91998E0605

KIRJALLINEN KYSYMYS E-0605/98

esittäjä(t): Angela Sierra González (GUE/NGL) komissiolle

(4. maaliskuuta 1998)

Aihe: Kalakannan rauhoitusaika Marokon vesillä

Marokon hallitus on äskettäin pidentänyt rauhoitusaikaa maalis- ja huhtikuuksi Saharan kalastusvyöhykkeellä.

Useiden kalastusalan edustajien mukaan kyseessä on Euroopan unionin ja Marokon välisen kalastussopimuksen rikkominen, sillä rauhoitusajan mukauttaminen on sopimuksen mukaista muttei sen pidentäminen. Näin sitäkin suuremmalla syyllä, kun Marokko ei ole pannut täytäntöön pyyntisuunnitelmaa, jonka tarkoituksena on rajoittaa pääjalkaisten pyyntiä lisääntymisalueella hedelmöittyneiden naaraiden osalta.

Aivan päinvastoin, Marokko näyttää lisänneen pyyntiponnistuksiaan ja vaarantavan saaliit alueen kalavaroihin kohdistuvan liiallisen pyynnin vuoksi. Näin se toimii tämän kalastusvyöhykkeen kalavarojen säilyttämistä koskevien tiedemiesten antamien suositusten vastaisesti.

Minkä arvostelun komissio antaa tälle toimenpiteelle, jolla rauhoitusaikaa pidennetään kaksi kuukautta Saharan kalastusvyöhykkeellä?

Vaikuttaako tämä rauhoitusaika Marokossa olevaan pääjalkaisten määrään? Noudattaako Marokko tältä osin Euroopan unionin kanssa tekemäänsä kalastussopimusta?

Mihin toimiin komissio aikoo ryhtyä estääkseen kalastuslaivastojen, erityisesti Espanjan laivaston syrjinnän, kun kyseessä on rauhoituksen toimeenpano mainitulla vyöhykkeellä?

Mitä sellaisia tutkimuksia tai selvityksiä asiasta on olemassa, joissa suositetaan rauhoitusajan pidentämistä mainitulla kalastusalueella?

Komission jäsenen Emma Boninonkomission puolesta antama vastaus

(20. huhtikuuta 1998)

Yhteisö on aina pitänyt erittäin tärkeänä kalavarojen säilyttämistä ja järkiperäistä hallintaa. Marokon kanssa tehdyn sopimuksen osalta yhteisö on koko ajan suhtautunut myönteisesti vastuullisen kalastuksen kehittämiseen, jonka avulla voidaan varmistaa alan elinvoimaisuus pitkällä aikavälillä. Erityistä huomiota kiinnitetään pääjalkaisten pyyntiin, jolla on huomattava merkitys molempien sopimuspuolten kalastuslaivastoille.

Tässä yhteydessä biologinen lepokausi on komission mielestä vain osa laajemmasta kalakantojen suojelutoimenpiteiden kokonaisuudesta. Tämän vuoksi kyseinen toimenpide on sisällytettävä sellaisten suojelutoimenpiteiden muodostamaan toimintakehykseen, joiden toteuttamiseen Marokko on sitoutunut ja joita sovelletaan molempien sopimuspuolten edun mukaisesti teollista ja pienimuotoista pääjalkaisten kalastusta harjoittaviin Marokon laivastoihin.

Alan tutkijat ja tiedemiehet ovat perinteisesti tukeneet tätä näkemystä. He myöntävät, että biologinen lepokausi pienentää kalastuksen nuoriin yksilöihin kohdistamaa painetta, mutta korostavat myös, että sen lisäksi tarvitaan täydentäviä toimenpiteitä.

Marokon yksipuolisesti soveltaman biologisen lepokauden pidentämisen osalta, joka vaikuttaa sekä Marokon että yhteisön pääjalkaisia kalastaviin laivastoihin, komissio on jatkanut toimenpiteitä varmistaakseen, että tehtyjä sitoumuksia noudatetaan ja että mahdollinen syrjintä voidaan estää.