Asia C-195/03

Ministerie van Financiën

vastaan

Merabi Papismedov ym.

(Hof van Beroep te Antwerpenin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Yhteisön tullikoodeksi – Tavaroiden esittäminen tullille – Käsite – Nimityksellä ”keittiötarvikkeet” ilmoitetut savukkeet – Tullivelan syntyminen maahantuonnissa – Tullivelan velallinen

Julkisasiamies J. Kokottin ratkaisuehdotus 30.9.2004 

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 3.3.2005 

Tuomion tiivistelmä

1.     Tulliliitto – Tullivalvonta – Ulottuvuus – Kaikkien, säännösten mukaisesti tai säännösten vastaisesti yhteisön alueelle tuotujen tavaroiden kuuluminen tullivalvonnan piiriin

(Neuvoston asetuksen N:o 2913/92 4 artiklan 13 kohta ja 37 artikla)

2.     Tulliliitto – Tullivelan syntyminen tavaroiden säännösten vastaisen tuonnin jälkeen – Säännösten vastaisen tuonnin käsite – Tullille virheellisellä nimityksellä esitettyjen tavaroiden kuuluminen käsitteen alaan

(Neuvoston asetuksen N:o 2913/92 202 artikla)

3.     Tulliliitto – Tullivelan syntyminen tavaroiden säännösten vastaisen tuonnin jälkeen – Velallisen käsite – Tullille virheellisellä nimityksellä esitetty tavara – Asian arvioimisen kuuluminen kansalliselle tuomioistuimelle – Arviointiperusteet

(Neuvoston asetuksen N:o 2913/92 202 artiklan 3 kohta)

1.     Yhteisön tullikoodeksista annetun asetuksen N:o 2913/92 4 artiklan 13 kohdasta ja 37 artiklasta yhdessä luettuina seuraa, että yhteisön alueelle saapuvat tavarat ovat tullivalvonnassa heti, kun ne on tuotu kyseiselle alueelle, riippumatta siitä, onko ne tuotu säännösten mukaisesti vai tullikoodeksin 38–41 artiklaa ja 177 artiklan ensimmäisen kohdan toista luetelmakohtaa rikkoen, mikä seikka valvontaviranomaisten on tarkastuksillaan todettava. Tästä seuraa, että tavaroiden tullivalvonnassa oleminen ei liity tavaroiden yhteisön tullialueelle tuomisen säännösten mukaisuuteen.

(ks. 22 kohta)

2.     Sellaisia tullille esitettyjä tavaroita, joiden osalta on tehty yleisilmoitus ja joiden osalta on vahvistettu yhteisön ulkoista passitusta koskeva asiakirja, ei ole tuotu säännösten mukaisesti yhteisön tullialueelle, jos tavaroista on tulliviranomaisille toimitetuissa asiakirjoissa käytetty virheellistä nimitystä. Tällaisessa tapauksessa tullivelka syntyy yhteisön tullikoodeksista annetun asetuksen N:o 2913/92 202 artiklan perusteella, jossa säädetään tullivelan syntymistä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä silloin, kun tavarat on tuotu säännösten vastaisesti.

(ks. 32 ja 36 kohta sekä tuomiolauselman 1 ja 2 kohta)

3.     Jotta voidaan määrittää tullivelasta vastuussa oleva henkilö, silloin kun on tehty sellainen yleisilmoitus tai tulli-ilmoitus, jossa tavaroista käytetään virheellistä nimitystä, kansallisen tuomioistuimen on tarkastettava, onko tavaran säännösten vastainen tuonti ollut seurausta siitä, että yleisilmoituksen tai tulli-ilmoituksen tehnyt henkilö on käyttänyt virheellistä nimitystä. Jos näin ei ole, sen on tutkittava, onko henkilö tällä toimella osallistunut tavaroiden tuontiin, vaikka hän tiesi tai hänen olisi kohtuudella pitänyt tietää tuonnin olleen säännösten vastaista.

(ks. 41 kohta ja tuomiolauselman 3 kohta)

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kuudes jaosto)

3 päivänä maaliskuuta 2005 (*)

Yhteisön tullikoodeksi – Tavaroiden esittäminen tullille – Käsite – Nimityksellä ”keittiötarvikkeet” ilmoitetut savukkeet – Tullivelan syntyminen maahantuonnissa – Tullivelan velallinen

Asiassa C‑195/03,

jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Hof van Beroep te Antwerpen (Belgia) on esittänyt 7.5.2003 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 12.5.2003, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa

Ministerie van Financiën

vastaan

Merabi Papismedov ym.,

KBC Lease Belgium NV:n ja

Volvo Truck Finance Belgium NV:n

osallistuessa asian käsittelyyn,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto),

toimien kokoonpanossa: tuomarit J.‑P. Puissochet, joka hoitaa kuudennen jaoston puheenjohtajan tehtäviä, S. von Bahr ja U. Lõhmus (esittelevä tuomari),

julkisasiamies: J. Kokott,

kirjaaja: R. Grass,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

–       M. Papismedov, edustajanaan advocaat E. Gevers,

–       Belgian hallitus, asiamiehenään A. Snoecx,

–       Suomen hallitus, asiamiehenään T. Pynnä,

–       Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään X. Lewis, avustajanaan advocaat F. Tuytschaever,

on antanut seuraavan

tuomion

1       Ennakkoratkaisupyyntö koskee yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (EYVL L 302, s. 1; jäljempänä tullikoodeksi) 202–204 artiklan tulkintaa.

2       Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa kantajana on Ministerie van Financiën ja vastaajina Papismedov, Geldof, Ben‑Or, R. Peer, M. Peer, Tavdidischvili, Janssens, Hoste, Decock, Joris ja Vanbelleghem sekä Transocean System Transport BVBA ja United Logistic Partners BVBA ‑nimiset yhtiöt ja joka koskee tavaroiden laitonta maahantuontia siten, että tavarat on siirretty pois tullivalvonnasta.

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

 Yhteisön lainsäädäntö

3       Käsitteet ”tulliviranomaisten valvonta” ja ”esittäminen tullille” on määritelty tullikoodeksin 4 artiklan 13 ja 19 kohdassa. Ensimmäisellä tarkoitetaan ”tulliviranomaisten yleisiä toimia, joiden tarkoituksena on varmistaa tullilainsäädännön ja tapauksen mukaan muiden tullivalvonnassa oleviin tavaroihin sovellettavien säännösten noudattaminen”. Jälkimmäisellä tarkoitetaan ”tulliviranomaisille määrätyssä muodossa tehtävää ilmoitusta tavaroiden saapumisesta tullitoimipaikkaan tai muuhun tulliviranomaisten osoittamaan tai hyväksymään paikkaan”.

4       Tullikoodeksin III osastossa vahvistetaan säännökset, joita sovelletaan yhteisön tullialueelle tuotuihin tavaroihin, kunnes niille on osoitettu tulliselvitysmuoto. Tavaroiden varsinaisesta tuonnista ja niiden esittämisestä tullille säädetään kyseisen koodeksin 1 luvun 37–39 artiklassa ja 2 luvun 40–42 artiklassa. Yleisilmoituksesta ja tullille esitettyjen tavaroiden purkamisesta on annettu säännökset kyseisen koodeksin 3 luvun 43–47 artiklassa.

5       Tullikoodeksin 38 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1. Henkilön, joka tuo tavarat yhteisön tullialueelle, on viipymättä kuljetettava ne tulliviranomaisten tähän tarkoitukseen mahdollisesti osoittamaa reittiä ja näiden antamia ohjeita noudattaen:

a)      tulliviranomaisten osoittamaan tullitoimipaikkaan taikka muuhun näiden osoittamaan tai hyväksymään paikkaan; taikka

b)      vapaa-alueelle, jos tavarat on määrä viedä suoraan vapaa-alueelle:

–       meri‑ tai ilmateitse, taikka

–       maitse kulkematta yhteisön tullialueen muun osan kautta, jos vapaa-alue rajoittuu jäsenvaltion ja kolmannen maan väliseen maarajaan.

2. Henkilön, joka ottaa vastatakseen tavaroiden kuljetuksesta sen jälkeen, kun ne on tuotu yhteisön tullialueelle, erityisesti tavaroiden uudelleenlastauksen takia, on vastattava 1 kohdassa tarkoitetun velvollisuuden täyttämisestä.

– – .”

6       Tullikoodeksin 40 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Henkilön, joka on tuonut tavarat yhteisön tullialueelle, tai tapauksen mukaan henkilön, joka on ottanut vastatakseen tavaroiden kuljetuksesta yhteisön tullialueelle tuonnin jälkeen, on esitettävä tavarat tullille niiden saavuttua 38 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti tullitoimipaikkaan taikka muuhun tulliviranomaisten osoittamaan tai hyväksymään paikkaan.”

7       Tullikoodeksin 43 artiklan sanamuoto on seuraava:

”Jollei 45 artiklasta muuta johdu, tavaroista, jotka on esitetty tullille 40 artiklan mukaisesti, on tehtävä yleisilmoitus.

Yleisilmoitus on tehtävä heti, kun tavarat on esitetty tullille. Tulliviranomaiset voivat kuitenkin sallia ilmoituksen tehtäväksi viimeistään ensimmäisenä tavaroiden esittämistä tullille seuraavana työpäivänä.”

8       Tullikoodeksin VII:n osaston 2 luku koskee tullivelan syntymistä. Siinä säädetään muun muassa siitä ajankohdasta, jolloin kyseinen velka syntyy, ja siinä määritetään, kuka on tullivelan velallinen. Kyseisen koodeksin 201 artiklaa sovelletaan, kun tavara tuodaan maahan noudattaen tuontitullien alaisen tavaran vapaaseen liikkeeseen luovuttamista koskevaa menettelyä tai tällaisen tavaran osittain tuontitullittomaan väliaikaisen maahantuonnin menettelyyn asettamista koskevaa menettelyä. Sitä vastoin silloin kun tavarat tuodaan maahan säännösten vastaisesti tai ne siirretään pois tullivalvonnasta, sovelletaan tullikoodeksin 202 ja 203 artiklaa.

9       Mainitussa 202 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1. Tuontitullivelka syntyy, kun:

a)      tuontitullien alainen tavara tuodaan säännösten vastaisesti yhteisön tullialueelle;

taikka

b)      tällainen tavara tuodaan säännösten vastaisesti vapaa-alueelta tai vapaavarastosta muualle tälle alueelle.

Tässä artiklassa tarkoitetaan säännösten vastaisella tuonnilla 38–41 artiklan ja 177 artiklan toisen luetelmakohdan vastaista tuontia.

2. Tullivelka syntyy sinä ajankohtana, jona säännösten vastainen tuonti tapahtuu.

3. Velallisina ovat:

–       säännösten vastaiseen tuontiin syyllistynyt henkilö,

–       säännösten vastaiseen tuontiin osallistuneet henkilöt, jotka ovat tienneet tai joiden olisi kohtuudella pitänyt tietää tuonnin olleen säännösten vastaista, sekä

–       kyseistä tavaraa hankkineet tai hallussaan pitäneet henkilöt, jotka tavaran hankkiessaan tai vastaanottaessaan ovat tienneet taikka joiden olisi tällöin kohtuudella pitänyt tietää tavaran olleen säännösten vastaisesti tuotua.”

10     Tuontitullivelka syntyy tullikoodeksin 203 artiklan perusteella myös, kun tuontitullien alainen tavara siirretään pois tullivalvonnasta ja tullikoodeksin 204 artiklan perusteella, kun ei täytetä jotakin velvollisuutta, joka johtuu tuontitullien alaisen tavaran väliaikaisesta varastoinnista tai sen tullimenettelyn käyttämisestä, johon tavara on asetettu, tai kun ei noudateta jotakin edellytystä, joka koskee tavaran asettamista mainittuun menettelyyn taikka alennetun tuontitullin tai tullittomuuden soveltamista tavaraan sen tietyn käyttötarkoituksen perusteella, taikka muissa kuin 203 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa, jollei todeta, etteivät nämä laiminlyönnit tosiasiallisesti vaikuta väliaikaisen varastoinnin tai kyseisen tullimenettelyn oikeaan toimintaan.

 Kansallinen lainsäädäntö

11     Loi générale du 18 juillet 1977, sur les douanes et accises ‑nimisen lain (tulleista ja valmisteveroista 18.7.1977 annettu yleislaki) (Belgisch Staatsblad 21.9.1977), joka on vahvistettu 6.7.1978 annetulla lailla (Belgisch Staatsblad 12.8.1978), 257 §:n 3 momentissa säädetään seuraavaa:

”Se, joka ilman tulli‑ ja valmisteverohallinnon etukäteen antamaa lupaa kuljettaa 1 momentissa tarkoitettujen tulliasiakirjojen kohteena olevat tavarat muuhun kuin kyseisissä asiakirjoissa nimenomaisesti mainittuun paikkaan, tuomitaan tapauksesta riippuen 157, 220–225, 227 ja 277 tai 231 §:ssä säädettyyn rangaistukseen.”

 Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset

12     Pääasian vastaajien väitetään syyllistyneen tekijöinä, kanssatekijöinä, avunantajina tai osallisina laittomaan maahantuontiin siirtämällä passituksesta 709 laatikkoa, jotka sisälsivät kukin 10 000 savuketta ja jotka oli piilotettu 29 keittiötarvikelaatikon taakse.

13     MSC Rafaela ‑niminen konteilla lastattu alus saapui 10.6.2001 Antwerpeniin (Belgia). MSC Belgium NV ‑niminen yhtiö ilmoitti aluksen lastin tulliviranomaisille. Tästä aluksesta purettiin kontti, joka kyseisille viranomaisille annetun yleisilmoituksen mukaan sisälsi 406 laatikkoa keittiötarvikkeita, jotka olivat peräisin Kiinasta ja jotka oli tarkoitettu Merksemiin (Belgia) sijoittautuneelle United Logistic Partners ‑nimiselle yhtiölle.

14     Kun tulliviranomaiset 11.6.2001 tarkastivat konttia, he totesivat, että kahden keittiötarvikkeita sisältävistä laatikoista koostuvan rivin takana oli samanlaisia laatikoita, joissa oli kuitenkin savukekartonkeja. Tämän johdosta kontti suljettiin jälleen, sinetöitiin ja asetettiin tarkkailun alaiseksi. Yhdessäkään tulliviranomaiselle jätetyssä asiakirjassa ei ollut mainintaa 7 090 000 savukkeen lastaamisesta.

15     Samana päivänä Antwerpenin tulliviranomaisten luona kyseessä olevaa lastia varten vahvistettiin tulli-ilmoitusta vastaava yhteisön ulkoista passitusta koskeva asiakirja. Kyseisen asiakirjan mukaan yhteisön ulkoisen passituksen ilmoittaja oli Transocean System Transport BVBA -niminen yhtiö ja määräpaikka Merksemissä sijaitseva Eurolog ‑niminen liike, joka tunnetaan B-tyyppisenä varastona, jonne voidaan ottaa vastaan tavaroita, jotka ovat vielä tullivalvonnassa.

16     Janssens ilmaantui paikalle 12.6.2001 kuorma-auton kuljettajana kuljettaakseen kontin pois. Lastauksen jälkeen kyseinen kuorma-auto ei ottanut kuitenkaan suunnakseen Eurolog-liikettä, vaan se ajoi Schotenissa (Belgia) sijaitsevaan liikkeeseen, jota ei ole hyväksytty tullivarastoksi. Sama kuorma-auto purettiin useiden muiden pääasian syytettyjen läsnä ollessa. Antwerpenin tulli- ja valmisteverojen tarkastusyksikön virkamiesten toimittamassa tutkinnassa vahvistettiin, että kyseessä oleva kontti sisälsi 29 keittiötarvikelaatikkoa ja 709 laatikkoa, josta kussakin oli 10 000 savuketta.

17     Näiden tapahtumien johdosta aloitettiin rikosoikeudenkäynti. Rechtbank van eerste aanleg te Antwerpenin rikosasioita käsittelevä jaosto antoi 30.7.2001 tuomion, johon on haettu muutosta ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa. Tullihallinto väittää, että tavarat on tuotu säännösten mukaisesti yhteisön alueelle mutta että ne on siirretty pois tullivalvonnasta siltä osin kuin lähetystä, jota varten yhteisön ulkoista passitusta koskeva asiakirja on vahvistettu, ei ole esitetty tulliasiakirjassa mainitussa määräpaikassa. Papismedovin mukaan esillä olevassa asiassa syyksiluetut teot on määriteltävä savukkeiden laittomaksi maahantuonniksi, eikä tullivalvonnasta poissiirtämiseksi.

18     Näin ollen Hof van Beroep te Antwerpen on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)      Onko tavaroita, joiden osalta on annettu yleisilmoitus, jossa niille on ilmoitettu virheellinen nimitys/kauppanimi (nyt esillä olevassa tapauksessa keittiötarvikkeet savukkeiden sijasta), tai tavaroita, jotka on ilmoitettu johonkin tullimenettelyyn (kuten yhteisön ulkoiseen passitusmenettelyyn) virheellisellä nimityksellä/kauppanimellä, pidettävä siitä huolimatta, että nimitys/kauppanimi on – tahallisesti tai tahattomasti – ilmoitettu virheellisesti, säännösten mukaisesti yhteisön tullialueelle tuotuina ja siten tullivalvonnassa (väliaikaisessa varastoinnissa tai jossakin tullimenettelyssä) olevina tavaroina?

2)      Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko silloin, kun tavarat, joille on tahallisesti tai tahattomasti ilmoitettu virheellinen nimitys/kauppanimi, siirretään pois tullivalvonnasta, katsottava, että tullivelka syntyy yhteisön tullikoodeksin 203 artiklan perusteella, ja onko myös henkilön, jonka on täytettävä velvollisuudet, jotka johtuvat tavaroiden väliaikaisesta varastoinnista tai sen tullimenettelyn käyttämisestä, johon tavarat (joille tosin on ilmoitettu virheellinen nimitys) on asetettu, katsottava olevan vastuussa tullivelasta?

3)      Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko siinä tapauksessa, että tulliviranomaiset toteavat, että tullivalvonnassa oleville tavaroille oli tahallisesti tai tahattomasti ilmoitettu virheellinen nimitys/kauppanimi, kun tavaroita ei (vielä) ollut siirretty pois tullivalvonnasta vaan tulliviranomaiset pääsivät niihin edelleen käsiksi, katsottava, että tavaroiden, joille on ilmoitettu virheellinen nimitys/kauppanimi, osalta tullivelka on syntynyt yhteisön tullikoodeksin 204 artiklan perusteella, vai onko katsottava, että tullivelka ei ole vielä syntynyt näiden tavaroiden osalta?

4)      Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, onko katsottava, että tavarat, joille on tahallisesti tai tahattomasti ilmoitettu virheellinen nimitys/kauppanimi, on tuotu säännösten vastaisesti yhteisön tullialueelle (toisin sanoen yhteisön tullikoodeksin 38–41 artiklaa ja 177 artiklan [ensimmäisen kohdan] toista luetelmakohtaa rikkoen), jolloin tullivelka syntyy näiden tavaroiden osalta yhteisön tullikoodeksin 202 artiklan perusteella ja jolloin henkilöä, joka on antanut yleisilmoituksen tai tullimenettelyä koskevan ilmoituksen ilmoittaen tosin virheellisen nimityksen/kauppanimen, voidaan pitää tullivelallisena vain, jos häntä voidaan pitää yhteisön tullikoodeksin 202 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuna velallisena?”

 Ennakkoratkaisukysymykset

 Ensimmäinen kysymys

19     Hof van Beroep te Antwerpen pyytää ensimmäisellä kysymyksellään vastausta siihen, ovatko tullille esitetyt tavarat, joiden osalta on annettu yleisilmoitus ja joiden osalta on vahvistettu yhteisön ulkoista passitusta koskeva asiakirja, tulleet säännösten mukaisesti yhteisön tullialueelle, kun tulliviranomaisille toimitetuissa asiakirjoissa tavaroista on käytetty virheellistä nimitystä eli tässä tapauksessa keittiötarvikkeet savukkeiden sijasta.

20     Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että Hof van Beroep te Antwerpen näyttää katsovan, että yhteisön tullialueelle saapuvien tavaroiden tullivalvonnassa oleminen ja niiden kyseiselle alueelle tuomisen säännösten mukaisuus liittyvät toisiinsa. Näin ollen on alustavasti tutkittava, onko tällainen liityntä olemassa.

21     Tulliviranomaisten valvonnalla tarkoitetaan tullikoodeksin 4 artiklan 13 kohdan mukaan tulliviranomaisten yleisiä toimia, joiden tarkoituksena on varmistaa tullilainsäädännön noudattaminen. Tullikoodeksin 37 artiklan mukaan yhteisön tullialueelle tuotavat tavarat ovat tuontihetkestä alkaen tullivalvonnassa. Tämän valvonnan yhteydessä tulliviranomaiset voivat tarkastaa niitä voimassa olevien säännösten mukaisesti, ja ne ovat valvonnassa niin kauan kuin se on tarpeellista niiden tullioikeudellisen aseman määrittämiseksi, ja muut kuin yhteisötavarat ovat tullivalvonnassa, kunnes niiden tullioikeudellinen asema muuttuu, ne siirretään vapaa-alueelle tai vapaavarastoon taikka jälleenviedään tai hävitetään.

22     Edellä mainituista artikloista seuraa, että yhteisön alueelle saapuvat tavarat ovat tullivalvonnassa heti kun ne on tuotu kyseiselle alueelle, riippumatta siitä, onko ne tuotu säännösten mukaisesti vai tullikoodeksin 38–41 artiklaa ja 177 artiklan ensimmäisen kohdan toista luetelmakohtaa rikkoen, mikä seikka valvontaviranomaisten on tarkastuksillaan todettava. Tästä seuraa, että tavaroiden tullivalvonnassa oleminen ei liity tavaroiden yhteisön tullialueelle tuomisen säännösten mukaisuuteen.

23     Belgian hallitus väittää, että kun otetaan huomioon tullikoodeksin 202 artikla, jonka mukaan tavaroiden säännösten vastaisella tuonnilla tarkoitetaan tullikoodeksin 38–41 artiklan ja 177 artiklan ensimmäisen kohdan toisen luetelmakohdan vastaista tuontia, tavarat on tuotu säännösten mukaisesti yhteisön tullialueelle, kun näitä säännöksiä on noudatettu eli kun tavara on ylittänyt jonkin ulkorajan ja se on viety tulliviranomaisille. Koska kyseisen koodeksin 43 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa säädetyn kaltainen velvollisuus tehdä yleisilmoitus ei ole sellainen velvollisuus, jonka noudattamatta jättäminen voi merkitä tavaroiden säännösten vastaista tuomista kyseiselle alueelle, tällaisessa asiakirjassa oleva tavaroiden virheellinen kauppanimi ei muuta sitä, että tavarat on tuotu mainitulle alueelle säännösten mukaisesti. Säännösten vastainen tuominen merkitsee näin ollen Belgian hallituksen mukaan samaa kuin laiton maahantuonti luvattomia keinoja tai rajanylityspaikkoja käyttäen.

24     Tämä näkemys johtaisi tullikoodeksin 202 artiklan soveltamisalan kohtuuttomaan kaventumiseen.

25     Lukuisat tullikoodeksin säännökset mahdollistavat säännösten vastaisen tuomisen käsitteen rajoittamisen. Kuten Belgian hallitus on perustellusti huomauttanut, näin on tullikoodeksin 202 artiklan osalta, jonka mukaan sillä tarkoitetaan tuontitullien alaisen tavaran tuontia tullikoodeksin 38–41 artiklan ja 177 artiklan 1 kohdan toisen luetelmakohdan vastaisesti joko yhteisön tullialueelle tai muualle tälle alueelle silloin kun tavara on vapaa-alueella tai vapaavarastossa.

26     Säännösten vastaista tuontia on siten sellainen tavaroiden maahantuonti, jossa ei noudateta seuraavia tullikoodeksissa säädettyjä vaiheita. Ensinnäkin kyseisen koodeksin 38 artiklan 1 kohdan mukaan tavarat, jotka on tuotu yhteisön tullialueelle, on viipymättä kuljetettava tulliviranomaisten osoittamaan tullitoimipaikkaan tai vapaa-alueelle. Toiseksi kyseisen koodeksin 40 artiklan mukaan tavaroiden saavuttua tullitoimipaikkaan ne on esitettävä tullille. Tavaroiden esittämisellä tullille tarkoitetaan tullikoodeksin 4 artiklan 19 kohdan mukaan tulliviranomaisille määrätyssä muodossa tehtävää ilmoitusta tavaroiden saapumisesta tullitoimipaikkaan tai muuhun tulliviranomaisten osoittamaan tai hyväksymään paikkaan.

27     Jo kaikkien mainittujen säännösten sanamuodosta sinänsä seuraa, että jotta tavaran voidaan katsoa tulleen säännösten mukaisesti yhteisön tullialueelle, se on heti sen saavuttua kuljetettava tullitoimipaikkaan tai vapaa-alueelle ja esitettävä tullille. Tämän viimeksi mainitun velvollisuuden, joka kuuluu tuomisesta vastuussa olevalle tai sille, joka ottaa vastatakseen kuljetuksesta, tarkoituksena on varmistaa se, että tulliviranomaiset saavat tiedon tavaroiden saapumisesta ja tämän lisäksi myös kaikista sellaisista merkityksellisistä tiedoista, jotka koskevat kyseessä olevan tavaralajin tai tuotteen tyyppiä sekä kyseisten tavaroiden määrää. Juuri näiden tietojen perusteella tavarat voidaan näet tunnistaa asianmukaisesti niiden tariffiin luokittelemista ja tarvittaessa tuontitullien laskemista varten.

28     Käsitellessään asiaa, jossa oli kyse ajoneuvoon piilotettujen ja jäsenvaltion tulliviranomaisten tarkastuksen yhteydessä löytämien savukkeiden tuomisesta yhteisön tullialueelle, yhteisöjen tuomioistuin totesi, että koska esitettyjen tavaroiden todellinen luonne ei ilmennyt toimitetuista asiakirjoista ja koska asianosaiset eivät olleet ilmoittaneet siitä tulliviranomaisille, oli katsottava, ettei näistä tavaroista ollut tehty tullikoodeksin 40 artiklassa tarkoitettua tullille esittämistä koskevaa ilmoitusta (ks. yhdistetyt asiat C‑238/02 ja C‑246/02, Viluckas ja Jonusas, tuomio 4.3.2004, 28 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

29     Kuten Belgian hallitus korostaa, on totta, että säännösten vastaisen tuonnin käsite liittyy erityisellä tavalla yksinomaan tullikoodeksin 38–41 artiklan ja 177 artiklan ensimmäisen kohdan toisen luetelmakohdan rikkomiseen, kun taas velvollisuudesta tehdä tulliviranomaisille yleisilmoitus säädetään tullikoodeksin 43 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa. Belgian hallitus väittää, että tavaroiden tuomista yhteisöön on näin ollen pidettävä säännösten mukaisena, silloin kun tavarat on laitettu tulliviranomaisten osoittamaan tai hyväksymään paikkaan tai vapaa-alueelle ja kun niiden saapumisesta on tehty ilmoitus, ja että niiden osalta ei ole olemassa velvollisuutta ilmoittaa ne tietyllä yleisnimityksellä tai kauppanimellä.

30     Viimeksi mainittua seikkaa ei voida hyväksyä. Tullikoodeksin 40 artiklan mukainen tavaroiden esittäminen tullille sisältää nimittäin kyseisen koodeksin 43 ja 45 artikla huomioon ottaen vastavuoroisen velvollisuuden tehdä viipymättä yleisilmoitus tai suorittaa tässä samassa määräajassa muodollisuudet, jotka tarvitaan tulliselvitysmuodon osoittamiseksi asianomaisille tavaroille, eli tehdä tulli-ilmoitus, jos pyydetään, että tavarat asetetaan johonkin tullimenettelyyn. Jo kyseisen koodeksin 43 artiklan toisen kohdan sanamuodosta ilmenee, että nämä kaksi toimea suoritetaan yleensä samanaikaisesti, koska määräaika, jonka tulliviranomaiset voivat myöntää ilmoituksen tekemiselle, päättyy viimeistään ensimmäisenä tavaroiden esittämistä tullille seuraavana työpäivänä. Yleisilmoituksessa on lisäksi tullikoodeksin 44 artiklan 1 kohdan mukaan oltava tavaroiden tunnistamiseksi tarvittavat tiedot.

31     Näin ollen silloin kun esitettäessä tavarat tullille tullikoodeksin 40 artiklan perusteella tehdään samalla sellainen yleisilmoitus tai tulli-ilmoitus, jossa annetaan tavaroiden laadusta kuvaus, joka ei vastaa todellisuutta, tullikoodeksin 4 artiklan 19 kohdassa tarkoitettua tulliviranomaisille tehtävää ilmoitusta tavaroiden saapumisesta ei ole. Näissä olosuhteissa ei voida katsoa, että tavaroiden tunnistamiseksi tarvittavat tiedot on annettu tulliviranomaisille pelkästään tiettyjen asiakirjojen toimittamiseen perustuen. On näet myös välttämätöntä, että tullille esittämisen yhteydessä toimitettuihin asiakirjoihin sisältyvät ilmoitukset ovat paikkansapitäviä. Kun näissä ilmoituksissa ei ole mainintaa merkittävästä osasta tullille esitetyistä tavaroista, on katsottava, että kyseiset tavarat on tuotu säännösten vastaisesti.

32     Tässä tilanteessa ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, ettei sellaisia tullille esitettyjä tavaroita, joiden osalta on tehty yleisilmoitus ja joiden osalta on vahvistettu yhteisön ulkoista passitusta koskeva asiakirja, ole tuotu säännösten mukaisesti yhteisön tullialueelle, jos tavaroista on tulliviranomaisille toimitetuissa asiakirjoissa käytetty virheellistä nimitystä.

33     Toista ja kolmatta kysymystä ei ole tarpeen tutkia, koska ne on esitetty ainoastaan sen tilanteen varalta, että yhteisöjen tuomioistuin antaa ensimmäiseen kysymykseen myöntävän vastauksen.

 Neljäs kysymys

34     Neljäs kysymys jakautuu kahteen osaan. Tämän kysymyksen ensimmäisessä osassa Hof van Beroep te Antwerpen pyytää vastausta siihen, syntyykö tullivelka sellaisten tavaroiden osalta, jotka on esitetty tullille ja joista on käytetty virheellistä nimitystä – tässä tapauksessa keittiötarvikkeet savukkeiden sijasta – tullikoodeksin 202 artiklan perusteella. Mainitun kysymyksen toisessa osassa se pyytää vastausta siihen, voidaanko sellaista henkilöä, joka on tehnyt yleisilmoituksen tai tulli-ilmoituksen virheellistä nimitystä käyttäen ja jota ei ole mainittu sellaisenaan kyseisen 202 artiklan 3 kohdan luettelossa, pitää kuitenkin tullivelan velallisena silloin kun hän täyttää samassa säännöksessä annetun kyseisen käsitteen määritelmän.

 Neljännen kysymyksen ensimmäinen osa

35     Kuten annettaessa vastausta ensimmäiseen kysymyksen on todettu, tavaroita, jotka on esitetty tullille ja joista on toimivaltaisille viranomaisille esitetyissä asiakirjoissa käytetty virheellistä nimitystä – tässä tapauksessa keittiötarvikkeet savukkeiden sijasta –, ei ole tuotu säännösten mukaisesti yhteisöön. Tullikoodeksin 202 artiklaa, jossa säädetään tullivelan syntymistä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä, sovelletaan, vaikka kyseiset tavarat on tuotu säännösten vastaisesti. Siitä ilmenee, että mainittuun toimeen liittyvä tullivelka syntyy väistämättä kyseisen 202 artiklan perusteella.

36     Näin ollen neljännen kysymyksen ensimmäiseen osaan on vastattava, että tullivelka syntyy sellaisten tavaroiden osalta, jotka on esitetty tullille ja joista on käytetty virheellistä nimitystä, tullikoodeksin 202 artiklan perusteella.

 Neljännen kysymyksen toinen osa

37     Tullikoodeksin 202 artiklan 3 kohdan mukaan silloin kun tavarat on tuotu yhteisöön säännösten vastaisesti, tullivelasta ovat vastuussa kolme eri henkilöryhmää eli kyseiseen tuontiin syyllistyneet henkilöt, siihen osallistuneet henkilöt, jotka ovat tienneet tai joiden olisi kohtuudella pitänyt tietää tuonnin olleen säännösten vastaista, ja kyseisen tavaran hankkineet tai hallussa pitäneet henkilöt, jotka ovat tienneet tai joiden olisi kohtuudella pitänyt tietää tuonnin olleen säännösten vastaista.

38     Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan kyseisen säännöksen sanamuodosta ilmenee, että yhteisön lainsäätäjän tarkoituksena on ollut määritellä laajasti ne henkilöt, joiden voidaan katsoa olevan vastuussa tullivelasta silloin, kun tuontitullien alainen tavara on tuotu säännösten vastaisesti(asia C‑414/02, Spedition Ulustrans, tuomio 23.9.2004, 25 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Lainsäätäjä on myös pyrkinyt vahvistamaan tyhjentävästi tullivelan velallisina olevien henkilöiden määrittämistä koskevat edellytykset (ks. em. asia Spedition Ulustrans, tuomion 39 kohta).

39     Yhteisöjen tuomioistuin on lisäksi jo todennut, että tullikoodeksin 202 artiklan 3 kohdan ensimmäinen luetelmakohta koskee ”henkilöä”, joka tuo tavaran säännösten vastaisesti, ilman että siinä täsmennettäisiin, onko kyseessä luonnollinen henkilö vai oikeushenkilö. Tullivelasta vastuussa olevana voidaan näin ollen pitää kaikkia mainitussa säännöksessä tarkoitettuja ”henkilöitä” eli henkilöä, jonka osalta on katsottava, että tavaran säännösten vastainen tuonti on ollut seurausta tämän toiminnasta (em. asia Spedition Ulustrans, tuomion 26 kohta). Yhteisöjen tuomioistuin on kyseisen säännöksen tulkinnan osalta myös todennut, että vaikka muut henkilöt voidaan näiden samojen tavaroiden osalta katsoa velallisiksi tullikoodeksin 202 artiklan 3 kohdan muiden säännösten nojalla, henkilö, joka on tosiasiallisesti tuonut tavarat niitä ilmoittamatta, jää velalliseksi kyseisen kohdan ensimmäisen luetelmakohdan säännösten nojalla (em. asia Viluckas ja Jonusas, tuomion 29 kohta).

40     Sitä vastoin tullikoodeksin 202 artiklan 3 kohdan toisessa ja kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitetuksi ”velalliseksi” määritteleminen edellyttää sellaisten edellytysten täyttymistä, jotka perustuvat subjektiivisiin arviointiperusteisiin eli siihen, että henkilöt, luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt, ovat osallistuneet tietoisesti tavaroiden säännösten vastaiseen tuontiin tai säännösten vastaisesti tuotujen tavaroiden hankintaan tai hallussapitoon. Tällaisten seikkojen perusteella voidaan tietyissä tapauksissa sulkea pois velalliseksi luokittelu (em. asia Spedition Ulustrans, tuomion 27 ja 28 kohta).

41     Edellä olevien seikkojen perusteella neljännen kysymyksen toiseen osaan on vastattava, että kansallisen tuomioistuimen on tarkastettava pääasian olosuhteet huomioon ottaen, onko tavaran säännösten vastainen tuonti ollut seurausta siitä, että yleisilmoituksen tai tulli-ilmoituksen tehnyt henkilö on käyttänyt virheellistä nimitystä. Jos näin ei ole, sen on tutkittava, onko henkilö tällä toimellaan osallistunut tavaroiden tuontiin, vaikka hän tiesi tai hänen olisi kohtuudella pitänyt tietää tuonnin olleen säännösten vastaista.

 Oikeudenkäyntikulut

42     Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä yhteisöjen tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla yhteisöjen tuomioistuin (kuudes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Sellaisia tullille esitettyjä tavaroita, joiden osalta on tehty yleisilmoitus ja joiden osalta on vahvistettu yhteisön ulkoista passitusta koskeva asiakirja, ei ole tuotu säännösten mukaisesti yhteisön tullialueelle, jos tavaroista on tulliviranomaisille toimitetuissa asiakirjoissa käytetty virheellistä nimitystä.

2)      Tullivelka syntyy sellaisten tavaroiden osalta, jotka on esitetty tullille ja joista on käytetty virheellistä nimitystä, yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 202 artiklan perusteella.

3)      Kansallisen tuomioistuimen on tarkastettava pääasian olosuhteet huomioon ottaen, onko tavaran säännösten vastainen tuonti ollut seurausta siitä, että yleisilmoituksen tai tulli-ilmoituksen tehnyt henkilö on käyttänyt virheellistä nimitystä. Jos näin ei ole, sen on tutkittava, onko henkilö tällä toimella osallistunut tavaroiden tuontiin, vaikka hän tiesi tai hänen olisi kohtuudella pitänyt tietää tuonnin olleen säännösten vastaista.

Allekirjoitukset

---

* Oikeudenkäyntikieli: hollanti.