Accept Refuse

EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 02009R0207-20130701

Neuvoston asetus (EY) N:o 207/2009, annettu 26 päivänä helmikuuta 2009 , yhteisön tavaramerkistä (kodifioitu toisinto) (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2009/207/2013-07-01

2009R0207 — FI — 01.07.2013 — 001.001


Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentointitarkoituksiin. Toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä.

►B

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 207/2009,

annettu 26 päivänä helmikuuta 2009,

yhteisön tavaramerkistä

(kodifioitu toisinto)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(EYV L 078, 24.3.2009, p.1)

Muutettu:

 

 

Virallinen lehti

  No

page

date


Muutettu:

►A1

  L 112

10

24.4.2012




▼B

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 207/2009,

annettu 26 päivänä helmikuuta 2009,

yhteisön tavaramerkistä

(kodifioitu toisinto)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)



EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 308 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon ( 1 ),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Yhteisön tavaramerkistä 20 päivänä joulukuuta 1993 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 40/94 ( 2 ) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osilta ( 3 ). Mainittu asetus olisi sen vuoksi selkeyden ja järkeistämisen takia kodifioitava.

(2)

Taloudellisen toiminnan sopusointuista kehitystä koko yhteisössä sekä jatkuvaa ja tasapainoista laajentumista olisi edistettävä kansallisia markkinoita vastaavat olosuhteet tarjoavien sisämarkkinoiden toteuttamisen ja moitteettoman toiminnan avulla. Näiden markkinoiden toteuttaminen ja niiden yhtenäisyyden lisääminen ei merkitse ainoastaan tavaroiden vapaan liikkumisen ja palvelujen vapaan tarjoamisen esteiden poistamista sekä kilpailun vääristymisen estämisen varmistavan järjestelmän luomista, vaan myös sellaisten oikeudellisten edellytysten luomista, joilla helpotetaan yritysten valmistus- ja tavaroiden jakelu- ja palvelujen tarjoamistoiminnan nopeaa mukautumista yhteisön mittasuhteisiin. Näistä oikeudellisista välineistä, jotka yrityksillä tätä tarkoitusta varten olisi oltava, erityisen sopivia olisivat tavaramerkit, joiden avulla on mahdollista tunnistaa tavarat ja palvelut samalla tavalla koko yhteisössä, rajoista huolimatta.

(3)

Yhteisön tavoitteiden toteuttamiseksi näyttää tarpeelliselta luoda yhteisön tavaramerkkijärjestelmä, jolla annetaan yrityksille oikeus hankkia yhtä ainoaa menettelyä noudattaen yhteisön tavaramerkkejä, joilla on yhdenmukainen suoja ja joiden vaikutus ulottuu koko yhteisön alueelle. Näin ilmaistua yhteisön tavaramerkin yhtenäisen luonteen periaatetta olisi sovellettava, jollei tässä asetuksessa toisin säädetä.

(4)

Kansallisten lainsäädäntöjen lähentämisellä ei pystytä poistamaan jäsenvaltioiden lainsäädännöissä merkkien haltijoille kuuluvien oikeuksien alueellisen ominaisuuden muodostamaa estettä. Yhteisön tavaramerkki, jota säädellään kaikissa jäsenvaltioissa välittömästi sovellettavalla yhteisön oikeudella on tarpeen, jotta yritykset voisivat harjoittaa taloudellista toimintaa ilman esteitä kaikkialla sisämarkkinoilla.

(5)

On tarkoituksenmukaista soveltaa perustamissopimuksen 308 artiklaa, koska perustamissopimuksessa ei ole määräyksiä erityisestä toimivallasta tällaisen oikeudellisen välineen aikaansaamiseksi.

(6)

Tavaramerkkejä koskeva yhteisön oikeus ei kuitenkaan korvaa tavaramerkkejä koskevaa jäsenvaltioiden oikeutta. Ei vaikuta perustellulta velvoittaa yrityksiä rekisteröimään tavaramerkkejään yhteisön tavaramerkeiksi, koska kansalliset tavaramerkit ovat tarpeen yrityksille, jotka eivät halua tavaramerkilleen yhteisönlaajuista suojaa.

(7)

Yhteisön tavaramerkkiin voi saada oikeuden ainoastaan rekisteröinnillä ja rekisteröinnin esteenä on erityisesti tavaramerkin erottamiskyvyn puuttuminen, sen lainvastaisuus tai sen ristiriitaisuus aikaisempien oikeuksien suhteen.

(8)

Yhteisön tavaramerkin antama suoja, jonka tarkoituksena on erityisesti taata, että tavaramerkki osoittaa alkuperän, on oltava ehdoton, jos tavaramerkki ja merkki ovat samat ja tavarat tai palvelut ovat samat. Suojaa annetaan myös, jos tavaramerkki ja merkki ovat samankaltaiset ja tavarat tai palvelut ovat samankaltaiset. Samankaltaisuuden käsite olisi määriteltävä sekaannusvaaran osalta. Sekaannusvaaran, jonka arviointi riippuu lukuisista tekijöistä ja erityisesti siitä, kuinka hyvin tavaramerkki tunnetaan markkinoilla, vakiintuneeseen tai rekisteröityyn merkkiin liittyvistä mielleyhtymistä sekä samankaltaisuuden asteesta tavaramerkin ja merkin sekä niihin yhdistettyjen tavaroiden tai palvelujen välillä on asetettava erityisiä vaatimuksia suojalle.

(9)

Tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatteesta johtuu, ettei yhteisön tavaramerkin haltija voi kieltää kolmansia käyttämästä merkkiä tavaroissa, jotka haltija itse tai hänen suostumuksellaan joku muu on saattanut markkinoille yhteisössä tätä tavaramerkkiä käyttäen, jollei haltija laillisin perustein ole oikeutettu vastustamaan tavaroiden myöhempää kaupan pitämistä.

(10)

On perusteltua suojata yhteisön tavaramerkkejä ja toisaalta niitä aikaisempia, rekisteröityjä tavaramerkkejä ainoastaan siltä osin kuin näitä merkkejä todella käytetään.

(11)

Yhteisön tavaramerkkiä on pidettävä siitä yrityksestä erillisenä varallisuusesineenä, jonka tavaroita tai palveluja se edustaa. Tavaramerkin on oltava luovutettavissa, jollei ensisijaisesta tarpeesta välttää muutoksen aiheuttama yleisön harhaanjohtaminen muuta johdu. Tavaramerkki on myös voitava antaa pantiksi kolmannelle tai siihen on voitava perustaa käyttölupia.

(12)

Tällä asetuksella luotava tavaramerkkilainsäädäntö edellyttää jokaisen tavaramerkin osalta hallinnollisia täytäntöönpanotoimenpiteitä yhteisön tasolla. Siten on välttämätöntä, säilyttäen kuitenkin yhteisön olemassa oleva toimielinrakenne ja valtuuksien tasapaino, säätää sisämarkkinoilla toimivasta yhdenmukaistamisvirastosta (tavaramerkit ja mallit), joka on teknisesti riippumaton ja jolla on riittävä oikeudellinen, hallinnollinen ja taloudellinen itsenäisyys. Tätä varten on tarpeen ja aiheellista, että kyseinen virasto on yhteisön elin ja oikeushenkilö, joka käyttää sille tällä asetuksella annettuja toimivaltuuksia yhteisön oikeutta noudattaen ja ilman, että sillä on vaikutusta yhteisön toimielinten käyttämään toimivaltaan.

(13)

On suotavaa taata asianomaisille osapuolille viraston päätöksillä tavaramerkkilainsäädännön erityispiirteisiin mukautettu oikeudellinen suoja. Tätä varten säädetään, että viraston tutkijoiden ja osastojen päätöksiin voidaan hakea muutosta. Siltä osin kuin taho, jonka päätöksestä valitetaan, ei itse oikaise päätöstään, se siirtää valituksen viraston valituslautakunnalle, joka päättää asiasta. Valituslautakunnan päätöksistä voi valittaa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen, joka voi kumota valituksenalaisen päätöksen tai muuttaa sitä.

(14)

EY:n perustamissopimuksen 225 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on toimivaltainen ratkaisemaan ensimmäisenä oikeusasteena erityisesti 230 artiklassa tarkoitetut kanteet lukuun ottamatta niitä, joiden ratkaiseminen on annettu jonkin lainkäyttölautakunnan tehtäväksi tai jotka perussäännön mukaan kuuluvat yhteisöjen tuomioistuimen toimivaltaan. Tämän vuoksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen olisi ensimmäisenä oikeusasteena käytettävä tällä asetuksella yhteisöjen tuomioistuimelle annettua toimivaltaa kumota ja muuttaa valituslautakuntien päätöksiä.

(15)

Jäsenvaltioiden olisi yhteisön tavaramerkkien suojan vahvistamiseksi, kansallisen järjestelmänsä huomioon ottaen nimettävä mahdollisimman rajallinen määrä ensimmäisen ja toisen oikeusasteen tuomioistuimia, joilla on toimivalta yhteisön tavaramerkin loukkausta ja voimassaoloa koskevissa asioissa.

(16)

On välttämätöntä, että yhteisön tavaramerkin voimassaoloa ja loukkausta koskevien päätösten oikeusvaikutus ulottuu koko yhteisöön, sillä tämä on ainoa keino välttää tuomioistuinten ja viraston keskenään ristiriitaiset päätökset ja niiden vaikutukset yhteisön tavaramerkkien yhtenäiseen luonteeseen. Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22 päivänä joulukuuta 2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 ( 4 ) sääntöjä olisi sovellettava kaikkiin yhteisön tavaramerkkiin liittyviin riita-asioihin, jollei tässä asetuksessa toisin säädetä.

(17)

Olisi ehkäistävä keskenään ristiriitaisten tuomioiden syntyminen riita-asioissa, joissa on samat osapuolet ja joissa perusteena ovat samat, yhteisön tavaramerkkiä ja rinnakkaisia kansallisia tavaramerkkejä koskevat kysymykset. Sen vuoksi, jos oikeudellisiin toimenpiteisiin turvaudutaan samassa jäsenvaltiossa, tämän tavoitteen saavuttamiseksi on noudatettava kansallisia menettelysääntöjä, joihin tämä asetus ei vaikuta, mutta jos oikeudellisiin toimenpiteisiin ryhdytään eri jäsenvaltioissa, asetuksen (EY) N:o 44/2001 määräyksiin perustuvat säännökset riita-asian vireilläolosta ja asiain yhtymisestä, näyttävät tarkoituksenmukaisilta.

(18)

Viraston täyden itsehallinnon ja riippumattomuuden takaamiseksi olisi tarpeen antaa sille itsenäinen talousarvio, jonka tulot koostuvat pääasiassa järjestelmän käyttäjien suorittamista maksuista. Yhteisön talousarviomenettelyä sovelletaan kuitenkin Euroopan yhteisöjen yleisestä talousarviosta suoritettavien mahdollisten avustusten osalta. Lisäksi olisi suotavaa, että tilintarkastustuomioistuin suorittaa tilintarkastuksen.

(19)

Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavat toimenpiteet, erityisesti siltä osin kuin on kyse maksuja koskevan asetuksen ja täytäntöönpanoasetuksen antamisesta ja muuttamisesta, olisi hyväksyttävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY ( 5 ) mukaisesti,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:



I OSASTO

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Yhteisön tavaramerkki

1.  Tässä asetuksessa säädettyjen edellytysten ja yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti rekisteröityjen tavaroiden ja palvelujen tavaramerkkejä kutsutaan jäljempänä ’yhteisön tavaramerkeiksi’.

2.  Yhteisön tavaramerkki on yhtenäinen. Sen oikeusvaikutukset ovat samanlaiset kaikkialla yhteisössä: sen voi rekisteröidä ainoastaan olemaan voimassa koko yhteisössä, sen voi luovuttaa, siitä voi luopua, sen hallintaoikeus voidaan menettää tai julistaa mitättömäksi ja sen käyttö voidaan kieltää ainoastaan koko yhteisössä. Tätä periaatetta sovelletaan, jollei tässä asetuksessa toisin säädetä.

2 artikla

Virasto

Perustetaan sisämarkkinoilla toimiva yhdenmukaistamisvirasto (tavaramerkit ja mallit), jäljempänä ’virasto’.

3 artikla

Toimintakyky

Tämän asetuksen täytäntöön panemiseksi yritykset ja muut oikeudelliset kokonaisuudet, joilla niihin sovellettavan lainsäädännön mukaan on kelpoisuus hankkia omissa nimissään kaikenlaisia oikeuksia ja olla vastuussa kaikenlaisista sitoumuksista, olla osapuolena sopimuksissa ja muissa oikeustoimissa sekä esiintyä kantajana tai vastaajana oikeudenkäynneissä, rinnastetaan oikeushenkilöihin.



II OSASTO

TAVARAMERKKIOIKEUS



1 JAKSO

Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen

4 artikla

Yhteisön tavaramerkin muodostavat merkit

Yhteisön tavaramerkkinä voi olla mikä tahansa merkki, joka voidaan esittää graafisesti, erityisesti sanat, henkilönnimet mukaan lukien, kuviot, kirjaimet, numerot taikka tavaroiden tai niiden päällyksen muoto, jos sellaisella merkillä voidaan erottaa yrityksen tavarat tai palvelut muiden yritysten tavaroista tai palveluista.

5 artikla

Yhteisön tavaramerkkien haltijat

Yhteisön tavaramerkin haltijana voivat olla luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt, mukaan lukien julkisoikeudelliset yhteisöt.

6 artikla

Tapa, jolla yhteisön tavaramerkki saadaan

Yhteisön tavaramerkki saadaan rekisteröinnillä.

7 artikla

Ehdottomat hylkäysperusteet

1.  Seuraavia merkkejä ei rekisteröidä:

a) merkit, jotka eivät ole 4 artiklan mukaisia;

b) tavaramerkit, joilta puuttuu erottamiskyky;

c) tavaramerkit, jotka muodostuvat yksinomaan sellaisista merkeistä tai merkinnöistä, joita voidaan elinkeinotoiminnassa käyttää osoittamaan tavaroiden tai palvelujen lajia, laatua, määrää, käyttötarkoitusta, arvoa tai maantieteellistä alkuperää, tavaroiden valmistusajankohtaa tai palvelujen suoritusajankohtaa taikka muita tavaroiden tai palvelujen ominaisuuksia;

d) tavaramerkit, jotka muodostuvat yksinomaan sellaisista merkeistä tai merkinnöistä, jotka ovat tulleet tavallisiksi yleisessä kielenkäytössä tai hyvän kauppatavan mukaan;

e) merkit, jotka muodostuvat yksinomaan

i) tavaran luonteenomaisesta muodosta,

ii) teknisen tuloksen saavuttamiseksi välttämättömästä tavaran muodosta,

iii) tavaran arvoon olennaisesti vaikuttavasta muodosta;

f) tavaramerkit, jotka ovat yleisen järjestyksen tai hyvän tavan vastaisia;

g) tavaramerkit, jotka ovat omiaan johtamaan yleisöä harhaan esimerkiksi tavaroiden tai palvelujen luonteen, laadun tai maantieteellisen alkuperän suhteen;

h) tavaramerkit, joita toimivaltaiset viranomaiset eivät ole hyväksyneet teollisoikeuden suojelemista koskevan Pariisin yleissopimuksen, jäljempänä ’Pariisin yleissopimus’, 6 ter artiklan mukaisesti;

i) tavaramerkit, jotka sisältävät muita kuin Pariisin yleissopimuksen 6 ter artiklassa tarkoitettuja tunnuksia, tunnusmerkkejä tai vaakunoita, joilla on erityistä julkista merkitystä, jollei toimivaltainen viranomainen ole hyväksynyt niiden rekisteröintiä.

j) viinien osalta tavaramerkit, jotka sisältävät viinin osoittavan maantieteellisen merkinnän tai jotka muodostuvat sellaisesta merkinnästä, ja väkevien alkoholijuomien osalta tavaramerkit, jotka sisältävät alkoholijuoman osoittavan maantieteellisen merkinnän tai jotka muodostuvat sellaisesta merkinnästä, sellaisten viinien tai väkevien alkoholijuomien osalta, joilla ei ole tätä alkuperää;

k) tavaramerkit, joihin sisältyy tai jotka muodostuvat sellaisesta alkuperänimityksestä tai maantieteellisestä merkinnästä, joka on rekisteröity maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta 20 päivänä maaliskuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 510/2006 ( 6 ) mukaisesti, jos ne vastaavat jotakin mainitun asetuksen 13 artiklassa tarkoitettua tilannetta ja jos ne koskevat samaa tuotetyyppiä edellyttäen, että tavaramerkin rekisteröintihakemus on tehty sen päivän jälkeen, jona alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän rekisteröintihakemus on jätetty komissioon.

2.  Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan, vaikka rekisteröinnin esteet olisivat olemassa ainoastaan osassa yhteisöä.

3.  Edellä olevan 1 kohdan b, c ja d alakohtaa ei sovelleta, jos tavaramerkki on käytössä tullut erottamiskykyiseksi niiden tavaroiden tai palvelujen osalta, joille rekisteröintiä haetaan.

8 artikla

Suhteelliset hylkäysperusteet

1.  Aikaisemman tavaramerkin haltijan vastustuksesta tavaramerkkiä ei rekisteröidä:

a) jos se on sama kuin aikaisempi tavaramerkki ja jos tavarat tai palvelut, joita varten tavaramerkkiä haetaan tai tavaramerkki on rekisteröity, ovat samoja kuin tavarat tai palvelut, joille aikaisempi tavaramerkki on suojattu;

b) jos sen vuoksi, että se on sama tai samankaltainen kuin aikaisempi, samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten oleva tavaramerkki, sen alueen yleisön keskuudessa, jolla aikaisempi tavaramerkki on suojattu, on sekaannusvaara, joka sisältää vaaran tavaramerkin ja aikaisemman tavaramerkin välisestä mielleyhtymästä.

2.  Edellä 1 kohdassa ’aikaisemmalla tavaramerkillä’ tarkoitetaan:

a) tavaramerkkejä, joiden rekisteröintihakemus on tehty ennen yhteisön tavaramerkin rekisteröintihakemuksen tekopäivää, ottaen tarvittaessa huomioon vaatimukset niiden etuoikeudesta, ja jotka kuuluvat seuraaviin ryhmiin:

i) yhteisön tavaramerkit,

ii) jäsenvaltiossa rekisteröidyt tavaramerkit tai Belgian, Luxemburgin ja Alankomaiden osalta Beneluxin teollisoikeuksien virastossa rekisteröidyt tavaramerkit,

iii) tavaramerkit, joiden kansainvälinen rekisteröinti on voimassa jäsenvaltiossa,

iv) tavaramerkit, jotka on rekisteröity yhteisössä voimassa olevien kansainvälisten järjestelyjen mukaisesti;

b) edellä a alakohdassa tarkoitettuja tavaramerkkejä koskevia hakemuksia, jos tavaramerkit rekisteröidään;

c) tavaramerkkejä, jotka yhteisön tavaramerkin hakemispäivänä tai tarvittaessa yhteisön tavaramerkkiä koskevan hakemuksen etuoikeuspäivänä ovat jossakin jäsenvaltiossa yleisesti tunnettuja Pariisin yleissopimuksen 6 bis artiklassa tarkoitetussa merkityksessä.

3.  Tavaramerkin haltijan vastustuksesta tavaramerkkiä ei rekisteröidä, jos rekisteröintiä hakee tavaramerkin haltijan asiamies tai edustaja omiin nimiinsä ja ilman haltijan suostumusta, jollei asiamies tai edustaja pysty perustelemaan toimiaan.

4.  Rekisteröimättömän tavaramerkin tai muun liike-elämässä käytetyn merkin, jonka vaikutusalue on laajempi kuin paikallinen, haltijan vastustuksesta tavaramerkille haettua rekisteröintiä ei myönnetä, jos ja siltä osin kuin tähän merkkiin sovellettavan yhteisön lainsäädännön tai jäsenvaltion oikeuden mukaan:

a) oikeus merkkiin on saatu ennen päivää, jona yhteisön tavaramerkin rekisteröintihakemus on tehty tai jona yhteisön tavaramerkin rekisteröintihakemukselle on vaadittu etuoikeutta;

b) merkin haltijalla on oikeus kieltää myöhemmän tavaramerkin käyttäminen.

5.  Jos aikaisempi yhteisön tavaramerkki on yhteisössä laajalti tunnettu ja aikaisempi kansallinen tavaramerkki on kyseisessä jäsenvaltiossa laajalti tunnettu, 2 kohdassa tarkoitetun aikaisemman tavaramerkin haltijan vastustuksesta tavaramerkkiä ei myöskään rekisteröidä, jos se on sama tai samankaltainen kuin aikaisempi tavaramerkki ja se rekisteröitäisiin sellaisia tavaroita tai palveluja varten, jotka eivät tosin ole samankaltaisia kuin tavarat tai palvelut, joita varten aikaisempi tavaramerkki on rekisteröity, mutta joiden osalta rekisteröitävän tavaramerkin käyttäminen ilman perusteltua syytä merkitsisi aikaisemman tavaramerkin erottamiskyvyn tai maineen epäoikeutettua hyväksikäyttöä taikka olisi niille haitaksi.



2 JAKSO

Yhteisön tavaramerkin vaikutukset

9 artikla

Yhteisön tavaramerkin tuottamat oikeudet

1.  Rekisteröidyn tavaramerkin haltijalla on yksinoikeus tavaramerkkiin. Tavaramerkin haltijalla on oikeus kieltää muita ilman hänen suostumustaan käyttämästä elinkeinotoiminnassa:

a) merkkiä, joka on sama kuin yhteisön tavaramerkki, samoille tavaroille tai palveluille, joille tavaramerkki on rekisteröity;

b) merkkiä, joka sen vuoksi, että se on sama tai samankaltainen kuin yhteisön tavaramerkki ja sen vuoksi, että merkki ja yhteisön tavaramerkki tarkoittavat samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja, aiheuttaa yleisön keskuudessa sekaannusvaaran; sekaannusvaara sisältää myös vaaran merkin ja tavaramerkin välisestä mielleyhtymästä;

c) merkkiä, joka on sama tai samankaltainen kuin yhteisön tavaramerkki, tavaroille tai palveluille, jotka ovat erilaisia kuin ne, joille yhteisön tavaramerkki on rekisteröity, kun se on laajalti tunnettu yhteisössä, ja jos merkin käyttäminen ilman perusteltua syytä merkitsisi yhteisön tavaramerkin erottamiskyvyn tai maineen epäoikeutettua hyväksikäyttöä taikka olisi niille haitaksi.

2.  Edellä 1 kohdassa säädetyin edellytyksin voidaan kieltää erityisesti:

a) merkin paneminen tavaroihin tai niiden päällyksiin;

b) tavaroiden tarjoaminen tai liikkeelle laskeminen tai niiden varastoiminen tällaista tarkoitusta varten merkkiä käyttäen taikka palvelujen tarjoaminen tai suorittaminen merkkiä käyttäen;

c) tavaroiden maahantuonti tai maastavienti merkkiä käyttäen;

d) merkin käyttäminen liikeasiakirjoissa ja mainonnassa.

3.  Yhteisön tavaramerkin tuottamat oikeudet ovat voimassa kolmansiin nähden vasta, kun tavaramerkin rekisteröinti on julkaistu. Kohtuullista korvausta voidaan kuitenkin vaatia yhteisön tavaramerkin rekisteröintihakemuksen jälkeisistä toimista, jotka yhteisön tavaramerkin rekisteröinnin julkaisemisen jälkeen olisivat kiellettyjä. Tuomioistuin, jossa asia on vireillä, ei saa ratkaista pääasiaa ennen rekisteröinnin julkaisemista.

10 artikla

Yhteisön tavaramerkin esittäminen sanakirjoissa

Jos yhteisön tavaramerkin esittäminen sanakirjassa, tietosanakirjassa tai vastaavassa hakuteoksessa antaa sen vaikutelman, että merkki muodostaa yleiskäsitteen tavaroille tai palveluille, joita varten tavaramerkki on rekisteröity, kustantajan on yhteisön tavaramerkin haltijan pyynnöstä huolehdittava siitä, että yhteisön tavaramerkin esittämisen yhteyteen liitetään viimeistään teoksen seuraavassa painoksessa tieto siitä, että kyseessä on rekisteröity tavaramerkki.

11 artikla

Kielto käyttää asiamiehen tai edustajan nimissä olevaa yhteisön tavaramerkkiä

Jos yhteisön tavaramerkki on rekisteröity kyseisen yhteisön tavaramerkin haltijan asiamiehen tai edustajan nimiin ilman haltijan suostumusta, haltijalla on oikeus kieltää asiamiestänsä tai edustajaansa käyttämästä tavaramerkkiä, jollei hän ole antanut käyttölupaa, jollei asiamies tai edustaja pysty perustelemaan toimiaan.

12 artikla

Yhteisön tavaramerkin vaikutuksiin kohdistuvat rajoitukset

Yhteisön tavaramerkki ei oikeuta haltijaa kieltämään kolmatta käyttämästä elinkeinotoiminnassa:

a) omaa nimeään tai osoitettaan,

b) tavaroiden tai palvelujen lajia, laatua, määrää, käyttötarkoitusta, arvoa tai maantieteellistä alkuperää, tavaroiden valmistusajankohtaa tai palvelujen suoritusajankohtaa taikka muita tavaroiden tai palvelujen ominaisuuksia osoittavia merkintöjä,

c) tavaramerkkiä, milloin sen käyttäminen on tarpeen tavaran tai palvelun, erityisesti lisätarvikkeiden tai varaosien, käyttötarkoituksen osoittamiseksi,

jos tämä käyttää niitä hyvää liiketapaa noudattaen.

13 artikla

Yhteisön tavaramerkin tuottamien oikeuksien sammuminen

1.  Yhteisön tavaramerkki ei oikeuta haltijaa kieltämään tavaramerkin käyttämistä niissä tavaroissa, jotka haltija tai hänen suostumuksellaan joku muu on saattanut markkinoille yhteisössä tätä tavaramerkkiä käyttäen.

2.  Mitä 1 kohdassa säädetään, ei sovelleta, jos haltijalla on perusteltua aihetta vastustaa tavaroiden pitämistä edelleen liikkeessä, erityisesti milloin tavaroihin tehdään muutoksia tai huononnuksia sen jälkeen, kun ne on laskettu liikkeelle.

14 artikla

Loukkauksiin sovellettava täydentävä kansallinen oikeus

1.  Yhteisön tavaramerkin vaikutukset määritellään yksinomaan tällä asetuksella. Muutoin yhteisön tavaramerkkiin kohdistuviin loukkauksiin sovelletaan kansallisen tavaramerkin loukkauksia koskevaa kansallista lainsäädäntöä X osaston säännösten mukaisesti.

2.  Tällä asetuksella ei rajoiteta oikeutta ryhtyä oikeudellisiin yhteisön tavaramerkkiä koskeviin toimenpiteisiin jäsenvaltioiden oikeuden perusteella erityisesti yksityisoikeudellisen vastuun ja vilpillisen kilpailun osalta.

3.  Sovellettavat menettelysäännöt määritellään X osaston säännösten mukaisesti.



3 JAKSO

Yhteisön tavaramerkin käyttäminen

15 artikla

Yhteisön tavaramerkin käyttäminen

1.  Jos yhteisön tavaramerkin haltija ei viiden vuoden kuluessa rekisteröinnistä ole ottanut yhteisössä tavaramerkkiä tosiasialliseen käyttöön tavaroissa tai palveluissa, joita varten se on rekisteröity, tai jos tällainen käyttö on ollut viisi vuotta yhtäjaksoisesti keskeytyneenä eikä käyttämättä jättämiseen ole pätevää syytä, yhteisön tavaramerkkiin sovelletaan tässä asetuksessa säädettyjä seuraamuksia.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua käyttöä on myös:

a) tavaramerkin käyttö muodossa, joka poikkeaa sen rekisteröidystä muodosta ainoastaan sellaisilta osin, että poikkeaminen ei vaikuta tavaramerkin erottamiskykyyn;

b) yhteisön tavaramerkin paneminen yhteisössä tavaroihin tai niiden päällyksiin ainoastaan maastavientiä varten.

2.  Yhteisön tavaramerkin käyttö tavaramerkin haltijan suostumuksella rinnastetaan haltijan omaan tavaramerkin käyttöön.



4 JAKSO

Yhteisön tavaramerkki omistusoikeuden kohteena

16 artikla

Yhteisön tavaramerkin rinnastaminen kansalliseen tavaramerkkiin

1.  Jollei 17–24 artiklassa toisin säädetä, yhteisön tavaramerkkiä varallisuusoikeutena käsitellään kokonaisuudessaan ja koko yhteisön alueella kuten kansallista rekisteröityä tavaramerkkiä siinä jäsenvaltiossa, jossa yhteisön tavaramerkkirekisterin mukaan:

a) haltijan kotipaikka sijaitsee kyseisenä päivämääränä;

b) jos a alakohtaa ei voida soveltaa, haltijan liike sijaitsee kyseisenä päivämääränä.

2.  Muissa kuin 1 kohdassa säädetyissä tapauksissa, mainitussa kohdassa tarkoitettu jäsenvaltio on se, jossa virasto sijaitsee.

3.  Jos yhteisön tavaramerkkirekisteriin on merkitty useampi kuin yksi henkilö yhteishaltijaksi, 1 kohtaa sovelletaan ensimmäiseksi merkittyyn henkilöön; jos tämä ei ole mahdollista, sitä sovelletaan seuraaviin yhteishaltijoihin merkitsemisjärjestyksessä. Jos 1 kohtaa ei voida soveltaa yhteenkään yhteishaltijoista, sovelletaan 2 kohtaa.

17 artikla

Luovuttaminen

1.  Oikeus yhteisön tavaramerkkiin voidaan yrityksen luovuttamisesta erillään luovuttaa kaikkien tai joidenkin sellaisten tavaroiden tai palvelujen osalta, joita varten se on rekisteröity.

2.  Yrityksen luovuttaminen kokonaisuudessaan sisältää yhteisön tavaramerkkiä koskevien oikeuksien luovuttamisen, jollei luovuttamiseen sovellettavan lainsäädännön mukaisesti ole olemassa vastakkaista määräystä tai jollei olosuhteista selvästi käy muuta ilmi. Tätä säännöstä sovelletaan yrityksen luovuttamiseen sopimusvelvollisuuden perusteella.

3.  Yhteisön tavaramerkin luovutus on tehtävä kirjallisesti ja siihen vaaditaan sopimuksen osapuolten allekirjoitukset, jollei luovutus johdu oikeuden päätöksestä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan soveltamista; mikäli näin ei tehdä, luovutus on mitätön.

4.  Jos luovutusasiakirjoista selvästi ilmenee, että luovuttamisen vuoksi yhteisön tavaramerkki on omiaan johtamaan yleisöä harhaan, erityisesti niiden tavaroiden tai palvelujen luonteen, laadun tai maantieteellisen alkuperän osalta, joita varten tavaramerkki on rekisteröity, viraston on kieltäydyttävä rekisteröimästä luovutusta, jollei luovutuksensaaja suostu rajoittamaan yhteisön tavaramerkin rekisteröintiä tavaroihin tai palveluihin, joiden osalta luovutuksella ei ole harhaanjohtavaa vaikutusta.

5.  Yhden osapuolen pyynnöstä luovutus merkitään rekisteriin ja julkaistaan.

6.  Luovutuksensaaja ei voi käyttää hyödykseen yhteisön tavaramerkin rekisteröinnistä johtuvia oikeuksia ennen kuin luovutus on merkitty rekisteriin.

7.  Jos viraston suhteen on noudatettava määräaikoja, luovutuksensaaja voi tehdä virastolle tähän tarkoitukseen säädetyt ilmoitukset heti sen jälkeen, kun tämä on vastaanottanut luovutuksen rekisteröintiä koskevan hakemuksen.

8.  Kaikki asiakirjat, joista on ilmoitettava yhteisön tavaramerkin haltijalle 79 artiklan mukaisesti, osoitetaan haltijaksi rekisteröidylle henkilölle.

18 artikla

Asiamiehen nimiin rekisteröidyn tavaramerkin siirtäminen

Jos yhteisön tavaramerkki on rekisteröity kyseisen tavaramerkin haltijan asiamiehen tai edustajan nimiin ilman haltijan lupaa, tällä on oikeus vaatia kyseisen rekisteröinnin siirtoa itselleen, jollei asiamies tai edustaja pysty perustelemaan toimiaan.

19 artikla

Esineoikeudet

1.  Yhteisön tavaramerkki voidaan yrityksestä riippumatta antaa pantiksi tai se voi olla muun esineoikeuden kohteena.

2.  Yhden osapuolen pyynnöstä 1 kohdassa tarkoitetut oikeudet merkitään rekisteriin ja julkaistaan.

20 artikla

Pakkotäytäntöönpano

1.  Yhteisön tavaramerkkiin voidaan soveltaa pakkotäytäntöönpanotoimenpiteitä.

2.  Yhteisön tavaramerkin pakkotäytäntöönpanomenettelyn osalta yksinomainen toimivalta kuuluu 16 artiklan mukaisesti määritellyn jäsenvaltion tuomioistuimille ja viranomaisille.

3.  Sopimuksen osapuolen pyynnöstä pakkotäytäntöönpano merkitään rekisteriin ja julkaistaan.

21 artikla

Maksukyvyttömyysmenettely

1.  Yhteisön tavaramerkki voi olla maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena vain siinä jäsenvaltiossa, jonka alueella velallisen pääintressien keskus sijaitsee.

Jos velallinen on kuitenkin vakuutusyritysten tervehdyttämisestä ja likvidaatiosta 19 päivänä maaliskuuta 2001 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2001/17/EY ( 7 ) määritelty vakuutusyritys tai luottolaitosten tervehdyttämisestä ja likvidaatiosta 4 päivänä huhtikuuta 2001 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2001/24/EY ( 8 ) määritelty luottolaitos, yhteisön tavaramerkki voi olla maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena vain siinä jäsenvaltiossa, jossa yritys tai laitos on saanut toimiluvan.

2.  Jos on kyse yhteisön tavaramerkin yhteisomistuksesta, 1 kohtaa sovelletaan yhteisomistajan osuuteen.

3.  Jos yhteisön tavaramerkki sisältyy maksukyvyttömyysmenettelyyn, tätä koskeva merkintä on tehtävä rekisteriin ja julkaistava 89 artiklassa tarkoitetussa yhteisön tavaramerkkilehdessä toimivaltaisen kansallisen viranomaisen pyynnöstä.

22 artikla

Käyttölupa

1.  Yhteisön tavaramerkkiin voidaan antaa käyttölupa, joka koskee joitakin tai kaikkia tavaroita tai palveluja, joita varten tavaramerkki on rekisteröity, ja koko yhteisön aluetta tai sen jotakin osaa. Käyttölupa voi olla yksinomainen tai rajoitettu käyttölupa.

2.  Yhteisön tavaramerkin haltija voi vedota tavaramerkin antamaan oikeussuojaan sellaista käyttöluvan haltijaa vastaan, joka rikkoo:

a) sopimuksen kestoa;

b) tavaramerkin rekisteröityä käyttötapaa;

c) käyttöluvan kattamien tavaroiden tai palvelujen lajia;

d) tavaramerkin käyttöaluetta; tai

e) käyttöluvan haltijan valmistamien tavaroiden tai tarjoamien palvelujen laatua koskevaa käyttölupasopimuksen ehtoa.

3.  Käyttöluvan haltija voi aloittaa oikeudelliset toimenpiteet yhteisön tavaramerkkiä koskevan loukkauksen vuoksi ainoastaan tavaramerkin haltijan suostumuksella, sanotun kuitenkaan rajoittamatta käyttölupasopimuksen ehtojen soveltamista. Yksinomaisen käyttöluvan haltija voi kuitenkin aloittaa oikeudelliset toimenpiteet, jos tavaramerkin haltija ei virallisen ilmoituksen saatuaan itse ryhdy toimiin loukkauksen suhteen kohtuullisessa ajassa.

4.  Käyttöluvan haltijat ovat oikeutettuja yhtymään yhteisön tavaramerkin haltijan aloittamaan loukkausta koskevaan oikeudelliseen toimenpiteeseen saadakseen korvauksen kärsimistään haitoista.

5.  Yhden osapuolen pyynnöstä yhteisön tavaramerkkiä koskevan käyttöluvan saaminen tai luovuttaminen merkitään rekisteriin ja julkaistaan.

23 artikla

Oikeusvaikutukset suhteessa kolmansiin

1.  Edellä 17, 19 ja 22 artiklassa tarkoitetuilla yhteisön tavaramerkkiä koskevilla oikeustoimilla on oikeusvaikutuksia suhteessa kolmansiin kaikissa jäsenvaltioissa vasta, kun ne on merkitty rekisteriin. Tällaisella toimella on kuitenkin ennen merkintää oikeusvaikutuksia suhteessa kolmansiin, jotka ovat saaneet oikeuden tavaramerkkiin tämän toimen jälkeen, mutta jotka kuitenkin tiesivät siitä näitä oikeuksia hankkiessaan.

2.  Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta sellaiseen henkilöön, joka saa yhteisön tavaramerkin tai oikeuden yhteisön tavaramerkkiin koko yrityksen luovuttamisen tai muun yleisseuraannon kautta.

3.  Edellä 20 artiklassa tarkoitettujen oikeustoimien oikeusvaikutuksiin suhteessa kolmansiin sovelletaan 16 artiklan mukaisesti määritellyn jäsenvaltion oikeutta.

4.  Kunnes jäsenvaltioiden väliset yhteiset konkurssia koskevat säännökset tulevat voimaan, konkurssimenettelyn tai vastaavaan menettelyn voimassaoloon kolmansiin nähden sovelletaan sen jäsenvaltion oikeutta, jossa tällainen menettely ensimmäisenä aloitetaan kansallisen lain tai asiaan sovellettavien yleissopimusten perusteella.

24 artikla

Yhteisön tavaramerkkiä koskeva hakemus omistusoikeuden kohteena

Edellä olevaa 16–23 artiklaa sovelletaan yhteisön tavaramerkkiä koskeviin hakemuksiin.



III OSASTO

YHTEISÖN TAVARAMERKKIÄ KOSKEVA HAKEMUS



1 JAKSO

Hakemuksen jättäminen ja edellytykset, jotka sen on täytettävä

25 artikla

Hakemuksen jättäminen

1.  Yhteisön tavaramerkkiä koskeva hakemus jätetään, hakijan valinnan mukaan:

a) virastolle;

b) jäsenvaltion teollisoikeuksien keskusvirastolle tai Beneluxin teollisoikeuksien virastolle. Tällä tavoin jätetty hakemus vastaa samana päivänä virastolle jätettyä hakemusta.

2.  Jos hakemus jätetään jäsenvaltion teollisoikeuksien keskusvirastolle tai Beneluxin teollisoikeuksien virastolle, tämän keskuksen tai viraston on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet hakemuksen toimittamiseksi virastolle kahden viikon kuluessa hakemuksen jättämisestä. Se voi vaatia hakijalta maksua, joka ei saa ylittää hakemuksen vastaanottamiseen ja edelleen toimittamiseen liittyviä hallinnollisia kuluja.

3.  Edellä 2 kohdassa tarkoitetut hakemukset, jotka saapuvat virastoon niiden jättämisestä alkavan kahden kuukauden määräajan päättymisen jälkeen, katsotaan jätetyiksi sinä päivänä, jona hakemus saapuu virastoon.

4.  Kymmenen vuoden kuluttua asetuksen (EY) N:o 40/94 voimaantulosta komissio laatii kertomuksen yhteisön tavaramerkkiä koskevan hakemisjärjestelmän toiminnasta, tarvittaessa yhdessä järjestelmän muuttamiseksi tarkoitettujen ehdotusten kanssa.

26 artikla

Edellytykset, jotka hakemuksen on täytettävä

1.  Yhteisön tavaramerkkiä koskevan hakemuksessa on oltava:

a) yhteisön tavaramerkin rekisteröintihakemus;

b) tiedot hakijan yksilöimiseksi;

c) luettelo tavaroista tai palveluista, joita varten rekisteröintiä haetaan;

d) tavaramerkin kuvaus.

2.  Yhteisön tavaramerkistä on suoritettava hakemusmaksu ja tarvittaessa yksi tai useampi luokkamaksu.

3.  Yhteisön tavaramerkkiä koskevan hakemuksen on täytettävä 162 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa täytäntöönpanoasetuksessa, jäljempänä ’täytäntöönpanoasetus’, säädetyt edellytykset.

27 artikla

Hakemispäivä

Yhteisön tavaramerkin hakemispäivä on se, jona hakija esittää virastolle tai, jos hakemus jätetään jäsenvaltion teollisoikeuksien keskusvirastolle tai Beneluxin teollisoikeuksien virastolle, sille 26 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot sisältävät asiakirjat, jollei hakemusmaksun maksamisesta kuukauden kuluessa edellä tarkoitettujen asiakirjojen esittämisestä muuta johdu.

28 artikla

Luokitus

Tavarat ja palvelut, joita varten yhteisön tavaramerkkiä haetaan, luokitellaan täytäntöönpanoasetuksessa säädetyn luokituksen mukaisesti.



2 JAKSO

Etuoikeus

29 artikla

Etuoikeus

1.  Henkilöllä, joka on asianmukaisesti jättänyt tavaramerkkiä koskevan hakemuksen valtiossa tai valtiolle, joka on Pariisin yleissopimuksen tai Maailman kauppajärjestön perustamissopimuksen osapuoli, tai sillä, jolle tämän henkilön oikeudet ovat siirtyneet, on etuoikeus jättää yhteisön tavaramerkkiä koskeva hakemus saman tavaramerkin osalta ja samoja tuotteita tai palveluja varten kuin ne, joita varten tätä merkkiä on haettu tai jotka sisältyvät niihin, kuuden kuukauden kuluessa ensimmäisen hakemuksen jättämispäivästä.

2.  Etuoikeuteen oikeuttavat kaikki hakemukset, joilla on säännönmukaisen kansallisen hakemuksen jättämistä vastaava vaikutus sen valtion kansallisen lainsäädännön mukaan, jossa se on jätetty, tai kahden- tai monenvälisten sopimusten mukaan.

3.  Säännönmukaisella kansallisella hakemuksella tarkoitetaan hakemuksen jättämistä, joka on riittävä hakemispäivän toteamiseksi, ottamatta huomioon hakemuksen myöhempää kohtaloa.

4.  Ensimmäisenä hakemuksena, jonka hakemispäivä on etuoikeutta koskevan määräajan alkamispäivä, pidetään myöhempää hakemusta, joka on jätetty samasta tavaramerkistä samoja tavaroita tai palveluja varten ja samassa valtiossa tai samalle valtiolle kuin aikaisempi ensimmäinen hakemus, jos aikaisempi hakemus on viimeistään myöhemmän hakemuksen hakemispäivänä peruutettu, jätetty silleen tai hylätty saattamatta sitä yleisesti tarkastettavaksi ja jättämättä voimaan mitään oikeuksia ja jos se ei vielä ole ollut perusteena etuoikeuden vaatimiselle. Aikaisempi hakemus ei tällöin voi enää olla perusteena etuoikeuden vaatimiselle.

5.  Jos ensimmäinen hakemus on jätetty valtiossa, joka ei ole Pariisin yleissopimuksen tai Maailman kauppajärjestön perustamissopimuksen osapuoli, 1–4 kohdan säännöksiä sovelletaan ainoastaan siltä osin kuin kyseinen valtio julkistetun toteamuksen mukaisesti myöntää virastolle jätetyn ensimmäisen hakemuksen perusteella etuoikeuden, joka on tässä asetuksessa säädettyjen edellytysten mukainen ja jolla on vastaavat vaikutukset.

30 artikla

Etuoikeuden vaatiminen

Hakijan, joka haluaa vedota aikaisempaan hakemukseen perustuvaan etuoikeuteen, on tehtävä etuoikeuspyyntö ja toimitettava jäljennös aikaisemmasta hakemuksesta. Jos aikaisemman hakemuksen kieli ei ole mikään viraston kielistä, hakijan on esitettävä käännös aikaisemmasta hakemuksesta yhdellä näistä kielistä.

31 artikla

Etuoikeuden vaikutus

Etuoikeuden vaikutuksesta etuoikeuspäivää pidetään yhteisön tavaramerkin hakemispäivänä määritettäessä oikeuksien aiemmuutta.

32 artikla

Kansallisen hakemuksen jättämisen merkitys

Yhteisön tavaramerkkiä koskeva hakemus, jolle on hyväksytty hakemispäivä, vastaa jäsenvaltioissa jätettyä säännönmukaista kansallista hakemusta, ottaen tarvittaessa huomioon vaatimukset yhteisön tavaramerkin etuoikeudesta.



3 JAKSO

Näyttelyä koskeva etuoikeus

33 artikla

Näyttelyä koskeva etuoikeus

1.  Jos yhteisön tavaramerkin haltija on esitellyt hakemuksen kohteena olevalla tavaramerkillä tavaroita tai palveluja Pariisissa 22 päivänä marraskuuta 1928 allekirjoitetun ja viimeksi 30 päivänä marraskuuta 1972 muutetun, kansainvälisiä näyttelyjä koskevan yleissopimuksen mukaisessa virallisessa tai virallisesti tunnustetussa kansainvälisessä näyttelyssä, haltija voi, jos hän jättää hakemuksen kuuden kuukauden kuluessa hakemuksen kohteena olevalla tavaramerkillä esiteltyjen tavaroiden tai palvelujen ensimmäisestä esittelyajankohdasta, vaatia kyseisestä päivästä lähtien 31 artiklan mukaista etuoikeutta.

2.  Hakijoiden, jotka haluavat vaatia 1 kohdan mukaisesti etuoikeutta, on täytäntöönpanoasetuksessa vahvistetuin edellytyksin toimitettava todisteet siitä, että tavarat tai palvelut on esitelty näyttelyssä hakemuksen kohteena olevalla tavaramerkillä.

3.  Näyttelyä koskevan etuoikeuden myöntäminen jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa ei pidennä 29 artiklassa säädettyä etuoikeutta koskevaa määräaikaa.



4 JAKSO

Kansallisen tavaramerkin aiemmuuden vaatiminen

34 artikla

Kansallisen tavaramerkin aiemmuuden vaatiminen

1.  Jäsenvaltiossa tai Benelux-alueella rekisteröidyn aikaisemman tavaramerkin haltija, mukaan lukien aikaisempi kansainvälisesti, jäsenvaltiossa vaikuttavalla tavalla rekisteröity tavaramerkki, joka jättää hakemuksen samasta tavaramerkistä, joka on tarkoitus rekisteröidä yhteisön tavaramerkkinä samoja tavaroita tai palveluja varten, joita varten aikaisempi tavaramerkki on rekisteröity, tai joihin se sisältyy, voi vaatia aikaisemman tavaramerkin aiemmuutta yhteisön tavaramerkille sen jäsenvaltion osalta, jossa tai jota varten se on rekisteröity.

2.  Aiemmuuden ainoa vaikutus tämän asetuksen mukaan on, että jos yhteisön tavaramerkin haltija luopuu aiemmasta tavaramerkistä tai antaa sen lakata, hänellä olevat oikeudet pysyvät voimassa samoin, kuin jos aikaisempi tavaramerkki olisi edelleen rekisteröity.

3.  Yhteisön tavaramerkille vaadittu aiemmuus lakkaa, jos aikaisemman tavaramerkin, jonka aiemmuutta on vaadittu, haltija julistetaan menettäneeksi oikeutensa tavaramerkkiin tai jos tavaramerkki julistetaan mitättömäksi tai jos siitä on luovuttu ennen yhteisön tavaramerkin rekisteröintiä.

35 artikla

Aiemmuuden vaatiminen yhteisön tavaramerkin rekisteröinnin jälkeen

1.  Yhteisön tavaramerkin haltija, joka on saman aikaisemman jäsenvaltiossa, myös Benelux-alueella, rekisteröidyn tavaramerkin tai saman aikaisemman kansainvälisesti ja jäsenvaltiossa vaikuttavalla tavalla rekisteröidyn tavaramerkin haltija, voi vaatia aikaisemman tavaramerkin aiemmuutta samojen tavaroiden tai palvelujen osalta kuin ne, joita varten aikaisempi tavaramerkki on rekisteröity, tai joihin ne sisältyvät, sen jäsenvaltion osalta, jossa tai jota varten tavaramerkki on rekisteröity.

2.  Sovelletaan 34 artiklan 2 ja 3 kohtaa.



IV OSASTO

REKISTERÖINTIMENETTELY



1 JAKSO

Hakemuksen tutkiminen

36 artikla

Hakemuksen jättämisen edellytysten tutkiminen

1.  Virasto tutkii:

a) täyttääkö yhteisön tavaramerkkiä koskeva hakemus edellytykset sille, että hakemukselle voidaan hyväksyä 27 artiklan mukainen hakemispäivä;

b) täyttääkö yhteisön tavaramerkkiä koskeva hakemus tässä asetuksessa säädetyt edellytykset ja täytäntöönpanoasetuksessa säädetyt edellytykset;

c) onko luokkamaksut tarvittaessa suoritettu säädetyssä määräajassa.

2.  Jos yhteisön tavaramerkkiä koskeva hakemus ei täytä 1 kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia, virasto kehottaa hakijaa korjaamaan todetut puutteellisuudet tai maksujen laiminlyönnin asetetussa määräajassa.

3.  Jos 1 kohdan a alakohtaa sovellettaessa todettuja puutteellisuuksia tai maksujen laiminlyöntiä ei ole asetetussa määräajassa korjattu, hakemusta ei käsitellä yhteisön tavaramerkkiä koskevana hakemuksena. Jos hakija toimii viraston kehotuksen mukaisesti, se hyväksyy hakemispäiväksi päivän, jona hakija on korjannut todetut puutteellisuudet tai todetun maksujen laiminlyönnin.

4.  Jos 1 kohdan b alakohtaa sovellettaessa todettuja puutteellisuuksia ei ole säädetyssä määräajassa korjattu, virasto hylkää hakemuksen.

5.  Jos 1 kohdan c alakohtaa sovellettaessa todettua maksujen laiminlyöntiä ei ole säädetyssä määräajassa korjattu, hakemus katsotaan peruutetuksi, jollei selvästi ilmene mitä tavara- tai palveluluokkia varten suoritettu maksu on tarkoitettu.

6.  Etuoikeuden vaatimista koskevien säännösten noudattamatta jättäminen aiheuttaa hakemuksen osalta etuoikeuden menettämisen.

7.  Kansallisen tavaramerkin aiemmuuden vaatimista koskevien edellytysten täyttämättä jättäminen aiheuttaa sen, että aiemmuutta ei voida enää vaatia tämän hakemuksen osalta.

37 artikla

Rekisteröinnin ehdottomien esteiden tutkiminen

1.  Jos tavaramerkkiä ei 7 artiklan nojalla voida rekisteröidä kaikkien tai joidenkin sellaisten tavaroiden tai palvelujen osalta, joita varten yhteisön tavaramerkkiä haetaan, hakemus hylätään näiden tavaroiden tai palvelujen osalta.

2.  Jos tavaramerkkiin kuuluu osatekijä, jolla ei ole erottamiskykyä ja jonka liittäminen tavaramerkkiin voi aiheuttaa epäselvyyttä tavaramerkin suojan laajuudesta, virasto voi asettaa tavaramerkin rekisteröinnin edellytykseksi sen, että hakija antaa selityksen, ettei hän aio vaatia yksinoikeutta tämän osatekijän osalta. Tämä erottamislausuma julkaistaan samanaikaisesti tavaramerkkiä koskevan hakemuksen tai tarvittaessa sen rekisteröinnin kanssa.

3.  Hakemus voidaan hylätä vasta, kun hakijalle on varattu tilaisuus peruuttaa hakemuksensa tai muuttaa sitä tai esittää huomautuksensa.



2 JAKSO

Tutkimus

38 artikla

Tutkimus

1.  Kun virasto on hyväksynyt yhteisön tavaramerkkiä koskevalle hakemukselle hakemispäivän, se laatii yhteisön tutkimuskertomuksen, jossa mainitaan ne aikaisemmat yhteisön tavaramerkit tai yhteisön tavaramerkkiä koskevat hakemukset, jotka on löydetty ja jotka voivat olla 8 artiklan mukaisesti hakemuksen kohteena olevan yhteisön tavaramerkin rekisteröinnin esteenä.

2.  Jos yhteisön tavaramerkkiä koskevan hakemuksen jättäessään hakija pyytää, että myös jäsenvaltioiden teollisoikeuksien keskusvirastot laativat tutkimuskertomuksen ja jos asianmukainen tutkimusmaksu on maksettu hakemusmaksun maksamiselle asetetussa määräajassa, virasto lähettää, kun yhteisön tavaramerkkiä koskevalle hakemukselle on hyväksytty hakemispäivä, siitä jäljennöksen jokaisen jäsenvaltion teollisoikeuksien keskusvirastolle, joka on ilmoittanut virastolle, että se suorittaa oman tavaramerkkirekisterinsä osalta yhteisön tavaramerkkejä koskevien hakemusten tutkimuksen.

3.  Jokainen 2 kohdassa tarkoitettu teollisoikeuksien keskusvirasto toimittaa virastolle kahden kuukauden kuluessa yhteisön tavaramerkkiä koskevan hakemuksen vastaanottamisesta tutkimuskertomuksen, jossa joko mainitaan aikaisemmat kansalliset tavaramerkit tai aikaisemmat kansallisia tavaramerkkejä koskevat hakemukset, jotka on löydetty ja jotka voivat olla 8 artiklan mukaisesti hakemuksen kohteena olevan yhteisön tavaramerkin rekisteröinnin esteenä, tai todetaan, ettei tutkimuksessa ole havaittu mitään tällaisia oikeuksia.

4.  Edellä 3 kohdassa tarkoitettu keskusviraston tutkimuskertomus tehdään vakiomuotoiselle lomakkeelle, jonka virasto on laatinut 126 artiklan 1 kohdassa säädettyä hallintoneuvostoa, jäljempänä ’hallintoneuvosto’, kuultuaan. Lomakkeen vähimmäissisältö määritellään täytäntöönpanoasetuksessa.

5.  Virasto maksaa teollisoikeuksien keskusvirastoille jokaisesta niiden 3 kohdan mukaisesti toimittamasta tutkimuskertomuksesta tietyn summan. Tämän jokaiselle teollisoikeuksien keskusvirastolle saman suuruisen summan vahvistaa budjettikomitea, jäsenvaltioiden edustajien kolmen neljäsosan enemmistöllä tekemällä päätöksellä.

6.  Virasto toimittaa viipymättä yhteisön tavaramerkin hakijalle yhteisön tutkimuskertomuksen ja pyynnöstä kansalliset tutkimuskertomukset, jotka on toimitettu sille 3 kohdassa säädetyssä määräajassa.

7.  Yhteisön tavaramerkkiä koskevaa hakemusta julkaistaessa, mikä ei voi tapahtua ennen kuin kuukauden määräaika on kulunut päivästä, jona virasto on toimittanut tutkimuskertomukset hakijalle, virasto ilmoittaa yhteisön tavaramerkkiä koskevan hakemuksen julkaisemisesta yhteisön tutkimuskertomuksessa mainittujen aikaisempien yhteisön tavaramerkkien haltijoille tai hakijoille.



3 JAKSO

Hakemuksen julkaiseminen

39 artikla

Hakemuksen julkaiseminen

1.  Jos edellytykset, joita yhteisön tavaramerkkiä koskevan hakemuksen on vastattava, täyttyvät ja jos 38 artiklan 7 kohdassa tarkoitettu määräaika on umpeutunut, hakemus julkaistaan siltä osin kuin sitä ei ole hylätty 37 artiklan mukaisesti.

2.  Jos hakemus hylätään julkaisemisen jälkeen 37 artiklan mukaisesti, hylkäystä koskeva päätös julkaistaan sen tullessa lopulliseksi.



4 JAKSO

Kolmansien huomautukset ja väite

40 artikla

Kolmansien huomautukset

1.  Jokainen luonnollinen henkilö ja oikeushenkilö sekä valmistajien, tuottajien, palvelujen tarjoajien, kauppiaiden tai kuluttajien edustajien ryhmittymät voivat yhteisön tavaramerkkiä koskevan hakemuksen julkaisemisen jälkeen osoittaa virastolle kirjalliset huomautuksensa, yksilöiden seikat, joiden perusteella tavaramerkin rekisteröinti pitäisi viran puolesta erityisesti 7 artiklan nojalla hylätä. Näillä ei kuitenkaan ole asianosaisasemaa viraston menettelyssä.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetut huomautukset on ilmoitettava hakijalle, joka voi ilmoittaa kantansa.

41 artikla

Väite

1.  Tavaramerkin rekisteröintiä vastaan voi tehdä väitteen kolmen kuukauden kuluessa yhteisön tavaramerkkiä koskevan hakemuksen julkaisemisesta, sillä perusteella, että tavaramerkin rekisteröinti 8 artiklan mukaisesti olisi hylättävä:

a) 8 artiklan 1 ja 5 kohdan tapauksissa 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut aikaisempien tavaramerkkien haltijat sekä näiden tavaramerkkien haltijoiden oikeuttamat käyttöluvan haltijat;

b) 8 artiklan 3 kohdan tapauksissa samassa säännöksessä tarkoitettujen tavaramerkkien haltijat;

c) 8 artiklan 4 kohdan tapauksissa samassa säännöksessä tarkoitettujen aikaisempien tavaramerkkien tai merkkien haltijat sekä sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaan näitä oikeuksia käyttämään valtuutetut henkilöt.

2.  Väite tavaramerkin rekisteröintiä vastaan voidaan tehdä myös 1 kohdassa vahvistetuin edellytyksin 43 artiklan 2 kohdan toisen virkkeen mukaisesti muutettua hakemusta julkaistaessa.

3.  Väite on tehtävä kirjallisesti ja se on perusteltava. Se katsotaan tehdyksi vasta väitemaksun suorittamisen jälkeen. Väitteen tekijä voi viraston asettamassa määräajassa esittää väitteensä tueksi seikkoja, todisteita ja huomautuksia.

42 artikla

Väitteen tutkiminen

1.  Tutkiessaan väitettä virasto pyytää, niin usein kun on tarpeen, osapuolia esittämään asettamassaan määräajassa toisten osapuolten tai sen itsensä ilmoituksia koskevia huomautuksia.

2.  Väitteen tehneen aikaisemman yhteisön tavaramerkin haltijan on hakijan pyynnöstä toimitettava todisteet siitä, että yhteisön tavaramerkin julkaisemista edeltäneiden viiden vuoden aikana, aikaisempaa yhteisön tavaramerkkiä on tosiasiallisesti käytetty yhteisössä niiden tavaroiden tai palvelujen osalta, joita varten se on rekisteröity ja joihin väite perustuu, tai että on olemassa perustellut syyt käyttämättä jättämiseen, jos tähän päivään mennessä aikaisempi tavaramerkki on ollut rekisteröitynä vähintään viisi vuotta. Jos näitä todisteita ei esitetä, väite hylätään. Jos aikaisempaa yhteisön tavaramerkkiä on käytetty ainoastaan joidenkin sellaisten tavaroiden tai palvelujen osalta, joita varten se on rekisteröity, sitä pidetään väitteen tutkimisessa rekisteröitynä ainoastaan näiden tavaroiden tai palvelujen osalta.

3.  Edellä olevaa 2 kohtaa sovelletaan 8 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin aikaisempiin kansallisiin tavaramerkkeihin siten, että käyttö jäsenvaltiossa, jossa aikaisempi kansallinen tavaramerkki on suojattu, vastaa käyttöä yhteisössä.

4.  Virasto voi kehottaa osapuolia tekemään sovinnon, kun se pitää sitä tarkoituksenmukaisena.

5.  Jos väitteen tutkimisesta johtuu, että tavaramerkiltä evätään rekisteröinti kaikkien tai joidenkin sellaisten tavaroiden tai palvelujen osalta, joita varten yhteisön tavaramerkkiä haetaan, hakemus hylätään kyseisten tavaroiden tai palvelujen osalta. Päinvastaisessa tapauksessa väite hylätään.

6.  Hakemuksen hylkäystä koskeva päätös julkaistaan sen ollessa lopullinen.



5 JAKSO

Hakemuksen peruuttaminen, rajoittaminen, muuttaminen ja jakaminen

43 artikla

Hakemuksen peruuttaminen, rajoittaminen ja muuttaminen

1.  Hakija voi milloin tahansa peruuttaa yhteisön tavaramerkkiä koskevan hakemuksensa tai rajoittaa sen sisältämien tavaroiden tai palvelujen luetteloa. Jos hakemus on jo julkaistu, myös peruutus tai rajoittaminen julkaistaan.

2.  Muutoin yhteisön tavaramerkkiä koskevaa hakemusta ei voida hakijan pyynnöstä muuttaa kuin hakijan nimen ja osoitteen, virheellisten ilmaisujen tai kirjoitusvirheiden tai ilmeisten virheiden korjaamiseksi, jos tällainen korjaus ei vaikuta huomattavasti tavaramerkkiin tai laajenna tavaroiden tai palvelujen luetteloa. Jos muutokset koskevat tavaramerkin tai tavaroiden tai palvelujen kuvausta ja jos nämä muutokset tehdään hakemuksen julkaisemisen jälkeen, hakemus julkaistaan muutettuna.

44 artikla

Hakemuksen jakaminen

1.  Hakija voi jakaa hakemuksen ilmoittamalla, että osasta alkuperäiseen hakemukseen sisältyvistä tavaroista tai palveluista tehdään yksi tai useampi jaettu hakemus. Jaetun hakemuksen mukaiset tavarat tai palvelut eivät voi olla päällekkäisiä niiden tavaroiden tai palvelujen kanssa, jotka jäävät alkuperäiseen hakemukseen tai jotka sisältyvät muihin jaettuihin hakemuksiin.

2.  Jakamista koskevaa ilmoitusta ei hyväksytä:

a) jos, siinä tapauksessa että alkuperäistä hakemusta vastaan on tehty väite, kyseinen ilmoitus johtaa väitteen kohteena olevien tavaroiden tai palveluiden jakamiseen, ennen kuin väiteosaston päätös on lopullinen tai kunnes väitemenettelystä on luovuttu;

b) täytäntöönpanoasetuksessa säädettyjen määräaikojen aikana.

3.  Jakamista koskevan ilmoituksen on oltava täytäntöönpanoasetuksen säännösten mukainen.

4.  Jakamista koskevasta ilmoituksesta peritään maksu. Ilmoitusta ei katsota tehdyksi ennen kuin maksu on suoritettu.

5.  Jakaminen tulee voimaan sinä päivänä, jona se merkitään viraston säilyttämiin alkuperäistä hakemusta koskeviin asiakirjoihin.

6.  Ennen sitä päivää, jona virasto on vastaanottanut jakamista koskevan ilmoituksen, esitetyt pyynnöt ja hakemukset sekä suoritetut maksut, jotka koskevat alkuperäistä hakemusta, katsotaan tehdyiksi tai suoritetuiksi myös jaetun hakemuksen tai jaettujen hakemusten osalta. Ennen jakamista koskevan ilmoituksen vastaanottopäivää alkuperäisestä hakemuksesta asianmukaisesti suoritettuja maksuja ei palauteta.

7.  Alkuperäisen hakemuksen jättämispäivä sekä etuoikeus- ja aiemmuuspäivä säilyvät samoina jaetussa hakemuksessa.



6 JAKSO

Rekisteröinti

45 artikla

Rekisteröinti

Jos hakemus vastaa tämän asetuksen säännöksiä ja jollei 41 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa määräajassa ole tehty väitettä tai jos väite on hylätty lopullisella päätöksellä, tavaramerkki rekisteröidään yhteisön tavaramerkkinä sillä edellytyksellä, että rekisteröintimaksu on suoritettu säädetyssä määräajassa. Jos maksua ei ole suoritettu tässä määräajassa, hakemus katsotaan peruutetuksi.



V OSASTO

YHTEISÖN TAVARAMERKIN VOIMASSAOLOAIKA, UUDISTAMINEN, MUUTTAMINEN JA JAKAMINEN

46 artikla

Rekisteröinnin kesto

Yhteisön tavaramerkin rekisteröinnin kesto on 10 vuotta alkaen hakemispäivästä. Rekisteröinti voidaan uudistaa 47 artiklan mukaisesti kymmenen vuoden jaksoissa.

47 artikla

Uudistaminen

1.  Yhteisön tavaramerkin rekisteröinti uudistetaan tavaramerkin haltijan tai tämän nimenomaisesti valtuuttaman henkilön pyynnöstä, jos maksut on suoritettu.

2.  Virasto ilmoittaa yhteisön tavaramerkin haltijalle ja kaikille yhteisön tavaramerkkiin merkittyjen oikeuksien haltijoille rekisteröinnin umpeutumisesta hyvissä ajoin ennen tätä umpeutumista. Virasto ei ole vastuussa siitä, että ilmoitusta ei ole annettu.

3.  Uudistamishakemus on esitettävä kuuden kuukauden määräajassa, joka päättyy sen kuukauden viimeisenä päivänä, jonka aikana suoja-aika loppuu. Maksut on myös suoritettava tässä määräajassa. Hakemus voidaan kuitenkin vielä esittää ja maksut suorittaa kuuden kuukauden lisämääräajan kuluessa, joka alkaa ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetun päivän jälkeisenä päivänä, jos mainitun määräajan kuluessa suoritetaan lisämaksu.

4.  Jos hakemus esitetään tai maksut maksetaan ainoastaan joidenkin sellaisten tavaroiden tai palvelujen osalta, joita varten yhteisön tavaramerkki on rekisteröity, rekisteröinti uudistetaan ainoastaan kyseisten tavaroiden tai palvelujen osalta.

5.  Uudistaminen tulee voimaan rekisteröinnin umpeutumista seuraavana päivänä. Uudistaminen rekisteröidään.

48 artikla

Muuttaminen

1.  Rekisterissä olevaa yhteisön tavaramerkkiä ei muuteta rekisteröinnin keston eikä sen uudistamisen aikana.

2.  Jos yhteisön tavaramerkki kuitenkin sisältää haltijan nimen ja osoitteen, muutokset, jotka eivät huomattavasti vaikuta tavaramerkin tunnistamiseen, sellaisena kuin se on alun perin rekisteröity, voidaan haltijan pyynnöstä rekisteröidä.

3.  Muutoksen rekisteröinnin julkaisemisen on sisällettävä yhteisön tavaramerkin kuvaus. Kolmannet, joiden oikeuksiin muutoksella voi olla vaikutusta, voivat kiistää sen rekisteröinnin kolmen kuukauden kuluessa julkaisemisesta.

49 artikla

Rekisteröinnin jakaminen

1.  Yhteisön tavaramerkin haltija voi jakaa rekisteröinnin ilmoittamalla, että osasta alkuperäiseen rekisteröintiin sisältyvistä tavaroista tai palveluista tehdään yksi tai useampi jaettu rekisteröinti. Jaetun rekisteröinnin mukaiset tavarat tai palvelut eivät voi olla päällekkäisiä niiden tavaroiden tai palvelujen kanssa, jotka jäävät alkuperäiseen rekisteröintiin tai jotka sisältyvät muihin jaettuihin rekisteröinteihin.

2.  Jakamista koskevaa ilmoitusta ei hyväksytä:

a) jos, siinä tapauksessa että alkuperäisestä rekisteröinnistä on esitetty virastolle menettämistä tai mitättömyyttä koskeva vaatimus, kyseinen ilmoitus johtaa menettämistä tai mitättömyyttä koskevan vaatimuksen kohteena olevien tavaroiden tai palveluiden jakamiseen, ennen kuin mitättömyysosaston päätös on lopullinen tai kunnes menettely on saatettu muulla tavoin päätökseen;

b) jos, siinä tapauksessa että yhteisön tavaramerkkejä käsittelevän tuomioistuimen käsiteltäväksi on saatettu menettämistä tai mitättömyyttä koskeva vastakanne, kyseinen ilmoitus johtaa vastakanteen kohteena olevien tavaroiden tai palvelujen jakamiseen, ennen kuin yhteisön tavaramerkkejä käsittelevän tuomioistuimen päätöstä koskeva merkintä on tehty rekisteriin 100 artiklan 6 kohdan mukaisesti.

3.  Jakamista koskevan ilmoituksen on oltava täytäntöönpanoasetuksen säännösten mukainen.

4.  Jakamista koskevasta ilmoituksesta peritään maksu. Ilmoitusta ei katsota tehdyksi ennen kuin maksu on suoritettu.

5.  Jakaminen tulee voimaan sinä päivänä, jona se merkitään rekisteriin.

6.  Ennen sitä päivää, jona virasto on vastaanottanut jakamista koskevan ilmoituksen, esitetyt pyynnöt ja hakemukset sekä suoritetut maksut, jotka koskevat alkuperäistä rekisteröintiä, katsotaan tehdyiksi tai suoritetuiksi myös jaetun rekisteröinnin tai jaettujen rekisteröintien osalta. Ennen jakamista koskevan ilmoituksen vastaanottopäivää alkuperäisestä rekisteröinnistä asianmukaisesti suoritettuja maksuja ei palauteta.

7.  Alkuperäisen rekisteröinnin hakemispäivä sekä etuoikeus- ja aiemmuuspäivät säilyvät samoina jaetussa rekisteröinnissä.



VI OSASTO

LUOPUMINEN, MENETTÄMINEN JA MITÄTTÖMYYS



1 JAKSO

Luopuminen

50 artikla

Luopuminen

1.  Yhteisön tavaramerkistä voidaan luopua kaikkien tai joidenkin sellaisten tavaroiden tai palvelujen osalta, joita varten se on rekisteröity.

2.  Tavaramerkin haltija ilmoittaa luopumisesta kirjallisesti virastolle. Luopuminen on voimassa vasta rekisteriin merkinnän jälkeen.

3.  Luopuminen merkitään rekisteriin ainoastaan rekisteriin merkityn oikeuden haltijan suostumuksella. Jos käyttölupa on rekisteröity, luopuminen merkitään rekisteriin ainoastaan, jos tavaramerkin haltija todistaa ilmoittaneensa luopumisaikomuksestaan käyttöluvan haltijalle; merkintä tehdään täytäntöönpanoasetuksessa säädetyn määräajan umpeuduttua.



2 JAKSO

Menettämisperusteet

51 artikla

Menettämisperusteet

1.  Yhteisön tavaramerkin haltijan julistetaan menettäneen oikeutensa virastolle tehdyllä vaatimuksella tai loukkauskanteeseen kohdistuvalla vastakanteella, jos:

a) viiden vuoden yhtäjaksoisen jakson kuluessa tavaramerkkiä ei ole yhteisössä otettu tosiasialliseen käyttöön tavaroille tai palveluille, joita varten se on rekisteröity eikä käyttämättä jättämiseen ole pätevää syytä; tavaramerkin haltijan oikeuksia ei kuitenkaan saa vaatia menetettäväksi, jos tavaramerkkiä on ryhdytty tosiasiallisesti käyttämään tai alettu uudestaan käyttää viiden vuoden määräajan päättymisen jälkeen; käyttöön ryhtymistä tai käytön uudelleen aloittamista menettämistä koskevan vaatimuksen tai vastakanteen tekemistä edeltäneen, aikaisintaan viiden vuoden yhtäjaksoisen käyttämättä jättämisen määräajan päättyessä alkaneen kolmen kuukauden määräajan kuluessa ei kuitenkaan oteta huomioon, jos käyttöön ryhtymistä tai käytön uudelleen aloittamista koskeviin valmisteluihin on ryhdytty vasta haltijan saatua tiedon siitä, että menettämistä koskeva vaatimus tai vastakanne voidaan tehdä;

b) tavaramerkistä on sen haltijan toiminnan tai toimimatta jättämisen vuoksi tullut elinkeinotoiminnassa sellaisesta tavarasta tai palvelusta yleisesti käytetty nimitys, jota varten se on rekisteröity;

c) se on käytön seurauksena, kun tavaramerkin haltija tai hänen suostumuksellaan joku muu on käyttänyt tavaramerkkiä, tullut harhaanjohtavaksi, erityisesti tavaroiden tai palvelujen luonteen, laadun tai maantieteellisen alkuperän osalta, niille tavaroille tai palveluille, joita varten se on rekisteröity.

2.  Jos menettämisperusteet koskevat ainoastaan joitakin tavaroita tai palveluja, joita varten yhteisön tavaramerkki on rekisteröity, haltijan julistetaan menettäneen oikeutensa ainoastaan kyseisten tavaroiden tai palvelujen osalta.



3 JAKSO

Mitättömyysperusteet

52 artikla

Ehdottomat mitättömyysperusteet

1.  Yhteisön tavaramerkki julistetaan mitättömäksi virastolle tehdyllä vaatimuksella tai loukkauskanteeseen kohdistuvalla vastakanteella, jos:

a) yhteisön tavaramerkki on rekisteröity 7 artiklan säännösten vastaisesti;

b) hakija on jättänyt tavaramerkkiä koskevan hakemuksen vilpillisessä mielessä.

2.  Jos yhteisön tavaramerkki on rekisteröity 7 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdan vastaisesti, sitä ei kuitenkaan voida julistaa mitättömäksi, jos se on rekisteröinnin jälkeen käytön seurauksena tullut erottamiskykyiseksi niiden tavaroiden ja palvelujen osalta, joita varten se on rekisteröity.

3.  Jos mitättömyysperuste koskee ainoastaan joitakin tavaroita tai palveluja, joita varten yhteisön tavaramerkki on rekisteröity, tavaramerkki voidaan julistaa mitättömäksi ainoastaan kyseisten tavaroiden tai palvelujen osalta.

53 artikla

Suhteelliset mitättömyysperusteet

1.  Yhteisön tavaramerkki julistetaan mitättömäksi virastolle tehdyllä vaatimuksella tai loukkauskanteeseen kohdistuvalla vastakanteella:

a) jos on olemassa 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu aikaisempi tavaramerkki ja jos mainitun artiklan 1 kohdassa tai 5 kohdassa esitetyt edellytykset täytetään;

b) jos on olemassa 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu tavaramerkki ja jos mainitussa kohdassa esitetyt edellytykset täytetään;

c) jos on olemassa 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu aikaisempi oikeus ja jos mainitussa kohdassa esitetyt edellytykset täytetään.

2.  Yhteisön tavaramerkki julistetaan mitättömäksi virastolle tehdyllä vaatimuksella tai loukkauskanteeseen kohdistuvalla vastakanteella myös, jos sen käyttö voidaan kieltää muun aikaisemman oikeuden perusteella yhteisön lainsäädännön tai suojaa sääntelevän kansallisen oikeuden mukaisesti ja erityisesti seuraavien oikeuksien perusteella:

a) nimeä koskevan oikeus;

b) kuvaa koskevan oikeus;

c) tekijänoikeus;

d) teollisoikeus.

3.  Yhteisön tavaramerkkiä ei voida julistaa mitättömäksi, jos 1 tai 2 kohdassa tarkoitetun oikeuden haltija antaa varta vasten suostumuksensa tämän tavaramerkin rekisteröinnille ennen mitättömyysvaatimuksen tai vastakanteen esittämistä.

4.  Jonkin 1 tai 2 kohdassa tarkoitetun oikeuden haltija, joka on aikaisemmin vaatinut yhteisön tavaramerkin mitätöimistä tai esittänyt loukkauskanteeseen kohdistuvan vastakanteen, ei voi esittää uutta mitättömyysvaatimusta tai loukkauskanteeseen kohdistuvaa vastakannetta jonkin muun tällaisen oikeuden osalta, johon hän olisi voinut vedota ensimmäisessä vaatimuksessaan.

5.  Sovelletaan 52 artiklan 3 kohtaa.

54 artikla

Käytön sallimisesta johtuvat rajoitukset

1.  Jos yhteisön tavaramerkin haltija on yhteisössä yhtäjaksoisesti viiden vuoden ajan sallinut myöhemmän yhteisön tavaramerkin käytön tästä käytöstä tietoisena, hänellä ei enää ole oikeutta aikaisemman tavaramerkin perusteella vaatia myöhemmän tavaramerkin julistamista mitättömäksi eikä kieltää myöhemmän tavaramerkin käyttämistä tavaroille tai palveluille, joissa myöhempää tavaramerkkiä on käytetty, jollei myöhemmän tavaramerkin rekisteröintihakemusta ole tehty vilpillisessä mielessä.

2.  Jos 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun aikaisemman kansallisen tavaramerkin tai 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun muun aikaisemman merkin haltija on jäsenvaltiossa yhtäjaksoisesti viiden vuoden ajan sallinut myöhemmän yhteisön tavaramerkin käytön jäsenvaltiossa, jossa tämä aikaisempi tavaramerkki tai muu merkki on suojattu, tästä käytöstä tietoisena, hänellä ei enää ole oikeutta aikaisemman tavaramerkin tai muun merkin perusteella vaatia myöhemmän tavaramerkin julistamista mitättömäksi eikä kieltää myöhemmän tavaramerkin käyttämistä tavaroille tai palveluille, joissa myöhempää tavaramerkkiä on käytetty, jollei myöhemmän tavaramerkin rekisteröintihakemusta ole tehty vilpillisessä mielessä.

3.  Edellä 1 tai 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa myöhemmän yhteisön tavaramerkin haltija ei voi kieltää aikaisemman oikeuden käyttämistä, vaikka tähän oikeuteen ei enää voitaisi vedota myöhempää yhteisön tavaramerkkiä vastaan.



4 JAKSO

Menettämisen ja mitättömyyden vaikutukset

55 artikla

Menettämisen ja mitättömyyden vaikutukset

1.  Yhteisön tavaramerkillä ei katsota olleen, menettämisvaatimuksen tai vastakanteen tekemispäivästä alkaen, tässä asetuksessa tarkoitettuja vaikutuksia niiltä osin kuin haltijan on julistettu menettäneen oikeutensa kokonaan tai osittain. Päätöksessä voidaan toisen osapuolen pyynnöstä vahvistaa aikaisempi päivä, jona jokin menettämisperuste on ilmennyt.

2.  Yhteisön tavaramerkillä ei katsota alun perin olleen tässä asetuksessa tarkoitettuja vaikutuksia niiltä osin kuin tavaramerkki on julistettu mitättömäksi kokonaan tai osittain.

3.  Jollei joko tavaramerkin haltijan rikkomuksesta tai vilpillisyydestä johtuvia vahingonkorvauskanteita tai perusteetonta etua koskevista kansallisista säännöksistä muuta johdu, tavaramerkin menettämisen tai mitättömyyden taannehtiva vaikutus ei vaikuta:

a) loukkausta koskeviin lainvoimaisiin päätöksiin, jotka on pantu täytäntöön ennen menettämistä tai mitättömyyttä koskevaa päätöstä;

b) ennen menettämistä tai mitättömyyttä koskevaa päätöstä tehtyihin sopimuksiin, siltä osin kuin ne on pantu täytäntöön ennen tätä päätöstä; sopimuksen perusteella suoritettujen maksujen palauttamista voidaan kuitenkin, siltä osin kuin olosuhteiden mukaan on perusteltua, vaatia kohtuullisuuden perusteella.



5 JAKSO

Menettämistä ja mitättömyyttä koskeva menettely virastossa

56 artikla

Menettämis- tai mitättömyysvaatimus

1.  Yhteisön tavaramerkkiä koskevan menettämis- tai mitättömyysvaatimuksen voi esittää virastolle:

a) 51 ja 52 artiklassa määritellyissä tapauksissa, jokainen luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö sekä jokainen valmistajien, tuottajien, palvelujen tarjoajien, kauppiaiden tai kuluttajien edustajien ryhmittymä, joka tähän sovellettavan lainsäädännön mukaan voi esiintyä kantajana tai vastaajana oikeudenkäynneissä;

b) 53 artiklan 1 kohdassa määritellyissä tapauksissa, 41 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut henkilöt;

c) 53 artiklan 2 kohdassa määritellyissä tapauksissa, mainitussa säännöksessä tarkoitetut aikaisempien oikeuksien haltijat tai kyseisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaan näitä oikeuksia käyttämään oikeutetut henkilöt.

2.  Vaatimus on tehtävä kirjallisesti ja se on perusteltava. Se katsotaan tehdyksi vasta maksun suorittamisen jälkeen.

3.  Menettämis- tai mitättömyysvaatimusta ei voida ottaa tutkittavaksi, jos samaa asiaa ja syytä koskevasta ja samojen osapuolien välisestä vaatimuksesta on jo jäsenvaltion tuomioistuimen antama päätös, joka on tullut lainvoimaiseksi.

57 artikla

Vaatimuksen tutkiminen

1.  Tutkiessaan menettämis- tai mitättömyysvaatimusta virasto pyytää, niin usein kun on tarpeen, osapuolia esittämään asettamassaan määräajassa sen itsensä niille osoittamia ilmoituksia tai muiden osapuolien tiedonantoja koskevia huomautuksia.

2.  Mitättömyysmenettelyssä osapuolena olevan, aikaisemman yhteisön tavaramerkin haltijan on yhteisön tavaramerkin haltijan pyynnöstä toimitettava todisteet siitä, että mitättömyysvaatimuksen tekopäivää edeltäneiden viiden vuoden aikana, aikaisempaa yhteisön tavaramerkkiä on todellisesti käytetty yhteisössä niiden tavaroiden tai palvelujen osalta, joita varten se on rekisteröity ja joihin mitättömyysvaatimus perustuu, tai että käyttämättä jättämiselle on aiheelliset perusteet, jos tähän päivään mennessä aikaisempi tavaramerkki on ollut rekisteröitynä vähintään viisi vuotta. Lisäksi, jos aikaisempi yhteisön tavaramerkki on ollut rekisteröitynä vähintään viisi vuotta yhteisön tavaramerkkiä koskevan hakemuksen julkaisemispäivänä, aikaisemman yhteisön tavaramerkin haltijan on myös toimitettava todisteet siitä, että 42 artiklan 2 kohdassa esitetyt edellytykset oli mainittuna päivänä täytetty. Jos näitä todisteita ei esitetä, mitättömyysvaatimus hylätään. Jos aikaisempaa yhteisön tavaramerkkiä on käytetty ainoastaan joidenkin sellaisten tavaroiden tai palvelujen osalta, joita varten se on rekisteröity, sitä pidetään mitättömyysvaatimuksen tutkimisessa rekisteröitynä ainoastaan näiden tavaroiden tai palvelujen osalta.

3.  Edellä olevaa 2 kohtaa sovelletaan 8 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin aikaisempiin kansallisiin tavaramerkkeihin siten, että käyttö jäsenvaltiossa, jossa aikaisempi kansallinen tavaramerkki on suojattu, vastaa käyttöä yhteisössä.

4.  Virasto voi kehottaa osapuolia tekemään sovinnon, kun se pitää sitä tarkoituksenmukaisena.

5.  Jos menettämis- tai mitättömyysvaatimuksen tutkiminen osoittaa, että tavaramerkin rekisteröinti olisi pitänyt hylätä kaikilta tai joiltakin niiltä tavaroilta tai palveluilta, joita varten se on rekisteröity, yhteisön tavaramerkin haltijan oikeudet julistetaan menetetyiksi tai tavaramerkki julistetaan mitättömäksi kyseisten tavaroiden tai palvelujen osalta. Päinvastaisessa tapauksessa menettämis- tai mitättömyysvaatimus hylätään.

6.  Merkintä viraston päätöksestä, joka koskee menettämis- tai mitättömyysvaatimusta, tehdään rekisteriin päätöksen ollessa lopullinen.



VII OSASTO

MUUTOKSENHAKUMENETTELY

58 artikla

Päätökset, joihin voidaan hakea muutosta

1.  Tutkijoiden, väiteosastojen, tavaramerkkien hallinto- ja oikeudellisten kysymysten osaston ja mitättömyysosastojen päätöksiin voidaan hakea muutosta. Muutoksenhaulla on lykkäävä vaikutus.

2.  Päätökseen, joka ei päätä menettelyä jonkin osapuolen osalta, voidaan hakea muutosta vasta lopullisen päätöksen yhteydessä, jollei mainittua päätöstä koske erillinen muutoksenhaku.

59 artikla

Henkilöt, jotka voivat hakea muutosta ja olla osapuolina menettelyssä

Päätökseen johtaneen menettelyn osapuoli, jolle päätös on vastainen, voi hakea muutosta tähän päätökseen. Muut mainitun menettelyn osapuolet ovat muutoksenhakumenettelyn laillisia osapuolia.

60 artikla

Määräaika ja muoto

Valitus on tehtävä virastolle kirjallisena kahden kuukauden kuluessa päätöksen tiedoksiantamisesta. Valitus katsotaan tehdyksi vasta, kun valitusmaksu on suoritettu. Valituksen perusteet sisältävä kirjelmä on jätettävä neljän kuukauden kuluessa päätöksen tiedoksiantamisesta.

61 artikla

Päätösten uudelleentarkastelu ex parte -tapauksissa

1.  Jos valituksen tehnyt osapuoli on menettelyn ainoa osapuoli ja jos valituksen aiheena olevan päätöksen tehnyt viranomainen katsoo, että valitus voidaan ottaa tutkittavaksi ja että se on perusteltu, viranomaisen on oikaistava päätöksensä.

2.  Jos päätöstä ei oikaista kuukauden kuluessa valituksen perustelujen vastaanottamisesta, valitus on viipymättä lähetettävä valituslautakuntaan, eikä siihen saa liittää sen asiasisältöä koskevia huomautuksia.

62 artikla

Päätösten uudelleentarkastelu inter partes -tapauksissa

1.  Jos valituksen tehneellä osapuolella on vastapuoli ja valituksenalaisen päätöksen tehnyt viranomainen katsoo, että valitus voidaan ottaa tutkittavaksi ja että se on perusteltu, viranomaisen on oikaistava päätöksensä.

2.  Päätös voidaan oikaista ainoastaan siinä tapauksessa, että valituksenalaisen päätöksen tehnyt viranomainen ilmoittaa toiselle osapuolelle aikomuksestaan oikaista päätös ja että kyseinen osapuoli antaa suostumuksensa oikaisulle kahden kuukauden kuluessa päivästä, jona ilmoitus on otettu vastaan.

3.  Jos toinen osapuoli ei anna kahden kuukauden kuluessa päivästä, jona 2 kohdassa mainittu ilmoitus on otettu vastaan suostumustaan siihen, että päätös oikaistaan ja tekee siitä ilmoituksen tai ei tee ilmoitusta asetetussa määräajassa, valitus on viipymättä lähetettävä valituslautakuntaan eikä siihen saa liittää asiasisältöä koskevia huomautuksia.

4.  Jos valituksenalaisen päätöksen tehnyt viranomainen ei kuitenkaan katso yhden kuukauden kuluessa valituksen perustelujen vastaanottamisesta, että valitus voidaan ottaa tutkittavaksi ja että se on perusteltu, sen on sen sijaan, että se toteuttaisi 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja toimia, viipymättä lähetettävä valitus valituslautakuntaan eikä siihen saa liittää sen asiasisältöä koskevia huomautuksia.

63 artikla

Valituksen tutkiminen

1.  Jos valitus voidaan ottaa tutkittavaksi, valituslautakunta tutkii, voidaanko se hyväksyä.

2.  Tutkiessaan valitusta valituslautakunta kehottaa, niin usein kun on tarpeen, osapuolia esittämään asettamassaan määräajassa sen itsensä niille osoittamia ilmoituksia tai muiden osapuolien tiedonantoja koskevia huomautuksia.

64 artikla

Valitusta koskeva päätös

1.  Tutkittuaan valituksen hyväksyttävyyden valituslautakunta tekee päätöksen valituksesta. Lautakunta voi joko käyttää kiistetyn päätöksen tehneen osaston toimivaltaa tai palauttaa asian tälle osastolle edelleen päätettäväksi.

2.  Jos valituslautakunta palauttaa asian edelleen päätettäväksi valituksenalaisen päätöksen tehneelle osastolle, tätä osastoa sitovat valituslautakunnan päätöksen perusteet ja asiaratkaisu, jos tosiseikat ovat samat.

3.  Valituslautakunnan päätökset tulevat voimaan vasta 65 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun määräajan päätyttyä tai, jos asia tämän ajan kuluessa on saatettu yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi, tämän toimen hylkäämisestä alkaen.

65 artikla

Asian saattaminen yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi

1.  Valituslautakuntien valitusta koskevat päätökset voidaan saattaa yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi.

2.  Kanteen perusteena voi olla puuttuva toimivalta, olennaisen menettelymääräyksen rikkominen, perustamissopimuksen, tämän asetuksen tai niiden soveltamista koskevan oikeussäännön rikkominen taikka harkintavallan väärinkäyttö.

3.  Yhteisöjen tuomioistuimella on toimivalta sekä kumota kiistetty päätös että muuttaa sitä.

4.  Kannetta voi ajaa kuka tahansa valituslautakunnan menettelyn osapuolista, joille päätös on vastainen.

5.  Kanne on nostettava yhteisöjen tuomioistuimessa kahden kuukauden kuluessa valituslautakunnan päätöksen tiedoksiantamisesta.

6.  Viraston on toteutettava yhteisöjen tuomioistuimen tuomion täytäntöönpanosta johtuvat toimenpiteet.



VIII OSASTO

YHTEISÖN YHTEISMERKIT

66 artikla

Yhteisön yhteismerkit

1.  Yhteisön yhteismerkkinä voi olla yhteisön tavaramerkki, joka on tällä tavalla nimetty hakemusta jätettäessä ja joka voi erottaa haltijana olevan yhteenliittymän jäsenten tavarat tai palvelut muiden yritysten tavaroista tai palveluista. Yhteisön yhteismerkkiä koskevan hakemuksen voivat jättää valmistajien, tuottajien, palvelujen tarjoajien tai kauppiaiden yhteenliittymät, joilla niihin sovellettavan lainsäädännön mukaan on kelpoisuus omissa nimissään hankkia kaikenlaisia oikeuksia ja tehdä kaikenlaisia sitoumuksia, olla osapuolena sopimuksissa tai muissa oikeustoimissa ja esiintyä kantajana tai vastaajana oikeudenkäynneissä, samoin kuin julkisoikeudelliset oikeushenkilöt.

2.  Poiketen siitä, mitä 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetään, 1 kohdassa tarkoitettuna yhteisön yhteismerkkinä voi olla merkki tai merkintä, jota voidaan kaupassa käyttää tarkoittamaan tavaroiden tai palvelujen maantieteellistä alkuperää. Yhteismerkki ei oikeuta haltijaa kieltämään kolmansia käyttämästä näitä merkkejä tai merkintöjä kaupassa, jos tämä käyttö on hyvän liiketavan mukaista; erityisesti, tällaista tavaramerkkiä ei voida käyttää kolmansia vastaan, jos näillä on oikeus käyttää maantieteellistä nimitystä.

3.  Tämän asetuksen säännöksiä sovelletaan yhteisön yhteismerkkeihin, jollei 67–74 artiklassa toisin säädetä.

67 artikla

Merkin käyttömääräykset

1.  Yhteisön yhteismerkin hakijan on esitettävä käyttömääräykset säädetyssä määräajassa.

2.  Käyttömääräyksissä ilmaistaan henkilöt, joilla on lupa käyttää merkkiä, yhteenliittymään liittymisen edellytykset sekä, siltä osin kuin ne ovat olemassa, merkin käyttöä koskevat edellytykset, mukaan lukien seuraamukset. Edellä 66 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun merkin käyttömääräyksissä on hyväksyttävä merkin haltijana olevan yhteenliittymän jäseneksi jokainen henkilö, jonka tavaroiden tai palvelujen maantieteellinen alkuperä on kyseisellä alueella.

68 artikla

Hakemuksen hylkääminen

1.  Edellä 36 ja 37 artiklassa säädettyjen yhteisön tavaramerkin hylkäämisperusteiden lisäksi yhteisön yhteismerkki hylätään, jos 66 tai 67 artiklan säännöksiä ei täytetä tai jos käyttömääräykset ovat yleisen järjestyksen tai hyvien tapojen vastaiset.

2.  Yhteisön yhteismerkkiä koskeva hakemus hylätään myös, jos on olemassa vaara yleisön johtamisesta harhaan merkin luonteen tai merkityksen osalta, erityisesti jos merkki on omiaan vaikuttamaan muulta kuin yhteismerkiltä.

3.  Hakemusta ei hylätä, jos hakija käyttömääräyksiä muuttamalla täyttää 1 ja 2 kohdassa esitetyt vaatimukset.

69 artikla

Kolmansien huomautukset

Lukuun ottamatta 40 artiklassa tarkoitettuja tapauksia, jokainen mainitussa artiklassa tarkoitettu henkilö tai ryhmittymä voi osoittaa virastolle kirjalliset huomautuksensa, yksilöiden seikat, joiden perusteella yhteisön yhteismerkkiä koskeva hakemus pitäisi hylätä 68 artiklan nojalla.

70 artikla

Merkin käyttö

Yhteisön yhteismerkkiä käyttämään oikeutetun henkilön merkin käyttö täyttää tämän asetuksen säännökset, jos muut tässä asetuksessa yhteisön tavaramerkin käytölle säädetyt edellytykset täytetään.

71 artikla

Merkin käyttömääräysten muuttaminen

1.  Yhteisön yhteismerkin haltijan on ilmoitettava virastolle muutetuista käyttömääräyksistä.

2.  Muutosta ei mainita rekisterissä, jos muutetut käyttömääräykset eivät täytä 67 artiklan vaatimuksia tai sisältävät 68 artiklassa tarkoitetun hylkäysperusteen.

3.  Muutettuihin käyttömääräyksiin sovelletaan 69 artiklaa.

4.  Tätä asetusta sovellettaessa käyttömääräysten muutos tulee voimaan vasta alkaen päivästä, jona muutosta koskevasta maininnasta tehdään merkintä rekisteriin.

72 artikla

Loukkauskanteen ajaminen

1.  Käyttöluvan haltijoiden oikeuksia koskevia 22 artiklan 3 ja 4 kohtaa sovelletaan henkilöihin, joilla on oikeus käyttää yhteisön yhteismerkkiä.

2.  Yhteisön yhteismerkin haltija voi niiden henkilöiden nimissä, joilla on merkin käyttöoikeus, vaatia korvausta näiden kärsimästä, merkin luvattomasta käytöstä johtuvasta vahingosta.

73 artikla

Menettämisperusteet

Edellä 51 artiklassa säädettyjen menettämisperusteiden lisäksi yhteisön yhteismerkin haltijan todetaan menettäneen oikeutensa virastolle tehdyllä vaatimuksella tai loukkauskanteeseen kohdistuvalla vastakanteella, jos:

a) haltija ei toteuta sopivia toimenpiteitä estääkseen käyttömääräyksissä määrättyjen edellytysten vastaisen merkin käytön, kun käyttömääräysten muutos on tarvittaessa mainittu rekisterissä;

b) tapa, jolla haltija on käyttänyt merkkiä, on johtanut siihen, että merkki on omiaan johtamaan yleisöä harhaan 68 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

c) käyttömääräysten muutos on mainittu rekisterissä vastoin 71 artiklan 2 kohdan säännöksiä, jollei merkin haltija täytä näillä säännöksillä vahvistettuja vaatimuksia tekemällä uuden muutoksen käyttömääräyksiin.

74 artikla

Mitättömyysperusteet

Edellä 52 ja 53 artiklassa säädettyjen mitättömyysperusteiden lisäksi yhteisön yhteismerkki julistetaan mitättömäksi virastolle tehdyllä vaatimuksella tai loukkauskanteeseen kohdistuvalla vastakanteella, jos merkki on rekisteröity 68 artiklan säännösten vastaisesti, jollei merkin haltija täytä näillä säännöksillä vahvistettuja vaatimuksia tekemällä uuden muutoksen käyttömääräyksiin.



IX OSASTO

MENETTELYSÄÄNNÖKSET



1 JAKSO

Yleiset säännökset

75 artikla

Päätösten perustelu

Virasto perustelee päätöksensä. Ne voivat perustua ainoastaan sellaisiin syihin, joihin osapuolet ovat voineet ottaa kantaa.

76 artikla

Tosiseikkojen tutkiminen viran puolesta

1.  Menettelyssä virasto tutkii tosiseikat viran puolesta; rekisteröinnin hylkäämisen suhteellisia perusteita koskevassa menettelyssä tutkimus rajataan seikkoihin, joihin osapuolet ovat vedonneet, ja osapuolten esittämiin vaatimuksiin.

2.  Virasto voi olla ottamatta huomioon tosiseikkoja tai todisteita, joihin osapuolet eivät ole vedonneet tai joita ne eivät ole esittäneet ajoissa.

77 artikla

Suullinen menettely

1.  Virasto käyttää suullista menettelyä joko viran puolesta tai jonkin menettelyn osapuolen pyynnöstä, jos se pitää sitä tarkoituksenmukaisena.

2.  Tutkijoiden, väiteosastossa ja tavaramerkkien hallintoja oikeudellisten kysymysten osastossa käytävä suullinen menettely ei ole julkinen.

3.  Suullinen menettely, mukaan lukien päätöksen julistaminen, on julkinen mitättömyysosastossa ja valituslautakunnissa, jollei asianomainen viranomainen toisin päätä tapauksessa, jossa julkisuus voisi aiheuttaa erityisesti jollekin menettelyn osapuolelle vakavaa ja epäoikeudenmukaista haittaa.

78 artikla

Asian selvittäminen

1.  Virastossa toimitettavissa menettelyissä voidaan asian selvittämiseksi toteuttaa seuraavat toimet:

a) osapuolten kuuleminen;

b) tietojen pyytäminen;

c) asiakirjojen ja todistuskappaleiden esittäminen;

d) todistajien kuuleminen;

e) asiantuntijalausunnot;

f) valaehtoiset tai juhlalliset kirjalliset vakuutukset taikka sen valtion lainsäädännön, jossa ne on tehty, mukaan vaikutukseltaan vastaavat kirjalliset vakuutukset.

2.  Kyseinen osasto voi antaa jollekin jäsenelleen tehtäväksi asian selvittämiseksi tarvittavien toimien toteuttamisen.

3.  Jos virasto pitää tarpeellisena, että jokin osapuoli, todistaja tai asiantuntija antaa suullisen todistuksen, se kutsuu kyseisen henkilön saapumaan kuultavaksi.

4.  Osapuolille ilmoitetaan todistajan tai asiantuntijan kuulemisesta virastossa. Näillä on oikeus olla läsnä ja tehdä kysymyksiä todistajalle tai asiantuntijalle.

79 artikla

Ilmoitusmenettely

Virasto ilmoittaa viran puolesta päätöksistä ja käskyistä saapua kuultavaksi sekä tiedonannoista, jotka ovat alkuna määräajoille tai joiden ilmoittamisesta säädetään muissa tämän asetuksen säännöksissä tai täytäntöönpanoasetuksessa tai joista viraston pääjohtaja määrää.

80 artikla

Merkintöjen poistaminen ja päätösten kumoaminen

1.  Jos virasto on tehnyt sellaisen rekisterimerkinnän tai päätöksen, joka sisältää ilmeisen viraston syyksi katsottavan menettelyvirheen, virasto poistaa kyseisen merkinnän tai kumoaa päätöksen. Jos menettelyssä on yksi ainoa osapuoli ja merkintä tai toimi vaikuttaa tämän oikeuksiin, poistaminen tai kumoaminen suoritetaan siinäkin tapauksessa, että virhe ei ollut asianomaiselle osapuolelle ilmeinen.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetun poistamisen tai kumoamisen suorittaa omasta aloitteestaan tai jonkin menettelyssä osapuolena olevan pyynnöstä viranomainen, joka merkinnän tai päätöksen on tehnyt. Poistaminen tai kumoaminen suoritetaan kuuden kuukauden kuluessa päivästä, jona rekisterimerkintä tai päätös on tehty, sen jälkeen kun menettelyn osapuolia sekä rekisteriin merkittyjä, kyseisten yhteisön tavaramerkkioikeuksien mahdollisia haltijoita on kuultu.

3.  Tämä artikla ei rajoita osapuolten oikeuksia hakea muutosta 58 ja 65 artiklan nojalla tai mahdollisuutta oikaista täytäntöönpanoasetuksessa vahvistettujen menettelyjen ja edellytysten mukaisesti kieli- tai kirjoitusvirheet sekä viraston päätöksissä olevat ilmeiset virheet tai virheet, jotka viraston katsotaan tehneen tavaramerkin rekisteröinnissä tai rekisteröinnin julkaisemisessa.

81 artikla

Menetetyn määräajan palauttaminen

1.  Yhteisön tavaramerkin hakijalle tai haltijalle tai muulle virastossa käytävän menettelyn osapuolelle, joka huolimatta olosuhteiden edellyttämästä asianmukaisesta tarkkaavaisuudesta ei ole pystynyt noudattamaan määräaikaa viraston suhteen, voidaan pyynnöstä palauttaa tämän oikeudet, jos noudattamatta jättäminen on tämän asetuksen nojalla suoraan aiheuttanut oikeuden tai muutoksenhakukeinon menettämisen.

2.  Pyyntö on esitettävä kirjallisena kahden kuukauden määräajassa noudattamatta jättämisen perusteen lakattua. Suorittamatta jätetty toimi on suoritettava tässä määräajassa. Pyyntö voidaan ottaa tutkittavaksi ainoastaan siinä tapauksessa, että se esitetään vuoden kuluessa sen määräajan päättymispäivästä, jota ei ole noudatettu. Jos rekisteröintihakemusta ei ole uudistettu tai uudistamismaksua ei ole maksettu, 47 artiklan 3 kohdan kolmannessa virkkeessä säädetty kuuden kuukauden lisämääräaika vähennetään mainitusta vuoden määräajasta.

3.  Pyyntö on perusteltava ja siinä on esitettävä tosiseikat ja sen tukena olevat perustelut. Pyyntö katsotaan esitetyksi vasta kun menetetyn määräajan palauttamista koskeva maksu on suoritettu.

4.  Viranomainen, jolla on toimivalta päättää suorittamatta jätetystä toimesta, tekee pyyntöä koskevan päätöksen.

5.  Tätä artiklaa ei sovelleta 2 kohdassa, 41 artiklan 1 ja 3 kohdassa eikä 82 artiklassa säädettyihin määräaikoihin.

6.  Jos yhteisön tavaramerkin hakijalle tai haltijalle palautetaan tämän oikeudet, tämä ei voi vedota oikeuksiinsa kolmatta vastaan, joka on hyvässä uskossa pitänyt tavaroita kaupan tai on toimittanut palveluja samalla tai samankaltaisella merkillä kuin yhteisön tavaramerkkiä koskevan hakemuksen tai yhteisön tavaramerkin oikeuksien menettämisen ja tämän oikeuden palauttamista koskevan maininnan julkaisemisen välisenä aikana.

7.  Kolmas, joka voi käyttää hyödykseen 6 kohdan säännöksiä, voi kolmantena vaatia yhteisön tavaramerkin hakijalle tai haltijalle oikeudet palauttavan päätöksen ottamista uudelleen käsiteltäväksi kahden kuukauden kuluessa alkaen oikeuden palauttamista koskevan maininnan julkaisemisesta.

8.  Tämä artikla ei rajoita jäsenvaltion oikeutta palauttaa tässä asetuksessa säädettyjä, menetettyjä määräaikoja, joita on noudatettava kyseisen valtion viranomaisten suhteen.

82 artikla

Menettelyn jatkaminen

1.  Yhteisön tavaramerkin hakija tai haltija tai muu virastossa käytävän menettelyn osapuoli, joka ei ole noudattanut määräaikaa viraston suhteen, voi pyytää menettelyn jatkamista sillä edellytyksellä, että suorittamatta jätetty toimi on suoritettu pyynnön ajankohtana. Pyyntö menettelyn jatkamisesta otetaan tutkittavaksi ainoastaan siinä tapauksessa, että se esitetään kahden kuukauden kuluessa sen määräajan päättymispäivästä, jota ei ole noudatettu. Pyyntöä ei katsota tehdyksi ennen kuin menettelyn jatkamista koskeva maksu on suoritettu.

2.  Tätä artiklaa ei sovelleta 25 artiklan 3 kohdassa, 27 artiklassa, 29 artiklan 1 kohdassa, 33 artiklan 1 kohdassa, 36 artiklan 2 kohdassa, 41 artiklassa, 42 artiklassa, 47 artiklan 3 kohdassa, 60 artiklassa, 62 artiklassa, 65 artiklan 5 kohdassa, 81 artiklassa tai 112 artiklassa asetettuihin määräaikoihin eikä tässä artiklassa asetettuihin määräaikoihin eikä niihin määräaikoihin, jotka täytäntöönpanoasetuksessa on asetettu 30 artiklassa tarkoitetun etuoikeuden, 33 artiklassa tarkoitetun näyttelyä koskevan etuoikeuden tai 34 artiklassa tarkoitetun aiemmuuden vaatimiseksi hakemuksen jättämisen jälkeen.

3.  Osasto, jolla on toimivalta päättää suorittamatta jätetystä toimesta, tekee pyyntöä koskevan päätöksen.

4.  Siinä tapauksessa, että virasto hyväksyy pyynnön, määräajan noudattamatta jättämisen seurausten katsotaan jääneen toteutumatta.

5.  Siinä tapauksessa, että virasto hylkää pyynnön, maksu palautetaan.

83 artikla

Viittaus yleisiin periaatteisiin

Jos tässä asetuksessa, täytäntöönpanoasetuksessa, maksuja koskevassa asetuksessa tai valituslautakuntien menettelyasetuksessa ei säädetä menettelystä, virasto ottaa huomioon jäsenvaltioissa asiassa yleisesti hyväksytyt periaatteet.

84 artikla

Taloudellisten velvoitteiden päättyminen

1.  Viraston oikeus vaatia maksujen suorittamista vanhenee neljän vuoden kuluttua sen kalenterivuoden päättymisestä, jona maksu tuli suoritettavaksi.

2.  Oikeudet virastoa vastaan maksujen tai liikaa perittyjen maksujen palauttamisen osalta vanhenevat neljän vuoden kuluttua sen kalenterivuoden päättymisestä, jona oikeus on syntynyt.

3.  Edellä 1 ja 2 kohdassa säädetty määräaika keskeytyy 1 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa kehotukseen suorittaa maksu ja 2 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa kirjalliseen pyyntöön tähän oikeuteen vetoamiseksi. Tämä määräaika alkaa uudelleen keskeytymispäivästä; se päättyy viimeistään kuuden vuoden kuluttua sen kalenterivuoden päättymisestä, jona se alun perin alkoi, jollei tähän oikeuteen vetoamiseksi ole aloitettu oikeudenkäyntiä; tällöin määräaika päättyy aikaisintaan vuoden kuluttua alkaen päivästä, jona päätös tuli lainvoimaiseksi.



2 JAKSO

Kulut

85 artikla

Kulujen jakaminen

1.  Väite-, menettämis-, mitättömyys- tai valitusmenettelyn hävinnyt osapuoli vastaa toisen osapuolen kuluista sekä kaikista tälle välttämättömistä menettelyyn liittyvistä kuluista, mukaan lukien matka- ja oleskelukustannukset, asiamiehen, neuvonantajan tai asianajajan palkkio niiden kullekin maksuluokalle täytäntöönpanoasetuksessa säädetyin edellytyksin vahvistettujen määrien rajoissa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 119 artiklan 6 kohdan säännösten soveltamista.

2.  Kuitenkin siltä osin kuin molemmat osapuolet häviävät yhdessä tai useammassa pääkohdassa tai siltä osin kuin on kohtuullista, väite- tai mitättömyysosasto tai valituslautakunta päättää toisenlaisesta kulujen jakamisesta.

3.  Osapuoli, joka keskeyttää menettelyn peruuttamalla yhteisön tavaramerkkiä koskevan hakemuksen, väitteen, menettämistä tai mitättömyyttä koskevan vaatimuksen tai kanteen taikka jättämällä yhteisön tavaramerkin uudistamatta tai luopumalla siitä, vastaa toisen osapuolen maksuista sekä kuluista 1 ja 2 kohdassa säädetyin edellytyksin.

4.  Jos tapauksessa ei tehdä päätöstä, väiteosasto, mitättömyysosasto tai valituslautakunta päättävät kuluista harkintansa mukaan.

5.  Jos osapuolet sopivat väiteosastossa, mitättömyysosastossa tai valituslautakunnassa edellisistä kohdista poikkeavasta kulujen korvaamisesta, kyseinen osasto ottaa tämän sopimuksen huomioon.

6.  Väiteosasto tai mitättömyysosasto taikka valituslautakunta vahvistaa edellä olevien kohtien nojalla korvattavien kulujen määrän, jos maksettavat kulut käsittävät ainoastaan virastolle suoritetut maksut ja edustuksesta koituneet kulut. Muissa tapauksissa valituslautakunnan kanslia tai väiteosaston tai mitättömyysosaston henkilöstöön kuuluva henkilö vahvistaa pyynnöstä korvattavien kulujen määrän. Pyyntö voidaan ottaa tutkittavaksi ainoastaan kahden kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona pyynnön aiheena olevan kulujen vahvistamispäätöksen katsotaan olevan lopullinen. Tätä määrää voidaan säädetyssä määräajassa esitetystä pyynnöstä tarkistaa väiteosaston tai mitättömyysosaston taikka valituslautakunnan päätöksellä.

86 artikla

Kulujen määrän vahvistamista koskevien päätösten täytäntöönpano

1.  Kaikki viraston tekemät kulujen määrän vahvistamista koskevat lopulliset päätökset ovat täytäntöönpanokelpoisia.

2.  Täytäntöönpanoon sovelletaan sen valtion säännöksiä lainkäytöstä riita-asioissa, jonka alueella täytäntöönpano tapahtuu. Täytäntöönpanomääräyksen antaa, tutkimatta muuta kuin täytäntöönpanoasiakirjan oikeaperäisyyden, kansallinen viranomainen, jonka kunkin jäsenvaltion hallitus määrää tähän tehtävään ja josta se ilmoittaa virastolle ja yhteisöjen tuomioistuimelle.

3.  Kun nämä muodollisuudet on hakijan vaatimuksesta täytetty, tämä voi hakea täytäntöönpanoa kansallisen lainsäädännön mukaisesti saattamalla asian suoraan toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi.

4.  Täytäntöönpanoa voidaan lykätä vain yhteisöjen tuomioistuimen päätöksellä. Kyseisen maan tuomioistuinten toimivaltaan kuuluu kuitenkin tutkia, onko päätös pantu täytäntöön oikeassa järjestyksessä.



3 JAKSO

Tiedottaminen yleisölle ja jäsenvaltioiden viranomaisille

87 artikla

Yhteisön tavaramerkkirekisteri

Virasto pitää rekisteriä, jonka nimi on yhteisön tavaramerkkirekisteri, johon tehdään merkinnät, joiden rekisteröinnistä tai maininnasta säädetään tässä asetuksessa tai täytäntöönpanoasetuksessa. Rekisteri on julkinen.

88 artikla

Julkinen nähtävilläolo

1.  Yhteisön tavaramerkkiä koskeviin hakemuksiin liittyvät asiakirjat, joita ei vielä ole julkaistu, voidaan asettaa julkisesti nähtäville ainoastaan hakijan suostumuksella.

2.  Jokainen, joka pystyy todistamaan, että yhteisön tavaramerkin hakija on ilmoittanut vetoavansa tavaramerkin rekisteröinnin jälkeen siihen kuuluviin oikeuksiin häntä vastaan, voi tarkastaa asiakirjat ennen hakemuksen julkaisemista ja ilman hakijan suostumusta.

3.  Yhteisön tavaramerkkiä koskevan hakemuksen julkaisemisen jälkeen tämän hakemuksen ja sitä seuraavan tavaramerkin asiakirjat voidaan pyynnöstä asettaa julkisesti nähtäville.

4.  Jos asiakirjat asetetaan 2 ja 3 kohdan mukaisesti julkisesti nähtäville, joitakin asiakirjojen osia voidaan kuitenkin jättää asettamatta julkisesti nähtäville täytäntöönpanoasetuksen säännösten mukaisesti.

89 artikla

Säännölliset julkaisut

Virasto julkaisee säännöllisesti:

a) Yhteisön tavaramerkkilehteä, joka sisältää yhteisön tavaramerkkirekisteriin tehdyt merkinnät sekä kaikki muut merkinnät, joiden julkaisemisesta säädetään tässä asetuksessa tai täytäntöönpanoasetuksessa;

b) virallista lehteä, joka sisältää viraston pääjohtajan antamat yleiset tiedonannot ja tiedot sekä kaikki muut tätä asetusta ja sen soveltamista koskevat tiedot.

90 artikla

Hallinnollinen yhteistyö

Jollei tässä asetuksessa tai kansallisissa lainsäädännöissä toisin säädetä, virasto ja jäsenvaltioiden tuomioistuimet tai muut toimivaltaiset viranomaiset avustavat pyynnöstä toisiaan vastavuoroisesti toimittamalla tietoja tai asiakirjoja. Jos virasto toimittaa asiakirjoja tuomioistuimille, virallisille syyttäjille tai teollisoikeuksien keskusvirastoille, tähän toimittamiseen ei sovelleta 88 artiklassa säädettyjä rajoituksia.

91 artikla

Julkaisujen vaihto

1.  Virasto ja jäsenvaltioiden teollisoikeuksien keskusvirastot toimittavat pyynnöstä toisilleen omiin tarpeisiinsa ja vastikkeetta yhden tai useamman jäljennöksen omista vastaavista julkaisuistaan.

2.  Virasto voi tehdä julkaisujen vaihtoa tai lähettämistä koskevia sopimuksia.



4 JAKSO

Edustus

92 artikla

Edustusta koskevat yleiset periaatteet

1.  Jollei 2 kohdan säännöksistä muuta johdu, kenelläkään ei ole pakko olla edustajaa virastossa.

2.  Luonnollisilla henkilöillä ja oikeushenkilöillä, joilla ei ole kotipaikkaa eikä todellista ja toiminnassa olevaa teollista tai kaupallista liikettä yhteisössä, on oltava edustaja virastossa 93 artiklan 1 kohdan mukaisesti kaikissa tässä asetuksessa tarkoitetuissa menettelyissä, lukuun ottamatta yhteisön tavaramerkkiä koskevaa hakemusta jätettäessä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 kohdan toisen virkkeen soveltamista; muista poikkeuksista voidaan säätää täytäntöönpanoasetuksessa.

3.  Luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt, joilla on kotipaikka tai todellinen ja toiminnassa oleva teollinen tai kaupallinen liike yhteisössä, voivat toimia virastossa työntekijän välityksellä. Tässä kohdassa tarkoitettu oikeushenkilön työntekijä voi myös toimia muiden oikeushenkilöiden puolesta, joilla on taloudellisia yhteyksiä tähän henkilöön, vaikka näillä muilla oikeushenkilöillä ei olisi kotipaikkaa eikä todellista ja toiminnassa olevaa teollista tai kaupallista liikettä yhteisössä.

4.  Täytäntöönpanoasetuksessa täsmennetään, missä tilanteissa ja millä edellytyksin työntekijän on esitettävä virastolle allekirjoitettu valtakirja, joka liitetään asiakirjoihin.

93 artikla

Ammattimainen edustus

1.  Luonnollisia henkilöitä ja oikeushenkilöitä voi virastossa edustaa ainoastaan:

a) jonkin jäsenvaltion alueella toimintaa harjoittamaan oikeutettu asianajaja, jonka ammatillinen kotipaikka on yhteisössä, siltä osin kuin tämä voi toimia kyseisessä jäsenvaltiossa edustajana tavaramerkkiasioissa;

b) hyväksytty edustaja, joka on merkitty viraston tätä tarkoitusta varten pitämään luetteloon. Täytäntöönpanoasetuksessa täsmennetään, missä tilanteissa ja millä edellytyksin virastossa toimivien edustajien on esitettävä virastolle allekirjoitettu valtakirja, joka liitetään asiakirjoihin.

Virastossa toimivien edustajien on jätettävä tälle virastolle allekirjoitettu valtakirja, joka liitetään asiakirjoihin, ja jonka yksityiskohtaiset säännöt täsmennetään täytäntöönpanoasetuksessa.

2.  Hyväksyttyjen edustajien luetteloon voidaan merkitä luonnollinen henkilö, jolla:

a) on jonkin jäsenvaltion kansalaisuus;

b) on ammatillinen kotipaikka tai työpaikka yhteisössä;

c) on oikeus tavaramerkkiasioissa edustaa luonnollisia henkilöitä ja oikeushenkilöitä jäsenvaltion teollisoikeuksien keskusvirastossa. Jos tässä jäsenvaltiossa edustusoikeuden vaatimuksena ei ole erityistä ammatillista pätevyyttä, viraston luetteloon merkitsemistä anovien henkilöiden, jotka toimivat kyseisen jäsenvaltion teollisoikeuksien keskusvirastossa tavaramerkkiasioissa, on pitänyt tavanomaisesti toimia täten vähintään viiden vuoden ajan. Tästä ammatin harjoittamista koskevasta edellytyksestä vapautetaan kuitenkin henkilöt, joiden ammatillinen pätevyys luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden edustamiseksi jonkin jäsenvaltion teollisoikeuksien keskusvirastossa on virallisesti tunnustettu kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti.

3.  Merkintä tehdään hakemuksesta, johon on liitettävä kyseisen jäsenvaltion teollisoikeuksien keskusviraston antama 2 kohdassa tarkoitettujen edellytysten täyttämistä koskeva todistus.

4.  Viraston pääjohtaja voi myöntää poikkeuksen:

a) 2 kohdan c alakohdan toisessa virkkeessä tarkoitetusta vaatimuksesta, jos hakija toimittaa todisteet siitä, että hän on hankkinut vaadittavan pätevyyden muulla tavalla;

b) erityistapauksissa 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta vaatimuksesta.

5.  Täytäntöönpanoasetuksessa määritellään edellytykset, joiden mukaan henkilö voidaan poistaa hyväksyttyjen edustajien luettelosta.



X OSASTO

TOIMIVALTA JA MENETTELY YHTEISÖN TAVARAMERKKEJÄ KOSKEVISSA OIKEUDELLISISSA TOIMENPITEISSÄ



1 JAKSO

Asetuksen (EY) N:o 44/2001 soveltaminen

94 artikla

Asetuksen (EY) N:o 44/2001 soveltaminen

1.  Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, yhteisön tavaramerkkiä koskeviin menettelyihin ja yhteisön tavaramerkkiä koskeviin hakemuksiin sekä yhteisön tavaramerkkien tai kansallisten tavaramerkkien perusteella käytäviin, samanaikaisia tai toisiaan seuraavia kanteita koskeviin menettelyihin sovelletaan asetusta (EY) N:o 44/2001.

2.  Jäljempänä 96 artiklassa tarkoitetuista kanteista ja vaatimuksista johtuvien menettelyjen osalta:

a) ei sovelleta asetuksen (EY) N:o 44/2001 2 artiklaa, 4 artiklaa, 5 artiklan 1, 3, 4 ja 5 kohtaa ja 31 artiklaa;

b) sovelletaan asetuksen (EY) N:o 44/2001 23 ja 24 artiklaa tämän asetuksen 97 artiklan 4 kohdassa säädetyissä rajoissa;

c) asetuksen (EY) N:o 44/2001 II luvun säännöksiä, joita sovelletaan henkilöihin, joilla on kotipaikka jäsenvaltiossa, sovelletaan myös henkilöihin, joilla ei ole kotipaikkaa jäsenvaltiossa, mutta joilla on siellä liike.



2 JAKSO

Loukkausta ja yhteisön tavaramerkkien voimassaoloa koskevat riidat

95 artikla

Yhteisön tavaramerkkejä käsittelevät tuomioistuimet

1.  Jäsenvaltiot nimeävät alueellaan mahdollisimman rajoitetun määrän kansallisia ensimmäisen ja toisen oikeusasteen tuomioistuimia, jäljempänä ’yhteisön tavaramerkkejä käsittelevät tuomioistuimet’, joiden tehtävänä on hoitaa niille tällä asetuksella osoitetut tehtävät.

2.  Kunkin jäsenvaltion on toimitettava komissiolle kolmen vuoden kuluttua asetuksen (EY) N:o 40/94 voimaantulosta luettelo yhteisön tavaramerkkejä käsittelevistä tuomioistuimista, mukaan lukien niiden nimitys ja alueellinen toimivalta.

3.  Asianomaisen jäsenvaltion on viipymättä toimitettava komissiolle 2 kohdassa tarkoitettuun luetteloon sen toimittamisen jälkeen tehdyt muutokset, jotka liittyvät mainittujen tuomioistuinten määrään, nimitykseen tai alueelliseen toimivaltaan.

4.  Komissio ilmoittaa 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut tiedot jäsenvaltioille ja julkaisee ne Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

5.  Niin kauan kuin jäsenvaltio ei ole toimittanut 2 kohdassa säädettyä luetteloa, 96 artiklassa tarkoitetusta kanteesta tai vaatimuksesta johtuva menettely, jonka osalta tämän valtion tuomioistuimet ovat toimivaltaisia 97 artiklaa sovellettaessa, käydään sen valtion tuomioistuimessa, joka olisi alueellisesti ja asiallisesti toimivaltainen, jos kyseessä olisi asianomaisessa valtiossa rekisteröityä kansallista tavaramerkkiä koskeva menettely.

96 artikla

Loukkausta ja voimassaoloa koskeva toimivalta

Yhteisön tavaramerkkejä käsittelevillä tuomioistuimilla on yksinomainen toimivalta:

a) kaikissa loukkauskanteissa ja — jos kansallinen laki ne sallii — yhteisön tavaramerkin loukkauksen uhkaa koskevissa kanteissa;

b) vahvistuskanteissa, jotka koskevat sitä, että loukkausta ei ole tapahtunut, jos kansallinen laki ne sallii;

c) kanteissa, jotka ovat seurausta 9 artiklan 3 kohdan toisessa virkkeessä tarkoitetuista toimista;

d) 100 artiklassa tarkoitetuissa yhteisön tavaramerkin menettämistä ja mitättömyyttä koskevissa vastakanteissa.

97 artikla

Kansainvälinen toimivalta

1.  Jollei tämän asetuksen säännöksistä sekä 94 artiklan nojalla sovellettavista asetuksen (EY) N:o 44/2001 säännöksistä muuta johdu, 96 artiklassa tarkoitetuista kanteista ja vaatimuksista johtuvat menettelyt käydään sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jonka alueella vastaajalla on kotipaikka tai, jos tällä ei ole kotipaikkaa jossakin jäsenvaltiossa, sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jossa tällä on liike.

2.  Jos vastaajalla ei ole kotipaikkaa eikä liikettä jäsenvaltion alueella, nämä menettelyt käydään sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jonka alueella kantajalla on kotipaikka tai, jos tällä ei ole kotipaikkaa jossakin jäsenvaltiossa, sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jossa tällä on liike.

3.  Jollei vastaajalla eikä kantajalla ole tällaista kotipaikkaa tai liikettä, nämä menettelyt käydään sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jonka alueella viraston kotipaikka sijaitsee.

4.  Sen estämättä, mitä 1, 2 ja 3 kohdassa säädetään:

a) asetuksen (EY) N:o 44/2001 23 artiklaa sovelletaan, jos osapuolet sopivat, että jokin toinen yhteisön tavaramerkkejä käsittelevä tuomioistuin on toimivaltainen;

b) asetuksen (EY) N:o 44/2001 24 artiklaa sovelletaan, jos vastaaja saapuu muuhun yhteisön tavaramerkkejä käsittelevään tuomioistuimeen.

5.  Edellä 96 artiklassa tarkoitetuista kanteista ja vaatimuksista johtuvat menettelyt, lukuun ottamatta vahvistuskanteita, jotka koskevat sitä, että yhteisön tavaramerkin loukkausta ei ole tapahtunut, voidaan myös käydä sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jonka alueella loukkaustoimi on tapahtunut tai jonka alueella 9 artiklan 3 kohdan toisessa virkkeessä tarkoitettu toimi on tapahtunut.

98 artikla

Toimivallan laajuus

1.  Yhteisön tavaramerkkejä käsittelevä tuomioistuin, jonka toimivalta perustuu 97 artiklan 1–4 kohtaan, on toimivaltainen tekemään ratkaisun:

a) jäsenvaltion alueella tapahtuneen loukkaustoimen tai uhanneen loukkaustoimen osalta;

b) jäsenvaltion alueella tapahtuneen 9 artiklan 3 kohdan toisessa virkkeessä tarkoitetun toimen osalta.

2.  Yhteisön tavaramerkkejä käsittelevä tuomioistuin, jonka toimivalta perustuu 97 artiklan 5 kohtaan, on toimivaltainen tekemään ratkaisun ainoastaan sen jäsenvaltion alueella tapahtuneen loukkaustoimen tai uhanneen loukkaustoimen osalta, jonka alueella kyseinen tuomioistuin sijaitsee.

99 artikla

Pätevyysolettamus — asiaperustetta koskevat väitteet

1.  Yhteisön tavaramerkkejä käsittelevät tuomioistuimet pitävät yhteisön tavaramerkkiä pätevänä, jollei vastaaja kiistä sen pätevyyttä menettämistä tai mitättömyyttä koskevalla vastakanteella.

2.  Yhteisön tavaramerkin pätevyyttä ei voi kiistää vahvistuskanteella, joka koskee sitä, että yhteisön tavaramerkin loukkausta ei ole tapahtunut.

3.  Edellä 96 artiklan a ja c kohdassa tarkoitettujen kanteiden osalta yhteisön tavaramerkin menettämistä tai mitättömyyttä koskeva väite, joka esitetään muulla tavoin kuin vastakanteen muodossa, voidaan ottaa tutkittavaksi siltä osin kuin vastaaja vetoaa siihen, että yhteisön tavaramerkin haltija voi menettää oikeutensa riittämättömän käytön vuoksi tai koska tavaramerkki voidaan julistaa mitättömäksi vastaajan aikaisemman oikeuden vuoksi.

100 artikla

Vastakanne

1.  Menettämistä tai mitättömyyttä koskeva vastakanne voi perustua ainoastaan tässä asetuksessa säädettyihin menettämis- tai mitättömyysperusteisiin.

2.  Yhteisön tavaramerkkejä käsittelevä tuomioistuin hylkää menettämistä tai mitättömyyttä koskevan vastakanteen, jos viraston tekemästä päätöksestä samojen osapuolien välisestä samaa asiaa koskevasta ja samoin perustein nostetusta kanteesta on jo tullut lopullinen.

3.  Jos vastakanne esitetään riita-asiassa, jossa tavaramerkin haltija ei ole jo osapuolena, tälle on ilmoitettava asiasta ja tämä voi olla riita-asiassa väliintulijana kansallisessa laissa säädettyjen edellytysten mukaisesti.

4.  Yhteisön tavaramerkkejä käsittelevä tuomioistuin, jolle yhteisön tavaramerkkiä koskeva menettämistä tai mitättömyyttä koskeva vastakanne esitetään, ilmoittaa virastolle päivämäärän, jona tämä vastakanne on esitetty. Virasto merkitsee tämän toimen yhteisön tavaramerkkirekisteriin.

5.  Sovelletaan 57 artiklan 2–5 kohtaa.

6.  Jos yhteisön tavaramerkkejä käsittelevä tuomioistuin on tehnyt lainvoimaiseksi tulleen päätöksen yhteisön tavaramerkkiä koskevasta menettämistä tai mitättömyyttä koskevasta vastakanteesta, jäljennös päätöksestä on toimitettava virastolle. Osapuolet voivat pyytää tietoja tämän toimittamisen osalta. Virasto merkitsee yhteisön tavaramerkkirekisteriin maininnan päätöksestä täytäntöönpanoasetuksessa säädettyjen edellytysten mukaisesti.

7.  Yhteisön tavaramerkkioikeus, joka käsittelee menettämistä tai mitättömyyttä koskevaa vastakannetta, voi keskeyttää asian käsittelyn yhteisön tavaramerkin haltijan pyynnöstä ja kuultuaan muita osapuolia ja kehottaa vastaajaa esittämään virastolle menettämistä tai mitättömyyttä koskevan vastakanteen antamassaan määräajassa. Jos tätä kannetta ei esitetä annetussa määräajassa, menettelyä jatketaan; vastakanne katsotaan peruutetuksi. Sovelletaan 104 artiklan 3 kohtaa.

101 artikla

Sovellettava oikeus

1.  Yhteisön tavaramerkkejä käsittelevät tuomioistuimet soveltavat tämän asetuksen säännöksiä.

2.  Kysymyksissä, jotka eivät kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan, yhteisön tavaramerkkejä käsittelevät tuomioistuimet soveltavat kansallista oikeuttaan, mukaan lukien kansainvälinen yksityisoikeus.

3.  Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, yhteisön tavaramerkkejä käsittelevä tuomioistuin soveltaa sen jäsenvaltion kansallista tavaramerkkiä koskeviin samankaltaisiin kanteisiin sovellettavia menettelysääntöjä, jonka alueella kyseinen tuomioistuin sijaitsee.

102 artikla

Seuraamukset

1.  Jos yhteisön tavaramerkkejä käsittelevä tuomioistuin toteaa, että vastaaja on loukannut tai ollut vaarassa loukata yhteisön tavaramerkkiä, se antaa määräyksen, joka kieltää vastaajaa jatkamasta toimia, jotka loukkaavat tai ovat vaarassa loukata yhteisön tavaramerkkiä, jollei erityiset syyt edellytä toimimista toisin. Tuomioistuin toteuttaa myös kansallisen lain mukaisesti aiheelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tätä kieltoa noudatetaan.

2.  Muutoin yhteisön tavaramerkkejä käsittelevä tuomioistuin soveltaa sen jäsenvaltion lakia, mukaan lukien kansainvälinen yksityisoikeus, jossa loukkaustoimet ovat tapahtuneet tai olleet vaarassa tapahtua.

103 artikla

Väliaikaiset ja suojaavat toimenpiteet

1.  Jäsenvaltion laissa säädettyjen kansallista tavaramerkkiä koskevien väliaikaisten ja suojaavien toimenpiteiden toteuttamista voidaan pyytää yhteisön tavaramerkin osalta tai yhteisön tavaramerkkiä koskevan hakemuksen osalta kyseisen jäsenvaltion oikeusviranomaisilta, mukaan lukien yhteisön tavaramerkkejä käsittelevät tuomioistuimet, vaikka tämän asetuksen mukaisesti toisen jäsenvaltion tavaramerkkejä käsittelevä tuomioistuin on asian osalta toimivaltainen.

2.  Yhteisön tavaramerkkejä käsittelevä tuomioistuin, jonka toimivalta perustuu 97 artiklan 1, 2, 3 tai 4 kohtaan, on toimivaltainen määräämään väliaikaisia ja suojaavia toimenpiteitä, joita, jollei asetuksen (EY) N:o 44/2001 III osaston mukaisesti tunnustamis- ja täytäntöönpanomenettelyistä muuta johdu, sovelletaan kaikissa jäsenvaltioissa. Tämä toimivalta ei kuulu millekään muulle tuomioistuimelle.

104 artikla

Asiaa koskevat erityiset säännöt

1.  Jollei menettelyn jatkamiseen ole erityisiä syitä, 96 artiklassa tarkoitettua kannetta, lukuun ottamatta vahvistuskanteita, jotka koskevat sitä, että loukkausta ei ole tapahtunut, käsittelevä yhteisön tavaramerkkejä käsittelevä tuomioistuin keskeyttää asian käsittelyn omasta aloitteestaan kuultuaan osapuolia tai jonkin osapuolen hakemuksesta ja kuultuaan muita osapuolia, jos yhteisön tavaramerkin pätevyys on jo valituksen kohteena toisessa yhteisön tavaramerkkejä käsittelevässä tuomioistuimessa vastakanteen perusteella tai jos menettämistä tai mitättömyyttä koskeva vaatimus on jo esitetty virastolle.

2.  Jollei menettelyn jatkamiseen ole erityisiä syitä, menettämistä tai mitättömyyttä koskevaa vaatimusta käsittelevä virasto keskeyttää asian käsittelyn omasta aloitteestaan kuultuaan osapuolia tai jonkin osapuolen hakemuksesta ja kuultuaan muita osapuolia, jos yhteisön tavaramerkin pätevyys on jo valituksen kohteena toisessa yhtiön tavaramerkkejä käsittelevässä tuomioistuimessa vastakanteen perusteella. Jos jokin yhteisön tavaramerkkejä käsittelevässä tuomioistuimessa vireillä olevan menettelyn osapuolista kuitenkin sitä pyytää, tuomioistuin voi kuultuaan menettelyn muita osapuolia keskeyttää menettelyn. Tässä tapauksessa virasto jatkaa menettelyä.

3.  Yhteisön tavaramerkkejä käsittelevä tuomioistuin, joka keskeyttää asian käsittelyn, voi määrätä keskeytyksen ajaksi väliaikaisia ja suojaavia toimenpiteitä.

105 artikla

Yhteisön tavaramerkkejä käsittelevien toisen oikeusasteen tuomioistuinten toimivalta — vetoaminen ylempään oikeusasteeseen

1.  Yhteisön tavaramerkkejä käsittelevien ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinten 96 artiklassa tarkoitetuista vaatimuksista ja kanteista johtuvissa menettelyissä tekemiin päätöksiin voidaan hakea muutosta yhteisön tavaramerkkejä käsittelevissä toisen oikeusasteen tuomioistuimissa.

2.  Edellytykset muutoksenhaulle yhteisön tavaramerkkejä käsittelevissä toisen oikeusasteen tuomioistuimessa määritetään sen jäsenvaltion kansallisessa laissa, jonka alueella kyseinen tuomioistuin sijaitsee.

3.  Kansallisia säännöksiä asian saattamisesta edelleen ylemmän oikeusasteen käsiteltäväksi sovelletaan yhteisön tavaramerkkejä käsittelevien toisen oikeusasteen tuomioistuinten päätöksiin.



3 JAKSO

Muut yhteisön tavaramerkkejä koskevat riita-asiat

106 artikla

Muiden tuomioistuinten kuin yhteisön tavaramerkkejä käsittelevien tuomioistuinten toimivaltaa koskevat täydentävät säännökset

1.  Jäsenvaltiossa, jonka tuomioistuimet ovat toimivaltaisia 94 artiklan 1 kohdan mukaisesti, muut kuin 96 artiklassa tarkoitetut kanteet käsitellään tuomioistuimissa, jotka olisivat alueellisesti ja asiallisesti toimivaltaisia, jos kyseessä olisi kyseisessä valtiossa rekisteröityjä kansallisia tavaramerkkejä koskevat kanteet.

2.  Jos 94 artiklan 1 kohdan ja tämän artiklan 1 kohdan perusteella, mikään tuomioistuin ei ole toimivaltainen ratkaisemaan jotakin muuta kuin 96 artiklassa tarkoitettua kannetta, joka koskee yhteisön tavaramerkkiä, tämä kanne voidaan käsitellä sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jossa viraston kotipaikka sijaitsee.

107 artikla

Kansallisen tuomioistuimen velvoite

Kansallisen tuomioistuimen, joka käsittelee muuta kuin 96 artiklassa tarkoitettua kannetta, joka koskee yhteisön tavaramerkkiä, on pidettävä tätä tavaramerkkiä pätevänä.



4 JAKSO

Siirtymäsäännökset

108 artikla

Asetuksen (EY) N:o 44/2001 soveltamista koskevat siirtymäsäännökset

Asetuksen (EY) N:o 44/2001 säännöksillä, jota sovelletaan edellä olevien artiklojen nojalla, on vaikutusta jäsenvaltiossa ainoastaan mainitun asetuksen sen tekstin osalta, joka kulloinkin on voimassa tämän valtion suhteen.



XI OSASTO

VAIKUTUKSET JÄSENVALTIOIDEN OIKEUTEEN



1 JAKSO

Useisiin tavaramerkkeihin perustuvat siviilikanteet

109 artikla

Yhteisön tavaramerkkeihin ja kansallisiin tavaramerkkeihin perustuvat samanaikaiset ja toisiaan seuraavat siviilikanteet

1.  Jos loukkauskanteet samojen osapuolien välillä perustuvat samoihin seikkoihin ja niitä käsitellään eri jäsenvaltioiden tuomioistuimissa, toisessa yhteisön tavaramerkin perusteella ja toisessa kansallisen tavaramerkin perusteella:

a) tuomioistuimen, jossa asia on jälkimmäisenä otettu käsittelyyn, on viran puolesta luovuttava käsittelystä sen tuomioistuimen hyväksi, jonka käsittelyyn asia on ensin tuotu, jos kyseiset tavaramerkit ovat samoja ja koskevat samoja tavaroita tai palveluja. Tuomioistuin, jonka olisi luovuttava käsittelystä, voi keskeyttää asian käsittelyn, jos toisen tuomioistuimen toimivalta on valituksenalainen;

b) tuomioistuin, jossa asia on jälkimmäisenä otettu käsittelyyn, voi keskeyttää asian käsittelyn, jos kyseiset tavaramerkit ovat samoja ja koskevat samankaltaisia tavaroita tai palveluja sekä jos kyseiset tavaramerkit ovat samankaltaisia ja koskevat samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja.

2.  Yhteisön tavaramerkkiin perustuvaa loukkauskannetta käsittelevä tuomioistuin hylkää kanteen, jos lopullinen oikeuden päätös pääasiasta on tehty samojen seikkojen perusteella, samojen osapuolien välillä perustuen samaan kansalliseen tavaramerkkiin, joka koskee samoja tavaroita ja palveluja.

3.  Kansalliseen tavaramerkkiin perustuvaa loukkauskannetta käsittelevä tuomioistuin hylkää kanteen, jos lopullinen oikeuden päätös pääasiasta on tehty samojen seikkojen perusteella, samojen osapuolien välillä perustuen samaan yhteisön tavaramerkkiin, joka koskee samoja tavaroita ja palveluja.

4.  Väliaikaisiin ja suojaaviin toimenpiteisiin ei sovelleta 1, 2 ja 3 kohtaa.



2 JAKSO

Kansallisen oikeuden soveltaminen yhteisön tavaramerkin käytön kieltämiseksi

110 artikla

Yhteisön tavaramerkkien käytön kieltäminen

1.  Jollei toisin säädetä, tämä asetus ei rajoita jäsenvaltioiden oikeuteen perustuvaa olemassa olevaa oikeutta nostaa 8 artiklan tai 53 artiklan 2 kohdan mukaisten aikaisempien oikeuksien loukkaamista koskeva kanne suhteessa myöhemmän yhteisön tavaramerkin käyttöön. Edellä 8 artiklan 2 ja 4 kohdassa tarkoitettujen aikaisempien oikeuksien loukkaamista koskevaa kannetta ei kuitenkaan voida nostaa, jos aikaisemman oikeuden haltija ei voi enää 54 artiklan 2 kohdan nojalla vaatia yhteisön tavaramerkin mitättömyyttä.

2.  Jollei toisin säädetä, tämä asetus ei rajoita jäsenvaltion siviili-, hallinto- tai rikosoikeuteen perustuvaa tai yhteisön oikeuden säännöksiin perustuvaa olemassa olevaa oikeutta nostaa kanne, jonka tarkoituksena on kieltää yhteisön tavaramerkin käyttö siltä osin kuin kyseisen jäsenvaltion oikeuteen tai yhteisön oikeuteen voidaan vedota kansallisen merkin käytön kieltämiseksi.

111 artikla

Paikallisesti vaikuttavat aikaisemmat oikeudet

1.  Paikallisesti vaikuttavan aikaisemman oikeuden haltija voi kieltää yhteisön tavaramerkin käytön alueella, jossa kyseinen oikeus on suojattu siltä osin kuin kyseisen jäsenvaltion oikeus sen sallii.

2.  Edellä olevan 1 kohdan soveltaminen lakkaa, jos aikaisemman oikeuden haltija on sallinut yhteisön tavaramerkin käytön alueella, jossa kyseinen oikeus on suojattu, viiden peräkkäisen vuoden ajan tietoisena tästä käytöstä, jollei yhteisön tavaramerkkiä koskevaa hakemusta ole jätetty vilpillisessä mielessä.

3.  Yhteisön tavaramerkin haltija ei voi kieltää 1 kohdassa tarkoitetun oikeuden käyttöä, vaikka tähän oikeuteen ei enää voida vedota yhteisön tavaramerkkiä vastaan.



3 JAKSO

Muuntaminen kansallista tavaramerkkiä koskevaksi hakemukseksi

112 artikla

Pyyntö ryhtyä kansalliseen menettelyyn

1.  Yhteisön tavaramerkin hakija tai haltija voi pyytää hakemuksensa tai yhteisön tavaramerkkinsä muuntamista kansallista tavaramerkkiä koskevaksi hakemukseksi:

a) siltä osin kuin yhteisön tavaramerkkiä koskeva hakemus on hylätty, peruutettu tai katsottu peruutetuksi;

b) siltä osin kuin yhteisön tavaramerkin vaikutus lakkaa.

2.  Muuntamista ei tapahdu:

a) jos yhteisön tavaramerkin haltija on menettänyt oikeutensa kyseisen merkin käyttämättä jättämisen vuoksi, jollei yhteisön tavaramerkkiä ole käytetty siinä jäsenvaltiossa, jonka osalta muuttamista on pyydetty, kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön tarkoittamien tosiasiallisen käytön edellytysten mukaisesti;

b) suojan hankkimiseksi siinä jäsenvaltiossa, jossa viraston tai kansallisen tuomioistuimen päätöksen mukaan hakemuksen tai yhteisön tavaramerkin rekisteröinnin estymiselle, peruuttamiselle tai mitättömyydelle on peruste.

3.  Hakemuksen tai yhteisön tavaramerkin muuntamisesta johtuvassa kansallista tavaramerkkiä koskevassa hakemuksessa voidaan kyseisessä jäsenvaltiossa hyödyntää tälle hakemukselle tai tavaramerkille hyväksytty hakemispäivä tai etuoikeuspäivä ja tarvittaessa tämän valtion 34 artiklan tai 35 artiklan mukaisesti vaadittu tavaramerkin aiemmuus.

4.  Siinä tapauksessa, että yhteisön tavaramerkkiä koskeva hakemus katsotaan peruutetuksi, virasto lähettää hakijalle tiedonannon kolmen kuukauden määräajasta, jonka kuluessa muuntamista koskeva pyyntö voidaan esittää ja joka alkaa tämän tiedonannon ajankohdasta.

5.  Jos yhteisön tavaramerkkiä koskeva hakemus peruutetaan tai jos yhteisön tavaramerkin vaikutus lakkaa luopumista koskevan merkinnän tekemisen tai rekisteröinnin uudistamatta jättämisen vuoksi, muuntamista koskeva pyyntö on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa päivästä, jona yhteisön tavaramerkkiä koskeva hakemus on peruutettu tai yhteisön tavaramerkin vaikutus on lakannut.

6.  Jos tavaramerkkiä koskeva hakemus hylätään viraston päätöksellä tai tavaramerkin vaikutus lakkaa viraston tai yhteisön tavaramerkkejä käsittelevän tuomioistuimen päätöksen johdosta, muuntamista koskeva pyyntö on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa päivästä, jona kyseinen päätös on tullut lainvoimaiseksi.

7.  Edellä olevan 32 artiklan säännöksen vaikutus lakkaa, jos pyyntöä ei ole esitetty asetetussa määräajassa.

113 artikla

Muuntamista koskevan pyynnön esittäminen, julkaiseminen ja edelleen toimittaminen

1.  Muuntamista koskeva pyyntö esitetään virastolle; ne jäsenvaltiot, joissa pyynnön esittäjä haluaa kansallista tavaramerkkiä koskevan rekisteröintimenettelyn tapahtuvan, on mainittava pyynnössä. Pyyntö katsotaan esitetyksi vasta kun muuntamismaksu on suoritettu.

2.  Jos yhteisön tavaramerkkiä koskeva hakemus on julkaistu, yhteisön tavaramerkkirekisteriin tehdään tarvittaessa maininta muuntamista koskevan pyynnön vastaanottamisesta ja pyyntö julkaistaan.

3.  Virasto tarkastaa, onko pyydetty muuntaminen tämän asetuksen edellytysten ja erityisesti 112 artiklan 1, 2, 4, 5 ja 6 kohdan sekä tämän artiklan 1 kohdan mukainen, ja täyttääkö se täytäntöönpanoasetuksessa säädetyt muodolliset edellytykset. Jos nämä edellytykset täyttyvät, virasto toimittaa muuntamista koskevan pyynnön pyynnössä mainittujen jäsenvaltioiden teollisoikeuksien virastoille.

114 artikla

Muuntamisen muotovaatimukset

1.  Teollisoikeuksien keskusvirasto, jolle muuntamista koskeva pyyntö toimitetaan, voi saada virastolta kaikki pyyntöä koskevat lisätiedot, jotka se tarvitsee tehdäkseen päätöksen muuntamisen tuloksena saatavasta kansallisesta tavaramerkistä.

2.  Hakemukseen tai yhteisön tavaramerkkiin, joka on toimitettu edelleen 113 artiklan mukaisesti, ei voida soveltaa muodon osalta kansallisen lain nojalla muita kuin tässä asetuksessa tai täytäntöönpanoasetuksessa säädettyjä edellytyksiä tai lisäedellytyksiä.

3.  Teollisoikeuksien keskusvirasto, jolle pyyntö toimitetaan, voi vähintään kahden kuukauden määräajassa vaatia hakijaa:

a) suorittamaan kansallisen hakemusmaksun;

b) toimittamaan käännöksen pyynnöstä ja liiteasiakirjoista jollakin kyseisen valtion virallisella kielellä;

c) ilmoittamaan osoitteen, josta hakijan tavoittaa kyseisessä valtiossa;

d) toimittamaan kyseisen valtion täsmentämä määrä tavaramerkin kuvauksia.



XII OSASTO

VIRASTO



1 JAKSO

Yleiset säännökset

115 artikla

Oikeudellinen asema

1.  Virasto on yhteisön toimielin. Se on oikeushenkilö.

2.  Sillä on jokaisessa jäsenvaltiossa laajin mahdollinen kansallisessa lainsäädännössä oikeushenkilöillä oleva oikeuskelpoisuus; se voi erityisesti hankkia ja luovuttaa irtainta ja kiinteää omaisuutta sekä esiintyä kantajana tai vastaajana oikeudenkäynneissä.

3.  Virastoa edustaa sen pääjohtaja.

116 artikla

Henkilökunta

1.  Viraston henkilökuntaan sovelletaan Euroopan yhteisöjen virkamiesten henkilöstösääntöjä, jäljempänä ’henkilöstösäännöt’, muita Euroopan yhteisöjen henkilöstöä koskevia palvelussuhteen ehtoja ja näiden säännösten täytäntöönpanoasetuksia, jotka on annettu Euroopan yhteisöjen toimielinten yhteisellä päätöksellä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 136 artiklan soveltamista valituslautakunnan jäseniin.

2.  Virasto käyttää henkilökuntansa suhteen jokaiselle toimielimelle muuta henkilökuntaa koskevilla henkilöstösäännöillä ja palvelussuhteen ehdoilla vahvistettuja oikeuksiaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 125 artiklan soveltamista.

117 artikla

Erioikeudet ja vapaudet

Virastoon sovelletaan Euroopan yhteisöjen erioikeuksia ja vapauksia koskevaa pöytäkirjaa.

118 artikla

Vastuu

1.  Viraston sopimusoikeudellinen vastuu määräytyy sopimukseen sovellettavan lain mukaan.

2.  Yhteisöjen tuomioistuimella on toimivalta ratkaista asia viraston tekemässä sopimuksessa olevan välityslausekkeen nojalla.

3.  Muun kuin sopimusoikeudellisen vastuun perusteella yhteisö korvaa toimielintensä ja palveluksessaan olevien tehtäväänsä suorittaessaan aiheuttaman vahingon jäsenvaltioiden lainsäädännön yhteisten yleisten periaatteiden mukaisesti.

4.  Yhteisöjen tuomioistuimella on toimivalta ratkaista 3 kohdassa tarkoitettua vahingonkorvausta koskevat riidat.

5.  Viraston palveluksessa olevien henkilökohtaisesta vastuusta virastoa kohtaan määrätään heihin sovellettavissa henkilöstösäännöissä tai heitä koskevissa palvelussuhteen ehdoissa.

119 artikla

Kielet

1.  Yhteisön tavaramerkkiä koskevat hakemukset jätetään jollakin Euroopan yhteisöjen virallisella kielellä.

2.  Viraston kielet ovat, englanti, espanja, italia, ranska ja saksa.

3.  Hakijan on ilmoitettava toinen kieli, joka on viraston kieli ja jonka hän hyväksyy mahdollisessa menettelyssä käytettäväksi kieleksi väite-, menettämis- ja peruuttamismenettelyissä.

Jos hakemus on jätetty kielellä, joka ei ole viraston kieli, viraston on huolehdittava 26 artiklan 1 kohdassa kuvaillun hakemuksen kääntämisestä hakijan ilmoittamalle kielelle.

4.  Jos yhteisön tavaramerkin hakija on ainoa osapuoli viraston menettelyssä, menettelyn kieli on yhteisön tavaramerkkiä koskevaa hakemusta jätettäessä käytetty kieli. Jos hakemus on jätetty muulla kuin jollakin viraston kielellä, virasto voi lähettää kirjallisia tiedonantoja hakijalle tämän hakemuksessa ilmoittamalla toisella kielellä.

5.  Väite ja menettämistä tai mitättömyyttä koskeva vaatimus on jätettävä jollakin viraston kielellä.

6.  Jos väitteeseen tai menettämistä tai mitättömyyttä koskevaan vaatimukseen 5 kohdan mukaisesti valittu kieli on tavaramerkkihakemuksen kieli tai toinen tätä hakemusta jätettäessä ilmoitettu kieli, tämä kieli on menettelyssä käytettävä kieli.

Jos väitteeseen tai menettämistä tai mitättömyyttä koskevaan vaatimukseen 5 kohdan mukaisesti valittu kieli ei ole tavaramerkkihakemuksen kieli eikä toinen tätä hakemusta jätettäessä ilmoitettu kieli, väitteen tai menettämistä tai mitättömyyttä koskevan vaatimuksen esittäjän on omalla kustannuksellaan toimitettava asiakirjasta käännös joko tavaramerkkihakemuksen kielellä, jos se on jokin viraston kielistä, tai toisella tavaramerkkihakemusta jätettäessä ilmoitetulla kielellä; käännös on toimitettava täytäntöönpanoasetuksessa säädetyssä määräajassa. Kielestä, jolle asiakirja on käännetty, tulee siten menettelyssä käytettävä kieli.

7.  Väite-, menettämis-, mitättömyys- ja muutoksenhakumenettelyn osapuolet voivat sopia jonkun muun Euroopan yhteisöjen virallisen kielen käyttämisestä menettelyssä.

120 artikla

Julkaiseminen ja rekisteröinnit

1.  Yhteisön tavaramerkkiä koskeva hakemus, sellaisena kuin se kuvaillaan 26 artiklan 1 kohdassa, ja kaikki muut tiedot, joiden julkaisemisesta säädetään tässä asetuksessa tai täytäntöönpanoasetuksessa, julkaistaan kaikilla Euroopan yhteisöjen virallisilla kielillä.

2.  Kaikki yhteisön tavaramerkkirekisterin merkinnät tehdään kaikilla Euroopan yhteisöjen virallisilla kielillä.

3.  Epäselvissä tapauksissa, sillä viraston kielellä, jolla yhteisön tavaramerkkiä koskeva hakemus on tehty, laadittu teksti on todistusvoimainen. Jos hakemus on jätetty muulla Euroopan yhteisöjen virallisella kielellä kuin jollakin viraston kielellä, hakijan ilmoittamalla toisella kielellä laadittu teksti on todistusvoimainen.

121 artikla

Viraston toiminnalle tarpeellisista käännöspalveluista huolehtii Euroopan unionin toimielinten käännöspalvelu.

122 artikla

Laillisuuden tutkiminen

1.  Komissio tutkii niiden viraston pääjohtajan toimien laillisuuden, joiden osalta toisen elimen suorittamasta laillisuuden tutkimisesta ei säädetä yhteisön oikeudessa, sekä 138 artiklan mukaisesti virastoon perustetun budjettikomitean toimet.

2.  Komissio vaatii 1 kohdassa tarkoitettujen toimien muuttamista tai peruuttamista, jos ne ovat laittomia.

3.  Jäsenvaltiot tai kolmannet, joita asia koskee suoraan ja erikseen, voivat saattaa 1 kohdassa tarkoitetut välilliset tai välittömät toimet komission käsiteltäviksi niiden laillisuuden tutkimiseksi. Asia on komissiossa pantava vireille kuukauden määräajassa alkaen päivästä, jona se, jota asia koskee, on ensimmäisen kerran saanut tiedon kyseisestä toimesta. Komissio tekee päätöksen kolmen kuukauden määräajassa. Jos päätöstä ei tässä määräajassa tehdä, asian katsotaan tulleen hylätyksi hiljaisella päätöksellä.

123 artikla

Oikeus tutustua asiakirjoihin

1.  Viraston hallussa oleviin asiakirjoihin sovelletaan Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30 päivänä toukokuuta 2001 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1049/2001 ( 9 ).

2.  Hallintoneuvosto vahvistaa asetuksen (EY) N:o 1049/2001 soveltamista koskevat yksityiskohtaiset käytännön säännöt tämän asetuksen osalta.

3.  Päätöksistä, jotka virasto on tehnyt asetuksen (EY) N:o 1049/2001 8 artiklan soveltamiseksi, voidaan tehdä kantelu Euroopan oikeusasiamiehelle perustamissopimuksen 195 artiklassa määrättyjen edellytysten mukaisesti tai nostaa kanne Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa perustamissopimuksen 230 artiklassa määrättyjen edellytysten mukaisesti.



2 JAKSO

Viraston johtaminen

124 artikla

Pääjohtajan toimivalta

1.  Pääjohtaja johtaa virastoa.

2.  Tätä varten pääjohtajalla on erityisesti seuraava toimivalta:

a) hän toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet viraston toiminnan varmistamiseksi, erityisesti sisäisten hallinnollisten ohjeiden antamisen ja tiedonantojen julkaisemisen;

b) hän voi saattaa komission käsiteltäväksi ehdotukset tämän asetuksen, täytäntöönpanoasetuksen, valituslautakuntien menettelyä koskevan asetuksen ja maksuja koskevan asetuksen sekä tavaramerkkiä koskevan muun yhteisön lainsäädännön muuttamiseksi, kuultuaan hallintoneuvostoa ja, maksuja koskevan asetuksen ja tämän asetuksen talousarviota koskevien säännösten osalta, budjettikomiteaa;

c) hän laatii ennakkoarvion viraston tuloista ja menoista ja toteuttaa talousarviota;

d) hän toimittaa vuosittain toimintakertomuksen komissiolle, Euroopan parlamentille ja hallintoneuvostolle;

e) hän käyttää henkilökunnan suhteen 116 artiklan 2 kohdassa säädettyä toimivaltaa;

f) hän voi siirtää toimivaltaansa.

3.  Pääjohtajaa avustaa yksi tai useampi varapääjohtaja. Pääjohtajan ollessa poissa tai estynyt varapääjohtaja tai varapääjohtajat huolehtivat hänen tehtävistään hallintoneuvoston vahvistamaa menettelyä noudattaen.

125 artikla

Korkeiden virkamiesten nimittäminen

1.  Neuvosto nimittää viraston pääjohtajan enintään kolmen ehdokkaan luettelon perusteella, jonka hallintoneuvosto on laatinut. Neuvosto voi erottaa pääjohtajan hallintoneuvoston ehdotuksesta.

2.  Pääjohtajan toimikausi on enintään viisi vuotta. Sama henkilö voidaan nimittää uudeksi toimikaudeksi.

3.  Viraston varapääjohtaja tai varapääjohtajat nimitetään ja erotetaan 1 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen, kun pääjohtajaa on kuultu.

4.  Neuvostolla on 1 ja 3 kohdassa tarkoitettuihin virkamiesten suhteen kurinpidollinen toimivalta.



3 JAKSO

Hallintoneuvosto

126 artikla

Perustaminen ja toimivalta

1.  Virastoon perustetaan hallintoneuvosto. Hallintoneuvostolla on jäljempänä määritelty toimivalta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 5 jaksossa — Talousarvio ja varainhoidon valvonta — talousarviokomitealle annettua toimivaltaa.

2.  Hallintoneuvosto laatii 125 artiklassa säädetyt ehdokasluettelot.

3.  Hallintoneuvosto neuvoo pääjohtajaa viraston toimivaltaan liittyvissä asioissa.

4.  Hallintoneuvostoa kuullaan ennen viraston suorittamaa tutkimusta koskevien direktiivien antamista sekä muissa tässä asetuksessa säädetyissä tapauksissa.

5.  Hallintoneuvosto voi antaa lausuntoja ja pyytää tietoja pääjohtajalta ja komissiolta, jos se pitää sitä tarpeellisena.

127 artikla

Kokoonpano

1.  Hallintoneuvosto muodostuu jäsenvaltioiden edustajista ja yhdestä komission edustajasta sekä heidän varajäsenistään.

2.  Hallintoneuvoston jäseniä voi avustaa neuvonantajat tai asiantuntijat työjärjestyksessä määrätyissä rajoissa.

128 artikla

Puheenjohtajuus

1.  Hallintoneuvosto valitsee jäsentensä keskuudesta puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan. Varapuheenjohtaja on viran puolesta puheenjohtajan sijainen tämän ollessa estynyt.

2.  Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan toimikausi on kolme vuotta. Samat henkilöt voidaan nimittää uudeksi toimikaudeksi.

129 artikla

Istunnot

1.  Hallintoneuvosto kokoontuu puheenjohtajansa kutsusta.

2.  Viraston pääjohtaja osallistuu asian käsittelyyn, jollei hallintoneuvosto toisin päätä.

3.  Hallintoneuvosto pitää sääntömääräisen kokouksen kerran vuodessa; muutoin se kokoontuu puheenjohtajansa kutsusta tai komission tai jäsenvaltioiden kolmasosan pyynnöstä.

4.  Hallintoneuvosto vahvistaa työjärjestyksensä.

5.  Hallintoneuvosto tekee päätökset jäsenvaltioiden edustajien yksinkertaisella enemmistöllä. Päätöksiin, jotka hallintoneuvosto on 125 artiklan 1 ja 3 kohdan nojalla toimivaltainen tekemään, vaaditaan kuitenkin jäsenvaltioiden edustajien kolmen neljäsosan enemmistö. Molemmissa tapauksessa kullakin jäsenvaltiolla on ainoastaan yksi ääni.

6.  Hallintoneuvosto voi kutsua tarkkailijoita osallistumaan istuntoihinsa.

7.  Virasto huolehtii hallintoneuvoston sihteeristötehtävistä.



4 JAKSO

Menettelyjen soveltaminen

130 artikla

Toimivalta

Tässä asetuksessa säädettyihin menettelyihin liittyviä päätöksiä ovat toimivaltaisia tekemään:

a) tutkijat;

b) väiteosastot;

c) tavaramerkkien hallinto- ja oikeudellisten kysymysten osasto;

d) mitättömyysosastot;

e) valituslautakunnat.

131 artikla

Tutkijat

Tutkijalla on toimivalta tehdä viraston nimissä yhteisön tavaramerkin rekisteröintihakemusta koskevia päätöksiä, mukaan lukien 36, 37 ja 68 artiklassa tarkoitetut kysymykset, jollei väiteosasto ole siltä osin toimivaltainen.

132 artikla

Väiteosasto

1.  Väiteosasto on toimivaltainen yhteisön tavaramerkin rekisteröintihakemusta koskevia väitteitä käsittelevissä päätöksissä.

2.  Väiteosastot tekevät päätöksensä kolmen jäsenen kokoonpanossa. Vähintään yhden näistä jäsenistä on oltava oikeusoppinut. Tietyissä täytäntöönpanoasetuksen mukaisissa erityistapauksissa päätökset tehdään vain yhden jäsenen kokoonpanossa.

133 artikla

Tavaramerkkien hallinto- ja oikeudellisten kysymysten osasto

1.  Tavaramerkkien hallinto- ja oikeudellisten kysymysten osasto on toimivaltainen tämän asetuksen vaatimissa päätöksissä, jotka eivät kuulu tutkijan, väiteosaston tai mitättömyysosaston toimivaltaan. Se on toimivaltainen erityisesti kaikissa yhteisön tavaramerkkirekisteriin tehtäviä mainintoja koskevissa päätöksissä.

2.  Se on myös toimivaltainen pitämään luetteloa 93 artiklassa tarkoitetuista hyväksytyistä edustajista.

3.  Osaston päätökset tekee yksi jäsen.

134 artikla

Mitättömyysosasto

1.  Mitättömyysosasto on toimivaltainen yhteisön tavaramerkin menettämis- ja mitättömyysvaatimuksia koskevissa päätöksissä.

2.  Mitättömyysosastot tekevät päätöksensä kolmen jäsenen kokoonpanossa. Vähintään yhden näistä jäsenistä on oltava oikeusoppinut. Tietyissä täytäntöönpanoasetuksen mukaisissa erityistapauksissa päätökset tehdään vain yhden jäsenen kokoonpanossa.

135 artikla

Valituslautakunnat

1.  Valituslautakunnat ovat toimivaltaisia ratkaisemaan tutkijoiden, väiteosastojen, tavaramerkkien hallinto- ja oikeudellisten kysymysten osastojen ja mitättömyysosastojen päätöksistä tehdyt valitukset.

2.  Valituslautakunnat tekevät päätöksensä kolmen jäsenen kokoonpanossa, ja vähintään kahden näistä jäsenistä on oltava oikeusoppineita. Tietyissä erityistapauksissa päätökset tehdään laajennetussa kokoonpanossa toimivassa lautakunnassa, jonka puheenjohtajana on valituslautakuntien puheenjohtaja, tai vain yhden jäsenen, jonka on oltava oikeusoppinut, kokoonpanossa.

3.  Laajennetun lautakunnan toimivaltaan kuuluvien erityistapausten määrittelyssä on tarpeen ottaa perusteluina huomioon oikeudellinen vaikeaselkoisuus tai asian merkitys taikka erityiset olosuhteet. Tällaiset tapaukset voi saattaa laajennetun lautakunnan käsiteltäväksi:

a) 162 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun lautakuntien työjärjestyksen mukaisesti perustettu valituslautakuntien puheenjohtajisto, tai

b) asiaa käsittelevä lautakunta.

4.  Laajennetun lautakunnan kokoonpanosta ja asioiden käsiteltäväksi saattamista koskevista säännöistä säädetään 162 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun lautakuntien työjärjestyksen mukaisesti.

5.  Vain yhden jäsenen toimivaltaan kuuluvien tapausten määrittelyssä on tarpeen ottaa huomioon esitettyjen oikeudellisten ja asiasisällöllisten näkökohtien ongelmattomuus, asianomaisen tapauksen vähäinen merkitys tai muiden erityisten olosuhteiden puuttuminen. Tapausta käsittelevä lautakunta tekee päätöksen tapauksen antamisesta yhden jäsenen käsiteltäväksi. Muista yksityiskohtaisista säännöistä säädetään 162 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa lautakuntien työjärjestyksessä.

136 artikla

Valituslautakuntien jäsenten riippumattomuus

1.  Valituslautakuntien puheenjohtaja ja kunkin lautakunnan puheenjohtaja nimitetään viiden vuoden toimikaudeksi noudattaen viraston pääjohtajan nimittämiseksi 125 artiklassa säädettyä menettelyä. Heitä ei voida kesken toimikauden erottaa tehtävistään, jollei siihen ole vakavia perusteita ja jollei yhteisöjen tuomioistuin puheenjohtajat nimittäneen toimielimen hakemuksesta tee sitä koskevaa päätöstä. Valituslautakuntien puheenjohtaja ja kunkin lautakunnan puheenjohtaja voidaan nimittää uusiksi viiden vuoden toimikausiksi tai eläkkeelle siirtymisen ajankohtaan asti, jos eläkeikä täyttyy uuden toimikauden kuluessa.

Valituslautakuntien puheenjohtajalla on hallinnollisia ja organisatorisia toimivaltuuksia, joita ovat erityisesti:

a) toimiminen puheenjohtajana valituslautakuntien puheenjohtajistossa, josta on säädetty 162 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa lautakuntien työjärjestyksessä, ja jonka tehtävänä on määritellä lautakuntien työskentelyä koskevat säännöt;

b) asianomaisen puheenjohtajiston päätösten täytäntöönpanon varmistaminen;

c) tapausten jakaminen lautakunnalle valituslautakuntien puheenjohtajiston vahvistamien objektiivisten perusteiden pohjalta;

d) valituslautakuntien rahoitustarpeiden ilmoittaminen viraston pääjohtajalle ennakkoarvion laatimiseksi menoista.

Valituslautakuntien puheenjohtaja toimii laajennetun lautakunnan puheenjohtajana.

Muista yksityiskohtaisista säännöistä säädetään 162 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa lautakuntien työjärjestyksessä.

2.  Hallintoneuvosto nimittää valituslautakuntien jäsenet viiden vuoden toimikaudeksi. Heidät voidaan nimittää uusiksi viiden vuoden toimikausiksi tai eläkkeelle siirtymisen ajankohtaan asti, jos eläkeikä täyttyy uuden toimikauden kuluessa.

3.  Valituslautakuntien jäseniä ei voida erottaa tehtävistään, jollei siihen ole vakavia perusteita ja jollei yhteisöjen tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi hallintoneuvosto saattaa asian valituslautakuntien puheenjohtajan esityksestä, tee sitä koskevaa päätöstä kuultuaan sen lautakunnan puheenjohtajaa, johon jäsen kuuluu.

4.  Valituslautakuntien puheenjohtaja, kunkin lautakunnan puheenjohtaja ja jäsenet ovat riippumattomia. Heitä eivät päätöksenteossa sido mitkään ohjeet.

5.  Valituslautakuntien puheenjohtaja, kunkin lautakunnan puheenjohtaja ja jäsenet eivät voi olla tutkijoita tai väiteosastojen, tavaramerkkien hallinto- ja oikeudellisten kysymysten osaston eivätkä mitättömyysosastojen jäseniä.

137 artikla

Esteellisyys ja jäävääminen

1.  Tutkijat ja virastoon perustettujen osastojen sekä valituslautakuntien jäsenet eivät voi osallistua asian käsittelyyn, jos heillä on asiassa henkilökohtainen etu valvottavana tai jos he ovat aikaisemmin osallistuneet siihen jonkin osapuolen edustajana. Kaksi jäsentä kolmesta eivät saa olla osallistuneet hakemuksen tutkimiseen. Mitättömyysosaston jäsenet eivät voi osallistua asian käsittelyyn, jos he ovat osallistuneet asiassa annetun lopullisen päätöksen tekemiseen tavaramerkin rekisteröintimenettelyn tai väitemenettelyn yhteydessä. Valituslautakuntien jäsenet eivät saa osallistua muutoksenhakumenettelyyn, jos he ovat osallistuneet muutoksenhaun kohteena olevan päätöksen tekemiseen.

2.  Jos jostain 1 kohdassa mainitusta syystä tai muusta syystä johtuen, jonkin osaston tai valituslautakunnan jäsen ei katso voivansa osallistua asian käsittelyyn, hänen on ilmoitettava siitä osastolle tai lautakunnalle.

3.  Kuka tahansa osapuoli voi jäävätä tutkijat ja osastojen tai valituslautakunnan jäsenet täysin tai osittain jostain 1 kohdassa mainitusta syystä tai jos heitä epäillään puolueellisuudesta. Jäävääminen ei ole oikeutettua, jos kyseinen osapuoli tietoisena jääväämisen syystä on aloittanut menettelyn. Jäävääminen ei saa perustua tutkijoiden tai jäsenten kansallisuuteen.

4.  Osastot ja valituslautakunnat ratkaisevat asian 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa ilman sitä jäsentä, jota asia koskee. Tämän päätöksen tekemiseksi poissa oleva tai jäävätty jäsen korvataan osastossa tai lautakunnassa tämän varajäsenellä.



5 JAKSO

Talousarvio ja varainhoidon valvonta

138 artikla

Talousarviokomitea

1.  Virastoon perustetaan talousarviokomitea. Talousarviokomitealla on sille tässä jaksossa sekä 38 artiklan 4 kohdassa annettu toimivalta.

2.  Talousarviokomiteaan sovelletaan 126 artiklan 6 kohtaa, 127 ja 128 artiklaa ja 129 artiklan 1–4, 6 ja 7 kohtaa.

3.  Talousarviokomitea tekee päätöksensä jäsenvaltioiden edustajien yksinkertaisella enemmistöllä. Päätöksiin, jotka talousarviokomitea on 38 artiklan 4 kohdan, 140 artiklan 3 kohdan ja 143 artiklan nojalla toimivaltainen tekemään, vaaditaan kuitenkin jäsenvaltioiden edustajien kolmen neljäsosan enemmistö. Molemmissa tapauksessa kullakin jäsenvaltiolla on ainoastaan yksi ääni.

139 artikla

Talousarvio

1.  Kaikki viraston tulot ja menot on arvioitava ennakolta jokaiselle varainhoitovuodelle, joka on sama kuin kalenterivuosi, ja otettava viraston talousarvioon.

2.  Talousarvioon otettujen tulojen ja menojen on oltava tasapainossa.

3.  Talousarvion tulot sisältävät, kuitenkaan rajoittamatta muita tuloja, maksuja koskevan asetuksen nojalla suoritettavat maksut, tämän asetuksen 140 artiklassa tarkoitetut Madridin pöytäkirjan nojalla suoritettavat maksut Euroopan yhteisöt nimeävän kansainvälisen rekisteröinnin osalta ja muut Madridin pöytäkirjan sopimuspuolille suoritettavat maksut, yhteisömallista 12 päivänä joulukuuta 2001 annetun asetuksen (EY) N:o 6/2002 ( 10 ) 106 c artiklassa tarkoitetut Geneven asiakirjan nojalla suoritettavat maksut Euroopan yhteisön nimeävän kansainvälisen rekisteröinnin osalta ja muut Geneven asiakirjan sopimuspuolille suoritettavat maksut sekä tarvittaessa Euroopan yhteisöjen yleisen talousarvion (pääluokka komissio), erityiseen budjettikohtaan otetun avustuksen.

140 artikla

Talousarvion laatiminen

1.  Pääjohtaja laatii vuosittain ennakkoarvion viraston tuloista ja menoista seuraavalle varainhoitovuodelle ja toimittaa sen edelleen talousarviokomitealle yhdessä henkilöstön määrää kuvaavan taulukon kanssa viimeistään 31 päivänä maaliskuuta.

2.  Jos talousarviosuunnitelmaan sisältyy yhteisön avustus, talousarviokomitea toimittaa tämän ennakkoarvion viipymättä komissiolle, joka toimittaa sen edelleen yhteisöjen budjettivallan käyttäjälle. Komissio voi liittää siihen toisenlaisen arvion sisältävän lausunnon.

3.  Talousarviokomitea vahvistaa talousarvion, joka sisältää myös viraston henkilöstön määrää kuvaavan taulukon. Jos talousarviosuunnitelmaan sisältyy yhteisön yleisestä talousarviosta tuleva avustus, viraston talousarvio mukautetaan tarvittaessa.

141 artikla

Tarkastus ja valvonta

1.  Virastoon perustetaan sisäisen tarkastuksen tehtävä, jota on hoidettava asiaankuuluvien kansainvälisten standardien mukaisesti. Pääjohtajan nimeämä sisäinen tarkastaja vastaa pääjohtajaan nähden viraston talousarvion toteuttamisjärjestelmien ja -menettelyjen moitteettoman toiminnan tarkastamisesta.

2.  Sisäinen tarkastaja neuvoo pääjohtajaa riskienhallinnassa esittämällä riippumattomia lausuntoja hallinnointi- ja valvontajärjestelmien laadusta sekä antamalla suosituksia toimintojen toteuttamisedellytysten parantamiseksi ja viraston varojen taloudellisen käytön edistämiseksi.

3.  Tulojen ja menojen hyväksyjä on vastuussa tehtäviensä hoitoon soveltuvien sisäisten valvontajärjestelmien ja -menettelyjen ottamisesta käyttöön.

142 artikla

Tilintarkastus

1.  Viimeistään jokaisen vuoden 31 päivänä maaliskuuta pääjohtaja toimittaa komissiolle, Euroopan parlamentille, talousarviokomitealle ja tilintarkastustuomioistuimelle viraston edellisen varainhoitovuoden kaikkien tulojen ja menojen tilit. Tilintarkastustuomioistuin tutkii ne perustamissopimuksen 248 artiklan mukaisesti.

2.  Talousarviokomitea myöntää viraston pääjohtajalle talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden.

143 artikla

Varainhoitoa koskevat säännökset

Kun komissio ja Euroopan yhteisöjen tilintarkastustuomioistuin ovat antaneet lausuntonsa, talousarviokomitea vahvistaa sisäiset varainhoitoa koskevat säännökset, joilla täsmennetään viraston talousarvion laatimista ja toteuttamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Varainhoitoa koskevat säännökset perustuvat, siltä osin kuin se on sopusoinnussa viraston ominaispiirteiden kanssa, muille yhteisön perustamille elimille vahvistettuihin varainhoitoa koskeviin säännöksiin.

144 artikla

Maksuja koskeva asetus

1.  Maksuja koskevassa asetuksessa vahvistetaan erityisesti maksujen määrä ja maksutavat.

2.  Maksujen määrä on vahvistettava siten, että vastaavalla tulojen määrällä voidaan periaatteessa varmistaa viraston talousarvion tasapaino.

3.  Maksuja koskeva asetus annetaan ja sitä muutetaan 163 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.



XIII OSASTO

TAVARAMERKKIEN KANSAINVÄLINEN REKISTERÖINTI



1 JAKSO

Yleiset säännökset

145 artikla

Säännösten soveltaminen

Jollei tässä osastossa toisin säädetä, tätä asetusta ja sen täytäntöönpanoasetuksia sovelletaan yhteisön tavaramerkkiä koskevaan hakemukseen tai yhteisön tavaramerkkiin perustuviin, tavaramerkkien kansainvälistä rekisteröintiä koskevaan Madridin sopimukseen liittyvän, Madridissa27 päivänä kesäkuuta 1989 tehdyn pöytäkirjan mukaisiin kansainvälistä rekisteröintiä koskeviin hakemuksiin, jäljempänä ’kansainväliset hakemukset’ ja ’Madridin pöytäkirja’ ja Euroopan yhteisön nimeävien tavaramerkkien rekisteröinteihin kansainvälisessä rekisterissä, jota ylläpitää Maailman henkisen omaisuuden järjestön kansainvälinen toimisto, jäljempänä ’kansainväliset rekisteröinnit’ ja ’kansainvälinen toimisto’.



2 JAKSO

Yhteisön tavaramerkkiä koskevien hakemusten ja yhteisön tavaramerkkien perusteella suoritettava kansainvälinen rekisteröinti

146 artikla

Kansainvälisen hakemuksen tekeminen

1.  Madridin pöytäkirjan 3 artiklan mukaiset, yhteisön tavaramerkkiä koskevaan hakemukseen tai yhteisön tavaramerkkiin perustuvat kansainväliset hakemukset on tehtävä virastolle.

2.  Jos kansainvälinen hakemus tehdään ennen kuin tavaramerkki, johon kansainvälisen rekisteröinnin on määrä perustua, on rekisteröity yhteisön tavaramerkkinä, kansainvälistä rekisteröintiä hakevan on ilmoitettava, onko kansainvälisen rekisteröinnin määrä perustua yhteisön tavaramerkkiä koskevaan hakemukseen vai rekisteröintiin. Jos kansainvälisen rekisteröinnin on määrä perustua yhteisön tavaramerkkiin sen jälkeen kun se on rekisteröity, viraston katsotaan saaneen kansainvälisen hakemuksen päivänä, jona yhteisön tavaramerkki rekisteröidään.

147 artikla

Kansainvälisen hakemuksen muoto ja sisältö

1.  Kansainvälinen hakemus on tehtävä jollakin Euroopan yhteisön virallisella kielellä käyttäen viraston laatimaa lomaketta. Jollei hakija kansainvälisen hakemuksen tehdessään ole kyseisellä lomakkeella toisin ilmoittanut, virasto käy kirjeenvaihdon hakijan kanssa hakemuksen kielellä standardoidulla lomakkeella.

2.  Jos kansainvälinen hakemus tehdään kielellä, joka ei kuulu Madridin pöytäkirjassa hyväksyttyihin kieliin, hakijan on ilmoitettava jokin kyseisiin kieliin kuuluva toinen kieli. Virasto toimittaa kansainvälisen hakemuksen kansainväliselle toimistolle tällä toisella kielellä.

3.  Jos kansainvälinen hakemus tehdään muulla kuin Madridin pöytäkirjassa kansainvälisten hakemusten jättämisen osalta hyväksytyllä kielellä, hakija voi toimittaa tavaroiden tai palvelujen luettelon käännöksen sillä kielellä, jolla kansainvälinen hakemus on 2 kohdan mukaisesti toimitettava kansainväliselle toimistolle.

4.  Virasto toimittaa kansainvälisen hakemuksen kansainväliselle toimistolle viipymättä.

5.  Kansainvälisen hakemuksen tekemisestä on suoritettava maksu virastolle. Edellä 146 artiklan 2 kohdan toisessa virkkeessä tarkoitetussa tapauksessa maksu on suoritettava yhteisön tavaramerkin rekisteröintipäivänä. Hakemus katsotaan tehdyksi vasta, kun maksu on suoritettu.

6.  Kansainvälisen hakemuksen on täytettävä sitä koskevat täytäntöönpanoasetuksessa säädetyt vaatimukset.

148 artikla

Merkitseminen asiakirjavihkoon ja rekisteriin

1.  Yhteisön tavaramerkkiä koskevaan hakemukseen perustuvan kansainvälisen rekisteröinnin päivämäärä ja numero merkitään kyseistä hakemusta koskevaan asiakirjavihkoon. Kun hakemus johtaa yhteisön tavaramerkin saamiseen, kansainvälisen rekisteröinnin päivämäärä ja numero merkitään rekisteriin.

2.  Yhteisön tavaramerkkiin perustuvan kansainvälisen rekisteröinnin päivämäärä ja numero merkitään rekisteriin.

149 artikla

Kansainvälisen rekisteröinnin jälkeen tehtävä alueellista laajentamista koskeva pyyntö

Madridin pöytäkirjan 3 ter artiklan 2 kohdan mukainen kansainvälisen rekisteröinnin jälkeen tehtävä alueellista laajentamista koskeva pyyntö voidaan tehdä viraston välityksellä. Pyyntö on tehtävä samalla kielellä kuin kyseinen kansainvälinen hakemus on tehty 147 artiklan mukaisesti.

150 artikla

Kansainväliset maksut

Maksut, jotka Madridin pöytäkirjan mukaisesti on suoritettava kansainväliselle toimistolle, maksetaan suoraan kansainväliselle toimistolle.



3 JAKSO

Euroopan yhteisön nimeävät kansainväliset rekisteröinnit

151 artikla

Euroopan yhteisön nimeävän kansainvälisen rekisteröinnin vaikutukset

1.  Euroopan yhteisön nimeävällä kansainvälisellä rekisteröinnillä on sen Madridin pöytäkirjan 3 artiklan 4 kohdassa tarkoitetusta rekisteröintipäivästä tai sitä myöhäisemmästä Madridin pöytäkirjan 3 ter artiklan 2 kohdan nojalla tapahtuvan Euroopan yhteisön nimeämispäivästä lukien sama vaikutus kuin yhteisön tavaramerkkiä koskevalla hakemuksella.

2.  Jollei Madridin pöytäkirjan 5 artiklan 1 kohdan ja 2 kohdan mukaista kieltäytymisilmoitusta ole tehty tai jos kyseinen kieltäytyminen on peruutettu, Euroopan yhteisön nimeävällä kansainvälisellä rekisteröinnillä on 1 kohdassa mainitusta päivästä sama vaikutus kuin tavaramerkin rekisteröinnillä yhteisön tavaramerkiksi.

3.  Edellä olevan 9 artiklan 3 kohtaa sovellettaessa 152 artiklan 1 kohdan mukainen Euroopan yhteisön nimeävää kansainvälistä rekisteröintiä koskevien tietojen julkaiseminen korvaa yhteisön tavaramerkkiä koskevan hakemuksen julkaisemisen ja 152 artiklan 2 kohdan mukainen julkaiseminen korvaa yhteisön tavaramerkin rekisteröinnin julkaisemisen.

152 artikla

Julkaiseminen

1.  Virasto julkaisee Madridin pöytäkirjan 3 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun Euroopan yhteisön nimeävän tavaramerkin rekisteröintipäivän tai rekisteröinnin jälkeen tehtävän, Madridin pöytäkirjan 3 ter artiklan 2 kohdassa tarkoitetun Euroopan yhteisön nimeämisen päivämäärän, kansainvälisessä hakemuksessa käytetyn kielen ja hakijan ilmoittaman toisen kielen sekä kansainvälisen rekisteröinnin numeron ja kyseisen rekisteröinnin kansainvälisen toimiston lehdessä julkaisemisen päivämäärän, jäljennöksen merkistä sekä niiden tavara- tai palveluluokkien numerot, joiden osalta suojaa haetaan.

2.  Jollei Madridin pöytäkirjan 5 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaista kansainvälisen rekisteröinnin mukaisen suojan epäämistä koskevaa ilmoitusta ole tehty tai jos tällainen kieltäytyminen on peruutettu, virasto julkaisee tämän tiedon, kansainvälisen rekisteröinnin numeron sekä tarvittaessa päivän, jona kyseinen rekisteröinti on julkaistu kansainvälisen toimiston lehdessä.

153 artikla

Tavaramerkin aiemmuus

1.  Euroopan yhteisön nimeävän kansainvälisen rekisteröinnin hakija voi kansainvälisessä hakemuksessa 34 artiklassa säädetyin tavoin vaatia aikaisemman tavaramerkin aiemmuutta, jos tavaramerkki on rekisteröity jäsenvaltiossa, mukaan lukien Benelux-maat, tai sellaisen aikaisemman tavaramerkin aiemmuutta, joka on rekisteröity jäsenvaltiossa voimassa olevaa kansainvälistä menettelyä noudattaen.

2.  Euroopan yhteisön nimeävän kansainvälisen rekisteröinnin haltija voi 35 artiklassa säädetyin tavoin virastolta 152 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna rekisteröinnin vaikutusten julkaisupäivästä lukien vaatia aikaisemman tavaramerkin aiemmuutta, jos tavaramerkki on rekisteröity jäsenvaltiossa, mukaan lukien Benelux-maat, tai sellaisen aikaisemman tavaramerkin aiemmuutta, joka on rekisteröity jäsenvaltiossa voimassa olevaa kansainvälistä menettelyä noudattaen. Virasto ilmoittaa asiasta kansainväliselle toimistolle.

154 artikla

Tutkiminen ehdottomien hylkäysperusteiden osalta

1.  Euroopan yhteisön nimeävät kansainväliset rekisteröinnit tutkitaan ehdottomien hylkäysperusteiden osalta samalla tavalla kuin yhteisön tavaramerkkejä koskevat hakemukset.

2.  Kansainvälisen rekisteröinnin suojaa ei saa evätä, ennen kuin kansainvälisen rekisteröinnin haltijalle on annettu mahdollisuus luopua suojasta tai rajoittaa sen laajuutta Euroopan yhteisön osalta tai esittää huomautuksia.

3.  Suojan epääminen korvaa yhteisön tavaramerkkiä koskevan hakemuksen hylkäämisen.

4.  Jos kansainvälisen rekisteröinnin suoja evätään tämän artiklan mukaisella päätöksellä, joka on lopullinen, tai jos kansainvälisen rekisteröinnin haltija on luopunut suojasta Euroopan yhteisön osalta 2 kohdan mukaisesti, virasto palauttaa kansainvälisen rekisteröinnin haltijalle täytäntöönpanoasetuksessa säädettävän osan yksilöllisestä maksusta.

155 artikla

Tutkimus

1.  Saatuaan ilmoituksen Euroopan yhteisön nimeävästä kansainvälisestä rekisteröinnistä virasto laatii yhteisön tutkimuskertomuksen 38 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

2.  Saatuaan ilmoituksen Euroopan yhteisön nimeävästä kansainvälisestä rekisteröinnistä virasto lähettää siitä viipymättä jäljennöksen kunkin sellaisen jäsenvaltion teollisoikeuksien keskusvirastolle, joka on ilmoittanut toimistolle päätöksestään suorittaa tutkimus oman tavaramerkkirekisterinsä osalta 38 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

3.  Sovelletaan 38 artiklan 3–6 kohtaa soveltuvin osin.

4.  Virasto ilmoittaa yhteisön tutkimuskertomuksessa mainituille aikaisempien yhteisön tavaramerkkien haltijoille tai aikaisempien yhteisön tavaramerkkiä koskevien hakemusten tekijöille Euroopan yhteisön nimeävän kansainvälisen rekisteröinnin julkaisemisesta 152 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

156 artikla

Väite

1.  Euroopan yhteisön nimeäviä kansainvälisiä rekisteröintejä vastaan voi tehdä väitteen samalla tavalla kuin julkaistuja yhteisön tavaramerkkiä koskevia hakemuksia vastaan.

2.  Väite on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa, ja määräaika alkaa kuuden kuukauden kuluttua 152 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta julkaisupäivästä. Väite katsotaan tehdyksi vasta väitemaksun suorittamisen jälkeen.

3.  Suojan epääminen korvaa yhteisön tavaramerkkiä koskevan hakemuksen hylkäämisen.

4.  Jos kansainvälisen rekisteröinnin suoja evätään tämän artiklan mukaisella päätöksellä, joka on lopullinen, tai jos kansainvälisen rekisteröinnin haltija on luopunut suojan laajentamisesta Euroopan yhteisöön ennen tämän artiklan mukaista lopullista päätöstä, virasto palauttaa kansainvälisen rekisteröinnin haltijalle täytäntöönpanoasetuksessa säädettävän osan yksilöllisestä maksusta.

157 artikla

Yhteisön tavaramerkin rekisteröinnin korvaaminen kansainvälisellä rekisteröinnillä

Virasto merkitsee pyynnöstä rekisteriin, että yhteisön tavaramerkin rekisteröinti katsotaan korvatuksi kansainvälisellä rekisteröinnillä Madridin pöytäkirjan 4 bis artiklan mukaisesti.

158 artikla

Kansainvälisen rekisteröinnin vaikutusten mitättömyys

1.  Euroopan yhteisön nimeävän kansainvälisen rekisteröinnin vaikutukset voidaan julistaa mitättömiksi.

2.  Hakemus Euroopan yhteisön nimeävän kansainvälisen rekisteröinnin vaikutusten julistamisesta mitättömiksi korvaa 51 artiklassa säädetyn menettämispäätöstä koskevan hakemuksen tai 52 tai 53 artiklassa säädetyn mitätöintipäätöstä koskevan hakemuksen.

159 artikla

Kansainvälisellä rekisteröinnillä tehdyn Euroopan yhteisön nimeävän rekisteröinnin muuttaminen kansallista tavaramerkkiä koskevaksi hakemukseksi tai jäsenvaltioita koskeviksi rekisteröinneiksi

1.  Jos kansainvälisellä rekisteröinnillä tehty Euroopan yhteisön nimeävä rekisteröinti on evätty tai lakkaa olemasta voimassa, kansainvälisen rekisteröinnin haltija voi pyytää Euroopan yhteisön nimeävän rekisteröinnin muuttamista:

a) 112, 113 ja 114 artiklan mukaisesti kansallista tavaramerkkiä koskevaksi hakemukseksi; tai

b) Madridin pöytäkirjan tai Madridissa 14 päivänä huhtikuuta 1891 tehdyn tavaramerkkien kansainvälistä rekisteröintiä koskevan Madridin sopimuksen, sellaisena kuin se on tarkistettuna ja muutettuna, jäljempänä ’Madridin sopimus’, osapuolena olevaa jäsenvaltiota koskevaksi rekisteröinniksi, mikäli kyseistä jäsenvaltiota koskeva rekisteröinti on muuttamispyynnön esittämishetkellä voitu tehdä suoraan Madridin pöytäkirjan tai Madridin sopimuksen nojalla. Sovelletaan 112, 113 ja 114 artiklaa.

2.  Kansallista tavaramerkkiä koskevaan hakemukseen taikka Madridin pöytäkirjan tai Madridin sopimuksen osapuolena olevaa jäsenvaltiota koskevaan nimeämiseen, joka johtuu kansainvälisellä rekisteröinnillä tehdyn Euroopan yhteisön nimeävän rekisteröinnin muuttamisesta, sovelletaan kyseisen jäsenvaltion osalta Madridin pöytäkirjan 3 artiklan 4 kohdan mukaisen kansainvälisen rekisteröinnin päivämäärää tai Madridin pöytäkirjan 3 ter artiklan 2 kohdan mukaisen Euroopan yhteisöön laajentamisen päivämäärää, jos laajentaminen tehtiin kansainvälisen rekisteröinnin jälkeen, tai kyseisen rekisteröinnin etuoikeuspäivämäärää ja tarvittaessa 153 artiklan mukaisesti vaadittua kyseisen valtion tavaramerkin aiemmuutta.

3.  Muuttamista koskeva pyyntö julkaistaan.

160 artikla

Kansainvälisen rekisteröinnin kohteena olevan tavaramerkin käyttö

Edellä olevan 15 artiklan 1 kohtaa, 42 artiklan 2 kohtaa, 51 artiklan 1 kohdan a alakohtaa ja 57 artiklan 2 kohtaa sovellettaessa 152 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu julkaisupäivä korvaa rekisteröintipäivän, kun on kyse päivästä, josta lähtien Euroopan yhteisön nimeävän kansainvälisen rekisteröinnin kohteena oleva tavaramerkki on otettava varsinaisesti käyttöön yhteisössä.

161 artikla

Muuttaminen

1.  Jollei 2 kohdasta muuta johdu, yhteisön tavaramerkkiä koskeviin hakemuksiin sovellettavia säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin hakemuksiin, jotka koskevat kansainvälisen rekisteröinnin muuttamista yhteisön tavaramerkkiä koskevaksi hakemukseksi Madridin pöytäkirjan 9 quinquies artiklan mukaisesti.

2.  Jos muuttamista koskeva hakemus liittyy Euroopan yhteisön nimeävään kansainväliseen rekisteröintiin, jonka tiedot on julkaistu 152 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ei 37–42 artiklaa sovelleta.



XIV OSASTO

LOPPUSÄÄNNÖKSET

162 artikla

Yhteisön täytäntöönpanosäännökset

1.  Tämän asetuksen soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt vahvistetaan täytäntöönpanoasetuksessa.

2.  Edellisissä artikloissa säädettyjen maksujen lisäksi maksuja suoritetaan, täytäntöönpanoasetuksessa vahvistettujen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaan, seuraavissa tapauksissa:

a) rekisteröintimaksun suorittamisen myöhästyminen;

b) rekisteröintitodistuksen jäljennöksen toimittaminen;

c) käyttöluvan tai muun yhteisön tavaramerkkiä koskevan oikeuden rekisteröinti;

d) käyttöluvan tai muun yhteisön tavaramerkkiä koskevaa hakemusta koskevan oikeuden rekisteröinti;

e) käyttöluvan tai muun oikeuden rekisterimerkinnän peruuttaminen;

f) rekisteröidyn yhteisön tavaramerkin muuttaminen;

g) rekisteriotteen toimittaminen;

h) asiakirjojen asettaminen julkisesti nähtäville;

i) asiakirjan jäljennösten toimittaminen;

j) hakemuksen oikeaksi todistetun jäljennöksen toimittaminen;

k) asiakirjoissa olevien tietojen edelleen toimittaminen;

l) korvattavien menettelykulujen vahvistamisen tarkistaminen.

3.  Täytäntöönpanoasetus ja valituslautakuntien menettelyä koskeva asetus annetaan ja niitä muutetaan 163 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

163 artikla

Komitean perustaminen ja täytäntöönpanoasetusten antamista koskeva menettely

1.  Komissiota avustaa sisämarkkinoilla toimivan yhdenmukaistamisviraston (tavaramerkit ja mallit) maksuja, täytäntöönpanosääntöjä ja valituslautakuntien menettelyä koskevia kysymyksiä käsittelevä komitea.

2.  Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi.

164 artikla

Muiden yhteisön oikeuden säännösten mukaisuus

Tämä asetus ei vaikuta asetuksen (EY) N:o 510/2006 ja erityisesti sen 14 artiklan säännöksiin.

165 artikla

Yhteisön laajentumiseen liittyvät säännökset

▼A1

1.  Siitä päivästä, jona Bulgaria, Tšekin tasavalta, Viro, Kroatia, Kypros, Latvia, Liettua, Unkari, Malta, Puola, Romania, Slovenia ja Slovakia, jäljempänä ”uudet jäsenvaltiot”, liittyvät jäseniksi, tämän asetuksen nojalla ennen asianomaista liittymispäivää rekisteröity tai haettu yhteisön tavaramerkki ulotetaan olemaan voimassa näiden jäsenvaltioiden alueella, jotta sen oikeusvaikutukset olisivat samanlaiset kaikkialla yhteisössä.

▼B

2.  Yhteisön tavaramerkin rekisteröintiä koskevaa hakemusta ei voida liittymispäivänä hylätä minkään 7 artiklan 1 kohdassa luetellun ehdottoman hylkäysperusteen pohjalta, jos näitä perusteita olisi sovellettava pelkästään uusien jäsenvaltioiden liittymisen vuoksi.

3.  Jos hakemus yhteisön tavaramerkin rekisteröimiseksi on jätetty liittymispäivää edeltävän kuuden kuukauden aikana, sen vastainen väite voidaan tehdä 41 artiklan mukaisesti, jos aikaisempi tavaramerkki tai muu aikaisempi oikeus on saatu uudessa jäsenvaltiossa 8 artiklan mukaisesti ennen liittymistä edellyttäen, se oli saatu hyvässä uskossa ja että jättämispäivä tai tarvittaessa etuoikeuspäivä tai aikaisemman tavaramerkin tai muun aikaisemman oikeuden saamispäivä uudessa jäsenvaltiossa on ennen haettua yhteisön tavaramerkkiä koskevan hakemuksen jättämispäivää tai tarvittaessa etuoikeuspäivää.

4.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettua yhteisön tavaramerkkiä ei voi julistaa mitättömäksi:

a) 52 artiklan nojalla, jos mitättömyysperuste tulisi sovellettavaksi ainoastaan uuden jäsenvaltion liittymisen vuoksi;

b) 53 artiklan 1 ja 2 kohdan nojalla, jos aikaisempi kansallinen oikeus oli rekisteröity tai sitä oli sovellettu taikka se oli saatu uudessa jäsenvaltiossa ennen liittymispäivää.

5.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetun yhteisön tavaramerkin käyttö voidaan kieltää 110 ja 111 artiklan nojalla, jos aikaisempi tavaramerkki tai muu aikaisempi oikeus on rekisteröity tai sitä on sovellettu taikka se on ennen kyseisen valtion liittymispäivää saatu hyvässä uskossa uudessa jäsenvaltiossa tai, tarvittaessa, sillä on kyseisen valtion liittymispäivää aiempi päivämäärä.

166 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetus (EY) N:o 40/94 sellaisena kuin se on muutettuna liitteessä I mainituilla säädöksillä.

Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä II olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

167 artikla

Voimaantulo

1.  Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2.  Jäsenvaltioiden on saatettava voimaan 95 ja 114 artiklan täytäntöönpanemiseksi vaadittavat toimenpiteet kolmen vuoden kuluessa asetuksen (EY) N:o 40/94 voimaantulosta.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.




LIITE I

Kumottu asetus ja luettelo sen muutoksista

(166 artikla)



Neuvoston asetus (EY) N:o 40/94

(EYVL L 11, 14.1.1994, s. 1)

 

Neuvoston asetus (EY) N:o 3288/94

(EYVL L 349, 31.12.1994, s. 83)

 

Neuvoston asetus (EY) N:o 807/2003

(EUVL L 122, 16.5.2003, s. 36)

Ainoastaan liitteessä III oleva 48 kohta

Neuvoston asetus (EY) N:o 1653/2003

(EUVL L 245, 29.9.2003, s. 36)

 

Neuvoston asetus (EY) N:o 1992/2003

(EUVL L 296, 14.11.2003, s. 1)

 

Neuvoston asetus (EY) N:o 422/2004

(EUVL L 70, 9.3.2004, s. 1)

 

Neuvoston asetus (EY) N:o 1891/2006

(EUVL L 386, 29.12.2006, s. 14)

Ainoastaan 1 artikla

Vuoden 2003 liittymisasiakirjan liitteessä II olevan 4 osan C.I kohta

(EUVL L 236, 23.9.2003, s. 342)

 

Vuoden 2005 liittymisasiakirja, liitteessä III oleva 1.I kohta

(EUVL L 157, 21.6.2005, s. 231)

 




LIITE II

Vastaavuustaulukko



Asetus (EY) N:o 40/94

Tämä asetus

1–14 artikla

1–14 artikla

15 artiklan 1 kohta

15 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta

15 artiklan 2 kohta, johdantolause

15 artiklan 1 kohdan toinen alakohta, johdantolause

15 artiklan 2 kohdan a alakohta

15 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohta

15 artiklan 2 kohdan b alakohta

15 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan b alakohta

15 artiklan 3 kohta

15 artiklan 2 kohta

16–36 artikla

16–36 artikla

37 artikla

38 artikla

37 artikla

39 artikla

38 artikla

40 artikla

39 artikla

41 artikla

40 artikla

42 artikla

41 artikla

43 artikla

42 artikla

44 artikla

43 artikla

44 a artikla

44 artikla

45–48 artikla

45–48 artikla

48 a artikla

49 artikla

49 artikla

50 artikla

50 artikla

51 artikla

51 artikla

52 artikla

52 artikla

53 artikla

53 artikla

54 artikla

54 artikla

55 artikla

55 artikla

56 artikla

56 artikla

57 artikla

57 artikla

58 artikla

58 artikla

59 artikla

59 artikla

60 artikla

60 artikla

61 artikla

60 a artikla

62 artikla

61 artikla

63 artikla

62 artikla

64 artikla

63 artikla

65 artikla

64 artikla

66 artikla

65 artikla

67 artikla

66 artikla

68 artikla

67 artikla

69 artikla

68 artikla

70 artikla

69 artikla

71 artikla

70 artikla

72 artikla

71 artikla

73 artikla

72 artikla

74 artikla

73 artikla

75 artikla

74 artikla

76 artikla

75 artikla

77 artikla

76 artikla

78 artikla

77 artikla

79 artikla

77 a artikla

80 artikla

78 artikla

81 artikla

78 a artikla

82 artikla

79 artikla

83 artikla

80 artikla

84 artikla

81 artikla

85 artikla

82 artikla

86 artikla

83 artikla

87 artikla

84 artikla

88 artikla

85 artikla

89 artikla

86 artikla

90 artikla

87 artikla

91 artikla

88 artikla

92 artikla

89 artikla

93 artikla

90 artikla

94 artikla

91 artikla

95 artikla

92 artikla

96 artikla

93 artikla

97 artikla

94 artiklan 1 kohdan johdantokappale

98 artiklan 1 kohdan johdantokappale

94 artiklan 1 kohdan ensimmäinen luetelmakohta

98 artiklan 1 kohdan a alakohta

94 artiklan 1 kohdan toinen luetelmakohta

98 artiklan 1 kohdan b alakohta

94 artiklan 2 kohta

98 artiklan 2 kohta

95 artikla

99 artikla

96 artikla

100 artikla

97 artikla

101 artikla

98 artikla

102 artikla

99 artikla

103 artikla

100 artikla

104 artikla

101 artikla

105 artikla

102 artikla

106 artikla

103 artikla

107 artikla

104 artikla

108 artikla

105 artikla

109 artikla

106 artikla

110 artikla

107 artikla

111 artikla

108 artikla

112 artikla

109 artikla

113 artikla

110 artikla

114 artikla

111 artikla

115 artikla

112 artikla

116 artikla

113 artikla

117 artikla

114 artikla

118 artikla

115 artikla

119 artikla

116 artikla

120 artikla

117 artikla

121 artikla

118 artikla

122 artikla

118 a artikla

123 artikla

119 artikla

124 artikla

120 artikla

125 artikla

121 artiklan 1 ja 2 kohta

126 artiklan 1 ja 2 kohta

121 artiklan 3 kohta

121 artiklan 4 kohta

126 artiklan 3 kohta

121 artiklan 5 kohta

126 artiklan 4 kohta

121 artiklan 6 kohta

126 artiklan 5 kohta

122 artikla

127 artikla

123 artikla

128 artikla

124 artikla

129 artikla

125 artikla

130 artikla

126 artikla

131 artikla

127 artikla

132 artikla

128 artikla

133 artikla

129 artikla

134 artikla

130 artikla

135 artikla

131 artikla

136 artikla

132 artikla

137 artikla

133 artikla

138 artikla

134 artikla

139 artikla

135 artikla

140 artikla

136 artikla

141 artikla

137 artikla

142 artikla

138 artikla

143 artikla

139 artikla

144 artikla

140 artikla

145 artikla

141 artikla

146 artikla

142 artikla

147 artikla

143 artikla

148 artikla

144 artikla

149 artikla

145 artikla

150 artikla

146 artikla

151 artikla

147 artikla

152 artikla

148 artikla

153 artikla

149 artikla

154 artikla

150 artikla

155 artikla

151 artikla

156 artikla

152 artikla

157 artikla

153 artikla

158 artikla

154 artikla

159 artikla

155 artikla

160 artikla

156 artikla

161 artikla

157 artiklan 1 kohta

162 artiklan 1 kohta

157 artiklan 2 kohdan johdantokappale

162 artiklan 2 kohdan johdantokappale

157 artiklan 2 kohdan 2 alakohta

162 artiklan 2 kohdan a alakohta

157 artiklan 2 kohdan 3 alakohta

162 artiklan 2 kohdan b alakohta

157 artiklan 2 kohdan 5 alakohta

162 artiklan 2 kohdan c alakohta

157 artiklan 2 kohdan 6 alakohta

162 artiklan 2 kohdan d alakohta

157 artiklan 2 kohdan 7 alakohta

162 artiklan 2 kohdan e alakohta

157 artiklan 2 kohdan 8 alakohta

162 artiklan 2 kohdan f alakohta

157 artiklan 2 kohdan 9 alakohta

162 artiklan 2 kohdan g alakohta

157 artiklan 2 kohdan 10 alakohta

162 artiklan 2 kohdan h alakohta

157 artiklan 2 kohdan 11 alakohta

162 artiklan 2 kohdan i alakohta

157 artiklan 2 kohdan 12 alakohta

162 artiklan 2 kohdan j alakohta

157 artiklan 2 kohdan 13 alakohta

162 artiklan 2 kohdan k alakohta

157 artiklan 2 kohdan 14 alakohta

162 artiklan 2 kohdan l alakohta

157 artiklan 3 kohta

162 artiklan 3 kohta

158 artikla

163 artikla

159 artikla

164 artikla

159 a artiklan 1, 2 ja 3 kohta

165 artiklan 1, 2 ja 3 kohta

159 a artiklan 4 kohdan alkukappale

165 artiklan 4 kohdan alkukappale

159 a artiklan 4 kohdan ensimmäinen luetelmakohta

165 artiklan 4 kohdan a alakohta

159 a artiklan 4 kohdan toinen luetelmakohta

165 artiklan 4 kohdan b alakohta

159 a artiklan 5 kohta

165 artiklan 5 kohta

166 artikla

160 artiklan 1 kohta

167 artiklan 1 kohta

160 artiklan 2 kohta

167 artiklan 2 kohta

160 artiklan 3 ja 4 kohta

Liite I

Liite II



( 1 ) EUVL C 146 E, 12.6.2008, s. 79.

( 2 ) EYVL L 11, 14.1.1994, s. 1.

( 3 ) Katso liite I.

( 4 ) EYVL L 12, 16.1.2001, s. 1.

( 5 ) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

( 6 ) EUVL L 93, 31.3.2006, s. 12.

( 7 ) EYVL L 110, 20.4.2001, s. 28.

( 8 ) EYVL L 125, 5.5.2001, s. 15.

( 9 ) EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43.

( 10 ) EYVL L 3, 5.1.2002, s. 1.

Top