91999E1680

KIRJALLINEN KYSYMYS E-1680/99

esittäjä(t): Karl von Wogau (PPE-DE) komissiolle

(22. syyskuuta 1999)

Aihe: Euroopan unionin tukien aiheuttama kilpailun vääristyminen

Onko komissio sitä mieltä, että Saksassa on käytettyjen tekstiilien keräyksen ja lajittelun alalla resursseja yli tarpeen?

Onko komissio tietoinen, että Bad Oldesloessa sijaitseva SOEX Textil-Vermarktungsgesellschaft GmbH on saanut tukea uuden yrityksen perustamiseksi Sachsen-Anhaltiin, vaikka kyseessä oleva yritys on alallaan markkinoiden johtaja?

Saksan liittotasavallassa on käytettyjen tekstiilien keräyksen ja lajittelun alalla resursseja yli tarpeen. Markkinoiden johtajan tukeminen johtaa syrjivään kilpailuun ja mahdollisesti myös siihen, että markkinoiden johtaja pääsee hallitsemaan markkinoita täysin.

Mario Montin komission puolesta antama vastaus

(26. lokakuuta 1999)

Vuoden 1998 lopussa komissio kiinnitti huomiota mahdolliseen sääntöjenvastaiseen tukeen, joka liittyi SOEX-yhtymän Bitterfeldin teollisuuskylässä Sachsen-Anhaltissa rakentamaan tekstiilien kierrätyslaitokseen. Komissio kirjoitti Saksan viranomaisille ja pyysi tietoja siitä, oliko yritys saanut investointia varten valtiontukea ja jos oli, mikä oli tuen määrä ja oikeusperusta.

Saksan viranomaiset vastasivat 16. marraskuuta 1998 päivätyllä kirjeellä ja vahvistivat, että yritys oli tehnyt 417 työpaikan luomiseksi 76,037 miljoonan Saksan markan investoinnin ja oli saanut tähän valtiontukea. Sachsen-Anhaltin osavaltion 7. marraskuuta 1996 tekemällä päätöksellä yritykselle oli myönnetty sekä kansallisista että yhteisön varoista muodostuva yhteensä 23,419 miljoonan Saksan markan investointiavustus. Investoinnin tukiosuus oli siten 32,48 prosenttia.

Saksan viranomaiset huomauttivat, että investointituki myönnettiin täysin alueellisten talousrakenteiden parantamiseen tarkoitetun liittovaltion ja osavaltion yhteisen 25. puiteohjelman (Gemeinschaftsaufgabe Verbesserung der regionalen Wirtschaftsstruktur) mukaisesti; puiteohjelma on Saksan aluetukiohjelma, josta on ilmoitettu komissiolle ja jonka komissio on hyväksynyt. Tämän vuoksi erillistä ilmoitusta ei tarvittu. Puiteohjelman perusteella uusiin investointeihin voitiin myöntää tukea enintään 35 prosenttia investoinnin kokonaiskustannuksista. Komissio oli lisäksi päättänyt 11. huhtikuuta 1997, että mainitulle hankkeelle voitiin myöntää osarahoitusta Euroopan aluekehitysrahastosta (ERDF) osana Sachsen-Anhaltin osavaltion toimintaohjelmaa vuosiksi 1994-1999.

Komissio tutki Saksan viranomaisten toimittamat tiedot ja päätteli, että toimitettujen tietojen perusteella valtiontukea koskevia yhteisön sääntöjä ei ollut rikottu. Tuen myöntäminen perustui hyväksyttyyn tukiohjelmaan, joka koski uusia investointeja epäsuotuisista olosuhteista kärsivällä alueella. Tukiohjelmassa määrättyjä tuen enimmäismääriä noudatettiin.

Tässä yhteydessä on huomautettava, että komissio ei aiemmin yleensä tutkinut yksittäisiä valtiontukia, jotka oli myönnetty uusille investointihakkeille epäsuotuisista olosuhteista kärsivillä alueilla. Tämän vuoksi komissio ei myöskään voinut arvioida uuden investoinnin vaikutusta kyseisen toimialan kapasiteettiin. Ainoan poikkeuksen muodostivat niin kutsutut herkät alat kuten laivanrakennus, moottoriajoneuvot ja synteettikuidut, joiden valtiontukien valvontaa varten on erityiset säännöt. Tilanne kuitenkin muuttui, kun suurille investointihankkeille myönnettävää alueellista tukea koskevat monialaiset puitteet tulivat voimaan 1. syyskuuta 1998. Kyseisten puitteiden mukaan suurten investointihankkeiden aluetuesta on ilmoitettava erikseen, jos investointien yhteismäärät tai valtiontuet ylittävät tietyt rajat. Arvioimalla tuet yksitellen komissio pystyy nykyään paremmin tutkimaan vaikutuksen, joka investoinnilla on kapasiteettiin merkityksellisillä tuotemarkkinoilla, ja ottamaan tämän vaikutuksen huomioon päättäessään tuen sallitusta enimmäisintensiteetistä.