Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 62019CN0122

    asia C-122/19 P: Valitus, jonka Hamas on tehnyt 14.2.2019 unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu ensimmäinen jaosto) asiassa T-400/10 RENV, Hamas v. neuvosto, 14.12.2018 antamasta tuomiosta

    EUVL C 131, 8.4.2019, p. 30–31 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

    8.4.2019   

    FI

    Euroopan unionin virallinen lehti

    C 131/30


    Valitus, jonka Hamas on tehnyt 14.2.2019 unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu ensimmäinen jaosto) asiassa T-400/10 RENV, Hamas v. neuvosto, 14.12.2018 antamasta tuomiosta

    (asia C-122/19 P)

    (2019/C 131/36)

    Oikeudenkäyntikieli: ranska

    Asianosaiset

    Valittaja: Hamas (edustaja: asianajaja L. Glock)

    Muut osapuolet: Euroopan unionin neuvosto, Ranskan tasavalta ja Euroopan komissio

    Vaatimukset

    14.12.2018 annettu tuomio Hamas v. neuvosto, T-400/10 RENV, on kumottava siltä osin kuin sillä hylätään seuraavien toimien kumoamista koskeva vaatimus

    niitä henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä koskevan luettelon saattamisesta ajan tasalle, joihin sovelletaan erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi hyväksytyn yhteisen kannan 2001/931/YUTP 2, 3 ja 4 artiklaa, 18.7.2011 annettu neuvoston päätös 2011/430/YUTP (EUVL 2011, L 188, s. 47) sekä 22.12.2011 annettu neuvoston päätös 2011/872/YUTP (EUVL 2011, L 343, s. 54), 25.6.2012 annettu neuvoston päätös 2012/333/YUTP (EUVL 2012, L 165, s. 72), 10.12.2012 annettu neuvoston päätös 2012/765/YUTP (EUVL 2012, L 337, s. 50), 25.7.2013 annettu neuvoston päätös 2013/395/YUTP (EUVL 2013, L 201, s. 57), 10.2.2014 annettu neuvoston päätös 2014/72/YUTP (EUVL 2014, L 40, s. 56) ja 22.7.2014 annettu neuvoston päätös 2014/483/YUTP (EUVL 2014, L 217, s. 35) niitä henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä, joihin sovelletaan erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi hyväksytyn yhteisen kannan 2001/931/YUTP 2, 3 ja 4 artiklaa, koskevan luettelon ajan tasalle saattamisesta ja muuttamisesta sekä päätösten 2011/430, 2011/872, 2012/333, 2012/765, 2013/395 ja 2014/72 kumoamisesta,

    ja

    18.7.2011 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 687/2011 (EUVL 2011, L 188, s. 2), 22.12.2011 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1375/2011 (EUVL 2011, L 343, s. 10), 25.6.2012 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 542/2012 (EUVL 2012, L 165, s. 12), 10.12.2012 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1169/2012 (EUVL 2012, L 337, s. 2), 25.7.2013 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 714/2013 (EUVL 2013, L 201, s. 10), 10.2.2014 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 125/2014 (EUVL 2014, L 40, s. 9) ja 22.7.2014 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 790/2014 (EUVL 2014, L 217, s. 1) tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä täytäntöönpanoasetusten (EU) N:o 83/2011, (EU) N:o 687/2011, (EU) N:o 1375/2011, (EU) N:o 542/2012, (EU) N:o 1169/2012, (EU) N:o 714/2013 ja (EU) N:o 125/2014 kumoamisesta

    siltä osin kuin kyseiset toimet koskevat Hamasta ja myös Hamas-Izz al-Din al-Qassemia

    tämän valituksen kohteena olevat kysymykset on ratkaistava lopullisesta

    neuvosto on velvoitettava korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut asioissa T-400/10, T-400/10 RENV, C-79/15 P ja tässä asiassa.

    Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

    1.

    Ensimmäinen valitusperuste, joka perustuu periaatteiden loukkaamiseen, joita sovelletaan siihen, kenellä on todistustaakka tosiseikkojen paikkansapitävyydestä

    unionin yleinen tuomioistuin on loukannut tuomiossa neuvosto v. Hamas, C-79/15 P, määriteltyjä periaatteita siitä, kenellä on todistustaakka, ja asettanut Hamasille erittäin hankalan, jopa mahdottoman, todistustaakan

    unionin yleinen tuomioistuin on toissijaisesti loukannut periaatteita siitä, kenellä on todistustaakka, todetessaan, että Hamas ei ollut riitauttanut konkreettisesti ja yksityiskohtaisesta neuvoston vahvistamia tosiseikkoja

    unionin yleinen tuomioistuin on loukannut sille kuuluvaa velvollisuutta vastata oikeudellisesti riittävällä tavalla kaikkiin kantajan esittämiin väitteisiin siitä mahdollisuudesta, että kantajan voidaan katsoa olevan vastuussa terroriteoista.

    2.

    Toinen valitusperuste perustuu tehokasta tuomioistuinvalvontaa koskevan oikeuden loukkaamiseen:

    unionin yleinen tuomioistuin on evännyt kantajalta oikeuden tehokkaaseen tuomioistuinvalvontaan, kun se on jättänyt toteamatta, ettei neuvosto ollut näyttänyt toteen sen perusteluissa olevien tosiseikkojen aineellista paikkansapitävyyttä

    unionin yleinen tuomioistuin on jatkanut tehokasta tuomioistuinvalvontaa koskevan oikeuden loukkaamista, vaikka prosessijohtotoimella oli vahvistettu, etteivät riidanalaiset toimet nojautuneet riittävään vankkaan tosiseikastoon

    unionin yleinen tuomioistuin on hylännyt kanneperusteen, joka perustui neuvoston kantajan vahingoksi tekemään virheeseen epätasapainoisesta menettelystä saatujen tosiseikkojen aineellisesta paikkansapitävyydestä.

    3.

    Kolmas valitusperuste perustuu siihen, että unionin yleinen tuomioistuin on rikkonut yhteisen kannan 1 artiklan 4 kohtaa katsoessaan, että Ison-Britannian päätös, johon neuvosto vetosi, merkitsi tuomitsemista:

    unionin yleisen tuomioistuimen ehdottama luonnehtiminen tuomitsemiseksi ei täytä yhteisessä kannassa 2001/931 vahvistettuja perusteita ja sen johdosta velvollisuudella perustella toimet ei ole mitään sisältöä;

    kun unionin yleinen tuomioistuin on ottanut lähtökohdaksi tämän virheellisen luonnehdinnan, se on estänyt se, että kansallisiin päätöksiin perustuvien tosiseikkojen luonnehdintaan voidaan kohdistaa tuomioistuinvalvontaa.

    4.

    Neljäs valitusperuste: Unionin yleinen tuomioistuin on voinut hylätä kanneperusteen, jonka mukaan neuvosto ei ollut ottanut riittävällä tavalla huomioon tilanteen kehittymistä ajan kulumisen vuoksi, vain sillä uhalla, että se rikkoo Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan 2 kohtaa, korvaa perustelut lainvastaisesti omilla perusteluillaan ja ottaa lähtökohdakseen virheellisen oletuksen.

    5.

    Viides valitusperuste: Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt SEUT 296 artiklan tulkinnassa oikeudellisen virheen katsoessaan, että neuvoston itsenäisesti selvittämät tosiseikat ja niiden luonnehdinta on esitetty perusteluissa riittävän täsmällisesti ja konkreettisesti siten, että kantaja saattoi riitauttaa ne ja tuomioistuimet saattoivat tutkia niiden laillisuuden.


    Top