1.

Unionin yleinen tuomioistuin antoi 16.11.2011 kolme erillistä tuomiota, ( 2 ) joissa se hylkäsi erilliset kanteet komission asiassa COMP/38354 – Teollisuussäkit tekemän päätöksen ( 3 ) kumoamisesta. Päätöksessään komissio totesi tuolloin EY 81 artiklan (josta on tullut SEUT 101 artikla) pitkäkestoisen ja vakavan rikkomisen ja määräsi huomattavan suuret sakot useille tytäryhtiöille ja niiden emoyhtiöille. Tämä on yksi unionin yleisen tuomioistuimen tuomioista tehdyistä kolmesta valituksesta. ( 4 )

2.

Sen lisäksi, että valituksissa otetaan esille uusia kilpailulainsäädäntöön liittyviä kysymyksiä, ne sisältävät väitteitä siitä, että unionin yleinen tuomioistuin on rikkonut Euroopan unionin perusoikeuskirjan ( 5 ) 47 artiklaa, kun se ei ratkaissut asiaa kohtuullisen ajan kuluessa. Tästä syystä unionin tuomioistuimen on selvästi pyrittävä käsittelemään valitukset nopeasti. Jotta tämä vaatimus saataisiin sovitettua yhteen sen kanssa, että käännöksille on varattava riittävästi aikaa, olen jakanut käsiteltävät aiheet kolmen ratkaisuehdotuksen kesken seuraavalla tavalla.

3.

Olen esittänyt keskeiset säännökset ja kuvannut kartellia, komission päätöksentekomenettelyä ja määrättyjä sakkoja asiassa Gascogne Sack Deutschland esittämäni ratkaisuehdotuksen ( 6 ) 6–34 kohdassa. Koska kyseisissä valituksissa on vedottu hieman eri seikkoihin siltä osin, missä tilanteessa emoyhtiö on vastuussa kokonaan omistamiensa tytäryhtiöiden toiminnasta, niitä käsitellään kussakin kolmessa ratkaisuehdotuksessa erikseen. Tämän ratkaisuehdotuksen 70–150 kohdassa analysoin väitettä siitä, ettei unionin yleinen tuomioistuin antanut ratkaisuaan kohtuullisessa ajassa (etenkin perusteet, joiden nojalla määritetään, onko käsittely pitkittynyt kohtuuttomasti ja mitkä ovat mahdolliset oikeussuojakeinot, jos näin on tapahtunut). Kunkin valittajan esittämiä yksityiskohtaisia väitteitä (esimerkiksi) unionin yleisen tuomioistuimen tuomioiden riittävistä perusteluista tarkastellaan luonnollisesti kutakin valitusta koskevassa erillisessä ratkaisuehdotuksessa. ( 7 )

4.

Groupe Gascogne riitauttaa valituksessaan unionin yleisen tuomioistuimen tulkinnan kahdesta kilpailulainsäädännön käsitteestä eli yrityksen käsitteestä ja periaatteesta, jonka mukaan emoyhtiön on katsottava olevan vastuussa kokonaan omistamansa tytäryhtiön tekemästä rikkomisesta. Groupe Gascogne väittää, että kun tällaiseen rikkomiseen liittyvä sakko määrätään yhteisvastuullisesti, kyseisen sakon yläraja (10 prosentin katto) olisi laskettava asetuksen N:o 1/2003 ( 8 ) 23 artiklan 2 kohdan nojalla ottamalla huomioon pikemminkin tytäryhtiön ja sen emoyhtiön yhteenlaskettu liikevaihto kuin koko konserniin kuuluvien yritysten maailmanlaajuinen liikevaihto. ( 9 )

5.

Konsolidoituja tilinpäätöksiä koskevan direktiivin ( 10 ) tavoitteena on sovittaa yhteen tietynlaisten yhtiöiden ja erityisesti yrityskokonaisuuksien tilinpäätöksiä koskevaa kansallista lainsäädäntöä. ( 11 ) Yhteensovittamisen tavoitteena on myös varmistaa, että yrityksiä koskevat taloudelliset tiedot saatetaan osakkeenomistajien ja kolmansien tietoon. ( 12 ) Yritykset, joita konsolidoitujen tilinpäätösten laatimisvelvoite koskee, määritellään 1 artiklan 1 ja 2 kohdassa. Niihin kuuluvat emoyritykset, jotka

6.

Konsolidoituja tilinpäätöksiä koskevan direktiivin 16 artiklassa säädetään muun muassa seuraavaa:

”1.   Konsolidoitu tilinpäätös käsittää konsolidoidun taseen, konsolidoidun tuloslaskelman ja liitetiedot.

– –

3.   Konsolidoidun tilinpäätöksen on annettava oikea ja riittävä kokonaiskuva siihen sisällytettyjen yritysten varoista ja vastuista, rahoitusasemasta sekä tuloksesta.”

7.

Groupe Gascogne vaati ensimmäisessä oikeusasteessa ( 13 ) unionin yleistä tuomioistuinta

8.

Päätöksen kumoamista koskevan vaatimuksensa tueksi Groupe Gascogne esitti kolme kanneperustetta. Se väitti ensiksi komission rikkoneen SEUT 101 artiklaa, kun tämä totesi virheellisesti Groupe Gascognen olevan yhteisvastuussa GSD:n tekemästä rikkomisesta. Toiseksi Groupe Gascogne väitti komission tehneen oikeudellisen virheen päätöksessä, kun se tulkitsi väärin EY 81 artiklassa tarkoitettua yrityksen käsitettä; tulkintavirheen vuoksi se rikkoi asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohtaa määrätessään Groupe Gascognelle sakon, joka laskettiin Groupe Gascognen maailmanlaajuisen liikevaihdon perusteella sen sijaan, että se olisi laskettu Groupe Gascognen (oletettavasti ottamalla huomioon holdingyhtiön eli Groupe Gascognen liikevaihto mutta ei sen tytäryhtiöiden liikevaihtoa) ja GSD:n yhteenlasketun liikevaihdon perusteella. Kolmanneksi Groupe Gascogne väitti, että sille ja GSD:lle yhteisvastuullisesti määrätty sakko oli ristiriidassa suhteellisuusperiaatteen kanssa siltä osin kuin komissio ei ollut varmistanut, että määrätty seuraamus oli kohtuullisessa suhteessa muovisten säkkien alalla saatuun tosiasialliseen liikevaihtoon nähden.

9.

Groupe Gascogne vetosi ensimmäisen oikeusasteen istunnossa kolmeen seikkaan tukeakseen väitettään perusoikeuskirjassa sille taattujen perusoikeuksien loukkaamisesta. Ensiksi se väitti komission loukanneen sille perusoikeuskirjan 48 artiklassa taattuja puolustautumisoikeuksia ja syyttömyysolettamaa. Toiseksi se väitti, että päätöksen perustelut olivat puutteelliset ja estivät näin päätöksen laillisuusvalvonnan. Kolmanneksi se vetosi perusoikeuskirjan 47 ja 49 artiklaan ja väitti, että unionin yleisen tuomioistuimen olisi käytettävä täyttä harkintavaltaansa ja määrättävä oikeasuhteinen seuraamus.

10.

Unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 31 kohdassa, että ensimmäinen väite, joka koski Groupe Gascognen puolustautumisoikeuksien ja syyttömyysolettaman loukkaamista, sisälsi uutta tietoa, eikä sitä siksi voitu ottaa tutkittavaksi.

11.

Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kaikki kolme kanneperustetta ja näin ollen kanteen kokonaisuudessaan.

12.

Groupe Gascogne esittää neljä valitusperustetta.

13.

Groupe Gascogne väittää ensiksi, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se kieltäytyi tutkimasta SEU 6 artiklan 1 kohdan 1.12.2009 tapahtuneen voimaantulon johdosta unionin oikeusjärjestykseen tehtyjen muutosten vaikutuksia etenkin perusoikeuskirjan 48 artiklan suhteen.

14.

Toiseksi Groupe Gascogne väittää unionin yleisen tuomioistuimen rikkoneen SEUT 101 artiklaa ja perusoikeuskirjan 48 artiklaa, i) kun se totesi virheellisesti Groupe Gascognen olevan yhteisvastuussa GSD:n tekemästä rikkomisesta ajanjaksolla 1.1.1994–26.6.2002 pelkästään sillä perusteella, että GSD oli kokonaan Groupe Gascognen omistuksessa oleva tytäryhtiö, ja ii) kun se vahvisti päätöksen siltä osin kuin siinä katsottiin Groupe Gascognen vastaavan yhteisvastuullisesti 9,9 miljoonalla eurolla GSD:lle määrätystä sakosta.

15.

Kolmanneksi Groupe Gascogne väittää toissijaisesti, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se tulkitsi väärin yrityksen käsitettä ja vahvisti maksettavalle sakolle tämän vuoksi 10 prosentin enimmäismäärän ottamalla huomioon Groupe Gascognen maailmanlaajuisen liikevaihdon sen sijaan, että enimmäismäärä olisi vahvistettu GSD:n ja sen emoyhtiön yhteenlasketun liikevaihdon perusteella.

16.

Neljänneksi ja viimesijaisesti Groupe Gascogne väittää unionin yleisen tuomioistuimen rikkoneen perusoikeuskirjan 47 artiklaa, kun se ei antanut ratkaisua kohtuullisessa ajassa.

17.

Groupe Gascogne väittää ensimmäisellä valitusperusteellaan, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen todetessaan, ettei istunnossa esitettyä kanneperustetta, joka liittyi perusoikeuskirjan aseman muuttumiseen Lissabonin sopimuksen voimaantulon johdosta, voitu ottaa tutkittavaksi. Toisella valitusperusteellaan Groupe Gascogne väittää, että ratkaisevan vaikutusvallan olettama, ( 14 ) jonka nojalla sen katsottiin olevan vastuussa GSD:n tekemästä kilpailusääntöjen rikkomisesta, on ristiriidassa Groupe Gascognelle kuuluvan oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan perusoikeuden kanssa, sillä kyseinen olettama vaikuttaa niin kuin syyllisyysolettama.

18.

Tarkastelen ensimmäistä ja toista valitusperustetta yhdessä, koska ne molemmat liittyvät perusoikeuksiin.

19.

Ensimmäisellä valitusperusteellaan Groupe Gascogne väittää unionin yleisen tuomioistuimen tehneen virheen, kun se ei ottanut huomioon vaikutuksia, joita seurasi siitä, että perusoikeuskirja sai perussopimuksen aseman Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä. Vaikka unionin yleinen tuomioistuin katsoi perustellusti, että puolustautumisoikeudet ja syyttömyysolettama taattiin Euroopan unionin lainsäädännössä ennen 1.12.2009 yleisillä oikeusperiaatteilla, näillä periaatteilla ei ole samaa oikeudellista arvoa kuin perussopimuksilla. Perusoikeuskirjan aseman muuttuminen tarkoittaa siis sitä, että Euroopan unionin tuomioistuinten on nykyisin sovellettava siinä taattuja oikeuksia aiempaa tiukemmin.

20.

Toisella valitusperusteellaan Groupe Gascogne väittää, että perusoikeuskirjan 48 artiklaa on tulkittava ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus) 6 artiklan valossa. Perusoikeuskirjan 48 artiklaa tulkitessaan unionin tuomioistuimen olisi myös otettava huomioon jäsenvaltioiden valtiosäännöt ja oikeudelliset perinteet. Ratkaisevan vaikutusvallan olettaman soveltaminen vaikuttaa tosiasiassa samalla tavalla kuin syyllisyysolettama, joten se on kielletty.

21.

Groupe Gascognen mukaan unionin yleisen tuomioistuimen tuomiossa on lisäksi perusteltu puutteellisesti toteamus siitä, että se tosiasiallisesti vaikutti ratkaisevasti tytäryhtiöönsä GSD:hen. Groupe Gascognella ei ollut mitään määräysvaltaa GSD:n toimintaan muovisten säkkien alalla. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi siis virheellisesti Groupe Gascognen olevan vastuussa GSD:n toiminnasta.

22.

Komission mielestä ensimmäinen valitusperuste on ilmeisen perusteeton.

23.

Kirjallisessa käsittelyssä ei esitetty nimenomaisia väitteitä syyttömyysolettaman periaatteen tai puolustautumisoikeuksien loukkaamisesta. Unionin yleinen tuomioistuin ei myöskään kieltäytynyt tutkimasta perusoikeuskirjan aseman muuttumisen vaikutuksia. Se ainoastaan päätteli, ettei kyseinen muutos vaikuttanut oikeudelliseen asemaan, sillä syyttömyysolettaman periaate ja puolustautumisoikeudet sisältyivät jo tätä ennen unionin oikeusjärjestykseen. Väite siitä, ettei yleisten oikeusperiaatteiden oikeudellinen arvo ole sama kuin perustamissopimuksen arvo, on tehoton.

24.

Komission mielestä Groupe Gascognen toinen valitusperuste on lähtökohtaisesti jätettävä tutkimatta tai ainakin se on tehoton ja joka tapauksessa perusteeton.

25.

Siltä osin kuin toinen valitusperuste liittyy seikkoihin, joita ei otettu esille unionin yleisessä tuomioistuimessa, se on jätettävä tutkimatta. Groupe Gascognen ensimmäisessä oikeusasteessa esittämissä kirjallisissa huomautuksissa ei mainittu lainkaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa koskevaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä tai Ranskan Conseil Constitutionnelin (perustuslakituomioistuin) oikeuskäytäntöä. Groupe Gascognen näkemys perustuu siihen, että se on tulkinnut väärin oikeuskäytäntöä, joka koskee emoyhtiön vastuuseen saattamista tytäryhtiönsä toteuttamasta kilpailusääntöjen rikkomisesta. Komissio viittaa julkisasiamies Kokottin 12.1.2012 esittämään ratkaisuehdotukseen asiassa Alliance One. ( 15 )

26.

Komission mielestä toinen valitusperuste on tehoton, koska komissio ei tukeutunut ainoastaan ratkaisevan vaikutusvallan olettamaan todetessaan Groupe Gascognen ja GSD:n yhteisvastuun. Unionin yleinen tuomioistuin tutki perusteellisesti komission esittämät lisäseikat, jotka osoittivat, että Groupe Gascogne oli tosiasiallisesti vaikuttanut ratkaisevasti GSD:n menettelyyn.

27.

Komission mielestä unionin tuomioistuimen asiassa Elf Aquitaine antamasta tuomiosta ( 16 ) seuraa, että ratkaisevan vaikutusvallan olettama on sopusoinnussa perusoikeuskirjan 48 artiklassa taatun syyttömyysolettaman kanssa. Toinen valitusperuste on näin ollen perusteeton.

28.

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdasta, luettuna yhdessä työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdan kanssa, seuraa, että Groupe Gascognen kanneperuste, joka koskee Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan valossa tulkittua perusoikeuskirjan 48 artiklaa, voitiin ottaa tutkittavaksi ainoastaan, jos se perustui käsittelyn aikana esille tulleisiin tosiseikkoihin tai oikeudellisiin seikkoihin.

29.

Groupe Gascogne pyysi (20.10.2010 päivätyllä kirjeellä) kirjallisen käsittelyn aloittamista uudelleen sen johdosta, että menettelyn aikana oli tullut esille uusi oikeuskysymys, ja pyynnöstä käy selväksi, että Groupe Gascognen oikeudelliset neuvonantajat katsoivat, että perusoikeuksia koskeva kanneperuste sisälsi uusia seikkoja, jotka eivät sisältyneet alkuperäiseen kannekirjelmään.

30.

Unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 27 kohdassa esittämästä toteamuksesta ilmenee, ettei perusoikeuskirjan 48 artiklaa koskeva Groupe Gascognen kanneperuste sisältynyt tämän alkuperäiseen kumoamiskanteeseen. Unionin yleinen tuomioistuin toteaa seuraavaa:

”Kantajan väitteet, joiden mukaan perusoikeuskirjan 48 artiklassa taattua syyttömyysolettaman periaatetta ja puolustautumisoikeuksia on loukattu, ovat uusia kannekirjelmässä esitettyihin väitteisiin nähden, eivätkä ne ole riittävän läheisesti yhteydessä alun perin esitettyihin väitteisiin, jotta niiden voitaisiin katsoa kehittyneen alkuperäisistä väitteistä unionin tuomioistuimessa vireillä olevassa menettelyssä käydyn tavanomaisen näkemystenvaihdon aikana. Kyseisiä väitteitä on siis pidettävä uusina väitteinä.” ( 17 )

31.

Kyseisen kanneperusteen sisältö erosi myös perusoikeuskirjan 49 artiklaa ja määrätyn seuraamuksen oikeasuhteisuutta koskevan kanneperusteen sisällöstä. Groupe Gascognen väitteet eivät siis olleet riittävän läheisesti yhteydessä kyseiseen seikkaan, jotta niiden olisi voitu katsoa täydentävän jo esitettyjä väitteitä.

32.

Katson siis, että unionin yleisen tuomioistuimen arviointi oli perusteltu.

33.

Tästä seuraa, ettei unionin yleinen tuomioistuin tehnyt oikeudellista virhettä katsoessaan, ettei Groupe Gascognen istunnossa esittämää perusoikeuskirjan 48 artiklan rikkomista koskevaa kanneperustetta voitu ottaa tutkittavaksi.

34.

Groupe Gascognen esittämä kanneperuste jakautuu kolmeen osaan: i) unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt ottaa perusoikeuskirjan 48 artiklaa tulkitessaan huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artikla ja jäsenvaltioiden oikeudelliset perinteet; ii) ratkaisevan vaikutusvallan olettamaa sovellettiin kuten syyllisyysolettamaa ja iii) unionin yleinen tuomioistuin perusteli puutteellisesti toteamuksensa siitä, että Groupe Gascogne vaikutti ratkaisevasti GSD:hen.

35.

Jos Groupe Gascognella olisi oikeus esittää ensi kertaa vasta unionin tuomioistuimessa vaatimuksilleen perusteita, joihin se ei ole ajoissa vedonnut unionin yleisessä tuomioistuimessa, se voisi laajentaa kannettaan ensimmäisessä oikeusasteessa käsiteltyyn asiaan nähden. Unionin tuomioistuin on kuitenkin valitusasioissa toimivaltainen tutkimaan lähtökohtaisesti ainoastaan arvioinnin, jonka unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt sille esitetyistä perusteista. ( 18 )

36.

Olen jo todennut ensimmäisestä valitusperusteesta, ettei Groupe Gascogne esittänyt ensimmäisessä oikeusasteessa perusteita, jotka koskivat perusoikeuskirjan 48 artiklan tulkintaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan tai jäsenvaltioiden oikeudellisten perinteiden valossa. ( 19 ) Tästä seuraa, että siltä osin kuin Groupe Gascognen peruste liittyy seikkoihin, joihin on vedottu ensi kertaa unionin tuomioistuimessa, valitusta ei voida ottaa tutkittavaksi. ( 20 )

37.

Näihin seikkoihin olisi voitu vedota unionin yleisessä tuomioistuimessa kirjallisen käsittelyn aikana. Kyseiset oikeudet kuuluivat ensinnäkin unionin oikeuden yleisiin periaatteisiin. Toiseksi o niin, että vaikka perusoikeuskirja ei tuolloin vielä ollut oikeudellisesti sitova, unionin tuomioistuin käytti sen määräyksiä ohjenuorana antaessaan tuomioita ennen SEU 6 artiklan voimaantuloa. ( 21 ) Unionin tuomioistuin on lisäksi todennut, että Lissabonin sopimuksessa ainoastaan kodifioidaan perusoikeuskirja. ( 22 )

38.

Unionin tuomioistuin on todennut, ettei ratkaisevan vaikutusvallan olettama ole ristiriidassa perusoikeuskirjan 48 artiklan kanssa. ( 23 ) Toisin kuin Groupe Gascogne väittää, unionin tuomioistuin on lisäksi todennut, ettei kyseinen olettama vaikuta tosiasiassa samalla tavalla kuin syyllisyysolettama. ( 24 )

39.

Kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 73 kohdassa, Groupe Gascognen esittämällä väitteellä komission puutteellisista perusteluista ”tuettiin lähinnä näkemystä siitä, ettei kantaja osallistunut [GSD:n] toimintoihin ostaessaan kyseisen yrityksen vuonna 1994. Hankinnan liiketaloudellinen intressi perustui pääasiallisesti siihen, että kantajan konsernin tuottamalle paperille saatiin jakelupiste. Aikomuksena ei ollut puuttua [GSD:n] liiketoiminnan harjoittamiseen eikä etenkään muovisten teollisuussäkkien alaan, jolla kantaja ei toiminut ja jolla oli sille joka tapauksessa vähän taloudellista merkitystä.” ( 25 )

40.

Unionin yleisen tuomioistuimen velvollisuus (Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artiklan ja 53 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla) perustella tuomiot ei velvoita unionin yleistä tuomioistuinta esittämään selvitystä, jossa seurattaisiin tyhjentävästi ja kohta kohdalta kaikkia riidan asianosaisten esittämiä päätelmiä. Perustelut voivat siis olla implisiittisiä, kunhan asianosaiset saavat niiden avulla selville syyt, joihin valituksenalainen tuomio perustuu, ja unionin tuomioistuimella on käytettävissään riittävät tiedot, jotta se kykenee harjoittamaan valvontaansa. ( 26 )

41.

Unionin yleinen tuomioistuin esitti valituksenalaisessa tuomiossa seuraavat toteamukset Groupe Gascognen ratkaisevasta vaikutusvallasta GSD:hen:

– –

42.

Unionin yleinen tuomioistuin tutki todisteita edellä mainituissa valituksenalaisen tuomion kohdissa ja havaitsi, että emoyhtiö Groupe Gascogne osallistui aktiivisesti GSD:n toimintaan siinä määrin, että se harjoitti tosiasiallista määräysvaltaa tytäryhtiössään.

43.

Katson siis, että Groupe Gascognen toinen valitusperuste on perusteeton. Unionin yleisen tuomioistuimen perustelut ovat riittävät, jotta asianosaiset saavat niiden avulla selville syyt, joihin tuomio perustuu, ja unionin tuomioistuimella on käytettävissään riittävät tiedot, jotta se kykenee harjoittamaan valvontaansa. Kyseistä tuomiota ei näin ollen rasita perustelujen puuttuminen, toisin kuin Groupe Gascogne väittää.

44.

Tästä seuraa, että ensimmäinen ja toinen valitusperuste on hylättävä.

45.

Groupe Gascogne väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki virheen tulkitessaan asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua yrityksen käsitettä. Kyseisen säännöksen tarkoituksena on varmistaa, ettei suhteettomia sakkoja määrätä. Unionin yleinen tuomioistuin teki säännöstä tulkitessaan kaksi virhettä. Ensinnäkin se sekoitti toisiinsa yrityksen ja yksilöllisen vastuun käsitteet. Yrityksen käsitteellä on kilpailuoikeudessa aivan erityinen merkitys, joka ei ole sama kuin yksilöllisen vastuun käsitteen merkitys. Yritys on määriteltävä suhteessa yksikköön, jonka voidaan katsoa olevan vastuussa kilpailunvastaisista menettelytavoista.

46.

Toiseksi Groupe Gascogne väittää, että unionin yleinen tuomioistuin sekoitti virheellisesti toisiinsa yrityksen ja konsernin käsitteet. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä todetaan, että koko konsernin maailmanlaajuinen liikevaihto otetaan huomioon määritettäessä asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua 10 prosentin enimmäismäärää sakolle ainoastaan silloin, kun koko konserni muodostaa yhden yrityksen. Valituksenalaisen tuomion (tai päätöksen) perusteluista ei ilmene, että tällainen konserni olisi olemassa.

47.

GSD:lle päätöksessä määrätty sakko on 13,2 miljoonaa euroa, josta Groupe Gascogne vastaa yhteisvastuullisesti 9,9 miljoonalla eurolla. Groupe Gascogne väittää, ettei sakon enimmäismäärä saisi ylittää 2070400:aa euroa, joka on 10 prosenttia GSD:n liikevaihdosta. Kyseinen summa esitetään siinä tapauksessa, että hyväksytään Groupe Gascognen toinen valitusperuste, jonka mukaan sen ei voida katsoa olevan vastuussa GSD:n toteuttamasta kilpailusääntöjen rikkomisesta.

48.

Komissio väittää, että kolmas valitusperuste on perusteeton. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yrityksen kokonaisliikevaihto kertoo yrityksen taloudellisesta merkityksestä ja vaikutusvallasta markkinoilla. Groupe Gascognen katsotaan olevan vastuussa GSD:n rikkomisesta. Komissio saattoi siis perustellusti ottaa perusteeksi konsernin maailmanlaajuisen liikevaihdon määrittäessään sakolle 10 prosentin enimmäismäärän.

49.

Kuinka sakon 10 prosentin enimmäismäärä olisi määritettävä, kun emoyhtiön todetaan olevan vastuussa sen kokonaan omistaman tytäryhtiön toteuttamasta kilpailusääntöjen rikkomisesta? Groupe Gascogne riitauttaa vakiintuneessa oikeuskäytännössä vahvistetun käsitteen, jonka mukaan tällaisissa tapauksissa asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu 10 prosentin enimmäismäärä lasketaan suhteessa konserniin kuuluvien yritysten maailmanlaajuiseen liikevaihtoon. Se väittää, että 10 prosentin enimmäismäärä olisi käsiteltävässä asiassa määriteltävä GSD:n ja sen oman yhteenlasketun liikevaihdon perusteella. Tästä seuraa, että sakon enimmäismäärä olisi pienempi, sillä 10 prosenttia GDS:n ja Groupe Gascognen yhteenlasketusta liikevaihdosta (eli holdingyhtiön liikevaihdosta lukuun ottamatta sen tytäryhtiöitä) johtaisi pienempään määrään kuin 10 prosenttia koko konsernin maailmanlaajuisesta liikevaihdosta.

50.

Olen eri mieltä Groupe Gascognen kanssa.

51.

Sanaa yritys tulkitaan laajasti asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdassa. Se ei tarkoita ainoastaan yhtä yksikköä, joka harjoittaa taloudellista toimintaa. Mikä on kyseisessä säännöksessä yritykseksi määritelty yksikkö?

52.

Asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdassa viitataan ”kuhunkin rikkomiseen osalliseen yritykseen tai yritysten yhteenliittymään”.

53.

Yrityksen käsitteellä tarkoitetaan jokaista yksikköä, joka harjoittaa taloudellista toimintaa, riippumatta yksikön oikeudellisesta muodosta tai rahoitustavasta. Yrityksen käsitteellä on tässä samassa asiayhteydessä katsottava tarkoitettavan taloudellista kokonaisuutta, vaikka oikeudellisesti tämän taloudellisen kokonaisuuden muodostaakin useampi kuin yksi luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö. Kun tällainen taloudellinen yksikkö rikkoo kilpailusääntöjä, sen asiana on yksilöllisen vastuun periaatteen mukaisesti vastata kyseisestä rikkomisesta. ( 28 )

54.

Kun emoyhtiön todetaan olevan vastuussa kilpailusääntöjen rikkomisesta, sen katsotaan osallistuneen siihen. Asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdassa määritelty yritys käsittää siis emo- ja tytäryhtiön.

55.

10 prosentin enimmäismäärän tarkoituksena on estää se, että yrityksille määrättäisiin sakkoja, joiden osalta on ennakoitavissa, etteivät yritykset pysty niitä maksamaan, kun otetaan huomioon niiden koko, josta kertoo niiden maailmanlaajuinen liikevaihto. ( 29 ) Unionin tuomioistuin on lisäksi todennut asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdasta, ( 30 ) että sakon määrän laskemisessa on otettava huomioon muun muassa sen ehkäisevä vaikutus.

56.

Mielestäni onkin niin, että kun emoyhtiön todetaan olevan tytäryhtiönsä kanssa yhteisvastuussa kilpailusääntöjen rikkomisesta, on asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan sanamuodon ja tarkoituksen mukaista määrittää määrättävän sakon 10 prosentin enimmäismäärä suhteessa yrityksen maailmanlaajuiseen liikevaihtoon ja ottaa tässä yhteydessä huomioon koko konserni. Unionin oikeudessa ei edellytetä, että muiden konsernin tytäryhtiöiden pitäisi toimia samoilla markkinoilla tai että niiden pitäisi olla yhteydessä kilpailusääntöjen rikkomiseen, jotta niiden liikevaihto voidaan ottaa huomioon määrättävän sakon määrittämisessä.

57.

Komissio kehottaa unionin tuomioistuinta tarkastelemaan tiettyjä yritysten tilinpitoa säänteleviä johdetun oikeuden välineitä, erityisesti konsolidoituja tilinpäätöksiä koskevaa direktiiviä. Komissio tukee näin väitettään siitä, että 10 prosentin enimmäismäärä olisi määritettävä kyseisen yrityksen maailmanlaajuisen liikevaihdon perusteella. En ole ottanut näitä välineitä huomioon arvioinnissani.

58.

Mielestäni konsolidoituja tilinpäätöksiä koskevaa direktiiviä ei voida soveltaa suoraan. Kyseisen direktiivin 1 artiklan 1 ja 2 kohdassa esitetty yrityksen määritelmä eroaa kilpailuoikeudessa sovelletusta määritelmästä siltä osin kuin on kyse tytäryhtiön rikkomisen lukemisesta sen emoyhtiön vastuulle. Ennen kaikkea käsitettä konsolidoitu tilinpäätös ei ole määritelty siinä samalla tavoin kuin käsite maailmanlaajuinen liikevaihto on selitetty asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohtaa koskevassa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä.

59.

Väitteestä, jonka mukaan valituksenalaisen tuomion perustelut ovat puutteelliset, ( 31 ) totean, että unionin yleinen tuomioistuin tarkastelee Groupe Gascognen väitteitä valituksenalaisen tuomion 96–104 kohdassa. Unionin yleisen tuomioistuimen 107–110 kohdassa esittämistä toteamuksista käy ilmi, että se hylkäsi kyseiset väitteet. Tämä johtuu siitä, että unionin yleinen tuomioistuin totesi, että Groupe Gascogne ja GSD kuuluivat samaan yritykseen ja että kilpailuoikeuden sääntöjen nojalla 10 prosentin enimmäismäärä lasketaan kaikkien Groupe Gascogne -konserniin kuuluvien yritysten maailmanlaajuisen liikevaihdon perusteella.

60.

Unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 108 kohdassa seuraavaa: ”10 prosentin enimmäismäärä on laskettava kaikkien siihen konserniin, jota holdingyhtiö johtaa, kuuluvien yhtiöiden yhteisen liikevaihdon perusteella, koska yksinomaan konsernin muodostavien yhtiöiden yhteinen liikevaihto voi osoittaa asianomaisen yrityksen koon ja taloudellisen vallan (asia Akzo Nobel ym. v. komissio, tuomion 90 kohta[ ( 32 )])”. ( 33 )

61.

Saman tuomion 111 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin selitti seuraavaa: ”Emoyhtiön yhdistetyn liikevaihdon huomioon ottaminen sovellettaessa 10 prosentin enimmäismäärää kyseisen yrityksen liikevaihdosta ei edellytä sen osoittamista, etteivät konsernin yksittäiset tytäryhtiöt määrää markkinakäyttäytymisestään itsenäisesti”. ( 34 )

62.

Valituksenalaisen tuomion 112 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin lisäsi, että vahvistaessaan 10 prosentin enimmäismäärän määrittämisen maailmanlaajuisen liikevaihdon perusteella, se katsoi, että rikkomisesta oli vastuussa Groupe Gascogne -konsernin tytäryhtiöistä ainoastaan GSD.

63.

Unionin yleinen tuomioistuin selitti 113 kohdassa, että holdingyhtiön (Groupe Gascognen) maailmanlaajuisen liikevaihdon huomioon ottaminen 10 prosentin enimmäismäärän laskemisessa ei edellyttänyt, että konserniin kuuluvat tytäryhtiöt toimivat samoilla markkinoilla tai että kyseiset tytäryhtiöt olivat yhteydessä kilpailusääntöjen rikkomiseen.

64.

Kyseisissä kohdissa unionin yleinen tuomioistuin tekee selväksi, että sen mielestä Groupe Gascogne ja GSD muodostivat asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun yrityksen ja että sen olisi otettava 10 prosentin enimmäismäärän laskemisessa huomioon kyseisen yrityksen muodostavien osien maailmanlaajuinen liikevaihto. Unionin yleisen tuomioistuimen mielestä konsernin muiden tytäryhtiöiden menettelyllä ei ollut merkitystä sakon määrittämiseen. Se ei myöskään katsonut näiden tytäryhtiöiden olevan yhteydessä kilpailusääntöjen rikkomiseen. ( 35 )

65.

Valituksenalaista tuomiota ei rasita perustelujen puuttuminen, sillä asianosaiset saavat kyseisten kohtien avulla selville syyt, joihin tuomio perustuu, ja unionin tuomioistuimella on käytettävissään riittävät tiedot, jotta se kykenee harjoittamaan valvontaansa.

66.

Katson siis, että kolmas valitusperuste on perusteeton.

67.

Lisään vielä, että jos unionin tuomioistuin päätyisi toisenlaiseen päätelmään (eli että 10 prosentin enimmäismäärä olisi määritettävä maailmanlaajuisen liikevaihdon sijasta yhteenlasketun liikevaihdon perusteella) mutta katsoisi Groupe Gascognen vastaavan GSD:n sakosta yhteisvastuullisesti 9,9 miljoonalla eurolla, ongelmana olisi, ettei sillä olisi käytettävissään tietoja siitä, mikä kyseisten kahden yrityksen yhteenlaskettu liikevaihto oli merkityksellisenä ajanjaksona. Siksi kyseisestä summasta ei ole mahdollista laskea 10:tä prosenttia ja määrittää, alentuisiko Groupe Gascognen maksettavana olevan sakon määrä ja minkä verran se alentuisi. Asia olisi siinä tapauksessa palautettava unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi.

68.

Groupe Gascogne esitti tytäryhtiönsä GSD:n tavoin unionin tuomioistuimen istunnossa väitteitä tämänhetkisestä rahoitusasemastaan ja väitti, ettei se pysty maksamaan päätöksessä määrättyä sakkoa. Vastaavia väitteitä ei esitetty ensimmäisessä oikeusasteessa eikä niiden tueksi vedottu perussopimuksen, unionin tuomioistuimen perussäännön tai sen työjärjestyksen määräyksiin.

69.

Mielestäni Groupe Gascognen väitteitä siitä, ettei se pysty maksamaan sakkoa, ei voida ottaa käsiteltäväksi samoista kolmesta syystä, jotka olen maininnut asiassa Gascogne Sack Deutschland esittämäni ratkaisuehdotuksen 121–124 kohdassa.

70.

Tuomioistuinkäsittelyjen pitkittyminen on tarjonnut vuosien varrella aiheita kaunokirjallisuuden kirjoittajille. Käsiteltävien valitusten kannalta osuvin esimerkki on Charles Dickensin teoksen ”Kolea talo” ensimmäisen painoksen esipuhe:

”Eräs kanslerinoikeuden tuomari, jonka uurastusta sen paremmin kuin hänen sadanviidenkymmenen työtoverinsa toimia eivät varjosta minkäänlaiset epäilykset mielenvikaisuudesta, valisti minua kerran ystävällisesti, että itse asiassa kanslerinoikeus, johon jostakin syystä kohdistuu aivan vimmatusti epäluuloa (tässä kohden olin huomaavinani tuomarin vilkaisevan minuun päin), on itse asiassa lähes vailla puutteita. Hän myönsi, että asioiden edistysvauhti oli joskus kärsinyt vähäisestä kitkasta, mutta ilmiötä oli liioiteltu ja sen syynä oli vain ja pelkästään ’kansan nuukuus’, se kun on aivan viime aikoihin asti ehdoin tahdoin vastustanut kanslerioikeuden tuomarien määrän lisäämistä – jota ei ollut tapahtunut sitten – olisiko Richard II:n valtakauden – mutta kuka tahansa kuningas käy.”

71.

Neljännellä valitusperusteellaan Groupe Gascogne väittää unionin yleisen tuomioistuimen rikkoneen perusoikeuskirjan 47 artiklaa, kun se ei ratkaissut asiaa kohtuullisessa ajassa. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun unionin tuomioistuimessa käsitellään kysymystä siitä, mikä on kohtuullinen aika, jonka kuluessa unionin yleisen tuomioistuimen on annettava ratkaisunsa kilpailuasioita koskevassa menettelyssä. ( 36 ) Unionin tuomioistuimella on käsiteltävän asian ansiosta kuitenkin sekä mahdollisuus että velvollisuus selventää tiettyjä periaatekysymyksiä. ( 37 ) Missä vaiheessa ja missä tuomioistuimessa (unionin yleisessä tuomioistuimessa vai unionin tuomioistuimessa muutoksenhaun yhteydessä) kohtuutonta kestoa koskeva peruste voidaan esittää? Mitä perusteita sovelletaan määriteltäessä kohtuutonta kestoa? Jos kohtuuton kesto todetaan, mikä on asianmukainen oikeussuojakeino?

72.

Tehokasta oikeussuojaa koskeva periaate on jäsenvaltioiden yhteisestä valtiosääntöperinteestä johtuva yhteisön oikeuden yleinen periaate. Se on vahvistettu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 ja 13 artiklassa ja uudelleen perusoikeuskirjan 47 artiklassa. ( 38 ) Perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaan jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Kyseisessä 47 artiklassa taatut oikeudet vastaavat Euroopan ihmisoikeussopimuksessa taattuja oikeuksia, joten perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdan nojalla niiden merkitystä ja ulottuvuutta on tarkasteltava Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen näkökulmasta. ( 39 ) Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen näiden määräysten tulkinnasta vahvistamia perusteita olisi siis sovellettava määriteltäessä sitä, onko asia ratkaistu kohtuullisessa ajassa ja kuinka kyseisen periaatteen loukkaus voidaan korjata. ( 40 ) Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi asiassa Sürmeli antamassaan tuomiossa, ( 41 ) että sopimuspuolten on järjestettävä oikeusjärjestelmänsä siten, että niiden tuomioistuimet pystyvät täyttämään Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen edellytykset, joihin kuuluu velvollisuus käsitellä asia kohtuullisen ajan kuluessa.

73.

Euroopan unioni ei luonnollisesti ole vielä Euroopan ihmisoikeussopimuksen sopimuspuoli. Koska jäsenvaltiot ovat jo kuitenkin antaneet perusoikeuskirjalle perussopimuksiin verrattavissa olevan aseman, ne ovat sitoutuneet varmistamaan, että unionin oikeudenkäytössä noudatetaan tarkkaan perusoikeuskirjassa taattuja oikeuksia. Unioni on lisäksi sitoutunut aloittamaan neuvottelut Euroopan ihmisoikeussopimukseen liittymisestä. Siksi katson, että jäsenvaltiot ovat lähtökohtaisesti jo sitoutuneet varmistamaan, että unionin lainkäyttörakenteet täyttävät perusoikeuskirjan 47 artiklassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa asetetut edellytykset, ja takaamaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kohtuullisen ajan kuluessa niiden toimivaltaan kuuluvissa asioissa.

74.

Paras tapa välttää loukkaamasta periaatetta, jonka mukaan oikeudenmukainen oikeudenkäynti on järjestettävä kohtuullisen ajan kuluessa, on luonnollisesti varmistaa, että korjaaviin toimiin ryhdytään ennen kuin asian käsittely pitkittyy kohtuuttomasti. Suositeltavinta on tietenkin se, että tuomioistuin itse käsittelee asian tehokkaasti. Mielestäni asianosaisen on kuitenkin täysin asianmukaista ja laillista ilmaista huolensa menettelyn perusteettomasta pitkittymisestä jo ennen kuin varsinainen tuomio on annettu. Se voi ilmaista huolensa esimerkiksi ottamalla yhteyttä kirjaamoon tiedustellakseen asian etenemisestä, kun näyttää siltä, ettei käsittely ole edennyt pitkiin aikoihin. Asianosaisella ei mielestäni ole velvollisuutta kehottaa tuomioistuinta nopeuttamaan käsittelyään, mutta ennakoiva reagointi voi auttaa ehkäisemään ongelman jo ennen sen syntymistä. Tuomioistuin voi toteuttaa toimia varmistaakseen käsittelyn nopeuttamisen siten, että oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa toteutuu.

75.

Se, ottaako asianosainen asian esille unionin yleisessä tuomioistuimessa, ei mielestäni vaikuta hänen oikeuteensa vedota siihen unionin tuomioistuimessa muutoksenhakuvaiheessa.

76.

Unionin yleisen tuomioistuimen päätökseen voidaan hakea muutosta vain oikeuskysymysten osalta. Muutoksenhaun perusteena voi olla myös oikeudenkäyntivirhe, joka on kyseisen hakijan edun vastainen. ( 42 ) Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan se, ettei tuomioistuin anna ratkaisua kohtuullisen ajan kuluessa, on tällainen oikeudenkäyntivirhe, jonka unionin tuomioistuin on jo todennut täyttävän tutkittavaksi ottamisen edellytykset. ( 43 )

77.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin arvioi menettelyn keston kohtuullisuutta käsiteltävänään olevan asian erityisolosuhteissa ja ottaa huomioon seuraavat oikeuskäytännössään vahvistetut neljä perustetta: asian merkitys kantajalle, asian monimutkaisuus, kantajan menettely ja toimivaltaisten viranomaisten menettely. ( 44 )

78.

Baustahlgewebe-tapauksessa unionin tuomioistuin määritti unionin yleisen tuomioistuimen oikeudenkäynnin (jonka se totesi kestäneen huomattavan kauan) keston kumoamiskanteen nostamispäivästä siihen päivään saakka, jona unionin tuomioistuin julisti tuomionsa (kyseisessä asiassa noin viisi ja puoli vuotta). ( 45 ) Kirjallisen käsittelyn päättymisestä oli kulunut 32 kuukautta siihen, että suullinen käsittely päätettiin aloittaa. Mainitun ajan kuluessa oli tehty menettelyä koskeva päätös 11 asian yhdistämisestä suullista käsittelyä varten. Unionin tuomioistuin totesi, että kohtuullinen kesto olisi arvioitava tapauskohtaisesti ja arvioinnissa olisi sovellettava Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön perustuvia neljää perustetta, jotka juuri esittelin (jäljempänä Baustahlgewebe-perusteet). Unionin tuomioistuin havaitsi myös joitakin erityispiirteitä, jotka liittyvät erottamattomasti menettelyyn unionin tuomioistuimissa. Se ehdotti, että huomioon olisi erityisesti otettava oikeudenkäyntikieliä koskevat säännöt. ( 46 )

79.

Der Grüne Punkt -tapauksessa ( 47 ) oikeudenkäynti kesti viisi vuotta ja kymmenen kuukautta, ja kirjallisen käsittelyn päättymisestä kului kolme vuotta ja yhdeksän kuukautta suullisen käsittelyn aloittamiseen. Unionin yleinen tuomioistuin ei toteuttanut tuona aikana menettelyyn liittyviä toimenpiteitä. Unionin tuomioistuin arvioi valituksen yhteydessä kanteen nostamisen ja tuomion julistamisen välillä kulunutta aikaa Baustahlgewebe-perusteiden näkökulmasta.

80.

Unionin tuomioistuin totesi Baustahlgewebe- ja Der Grüne Punkt ‑tapauksissa, ettei unionin yleinen tuomioistuin ollut antanut tuomiota kohtuullisessa ajassa. Tähän asti sovellettu lähestymistapa sen selvittämisessä, onko oikeudenkäynti pitkittynyt kohtuuttomasti, on ehkä kuitenkin ollut pikemminkin pragmaattinen kuin tieteellinen.

81.

Mielestäni on tärkeää välttää yleistyksiä siltä osin, mikä on kohtuuton kesto, ja keskittyä ainoastaan oikeudenkäynnin kokonaiskestoon. Aluksi on asianmukaista tarkastella lyhyesti unionin yleisen tuomioistuimen toimintaa ja sen erityispiirteitä, jotta nähdään, kuinka ne vaikuttavat asian käsittelyaikaan, ja määritellä tältä pohjalta selvemmin ne asian käsittelyn ajanjaksot, joita on tarkasteltava tarkemmin.

82.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomiovalta on laajentunut huomattavasti sen jälkeen, kun se perustettiin vuonna 1989. ( 48 ) Ottamatta huomioon niitä oikeuden aloja, jotka eivät liity käsiteltävän valituksen kohteeseen, komission kilpailuasioista tekemiä päätöksiä koskevaa unionin yleisen tuomioistuimen toimivaltaa ei voida rinnastaa kilpailuoikeutta käsittelevän kansallisen tuomioistuimen työskentelyyn. Unionin kartelliasioissa on usein kyse useissa eri jäsenvaltiossa sijaitsevista yrityksistä, jotka nostavat kumoamiskanteita 23:sta (pian 24:stä) käytettävissään olevasta virallisesta kielestä valitsemallaan oikeudenkäyntikielellä. Kirjelmävaiheen jälkeen asiakirjat on käännettävä yhteiselle työkielelle, jotta tuomarit ja lakimiesavustajat voivat ryhtyä käsittelemään asiaa. Unionin yleinen tuomioistuin hyödyntää samaa yhteistä käännöspääosastoa kuin unionin tuomioistuin. Käännösresursseille on paljon samanaikaista kysyntää, eikä olisi realistista olettaa, että kaikkien unionin yleisessä tuomioistuimessa vireillä olevien kilpailuasioiden kaikkia käännöksiä voitaisiin (tai olisi syytä) pitää yhtä tärkeinä kuin esimerkiksi sellaista unionin tuomioistuimessa vireillä olevaa kiireellistä ennakkoratkaisumenettelyä, jossa kantaja on pidätettynä. Jos laajoja kirjelmiä (kannekirjelmä, vastine ja vastauskirjelmä) on esitetty useita erilaisia ja alkuperäistä kannekirjelmää lukuun ottamatta jokaisen asiakirjan yhteydessä on pyydetty pidennystä määräaikaan, minkä lisäksi kaikki asiakirjat on käännettävä, voi kulua jopa noin 20–22 kuukautta ennen kuin asian varsinainen käsittely voidaan aloittaa. ( 49 ) Pyrin osoittamaan tällä, että Euroopan unionin kilpailuoikeuden rajat ylittävän ja monikielisen luonteen vuoksi aikaa ehtii yleensä kulua huomattavasti jo ennen asian käsittelyn alkamista. ( 50 )

83.

Niin sanottua keskivertokilpailuasiaa ei kuitenkaan liene olemassa. Joidenkin asioiden käsittely etenee melko mutkattomasti sen jälkeen, kun esitetyt väitteet on tutkittu. Toiset asiat voivat puolestaan herättää monimutkaisia uusia kysymyksiä. Joissakin tapauksissa jo pelkkä tarkasteltavien asiakirjojen ja teknisten todisteiden määrä on valtaisa. Kun useat yritykset riitauttavat komission päätöksen, jossa niille määrätään sakko kartelliin osallistumisesta, on loogista käsitellä kaikki asiat yhdessä. Tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että kukin yksittäinen asia etenee juuri niin nopeasti kuin hitaimmin etenevä asia.

84.

Jos ja kun unionin yleinen tuomioistuin pitää asian perusteellisen tarkastelun vuoksi tarpeellisena ryhtyä asiaa koskeviin toimenpiteisiin (esimerkiksi kutsua koolle kokous asian käsittelemiseksi tai pyytää kirjallisia lisätietoja osapuolilta), niihin kuluvaa aikaa ei selvästikään pidä ottaa huomioon tutkittaessa, kuinka pitkään asian käsittely on kestänyt. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin varmistamiseen käytetty aika on sinänsä kohtuullista ajankäyttöä.

85.

Kuinka sitten on suhtauduttava toteamukseen, jonka mukaan on yleisesti tiedossa, että unionin yleinen tuomioistuin on ylikuormitettu ja käsiteltävät asiat ovat ruuhkautuneet merkittävästi ja että tämä tarkoittaa väistämättä sitä, että unionin yleisellä tuomioistuimella menee tällaisessa tilanteessa asian käsittelyyn huomattavasti tavanomaista pidempään?

86.

Vaikka ymmärrän erittäin hyvin unionin yleisen tuomioistuimen vaikean tilanteen, mielestäni yleisellä ylikuormituksella ei voida sinänsä perustella asian käsittelyn kohtuutonta kestoa, joka johtaa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä kohtuullisessa ajassa koskevan oikeuden loukkaamiseen.

87.

Uudistetut sisäiset menettelyt ja aktiiviset asian käsittelytoimet voivat tehostaa olemassa olevien resurssien käyttöä, joten siihen on luonnollisesti pyrittävä. Unionin yleinen tuomioistuin tarkistaakin parhaillaan työjärjestystään juuri tämä tavoite mielessään. Pyrkimys kohti asioiden nopeampaa käsittelyä ei kuitenkaan voi olla ensisijainen tavoite. Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kohtuullisessa ajassa ei muodostu vain yhdestä vaan kahdesta keskeisestä osasta. Jos asioiden käsittelyä pyritään nopeuttamaan menemällä siitä, missä aita on matalin, oikeudenkäynnin yleistä oikeudenmukaisuutta ei pystytä varmistamaan. Se ei myöskään olisi asianmukainen tapa toteuttaa lainkäyttöprosessia yleensä. Näiden toisiinsa liittyvien valitusten taustalla on tilanne, jossa kyseisille yrityksille on määrätty huomattavan suuret sakot kilpailusääntöjen rikkomisista, joita komissio pitää erittäin vakavina. Kyseisillä yrityksillä on oikeus esittää perusteluja, joilla ne riitauttavat mainitun päätöksen, ja saada ne tutkittua huolellisesti; niillä on myös oikeus kokea, että unionin yleinen tuomioistuin on käsitellyt niiden asian asianmukaisessa menettelyssä riippumatta siitä, häviävätkö vai voittavatko ne asiansa. Kuten unionin tuomioistuin on korostanut, asian täysimääräinen käsittely unionin yleisessä tuomioistuimessa on välttämätöntä menettelyn oikeudenmukaisuuden takaamiseksi tilanteissa, joissa komissio toimii tutkivana, syyttävänä ja sakottavana viranomaisena ( 51 ). Kuten jo edellä huomautin, tällaiseen perusteelliseen käsittelyyn kuluva aika ei ole kohtuuton tai hukkaan heitettyä aikaa. Se muodostaa perustan unionin yleisen tuomioistuimen tuomioiden hyväksyttävyydelle.

88.

Jäsenvaltiot ovat vastuussa siitä, jos unionin yleisen tuomioistuimen käytettävissä olevat resurssit eivät riitä tämänhetkisen ja tulevaisuudessa kohtuudella odotettavan asiamäärän käsittelyyn.

89.

Viittasin jo edellä ( 52 ) Euroopan ihmisoikeussopimuksen sopimuspuolten velvollisuuteen varmistaa, että niiden tuomioistuimet on järjestetty siten, että ne noudattavat oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kohtuullisessa ajassa. Mielestäni unionin lainkäyttöelimiin ei voida vakuuttavasti soveltaa toisenlaista logiikkaa. Unionin yleisen tuomioistuimen toimivalta on laajentunut (ja samalla sen työtaakka on kasvanut) merkittävästi vuosien varrella. On yleisesti tiedossa, että asiat ovat ruuhkautuneet unionin yleisessä tuomioistuimessa. Uusien tuomareiden palkkaamista on pyydetty, ( 53 ) mutta tähän mennessä ilman tuloksia. Ruuhkautuneiden asioiden käsittelyssä on joskus vaikeuksia jopa nykyisillä järjestelyillä. Unionin yleisen tuomioistuimen nykyinen presidentti otti vastikään julkisesti esille ( 54 ) sen, että unionin yleisen tuomioistuimen toiminnan tehokkuus kärsii, jos tuomarien nimitysprosessi ei etene sujuvasti (ottaen huomioon SEUT 255 artiklassa tarkoitetun komitean kuulemiseen kuluvan ajan) ja toimikausia uusittaessa on pitkä epävarma ajanjakso. Huolenaihe on todellinen. ( 55 ) Yksittäisen jäsenvaltion tuomiovaltaan kuuluvalla henkilöllä on oikeus olettaa, että kyseinen valtio järjestää kansallisen tuomioistuinjärjestelmänsä riittävällä ja tehokkaalla tavalla siten, että palkataan riittävästi päteviä tuomareita, joiden toimikausi uudistetaan (olettaen, että he ovat toimeensa päteviä), jotta pystytään takaamaan vakaa ja tehokas oikeuslaitos, ja että tuomareille palkataan riittävästi avustavaa henkilöstöä. Henkilöillä, joiden asia tulee vireille unionin tuomioistuimissa, täytyy olla vastaava oikeus järjestelyihin, joilla taataan heidän oikeutensa oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kohtuullisessa ajassa.

90.

Tästä seuraa, että vaikka asioiden ruuhkautumisen aiheuttamat ongelmat ovat todellisia, niitä ei kuitenkaan pidä ottaa huomioon arvioitaessa, onko tietyn asian käsittely viivästynyt kohtuuttomasti.

91.

Lyhyesti sanottuna mielestäni on legitiimiä ensinnäkin jättää ottamatta huomioon kanteen nostamisesta kirjallisen käsittelyn päättymiseen kulunut aika, toiseksi jättää riittävästi aikaa kirjallisen käsittelyn päättymisen jälkeen sille, että viimeisimmästäkin kirjelmästä saadaan laadittua käännökset (säännönmukaisesti tämä aika on neljä kuukautta, mutta se voi olla pidempi erittäin laajan asian yhteydessä tai jos käännösresursseihin kohdistuu juuri tuolla hetkellä erityisiä paineita), ja kolmanneksi jättää ottamatta huomioon myös ne ajanjaksot, joiden voidaan katsoa kuluneen aktiivisiin asian käsittelytoimiin. Sen sijaan on keskityttävä toimettomuuden jaksoihin, mutta varattava riittävästi aikaa käsittelyn etenemiselle hetkestä, jolloin kaikki kirjelmät ovat käytettävissä unionin tuomioistuimen työkielellä, siihen hetkeen, jolloin istuntokutsut voidaan lähettää. ( 56 )

92.

Korostan jälleen, että on mahdotonta määrittää tarkkaan, missä ajassa menettelyn pitäisi edetä vaiheesta, jossa käännetyt asiakirjat ovat käytettävissä, siihen vaiheeseen, jossa istunto kutsutaan koolle, jotta noudatettaisiin oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kohtuullisessa ajassa. ( 57 ) Suhteellisen yksioikoisen asian yhteydessä tähän menettelyvaiheeseen voi kulua kuusi kuukautta. Huomattavasti monimutkaisemman asian yhteydessä (tai esimerkiksi kartelliasiassa, jossa on pantu vireille useita toisiinsa liittyviä kanteita) aikaa voi kulua vuosi tai jopa pidempään. Yleisesti ottaen katson, että hälytyskellojen olisi jo soitava, jos asiassa, jossa ei ole toteutettu asian käsittelytoimia, oikeudenkäyntikielellä pidetyn kirjallisen käsittelyn päättymisestä on kulunut yli 18 kuukautta eikä osapuolille ole vielä ilmoitettu istunnon päivämäärää. Mielestäni tämä ei enää ole hyväksyttävän käsittelyajan mukaista.

93.

Seuraako tästä, että asian käsittely on viivästynyt kohtuuttomasti heti, kun tämä (myönnettävästi sattumanvaraisesti määritelty) kesto on ylitetty?

94.

Näin ei mielestäni ole. Katson, että olemassa on siirtymävaihe, jonka aikana on epäilemättä tapahtunut viivästymistä, mutta kesto ei vielä ole kohtuuton. Olemme jälleen kerran subjektiivisen päättelyn alueella. Voisin hyväksyä vielä kuuden kuukauden lisäviivästyksen ennen kuin kuvailisin kestoa kohtuuttomaksi (tai kansanomaisemmin sanottuna ennen kuin viivästyksestä tulee viivästys, jota ei voida hyväksyä). Toiset voisivat hyväksyä muunlaiset kestot eri vaiheissa. Sen jälkeen, kun kirjallisen käsittelyn päättymisestä on kulunut yli kaksi vuotta eikä asiaa ole hallinnoitu aktiivisesti eikä osapuolia ole kutsuttu istuntoon, pitäisin kestoa kohtuuttomana ja vaatisin pätevät perusteet ennen kuin muuttaisin kantaani.

95.

Tätä taustaa vasten selvitän, onko kesto käsiteltävässä asiassa kohtuuton.

96.

Groupe Gascogne toteaa, että nostaessaan unionin yleisessä tuomioistuimessa kanteen päätöksestä ja määrätystä sakosta, se asetti pankkitakauksen kattaakseen sakon ja sille mahdollisesti kertyvän koron maksamisen siihen saakka, kunnes asiasta annettaisiin ratkaisu ensimmäisessä oikeusasteessa. Groupe Gascognen mielestä menettelyn kesto (lähes kuusi vuotta) oli kohtuuton. ( 58 ) Se väittää, että unionin yleinen tuomioistuin rikkoi perusoikeuskirjan 47 artiklaa, kun se ei ratkaissut asiaa kohtuullisessa ajassa. Groupe Gascogne vaatii unionin tuomioistuinta kumoamaan valituksenalaisen tuomion tai vaihtoehtoisesti alentamaan määrätyn sakon määrää siten, että otetaan huomioon Groupe Gascognelle sen perusoikeuksien rikkomisesta aiheutunut taloudellinen rasitus.

97.

Komissio väittää ensiksi, että Groupe Gascognen valitus on jätettävä tutkimatta, koska Groupe Gascogne ei vedonnut unionin yleisessä tuomioistuimessa siihen, ettei tämä ollut antanut ratkaisuaan kohtuullisessa ajassa. Toiseksi valituksenalaista tuomiota ei pidä kumota kokonaan, sillä Groupe Gascogne ei ole vedonnut siihen, että unionin yleinen tuomioistuin olisi loukannut sen puolustautumisoikeuksia, kun tämä ei ratkaissut sen asiaa kohtuullisessa ajassa. Kolmanneksi, vaikka unionin tuomioistuin toteaisi, että unionin yleisen tuomioistuimen menettely oli pitkittynyt kohtuuttomasti, Groupe Gascognelle ei ole aiheutunut aineellista vahinkoa menettelyn kohtuuttomasta kestosta. Neljänneksi Groupe Gascognen olisi tällaisessa tilanteessa nostettava erillinen vahingonkorvauskanne. Viidenneksi komissio väittää toissijaisesti, että jos unionin tuomioistuin määrää muutoksenhaun yhteydessä vahingonkorvauksesta, sen pitäisi olla suuruudeltaan symbolinen.

98.

Mielestäni Groupe Gascogne voi ottaa esille ensimmäisen kerran unionin tuomioistuimelle tekemässään valituksessa kysymyksen siitä, antoiko unionin yleinen tuomioistuin ratkaisunsa kohtuullisessa ajassa, ( 59 ) niistä samoista syistä, jotka olen maininnut asiassa Gascogne Sack Deutschland esittämäni ratkaisuehdotuksen 128–130 kohdassa.

99.

Groupe Gascogne väittää, että kirjallisen käsittelyn päättymisestä kului kohtuuttomasti aikaa ennen kuin se sai istuntokutsun. ( 60 ) Se toteaa kuitenkin, että menettely eteni joutuisasti sen jälkeen, kun asia siirrettiin syyskuussa 2010 uudelle esittelevälle tuomarille. ( 61 )

100.

Groupe Gascogne nosti kumoamiskanteensa 23.2.2006. Kirjallinen käsittely päättyi 23.7.2007. Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamo ilmoitti 23.9.2010 Groupe Gascognelle, että asia oli siirretty neljännen jaoston käsiteltäväksi (tuossa vaiheessa toimimattomuus oli jatkunut kolmen vuoden ja kahden kuukauden ajan). Groupe Gascogne pyysi 20.10.2010 kirjallisen käsittelyn aloittamista uudelleen. ( 62 ) Yritykselle ilmoitettiin 14.12.2010, että asian käsittelylle oli määrätty päivämäärä. Asia käsiteltiin unionin yleisessä tuomioistuimessa 2.2.2011 ja tuomio julistettiin 16.11.2011.

101.

Millä tiedossa olevilla seikoilla voitaisiin perustella (pitkää) aikaa, joka kului kirjallisen käsittelyn päättymisen ja eri istuntojen koollekutsumisen välillä?

102.

Kyseistä kartellia koskevissa asioissa ainakin 15 päätöksen adressaattia nosti kumoamiskanteen unionin yleisessä tuomioistuimessa. ( 63 ) Yksi näistä kanteista peruttiin. ( 64 ) Kahdessa asiassa tuomio julistettiin 13.9.2010. ( 65 ) Yhdeksässä asiassa (joihin käsiteltävä asia kuului) tuomio julistettiin 16.11.2011. Kolme asiaa on edelleen vireillä unionin yleisessä tuomioistuimessa, ja unionin tuomioistuimessa on parhaillaan vireillä tämän valituksen lisäksi kaksi muuta aiheeseen liittyvää valitusta, Gascogne Sack Deutschland ja Kendrion. ( 66 )

103.

Groupe Gascognen asia liittyy läheisesti sen tytäryhtiön GSD:n asiaan. Kyseinen asia on kuitenkin edennyt suurin piirtein samaa vauhtia kuin sen emoyhtiön asia, eikä se siis ole hidastanut vireillä olevaa menettelyä.

104.

Sovellettaessa neljää Baustahlgewebe-perustetta ilmenee, että asialla on merkitystä Groupe Gascognelle, koska sen katsottiin olevan yhteisvastuussa sakosta 9,9 miljoonalla eurolla. ( 67 ) Myös asian monimutkaisuus on ilmeinen.

105.

Mielestäni oikeudenkäynnin keston ei voida katsoa johtuvan Groupe Gascognen menettelystä. On totta, että Groupe Gascogne pyysi 20.10.2010 unionin yleistä tuomioistuinta aloittamaan uudelleen kirjallisen käsittelyn, jotta se voisi esittää väitteitä perusoikeuskirjan uudesta Lissabonin sopimuksen mukaisesta asemasta (ks. edellä 19–21 kohta). Groupe Gascognelle kuitenkin ilmoitettiin 14.12.2010, että käsittelylle oli määrätty päivämäärä, joten on selvää, että tällä menettelyllisellä seikalla oli vain vähän tai ei lainkaan vaikutusta menettelyn kokonaiskestoon.

106.

Kirjallisen käsittelyn päättymisen ja kirjallisen käsittelyn uudelleen aloittamista koskevan Groupe Gascognen pyynnön välisenä toimettomuuden (kolmen vuoden ja kahden kuukauden) aikana ei nähdäkseni toteutettu mitään asian käsittelytoimia.

107.

Hylkään retorisena Groupe Gascognen esittämän väitteen siitä, että koska asian käsittelylle määrättiin päivämäärä noin kolme kuukautta sen jälkeen, kun asia oli annettu uudelle esittelevälle tuomarille, oli ilmeistä, että asia olisi alun perin pitänyt pystyä käsittelemään tällaisessa aikataulussa. Yhtäältä ei ole legitiimiä eikä uskottavaa väittää, että uusi esittelevä tuomari sai käsiteltäväkseen asia-aineistot, joita hänen edeltäjänsä ei ollut valmistellut lainkaan, ja toisaalta on täysin selvää, että tuomari van der Woude teki työryhmänsä kanssa valtavasti töitä valmistellessaan muovisten teollisuussäkkien asian käsittelyä varten. Olisi täysin väärin ja epärealistista määrittää heillä kuluneen ajan perusteella, kuinka pitkään kyseisen asian käsittelyyn olisi pitänyt kohtuudella kulua.

108.

Kuten edellä totesin, on lisäksi varattava riittävästi aikaa niiden useiden toisiinsa liittyvien asiakirja-aineistojen (kirjelmien ja niiden yksityiskohtaisten ja usein kääntämättömien liitteiden) kääntämistä ja perusteellista tarkastelua varten, jotka liittyivät samaan kartelliin ja komission päätökseen ja joissa käsiteltiin monimutkaisia tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja. Asiakirja-aineiston perusteella olemassa ei ollut mitään varsinaista syytä, jonka vuoksi kyseiseen kartelliin liittyvät valitukset olisi pitänyt alusta alkaen käsitellä erityisen kiireellisinä (tai että 15:sta komission päätöksen riitauttavasta kanteesta kolme kannetta, joista Groupe Gascogne, GSD ja Kendrion ovat tehneet vireillä olevat valitukset, olisi alusta alkaen pitänyt käsitellä erityisellä tavalla – esimerkiksi hyvin perusteltuja mutta lopulta hylättyjä välitoimihakemuksia ei ollut tehty). Toisin sanoen valittajilla oli oikeus saada asiansa käsitellyiksi kohtuullisen joutuisasti, ei sen enempää eikä vähempää.

109.

Tämän ja edellä 72–95 kohdassa esittämieni yleisten indikaattorien perusteella on kuitenkin väistämättä pääteltävä, että kyseisen asian käsittely pitkittyi kohtuuttomasti.

110.

Mielestäni unionin tuomioistuimen ei pitäisi määritellä tuomiossaan yhtä täsmällistä kuukausimäärää, joka olisi sellainen säännönmukainen ajanjakso, joka saisi kulua (oikeudenkäyntikielellä käydyn) kirjallisen käsittelyn päättymisestä siihen, kunnes kartelliasian käsittelylle määrätään päivämäärä. Sisäisiä tavoitteita voidaan ja pitäisi asettaa, mutta tällaiset kestot ovat vain viitteellisiä. Määritellyt kestot voi olla täysin perusteltua ylittää tietyissä asioissa tai asioiden sarjassa. Kuten edellä jo huomautin, ( 68 ) tästä seuraa, että kestoa voidaan arvioida ainoastaan tapauskohtaisesti.

111.

Mielestäni samalla ei kuitenkaan voida tyytyä ainoastaan toteamaan, että oikeudenkäynti pitkittyi kohtuuttomasti käsiteltävässä asiassa. Yhtäältä on tärkeää määritellä suuntaa-antavasti, missä määrin oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kohtuullisessa ajassa on loukattu. Jos toisaalta jokin valittajista haluaa nostaa erillisen vahingonkorvauskanteen, ( 69 ) loukkaus on määriteltävä määrällisesti, jotta kanne voidaan tutkia.

112.

Haluan korostaa erityisesti, ettei keston määrällinen määrittely ole eksaktia tiedettä. Arviot ovat aina summittaisia. Kun tarkastellaan näiden asioiden erityispiirteitä ja otetaan huomioon, että seuraamusten määräämisestä muovisten teollisuussäkkien kartellille tehdystä päätöksestä nostettiin useita kanteita, ja kun keskitytään kirjallisen käsittelyn päättymisestä istunnon koollekutsumiseen kuluneeseen aikaan, on mielestäni kohtuullista todeta, että asioiden käsittely olisi voinut kestää enintään kaksi vuotta ilman viivästyksiä, joita voitaisiin perustellusti luonnehtia kohtuuttomiksi. Tästä seuraa, että näiden asioiden käsittely ensimmäisessä oikeusasteessa kesti unionin yleisessä tuomioistuimessa suunnilleen puolitoista vuotta pidempään kuin sen olisi pitänyt kestää.

113.

Mitä unionin tuomioistuimen pitäisi tehdä, kun muutoksenhaun yhteydessä esitetään väite siitä, ettei ratkaisua ole annettu kohtuullisessa ajassa?

114.

Kun asiaa ei ole käsitelty kohtuullisessa ajassa, rikkominen on korjattava tehokkaasti. ( 70 ) Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut, että sopimuspuolten oikeudellisessa järjestelmässä on oltava menettely, jolla ratkaistaan tällaiset Euroopan ihmisoikeussopimukseen liittyvät vaatimukset. ( 71 )

115.

Unionin tuomioistuin noudatti Baustahlgewebe-tapauksessa (sakon määrän alentaminen) ja Der Grüne Punkt -tapauksessa (erillinen vahingonkorvauskanne) kahta eri lähestymistapaa. Kumpikaan niistä ei ole täydellinen.

116.

Groupe Gascogne vaatii unionin tuomioistuinta noudattamaan Baustahlgewebe-tapauksessa sovellettua lähestymistapaa. ( 72 ) Sen ilmeisenä etuna on prosessiekonomia. Kuten selitän jäljempänä, en kuitenkaan ole vakuuttunut lähestymistavan oikeusperustan asianmukaisuudesta tai siitä, että se todellakin voi tarjota tehokkaan ja asianmukaisen oikeussuojakeinon. ( 73 )

117.

Der Grüne Punkt -tapauksessa sovellettu lähestymistapa edellyttää erillisen vahingonkorvauskanteen nostamista unionin yleisessä tuomioistuimessa. Unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä olisi tällöin tutkia, onko kantajalle tosiasiassa aiheutunut vahinkoa tai tappiota, onko vahingon ja sen, ettei asiaa ole ratkaistu kohtuullisessa ajassa, välillä kausaalinen yhteys, samoin kuin tutkia vahingon laajuus. Mahdollisesti myönnettävä vahingonkorvaus vastaisi siten kantajalle tosiasiassa aiheutunutta vahinkoa. Näitä seikkoja ei tutkita Baustahlgewebe-tapauksessa sovelletussa lähestymistavassa. Unionin tuomioistuin ei arvioi yksityiskohtaisia vahingonkorvauskanteita, joissa kantaja vetoaa kohtuuttomaan kestoon sellaisen valituksen käsittelyssä, joka on tehty unionin yleisen tuomioistuimen antamasta tuomiosta, jolla vahvistetaan komission päätös kilpailusääntöjen rikkomisen johdosta määrättävistä seuraamuksista. Se tekee pikemminkin kokonaisarvion prosenttiosuudesta, jolla sakon määrää on asianmukaista alentaa. Der Grüne Punkt -tapauksessa sovellettu lähestymistapa on kuitenkin prosessuaalisesti monimutkaisempi, koska se edellyttää erillisen vahingonkorvauskanteen nostamista. Vaatimus on lisäksi esitettävä unionin yleisessä tuomioistuimessa, jonka menettely kanteen käsittelyssä on nimenomaan vahingonkorvausvaatimuksen taustalla. Olisiko tällainen kanne Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen edellytysten mukainen?

118.

Euroopan unionissa ei näytä olevan käytössä yhteistä oikeussuojakeinoa sellaisia tilanteita varten, joissa kilpailuasiaa ei ole ratkaistu kohtuullisessa ajassa. Tietyt jäsenvaltiot määräävät alennuksen määrätyn sakon määrään tai lieventävät sitä muuten, jos käsittely on pitkittynyt kohtuuttomasti. ( 74 ) Toiset myöntävät sakon määrän alentamisen sijasta taloudellisen korvauksen. ( 75 ) Jotkin ovat antaneet erityisiä säännöksiä korvauksista, joita maksetaan, kun oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kohtuullisessa ajassa on loukattu. ( 76 ) Toiset katsovat, että tuomio, jossa todetaan, ettei asiaa ole ratkaistu kohtuullisessa ajassa, riittää oikeudenmukaiseksi korvaukseksi. ( 77 ) Ainakin yhdessä jäsenvaltiossa ( 78 ) noudatetaan erityisiä sääntöjä prosenttiosuudesta, jolla sakon määrää alennetaan, jos kilpailuasiaa ei ole ratkaistu kohtuullisessa ajassa.

119.

Unionin tuomioistuin kehotti 27:ää jäsenvaltiota, Euroopan parlamenttia ja neuvostoa ilmoittamaan sille kantansa kirjallisesti Baustahlgewebe- ja Der Grüne Punkt -tapauksissa noudatetuista lähestymistavoista. Seitsemän jäsenvaltiota suosi ensin mainittua lähestymistapaa, kolme viimeksi mainittua ja kuusi jäsenvaltiota ei ilmoittanut mielipidettä. Neuvosto kannatti Baustahlgewebe-tapauksessa noudatettua lähestymistapaa mutta myönsi, että kumpaakin oikeussuojakeinoa sovelletaan mutta kumpikaan niistä ei ole täydellinen. Euroopan parlamentti piti Der Grüne Punkt -tapauksessa sovellettua lähestymistapaa parempana.

120.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut, että tuomio voi olla riittävä korvaus asiassa, jossa on todettu menettelyvirhe. ( 79 ) Euroopan ihmisoikeussopimuksen 41 artiklassa määrätään lisäksi, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin voi tarvittaessa myöntää kohtuullisen hyvityksen. Unionin oikeudessa ei kuitenkaan ole vastaavaa säännöstä, jossa unionin tuomioistuimelle annettaisiin nimenomaisesti vastaavat valtuudet myöntää kohtuullinen hyvitys.

121.

Johdan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä, Euroopan ihmisoikeussopimuksesta, sellaisena kuin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin sitä on tulkinnut, ja jäsenvaltioiden oikeudellisista perinteistä seuraavat periaatteet. Ensinnäkään olemassa ei ole yhdenmukaista lähestymistapaa. Toiseksi mikä tahansa lähestymistapa on todennäköisesti puutteellinen siinä mielessä, että sillä on omat etunsa ja haittansa. Kolmanneksi oikeussuojakeinon on oltava tehokas, jotta se olisi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artiklan ja perusoikeuskirjan 47 artiklan mukainen.

122.

Palaan hetkeksi lähtökohtiin.

123.

Yritys nostaa unionin yleisessä tuomioistuimessa kilpailupäätöstä koskevan kumoamiskanteen. Tavanomaiset kirjelmät esitetään vaiheittain ja kirjallinen käsittely päätetään. Yrityksen puolesta toimivat tahot eivät aluksi huolestu ajan kulumisesta: tokihan unionin yleinen tuomioistuin käsittelee asiaa. Jonkin ajan kuluttua ne tiedustelevat unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamosta, kuinka asian käsittely etenee. Kun merkkejä ei ole siitä, että asiaa käsiteltäisiin aktiivisesti, ne ehkä kirjoittavat unionin yleiselle tuomioistuimelle kohteliaan muodollisen kirjeen, jossa ne ilmaisevat huolensa jo kuluneesta ajasta, määrittelevät todennäköisesti aiheutuneen vahingon lajit (pankkitakauksesta aiheutuneet ennakoimattomat lisäkustannukset, osakkeen hintaan vaikuttava ja tulevaisuuden suunnittelua vaikeuttava epävarmuus ja niin edelleen) ja vetoavat asiakkaan oikeuteen väittää, että kanteen käsittely on pitkittynyt kohtuuttomasti, ja vaatia joko alun perin määrätyn sakon määrän alentamista tai vahingonkorvausta. Jos unionin yleinen tuomioistuin reagoi tähän nopeuttamalla menettelyä, kaikki on hyvin: ongelman syntyminen estetään alkuunsa eikä muuta korvausta tarvita. Jos näin ei kuitenkaan tapahdu, kohtuutonta kestoa koskeva väite voidaan esittää uudelleen unionin yleisen tuomioistuimen istunnossa.

124.

Kuinka tämä väite käsitellään unionin yleisessä tuomioistuimessa? Haluan tässä yhteydessä erottaa toisistaan selvästi ne asiat, joissa kantaja pystyy vielä käyttämään puolustautumisoikeuksiaan täysimääräisesti, ja ne toivottavasti harvinaiset asiat, joissa ajan kuluminen on vienyt kantajalta mahdollisuuden oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. ( 80 ) Tällaisessa tilanteessa ainoa tehokas oikeussuojakeino oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä kohtuullisessa ajassa koskevan oikeuden loukkaamisesta on todellakin päätöksen kumoaminen. Groupe Gascognen, GSD:n ja Kendrionin tekemissä kolmessa valituksessa ei kuitenkaan ole viitattu siihen, että ne eivät olisi pystyneet tehokkaasti esittämään kantaansa asioissa.

125.

Sakko, joka riitautettiin unionin yleisessä tuomioistuimessa, määrättiin kilpailusääntöjen rikkomisesta. Jos mitään aineellista valitusperustetta ei hyväksytä, onko sakon määrää loogista alentaa? Mielestäni ei. Siltä osin kuin yritykset voivat vedota tiettyyn vahinkoon, joka niille on aiheutunut siitä niiden kanteen käsittelyyn kuluneesta ajasta, jota voidaan pitää kohtuuttomana, SEUT 340 artiklan mukainen (erillinen) vahingonkorvausvaatimus voi olla perusteltu. Unionin yleisessä tuomioistuimessa tapahtunut viivästyminen on kuitenkin täysin erillinen siitä kilpailunvastaisesta menettelystä, jonka johdosta komissio alun perin määräsi sakon. Tästä syystä unionin yleisessä tuomioistuimessa esitetty väite kohtuuttomasta kestosta voidaan perustellusti todeta tehottomaksi. Vaikka se olisi oikeudellisesti perusteltu ja asian tosiseikat tukisivat sitä, se ei voi vaikuttaa kanteen ratkaisuun. ( 81 )

126.

Jos tällainen väite on tehoton unionin yleisessä tuomioistuimessa, eikö sen pidä olla tehoton myös unionin tuomioistuimessa muutoksenhaun yhteydessä?

127.

Tästä syystä olen eri mieltä Baustahlgewebe-tapauksessa noudatetusta lähestymistavasta. Sakon määräämistä yritykselle kilpailusääntöjen rikkomisesta ei voida rinnastaa tilanteeseen, jossa yksityishenkilölle määrätään vapaudenmenetyksen käsittävä rangaistus ja jossa oikeudenkäynnin pitkittyminen voidaan korjata asianmukaisesti (jos henkilön todetaan edelleen olevan syyllinen ja tulevan vangituksi) lyhentämällä vapaudenmenetyksen kestoa. Jos viivästyminen on puolestaan aiheuttanut vahinkoa yritykselle, vahinko voidaan jakaa erillisiksi vahingon lajeiksi, jotka ovat syy-yhteydessä kanteen käsittelyn kohtuuttomaan kestoon. Todisteita voidaan esittää ja, kun vahinko on näytetty toteen, asianmukainen korvaus voidaan myöntää. Unionin oikeusjärjestyksessä unionin yleinen tuomioistuin on unionin tuomioistuimen sijasta se tuomioistuin, jonka vastuulla on yksityiskohtainen tosiseikkojen selvittäminen ja todisteiden punnitseminen. Tämä on vielä yksi seikka, jonka nojalla on perusteltua todeta, että on suositeltavampaa nostaa unionin yleisessä tuomioistuimessa erillinen vahingonkorvauskanne kuin yrittää myöntää tehokas korvaus alentamalla sakkojen määrää muutoksenhaun yhteydessä.

128.

Eräs 1700-luvulla elänyt Englannin lordikansleri pohti kerran retorisesti: ”Voisiko yhtiöllä olla omaatuntoa, kun sillä ei ole sielua, joka voitaisiin tuomita kadotukseen, eikä ruumista, jota voitaisiin rangaista?” ( 82 ) Koska yhtiöllä ei ole näitä yksilön ominaispiirteitä, se ei voi perustellusti vedota henkiseen traumaan, joka olisi aiheutunut oikeudenkäynnin pitkittymisestä. ( 83 ) Jos sen markkina-asema on kärsinyt kohtuuttoman viivästymisen vuoksi, sen voidaan kohtuudella odottaa määrittelevän kyseisen vahingon taloudellisesti ja toimittavan todisteita esittämiensä lukujen tueksi. ( 84 )

129.

Haluttomuuttani noudattaa Baustahlgewebe-tapauksessa sovellettua lähestymistapaa lisää vielä epävarmuus siitä, mikä olisi oikeusperusta sakon määrän alentamiselle tällaisessa tilanteessa. Voi jälleen olla hyödyllistä palata lähtökohtiin.

130.

Sakkoa määrätessään komissio voi päättää sen määrän oman harkintansa mukaan. Asetus N:o 1/2003 ei sisällä säännöstä, jonka nojalla komissio voisi kohtuuttomasti pitkittyneen hallinnollisen menettelyn vuoksi alentaa sen sakon määrää, jonka se muussa tapauksessa olisi määrännyt. Komissio kuitenkin teki näin Dutch Beer ‑tapauksessa. ( 85 ) Unionin yleinen tuomioistuin alensi sakkoa vielä 5 prosenttia, vaikka aineellisia valitusperusteita ei ollut hyväksytty.

131.

Minusta on epäselvää, miten SEUT 261 artikla (johon unionin yleinen tuomioistuin tukeutui) voisi muodostaa tyydyttävän perustan sakon määrän alentamiselle, kun olemassa ei ole aineellisia perusteita, joiden nojalla voitaisiin muuttaa komission arviointia kilpailusääntöjen rikkomiseen nähden asianmukaisesta sakosta. Asetuksen N:o 1/2003 31 artiklan ja SEUT 261 artiklan nojalla unionin yleisellä tuomioistuimella (ja unionin tuomioistuimella valitusasioissa) on toki ”täysi harkintavalta”; se on kuitenkin tiiviisti yhteydessä määrätyn sakon asianmukaisuuteen kyseiseen kilpailusääntöjen rikkomiseen nähden. Menettelyn pitkittyminen – olipa kyseessä sitten komission hallinnollisen menettelyn pitkittyminen tai unionin yleisen tuomioistuimen oikeudenkäynnin pitkittyminen – ei liity millään tavoin yrityksen menettelyyn tai rikkomisen vakavuuteen.

132.

Olen tietoinen siitä, ettei tämä jyrkkä lähestymistapa ole linjassa sen unionin yleisen tuomioistuimen omaksuman näkemyksen kanssa, jota se soveltaa tarkastellessaan kohtuutonta kestoa koskevia väitteitä. ( 86 ) Se ei myöskään vastaa unionin tuomioistuimen Baustahlgewebe-tapauksessa noudattamaa lähestymistapaa. Mielestäni unionin tuomioistuin on kuitenkin nyt tilanteessa, jossa se voi ja sen pitäisi ratkaista, kumpi näistä nyt käytettävissä olevista oikeussuojakeinoista on parempi. Prosessiekonomian syistä on ymmärrettävästi houkuttelevaa valita muutoksenhaun yhteydessä tehtävä sakon määrän alentaminen (jollakin määrittämättömällä prosenttiosuudella, joka on laskettu jollakin tuntemattomalla perusteella). ( 87 ) En ole vakuuttunut tällaisen lähestymistavan älyllisistä perusteista (sakon ja menettelyn välinen yhteys, toimivalta, avoimuus), ja se voi pahimmassa tapauksessa saada täysin mielivaltaisia piirteitä. (Lisättäköön, että jos lainsäätäjä päättäisi ottaa käyttöön säännöt, joilla säännellään sakkojen määrien muuttamista tapauksissa, joissa joko hallinnollinen menettely tai oikeudenkäynti on pitkittynyt kohtuuttomasti kilpailuasiassa, tilanne olisi täysin toisenlainen; tätä mahdollisuutta ei käsittääkseni kuitenkaan ole vielä tutkittu.)

133.

Groupe Gascogne väittää, että sille on aiheutunut vahinkoa unionin yleisen tuomioistuimen oikeudenkäynnin kohtuuttomasta pitkittymisestä. Se ei kuitenkaan ole esittänyt vahingonkorvausvaatimusta, jossa se olisi määrittänyt vahingon, jonka se katsoo aiheutuneen siitä, että sen oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kohtuullisessa ajassa on loukattu. ( 88 ) Jälleen voi olla hyödyllistä palata lähtökohtiin.

134.

Kun komissio määrää sakon kilpailusääntöjen rikkomisesta ja kyseisen päätöksen adressaattina oleva yritys päättää riitauttaa tämän päätöksen unionin yleisessä tuomioistuimessa, kyseisellä yrityksellä on käytössään vaihtoehtoja. Se voi joko maksaa sakon tai asettaa pankkitakauksen, joka kattaa sakon ja sille mahdollisesti kertyvän koron. ( 89 ) Yleisenä käytäntönä on käsittääkseni, että yritykset valitsevat liiketaloudellisista syistä viimeksi mainitun vaihtoehdon, jonka ne katsovat olevan taloudellisen etunsa mukainen. Ainakin Groupe Gascogne teki näin. ( 90 )

135.

Unionin yleisessä tuomioistuimessa nostetulla kanteella ei ole lykkäävää vaikutusta. Asian vireilläolon aikana ei myöskään voida antaa väliaikaista ratkaisua, jolla suojeltaisiin kantajaa puhtaasti taloudelliselta vahingolta. ( 91 ) Vaikka yritys riitauttaisi menestyksekkäästi sakon määräämisestä tehdyn komission päätöksen ja saisi määräyksen, jolla tämä päätös joko kumotaan kokonaan tai ainakin alennetaan siinä määrätyn sakon määrää, se joutuu kuitenkin vastaamaan asettamansa pankkitakauksen rahoittamisesta aiheutuvat kulut, jolloin sen on maksettava sekä mahdollinen jäljelle jäänyt sakko että sille kertynyt korko. Tällaiset rahoituskulut eivät ole korvattavia.

136.

Jos yritys päättää sen sijaan maksaa sakon ja riitauttaa tämän jälkeen menestyksekkäästi sakon määräämisestä tehdyn päätöksen, sillä on oikeus saada takaisin maksetut määrät ja kertyneet korot. Maksettu korko on kompensaatio siitä, etteivät kyseiset varat olleet kantajan käytettävissä oikeudenkäynnin aikana.

137.

Kun unionin yleisessä tuomioistuimessa nostettu kanne käsitellään kohtuullisessa ajassa, yritys, joka päättää suorittaa sakon maksamisen pankkitakauksen muodossa, on näin ollen vastuussa rahoituskuluista, jotka aiheutuvat sen päätöksestä olla maksamatta sakkoa suoraan. Kun unionin yleisen tuomioistuimen oikeudenkäyntimenettely pitkittyy kohtuuttomasti, kyseiseen yritykseen kohdistuu i) epävarmuutta ja ii) lisäkustannuksia sikäli kuin sen on vastattava pankkitakauksensa rahoittamisesta ennakoitua pidempään. Siltä osin kuin aineellista vahinkoa aiheutuu ajalta, joka ylittää kanteen käsittelyssä kohtuulliseksi katsottavan ajan, tämä seikka on kuitenkin irrallinen kyseisen yrityksen tekemästä kilpailusääntöjen rikkomisesta ja siitä seuraamuksena määrätystä sakosta. Kuten jäljempänä selitän, tästä ei välttämättä seuraa, että tällaiset kustannukset ovat aina rinnastettavissa aineelliseen vahinkoon, sillä yritys valitsi kyseisen tavan täyttää sakon maksamista koskevan velvollisuutensa. ( 92 )

138.

Kun siis yritykselle määrätään sakko kilpailusääntöjen rikkomisesta, asian käsittelyyn kuluneen ajan pituus ei vaikuta varsinaiseen sakkoon.

139.

Ennen kuin totean erillistä vahingonkorvausvaatimusta koskevan lähestymistavan parhaaksi, on kuitenkin vielä käsiteltävä sen kahta ilmeistä ja mahdollista haittapuolta. Ensinnäkin erillisen vahingonkorvausvaatimuksen esittäminen ja käsittely voivat viedä huomattavasti aikaa tilanteessa, jossa sitä on kulunut muutenkin aivan liikaa. Toiseksi, voiko se aiheuttaa ongelmia, että vahingonkorvausvaatimus on esitettävä samassa tuomioistuimessa, jonka väitetään aiheuttaneen kantajalle vahinkoa, kun se ei ole käsitellyt tämän komission päätöksestä nostamaa kannetta kohtuullisessa ajassa?

140.

Ensimmäisen vastaväitteen osalta on sanomattakin selvää, että unionin yleisen tuomioistuimen olisi varmistettava erillisen vahingonkorvausvaatimuksen pikainen käsittely. Mikäli se pystyy tämän varmistamaan, ensimmäinen mahdollinen vastaväite voidaan hylätä.

141.

Toinen mahdollinen vastaväite on merkittävämpi. Unionin toimielintä vastaan nostetun vahingonkorvauskanteen käsittely kuuluu unionin yleisen tuomioistuimen yksinomaiseen toimivaltaan. Juuri unionin yleinen tuomioistuin tutkisi kyseisen vahingonkorvausvaatimuksen tosiseikat, kuten sen, onko aiheutunut aineellista vahinkoa ja/tai henkistä kärsimystä ja aiheutuiko vahinko perusoikeuskirjan 47 artiklan rikkomisesta. (Jos unionin tuomioistuin ei olisi jo valituksen yhteydessä todennut, että unionin yleisen tuomioistuimen käsittely oli pitkittynyt kohtuuttomasti, yksi määriteltävistä tosiseikoista olisi se, onko kohtuutonta viivästystä tapahtunut.)

142.

Vaikka unionin tuomioistuin voisi luonnollisesti valituksen yhteydessä valvoa tällaista oikeudenkäyntimenettelyä, tarkoittaako se, että unionin yleinen tuomioistuin olisi se osapuoli, jonka väitetään rikkoneen perusoikeuksia, ja se tuomioistuin, jossa kanne nostetaan, ettei se ole Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa tarkoitettu ”riippumaton ja puolueeton tuomioistuin”? ( 93 )

143.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut, että riippumattomuuden ja puolueettomuuden käsitteet ovat tiiviissä yhteydessä toisiinsa. Riippumattomuuden arvioinnissa merkityksellisiä ovat seuraavat tekijät: kyseisen tuomioistuimen jäsenten nimittämistapa, jäsenten toimikausi, mahdolliset ulkopuoliselta painostukselta suojaavat takeet ja se, vaikuttaako tuomioistuin riippumattomalta. Puolueettomuudesta Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut ensinnäkin, että tuomioistuimen on oltava subjektiivisesti puolueeton siten, ettei sillä ole henkilökohtaisia ennakkoluuloja, ja toiseksi, että tuomioistuimen on oltava objektiivisesti puolueeton siten, että se antaa riittävät takeet siitä, että puolueettomuutta koskevat perustellut epäilykset voidaan sulkea pois. ( 94 )

144.

SEUT 252 artiklasta ja unionin tuomioistuimen perussäännön 2 ja 3 artiklasta seuraa, että unionin yleisen tuomioistuimen jäsenillä on velvollisuuksia, joilla pyritään varmistamaan heidän riippumattomuutensa ja puolueettomuutensa. Lisäksi on selvää, ettei jäsenten riippumattomuudesta todennäköisesti ole epäilyksiä arvioitaessa vahingonkorvausvaatimuksia, sillä heitä ei valvo mikään toimielin tai elin, jolla voisi olla intressi tällaisen menettelyn tulokseen.

145.

Perimmäinen kysymys on mielestäni se, vaikuttaako unionin yleinen tuomioistuin puolueettomalta ratkaistessaan vahingonkorvausvaatimusta, joka perustuu väitteeseen siitä, että se itse on vastuussa kantajan perusoikeuksien rikkomisesta.

146.

Mielestäni on olemassa riittävästi tekijöitä, jotka puoltavat näkemystä siitä, että unionin yleistä tuomioistuinta voidaan kohtuudella pitää riittävän puolueettomana.

147.

Ensinnäkään unionin yleinen tuomioistuin ei olisi itse vastuussa mahdollisen korvauksen maksamisesta. Se maksettaisiin Euroopan unionin talousarviosta, joten unionin yleisellä tuomioistuimella ei olisi välitöntä intressiä menettelyn taloudelliseen vaikutukseen. ( 95 ) Toiseksi täyttääkseen subjektiivisen edellytyksen, jonka mukaan unionin yleisellä tuomioistuimella ei saa olla henkilökohtaisia ennakkoluuloja, ( 96 ) unionin yleisen tuomioistuimen olisi varmistettava, ettei tällaista vahingonkorvauskannetta käsittele sama jaosto, joka käsitteli varsinaisen asian. Kolmanneksi siltä osin kuin väite, jonka mukaan perusoikeuskirjan 47 artiklaa on rikottu, todennäköisesti esitetään unionin yleisen tuomioistuimen sijasta vasta muutoksenhaun yhteydessä, mahdollisen toteamuksen kohtuuttomasta kestosta esittäisi unionin tuomioistuin. Unionin yleinen tuomioistuin käsittelisi ainoastaan vahinkoa koskevan näytön ja vahingon määrän arvioinnin. Neljänneksi, vaikka tilanne, jonka johdosta perusoikeuskirjan 47 artiklan rikkomista koskeva menettely pannaan vireille, kuuluu unionin yleisen tuomioistuimen toimivaltaan, komission tehtävänä olisi puolustaa menettelyä unionin yleisessä tuomioistuimessa, kun se ajaa Euroopan unionin yleistä etua SEU 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti. ( 97 ) Viidenneksi unionin tuomioistuin valvoo luonnollisesti unionin yleisen tuomioistuimen tekemiä päätöksiä oikeuskysymysten osalta.

148.

Totean näin ollen, että siltä osin kuin valittaja katsoo kärsineensä vahinkoa siitä, ettei unionin yleinen tuomioistuin ratkaissut sen asiaa kohtuullisessa ajassa, unionin yleisessä tuomioistuimessa nostettu vahingonkorvauskanne on sakon määrän alentamiseen verrattuna asianmukaisempi ja tehokkaampi oikeussuojakeino perusoikeuskirjan 47 artiklan näkökulmasta, sellaisena kuin sitä tulkitaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen ja 13 artiklan valossa. ( 98 ) Siltä osin kuin unionin yleisen tuomioistuimen rikkominen on asianmukaista todeta nimenomaisesti, riippumatta mahdollisista vahingonkorvausvaatimuksista, mielestäni kohtuullinen hyvitys on se, että unionin tuomioistuin toteaa rikkomisen.

149.

Vielä on käsiteltävä yhtä seikkaa: mikä olisi ”tapahtuma, johon korvausvelvollisuus perustuu” unionin tuomioistuimen perussäännön 46 artiklassa tarkoitetussa sopimussuhteen ulkopuolista unionin vastuuta koskevassa asiassa? Mielestäni kyseisen tapahtuman on oltava se, että unionin tuomioistuin toteaa, että unionin yleisen tuomioistuimen käsittely pitkittyi kohtuuttomasti. ( 99 ) Tästä seuraa, että tällaisen vahingonkorvausvaatimuksen esittämiselle asetettu viiden vuoden määräaika alkaisi kulua unionin tuomioistuimen käsiteltävässä valituksessa antaman tuomion päivämäärästä.

150.

Näin ollen ehdotan, että unionin tuomioistuin toteaa, että Groupe Gascognen kanteen käsittely viivästyi unionin yleisessä tuomioistuimessa kohtuuttomasti ja että unionin tuomioistuin tekee selväksi, että Groupe Gascogne voi halutessaan nostaa erillisen vahingonkorvauskanteen.

151.

Jos unionin tuomioistuin on samaa mieltä valitusta koskevasta arvioinnistani, työjärjestyksen 137, 138, 140 ja 184 artiklan, kun niitä luetaan yhdessä, mukaisesti Groupe Gascogne, joka on hävinnyt asian kaikkien valitusperusteiden osalta, on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

152.

Näin ollen ehdotan, että unionin tuomioistuin