91997E3903

KIRJALLINEN KYSYMYS E-3903/97 komissiolle esittäjä(t): Alexandros Alavanos (GUE/NGL) (11. joulukuuta 1997)

Aihe: Saaristoalueita koskevat erityistoimenpiteet

Hallitusten välisessä konferenssissa Amsterdamissa hyväksyttiin erityinen julistus EU:n saaristoalueista ja siinä mainitaan, että: ¨Konferenssi on tietoinen siitä, että saaristoalueet kärsivät saaristoasemaansa liittyvistä rakenteellisista puutteista, joiden pysyvyys vaikeuttaa näiden alueiden taloudellista ja sosiaalista kehitystä. Konferenssi on niin ikään tietoinen siitä, että nämä puutteet on otettava yhteisön lainsäädännössä huomioon, ja että perustelluissa tapauksissa voidaan toteuttaa erityistoimenpiteitä näiden alueiden hyväksi, jotta ne voitaisiin yhdentää paremmin oikeudenmukaisin edellytyksin sisämarkkinoihin.¨

Euroopan parlamentti on lisäksi 16.5.1997 antamassaan päätöslauselmassa pyytänyt EU:n saaristoalueiden erityisluonteeseen sovitettua yhtenäistä politiikkaa. Edellä mainittujen seikkojen perusteella ja ottaen huomioon saaristoalueiden kehityksen suuren merkityksen Kreikalle, komissiolta kysytään: Mitä se aikoo tehdä Amsterdamin julistuksen ja Euroopan parlamentin 16.5.1997 antaman päätöslauselman (B4-0375/97 ((EYVL C 167, 2.6.1997, s. 249. )))sisällön toteuttamiseksi?

Komission jäsenen Monika Wulf-Mathiesin komission puolesta antama vastaus (13. helmikuuta 1998)

EY:n perustamissopimukseen sisällytetään Amsterdamin perussopimuksella uusia määräyksiä, jotta voitaisiin ottaa huomioon saarien erityistilanne:

- 130 a artikla muutetaan, ja siihen sisältyy vastaisuudessa nimenomainen viittaus saariin

- perussopimukseen liitetään saaristoalueita koskeva julistus, jossa todetaan, että saaristoalueet kärsivät rakenteellisista puutteista, joiden pysyvyys vaikeuttaa näiden alueiden taloudellista kehitystä, ja niiden hyväksi on toteutettava erityistoimenpiteitä, jotta ne voitaisiin yhdentää paremmin sisämarkkinoihin.

Komissio on aina yhtynyt saaristoalueiden toiveisiin, jotka koskevat johdonmukaisen lähestymistavan omaksumista niiden suhteen. Tällä hetkellä rakennerahastoista voidaan antaa tukea suurimmalle osalle yhteisön alueen suurista saarista etenkin tavoitteen 1 kohdealueilla. Rakennerahastojen tuen osuus on melkein 7 000 miljoonaa ecua ohjelmien toteuttamiseksi näillä alueilla kautena 1994-1999. Näiden määrärahojen avulla on voitu varmistaa liikenneinfrastruktuurin yhteisrahoitus, tukea alkutuotannon ja teollisuussektorin kohdealoja, parantaa ympäristöä ja kehittää laatumatkailua sekä ehkäistä maaltapakoa parantamalla asukkaiden elinoloja.

Nykyinen lainsäädäntö on suotuisaa etenkin Kreikan syrjäseutusaarille, joita suuret välimatkat haittaavat. Yhteisön osuus voi itse asiassa olla 85 prosenttia näihin alueisiin sovellettavien toimenpiteiden kokonaiskustannuksista, kun se on 75 prosenttia tavoitteen 1 kohdealueilla.

Kreikan saaria koskevan tilanteen kehityksestä tulevaisuudessa komissio haluaa muistuttaa, että rakennerahastojen ohjelmat laaditaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, jotka esittävät komissiolle aluekehityssuunnitelmansa. Hyväksytyissä asiakirjoissa on siten kunkin jäsenvaltion itsensä alunperin vahvistamat valinnat ja toimintalinjat.

Komission käytettävissä olevien tilastojen perusteella (vuosien 1992-1994 bruttokansantuotteen keskiarvo) Kreikan saarien kuulumista tavoitteen 1 kohdealueisiin ei ole asetettu kyseenalaiseksi. Lisäksi komission parhaillaan valmistelemissa asetusluonnoksissa suunnitellaan, että jatketaan mittavamman yhteisön yhteisrahoituksen myöntämistä Kreikan syrjäseutusaarille, joita suuret välimatkat haittaavat.