Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 62014CN0167

    Asia C-167/14: Kanne 7.4.2014 – Euroopan komissio v. Helleenien tasavalta

    EUVL C 261, 11.8.2014, p. 12–14 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

    11.8.2014   

    FI

    Euroopan unionin virallinen lehti

    C 261/12


    Kanne 7.4.2014 – Euroopan komissio v. Helleenien tasavalta

    (Asia C-167/14)

    2014/C 261/20

    Oikeudenkäyntikieli: kreikka

    Asianosaiset

    Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: G. Zavvos ja E. Manhaeve)

    Vastaaja: Helleenien tasavalta

    Vaatimukset

    On todettava, että Helleenien tasavalta ei ole noudattanut SEUT 260 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole ryhtynyt kaikkiin yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-440/06, komissio vastaan Helleenien tasavalta, 25.10.2007 antaman tuomion täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

    Helleenien tasavalta on määrättävä maksamaan komissiolle ehdotettu uhkasakko, jonka suuruus on 47  462,40 euroa kultakin päivältä, jolla asiassa C-440/06 annetun tuomion täytäntöönpano viivästyy, siitä päivästä lähtien, jolloin nyt käsiteltävässä asiassa annetaan tuomio, siihen päivään asti, jona asiassa C-440/06 annettu tuomio pannaan täytäntöön.

    Helleenien tasavalta on määrättävä maksamaan komissiolle kiinteämääräinen hyvitys, jonka määrä on 5  191,20 euroa kultakin päivältä asiassa C-440/06 annetun tuomion julistamispäivästä siihen päivään, jona nyt käsiteltävässä asiassa annetaan tuomio, tai siihen päivään, jona asiassa C-440/06 annettu tuomio pannaan täytäntöön, jos se tapahtuu aiemmin.

    Helleenien tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

    Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

    Seuraamusten laskemisen osalta komissio vetoaa seuraaviin:

    A –

    Rikottujen lainsäädännön säännösten tärkeys, kuten 21.5.1991 annetun neuvoston direktiivin 91/271/ETY (1) 3 ja 4 artiklan, jotka koskevat yhdyskuntajätevesien käsittelyä niiden keräilemiseksi, käsittelemiseksi ja vesistöön johtamiseksi sekä tiettyjen teollisuudenalojen jätelietteen käsittelyä ja vesistöön johtamista, minkä tavoitteena on suojella ympäristöä siinä säädetystä jätevesien johtamisesta aiheutuvilta haitoilta.

    Komissio väittää, että jätevesien johtaminen käsittelemättä (siis niin, ettei niitä käsitellä mitenkään valmiiden keräysjärjestelmien ja/tai jätevedenpuhdistamoiden puutteen vuoksi) pintavesiin johtaa pilaantumiseen, jolle on ominaista hapen epätasapaino, kun taas ravinteiden (erityisesti typpi- ja fosforiyhdisteiden) lisääntyminen vaikuttaa huomattavasti näiden massojen ja niihin yhteydessä olevien ekosysteemien laatuun (vaarantaen mm. kalakannat).

    Jätevesien puutteellisesta käsittelystä (käsittelylaitokset, joilla ei tehdä biologista käsittelyä tai joilla ei tehdä vaatimukset täyttävää biologista käsittelyä) on lisäksi mainittava, että pelkkä mekaaninen käsittely ei riitä estämään koko pilaantumisriskiä sekä veden ja siihen yhteydessä olevien ekosysteemien laadun huonontumisen riskiä. Ravinteiden (jotka koostuvat fosfori- ja typpiyhdisteistä) liiallinen johtaminen pintavesiin on niin ikään keskeinen tekijä, joka lisää rehevöitymistä (levien ja vesikasvien kasvun nopeutunut kehittyminen), joka puolestaan lisää epätasapainon riskiä veden happipitoisuuden, kalakantojen ja muiden vesiorganismien katoamisen sekä niihin yhteydessä oleville maaekosysteemeille aiheutuvien vahinkojen osalta. Direktiivin 91/271/ETY 4 artiklassa säädetään juuri tästä syystä, että taajamien, joiden avl on yli 15  000, tuottamia yhdyskuntajätevesiä ei voida johtaa vesistöön, ellei niitä ole ensin käsitelty biologisesti tai vastaavalla tavalla.

    Komissio väittää, että kaikkien kreikkalaisten taajamien, joiden avl on yli 15  000, tuottamien yhdyskuntajätevesien kerääminen ja käsittely on olennaisen tärkeää, jotta säilytetään ja parannetaan pintavesien, vesiekosysteemien ja maaekosysteemien, jotka ovat suoraan riippuvaisin mainituista vesimassoista, laatua sekä varmistetaan Euroopan unionin muiden direktiivien soveltaminen kokonaisuudessaan ja oikein.

    Kreikan viranomaisten viime vuosien yrityksistä ja toimenpiteistä huolimatta on kuitenkin selvää, että tällä hetkellä kuusi taajamaa (näihin kuuluu myös viisi taajamaa itäisellä Attikalla, joka on yksi Kreikan tiheimmin asutuista alueista), joiden avl on yli 15  000, niistä yhteensä 23 taajamasta, joita 25.10.2007 annettu tuomio koskee, ei vastaa direktiivin 91/271/EY 3 ja 4 artiklan vaatimuksia. Näiden kuuden taajaman asukasvastineluku on 1 24  000 (16  000 Lefkimmissä, 25  000 Nea Makrissa, 17  000 Markopoulossa, 20  000 Koropissa, 18  000 Rafinassa ja 28  000 Artemidassa).

    B –

    rikkomisen seuraukset yleisille ja yksityisille eduille, joita aiheutuu yhteisöjen tuomioistuimen tuomion C-440/06 puutteellisesta täytäntöönpanosta, josta aiheutuu huomattava ympäristön pilaantumisriski ja joka vaikuttaa ihmisten terveyteen. Kuten komissio mainitsee, tuomion C-440/06 puutteellinen täytäntöönpano johtaa pintavesien rehevöitymiseen, joka saattaa vaarantaa muun muassa vesi- ja maaekosysteemien hyvän ekologisen ja kemiallisen tilan ja säilymisen. Komissio esittää näin ollen, että tuomion puutteellinen täytäntöönpano vaikuttaa todennäköisesti muiden unionin direktiivien soveltamiseen, mukaan lukien yhteisön vesipolitiikan puitteista 23.10.2000 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY (2), uimaveden laadun hallinnasta 15.2.2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/7/EY (3) ja luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annettu neuvoston direktiivi 92/43/ETY (4).

    Komissio väittää lisäksi, että yhteisöjen tuomioistuimen tuomion puutteellinen täytäntöönpano vaikuttaa kansalaisten mahdollisuuteen hyödyntää pintavesimassoja, jotka olisivat riittävän puhtaita, jotta virkistystoiminta (kalastus, uinti, purjehdus, kävely jne.) olisi mahdollista. Tuomion puutteellinen täytäntöönpano vaikuttaa todennäköisesti myös sellaisen veden laatuun, joka on tarkoitettu ihmisten käyttöön, sekä ihmisten terveyteen itsessään.


    (1)  EYVL L 135, s. 40.

    (2)  EYVL L 327, s. 1.

    (3)  EUVL L 64, s. 37.

    (4)  EYVL L 206, s. 7.


    Top