9.6.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 165/27

—

kumoamaan Saksan liittotasavallan Deutsche Post AG:n hyväksi toteuttamasta toimenpiteestä C 36/2007 (ex NN 25/2007) 25.1.2012 tehdyn komission päätöksen K(2012) 184 lopull. 1 artiklan

—

kumoamaan Saksan liittotasavallan Deutsche Post AG:n hyväksi toteuttamasta toimenpiteestä C 36/2007 (ex NN 25/2007) 25.1.2012 tehdyn komission päätöksen K(2012) 184 lopull. 4–6 artiklan

—

velvoittamaan kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste: SEUT 107 artiklan 1 kohdan rikkominen, koska on todettu, että ”eläketuella” olisi suosittu yhtä yritystä

”Eläketuki” myönnetään välittömästi Postbeamtenversorgungskasselle (PBVK; postin virkamiesten eläkerahasto), välillisesti eläkkeelle jääneille postin virkailijoille eikä siten millekään yritykselle. Kyseessä ei myöskään ole välillinen tuki Deutsche Post AG:lle (DPAG).

2)

Toinen kanneperuste: SEUT 107 artiklan 1 kohdan rikkominen, koska on todettu, että ”eläketuella” olisi kompensoitu kustannuksia, joista yritysten on ”normaalisti” vastattava

”Eläketuella” kompensoidaan täydessä laajuudessaan kilpailulle epätyypillisiä sosiaalikustannuksia, joista yritysten ei ”normaalisti” ole vastattava. ”Eläketuen” avulla kompensoidut kustannukset ovat lisäksi asiassa Combus annetussa tuomiossa (1) tarkoitettuja ”erityisrasitteita”.

3)

Kolmas kanneperuste: SEUT 107 artiklan 1 kohdan (toissijaisesti SEUT 107 artiklan 3 kohdan) rikkominen ottamalla huomioon säännellyistä tariffeista saadut tuotot

”Verrannollinen etu” ei johdu ”eläketuesta” ja se on siitä täysin riippumaton. ”Verrannollinen etu” tulee säännellyistä tariffeista ja siten muista kuin valtion varoista (asiassa PreussenElektra annettu tuomio (2)). Kyseessä ei ole kustannusten kaksinkertainen kompensoiminen. Tästä syystä ”tukea” ei todeta sisämarkkinoille soveltumattomaksi eikä sitä vaadita takaisin. ”Tukea” käytetään syynä vain DPAG:n tuottojen kantamiseksi taannehtivasti.

4)

Neljäs kanneperuste: SEUT 107 ja SEUT 108 artiklan ja asetuksen (EY) N:o 659/1999 (3) rikkominen, koska säännellyistä tariffeista saadut tuotot on kannettu lainvastaisesti tukimenettelyssä — harkintavallan/menettelyn väärinkäyttö

Komissio voi lainmukaisesti kantaa tässä muodossa tuotot vain asetuksen (EY) N:o 1/2003 (4) puitteissa, muttei kuitenkaan valtiontukimenettelyssä.

5)

Viides kanneperuste: SEUT 107 ja SEUT 108 artiklan sekä asetuksen N:o 659/1999 rikkominen aloittamalla lainvastaisesti valtiontukimenettely ”ristikkäistukemista” vastaan — harkintavallan/menettelyn väärinkäyttö

Kantajan mukaan ”ristikkäistukeminen” johtuu säännellyistä tariffeista eli muista kuin valtion varoista, eikä se siten ole valtiontukea. Myöskään tällainen ”ristikkäistukeminen” ei voi olla valtiontukimenettelyn kohteena.

6)

Kuudes kanneperuste: SEUT 107 artiklan 1 kohdan (toissijaisesti SEUT 107 artiklan 3 kohdan) rikkominen sosiaalikustannusten vertailun yhteydessä tehtyjen virheellisten laskelmien vuoksi

Kantaja katsoo, että komission työntekijöiden maksuosuuksien perusteella määrittelemä viitearvo (Benchmark) on liian korkea, koska työnantaja vastaa Saksan sosiaaliturvavakuutuslainsäädännön perusteella vain työnantajan maksuosuudesta. Koska komissio otti huomioon työntekijöiden maksuosuudet jo palkkaperusteessa (fiktiivinen bruttopalkka), niiden uudelleen huomioon ottaminen viitearvossa johtaa niiden kaksinkertaiseen laskemiseen. Myös palkkaperusteen korotus on virheellinen, koska postivirkailijoiden palkat olivat yksityisten kilpailijoiden palkkatasoa korkeammalla.

7)

Seitsemäs kanneperuste: SEUT 107 artiklan 1 kohdan (toissijaisesti SEUT 107 artiklan 3 kohdan) rikkominen, koska on todettu, että ”eläketuki” on myös vuosien 1995–2002 osalta (sisämarkkinoille soveltumatonta) valtiontukea

8)

Kahdeksas kanneperuste: SEUT 108 artiklan 1 kohdan ja asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan b alakohdan i alakohdan rikkominen, koska on todettu, että eläketuki on uutta tukea

Komission toteamukset perustuvat tosiseikkojen virheelliseen arviointiin.

9)

Yhdeksäs kanneperuste: Asetuksen N:o 659/1999 14 artiklan 1 kohdan ja 7 artiklan 5 kohdan rikkominen, koska riidanalaisen päätöksen 4 artiklan 1 kohdassa ja 4 artiklan 4 kohdassa on määrätty tuen takaisin perimisestä ja velvoitteesta estää verrannollinen etu tulevaisuudessa, vaikkei se ole normaalia valtiontukisäännösten yhteydessä

Riidanalaisen päätöksen 4 artiklan 1 kohdan mukainen takaisinperiminen ei koske ”tukia” vaan DPAG:n säännellyistä tariffeista saamia tuottoja. Rikkomisen lopettamista koskevaa määräystä ei voida noudattaa pienentämällä ”tukia”. ”Eläketuen” pienentämisellä ei ole mitään vaikutuksia ”verrannollisen edun” suuruuteen. Riidanalaisen päätöksen 4 artiklan 4 kohdan mukainen rikkomisen lopettamista koskeva määräys edellyttää hintasääntelyn muutosta ja loukkaa siten kantajan sääntelyllistä itsemääräämisoikeutta.

10)

Kymmenes kanneperuste: SEU 6 artiklan, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn Euroopan yleissopimuksen 6 artiklan rikkominen, hyvän hallinnon periaatteen loukkaaminen ja asetuksen N:o 659/1999 10 artiklan 1 kohdan rikkominen asian kohtuuttoman pitkän käsittelyajan ja komission toimimattomuuden vuoksi