Valitus, jonka Isdin, SA on tehnyt 19.12.2012 unionin yleisen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-366/11, Bial-Portela & Ca, SA v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) 9.10.2012 antamasta tuomiosta

(Asia C-597/12 P)

2013/C 86/12

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Isdin, SA (edustajat: advocate H. L. Mosback, abogado G. Marín Raigal, abogado P. López Ronda ja abogado G. Macias Bonilla)

Muu osapuoli: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) ja Bial-Portela & Ca, SA

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin otti todisteet huomioon vääristyneellä tavalla, koska se totesi valituksenalaisen tuomion 34 kohdassa, että ”valituslautakunta teki virheen todetessaan, että merkit eivät ole lausuntavaltaan keskenään samankaltaisia”. Valituslautakunta ei kuitenkaan unionin yleisen tuomioistuimen toteaman tavoin tehnyt virhettä ja todennut, että kyseiset merkit eivät olleet lausuntavaltaan keskenään samankaltaisia, vaan sen sijaan analysoi aivan oikein merkkien lausuntatapaan perustuvaa samankaltaisuutta ja totesi, että lausuntatavan samankaltaisuuksista huolimatta merkit ovat kokonaisuutena lausuntatavaltaan erilaisia. Valittaja katsoo, että tämä valituslautakunnan näkemys, jonka unionin yleinen tuomioistuin sen mukaan otti huomioon vääristyneellä tavalla, on vahvistettava.

Lisäksi valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin otti tosiseikat huomioon vääristyneellä tavalla, koska se totesi valistuksenalaisen tuomion 40 kohdassa, että ”luokkaan 3 kuuluvia tavaroita ja suurelta osin luokkaan 5 kuuluvia tavaroita — – tavallisesti myydään siten, että ne ovat supermarketeissa esillä, ja asiakkaat siten valitsevat ne tavaroiden pakkausten ulkonäköä tarkastelemalla”. Tätä tosiseikkoja koskevaa toteamusta ei tuettu millään todisteita ja näin ollen sillä vääristeltiin tosiseikkoja, joihin päätöksen olisi pitänyt perustua. Lisäksi osapuolet eivät olleet tuoneet esille tätä tosiseikkaa, minkä vuoksi se olisi valittajan mukaan pitänyt ottaa huomioon ainoastaan siinä tapauksessa, että se oli yleisesti tunnettu (ja kun otetaan huomioon perustelut tämän väitteen epäuskottavuuden tukemiseksi, mainitun seikan pitäminen yleisesti tunnettuna itsessään merkitsisi valittajan mukaan tosiseikkojen vääristelemistä). Näin ollen tätä tosiseikkaa ei voida käyttää perusteena sekaannusvaaran toteamiseksi.

Valittaja väittää myös, että yhteisön tavaramerkkiasetuksen (1) 76 artiklan 1 kohdassa (entinen asetuksen N:o 40/94 (2) 74 artiklan 1 kohta) vahvistettua molempien osapuolten kuulemista koskevaa periaatetta on loukattu ja että unionin yleinen tuomioistuin sovelsi yhteisön tavaramerkkiasetuksen 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ja relevanttia oikeuskäytäntöä virheellisesti ja rikkoi siten unionin oikeutta. Valittaja katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin ei suorittanut kyseisiä merkkejä koskevaa kokonaisarviointia, jossa olisi otettu huomioon kaikki nyt käsiteltävän asian olosuhteissa merkitykselliset seikat.

(1)  Yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annettu neuvoston asetus (EU) N:o 207/2009 (EUVL L 78, s. 1).

(2)  Yhteisön tavaramerkistä 20.9.1993 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 40/1994 (EYVL L 11, s. 1).