62001B0223

1. Kumoamiskanne - Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt - Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet - Lainsäädäntötoimi - Direktiivi

(EY 230 artiklan neljäs kohta)

2. Kumoamiskanne - Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt - Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet - Yksityistä suoraan koskeva toimi - Perusteet - Direktiivin säännös, jossa kielletään tiettyjen kuvausten käyttö tupakkatuotteiden pakkauksissa - Yhtiöt, jotka valmistavat ja markkinoivat tavaramerkillä varustettuja savukkeita - Toimi ei koske yksityistä suoraan

(EY 230 artiklan neljäs kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/37/EY 7 artikla)

1. Vaikka EY 230 artiklan neljäs kohta ei koske nimenomaisesti yksityisten direktiivistä nostamia kumoamiskanteita, pelkästään tämän seikan perusteella kanteita ei voida jättää tutkimatta. Lisäksi yhteisön toimielimet eivät voi evätä yksityisiltä tässä perustamissopimuksen määräyksessä annettua oikeussuojaa pelkästään kyseisen toimenpiteen muotoa koskevalla valinnalla. Lisäksi useimpiin asianomaisiin taloudellisiin toimijoihin sovellettava lainsäädäntötoimikin voi kuitenkin tietyissä olosuhteissa koskea suoraan ja erikseen tiettyjä niistä.

( ks. 28 ja 29 kohta )

2. Jotta yhteisön toimi koskisi suoraan yksityistä EY 230 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla, edellytetään, että sillä on välittömiä vaikutuksia yksityisen oikeusasemaan ja ettei se jätä niille, joille se on osoitettu ja joiden tehtävänä on sen toimeenpano, ollenkaan harkintavaltaa, koska toimeenpano on luonteeltaan puhtaasti automaattista ja perustuu yksinomaan yhteisön lainsäädäntöön eikä edellytä muiden, välissä olevien sääntöjen soveltamista. Tämä merkitsee, että jos siinä tapauksessa, kun toimielin osoittaa yhteisön toimen jäsenvaltiolle, ne toimenpiteet, joihin jäsenvaltion on ryhdyttävä toimen seurauksena, ovat luonteeltaan automaattisia tai jos lopputuloksesta ei missään tapauksessa ole epäilyksiä, toimi koskee suoraan ketä tahansa henkilöä, johon nämä toimenpiteet vaikuttavat. Jos toimessa sen sijaan jätetään jäsenvaltiolle mahdollisuus ryhtyä toimenpiteisiin tai ei, sitä henkilöä, johon vaikutukset kohdistuvat, koskee suoraan jäsenvaltion toiminta tai toimimattomuus eikä toimi sellaisenaan. Toisin sanoen se, onko kyseessä olevalla toimella vaikutuksia, ei saa riippua siitä, miten kolmas taho käyttää harkintavaltaansa, paitsi jos on ilmeistä, että tätä harkintavaltaa voidaan käyttää vain tietyllä tavalla.

Tältä osin tupakkatuotteiden valmistamista, esittämistapaa ja myyntiä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annetun direktiivin 2001/37/ETY 7 artiklasta, jossa kielletään tiettyjen kuvausten käyttö tällaisten tuotteiden pakkauksissa, ei aiheudu kahden tavaramerkillä varustettuja savukkeita valmistavan ja markkinoivan yhtiön oikeudelliseen asemaan mitään muutoksia ennen kuin se on saatettu osaksi kansallista oikeusjärjestystä ainakin yhdessä jäsenvaltiossa tai ennen kuin sen täytäntöönpanolle varattu määräaika päättyy, koska nämä yhtiöt pysyvät tavaramerkin omistajina ja haltijoina ja koska ne säilyttävät oikeutensa käyttää tavaramerkkiä savukkeiden markkinoimiseen yhteisössä.

( ks. 45-47 kohta )

Asiassa T-223/01,

Japan Tobacco Inc., kotipaikka Tokio (Japani), ja

JT International SA, kotipaikka Geneve (Sveitsi),

edustajinaan asianajajat O. Brouwer ja P. Lomas, prosessiosoite Luxemburgissa,

kantajina,

vastaan

Euroopan parlamentti, asiamiehinään C. Pennera ja M. Moore, prosessiosoite Luxemburgissa,

ja

Euroopan unionin neuvosto, asiamiehenään E. Karlsson,

vastaajina,

jossa kantajat vaativat yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kumoamaan tupakkatuotteiden valmistamista, esittämistapaa ja myyntiä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 5 päivänä kesäkuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/37/EY (EYVL L 194, s. 26) 7 artiklan,

EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. D. Cooke sekä tuomarit R. García-Valdecasas ja P. Lindh,

kirjaaja: H. Jung,

on antanut seuraavan

määräyksen

Asiaa koskevat oikeussäännöt

1 Tupakkatuotteiden valmistamista, esittämistapaa ja myyntiä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 5 päivänä kesäkuuta 2001 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2001/37/EY (EYVL L 194, s. 26, jäljempänä direktiivi) säädetään muun muassa seuraavaa:

"1 artikla

Tavoite

Tämän direktiivin tavoitteena on lähentää jäsenvaltioiden lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä, jotka koskevat savukkeista poltettaessa syntyvän tervan, nikotiinin ja hiilimonoksidin enimmäismääriä, tupakkatuotteiden vähittäismyyntipakkauksissa olevia terveyttä koskevia varoituksia ja muita tietoja sekä tupakkatuotteiden ainesosia ja kuvauksia koskevia tiettyjä toimenpiteitä, pitäen lähtökohtana terveyden suojelun korkeaa tasoa.

2 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

1) 'tupakkatuotteilla' tupakasta kokonaan tai osittain valmistettuja, poltettavaksi, sieraimiin vedettäväksi, imeskeltäväksi tai pureskeltavaksi tarkoitettuja tuotteita, riippumatta siitä, onko tupakka geneettisesti muunnettua tai ei,

- -

7 artikla

Tuotekuvaukset

Sellaisia ilmaisuja, nimityksiä, tavaramerkkejä eikä kuvallisia tai muita merkkejä, jotka luovat vaikutelman, että kyseinen tupakkatuote on vähemmän haitallinen kuin muut, ei 30 päivästä syyskuuta 2003 lukien saa käyttää tupakkatuotteiden pakkauksissa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 5 artiklan 1 kohdan soveltamista.

- -

14 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 30 päivänä syyskuuta 2002, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 15 artiklan ensimmäisen kohdan soveltamista. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

- - "

2 Direktiivin johdanto-osan 27 perustelukappaleessa säädetään seuraavaa:

"Tiettyjen ilmaisujen, kuten vähätervainen (low tar), erittäin kevyt (ultra light), kevyt (light) ja mieto (mild), nimitysten, kuvien sekä kuvallisten tai muiden merkkien käyttö tupakkatuotteiden pakkauksissa saattaa johtaa kuluttajaa harhaan antamalla vaikutelman, että nämä tuotteet olisivat vähemmän vahingollisia, sekä aiheuttaa kulutustapojen muutoksia - - "

Riita-asian perustana olevat tosiseikat

3 Kantajana olevat yritykset kuuluvat savukemarkkinoilla toimivaan konserniin. Yritykset valmistavat ja markkinoivat muun muassa tavaramerkillä MILD SEVEN varustettuja savukkeita. Ensimmäisen kantajan koko myynnistä yli 40 prosenttia ja sen voitosta yli 40 prosenttia muodostuu näiden savukkeiden myynnistä.

4 Ensimmäinen kantaja omistaa tavaramerkin MILD SEVEN monissa maissa ympäri maailmaa, erityisesti Euroopan unionissa, ja toisella kantajalla on lisenssi tähän tavaramerkkiin. Kantajat väittävät, että kyseinen tavaramerkki on markkinoillaan maailman toiseksi suurin ja että ne ovat tehneet huomattavia sijoituksia tukeakseen tavaramerkin kehitystä.

5 Kantajat katsovat, että direktiivin 7 artiklan (jäljempänä 7 artikla) soveltamisesta jo olemassa oleviin tavaramerkkeihin aiheutuu, että niiltä evätään teollis- ja tekijänoikeudet tavaramerkkiin MILD SEVEN ja että tämän tavaramerkin arvo heikentyy huomattavasti ympäri maailmaa.

Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset

6 Kantajat nostivat nyt käsiteltävänä olevan kanteen yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 20.9.2001 toimittamallaan kannekirjelmällä.

7 Tukeakseen direktiivin 7 artiklan kumoamista koskevaa vaatimustaan kantajat esittävät seuraavat viisi kanneperustetta: yhteisöllä ei ole toimivaltaa yhdenmukaistaa jäsenvaltioiden lainsäädäntöä, kun ei ole todennäköistä, että kaupan esteitä tai tuntuvia kilpailun vääristymisiä ilmaantuu; kantajien jo olemassa olevaa omaisuudensuojaa on loukattu lainvastaisella tavalla; suhteellisuusperiaatetta on loukattu; perustelut ovat puutteelliset ja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on loukattu.

8 Parlamentti ja neuvosto esittivät ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklan mukaisen oikeudenkäyntiväitteen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 12.11.2001 ja 26.11.2001 jättämillään erillisillä hakemuksilla.

9 Kantajat esittivät 10.1.2002 huomautuksensa näistä oikeudenkäyntiväitteistä.

10 Komissio ja Alankomaiden kuningaskunta yhtäältä ja Yhdistynyt kuningaskunta toisaalta toimittivat 15.2.2002 ja 20.2.2002 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen väliintulohakemukset, joissa ne pyysivät saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen parlamentin ja neuvoston vaatimuksia.

11 Asianosaiset ilmoittivat yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle, ettei niillä ole näistä hakemuksista huomautettavaa. Kantajat pyysivät kuitenkin 7.3.2002 ja 26.3.2002 päivätyissä kirjeissä työjärjestyksen 116 artiklan 2 kohdan nojalla luottamuksellista käsittelyä kanteen tiettyjen osien osalta.

12 Kantajat vaativat, että yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

- toteaa, että kanne otetaan tutkittavaksi

- kumoaa 7 artiklan kokonaisuudessaan

- toissijaisesti kumoaa 7 artiklan siltä osin kuin siinä estetään kantajia käyttämästä Euroopan unionissa tavaramerkkiä MILD SEVEN

- velvoittaa parlamentin ja/tai neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

13 Parlamentti vaatii, että yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

- jättää kanteen tutkimatta kokonaisuudessaan

- velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

14 Neuvosto vaatii, että yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

- jättää kanteen tutkimatta

- velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Tutkittavaksi ottaminen

15 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklan 1 kohdan mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi asianosaisen hakemuksesta ratkaista tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä koskevan väitteen käsittelemättä itse pääasiaa. Saman artiklan kolmannen kohdan mukaan hakemuksen jatkokäsittely on suullinen, jollei ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätä toisin. Esillä olevassa asiassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo saaneensa riittävästi tietoja asiakirjojen perusteella siten, että hakemus voidaan ratkaista ilman suullisen käsittelyn aloittamista.

16 Parlamentti ja neuvosto väittävät, että direktiivin 7 artiklan kumoamista koskevaa vaatimusta ei voida ottaa tutkittavaksi, koska tämä artikla ei koske kantajia suoraan eikä erikseen EY 230 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla. Neuvosto väittää myös, että kantajilla ei ole asiavaltuutta nostaa direktiivin säännöksestä kumoamiskannetta.

17 Kantajat katsovat, että parlamentin ja neuvoston esittämät väitteet siitä, että kannetta ei voida ottaa tutkittavaksi, eivät ole perusteltuja. Kantajat väittävät, että niillä on asiavaltuus vaatia 7 artiklan kumoamista ja että on ilmeistä, että tämä säännös koskee niitä suoraan ja erikseen. Kantajat esittävät muun muassa, etteivät ne vaadi yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kumoamaan direktiiviä kokonaisuudessaan tai päättämään direktiivin tulkinnasta vaan että ne vaativat vain sen 7 artiklan kumoamista, joka niiden mukaan on erotettavissa muusta osasta direktiiviä.

18 Ensin on syytä tutkia neuvoston esittämä oikeudenkäyntiväite, joka perustuu siihen, että kantajilla ei ole asiavaltuutta nostaa direktiivin säännöksestä kumoamiskannetta.

Neuvoston väite, jonka mukaan kantajilla ei ole asiavaltuutta nostaa direktiivin säännöksestä kumoamiskannetta

Asianosaisten lausumat

19 Neuvosto väittää, että kantajilla ei ole asiavaltuutta vaatia direktiivin säännöksen kumoamista. Sen mukaan EY 230 artiklan neljännessä kohdassa ei anneta yksityisille oikeutta nostaa direktiivejä koskevia suoria kanteita. Neuvosto katsoo, että toisin kuin asetuksilla, direktiiveillä on oikeusvaikutuksia vasta sen jälkeen, kun ne on saatettu osaksi jäsenvaltioiden kansallista oikeusjärjestystä, koska juuri kansallisilla säädöksillä yksityisille annetaan oikeuksia ja luodaan velvollisuuksia (asia C-192/94, El Corte Inglés, tuomio 7.3.1996, Kok. 1996, s. I-1281, 15 kohta).

20 Neuvosto täsmentää, että on mahdotonta määritellä, voiko 7 artikla koskea kantajia suoraan ja erikseen ennen kuin se saatetaan osaksi jäsenvaltioiden kansallista oikeusjärjestystä tai ainakin ennen kuin tälle täytäntöönpanolle varattu määräaika on päättynyt (30.9.2003). Neuvoston mukaan 7 artiklalla on oikeusvaikutuksia kantajiin vasta tästä hetkestä alkaen.

21 Neuvosto lisää, että jäsenvaltioilla on direktiivin täytäntöönpanoa varten harkintavaltaa siten, että tässä vaiheessa on mahdotonta tietää tulevien kansallisten säädösten tarkkaa sanamuotoa ja muun muassa sitä, laativatko jäsenvaltiot luettelon (joka ei ole tyhjentävä) ilmaisuista, jotka on kiellettävä tupakkatuotteiden pakkauksissa, ja tuleeko ilmaisu "mieto" ("mild") olemaan tässä luettelossa, vaikka tätä termiä ei ole toistettu direktiivin kaikissa kieliversioissa.

22 Lisäksi 7 artikla on neuvoston mukaan selvästikin yleisesti sovellettava säännös, jota sovelletaan abstraktisti ja objektiivisesti määriteltyihin tilanteisiin. Sitä ei siis voida pitää verhottuna päätöksenä eikä se voi olla tässä ominaisuudessa EY 230 artiklan neljännen kohdan mukaisen kumoamiskanteen kohteena.

23 Kantajat kiistävät väitteen, jonka mukaan direktiivit, "todelliset direktiivit" mukaan lukien, ovat luonteeltaan sellaisia, etteivät luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt voi koskaan nostaa niistä kumoamiskannetta EY 230 artiklan neljännen kohdan nojalla. Vaikka yksikään tämäntyyppinen kumoamiskanne ei tähän päivään mennessä ole menestynyt, kantajien mukaan oikeuskäytännöstä ilmenee, että kyseinen väite on virheellinen ja että on tarkasteltava sitä, koskeeko kyseessä oleva toimi kantajia suoraan ja erikseen (asia C-298/89, Gibraltar v. neuvosto, tuomio 29.6.1993, Kok. 1993, s. I-3605, Kok. Ep. XIV, s. I-277; asia T-135/96, UEAPME v. neuvosto, tuomio 17.6.1998, Kok. 1998, s. II-2335 ja yhdistetyt asiat T-172/98 ja T-175/98-T-177/98, Salamander ym. v. parlamentti ja neuvosto, tuomio 27.6.2000, Kok. 2000, s. II-2487). Näin ollen kantajien ei tarvitse osoittaa, että 7 artikla on luonteeltaan verhottu päätös.

24 Kantajat katsovat, että edellytys, jonka mukaan direktiivi on luonteensa vuoksi saatettava osaksi kansallista oikeusjärjestystä, ei sulje pois sitä, että tällaisesta toimesta voidaan nostaa kanne. Jos tämä edellytys estäisi automaattisesti luonnollisia henkilöitä ja oikeushenkilöitä nostamasta kanteita, yhteisöjen tuomioistuin ei olisi tutkinut tai sen ei olisi pitänyt tutkia edellisessä kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä sitä, koskivatko kyseessä olleet direktiivit kyseisiä luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä suoraan ja erikseen.

25 Kantajat väittävät myös, että neuvoston väite, joka perustuu 7 artiklan täytäntöönpanolle varattuun määräaikaan, ei ole asian kannalta merkityksellinen. Kantajat katsovat, että koska tämä artikla tuli voimaan 18.7.2001, ne olisivat menettäneet kanneoikeutensa, jos ne olisivat odottaneet 30.9.2003 asti eli siihen asti, jolloin tätä artiklaa oli sovellettava, ennen kuin ne vaativat sen kumoamista. Perusteluidensa tueksi kantajat väittävät, että asiassa C-309/89, Codorniu v. neuvosto, 18.5.1994 annetussa tuomiossa (Kok. 1994, s. I-1853, Kok. Ep. XV, s. I-177) se, että kyseisen säännöksen voimaantulon ajankohdasta eli 1.9.1989 ajankohtaan, jolloin tällä säännöksellä oli vaikutuksia kantajaan, oli viisi vuotta, ei mitenkään ollut esteenä 9.10.1989 nostetun kanteen tutkittavaksi ottamiselle.

26 Toissijaisesti jos osoittautuu tarpeelliseksi osoittaa, että 7 artikla on aineellisesti EY 230 artiklassa tarkoitettu päätös, kantajat väittävät, että se, voiko toimi olla tämän artiklan nojalla nostetun kanteen kohteena, määräytyy kyseisen toimen sisällön eikä sen muodon perusteella. Tältä osin on aiheellista tutkia muun muassa, onko niiden adressaattien ryhmä rajoitettu, joihin toimella on vaikutuksia (yhdistetyt asiat 16/62 ja 17/62, Confédération nationale des producteurs de fruits et légumes ym. v. neuvosto, tuomio 14.12.1962, Kok. 1962, s. 901, Kok. Ep. I, s. 145). Kantajat väittävät, että siltä osin kuin 7 artiklassa tarkoitetaan sellaisia "kuvauksia" kuin "kevyt" ("light") ja "erittäin kevyt" ("ultra light"), sitä sovelletaan kaikkiin tupakanvalmistajiin ja se on todellinen yleisesti sovellettava lainsäädäntötoimi. Kantajien mukaan tämä artikla on tosiasiassa kuitenkin myös kantajia koskeva päätös siltä osin kuin sillä on kantajiin erityinen vaikutus (kuten myös valmistajiin, jotka ovat tavaramerkkien SUAVE ja MILDE SORTE haltijoita ja joihin kohdistuu samanlaisia vaikutuksia). Kantajat ja viimeksi mainitut valmistajat ovat ainoat toimijat, joiden rekisteröimät tavaramerkit sisältävät direktiivissä "kuvaaviksi" luokiteltuja ilmaisuja.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

27 Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa on arvioitava, voidaanko sellainen kumoamiskanne ottaa tutkittavaksi, jonka oikeushenkilö on nostanut EY 230 artiklan neljännen kohdan nojalla parlamentin ja neuvoston EY 95 ja EY 113 artiklan nojalla antamasta direktiivistä.

28 Vaikka EY 230 artiklan neljäs kohta ei koske nimenomaisesti yksityisten direktiivistä nostamia kumoamiskanteita, yhteisöjen tuomioistuinten oikeuskäytännöstä ilmenee kuitenkin, että pelkästään tämän seikan perusteella kanteita ei voida jättää tutkimatta (ks. tältä osin em. asiassa Gibraltar v. neuvosto annetun tuomion 15-23 kohta ja em. asiassa UEAPME v. neuvosto annetun tuomion 63 kohta). Lisäksi yhteisön toimielimet eivät voi evätä yksityisiltä tässä perustamissopimuksen määräyksessä annettua oikeussuojaa pelkästään kyseisen toimenpiteen muotoa koskevalla valinnalla (asia T-122/96, Federolio v. komissio, määräys 30.9.1997, Kok. 1997, s. II-1559, 50 kohta).

29 Lisäksi useimpiin asianomaisiin taloudellisiin toimijoihin sovellettava lainsäädäntötoimikin voi kuitenkin tietyissä olosuhteissa koskea suoraan ja erikseen tiettyjä niistä (ks. asia 11/82, Piraiki-Patraiki ym. v. komissio, tuomio 17.1.1985, Kok. 1985, s. 207, 11-32 kohta ja em. asiassa Salamander ym. v. parlamentti ja neuvosto annetun tuomion 30 kohta).

30 Tästä on seurauksena, että pelkästään se seikka, että 7 artikla on osa toimea, joka on luonteeltaan normatiivinen, kuten kantajat myöntävät, ja joka on siis todellinen direktiivi eikä direktiiviksi nimetty päätös, ei sellaisenaan ole riittävä sulkemaan pois sitä mahdollisuutta, että tämä artikla voi koskea kantajia suoraan ja erikseen.

31 Neuvoston oikeudenkäyntiväite, joka perustuu siihen, että kantajilla ei ole asiavaltuutta vaatia direktiivin säännöksen kumoamista, on näin ollen hylättävä.

Parlamentin ja neuvoston väite, jonka mukaan kantajilla ei ole asiavaltuutta välittömän intressin puuttuessa

Asianosaisten lausumat

32 Parlamentti katsoo, että todellinen direktiivi ei voi olla luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön nostaman kumoamiskanteen kohteena. Kyseinen direktiivi on parlamentin mukaan kiistatta direktiivi niin sisällöltään kuin muodoltaan. Siinä asetetaan jäsenvaltioille velvollisuus toteuttaa toimenpiteitä direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista oikeusjärjestystä eikä siinä missään kohdin pyritä asettamaan velvollisuuksia suoraan yksittäisille taloudellisille toimijoille. Neuvosto lisää, että nyt käsiteltävänä olevan kumoamiskanteen kohteena olevan kaltainen direktiivi ei sellaisenaan vaikuta suoraan kantajien oikeudelliseen asemaan ennen kansallisten täytäntöönpanotoimien toteuttamista.

33 Parlamentti huomauttaa, että direktiivi on osoitettu jäsenvaltioille ja että EY 249 artiklan mukaisesti se velvoittaa saavutettavaan tulokseen nähden "jokaista jäsenvaltiota, jolle se on osoitettu". Sen mukaan yhteisöjen tuomioistuimet eivät ole tähän mennessä koskaan ottaneet tällaista kannetta tutkittavaksi. Tältä osin parlamentti viittaa muun muassa asiassa C-10/95 P, Asocarne vastaan neuvosto, 23.11.1995 annettuun määräykseen (Kok. 1995, s. I-4149) ja edellä mainittuun asiassa Salamander ym. vastaan parlamentti ja neuvosto annettuun tuomioon. Tämän oikeuskäytännön valossa parlamentti väittää, että koska todellisessa direktiivissä itsessään ei koskaan voida asettaa yksityisille oikeudellisia velvoitteita, on myöskin mahdotonta, että direktiivi koskee yksityistä suoraan EY 230 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Parlamentti kiistää kantajien edellä mainitussa asiassa Salamander ym. vastaan parlamentti ja neuvosto annetun tuomion 70 kohdasta tekemän tulkinnan. Sen mukaan tuomion tätä kohtaa on tulkittava siten, että siinä tarkoitetaan, että jos yhteisöjen lainsäädäntötoimi on aito direktiivi, luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö ei voi nostaa siitä kumoamiskannetta. Parlamentin mukaan tästä seuraa, että arvioitaessa sitä, voidaanko direktiivistä nostettu kumoamiskanne ottaa tutkittavaksi vai ei, on asian kannalta merkityksetöntä väittää, että direktiivissä ei jätetä jäsenvaltioille mitään harkintavaltaa.

34 Parlamentin mukaan kantajat eivät myöskään voi perustella väitteitään edellä mainituissa asioissa Piraiki-Patraiki ynnä muut vastaan komissio ja Codorniu vastaan komissio annetuilla tuomioilla. Näistä asioista ensimmäisessä riidanalainen toimi oli päätös ja toisessa oli kyseessä asetus. EY 249 artiklan mukaisesti päätöksessä tai asetuksessa voidaan asettaa yksityiselle velvollisuuksia ja ne voivat koskea luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä suoraan EY 230 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

35 Parlamentti katsoo, että kantajat ovat tulkinneet väärin yhteisöjen tuomioistuimen edellä mainitussa asiassa Codorniu vastaan neuvosto antamassa tuomiossa esittämien perusteluiden keskeisiä osia. Pelkästään se seikka, että tässä tuomiossa on kyseessä tavaramerkin käytön rajoittaminen yhteisöjen lainsäädäntötoimella, ei merkitse sitä, että luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi nostaa kumoamiskanteen mistä tahansa samankaltaisesta lainsäädäntötoimesta. Joka tapauksessa kyseisen tuomion osassa, jossa on kyse kanteen tutkittavaksi ottamisesta, keskitytään vain kysymykseen siitä, koskeeko toimi henkilöä erikseen (ks. mm. tuomion 19 kohta).

36 Neuvosto katsoo, että kantajien viittaukset edellä mainitussa asiassa Salamander ym. vastaan parlamentti ja neuvosto annettuun tuomioon eivät ole nyt käsiteltävänä olevan asian kannalta merkityksellisiä. Neuvosto korostaa, että tämä tuomio tukee sen esittämiä väitteitä, ja huomauttaa, että kantajien nyt käsiteltävänä olevan kanteen yhteydessä esittämät perustelut ovat ristiriitaiset niiden perusteluiden kanssa, joita kantajina olleet yritykset esittivät asiassa Salamander ym. vastaan parlamentti ja neuvosto.

37 Kantajat väittävät, että oikeuskäytännön mukaan direktiivi voi koskea yksityistä suoraan, vaikka lisätoimenpiteet olisivatkin tarpeen, jotta oikeusvaikutukset koskisivat tätä yksityistä. Kantajat katsovat, että vaikka olisi katsottava, että jäsenvaltioilla on harkintavaltaa 7 artiklan saattamiseksi osaksi kansallista oikeusjärjestystä, tämä ei sulje pois sitä, että tämä artikla koskee kantajia suoraan silloin, kun ei ole mitään epäilystä siitä, miten jäsenvaltiot tätä harkintavaltaa tulevat käyttämään (asia 62/70, Bock v. komissio, tuomio 23.11.1971, Kok. 1971, s. 897).

38 Kantajat väittävät, että 7 artiklan vaikutus on, että siinä kielletään sellaisten tavaramerkkien kuin MILD SEVEN käyttö, eikä siinä jätetä jäsenvaltioille mitään harkintavaltaa. Kantajien mukaan nyt käsiteltävänä oleva asia on tältä osin erilainen kuin edellä mainittu asia Salamander ym. vastaan parlamentti ja neuvosto, jossa annetussa tuomiossa yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen päättely perustui siihen seikkaan, että direktiivissä jätettiin jäsenvaltioille harkintavaltaa. Kantajien mukaan tässä tuomiossa ei asetettu kaikkiin direktiiveihin sovellettavissa olevaa yleistä sääntöä, vaan siinä otettiin huomioon vain riidanalaisen direktiivin säännösten erityiset seuraukset asian kantajiin.

39 Kantajat täsmentävät, että yhdessäkään neuvoston mainitsemista esimerkeistä jäsenvaltioille ei ole jätetty harkintavaltaa sen kysymyksen osalta, voidaanko tavaramerkillä MILD SEVEN varustettuja savukkeita valmistaa ja/tai myydä laillisesti yhteisössä 30.9.2003 jälkeen. Nämä esimerkit koskevat vain muotoa ja menettelyä, joilla jäsenvaltiot noudattavat velvollisuuttaan täytäntöönpanna 7 artikla, eivätkä tämän artiklan aineellista soveltamisalaa.

40 Kantajat kiistävät neuvoston väitteen, jonka mukaan direktiivin eri kieliversioiden välillä olevien eroavaisuuksien olemassaolo osoittaa, että 7 artiklassa jätetään kansallisille viranomaisille harkintavaltaa sen osalta, mitkä ilmaisut on kiellettävä. Vaikka sellaisia ilmaisuja kuin "kevyt" ("light") ja "mieto" ("mild") voitaisiin vielä käyttää jäsenvaltioissa silloin, kun direktiivin kyseessä olevien jäsenvaltioiden kielillä olevissa kieliversioissa ei ole näitä ilmaisuja, kantajien mukaan on kuitenkin niin, että 7 artikla ei ole pätevä niissä jäsenvaltioissa, joiden kielillä oleviin kieliversioihin sisältyy ilmaisu "mieto" ("mild") ja joissa tavaramerkin MILD SEVEN käyttö on siis kielletty.

41 Se, että direktiivi on saatettava osaksi kansallista oikeusjärjestystä, ei myöskään voi estää sitä, että 7 artikla koskee kantajia suoraan. Kantajien mukaan yhteisöjen tuomioistuin on edellä mainitussa asiassa Piraiki-Patraki ym. vastaan komissio annetun tuomion 7 kohdassa selkeästi todennut, että riidanalaisen päätöksen ja sillä kyseisiin kantajiin olevien vaikutusten välinen syy-yhteys ei ole katkennut, vaikka kyseessä olevan hallituksen oli toteutettava toimenpiteitä tämän päätöksen täytäntöönpanemiseksi. Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa yhdelläkään jäsenvaltiolla ei ollut, ennen kuin direktiivi annettiin, aikeita kieltää kuvausten käyttöä ja vielä vähemmän pakkolunastaa tavaramerkkejä. Kantajien mukaan pakkolunastus aiheutuu yksin 7 artiklasta.

42 Kantajien mukaan sen määrittelemistä varten, onko toimi kannekelpoinen, on tärkeää tietää, aiheutuuko toimesta kantajalle jokin välitön vaikutus. Tältä osin kantajat viittaavat muun muassa julkisasiamies Warnerin ratkaisuehdotukseen asiassa 100/74, CAM vastaan komissio (tuomio 18.11.1975, Kok. 1975, s. 1393 ja 1406). Kantajien mukaan ei ole tarpeellista osoittaa, että toimessa voidaan asettaa yksityisille velvollisuuksia.

43 Tältä osin kantajat kiistävät sen tulkinnan, jonka parlamentti ja neuvosto tekevät edellä mainitussa asiassa Salamander ym. vastaan parlamentti ja neuvosto annetusta tuomiosta. Kantajien mukaan ratkaiseva seikka tässä tuomiossa on toteamus, että riidanalainen säädös oli "sanamuodoltaan erittäin yleinen" ja että näin ollen "jäsenvaltio voi [velvollisuuttaan] noudattaessaan käyttää laajaa harkintavaltaansa" (tuomion 69 kohta). Tämä tuomio ei siis koske kysymystä siitä, voiko sellainen direktiivin säännös koskea yksityistä suoraan, joka, kuten 7 artikla, ei ole epäselvä ja jossa asetetaan kielto.

44 Lopuksi kantajat huomauttavat, että jäsenvaltioilla oleva velvollisuus saattaa 7 artikla osaksi kansallista oikeusjärjestystä on luonteeltaan ehdoton ja että lopputulos, joka niiden on saavutettava, on kielto käyttää tiettyjä ilmaisuja tupakkatuotteiden pakkauksissa.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

45 Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että jotta yhteisön toimi koskisi suoraan yksityistä, edellytetään, että sillä on välittömiä vaikutuksia yksityisen oikeusasemaan ja ettei se jätä niille, joille se on osoitettu ja joiden tehtävänä on sen toimeenpano, ollenkaan harkintavaltaa, koska toimeenpano on luonteeltaan puhtaasti automaattista ja perustuu yksinomaan yhteisön lainsäädäntöön eikä edellytä muiden, välissä olevien sääntöjen soveltamista (ks. vastaavasti mm. yhdistetyt asiat 41/70-44/70, International Fruit Company ym. v. komissio, tuomio 13.5.1971, 23-29 kohta; asia 92/78, Simmenthal v. komissio, tuomio 6.3.1979, Kok. 1979, s. 777, 25 ja 26 kohta; asia 207/86, Apesco v. komissio, tuomio 26.4.1988, Kok. 1988, s. 2151, 12 kohta; asia C-152/88, Sofrimport v. komissio, tuomio 26.6.1990, Kok. 1990, s. I-2477, 9 kohta ja asia C-386/96 P, Dreyfus v. komissio, tuomio 5.5.1998, Kok. 1998, s. I-2309, 43 kohta).

46 Tämä merkitsee, että jos siinä tapauksessa, kun toimielin osoittaa yhteisön toimen jäsenvaltiolle, ne toimenpiteet, joihin jäsenvaltion on ryhdyttävä toimen seurauksena, ovat luonteeltaan automaattisia tai jos lopputuloksesta ei missään tapauksessa ole epäilyksiä, toimi koskee suoraan ketä tahansa henkilöä, johon nämä toimenpiteet vaikuttavat. Jos toimessa sen sijaan jätetään jäsenvaltiolle mahdollisuus ryhtyä toimenpiteisiin tai ei, sitä henkilöä, johon vaikutukset kohdistuvat, koskee suoraan jäsenvaltion toiminta tai toimimattomuus eikä toimi sellaisenaan. Toisin sanoen se, onko kyseessä olevalla toimella vaikutuksia, ei saa riippua siitä, miten kolmas taho käyttää harkintavaltaansa, paitsi jos on ilmeistä, että tätä harkintavaltaa voidaan käyttää vain tietyllä tavalla (ks. tältä osin edellä mainittu julkiasiamies Warnerin ratkaisuehdotus asiassa CAM v. komissio, s. 1410 ja siinä olevat viittaukset ja julkisasiamies Jacobsin ratkaisuehdotus asiassa C-358/98, Extramet Industrie v. neuvosto, tuomio 16.5.1991, Kok. 1991, s. I-2501 ja 2507).

47 Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa on selvää, että 7 artiklasta ei tule aiheutumaan kantajien oikeudelliseen asemaan mitään muutoksia ennen kuin se on saatettu osaksi kansallista oikeusjärjestystä ainakin yhdessä jäsenvaltiossa tai ennen kuin sen täytäntöönpanolle varattu määräaika päättyy eli 30.9.2003. Kantajat pysyvät MILD SEVEN tavaramerkin omistajina ja haltijoina ja säilyttävät oikeutensa käyttää tavaramerkkiä savukkeiden markkinoimiseen yhteisössä. Tästä seuraa, että tällä hetkellä direktiivillä ja erityisesti sen 7 artiklalla ei ole ollut pienintäkään vaikutusta kantajiin.

48 Kantajat väittävät kuitenkin, että 7 artikla on jo erottamaton osa yhteisön oikeutta siten, että EY 230 artiklan viidennen kohdan nojalla ne menettäisivät kanneoikeutensa, jos ne odottaisivat 30.9.2003 asti nostaakseen kumoamiskanteen. Kantajat väittävät, että niiden oikeudellinen tilanne on jo muuttunut siltä osin kuin jäsenvaltioilla on jo velvollisuus täytäntöönpanna toimi, jonka vaikutuksesta kantajien teollis- ja tekijänoikeudet pakkolunastetaan.

49 Tältä osin on havaittava, että EY 249 artiklan mukaan direktiivi velvoittaa saavutettavaan tulokseen nähden jokaista jäsenvaltiota, jolle se on osoitettu, mutta jättää kansallisten viranomaisten valittavaksi muodon ja keinot. Kun on kyse 7 artiklasta, saavutettava tulos on, että asianmukaisilla kansallisilla säädöksillä on 30.9.2003 alkaen taattava, että sellaisia ilmaisuja, nimityksiä, tavaramerkkejä ja kuvallisia tai muita merkkejä, jotka luovat vaikutelman, että kyseinen tupakkatuote on vähemmän haitallinen kuin muut, ei saa käyttää tupakkatuotteiden pakkauksissa. Direktiivin 7 artiklassa ilmaistun tavoitteen sanamuodosta ilmenee selvästi, että jäsenvaltioille ei ole jätetty harkintavaltaa siltä osin kuin on kyse mahdollisuudesta ryhtyä tai olla ryhtymättä toimenpiteisiin tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

50 Vaikka olisikin oletettava, että jäsenvaltiot saattavat 7 artiklan osaksi kansallista oikeusjärjestystä sen täsmällisen sanamuodon mukaisesti, tästä seikasta ei kuitenkaan seuraa kantajien olemassa olevien oikeuksien tai oikeudellisen tilanteen automaattinen ja välitön muuttuminen.

51 Ensinnäkin pelkästään se seikka, että ilmaisu "mieto" ("mild") on yksi direktiivin johdanto-osan 27 perustelukappaleessa esimerkinomaisesti mainituista adjektiiveista, ei edellytä jäsenvaltioita nimenomaisesti kieltämään tämän ilmaisun käyttöä saattaakseen 7 artiklan osaksi kansallista oikeusjärjestystä. Kuten parlamentti ja neuvosto ovat aivan oikein todenneet, EY 249 artiklan mukaisesti jäsenvaltioilla olevaan toimivaltaan valita täytäntöönpanon muoto ja keinot kuuluu päätös siitä, sisällytetäänkö sellaisia sanoja tai merkkejä, joita direktiivin johdanto-osan 27 perustelukappaleessa on ilmaistu, tai niitä vastaavia sanoja tai merkkejä kansalliseen lainsäädäntöön vai ei ja tehdäänkö tämä esimerkinomaisesti vai erityisen kieltoon liittyen.

52 Näin ollen ei voida sulkea pois sitä, että jäsenvaltio päättää saattaa 7 artiklan osaksi kansallista oikeusjärjestystään sen tämänhetkisen tekstin mukaisesti siten, että se jättää toimivaltaisten kansallisten tuomioistuinten tai muiden viranomaisten, joiden tehtävä on huolehtia, että kyseistä lainsäädäntöä noudatetaan, päätettäväksi tapauskohtaisesti, kuuluvatko tietyssä pakkauksessa olevat ilmaisut kiellon soveltamisalaan.

53 Toiseksi kantajat itse eivät hyväksy sitä ajatusta, että sana "mieto" ("mild"), sellaisena kuin se on nimityksessä MILD SEVEN, toimii kuvauksena. Kantajat korostavat, että sanaa "mieto" ("mild") ei ole sijoitettu tavaramerkin nimen perään, kuten esimerkiksi nimityksissä "Marlboro lights" tai "Camel lights". Ratkaistavaksi jää ainakin kysymys siitä, kielletäänkö 7 artiklalla sen jälkeen, kun se on saatettu osaksi kansallista oikeusjärjestystä, tavaramerkin MILD SEVEN käyttö siitä ainoasta syystä, että koska pakkauksessa on sana "mieto" ("mild"), oli sen asiayhteys mikä hyvänsä, tällä sanalla annetaan välttämättä ymmärtää, että tuote on vähemmän haitallinen kuin muut.

54 Tätä kysymystä ei missään tapauksessa voida ratkaista nyt käsiteltävänä olevan kanteen yhteydessä, vaan kansalliset tuomioistuimet ratkaisevat sen sitten, kun direktiivi on täytäntöönpantu, esitetyistä todisteista tehdyn arvioinnin perusteella ja tarvittaessa yhteisöjen tuomioistuimen EY 234 artiklan mukaisesti 7 artiklasta antaman tulkinnan valossa.

55 Niin kauan kuin kysymystä siitä, kielletäänkö 7 artiklassa nimityksen MILD SEVEN käyttö, ei ole ratkaistu lopullisesti, mitään niiden oikeuksien muutosta, joita kantajilla on tavaramerkkiin MILD SEVEN tai jotka liittyvät kantajien tuotteiden markkinointiin tällä tavaramerkillä, ei voi aiheutua pelkästään siitä, että tämä artikla on annettu.

56 Tästä seuraa, että 7 artiklan väitetty vaikutus tavaramerkkiin MILD SEVEN ja kantajien liiketoimiin ei voi olla seurausta pelkästään direktiivin antamisesta, vaan tämä vaikutus riippuu siitä, ryhtyvätkö kolmannet tahot sen jälkeen ainakin jompaankumpaan seuraavista toimenpiteistä: yksi tai useampi jäsenvaltio päättää sisällyttää kansalliseen lainsäädäntöönsä nimenomaisen kiellon käyttää direktiivin johdanto-osan 27 perustelukappaleessa lueteltujen kaltaisia ilmaisuja, erityisesti sanaa "mieto" ("mild"), tai kansallinen tuomioistuin tekee päätöksen, jossa todetaan, että kantajien markkinoimien tupakkatuotteiden pakkauksessa käytetyn tavaramerkin MILD SEVEN seurauksena on, että siinä annetaan ymmärtää tuotteen olevan vähemmän haitallinen kuin muut.

57 Direktiivin 7 artikla ei siis voi koskea kantajia suoraan.

58 Tästä seuraa, että kanne on jätettävä tutkimatta ja se on näin ollen hylättävä ilman, että on tarpeen tutkia sitä, koskeeko 7 artikla kantajia erikseen.

59 Näissä olosuhteissa lausunnon antaminen väliintulohakemuksista raukeaa.

Oikeudenkäyntikulut

60 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantajat ovat hävinneet asian, ne on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut, koska parlamentti ja neuvosto ovat sitä vaatineet.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto)

on määrännyt seuraavaa:

1) Kanne jätetään tutkimatta.

2) Kantajat velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

3) Lausunnon antaminen väliintulohakemuksista raukeaa.