—

Kantaja väittää, että riidanalaisella päätöksellä ja erityisesti sen johdanto-osan 13 perustelukappaleella, 1 artiklan 3 kohdalla ja liitteellä III rikotaan direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan 1 kohtaa ja komission delegoidun asetuksen (EU) 2019/331 liitettä I. Komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2019/331 vahvistettua tuotteen vertailuarvoa sintratulle malmille on tulkittava direktiivin 2003/87/EY, perussopimusten ja unionin oikeuden yleisten periaatteiden mukaisesti. Kyseisen direktiivin ja oikeuskäytännön mukaan korvaavat tuotteet ja vaihtoehtoiset tuotantomenetelmät on sisällytettävä saman tuotteen vertailuarvon piiriin ympäristötehokkaimpien ilmastoteknologioiden edistämiseksi. Kuten esitetyssä näytössä on osoitettu, sintratut rautamalmipelletit ja sintratut rautamalmirikasteet ovat toisensa suoraan korvaavia tuotteita. Kun komissio kieltäytyi sisällyttämästä kantajan sintrattujen pellettien tuotantolaitoksia vertailuarvon piiriin, se sovelsi kantajan mukaan virheellisesti direktiiviä 2003/87/EY ja delegoitua asetusta (EU) 2019/331 ja teki ilmeisen arviointivirheen.

—

Riidanalaisen päätöksen väitetään olevan ristiriidassa mainittujen periaatteiden kanssa siitä syystä, että se johtaa yhtiöiden ja alojen syrjintään siten, että sillä suositaan perusteettomasti tiettyjä yrityksiä. Tämä koskee sekä sitä, miten sintrattujen rikasteiden tuotantoa kohdellaan suhteessa sintrattujen pellettien tuotantoon, että sitä, miten kantajan pellettien tuotantoa kohdellaan suhteessa muuhun pellettien tuotantoon.

—

Kantaja väittää kolmannessa kanneperusteessaan, että riidanalainen päätös on ristiriidassa niiden nimenomaisten sitoumusten kanssa, jotka unionin on antanut vuoden 2015 Pariisin sopimuksen mukaisessa, kansallisesti määritellyssä panoksessaan.

—

Riidanalainen päätös ilmentää Euroopan komission toimintatavassaan omaksumaa kantaa, joka ei kantajan mukaan perustu objektiiviseen ja yksityiskohtaiseen tekniseen arviointiin kyseessä olevien tuotteiden ja tekniikoiden korvattavuudesta vaan jossa sen sijaan nojaudutaan vain yhden sellaisen osapuolen, jota määrittäminen koskee, eli erään terästeollisuuden järjestön vaatimuksiin arvioimatta muun muassa kantajan ja Ruotsin ympäristönsuojeluviraston esiin tuomia teknisiä vastaväitteitä tai kuulematta jotain neutraalia kolmatta osapuolta.

—

Riidanalaisessa päätöksessä ei ole kantajan mukaan esitetty minkäänlaista selitystä sintrattujen pellettien ja sintrattujen rikasteiden teknisestä korvattavuudesta tai yhdenvertaisen kohtelun periaatteen soveltamisesta vaan siinä sen sijaan vain viitataan siihen, että vertailuarvo on ”räätälöity” niin, ettei (kantajan) sintrattujen pellettien tuotanto kuulu sen piiriin. Tämän seurauksena niiden henkilöiden, joita asia koskee, on mahdotonta saada päätöksen itsensä perusteella selville syitä määrittämiselle.

—

Kantaja väittää kuudennella kanneperusteellaan, joka on esitetty edellä oleviin kanneperusteisiin nähden toissijaisesti, että jos delegoitua asetusta (EU) 2019/331 on tulkittava siten, että kantajan sintratut pelletit (toisin kuin nimeltä mainitun kilpailevan tuottajan sintratut pelletit) (4) eivät kuulu vertailuarvon piiriin, kyseinen asetus on itsessään todettava pätemättömäksi, koska se on ristiriidassa direktiivin 2003/87/EY ja unionin oikeuden yleisten periaatteiden kanssa.