I Johdanto

II Asiaa koskeva lainsäädäntö

A Yhteisön oikeus

B Kansallinen lainsäädäntö

III Tosiseikat, kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevat asiat ja ennakkoratkaisukysymykset

IV Menettely yhteisöjen tuomioistuimessa

V Asianosaisten pääasialliset lausumat

Direktiivi 2005/29

EY 49 artikla

VI Oikeudellinen arviointi

A Alustavat huomautukset

B Ennakkoratkaisukysymysten tutkittavaksi ottaminen

1. Sallittu tulkinnan kohde

2. Ennakkoratkaisukysymysten merkitys asian ratkaisemisen kannalta

C Belgian lain 54 §:n yhteensopivuus direktiivin 2005/29 kanssa

1. Direktiivin 2005/29 2 artiklan d alakohdan ilmaus ”kaupalliset menettelyt”

2. Direktiivin 2005/29 henkilöllinen soveltamisala

3. Säädösten rakenteiden tutkinta

a) Direktiivin 2005/29 säännökset

i) Tavoitteena jäsenvaltioiden säännösten täydellinen ja mahdollisimman suuri yhdenmukaistaminen

ii) Direktiivin 2005/29 rakenne

b) Belgian lain säännökset

4. Komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi myynninedistämisestä sisämarkkinoilla peruuttaminen

5. Päätelmä

D Belgian lain 54 §:n yhteensopivuus perusvapauksien kanssa

1. Perusvapaudet arviointiperusteena

2. Perusvapauksien soveltamisala

a) Palvelujen tarjoamisen vapaus

b) Tavaroiden vapaa liikkuvuus

c) Palvelujen tarjoamisen vapauden ja tavaroiden vapaan liikkuvuuden suhde

3. Perusvapauksien rajoitus

a) Tavaroiden vapaa liikkuvuus

i) Vaikutukseltaan vastaava toimenpide

– Dassonville-sääntö

– Myyntijärjestelyt

ii) Välipäätelmä

b) Palvelujen tarjoamisen vapaus

4. Oikeutus

a) Kuluttajansuoja yleistä etua koskevana pakottavana syynä

b) Yhdistettyjä tarjouksia koskevan lähtökohtaisen kiellon soveltuvuus tarkoitukseensa

c) Tarpeellisuus/oikeasuhteisuus

5. Välipäätelmä

VII Ratkaisuehdotus

1.

Nyt esillä olevat asiat perustuvat Rechtbank van koophandel te Antwerpenin EY 234 artiklan nojalla tekemään kahteen ennakkoratkaisukysymykseen, joilla se tiedustelee yhteisöjen tuomioistuimen tulkintaa pääasiassa siihen kysymykseen, onko sopimattomista kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla annettua direktiiviä 2005/29/EY (jäljempänä direktiivi 2005/29) ( 2 ) ja EY 49 artiklaa tulkittava siten, että niiden kanssa on ristiriidassa kansallinen lainsäädäntö, jolla lähtökohtaisesti kielletään yhdistetyt tarjoukset.

2.

Jäljempänä tutkittavien asioiden keskeisinä seikkoina ovat jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistamiseksi annetun yhteisön lainsäädännön olennaiset näkökohdat, jotka liittyvät kuluttajansuojaan sekä rajat ylittävään tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen ja palvelujen tarjoamisen vapauteen sisämarkkinoilla.

3.

Direktiivin 2005/29 johdanto-osan 11 ja 17 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

4.

Direktiivin 2 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

– –

– –”

5.

Direktiivin 3 artiklan 1 ja 5 kohdan sanamuoto on seuraava:

”1.   Tätä direktiiviä sovelletaan 5 artiklassa tarkoitettuihin elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisiin sopimattomiin kaupallisiin menettelyihin ennen jotakin tuotetta koskevaa liiketointa [, sen aikana] ja sen jälkeen.

– –

5.   Jäsenvaltiot voivat kuuden vuoden ajan 12 päivästä kesäkuuta 2007 lähtien jatkaa tämän direktiivin mukaisen lähentämisen alalla tätä direktiiviä rajoittavampien tai ohjailevampien kansallisten säännösten soveltamista, joilla säännöksillä pannaan täytäntöön yhdenmukaistamisen vähimmäistasoa koskevia lausekkeita sisältäviä direktiivejä. Näiden säännösten on oltava olennaisia riittävän kuluttajansuojan varmistamiseksi sopimattomia kaupallisia menettelyitä vastaan, ja niiden on oltava oikeassa suhteessa tämän tavoitteen saavuttamiseen. Jäljempänä 18 artiklassa tarkoitettuun uudelleen tarkasteluun voi, jos katsotaan tarpeelliseksi, sisältyä ehdotus tämän poikkeuksen voimassaolon jatkamisesta tietyksi rajoitetuksi ajaksi.”

6.

Direktiivin 4 artiklan mukaan jäsenvaltiot eivät saa rajoittaa palvelujen tarjonnan vapautta eivätkä tavaroiden vapaata liikkumista tämän direktiivin yhdenmukaistamisen alaan kuuluvista syistä.

7.

Direktiivin 5 artiklassa, jonka otsikkona on ”Sopimattomien kaupallisten menettelyjen kieltäminen”, säädetään seuraavaa:

”1.   Sopimattomat kaupalliset menettelyt ovat kiellettyjä.

2.   Kaupallinen menettely on sopimaton, mikäli:

ja

3.   Kaupallisia menettelyjä, jotka todennäköisesti vääristävät olennaisesti vain selkeästi tunnistettavissa olevan [sellaisen] kuluttajaryhmän taloudellista käyttäytymistä, joka on erityisen altis [menettelyn] tai sen perustana olevan tuotteen suhteen henkisen tai fyysisen vajavaisuutensa, ikänsä tai herkkäuskoisuutensa vuoksi tavalla, jonka elinkeinonharjoittajan voidaan kohtuudella odottaa ennakoivan, arvioidaan kyseiseen ryhmään kuuluvan keskivertohenkilön näkökulmasta. Tällä ei rajoiteta yleisiä ja lainmukaisia mainontakäytäntöjä, joiden mukaisesti voidaan esittää liioittelevia väitteitä tai väitteitä, joita ei ole tarkoitus ymmärtää kirjaimellisesti.

4.   Sopimattomia ovat erityisesti kaupalliset menettelyt, jotka ovat:

tai

5.   Liitteessä I on luettelo niistä kaupallisista menettelyistä, joita pidetään kaikissa olosuhteissa sopimattomina. Samaa luetteloa on sovellettava kaikissa jäsenvaltioissa ja sitä voidaan muuttaa ainoastaan muuttamalla tätä direktiiviä.”

8.

Direktiivin 6 artiklassa määritellään harhaanjohtavat kaupalliset menettelyt seuraavasti:

”1.   Kaupallista menettelyä pidetään harhaanjohtavana, jos se sisältää virheellistä tietoa ja on siten totuuden vastainen tai jos se millään tavoin, yleinen esitystapa mukaan luettuna, harhauttaa tai on omiaan harhauttamaan keskivertokuluttajaa, vaikka tieto olisikin tosiasiallisesti virheetön jonkin seuraavassa esitetyn seikan osalta, ja jos se joka tapauksessa saa tai todennäköisesti saa hänet tekemään kaupallisen ratkaisun, jota hän ei muuten olisi tehnyt – –

2.   Kaupallista menettelyä pidetään harhaanjohtavana myös, mikäli se asiayhteydessä, kun otetaan huomioon kaikki seikat ja olosuhteet, näin saa tai todennäköisesti saa keskivertokuluttajan tekemään kaupallisen ratkaisun, jota hän ei muuten olisi tehnyt – –”

9.

Direktiivin 8 artiklassa puolestaan määritellään aggressiiviset kaupalliset menettelyt:

”Kaupallista menettelyä pidetään aggressiivisena, jos se asiayhteydessä, kun otetaan huomioon kaikki seikat ja olosuhteet, häirinnän, pakottamisen, fyysinen voimankäyttö mukaan luettuna, tai sopimattoman vaikuttamisen keinoin merkittävästi heikentää tai on omiaan merkittävästi heikentämään keskivertokuluttajan valinnanvapautta tai käyttäytymistä suhteessa tuotteeseen ja näin saa tai todennäköisesti saa hänet tekemään kaupallisen ratkaisun, jota hän ei muuten olisi tehnyt.”

10.

Direktiivin 19 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 12 päivänä kesäkuuta 2007. – –

Niiden on alettava soveltaa näitä säännöksiä viimeistään 12 päivänä joulukuuta 2007. – –”

11.

Kaupallisista menettelyistä sekä kuluttajalle tiedottamisesta ja kuluttajansuojasta annetun Belgian lain (jäljempänä Belgian laki) ( 3 ) 54 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Tässä pykälässä mainitusta yhdistetystä tarjouksesta on kyse, kun tavaroiden, palveluiden, muiden etujen ja etukuponkien, joilla nämä voidaan saada, saaminen maksua vastaan tai ilmaiseksi on sidoksissa toisen tavaran tai palvelun hankkimiseen, vaikka nämä tavarat tai palvelut olisivat keskenään samanlaisiakin.

Jäljempänä mainittuja poikkeuksia lukuun ottamatta myyjät eivät saa tehdä kuluttajille yhdistettyjä tarjouksia. Yhdistetyn tarjouksen tekeminen kuluttajille on kielletty myös silloin, kun sen tekijöinä ovat useat myyjät, jotka toimivat samassa tarkoituksessa.”

12.

Belgian lain 55–57 §:ssä säädetään tähän kieltoon liittyvistä poikkeuksista.

13.

Belgian lain 55 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Yhteishintaan voidaan tarjota yhdessä:

14.

Belgian lain 56 §:n sanamuoto on seuraava:

”Yhdessä pääasiallisen tavaran tai palvelun kanssa on sallittua tarjota ilmaiseksi:

15.

Asian C-261/07 kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan oikeudenkäynnin kohteena on VTB-VAB:n (jäljempänä VTB), tie- ja hälytyspalveluja tuottavan yhtiön, nostama kanne Total Belgium NV:tä (jäljempänä Total) vastaan, joka on Total-ryhmän ennen kaikkea polttoainekauppaa huoltoasemilla harjoittava tytäryhtiö.

16.

Total on 15.1.2007 alkaen tarjonnut sellaisille kuluttajille, joilla on TOTAL-CLUB-kortti, kustakin vähintään 25 litran suuruisesta tankkauksesta omaa autoa kohden tai vähintään 10 litran suuruisesta tankkauksesta omaa moottoripyörää tai mopoa kohden maksutta kolmen viikon pituisen mahdollisuuden tiepalveluun (TOTAL ASSISTANCE).

17.

VTB nosti 5.2.2007 Totalia vastaan kanteen Rechtbank van koophandel te Antwerpenissa tämän kaupallisen menettelyn lakkauttamiseksi sillä perusteella, että se edustaa Belgian lain 54 §:ssä kiellettyä yhdistettyä tarjousta.

18.

Asian C-299/07 kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan oikeudenkäynnin kohteena on BVBA Galatean, yrityksen, joka harjoittaa naisten alusvaatteiden myyntiä Schotenissa (Belgiassa), nostama kanne Sanoma Magazines Belgium NV:tä vastaan, joka on suomalaisen Sanoma-konsernin (jäljempänä Sanoma) tytäryhtiö, joka julkaisee muun muassa naistenlehtiä ja viikkolehteä ”Flair”.

19.

Tämän viikkolehden 13.3.2007 julkaistu numero sisälsi 47-sivuisen liitteen sekä kupongin, jolla myönnettiin aikavälillä – oikeus 15–25 prosentin alennukseen erilaisista tavaroista, joita myydään eri alusvaateliikkeissä.

20.

Galatea nosti 22.3.2007 kanteen Rechtbank van koophandel te Antwerpenissa tämän kaupallisen menettelyn lakkauttamiseksi sillä perusteella, että se on muun muassa Belgian lain 54 §:n vastainen.

21.

Rechtbank van koophandel te Antwerpen viittaa ennakkoratkaisupyynnöissään siihen, että direktiivin 2005/29/EY täytäntöönpanolle varattu määräaika ei ollut mainittuna ajankohtana vielä päättynyt. Samalla se ilmaisee tietyn epäilyksen Belgian lain 54 §:n sisältämän yhdistettyjä tarjouksia koskevan kiellon yhteensopivuudesta direktiivin 2005/29/EY ja, ainakin asian C-299/07 osalta, EY 49 artiklan kanssa. Tästä syystä se päätti lykätä molempien asioiden käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

Asiassa C-261/07

”Onko sopimattomista kaupallisista menettelyistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29 kanssa ristiriidassa kaupallisista menettelyistä sekä kuluttajalle tiedottamisesta ja kuluttajansuojasta 14.7.1991 annetun Belgian lain 54 §:n kaltainen kansallinen säännös, jolla kielletään – laissa tyhjentävästi lueteltuja poikkeuksia lukuun ottamatta – kaikki myyjän kuluttajalle tekemät yhdistetyt tarjoukset, mukaan lukien sellaisen tavaran, joka kuluttajan on ostettava, tarjoaminen yhdessä sellaisen maksuttoman palvelun kanssa, jonka saaminen on sidottu tavaran ostamiseen, ja tämä pätee kyseisen tapauksen olosuhteista riippumatta ja ottamatta erityisesti huomioon sitä vaikutusta, joka konkreettisella tarjouksella voi olla keskivertokuluttajaan, ja sitä, voidaanko tarjouksen asian konkreettisissa olosuhteissa katsoa olevan huolellisen ammatinharjoittamisen tai hyvien kauppatapojen vastainen?”

Asiassa C-299/07

”Onko palvelujen vapaata liikkuvuutta koskevan EY 49 artiklan ja sopimattomista kaupallisista menettelyistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29 kanssa ristiriidassa kaupallisista menettelyistä sekä kuluttajille annettavista tiedoista ja kuluttajansuojasta 14.7.1991 annetun Belgian lain 54 §:n kaltainen kansallinen säännös, jolla kielletään – laissa tyhjentävästi lueteltuja poikkeuksia lukuun ottamatta – kaikki myyjän kuluttajalle tekemät yhdistetyt tarjoukset, joissa tavaroiden, palveluiden, etujen ja etukuponkien, joilla nämä voidaan saada, saaminen maksua vastaan tai ilmaiseksi on sidoksissa toisen, erilaisen tai myös samanlaisen tavaran tai palvelun hankkimiseen, ja tämä pätee kyseisen tapauksen olosuhteista riippumatta ja ottamatta erityisesti huomioon sitä vaikutusta, joka konkreettisella tarjouksella voi olla keskivertokuluttajaan, ja sitä, voidaanko tarjouksen asian konkreettisissa olosuhteissa katsoa olevan huolellisen ammatinharjoittamisen tai hyvien kauppatapojen vastainen?”

22.

Ennakkoratkaisukysymykset, joista toinen (asia C-261/07) on päivätty 24.5.2007 ja toinen (asia C-299/07) , saapuivat yhteisöjen tuomioistuimen kirjaamoon ja .

23.

Yhteisöjen tuomioistuimen presidentti päätti 29.8.2007 yhdistää asiat.

24.

VTB, Total ja Sanoma, Belgian kuningaskunnan, Ranskan tasavallan, Espanjan kuningaskunnan ja Portugalin tasavallan hallitukset sekä komissio ovat toimittaneet yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 23 artiklan mukaisesti kirjalliset huomautukset.

25.

Yhteisöjen tuomioistuin esitti prosessinjohtotoimien yhteydessä asianosaisille kysymyksen, johon ne vastasivat.

26.

Suullisessa käsittelyssä, joka pidettiin 18.6.2008, esittivät lausumia VTB:n, Totalin ja Sanoman edustajat, Belgian kuningaskunnan, Ranskan tasavallan, Espanjan kuningaskunnan ja Portugalin tasavallan hallitusten sekä komission asiamiehet.

27.

Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin tiedustelee molemmissa asioissa yhteisöjen tuomioistuimen kantaa pääasiassa siihen kysymykseen, onko yhdistettyjä tarjouksia koskeva kielto, josta säädetään Belgian lain 54 §:ssä, direktiivin 2005/29 mukainen.

28.

VTB asettaa kyseenalaiseksi ennakkoratkaisukysymyksen tutkittavaksi ottamisen, koska se koskee sellaisen direktiivin tulkintaa, jonka täytäntöönpanolle varattu määräaika ei ollut vielä päättynyt riidanalaisen tapahtuman ajankohtana.

29.

Espanjan ja Belgian hallitukset katsovat samasta syystä ja vetoamatta nimenomaisesti tutkimatta jättämiseen, ettei direktiiviä voida soveltaa nyt esillä olevien asioiden kaltaisiin tapauksiin. Niin kauan kuin direktiivin täytäntöönpanolle varattu määräaika ei ole vielä päättynyt, kansallisen tuomioistuimen on mahdotonta todeta, ettei jäsenvaltion säännöksiä voida soveltaa, koska ne rikkovat direktiiviä.

30.

Asiaratkaisun osalta Total, Sanoma, Portugalin hallitus ja komissio ovat sitä mieltä, että yhdistettyjä tarjouksia koskeva kielto, josta säädetään Belgian lain 54 §:ssä, on ristiriidassa direktiivin kanssa.

31.

Sanoma, Total ja komissio katsovat, että yhdistetyt tarjoukset kuuluvat direktiivin ilmauksen ”kaupalliset menettelyt” soveltamisalaan. Koska direktiivin tarkoituksena on sopimattomiin kaupallisiin menettelyihin liittyvien käytäntöjen täydellinen yhdenmukaistaminen, jäsenvaltiot voivat kieltää kaikissa olosuhteissa ainoastaan sellaiset menettelyt, jotka on direktiivin 5 artiklan 5 kohdan mukaisesti lueteltu direktiivin liitteessä I. Koska tuossa liitteessä ei mainita yhdistettyjä tarjouksia, ne eivät myöskään voi olla kiellettyjä sinänsä vaan ainoastaan silloin, jos jäsenvaltion tuomioistuin katsoo kulloisenkin tapauksen konkreettisten olosuhteiden nojalla direktiivin 5 artiklan ehtojen täyttyneen. Tämän vuoksi Belgian lain 54 §:n mukainen täydellinen kielto on direktiivin vastainen. Komissio lisää tässä yhteydessä, että kielto ei ainakaan ole välttämätön kuluttajien suojelemiseksi asianmukaisesti sopimattomilta kaupallisilta menettelyiltä eikä se ole oikeassa suhteessa tähän tavoitteeseen.

32.

Portugalin hallitus rajoittuu toteamaan, että Belgian lain 54 § on direktiivin vastainen siltä osin kuin siinä säädetään yhteistarjousten yleisemmästä kiellosta, vaikka Belgian lain 55 ja 56 §:ssä säädetään tietyistä poikkeuksista.

33.

VTB:n sekä Belgian ja Ranskan hallitusten tulkinta on päinvastainen.

34.

VTB katsoo, että yhdistetyt tarjoukset eivät kuulu direktiivin ilmauksen ”kaupalliset menettelyt” soveltamisalaan eivätkä siis direktiivin soveltamisalaan. Missään tapauksessa direktiivin 5 artikla ei kuitenkaan sulje pois sitä, että jäsenvaltiot voivat määrittää muitakin sopimattomia kaupallisia menettelyjä kuin liitteessä I mainitut.

35.

Myös Belgian hallitus on sitä mieltä, etteivät yhdistetyt tarjoukset kuulu direktiivin ilmauksen ”kaupalliset menettelyt” soveltamisalaan. Se täsmentää, että yhdistettyihin tarjouksiin pitäisi soveltaa pikemminkin ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi myynninedistämisestä sisämarkkinoilla, ( 4 ) jossa käsitellään yhdistettyjä tarjouksia eri tavalla kuin kyseisessä direktiivissä kyseessä olevia kaupallisia menettelyjä. Koska tämä ehdotus peruutettiin vasta vuonna 2006, Belgian viranomaiset olettivat perustellusti, että yhdistetyt tarjoukset eivät kuuluneet kaupallisiin menettelyihin. Sen vuoksi Belgian lainsäätäjät eivät lähteneet direktiivin täytäntöönpanossa siitä, että Belgian lain 54 §:ää pitää muuttaa tai että sitä pitää tulkita direktiivin 5 artiklan mukaisesti.

36.

Ranskan hallitus esittää pitkälti samankaltaisia väitteitä kuin Belgian hallitus ja lisää, että vaikka direktiivi velvoittaisi jäsenvaltiot kieltämään kuluttajiin kohdistuvat sopimattomat kaupalliset menettelyt, se ei kuitenkaan estäisi jäsenvaltioita kieltämästä kuluttajansuojan perusteella muitakin kaupallisia menettelyjä riippumatta siitä, ovatko ne sopimattomia direktiivissä tarkoitetulla tavalla vai ei. Näihin menettelyihin kuuluvat myös yhdistetyt tarjoukset, jotka Ranskan hallituksen mielestä eivät kuulu direktiivin soveltamisalaan.

37.

Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin kysyy asian C-299/07 yhteydessä lisäksi, onko yhdistettyjä tarjouksia koskeva kielto, josta säädetään Belgian lain 54 §:ssä, ristiriidassa myös EY 49 artiklan kanssa.

38.

VTB samoin kuin Espanjan, Belgian ja Ranskan hallitukset ovat sitä mieltä, että tähän kysymykseen on vastattava kieltävästi.

39.

VTB:n mukaan kyseinen kielto, jota sovelletaan erotuksetta sekä Belgiassa että muissa jäsenvaltioissa toimiviin kauppiaisiin, ei aiheuta viimeksi mainituille minkäänlaisia ylimääräisiä taloudellisia kustannuksia tai hallintokuluja, jotka voisivat estää palvelujen tarjoamisen vapauden. Tällainen kielto on joka tapauksessa perusteltu myös yleisestä edusta, erityisesti kuluttajansuojasta johtuvista syistä.

40.

Belgian ja Ranskan hallitusten mielestä EY 49 artiklalla ei ole merkitystä ennakkoratkaisukysymyksen ratkaisun kannalta. Ranskan viranomaiset viittaavat siihen, että kyseessä olevat tarjoukset koskivat pääasiassa tavaroiden (asiassa C-261/07 polttoaineen ja asiassa C-299/07 alusvaatteiden) eikä esimerkiksi palvelujen myyntiä. Siinä tapauksessa, että direktiiviä pitäisi tulkita niin, ettei Belgian laki ole ristiriidassa sen kanssa, yhdistettyjä tarjouksia koskevaa kieltoa pitäisi tulkita tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen liittyvän EY 28 artiklan nojalla, johon ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin ennakkoratkaisupyynnössään sitä paitsi viittaa.

41.

Belgian laissa säädetty yhdistettyjä tarjouksia koskeva kielto koskisi tämän ajatuskulun mukaan myyntijärjestelyä yhdistetyissä asioissa C-267/91 ja C-268/91, Keck ja Mithouard, 24.11.1993 annetussa tuomiossa (Kok. 1993, s. I-6097, Kok. Ep. XIV, s. I-477) tarkoitetulla tavalla, eikä se estäisi tavaroiden vapaata liikkuvuutta, koska molemmat tämän oikeuskäytännön mukaiset edellytykset täyttyvät. Kieltoa sovelletaan kaikkiin Belgian alueella toimiviin toimijoihin, ja sillä on oikeudellisesti ja tosiasiallisesti sama vaikutus sekä kotimaisten tuotteiden että muista jäsenvaltioista maahantuotujen tuotteiden markkinointiin. Ranskan hallitus toteaa lopuksi, että kyseinen kielto on perusteltu ensinnäkin yleiseen etuun, erityisesti kuluttajansuojaan liittyvistä pakottavista syistä ja vilpittömän kilpailun säilyttämiseksi ja on toiseksi oikeassa suhteessa näiden tavoitteiden saavuttamiseen, koska kiellosta on useita poikkeuksia.

42.

Espanjan hallitus puolestaan sulkee pois EY 49 artiklan soveltamisen käsiteltävänä olevan asian kaltaiseen pelkästään valtion sisäiseen tilanteeseen, jossa kaikki osatekijät rajoittuvat yhteen jäsenvaltioon. Nyt käsiteltävänä oleva asia koskee sen mielestä Belgiaan sijoittautuneita elinkeinonharjoittajia, jotka tarjoavat palveluja Belgian alueella.

43.

Sanoma, Portugalin hallitus ja tietyissä rajoissa myös komissio puolestaan lähtevät siitä, että yhdistettyjä tarjouksia koskeva kielto, josta säädetään Belgian lain 54 §:ssä, on EY 49 artiklassa taatun palvelujen tarjoamisen vapauden vastainen.

44.

Sanoma toteaa erityisesti, että sen oikeutta palvelujen tarjoamisen vapauteen on loukattu siltä osin kuin se ei saa mainostaa myyntiään Belgiassa samalla tavoin kuin muissa jäsenvaltioissa, joissa yhdistetyt tarjoukset ovat sallittuja (erityisesti Alankomaissa ja Luxemburgissa). Sanoma toteaa lisäksi, että kiellon vuoksi sen belgialaiset asiakkaat eivät voi hyödyntää alennuskuponkeja, joita on julkaistu Flanderissa ja Alankomaissa ilmestyvissä hollanninkielisissä aikakauslehdissä, joita levitetään myös koko Belgiaan. Sanoma katsoo edelleen, ettei kyseinen kielto voi myöskään olla perusteltu direktiivillä toteutetun täydellisen yhdenmukaistamisen vuoksi. Tällainen kielto ei joka tapauksessa ole tarpeellinen eikä oikeassa suhteessa kuluttajien suojelemiseen ja reilun kilpailun turvaamiseen.

45.

Komissio puolestaan antaa moniselitteisen vastauksen.

46.

Vaikka se esittää samankaltaisia perusteluja kuin Ranskan hallitus, se lähtee siitä, että nyt esillä olevassa asiassa on todellisuudessa sovellettava EY 28 artiklaa ja että riidanalainen yhdistettyjä tarjouksia koskeva kielto jää yhdistettyjen asioiden Keck ja Mithouard oikeuskäytäntöä soveltaen tämän määräyksen soveltamisalan ulkopuolelle. Komissio selventää myös, ettei asiaa ole tarpeen tutkia palvelujen tarjoamisen vapauden kannalta, koska tämä perusvapaus on nyt esillä olevien olosuhteiden kaltaisissa olosuhteissa täysin toissijainen tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen nähden ja voidaan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti liittää siihen (ks. erityisesti asia C-390/99, Canal Satélite Digital, tuomio 22.1.2002, Kok. 2002, s. I-607, 31 kohta). Komissio viittaa myös siihen, että tutkimus, jonka ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin ennakkoratkaisukysymyksessään suorittaa, ei ulotu palvelujen tarjoamisen vapauden mahdollisiin rajoituksiin.

47.

Komissio kuitenkin tarkastelee tätä asiaa siltä varalta, ettei sen mainittua näkemystä hyväksyttäisi, ja se päätyy siihen tulokseen, että yhdistettyjä tarjouksia koskeva kielto edustaa yksiselitteisesti palvelujen tarjoamisen vapauden rajoitusta, joka ei ole oikeassa suhteessa kuluttajansuojeluun ja vilpittömän kilpailun tavoitteiden saavuttamiseen.

48.

Direktiivin 2005/29, jonka Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat 11.5.2005, tavoitteena on luoda yhtenäinen oikeuskehys kuluttajiin kohdistuvien sopimattomien kaupallisten menettelyjen sääntelyyn. Direktiivin johdanto-osan viidennen perustelukappaleen mukaan tämä tavoite on tarkoitus saavuttaa yhdenmukaistamalla yhteisön jäsenvaltioiden sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva lainsäädäntö sisämarkkinoiden esteiden poistamiseksi. ( 5 ) Direktiivin tavoitteena on siis tämän elämänalueen täydellinen yhdenmukaistaminen yhteisön tasolla. ( 6 )

49.

Direktiivin 2005/29 20 artiklan mukaan direktiivi tuli voimaan jo sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä, toisin sanoen 12.6.2005. Direktiivin 19 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden oli annettava ja julkaistava direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään , mutta ne saivat tietyille rajoittavammille tai ohjailevammille kansallisille säännöksille kuuden vuoden siirtymäajan. Uusia säännöksiä oli alettava soveltaa kuitenkin vasta viimeistään .

50.

Belgian kuningaskunta on muodollisesti noudattanut tätä täytäntöönpanovelvoitetta antamalla kaupallisista menettelyistä sekä kuluttajalle tiedottamisesta ja kuluttajansuojasta 14.7.1991 annetun lain muuttamisesta annetun lain, ( 7 ) joka tuli voimaan . Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin viittaa tosin ennakkoratkaisupyynnössään vanhempaan kansalliseen säännökseen, nimittäin Belgian lain 54 §:ään, joka oli voimassa jo ennen direktiivin 2005/29 voimaantuloa, ja se ilmaiseekin epäilyksensä tämän säännöksen yhteensopivuudesta yhteisön oikeuden kanssa.

51.

EY 234 artiklan mukaisen ennakkoratkaisumenettelyn ainoat sallitut tulkinnan kohteet ovat yhteisön oikeuden normit. Niihin kuuluvat primaari- ja sekundaarioikeuden oikeusnormit. Rechtbank van koophandelin ennakkoratkaisukysymykset koskevat siltä osin sallittua tulkinnan kohdetta, että se pyytää yhteisöjen tuomioistuinta tulkitsemaan EY 49 artiklaa ja direktiiviä 2005/29.

52.

Ennakkoratkaisukysymysten tutkittavaksi ottamiseen ei mielestäni vaikuta se seikka, että direktiivin 2005/29 täytäntöönpanolle varattu määräaika ei ollut vielä päättynyt, kun kansallinen tuomioistuin päätti pyytää yhteisöjen tuomioistuimelta tämän yhteisön normin tulkintaa, sillä direktiivi 2005/29 oli joka tapauksessa tullut voimaan 12.6.2005 ja oli jäsenvaltioita oikeudellisesti sitova säädös. ( 8 )

53.

Yhteisöjen tuomioistuimella on EY 234 artiklan sanamuodon mukaan toimivalta antaa ennakkoratkaisu yhteisön toimielimen säädöksen pätevyydestä ja tulkinnasta riippumatta siitä, sovelletaanko sitä välittömästi vai ei. ( 9 ) Direktiivi, jonka täytäntöönpanolle varattu määräaika ei ole vielä päättynyt, on siis tällainen EY 234 artiklassa tarkoitettu säädös, ja yhteisöjen tuomioistuimelle voidaan laillisesti esittää sitä koskeva ennakkoratkaisupyyntö, jos tämä pyyntö muutoin täyttää yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistetut tutkittavaksi ottamisen edellytykset. ( 10 )

54.

Tässä suhteessa on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan EY 234 artiklalla luotu menettely on yhteisöjen tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisen yhteistyön väline, jonka avulla yhteisöjen tuomioistuin esittää kansallisille tuomioistuimille ne yhteisön oikeuden tulkintaan liittyvät seikat, joita ne tarvitsevat ratkaistakseen niiden käsiteltäviksi saatetut asiat. ( 11 )

55.

Tässä yhteistyössä yksinomaan sen kansallisen tuomioistuimen tehtävänä, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, on kunkin asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen yhteisöjen tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta. Jos esitetyt kysymykset koskevat yhteisön oikeuden tulkintaa, yhteisöjen tuomioistuimen on siten lähtökohtaisesti ratkaistava ne. ( 12 )

56.

Yhteisöjen tuomioistuin on kuitenkin katsonut, että oman toimivaltaisuutensa arvioimiseksi sen on poikkeustapauksissa tutkittava ne olosuhteet, joiden vallitessa kansallinen tuomioistuin on esittänyt ennakkoratkaisukysymyksen. Yhteisöjen tuomioistuin voi kieltäytyä vastaamasta kansallisen tuomioistuimen esittämään ennakkoratkaisukysymykseen vain, jos on ilmeistä, että yhteisön oikeuden tulkitsemisella, jota kansallinen tuomioistuin on pyytänyt, ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen tai jos yhteisöjen tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin. ( 13 )

57.

VTB, Espanjan hallitus ja Belgian hallitus eivät ole pystyneet esittämään pitäviä perusteluja sille väitteelle, että direktiivin 2005/29 tulkinnalla ei olisi merkitystä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian ratkaisun kannalta. Moni asia päinvastoin tukee ennakkoratkaisukysymysten merkitystä asian ratkaisemisen kannalta.

58.

Näin ollen on todettava, että tapahtumat, jotka johtivat pääasian oikeudenkäyntiin, sattuivat ainoastaan muutamia kuukausia ennen täytäntöönpanolle annetun määräajan päättymistä 12.6.2007. Tuolloin kansallista lainsäädäntöä ei ollut mukautettu eikä Belgian kuningaskunnalla näyttänyt olevan aikomusta kumota yhdistettyjä tarjouksia koskevaa lähtökohtaista kieltoa, mistä myös kansallinen tuomioistuin oli tietoinen, kuten ennakkoratkaisukysymyksistä yksiselitteisesti käy ilmi. ( 14 )

59.

Jos Belgian laki ei olisi yhteensopiva direktiivin 2005/29 kanssa, sitä ei voitaisi jättää huomiotta vaan kansallisen tuomioistuimen pitäisi yhteisön toiminnallisen tuomioistuimen ominaisuudessa hätätapauksessa jättää soveltamatta vastaavia kansallisia säännöksiä. Tämä on seurausta yhteisön oikeuden soveltamisen ensisijaisuudesta jäsenvaltioiden oikeuteen verrattuna, ( 15 ) mutta ennen kaikkea kuitenkin yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistetusta EY 10 artiklan toisen kohdan ja EY 249 artiklan kolmannen kohdan mukaisesta jäsenvaltioiden velvollisuudesta ryhtyä kaikkiin toimenpiteisiin kyseisessä direktiivissä säädetyn tavoitteen saavuttamiseksi.

60.

Tähän liittyy myös velvollisuus pidättäytyä tekemästä mitään sellaista, mikä voisi tehdä tyhjäksi direktiivin tavoitteen saavuttamisen. Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan EY 10 artiklan toisen kohdan ja EY 249 artiklan kolmannen kohdan sekä asianomaisen direktiivin samanaikaisesta soveltamisesta seuraa, että jäsenvaltioiden, joille direktiivi on osoitettu, on direktiivin täytäntöönpanolle varatun määräajan kuluessa pidättäydyttävä antamasta säännöksiä, jotka ovat omiaan vakavasti vaarantamaan tässä direktiivissä säädetyn tavoitteen saavuttamisen. ( 16 ) Tämä pidättäytymisvelvoite ulottuu julkisen vallan kaikkiin toimijoihin jäsenvaltioissa, mukaan luettuina tuomioistuimet toimivaltansa puitteissa. ( 17 ) Tuomioistuinten tehtävänä on tarpeen vaatiessa tarkastella, vaikuttavatko ennen kyseisen direktiivin täytäntöönpanolle varatun määräajan päättymistä annetut kansallisen oikeuden säännökset direktiivin tavoitteen saavuttamiseen. ( 18 )

61.

Yhteisöjen tuomioistuin on todennut asiassa Adeneler ( 19 ) antamassaan tuomiossa, että jäsenvaltioiden tuomioistuinten on direktiivin voimaantuloajankohdasta lähtien pidättäydyttävä niin pitkälti kuin mahdollista tulkitsemasta kansallista oikeutta tavalla, joka uhkaa täytäntöönpanolle varatun määräajan jälkeen vakavasti vaarantaa tässä direktiivissä säädetyn tavoitteen saavuttamisen. Lisäksi on otettava huomioon, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan direktiivin soveltamisalaan on katsottava kuuluvan sellaisten kansallisten säännösten ohella, joiden nimenomaisena tavoitteena on mainitun direktiivin täytäntöönpano, kyseisen direktiivin voimaantulopäivästä lukien myös sellaiset aikaisemmat kansalliset säännökset, joilla voidaan varmistaa kansallisen oikeuden yhdenmukaisuus direktiivin kanssa. ( 20 )

62.

Jos siis kansallinen tuomioistuin epäilee, kuten nyt käsiteltävänä olevissa asioissa, että kansallinen lainsäädäntö voisi tehdä tyhjäksi lähitulevaisuudessa täytäntöönpantavan direktiivin tavoitteen saavuttamisen sen täytäntöönpanolle varatun määräajan päätyttyä, ( 21 ) sen on ryhdyttävä tarvittaviin toimiin jo täytäntöönpanovaiheen aikana. Tarvittaviin toimiin kuuluu lähtökohtaisesti myös mahdollisuus olla soveltamatta mainitun direktiivin kanssa ristiriidassa olevaa kansallista lainsäädäntöä, mikäli voimassa olevan lainsäädännön direktiivin mukainen tulkinta ei tule kyseeseen. ( 22 )

63.

Belgian lain 54 §:n soveltamatta jättämisestä olisi seurannut se, että ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen olisi todennäköisesti pitänyt osittain jättää tutkimatta VTB:n ja Galatean Totalia ja Sanomaa vastaan nostamat kieltokanteet.

64.

Edellä esitetyn perusteella ennakkoratkaisukysymyksiä ei voi pitää merkityksettöminä asian ratkaisemisen kannalta.

65.

Näin ollen ennakkoratkaisukysymykset on otettava tutkittavaksi.

66.

Aluksi on huomattava, että yhteisöjen tuomioistuimella ei ole EY 234 artiklaan perustuvassa ennakkoratkaisumenettelyssä toimivaltaa lausua kansallisen toimenpiteen yhteensopivuudesta yhteisön oikeuden kanssa. Se on kuitenkin toimivaltainen esittämään kansalliselle tuomioistuimelle kaikki sellaiset yhteisön oikeuden tulkintaan liittyvät seikat, jotka saattavat auttaa kansallista tuomioistuinta sen arvioidessa tätä yhteensopivuutta sen käsiteltäväksi saatetussa asiassa. ( 23 )

67.

Molempien ennakkoratkaisukysymysten tavoitteena on selvittää, onko Belgian lain 54 §:n kaltainen kansallinen säännös ristiriidassa direktiivin 2005/29 kanssa. Tästä syystä on tarkasteltava aluksi sitä, kuuluuko tällaisen säännöksen kohde direktiivin 2005/29 aineelliseen soveltamisalaan.

68.

Edellä esitetyn kysymyksen vastaus riippuu siitä, mihin tulokseen päädytään sen kysymyksen osalta, voidaanko yhdistettyjä tarjouksia ylipäänsä pitää direktiivin 2005/29 2 artiklan d alakohdassa tarkoitettuina kaupallisina menettelyinä. Kyseinen säännös sisältää elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisiä kaupallisia menettelyjä koskevan laajan oikeudellisen määritelmän, joka mielestäni ongelmitta sallii yhdistettyjen tarjousten käsitteen sisällyttämisen sen osaksi.

69.

Yhdistetyt tarjoukset perustuvat vähintään kahden erilaisen tavaraa tai palvelua koskevan tarjouksen kytkemiseen yhdeksi myyntiyksiköksi. Yhdistetystä tarjouksesta on siis kyse ainoastaan silloin, kun tarjous koostuu kahdesta tai useasta erillisestä hyödykkeestä. Yhdistettyjen tarjousten eri muotojen erottamisen luonteenomaisena tunnusmerkkinä on kytkentätapa eli ehdot, joilla tarjoajat kokonaistarjouksia tarjoavat ja tuovat markkinoille. ( 24 ) Liiketaloudelliselta kannalta tarkasteltuna yhdistetyt tarjoukset edustavat hinta- ja viestintäpoliittisia toimenpiteitä, kahta markkinoinnin tärkeimmistä politiikoista. Koska kilpailuttomat markkinat ovat harvinaisia ja mainostajien on lähes aina kilpailtava muiden tarjoajien kanssa, toimijoiden on kilpailuympäristössä erottuakseen pakko kehittää tarjouksia, jotka eivät ole ainoastaan mielenkiintoisia vaan myös erittäin houkuttelevia kuluttajien näkökulmasta. Yhdistettyjen tarjousten on herätettävä asiakkaissa ostohalukkuus erilaisten tavaroiden tai palvelujen erityisellä tavalla tapahtuvan tarjoukseen yhdistämisen ja tämän yhdistelmän todellisen tai näennäisen edullisuuden ansiosta. Niiden tarkoituksena on toisin sanoen houkutella asiakkaita ja lisätä yritysten vetovoimaa. ( 25 )

70.

Jos otetaan perustaksi edellä kuvattu yhdistettyjen tarjousten tehtävä ja tapa, jolla kuluttaja siihen törmää arjessaan, on johdonmukaista määritellä yhdistetty tarjous elinkeinonharjoittajan toimeksi tai kaupalliseksi viestinnäksi, mukaan lukien mainonnaksi ja markkinoinniksi, joka liittyy välittömästi tuotteen myynnin edistämiseen tai myymiseen kuluttajille. Näin ollen yhdistetyt tarjoukset vastaavat täysin direktiivin 2005/29 2 artiklan d alakohdassa määritettyä ilmausta ”kaupalliset menettelyt”. Tämän vuoksi Belgian lain 54 §:ssä tarkoitetut yhdistetyt tarjoukset kuuluvat direktiivin 2005/29 aineelliseen soveltamisalaan.

71.

Edellä esitetty pätee myös direktiivin 2005/29 henkilölliseen soveltamisalaan, sillä vaikka direktiivin tavoitteena on nimenomaisesti kuluttajien suojelu, laillisesti toimivien kilpailijoiden taloudellisia etuja ei pidetä vähemmän suojan arvoisina.

72.

Tämä on seurausta ensinnäkin direktiivin johdanto-osan kuudennesta ja ennen kaikkea kahdeksannesta perustelukappaleesta, joista käy ilmi, että direktiivillä 2005/29 suojellaan myös elinkeinonharjoittajia kilpailijoilta, jotka eivät noudata tämän direktiivin sääntöjä, ja siten taataan terve kilpailu sen koordinoimalla alalla. ( 26 )

73.

Jotta voitaisiin todeta, onko Belgian lain 54 §:n kaltainen jäsenvaltion säännös ristiriidassa direktiivin 2005/29 kanssa, molempia säädöksiä on tutkittava ja verrattava niiden normatiivisten tavoitteiden ja rakenteen kannalta.

74.

Kuten alussa mainittiin, ( 27 ) direktiivin 2005/29 tavoitteena on jäsenvaltioiden sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan lainsäädännön täydellinen yhdenmukaistaminen. Lisäksi pyrkimyksenä ei ole pelkästään vähimmäistason yhdenmukaistaminen, kuten on ollut tähän asti kuluttajansuojaoikeuden yhdenmukaistamiseksi annetuissa alakohtaisissa säädöksissä, vaan jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön mahdollisimman suuri yhdenmukaistaminen, joka estää jäsenvaltioita tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta säilyttämästä tai ottamasta käyttöön tiukempia säännöksiä. ( 28 ) Molemmat seikat käyvät ilmi direktiivin johdanto-osan ja yleisten säännösten tulkinnasta.

75.

Edellä esitetty on seurausta ensinnäkin direktiivin johdanto-osan 11 perustelukappaleesta, jonka mukaan tällä direktiivillä tapahtuvalla kansallisten säännösten lähentämisellä on tarkoitus päästä korkeatasoiseen yhteiseen kuluttajansuojaan. Direktiivin johdanto-osan 12 perustelukappaleessa todetaan lisäksi, että sekä kuluttajat että elinkeinonharjoittajat voivat luottaa yhtenäisiin, hyvin määriteltyihin oikeuskäsitteisiin perustuviin sääntelypuitteisiin, joilla säädellään sopimattomien kaupallisten menettelyjen kaikkia näkökohtia Euroopan unionissa. Lähentämismenetelmään viitataan uudelleen direktiivin 2005/29 1 artiklassa, josta käy ilmi, että tarkoituksena on parantaa kuluttajansuojaa ja sisämarkkinoiden toimintaa.

76.

Laajan ja mahdollisimman suuren yhteisön tason sääntelyn tavoite direktiivin soveltamisalaan kuuluvalla elämänalalla käy puolestaan selvästi ilmi direktiivin johdanto-osan 14 ja 15 perustelukappaleen sanamuodosta, joissa nimenomaan puhutaan täydellisestä yhdenmukaistamisesta. Lisäksi se käy ilmi direktiivin 2005/29 4 artiklan sisämarkkinalausekkeesta, jonka mukaan jäsenvaltiot eivät saa rajoittaa palvelujen tarjonnan vapautta eivätkä tavaroiden vapaata liikkumista tämän direktiivin yhdenmukaistamisen alaan kuuluvista syistä.

77.

Direktiivin 2005/29 3 artiklan 5 kohdassa säädetään poikkeuksesta, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat kuuden vuoden ajan 12.6.2007 lähtien jatkaa tämän direktiivin mukaisen lähentämisen alalla tätä direktiiviä rajoittavampien tai ohjailevampien kansallisten säännösten soveltamista. Poikkeus rajoittuu kuitenkin säännöksiin, joilla pannaan täytäntöön yhdenmukaistamisen vähimmäistasoa koskevia lausekkeita sisältäviä direktiivejä. ( 29 ) Toinen poikkeus täydellisestä yhdenmukaistamisesta löytyy 3 artiklan 9 kohdasta, ja se liittyy direktiivissä 2002/65/EY määriteltyihin rahoituspalveluihin ja kiinteään omaisuuteen.

78.

Direktiivin 2005/29 keskeisenä sisältönä on 5 artiklan 1 kohdan yleislauseke, jossa säädetään sopimattomista kaupallisista menettelyistä. Direktiivin 5 artiklan 2 kohdassa täsmennetään, mitä tarkoitetaan ilmauksella ”sopimattomat”. Sen mukaan kaupallinen menettely on sopimaton, mikäli se on ”huolellisen ammatinharjoittamisen” vaatimusten vastainen ja on omiaan ”vääristämään olennaisesti” kuluttajan taloudellista käyttäytymistä. Kyseisen artiklan 4 kohdan mukaan sopimattomia ovat erityisesti sellaiset kaupalliset menettelyt, jotka ovat harhaanjohtavia (6 ja 7 artikla) tai aggressiivisia (8 ja 9 artikla). Kyseisessä 5 kohdassa viitataan liitteeseen I ja siellä mainittuihin kaupallisiin menettelyihin, ”joita pidetään kaikissa olosuhteissa sopimattomina”. Samaa luetteloa on sovellettava kaikissa jäsenvaltioissa ja sitä voidaan muuttaa ainoastaan muuttamalla direktiiviä.

79.

Kansallisten tuomioistuinten ja hallintoviranomaisten oikeudenkäytön kannalta tästä seuraa, että ensimmäiseksi on tarkistettava liitteessä I olevan luettelon 31 sopimatonta kaupallista menettelyä. Mikäli jokin kaupallinen menettely kuuluu jonkin niistä soveltamisalaan, se on kiellettävä. Lisätutkimuksella, esimerkiksi vaikutuksiin kohdistuvalla, ei ole merkitystä. Mikäli konkreettinen tosiseikka ei kuulu luettelon soveltamisalaan, on tarkasteltava, onko kyse yleislausekkeen esimerkkitapauksesta – harhaanjohtavat tai aggressiiviset kaupalliset menettelyt. Direktiivin 2005/29 5 artiklan 1 kohdan yleislauseketta sovelletaan suoraan vain, mikäli näin ei ole. ( 30 )

80.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jokaisella jäsenvaltiolla, jolle direktiivi on osoitettu, on velvollisuus toteuttaa kansallisessa oikeusjärjestyksessään direktiivissä asetettujen tavoitteiden mukaisesti kaikki direktiivin täyden vaikutuksen varmistamiseksi tarvittavat toimenpiteet. ( 31 ) Tähän liittyy kansallisen lainsäätäjän velvollisuus panna direktiivi asianmukaisesti täytäntöön jäsenvaltion oikeudessa. ( 32 )

81.

Aluksi on todettava, että Belgian lain rakenne on erilainen kuin direktiivin 2005/29, koska sen 54 §:ssä säädetään yhdistettyjen tarjousten lähtökohtaisesta kiellosta, joka puuttuu itse direktiivistä. Toisin kuin Belgian laissa, direktiivissä kaupallisten menettelyjen katsotaan olevan sopivia niin kauan kuin kiellon lähemmin kuvattavat oikeudelliset edellytykset eivät täyty. ( 33 ) Direktiivissä noudatetaan siis Belgian lakiin nähden vastakkaista, elinkeinonharjoittajien yritysvapauteen perustuvaa lähestymistapaa, joka vastaa olennaisesti in dubio pro libertate ( 34 ) -periaatteena tunnettua oikeudellista näkemystä.

82.

Koska yhdistettyjä tarjouksia ei lueta liitteessä I mainittuihin kaupallisiin menettelyihin, jotka ovat sopimattomia kaikissa olosuhteissa, ne voidaan periaatteessa kieltää ainoastaan, mikäli ne ovat sopimattomia kaupallisia menettelyjä esimerkiksi siksi, että ne ovat direktiivissä tarkoitetulla tavalla harhaanjohtavia tai aggressiivisia. Edellä esitetystä riippumatta kielto tulee direktiivin 2005/29 mukaan kyseeseen ainoastaan, jos kaupallinen menettely on arvioitava sopimattomaksi sen tähden, että se on huolellisen ammatinharjoittamisen vaatimusten vastainen tai vääristää olennaisesti tai on omiaan vääristämään olennaisesti menettelyn saavutettavissa tai kohteena olevan keskivertokuluttajan taloudellista käyttäytymistä tuotteeseen nähden.

83.

Sitä, ovatko yhdistetyt tarjoukset tällaisia menettelyjä, ei voida kuitenkaan todeta yleispätevästi, vaan siihen tarvitaan tapauskohtaista arviointia, kuten Belgian hallitus itsekin myöntää. ( 35 ) Direktiivin johdanto-osan 17 perustelukappaleen mukaan myös yhteisön lainsäätäjä katsoo direktiivin 5–9 artiklan säännösten mukaiset tapauskohtaiset arvioinnit tarpeellisiksi, mikäli kaupallinen menettely ei kuulu liitteessä I mainittuihin kaupallisiin menettelyihin. ( 36 )

84.

Belgian hallitus korostaa, että kansallinen lainsäätäjä on itse suorittanut tämän arvioinnin luomalla Belgian lain 55–57 §:n mukaiset poikkeukset. Tähän voidaan kuitenkin vastata, että vaikka mainitut poikkeukset todella rajoittavat Belgian lain 54 §:n lähtökohtaista kieltoa, se ei muuta sitä tilannetta, että on kyse sallittujen kaupallisten menettelyjen tyhjentävästä luettelosta, johon ei voi lisätä yritysvapautta lisääviä laajennuksia. Belgian säädöksen lähtökohta on staattinen, ja säädöstä voidaan muuttaa direktiivin vaatimusten mukaiseksi vain muuttamalla lakia.

85.

Lähtökohtainen kielto kääntää direktiivin 2005/29 tavoitteena olevan sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan lainsäädännön liberaalin lähestymistavan päälaelleen, koska kielto on periaate ja yritysvapaus poikkeus. Oikeudellisesti tarkasteltuna Belgian lain 54 § edustaa, poikkeuksista huolimatta, direktiivin liitteessä I olevan sopimattomien kaupallisten menettelyjen luettelon vaikeasti hahmotettavaa laajennusta, mikä on direktiivillä 2005/29 tapahtuvan täydellisen ja mahdollisimman suuren yhdenmukaistamisen vuoksi nimenomaan kielletty jäsenvaltioilta. ( 37 )

86.

Belgian lain 54 § on siis lain 55–57 §:ssä säädetyistä poikkeuksista huolimatta rakenteeltaan selvästi repressiivisempi ja joustamattomampi kuin direktiivi 2005/29, jossa vaaditaan sopimattomuuden tapauskohtaista arviointia. ( 38 )

87.

Kuten komissio osuvasti toteaa, yhteisön lainsäätäjä jättää konkreettisten olosuhteiden, erityisesti keskivertokuluttajan taloudelliseen käyttäytymiseen kohdistuvan vaikutuksen arvioinnin, nojalla tapahtuvan kaupallisen menettelyn sopivuuden arvioinnin kansallisille tuomioistuimille tai hallintoviranomaisille. Direktiivin johdanto-osan 18 perustelukappaleen sanamuoto viittaa nimenomaisesti tähän. ( 39 ) Direktiivin 11 ja 12 artiklan mukaan tuomioistuinten tai hallintoviranomaisten tehtävänä on panna täytäntöön direktiivin noudattaminen jäsenvaltion tasolle luotavien seuraamusjärjestelmien avulla. ( 40 ) Mikäli Belgian lainsäätäjä vahvistaa tyhjentävästi tietyt sallitut kaupalliset menettelyt eikä jätä harkintavaltaa lakia tulkitsevan ja täytäntöönpanevan valtiovallan elimille, joille direktiivi 2005/29 yhtä lailla on osoitettu, se tekee tyhjäksi direktiivin tavoitteen tehokkaasta täytäntöönpanosta jäsenvaltion tasolla. ( 41 )

88.

Yhteenvetona on todettava, että Belgian lain 54 §:n kaltainen kansallinen säännös, jossa säädetään yhdistettyjä tarjouksia koskevasta periaatteellisesta kiellosta tarjoamatta mahdollisuutta konkreettisen tapauksen olosuhteiden arviointiin, on luonteeltaan rajoittavampi ja tiukempi kuin direktiivin 2005/29 säännökset. ( 42 )

89.

Tässä yhteydessä on todettava, että Belgian lain 54 § koskee alaa, jota koskee täydellinen yhdenmukaistaminen ja jolla direktiivin 2005/29 3 artiklan 5 kohdan siirtymäsäännöksiä ei sovelleta. Ainakaan ei ole nähtävissä, onko Belgian lain 54 §:llä tarkoitus panna täytäntöön kyseisessä direktiivissä mainitut direktiivit. ( 43 ) Belgian hallituskaan ei ole esittänyt näyttöä siitä. Yhtä vähän voidaan soveltaa direktiivin 2005/29 3 artiklan 9 kohdan poikkeussäännöstä.

90.

On syytä pohtia, mitä se, että komission ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi myynninedistämisestä sisämarkkinoilla peruutettiin, vaikuttaa nyt käsiteltävänä olevan asian tulkintaan. Belgian hallitus nimittäin vetoaa, Ranskan hallituksen tukemana, pääasiassa siihen, että se oletti, että kyseisellä asetuksella säädellään myös yhdistettyjä tarjouksia. Sen mielestä komission ehdotuksen peruuttamisesta ei voida päätellä, että kyseinen ala kuuluisi nykyään direktiivin 2005/29 aineelliseen soveltamisalaan.

91.

Mielestäni Belgian hallitus ei voi vedota luottamuksensuojaan, koska luottamus, johon se vetoaa, koskee ainoastaan sellaista ehdotusta yhteisön oikeussäännöksi, joka ei lopulta tullut lainkaan voimaan. Kuten se itse selittää, asetuksen ja direktiivin 2005/29 lainsäädäntömenettelyt olivat osittain rinnakkaiset. Belgian hallitus oli neuvostossa edustettuna olevan jäsenvaltion perustuslaissa säädettynä edustajana merkittävästi osallisena molemmissa lainsäädäntömenettelyissä ja oli sen vuoksi jatkuvasti hyvin tietoinen niiden edistymisestä. Sen vuoksi se ei voi pätevästi vedota tietämättömyyteen lainsäädäntömenettelyihin liittyvistä tapahtumista. ( 44 )

92.

Yhteisöjen tuomioistuin on korostanut neuvostossa edustettuina olevien jäsenvaltioiden hallitusten erityistä vastuuta direktiivien täytäntöönpanossa. Siitä, että ne osallistuvat direktiivien valmistelutyöhön, se on päätellyt, että niiden on kyettävä valmistelemaan tarvittavat säädökset direktiivien toteuttamiseksi määräajassa. ( 45 )

93.

Belgian hallituksen olisi pitänyt tarvittaessa viimeistään komission ehdotuksen peruuttamisen ajankohtana ( 46 ) arvioida, miltä osin direktiivin 2005/29 aineellinen soveltamisala tulisi ulottumaan myös suunnitellun asetuksen siihenastiselle soveltamisalalle. Tällaisen menettelyn tarpeellisuus oli ilmeinen, koska direktiivin 2005/29 alkuperäisen lähestymistavan mukaan sen tavoitteena oli ensinnäkin ottaa käyttöön yhteisön kuluttajansuojaoikeuteen liittyviä yleisiä, toissijaisia säännöksiä ja toiseksi saada aikaan jäsenvaltioiden sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevien säännösten täydellinen yhdenmukaistaminen. ( 47 ) Sitä taustaa vasten, että peruuttaminen tapahtui ajankohtana, jolloin direktiivin 2005/29 täytäntöönpanolle varattu määräaika ei ollut vielä päättynyt, Belgian lainsäätäjän tehtävänä oli ottaa nämä tiedot huomioon kansallista lainsäädäntöä mukauttaessaan.

94.

Tämä väite on näin ollen hylättävä.

95.

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella päädyn siihen, että Belgian lain 54 §:n kaltainen kansallinen säännös on ristiriidassa direktiivin 2005/29 kanssa.

96.

Asian C-299/07 ennakkoratkaisukysymyksen tarkoituksena on lisäksi selvittää, onko Belgian lain 54 §:n kaltainen kansallinen säännös ristiriidassa EY 49 artiklan kanssa.

97.

Asiaa C-261/07 koskevassa ennakkoratkaisukysymyksessä ei tosin nimenomaisesti pyydetä EY 49 artiklan tulkintaa, mutta ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin käsittelee nimenomaan tätä ongelmaa ennakkoratkaisupyynnön perusteluissaan. Tältä osin on muistutettava, että yhteisöjen tuomioistuimen tehtävänä on esittää kansalliselle tuomioistuimelle kaikki yhteisön oikeuden tulkintaan liittyvät seikat, jotka saattavat olla hyödyllisiä kansallisen tuomioistuimen arvioidessa sen käsiteltävänä olevaa asiaa, riippumatta siitä, onko kansallinen tuomioistuin kysymyksiään esittäessään viitannut tiettyyn yhteisön oikeuden määräykseen tai säännökseen vai ei. ( 48 ) Kun otetaan huomioon vaikutukset, joita ennakkoratkaisulla on Belgian kuningaskunnan oikeusjärjestykseen, on mielestäni välttämätöntä käsitellä EY 49 artiklaa myös asian C-261/07 yhteydessä.

98.

Aluksi on tosin selvitettävä, voidaanko EY:n perustamissopimusta ylipäänsä käyttää arviointiperusteena ja mitä perusvapauksia kyseisessä tapauksessa mahdollisesti voidaan soveltaa.

99.

Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä lähdetään siitä, että kun kysymys on alasta, jolla lainsäädäntö on yhdenmukaistettu yhteisön tasolla, sitä koskevaa kansallista toimenpidettä on arvioitava suhteessa tähän yhdenmukaistamistoimenpiteeseen eikä suhteessa perustamissopimuksen määräyksiin, ( 49 ) mutta komissio huomauttaa perustellusti, että on muistettava, että jäsenvaltiot olivat velvollisia panemaan direktiivin 2005/29 täytäntöön 12.12.2007 mennessä. ( 50 ) Kuten edellä jo todettiin, kansallisen tuomioistuimen tehtävänä oli tutkia, oliko kansallisen oikeuden säännöksiä tulkittava direktiivin mukaisesti jo ennen sen täytäntöönpanolle varatun määräajan päättymistä, jotta varmistettaisiin sen tavoitteen saavuttaminen. Tämä ongelma ei koskenut kuitenkaan EY:n perustamissopimuksen perusvapauksiin liittyviä välittömästi sovellettavia määräyksiä, jotka eivät kaipaa täytäntöönpanoa, joten niiden lähtökohtaisesta sovellettavuudesta ei ollut epäilystäkään. Tästä syystä olen sitä mieltä, että arviointiperusteena voidaan käyttää direktiivin 2005/29 lisäksi myös EY:n perustamissopimuksen määräyksiä, ainakin nyt käsiteltävänä olevien asioiden yhteydessä.

100.

Rechtbank van koophandel te Antwerpen tarkastelee asiaa C-299/07 koskevassa ennakkoratkaisupyynnössään riidanalaisten kansallisten säännösten yhdenmukaisuutta yhteisön oikeuden kanssa palvelujen tarjoamisen vapautta ja tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevien primaarioikeudellisten määräysten valossa. Sen tarkastelun painopiste on EY 28 artiklassa. Belgian ja Ranskan hallitukset sekä komissio viittaavat tähän seikkaan perusteluna sille väitteelleen, että molempien asioiden keskeisenä seikkana on tavaroiden vapaa liikkuvuus eikä palvelujen tarjoamisen vapaus.

101.

EY 50 artiklan mukaan palvelut tarkoittavat suorituksia, joista tavallisesti maksetaan korvaus. Sanoma suorittaa oman ilmoituksensa mukaan maksua vastaan markkinointi- ja mainospalveluja lukuisten aikakauslehtien myynnin yhteydessä, niiden joukossa aikakauslehti ”Flair”, useissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa, esimerkiksi Alankomaissa, Belgiassa ja Luxemburgissa. Näihin palveluihin kuuluu nyt esillä olevan asian perustana oleva alennustarjouksen julkaiseminen kyseisessä lehdessä. Näin ollen sitä voi pitää EY 50 artiklassa tarkoitettuna palveluna.

102.

Asiassa C-261/07 esitetystä ennakkoratkaisukysymyksestä käy puolestaan ilmi, että Total tarjoaa asiakkailleen maksutonta tiepalvelua, jolloin vastaavan palvelun suorittaa kolmas osapuoli, nimittäin Touring. Näiden yritysten välisen sopimussuhteen yksityiskohdat eivät tosin ole tiedossa, mutta voidaan olettaa, että Touring suorittaa näin Totalille maksullisia palveluja.

103.

Kuluttajan näkökulmasta, josta mielestäni on kyse, alennustarjouksen sisältävän aikakauslehden ostaminen, kuten asian C-299/07 tapauksessa, edustaa tavaran eikä palvelun hyväksikäyttöä, mistä seuraa, että tässä liikutaan tavaroiden vapaan liikkuvuuden aineellisella soveltamisalalla.

104.

Sama pätee asian C-261/07 perustana olevaan tosiseikkaan, jossa on kyse ensisijaisesti polttoaineen eli tavaran ostamisesta. Kuluttaja tosin hyötyy Totalin kumppanin Touringin maksuttomista tiepalveluista, mutta hän ei osta tavaraa pelkästään siihen liittyvien palvelujen vuoksi. Palvelujen tarkoituksena on pikemminkin yhdistettyjen tarjousten tehtävän mukaisesti houkutella asiakkaita ostamaan tuotteita. ( 51 )

105.

Näin ollen asiat liittyvät molempien perusvapauksien soveltamisalaan.

106.

Olennaista tässä on se, missä suhteessa nämä perustavat vapaudet ovat toisiinsa. Belgian ja Ranskan hallitusten selvitykset ovat ymmärrettävissä siten, että niiden käsityksen mukaan tavaroiden vapaa liikkuvuus syrjäyttää palvelujen tarjoamisen vapauden.

107.

Silloin kun kansallisella toimenpiteellä rajoitetaan sekä tavaroiden vapaata liikkuvuutta että palvelujen tarjoamisen vapautta, yhteisöjen tuomioistuin tutkii toimenpiteen pääsääntöisesti ainoastaan yhden perusvapauden osalta, jos toinen näistä perusvapauksista on kyseisissä olosuhteissa täysin toissijainen ensimmäiseen perusvapauteen nähden ja voidaan liittää siihen. ( 52 ) Lisäksi on otettava huomioon, että EY 50 artiklan mukaan palvelujen tarjoamisen vapaus on toissijainen tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen nähden.

108.

Nyt esillä olevissa tapauksissa palvelujen tarjoamisen vapautta ei voi kuitenkaan ilman muuta jättää toissijaiseksi tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen verrattuna. Belgian ja Ranskan hallitusten esittämän kaltainen tavaroiden vapaan liikkuvuuden ja palvelujen tarjoamisen vapauden välinen rajanveto tulee kyseeseen ainoastaan samaan suoritussuhteeseen liittyvien yhdistettyjen liiketoimien yhteydessä. ( 53 )

109.

Kuten komissio on perustellusti todennut, ( 54 ) edellä mainitut perusvapaudet koskevat erilaisia oikeussuhteita – yhtäältä ammatinharjoittajien välisiä suhteita, toisaalta ammatinharjoittajan ja kuluttajan välistä suhdetta –, joten kumpaakaan ei voi pitää toissijaisena toiseen verrattuna. Näin ollen Belgian lain 54 §:n yhteensopivuutta yhteisön oikeuden kanssa on tarkasteltava molempien perusvapauksien nojalla.

110.

Tavaroiden vapaa liikkuvuus taataan erityisesti kieltämällä EY 28 artiklassa jäsenvaltioiden tuonnin määrälliset rajoitukset sekä kaikki vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden välillä.

111.

Yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan vaikutukseltaan vastaavia toimenpiteitä koskeva kielto, josta on määrätty EY 28 artiklassa, koskee kaikkia kauppaan liittyviä jäsenvaltioiden säännöksiä, jotka voivat tosiasiallisesti tai mahdollisesti rajoittaa yhteisön sisäistä kauppaa suoraan tai välillisesti. ( 55 ) Vaikka toimenpiteen tarkoituksena ei olisikaan säännellä jäsenvaltioiden välistä kaupankäyntiä, keskeistä on se, millaisia vaikutuksia – tosiasiallisia tai mahdollisia – toimenpiteestä aiheutuu yhteisön sisäiselle kaupalle. ( 56 ) Oikeuskäytännön mukaan jo mahdolliset vaikutukset yhteisön sisäiseen kauppaan antavat konkreettisessa tapauksessa syyn olettaa, että on kyseessä rajat ylittävä tilanne. ( 57 )

112.

Asiassa Oosthoek’s Uitgeversmaatschappij ( 58 ) antamassaan tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin päätyi tavaroiden vapaan liikkuvuuden rajoituksen olemassaoloon Alankomaiden kylkiäiset kieltävän lain yhteydessä. Tuomioistuin katsoi tällöin, että lainsäädäntö, jolla tiettyjä mainonnan muotoja ja tiettyjä myynninedistämiskeinoja rajoitetaan tai ne kielletään, voi olla siitä huolimatta, ettei sillä välittömästi säännellä tuontia, omiaan rajoittamaan tuonnin määrää sen vuoksi, että se vaikuttaa mahdollisuuksiin markkinoida maahan tuotuja tuotteita. Sen mielestä ei voitu sulkea pois sitä mahdollisuutta, että koska tällaisen lainsäädännön vuoksi kyseisen toimijan oli joko käytettävä erilaisia menetelmiä eri jäsenvaltioihin kohdistuvassa mainonnassa tai myynninedistämisessä taikka luovuttava menetelmästä, jota kyseinen toimija piti erityisen tehokkaana, tällainen lainsäädäntö voi olla tuonnin rajoitus, vaikka sitä sovelletaan erotuksetta kotimaisiin ja maahan tuotuihin tuotteisiin.

113.

Näen edellä esitetyssä tilanteessa tiettyjä samankaltaisuuksia asian C-299/07 perustana olevien tosiseikkojen kanssa. Belgian laissa säädetty yhdistettyjä tarjouksia koskeva kielto nimittäin voi, vaikka se ei nimenomaisesti säätele itse tuontia, tehdä tiettyjen tavaroiden myynnistä vaikeampaa Belgiassa kuin muissa jäsenvaltioissa, joissa yhdistetyt tarjoukset eivät ole kiellettyjä. Tämä koskee esimerkiksi Sanomaa, jonka päätoimipaikka on Suomessa ja joka antamiensa tietojen mukaan välittää aikakauslehdissään useiden tarjoajien yhdistettyjä tarjouksia muun muassa Suomessa, Alankomaissa ja Luxemburgissa, joissa vastaavaa kieltoa ei ole. Kiellosta joka tapauksessa seuraa, että Sanoma voi myydä kyseisiä lehtiä Belgiassa vasta, kun se on varmistunut siitä, että Belgian lain vaatimuksia on noudatettu.

114.

Näin ollen olisi kyse tavaroiden vapaan liikkuvuuden rajoituksesta ainakin EY 28 artiklassa tarkoitetun vaikutukseltaan vastaavan toimenpiteen laajan määritelmän mukaisesti.

115.

Yhteisöjen tuomioistuin on kuitenkin selvittänyt asiassa Keck ja Mithouard ( 59 ) antamassaan tuomiossa, että tiettyjä myyntijärjestelyjä rajoittavien tai ne kieltävien kansallisten oikeussääntöjen soveltamisella ei rajoiteta jäsenvaltioiden välistä kauppaa, jos niitä sovelletaan kaikkiin jäsenvaltion alueella toimiviin toimijoihin ja jos niillä on oikeudellisesti ja tosiasiallisesti sama vaikutus sekä kotimaisten tuotteiden että muista jäsenvaltioista maahantuotujen tuotteiden markkinointiin.

116.

Jäsenvaltion lainsäädännön yhdistettyjä tarjouksia koskeva kielto ei ole tuotetta koskeva säännös, sillä sen kohteena ei ole tavaroiden nimitys, muoto, koko, paino, koostumus, ulkoasu, merkinnät tai pakkaus. ( 60 ) Kyseessä on pikemminkin myyntiä koskeva säännös, jolla kielletään tietyt myynninedistämiseen käytettävät markkinointikeinot, ( 61 ) ja näin ollen pohjimmiltaan mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettu myyntijärjestely.

117.

Ennakkoratkaisupyynnöstä ( 62 ) käy lisäksi ilmi, että yhdistettyjä tarjouksia koskeva kielto koskee Belgiassa yhtä lailla sekä kotimaisia että ulkomaisia taloudellisia toimijoita.

118.

Edellä esitetyn perusteella päädyn siihen tulokseen, että Belgian lain 54 §:n sisältämää yhdistettyjä tarjouksia koskevaa kieltoa ei voi luokitella EY 28 artiklassa tarkoitetuksi vaikutukseltaan rajoituksia vastaavaksi toimenpiteeksi.

119.

Vastaavasti tällainen kansallinen säännös ei ole ristiriidassa EY 28 artiklan kanssa.

120.

EY 49 artiklassa ei vaadita ainoastaan poistamaan kaikkea toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen palvelujen tarjoajan syrjintää kansalaisuuden perusteella, vaan siinä edellytetään myös kaikkien rajoitusten poistamista, vaikka niitä sovellettaisiin erotuksetta sekä kotimaisiin palvelujen tarjoajiin että muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneisiin palvelujen tarjoajiin, jos näillä rajoituksilla estetään toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen, siellä vastaavanlaisia palveluja lainmukaisesti tarjoavan henkilön toiminta, haitataan tätä toimintaa tai tehdään se vähemmän houkuttelevaksi. ( 63 )

121.

Belgian lain riidanalainen 54 § hankaloittaa Sanoman kaltaisen yrityksen muille yrityksille tarjoamien sellaisten mainontapalvelujen suorittamista, jotka kyseiseen säännökseen sisältyvän määritelmän mukaan on luokiteltava yhdistetyiksi tarjouksiksi. Kuten edellä jo todettiin, ( 64 ) Sanoman olisi ollut käytännöllisesti katsoen pakko tutkia kaikkien mainostoimien kohdalla, ovatko ne Belgian lain säännöksen mukaisia, kun taas muissa maissa, joissa vastaavaa kieltoa ei ole, tällaista vaatimusta ei ole. Tämä vaatimus tekee Sanoman ja sen liikekumppanien tietyistä yhteisistä tarjouksista, jotka on suunnattu muun muassa Belgiassa asuvalle lukijakunnalle, ilmoittamisen vähemmän houkuttelevaksi. Näin ollen on kyseessä palvelujen tarjoamisen vapauden rajoitus.

122.

Yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan EY 49 artiklaa ei voida soveltaa sellaiseen toimintaan, joka tapahtuu kaikilta merkityksellisiltä osiltaan yhden jäsenvaltion sisällä. ( 65 ) On todettava, että toisin kuin asiassa C-299/07, rajat ylittävä tilanne ei ole ilmeinen asiassa C-261/07, sillä sekä Totalin että Touringin kotipaikka on Belgiassa. Tämä tilanne ei mielestäni kuitenkaan sulje pois EY 49 artiklan soveltamista, sillä yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan EY 49 artiklaa sovelletaan aina, jos palvelun tarjoaja tarjoaa palveluja toisessa jäsenvaltiossa kuin siinä, johon se on sijoittautunut, riippumatta palvelujen vastaanottajan toimipaikan sijainnista. ( 66 )Kuten Total selvittää kirjelmässään, Total Assistance -tarjous on voimassa yli 35:ssä Euroopan maassa. Koska Touring suorittaa Totalin asiakkaille tiepalveluja myös Belgian ulkopuolella, se suorittaa Totalille sopimuskumppanina EY 49 artiklassa tarkoitettuja rajat ylittäviksi kutsuttuja palveluja.

123.

Yleinen yhdistettyjä tarjouksia koskeva kielto, jossa kielletään tiepalvelun suorittamisen yhdistäminen polttoaineen ostamiseen tarjoamatta mahdollisuutta yksittäisen tapauksen olosuhteiden tarkasteluun, on epäilemättä omiaan pysyvästi estämään kuvatunlaisten palvelujen suorittamisen. Näin ollen on kyseessä palvelujen tarjoamisen vapauden rajoitus. ( 67 )

124.

Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että koska palvelujen tarjoamisen vapaus on yksi yhteisön perusperiaatteista, ( 68 ) kyseistä vapautta koskeva rajoitus voidaan hyväksyä vain, jos sillä pyritään perustamissopimuksen mukaiseen oikeutettuun tavoitteeseen ja sitä voidaan pitää perusteltuna yleistä etua koskevista pakottavista syistä, kunhan se tällaisessa tapauksessa on omiaan takaamaan sillä tavoiteltavan päämäärän toteutumisen ja kunhan sillä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi. ( 69 )

125.

Kuten jo riidanalaisen kansallisen lain otsikosta käy ilmi, sen säännösten tavoitteena on kuluttajien suojelu. Kuluttajien suojelu on tunnustettu yhteisön oikeuskäytännössä yleistä etua koskevaksi pakottavaksi syyksi, jolla voidaan perustella palvelujen tarjoamisen vapauden rajoittaminen. ( 70 )

126.

Jo mainitussa asiassa Oosthoek’s Uitgeversmaatschappij ( 71 ) annetussa tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin totesi, että kylkiäisten tarjoaminen myynninedistämiskeinona voi johtaa kuluttajia harhaan tuotteiden todellisten hintojen suhteen ja vääristää laatukilpailun edellytyksiä. Lainsäädäntö, jossa tämän perusteella rajoitetaan tällaisia kauppatapoja tai jopa kielletään ne, on siten omiaan edistämään kuluttajansuojaa ja hyvien kauppatapojen noudattamista.

127.

Yhdistettyä tarjousta ei tosin voida rinnastaa käsitteellisesti kylkiäiseen, ( 72 ) mutta myös läpinäkymätön yhdistetty tarjous voi johtaa kuluttajaa harhaan hankitun tavara- tai palveluyhdistelmän todellisen sisällön ja todellisten ominaisuuksien osalta. Harhauttaminen on erityisen todennäköistä, mikäli mainostaja salaa olennaista tietoa tai antaa sitä epäselvällä, käsittämättömällä tai moniselitteisellä tavalla. Jos kuluttajalle syntyy tämän johdosta väärä vaikutelma yhdistetyn tarjouksen hinnan edullisuudesta taikka yhdistettyjen suoritusten ominaisuuksista tai arvosta, häneltä riistetään samalla mahdollisuus suorittaa hinta- ja laatuvertailua tämän tarjouksen ja muiden tarjoajien tarjousten välillä. ( 73 ) Tältä osin yhdistettyjä tarjouksia koskeva lähtökohtainen kielto on omiaan ehkäisemään tätä kuluttajiin kohdistuvaa vaaraa.

128.

Mielestäni kylkiäistarjouksia koskeva lähtökohtainen kielto kuitenkin ylittää sen, mikä on tarpeen kuluttajansuojan tavoitteen saavuttamiseksi.

129.

Olen yhtä mieltä komission kanssa siitä, että suoja voidaan taata myös joustavammalla ja täsmällisemmällä lähestymistavalla kieltämällä ainoastaan ne yhdistetyt tarjoukset, joita on yksittäisen tapauksen konkreettisten olosuhteiden nojalla pidettävä joko harhaanjohtavina tai aggressiivisina ja jotka vääristävät olennaisesti tai ovat omiaan vääristämään olennaisesti keskivertokuluttajan taloudellista käyttäytymistä. Direktiivi 2005/29 tarjoaa esimerkin vastaavasta lähestymistavasta.

130.

Täsmällinen lähestymistapa on sitäkin tarpeellisempi, koska kuten todettiin, jokaista yhdistettyä tarjousta ei voida pitää sopimattomana kaupallisena menettelynä. ( 74 ) Suhteellisuusperiaatteen mukainen voi näin ollen olla vain säännös, jossa sallitaan mahdollisimman laajasti palvelujen tarjoamisen vapaus ja kielletään haitalliset kaupalliset menettelyt ainoastaan kuluttajien suojelun vuoksi. Tämän liberaalin lähestymistavan vastaisia ovat kuitenkin Belgian lain 54 §:n kaltaiset säännökset, joissa säädetään yhdistettyjä tarjouksia koskevasta periaatteellisesta kiellosta ja sallitaan ainoastaan tällaisten tarjousten tyhjentävästi luetellut tyypit. ( 75 )

131.

Näin ollen on kyseessä palvelujen tarjoamisen vapauden suhteeton rajoittaminen.

132.

Belgian lain 54 §:n kaltainen kansallinen säännös on siis ristiriidassa EY 49 artiklan kanssa.

133.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin vastaa Rechtbank van koophandel te Antwerpenin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:

Sopimattomista kaupallisista menettelyistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29 ja EY 49 artiklan kanssa on ristiriidassa kaupallisista menettelyistä sekä kuluttajalle tiedottamisesta ja kuluttajansuojasta 14.7.1991 annetun Belgian lain 54 §:n kaltainen kansallinen säännös, jolla kielletään – laissa tyhjentävästi lueteltuja poikkeuksia lukuun ottamatta – kaikki myyjän kuluttajalle tekemät yhdistetyt tarjoukset, joissa tavaroiden, palveluiden, muiden etujen ja etukuponkien, joilla nämä voidaan saada, saaminen maksua vastaan tai ilmaiseksi on sidoksissa toisen, erilaisen tai myös samanlaisen tavaran tai palvelun hankkimiseen, ja tämä pätee kyseisen tapauksen olosuhteista riippumatta ja ottamatta erityisesti huomioon sitä vaikutusta, joka konkreettisella tarjouksella voi olla keskivertokuluttajaan, sekä riippumatta siitä, onko kyseistä tarjousta asian konkreettisissa olosuhteissa pidettävä huolellisen ammatinharjoittamisen tai hyvien kauppatapojen vastaisena.