29.3.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 111/35

—

kumoamaan välittömin oikeusvaikutuksin Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 30.11.2015 annetun neuvoston päätöksen 2015/2216/YUTP ja asetuksen (EU) N:o 267/2012 täytäntöönpanosta 30.11.2015 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 2015/2204 siltä osin kuin kyseiset toimet koskevat kantajaa

—

kehottamaan unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 89 artiklan mukaisen prosessinjohtotoimena vastaajaa esittämään kaikki kanteen kohteena olevaan päätökseen liittyvät asiakirjat siltä osin kuin ne koskevat kantajaa

—

myöntämään kantajalle oikeuden tutustua asiakirja-aineistoon, joka koskee tuomiota Oil Pension Fund Investment Company vastaan neuvosto (T-121/13, ECLI:EU:T:2015:645)

—

velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1.

Ensimmäinen kanneperuste perustuu SEUT 266 artiklan rikkomiseen.

Kantajan mukaan SEUT 266 artikla estää neuvostoa antamasta toimia, joiden sisältö on sama kuin 21.12.2012 annetun toimen, joka kumottiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomiolla Oil Pension Fund Investment Company vastaan neuvosto (T-121/13, ECLI:EU:T:2015:645)

2.

Toinen kanneperuste perustuu kantajan puolustautumisoikeuksien ja tehokkaan oikeussuojan loukkaamiseen sekä perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin.

Kantaja väittää tältä osin muun muassa, että asianmukaista kuulemista ei toteutettu eikä se saanut tutustua asiakirja-aineistoon. Riidanalaisen toimen perustelut ovat kantajan kannalta käsittämättömät. Kantajan puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan on näin ollen loukattu. Myös oikeutta tulla kuulluksi on loukattu. Kantaja väittää, ettei neuvosto arvioinut sen tilannetta oikein. Kantaja katsoo, ettei sille annettu mahdollisuutta lakiin perustuvaan oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, koska sillä ei riittävien tietojen puuttumisen takia ollut tilaisuutta ottaa yksityiskohtaisesti kantaa neuvoston asiaa koskeviin väitteisiin ja väitettyyn näyttöön tai esittää oikeudenkäynnissä vastakkaista näyttöä.

3.

Kolmas kanneperuste perustuu ilmeisiin arviointivirheisiin, harkintavallan puuttumiseen tai väärinkäyttöön ja suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen.

Kantajan mukaan neuvosto teki ilmeisiä arviointivirheitä antaessaan kanteen kohteena olevat toimet. Neuvosto ei tutkinut riittävästi ja/tai asianmukaisesti riidanalaisten toimien taustalla olevia tosiseikkoja. Kantaja väittää tältä osin muun muassa, ettei rajoittavien toimenpiteiden toteuttamista koskevia perusteita, joihin kanteen kohteena olevissa toimissa viitataan, voida soveltaa siihen. Kanteen kohteena olevat toimet ovat myös ristiriidassa suhteellisuusperiaatteen kanssa.

4.

Neljäs kanneperuste perustuu Euroopan unionin perusoikeuskirjassa taattujen oikeuksien loukkaamiseen

Kantaja väittää, että kanteen kohteena olevilla toimilla loukataan sen perusoikeuksia, sellaisina kuin ne taataan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa (jäljempänä perusoikeuskirja). Kantaja vetoaa tältä osin siihen, että sen oikeutta harjoittaa elinkeinoa Euroopan unionissa (perusoikeuskirjan 16 artikla) ja oikeutta nauttia laillisesti hankkimastaan omaisuudesta sekä luovuttaa sitä (perusoikeuskirjan 17 artikla) loukataan. Kantaja vetoaa lisäksi yhdenvertaisen kohtelun periaatteen (perusoikeuskirjan 20 artikla) ja syrjintäkiellon periaatteen (perusoikeuskirjan 21 artikla) loukkaamiseen.