1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee SEUT 49 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asioissa, jotka Susanne Sokoll-Seebacher ja Manfred Naderhirn ovat panneet vireille ja joista ensimmäinen koskee uuden apteekin perustamista ja jälkimmäinen olemassa olevan apteekin toiminta-alueen laajentamista.

3

Apteekkilain (Apothekengesetz), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasioiden tosiseikkoihin (jäljempänä ApG), 10 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   Lupa uuden apteekin perustamiseen on myönnettävä, jos

2.   Tällaista tarvetta ei ole, jos

3.   Edellä 2 momentin 1 kohdan mukaista tarvetta ei ole myöskään silloin, jos hakemuksen jättämisajankohtana kunnassa, jonne apteekin toimipistettä suunnitellaan perustettavaksi, on

– –

4.   Edellä 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettuina asiakaskuntaan kuuluvina henkilöinä ovat olemassa olevan apteekin toimipisteestä maanteitse neljän kilometrin säteellä asuvat vakituiset asukkaat, jotka kuuluvat edelleen kyseisen olemassa olevan apteekin asiakaskuntaan paikallisten olosuhteiden vuoksi.

5.   Jos edellä 4 momentissa tarkoitettujen vakituisten asukkaiden määrä on alle 5500, tarvearvioinnissa on otettava huomioon henkilöt, jotka kuuluvat asiakaskuntaan, koska he työskentelevät tai käyttävät palveluja tai liikennevälineitä kyseisellä alueella.

6.   Edellä 2 momentin 2 kohdan mukainen etäisyys voidaan poikkeuksellisesti jättää huomiotta, jos se on paikallisten erityisolosuhteiden vuoksi välttämätöntä väestön asianmukaisen lääkehuollon varmistamiseksi.

7.   Itävallan apteekkariliitolta [österreichischen Apothekerkammer] on hankittava lausunto siitä, onko uuden apteekin perustamiselle tarvetta. – –

– –”

4

ApG:n 46 §:n 5 momentissa säädetään seuraavaa:

”Jos kyse on hakemuksesta laajentaa aluetta, joka on vahvistettu apteekkiluvan myöntämisen yhteydessä 9 §:n 2 momentin mukaisesti, tai hakemuksesta määrittää alue jälkikäteen silloin, kun aluetta ei ole vahvistettu luvan myöntämisen yhteydessä 9 §:n 2 momentin mukaisesti, on sovellettava luvan myöntämiseen säädettyä menettelyä.”

5

Pääasiat, jotka ovat Landesverwaltungsgericht Oberösterreichin (Ylä-Itävallan alueellinen hallintotuomioistuin, Itävalta) käsiteltävinä, ovat jo johtaneet ennakkoratkaisuihin, nimittäin 13.2.2014 annettuun tuomioon Sokoll-Seebacher (C-367/12, EU:C:2014:68) ja 15.10.2015 annettuun määräykseen Naderhirn (C-581/14, ei julkaistu, EU:C:2015:707).

6

Sokoll-Seebacher riitautti Unabhängiger Verwaltungssenat des Landes Oberösterreichissa (Ylä-Itävallan osavaltion riippumaton hallintolainkäyttöelin, Itävalta) 29.12.2011 tehdyn päätöksen, jolla toimivaltainen hallintoviranomainen oli hylännyt hänen hakemuksensa luvasta perustaa apteekki Pinsdorfin (Itävalta) kunnan alueelle.

7

Myös Naderhirn haki tuloksettomasti toimivaltaiselta hallintoviranomaiselta Leondingin (Itävalta) kunnan alueella sijaitsevan apteekkinsa toiminta-alueen laajentamista; tätä tavoitetta hän ajaa nyt ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa.

8

Kyseiset hallintoviranomaiset tukeutuivat mainittujen päätösten tekemisessä ApG:n 10 §:n 2 momentin 3 kohtaan.

9

Sokoll-Seebacheria koskevassa asiassa Unabhängiger Verwaltungssenat des Landes Oberösterreich lykkäsi asian käsittelyä ja kysyi unionin tuomioistuimelta ApG:n 10 §:n 2 momentin 3 kohdan kaltaisen kansallisen säännöstön yhteensopivuudesta SEUT 49 artiklan kanssa.

10

Edellä mainitun 13.2.2014 annetun tuomion Sokoll-Seebacher (C-367/12, EU:C:2014:68) seurauksena Landesverwaltungsgericht Oberösterreich, joka on vastedes toimivaltainen jatkamaan lupamenettelyä Itävallan hallintotuomioistuinuudistuksen nojalla, myönsi 21.2.2014 antamallaan tuomiolla Sokoll-Seebacherille luvan perustaa apteekki Pinsdorfin kuntaan. Mainittu tuomioistuin hyväksyi samoin 28.5.2014 antamallaan tuomiolla Naderhirnin hakemuksen apteekkinsa toiminta-alueen laajentamisesta.

11

Agnes Hemetsberger, joka omistaa apteekin lähellä sitä apteekkia, jonka perustamiseen Sokoll-Seebacher oli hakenut lupaa pääasiassa, ja apteekkarit, joiden apteekit sijaitsevat lähellä Naderhirnin apteekkia, tekivät kuitenkin Verwaltungsgerichtshofiin (ylin hallintotuomioistuin, Itävalta) Revision-valitukset edellisessä kohdassa mainituista Landesverwaltungsgericht Oberösterreichin tuomioista.

12

Verwaltungsgerichtshof hyväksyi 8.10.2014 ja 30.9.2015 antamillaan tuomioilla Revision-valitukset, jotka oli kohdistettu kyseisiin Landesverwaltungsgericht Oberösterreichin tuomioihin, koska se piti näiden sisältöä lainvastaisena.

13

Verwaltungsgerichtshof katsoi 30.9.2015 antamassaan tuomiossa erityisesti, että 13.2.2014 annettua tuomiota Sokoll-Seebacher (C-367/12, EU:C:2014:68) on tulkittava siten, että ApG:n 10 §:n 2 momentin 3 kohtaa saadaan jättää soveltamatta ja uuden apteekin perustamiseen saadaan myöntää lupa siten, ettei naapuriapteekkien potentiaaliseen asiakaskuntaan kuuluvien henkilöiden määrän mahdollista laskemista alle 5 500:n rajan oteta huomioon, vain, jos uusi perustettava apteekki on tarpeen, jotta tietyillä syrjäisillä maaseutualueilla asuvalle väestölle voidaan varmistaa kohtuullinen mahdollisuus päästä lääkkeiden myyntipisteeseen. Jos haettua lupaa ei kuitenkaan ole yksistään näistä syistä tarpeen myöntää unionin oikeuden kannalta, ApG:n 10 §:n 2 momentin 3 kohtaa on edelleen sovellettava.

14

Pääasioiden tultua siirretyiksi Landesverwaltungsgericht Oberösterreichiin tämä tuomioistuin pyysi sen takia, että se epäröi noudattaa Verwaltungsgerichtshofin 13.2.2014 annetusta tuomiosta Sokoll-Seebacher (C-367/12, EU:C:2014:68) tekemää tulkintaa, Naderhirnia koskevan asian yhteydessä ennakkoratkaisua unionin tuomioistuimelta saadakseen vastauksen muun muassa siihen, sopiiko se, että kansallisen oikeuden sääntöjen mukaan kansallinen tuomioistuin on ehdottomasti velvollinen noudattamaan toisen kansallisen tuomioistuimen unionin oikeudesta tekemää tulkintaa, yhteen SEUT 267 artiklan ja unionin oikeuden ensisijaisuutta koskevan periaatteen kanssa.

15

Unionin tuomioistuin vastasi tähän kysymykseen kieltävästi 15.10.2015 antamallaan määräyksellä Naderhirn (C-581/14, ei julkaistu, EU:C:2015:707).

16

Landesverwaltungsgericht Oberösterreich katsoo, ettei unionin tuomioistuin ole esittänyt kaikkia pääasioiden ratkaisemiseksi tarvittavia asiasisältöä koskevia seikkoja, joten se on esittänyt nyt käsiteltävän ennakkoratkaisupyynnön ja pyytänyt unionin tuomioistuinta täsmentämään SEUT 49 artiklaa koskevaa oikeuskäytäntöään.

17

Tässä asiayhteydessä Landesverwaltungsgericht Oberösterreich on päättänyt lykätä asioiden käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Kun otetaan huomioon unionin tuomioistuimen 13.2.2014 antamansa tuomion Sokoll-Seebacher (C-367/12, EU:C:2014:68) tuomiolauselmassa (ja 51 kohdassa) esittämä päätelmä, jonka mukaan SEUT 49 artikla on esteenä ApG:n 10 §:n 2 momentin 3 kohdan kaltaiselle jäsenvaltion lainsäädännölle, jossa säädetään uuden apteekin perustamistarpeen arvioinnin keskeiseksi perusteeksi asiakaskuntaan edelleen kuuluvien henkilöiden kiinteä määrä (konkreettisesti 5500), onko SEUT 49 artiklaa, erityisesti vaatimusta tavoitella asetettua päämäärää johdonmukaisesti,

vai

vai

18

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään pääasiallisesti, onko 13.2.2014 annettua tuomiota Sokoll-Seebacher (C-367/12, EU:C:2014:68) tulkittava siten, että kyseessä olevassa kansallisessa lainsäädännössä säädettyä ”asiakaskuntaan edelleen kuuluvien henkilöiden” kiinteää määrää koskevaa perustetta on uuden apteekin perustamistarvetta arvioitaessa jätettävä soveltamatta ainoastaan sellaisessa konkreettisessa tilanteessa, joka koskee maaseutualuetta ja/tai syrjäistä aluetta, vai konkreettisessa tilanteessa, jossa on paikallisten erityisolosuhteiden perusteella tarvetta apteekin perustamiseen siitä riippumatta, onko kyseessä maaseutu- vai kaupunkialue, vai yleisemmin kussakin konkreettisessa tilanteessa, joka on arvioinnin kohteena.

19

Alustavasti on todettava, että se sitovuus, joka ennakkoratkaisumenettelyssä annetulla tuomiolla on, ei estä sitä, että kansallinen tuomioistuin, jonka pyynnöstä tällainen tuomio on annettu, voisi katsoa tarpeelliseksi uuden ennakkoratkaisupyynnön esittämisen unionin tuomioistuimelle ennen käsiteltävänään olevan asian ratkaisemista. Tällainen menettely on perusteltu silloin, kun kansallisella tuomioistuimella on vaikeuksia tuomion ymmärtämisessä tai sen soveltamisessa, kun se esittää unionin tuomioistuimelle uuden oikeuskysymyksen tai kun se esittää unionin tuomioistuimelle sellaisia uusia näkökohtia, jotka saattavat johtaa siihen, että unionin tuomioistuin vastaa eri tavalla jo esitettyyn kysymykseen (määräys 5.3.1986, Wünsche, 69/85, EU:C:1986:104, 15 kohta; tuomio 11.6.1987, X, 14/86, EU:C:1987:275, 12 kohta ja tuomio 6.3.2003, Kaba, C-466/00, EU:C:2003:127, 39 kohta).

20

Näin on nyt käsiteltävässä asiassa siltä osin kuin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, onko 13.2.2014 annetun tuomion Sokoll-Seebacher (C-367/12, EU:C:2014:68) perusteella katsottava, että ”asiakaskuntaan edelleen kuuluvien henkilöiden” kiinteää määrää koskevaa perustetta on jätettävä soveltamatta kaikissa tapauksissa vai että sitä on jätettävä soveltamatta vain tiettyjä erityisalueita tai ‑tilanteita koskevissa asioissa.

21

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 99 artiklassa määrätään, että jos ennakkoratkaisukysymykseen annettavasta vastauksesta ei ole perusteltua epäilystä tai jos vastaus on selvästi johdettavissa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä, unionin tuomioistuin voi esittelevän tuomarin ehdotuksesta ja julkisasiamiestä kuultuaan milloin tahansa päättää ratkaista asian perustellulla määräyksellä.

22

Näin juuri on nyt käsiteltävässä asiassa, koska esitettyyn kysymykseen annettava vastaus on selvästi johdettavissa 13.2.2014 annetusta tuomiosta Sokoll-Seebacher (C-367/12, EU:C:2014:68).

23

Tässä yhteydessä on muistutettava, että pääasiassa kyseessä olevan kansallisen lainsäädännön mukaan uuden apteekin perustamiseen myönnetään lupa vain, jos sille on ”tarvetta”; tällaisen tarpeen oletetaan olevan olemassa, jollei sen esteenä ole ainakin yksi kyseisessä lainsäädännössä mainituista konkreettisista eri olosuhteista (tuomio 13.2.2014, Sokoll-Seebacher, C-367/12, EU:C:2014:68, 28 kohta).

24

Näiden olosuhteiden joukossa on lähistöllä sijaitsevan olemassa olevan apteekin toimipisteen ”asiakaskuntaan edelleen kuuluvien henkilöiden” määrä, eli mainitusta toimipisteestä maanteitse neljän kilometrin säteellä asuvien vakituisten asukkaiden määrä (tuomio 13.2.2014, Sokoll-Seebacher, C-367/12, EU:C:2014:68, 43 kohta).

25

Niinpä kyseisen lainsäädännön mukaan uuden apteekin perustamiselle ei ole tarvetta, jos ”asiakaskuntaan edelleen kuuluvien henkilöiden” määrä vähenee uuden apteekin perustamisen vuoksi ja putoaa alle 5 500:n (ks. vastaavasti tuomio 13.2.2014, Sokoll-Seebacher, C-367/12, EU:C:2014:68, 29 ja 43 kohta).

26

Kyseisessä lainsäädännössä säädetään kuitenkin tarkistamistoimenpiteestä, jonka mukaan on niin, että jos vakituisten asukkaiden määrä on alle 5500, tarvearvioinnissa on otettava huomioon henkilöt, jotka kuuluvat kyseisen apteekin asiakaskuntaan, koska he työskentelevät tai käyttävät palveluja tai liikennevälineitä kyseisellä alueella (tuomio 13.2.2014, Sokoll-Seebacher, C-367/12, EU:C:2014:68, 43 kohta).

27

Jotta ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle voidaan antaa hyödyllisiä tietoja, on huomattava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kansallinen lainsäädäntö on omiaan takaamaan asetetun tavoitteen toteutumisen vain, jos se tosiasiallisesti vastaa tavoitteeseen johdonmukaisella ja järjestelmällisellä tavalla (ks. vastaavasti tuomio 10.3.2009, Hartlauer, C-169/07, EU:C:2009:141, 55 kohta; tuomio 19.5.2009, Apothekerkammer des Saarlandes ym., C-171/07 ja C-172/07, EU:C:2009:316, 42 kohta ja tuomio 1.6.2010, Blanco Pérez ja Chao Gómez, C-570/07 ja C-571/07, EU:C:2010:300, 94 kohta).

28

Tässä yhteydessä on todettava, että unionin tuomioistuin on katsonut 13.2.2014 antamassaan tuomiossa Sokoll-Seebacher (C-367/12, EU:C:2014:68, 45 ja 46 kohta) yhtäältä, että pääasiassa kyseessä olevan lainsäädännön mukaan lääkkeiden saatavuus voi osoittautua epäasianmukaiseksi tietyille henkilöille, erityisesti maaseutualueilla asuville henkilöille, ja asia on näin a fortiori silloin, kun nämä henkilöt, kuten vanhukset, vammaiset tai sairaat, ovat tilapäisesti tai pitemmän aikaa liikuntarajoitteisia.

29

On nimittäin henkilöitä, jotka eivät asu lähimmän apteekin toimipisteestä neljän kilometrin säteellä maanteitse ja joita ei siis oteta huomioon vakituisina asukkaina toimipisteen toiminta-alueella eikä millään muullakaan olemassa olevalla alueella. Nämä henkilöt voidaan kyllä ottaa huomioon enintään ”liikkuvina asiakkaina”. Heidän pääsynsä apteekkipalveluihin riippuu kuitenkin joka tapauksessa olosuhteista, jotka eivät lähtökohtaisesti takaa heille pysyvää ja jatkuvaa pääsyä tällaisiin palveluihin, koska kyseinen pääsy liittyy työskentelyyn tai liikennevälineiden käyttöön tietyllä alueella (ks. vastaavasti tuomio 13.2.2014, Sokoll-Seebacher, C-367/12, EU:C:2014:68, 45 kohta).

30

Unionin tuomioistuin on huomauttanut toisaalta, että syrjäisillä maaseutualueilla, joilla on vain vähän liikkuvia asiakkaita, asiakaskuntaan edelleen kuuluvien henkilöiden määrä saattaa pienen väestötiheyden johdosta helposti jäädä alle 5 500:n, joten uuden apteekin perustamistarvetta ei ehkä koskaan katsottaisi riittäväksi (ks. vastaavasti tuomio 13.2.2014, Sokoll-Seebacher, C-367/12, EU:C:2014:68, 47–49 kohta).

31

Tästä seuraa, että ”asiakaskuntaan edelleen kuuluvien henkilöiden” määrää koskevaa perustetta käytettäessä on kansallisessa lainsäädännössä säädetystä tarkistamistoimenpiteestä huolimatta olemassa vaara, ettei apteekkipalvelujen yhdenvertaista ja asianmukaista saatavuutta taata tietyille henkilöille, jotka asuvat alueilla, joilla on tiettyjä paikallisia erityisolosuhteita, kuten syrjäisillä maaseutualueilla, jotka sijaitsevat olemassa olevien apteekkien toiminta-alueiden ulkopuolella; tämä koskee etenkin liikuntarajoitteisia henkilöitä (ks. vastaavasti tuomio 13.2.2014, Sokoll-Seebacher, C-367/12, EU:C:2014:68, 50 kohta).

32

Syrjäisiin maaseutualueisiin ja liikuntarajoitteisiin henkilöihin viitatessaan unionin tuomioistuin ei kuitenkaan ole tarkoittanut, että sen tekemä arviointi pääasiassa kyseessä olevan kansallisen lainsäädännön johdonmukaisuudesta koskee vain mainitun kaltaisia alueita ja mainittua henkilöryhmää.

33

Pääasiassa kyseessä oleva kansallinen lainsäädäntö ei siinä säädetyn ”asiakaskuntaan edelleen kuuluvien henkilöiden” kiinteän määrän takia nimittäin mahdollista sitä, että toimivaltainen viranomainen voi ottaa asianmukaisesti huomioon kunkin tutkittavan tilanteen erityispiirteet ja taata siten kyseisessä lainsäädännössä asetetun päätavoitteen johdonmukaisen ja järjestelmällisen toteuttamisen; tänä tavoitteena on turvata väestön varma ja laadukas lääkehuolto, kuten unionin tuomioistuin on muistuttanut 13.2.2014 antamansa tuomion Sokoll-Seebacher (C-367/12, EU:C:2014:68) 25 kohdassa.

34

Juuri tämän näkökulman perusteella unionin tuomioistuin on katsonut, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen jäsenvaltion lainsäädäntö, jossa säädetään uuden apteekin perustamistarpeen arvioinnin keskeiseksi perusteeksi ”asiakaskuntaan edelleen kuuluvien henkilöiden” kiinteä määrä, on SEUT 49 artiklan, erityisesti asetetun päämäärän johdonmukaista tavoittelemista koskevan vaatimuksen, vastainen, koska toimivaltaisilla kansallisilla viranomaisilla ei ole mahdollisuutta poiketa kyseisestä määrästä ottaakseen huomioon paikalliset erityisolosuhteet eli loppujen lopuksi erityisolosuhteet, jotka ovat ominaisia eri konkreettisille tilanteille, sillä näistä jokaisen on oltava arvioinnin kohteena (ks. vastaavasti tuomio 13.2.2014, Sokoll-Seebacher, C-367/12, EU:C:2014:68, 51 kohta).

35

Tästä seuraa, että ”asiakaskuntaan edelleen kuuluvien henkilöiden” kiinteää määrää koskevan perusteen soveltamiseen liittyvä epäjohdonmukaisuus on luonteeltaan systeeminen. Niinpä tällaisen soveltamisen aiheuttamat riskit saattavat vaikuttaa kunkin erityistilanteen arviointiin.

36

Esitettyyn kysymykseen on vastattava kaiken edellä esitetyn perusteella, että 13.2.2014 annettua tuomiota Sokoll-Seebacher (C-367/12, EU:C:2014:68) on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevassa kansallisessa lainsäädännössä säädettyä ”asiakaskuntaan edelleen kuuluvien henkilöiden” kiinteää määrää koskevaa perustetta ei uuden apteekin perustamistarvetta arvioitaessa ole sovellettava kussakin arvioinnin kohteena olevassa konkreettisessa tilanteessa yleisesti.

37

Pääasioiden asianosaisten osalta asioiden käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevien asioiden käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kahdeksas jaosto) on määrännyt seuraavaa:

Edellä mainittua 13.2.2014 annettua tuomiota Sokoll-Seebacher (C-367/12, EU:C:2014:68) on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevassa kansallisessa lainsäädännössä säädettyä ”asiakaskuntaan edelleen kuuluvien henkilöiden” kiinteää määrää koskevaa perustetta ei uuden apteekin perustamistarvetta arvioitaessa ole sovellettava kussakin arvioinnin kohteena olevassa konkreettisessa tilanteessa yleisesti.