I Oikeudenkäynnin kohde

II Asiaa koskevat oikeussäännöt – Puolan lainsäädäntö

A Ylintä tuomioistuinta koskeva muutoslaki

B Yleisiä tuomioistuimia koskeva muutoslaki

C Hallintotuomioistuimia koskeva muutoslaki

D Muutoslaki – siirtymäsäännökset

III Oikeudenkäyntiä edeltänyt menettely

IV Menettely unionin tuomioistuimessa

V Asiaa koskevat oikeussäännöt

VI Oikeudellinen arviointi

A Toinen kanneperuste – Erityisvalvonnan jaoston yksinomainen toimivalta tutkia vaatimukset ja oikeuskysymykset, jotka koskevat tuomioistuimen tai tuomarin riippumattomuuden puutetta

1. Asianosaisten lausumat

2. Arviointi

a) Tutkittavaksi ottaminen

b) Asiakysymys

B Ensimmäinen kanneperuste – Kansallisille tuomioistuimille asetettu kielto tarkastaa, onko unionin oikeuden vaatimusta, joka koskee tehokkaita oikeussuojakeinoja etukäteen laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa, noudatettu

1. Asianosaisten lausumat

2. Arviointi

a) Tutkittavaksi ottaminen

b) Asiakysymys

1) Alustavia huomautuksia – Komission ensimmäisen ja toisen kanneperusteen ulottuvuus

2) Oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa, joka on etukäteen laillisesti perustettu

C Kolmas kanneperuste – Sen tutkiminen, onko unionin oikeuden vaatimuksia, jotka koskevat etukäteen laillisesti perustettua riippumatonta ja puolueetonta tuomioistuinta, noudatettu, katsotaan kurinpitorikkomukseksi

1. Asianosaisten lausumat

2. Arviointi

a) Alustavia huomautuksia komission toisen ja kolmannen kanneperusteen ulottuvuudesta

b) Kurinpitomenettelyt

D Neljäs kanneperuste – Kurinpitojaoston toimivalta käsitellä ja ratkaista asioita, joilla on välitön vaikutus tuomarin tai avustavan tuomarin asemaan ja tehtävien hoitamiseen

1. Asianosaisten lausumat

2. Arviointi

E Viides kanneperuste – Tuomareiden yksityiselämän kunnioittamista koskevan perusoikeuden ja henkilötietojen suojaa koskevan oikeuden loukkaaminen

1. Asianosaisten lausumat

2. Arviointi

VII Oikeudenkäyntikulut

VIII Ratkaisuehdotus

1.

Tämä SEUT 258 artiklan nojalla nostettu kanne perustuu Puolan tasavallan yleisten tuomioistuinten järjestämisestä annetun lain, ylimmästä tuomioistuimesta annetun lain ja tiettyjen muiden lakien muuttamisesta 20.12.2019 annettuun lakiin (ustawa o zmianie ustawy – Prawo o ustroju sądów powszechnych, ustawy o Sądzie Najwyższym oraz niektórych innych ustaw, jäljempänä muutoslaki). ( 2 ) Euroopan komissio väittää pääasiallisesti, että tietyt muutoslain säännökset rikkovat SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, luettuna yhdessä Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklan kanssa, SEUT 267 artiklaa, unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatetta sekä oikeutta yksityiselämän kunnioittamiseen ja oikeutta henkilötietojen suojaan, jotka on taattu perusoikeuskirjan 7 artiklalla ja 8 artiklan 1 kohdalla sekä luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27.4.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 ( 3 ) (jäljempänä yleinen tietosuoja-asetus) 6 artiklan 1 kohdan c ja e alakohdalla, 6 artiklan 3 kohdalla ja 9 artiklan 1 kohdalla.

2.

Komission kanne sisältää viisi kanneperustetta.

3.

Kolmessa ensimmäisessä toisiinsa liittyvässä kanneperusteessa väitetään, että muutoslailla rajoitetaan tai estetään kansallisen tuomioistuimen mahdollisuuksia varmistaa, että unionin lainsäädäntöön perustuviin oikeuksiin vetoavilla yksityisillä on mahdollisuus saattaa asiansa etukäteen laillisesti perustetun riippumattoman ja puolueettoman tuomioistuimen käsiteltäväksi, millä rikotaan SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 47 artiklan ja SEUT 267 artiklan kanssa. Kahdessa ensimmäisessä kanneperusteessa väitetään lisäksi, että muutoslailla loukataan ensisijaisuuden periaatetta. Unionin oikeuden tulkintaan liittyvissä asioissa jäsenvaltioiden on varmistettava, että perusoikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa, joka on etukäteen laillisesti perustettu, kunnioitetaan. Jos väitetään, että tätä oikeutta on loukattu, yksityisillä on lähtökohtaisesti oltava mahdollisuus saattaa tämä väite kansallisen tuomioistuimen käsiteltäväksi. Tästä seuraa, että tapauksissa, jotka koskevat unionin oikeuteen perustuvia yksityisten oikeuksia, jokaisen kansallisen tuomioistuimen on voitava tarkastaa, onko yksityisten oikeutta saattaa asiansa käsitellyksi riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa, joka on etukäteen laillisesti perustettu, loukattu. Kaikki rajoitukset tai poissulkemiset, jotka koskevat kansallisen tuomioistuimen mahdollisuutta varmistua siitä, että yksityiset, jotka vetoavat unionin lainsäädännöstä johtuviin oikeuksiinsa, voivat saattaa asiansa etukäteen laillisesti perustetun riippumattoman ja puolueettoman tuomioistuimen käsiteltäväksi, merkitsevät edellä mainituissa määräyksissä asetettujen velvoitteiden rikkomista. ( 4 )

4.

Neljäs kanneperuste koskee toimivaltaa, joka muutoslailla on annettu Sąd Najwyższyn kurinpitojaostolle tuomareiden asemaan liittyvissä asioissa. Komissio väittää, että koska kurinpitojaosto ei täytä tuomioistuinten riippumattomuutta ja puolueettomuutta koskevia vaatimuksia, kyseinen laki vaikuttaa niiden tuomareiden riippumattomuuteen, joiden asemaa kurinpitojaosto tutkii, ja rikkoo siten SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa.

5.

Viides kanneperuste koskee muutoslaissa tuomareille asetettua velvoitetta antaa tietoja julkisesta ja sosiaalisesta toiminnastaan yhdistyksissä ja voittoa tavoittelemattomissa säätiöissä, mukaan lukien poliittisen puolueen jäsenyys, ennen heidän nimittämistään sekä näiden tietojen julkaisemista. Komissio katsoo, että nämä velvoitteet ovat suhteettomia ja loukkaavat oikeutta yksityiselämän kunnioittamiseen ja oikeutta henkilötietojen suojaan, jotka on taattu perusoikeuskirjan 7 artiklalla ja 8 artiklan 1 kohdalla sekä asetuksen yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c ja e alakohdalla, 6 artiklan 3 kohdalla ja 9 artiklan 1 kohdalla.

6.

Ylimmästä tuomioistuimesta 8.12.2017 annetulla lailla (ustawa o Sądzie Najwyższym, jäljempänä ylimmästä tuomioistuimesta annettu laki) ( 5 ) Sąd Najwyższyyn perustettiin kaksi uutta jaostoa, yhtäältä kurinpitojaosto (Izba Dyscyplinarna) ja toisaalta erityisvalvonnan ja yleisten asioiden jaosto (Izba Kontroli Nadzwyczajnej i Spraw Publicznych, jäljempänä erityisvalvonnan jaosto).

7.

Tämän menettelyn kannalta merkityksellisin osin muutoslailla muutettiin ylimmästä tuomioistuimesta annettua lakia lisäämällä 26 §:ään 2–6 momentti, 27 §:n 1 momenttiin 1a kohta, 45 §:ään 3 momentti ja 82 §:ään 2–5 momentti sekä muuttamalla 29 §:ää ja 72 §:n 1 momenttia.

8.

Ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 26 §:n 2–6 momentissa säädetään seuraavaa:

”2.   [Erityisvalvonnan jaosto] on toimivaltainen käsittelemään vaatimukset tai ilmoitukset, jotka koskevat tuomarin jääviyttä tai ratkaisukokoonpanon nimittämistä asian käsittelyä varten ja joissa esitetään väitteitä, joiden mukaan tuomari tai tuomioistuin ei ole riippumaton. Asiaa käsittelevä tuomioistuin toimittaa vaatimuksen välittömästi [erityisvalvonnan jaoston] puheenjohtajalle, jotta se käsiteltäisiin erityisissä säännöksissä vahvistettujen sääntöjen mukaisesti. Vaatimuksen toimittaminen [erityisvalvonnan jaoston] puheenjohtajalle ei keskeytä vireillä olevaa menettelyä.

3.   Edellä 2 momentissa tarkoitettua vaatimusta ei tutkita, jos sillä pyydetään toteamaan tai arvioimaan, onko tuomari nimitetty lainmukaisesti tai onko hänellä laillinen oikeus hoitaa lainkäyttötehtäviä.

4.   [Erityisvalvonnan jaosto] on toimivaltainen tutkimaan valitukset, joilla vaaditaan toteamaan Sąd Najwyższyn, yleisten tuomioistuinten, sotilastuomioistuinten ja hallintotuomioistuinten, mukaan lukien Naczelny Sąd Administracyjnyn [ylin hallintotuomioistuin, Puola], lainvoimaisten ratkaisujen lainvastaisuus, jos lainvastaisuus johtuu asian ratkaisseen tuomarin tehtävään nimitetyn henkilön aseman kyseenalaistamisesta.

5.   Lainvoimaisten ratkaisujen lainvastaisuuden toteamista koskevia säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin 4 momentissa tarkoitetuissa asioissa sovellettavaan menettelyyn, ja lainvoimaisella ratkaisulla päätetyn tuomioistuinmenettelyn uudelleen aloittamista koskevia säännöksiä sovelletaan rikosasioihin. Ei ole tarpeen osoittaa prima facie valituksen kohteena olevan tuomion antamisesta aiheutuneen vahingon todennäköisyyttä tai syntymistä.

6.   Valitus, jolla vaaditaan 4 momentissa tarkoitetulla tavalla lainvoimaisen ratkaisun lainvastaisuuden toteamista, voidaan esittää [erityisvalvonnan jaostolle] kääntymättä sen tuomioistuimen puoleen, joka on antanut valituksenalaisen tuomion, vaikka asianosainen ei olisi turvautunut kaikkiin käytettävissään oleviin muutoksenhakukeinoihin, mukaan lukien ylimääräinen muutoksenhaku Sąd Najwyższyssa.”

9.

Ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 27 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Kurinpitojaoston toimivaltaan kuuluvat

– –

10.

Ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 29 §:n 2 ja 3 momentissa säädetään seuraavaa:

”2.   Sąd Najwyższyn tai sen elinten toiminnan yhteydessä ei ole sallittua kyseenalaistaa tuomioistuinten, valtion perustuslaillisten elinten taikka oikeussuoja- tai oikeudenvalvontaelinten legitimiteettiä.

3.   Sąd Najwyższy tai muu lainkäyttöelin ei voi todeta tai arvioida, onko tuomari nimitetty lainmukaisesti tai onko hänellä tästä nimityksestä seuraava laillinen oikeus hoitaa lainkäyttötehtäviä.”

11.

Ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 45 §:n 3 momentissa säädetään seuraavaa:

”Sąd Najwyższyn tuomarien on toimitettava yleisiä tuomioistuimia koskevan muutoslain 88a §:ssä tarkoitettu ilmoitus Sąd Najwyższyn ensimmäiselle presidentille, ja Sąd Najwyższyn ensimmäisen presidentin on toimitettava se Krajowa Rada Sądownictwalle [kansallinen tuomarineuvosto, jäljempänä KRS].”

12.

Ylimmästä tuomioistuimesta annetun lain 72 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Sąd Najwyższyn tuomari on kurinpidollisesti vastuussa virka-asemastaan johtuvien velvollisuuksien laiminlyönneistä (kurinpidolliset rikkomukset), myös seuraavissa tapauksissa:

13.

Kyseisen lain 73 §:n 1 momentin mukaan kurinpitojaosto on yleisten tuomioistuinten tuomareiden osalta toisen (ja viimeisen) asteen kurinpitotuomioistuin ja Sąd Najwyższyn tuomareiden osalta ensimmäisen ja toisen asteen kurinpitotuomioistuin.

14.

Ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 82 §:ssä säädetään seuraavaa:

”– –

2.   Kun Sąd Najwyższy tutkii asiaa, jonka yhteydessä nousee esiin tuomarin tai tuomioistuimen riippumattomuutta koskeva oikeuskysymys, se lykkää asian käsittelyä ja siirtää tämän kysymyksen [erityisvalvonnan jaoston] kaikista jäsenistä muodostuvan kokoonpanon ratkaistavaksi.

3.   Jos Sąd Najwyższylla on 26 §:n 2 momentissa tarkoitettua vaatimusta käsitellessään vakavia epäilyjä annettavan ratkaisun taustalla olevien oikeussääntöjen tulkinnasta, se voi lykätä asian käsittelyä ja siirtää oikeuskysymyksen [erityisvalvonnan jaoston] kaikkien jäsenten muodostaman kokoonpanon ratkaistavaksi.

4.   Edellä 2 tai 3 momentissa tarkoitettua päätöstä tehdessään [erityisvalvonnan jaosto] ei ole sidottu Sąd Najwyższyn toisen ratkaisukokoonpanon päätökseen, ellei se ole saanut oikeusperiaatteen asemaa.

5.   [Erityisvalvonnan jaoston] kaikkien jäsenten 2 tai 3 momentin perusteella tekemä päätös sitoo kaikkia Sąd Najwyższyn kokoonpanoja. Poikkeaminen päätöksestä, joka on saanut oikeusperiaatteen aseman, edellyttää, että Sąd Najwyższyn täysistunnon päätöksellä tehdään uusi ratkaisu, ja tämän ratkaisun tekeminen edellyttää, että jokaisen jaoston tuomareista vähintään kaksi kolmasosaa on läsnä. Tämän lain 88 §:ää ei sovelleta.”

15.

Muutoslailla muutettiin yleisten tuomioistuinten järjestämisestä 27.7.2001 annettua lakia (ustawa – Prawo o ustroju sądów powszechnych) ( 6 ) muun muassa lisäämällä siihen 42a §, 55 §:ään 4 momentti ja muuttamalla 107 §:n 1 momenttia sekä 110 §:n 2a momenttia.

16.

Yleisiä tuomioistuimia koskevan muutoslain 42a § kuuluu seuraavasti:

”1.   Tuomioistuinten tai tuomioistuinten elinten toiminnan yhteydessä ei ole sallittua kyseenalaistaa tuomioistuinten, valtion perustuslaillisten elinten tai oikeussuoja- tai oikeudenvalvontaelinten legitimiteettiä.

2.   Yleinen tuomioistuin tai muu lainkäyttöelin ei voi todeta tai arvioida, onko tuomari nimitetty lainmukaisesti tai onko hänellä tästä nimityksestä seuraava laillinen oikeus hoitaa lainkäyttötehtäviä.

– –”

17.

Yleisiä tuomioistuimia koskevan muutoslain 55 §:n 4 momentissa säädetään seuraavaa:

”Tuomarit voivat ratkaista kaikki asiat asemapaikassaan, ja he voivat ratkaista asioita myös muissa tuomioistuimissa laissa määritellyissä tapauksissa (tuomarin toimivalta). Säännökset, jotka koskevat asioiden jakamista sekä ratkaisukokoonpanojen nimeämistä ja muuttamista, eivät rajoita tuomarin toimivaltaa, eikä niihin voida vedota sen toteamiseksi, että ratkaisukokoonpano on lainvastainen, että tuomioistuinta ei ole muodostettu asianmukaisesti tai että henkilö, joka ei ole toimivaltainen tai kykenevä ratkaisemaan asiaa, on osa sitä.”

18.

Yleisiä tuomioistuimia koskevan muutoslain 88a §:n ( 7 ) mukaan kaikkien puolalaisten tuomareiden on annettava määrättyjä tietoja, jotka julkaistaan Biuletyn Informacji Publicznejissa (Julkisia tietoja koskeva tiedote):

”1.   Tuomarin on annettava kirjallinen ilmoitus, jossa mainitaan

2.   Tuomareiden on toimitettava 1 momentissa tarkoitetut ilmoitukset toimivaltaisen ylioikeuden presidentille, ja ylioikeuksien presidenttien on toimitettava ne Minister Sprawiedliwoścille [oikeusministeri].

3.   Edellä 1 momentissa tarkoitetut ilmoitukset on toimitettava 30 päivän kuluessa siitä, kun tuomari aloittaa virassaan, ja 30 päivän kuluessa siitä, kun 1 momentissa tarkoitettu olosuhde ilmenee tai päättyy.

4.   Edellä 1 momentissa tarkoitettuihin ilmoituksiin sisältyvät tiedot ovat julkisia, ja ne on julkaistava 6.9.2001 annetussa julkisen tiedon saataville asettamista koskevassa laissa tarkoitetussa Julkisia tietoja koskevassa tiedotteessa viimeistään 30 päivän kuluessa päivästä, jona ilmoitus on toimitettu valtuutetulle elimelle.”

19.

Ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 107 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Tuomari on kurinpidollisesti vastuussa virka-asemastaan johtuvien velvollisuuksien laiminlyönneistä (kurinpidolliset rikkomukset), myös seuraavissa tapauksissa:

– –

– –”

20.

Yleisiä tuomioistuimia koskevan muutoslain 110 §:n 2a momentissa säädetään seuraavaa:

”Kurinpitotuomioistuin, jonka tuomiopiirissä menettelyn kohteena oleva tuomari työskentelee, on alueellisesti toimivaltainen käsittelemään ja ratkaisemaan 37 §:n 5 momentissa ja 75 §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettuja asioita. Edellä 80 §:ssä ja 106zd §:ssä tarkoitetuissa asioissa toimivaltainen tuomioistuin on ensimmäisenä oikeusasteena Sąd Najwyższy kurinpitojaosto yhden tuomarin kokoonpanossa ja toisena oikeusasteena Sąd Najwyższy kurinpitojaosto kolmen tuomarin kokoonpanossa.”

21.

Muutoslailla muutettiin hallintotuomioistuimista 25.7.2002 annettua lakia (ustawa – Prawo o ustroju sądów administracyjnych) ( 8 ) muun muassa lisäämällä 5 §:ään 1a ja 1b momentti ja 8 §:ään 2 momentti sekä muuttamalla 29 §:n 1 momenttia ja 49 §:n 1 momenttia.

22.

Hallintotuomioistuimia koskevan muutoslain 5 §:n 1a ja 1b momentissa säädetään seuraavaa:

”1a.   Hallintotuomioistuimen tai sen elinten toiminnan yhteydessä ei ole sallittua kyseenalaistaa tuomioistuinten, valtion perustuslaillisten elinten tai oikeussuoja- tai oikeudenvalvontaelinten legitimiteettiä.

1b.   Hallintotuomioistuin tai muu lainkäyttöelin ei voi todeta tai arvioida, onko tuomari nimitetty lainmukaisesti tai onko hänellä tästä nimityksestä seuraava laillinen oikeus hoitaa lainkäyttötehtäviä.”

23.

Hallintotuomioistuimia koskevan muutoslain 8 §:n 2 momentissa säädetään seuraavaa:

”Wojewódzki sąd administracyjnyn [voivodikunnan hallintotuomioistuin, Puola] tuomareiden on toimitettava yleisiä tuomioistuimia koskevan muutoslain 88a §:ssä tarkoitettu ilmoitus toimivaltaisen wojewódzki sąd administracyjnyn presidentille, wojewódzki sąd administracyjnyn presidentin ja Naczelny Sąd Administracyjnyn tuomareiden on toimitettava se Naczelny Sąd Administracyjnyn presidentille ja Naczelny Sąd Administracyjnyn presidentin on toimitettava se [KRS:lle].”

24.

Kyseisen lain 29 §:n 1 momentin mukaan yleisiä tuomioistuimia koskevan muutoslain 107 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdan säännöksiä kurinpidollisista rikkomuksista sovelletaan myös hallintotuomioistuinten tuomareihin.

25.

Hallintotuomioistuimia koskevan muutoslain 49 §:n 1 momentin mukaan ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 72 §:n 1 momentin säännöksiä kurinpitorikkomuksista sovelletaan myös Naczelny Sąd Administracyjnyn tuomareihin.

26.

Muutoslain 8 §:n mukaan yleisiä tuomioistuimia koskevan muutoslain 55 §:n 4 momenttia sovelletaan myös asioihin, jotka on aloitettu tai päätetty ennen muutoslain voimaantulopäivää eli ennen 14.2.2020.

27.

Muutoslain 10 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   Ylimmästä tuomioistuimesta annetun lain, sellaisena kuin se on muutettuna tällä lailla, säännöksiä sovelletaan myös [erityisvalvonnan jaoston] tutkittavaksi saatettuihin asioihin, jotka on pantu vireille ja joita ei ole saatettu päätökseen lainvoimaisella ratkaisulla, mukaan lukien valituksen johdosta annetulla ratkaisulla, ennen tämän lain voimaantuloa.

2.   Tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi on saatettu 1 momentissa tarkoitettu asia, on siirrettävä asia viipymättä ja viimeistään seitsemän päivän kuluttua tämän lain voimaantulosta [erityisvalvonnan jaostolle], joka voi kumota aikaisemmin toteutetut toimet, jos ne estävät asian käsittelemisen lainmukaisesti.

3.   Tuomioistuimen, asianosaisten tai menettelyn osapuolten 1 momentissa tarkoitetuissa asioissa tämän lain voimaantulon jälkeen 2 momentin vastaisesti tekemillä toimilla ei ole menettelyllisiä vaikutuksia.”

28.

Koska komissio katsoi, että Puolan tasavalta ei ole muutoslain antaessaan noudattanut tämän ratkaisuehdotuksen 1 kohdassa mainittujen säännösten ja määräysten mukaisia velvoitteitaan, se lähetti 29.4.2020 kyseiselle jäsenvaltiolle virallisen huomautuksen. Puolan tasavalta vastasi 29.6.2020 päivätyllä kirjeellä, jossa se kiisti kaikki väitteet siitä, että se olisi rikkonut unionin oikeutta.

29.

Komissio antoi 30.10.2020 perustellun lausunnon, jossa se pysyi näkemyksessään, jonka mukaan muutoslailla rikotaan virallisessa huomautuksessa mainittuja unionin oikeuden säännöksiä ja määräyksiä.

30.

Komissio toimitti Puolan tasavallalle 3.12.2020 täydentävän virallisen huomautuksen, joka koski ylintä tuomioistuinta koskevan lain muutoslailla lisättyjen 27 §:n 1 momentin 1a, 2 ja 3 kohtaan perustuvaa kurinpitojaoston lainkäyttötoimintaa asioissa, jotka liittyvät tuomarin tai avustavan tuomarin asemaan.

31.

Komission 30.10.2020 päivättyyn perusteltuun lausuntoon 30.12.2020 antamassaan vastauksessa Puolan tasavalta kiisti väitetyt jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämiset. Puolan tasavalta vastasi 4.1.2021 komission 3.12.2020 päivättyyn täydentävään viralliseen huomautukseen väittäen, että komission esittämät väitteet, jotka koskivat kurinpitojaoston riippumattomuuden puuttumista, olivat perusteettomia.

32.

Komissio toimitti 27.1.2021 Puolan tasavallalle täydentävän perustellun lausunnon, joka koski kurinpitojaoston lainkäyttötoimintaa tuomarin tai avustavan tuomarin asemaan liittyvissä asioissa. Puolan tasavalta vastasi 26.2.2021 päivätyllä kirjeellä ja väitti, että täydentävässä perustellussa lausunnossa esitetty väite oli perusteeton.

33.

Komissio nosti 1.1.2021 unionin tuomioistuimeen toimittamallaan kannekirjelmällä nyt käsiteltävän SEUT 258 artiklaan perustuvan kanteen. Komissio vaatii unionin tuomioistuinta esittämään seuraavat viisi toteamusta:

34.

Komissio vaatii myös, että Puolan tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

35.

Puolan tasavalta vaatii 17.6.2021 jättämässään vastineessa, että unionin tuomioistuin hylkää tämän kanteen kokonaisuudessaan perusteettomana ja velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

36.

Komissio jätti vastauskirjelmänsä 28.7.2021 ja Puolan tasavalta 7.9.2021.

37.

Komissio teki 1.4.2021 toimittamallaan erillisellä asiakirjalla SEUT 279 artiklan mukaisen välitoimihakemuksen, jossa se vaati unionin tuomioistuinta määräämään Puolan tasavallan keskeyttämään useiden muutoslailla käyttöön otettujen säännösten soveltamisen, kunnes unionin tuomioistuin on antanut tuomionsa pääasiassa.

38.

Unionin tuomioistuimen varapresidentti hyväksyi 14.7.2021 antamallaan määräyksellä ( 9 ) komission välitoimihakemuksen, kunnes annetaan tämän menettelyn päättävä tuomio, ja määräsi, että oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin. ( 10 )

39.

Puolan tasavalta vetosi 16.8.2021 jättämässään hakemuksessa siihen, että Trybunał Konstytucyjnyn (perustuslakituomioistuin, Puola) asiassa P 7/20 14.7.2021 antama tuomio merkitsee olosuhteiden muuttumista, ja vaati unionin tuomioistuinta peruuttamaan 14.7.2021 annetun määräyksen unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 163 artiklan nojalla. Kyseinen jäsenvaltio pyysi lisäksi, että unionin tuomioistuimen suuri jaosto tutkisi tämän hakemuksen. ( 11 )

40.

Unionin tuomioistuimen varapresidentti hylkäsi 6.10.2021 antamallaan määräyksellä ( 12 ) Puolan tasavallan vaatimukset ja määräsi, että oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin. Unionin tuomioistuimen varapresidentti totesi määräyksessään, että unionin oikeuden ensisijaisuuden periaate velvoittaa kaikki jäsenvaltioiden elimet huolehtimaan unionin oikeussääntöjen täyden vaikutuksen toteutumisesta ja että jäsenvaltioiden oikeudella ei voida puuttua siihen vaikutukseen, joka näillä oikeussäännöillä katsotaan olevan. Jokaisen jäsenvaltion on SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan, joka on selkeä, täsmällinen ja ehdoton, nojalla varmistettava, että tuomioistuimet, jotka voivat antaa ratkaisuja unionin oikeuden soveltamisesta tai tulkinnasta, täyttävät tehokkaan oikeussuojan vaatimukset. Jäsenvaltioiden tuomioistuinten järjestämistä koskevia kansallisia säännöksiä voidaan arvioida SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan kannalta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen yhteydessä, ja näin ollen niiden soveltamisen keskeyttämisestä voidaan samassa yhteydessä määrätä välitoimilla. Se, että kansallinen perustuslakituomioistuin toteaa, että tällaiset välitoimet ovat vastoin asianomaisen jäsenvaltion perustuslaillista järjestystä, ei muuta millään tavoin tätä arviointia. Unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatteen nojalla se, että jäsenvaltio vetoaa kansallisen oikeuden säännöksiin, vaikka ne olisivatkin perustuslain tasoisia, ei saa vahingoittaa unionin oikeuden yhtenäisyyttä ja tehokkuutta. ( 13 )

41.

Tällä välin komissio väitti 7.9.2021, että Puolan tasavallan 16.8.2021 päivätyssä kirjeessä olevista tiedoista ei ilmene, että se olisi toteuttanut kaikki tarvittavat toimenpiteet 14.7.2021 annetussa määräyksessä mainittujen välitoimien täytäntöönpanemiseksi. Komissio katsoi, että 14.7.2021 annetun määräyksen täyden tehokkuuden, unionin oikeuden tosiasiallisen soveltamisen sekä oikeusvaltioperiaatteen ja unionin oikeusjärjestyksen loukkaamattomuuden periaatteen kunnioittamisen takaamiseksi unionin tuomioistuimen on määrättävä Puolan tasavalta maksamaan päivittäinen uhkasakko, jonka rahamäärä on omiaan taivuttamaan kyseisen jäsenvaltion panemaan täysimääräisesti ja viipymättä täytäntöön kyseisessä määräyksessä mainitut välitoimet. Puolan tasavalta väitti, että kaikki 14.7.2021 annetun määräyksen täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet on toteutettu.

42.

Unionin tuomioistuimen varapresidentti määräsi 27.10.2021 antamallaan määräyksellä ( 14 ) Puolan tasavallan maksamaan komissiolle 1000000 euron suuruisen päivittäisen uhkasakon määräyksen tiedoksiantamispäivästä alkaen siihen päivään asti, jona kyseinen jäsenvaltio noudattaa 14.7.2021 annetun määräyksen mukaisia velvoitteita, tai kunnes asiassa julistetaan tuomio, jolla asian käsittely päätetään, ja määräsi, että oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

43.

Unionin tuomioistuin hyväksyi 30.9.2021 tekemällään päätöksellä Belgian kuningaskunnan, Tanskan kuningaskunnan, Alankomaiden kuningaskunnan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan väliintulijoiksi tukemaan komission vaatimuksia. Nämä jäsenvaltiot ovat esittäneet kirjallisia huomautuksia unionin tuomioistuimelle.

44.

Unionin tuomioistuimen presidentti antoi 7.20.2021 tekemällään päätöksellä tämän asian käsittelylle etusijan unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 53 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

45.

Belgian kuningaskunta, Tanskan kuningaskunta, Alankomaiden kuningaskunta, Suomen tasavalta, Ruotsin kuningaskunta ja Puolan tasavalta sekä komissio esittivät suulliset lausumat ja vastasivat unionin tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin 28.6.2022 pidetyssä istunnossa.

46.

Jotta tässä jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa kanteessa esille tulevat kysymykset voidaan ratkaista unionin tuomioistuimessa, on viitattava seuraaviin vakiintuneisiin oikeussääntöihin.

47.

Euroopan unioni perustuu jäsenvaltioiden yhteisiin arvoihin yhteiskunnassa, jolle on ominaista oikeudenmukaisuus. ( 15 ) Jäsenvaltioiden ja erityisesti niiden tuomioistuinten välinen keskinäinen luottamus perustuu lähtökohtaan, jonka mukaan yhteiset arvot jaetaan. Näin ollen se, että jäsenvaltio kunnioittaa SEU 2 artiklassa vahvistettuja arvoja, on edellytys sille, että kaikki perussopimusten soveltamisesta kyseiseen jäsenvaltioon johtuvat oikeudet toteutuvat. ( 16 )

48.

Yksi näistä yhteisistä arvoista on oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen, jota SEU 19 artiklan 1 kohta ilmentää konkreettisesti. Tämän määräyksen toisessa alakohdassa edellytetään, että jäsenvaltiot säätävät tarvittavista muutoksenhakukeinoista tehokkaan oikeussuojan takaamiseksi unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla. Perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan ensimmäisessä virkkeessä, joka kuvastaa tehokasta oikeussuojaa koskevaa yleistä periaatetta, määrätään myös, että jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa, joka on etukäteen laillisesti perustettu. ( 17 ) Lisäksi SEU 19 artiklan 1 kohdan toisella alakohdalla ja perusoikeuskirjan 47 artiklalla on välitön oikeusvaikutus, ja niillä annetaan yksityisille oikeuksia, joihin he voivat vedota kansallisissa tuomioistuimissa. ( 18 )

49.

Jäsenvaltioiden ( 19 ) on luotava oikeussuojakeinojen ja menettelyjen järjestelmä tehokkaan oikeussuojan varmistamiseksi ( 20 ) unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla, jolloin tähän järjestelmään kuuluvat tuomioistuimet, jotka voivat antaa tuomioita unionin oikeuden soveltamisesta tai tulkinnasta, täyttävät tehokkaan oikeussuojan vaatimukset. ( 21 ) Jäsenvaltioiden tehtävänä on siis nimetä tuomioistuimet ja/tai elimet, joilla on toimivalta tutkia kansallisten säännösten pätevyys, säätää oikeussuojakeinoista ja menettelyistä niiden pätevyyden riitauttamiseksi ja, jos kanne on perusteltu, niiden kumoamiseksi ja siitä johtuvista vaikutuksista määräämiseksi. ( 22 ) Jollei unionin oikeudessa toisin säädetä, siinä ei aseteta jäsenvaltioille mitään erityistä oikeudellista mallia ( 23 ) eikä myöskään velvoiteta niitä ottamaan käyttöön mitään erityistä oikeussuojakeinojärjestelmää edellyttäen, että käytettävissä olevat oikeussuojakeinot ovat vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteen mukaisia. ( 24 ) Jäsenvaltioiden on tätä toimivaltaa käyttäessään noudatettava unionin oikeuden mukaisia velvoitteitaan. ( 25 ) Tämä lähestymistapa heijastaa SEU 5 artiklaan sisältyviä toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatetta sekä jäsenvaltioiden menettelyllistä itsemääräämisoikeutta. ( 26 )

50.

SEU 19 artiklan 1 kohdan toinen alakohta on esteenä sellaisille oikeuslaitoksen järjestämistä koskeville kansallisille säännöksille, jotka heikentävät oikeusvaltioperiaatteen arvon suojelua ja erityisesti takeita tuomioistuinten riippumattomuudesta. Unionin tuomioistuin on lisäksi katsonut, että jäsenvaltio ei voi muuttaa lainsäädäntöään siten, että se heikentäisi oikeusvaltioperiaatteen arvon suojelua. Jäsenvaltioiden on siis pidättäydyttävä antamasta sääntöjä, jotka vaarantaisivat tuomioistuinten riippumattomuuden. ( 27 )

51.

Tuomioistuinten riippumattomuuden vaatimus, joka kuuluu erottamattomasti tuomioistuimen tehtävään, on perustavanlaatuinen osa tehokasta oikeussuojaa koskevaa oikeutta, joka puolestaan on osa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevaa perusoikeutta, sellaisena kuin se on taattu perusoikeuskirjan 47 artiklassa. Tässä yhteydessä tarkasteltuna jäsenvaltioiden tuomareiden riippumattomuus on olennaisen tärkeää unionin oikeusjärjestyksen kannalta. ( 28 )

52.

Tuomioistuinten riippumattomuuden vaatimus sisältää kaksi osatekijää. Ensimmäinen, ulkoinen osatekijä edellyttää, että asianomainen tuomioistuin huolehtii tehtävistään itsenäisesti olematta missään hierarkkisessa tai alisteisessa suhteessa mihinkään tahoon ja ottamatta vastaan määräyksiä tai ohjeita miltään taholta, ja se on siis suojattu sellaisilta ulkoisilta toimenpiteiltä tai painostuksilta, jotka voivat vaarantaa sen jäsenten päätöksenteon riippumattomuuden ja vaikuttaa heidän ratkaisuihinsa. Toinen osatekijä, joka on luonteeltaan sisäinen, liittyy puolueettomuuden käsitteeseen. Sillä pyritään varmistamaan, että tuomioistuin ylläpitää yhtäläistä etäisyyttä oikeusriidan asianosaisiin ja siihen, mitkä ovat heidän intressinsä oikeusriidan kohteeseen. Tämä puolueettomuuden osatekijä edellyttää, että tuomioistuimet ovat objektiivisia eikä niillä ole muuta intressiä asian ratkaisun lopputulokseen kuin oikeussääntöjen tiukka soveltaminen. ( 29 )

53.

Myös puolueettomuusvaatimuksella on kaksi osatekijää. Yhtäältä tuomioistuimen on oltava subjektiivisesti puolueeton, eli yhdelläkään sen jäsenistä ei saa olla ennakolta määritettyä kantaa tai henkilökohtaisia ennakkoluuloja. Jäsenten oletetaan olevan henkilökohtaisesti puolueettomia, kunnes toisin todistetaan. Toisaalta tuomioistuimen on oltava objektiivisesti puolueeton, eli sen on annettava riittävät takeet, jotta kaikki perustellut epäilykset voidaan tältä osin sulkea pois. ( 30 )

54.

Lopuksi, kun perusoikeuskirjan 47 artiklassa edellytetään, että tuomioistuin on ”etukäteen laillisesti perustettu”, kyseisellä määräyksellä pyritään varmistamaan, että tuomioistuinlaitoksen organisaatiota säännellään lailla, jonka lainsäätäjä on antanut toimivaltansa käyttöä koskevien sääntöjen mukaisesti, jotta vältettäisiin se, että tuomioistuinlaitoksen organisaatio jäisi toimeenpanovaltaa käyttävien elinten harkintavaltaan. Tätä vaatimusta sovelletaan tuomioistuimen olemassaolon oikeudelliseen perustaan sekä kaikkiin muihin kansallisen oikeuden säännöksiin, joiden noudattamatta jättämisestä seuraa, että yhden tai usean tuomarin osallistuminen asian käsittelyyn on sääntöjenvastaista, kuten ratkaisukokoonpanon määrittämistä koskeviin säännöksiin. ( 31 )

55.

Vaatimusta, jonka mukaan tuomioistuimen on oltava laillisesti perustettu, rikotaan, kun tuomareiden nimittämisen yhteydessä tapahtunut sääntöjenvastaisuus ( 32 ) on luonteeltaan ja vakavuudeltaan sellainen, että se aiheuttaa todellisen vaaran siitä, että muut valtiolliset elimet, erityisesti toimeenpanovallan käyttäjä, voivat käyttää perusteetonta vaikutusvaltaa, joka vaarantaa nimittämismenettelyn integriteetin. Näin on silloin, kun on kyse perustavanlaatuisista säännöistä, jotka liittyvät erottamattomasti kyseisen tuomioistuinjärjestelmän perustamiseen ja toimintaan. ( 33 ) Tällainen sääntöjenvastaisuus voi aiheuttaa yksityisissä perustellun epäilyn näin nimitetyn tuomarin tai nimitettyjen tuomareiden riippumattomuudesta ( 34 ) ja puolueettomuudesta.

56.

Riippumattomuutta, puolueettomuutta ja etukäteen tapahtunutta laillista perustamista koskevat vaatimukset ovat erottamattomasti yhteydessä toisiinsa ja päällekkäisiä. Yhden vaatimuksen rikkominen voi johtaa toisen tai jopa kaikkien vaatimusten rikkomiseen. ( 35 )

57.

Jäsenvaltioiden ja erityisesti niiden oikeuslaitosten on suojeltava yksityisille SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa ja perusoikeuskirjan 47 artiklassa taattuja oikeuksia kahdella tavalla.

58.

Ensinnäkin oikeuteen, joka koskee riippumatonta ja puolueetonta tuomioistuinta, joka on etukäteen laillisesti perustettu, kuuluu välittömästi se, että jokaisella on oltava mahdollisuus vedota tähän oikeuteen. ( 36 ) Lisäksi silloin, kun tuomioistuimen riippumattomuus ja puolueettomuus riitautetaan ja kun riitauttaminen ei suoralta kädeltä vaikuta ilmeisen aiheettomalta, ( 37 ) jokaisella tuomioistuimella ( 38 ) on velvollisuus tarkastaa, onko se kokoonpanonsa puolesta mainitunlainen tuomioistuin. Tämä toimivalta on tarpeen sen luottamuksen kannalta, joka demokraattisen yhteiskunnan tuomioistuinten on herätettävä niiden ratkaisujen adressaateissa. Tällainen tarkastaminen on siten olennainen menettelyvaatimus, joka on ehdoton prosessinedellytys ja jonka noudattaminen on varmistettava asianosaisten esittämästä pyynnöstä tai viran puolesta. ( 39 ) Jäsenvaltion tuomioistuimet voivat poikkeustapauksessa joutua arvioimaan, onko henkilön perusoikeutta riippumattomaan ja puolueettomaan tuomioistuimeen, joka on etukäteen laillisesti perustettu, loukattu toisessa jäsenvaltiossa. ( 40 )

59.

Toiseksi tuomioistuinten on noudatettava unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatetta. ( 41 ) Kansallisen tuomioistuimen, jonka tehtävänä on toimivaltansa rajoissa soveltaa unionin oikeussääntöjä, on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet unionin oikeuden vaatimusten täyden vaikutuksen varmistamiseksi, jättäen tarvittaessa soveltamatta unionin oikeuden kanssa ristiriidassa olevaa kansallisen oikeuden säännöksiä tai oikeuskäytäntöä. ( 42 ) Jotta kansallisen oikeuden säännös voidaan jättää soveltamatta, tuomioistuimen, jonka tehtäväksi on kansallisessa lainsäädännössä annettu unionin oikeuden soveltaminen, on pysyttävä arvioimaan ja toteamaan, onko kansallisen oikeuden säännös unionin oikeuden vastainen. Unionin oikeuden ensisijaisuusperiaatteen mukaan ( 43 ) toisistaan on pidettävä erillään valta olla tietyssä yksittäistapauksessa soveltamatta unionin oikeuden vastaista kansallista oikeussääntöä ja valta kumota tällainen oikeussääntö, mikä johtaa laajempikantoisiin seurauksiin eli siihen, ettei säännös ole enää pätevä missään suhteessa. ( 44 )

60.

Mitä tulee Puolan vastauskirjelmässä esitettyyn kansallisten perustuslakien ja kansallisten perustuslakituomioistuinten asemaan, ( 45 ) unionin tuomioistuin on todennut, että Euroopan unionin on kunnioitettava jäsenvaltioiden kansallista identiteettiä SEU 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Unionin lainsäädännössä ei velvoiteta jäsenvaltioita valitsemaan tiettyä perustuslaillista mallia. Jäsenvaltioiden perustuslaillisissa järjestyksissä on kuitenkin taattava tuomioistuinten riippumattomuus. Edellyttäen, että perustuslakituomioistuin voi taata tehokkaan oikeussuojan, SEU 19 artiklan 1 kohdan toinen alakohta ei ole esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan perustuslakituomioistuimen ratkaisu, jossa todetaan kansallinen lainsäädäntö kyseisen jäsenvaltion perustuslain mukaiseksi, sitoo jäsenvaltion yleisiä tuomioistuimia. Näin ei kuitenkaan voi olla silloin, kun tällaisen lainsäädännön tai käytännön soveltaminen merkitsee sitä, että suljetaan täysin pois näiden yleisten tuomioistuinten toimivalta arvioida sellaisen kansallisen lainsäädännön yhteensopivuutta unionin oikeuden kanssa, jonka kyseisen jäsenvaltion perustuslakituomioistuin on todennut sellaisen kansallisen perustuslain säännöksen mukaiseksi, jossa säädetään unionin oikeuden ensisijaisuudesta. Viimeksi mainitun periaatteen nojalla jäsenvaltio ei voi vedota kansallisen oikeuden säännöksiin, vaikka ne olisivat perustuslain tasoisia, unionin oikeuden yhtenäisyyden tai tehokkuuden vahingoittamiseksi. Unionin oikeuden ensisijaisuuden periaate sitoo kaikkia jäsenvaltioiden elimiä, eivätkä kansalliset säännökset – mukaan lukien perustuslaintasoiset säännökset – voi tätä estää. Unionin tuomioistuimen, jolla on yksinomainen toimivalta tulkita unionin oikeutta lopullisesti, on tätä toimivaltaa käyttäessään täsmennettävä unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatteen ulottuvuutta. ( 46 )

61.

Käsittelen tässä ratkaisuehdotuksessa ensin komission toista kanneperustetta, joka koskee väitettyä yksinomaista toimivaltaa ratkaista väitteet tuomioistuimen riippumattomuuden puuttumisesta ja näin ollen määrittää oikeus saada asiansa käsitellyksi riippumattomassa tuomioistuimessa. Tämä kanneperuste on suppeampi kuin ensimmäinen, joka koskee oikeutta etukäteen laillisesti perustettuun riippumattomaan ja puolueettomaan tuomioistuimeen SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ja perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaisesti. Lisäksi toisen kanneperusteen osalta ehdotetulla ratkaisulla voi olla seurauksia ensimmäisen kanneperusteen ratkaisemisen kannalta.

62.

Komissio väittää toisessa kanneperusteessaan, että Puolan tasavalta ei ole noudattanut SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa, sekä SEUT 267 artiklan ja unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatteen mukaisia velvoitteitaan, kun se on vahvistanut erityisvalvonnan jaoston yksinomaisen toimivallan tutkia vaatimukset ja oikeuskysymykset, jotka koskevat tuomioistuimen tai tuomarin riippumattomuuden puutetta. Tämä kanneperuste perustuu ylimmästä tuomioistuimesta annetun lain 26 §:n 2 ja 4–6 momentin sekä 82 §:n 2–5 momentin, sellaisina kuin ne ovat muutoslaista johtuvasta muodossa, sekä muutoslain 10 §:n antamiseen ja voimassa pitämiseen.

63.

Istunnossa komissio vahvisti näkemyksensä, jonka mukaan erityisvalvonnan jaostolla on yksinomainen toimivalta arvioida tuomioistuinten, tuomioistuinten kokoonpanojen ja tuomareiden riippumattomuutta koskevia kysymyksiä. Se totesi, että tällaisia kysymyksiä ei voida tutkia muutoksenhaun yhteydessä muissa tuomioistuimissa. Komissio huomautti myös, että erityisvalvonnan jaoston yksinomainen toimivalta tutkia riippumattomuutta on erittäin rajallinen, koska ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 26 §:n 3 momentin mukaan erityisvalvonnan jaostolla ei ole toimivaltaa tutkia sellaisia riippumattomuutta koskevia kysymyksiä, jotka liittyvät tuomarin nimittämiseen tai hänen oikeuteensa hoitaa lainkäyttötehtäviä. Komissio totesi lisäksi, että kolme ensimmäistä kanneperustetta eivät ole ristiriidassa keskenään, kuten Puolan tasavalta on väittänyt, koska Puolan lain sovellettavilla säännöksillä varmistetaan, että tuomarin nimittämismenettelyä ei ole mahdollista tarkistaa.

64.

Toinen kanneperuste koostuu neljästä osasta. Ensinnäkin ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 26 §:n 2 momentissa erityisvalvonnan jaostolle annetaan yksinomainen toimivalta tutkia hakemukset tuomarin jääväämisestä tai nimetä toimivaltainen tuomioistuin käsittelemään tiettyä tapausta silloin, kun väitetään, että tuomioistuin tai tuomari ei ole riippumaton. Tuomioistuimen, jolle tällainen hakemus on tehty, on saatettava se viipymättä erityisvalvonnan jaoston käsiteltäväksi. erityisvalvonnan jaoston päätös sitoo tätä tuomioistuinta riippumatta siitä, onko tämä jaosto toimivaltainen ratkaisemaan pääasian.

65.

Tuomion A. K. 166 kohdassa unionin tuomioistuin katsoi, että jos kansallisessa säännöksessä toimivalta ratkaista oikeusriita annetaan tuomioistuimelle, joka ei täytä riippumattomuuden ja puolueettomuuden vaatimuksia, toisella tuomioistuimella, jonka käsiteltäväksi asia on saatettu, on perusoikeuskirjan 47 artiklassa tarkoitetun tehokkaan oikeussuojan takaamiseksi velvollisuus jättää soveltamatta tätä kansallista säännöstä, jotta nämä vaatimukset täyttävä tuomioistuin voi ratkaista asian.

66.

Kun yksinomainen toimivalta ratkaista nämä kysymykset on annettu erityisvalvonnan jaostolle, ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 26 §:n 2 momentilla riistetään kansallisilta tuomioistuimilta, erityisvalvonnan jaostoa lukuun ottamatta, oikeus esittää unionin tuomioistuimelle SEUT 267 artiklan mukainen ennakkoratkaisukysymys SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa ja perusoikeuskirjan 47 artiklassa tarkoitetusta riippumattomuuden vaatimuksesta. Komissio katsoo, että ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 26 §:n 2 momentti estää kansallisia tuomioistuimia tutkimasta omasta aloitteestaan ( 47 ) tai menettelyn asianosaisen pyynnöstä, ( 48 ) täyttääkö unionin oikeuden alaan kuuluvaa asiaa käsittelevä tuomari SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa ja perusoikeuskirjan 47 artiklassa tarkoitetun riippumattomuuden vaatimuksen. Tuomioistuimen tai tuomarin riippumattomuus on horisontaalinen kysymys, joka voi tulla esiin missä tahansa tapauksessa, ja minkä tahansa tuomioistuimen, joka käsittelee unionin oikeutta koskevaa asiaa, olisi voitava tutkia sitä. Yksinomaisen toimivallan myöntämistä tällaisten kysymysten ratkaisemiseksi ei voida perustella myöskään tarpeella perustaa erityistuomioistuimia tätä tarkoitusta varten.

67.

Toiseksi komissio väittää, että ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 82 §:n 2 momentin mukaan erityisvalvonnan jaostolla on yksinomainen toimivalta tutkia oikeuskysymyksiä Sąd Najwyższyssa vireillä olevissa asioissa, jotka koskevat tuomarin tai tuomioistuimen riippumattomuutta. Ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 82 §:n 3–5 momentin mukaan erityisvalvonnan jaoston tällaisissa asioissa täysistunnossa tekemä ratkaisu sitoo kaikkia Sąd Najwyższyn kokoonpanoja, ja sitä voidaan muuttaa vain Sąd Najwyższyn täysistunnossa, joka muodostuu vähintään kahdesta kolmasosasta kunkin jaoston tuomareista, annetulla ratkaisulla. Kun erityisvalvonnan jaosto tekee ratkaisunsa, sitä ei sido mikään muu Sąd Najwyższyn ratkaisu, paitsi jos viimeksi mainittu on luonteeltaan ”periaatteellinen ratkaisu”. Komissio katsoo, että edellä mainituilla säännöksillä estetään muita Sąd Najwyższyn jaostoja ottamasta kantaa näihin kysymyksiin ja näin ollen rikotaan SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa ja perusoikeuskirjan 47 artiklaa.

68.

Kolmanneksi komissio väittää, että myös ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 26 §:n 4–6 momentilla rikotaan näitä unionin oikeuden määräyksiä, koska niillä annetaan erityisvalvonnan jaostolle yksinomainen toimivalta käsitellä valitukset, joissa vaaditaan minkä tahansa Puolan tuomioistuimen, mukaan lukien Sąd Najwyższyn ja Naczelny Sąd Administracyjnyn muut jaostot, antaman lainvoimaisen ratkaisun toteamista lainvastaiseksi silloin, kun väitetty lainvastaisuus liittyy asiaa käsitelleen tuomarin asemaan. Tällaiset valitukset voidaan tehdä erityisvalvonnan jaostolle ilman, että tuomion antanut tuomioistuin käsittelee niitä, ja riippumatta siitä, onko asianosainen käyttänyt kaikkia muita käytettävissään olevia muutoksenhakukeinoja.

69.

Neljänneksi komissio väittää, että myös muutoslain 10 §:n siirtymäsäännöksillä rikotaan unionin oikeutta. Näiden säännösten mukaan Puolan tuomioistuinten oli siirrettävä 21.2.2020 mennessä erityisvalvonnan jaoston käsiteltäväksi 14.2.2020 vireillä olevat asiat, jotka kuuluvat erityisvalvonnan jaoston yksinomaiseen toimivaltaan ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 26 §:n 2 ja 4–6 momentin sekä 82 §:n 2–4 momentin mukaan. Tällaisten asioiden siirtämisen jälkeen erityisvalvonnan jaosto ”voi kumota aikaisemmat toimet siltä osin kuin ne estävät asian jatkokäsittelyn lain mukaisesti”. Muutoslailla riistetään lisäksi toimilta, joita erityisesti tuomarit ovat tällaisissa asioissa toteuttaneet 14.2.2020 jälkeen, menettelyllinen vaikutus.

70.

Komissio katsoo, että edellä mainittu erityisvalvonnan jaoston toimivalta rikkoo SEUT 267 artiklaa ja SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa. Lisäksi ne ovat vastoin kansallisten tuomioistuinten velvollisuutta soveltaa SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa, unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatteen mukaisesti.

71.

Komissio korostaa, että tuomioistuinten riippumattomuuteen liittyvien kysymysten osalta kaikkien kansallisten tuomioistuinten on voitava soveltaa SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa, jotta yksityisten perusoikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin voidaan taata. Jäsenvaltion toimivaltainen tuomioistuin on riita-asiaa käsitellessään velvollinen soveltamaan SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa, ja jättämään soveltamatta kaikki kansalliset säännökset, jotka ovat vastoin sellaista unionin oikeussääntöä, jolla on välitön oikeusvaikutus. Riidanalaisilla kansallisilla säännöksillä riistetään kaikilta puolalaisilta tuomioistuimilta, lukuun ottamatta erityisvalvonnan jaostoa, oikeus päättää liitännäisistä kysymyksistä, kuten tuomarin jääväämisestä tuomioistuimen kokoonpanosta ja tuomioistuimen toimivallan määrittämisestä. Lisäksi näillä säännöksillä estetään kansallisia tuomioistuimia varmistamasta tehokasta oikeussuojaa jättämällä soveltamatta sellaisia kansallisia säännöksiä, joilla toimivalta unionin oikeuden alaan kuuluvissa asioissa annetaan tuomioistuimille ja tuomareille, jotka eivät täytä SEU 19 artiklan 1 kohdassa ja perusoikeuskirjan 47 artiklassa asetettuja vaatimuksia.

72.

Komissio katsoo myös, että 14.2.2020 alkaen tässä menettelyssä riitautetuilla säännöksillä viedään muilta kansallisilta tuomioistuimilta oikeus ja viimeisen oikeusasteen tuomioistuimilta velvollisuus esittää SEUT 267 artiklan nojalla ennakkoratkaisukysymyksiä, jotka koskevat tuomioistuimen riippumattomuutta ja puolueettomuutta koskevien vaatimusten tulkintaa unionin oikeuden kannalta. Erityisesti muilla kansallisilla tuomioistuimilla kuin erityisvalvonnan jaostolla ei ole mahdollisuutta ratkaista näitä kysymyksiä. Ylimmästä tuomioistuimesta annetun lain 26 §:n 4–6 momentti ja 82 §:n 2–4 momentti eivät myöskään rajoitu liitännäisiin kysymyksiin, koska niissä annetaan yksinomainen toimivalta erityisvalvonnan jaostolle. Tämä oikeus ja velvollisuus kuuluvat erottamattomasti SEUT 267 artiklalla perustettuun yhteistyöjärjestelmään ja niihin velvollisuuksiin, jotka SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa asetetaan tuomarille, jonka tehtävänä on soveltaa unionin oikeutta.

73.

Komission mukaan myös muutoslain 10 §:n siirtymäsäännökset ovat SEUT 267 artiklan vastaisia, koska ne estävät kansallisia tuomioistuimia pysyttämästä ennakkoratkaisukysymyksiä, jotka on esitetty ennen 14.2.2020. Muutoslain 10 §:n 2 momentin mukaan erityisvalvonnan jaosto voi kumota kansallisen tuomioistuimen tekemät toimet ja erityisesti peruuttaa sen esittämät ennakkoratkaisukysymykset. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä käy selvästi ilmi, että sen toimivallan tehokkuuden varmistamiseksi, joka SEUT 267 artiklassa annetaan kansalliselle tuomioistuimelle, sen on voitava pysyttää ennakkoratkaisupyyntö.

74.

Komission vastauskirjelmässä korostetaan, että komissio ei aseta kyseenalaiseksi kansallisten lainsäätäjien oikeutta säätää tuomioistuinten toimivaltaa koskevia lakeja. Se kyseenalaistaa sen sijaan erityisvalvonnan jaostolle myönnetyn yksinomaisen toimivallan tutkia, täyttääkö tuomioistuin tai tuomari unionin oikeuden mukaisen riippumattomuuden vaatimuksen, kun tällaiset seikat voivat tulla esille kaikissa kansallisissa tuomioistuimissa. Komissio ei väitä, että tuomioistuimen, jossa on esillä kysymys, joka koskee unionin oikeuden mukaista riippumattomuuden vaatimusta, on aina tutkittava se. Jäsenvaltiossa, jossa on 10000 tuomaria, toimivaltaa soveltaa SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa ja perusoikeuskirjan 47 artiklaa ei kuitenkaan voida varata 20 tuomarin jaostolle. Komissio huomauttaa lisäksi, että erityisvalvonnan jaosto perustettiin 8.12.2017 annetun ylintä tuomioistuinta koskevan lain nojalla ja että sen jäsenet nimitettiin KRS:n ehdotuksesta. Kun otetaan huomioon, että KRS:n rooli tuomareiden nimittämisessä antaa usein aihetta pyytää tuomareiden jääväämistä, erityisvalvonnan jaosto ei välttämättä itse ole puolueeton ja objektiivinen tuomareiden riippumattomuutta koskevissa kysymyksissä. ( 49 )

75.

Istunnossa komissio totesi vastauksena unionin tuomioistuimen kysymykseen, että tuomioistuimen, sen kokoonpanon tai tuomarin riippumattomuutta koskevaa kysymystä ei voida esittää valitusasiaa käsittelevässä tuomioistuimessa. erityisvalvonnan jaostolla on näin ollen yksinomainen toimivalta kaikissa kysymyksissä, jotka liittyvät tuomarin, kokoonpanon tai tuomioistuimen riippumattomuuteen.

76.

Puolan tasavalta katsoo, että toinen kanneperuste on perusteeton ja hylättävä kokonaisuudessaan.

77.

SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ja perusoikeuskirjan 47 artiklan rikkomisen osalta Puolan tasavalta katsoo, että komissio tulkitsee väärin tuomiota A. K. Tästä tuomiosta seuraa, että jos unionin oikeutta koskeva asia on saatettu sellaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi, jolla ei ole toimivaltaa, ja jos asianosainen väittää, että asian tutkiminen toimivaltaisessa tuomioistuimessa loukkaa perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistettuja oikeuksia, tuomioistuin, joka ei ole toimivaltainen, voi hyväksyä tämän väitteen ja siirtää asian toiselle riippumattomalle tuomioistuimelle, joka olisi toimivaltainen, jos toimivaltaa ei olisi varattu säännöissä tuomioistuimelle, joka ei ole riippumaton. Puolan tasavallan mukaan tuomiossa A. K. ei todeta, että SEU 19 artiklan 1 kohdan toinen alakohta estää jäsenvaltioita antamasta tuomioistuinten toimivaltaa koskevia sääntöjä. Lisäksi sen tuomioistuimen asema, jonka on siirrettävä asia tuomioistuimeen, joka on toimivaltainen käsittelemään sen, ja sen tuomioistuimen asema, jolle on esitetty jääväämistä koskeva vaatimus, poikkeavat perustavanlaatuisesti toisistaan, kun niiden on käsiteltävä oikeuskysymystä tai epäilyä lainvoimaisen ratkaisun laillisuudesta. Komission kanta johtaisi laillisesti perustettua tuomioistuinta koskevan oikeuden loukkaamiseen ja, tuomarin jääväämistä koskevissa asioissa, riippumatonta tuomioistuinta koskevan oikeuden loukkaamiseen. Toimivaltaisesta tuomioistuimesta säätäminen kaikissa asioissa, jotka voidaan niissä saattaa vireille, on ehdoton edellytys sille, että asia voidaan saattaa laillisesti perustetun tuomioistuimen käsiteltäväksi.

78.

Puolan tasavalta korostaa, että jäsenvaltioilla on yksinomainen toimivalta antaa tuomioistuintensa toimivaltaa koskevia säännöksiä. Vaikka jäsenvaltioiden on noudatettava SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, tällä määräyksellä ei voida säännellä tuomiovallan jakoa kansallisten tuomioistuinten välillä. Puolan tasavalta huomauttaa, että komissio ei ole kyseenalaistanut erityisvalvonnan jaoston riippumattomuutta. Toinen kanneperuste perustuu siis väitteeseen, jonka mukaan kansallisilla tuomioistuimilla on oikeus käsitellä tiettyjä asiaryhmiä, ja tällainen oikeus komission mielestä heikentäisi muille tuomioistuimille annettua aineellista toimivaltaa. Tältä osin se toteaa, että ennakkoratkaisua pyytäneet tuomioistuimet, jotka käsittelivät asiaa, joka johti tuomioon A. K., eivät olleet toimivaltaisia ratkaisemaan asiakysymystä niiden käsiteltäväksi saatetuissa asioissa ja että ne siirsivät ne tuomioistuimelle, jolla oli tällainen toimivalta. Tätä siirtämistä säännellään siviiliprosessilain 200 §:n 1 momentin 4 kohdassa, jonka mukaan jokaisen tuomioistuimen on tutkittava, onko se toimivaltainen, ja jos näin ei ole, siirrettävä asia tuomioistuimelle, joka on toimivaltainen ratkaisemaan sen.

79.

Mitä tulee ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 26 §:n 2 momenttiin, joka koskee tuomarien jääväämistä, Puolan tasavalta väittää, että tuomarin tai tuomioistuimen kokoonpanon, jolle on esitetty jääväämistä koskeva vaatimus, on siirrettävä tämä vaatimus toisen kokoonpanon tai ylemmän tuomioistuimen käsiteltäväksi. Ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 26 §:n 2 momentilla ei näin ollen estetä asianmukaista tuomaria, kokoonpanoa tai toimivaltaista tuomioistuinta ratkaisemasta tällaisia liitännäisiä kysymyksiä. Istunnossa Puolan tasavalta totesi vastauksena unionin tuomioistuimen kysymykseen, että kysymys tuomioistuimen, kokoonpanon tai tuomarin riippumattomuudesta voidaan ottaa esille muutoksenhaun yhteydessä.

80.

Puolan tasavallan mukaan ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 26 §:n 4–6 momentissa tarkoitetussa valituksessa sen toteamiseksi, että lainvoimainen tuomio on lainvastainen, ei ole kyse ennakko- tai liitännäiskysymyksestä, vaan se on esitettävä erityistuomioistuimelle, jolla on toimivalta ratkaista tämä kysymys. Menettely aloitetaan ylimääräisenä muutoksenhakuna sellaisen lainvoimaisen tuomion osalta, jolla asianosainen väittää rikotun aineellista oikeutta tai menettelysääntöjä ja jolla on aiheutettu hänelle vahinkoa. Puolan tasavallan mukaan se, että kenellä tahansa olisi mahdollisuus saattaa tällainen asia minkä tahansa tuomioistuimen käsiteltäväksi missä tahansa menettelyssä, heikentäisi muun muassa oikeusvoiman ja oikeusvarmuuden periaatteita. On selvää, että tuomioistuin, joka on antanut valituksenalaisen tuomion, ei voi käsitellä tällaista vaatimusta. Tuomiosta A. K. ei myöskään käy ilmi, mistä syystä komissio katsoo, että jotta perusoikeuskirjan 47 artiklan rikkomisen johdosta voitaisiin käyttää tehokkaita oikeussuojakeinoja, tuomioistuimen, joka on antanut muutoksenhaun kohteena olevan tuomion, pitäisi käsitellä tämä vaatimus. Toimivallan antaminen tällaisten kysymysten käsittelyyn erikoistuneelle jaostolle vahvistaa asianosaisten menettelyllisiä takeita eikä vaaranna oikeutta tuomioistuimeen.

81.

Puolan tasavallan mukaan komission väitteet, jotka koskevat ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 82 §:n 2–5 momenttia ja erityisvalvonnan jaoston toimivaltaa tuomarin tai tuomioistuimen riippumattomuutta koskevissa oikeuskysymyksissä, ovat perusteettomia. Ylimmästä tuomioistuimesta annetun muutetun lain 1 §:n 1 momentin a kohdan mukaan Sąd Najwyższylla on toimivalta antaa tuomioita kaikkien oikeuskysymysten ratkaisemiseksi asioissa, jotka kuuluvat sen toimivaltaan. Lisäksi ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 82 §:n 2–5 momentissa annetaan erityisvalvonnan jaostolle toimivalta tulkita lakia. Se ei siis rajoita muiden tuomioistuinten oikeutta arvioida tosiseikkoja. Lisäksi tuomioistuimilla on oikeus, mutta ei velvollisuutta, saattaa tällaiset kysymykset erityisvalvonnan jaoston käsiteltäväksi.

82.

Puolan tasavalta väittää, että ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 26 §:n 2 ja 4–6 momentilla ja 82 §:n 2–4 momentilla sekä muutoslain 10 §:llä ei rajoiteta tuomioistuinten toimivaltaa esittää ennakkoratkaisukysymyksiä unionin tuomioistuimelle SEUT 267 artiklan nojalla. Joka tapauksessa erityisvalvonnan jaosto on ylimmän oikeusasteen tuomioistuin, jonka on SEUT 267 artiklan nojalla esitettävä ennakkoratkaisukysymys, jos SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan tulkinnasta on epäselvyyksiä.

83.

Puolan tasavalta katsoo, että koska komissio ei ole selittänyt, millä tavoin toisessa kanneperusteessa kyseessä olevat kansalliset säännökset ovat ensisijaisuusperiaatteen vastaisia, tämä kanneperuste on hylättävä. ( 50 )

84.

Muutoslain 10 §:ssä säädettyjen siirtymätoimenpiteiden osalta Puolan tasavalta väittää, että kyseisen säännöksen voimassaolo on jo päättynyt. Komissio ei ole esittänyt mitään näyttöä, joka perustuisi kyseisen säännöksen tekstiin tai erityisvalvonnan jaoston käytäntöön ja joka osoittaisi, että jaosto on käyttänyt tai voisi käyttää tätä säännöstä muiden puolalaisten tuomioistuinten tekemien ennakkoratkaisupyyntöjen peruuttamiseksi tai unionin tuomioistuimen tuomioiden tehokkuuden heikentämiseksi. Tuomioistuinten toimivallasta säädetään lisäksi siviiliprosessilain 200 §:n 1 momentissa ja rikosprosessilain 35 §:n 1 momentissa, joiden laillisuutta komissio ei ole kiistänyt.

85.

Puolan vastauskirjelmässä korostetaan, että tämän ratkaisuehdotuksen 74 kohdassa kuvatut komission väitteet erityisvalvonnan jaoston riippumattomuuden puutteesta eivät sisältyneet kannekirjelmään. Ne on hylättävä uusina perusteina unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 127 artiklan 1 kohdan nojalla.

86.

Komission esittämät väitteet erityisvalvonnan jaoston riippumattomuuden puutteesta, joka johtuu KRS:n osallisuudesta jaostoon kuuluvien tuomarien nimittämiseen ja vain 20 tuomarista koostuvan jaoston rajallisista henkilöresursseista, ( 51 ) esitettiin ensimmäisen kerran komission vastauskirjelmässä. ( 52 )

87.

On riittävää todeta, että unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 127 artiklan 1 kohdan mukaan asian käsittelyn kuluessa ei saa vedota uuteen perusteeseen, ellei se perustu asian käsittelyn aikana ilmenneisiin oikeudellisiin seikkoihin ja tosiseikkoihin.

88.

Komissio tiesi tämän menettelyn oikeudenkäyntiä edeltävässä vaiheessa ja kanteen nostamisen aikaan, ( 53 ) että erityisvalvonnan jaosto oli perustettu ylimmästä tuomioistuimesta 8.12.2017 annetulla lailla. Komissio siis tiesi kyseiseen jaostoon kuuluvien tuomarien lukumäärästä sekä heidän nimittämistavastaan, erityisesti KRS:n roolista. Siltä osin kuin komission väitteet koskevat näitä seikkoja, ne on jätettävä tutkimatta.

89.

Tuomiossa Tuomareita koskeva kurinpitojärjestelmä ( 54 ) todettiin, että on olemassa perusteltuja epäilyjä KRS:n riippumattomuudesta ja sen asemasta Sąd Najwyższyn kurinpitojaoston jäsenten nimittämismenettelyssä. Unionin tuomioistuimen mukaan tämä yhdessä muiden seikkojen kanssa oli omiaan aiheuttamaan yksityisille perusteltuja epäilyjä kyseisen kurinpitojaoston riippumattomuudesta ja puolueettomuudesta. Unionin tuomioistuin katsoi näin ollen, että koska Puolan tasavalta ei ollut varmistanut kurinpitojaoston riippumattomuutta ja puolueettomuutta, se ei ollut noudattanut SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisia velvoitteitaan.

90.

Se, että komissio ei ole esittänyt vastaavaa väitettä erityisvalvonnan jaoston osalta missään tämän menettelyn vaiheessa, on komission asia, mutta se vaikuttaa hieman yllättävältä. Tässä yhteydessä voidaan todeta, että unionin tuomioistuimen antama tuomio, jonka mukaan Puolan tasavalta ei ollut taannut kurinpitojaoston riippumattomuutta ja puolueettomuutta, perustui useisiin tekijöihin, jotka eivät rajoittuneet KRS:n riippumattomuutta koskeviin epäilyihin. ( 55 ) Vaikka unionin tuomioistuin voisikin nojautua tuomiossa Tuomareita koskeva kurinpitojärjestelmä esittämäänsä KRS:n riippumattomuutta koskevaan toteamukseensa, ( 56 ) tämä ei sinänsä riittäisi oikeuttamaan sitä, että tässä menettelyssä todettaisiin, että erityisvalvonnan jaosto ei ole riippumaton. ( 57 )

91.

Lisäksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on 8.11.2021 antamassaan tuomiossa Dolińska-Ficek ja Ozimek v. Puola ( 58 ) todennut yksimielisesti, että Puolan tasavalta on rikkonut Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaletta, koska erityisvalvonnan jaosto ei ollut laillisesti perustettu tuomioistuin. ( 59 ) Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on tukeutunut tässä päätelmässään laajalti unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, joka koskee Puolan oikeuslaitoksen viimeaikaisia uudistuksia. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio perustui toteamukseen, jonka mukaan kansallista lainsäädäntöä oli rikottu ilmeisesti siten, että se oli vaikuttanut kielteisesti erityisvalvonnan jaoston tuomareiden nimittämistä koskevien perustavanlaatuisten menettelysääntöjen toimintaan. Nämä nimitysmenettelyn sääntöjenvastaisuudet heikensivät erityisvalvonnan jaoston legitimiteettiä siinä määrin, että siltä puuttuivat Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa tarkoitetun laillisen tuomioistuimen ominaisuudet. Tältä osin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi yksiselitteisesti, että ehdokkaiden suositteleminen erityisvalvonnan jaostoon nimitettäviksi tuomareiksi – mikä on ehdoton edellytys sille, että Puolan tasavallan presidentti ( 60 ) vahvistaa nimityksen –, annettiin KRS:lle, elimelle, jolla ei ole riittäviä takeita riippumattomuudesta suhteessa lainsäädäntö- ja toimeenpanovallan käyttäjiin. ( 61 )

92.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio ei sido unionin tuomioistuinta, koska Euroopan unioni ei ole liittynyt Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdan mukaan unionin tuomioistuimen on kuitenkin varmistettava, että sen perusoikeuskirjan 47 artiklan toisesta kohdasta antamalla tulkinnalla taataan sellainen suojan taso, joka ei alita Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa, sellaisena kuin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on sitä tulkinnut, vahvistettua tasoa. ( 62 ) Tuomiossa Dolińska-Ficek ja Ozimek v. Puola ( 63 ) vahvistetut arviointiperusteet voivat näin ollen olla merkityksellisiä kaikissa myöhemmissä menettelyissä unionin tuomioistuimessa. Ohimennen voidaan myös huomauttaa, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 46 artiklan mukaan Puolan tasavallan on noudatettava asiassa Dolińska-Ficek ja Ozimek v. Puola annettua lopullista tuomiota ( 64 ) ja toteutettava viipymättä asianmukaiset toimenpiteet sen noudattamiseksi. ( 65 )

93.

Toisen kanneperusteensa tueksi komissio vetoaa pääasiallisesti tuomioon A. K. Kyseisessä asiassa kurinpitojaoston yksinomainen toimivalta käsitellä kansallisten tuomareiden unionin oikeuteen perustuvia kanteita ( 66 ) kyseenalaistettiin, koska tämän jaoston ei katsottu olevan riippumaton ja puolueeton SEU 19 artiklan 1 kohdassa ja perusoikeuskirjan 47 artiklassa edellytetyllä tavalla. Koska komission ja Puolan tasavallan välillä on huomattava erimielisyys kyseisen tuomion tulkinnasta, lainaan sen 165 ja 166 kohtaa:

”165   Kansallinen säännös, jolla annetaan yksinomainen toimivalta ratkaista oikeusriita, jossa yksityinen vetoaa – kuten nyt käsiteltävässä tapauksessa – unionin oikeuden oikeussäännöistä johtuvien oikeuksien loukkaamiseen, jollekin sellaiselle elimelle, joka ei täytä perusoikeuskirjan 47 artiklasta ilmeneviä riippumattomuuden ja puolueettomuuden vaatimuksia, johtaisi siihen, ettei asianomaisella henkilöllä olisi enää mitään kyseisessä artiklassa ja direktiivin 2000/78 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tehokasta oikeussuojakeinoa, ja sillä jätettäisiin huomiotta perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistetun tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeuden keskeinen sisältö – –

166   Tästä seuraa, että kun on ilmeistä, että kansallisessa säännöksessä toimivalta ratkaista pääasioissa kyseessä olevien kaltainen oikeusriita annetaan ainoastaan elimelle, joka ei täytä unionin oikeudessa ja erityisesti perusoikeuskirjan 47 artiklassa asetettuja riippumattomuuden tai puolueettomuuden vaatimuksia, toisella elimellä, jonka käsiteltäväksi tällainen oikeusriita on saatettu, on mainitussa 47 artiklassa tarkoitetun tehokkaan oikeussuojan takaamiseksi ja SEU 4 artiklan 3 kohdassa vahvistetun vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti velvollisuus jättää soveltamatta tätä kansallista säännöstä, joten tuomioistuin, joka täyttää nämä samat vaatimukset ja joka olisi toimivaltainen asianomaisella alalla, jollei mainittu säännös olisi sille esteenä, eli pääsääntöisesti tuomioistuin, joka oli toimivaltainen sen lainsäädännön mukaan, joka oli voimassa ennen sitä lainsäädäntömuutosta, jolla kyseinen toimivalta annettiin elimelle, joka ei täytä mainittuja vaatimuksia, voi ratkaista kyseisen oikeusriidan – –” ( 67 )

94.

Edellä esitetyn perusteella on selvää, että tuomiossa A. K. ei kyseenalaistettu kansallisessa oikeudessa erityisvalvonnan jaostolle annettua yksinomaista toimivaltaa ratkaista tuomarien vireille panemia asioita, jotka koskevat direktiiviin 2000/78 perustuvia oikeuksia. Unionin tuomioistuin pikemminkin katsoi, että kansallisessa lainsäädännössä ei saa varata yksinomaista toimivaltaa tuomioistuimelle, joka ei täytä perusoikeuskirjan 47 artiklassa tarkoitettuja riippumattomuuden ja puolueettomuuden vaatimuksia. ( 68 ) Edellä lainatuista kohdista käy myös ilmi, että unionin tuomioistuin ei katsonut, että jokin muu kansallinen tuomioistuin, joka täytti nämä vaatimukset, olisi ollut tai sen olisi pitänyt olla toimivaltainen ratkaisemaan nämä asiat. Unionin tuomioistuin tyytyi toteamaan, että tuomioistuin, joka oli kansallisen säännöksen mukaan toimivaltainen ratkaisemaan tällaisia asioita aikaisemman lainsäädännön nojalla, oli toimivaltainen käsittelemään asian. ( 69 )

95.

Tuomiossa A. K. vahvistetaan kullakin jäsenvaltiolla oleva oikeus määritellä menettelyllisen itsemääräämisoikeuden periaatteen mukaisesti oma tuomioistuinrakenteensa ja vahvistaa menettelysäännöt sellaisia kanteita varten, joiden avulla yksityiset voivat turvata unionin oikeuteen perustuvat oikeutensa. Vakiintuneen vaatimuksen, jonka mukaan kansallisten tuomioistuinten on oltava riippumattomia, puolueettomia ja etukäteen laillisesti perustettuja, ( 70 ) lisäksi tällaisia kanteita koskevissa säännöissä on noudatettava vastaavuus- ja tehokkuusperiaatetta. Näihin periaatteisiin perustuvat vaatimukset koskevat sekä niiden tuomioistuinten määrittämistä, jotka ovat toimivaltaisia unionin oikeuteen perustuvien oikeussuojakeinojen osalta, että tällaisia oikeussuojakeinoja säänteleviä menettelysääntöjä. Näiden vaatimusten noudattamista on tarkasteltava ottaen huomioon kyseessä olevien sääntöjen merkitys koko menettelyssä, menettelyn kulku ja näiden sääntöjen erityispiirteet kansallisissa tuomioistuimissa. ( 71 )

96.

Komissio ei ole väittänyt, että ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 26 §:n 2 ja 4–6 momentti sekä 82 §:n 2–5 momentti ja muutoslain 10 § eivät olisi vastaavuusperiaatteen mukaisia. Komission väitteessä keskitytään pikemminkin tehokkuusperiaatteeseen ja erityisesti tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevaan oikeuteen. Se väittää periaatteessa, että tuomioistuimen tai tuomarin riippumattomuuteen liittyvät kysymykset ovat horisontaalisia kysymyksiä, jotka voivat tulla esiin kaikissa tapauksissa, ja että kaikkien kansallisten tuomioistuinten, jotka käsittelevät unionin oikeutta koskevia asioita, olisi voitava tutkia niitä. Toimivaltaa tällaisten kysymysten ratkaisemiseen ei näin ollen pitäisi varata erityistuomioistuimille.

97.

Ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 26 §:n 2 momentin tarkastelusta käy ilmi, että siinä annetaan erityisvalvonnan jaostolle yksinomainen toimivalta ratkaista väitteet, jotka koskevat muun muassa tuomarin tai tuomioistuimen riippumattomuuden puutetta, ja tarjota tässä yhteydessä oikeussuojakeinoja. Kaikkien tuomioistuimien, mukaan lukien unionin oikeutta koskevaa asiaa käsittelevät tuomioistuimet, on näin ollen siirrettävä väite, ( 72 ) joka koskee tuomioistuimen tai tuomarin riippumattomuuden puuttumista, erityisvalvonnan jaoston puheenjohtajalle. Tämä siirto ei keskeytä asian käsittelyä tuomioistuimessa, jossa asia on vireillä. ( 73 )

98.

Ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 26 §:n 2 momentin ilmaisu ”on toimivaltainen” on yksiselitteinen ja riittää mielestäni varmistamaan, että tuomioistuimen, kokoonpanon tai tuomarin riippumattomuutta koskeva kysymys kuuluu erityisvalvonnan jaoston yksinomaiseen toimivaltaan. ( 74 ) Kyseisen säännöksen sanamuoto ei siis näytä tukevan Puolan tasavallan väitettä, jonka mukaan riippumattomuutta koskevat kysymykset voidaan esittää muutoksenhaun yhteydessä. Kun unionin tuomioistuin otti tämän kysymyksen esille suullisessa käsittelyssä, Puolan tasavalta ei myöskään esittänyt vakuuttavaa näyttöä siitä, että tällaisiin seikkoihin voitaisiin tehokkaasti vedota muutoksenhakumenettelyssä. Tämän jälkeen on todettava, että komissio ei ole väittänyt eikä ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 26 §:n 2 momentista ilmene, että tuomarin tai tuomioistuimen riippumattomuutta koskeva kysymys olisi saatettava erityisvalvonnan jaoston käsiteltäväksi erillisellä ja riippumattomalla oikeussuojakeinolla. Pikemminkin ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 26 §:n 2 momentin mukaista kysymystä käsitellään menettelyyn liittyvänä seikkana tai väitteenä erityisvalvonnan jaostossa. Komissio ei ole väittänyt, että vaatimus tällaisen menettelyyn liittyvän seikan tai väitteen siirtämisestä erityisvalvonnan jaostolle olisi niin raskas, että se estäisi SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa ja perusoikeuskirjan 47 artiklassa yksityisille annettujen oikeuksien täyden tehokkuuden. Minkään seikan perusteella ei myöskään voida katsoa, että näiden asioiden siirtäminen erityisvalvonnan jaoston käsiteltäviksi aiheuttaisi menettelyllisiä haittoja, jotka olisivat omiaan vaikeuttamaan kohtuuttomasti SEU 19 artiklan 1 kohdassa ja perusoikeuskirjan 47 artiklassa yksityisille annettujen oikeuksien käyttämistä. Vaikka saattaa olla niin, että tuomioistuimen, kokoonpanon tai tuomarin riippumattomuuteen liittyvät kysymykset ovat horisontaalisia kysymyksiä, joita ei välttämättä tarvitse käsitellä erityistuomioistuimissa, ei ole mitään lainvastaista siinä, että ne ratkaistaan toisessa tuomioistuimessa tai kokoonpanossa. Tällainen käytäntö voi jopa edistää sovellettavien sääntöjen laajaa ja yhdenmukaista soveltamista ja siten varmistaa tehokkaan oikeussuojan unionin oikeuden kattamilla aloilla niin, että ensisijaisuuden periaatetta noudatetaan täysimääräisesti.

99.

Jos kyseinen kansallinen säännös heikentäisi SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ja perusoikeuskirjan 47 artiklan tehokkuutta ( 75 ) esimerkiksi siten, että yksinomainen toimivalta ratkaista tuomioistuimen riippumattomuutta koskevia kysymyksiä annetaan toiselle tuomioistuimelle, joka itse ei ole riippumaton, unionin oikeuden ensisijaisuuden periaate edellyttäisi, että tuomioistuin, jossa tällainen kanne on nostettu, ( 76 ) ryhtyy kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin näiden unionin oikeuden määräysten täyden tehokkuuden varmistamiseksi jättämällä tarvittaessa soveltamatta kansallisia säännöksiä tai kansallista oikeuskäytäntöä, jotka ovat niiden vastaisia. ( 77 )

100.

Koska vastaavuus- tai tehokkuusperiaatetta ei ole loukattu, katson näin ollen, että kansalliset toimivaltasäännöt, jotka rajoittavat tai sulkevat pois tuomioistuimia tai kokoonpanoja, jotka voivat ratkaista tuomioistuimen, kokoonpanon tai tuomarin riippumattomuutta koskevia kysymyksiä, eivät ole ristiriidassa SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ja perusoikeuskirjan 47 artiklan tai unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatteen kanssa.

101.

Tästä seuraa, että ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 26 §:n 2 momentti ei estä kansallisia tuomioistuimia tutkimasta, täyttävätkö ne SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa ja perusoikeuskirjan 47 artiklassa tarkoitetun riippumattomuuden vaatimuksen. ( 78 ) Siinä ainoastaan annetaan erityisvalvonnan jaostolle yksinomainen toimivalta päättää tuomioistuimen, kokoonpanon tai tuomarin riippumattomuudesta, kun tällainen kysymys siirretään sille.

102.

Komission perusteluissa, jotka on tiivistetty tämän ratkaisuehdotuksen 67 ja 68 kohdassa ja jotka koskevat ylimmästä tuomioistuimesta annetun muutoslain 26 §:n 4–6 momenttia ja 82 §:n 2–5 momenttia, kuvataan ainoastaan näiden säännösten sisältöä. ( 79 ) Kuten tämän ratkaisuehdotuksen 66 kohdasta ilmenee, komissio katsoo lähtökohtaisesti, että tuomareiden ja tuomioistuinten riippumattomuutta koskevat kysymykset ovat luonteeltaan horisontaalisia. Näin ollen näillä kansallisen oikeuden säännöksillä rikotaan SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa ja perusoikeuskirjan 47 artiklaa, koska niillä viedään kaikilta puolalaisilta tuomioistuimilta, erityisvalvonnan jaostoa lukuun ottamatta, oikeus ratkaista tuomioistuinten tai tuomareiden riippumattomuutta koskevia kysymyksiä, jotka nousevat esille menettelyissä, joihin nämä kansallisen oikeuden säännökset liittyvät. Komissio ei kuitenkaan ole osoittanut, että nämä kansallisen oikeuden säännökset ja niissä säädetyt menettelyt ja toimivaltasäännöt heikentäisivät SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ja perusoikeuskirjan 47 artiklan täyttä tehokkuutta tai unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatetta. Pikemminkin se ei ole onnistunut kumoamaan Puolan tasavallan väitteitä siitä, että tällaisten menettelyjen käsittely erityistuomioistuimessa on SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ja perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaista.

103.

Mitä tulee komission väitteeseen siitä, että ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 26 §:n 2–4 momentti ja 82 §:n 2–5 momentti ovat SEUT 267 artiklan vastaisia, sen lisäksi, että näissä säännöksissä ei viitata kyseiseen artiklaan millään tavoin, komissio ei ole osoittanut, että ne oikeudellisesti tai tosiasiallisesti estävät tai haittaavat ( 80 ) kansallista tuomioistuinta, erityisvalvonnan jaostoa lukuun ottamatta, jossa on vireillä asia, jossa on kysymys tuomarin, kokoonpanon tai tuomioistuimen riippumattomuudesta, esittämästä SEUT 267 artiklassa tarkoitettua ennakkoratkaisupyyntöä. ( 81 )

104.

Tältä osin SEUT 267 artiklan sanamuodon ja rakenteen perusteella on selvää, että kansallinen tuomioistuin voi esittää unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyynnön vain, jos siinä on vireillä riita-asia, jossa tämän on annettava ratkaisu, jossa otetaan huomioon tämä ennakkoratkaisutuomio. ( 82 )

105.

Tästä seuraa, että ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 26 §:n 2 momentissa ja 4–6 momentissa ( 83 ) sekä 82 §:n 2–5 momentissa säädetyn erityisvalvonnan jaostolle annetun yksinomaisen toimivallan lisäksi tuomioistuinten, kokoonpanojen ja tuomareiden riippumattomuutta koskeva kysymys on luonteeltaan horisontaalinen, ja se voi nousta esiin missä tahansa tuomioistuimessa, kuten komissio on perustellusti todennut. Tuomioistuin, jonka käsiteltävänä on tuomioistuimen, kokoonpanon tai tuomarin riippumattomuutta koskeva kysymys, voi tarvittaessa pyytää unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua.

106.

SEUT 267 artiklassa annetaan kansallisille tuomioistuimille mitä laajimmat mahdollisuudet saattaa asia unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi, jos ne katsovat, että niiden käsiteltävänä olevassa asiassa tulee esille unionin oikeuden säännösten tai määräysten tulkintaa koskevia kysymyksiä, joiden esittäminen unionin tuomioistuimelle on tarpeen käsiteltävänä olevan asian ratkaisemiseksi. Kansalliset tuomioistuimet voivat käyttää tätä harkintavaltaa vapaasti missä tahansa asianmukaiseksi katsomassaan menettelyn vaiheessa. ( 84 ) Lisäksi vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että vaikka kansallisessa lainsäädännössä edellytetään, että tuomioistuin noudattaa toisen tuomioistuimen tuomioita, tämä seikka ei yksinään riistä ensimmäiseltä tuomioistuimelta oikeutta esittää SEUT 267 artiklan nojalla ennakkoratkaisukysymyksiä unionin oikeuden tulkinnasta ja pätevyydestä. Ensimmäinen tuomioistuin voi vapaasti ja erityisesti silloin, kun se katsoo, että toisen tuomioistuimen tuomio saattaisi edellyttää unionin oikeuden vastaisen tuomion antamista, esittää kysymyksiä unionin tuomioistuimelle. ( 85 ) Lisäksi tuomio, jossa unionin tuomioistuin antaa ennakkoratkaisun, sitoo kansallista tuomioistuinta kyseisten unionin oikeuden säännösten ja määräysten osalta pääasian oikeudenkäynnissä annettavassa ratkaisussa. ( 86 )

107.

Edellä esitetystä seuraa, että Puolan tasavallan tuomioistuimet voivat esittää unionin tuomioistuimelle minkä tahansa tarpeelliseksi katsomansa ennakkoratkaisukysymyksen missä tahansa asianmukaiseksi katsomassaan menettelyn vaiheessa ja jopa ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 26 §:n 2 momentissa säädetyn menettelyn päätteeksi. Ne voivat myös ryhtyä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin, joilla varmistetaan unionin oikeudesta johtuvien oikeuksien väliaikainen oikeussuoja, ja jättää menettelyn päätteeksi soveltamatta kyseessä olevaa kansallista säännöstä tai erityisvalvonnan jaoston tuomiota, jonka ne katsovat unionin oikeuden vastaiseksi. Ylimmän oikeusasteen tuomioistuimena erityisvalvonnan jaosto on lähtökohtaisesti velvollinen esittämään unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyynnön SEUT 267 artiklan nojalla, jos sen käsiteltäväksi tulee EUT-sopimuksen tulkintaa koskeva kysymys.

108.

Mitä tulee komission väitteisiin, jotka koskevat muutoslain 10 §:ssä säädettyjä siirtymätoimenpiteitä, vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kysymys siitä, onko jäsenvaltio jättänyt noudattamatta velvoitteensa, on ratkaistava sen tilanteen perusteella, joka vallitsi perustellun lausunnon noudattamiselle asetetun määräajan päättyessä. ( 87 ) Muutoslain 10 § tuli voimaan 14.2.2020. Komissio vahvisti vastauksena unionin tuomioistuimen suullisessa käsittelyssä esittämään kysymykseen, että sillä ei ollut näyttöä siitä, että kyseisellä säännöksellä olisi edelleen vaikutuksia perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättymisen eli 30.12.2020 jälkeen. Näin ollen se myönsi, että muutoslain 10 §:n voimassaolo oli päättynyt tähän päivämäärään mennessä. Tästä seuraa, että komission kanneperustetta, joka koskee muutoslain 10 §:ää, ei voida ottaa tutkittavaksi.

109.

Joka tapauksessa on niin, että koska ei ole olemassa mitään näyttöä, joka kyseenalaistaisi sen legitimiteettiä, että erityisvalvonnan jaostolle on siirretty yksinomainen toimivalta ratkaista tuomioistuimen, kokoonpanon tai tuomarin riippumattomuutta koskeva kysymys ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 26 §:n 2 ja 4–6 momentin sekä 82 §:n 2–5 momentin nojalla, komission väitteet, jotka koskevat muutoslain 10 §:ään sisältyviä siirtymätoimenpiteitä, joissa säädetään ainoastaan edellä mainittujen säännösten väliaikaisesta soveltamisesta, eivät voi menestyä.

110.

Komissio vaatii myös toteamaan, että soveltaessaan tässä kanneperusteessa mainittuja kansallisia säännöksiä Puolan tasavalta on rikkonut unionin oikeuden ensisijaisuutta. On riittävää todeta, että ensisijaisuutta koskeva väite koskee Puolan tasavallan toteuttamaa SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan, perusoikeuskirjan 47 artiklan ja SEUT 267 artiklan täytäntöönpanoa. Se ei siis ole itsenäinen vaatimus, eikä sitä ole tarpeen ratkaista erikseen. ( 88 )

111.

Näin ollen ehdotan, että unionin tuomioistuin hylkää toisen kanneperusteen.

112.

Komissio väittää, että Puolan tasavalta ei ole noudattanut SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa, tulkittuna Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohtaa koskevan oikeuskäytännön valossa, sekä SEUT 267 artiklan ja unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatteen mukaisia velvoitteitaan, kun se kieltää kansallisia tuomioistuimia tarkastamasta sellaisten unionin oikeuden vaatimusten noudattamista, jotka koskevat tehokkaita oikeussuojakeinoja etukäteen laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa.

113.

Komissio väittää ensinnäkin, että yleisiä tuomioistuimia koskevan muutoslain 42a §:n 1 ja 2 momentissa, ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 29 §:n 2 ja 3 momentissa sekä hallintotuomioistuimia koskevan muutoslain 5 §:n 1a ja 1b momentissa kielletään näitä kansallisia tuomioistuimia tarkastamasta tuomarien nimittämisen laillisuutta tai tuomioistuinten legitimiteettiä Puolan tasavallassa ja näin ollen sitä, onko tuomioistuin, jossa tuomari toimii, etukäteen laillisesti perustettu SEU 19 artiklan 1 kohdassa, luettuna perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa, tarkoitetulla tavalla ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomion Ástráðsson v. Islanti valossa. ( 89 ) Komissio väittää vastauskirjelmässään, että edellä mainittujen Puolan säännösten sanamuodossa ei ilmeisesti tehdä eroa sen välillä, onko kyseessä Puolan presidentin tuomaria koskevan nimityskirjan tuomioistuinvalvonta vai tuomioistuinvalvonta, jonka tarkoituksena on taata SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa määrättyjen takeiden täyttyminen. Tuomarin nimittämiseen johtavan menettelyn asianmukaisuus vaikuttaa nimityskirjan pätevyyden lisäksi myös sen unionin oikeuden vaatimuksen soveltamiseen, joka koskee oikeutta saattaa asia etukäteen laillisesti perustetun riippumattoman ja puolueettoman tuomioistuimen käsiteltäväksi SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ja perusoikeuskirjan 47 artiklan nojalla. Tuomion A. K. 134 kohdassa todetaan, että on tarpeen varmistua siitä, että nimityspäätösten tekemiseen johtavat aineelliset edellytykset ja menettelysäännöt ovat sellaisia, ettei yksityisille voi herätä niiden johdosta perusteltuja epäilyjä siltä osin, ovatko asianomaiset tuomarit täysin ulkopuolisen vaikutusvallan ulottumattomissa, ja siltä osin, ovatko he neutraaleja vastakkain oleviin intresseihin nähden.

114.

Toiseksi komissio väittää, että yleisiä tuomioistuimia koskevan muutoslain 55 §:n 4 momentti estää Puolan tuomioistuimia arvioimasta sitä, voivatko kokoonpanon jäsenet laillisesti hoitaa tuomiovallan käyttöön liittyviä tehtäviä. Siinä kielletään tuomioistuimia joko omasta aloitteestaan tai asianosaisten pyynnöstä ”asioiden jakamista sekä tuomioistuimen kokoonpanojen nimittämistä ja muuttamista koskevien säännösten” perusteella toteamasta, että tuomioistuimen kokoonpano on lainvastainen, sillä ei ole riittävästi henkilöstöä tai että henkilö ei ole oikeutettu tai on kykenemätön ratkaisemaan asiaa. Tämä säännös estää siis tuomioistuimia varmistamasta tuomion laillisuutta tarkastamalla, onko tuomioistuin riippumaton ja puolueeton tuomioistuin, joka on etukäteen laillisesti perustettu, ja onko se siten toimivaltainen käsittelemään asian. Lisäksi muutoslain 8 §:n mukaan yleisiä tuomioistuimia koskevan muutoslain 55 §:n 4 momenttia sovelletaan myös vireillä oleviin asioihin. Komission vastauskirjelmässä täsmennettiin, että yleisiä tuomioistuimia koskevan muutoslain 55 §:n 4 momentin mukaan silloin, kun tuomari on nimitetty asioiden jakamista koskevien sääntöjen mukaisesti, tällä tuomarilla katsotaan olevan toimivalta ratkaista asia laillisesti. Tämä estää sen, että etukäteen laillisesti perustettua riippumatonta ja puolueetonta tuomioistuinta koskevia vaatimuksia voitaisiin tutkia tuomiosta tehdyn valituksen yhteydessä.

115.

Komissio katsoo, että edellä mainitut kansalliset säännökset estävät puolalaista tuomioistuinta täyttämästä velvollisuuttaan tarkastaa omasta aloitteestaan tai asianosaisen pyynnöstä, onko se kokoonpanonsa puolesta riippumaton ja puolueeton tuomioistuin, joka on etukäteen laillisesti perustettu. Lisäksi nämä säännökset estävät tuomioistuimia varmistamasta silloin, kun kysymys on tärkeä niiden oman tuomion kannalta (esimerkiksi valitus, jolla vaaditaan ratkaisun kumoamista tuomioistuimen sääntöjenvastaisen kokoonpanon vuoksi), noudattaako toinen tuomioistuin unionin oikeuden vaatimuksia etukäteen laillisesti perustetusta riippumattomasta ja puolueettomasta tuomioistuimesta SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa, tulkittuna Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohtaa koskevan oikeuskäytännön valossa, tarkoitetulla tavalla, kun otetaan huomioon tuomarin nimittämiseen tai tuomioistuimen legitimiteettiin liittyvät olosuhteet.

116.

Komission mukaan SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ja perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaisen vaatimuksen, joka koskee etukäteen laillisesti perustettua riippumatonta ja puolueetonta tuomioistuinta, noudattamisen tuomioistuinvalvonta ei vaadi erityisen mekanismin käyttöön ottamista tätä tarkoitusta varten. Se ei myöskään välttämättä edellytä, että kansallinen tuomari kumoaa tuomarin nimityskirjan tai erottaa nimitetyn henkilön. Näin ollen ei ole merkitystä sillä, että Puolan tasavallan perustuslain mukaan tuomarin nimityskirjaa ei voida kyseenalaistaa. Asiaa käsittelevän kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on määrittää sovellettavan kansallisen lainsäädännön perusteella, mitä seurauksia vaatimuksen, joka koskee etukäteen laillisesti perustettua riippumatonta tuomioistuinta, rikkomisesta aiheutuu, jolloin on otettava huomioon unionin oikeuden tehokkuus ja oikeusvarmuuden periaatteen kaltaiset seikat.

117.

Puolan tasavalta väittää, että komissio ei ole näyttänyt toteen vaatimustaan, joka koskee SEUT 267 artiklan ja ensisijaisuusperiaatteen väitettyä rikkomista. Lisäksi se väittää, että komissio ei ole viitannut ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 26 §:n 3 momenttiin eikä selittänyt, miten kyseisellä säännöksellä rikotaan unionin oikeutta.

118.

Puolan tasavalta tekee selvän eron tuomarin nimityskirjan ja sen vaikutusten tuomioistuinvalvonnan ja niiden takeiden tuomioistuinvalvonnan välillä, jotka tuomioistuimen on varmistettava SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan nojalla. Puolan lainsäädännössä ei sallita ensin mainitun kaltaista tuomioistuinvalvontaa, eikä unionin tuomioistuin ole suhtautunut tähän kielteisesti tuomiossaan A. K. ( 90 ) Puolan perustuslain ja puolalaisten tuomioistuinten vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan toimivalta nimittää tuomarit kuuluu Puolan presidentin oikeuksiin. Tätä toimivaltaa ei voida eikä ole koskaan voitu valvoa tuomioistuimessa sillä perusteella, että tällaisten riitauttamisten salliminen heikentäisi tuomareiden erottamattomuuden periaatetta. Tämä vastaa unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, jonka mukaan tuomarin erottamisen edellytysten on oltava laissa säädettyjä, perusteltuja ja oikeasuhteisia. Se vastaa myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä, jonka mukaan oikeuslaitoksen järjestämistä ei pitäisi jättää tuomioistuinten harkinnan varaan. Puolan lainsäädännössä sitä vastoin säädetään tuomioistuinvalvonnasta, joka koskee oikeutta riippumattomaan tuomioistuimeen ja unionin oikeudessa säädettyjen takeiden antamista. Puolan tasavalta lisää, että komission tulkinta riidanalaisista säännöksistä ei saa tukea oikeuskäytännöstä.

119.

Puolan tasavalta katsoo, että yleisiä tuomioistuimia koskevan muutoslain 42a §:n 1 ja 2 momentti ja 55 §:n 4 momentti, ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 29 §:n 2 ja 3 momentti sekä hallintotuomioistuimia koskevan muutoslain 5 §:n 1a ja 1b momentti eivät rajoita kansallisten tuomioistuinten toimivaltaa valvoa SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa, yksityisille myönnettyjen takeiden olemassaoloa.

120.

Puolan tasavalta huomauttaa tältä osin ensinnäkin, että jos tuomarin puolueettomuutta epäillään, hänen jääväämistään voidaan pyytää siviiliprosessilain 48–54 §:n, ( 91 ) rikosprosessilain 40–44 §:n ( 92 ) tai hallintomenettelylain 18–24 §:n nojalla. ( 93 )

121.

Toiseksi asia, jossa tietyn tuomioistuimen toimivalta asetetaan kyseenalaiseksi tai jossa herää epäilyksiä yksityisen oikeudesta laillisesti perustettuun riippumattomaan ja puolueettomaan tuomioistuimeen, voidaan siirtää toiseen tuomioistuimeen, joka on kansallisen lainsäädännön nojalla toimivaltainen ( 94 ) SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti.

122.

Kolmanneksi, jos tuomioistuimen kokoonpano, jossa asia on pantu vireille, on ollut lainvastainen tai jos asiaa on käsitellyt tuomari, joka on ollut jäävi, valitusta käsittelevän tuomioistuimen on päätettävä menettely omasta aloitteestaan ja kumottava kyseinen tuomio siviiliprosessilain 379 §:n 4 momentin, rikosprosessilain 349 §:n 1 momentin 1 kohdan ja hallintomenettelylain 183 §:n 2 momentin 4 kohdan mukaisesti. Perusoikeuskirjan 47 artiklan rikkomisen toteaminen voi johtaa siihen, että valitusta käsittelevä tuomioistuin peruuttaa menettelyn ja kumoaa tuomion sillä perusteella, että sitä ei ole antanut riippumaton ja puolueeton tuomioistuin, joka on etukäteen laillisesti perustettu. Valitusta käsittelevä tuomioistuin ei kuitenkaan voi kyseenalaistaa tuomion antaneen tuomarin mandaattia tai toimivaltaa.

123.

Puolan tasavalta totesi vastauskirjelmässään, että yleisiä tuomioistuimia koskevan muutoslain 42a §:n 1 ja 2 momentin, ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 29 §:n 2 ja 3 momentin sekä hallintotuomioistuimia koskevan muutoslain 5 §:n 1a ja 1b momentin tarkoituksena on estää se, että tuomarin mandaatti tai palvelussuhde kyseenalaistetaan muissa kuin Puolan tasavallan perustuslaissa ja sen täytäntöönpanoa koskevissa laeissa tarkoitetuissa menettelyssä. Lisäksi Puolan tasavallan perustuslain 45 §, kansainväliset sopimukset ja perusoikeuskirja takaavat oikeuden riippumattomaan ja puolueettomaan tuomioistuimeen, joka on etukäteen laillisesti perustettu. Kansallista lainsäädäntöä on tulkittava kaikkien näiden määräysten valossa. Tuomarin nimittämisessä ilmenneet lainvastaisuudet tai etukäteen laillisesti perustettua tuomioistuinta koskevan oikeuden loukkaaminen eivät johda tuomarin nimityskirjan tai niiden menettelyjen kumoamiseen, joihin kyseinen tuomari on osallistunut. ( 95 )

124.

Puolan tasavalta katsoo, että komissio on tulkinnut yleisiä tuomioistuimia koskevan muutoslain 55 §:n 4 momenttia virheellisesti. Se väittää, että tämä säännös ei estä sen tarkastamista, onko tuomioistuimen kokoonpano oikea. Siinä ainoastaan kodifioidaan Sąd Najwyższyn oikeuskäytäntö, jossa todetaan, että jos asia on käsitelty toimivaltaisen tuomioistuimen tuomarien välistä asianjakoa koskevien sääntöjen vastaisesti, se ei ole peruste siviiliprosessilain 387 §:ssä ja rikosprosessilain 439 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulle ylimääräiselle muutoksenhaulle, joka johtaisi menettelyn ja muutoksenhaun kohteena olevan tuomion kumoamiseen. Tällainen rikkominen voi kuitenkin olla peruste tavanomaiselle muutoksenhaulle. Asianosainen voi näin ollen vaatia tuomion kumoamista sillä perusteella, että sovellettavan prosessioikeuden rikkominen on hänen näkökulmastaan vaikuttanut kielteisesti asian lopputulokseen. Lisäksi asianosainen voi vaatia tuomarin jääväämistä, jos hänen osallistumisensa asian käsittelyyn loukkaa oikeutta puolueettomaan tuomioistuimeen.

125.

Puolan tasavalta väittää, toisin kuin komissio on väittänyt tämän ratkaisuehdotuksen 114 kohdan mukaisesti, että yleisiä tuomioistuimia koskevan muutoslain 55 §:n 4 momentissa ei viitata tuomioistuinvalvontaan sen kysymyksen osalta, oliko tuomion antanut tuomioistuin riippumaton ja puolueeton tuomioistuin, joka on etukäteen laillisesti perustettu. Kyseinen säännös koskee ainoastaan seurauksia, joita aiheutuu asioiden jakamista ja tuomioistuinten kokoonpanoa koskevien sääntöjen rikkomisesta. Tästä seuraa, että komission kanneperuste, joka koskee muutoslain 8 §:ää, jossa säädetään, että yleisiä tuomioistuimia koskevan muutoslain 55 §:n 4 momenttia sovelletaan myös vireillä oleviin asioihin, on myös hylättävä.

126.

Puolan tasavalta väittää, että komission ensimmäisessä kanneperusteessa väitettyä SEUT 267 artiklan ja unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatteen rikkomista ei ole perusteltu. Lisäksi se väittää, että komissio ei ole esittänyt mitään perusteluja tai näyttöä siitä, että ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 26 §:n 3 momentti olisi unionin oikeuden vastainen. Puolan tasavalta katsoo myös, että komissio on esittänyt näiden väitteiden tueksi selvityksensä tai todisteet myöhässä, eikä unionin tuomioistuimen pitäisi ottaa niitä huomioon.

127.

SEUT 258 artiklan nojalla nostetussa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa menettelyssä komission on näytettävä velvoitteen noudattamatta jättäminen toteen esittämällä unionin tuomioistuimelle kaikki tarvittavat tiedot, joiden perusteella unionin tuomioistuin voi todeta tämän seikan, eikä komissio voi vedota minkäänlaisiin olettamiin. ( 96 ) Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ja työjärjestyksen 120 artiklan c alakohdan mukaan SEUT 258 artiklan mukaisessa kannekirjelmässä on mainittava konkreettiset kanneperusteet, joista unionin tuomioistuimelta pyydetään ratkaisua, ja ainakin tiivistettynä ne oikeudelliset seikat ja tosiseikat, joihin nämä kanneperusteet nojautuvat. ( 97 ) SEUT 258 artiklan nojalla nostetun kanteen perusteltavuutta on siis arvioitava yksinomaan kannekirjelmässä esitettyjen väitteiden perusteella.

128.

Ensimmäisessä kanneperusteessaan komissio on viitannut pelkästään SEUT 267 artiklaan selittämättä edes tiivistetyssä muodossa, kuinka sen mainitsemat Puolan lain säännökset rikkovat tätä määräystä. Sitä, että komissio on 30.10.2020 antamassaan perustellussa lausunnossa selittänyt SEUT 267 artiklan merkitystä tämän kanneperusteen yhteydessä, ei voida pitää riittävänä perussäännön 21 artiklan ja työjärjestyksen 120 artiklan c alakohdan kannalta. Lisäksi, toisin kuin komission vastauskirjelmässä väitetään, unionin tuomioistuin ei voi olettaa, että SEUT 267 artiklan väitetyn rikkomisen ja Puolan oikeuden kyseisten säännösten välillä on ”toiminnallinen yhteys”. Siltä osin kuin komissio on mahdollisesti selventänyt tätä ”toiminnallista yhteyttä” toisen kanneperusteensa yhteydessä, tämä kanneperuste koskee Puolan oikeuden eri säännöksiä.

129.

Sitä vastoin katson, että kannekirjelmän 75 kohdassa selitetään tiivistetysti, miksi komissio katsoo, että sen ensimmäisessä kanneperusteessa mainitsemat Puolan oikeuden säännökset rikkovat unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatetta. Kun lisäksi otetaan huomioon, että ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 26 §:n 3 momentissa toistetaan pääosin kyseisen lain 29 §:n 3 momentti, ( 98 ) oli riittävää, että komissio viittaa 26 §:n 3 momenttiin ensimmäisessä kanneperusteessaan, koska kyseisen kanneperusteen tekstistä voidaan kokonaisuudessaan selvästi päätellä, miksi se katsoo jälkimmäisen säännöksen olevan unionin oikeuden vastainen.

130.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin jättää tutkimatta komission ensimmäisen kanneperusteen yhteydessä esittämät väitteet, jotka koskevat SEUT 267 artiklaa.

131.

Puolan tasavalta väittää, että perustelut, jotka komissio esittää toisessa kanneperusteessaan, ovat epäjohdonmukaisia ensimmäiseen kanneperusteeseen nähden ja ristiriidassa sen kanssa. Komissio katsoo, että tämä väite on perusteeton.

132.

Toinen kanneperuste koskee yksinomaista toimivaltaa, joka kansallisessa lainsäädännössä annetaan erityisvalvonnan jaostolle tuomioistuinten, niiden kokoonpanojen ja tuomareiden riippumattomuutta koskevien kysymysten ratkaisemiseksi. Ensimmäisessä kanneperusteessa arvostellaan muun muassa sitä, että tietyissä Puolan oikeuden säännöksissä kielletään kaikkia tuomioistuimia, mukaan lukien erityisvalvonnan jaosto, ( 99 ) tarkastamasta Puolan tuomareiden nimittämisen laillisuutta. Ensimmäisessä kanneperusteessa väitetään näin ollen, että millään Puolan tuomioistuimella ei ole toimivaltaa tarkastaa Puolan tuomareiden nimittämisen laillisuutta unionin oikeuden kannalta. Näin ollen katson, että komission kaksi ensimmäistä kanneperustetta ovat johdonmukaisia toisiinsa nähden.

133.

Puolan tasavalta ei kiistä sitä, että Sąd Najwyższyn, yleisten tuomioistuinten ja hallintotuomioistuinten on noudatettava SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, luettuna perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohtaa koskevan oikeuskäytännön ja unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatteen valossa. Se ei myöskään kiistä sitä, että kyseisten tuomioistuinten on tuomion Simpson mukaisesti tarkastettava, kunnioitetaanko oikeutta riippumattomaan ja puolueettomaan tuomioistuimeen, joka on etukäteen laillisesti perustettu. Puolan tasavalta väittää, että komission yksilöimissä kansallisissa säännöksissä estetään ainoastaan Puolan presidentin antaman tuomarin nimityskirjan riitauttaminen. Tässä yhteydessä se tuo esiin useita muita Puolan oikeuden säännöksiä, jotka antavat tuomareille mahdollisuuden tarkastaa, kunnioitetaanko oikeutta saada asiansa käsitellyksi riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa, joka on etukäteen laillisesti perustettu.

134.

Toisin kuin Puolan tasavalta väittää, komissio ei riitauta tässä menettelyssä Puolan presidentin oikeutta nimittää tuomareita eikä sitä, että tuomarin nimityskirjaa ei voida riitauttaa Puolan lainsäädännön nojalla. ( 100 )

135.

Tuomion A. K. 133 kohdassa unionin tuomioistuin totesi, että se, että Puolan presidentti nimittää tuomarit, ei voi johtaa siihen, että he ovat Puolan presidentistä riippuvaisia, eikä se voi herättää epäilyjä heidän puolueettomuudestaan, jos asianomaisiin henkilöihin ei heidän nimittämisensä jälkeen kohdisteta mitään painostusta. Lisäksi tuomion A.B. ym. (Tuomareiden nimittäminen ylimpään tuomioistuimeen – Muutoksenhaku) ( 101 ) 129–136 kohdassa todetaan, että se, ettei kansallisen ylimmän tuomioistuimen tuomareiden virkoihin nimittämistä koskevassa menettelyssä ole välttämättä mahdollista käyttää muutoksenhakukeinoa, voi olla ongelmatonta unionin oikeuteen perustuvien vaatimusten soveltamisen kannalta, mikäli muita tehokkaita oikeussuojakeinoja on käytettävissä. Tilanne voi olla erilainen silloin, kun aikaisemmin käytössä olleet oikeussuojakeinot on poistettu ja tällaiseen nimittämismenettelyyn tietyssä kansallisessa oikeudellis-tosiasiallisessa asiayhteydessä liittyvät muut merkitykselliset seikat ovat omiaan herättämään yksityisissä systeemisiä epäilyjä kyseisessä menettelyssä nimitettävien tuomareiden riippumattomuudesta ja puolueettomuudesta. ( 102 )

136.

Komission ensimmäinen kanneperuste rajoittuu näin ollen väitteeseen, jonka mukaan kaikkia yleisiä tuomioistuimia, hallintotuomioistuimia ja Sąd Najwyższya, erityisvalvonnan jaosto mukaan lukien, ( 103 ) estetään omasta aloitteestaan tai asianosaisen pyynnöstä tarkastamasta, varmistaako tuomioistuin sen, että yksityisillä on oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin unionin oikeuden kattamilla aloilla riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa, joka on etukäteen laillisesti perustettu. ( 104 ) Komission mukaan riidanalaisilla säännöksillä on ainakin kaksi vahingollista vaikutusta. Ensinnäkin ne estävät tuomioistuimia tarkastelemasta tällaisia kysymyksiä riippumatta kansallisen oikeuden nojalla mahdollisesti käytettävissä olevan oikeussuojakeinon luonteesta ja laajuudesta. Toiseksi ne myös estävät tuomioistuimia jättämästä soveltamatta kansallisia säännöksiä, jotka ovat SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ja perusoikeuskirjan 47 artiklan vastaisia.

137.

Komissio ja Puolan tasavalta ovat eri mieltä ensimmäisessä kanneperusteessa kyseessä olevien kansallisen oikeuden säännösten ulottuvuudesta.

138.

Yleisiä tuomioistuimia koskevan muutoslain 42a §:n 2 momentissa, ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 26 §:n 3 momentissa ja 29 §:n 3 momentissa sekä hallintotuomioistuimia koskevan muutoslain 5 §:n 1b momentissa kyseisiä tuomioistuimia kielletään nimenomaisesti toteamasta tai arvioimasta, ”onko tuomari nimitetty lainmukaisesti”. Näissä samoissa säännöksissä kielletään myös näitä tuomioistuimia toteamasta tai arvioimasta sitä, onko tuomarilla ”tästä nimityksestä seuraava – – oikeus hoitaa lainkäyttötehtäviä”.

139.

Lisäksi yleisiä tuomioistuimia koskevan muutoslain 42a §:n 1 momentissa, ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 29 §:n 2 momentissa ja hallintotuomioistuimia koskevan muutoslain 5 §:n 1a momentissa säädetään, että nämä tuomioistuimet eivät saa asettaa kyseenalaiseksi tuomioistuinten tai oikeussuoja- tai oikeudenvalvontaelinten legitimiteettiä. Yleisiä tuomioistuimia koskevan muutoslain 55 §:n 4 momentti ja muutoslain 8 § ( 105 ) estävät sen, että säännöksiin, jotka koskevat asioiden jakamista sekä ratkaisukokoonpanojen nimeämistä ja muuttamista, vedotaan tuomarin toimivallan rajoittamiseksi tai sen toteamiseksi, että ratkaisukokoonpano on lainvastainen, että tuomioistuinta ei ole muodostettu asianmukaisesti tai että henkilö, joka ei ole toimivaltainen tai kykenevä ratkaisemaan asiaa, on osa sitä.

140.

Näiden säännösten sanamuoto ei lähtökohtaisesti rajoitu siihen, että tuomioistuinta estetään kumoamasta erga omnes Puolan presidentin antama tuomarin nimityskirja. Sen sijaan siinä selvästi kielletään kaikkia puolalaisia tuomioistuimia joko omasta aloitteestaan tai asianosaisen pyynnöstä ottamaan esille tai käsittelemään missään olosuhteissa tai mistään syystä sitä, onko tuomari nimitetty laillisesti ja voiko hän hoitaa lainkäyttötehtäviään, väitetyn lainvastaisuuden luonteesta, kyseisestä toimesta tai menettelystä tai käytettävissä olevasta oikeussuojakeinosta huolimatta. Näiden säännösten sanamuoto on siten niin laaja, että se vie kansallisilta tuomioistuimilta mahdollisuuden tutkia tuomioistuimen kokoonpanon riippumattomuutta koskevia kysymyksiä tuomiossa Simpson ( 106 ) edellytetyllä tavalla.

141.

Vaikka kansallisilla tuomioistuimilla on ylimmästä tuomioistuimesta annetun muutoslain 26 §:n 2 momentin nojalla velvollisuus saattaa tuomarin tai tuomioistuimen riippumattomuutta koskevat kysymykset erityisvalvonnan jaoston käsiteltäviksi, kyseisen lain 26 §:n 3 momentista, jossa nimenomaisesti suljetaan pois se, että erityisvalvonnan jaosto arvioi tuomarin nimityksen lainmukaisuutta tai hänen oikeuttaan hoitaa lainkäyttötehtäviä. Lisäksi yleisiä tuomioistuimia koskevan muutoslain 42a §:n 1 momentin, ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 29 §:n 2 momentin ja hallintotuomioistuimia koskevan muutoslain 5 §:n 1a momentin mukaan mikään puolalainen tuomioistuin ei saa kyseenalaistaa tuomioistuimen legitimiteettiä. Vastaavien kansallisten oikeussuojakeinojen soveltaminen on näin ollen yhtä rajoitettua.

142.

Lisäksi on todettava, että vaikka yleisiä tuomioistuimia koskevan muutoslain 55 §:n 4 momentissa ja muutoslain 8 §:ssä säädetyt kiellot voivat, kuten Puolan tasavalta väittää, monissa tapauksissa koskea puhtaasti organisatorisia kysymyksiä, mukaan lukien asioiden ja työmäärän hallinta, voi yhtä hyvin olla niin, että tällaiset seikat antavat aihetta epäillä sitä, onko tuomioistuin etukäteen laillisesti perustettu tai onko se puolueeton. Yleinen kielto ottaa edes esille tai käsitellä tällaisia asioita riidanalaisessa lainsäädännössä kuvatuissa olosuhteissa ulottuu pidemmälle kuin Puolan tasavalta väittää olevan näiden säännösten tarkoitus, ja se estää oikeussuojakeinojen käytön tällaisen rikkomisen korjaamiseksi. Tästä seuraa, että kyseessä olevat kansallisen oikeuden säännökset ovat sanamuodoltaan niin laajoja, että niillä säännellään kaikkia näkökohtia, jotka liittyvät SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa ja perusoikeuskirjan 47 artiklassa taatun oikeuden, joka koskee etukäteen laillisesti perustettua riippumatonta ja puolueetonta tuomioistuinta, tarkastamiseen.

143.

Puolan tasavalta esitti unionin tuomioistuimen pyynnöstä todisteena suuren määrän muita kansallisen oikeuden säännöksiä, joissa säädetään muun muassa tuomareiden jääväämisestä, asian siirtämisestä toiseen tuomioistuimeen ja menettelyjen kumoamisesta valitusasiaa käsittelevässä tuomioistuimessa sillä perusteella, että nämä menettelyt eivät täytä SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ja perusoikeuskirjan 47 artiklan vaatimuksia. Esimerkiksi siviiliprosessilain 48 §:ssä ja rikosprosessilain 40 §:ssä säädetään tuomareiden automaattisesta jääväämisestä tietyissä määritellyissä olosuhteissa. Siviiliprosessilain 49 §:n ja rikosprosessilain 41 ja 42 §:n mukaan tuomari voi pyytää jääväämistään tai asianosainen voi pyytää tuomarin jääväämistä. Siviiliprosessilain 379 §:n 4 momentin ja rikosprosessilain 439 §:n mukaan sellaisen tuomarin osallistuminen menettelyyn, joka on automaattisesti jäävi, johtaa kyseisen menettelyn kumoamiseen.

144.

Tässä yhteydessä voidaan todeta, että Puolan tasavalta on ilmoittanut, että Trybunał Konstytucyjny on useaan otteeseen rajoittanut tuomareiden jääväämistä koskevien kansallisten sääntöjen ulottuvuutta. Siviiliprosessilain 49 § kumottiin 9.6.2020 siltä osin kuin siinä sallittiin tuomarin jäävääminen sillä perusteella, että Puolan presidentti on nimittänyt hänet KRS:n ehdotuksesta sääntöjenvastaisesti. ( 107 ) Sama säännös kumottiin 28.2.2022 myös siltä osin kuin siinä tunnustettiin seikaksi, joka on omiaan aiheuttamaan perustellun epäilyn tuomarin puolueettomuudesta tietyssä asiassa, menettely, jossa Puolan presidentti on nimittänyt hänet tuomariksi KRS:n ehdotuksesta. ( 108 ) Rikosprosessilain 41 §:n 1 momentti ja 42 §:n 1 momentti kumottiin 12.3.2020 siltä osin kuin niissä sallittiin tuomarin jääväämistä koskevan sellaisen pyynnön tutkiminen, joka perustuu siihen, että Puolan presidentti on nimittänyt hänet KRS:n ehdotuksesta sääntöjenvastaisesti. ( 109 ) Tämä oikeuskäytäntö asettaa selviä rajoituksia mahdollisuudelle jäävätä tuomari hänen nimitysmenettelynsä yhteydessä tapahtuneen sääntöjenvastaisuuden vuoksi, mikä erottaa sen tilanteesta, jossa Puolan presidentin antama nimityskirja kyseenalaistetaan.

145.

Puolan oikeuden eri säännökset tuomarin jääväämisestä eivät myöskään muuta sitä, että yleisiä tuomioistuimia koskevan muutoslain 42a §:n 1 ja 2 momentin ja 55 §:n 4 momentin, ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 26 §:n 3 momentin ja 29 §:n 2 ja 3 momentin sekä hallintotuomioistuimia koskevan muutoslain 5 §:n 1a ja 1b momentin ja muutoslain 8 §:n sanamuoto on erittäin laaja eikä rajoitu menettelyihin, joilla pyritään riitauttamaan tuomarin nimitys. Näillä säännöksillä pyritään sen sijaan estämään se, että tuomioistuin voi tarkastaa kokoonpanon tai toimen, joka on johtanut tuomarin nimittämiseen, jolloin suljetaan pois kaikkien oikeussuojakeinojen käytettävyys silloin, kun SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ja perusoikeuskirjan 47 artiklan vaatimuksia on rikottu.

146.

Vaikka myönnettäisiin, että on olemassa muita kansallisen oikeuden säännöksiä, joiden nojalla tuomioistuimet voivat ainakin jossain määrin tarkastaa SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa ja perusoikeuskirjan 47 artiklassa olevien takeiden noudattamisen, ( 110 ) tällaisten säännösten rinnakkaisuus niiden kansallisen oikeuden säännösten kanssa, jotka komissio on riitauttanut ensimmäisessä kanneperusteessaan, sekä Trybunał Konstytucyjnyn oikeuskäytännössä vahvistetut rajoitukset niiden soveltamiselle aiheuttavat merkittävää oikeudellista epävarmuutta, mikä heikentää tuomioistuinten ja asianosaisten mahdollisuuksia turvautua etukäteen laillisesti perustettuun riippumattomaan ja puolueettomaan tuomioistuimeen, mikä on vastoin SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa ja perusoikeuskirjan 47 artiklaa. Komissio vaatii myös toteamaan, että soveltaessaan kansallisia säännöksiä, joihin komissio viittaa tässä kanneperusteessa, Puolan tasavalta on rikkonut unionin oikeuden ensisijaisuutta. Kuten toiseen kanneperusteeseen antamassani vastauksessa todettiin, ( 111 ) ensisijaisuutta koskeva väite ei ole itsenäinen vaatimus, eikä sitä ole tarpeen ratkaista erikseen.

147.

Mielestäni unionin tuomioistuimen on näin ollen todettava, että ensimmäisessä kanneperusteessa kyseessä olevat kansalliset säännökset heikentävät SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ja perusoikeuskirjan 47 artiklan vastaisesti puolalaisten tuomioistuinten toimivaltaa tutkia niiden vaatimusten noudattamista, jotka koskevat etukäteen laillisesti perustettua riippumatonta ja puolueetonta tuomioistuinta, ja että ne näin ollen rikkovat kyseisiä unionin oikeuden määräyksiä.

148.

Tämä kanneperuste koskee kahden kurinpitorikkomuksen lisäämistä yleisiä tuomioistuimia koskevan muutoslain 107 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohtaan ( 112 ) ja ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 72 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohtaan ( 113 ) sekä muutoslakia, jolla lisätään ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 72 §:n 1 momentin 1 kohtaan kurinpitorikkomus, joka koostuu ”oikeussääntöjen ilmeisistä ja vakavista rikkomisista”. Komission mukaan yleisiä tuomioistuimia koskevan muutoslain 107 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdassa sekä ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 72 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdassa pidetään kurinpitorikkomuksena sitä, että kansallinen tuomioistuin arvioi toisen tuomarin tai tuomioistuimen riippumattomuutta ja niiden asemaa ”etukäteen laillisesti perustettuna tuomioistuimena”. Tämä merkitsee sitä, että Puolan tasavalta ei ole noudattanut SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa, ja SEUT 267 artiklan mukaisia velvoitteitaan.

149.

Komissio lähtee siitä, että kansallisen tuomioistuimen ei voida katsoa syyllistyneen kurinpitorikkomukseen ja olevan vaarassa joutua kurinpitoseuraamusten kohteeksi, kun se noudattaa SEU 19 artiklan 1 kohdassa ja perusoikeuskirjan 47 artiklassa määrättyjä velvoitteita.

150.

Komission mukaan tämän ratkaisuehdotuksen 148 kohdassa mainittuihin säännöksiin sisältyvä ensimmäinen kurinpitorikkomus koskee tekoja tai laiminlyöntejä, jotka estävät tai vakavasti vaarantavat oikeusviranomaisen toiminnan. Toinen koskee tekoja, jotka asettavat kyseenalaiseksi tuomarin palvelussuhteen olemassaolon, tuomarin nimityksen tehokkuuden tai Puolan tasavallan perustuslaillisen elimen valtuudet.

151.

Näihin rikkomuksiin syyllistyneet yleisen tuomioistuimen tai hallintotuomioistuimen tuomarit ovat vaarassa tulla erotetuksi tai siirretyksi toiseen tuomioistuimeen. Tuomari voidaan tuomita sakkoihin tai erottaa virasta vähäisiksi luokiteltujen rikkomusten vuoksi. ( 114 ) Sąd Najwyższyn tuomarit ja Naczelny Sąd Administracyjnyn tuomarit erotetaan ehdoitta tällaisista rikkomuksista. ( 115 ) Komissio huomauttaa, että Puolan tasavallan mukaan kyseisten kurinpitorikkomusten tarkoituksena on varmistaa yleisiä tuomioistuimia koskevan muutoslain 42a §:n ja 55 §:n 4 momentin sekä ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 29 §:n 2 ja 3 momentin ”tehokkuus” ( 116 ) ja taata, että kansalliset tuomioistuimet noudattavat uutta toimivaltaa, joka on annettu yksinomaan erityisvalvonnan jaostolle. ( 117 )

152.

Komissio väittää, että tuomioistuimen suorittama tuomarien nimitysmenettelyn asianmukaisuuden arviointi tuomion Simpson ( 118 ) mukaisesti voidaan katsoa yleisiä tuomioistuimia koskevan muutoslain 107 §:n 1 momentin 3 kohdassa ja ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 72 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetuksi teoksi, jolla ”kyseenalaistetaan tuomarin palvelussuhteen olemassaolo tai tuomarin nimityksen tehokkuus” ja joka näin ollen on peruste kurinpitomenettelylle.

153.

Lisäksi, kuten komissio toteaa toisessa kanneperusteessaan, komissio pitää tarpeellisena, että kaikki kansalliset tuomioistuimet voivat arvioida tiettyä asiaa käsittelevän tuomioistuimen tai tuomarin riippumattomuutta. Tämä arviointi kuuluu tällä hetkellä erityisvalvonnan jaoston yksinomaiseen toimivaltaan. Kansallinen tuomioistuin, joka rikkoo kansallisen oikeuden säännöksiä vetoamalla unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatteeseen, voi joutua kurinpitomenettelyn kohteeksi yleisiä tuomioistuimia koskevan muutoslain 107 §:n 1 momentin 2 kohdan ja ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 72 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla, eli sellaisen teon tai laiminlyönnin vuoksi, joka estää tai vaarantaa vakavasti oikeusviranomaisen toiminnan.

154.

Tuomioistuimen toteamus, jonka mukaan tuomioistuinta ei ole etukäteen laillisesti perustettu tuomarin nimittämiseen johtaneessa menettelyssä tapahtuneiden sääntöjenvastaisuuksien vuoksi, voidaan katsoa teoksi, jolla kyseenalaistetaan ”tuomarin nimityksen tehokkuus”, ja näin ollen yleisiä tuomioistuimia koskevan muutoslain 107 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tai ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 72 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuksi rikkomukseksi.

155.

Yleisiä tuomioistuimia koskevan muutoslain 107 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdalla sekä ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 72 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut kurinpitorikkomukset koskevat myös sellaisten tuomioistuinratkaisujen sisältöä, joissa arvioidaan toisen tuomarin tai tuomioistuimen riippumattomuutta ja puolueettomuutta tai asemaa tuomioistuimena, joka on ”etukäteen laillisesti perustettu”. Tällainen asiantila on vastoin asiassa Minister for Justice and Equality (Tuomioistuinjärjestelmän puutteet) ( 119 ) annettua tuomiota, jossa unionin tuomioistuin totesi, että tuomareiden riippumattomuuden vaatimus edellyttää, että kurinpitojärjestelmää ei käytetä tuomioistuinratkaisujen sisällön poliittisen valvonnan järjestelmänä.

156.

Samat kansallisen oikeuden säännökset mahdollistavat myös sellaisten SEUT 267 artiklaan perustuvien ennakkoratkaisupyyntöjen käsittelemisen kurinpitorikkomuksina, jotka tuomioistuin on esittänyt SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ja perusoikeuskirjan 47 artiklan tulkinnasta ja jotka johtuvat tuomioistuimen toimivallan laillisuutta koskevista epäilyistä. ( 120 )

157.

Komissio katsoo, että nämä kurinpitorikkomukset eivät, toisin kuin Puolan tasavalta väittää, ole tuomion A. K. mukaisia. Jos kyseisen tuomion 132–154 esitettyjen kriteerien soveltaminen johtaa päätelmään, jonka mukaan tuomioistuin ei ole riippumaton ja puolueeton perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaisesti, kansallisen tuomioistuimen on jätettävä soveltamatta kansallisia säännöksiä, joissa toimivalta annetaan tällaiselle tuomioistuimelle. Tällainen toiminta voitaisiin katsoa yleisiä tuomioistuimia koskevan muutoslain 107 §:n 1 momentin 2 kohdassa ja ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 72 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetuksi kurinpitorikkomukseksi, koska se voisi olla teko, joka voi estää tai vaarantaa vakavasti oikeusviranomaisen toiminnan. Toisin kuin Puolan tasavalta väittää, unionin tuomioistuin ei myöskään ole tuomion A. K. 133 kohdassa katsonut, että Puolan presidentin suorittama tuomarien nimittäminen ei voi olla tuomioistuinvalvonnan kohteena. Unionin tuomioistuin totesi, että pelkästään se, että tuomarin nimittää Puolan presidentti, ei voi herättää epäilyjä hänen puolueettomuudestaan, jos asianomaiseen henkilöön ei hänen nimittämisensä jälkeen kohdisteta mitään painostusta eikä hän saa ohjeita tehtäviään hoitaessaan.

158.

Muutoslailla lisättiin ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 72 §:n 1 momentin 1 kohtaan kurinpitorikkomus, joka koostuu ”oikeussääntöjen ilmeisistä ja vakavista rikkomisista”. Tätä kurinpitorikkomusta oli jo sovellettu yleisten tuomioistuinten tuomareihin yleisten tuomioistuinten organisaatiota koskevan lain 107 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla. Tuomiossa Tuomareita koskeva kurinpitojärjestelmä tutkittiin viimeksi mainitun säännöksen yhteensopivuutta SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan kanssa. Kurinpitorikkomus, joka tarkoittaa oikeussääntöjen ilmeistä ja vakavaa rikkomista, on epämääräinen käsite, joka voi rajoittaa tuomioistuinratkaisujen sisältöä. Ei voida sulkea pois sitä, että ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 72 §:n 1 momentin 1 kohtaa, kun sitä tarkastellaan yhdessä kurinpitoviranomaisten lisääntyneen toiminnan ja sen painostuksen kanssa, jota toimeenpanovalta kohdistaa kurinpitoelinten toimintaan niiden muutosten seurauksena, jotka perustuvat ylimmästä tuomioistuimesta 8.12.2017 annettuun lakiin, ( 121 ) voidaan käyttää Sąd Najwyższyn tuomareiden lainkäyttötehtävien poliittisen valvontaan.

159.

Komissio korostaa vastauskirjelmässään, että kolmas kanneperuste koskee pikemminkin kyseisten säännösten sisältöä ja sanamuotoa kuin niiden oikeudellista arviointia tai soveltamista. Unionin tuomioistuin on tuomareita koskevasta kurinpitojärjestelmästä antamassaan tuomiossa ( 122 ) todennut, että on olennaista, että vahvistetaan säännöt, joissa määritellään riittävän selvästi ja täsmällisesti, millainen käyttäytyminen voi johtaa tuomareiden kurinpidolliseen vastuuseen, jotta voidaan taata tuomareiden tehtävien itsenäisyys ja välttää se, että he olisivat vaarassa joutua kurinpidolliseen vastuuseen jo pelkästään oman päätöksensä vuoksi. Yleisiä tuomioistuimia koskevan muutoslain 107 §:n 1 momentin 3 kohdassa ja ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 72 §:n 1 momentin 3 kohdassa oleva ilmaisu ”teot, joilla kyseenalaistetaan” ei rajoitu Puolan presidentin antaman tuomarin nimityskirjan riitauttamiseen.

160.

Komissio väittää myös, että Puolan tasavalta ei kiistä ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 72 §:n 1 momentin 1 kohdan ja yleisiä tuomioistuimia koskevan muutoslain 107 §:n 1 momentin 1 kohdan samankaltaisuutta. Tuomiossa Tuomareita koskeva kurinpitojärjestelmä esitetyt perustelut pätevät sitä suuremmalla syyllä ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 72 §:n 1 momentin 1 kohtaan.

161.

Puolan tasavalta väittää, että kolmas kanneperuste on perusteeton, koska komissio ei ole täyttänyt sille SEUT 258 nojalla kuuluvaa todistustaakkaa. Se huomauttaa erityisesti, että komissio tukeutuu kyseisten kansallisten säännösten sanamuotoon eikä ole esittänyt mitään näyttöä niiden soveltamisesta tai niitä tulkitsevasta oikeuskäytännöstä.

162.

Yleisiä tuomioistuimia koskevan muutoslain 107 §:n 1 momentin 2 kohta ja ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 72 §:n 1 momentin 2 kohta perustuvat Ranskan lainsäädäntöön. ( 123 ) Komissio ei ole koskaan kyseenalaistanut niiden säännösten yhteensopivuutta unionin oikeuden kanssa. Lisäksi Puolan tasavallan mukaan näistä kansallisen oikeuden säännöksistä ei voida päätellä, että niitä sovellettaisiin tapauksiin, joissa sovelletaan unionin oikeutta, mukaan lukien SEU 19 artiklan 1 kohtaa. Unionin oikeuden soveltaminen ei ole teko tai laiminlyönti, joka voi estää tai vakavasti vaarantaa tuomioistuinjärjestelmän toiminnan.

163.

Puolan tasavalta väittää, että komission tulkinta yleisiä tuomioistuimia koskevan muutoslain 107 §:n 1 momentin 2 kohdasta ja ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 72 §:n 1 momentin 2 kohdasta on myös vastoin näillä säännöksillä tavoiteltua päämäärää, joka on sen varmistaminen, että tuomarit, jotka kuuluvat julkiseen luottamukseen perustuvaan ammattikuntaan, eivät käyttäydy tavalla, joka ei ole sopusoinnussa heidän virka-asemansa arvokkuuden kanssa. Koska tuomioistuimen tehtävänä on soveltaa lakia ja esittää ennakkoratkaisukysymyksiä, komission väite siitä, että näitä toimia voitaisiin pitää kurinpitorikkomuksina, on virheellinen. Näissä säännöksissä ei myöskään sallita tuomioistuinratkaisujen tarkastamista tai tuomarin asettamista kurinpitovastuuseen sen tutkimisen seurauksena, onko oikeus tuomioistuimeen taattu. Komission kanta on näin ollen kielellisesti, loogisesti ja empiirisesti katsottuna perusteeton, eikä kansallinen oikeuskäytäntö tue sitä.

164.

Mitä tulee yleisiä tuomioistuimia koskevan muutoslain 107 §:n 1 momentin 3 kohtaan ja ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 72 §:n 1 momentin 3 kohtaan, ( 124 ) Puolan tasavalta katsoo, että komissio sekoittaa kansallisen tuomioistuimen suorittaman tarkastuksen, joka koskee SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa, asetettujen vaatimusten noudattamista, tällaisen tarkastuksen vaikutukseen, mikä tarkoittaa sen kyseenalaistamista, että Puolan presidentti käyttää oikeuksiaan nimittää tietty tuomari.

165.

Kyseiset kurinpitorikkomukset eivät sisällä sen tutkimista, onko yksityisen oikeutta tuomioistuimeen kunnioitettu SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Nämä kansallisen oikeuden säännökset ovat sitä vastoin esteenä sille, että tuomioistuin kyseenalaistaa tuomarin nimityksen pätevyyden muussa kuin Puolan tasavallan perustuslain tai sen nojalla annettujen säännösten mukaisten menettelyjen yhteydessä.

166.

Kansallisen oikeuden kyseiset säännökset eivät ole esteenä oikeussuojakeinoille, joilla korjataan perusoikeuskirjan 47 artiklaan perustuvien asianosaisen oikeuksien loukkaaminen ja joita ovat tuomion kumoaminen, tuomarin jäävääminen tai asian siirtäminen toiseen tuomioistuimeen, joka noudattaa perusoikeuskirjan kyseistä määräystä tuomion A. K. mukaisesti. Nämä säännökset eivät myöskään estä ennakkoratkaisupyyntöjen esittämistä SEUT 267 artiklan nojalla. Näiden säännösten antamisen jälkeen puolalaiset tuomioistuimet ovat esittäneet useita ennakkoratkaisupyyntöjä SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan tulkinnasta. Komissio ei väitä, että yksikään ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin olisi kurinpitomenettelyn kohteena, ja Puolan tasavalta vahvistaa, ettei näin ole.

167.

Puolan tasavalta vahvistaa myös, että ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 72 §:n 1 momentin 1 kohta vastaa yleisten tuomioistuinten organisaatiota koskevan lain 107 §:n 1 momentin 1 kohtaa, jonka mukaan tuomari asetetaan kurinpitovastuuseen oikeussääntöjen ilmeisistä ja vakavista rikkomisista. Viimeksi mainittu säännös on ollut voimassa muuttumattomana 1.10.2001 lähtien. Sen kyseenalaistamiseen ei ole tähän mennessä ollut aihetta. Ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 72 §:n 1 momentin 1 kohdassa siis ainoastaan määritellään kurinpitorikkomus, jota jo sovelletaan yleisten tuomioistuinten tuomareihin. Puolan tasavallan mukaan ei voitaisi hyväksyä sitä, että lainsäätäjä vapauttaisi Sąd Najwyższyn tuomarit – joiden on täytettävä korkeimmat laillista toimintaa ja oikeudellista asiantuntemusta koskevat vaatimukset – siitä, että he joutuvat vastaamaan kurinpitomenettelyssä teoista, jotka koostuvat oikeussääntöjen ilmeisistä ja vakavista rikkomisista.

168.

Sąd Najwyższyn oikeuskäytännön mukaan oikeussäännön rikkominen on ”ilmeinen”, kun tuomioistuimen virhe voidaan todeta helposti, sillä on rikottu kyseistä sääntöä, vaikka sen merkitys ei saa herättää edes sellaisten henkilöiden epäilyjä, joilla on keskimääräinen oikeudellinen pätevyys, ja tämän oikeussäännön soveltaminen ei vaadi tarkempaa arviointia, ( 125 ) tai kun kenelläkään lakimiehellä ei ole aihetta epäillä tapahtunutta oikeussäännön rikkomista sen edellyttämättä lisäharkintaa. ( 126 ) Näin ollen sekä ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 72 §:n 1 momentin 1 kohdan sanamuodon että sitä koskevan oikeuskäytännön perusteella on selvää, että SEU 19 artiklan 1 kohdan, perusoikeuskirjan 47 artiklan ja SEUT 267 artiklan noudattaminen ei merkitse oikeussääntöjen ilmeistä ja vakavaa rikkomista.

169.

Puolan vastauskirjelmässä korostetaan, että toisin kuin komissio väittää tämän ratkaisuehdotuksen 159 kohdan mukaisesti, unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä ( 127 ) edellytetään, että kansallista lainsäädäntöä arvioitaessa on otettava huomioon sen soveltaminen käytännössä, mukaan lukien sen tulkintaa koskeva kansallinen oikeuskäytäntö.

170.

Puolan tasavalta väittää, että perustelut, jotka komissio esittää toisessa kanneperusteessaan, ovat epäjohdonmukaisia kolmanteen kanneperusteeseen nähden ja ristiriidassa sen kanssa. Komission mukaan unionin tuomioistuimen on hylättävä tämä väite. Toinen kanneperuste koskee yksinomaista toimivaltaa, joka tietyissä kansallisen oikeuden säännöksissä annetaan erityisvalvonnan jaostolle tuomioistuinten, kokoonpanojen ja tuomareiden riippumattomuutta koskevien kysymysten ratkaisemiseksi. Kolmannen kanneperusteen mukaan sitä, että tuomioistuin tutkii etukäteen laillisesti perustettua riippumatonta ja puolueetonta tuomioistuinta koskevien unionin oikeuden vaatimusten noudattamista, pidetään kurinpitorikkomuksena. Nämä kaksi kanneperustetta ovat selvästi erilaisia. Näin ollen en ole samaa mieltä siitä, että niiden välillä on ilmeinen ristiriita, ja ehdotan, että unionin tuomioistuin hylkää Puolan tasavallan tätä koskevan väitteen.

171.

SEUT 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa ja perusoikeuskirjan 47 artiklassa asetettujen vaatimusten, jotka koskevat etukäteen laillisesti perustettua riippumatonta ja puolueetonta tuomioistuinta, seurauksena tuomareihin sovellettavan kurinpitojärjestelmän on tarjottava tarvittavat takeet sen estämiseksi, että sitä käytetään tuomioistuinratkaisujen sisällön poliittisen valvonnan järjestelmänä. Tältä osin sellaisten sääntöjen laatiminen, joissa määritellään muun muassa kurinpitorikkomuksia merkitsevät toiminnat sekä sovellettavat seuraamukset, joissa säädetään riippumattoman elimen asiaan puuttumisesta sellaisen menettelyn mukaisesti, jossa taataan täysimääräisesti perusoikeuskirjan 47 ja 48 artiklassa vahvistetut oikeudet ja etenkin puolustautumisoikeudet, ja joissa vahvistetaan mahdollisuus riitauttaa tuomioistuimessa kurinpitoelinten päätökset, merkitsee lainkäyttövallan riippumattomuuden säilymisen kannalta olennaisten takeiden kokonaisuutta. ( 128 )

172.

Tuomareihin sovellettava kurinpitojärjestelmä kuuluu oikeuslaitoksen järjestämiseen ja siten jäsenvaltioiden toimivaltaan. Tuomareiden kurinpitovastuu voi, riippuen siitä, millä tavalla jäsenvaltio sen toteuttaa, edistää oikeuslaitoksen vastuullisuutta ja tehokkuutta. Jäsenvaltioiden on tätä toimivaltaa käyttäessään kuitenkin noudatettava unionin oikeutta varmistamalla muun muassa niiden tuomioistuinten riippumattomuus, joiden tehtävänä on ratkaista unionin oikeuden soveltamiseen tai tulkintaan liittyvät kysymykset, taatakseen yksityisille SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa edellytetyn tehokkaan oikeussuojan. ( 129 )

173.

Tämän riippumattomuuden turvaaminen ei sulje täysin pois sitä mahdollisuutta, että tuomarin kurinpitovastuu voi hyvin harvinaisissa ja täysin poikkeuksellisissa tapauksissa syntyä hänen tekemiensä tuomioistuinratkaisujen vuoksi. Riippumattomuuden vaatimuksella ei nimittäin pyritä suojaamaan tuomareiden mahdollisia vakavia ja täysin anteeksiantamattomia menettelytapoja, joissa olisi kyse niiden kansallisen oikeuden ja unionin oikeuden sääntöjen, joita heidän on tarkoitus soveltaa, rikkomisesta joko tahallisesti ja vilpillisessä mielessä tai erityisen vakavaa ja törkeää huolimattomuutta osoittaen tai mielivallan harjoittamisesta tai oikeussuojan epäämisestä, kun heidän tehtävänään on ratkaista oikeusriidat. ( 130 )

174.

Tämän riippumattomuuden säilyttämiseksi ja sen välttämiseksi, että kurinpitojärjestelmän hyväksyttävät tarkoitukset voitaisiin kiertää, on olennaista, että se, että tuomioistuimen ratkaisu sisältää mahdollisen virheen kansallisen oikeuden ja/tai unionin oikeuden sääntöjen tulkinnassa ja/tai soveltamisessa taikka tosiseikkojen arvioinnissa ja todisteiden arvioinnissa, ei voi yksinään johtaa kurinpitovastuuseen. ( 131 )

175.

Kurinpitovastuuseen vetoamiseen on näin ollen sovellettava objektiivisia ja todennettavissa olevia arviointiperusteita, jotka johtuvat hyvää lainkäyttöä koskevista pakottavista vaatimuksista, sekä takeita, joilla pyritään välttämään tuomioistuinten ratkaisujen sisältöön kohdistuvan ulkoisen painostuksen vaara ja siten poistamaan kaikki yksityisten perustellut epäilyt siitä, ovatko asianomaiset tuomarit ulkopuolisen vaikutusvallan ulottumattomissa ja ovatko he neutraaleja vastakkain oleviin intresseihin nähden. ( 132 ) Tätä varten on olennaista, että vahvistetaan muun muassa säännöt, joissa määritellään riittävän selvästi ja täsmällisesti, millainen käyttäytyminen voi johtaa tuomareiden kurinpidolliseen vastuuseen, jotta voidaan taata tuomareiden itsenäisyys ja välttää vaara joutua kurinpidolliseen vastuuseen jo pelkästään tuomareiden ratkaisujen sisällön vuoksi. ( 133 ) Unionin tuomioistuin on myös katsonut, että se, että kansallisia tuomareita vastaan ei käynnistetä kurinpitomenettelyjä eikä heille määrätä kurinpitoseuraamuksia sen vuoksi, että he ovat käyttäneet SEUT 267 artiklan mukaista mahdollisuutta saattaa asia unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi, on heidän riippumattomuuteensa erottamattomasti kuuluva tae. ( 134 )

176.

Unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn kohteena olevien kansallisten säännösten ulottuvuutta on yleensä arvioitava ottaen huomioon kansallisten tuomioistuinten niitä koskeva tulkinta. ( 135 ) Komissio väittää kolmannessa kanneperusteessaan, että kansallisten säännösten sanamuoto on itsessään selvästi ristiriidassa unionin oikeuden yksilöitävissä olevien sääntöjen kanssa, ja sen vuoksi on tarpeetonta tutkia sitä, kuinka näitä säännöksiä sovelletaan käytännössä. ( 136 ) Koska komissio on päättänyt esittää kantansa tällä tavoin, en näe mitään loogista syytä sille, miksi unionin tuomioistuin ei voisi ottaa sitä huomioon ja tehdä ratkaisua siltä pohjalta ja komission kantamalla riskillä siitä, että sen esittämä kanta ei menesty.

177.

Puolan tasavalta väittää, että yleisten tuomioistuinten organisaatiota koskevan lain 107 §:n 1 momentin 2 kohdan ja ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 72 §:n 1 momentin 2 kohdan sanamuoto vastaa Ranskan oikeuden vastaavia säännöksiä, ja huomauttaa, että komissio ei ole koskaan kiistänyt viimeksi mainittujen säännösten pätevyyttä. Puolan tasavalta väittää lisäksi, että ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 72 §:n 1 momentin 1 kohdassa ei anneta elimelle, jonka tehtävänä on ratkaista riita-asia, laajempaa harkintavaltaa kuin Belgian, Tanskan ja Alankomaiden vastaavissa säännöksissä.

178.

Tältä osin on riittävää todeta, että nyt käsiteltävä jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva menettely kohdistuu Puolan tasavaltaan. Koska muissa jäsenvaltioissa voimassa olevat säännöt eivät ole unionin tuomioistuimen käsiteltävinä tässä jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa menettelyssä, kyseinen jäsenvaltio ei voi vedota niihin osoittaakseen, ettei se ole rikkonut unionin oikeutta. ( 137 )

179.

Siltä osin kuin on kyse yleisiä tuomioistuimia koskevan muutoslain 107 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdasta ja ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 72 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdasta, komission kolmas kanneperuste liittyy läheisesti toiseen kanneperusteeseen. Komissio katsoo, että kaikkien kansallisten tuomioistuinten on voitava arvioida sitä, noudatetaanko vaatimuksia, jotka koskevat etukäteen laillisesti perustettua riippumatonta ja puolueetonta tuomioistuinta. Komissio tulkitsee edellä mainittuja säännöksiä siten, että tällaista arviointia voidaan pitää tekona, joka vaarantaa vakavasti lainkäyttöelimen toiminnan tai asettaa kyseenalaiseksi tuomarin palvelussuhteen olemassaolon tai hänen nimityksensä tehokkuuden.

180.

Kuten toiseen kanneperusteeseen ehdottamassani vastauksessa todetaan, katson, että jos vastaavuus- tai tehokkuusperiaatetta ei rikota, kansalliset toimivaltasäännöt, joissa asetetaan rajoituksia tai kieltoja tuomioistuimille tai niiden kokoonpanoille, jotka voivat ratkaista tuomioistuimen, kokoonpanon tai tuomarin riippumattomuutta koskevia kysymyksiä, eivät lähtökohtaisesti ole ristiriidassa SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ja perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa. Jos toimivaltasäännöt ovat selkeitä ja täsmällisiä, tuomioistuimen, kokoonpanon tai tuomarin ei pitäisi tavanomaisen menettelyn kuluessa pyrkiä anastamaan toiselle tuomioistuimelle annettua toimivaltaa.

181.

Mielestäni yleisiä tuomioistuimia koskevan muutoslain 107 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdan sekä ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 72 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdan sanamuoto on niin laaja ja epätarkka, että näitä säännöksiä voidaan kohtuudella tulkita siten, että tuomarin suorittama tarkastelu siitä, onko jotakin SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ja perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaista vaatimusta, joka koskee etukäteen laillisesti perustettua riippumatonta ja puolueetonta tuomioistuinta, noudatettu, ( 138 ) voi olla kurinpitorikkomus. Voidaan uskottavasti väittää, että tuomioistuimen, joka toimivaltansa rajoissa tutkii, noudattaako se tai toinen tuomioistuin SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa ja perusoikeuskirjan 47 artiklaa, tai esittää unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyynnön SEUT 267 artiklan nojalla, ( 139 ) voidaan katsoa estäneen tai vaarantaneen vakavasti lainkäyttöelimen toiminnan tai kyseenalaistaneen tuomarin nimityksen tehokkuuden.

182.

Yleisiä tuomioistuimia koskevan muutoslain 107 §:n 1 momentin 2 kohdassa ja ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 72 §:n 1 momentin 2 kohdassa viitataan tekoihin tai laiminlyönteihin, jotka voivat estää tai vakavasti vaarantaa lainkäyttöelimen toiminnan. Niissä ei täsmennetä, että kyseisten tekojen tai laiminlyöntien on oltava lainvastaisia kansallisen lainsäädännön tai unionin oikeuden perusteella. Puolan tasavallan väite, jonka mukaan lain rajoissa ja sen soveltamisen yhteydessä tehty teko ei näiden säännösten nojalla voi merkitä kurinpitorikkomusta, vaikuttaa siten kestämättömältä. Kyseisissä säännöksissä ei myöskään anneta mahdollisuutta todeta kurinpitorikkomuksen olemassaoloa tai – tässä tapauksessa – sen väitettyä puuttumista lain edellyttämällä selvyydellä ja tarkkuudella.

183.

Yleisiä tuomioistuimia koskevan muutoslain 107 §:n 1 momentin 3 kohdassa ja ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 72 §:n 1 momentin 3 kohdassa viitataan myös tekoihin, joilla kyseenalaistetaan tuomarin palvelussuhteen olemassaolo, tuomarin nimityksen tehokkuus tai Puolan tasavallan perustuslaillisen elimen valtuudet. Nämä säännökset on muotoiltu niin laajasti, että niiden soveltamisalaan kuuluvat asiat menevät pidemmälle kuin Puolan presidentin antaman tuomarin nimityskirjan riitauttaminen. Sanamuoto kattaa mielestäni kaikki pyrkimykset kyseenalaistaa mikä tahansa tuomarin nimittämiseen johtavan menettelyn näkökohta, ( 140 ) mukaan lukien esimerkiksi se, onko SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa ja perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistettua vaatimusta etukäteen laillisesti perustetusta riippumattomasta ja puolueettomasta tuomioistuimesta noudatettu. Kun otetaan huomioon yleisiä tuomioistuimia koskevan muutoslain 107 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdan sekä ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 72 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdan laajuus, on olemassa ilmeinen vaara siitä, että kyseisiä unionin oikeuden määräyksiä koskevan ennakkoratkaisupyynnön esittäminen voidaan katsoa kurinpitorikkomukseksi.

184.

Samat näkökohdat pätevät myös tuomioistuimen puolueettomuuden tutkimiseen. Vaikka Puolan oikeudessa on lukuisia tuomareita koskevia jääviyssääntöjä, Trybunał Konstytucyjnyn tuomiot ovat rajoittaneet merkittävästi näiden sääntöjen ulottuvuutta. ( 141 ) Vaikuttaa näin ollen siltä, että tuomarin jääväämistä koskevan pyynnön, joka perustuu hänen nimittämiseensä johtaneessa menettelyssä tapahtuneeseen sääntöjenvastaisuuteen, tutkiminen voi olla kurinpitorikkomus.

185.

Ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 72 §:n 1 momentin 1 kohdan osalta on selvää, että kyseisen säännöksen sanamuoto, ulottuvuus ja tarkoitus vastaavat yleisiä tuomioistuimia koskevan muutoslain 107 §:n 1 momentin 1 kohtaa. Tuomiossa Tuomareita koskeva kurinpitojärjestelmä unionin tuomioistuin katsoi, että yleisiä tuomioistuimia koskevan muutoslain 107 §:n 1 momentti ei vastaa selvyyden ja täsmällisyyden vaatimuksia. Tarkasteltuaan tämän säännöksen soveltamista muun muassa Puolan tasavallan kansallisen oikeuskäytännön valossa unionin tuomioistuin katsoi, että ilmaisulla ”oikeussääntöjen ilmeinen ja vakava rikkominen” ei suljettu pois sitä, tuomareiden vastuu voi syntyä pelkästään heidän ratkaisujensa väitetyn virheellisen sisällön perusteella, eikä sitä, että tämä vastuu rajoittuu täysin poikkeuksellisiin tilanteisiin.

186.

Käsiteltävässä asiassa Puolan tasavalta vetoaa yleisiä tuomioistuimia koskevan muutoslain 107 §:n 1 momenttia koskevaan oikeuskäytäntöön osoittaakseen, että ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 72 §:n 1 momentin 1 kohtaa ei voida tulkita siten, että siinä säädetään kurinpitoseuraamuksista, jos noudatetaan SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa ja perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistettuja vaatimuksia.

187.

Puolan tasavallan mainitseman yleisiä tuomioistuimia koskevan muutoslain 107 §:n 1 kohtaa koskevan oikeuskäytännön – tuorein ratkaisu on vuodelta 2015 – ( 142 ) on antanut Sąd Najwyższyn jaosto, joka käytti toimivaltaansa ennen kuin Sąd Najwyższyn uudistettiin 8.12.2017 annetulla ylintä tuomioistuinta koskevalla lailla, ( 143 ) eikä kurinpitojaosto sen nykyisessä muodossa.

188.

Lisäksi, kuten komission vastauskirjelmässä todetaan, tuomiossa Tuomareita koskeva kurinpitojärjestelmä ( 144 ) unionin tuomioistuin katsoi, että nykyinen kurinpitojaosto oli äskettäin tekemässään päätöksessä ( 145 ) omaksunut yleisiä tuomioistuimia koskevan muutoslain 107 §:n 1 momentin laajan tulkinnan, joka poikkesi Sąd Najwyższyn aikaisemmasta oikeuskäytännöstä ja heikensi oikeusvaltioperiaatteen suojelua. ( 146 ) Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan silloin, kun tuomioistuinten kansallista lainsäädäntöä koskevat, huomioon otettavat tulkinnat poikkeavat toisistaan siten, että osassa sovelletaan tätä lainsäädäntöä unionin oikeuden mukaisesti ja osassa ei, on todettava ainakin, että tämä lainsäädäntö ei ole kyllin selvää ja täsmällistä, jotta varmistettaisiin sen soveltaminen unionin oikeuden mukaisesti. ( 147 )

189.

Ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 73 §:n 1 momentin mukaan kurinpitojaosto on toisen (ja viimeisen) asteen kurinpitotuomioistuin yleisten tuomioistuinten tuomareiden osalta ja ensimmäisen ja toisen asteen kurinpitotuomioistuin Sąd Najwyższyn tuomareiden osalta. Koska kurinpitojaosto ei täytä riippumattomuuden ja puolueettomuuden vaatimuksia, jotka vahvistetaan SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa, ( 148 ) on olemassa suurempi vaara siitä, että ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 72 §:n 1 momentin 1 kohtaa ( 149 ) tulkitaan siten, että kurinpitojärjestelmää voidaan käyttää tuomioistuinratkaisuihin vaikuttamiseen. ( 150 )

190.

Mielestäni unionin tuomioistuimen on todettava, että antaessaan ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 72 §:n 1 momentin 1 kohdan säännöksen Puolan tasavalta ei ole noudattanut SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ja perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaisia velvoitteitaan, ja ehdotan, että unionin tuomioistuin hyväksyy kolmannen kanneperusteen.

191.

Neljännessä kanneperusteessaan, joka koskee useita ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 27 §:n 1 momentin säännöksiä, komissio väittää, että Puola on rikkonut SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa antaessaan kurinpitojaostolle, jonka riippumattomuutta ja puolueettomuutta ei ole taattu unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti, ( 151 ) toimivallan ratkaista asioita, joilla on välitön vaikutus tuomareiden ja avustavien tuomareiden asemaan ja tehtävien hoitamiseen.

192.

Komissio katsoo, että useiden kurinpitojaoston kokoonpanoa ja toimivaltaa koskevien seikkojen kokonaisarvioinnista, sen jäsenten nimittämisedellytyksistä, erityisesti KRS:n, joka on perustuslaillisena elimenä vastuussa tuomioistuimen ja tuomareiden riippumattomuuden varmistamisesta, roolista sekä siitä, että toimenpiteet on toteutettu samanaikaisesti Puolan lainsäädännössä, ilmenee, että kyseessä on systeeminen poikkeaminen aikaisemmasta järjestelmästä. Paitsi että tämä herättää perusteltuja epäilyjä kurinpitojaoston riippumattomuudesta ja siitä, onko se ulkopuolisen vaikutusvallan ulottumattomissa ja puolueeton suhteessa intresseihin, joista on kyse sen toimivaltaan kuuluvissa asioissa, se myös vaarantaa välittömästi sen toimivaltaan kuuluvien tuomareiden riippumattomuuden.

193.

Komissio huomauttaa, että hiljattain perustetulle kurinpitojaostolle annettiin tehtäväksi käsitellä tiettyjä asiaryhmiä, jotka koskevat tuomareiden asemaa ja jotka kuuluivat aikaisemmin yleisten tuomioistuinten tai muiden tuomioistuinten toimivaltaan. Lisäksi kaikki kurinpitojaoston jäsenet nimitettiin menettelyssä, johon osallistui KRS:n uusi kokoonpano. Tältä osin KRS:n 15 jäsenen nelivuotinen toimikausi lyhennettiin ja tulevien jäsenten valintamenettelyä muutettiin, jotta parlamentin alahuoneen vaikutusvaltaa sen kokoonpanoon voitiin lisätä. Komissio korostaa myös, että 1b ja 4 momentin lisääminen KRS:stä annetun lain ( 152 ) 44 §:ään rajoitti KRS:n ratkaisujen, joissa Sąd Najwyższyn tuomariehdokkaat esitetään Puolan presidentille, tuomioistuinvalvonnan tehokkuutta. ( 153 ) Lopuksi komissio viittaa myös kurinpitojaoston lisääntyneeseen organisatoriseen, toiminnalliseen ja taloudelliseen autonomiaan verrattuna Sąd Najwyższyn neljään muuhun jaostoon.

194.

Neljäs kanneperuste koskee kolmea säännöstä. Ensinnäkin on kyse ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 27 §:n 1 momentin 1a kohdasta, joka koskee vaatimuksia aloittaa rikosprosessi tuomaria ja avustavaa tuomaria vastaan tai vaatimuksia viimeksi mainittujen pidättämisestä. Toiseksi on kyse ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 27 §:n 1 momentin 2 kohdasta, joka koskee Sąd Najwyższyn tuomareihin sovellettavia työ- ja sosiaalivakuutusoikeuden alaan kuuluvia säännöksiä. Kolmanneksi on kyse ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 27 §:n 1 momentin 3 kohdasta, joka koskee Sąd Najwyższyn tuomareiden eläkkeelle siirtymistä.

195.

Komission mukaan unionin tuomioistuin on katsonut, että tuomioistuinten riippumattomuuden vaatimus edellyttää, että lainkäyttötehtäviä hoitavia henkilöitä koskevassa kurinpitojärjestelmässä on tarvittavat takeet, jotta vältetään täysin vaara siitä, että tällaista kurinpitojärjestelmää käytetään tuomioistuinratkaisujen sisällön poliittisen valvonnan järjestelmänä. Sellaisten sääntöjen laatiminen, joissa määritellään muun muassa kurinpidollisina rikkomuksina pidettävät teot sekä sovellettavat seuraamukset, joissa säädetään riippumattoman elimen asiaan puuttumisesta sellaisen menettelyn mukaisesti, jossa taataan täysimääräisesti perusoikeuskirjan 47 ja 48 artiklassa vahvistetut oikeudet ja etenkin puolustautumisoikeudet, ja joissa vahvistetaan mahdollisuus riitauttaa tuomioistuimessa kurinpitoelinten päätökset, merkitsee siten lainkäyttövallan riippumattomuuden säilymisen kannalta olennaisten takeiden kokonaisuutta. ( 154 )

196.

Komissio väittää, että kun kurinpitojaosto päättää ensimmäisenä ja toisena asteena tuomarin koskemattomuuden pidättämisestä ennen häntä vastaan aloitettavaa rikosoikeudellista menettelyä, sen on tutkittava, onko perusteltuja syitä epäillä sitä, että väitetty rikkomus on tehty. Kurinpitojaoston on myös päätettävä lisätoimenpiteistä, mukaan lukien tuomarin virantoimituksesta pidättäminen tässä yhteydessä. Näin toimiessaan kurinpitojaosto puuttuu suoraan kyseisen tuomarin lainkäyttötoimintaan. Koska tuomarin virantoimituksesta pidättäminen voi kestää määräämättömän ajan, jolloin hänen palkkaansa alennetaan 25–50 prosentilla, mahdollisuus ryhtyä näihin lisätoimenpiteisiin voi olla keino painostaa tuomareita ja vaikuttaa siten heidän tuomioidensa sisältöön.

197.

Komissio lisää, että kurinpitojaoston yksinomainen toimivalta työoikeutta, sosiaalivakuutusta ja eläkettä koskevissa asioissa, mukaan lukien kysymykset, jotka liittyvät palkkaukseen, lomiin ja poissaoloihin ja sairausperusteisiin, korvauksiin sekä eläkkeelle siirtymiseen sairauden tai fyysisen tai henkisen vamman vuoksi, vaikuttaa suoraan niihin edellytyksiin, joissa Sąd Najwyższyn tuomarit harjoittavat lainkäyttötoimintaansa.

198.

Komission mielestä kurinpitojaosto katsoo olevansa toimivaltainen käsittelemään asiat, joissa määritetään Sąd Najwyższyn tuomareiden palvelussuhde siviiliprosessilain 189 §:n mukaisissa menettelyissä. Komissio pitää, samoin kuin kurinpitomenettelyjen ja tuomareiden koskemattomuutta pidättämistä koskevien päätösten yhteydessä, tärkeänä sitä, että riippumaton tuomioistuin tekee tai tarkastaa tällaiset päätökset, jotta tuomareita voidaan suojella perusteettomalta painostukselta ja epävarmuudelta, joka voi vaikuttaa heidän riippumattomuuteensa.

199.

Komission vastauskirjelmässä toistetaan tuomion Tuomareita koskeva kurinpitojärjestelmä 88–110 kohdassa esitetyt perustelut, joissa unionin tuomioistuin katsoi, että koska Puolan tasavalta ei ole taannut kurinpitojaoston riippumattomuutta ja puolueettomuutta, se on heikentänyt yleisten tuomioistuinten ja Sąd Najwyższyn tuomareiden riippumattomuutta ja siten jättänyt SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaiset velvoitteensa noudattamatta. Vaikka jäsenvaltiot voivat antaa tuomioistuimen koskemattomuutta koskevia sääntöjä, nämä säännöt eivät saa heikentää tuomioistuimen riippumattomuutta. Komissio lisää, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoi tuomiossa Reczkowicz v. Puola, ( 155 ) että kurinpitojaosto ei ole ”etukäteen laillisesti perustettu tuomioistuin”.

200.

Puolan tasavalta vaatii unionin tuomioistuinta hylkäämään neljännen kanneperusteen. Se, että toimeenpanovaltaa käyttävä viranomainen nimittää tuomarit, ei tee tuomareista riippuvaisia ensiksi mainitusta eikä voi herättää epäilyjä heidän puolueettomuudestaan, jos asianomaiset henkilöt ovat nimittämisensä jälkeen ulkoisen vaikutusvallan ja painostuksen ulottumattomissa, kun he hoitavat tehtäviään. ( 156 ) Kurinpitojaoston tuomareiden nimitysmenettelyn ja tuomareita nimittämisen jälkeen suojaavien takeiden järjestelmän kokonaisarviointi osoittaa, ettei heihin ole mahdollista kohdistaa mitään ulkoista painostusta.

201.

Puolan tasavallan mukaan sen perustuslaissa säädetään kaikkien tuomareiden, mukaan lukien kurinpitojaoston tuomarit, nimitysmenettelystä. Puolan tasavallan perustuslain 179 §:n, luettuna yhdessä 144 §:n 3 momentin 17 kohdan kanssa, mukaan Puolan presidentti nimittää tuomarit KRS:n ehdotuksesta toistaiseksi. Tuomareiden nimittäminen on vakiintunut Puolan presidentin oikeus, jota hän käyttää ylimmästä tuomioistuimesta annetun lain 31 §:n nojalla sen jälkeen, kun hän on saanut Sąd Najwyższyn presidentin lausunnon. Puolan presidentti julkaisee Monitor Polski ‑lehdessä, joka on Puolan virallinen lehti, ilmoituksen Sąd Najwyższyn kussakin jaostossa täytettävänä olevien tuomarinvirkojen lukumäärästä. Ylimmästä tuomioistuimesta annetun lain 30 §:ssä on tyhjentävä luettelo ehdoista, jotka Sąd Najwyższyn tuomariksi hakevien ehdokkaiden on täytettävä. ( 157 ) Kuukauden kuluessa ilmoituksen julkaisupäivästä kuka tahansa henkilö, joka täyttää Sąd Najwyższyn tuomarille asetetut edellytykset, voi hakea KRS:ltä tuomarinvirkaa ilmoituksessa yksilöidyssä jaostossa. Todettuaan, että ehdokkaat täyttävät edellytykset ja muodolliset vaatimukset, KRS:n presidentti nimittää KRS:stä 12.5.2011 annetun lain 31 §:n 1 momentin mukaisesti vähintään kolmesta sen jäsenestä koostuvan ryhmän, jonka tehtävänä on antaa lausuntonsa jätetyistä hakemuksista. Tutkittuaan tämän menettelyn mukaisesti jätetyt hakemukset KRS tekee Puolan presidentille ehdotuksen tuomareiden nimittämisestä Sąd Najwyższyn avoinna oleviin virkoihin. Vaikka KRS:n ehdotus ei sido Puolan presidenttiä, hän ei voi nimittää tuomariksi henkilöä, jota KRS ei ole ehdottanut. Tällä tavoin KRS:n rooli ei poikkea muiden jäsenvaltioiden tuomarineuvostojen roolista.

202.

Puolan tasavalta korostaa, että kurinpitojaoston tuomareiden riippumattomuus ei johdu pelkästään heidän nimitysmenettelystään vaan ennen kaikkea kattavasta takeiden järjestelmästä, jolla varmistetaan, että kaikki kurinpitojaoston tuomarit voivat tehdä päätöksensä kaikelta ulkoiselta painostukselta suojattuina. Puolan tasavallan perustuslain 179 §:n mukaan tuomarit nimitetään toistaiseksi. Puolan tasavallan perustuslain 180 §:ssä säädetään, että tuomareita ei voi erottaa. Tuomaria ei voida erottaa, pidättää virasta, siirtää toiseen tuomiopiiriin tai toiseen tehtävään vastoin hänen tahtoaan muutoin kuin tuomioistuimen päätöksen mukaisesti ja ainoastaan laissa säädetyissä tapauksissa. Tuomari jää eläkkeelle saavutettuaan lakisääteisen iän, ja hänet voidaan laissa asetettujen sääntöjen mukaan siirtää eläkkeelle sellaisen sairauden tai vamman vuoksi, joka estää häntä hoitamasta tehtäviään. Puolan tasavallan perustuslain 181 §:n mukaan tuomarilla on rikosoikeudellinen immuniteetti, ja näin ollen häntä ei voida asettaa rikosoikeudelliseen vastuuteen eikä hänen vapauttaan voida riistää ilman laissa määrätyn tuomioistuimen ennalta antamaa suostumusta. Lisäksi tuomareiden on Puolan tasavallan perustuslain 178 §:n 3 momentin pidättäydyttävä poliittisesta toiminnasta. Ylimmästä tuomioistuimesta annetun lain 44 §:n mukaan kyseisen tuomioistuimen, mukaan lukien kurinpitojaoston, tuomarit eivät lähtökohtaisesti voi hoitaa toista virkaa. Samanaikaisesti Sąd Najwyższyn tuomarit saavat asianmukaiset aineelliset edellytykset, joiden tarkoituksena on korvata heille asetetut kiellot ja rajoitukset. Kurinpitojaoston tuomareilla on oikeus palkankorotukseen, jonka suuruus on 40 prosenttia kokonaisperuspalkasta, sekä tehtävien hoitamisesta maksettavaan korvaukseen (paitsi jos tuomarilla on tieteellisen opettajan tai tutkijan virka, ajanjaksolta, joka alkaa tämän viran alkamispäivästä ja kestää sen päättymiseen saakka) muiden tehtävien hoitamisen yhteensopimattomuutta koskevien sääntöjen nojalla.

203.

Puolan tasavallan mukaan komissio ei ole selittänyt, kuinka kurinpitojaoston itsenäisyys mahdollistaisi sen, että tähän jaostoon kuuluvia tuomareita voitaisiin painostaa. Kurinpitojaoston perustamista perusteltiin kurinpitomenettelyjen tehottomuudella ja Sąd Najwyższyn tuomareiden kyvyttömyydellä määrätä seuraamuksia tuomareiden asiattomasta toiminnasta. Kurinpitojaoston riippumattomuus Sąd Najwyższyssa yhdessä sen kanssa, ettei se ole riippuvainen mistään muusta vallasta, osoittaa sen, että komission väitteet ovat perusteettomia. Puolan tasavalta korostaa lisäksi, että toimivallan siirtäminen kurinpitojaostolle liittyy tuomioistuinlaitoksen järjestämiseen, joka kuuluu jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan. Joissakin jäsenvaltioissa ( 158 ) tuomareilla ei nimittäin ole koskemattomuutta. Jos komissio katsoo, että tuomarin koskemattomuus on unionin lainsäädännön mukainen vaatimus, sen olisi kohdistettava väitteensä kaikille jäsenvaltioille.

204.

Puolan tasavalta väittää, että kurinpitojaoston tuomareiden nimitysmenettely tarjoaa paljon paremmat takeet riippumattomuudesta kuin menettelyt, joiden unionin tuomioistuin on katsonut täyttävän SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa asetetut vaatimukset. ( 159 ) Se väittää, että mitään systeemistä poikkeamista ei ole ollut ja että komissio soveltaa puhtaasti kaksoisstandardeja. Komissio ei ole selittänyt systeemisen poikkeamisen käsitettä, joka ei ole oikeudellinen ja jota ei tunneta kansainvälisessä oikeuskäytännössä. Myöskään tuomioistuinjärjestelmän uudistamiseen ei liity mitään poikkeamista. Kurinpitojaosto päinvastoin hoitaa kurinpitotuomioistuimen tehtäviä ensimmäisessä tai toisessa asteessa.

205.

Vaikka oikeuslaitoksen järjestäminen, mukaan lukien tuomareita vastaan käytäviä rikosoikeudellisia menettelyjä koskevat säännöt, kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan, tätä toimivaltaa on käytettävä unionin oikeuden mukaisesti. Kun jäsenvaltio säätää erityisiä sääntöjä, jotka koskevat tuomareita vastaan käytäviä rikosoikeudellisia menettelyjä, riippumattomuuden vaatimus edellyttää – jotta voidaan sulkea pois kaikki yksityisten perustellut epäilyt siltä osin, ovatko tuomarit täysin ulkopuolisen vaikutusvallan ulottumattomissa ja erityisesti, voiko lainsäädäntö- tai toimeenpanovallan käyttäjä vaikuttaa suoraan tai välillisesti heidän ratkaisuihinsa –, että nämä säännöt ovat perusteltuja hyvään lainkäyttöön liittyvien objektiivisten ja todennettavissa olevien pakottavien syiden vuoksi. Tällaisissa säännöissä, kuten tuomarien kurinpitovastuuta koskevissa säännöissä, on säädettävä tarvittavista takeista sen varmistamiseksi, ettei tällaisia rikosoikeudellisia menettelyjä voida käyttää mainittujen tuomareiden toimintaan kohdistuvan poliittisen valvonnan järjestelmänä, ja niissä on taattava täysimääräisesti perusoikeuskirjan 47 ja 48 artiklassa vahvistetut oikeudet. ( 160 )

206.

SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaan jäsenvaltion on varmistettava, että tuomioistuimet, jotka ovat toimivaltaisia ratkaisemaan unionin oikeuden soveltamista tai tulkintaa koskevia asioita, täyttävät tehokkaan oikeussuojan vaatimukset. ( 161 ) Jo niiden asioiden, jotka kuuluvat kurinpitojaoston toimivaltaan ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 27 §:n 1 momentin 1a, 2 ja 3 kohdan nojalla, luonteen perusteella on selvää, että niillä voi olla välitön, suora ja merkittävä vaikutus tuomareiden asemaan ja tehtävien hoitamiseen. ( 162 ) Kun otetaan huomioon vakava vaikutus, joka tällaisilla toimenpiteillä voi olla heidän elämäänsä ja uraansa, on ehdottoman tärkeää, että ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 27 §:n 1 momentin 1a, 2 ja 3 kohdan nojalla toteutettavat toimenpiteet, jotka koskevat tuomareita, jotka voivat ratkaista unionin oikeuden soveltamista ja tulkintaa koskevia asioita, tarkastaa elin, joka itse täyttää tehokkaan oikeussuojan kannalta olennaiset vaatimukset SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti. ( 163 )

207.

Tästä seuraa, että kurinpitojaoston, joka on toimivaltainen soveltamaan ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 27 §:n 1 momentin 1a, 2 ja 3 kohtaa, on annettava kaikki tarvittavat takeet riippumattomuudestaan ja puolueettomuudestaan, jotta välitetään vaara siitä, että näiden säännösten nojalla toteutettuja toimenpiteitä käytetään tuomioistuinratkaisujen sisällön poliittisen valvonnan keinoina. Tässä yhteydessä ei ole merkitystä sillä, että muissa jäsenvaltioissa voi olla käytössä erilainen syytesuojaa koskeva järjestelmä. ( 164 )

208.

Unionin tuomioistuin katsoi tuomareita koskevasta kurinpitojärjestelmästä antamassaan tuomiossa kategorisesti useisiin seikkoihin viitaten, että kurinpitojaosto ei noudattanut SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisia riippumattomuuden ja puolueettomuuden vaatimuksia. Unionin tuomioistuin tukeutui tältä osin laajalti seikkoihin, jotka se oli esittänyt jo tuomiossaan A. K., johon kannekirjelmässä viitataan. Vastine jätettiin unionin tuomioistuimen kirjaamoon 17.6.2021 eli noin kuukautta ennen tuomareista koskevasta kurinpitojärjestelmästä annetun tuomion antamista. Komission 28.7.2021 antamassa vastauskirjelmässä vedottiin tähän tuomioon neljännen kanneperusteen tukemiseksi, mutta Puolan 7.9.2021 jättämässä vastauskirjelmässä ei esitetty huomautuksia tästä väitteestä.

209.

Tuomiolla Tuomareita koskeva kurinpitojärjestelmä ( 165 ) on sellainen merkitys neljännen kanneperusteen arvioinnin kannalta, että esitän lyhyen yhteenvedon sen olennaisista kohdista. ( 166 ) Unionin tuomioistuin katsoi kyseisen tuomion 89–110 kohdassa esitettyjen eri pohdintojen eikä niinkään minkään yksittäisen seikan perusteella, että Puolan tasavalta on rikkonut SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, koska kurinpitojaosto ei täyttänyt riippumattomuuden ja puolueettomuuden vaatimuksia. ( 167 ) Se tukeutui muun muassa siihen, että kurinpitojaoston, jolla on yksinomainen toimivalta käsitellä tiettyjä kurinpitoasioita, perustaminen ex nihilo tapahtui samanaikaisesti sellaisen kansallisen lainsäädännön antamisen kanssa, joka vaarantaa Sąd Najwyższyn tuomareiden erottamattomuuden ja riippumattomuuden. Unionin tuomioistuin huomautti, että kurinpitojaostolla on Sąd Najwyższyssa suuri organisatorinen, toiminnallinen ja taloudellinen itsenäisyys muihin kyseisen tuomioistuimen jaostoihin verrattuna. Kurinpitojaoston tuomarien palkka on noin 40 prosenttia suurempi kuin Sąd Najwyższyn muiden jaostojen tuomareiden palkka ilman mitään objektiivista perustetta. Perustamisensa yhteydessä kurinpitojaoston piti koostua yksinomaan uusista tuomareista, jotka Puolan presidentti nimitti KRS:n ehdotuksesta. ( 168 )

210.

Ennen näiden nimitysten tekemistä KRS:n rakenne oli uudistettu perusteellisesti. ( 169 ) Unionin tuomioistuimen mukaan tällaiset muutokset olivat omiaan aiheuttamaan riskin, jota ei ollut aikaisemmin käytetyssä valintamenettelyssä, siitä, että lainsäädäntö- ja toimeenpanovallan käyttäjien vaikutusvalta KRS:ään lisääntyy ja kyseisen elimen riippumattomuus heikentyy. Lisäksi KRS:n uusi kokoonpano toteutettiin lyhentämällä kyseiseen elimeen siihen saakka kuuluneiden jäsenten meneillään ollutta nelivuotista toimikautta. Unionin tuomioistuin totesi myös, että KRS:n lainsäädäntöuudistus toteutettiin samanaikaisesti kuin annettiin uusi laki ylimmästä tuomioistuimesta, ( 170 ) jolla toteutettiin Sąd Najwyższyn laaja-alainen uudistus. ( 171 )

211.

Unionin tuomioistuimen mukaan kaikki nämä seikat ovat yhdessä tarkasteltuina omiaan herättämään yksityisissä perusteltuja epäilyjä siltä osin, onko kyseinen elin täysin ulkopuolisen vaikutusvallan ja erityisesti Puolan lainsäädäntö- ja toimeenpanovallan käyttäjien välittömän tai välillisen vaikutusvallan ulottumattomissa, ja siltä osin, onko mainittu elin neutraali vastakkain oleviin intresseihin nähden. Unionin tuomioistuin katsoi, että nämä seikat voivat johtaa siihen, ettei mainittu elin näytä riippumattomalta tai puolueettomalta, mikä on omiaan heikentämään sitä luottamusta, jota oikeuslaitoksen on herätettävä mainituissa yksityisissä demokraattisessa yhteiskunnassa ja oikeusvaltiossa. ( 172 )

212.

Toisin kuin Puolan tasavalta väittää, kurinpitojaoston tuomareiden nimitysmenettelyn ja kyseisen jaoston toimintaedellytysten kokonaisarviointi ei sulje pois sitä, että on olemassa perusteltuja epäilyjä siitä, että tuomareihin saatetaan kohdistaa ulkoista painostusta. Tämän ratkaisuehdotuksen laatimisajankohtana on edelleen epäilyjä kurinpitojaoston riippumattomuudesta ja puolueettomuudesta, kuten tuomiossa komissio v. Puola (Ylimmän tuomioistuimen riippumattomuus) ( 173 ) ja tuomiossa A. K. on kuvattu.

213.

Edellä esitetyn perusteella unionin tuomioistuimen on käsitykseni mukaan todettava, että antaessaan kurinpitojaostolle, jonka riippumattomuutta ja puolueettomuutta ei ole taattu, toimivallan ratkaista asioita, joilla on välitön vaikutus tuomarin tai avustavan tuomarin asemaan ja tehtävien hoitamiseen, kuten yhtäältä vaatimukset aloittaa rikosprosessi tuomaria ja avustavaa tuomaria vastaan tai vaatimukset viimeksi mainittujen pidättämisestä, ja toisaalta Sąd Najwyższyn tuomareita koskevat työoikeuden ja sosiaalivakuutusten alaan kuuluvat asiat sekä näiden tuomareiden eläkkeelle siirtymistä koskevat asiat, Puolan tasavalta ei ole noudattanut SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisia velvoitteitaan.

214.

Komissio väittää, että velvoittamalla jokaisen tuomarin 30 päivän kuluessa siitä, kun hän on saanut tiedon tuomarin tehtävään nimittämisestään, toimittamaan tiedot, jotka koskevat hänen kuulumistaan yhdistykseen, tehtävistä, joita hän hoitaa voittoa tavoittelemattomissa säätiöissä, sekä kuulumisestaan poliittiseen puolueeseen ja julkaisemalla nämä tiedot Julkisia tietoja koskevassa tiedotteessa ennen nimittämistä tuomarin tehtävään Puolan tasavalta on loukannut tuomareiden perusoikeutta yksityiselämän kunnioittamiseen ja heidän oikeuttaan henkilötietojen suojaan, jotka on taattu perusoikeuskirjan 7 artiklalla ja 8 artiklan 1 kohdalla sekä yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c ja e alakohdalla, 6 artiklan 3 kohdalla ja 9 artiklan 1 kohdalla.

215.

Yleisiä tuomioistuimia koskevan muutoslain 88a §:ssä, ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 45 §:n 3 momentissa ja hallintotuomioistuimia koskevan muutoslain 8 §:n 2 momentissa edellytetään, että tuomarit antavat kirjallisen ilmoituksen jäsenyydestään yleisiä tuomioistuimia koskevan muutoslain 88a §:n 1 momentin 1–3 kohdassa tarkoitetuissa elimissä. Kyseiset tiedot julkaistaan Julkisia tietoja koskevassa tiedotteessa viimeistään 30 päivän kuluessa tällaisen ilmoituksen jättämisestä. ( 174 ) Komissio katsoo, että nämä säännökset koskevat yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 1 alakohdassa määriteltyä henkilötietojen eli tunnistettuun tai tunnistettavissa olevaan luonnolliseen henkilöön liittyvien tietojen käsittelyä. Koska yleisiä tuomioistuimia koskevan muutoslain 88a §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetut tiedot liittyvät tuomarin poliittisiin mielipiteisiin ennen hänen nimittämistään tuomariksi ( 175 ) tai yhdistyksen tai säätiön jäsenyyteen liittyviin filosofisiin vakaumuksiin, ( 176 ) ne kuuluvat yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun erityisiin henkilötietoryhmiin.

216.

Komissio katsoo, että koska tuomareiden henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan yleistä tietosuoja-asetusta, kyseisen asetuksen 2 artiklan 2 kohdan a alakohdassa olevaa poikkeusta, johon Puolan tasavalta vetoaa, ei voida soveltaa. Tältä osin riittää viittaus yleisen tietosuoja-asetuksen 20 perustelukappaleeseen ( 177 ) ja 37 artiklan 1 kohdan a alakohtaan, joissa oikeuslaitoksen riippumattomuuden varmistamiseksi säädetään kyseistä asetusta koskevasta poikkeuksesta ainoastaan siltä osin kuin on kyse valvontaviranomaisten toimivallasta lainkäyttötehtäviä hoitaviin tuomioistuimiin nähden.

217.

Komissio väittää lisäksi, että velvollisuus toimittaa ja julkaista tiedot poliittisen puolueen jäsenyydestä ennen tuomariksi nimittämistä sekä tuomarin julkisesta ja sosiaalisesta toiminnasta yhdistyksessä tai säätiössä on ristiriidassa yleisen suhteellisuusperiaatteen kanssa, sillä nämä tiedot eivät ole asianmukaisia tai tarpeen Puolan tasavallan ilmoittaman tavoitteen, joka on tuomareiden puolueettomuuden lisääminen, saavuttamiseksi. Tämä velvollisuus on näin ollen ristiriidassa perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklan sekä yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c ja e alakohdan ja 3 kohdan sekä 9 artiklan 1 kohdan kanssa. Kyseiset velvollisuudet rajoittavat tuomarin oikeutta yksityiselämän kunnioittamiseen ( 178 ) ja hänen oikeuttaan itseään koskevien henkilötietojen suojaan. ( 179 ) Näitä oikeuksia koskevista sallituista rajoituksista on perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan mukaan säädettävä lailla ja perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa vahvistettujen oikeuksien keskeistä sisältöä kunnioittaen. Niiden on suhteellisuusperiaatteen mukaisesti oltava tarpeellisia ja vastattava tosiasiallisesti Euroopan unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita tai tarvetta suojella muiden henkilöiden oikeuksia ja vapauksia.

218.

Komissio väittää, että yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltion lainsäädännön, joka muodostaa oikeusperusteen henkilötietojen käsittelylle, joka on tarpeen lakisääteisen velvoitteen täyttämiseksi, yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi, on vastattava yleistä etua koskevaa tavoitetta ja oltava oikeasuhteista tavoiteltuun oikeutettuun päämäärään nähden. ( 180 ) Lisäksi sellaisten arkaluonteisten tietojen käsittely, joista käy ilmi tuomarin poliittiset mielipiteet ennen hänen nimittämistään samoin kuin filosofiset vakaumukset, jotka liittyvät hänen jäsenyyteensä yhdistyksessä tai säätiössä, on perusteltava jollakin yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 2 kohdassa säädetyllä poikkeuksella.

219.

Komission mukaan ei siis voida sulkea pois sitä, että elimet, joiden tehtävänä on varmistaa, että tuomarit noudattavat eettisiä ja ammatillisia vaatimuksia, tai jotka vastaavat kokoonpanojen nimittämisestä, voivat saada tietoja toiminnasta, jota tuomarit harjoittavat tehtäviensä ulkopuolella ja josta voi aiheutua eturistiriita tietyssä tapauksessa. Tällaisten tietojen käsittely olisi kuitenkin rajoitettava tiukasti kyseiseen tarkoitukseen, eikä näitä tietoja erityisesti saisi käyttää sellaisiin muihin tarkoituksiin, joiden johdosta tuomari voi joutua syrjityksi tai altistua ulkoiselle painostukselle tai vaikutuksille, jotka kohdistuvat hänen tuomioistuinuraansa.

220.

Komissio katsoo, että kyseiset kansallisen oikeuden säännökset ovat suhteettomia, koska ne eivät rajoitu siihen, mikä on tarpeen tavoiteltujen päämäärien saavuttamiseksi, vaikka niitä sovellettaisiinkin vain mahdollisten eturistiriitojen sisäiseen valvontaan. Erityisesti aikaisempi jäsenyys poliittisessa puolueessa liittyy tuomarin elämään ennen nimitystä, eikä se näin ollen vaikuta suoraan hänen tehtäviensä hoitamiseen. Mitä tulee poliittisen puoleen jäsenyyteen ja asemaan siinä ennen 29.12.1989, on kestämätöntä väittää, että tällaisia tietoja voitaisiin käyttää tuomarin puolueettomuuden arvioimiseksi asioissa, jotka on saatettu hänen käsiteltäväkseen yli 30 vuotta myöhemmin. Myöskään näiden tietojen saannilla ja nimitysmenettelyllä ei ole yhteyttä, koska ne toimitetaan tuomarin virkaanastumisen jälkeen.

221.

Joka tapauksessa tavoite varmistaa se, että puolueeton tuomari käsittelee asiat, voidaan saavuttaa vähemmän rajoittavilla keinoilla, kuten tuomarin jääväämisellä asioissa, joissa esitetään epäilyjä hänen puolueettomuudestaan. Komission vastauskirjelmässä todetaan, että tuomarit vannovat nimityksensä yhteydessä valan, jonka mukaan he käyttävät tuomiovaltaa puolueettomasti ja tunnollisesti. Yleisiä tuomioistuimia koskevan muutoslain 82 §:n 2 momentin mukaan tuomarien on myös säilytettävä asemansa edellyttämä arvokkuus.

222.

Komission vastauskirjelmässä todetaan lisäksi, että Puolan perustuslain mukaan tuomareiden on pidättäydyttävä poliittisesta toiminnasta ja heidän on oltava puolueettomia. Puolan tasavalta ei ole perustellut tarvetta yleisiä tuomioistuimia koskevan muutoslain 88a §:n säätämiselle tämän vaatimuksen kannalta. Tiedot yhdistyksen jäsenyydestä, tehtävästä voittoa tavoittelemattomassa säätiössä ja puolueen jäsenyydestä ovat osoitus tuomarin poliittisista mielipiteistä tai uskonnollisesta tai filosofisesta vakaumuksesta yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Lisäksi on niin, että koska yleisiä tuomioistuimia koskevan muutoslain 88a §:ssä olevaa ”yhdistyksen” käsitettä ei ole määritelty, sitä sovelletaan uskonnollisten yhdistysten jäsenyyteen, mikä velvoittaa tuomarit paljastamaan vakaumuksensa tässä yhteydessä. Komission mukaan kyseinen säännös on annettu sen varmistamiseksi, että sen nojalla kerättyjä ja käsiteltyjä tietoja voidaan käyttää muihin tarkoituksiin, kuten tuomareiden painostamiseen tai sellaisten ihmisten epäilyjen herättämiseen, jotka eivät jaa heidän näkemyksiään.

223.

Puolan tasavalta katsoo, että viides kanneperuste on hylättävä, koska riidanalaiset säännökset eivät kuulu yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamisalaan. Kyseisen asetuksen 2 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan kyseistä asetusta ei sovelleta henkilötietojen käsittelyyn, jota suoritetaan sellaisen toiminnan yhteydessä, joka ei kuulu unionin lainsäädännön soveltamisalaan. Koska oikeuslaitoksen järjestäminen kuuluu jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan, yleistä tietosuoja-asetusta ei sovelleta tähän toimintaan.

224.

Puolan tasavalta katsoo joka tapauksessa, että kyseiset kansallisen oikeuden säännökset ovat yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisia. Tiedot, jotka liittyvät tiettyyn toimintaan, jota tuomari harjoittaa oikeuslaitoksen ulkopuolella, voivat vaikuttaa hänen tehtäviensä hoitoon ja siihen, onko jääviysperusteita olemassa tietyssä asiassa. Toisin kuin komissio väittää, aikaisempi jäsenyys poliittisessa puolueessa voi vaikuttaa tuomarin nykyiseen lainkäyttötoimintaan ja siihen, onko tietyssä asiassa olemassa jääviysperusteita. Näiden velvollisuuksien tarkoituksena on antaa asianosaiselle tietoa ja mahdollisuus esittää perusteltu jääväämistä koskeva pyyntö. Niiden tarkoituksena ei ole estää tuomaria harjoittamasta toimintaa, joka on ristiriidassa tuomarin riippumattomuuden kanssa, ( 181 ) vaan pikemminkin antaa mahdollisuus ad casum varmistaa se, että tiettyä asiaa käsittelevä tuomari ei ole osallistunut toimintaan, joka voisi antaa vaikutelman siitä, että hän ei ole täysin puolueeton. Kansalliset säännökset ovat näin ollen oikeassa suhteessa tuomareiden puolueettomuuden ja poliittisen neutraliteetin lujittamista koskevaan tavoitteeseen, minkä komissio itsekin myöntää olevan riidanalaisten säännösten tarkoitus.

225.

Puolan tasavallan mukaan tavoite saada tietoja poliittiseen puolueeseen kuulumisesta ennen 29.12.1989, jotta voidaan arvioida asioita yli 30 vuotta myöhemmin ratkaisevan tuomarin puolueettomuutta, on täysin oikeutettu, kun otetaan huomioon se, että oikeuslaitoksen politisoituminen oli ominaista Keski- ja Itä-Euroopan entisille kommunistisille järjestelmille.

226.

Puolan tasavalta huomauttaa, että komissio ei sulje pois sitä, että voittoa tavoittelemattoman säätiön tai organisaation toimintaan osallistumisella voi olla suora vaikutus tuomarin nykyiseen toimintaan, jota ei voida rinnastaa yksityishenkilöiden toimintaan. Toisin kuin komissio väittää, saatujen tietojen käsittely rajoittuu yksinomaan siihen, että yleisön luottamusta tuomareiden puolueettomuuteen ja poliittiseen neutraliteettiin vahvistetaan. Näitä tietoja ei saa käyttää muihin tarkoituksiin, mukaan lukien sellaisiin, jotka voivat johtaa tuomarin syrjintään tai ulkoiseen painostukseen tai tuomarin uraan vaikuttamiseen. Komissio ei esitä mitään näyttöä väitteensä tueksi, joten sen väitteet ovat puhtaasti hypoteettisia.

227.

Puolan tasavalta kiistää myös komission väitteen, jonka mukaan kansallisilla säännöksillä tavoitellut päämäärät voidaan saavuttaa vähemmän rajoittavin keinoin. Näiden velvollisuuksien tarkoituksena on tarjota asianosaisille riittävästi tietoa, jotta he voivat pyytää tuomaria jääväämään itsensä asianmukaisessa vaiheessa. Tätä tavoitetta ei voida saavuttaa komission kuvaamilla keinoilla. Komission väite, jonka mukaan kyseisiä tietoja saadaan käyttää vain mahdollisten eturistiriitojen sisäisen valvonnan yhteydessä ja että ne toimitetaan ainoastaan tahoille, jotka ovat vastuussa sen varmistamisesta, että tuomarit täyttävät eettiset ja ammatilliset vaatimukset, ja jotka ovat vastuussa tuomarien kokoonpanojen määrittämisestä, on näin ollen hylättävä.

228.

Tietojenkäsittely, joka liittyy tuomarin jäsenyyteen säätiöissä, yhdistyksissä tai poliittisissa puolueissa, täyttää näin ollen oikeasuhteisuuden kriteerin, mikä on tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi. Tämän johdosta Puolan tasavalta katsoo, että riidanalaiset säännökset täyttävät myös yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan viimeisessä virkkeessä, luettuna yhdessä 6 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan ensimmäisen virkkeen ja 6 artiklan 1 kohdan c ja e alakohdan kanssa, vahvistetut kriteerit, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sen kantaa kyseisen asetuksen 2 artiklan 2 kohdan a alakohdan soveltamiseen. Nämä tiedot eivät myöskään kuulu yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun erityisten henkilötietojen ryhmään. Näin ollen komission esittämää oikeasuhteisuuden arviointia ei ole tarpeen suorittaa. Kyseisten velvollisuuksien tarkoituksena ei ole velvoittaa tuomaria antamaan ilmoitusta, joka sisältää tiedot hänen poliittisista tai uskonnollisista mielipiteistään tai filosofisista vakaumuksistaan. Puolan perustuslain mukaan tuomareilla on muiden kansalaisten tavoin oikeus sanan, vakaumuksen, yhdistymisen ja kokoontumisen vapauteen ( 182 ) edellyttäen, että he näitä oikeuksia käyttäessään kunnioittavat tehtävänsä edellyttämää arvokkuutta sekä oikeuslaitoksen puolueettomuutta ja riippumattomuutta.

229.

Vaikka komission perusoikeuskirjan 7 artiklan ja 8 artiklan 1 kohtaa koskeva väite on lyhyt ja perustuu samoihin argumentteihin kuin mitä komissio esittää yleisen tietosuoja-asetuksen väitetyn rikkomisen osalta, katson, että tässä väitteessä on kyse Puolan tasavallan tekemästä perusoikeuskirjan itsenäisestä rikkomisesta. ( 183 )

230.

Perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdan mukaan sen määräykset koskevat jäsenvaltioita ainoastaan silloin, kun ne soveltavat unionin oikeutta. SEU 6 artiklan 1 kohdassa ja perusoikeuskirjan 51 artiklan 2 kohdassa täsmennetään, että perusoikeuskirjan määräykset eivät millään tavoin laajenna perussopimuksissa määriteltyä unionin toimivaltaa. Unionin tuomioistuimella ei siten ole toimivaltaa tutkia, onko unionin oikeuden soveltamisalan ulkopuolelle jäävä kansallinen lainsäädäntö perusoikeuskirjan mukainen. ( 184 )

231.

Tuomion Åkerberg Fransson ( 185 ) 21 kohdassa unionin tuomioistuin totesi, että koska perusoikeuskirjassa taattuja perusoikeuksia on noudatettava silloin, kun kansallinen lainsäädäntö kuuluu unionin oikeuden soveltamisalaan, sellaisia unionin oikeuden alaan kuuluvia tilanteita ei voi olla, joihin kyseisiä perusoikeuksia ei sovellettaisi. Unionin oikeuden sovellettavuus merkitsee näin ollen perusoikeuskirjassa taattujen perusoikeuksien sovellettavuutta. Tästä seuraa, että perusoikeuskirjassa taattuja perusoikeuksia sovelletaan kaikkiin unionin oikeudessa säänneltyihin tilanteisiin, ja niitä on näin ollen noudatettava silloin, kun kansallinen lainsäädäntö kuuluu unionin oikeuden soveltamisalaan. Perusoikeuskirjan soveltamisen edellytyksenä on myös, että kyseisellä alalla unionin oikeudessa jäsenvaltioille asetetaan erityisiä velvoitteita kyseessä olevan tilanteen osalta. ( 186 )

232.

Yleisessä tietosuoja-asetuksessa jäsenvaltioille asetetaan erityisiä velvoitteita, kun ne käsittelevät henkilötietoja. Tiedot, joihin yleisiä tuomioistuimia koskevan muutoslain 88a §:ssä, ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 45 §:n 3 momentissa ja hallintotuomioistuimia koskevan muutoslain 8 §:n 2 momentissa viitataan, liittyvät yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettuun tunnistettuun tai tunnistettavissa olevaan luonnolliseen henkilöön. ( 187 ) Niiden kerääminen ja myöhempi julkaiseminen katsotaan kyseisen asetuksen 4 artiklan 2 alakohdassa tarkoitetuksi käsittelyksi. ( 188 ) Jos oletetaan, että tässä kanneperusteessa kyseessä oleva tuomareiden henkilötietojen käsittely kuuluu yleisen tietosuoja-asetuksen ja siten unionin oikeuden soveltamisalaan, unionin tuomioistuimella on toimivalta arvioida, onko Puolan tasavalta rikkonut perusoikeuskirjan 7 artiklaa ja 8 artiklan 1 kohtaa antaessaan kyseisen kansallisen lainsäädännön. Mitä tulee Puolan tasavallan väitteeseen, jonka mukaan yleistä tietosuoja-asetusta ei sovelleta jäsenvaltion oikeuslaitoksen järjestämiseen ja/tai lainkäyttöön, koska tämä toiminta ei kuulu kyseisen asetuksen 2 artiklan 2 kohdan a alakohdan nojalla unionin oikeuden aineelliseen soveltamisalaan, unionin tuomioistuin on todennut, että vaikka oikeuslaitoksen järjestäminen kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan, niiden on tätä toimivaltaa käyttäessään noudatettava unionin oikeuden mukaisia velvoitteitaan. ( 189 ) Yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamisala on erittäin laaja. Kyseisen asetuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaan sitä ”sovelletaan henkilötietojen käsittelyyn, joka on osittain tai kokonaan automaattista, sekä sellaisten henkilötietojen käsittelyyn muussa kuin automaattisessa muodossa, jotka muodostavat rekisterin osan tai joiden on tarkoitus muodostaa rekisterin osa”. Yleisen tietosuoja-asetuksen 2 artiklan 2 kohdan a–d alakohdassa tietojenkäsittely suljetaan tietyissä tapauksissa pois kyseisen asetuksen aineellisesta soveltamisalasta. Näihin poikkeuksiin kuuluu yleisen tietosuoja-asetuksen 2 artiklan 2 kohdan a alakohta silloin, kun käsittely suoritetaan sellaisen toiminnan yhteydessä, joka ei kuulu unionin lainsäädännön soveltamisalaan. ( 190 )

233.

Tuomiossa Latvijas Republikas Saeima (Liikennerikkomuspisteet) ( 191 ) unionin tuomioistuin ( 192 ) katsoi, että yleisen tietosuoja-asetuksen 2 artiklan 2 kohdan a alakohdassa, luettuna 16 perustelukappaleen valossa, ( 193 ) mainitun asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle suljetaan sellainen henkilötietojen käsittely, jota valtion viranomaiset suorittavat sellaisen toiminnan yhteydessä, jonka tarkoituksena on kansallisen turvallisuuden turvaaminen, tai sellaisen toiminnan yhteydessä, jonka voidaan katsoa kuuluvan tähän ryhmään. Pelkästään se seikka, että jokin toiminto on valtiolle tai viranomaiselle ominaista, ei siten riitä siihen, että kyseistä poikkeusta voitaisiin soveltaa tällaiseen toimintaan automaattisesti. Toisin kuin Puolan tasavalta väittää, yleisen tietosuoja-asetuksen 2 artiklan 2 kohdan a alakohdassa ei suljeta jäsenvaltion oikeuslaitoksen järjestämistä ja/tai lainkäyttöä kyseisen asetuksen aineellisen soveltamisalan ulkopuolelle. ( 194 )

234.

Voidaan todeta, että useilla yleisen tietosuoja-asetuksen erityisillä poikkeuksilla rajoitetaan sen soveltamista ”lainkäyttötehtäviään hoitaviin tuomioistuimiin”. ( 195 ) Yleisessä tietosuoja-asetuksessa ei siis sinänsä suljeta oikeuslaitoksen järjestämistä tai lainkäyttötoimintaa sen soveltamisalan ulkopuolelle, vaan siinä pikemminkin rajoitetaan tiettyjen säännösten soveltamista useissa erityistapauksissa.

235.

Näin ollen jäsenvaltion oikeuslaitoksen järjestäminen ja/tai lainkäyttö ei ole toimintaa, joka suljettaisiin unionin oikeuden soveltamisalan ulkopuolelle yleisen tietosuoja-asetuksen 2 artiklan 2 kohdan a alakohdan nojalla. ( 196 ) Kansallisten säännösten, joissa säädetään sellaisesta henkilötietojen käsittelystä, joka kuuluu kyseisen asetuksen soveltamisalaan, on oltava tämän asetuksen mukaisia, ja niitä sovellettaessa on kunnioitettava perusoikeuskirjassa vahvistettuja perusoikeuksia. Kun otetaan huomioon yleisen tietosuoja-asetuksen 1 artiklan 2 kohdassa asetettu tavoite, joka on suojella luonnollisten henkilöiden perusoikeuksia ja ‑vapauksia ja erityisesti heidän oikeuttaan henkilötietojen suojaan, niin kauan kuin henkilötietojen laillista käsittelyä koskevat edellytykset täyttyvät kyseisen asetuksen mukaisesti, tällainen käsittely täyttää perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklan vaatimukset. ( 197 )

236.

Kuten yleisen tietosuoja-asetuksen kymmenennestä perustelukappaleesta ilmenee, yksi sen tavoitteista on varmistaa korkeatasoinen luonnollisten henkilöiden suojelu Euroopan unionissa. Tätä varten sillä pyritään varmistamaan näiden henkilöiden perusoikeuksien ja ‑vapauksien suojelua henkilötietojen käsittelyssä koskevien sääntöjen johdonmukainen ja yhtenäinen soveltaminen kaikkialla Euroopan unionissa. Kuten kyseisen asetuksen neljännessä perustelukappaleessa todetaan, oikeus henkilötietojen suojaan ei ole absoluuttinen, vaan sitä on tarkasteltava suhteessa sen tehtävään yhteiskunnassa ja sen on suhteellisuusperiaatteen mukaisesti oltava oikeassa suhteessa muihin perusoikeuksiin.

237.

Jollei yleisen tietosuoja-asetuksen 23 artiklassa sallituista poikkeuksista muuta johdu, kaikessa henkilötietojen käsittelyssä on noudatettava sitä koskevia periaatteita ja asianomaisen henkilön oikeuksia, sellaisina kuin niistä säädetään kyseisen asetuksen II ja III luvussa. Erityisesti henkilötietojen käsittelyn on yhtäältä oltava yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklassa ilmaistujen periaatteiden mukaista ja toisaalta täytettävä saman asetuksen 6 artiklassa vahvistetut edellytykset. ( 198 )

238.

Yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan a, b, c ja d alakohdan mukaan henkilötietoja on käsiteltävä lainmukaisesti, asianmukaisesti ja rekisteröidyn kannalta läpinäkyvästi, ne on käsiteltävä tiettyä, nimenomaista ja laillista tarkoitusta varten, ja niiden on oltava asianmukaisia ja olennaisia eikä liian laajoja tähän tarkoitukseen, sekä täsmällisiä ja tarvittaessa päivitettyjä.

239.

Komissio ei väitä, että Puolan tasavalta olisi rikkonut mitään yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklassa säädettyjä henkilötietojen käsittelyä koskevia periaatteita. ( 199 ) Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan osalta tuomiossa Latvijas Republikas Saeima (Liikennerikkomuspisteet) ( 200 ) todetaan, että kyseisessä säännöksessä vahvistetaan tyhjentävä luettelo tilanteista, joissa henkilötietojen käsittelyn voidaan katsoa olevan laillista. Laillisen tietojenkäsittelyn on näin ollen kuuluttava johonkin mainitussa säännöksessä säädetyistä tapauksista. ( 201 )

240.

Tietojenkäsittely on yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla lainmukaista vain, jos se on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi. ( 202 ) Tällainen käsittely on 6 artiklan 1 kohdan e alakohdan nojalla lainmukaista vain, jos se on tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi. ( 203 ) Koska tässä menettelyssä kyseessä olevasta tietojenkäsittelystä säädetään laissa, sen lainmukaisuutta on tarkasteltava yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan perusteella. Kyseisen asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaan 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun käsittelyn oikeusperusteesta säädetään unionin oikeudessa tai rekisterinpitäjään sovellettavassa jäsenvaltion lainsäädännössä, ( 204 ) ja tässä oikeusperusteessa määritellään tällaisen käsittelyn tarkoitus. Lisäksi tämän asetuksen 6 artiklan 3 kohdassa säädetään, että unionin oikeuden tai kansallisen lainsäädännön on täytettävä yleisen edun mukainen tavoite ja oltava oikeasuhteinen sillä tavoiteltuun oikeutettuun päämäärään nähden. Yleisen tietosuoja-asetuksen 39 perustelukappaleessa todetaan, että henkilötietoja olisi käsiteltävä vain, jos käsittelyn tarkoitusta ei voida kohtuullisesti toteuttaa muilla keinoin.

241.

Perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa ja yleisessä tietosuoja-asetuksessa vahvistetut oikeudet eivät myöskään ole ehdottomia, vaan ne on suhteutettava siihen tehtävään, joka niillä on yhteiskunnassa. ( 205 ) Perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan mukaan tunnustettujen oikeuksien ja vapauksien, kuten yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamista koskevan oikeuden ja henkilötietojen suojaa koskevan oikeuden, käyttämistä voidaan rajoittaa ainoastaan lailla sekä kyseisten oikeuksien ja vapauksien keskeistä sisältöä kunnioittaen. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti rajoituksia voidaan säätää ainoastaan, jos ne ovat välttämättömiä ja vastaavat tosiasiallisesti Euroopan unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita tai tarvetta suojella muiden henkilöiden oikeuksia ja vapauksia. Unionin tuomioistuin on myös todennut, että lainsäädännössä, joka merkitsee puuttumista yksityiselämän kunnioittamista koskevaan perusoikeuteen ja henkilötietojen suojaa koskevaan oikeuteen, on säädettävä sen selvistä ja täsmällisistä laajuutta ja soveltamista koskevista säännöistä. ( 206 )

242.

Komission viides kanneperuste koskee kyseessä olevien kansallisten säännösten oikeasuhteisuutta Komissio ei väitä, että tavoite varmistaa oikeus puolueettomaan tuomioistuimeen ei ole yleisen edun mukainen ( 207 ) ja että tällä perusteella suoritettava käsittely ei ole yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan ja 6 artiklan 3 kohdan sekä perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan mukaista. ( 208 ) On riittävää todeta, että unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla jäsenvaltioiden on varmistettava takeet, jotka koskevat oikeutta saada asiansa käsitellyksi riippumattomassa, puolueettomassa ja etukäteen laillisesti perustetussa tuomioistuimessa SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti. ( 209 ) Komissio väittää olennaisilta osin, että kansalliset säännökset ovat lainvastaisia, koska ne eivät ole asianmukaisia eivätkä tarpeellisia Puolan tasavallan vahvistaman tavoitteen, joka on tuomioistuinten puolueettomuuden varmistaminen, saavuttamiseksi.

243.

Yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 1 kohdassa kielletään nimenomaisesti tiettyjen erityisen arkaluonteiseksi katsottujen henkilötietojen käsittely. ( 210 ) Yleisiä tuomioistuimia koskevan muutoslain 88a §:ssä ( 211 ) tuomarilta pyydetään tiedot hänen i) jäsenyydestään yhdistyksessä, ( 212 ) mukaan lukien tehtävät ja jäsenyyden kesto, ii) tehtävästään voittoa tavoittelemattoman säätiön elimessä, mukaan lukien aika, jona tehtävää on hoidettu, ja iii) jäsenyydestään poliittisessa puolueessa ennen hänen nimittämistään tuomarin virkaan tai hänen virkakautensa aikana ennen 29.12.1989. Yhdistyksen jäsenyys tai tehtävä voittoa tavoittelemattoman säätiön elimessä voi tarkoittaa jäsenyyttä tai tehtävää ammattiliitossa, urheilujärjestössä, filosofisessa yhteisössä tai sosiaalisessa kerhossa. Ilmaisuja ”jäsenyys” tai ”tehtävät” ei ole määritelty, ja niillä voidaan viitata viralliseen tai epäviralliseen jäsenyyteen tai tehtävään. Tarkasteltavina olevissa kansallisissa säännöksissä käytetty terminologia on niin laaja ja epätarkka, että se voi kattaa lähes kaikenlaiset kokoontumistavat ihmisten välillä. Lisäksi yleisiä tuomioistuimia koskevan muutoslain 88a §:n 3 momenttia lukuun ottamatta kyseisissä kansallisissa säännöksissä ei aseteta ajallisia rajoituksia vaadituille tiedoille. Tuomarin olisi mahdollisesti ilmoitettava jäsenyydestään amatööriurheiluseurassa varhaislapsuudestaan lähtien.

244.

Riidanalaisten säännösten ulottuvuus on siis hyvin laaja. Vaatimus antaa kirjallinen ilmoitus, joka koskee jäsenyyttä poliittisessa puolueessa ja yhdistyksessä tai tehtävää voittoa tavoittelemattoman säätiön elimessä rajoittamattomalta ajalta, ja näiden tietojen julkaiseminen voivat merkitä sellaista henkilötietojen käsittelyä, josta käy ilmi tuomarin poliittiset mielipiteet, filosofiset vakaumukset tai ammattiliiton jäsenyys.

245.

Yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 1 kohdassa kielletään sellaisten arkaluonteisten henkilötietojen kerääminen ja julkaiseminen, joista ilmenee muun muassa poliittiset mielipiteet, uskonnolliset tai filosofiset vakaumukset tai ammattiliiton jäsenyys. Kyseisen asetuksen 9 artiklan 2 kohdassa säädetään eräistä poikkeuksista tähän kieltoon. Niihin kuuluu 9 artiklan 2 kohdan g alakohta, jonka mukaan tällaisia henkilötietoja saadaan käsitellä, jos ”käsittely on tarpeen tärkeää yleistä etua koskevasta syystä unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön nojalla, edellyttäen että se on oikeasuhteinen tavoitteeseen nähden, siinä noudatetaan keskeisiltä osin oikeutta henkilötietojen suojaan ja siinä säädetään asianmukaisista ja erityisistä toimenpiteistä rekisteröidyn perusoikeuksien ja etujen suojaamiseksi”. ( 213 )

246.

Voidaan myös huomauttaa, että Puolan tasavalta ei ole ilmoittanut toimenpiteistä, joita se on toteuttanut tuomareiden perusoikeuksien suojaamiseksi perusoikeuskirjan 7 artiklan ja 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti tai yleisen tietosuoja-asetuksen ja erityisesti sen 6 ja 9 artiklan nojalla, kuten kyseisen asetuksen 9 artiklan 2 kohdan g alakohdassa edellytetään, lieventääkseen antamiensa säännösten vaikutuksia.

247.

Jo pelkästään tällä perusteella Puolan tasavalta näyttää loukanneen tuomarien perusoikeutta yksityiselämän kunnioittamiseen ja heidän oikeuttaan henkilötietojen suojaan, jotka on taattu perusoikeuskirjan 7 artiklassa ja 8 artiklan 1 kohdassa sekä yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa, 6 artiklan 3 kohdassa ja 9 artiklan 1 kohdassa.

248.

Täydellisyyden vuoksi tarkastelen sitä, ovatko kyseiset kansalliset säännökset asianmukaisia tai tarpeellisia Puolan tasavallan ilmoittaman tavoitteen, joka koskee tuomioistuinten puolueettomuuden varmistamista, saavuttamiseksi. Se, että mahdollisuus saada asiansa käsitellyksi riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa taataan, on tärkeä yleistä etua koskeva syy ( 214 ) yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 2 kohdan g alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Lisääntynyt avoimuus siltä osin kuin on kyse tuomareiden aikaisemmasta jäsenyydestä säätiöissä, yhdistyksissä jne. voi lähtökohtaisesti lisätä yleisön luottamusta tuomioistuinten riippumattomuuteen ja puolueettomuuteen.

249.

Ei ole osoitettu, että kyseisten kansallisten säännösten antaminen oli tarpeellista niillä tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi. Ensinnäkin näistä kansallisista säännöksistä ei käy ilmi syitä, joiden vuoksi ne on annettu. Toiseksi Puolan tasavalta ei ole osoittanut tällaista tarpeellisuutta tämän menettelyn aikana. Se ei ole ilmoittanut, että ennen näiden säännösten antamista voimassa olleet kansalliset säännökset, jotka koskivat tuomioistuinten puolueettomuutta ja tuomareiden jääväämistä, olisivat olleet riittämättömiä tai että yleisön luottamus Puolan tuomioistuinten puolueettomuuteen olisi ollut puutteellista. Kyseiset kansalliset säännökset näyttävät perustuvan oletukseen, jonka mukaan yleisö mieltää oikeuslaitoksen puolueelliseksi. Tämä käy erityisesti ilmi yleisiä tuomioistuimia koskevan muutoslain 88a §:n 3 momentista, joka koskee tuomarin jäsenyyttä poliittisessa puolueessa hänen hoitaessaan tehtäviään ennen 29.12.1989. Unionin tuomioistuin katsoi tuomiossaan Getin Noble Bank, ( 215 ) että tuomarin nimittäminen silloin, kun Puolan kansantasavalta oli kommunistinen valtio, ei sellaisenaan voi saada aikaan yksityisissä perusteltuja ja vakavia epäilyksiä kyseisen tuomarin riippumattomuudesta ja puolueettomuudesta tämän hoitaessa myöhemmin lainkäyttötehtäviään.

250.

Siltä osin kuin on kyse siitä, voitaisiinko käsittelyn tavoite kohtuudella saavuttaa muilla keinoin, on todettava, että vaikka kyseisten kansallisten säännösten perusteella, kuten Puolan tasavalta väittää, on mahdollista ad casum varmistaa se, että asiaa käsittelevä tuomari ei ole osallistunut toimintaan, joka voisi antaa vaikutelman siitä, ettei hän ole täysin puolueeton, niissä annetaan yleisölle laaja pääsy arkaluonteisiin henkilötietoihin. ( 216 ) Kansallisten säännösten tarkoitus olisi voitu saavuttaa vähemmän rajoittavin keinoin sallimalla esimerkiksi asianosaisten asianajajille pääsy kyseisiin tietoihin ja estämällä heitä saattamasta julkisiksi tietoja, jotka eivät liity tähän erityiseen ja rajattuun tarkoitukseen eli tuomioistuinten puolueettomuuden varmistamiseen.

251.

Kyseisten arkaluonteisten henkilötietojen käsittely rajoittaa vakavasti tuomarien oikeutta yksityiselämän kunnioittamiseen ja heidän oikeuttaan henkilötietojen suojaan perusoikeuskirjan 7 artiklan ja 8 artiklan 1 kohdan sekä yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisesti. Tämä ylittää sen, mikä on tarpeen tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi.

252.

Näin ollen unionin tuomioistuimen on mielestäni todettava, että yleisiä tuomioistuimia koskevan muutoslain 88a §, ylintä tuomioistuinta koskevan muutoslain 45 §:n 3 momentti ja hallintotuomioistuimia koskevan muutoslain 8 §:n 2 momentti rikkovat perusoikeuskirjan 7 artiklaa ja 8 artiklan 1 kohtaa sekä yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c ja e alakohtaa, 6 artiklan 3 kohtaa ja 9 artiklan 1 kohtaa.

253.

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

254.

Käsiteltävässä asiassa komissio ja Puolan tasavalta ovat kumpikin vaatineet, että vastapuoli velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

255.

Koska komissio on vaatinut, että Puolan tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, ja koska Puolan tasavalta on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien neljä viidesosaa välitoimimenettelyyn liittyvistä oikeudenkäyntikuluista.

256.

Työjärjestyksen 140 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Belgian kuningaskunta, Tanskan kuningaskunta, Alankomaiden kuningaskunta, Suomen tasavalta ja Ruotsin kuningaskunta on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.

257.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin