3.4.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 104/61

—

kumoamaan Euroopan parlamentin pääsihteerin 5.12.2016 tekemän päätöksen joka tehtiin ”Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskevien sääntöjen soveltamisohjeista”19.5. ja 9.7.2008 tehdyn Euroopan parlamentin puhemiehistön päätöksen 2009/C 159/01, sellaisena kuin se on muutettuna, nojalla ja jossa todetaan, että kantajaan kohdistuu 298 497,87 euron suuruinen saatava parlamentin jäsenten avustajiin liittyvinä aiheettomasti maksettuina määrinä, perustellaan saatavan takaisinperintä ja määrätään toimivaltaiselle tulojen ja menojen hyväksyjälle tehtäväksi periä tämä summa takaisin Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskevien sääntöjen soveltamisohjeiden 68 artiklan nojalla ja varainhoitoasetuksen 66, 78, 79 ja 80 artiklan nojalla,

—

kumoamaan 6.12.2016 päivätyn veloitusilmoituksen nro 2016–1560, jossa kantajalle ilmoitettiin, että häneen kohdistuva 298 497,87 euron suuruinen saatava oli todettu 5.12.2016 päivätyllä pääsihteerin päätöksellä, joka koski parlamentin jäsenten avustajiin liittyvien aiheettomasti maksettujen määrien takaisinperintää parlamentin jäsenten asemaa koskevien sääntöjen soveltamisohjeiden 68 artiklan ja varainhoitoasetuksen 66, 78, 79 ja 80 artiklan nojalla,

—

velvoittamaan Euroopan parlamentin korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut

—

velvoittamaan Euroopan parlamentin maksamaan Le Penille korvattavina oikeudenkäyntikuluina 50 000 euroa

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee toimenpiteen antajan toimivallan puuttumista. Kantaja katsoo, että Euroopan parlamentin pääsihteerin 5.12.2016 tekemä päätös (jäljempänä riidanalainen päätös) kuuluu Euroopan parlamentin puhemiehistön toimivaltaan ja ettei päätöksen allekirjoittaja ole osoittanut, että hän olisi saanut minkäänlaista valtuutusta.

2)

Toinen kanneperuste, joka koskee riidanalaisen päätöksen väitetysti puuttuvia perusteluita, joita koskevasta vaatimuksesta määrätään Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklassa.

3)

Kolmas kanneperuste, joka koskee olennaisten menettelymääräysten rikkomista siltä osin kuin riidanalaisessa päätöksessä viitataan Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksesta, joka saatettiin päätökseen 26.7.2016, laadittuun loppukertomukseen, jota ei väitetysti luovutettu kantajalle. Näin ollen kantajaa ei kuultu eikä hän voinut pätevästi esittää puolustustaan, koska pääsihteeri hänen mukaansa kieltäytyi luovuttamasta hänelle riidanalaisen päätöksen perusteena olevia asiakirjoja.

4)

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan Euroopan parlamentin pääsihteeri ei arvioinut asiakirja-aineistoa henkilökohtaisesti. Kantaja väittää, että tämä viimeksi mainittu vain toisti omissa nimissään OLAFin kertomuksen eikä koskaan arvioinut hänen tilannettaan henkilökohtaisesti.

5)

Viides kanneperuste, jonka mukaan riidanalaisen päätöksen tueksi esitetyt tosiseikat ja siihen liittyvä veloitusilmoitus (jäljempänä riidanalaiset toimet) ovat vailla perusteita, koska todetut tosiseikat ovat virheellisiä.

6)

Kuudes kanneperuste, joka koskee todistustaakan kääntämistä. Kantaja katsoo tästä, ettei hänen tehtävänsä ole esittää näyttöä hänen avustajansa työstä vaan että toimivaltaisten viranomaisten on osoitettava asian olevan toisin.

7)

Seitsemäs kanneperuste, joka koskee suhteellisuusperiaatteen loukkaamista siltä osin kuin kantajan vaatimaa summaa ei ole perusteltu sen yksityiskohtien osalta eikä laskumenetelmän osalta ja siltä osin kuin siinä oletetaan, ettei avustaja ole koskaan työskennellyt kantajan palveluksessa.

8)

Kahdeksas kanneperuste, joka koskee harkintavallan väärinkäyttöä, koska riidanalaiset toimet annettiin siinä tarkoituksessa, että kantajalta, joka on Euroopan parlamentin jäsen, evätään edustajantoimessaan toimimisen edellytykset.

9)

Yhdeksäs kanneperuste, joka koskee menettelyn väärinkäyttöä. Kantaja katsoo, että välttyäkseen toimittamasta hänelle OLAFin kertomusta, pääsihteeri toimitti sitä koskevan tutustumispyynnön lainvastaisella tavalla OLAFille, joka ei väitetysti luovuttanut sitä.

10)

Kymmenes kanneperuste, joka koskee syrjintää ja fumus persecutionisia, koska tässä riita-asiassa kyseessä oleva tilanne koskee ainoastaan kantajaa ja hänen puoluettaan.

11)

Yhdestoista kanneperuste, joka koskee parlamentin jäsenen riippumattomuuden loukkaamista ja sitovien toimintaohjeiden puuttumisen seurauksia. Riidanalaisilla toimilla pyrittiin kantajan mukaan selvästi rajoittamaan hänen vapauttaan harjoittaa edustajantoimeaan epäämällä häneltä taloudelliset resurssit, jotka ovat tarpeen hänen tehtävänsä suorittamista varten. Parlamentin jäsen katsoo myös, ettei pääsihteeri voi antaa taloudellisten seuraamusten uhalla määräyksiä siitä, millä tavalla hänen on edustajantoimeaan hoidettava.

12)

Kahdestoista kanneperuste, jonka mukaan OLAF ei ole riippumaton elin, koska se ei tarjoa minkäänlaisia takeita puolueettomuudestaan tai rehellisyydestään ja on kantajan mukaan riippuvainen Euroopan komissiosta.