mukaisesti, joita sovelletaan sen omien virkamiesten aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen.
3.
Jäsenvaltion, jonka virkamiehet ovat aiheuttaneet vahinkoa kenelle tahansa henkilölle toisen jäsenvaltion alueella, on korvattava kokonaisuudessaan määrät, jotka viimeksi mainittu jäsenvaltio on maksanut vahinkoa kärsineille tai heidän oikeudenomistajilleen.
4.
Kukin jäsenvaltio pidättyy 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa pyytämästä kärsimiensä vahinkojen korvaamista toiselta jäsenvaltiolta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sen oikeuksien käyttämistä kolmansiin osapuoliin nähden ja lukuun ottamatta 3 kohdan soveltamista.
19 artikla
Luottamuksellisuus
1.
Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että määräyksen antanut viranomainen ja täytäntöönpanoviranomainen ottavat tutkinnan luottamuksellisuuden asianmukaisesti huomioon eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanossa.
2.
Täytäntöönpanoviranomaisen on kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti taattava eurooppalaisen tutkintamääräyksen tietojen ja sisällön luottamuksellisuus, paitsi siltä osin kuin on välttämätöntä tutkintatoimenpiteen täytäntöön panemista varten. Mikäli täytäntöönpanoviranomainen ei voi täyttää luottamuksellisuutta koskevaa vaatimusta, sen on ilmoitettava asiasta viipymättä määräyksen antaneelle viranomaiselle.
3.
Määräyksen antaneen viranomaisen on, kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti ja jollei täytäntöönpanoviranomainen toisin osoita, oltava paljastamatta mitään täytäntöönpanoviranomaisen toimittamaa todistetta tai tietoa, paitsi siltä osin kuin sen paljastaminen on välttämätöntä eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä kuvatun tutkinnan tai menettelyn kannalta.
4.
Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että pankit eivät paljasta asianomaiselle pankin asiakkaalle tai muille kolmansille osapuolille, että tietoja on toimitettu määräyksen antaneelle valtiolle 26 ja 27 artiklan mukaisesti tai että tutkintaa ollaan suorittamassa.
▼M1 —————
▼B
21 artikla
Kulut
1.
Täytäntöönpanovaltio vastaa kaikista täytäntöönpanovaltion alueella aiheutuneista ja eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanoon liittyvistä kustannuksista, jollei tässä direktiivissä toisin säädetä.
2.
Jos täytäntöönpanoviranomainen katsoo, että eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanokustannuksia voidaan pitää poikkeuksellisen korkeina, se voi neuvotella määräyksen antaneen viranomaisen kanssa siitä, voidaanko kustannukset jakaa ja voidaanko eurooppalaista tutkintamääräystä muuttaa ja millä tavalla tämä voi tapahtua.
Täytäntöönpanoviranomaisen on ilmoitettava määräyksen antaneelle viranomaiselle ennakolta yksityiskohtaisesti, miltä osin se pitää kustannuksia poikkeuksellisen korkeina.
3.
Poikkeuksellisissa tilanteissa, joissa ei voida päästä sopimukseen 2 kohdassa tarkoitetuista kustannuksista, määräyksen antanut viranomainen voi päättää
a)
peruuttaa eurooppalaisen tutkintamääräyksen kokonaan tai osittain; tai
b)
pitää eurooppalaisen tutkintamääräyksen voimassa ja vastata kustannuksista, siltä osin kuin niitä on pidetty poikkeuksellisen korkeina.
IV LUKU
TIETTYJÄ TUTKINTATOIMENPITEITÄ KOSKEVAT ERITYISSÄÄNNÖKSET
22 artikla
Vapautensa menettäneen henkilön väliaikainen siirtäminen määräyksen antaneeseen valtioon tutkintatoimenpiteen toteuttamista varten
1.
Eurooppalainen tutkintamääräys voidaan antaa täytäntöönpanovaltiossa vapautensa menettäneen henkilön väliaikaiseksi siirtämiseksi sellaisen tutkintatoimenpiteen toteuttamiseksi, jonka tarkoituksena on todisteiden hankkiminen ja joka vaatii kyseisen henkilön läsnäoloa määräyksen antaneen valtion alueella, edellyttäen, että kyseinen henkilö lähetetään takaisin täytäntöönpanovaltion asettamassa määräajassa.
2.
Edellä 11 artiklassa tarkoitettujen tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta kieltäytymisen perusteiden lisäksi eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanosta voidaan kieltäytyä myös, jos
a)
vapautensa menettänyt henkilö ei siihen suostu; tai
b)
siirtäminen voi johtaa vapautensa menettäneen henkilön vapaudenmenetysajan pidentymiseen.
3.
Jos täytäntöönpanovaltio katsoo sen välttämättömäksi asianomaisen henkilön ikä taikka fyysinen tai psyykkinen tila huomioiden, mahdollisuus lausua väliaikaisen siirron johdosta annetaan vapautensa menettäneen henkilön oikeudelliselle edustajalle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan a alakohdan soveltamista.
4.
Edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa vapautensa menettäneen henkilön siirtäminen kolmannen jäsenvaltion, jäljempänä ’kauttakulkujäsenvaltio’, alueen kautta on hyväksyttävä hakemuksesta, johon on liitetty kaikki tarvittavat asiakirjat.
5.
Henkilön väliaikaista siirtämistä koskevista käytännön järjestelyistä, mukaan lukien hänen säilöönottoaan määräyksen antaneessa valtiossa koskevat tiedot, sekä ajankohdista, joihin mennessä henkilö on siirrettävä täytäntöönpanovaltion alueelta ja palautettava sinne, on sovittava määräyksen antaneen valtion ja täytäntöönpanovaltion kesken varmistaen, että asianomaisen henkilön fyysinen tai psyykkinen tila sekä määräyksen antaneessa valtiossa vaadittu turvallisuuden taso otetaan huomioon.
6.
Siirrettyä henkilöä on edelleen pidettävä säilössä määräyksen antaneen valtion alueella ja soveltuvin osin kauttakulkujäsenvaltion alueella, sellaisten tekojen tai tuomioiden perusteella, joiden vuoksi hän on ollut vapautensa menettäneenä täytäntöönpanovaltiossa, jollei täytäntöönpanovaltio pyydä hänen vapauttamistaan.
7.
Aika, joka henkilöä pidetään säilössä määräyksen antaneen valtion alueella, vähennetään asianomaiselle henkilölle täytäntöönpanovaltion alueella suoritettavaksi määrätystä tai määrättävästä vapaudenmenetysajasta.
8.
Siirrettyä henkilöä ei saa panna syytteeseen, pidättää tai pitää vangittuna tai muuten rajoittaa hänen henkilökohtaista vapauttaan määräyksen antaneessa valtiossa ennen hänen täytäntöönpanovaltion alueelta lähtöään tehtyjen tekojen tai annettujen tuomioiden perusteella, joita ei ole mainittu eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 6 kohdan soveltamista.
9.
Edellä 8 kohdassa tarkoitettu koskemattomuus lakkaa, jos siirretty henkilö, jolla on ollut 15 perättäistä päivää siitä päivästä, jolloin määräyksen antaneet viranomaiset eivät enää edellytä hänen läsnäoloaan, mahdollisuus lähteä, on joko
a)
kuitenkin jäänyt alueelle; tai
b)
on palannut lähdettyään alueelta.
10.
Tämän artiklan soveltamisesta aiheutuneet kustannukset katetaan 21 artiklan mukaisesti, lukuun ottamatta henkilön siirrosta määräyksen antaneeseen valtioon tai pois tästä valtiosta aiheutuneita kustannuksia, joista vastaa mainittu valtio.
23 artikla
Vapautensa menettäneen henkilön väliaikainen siirtäminen täytäntöönpanovaltioon tutkintatoimenpiteen toteuttamista varten
1.
Eurooppalainen tutkintamääräys voidaan antaa määräyksen antaneessa valtiossa vapautensa menettäneen henkilön väliaikaiseksi siirtämiseksi sellaisen tutkintatoimenpiteen toteuttamista varten, jonka tarkoituksena on hankkia todisteita, mitä varten vaaditaan tämän henkilön läsnäoloa täytäntöönpanovaltion alueella.
2.
Tämän artiklan mukaiseen väliaikaiseen siirtämiseen sovelletaan soveltuvin osin 22 artiklan 2 kohdan a alakohtaa ja 3–9 kohtaa.
3.
Tämän artiklan soveltamisesta aiheutuneet kustannukset katetaan 21 artiklan mukaisesti, lukuun ottamatta asianomaisen henkilön siirrosta täytäntöönpanovaltioon tai pois tuosta valtiosta aiheutuneita kustannuksia, joista vastaa määräyksen antanut valtio.
24 artikla
Kuuleminen videokokouksen avulla tai muulla audiovisuaalisesti välitettävällä tavalla
1.
Jos määräyksen antaneen valtion toimivaltaisten viranomaisten on kuultava täytäntöönpanovaltion alueella olevaa henkilöä todistajana tai asiantuntijana, määräyksen antava viranomainen voi antaa eurooppalaisen tutkintamääräyksen todistajan tai asiantuntijan kuulemiseksi 5–7 kohdan mukaisesti videokokouksen avulla tai muulla audiovisuaalisesti välitettävällä tavalla.
Määräyksen antava viranomainen voi antaa eurooppalaisen tutkintamääräyksen myös epäillyn tai syytetyn henkilön kuulemista varten videokokouksen avulla tai muulla audiovisuaalisesti välitettävällä tavalla.
2.
Edellä 11 artiklassa tarkoitettujen tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta kieltäytymisen perusteiden lisäksi eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanosta voidaan kieltäytyä, jos joko
a)
epäilty tai syytteessä oleva henkilö ei siihen suostu; tai
b)
tällaisen tutkintatoimenpiteen täytäntöönpano asianomaisessa tapauksessa olisi vastoin täytäntöönpanovaltion lainsäädännön perusperiaatteita.
3.
Määräyksen antaneen viranomaisen ja täytäntöönpanoviranomaisen on sovittava käytännön järjestelyistä. Tällaisista järjestelyistä sovittaessa täytäntöönpanoviranomaisen on
a)
kutsuttava asianomainen todistaja tai asiantuntija kuultavaksi ilmoittaen kuulemiselle määrätyn ajankohdan ja paikan;
b)
kutsuttava epäillyt tai syytteessä olevat henkilöt kuultaviksi täytäntöönpanovaltion lainsäädännön mukaisten yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti ja ilmoitettava tällaisille henkilöille heillä määräyksen antaneen valtion lainsäädännön mukaan olevista oikeuksistaan sellaisena ajankohtana, että he voivat tehokkaasti käyttää oikeuttaan puolustautua;
c)
varmistettava kuultavan henkilöllisyys.
4.
Jos täytäntöönpanoviranomaisen käytettävissä ei tietyssä tapauksessa ole teknisiä välineitä videokokouksen avulla tapahtuvaa kuulemista varten, määräyksen antanut valtio voi keskinäisellä sopimuksella antaa ne sen käyttöön.
5.
Kun kuuleminen tapahtuu videokokouksen avulla tai muulla audiovisuaalisesti välitettävällä tavalla, sovelletaan seuraavia sääntöjä:
a)
täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen viranomaisen on oltava läsnä kuulemisen aikana, tarvittaessa tulkin avustamana, ja sen on huolehdittava myös sekä kuultavan henkilöllisyyden varmistamisesta sekä siitä, että täytäntöönpanovaltion lainsäädännön perusperiaatteita noudatetaan.
Jos täytäntöönpanoviranomainen katsoo, että täytäntöönpanovaltion lainsäädännön perusperiaatteita rikotaan kuulemisen aikana, sen on välittömästi toteutettava tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kuulemista jatketaan näiden periaatteiden mukaisesti;
b)
kuultavan henkilön suojelua koskevista toimenpiteistä sovitaan tarvittaessa määräyksen antaneen valtion ja täytäntöönpanovaltion toimivaltaisten viranomaisten kesken;
c)
kuulemisen toimittaa suoraan määräyksen antaneen valtion toimivaltainen viranomainen oman lainsäädäntönsä mukaisesti, tai se toimitetaan kyseisen viranomaisen johdolla;
d)
määräyksen antaneen valtion tai kuultavan pyynnöstä täytäntöönpanovaltio huolehtii, että kuultavaa henkilöä avustaa tarvittaessa tulkki;
e)
epäillyille tai syytteessä oleville henkilöille on ilmoitettava ennen kuulemista heille täytäntöönpanovaltion ja määräyksen antaneen valtion kansallisen lainsäädännön nojalla kuuluvista menettelyyn liittyvistä oikeuksistaan, myös oikeudesta olla todistamatta. Todistajat ja asiantuntijat voivat vedota heille joko täytäntöönpanovaltion tai määräyksen antaneen valtion lainsäädännön nojalla kuuluvaan oikeuteen olla todistamatta, ja heille on ilmoitettava tästä oikeudesta ennen kuulemista.
6.
Täytäntöönpanoviranomainen laatii, rajoittamatta henkilöiden suojelusta sovittujen toimenpiteiden soveltamista, kuulemisen päätteeksi pöytäkirjan, jossa mainitaan kuulemisen aika ja paikka, kuullun henkilöllisyys, kaikkien muiden kuulemiseen täytäntöönpanovaltiossa osallistuneiden henkilöllisyys ja asema, mahdollisesti annetut valat ja tekniset olosuhteet, joissa kuuleminen tapahtui. Täytäntöönpanoviranomainen toimittaa tämän asiakirjan määräyksen antaneelle viranomaiselle.
7.
Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että sen kansallista lainsäädäntöä sovelletaan samalla tavoin, kuin jos kuuleminen tapahtuisi kansallisessa menettelyssä, jos sen alueella tämän artiklan mukaisesti kuultavana oleva henkilö joko kieltäytyy todistamasta, kun hänellä on todistamisvelvollisuus, tai ei todista totuudenmukaisesti.
25 artikla
Kuuleminen puhelinkokouksen avulla
1.
Jos jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on kuultava toisen jäsenvaltion alueella olevaa henkilöä todistajana tai asiantuntijana, ensiksi mainitun jäsenvaltion määräyksen antanut viranomainen voi antaa eurooppalaisen tutkintamääräyksen kuulla todistajaa tai asiantuntijaa puhelinkokouksen avulla 2 kohdassa säädetyin tavoin, jos kuultavan henkilön ei ole asianmukaista tai mahdollista olla henkilökohtaisesti läsnä sen alueella ja se on ensin tutkinut muita sopivia keinoja.
2.
Jollei toisin sovita, 24 artiklan 3, 5, 6 ja 7 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin puhelinkokouksen avulla tapahtuvaan kuulemiseen.
26 artikla
Pankkitilejä ja muita rahoitustilejä koskevat tiedot
1.
Eurooppalainen tutkintamääräys voidaan antaa sen määrittämiseksi, onko kyseessä olevan rikosoikeudellisen menettelyn kohteena olevalla luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä jossakin täytäntöönpanovaltion alueella sijaitsevassa pankissa yksi tai useampi laadultaan millainen tahansa tili taikka yhtä tai useampaa sellaista tiliä koskeva määräysvalta, ja jos näin on, kaikkien yksilöityjä tilejä koskevien tietojen hankkimiseksi.
2.
Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet voidakseen toimittaa 1 kohdassa tarkoitetut tiedot tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.
3.
Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin on, jos tätä pyydetään eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä, sisällytettävä myös tilit, joihin kyseisen rikosoikeudellisen menettelyn kohteena olevalla henkilöllä on valtakirja.
4.
Tämän artiklan mukaista velvoitetta sovelletaan ainoastaan siltä osin, kuin tiedot ovat tilinpitäjäpankin hallussa.
5.
Määräyksen antavan viranomaisen on eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä mainittava syyt, joiden vuoksi se katsoo pyydetyillä tiedoilla todennäköisesti olevan olennaista arvoa kyseisen rikosoikeudellisen menettelyn kannalta ja millä perusteella se olettaa, että täytäntöönpanovaltion pankeissa on kyseinen tili ja, mahdollisuuksien mukaan, mistä pankeista voi olla kyse. Sen on sisällytettävä eurooppalaiseen tutkintamääräykseen myös sellaiset käytettävissä olevat tiedot, jotka voivat helpottaa sen täytäntöönpanoa.
6.
Eurooppalainen tutkintamääräys voidaan antaa myös sen määrittämiseksi, onko kyseisen rikosoikeudellisen menettelyn kohteena olevalla luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä yksi tai useampi tili jossakin täytäntöönpanovaltion alueella sijaitsevassa muussa rahoituslaitoksessa kuin pankissa. Edellä olevia 3–5 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin. Tällaisessa tapauksessa ja 11 artiklassa tarkoitettujen tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta kieltäytymisen perusteiden lisäksi eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanosta voidaan kieltäytyä myös, jos asianomaisen tutkintatoimenpiteen täytäntöönpanoa ei sallittaisi vastaavassa kansallisessa tapauksessa.
27 artikla
Pankkitapahtumia ja muita rahoitustapahtumia koskevat tiedot
1.
Eurooppalainen tutkintamääräys voidaan antaa tietojen saamiseksi yksilöidyistä pankkitileistä ja sellaisista pankkitapahtumista, jotka on suoritettu tiettynä ajanjaksona yhden tai useamman siinä yksilöidyn tilin kautta, mukaan lukien tiedot mahdollisista lähettäjä- tai vastaanottajatileistä.
2.
Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet voidakseen toimittaa 1 kohdassa tarkoitetut tiedot tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.
3.
Tämän artiklan mukaista velvoitetta sovelletaan ainoastaan siltä osin, kuin tiedot ovat tilinpitäjäpankin hallussa.
4.
Määräyksen antavan viranomaisen on eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä mainittava syyt, joiden johdosta se katsoo pyydettyjen tietojen olevan merkityksellisiä kyseisen rikosoikeudellisen menettelyn kannalta.
5.
Eurooppalainen tutkintamääräys voidaan antaa myös 1 kohdassa säädettyjen tietojen osalta, kun viitataan muiden rahoituslaitosten kuin pankkien toteuttamiin rahoitustapahtumiin. Edellä olevia 3 ja 4 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin. Tällaisessa tapauksessa ja 11 artiklassa tarkoitettujen tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta kieltäytymisen perusteiden lisäksi eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanosta voidaan kieltäytyä myös, jos asianomaisen tutkintatoimenpiteen täytäntöönpanoa ei sallittaisi vastaavassa kansallisessa tapauksessa.
28 artikla
Tutkintatoimenpiteet, joihin liittyy todisteiden hankkimista reaaliaikaisesti, jatkuvasti ja tietyn ajanjakson ajan
1.
Kun eurooppalainen tutkintamääräys annetaan sellaisen tutkintatoimenpiteen täytäntöön panemiseksi, joka edellyttää todisteiden hankkimista reaaliaikaisesti, jatkuvasti ja tietyn ajanjakson ajan, kuten
a)
yhden tai useamman yksilöidyn tilin kautta suoritettujen pankki- tai muiden rahoitustapahtumien seuraamista;
b)
valvottuja läpilaskuja täytäntöönpanovaltion alueella;
sen täytäntöönpanosta voidaan kieltäytyä 11 artiklassa tarkoitettujen tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta kieltäytymisen perusteiden lisäksi, jos asianomaisen tutkintatoimenpiteen täytäntöönpanoa ei sallittaisi vastaavassa kansallisessa tapauksessa.
2.
Määräyksen antaneen valtion ja täytäntöönpanovaltion on sovittava 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua tutkintatoimenpidettä koskevista käytännön järjestelyistä sekä aina muulloinkin, kun se on tarpeen.
3.
Määräyksen antaneen viranomaisen on eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä mainittava, miksi se pitää pyydettyjä tietoja merkityksellisinä kyseisen rikosoikeudellisen menettelyn kannalta.
4.
Oikeus toimia sekä johtaa ja valvoa 1 kohdassa tarkoitetun eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanoon liittyviä operaatioita kuuluu täytäntöönpanovaltion toimivaltaisille viranomaisille.
29 artikla
Peitetutkinta
1.
Eurooppalainen tutkintamääräys voidaan antaa siinä tarkoituksessa, että täytäntöönpanovaltiota pyydetään avustamaan määräyksen antanutta valtiota peite- tai väärän henkilöllisyyden turvin toimivien virkamiesten suorittamassa rikostutkinnassa, jäljempänä ’peitetutkinta’.
2.
Määräyksen antaneen viranomaisen on eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä mainittava, miksi se katsoo, että peitetutkinnalla on todennäköisesti olennaista merkitystä kyseisen rikosoikeudellisen menettelyn kannalta. Täytäntöönpanovaltion toimivaltaiset viranomaiset tekevät kussakin tapauksessa erikseen ja oman kansallisen lainsäädäntönsä ja menettelynsä asiamukaisesti huomioon ottaen päätöksen tämän artiklan nojalla annetun eurooppalaisen tutkintamääräyksen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta.
3.
Edellä 11 artiklassa tarkoitettujen tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta kieltäytymisen perusteiden lisäksi täytäntöönpanoviranomainen voi kieltäytyä 1 kohdassa tarkoitetun eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanosta, jos
a)
peitetutkinnan täytäntöönpanoa ei sallittaisi vastaavassa kansallisessa tapauksessa; tai
b)
jos ei ole ollut mahdollista päästä sopimukseen 4 kohdan mukaisesti peitetutkinnan järjestelyistä.
4.
Peitetutkinta suoritetaan sen jäsenvaltion, jonka alueella peitetutkinta suoritetaan, kansallisen lainsäädännön ja menettelyjen mukaisesti. Oikeus toimia sekä johtaa ja valvoa peitetutkintaan liittyvää operaatiota kuuluu ainoastaan täytäntöönpanovaltion toimivaltaisille viranomaisille. Määräyksen antanut valtio ja täytäntöönpanovaltio sopivat lainsäädäntöään ja menettelyjään noudattaen keskenään peitetutkinnan kestosta, sen yksityiskohtaisista edellytyksistä ja siihen osallistuvien virkamiesten oikeudellisesta asemasta peitetutkinnan aikana.
V LUKU
TELEKUUNTELU
30 artikla
Toisen jäsenvaltion teknisellä avustuksella tapahtuva telekuuntelu
▼C1
1.
Eurooppalainen tutkintamääräys voidaan antaa siinä jäsenvaltiossa tapahtuvaa telekuuntelua varten, jolta tarvitaan teknistä apua.
▼B
2.
Jos useampi kuin yksi jäsenvaltio pystyy antamaan kaikilta osin tarvittavaa teknistä apua samaa telekuuntelua varten, eurooppalainen tutkintamääräys on lähetettävä vain yhdelle niistä, ja etusijalle on asetettava aina jäsenvaltio, jossa telekuuntelun kohde on tai tulee olemaan.
3.
Edellä 1 kohdassa tarkoitetun eurooppalaisen tutkintamääräyksen on sisällettävä myös seuraavat tiedot:
a)
telekuuntelun kohteen tunnistamiseksi tarvittavat tiedot;
b)
kuuntelun toivottu kesto; ja
c)
riittävät tekniset tiedot, erityisesti kohteen tunnistetiedot, sen varmistamiseksi, että eurooppalainen tutkintamääräys voidaan panna täytäntöön.
4.
Määräyksen antaneen viranomaisen on eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä mainittava syyt, joiden johdosta se katsoo, että pyydetyllä tutkintatoimenpiteellä on olennaista merkitystä kyseisen rikosoikeudellisen menettelyn kannalta.
5.
Edellä 11 artiklassa tarkoitettujen tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta kieltäytymisen perusteiden lisäksi 1 kohdassa tarkoitetun eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanosta voidaan kieltäytyä myös, jos asianomaisen tutkintatoimenpiteen täytäntöönpanoa ei sallittaisi vastaavassa kansallisessa tapauksessa. Täytäntöönpanovaltio voi asettaa suostumukselleen mitä tahansa ehtoja, joita sovellettaisiin vastaavassa kansallisessa tapauksessa.
6.
Edellä 1 kohdassa tarkoitettu eurooppalainen tutkintamääräys voidaan panna täytäntöön:
a)
välittämällä televiestit suoraan määräyksen antaneelle valtiolle; tai
b)
kuuntelemalla, tallentamalla ja sen jälkeen välittämällä telekuuntelun tulos määräyksen antaneelle valtiolle.
Määräyksen antaneen viranomaisen ja täytäntöönpanoviranomaisen on neuvoteltava keskenään sopiakseen siitä, suoritetaanko kuuntelu a vai b alakohdan mukaisesti.
7.
Määräyksen antanut viranomainen voi, jos sillä on erityinen syy tehdä niin, 1 kohdassa tarkoitetun eurooppalaisen tutkintamääräyksen antaessaan tai kuuntelun aikana pyytää myös tallenteen purkamista kirjalliseen muotoon taikka koodauksen tai salauksen purkamista, jos täytäntöönpanoviranomainen on antanut tähän suostumuksen.
8.
Tämän artiklan soveltamisesta aiheutuneet kustannukset katetaan 21 artiklan mukaisesti, lukuun ottamatta kuunneltujen viestien purkamisesta kirjalliseen muotoon sekä koodauksen ja salauksen purkamisesta aiheutuneita kustannuksia, joista vastaa määräyksen antanut valtio.
31 artikla
Ilmoitus jäsenvaltiolle, jossa telekuuntelun kohde on ja jolta ei tarvita teknistä apua
1.
Jos jonkin jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, jäljempänä ’kuuntelua suorittava jäsenvaltio’, antaa luvan telekuunteluun tutkintatoimenpiteen toteuttamiseksi ja kuuntelua koskevassa määräyksessä ilmoitetun telekuuntelun kohteena olevan liittymää käytetään toisen jäsenvaltion, jäljempänä ’ilmoituksen vastaanottanut jäsenvaltio’,
►C1
alueella, jolta ei tarvita teknistä apua ◄ kuuntelun suorittamiseen, kuuntelua suorittavan jäsenvaltion on ilmoitettava asiasta ilmoituksen vastaanottaneen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle:
a)
ennen kuuntelua silloin, kun kuuntelua suorittavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen kuuntelumääräyksen antamisajankohtana tietää, että telekuuntelun kohde on tai tulee olemaan ilmoituksen vastaanottaneen jäsenvaltion alueella;
b)
kuuntelun aikana tai kuuntelun toteuduttua, välittömästi sen jälkeen, kun se saa tietää, että telekuuntelun kohde on tai on ollut kuuntelun aikana ilmoituksen vastaanottaneen jäsenvaltion alueella.
2.
Edellä 1 kohdassa tarkoitettu ilmoitus on tehtävä liitteessä C esitetyllä lomakkeella.
3.
Jos kuuntelua ei sallittaisi vastaavassa kansallisessa tapauksessa, ilmoituksen vastaanottaneen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi viipymättä ja viimeistään 96 tunnin kuluessa 1 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen vastaanottamisesta ilmoittaa kuuntelua suorittavan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle:
a)
että kuuntelua ei saa suorittaa tai se on lopetettava; ja
b)
tarvittaessa, että aineistoa, joka on jo saatu kuuntelussa telekuuntelun kohteen ollessa sen alueella, ei saa käyttää tai saa käyttää ainoastaan ehdoin, jotka sen on täsmennettävä. Ilmoituksen vastaanottaneen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava kuuntelua suorittavan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle syyt, joilla mainitut ehdot ovat perusteltuja.
4.
Edellä olevan 5 artiklan 2 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin 2 kohdassa tarkoitettuun ilmoitukseen.
VI LUKU
VÄLIAIKAISET TOIMENPITEET
32 artikla
Väliaikaiset toimenpiteet
1.
Määräyksen antava viranomainen voi antaa eurooppalaisen tutkintamääräyksen sellaisten tutkintatoimenpiteiden toteuttamiseksi, joiden tarkoituksena on väliaikaisesti estää todisteena mahdollisesti käytettävän aineiston tuhoaminen, muuntaminen, liikuttaminen, siirtäminen tai luovuttaminen.
2.
Täytäntöönpanoviranomaisen on tehtävä väliaikaista toimenpidettä koskeva päätös ja ilmoitettava siitä mahdollisimman pian ja aina kuin se on mahdollista 24 tunnin kuluessa eurooppalaisen tutkintamääräyksen vastaanottamisesta.
3.
Jos 1 kohdassa tarkoitettua väliaikaista toimenpidettä pyydetään, määräyksen antaneen viranomaisen on mainittava eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä, onko todistusaineisto toimitettava määräyksen antaneeseen valtioon vai säilytettävä täytäntöönpanovaltiossa. Täytäntöönpanoviranomaisen on tunnustettava ja pantava täytäntöön tutkintamääräys ja toimitettava todistusaineisto tässä direktiivissä säädettyjen menettelyjen mukaisesti.
4.
Jos eurooppalaiseen tutkintamääräykseen on 3 kohdan mukaisesti liitetty ohje, jonka mukaan todistusaineisto on säilytettävä täytäntöönpanovaltiossa, määräyksen antaneen viranomaisen on ilmoitettava 1 kohdassa tarkoitetun väliaikaisen toimenpiteen poistamiselle asetettu määräpäivä tai määräyksen antaneelle valtiolle toimitettavaa todistusaineistoa koskevan pyynnön arvioitu esittämisajankohta.
5.
Täytäntöönpanoviranomainen voi määräyksen antanutta viranomaista kuultuaan asettaa kansallisen lainsäädäntönsä ja käytäntönsä mukaisesti tapauksen kannalta tarkoituksenmukaisia ehtoja 1 kohdassa tarkoitetun väliaikaisen toimenpiteen voimassaoloajan rajoittamiseksi. Jos se aikoo mainittujen ehtojen mukaisesti poistaa väliaikaisen toimenpiteen, täytäntöönpanoviranomaisen on ilmoitettava asiasta määräyksen antaneelle viranomaiselle, jolle on annettava mahdollisuus esittää huomautuksensa. Määräyksen antaneen viranomaisen on välittömästi ilmoitettava täytäntöönpanoviranomaiselle, että 1 kohdassa tarkoitetut väliaikaiset toimenpiteet on poistettu.
VII LUKU
LOPPUSÄÄNNÖKSET
33 artikla
Ilmoitukset
1.
Kunkin jäsenvaltion on viimeistään 22 päivänä toukokuuta 2017 ilmoitettava komissiolle seuraavat:
a)
se yksi tai useampi viranomainen, jolla sen kansallisen lainsäädännön mukaisesti on 2 artiklan c ja d alakohdan mukaisesti toimivalta, kun tämä jäsenvaltio on määräyksen antava valtio tai täytäntöönpanovaltio;
b)
eurooppalaista tutkintamääräystä varten hyväksytyt kielet 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuin tavoin;
c)
nimettyä yhtä tai useampaa keskusviranomaista koskevat tiedot, jos jäsenvaltio haluaa käyttää 7 artiklan 3 kohdan mukaista mahdollisuutta. Nämä tiedot sitovat määräyksen antavan jäsenvaltion viranomaisia.
2.
Kukin jäsenvaltio voi toimittaa komissiolle myös luettelon tarvittavista asiakirjoista, jotka se aikoo 22 artiklan 4 kohdan nojalla vaatia.
3.
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikista myöhemmistä muutoksista 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin.
4.
Komissio saattaa tämän artiklan nojalla saadut tiedot kaikkien jäsenvaltioiden sekä Euroopan oikeudellisen verkoston saataville. Euroopan oikeudellinen verkosto saattaa tiedot saataville neuvoston päätöksen 2008/976/YOS (
4
) 9 artiklassa tarkoitetulle verkkosivustolle.
34 artikla
Suhde muihin oikeudellisiin välineisiin, sopimuksiin ja järjestelyihin
1.
Tällä direktiivillä korvataan 22 päivästä toukokuuta 2017 alkaen tämän niiden jäsenvaltioiden välillä, joita tämä direktiivi sitoo, sovellettavien seuraavien yleissopimusten vastaavat määräykset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta niiden soveltamista jäsenvaltioiden ja kolmansien valtioiden välillä ja niiden väliaikaista soveltamista 35 artiklan mukaisesti:
a)
20 päivänä huhtikuuta 1959 tehty keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskeva Euroopan neuvoston eurooppalainen yleissopimus sekä sen kaksi lisäpöytäkirjaa samoin kuin sen 26 artiklan nojalla tehdyt kahdenväliset sopimukset;
b)
Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehty yleissopimus;
c)
keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tehty yleissopimus ja sen pöytäkirja.
2.
Korvataan puitepäätös 2008/978/YOS tällä direktiivillä niiden jäsenvaltioiden osalta, joita tämä direktiivi sitoo. Korvataan puitepäätöksen 2003/577/YOS säännökset niiden jäsenvaltioiden osalta, joita tämä direktiivi sitoo, siltä osin kuin on kyse todisteiden jäädyttämisestä.
Niiden jäsenvaltioiden osalta, joita tämä direktiivi sitoo, viittauksia puitepäätökseen 2008/978/YOS ja, siltä osin kuin on kyse varojen jäädyttämisestä, puitepäätökseen 2003/577/YOS pidetään viittauksina tähän direktiiviin.
3.
Tämän direktiivin lisäksi jäsenvaltiot voivat tehdä muiden jäsenvaltioiden kanssa kahden- tai monenvälisiä sopimuksia tai järjestelyjä tai jatkaa niiden soveltamista 22 päivän toukokuuta 2017 jälkeen ainoastaan siltä osin, kuin niiden avulla on mahdollista vahvistaa edelleen tämän direktiivin tavoitteita ja myötävaikuttaa todisteiden hankkimismenettelyjen yksinkertaistamiseen tai edelleen helpottamiseen ja edellyttäen, että noudatetaan tässä direktiivissä säädettyjen kanssa samantasoisia takeita.
4.
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään 22 päivänä toukokuuta 2017 ne 3 kohdassa tarkoitetut voimassa olevat sopimukset ja järjestelyt, joiden soveltamista ne haluavat jatkaa. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kolmen kuukauden kuluessa myös 3 kohdassa tarkoitetun uuden sopimuksen tai järjestelyn allekirjoittamisesta.
35 artikla
Siirtymäsäännökset
1.
Ennen 22 päivää toukokuuta 2017 vastaanotettuihin keskinäistä apua koskeviin pyyntöihin sovelletaan edelleen keskinäistä apua rikosasioissa koskevia voimassa olevia välineitä. Puitepäätöksen 2003/577/YOS nojalla tehtyihin todisteiden jäädyttämispäätöksiin, jotka on vastaanotettu ennen 21 päivää toukokuuta 2017, sovelletaan myös tuota puitepäätöstä.
2.
Eurooppalaiseen tutkintamääräykseen sovelletaan 8 artiklan 1 kohtaa soveltuvin osin puitepäätöksen 2003/577/YOS nojalla tehdyn jäädyttämispäätöksen jälkeen.
36 artikla
Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä
1.
Jäsenvaltioiden on toteutettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät toimenpiteet viimeistään 21 päivänä toukokuuta 2017.
2.
Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.
3.
Jäsenvaltioiden on toimitettava viimeistään 22 päivänä toukokuuta 2017 komissiolle kirjallisina ne säännökset, joilla niille tästä direktiivistä aiheutuvat velvoitteet saatetaan osaksi niiden kansallista lainsäädäntöä.
37 artikla
Soveltamista koskeva kertomus
Komissio esittää viimeistään viisi vuotta 21 päivän toukokuuta 2014 jälkeen Euroopan parlamentille ja neuvostolle sekä laadullisiin että määrällisiin tietoihin perustuvan kertomuksen tämän direktiivin soveltamisesta, mukaan lukien erityisesti arvion sen vaikutuksista rikosasioita koskevaan yhteistyöhön ja yksilöiden suojeluun sekä telekuuntelua koskevien säännösten täytäntöönpanoon tekninen kehitys huomioiden. Kertomukseen liitetään tarvittaessa ehdotuksia tätä direktiiviä koskeviksi muutoksiksi.
38 artikla
Voimaantulo
Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
39 artikla
Osoitus
Tämä direktiivi on osoitettu jäsenvaltioille perussopimusten mukaisesti.
LIITE A
EUROOPPALAINEN TUTKINTAMÄÄRÄYS
Tämä eurooppalainen tutkintamääräys, jäljempänä ’tutkintamääräys’, on toimivaltaisen viranomaisen antama. Määräyksen antanut viranomainen varmentaa, että tutkintamääräyksen antaminen on tarpeen ja oikeassa suhteessa siinä yksilöidyn menettelyn tarkoitukseen nähden ottaen huomioon epäillyn tai syytteessä olevan henkilön oikeudet ja että pyydetyt tutkintatoimet olisi voitu määrätä samoin edellytyksin vastaavassa kansallisessa tapauksessa. Pyydän suorittamaan jäljempänä mainitun tutkintatoimenpiteen tai jäljempänä mainitut tutkintatoimenpiteet ottamalla asianmukaisesti huomioon tutkinnan luottamuksellisuuden ja toimittamaan tutkintamääräyksen täytäntöönpanon tuloksena saadut todisteet.
