This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 62011CN0287
Case C-287/11 P: Appeal brought on 6 June 2011 by European Commission against the judgment of the General Court (Eighth Chamber) delivered on 24 March 2011 in Case T-385/06: Aalberts Industries NV, Comap SA, formerly Aquatis France SAS, Simplex Armaturen + Fittings GmbH & Co. KG v European Commission
Asia C-287/11 P: Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 6.6.2011 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-385/06, Aalberts Industries NV, Comap SA, aiemmin Aquatis France SAS, ja Simplex Armaturen + Fittings, GmbH & Co. KG v. Euroopan komissio, 24.3.2011 antamasta tuomiosta
Asia C-287/11 P: Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 6.6.2011 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-385/06, Aalberts Industries NV, Comap SA, aiemmin Aquatis France SAS, ja Simplex Armaturen + Fittings, GmbH & Co. KG v. Euroopan komissio, 24.3.2011 antamasta tuomiosta
EUVL C 238, 13.8.2011, p. 10–11
(BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)
13.8.2011 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 238/10 |
Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 6.6.2011 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-385/06, Aalberts Industries NV, Comap SA, aiemmin Aquatis France SAS, ja Simplex Armaturen + Fittings, GmbH & Co. KG v. Euroopan komissio, 24.3.2011 antamasta tuomiosta
(Asia C-287/11 P)
2011/C 238/15
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Valittaja: Euroopan komissio (asiamiehet: F. Castillo de la Torre, V. Bottka ja R. Sauer)
Muut osapuolet: Aalberts Industries NV, Comap SA, aiemmin Aquatis France SAS, ja Simplex Armaturen + Fittings GmbH & Co. KG
Vaatimukset
Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin
— |
kumoaa valituksenalaisen tuomion |
— |
hylkää unionin yleisessä tuomioistuimessa nostetun kanteen kokonaisuudessaan |
— |
velvoittaa kolme kantajaa korvaamaan oikeudenkäyntikulut tässä oikeusasteessa ja ensimmäisessä oikeusasteessa. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Komissio perustaa valituksensa seuraaviin kolmeen valitusperusteeseen:
|
Se väittää ensimmäisessä valitusperusteessaan, että unionin yleinen tuomioistuin rikkoi useita todistustaakkaa koskevia sääntöjä sekä näyttöä koskevia menettelysääntöjä, vääristeli tiettyjä todisteita eikä perustellut tosiseikkoja koskevaa arviointiaan. Vaikka unionin yleinen tuomioistuin muistutti oikeuskäytännöstä, joka koskee tarvetta tarkastella kaikkia todisteita, tätä seuraava arviointi paljastaa hyvin sirpaleisen lähestymistavan, jossa todisteita arvioidaan erillään ja ne hylätään yksittäin. Tämä vaikuttaa sen henkilökohtaisen yhteydenpidon analyysiin, jota päätöksessä pidetään osoituksena Aalberts-yritysten osallistumisesta käynnissä olleeseen kilpailusääntöjen rikkomiseen. Unionin yleinen tuomioistuin tarkastelee todisteita tytäryhtiöiden eli Simplexin ja Aquatisin osallistumisesta jatkettuun rikkomiseen erillään, vaikka ne kuuluivat yhteen ja samaan yritykseen (Aalberts). Tähän yhteydenpitoon liittyen unionin yleinen tuomioistuin lisäksi vääristelee tiettyjä avaintodisteita tai se ei ainakaan perustele riittävästi päätelmiään, jotka koskevat tiettyjen todisteiden todistusarvoa. Toinen valitusperuste esitetään toissijaisesti, ja sen mukaan jopa tilanteessa, jossa unionin yleisen tuomioistuimen tosiseikkoja koskevat toteamukset pysytetään, se oli väärässä kumotessaan päätöksen kokonaisuudessaan, koska se havaitsi vain osittaisen virheen päätöksessä. Valituksenalaiseen tuomioon liittyy ainakin kaksi oikeudellista virhettä:
|
|
Lopuksi kolmas valitusperuste esitetään myös toissijaisesti siinä tapauksessa, että unionin tuomioistuin hylkää ensimmäisen ja toisen valitusperusteen, koska se koskee Simplexin ja Aquatisin sakon laskemista ensimmäiseltä ajanjaksolta tilanteessa, jossa kilpailusääntöjen rikkomista toisella ajanjaksolla koskeva toteamus kumotaan kokonaisuudessaan. Komissio väittää, että päätöksen 2 artiklan b kohdan 2 alakohdan kumoamisen perustelut ovat puutteelliset ja että jos unionin yleinen tuomioistuin tukeutui asetuksen N:o 1/2003 (1) 23 artiklan 2 kohdan mukaiseen niin kutsuttuun 10 prosentin enimmäismäärään, se lausui ultra petita ja loukkasi kontradiktorista menettelyä koskevaa periaatetta ja näin ollen oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, koska tästä ei keskusteltu oikeudenkäynnin aikana ensimmäisessä oikeusasteessa. |
(1) Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003, L 1, s. 1)