EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 02009L0071-20140814

Consolidated text: Neuvoston direktiivi 2009/71/ Euratom , annettu 25 päivänä kesäkuuta 2009 , ydinlaitosten ydinturvallisuutta koskevan yhteisön kehyksen perustamisesta

ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2009/71/2014-08-14

2009L0071 — FI — 14.08.2014 — 001.001


Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentointitarkoituksiin. Toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä.

►B

NEUVOSTON DIREKTIIVI 2009/71/EURATOM,

annettu 25 päivänä kesäkuuta 2009,

ydinlaitosten ydinturvallisuutta koskevan yhteisön kehyksen perustamisesta

(EYV L 172, 2.7.2009, p.18)

Muutettu:

 

 

Virallinen lehti

  No

page

date

►M1

Neuvoston direktiivi 2014/87/Euratom, annettu 8 päivänä heinäkuuta 2014,

  L 219

42

25.7.2014




▼B

NEUVOSTON DIREKTIIVI 2009/71/EURATOM,

annettu 25 päivänä kesäkuuta 2009,

ydinlaitosten ydinturvallisuutta koskevan yhteisön kehyksen perustamisesta



EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 31 ja 32 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen, jonka komissio on laatinut saatuaan lausunnon asiantuntijaryhmältä, jonka tieteellis-tekninen komitea on nimennyt jäsenvaltioiden tieteellisten asiantuntijoiden keskuudesta, ja kuultuaan Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa ( 1 ),

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon ( 2 ),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen, jäljempänä ”perustamissopimus”, 2 artiklan b alakohdassa määrätään, että on laadittava yhtenäiset turvallisuusmääräykset väestön ja työntekijöiden terveyden suojelemiseksi.

(2)

Perustamissopimuksen 30 artiklassa määrätään, että yhteisössä on vahvistettava perusnormit väestön ja työntekijöiden terveyden suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta.

(3)

Perusnormien vahvistamisesta työntekijöiden ja väestön terveyden suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta 13 päivänä toukokuuta 1996 annetulla neuvoston direktiivillä 96/29/Euratom ( 3 ) vahvistetaan kyseiset turvallisuutta koskevat perusnormit. Kyseisen direktiivin säännöksiä on täydennetty erityislainsäädännöllä.

(4)

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen, jäljempänä ”yhteisöjen tuomioistuin”, oikeuskäytännön ( 4 ) mukaan yhteisöllä on jäsenvaltioidensa kanssa jaettua toimivaltaa ydinturvallisuutta koskevan yleissopimuksen ( 5 ) soveltamisaloilla.

(5)

Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan perustamissopimuksen terveyden suojelua koskevan 3 luvun määräykset muodostavat yhdenmukaisen kokonaisuuden, jossa komissiolle annetaan melko laaja toimivalta suojella väestöä ja ympäristöä radioaktiivisen saastumisen vaaroilta.

(6)

Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan perustamissopimuksen 2 artiklan b alakohdassa yhteisölle asetettu tehtävä laatia yhtenäiset turvallisuusmääräykset väestön ja työntekijöiden terveyden suojelemiseksi ei merkitse sitä, etteivät jäsenvaltiot voisi säätää pidemmälle menevistä suojelutoimenpiteistä sen jälkeen kun yhteisö on määritellyt kyseiset määräykset.

(7)

Yhteisön järjestelyistä nopeaksi tietojenvaihdoksi säteilyhätätilanteen yhteydessä 14 päivänä joulukuuta 1987 tehdyllä neuvoston päätöksellä 87/600/Euratom ( 6 ) säädettiin tiedoksiantamista ja tietojen toimittamista koskevasta kehyksestä, jota jäsenvaltioiden on käytettävä suojellakseen väestöä säteilyhätätilanteen sattuessa. Säteilyhätätilanteessa tarvittavia suojelutoimenpiteitä ja noudatettavia ohjeita koskevien tietojen antamisesta väestölle 27 päivänä marraskuuta 1989 annetulla neuvoston direktiivillä 89/618/Euratom ( 7 ) on asetettu jäsenvaltioille velvoitteita, jotka koskevat tietojen antamista väestölle säteilyhätätilanteessa.

(8)

Jäsenvaltioiden vastuu ydinlaitosten ydinturvallisuudesta on perusperiaate, jonka pohjalta ydinturvallisuuden valvontaa on kehitetty kansainvälisellä tasolla, kuten vahvistetaan ydinturvallisuutta koskevassa yleissopimuksessa. Tässä direktiivissä olisi korostettava sekä mainittua kansallisen vastuun periaatetta että periaatetta, jonka mukaan päävastuu ydinlaitoksen ydinturvallisuudesta on luvanhaltijalla, jota kansallinen valvontaviranomainen valvoo. Tässä direktiivissä olisi myös vahvistettava toimivaltaisten valvontaviranomaisten asemaa ja riippumattomuutta.

(9)

Kukin jäsenvaltio voi päättää asiaa koskevien kansallisten politiikkojensa mukaisesti, millaista energialähdevalikoimaa se käyttää.

(10)

Kansalliset olosuhteet otetaan huomioon kehitettäessä tämän direktiivin mukaista kansallista kehystä.

(11)

Jäsenvaltiot ovat jo toteuttaneet toimenpiteitä, joiden avulla ne voivat saavuttaa korkean ydinturvallisuustason yhteisössä.

(12)

Vaikka tämä direktiivi koskee pääasiassa ydinlaitosten ydinturvallisuutta, on samoin tärkeää varmistaa käytetyn polttoaineen ja radioaktiivisen jätteen turvallinen huolto, myös varastointi- ja loppusijoituslaitoksissa.

(13)

Jäsenvaltioiden olisi tarvittaessa arvioitava asiaa koskevia Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) laatimia turvallisuuden perusperiaatteita ( 8 ), joiden olisi muodostettava puitteet menettelyille, jotka jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon tämän direktiivin täytäntöönpanossa.

(14)

On syytä hyödyntää menettelyä, jossa niiden jäsenvaltioiden turvallisuusviranomaiset, joiden alueella on ydinvoimalaitoksia, ovat tehneet yhteistyötä Läntisen Euroopan ydinturvallisuusviranomaisten järjestön (WENRA) puitteissa ja määritelleet sähköntuotantoon tarkoitetuille ydinreaktoreille useita turvallisuuden viitetasoja.

(15)

Neuvoston esitettyä kehotuksen perustaa EU:n laajuinen korkean tason työryhmä 8 päivänä toukokuuta 2007 annetuissa ydinturvallisuutta ja käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen turvallista huoltoa koskevissa päätelmissä perustettiin ydinturvallisuutta ja ydinjätehuoltoa käsittelevän eurooppalaisen korkean tason asiantuntijaryhmän perustamisesta 17 päivänä heinäkuuta 2007 tehdyllä komission päätöksellä 2007/530/Euratom ( 9 ) ydinturvallisuusalan eurooppalaisten sääntelijöiden ryhmä, jäljempänä ’ENSREG’, osallistumaan työhön ydinturvallisuutta koskevien yhteisön tavoitteiden saavuttamiseksi.

(16)

On tarpeen vahvistaa yhtenäinen rakenne jäsenvaltioiden komissiolle toimittamille tämän direktiivin täytäntöönpanoa koskeville kertomuksille. ENSREG:n jäsenten laaja kokemus huomioon ottaen sen panos voisi tässä suhteessa olla merkittävä, mikä helpottaisi kansallisten valvontaviranomaisten kuulemista ja keskinäistä yhteistyötä.

(17)

ENSREG:n 15 päivänä lokakuuta 2008 pidetyssä viidennessä kokouksessa hyväksyttiin 10 periaatetta käytettäväksi ydinturvallisuutta koskevan direktiivin laatimisessa, kuten ENSREG:n 20 päivänä marraskuuta 2008 päivätyssä pöytäkirjassa todetaan.

(18)

Ydinteknologian kehittämisellä, laitosten käytöstä ja turvallisuustutkimuksesta saaduilla kokemuksilla sekä sääntelykehysten parannuksilla olisi mahdollista parantaa turvallisuutta edelleen. Noudattaen sitoumusta pitää yllä ja parantaa turvallisuutta jäsenvaltioiden olisi otettava nämä tekijät huomioon laajentaessaan ydinvoimaohjelmiaan tai päättäessään käyttää ydinvoimaa ensimmäistä kertaa.

(19)

Vahvan turvallisuuskulttuurin luominen ydinlaitokseen on yksi turvallisuusjohtamisen perusperiaatteista, jota tarvitaan ydinlaitoksen toiminnan turvallisuuden varmistamiseksi.

(20)

Ydinturvallisuutta koskevan asiantuntemuksen ja taitojen ylläpitämisen ja kehittämisen edelleen olisi perustuttava muun muassa laitosten käytöstä saaduista aiemmista kokemuksista oppimiseen sekä menetelmien ja tieteen kehityksen hyödyntämiseen tarpeen mukaan.

(21)

Aiemmin jäsenvaltiot toteuttivat itsearviointeja IAEA:n puitteissa tiiviisti kansainvälisen viranomaistoiminnan arviointiryhmän (IRRT) tai viranomaistoiminnan vertaisarviointien (IRRS) yhteydessä. Jäsenvaltiot suorittivat kyseiset itsearvioinnit ja pyysivät arviointeja vapaaehtoisesti avoimuuden periaatteiden mukaisesti. Oikeudellisen, organisaatio- ja valvontainfrastruktuurin itsearvioinneilla ja niihin liittyvillä vertaisarvioinneilla olisi pyrittävä kansallisen valvontakehyksen vahvistamiseen ja parantamiseen sekä tunnustamaan jäsenvaltioiden toimivalta alueellaan olevien ydinlaitosten ydinturvallisuuden varmistamisessa. Itsearvioinnit ja niitä seuraavat kansainväliset vertaisarvioinnit eivät ole tarkastuksia eivätkä auditointeja vaan vastavuoroisen oppimisen järjestelmiä, joissa hyväksytään erilaiset lähestymistavat toimivaltaisen valvontaviranomaisen organisaatioon ja käytäntöihin, ja samalla otetaan huomioon jäsenvaltion valvontaa, tekniikkaa ja politiikkaa koskevat kysymykset, jotka edistävät vahvan ydinturvallisuusjärjestelmän varmistamista. Kansainvälisiä vertaisarviointeja olisi pidettävä tilaisuutena jakaa ammatillista kokemusta ja vaihtaa saatuja kokemuksia ja hyviä käytäntöjä avoimuuden ja yhteistyön hengessä mieluummin vertaisryhmien antamien ohjeiden kuin valvonnan tai tuomitsemisen avulla. Ottaen huomioon tarvittavan joustavuuden ja tarkoituksenmukaisuuden suhteessa jäsenvaltioiden erilaisiin järjestelmiin, jäsenvaltion pitäisi voida määrittää järjestelmänsä ne osat, joihin sovelletaan erityistä pyydettyä vertaisarviointia tavoitteena jatkuva ydinturvallisuuden parantaminen edelleen.

(22)

Paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen 34 kohdan mukaisesti ( 10 ) jäsenvaltioita kannustetaan laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan tämän direktiivin ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamista koskevien toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:



1

LUKU

▼M1

TAVOITTEET, SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

▼B

1 artikla

Tavoitteet

Tämän direktiivin tavoitteena on

a) ottaa käyttöön yhteisön kehys, jonka avulla pidetään yllä ja edistetään ydinturvallisuuden ja sen valvomisen jatkuvaa parantamista;

b) varmistaa, että jäsenvaltiot huolehtivat asianmukaisista kansallisista järjestelyistä, joilla turvataan ydinturvallisuuden korkea taso työntekijöiden ja väestön suojelemiseksi ydinlaitosten ionisoivan säteilyn aiheuttamilta vaaroilta.

2 artikla

Soveltamisala

▼M1

1.  Tätä direktiiviä sovelletaan kaikkiin siviilikäyttöön tarkoitettuihin ydinlaitoksiin, joihin tarvitaan lupa.

▼B

2.  Tämän direktiivin soveltaminen ei estä jäsenvaltioita toteuttamasta tämän direktiivin soveltamisalalla tiukempia turvallisuustoimenpiteitä yhteisön lainsäädännön mukaisesti.

▼M1

3.  Tällä direktiivillä täydennetään perustamissopimuksen 30 artiklassa tarkoitettuja ydinlaitosten ydinturvallisuutta koskevia perusnormeja eikä sillä rajoiteta työntekijöiden ja väestön terveyden suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta annetun voimassa olevan yhteisön lainsäädännön ja erityisesti neuvoston direktiivin 2013/59/Euratom soveltamista ( 11 ).

▼B

3 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan

1) ”ydinlaitoksella”

▼M1

a) ydinvoimalaitoksia, rikastuslaitoksia, ydinpolttoaineen valmistuslaitoksia, jälleenkäsittelylaitoksia, tutkimusreaktoreita, käytetyn polttoaineen varastoja; ja

▼B

b) radioaktiivisen jätteen varastoja, jotka ovat edellä a alakohdassa lueteltujen ydinlaitosten kanssa samalla alueella ja liittyvät suoraan niihin;

2) ”ydinturvallisuudella” asianmukaisia käyttöolosuhteita, onnettomuuksien ehkäisemistä ja onnettomuuksien seurausten lieventämistä niin, että työntekijöitä ja väestöä suojellaan ydinlaitoksien ionisoivan säteilyn aiheuttamilta vaaroilta;

3) ”toimivaltaisella valvontaviranomaisella” viranomaista tai viranomaisjärjestelmää, joka on nimetty jäsenvaltiossa toimimaan ydinlaitosten ydinturvallisuuden valvonnan alalla 5 artiklassa tarkoitetulla tavalla;

4) ”luvalla” kaikkia jäsenvaltion lainsäädännön nojalla annettuja oikeudellisia asiakirjoja, joissa myönnetään lupa ydinlaitoksen sijoituspaikan valintaa ja laitoksen suunnittelua, rakentamista, käyttöönottoa ja käyttöä tai käytöstäpoistoa varten;

5) ”luvanhaltijalla” oikeushenkilöä tai luonnollista henkilöä, jolla on luvassa määritelty kokonaisvastuu ydinlaitoksesta;

▼M1

6) ”onnettomuudella” mitä tahansa tahatonta tapahtumaa, jonka seuraukset tai mahdolliset seuraukset ovat merkittäviä säteilysuojelun tai ydinturvallisuuden kannalta;

7) ”vaaratilanteella” mitä tahansa tahatonta tapahtumaa, jonka seuraukset tai mahdolliset seuraukset eivät ole merkityksettömiä säteilysuojelun tai ydinturvallisuuden kannalta;

8) ”poikkeavilla toiminnoilla” toimintaprosessia, jossa poiketaan tavanomaisesta toiminnasta ja jonka odotetaan tapahtuvan vähintään kerran laitoksen käyttöiän aikana mutta joka ei asianmukaisten suunnittelua koskevien säännösten vuoksi aiheuta merkittävää vahinkoa turvallisuuden kannalta tärkeille laitteille eikä johda onnettomuustilanteisiin;

9) ”suunnitteluperusteilla” erilaisia tilanteita ja tapahtumia, jotka on vahvistettujen perusteiden mukaisesti nimenomaisesti otettu huomioon ydinlaitoksen suunnittelussa, mukaan lukien turvallisuuden parannukset, jotta laitos voi kestää nämä tilanteet ja tapahtumat turvallisuusjärjestelmien suunnitellun käytön avulla ylittämättä sallittuja rajoja;

10) ”suunnitteluperusteisella onnettomuudella” onnettomuustilanteita, joiden varalta ydinlaitos on suunniteltu vahvistettujen suunnittelua koskevien perusteiden mukaisesti ja joiden osalta, tapauksen mukaan, polttoaineeseen kohdistuva vaurio ja radioaktiivisten aineiden päästöt pysyvät sallituissa rajoissa;

11) ”vakavilla tilanteilla” tilanteita, jotka ovat vakavampia kuin suunnitteluperusteisiin onnettomuuksiin liittyvät tilanteet; tällaiset tilanteet voivat aiheutua moninkertaisista vioista, kuten turvallisuusjärjestelmän kaikkien osajärjestelmien täydellisestä menetyksestä, tai äärimmäisen epätodennäköisestä tapahtumasta.

▼B



2

LUKU

VELVOLLISUUDET



▼M1

1

JAKSO

Yleiset velvollisuudet

▼B

4 artikla

Oikeudellinen, valvonta- ja organisaatiokehys

▼M1

1.  Jäsenvaltioiden on luotava ydinlaitosten ydinturvallisuutta koskeva asianmukainen kansallinen oikeudellinen, valvonta- ja organisaatiokehys, jäljempänä ’kansallinen kehys’, ja pidettävä sitä yllä. Kansallisessa kehyksessä on säädettävä erityisesti seuraavista:

a) vastuiden jakaminen ja asianomaisten valtion viranomaisten välinen koordinointi;

b) kansalliset ydinturvallisuusvaatimukset, jotka kattavat ydinlaitosten elinkaaren kaikki vaiheet;

c) järjestelmä, joka vastaa ydinlaitosten lupien käsittelystä ja toimintakielloista luvan puuttuessa;

d) toimivaltaisen valvontaviranomaisen suorittamaa ydinturvallisuuden viranomaisvalvontaa koskeva järjestelmä;

e) tehokkaat ja oikeasuhteiset täytäntöönpanon valvontaa koskevat toimet, mukaan lukien tarvittaessa korjaavat toimenpiteet tai toiminnan keskeyttäminen ja luvan muuttaminen tai peruuttaminen.

Sen määrittäminen, b alakohdassa tarkoitetut kansalliset ydinturvallisuusvaatimukset hyväksytään ja mitä välinettä käyttäen niitä sovelletaan, kuuluu edelleen jäsenvaltioiden toimivaltaan.

▼B

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallista kehystä ylläpidetään ja tarvittaessa parannetaan laitosten käytöstä hankittujen kokemusten, toiminnassa olevia laitoksia koskevista turvallisuusanalyyseistä saatujen näkemysten, teknologian kehittymisen ja turvallisuutta koskevan tutkimustoiminnan tulosten perusteella, kun tällaisia on saatavilla ja kun sillä on asian kannalta merkitystä.

5 artikla

Toimivaltainen valvontaviranomainen

1.  Kunkin jäsenvaltion on perustettava ydinlaitosten ydinturvallisuudesta vastaava toimivaltainen valvontaviranomainen ja ylläpidettävä sitä.

▼M1

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisen valvontaviranomaisen riippumattomuus sen valvontaan liittyvässä päätöksenteossa on tosiasiallisesti suojattu asiattomalta vaikutukselta. Tätä varten jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisessa kehyksessä edellytetään, että toimivaltainen valvontaviranomainen

a) on toiminnallisesti erotettu muista elimistä tai järjestöistä, jotka liittyvät ydinenergian edistämiseen tai käyttöön, eikä se valvontatehtäviään suorittaessaan pyydä tai ota vastaan ohjeita miltään tällaiselta elimeltä tai järjestöltä;

b) tekee valvontapäätöksiä, jotka perustuvat luotettaviin ja avoimiin ydinturvallisuuteen liittyviin vaatimuksiin;

c) saa käyttöönsä omat ja asianmukaiset talousarviomäärärahat kansallisessa kehyksessä määriteltyjen valvontatehtäviensä toteuttamiseen ja on vastuussa sille osoitetun talousarvion täytäntöönpanosta;

d) saa käyttöönsä riittävän määrän henkilöstöä, jolla on sen velvoitteiden täyttämiseen tarvittava pätevyys, kokemus ja asiantuntemus. Se voi käyttää ulkopuolisia tieteellisiä ja teknisiä voimavaroja ja asiantuntemusta valvontatehtäviensä tukemiseksi;

e) luo menettelyt mahdollisten eturistiriitojen välttämistä ja ratkaisemista varten;

f) antaa ydinturvallisuuteen liittyvät tiedot ilman minkään muun elimen tai järjestön suorittamaa selvitystä edellyttäen, että tämä ei vaaranna muita asiaankuuluvassa lainsäädännössä tai kansainvälisissä välineissä tunnustettuja ensisijaisia intressejä, muun muassa turvallisuutta.

3.  Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että toimivaltaiselle valvontaviranomaiselle annetaan oikeudelliset valtuudet, joita se tarvitsee täyttääkseen 4 artiklan 1 kohdassa kuvattuun kansalliseen kehykseen liittyvät velvoitteensa. Tätä varten jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisille valvontaviranomaisille annetaan kansallisessa kehyksessä seuraavat keskeiset valvontatehtävät:

a) ehdottaa kansallisia ydinturvallisuusmääräyksiä, määritellä ne tai osallistua niiden määrittelyyn;

b) vaatia, että luvanhaltija noudattaa ja osoittaa noudattavansa kansallisia ydinturvallisuusmääräyksiä ja asianomaisen luvan ehtoja;

c) todentaa tämä noudattaminen suorittamalla lakisääteistä arviointia ja tarkastuksia;

d) ehdottaa tai toteuttaa tehokkaita ja oikeasuhteisia täytäntöönpanotoimia.

6 artikla

Luvanhaltijat

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisessa kehyksessä edellytetään, että:

a) päävastuu ydinlaitoksen ydinturvallisuudesta on luvanhaltijalla. Tätä luvanhaltijan vastuuta ei voida delegoida, ja siihen kuuluu vastuu sellaisten toimeksisaajien ja alihankkijoiden toiminnasta, joiden toiminta saattaa vaikuttaa ydinlaitoksen ydinturvallisuuteen;

b) lupaa hakiessaan hakijan on toimitettava näyttö ydinturvallisuudesta. Näytön on laajuudeltaan ja yksityiskohtaisuudeltaan vastattava ydinlaitoksen ja sen laitosalueen kannalta merkityksellisen vaaran mahdollista suuruutta ja luonnetta;

c) luvanhaltijat arvioivat ja valvovat säännöllisesti ja, siinä määrin kuin se on kohtuudella toteutettavissa, parantavat jatkuvasti ydinlaitostensa ydinturvallisuutta järjestelmällisellä ja todennettavalla tavalla. Tähän sisältyy sen varmistaminen, että onnettomuuksien ehkäisemistä ja onnettomuuksien seurausten lievittämistä varten on otettu käyttöön toimenpiteitä, mukaan lukien syvyyssuuntaisen turvallisuuden soveltamisen todentavat säännökset;

d) luvanhaltijat perustavat ja panevat täytäntöön johtamisjärjestelmiä, joissa ydinturvallisuus on asianmukaisesti etusijalla;

e) luvanhaltijat huolehtivat asianmukaisista laitosalueen hätätilannemenettelyistä ja -järjestelyistä, mukaan lukien vakavien onnettomuuksien hallintaa koskevista ohjeista tai vastaavista järjestelyistä, jotta onnettomuuksiin voidaan reagoida tehokkaasti niiden seurausten ehkäisemiseksi tai lieventämiseksi. Näiltä menettelyiltä edellytetään erityisesti, että

i) ne ovat johdonmukaisia muiden toimintamenetelmien kanssa ja niitä harjoitellaan määräajoin niiden käyttökelpoisuuden varmistamiseksi;

ii) niiden avulla käsitellään onnettomuuksia ja vakavia onnettomuuksia, joita voi esiintyä laitoksen kaikissa toimintamuodoissa ja jotka liittyvät tai vaikuttavat samanaikaisesti useisiin yksiköihin;

iii) niissä huolehditaan järjestelyistä ulkoisen avun vastaanottamiseksi;

iv) niitä tarkastellaan määräajoin uudelleen ja ne saatetaan säännöllisesti ajan tasalle, ottaen huomioon harjoituksista ja saadut kokemukset ja onnettomuuksista saadut opetukset;

f) luvanhaltijat järjestävät ja pitävät yllä taloudelliset voimavarat ja henkilöstön, jolla on asianmukainen pätevyys ja toimivaltuudet ydinlaitoksen ydinturvallisuutta koskevien velvoitteidensa täyttämiseksi. Luvanhaltijoiden on myös varmistettava, että niiden vastuulla olevilla toimeksisaajilla ja alihankkijoilla, joiden toiminta saattaa vaikuttaa ydinlaitoksen ydinturvallisuuteen, on tarvittava henkilöstö, jolla on asianmukainen pätevyys ja toimivaltuudet ydinlaitoksen ydinturvallisuutta koskevien velvoitteidensa täyttämiseksi.

7 artikla

Ydinturvallisuutta koskeva asiantuntemus ja taidot

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallinen kehys velvoittaa kaikki osapuolet huolehtimaan järjestelyistä sellaisen henkilöstönsä koulutusta varten, jolla on ydinlaitosten ydinturvallisuuteen liittyviä vastuita siten, että voidaan saada, ylläpitää ja edelleen kehittää ydinturvallisuusalaan ja laitosalueen valmiusjärjestelyihin liittyvää asiantuntemusta ja taitoja.

8 artikla

Avoimuus

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ydinlaitosten ydinturvallisuudesta ja sen valvonnasta annetaan tarvittavat tiedot työntekijöiden ja väestön saataville kiinnittäen erityistä huomiota paikallisviranomaisiin, väestöön ja sidosryhmiin ydinlaitosten läheisyydessä. Tähän velvoitteeseen sisältyy sen varmistaminen, että toimivaltainen valvontaviranomainen ja luvanhaltijat antavat vastuualueillaan viestintäpolitiikkansa puitteissa:

a) tietoja ydinlaitosten tavanomaisista toimintaolosuhteista työntekijöille ja väestölle, ja

b) vaaratilanteiden ja onnettomuuksien sattuessa nopeasti tietoja työntekijöille ja väestölle sekä ydinlaitoksen läheisyydessä sijaitsevien muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille valvontaviranomaisille.

2.  Tiedot on annettava väestön saataville asiaankuuluvan lainsäädännön ja kansainvälisten välineiden mukaisesti, edellyttäen että tämä ei vaaranna muita asiaankuuluvassa lainsäädännössä tai kansainvälisissä välineissä tunnustettuja ensisijaisia, muun muassa turvallisuutta koskevia, intressejä.

3.  Rajoittamatta 5 artiklan 2 kohdan soveltamista jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltainen valvontaviranomainen sitoutuu tarvittaessa ydinlaitosten ydinturvallisuutta koskeviin yhteistyötoimiin ydinlaitosten läheisyydessä sijaitsevien muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten valvontaviranomaisten kanssa muun muassa vaihtamalla ja/tai jakamalla tietoja.

4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että väestölle annetaan riittävät mahdollisuudet osallistua tehokkaasti ydinlaitosten lupien käsittelyä koskevaan päätöksentekoprosessiin asiaankuuluvan lainsäädännön ja kansainvälisten välineiden mukaisesti.

▼M1



2

JAKSO

Erityiset velvollisuudet

8 a artikla

Ydinlaitosten ydinturvallisuustavoite

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisessa ydinturvallisuuskehyksessä edellytetään, että ydinlaitosten suunnittelussa, sijoituspaikan valinnassa, rakentamisessa, käyttöönotossa, käytössä ja käytöstäpoistossa on tavoitteena ehkäistä onnettomuudet ja onnettomuustapauksessa lieventää sen seurauksia ja estää:

a) varhaisvaiheen radioaktiiviset päästöt, jotka edellyttäisivät laitosalueen ulkopuolisia hätätoimenpiteitä, mutta joiden toteuttamiseen ei kuitenkaan ole riittävästi aikaa;

b) suuret radioaktiiviset päästöt, jotka edellyttäisivät suojelutoimenpiteitä, joita ei voida rajata alueellisesti tai ajallisesti.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisessa kehyksessä edellytetään, että 1 kohdassa määriteltyä tavoitetta

a) sovelletaan ydinlaitoksiin, joille on myönnetty rakentamislupa ensimmäisen kerran 14 päivän elokuuta 2014 jälkeen;

b) käytetään perustana jo käytössä oleviin ydinlaitoksiin tehtävien, kohtuudella toteutettavissa olevien turvallisuuden parantamistoimien ajoissa tapahtuvalle täytäntöönpanolle, mukaan lukien 8 c artiklan b alakohdassa määriteltyjen määräaikaisten turvallisuusarviointien yhteydessä.

8 b artikla

Ydinlaitosten ydinturvallisuustavoitteen täytäntöönpano

1.  Edellä 8 a artiklassa asetetun ydinturvallisuustavoitteen saavuttamiseksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisessa kehyksessä edellytetään, että jos syvyyssuuntainen turvallisuus on sovellettavissa, sitä on sovellettava sen varmistamiseksi, että:

a) äärimmäisten ulkoisten luonnonuhkien ja ihmisen toiminnasta tahattomasti aiheutuvien vaarojen vaikutus minimoidaan;

b) poikkeava toiminta ja viat estetään;

c) poikkeavaan toimintaan puututaan ja viat havaitaan;

d) suunnitteluperusteiden puitteissa oleviin onnettomuuksiin puututaan;

e) vakaviin tilanteisiin puututaan, muun muassa onnettomuuksien etenemisen ehkäisyn ja vakavien onnettomuuksien seurausten lieventämisen keinoin;

f) organisaatiorakenteet on otettu käyttöön 8 d artiklan 1 kohdan mukaisesti.

2.  Edellä 8 a artiklassa asetetun ydinturvallisuustavoitteen saavuttamiseksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisessa kehyksessä edellytetään toimivaltaisen valvontaviranomaisen ja luvanhaltijan toteuttavan toimenpiteitä edistääkseen ja vahvistaakseen tehokasta ydinturvallisuuskulttuuria. Tällaisia toimenpiteitä ovat erityisesti seuraavat:

a) johtamisjärjestelmät, joissa ydinturvallisuus on asianmukaisesti etusijalla ja joissa edistetään henkilöstön ja johdon kykyä kaikilla tasoilla kyseenalaistaa asiaankuuluvien turvallisuusperiaatteiden ja käytäntöjen tehokas toteutuminen sekä kykyä raportoida ajoissa turvallisuuskysymyksistä 6 artiklan d alakohdan mukaisesti;

b) laitosten käytöstä saatujen sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden kannalta merkittävien kokemusten rekisteröintiä, arviointia ja dokumentointia koskevat luvanhaltijan järjestelyt;

c) luvanhaltijan velvoite raportoida toimivaltaiselle valvontaviranomaiselle tapahtumista, joilla on mahdollisia vaikutuksia ydinturvallisuuteen; ja

d) 7 artiklan mukaiset koulutusjärjestelyt.

8 c artikla

Alustava arviointi ja määräaikaiset turvallisuusarvioinnit

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisessa kehyksessä edellytetään, että:

a) luvan myöntäminen ydinlaitoksen rakentamiseen tai ydinlaitoksen toimintaan perustuu asianmukaiseen laitosalue- ja laitoskohtaiseen arviointiin, johon sisältyy ydinturvallisuuden osoittaminen 8 a artiklan mukaiseen tavoitteeseen perustuvien kansallisten ydinturvallisuusmääräysten osalta;

b) toimivaltaisen valvontaviranomaisen viranomaisvalvonnan alainen luvanhaltija arvioi uudelleen järjestelmällisesti ja säännöllisesti vähintään kymmenen vuoden välein ydinlaitosten turvallisuuden 6 artiklan c alakohdan mukaisesti. Tällä turvallisuuden uudelleenarvioinnilla pyritään varmistamaan nykyisten suunnitteluperusteiden noudattaminen ja siinä määritetään turvallisuuden lisäparannuksia ottaen huomioon vanhenemiskysymykset, käyttökokemus, tuoreimmat tutkimustulokset ja kansainvälisten normien kehitys, käyttäen viitteenä 8 a artiklan tavoitetta.

8 d artikla

Laitosalueen valmiusjärjestelyt ja -toiminta

1.  Direktiivin 2013/59/Euratom säännösten soveltamista rajoittamatta jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisessa kehyksessä edellytetään laitosalueen valmiusjärjestelyjä ja -toimintaa varten perustettua organisaatiorakennetta, joka käsittää selvän vastuunjaon ja koordinoinnin luvanhaltijan, toimivaltaisten viranomaisten sekä organisaatioiden välillä ja jossa otetaan huomioon hätätilanteen kaikki vaiheet.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisen kehyksen edellyttämien laitosalueen valmiusjärjestelyjen ja -toiminnan ja direktiivin 2013/59/Euratom edellyttämien muiden valmiusjärjestelyjen ja -toiminnan välillä vallitsee johdonmukaisuus ja jatkuvuus.



2 a

LUKU

VERTAISARVIOINNIT JA RAPORTOINTI

8 e artikla

Vertaisarvioinnit

1.  Jäsenvaltioiden on järjestettävä vähintään kerran kymmenessä vuodessa määräajoin tehtävä kansallisen kehyksensä ja toimivaltaisten valvontaviranomaistensa itsearviointi sekä pyydettävä kansallisen kehyksensä merkityksellisiä osia ja toimivaltaisia valvontaviranomaisiaan koskeva kansainvälinen vertaisarviointi tavoitteena parantaa jatkuvasti ydinturvallisuutta. Tällaisten vertaisarviointien tulokset ilmoitetaan jäsenvaltioille ja komissiolle, kun ne ovat saatavilla.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että seuraavat toimet toteutetaan koordinoidusti:

a) suoritetaan kansallinen arviointi, joka perustuu niiden alueella olevien asiaankuuluvien ydinlaitosten ydinturvallisuutta koskevaan erityisaiheeseen;

b) pyydetään kaikkia muita jäsenvaltioita ja komissiota tarkkailijana suorittamaan a alakohdassa tarkoitetun kansallisen arvioinnin vertaisarviointi;

c) toteutetaan vertaisarviointiprosessin merkityksellisten tulosten perusteella asianmukaiset jatkotoimenpiteet;

d) julkaistaan edellä mainittua prosessia koskevat asiaankuuluvat kertomukset ja sen tärkeimmät tulokset, kun tulokset ovat saatavilla.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että käytössä on järjestelyt, joiden avulla ensimmäinen aihekohtainen vertaisarviointi voidaan aloittaa vuonna 2017 ja sen jälkeen järjestää aihekohtaisia vertaisarviointeja vähintään joka kuudes vuosi.

4.  Jos tapahtuu onnettomuus, joka johtaa laitosalueen ulkopuolisia hätätoimenpiteitä tai väestön suojelutoimenpiteitä edellyttäviin tilanteisiin, kyseessä olevan jäsenvaltion on varmistettava, että kansainvälinen vertaisarviointi järjestetään ilman aiheetonta viivytystä.

▼B

9 artikla

Raportointi

▼M1

1.  Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kertomus tämän direktiivin täytäntöönpanosta ensimmäisen kerran viimeistään 22 päivänä heinäkuuta 2014 ja sen jälkeen viimeistään 22 päivänä heinäkuuta 2020.

▼B

2.  Komissio toimittaa jäsenvaltioiden kertomusten pohjalta neuvostolle ja Euroopan parlamentille kertomuksen direktiivin täytäntöönpanon edistymisestä.

▼M1 —————

▼B



3

LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

10 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.  Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 22 päivänä heinäkuuta 2011. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

▼M1

1 a.  Velvoitteita saattaa 6, 8 a, 8 b, 8 c ja 8 d artikla osaksi kansallista lainsäädäntöä ja panna ne täytäntöön ei sovelleta jäsenvaltioihin, joissa ei ole ydinlaitoksia, jolleivät ne päätä kehittää lupaa edellyttäviä ydinlaitoksiin liittyviä toimintoja lainkäyttöalueellaan.

▼B

2.  Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset sekä niihin myöhemmin tehtävät muutokset kirjallisina komissiolle.

11 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

12 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.



( 1 ) Lausunto, annettu 10. kesäkuuta 2009 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

( 2 ) Euroopan parlamentin lausunto, annettu 22. huhtikuuta 2009 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

( 3 ) EYVL L 159, 29.6.1996, s. 1.

( 4 ) Asia C-187/87, Kok. 1988, s. 5013, asia C-376/90, Kok. 1992, s. I-6153, asia C-29/99, Kok. 2002, s. I-11221.

( 5 ) EYVL L 318, 11.12.1999, s. 21.

( 6 ) EYVL L 371, 30.12.1987, s. 76.

( 7 ) EYVL L 357, 7.12.1989, s. 31.

( 8 ) IAEA Safety Fundamentals: Fundamental safety principles, IAEA Safety Standard Series No SF-1, 2006

( 9 ) EUVL L 195, 27.7.2007, s. 44.

( 10 ) EUVL C 321, 31.12.2003, s. 1.

( 11 ) Neuvoston direktiivi 2013/59/Euratom, annettu 5 päivänä joulukuuta 2013, turvallisuutta koskevien perusnormien vahvistamisesta ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta suojelemiseksi ja direktiivien 89/618/Euratom, 90/641/Euratom, 96/29/Euratom, 97/43/Euratom ja 2003/122/Euratom kumoamisesta (EUVL L 13, 17.1.2014, s. 1).

Top