(1)

Julkisen palvelun velvoitteesta maksettava korvaus ei Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön (2) mukaan ole EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, jos tietyt edellytykset täyttyvät. Jos julkisen palvelun velvoitteesta maksettava korvaus ei kuitenkaan täytä kyseisiä edellytyksiä ja EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan yleiset soveltamisedellytykset täyttyvät, korvaus on valtiontukea. Valvontaviranomaisen mukaan tätä oikeuskäytäntöä sovelletaan myös ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan soveltamisen yhteydessä.

(2)

Euroopan komission 28 päivänä marraskuuta 2005 tekemässä päätöksessä 2005/842/EY (3) joka koskee EY:n perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdan määräysten soveltamista tietyille yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tuottaville yrityksille korvauksena julkisista palveluista myönnettävään valtiontukeen, määritetään edellytykset, joiden täyttyessä julkisen palvelun velvoitteesta maksettavat korvaukset ovat perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdan mukaista valtiontukea, ja vapautetaan kyseiset edellytykset täyttävät korvaukset ennakkoilmoitusvelvollisuudesta. Päätöstä ei ole vielä sisällytetty ETA-sopimukseen (4). Julkisen palvelun velvoitteesta maksettavat korvaukset, jotka ovat valtiontukea ja jotka eivät kuulu päätöksen 2005/842/EY soveltamisalaan, kuuluvat kuitenkin edelleen ennakkoilmoitusvelvollisuuden piiriin senkin jälkeen, kun päätös on tehty. Näiden suuntaviivojen tarkoituksena on määrittää edellytykset, joiden perusteella mainittuja valtiontukia voidaan pitää ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvina ETA-sopimuksen 59 artiklan 2 kohdan nojalla.

(3)

Näitä suuntaviivoja sovelletaan julkisen palvelun velvoitteesta maksettavaan korvaukseen, joka myönnetään yrityksille ETA-sopimuksen sääntöjen soveltamisalaan kuuluvien toimintojen yhteydessä, lukuun ottamatta liikennealaa ja julkista yleisradiotoimintaa, johon sovelletaan valtiontukisääntöjen soveltamista julkiseen yleisradiotoimintaan koskevia EFTAn valvontaviranomaisen suuntaviivoja (5).

(4)

Näiden suuntaviivojen säännöksillä ei rajoiteta ETA-sopimuksen alakohtaisiin sääntöihin ja toimenpiteisiin sisältyvien julkisen palvelun velvoitetta koskevien tiukempien erityissäännösten soveltamista.

(5)

Näillä suuntaviivoilla ei rajoiteta julkisia hankintoja ja kilpailua koskevien voimassa olevien yhteisön säännösten (erityisesti ETA-sopimuksen 53 ja 54 artiklan) soveltamista.

(6)

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomiossa asiassa Altmark  (6) tarkennetaan seuraavat edellytykset, joiden täyttyessä julkisen palvelun velvoitteesta maksettavat korvaukset eivät ole valtiontukea:

(7)

Jos edellä luetellut neljä edellytystä täyttyvät, julkisen palvelun velvoitteesta maksettava korvaus ei ole valtiontukea, eikä ETA-sopimuksen 61 artiklaa eikä EFTAn jäsenvaltioiden välisen, valvontaviranomaisen ja tuomioistuimen perustamista koskevan sopimuksen (jäljempänä ’valvonta- ja tuomioistuinsopimus’) pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklaa sovelleta. Jos EFTA-valtiot eivät täytä mainittuja vaatimuksia ja jos ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan yleiset soveltamisedellytykset täyttyvät, julkisen palvelun velvoitteesta maksettava korvaus on valtiontukea.

(8)

Valvontaviranomainen katsoo, että ETA-sopimuksen nykyisessä kehitysvaiheessa tällaiset valtiontuet voidaan todeta ETA-sopimuksen 59 artiklan 2 kohdan mukaisiksi, jos ne ovat välttämättömiä yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottamiseksi eivätkä vaikuta kaupan kehitykseen tavalla, joka olisi ristiriidassa sopimuspuolten etujen kanssa. Seuraavien edellytysten on täytyttävä tämän tasapainon saavuttamiseksi.

(9)

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella on ilmeistä, että EFTA-valtioilla on huomattava harkintavalta yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen määrittelyssä, lukuun ottamatta aloja, joilla on jo asiaan liittyviä ETA-sopimuksen sääntöjä. Valvontaviranomaisen tehtävänä on tämän vuoksi varmistaa, että tätä harkintavaltaa käytetään ilman ilmeisiä virheitä yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen määrittelyssä.

(10)

ETA-sopimuksen 59 artiklan 2 kohdan nojalla yritykset (7) jotka vastaavat yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottamisesta, ovat yrityksiä, joille on uskottu ’erityistehtäviä’. Määriteltäessä julkisen palvelun velvoitteita ja arvioitaessa sitä, ovatko asianomaiset yritykset täyttäneet nuo velvoitteet, EFTA-valtioita kannustetaan kuulemaan laajasti eri tahoja, erityisesti käyttäjiä.

(11)

ETA-sopimuksen 59 artiklan mukainen yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun käsite merkitsee, että valtio on antanut kyseisten yritysten hoidettavaksi erityistehtävän (8). Lukuun ottamatta aloja, joilla sovelletaan asiaa koskevia ETA-sääntöjä, viranomaiset vastaavat palvelujen tarjoamisen kriteereitä ja edellytyksiä koskevien puitteiden laatimisesta riippumatta siitä, mikä palvelujen tarjoajan oikeudellinen asema on ja tuotetaanko palvelu vapaan kilpailun perusteella. Tästä seuraa, että julkisen palvelun tehtävän toimeksi antaminen on tarpeen kyseisen yrityksen ja valtion velvoitteiden määrittelemiseksi. ’Valtiolla’ tarkoitetaan keskushallintoa sekä paikallisia ja alueellisia hallintoyksiköitä.

(12)

Vastuu yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun tuottamisesta on annettava yritykselle yhdellä tai useammalla virallisella asiakirjalla, jonka muodosta jokainen EFTA-valtio voi itse päättää. Tällaisessa asiakirjassa tai tällaisissa asiakirjoissa on määritettävä erityisesti

(13)

(EFTA-valtioita kehotetaan kuulemaan laajalti eri tahoja ja erityisesti palvelujen käyttäjiä silloin, kun ne määrittelevät julkisen palvelun velvoitteita ja arvioivat, täyttävätkö asianomaiset yritykset velvoitteensa.

(14)

Korvauksen määrä ei saa ylittää sitä, mikä on tarpeen julkisen palvelun velvoitteen täyttämisestä aiheutuvien kustannusten kattamiseksi, kun otetaan huomioon tähän liittyvät tulot ja kyseisen velvoitteen täyttämisestä saatava kohtuullinen tuotto. Korvauksen määrään sisältyvät kaikki edut, jotka valtio myöntää tai jotka myönnetään valtion varoista missä tahansa muodossa. Kohtuullinen tuotto voi sisältää kokonaan tai osittain tuottavuuden kasvun, jonka kyseiset yritykset ovat saavuttaneet sovitussa, rajoitetussa ajassa heikentämättä valtion yrityksen tehtäväksi antamien palvelujen laatutasoa.

(15)

Korvaus on kuitenkin aina tosiasiallisesti käytettävä kyseisen yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun tuottamiseen. Sellainen yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun tuottamiseen myönnetty julkisen palvelun velvoitteesta maksettava korvaus, joka on tosiasiallisesti käytetty muilla kuin mainittujen palvelujen markkinoilla toimimiseen, ei ole perusteltua tukea ja on sen vuoksi ETA-sopimuksen toimintaan soveltumatonta valtiontukea. Yritys, jolle maksetaan korvausta julkisen palvelun velvoitteesta, voi kuitenkin edelleen saada kohtuullista tuottoa.

(16)

Kustannuksina otetaan huomioon kaikki yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottamisesta aiheutuvat kustannukset. Jos kyseinen yritys harjoittaa toimintaa ainoastaan yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen alalla, yrityksen kaikki kustannukset voidaan ottaa huomioon. Jos yritys harjoittaa myös toimintaa, joka ei koske yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja, huomioon voidaan ottaa ainoastaan kyseisiin palveluihin liittyvät kustannukset. Näiksi voidaan katsoa kaikki kyseisen palvelun tuottamiseen liittyvät muuttuvat kustannukset, riittävä osuus sellaisista kiinteistä kustannuksista, jotka ovat yhteisiä sekä yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyville palveluille että muille toiminnoille, sekä kohtuullinen tuotto kyseiseen yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvään palveluun sidotulle omalle pääomalle (9). Investointeihin ja erityisesti infrastruktuuri-investointeihin liittyvät kustannukset voidaan ottaa huomioon, jos ne ovat välttämättömiä yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottamiseksi. Mahdolliseen muuhun toimintaan kuin yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun tuottamiseen liittyviin kustannuksiin on sisällytettävä kaikki muuttuvat kustannukset, riittävä osuus yhteisistä kiinteistä kustannuksista sekä kohtuullinen tuotto pääomalle. Näitä kustannuksia ei milloinkaan voida kirjata yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun kustannuksiksi. Kustannusten laskennassa on noudatettava perusteita, jotka on määritelty aikaisemmin, ja niiden on perustuttava yleisesti hyväksyttyihin kirjanpitoperiaatteisiin, jotka on ilmoitettava valvontaviranomaiselle valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdan nojalla tehtävän ilmoituksen yhteydessä.

(17)

Tuloina on otettava huomioon vähintään kaikki yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvistä palveluista saatavat tulot. Jos yrityksellä on yksin- tai erityisoikeuksia, joiden perusteella se tuottaa sellaista yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvää palvelua, josta saadaan kohtuullista tuottoa suurempi tuotto, tai se hyötyy muista valtion myöntämistä eduista, nämä on otettava huomioon riippumatta siitä, miten ne luokitellaan sovellettaessa ETA-sopimuksen 61 artiklaa, ja lisättävä yrityksen tuloihin. EFTA-valtio voi myös päättää, että muista toiminnoista kuin yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun tuottamisesta saatava tuotto on kokonaan tai osittain osoitettava kyseisen palvelun rahoittamiseen.

(18)

’Kohtuullisella tuotolla’ olisi katsottava tarkoitettavan omalle pääomalle saatavaa tuottoa, jossa otetaan huomioon EFTA-valtion osallistumisesta yritykselle aiheutuva riski erityisesti silloin, kun valtio myöntää yritykselle yksin- tai erityisoikeuksia, tai vastaavasti tämän riskin puuttuminen. Tämä tuotto ei yleensä saa ylittää kulloisellakin alalla viime vuosina saatua keskimääräistä tuottoa. Aloilla, joilla ei toimi muita yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tuottavaan yritykseen verrattavissa olevia yrityksiä, vertailukohdaksi voidaan ottaa muissa EFTA-valtioissa tai tarvittaessa muilla aloilla toimivia yrityksiä sillä edellytyksellä, että kunkin alan erityispiirteet otetaan huomioon. EFTA-valtiot voivat kohtuullisen tuoton määrää määrittäessään ottaa käyttöön kannustinperusteita, jotka voivat liittyä esimerkiksi tuotetun palvelun laatuun ja tuotannon tehokkuuden kasvuun.

(19)

Jos yritys harjoittaa yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tarjoamisen lisäksi muuta toimintaa, sisäisessä kirjanpidossa on eriteltävä ja erotettava toisistaan yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen ja muiden palvelujen tuottamisesta syntyneet menot ja tulot sekä menojen ja tulojen kohdentamisperusteet. Silloin kun yritys on vastuussa useiden yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottamisesta joko sen vuoksi, että palveluilla on eri toimeksiantaja tai että palvelujen luonne on erilainen, yrityksen sisäisellä kirjanpidolla on voitava varmistaa, että liiallisia korvauksia ei näiden eri palvelujen yhteydessä makseta. Nämä periaatteet eivät rajoita ETA-sopimuksen liitteessä XV olevassa 1 kohdassa mainitun säädöksen (jäsenvaltioiden ja julkisten yritysten välisten taloudellisten suhteiden avoimuudesta annettu komission direktiivi 80/723/ETY sellaisena kuin se on muutettuna) soveltamista tapauksissa, jotka kuuluvat sen soveltamisalaan.

(20)

EFTA-valtioiden on varmistettava toteuttamiensa tai toimeksi antamiensa tarkastusten avulla, että liiallisia korvauksia ei ole maksettu. Koska liialliset korvaukset eivät ole tarpeen yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottamiseksi, ne katsotaan ETA-sopimuksen toimintaan soveltumattomaksi valtiontueksi, joka on maksettava valtiolle takaisin, ja korvauksen laskentaparametrit on saatettava ajan tasalle.

(21)

Jos liialliset korvaukset ovat enintään 10 prosenttia korvauksen vuotuisesta kokonaismäärästä, ne voidaan siirtää seuraavalle vuodelle. Joidenkin yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen kustannuksissa saattaa esiintyä huomattavaa vuosittaista vaihtelua varsinkin erityisinvestointien osalta. Korvauksia voi tämän vuoksi poikkeuksellisesti olla tarpeen maksaa yli 10 prosenttia korvauksen vuotuisesta kokonaismäärästä tiettyinä vuosina, jotta yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun tuottaminen olisi mahdollista. Erityistilanne, jonka vuoksi 10 prosentin rajan ylittävän korvauksen maksaminen voi olla perusteltua, olisi selvitettävä valvontaviranomaiselle annettavassa ilmoituksessa. Erityistilanne olisi kuitenkin arvioitava alalla vallitsevan tilanteen perusteella vahvistettavin määräajoin, kuitenkin aina vähintään neljän vuoden välein. Määräajan päättyessä todetut liialliset korvaukset olisi maksettava takaisin

(22)

Liiallinen korvaus voidaan käyttää saman yrityksen tuottaman yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän toisen palvelun rahoitukseen, mutta tällaisen siirron on käytävä ilmi kyseisen yrityksen kirjanpidosta ja se on toteutettava näissä suuntaviivoissa vahvistettujen, erityisesti ennakkoilmoituksia koskevien sääntöjen ja periaatteiden mukaisesti. EFTA-valtioiden on varmistettava, että siirtoja valvotaan asianmukaisesti. Siirtoihin sovelletaan ETA-sopimuksen liitteessä XV olevassa 1 kohdassa tarkoitetussa säädöksessä (komission direktiivi 80/723/ETY sellaisena kuin se on muutettuna) vahvistettuja avoimuutta koskevia sääntöjä.

(23)

Liiallista korvausta ei voida jättää yrityksen käytettäväksi sillä perusteella, että kyse on ETA-sopimuksen mukaisesta tuesta (esimerkiksi ympäristö- tai työllistämistuesta tai pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettävästä tuesta). Jos jäsenvaltio haluaa myöntää tällaista tukea, on syytä noudattaa valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdassa määrättyä ennakkoilmoitusmenettelyä. Tuki voidaan maksaa vasta, kun valvontaviranomainen on hyväksynyt sen. Jos tuki on ryhmäpoikkeusasetuksen mukainen, kyseisessä ryhmäpoikkeusasetuksessa määriteltyjä edellytyksiä on noudatettava.

(24)

Valvontaviranomainen voi asettaa valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan II osan 7 artiklan 4 kohdan (10) nojalla myönteiselle päätökselle ehtoja, joiden täytyttyä se voi katsoa tuen soveltuvan ETA-sopimuksen toimintaan, sekä velvoitteita, joiden avulla se voi valvoa päätöksen noudattamista. Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen alalla ehdot ja velvoitteet voivat olla tarpeen erityisesti sen varmistamiseksi, että kyseisille yrityksille myönnettävistä tuista ei tosiasiassa ole seurauksena liiallisia korvauksia. Velvoitteita, kuten määräaikaiskertomuksen laatimista koskeva velvoite, voi olla tarpeen asettaa kulloisenkin yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvää palvelua koskevan erityistilanteen mukaan.

(25)

Näitä suuntaviivoja sovelletaan siitä alkaen, kun valvontaviranomainen on hyväksynyt ne. Niiden voimassaolo päättyy kuuden vuoden kuluttua niiden voimaantulosta. Valvontaviranomainen voi EFTA-valtioita kuultuaan tehdä muutoksia suuntaviivoihin ennen niiden voimassaolon päättymispäivää ETA-sopimuksen toiminnan kehittämiseen liittyvistä merkittävistä syistä. Valvontaviranomainen toteuttaa neljän vuoden kuluttua näiden suuntaviivojen hyväksymisestä vaikutusten arvioinnin tosiseikkojen ja erityisesti EFTA-valtioiden toimittamien tietojen pohjalta toteuttamansa laajan kuulemiskierroksen perusteella. Vaikutusten arvioinnin tulokset toimitetaan EFTA-valtioiden saataville.

(26)

Valvontaviranomainen soveltaa näitä suuntaviivoja kaikkiin sille ilmoitettuihin tukihankkeisiin, ja se tekee päätöksen hankkeista sen jälkeen, kun suuntaviivat on hyväksytty, vaikka kyseisistä hankkeista olisi ilmoitettu jo ennen puitteiden julkaisemista. Ilmoittamattomiin tukiin valvontaviranomainen soveltaa

(27)

Valvontaviranomainen ehdottaa valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 1 kohdan mukaisena aiheellisena toimenpiteenä, että EFTA-valtiot saattavat nykyiset julkisen palvelun velvoitteesta maksettavaa korvausta koskevat järjestelmänsä näiden suuntaviivojen mukaisiksi 18 kuukauden kuluessa siitä, kun EFTA-valtioille on ilmoitettu päätöksestä. EFTA-valtioiden olisi toimitettava valvontaviranomaiselle vahvistus ehdotettujen aiheellisten toimenpiteiden hyväksymisestä yhden kuukauden kuluessa siitä, kun päätöksestä on ilmoitettu. Jos valvontaviranomainen ei saa vahvistusta, se katsoo, ettei kyseinen EFTA-valtio hyväksy ehdotettuja toimenpiteitä.