Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 62017TN0750

    Asia T-750/17: Kanne 10.11.2017 – Izba Gospodarcza Producentów i Operatorów Urządzeń Rozrywkowych v. komissio

    EUVL C 22, 22.1.2018, p. 51–53 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

    22.1.2018   

    FI

    Euroopan unionin virallinen lehti

    C 22/51


    Kanne 10.11.2017 – Izba Gospodarcza Producentów i Operatorów Urządzeń Rozrywkowych v. komissio

    (Asia T-750/17)

    (2018/C 022/68)

    Oikeudenkäyntikieli: englanti

    Asianosaiset

    Kantaja: Izba Gospodarcza Producentów i Operatorów Urządzeń Rozrywkowych (Varsova, Puola) (edustaja: asianajaja P. Hoffman)

    Vastaaja: Euroopan komissio

    Vaatimukset

    Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

    kumoamaan 29.8.2017 annetun Euroopan komission päätöksen evätä mahdollisuus tutustua Puolan onnenpelilain muuttamista koskevan ilmoitusmenettelyn 2016/398/PL yhteydessä esitettyihin Euroopan komission lausumiin ja Maltan tasavallan yksityiskohtaiseen lausuntoon ja

    velvoittamaan vastaajan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

    Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

    Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahdeksaan kanneperusteeseen.

    1)

    Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu tosiseikkojen vääristämiseen ja SEUT 296 artiklan rikkomiseen

    Kantaja väittää, että päätös perustuu lukuisiin paikkaansa pitämättömiin toteamuksiin, joita ovat muun muassa väitteet siitä, että ilmoitettu toimenpide oli vastaus komission viralliseen huomautukseen ja että sillä oli tarkoitus osoittaa ne toimenpiteet, joihin Puola oli ryhtynyt kyseisen kirjeen kohteena olevan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen korjaamiseksi ja joita olivat tietyt edellytykset onnenpelipalveluja koskevien toimilupien saamiselle Puolassa, vaikka Puola on todellisuudessa poistanut mainitut edellytykset yli kaksi vuotta sitten ja vaikka ilmoitetulla toimenpiteellä ei ollut mitään tekemistä komission virallisen huomautuksen kanssa.

    2)

    Toinen kanneperuste, joka perustuu direktiivin 2015/1535 (1) johdanto-osan kolmannen, seitsemännen ja yhdeksännen perustelukappaleen sekä 5 artiklan 4 kohdan ja asetuksen N:o 1049/2001 (2) 4 artiklan 2 kohdan kolmannen luetelmakohdan rikkomiseen

    Kantaja väittää, että kun otetaan huomioon unionin tuomioistuimen antama tuomio asiassa C-331/15 P, Ranska v. Schlyter (3), komissio loukkasi avoimuusperiaatetta, joka on erottamaton osa direktiiviä 2015/1535, kun se sovelsi yleistä olettamaa eikä näyttänyt toteen, että vaadittujen asiakirjojen sisällön ilmaiseminen vahingoittaisi erityisesti ja tosiasiallisesti jäsenyysvelvoitteiden loukkaamista koskevaa menettelyä.

    3)

    Kolmas kanneperuste, joka perustuu asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannen luetelmakohdan ja SEUT 296 artiklan rikkomiseen

    Kantaja väittää, että jäsenyysvelvoitteiden loukkaamista koskevan menettelyn keston vuoksi ja sen vuoksi, ettei kantaja voinut harjoittaa mitään nykyisiä toimintoja niiden puitteissa kohtuullisessa ajassa, komissio ei voi perustaa kieltäytymistään tarpeeseen suojata kyseisen menettelyn tarkoitusta.

    4)

    Neljäs kanneperuste, joka perustuu asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannen luetelmakohdan ja SEUT 296 artiklan rikkomiseen sekä tosiseikkojen vääristämiseen

    Kantaja väittää, että vaaditut asiakirjat eivät kuulu minkään yleisen olettaman piiriin. Komissio väite siitä, että ilmoitusmenettelyn ja jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn välillä on ”ratkaisematon yhteys”, ei pidä paikkansa ja se on liian epäselvä. Kantajan mukaan se ei missään tapauksessa osoita, että asiakirjat kuuluvat yleisen olettaman piirin, koska tämä riippuu yksinomaan siitä, kuuluvatko ne jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaan asiakirja-aineistoon. Asianmukainen kriteeri sille, kuuluuko jokin asiakirja kyseiseen asiakirjakansioon, on se, onko komissio saanut sen haltuunsa suunnitellun tai vireillä olevan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn yhteydessä, eli onko komissio hankkinut, saanut, pyytänyt, tms. asiakirjan tällaisen menettelyn yhteydessä tai kyseisen menettelyn aloittamista varten. Tämä kriteeri ei kantajan mukaan ole täyttynyt tässä asiassa.

    5)

    Viides kanneperuste, joka perustuu asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ja SEUT 296 artiklan rikkomiseen

    Pelkästään se, että komissio aikoo ottaa Maltan yksityiskohtaisen lausunnon huomioon ja käyttää sitä vuoropuhelussaan Puolan kanssa meneillään olevan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn yhteydessä, ei voi oikeuttaa kieltäytymään ilmaisemasta sen sisältöä.

    6)

    Kuudes kanneperuste, joka perustuu asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan rikkomiseen

    Kantaja väittää, että kun otetaan huomioon jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn kesto sekä vaadittujen asiakirjojen sisältö, luonne ja asiayhteys, niiden sisällön ilmaisemisella ei voida millään tapaa vahingoittaa kyseisen menettelyn suojaa, mikä kumoaa siis ilmaisematta jättämistä koskevan yleisen olettaman.

    7)

    Seitsemäs kanneperuste, joka perustuu asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 6 kohdan ja SEUT 296 artiklan rikkomiseen

    Kantaja väittää, että komission olisi joka tapauksessa pitänyt ilmaista vaadittujen asiakirjojen sisältö osittain poistettuaan viittaukset asioihin, joissa on kyse verkossa pelattavia onnenpelejä koskevista palveluista, jotka ovat jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn kohteena.

    8)

    Kahdeksas kanneperuste, joka perustuu asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ja SEUT 296 artiklan rikkomiseen

    Kantaja väittää, että on olemassa ylivoimainen yleinen etu selvittää, mihin toimiin komissio aikoo ryhtyä ilmoitetun toimenpiteen johdosta, joka on ristiriidassa unionin perusvapauksien ja -oikeuksien kanssa. Se väittää komission jättäneen selittämättä, miksi sen mielestä kyseinen etu ei ole yhtä tärkeä kuin intressi olla ilmaisematta asiakirjojen sisältöä.


    (1)  Teknisiä määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 9.9.2015 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/1535 (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (EUVL 2015 L 241, s. 1).

    (2)  Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001 (EUVL 2001 L 145, s. 43).

    (3)  Tuomio 7.9.2016, Ranska v. Schlyter (C-331/15 P, EU:C:2017:639).


    Top