61997J0104

1 Muutoksenhaku - Uusien perusteiden esittäminen käsittelyn kuluessa - Peruste, johon on ensimmäisen kerran vedottu vastausvaiheessa ja joka erottamattomasti liittyy ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen hylkäämään perusteeseen - Tutkimatta jättäminen

(Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 42 artiklan 2 kohta ja 118 artikla)

2 Oikeudenkäyntimenettely - Uusien perusteiden esittäminen käsittelyn kuluessa - Vahingonkorvauskanne - Perustelut, joilla muutetaan yhteisön vastuun perustetta - Oikeuden menetys

(Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 42 artiklan 2 kohta; ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohta)

3 Yhteisön oikeus - Periaatteet - Puolustautumisoikeuksien noudattamisen ulottuvuus lainsäädäntömenettelyssä

4 Yhteisön oikeus - Periaatteet - Perustavanlaatuiset oikeudet - Yhteisöjen tuomioistuimen kannanotto säädöksen pätevyydestä - Pätevyyttä ei voitu riitauttaa toimenpiteen soveltamistilanteen osalta

5 Yhteisön oikeus - Periaatteet - Luottamuksensuojan ulottuvuus - Yhteistä markkinajärjestelyä koskevien säännösten muuttaminen - Toimielinten harkintavalta - Taloudellisen toimijan väitteellä vahinkojen laajuudesta ei ole merkitystä arvioitaessa sitä, onko toimijalle syntynyt perusteltu luottamus

(Neuvoston asetus N:o 404/93)

6 Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu - Edellytykset - Lainvastaisuus - Vahinko - Syy-yhteys - Jos yksi näistä edellytyksistä jää täyttymättä, koko vahingonkorvausvaatimus hylätään

(EY:n perustamissopimuksen 215 artiklan toinen kohta (josta on tullut EY 288 artiklan toinen kohta)

7 Maatalous - Yhteinen markkinajärjestely - Banaanit - Asetus N:o 404/93 - Toimijan käsite - Riittävän täsmällinen määritelmä - Täytäntöönpanovallan delegointi komissiolle - Pätevyys

(EY:n perustamissopimuksen 145 artikla (josta on tullut EY 202 artikla); neuvoston asetus N:o 404/93)

1 Valituksen yhteydessä on jätettävä tutkimatta sellainen peruste, johon on ensimmäisen kerran vedottu vastauskirjelmän yhteydessä ja jossa on kysymys seikasta, joka on välttämättömällä ja suoralla tavalla yhteydessä perusteeseen, jonka valittaja on aikanaan esittänyt ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa ja jota se ei kuitenkaan ole ottanut uudestaan valitusperusteeksi. Jos tällainen peruste otettaisiin tutkittavaksi, merkitsisi tämä näet sitä, että valittaja saisi ensimmäisen kerran vastausvaiheessa arvostella sitä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi perusteen, johon valittaja oli vedonnut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, vaikka mikään ei estänyt valittajaa esittämästä tällaista perustetta sen yhteisöjen tuomioistuimelle osoittamassa valituskirjelmässä.

2 Silloin kun yhteisöltä vaaditaan vahingonkorvausta lainvastaisen toimenpiteen vuoksi, perusteluja, joilla muutetaan yhteisön korvausvastuun varsinaista syytä, on pidettävä sellaisena uutena perusteena, johon vetoaminen oikeudenkäynnin kuluessa on kielletty, kun perusteluissa kysymys on vastuun syntymisestä lainvastaisen lainsäädäntötoimenpiteen vuoksi, eikä se seikka, että myös tämä peruste pohjautuu perustamissopimuksen 215 artiklaan (josta on tullut EY 288 artikla), poista siltä sen luonnetta uutena perusteena.

3 Perustamissopimuksen tiettyyn artiklaan perustuvassa yhteisön oikeuden toimenpiteen antamismenettelyssä yhteisön lainsäätäjää velvoittavat ainoastaan kyseisessä artiklassa määrätyt kuulemisvelvoitteet. Tältä osin perustamissopimuksen 173 artiklan neljännestä kohdasta (josta on muutettuna tullut EY 230 artiklan neljäs kohta) ei voida johtaa jonkinlaista oikeutta tulla kuulluksi ennen luonteeltaan normatiivisen toimenpiteen antamista. Sama pätee kuulemiseen yhteisön lainsäädäntömenettelyssä, jossa annettavat säädökset edellyttävät talouspoliittisia valintoja ja joita yleisesti sovelletaan asianomaisiin toimijoihin nähden, koska oikeuskäytännön mukaan eräiden toimenpiteiden osalta noudatettava oikeus kuulluksi tulemiseen on silloin, kun toimenpide koskee suoraan ja erikseen kantajia.

4 Vaikka perustavanlaatuisten oikeuksen kunnioittaminen velvoittaa paitsi yhteisön lainsäätäjää myös niitä viranomaisia, joiden tehtävänä on yhteisön lainsäätäjän antamien normatiivisten toimenpiteiden täytäntöönpano, yhteisöjen tuomioistuimen kannanotto normatiivisen toimenpiteen pätevyydestä perustavanlaatuiset oikeudet huomioon ottaen kattaa kuitenkin myös tällaisen säädöksen soveltamisen konkreettiseen yksittäistapaukseen, joten säädöksen pätevyyttä ei voida kyseenalaistaa sovellettaessa sitä konkreettisiin tilanteisiin.

5 Siitä huolimatta että luottamuksensuojan periaate on yksi yhteisön perustavanlaatuisista oikeusperiaatteista, taloudelliset toimijat eivät voi perustellusti luottaa sellaisten olosuhteiden säilymiseen, joiden muuttaminen on yhteisön toimielinten harkintavallassa, ja tämä pätee erityisesti alalla, jota koskevat esimerkiksi yhteiset markkinajärjestelyt, joita jatkuvasti mukautetaan taloudellisessa toimintaympäristössä tapahtuneisiin muutoksiin. Tältä osin väite niiden vahinkojen laajuudesta, jotka kyseisellä alalla annetun asetuksen soveltaminen taloudelliselle toimijalle on aiheuttanut, ei voi missään tapauksessa saattaa kyseenalaiseksi arviota, jonka mukaan toimivaltaisen viranomaisen menettely ei ole voinut synnyttää asianomaisissa perusteltua luottamusta tietynlaisen tilanteen pysyvyyteen tai siihen, että tietynlaisista toimenpiteistä myöhemmin tultaisiin säätämään.

6 Yhteisö on perustamissopimuksen 215 artiklan toisessa kohdassa (josta on tullut EY 288 artiklan toinen kohta) tarkoitetussa sopimussuhteen ulkopuolisessa vastuussa ainoastaan, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät: yhteisön toimielinten moitittu toiminta on lainvastaista, vahinkoa on tosiasiallisesti syntynyt ja toiminnan ja väitetyn vahingon välillä on syy-yhteys. Jos yksi näistä edellytyksistä jää täyttymättä, vahingonkorvausvaatimus on kokonaisuudessaan hylättävä, eikä ole tarpeen tutkia sopimussuhteen ulkopuolisen yhteisön vastuun muita edellytyksiä.

7 Neuvosto on banaanialan yhteisestä markkinajärjestelystä annetussa asetuksessa N:o 404/93 määritellyt riittävän täsmällisesti tässä asetuksessa tarkoitetun toimijan käsitteen, joten neuvosto on perustamissopimuksen 145 artiklan (josta on tullut EY 202 artikla) mukaisesti voinut pätevästi delegoida komissiolle näin vahvistettujen oikeussääntöjen täytäntöönpanon kannalta tarpeellisen toimivallan.

Asiassa C-104/97 P,

Atlanta AG, Saksan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Bremen (Saksa),

edustajinaan asianajajat E. A. Undritz ja G. Schohe, Hampuri, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto M. Baden, 34 B rue Philippe II,

kantajana ensimmäisessä oikeusasteessa,

jossa valittaja vaatii muutoksenhaussaan Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (laajennettu neljäs jaosto) asiassa T-521/93, Atlanta ym. vastaan Euroopan yhteisö, 11.12.1996 antaman tuomion (Kok. 1996, s. II-1707) kumoamista,

vastapuolina ja muina asianosaisina:

Euroopan yhteisö, jota edustavat

1) Euroopan unionin neuvosto, asiamiehenään oikeudellinen neuvonantaja J. Huber, prosessiosoite Luxemburgissa c/o Euroopan investointipankin oikeudellisen osaston pääjohtaja A. Morbilli, 100 boulevard Konrad Adenauer,

2) Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään oikeudellisen yksikön virkamies K.-D. Borchardt, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies C. Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,

vastaajina ensimmäisessä oikeusasteessa,

Atlanta Handelsgesellschaft Harder & Co. GmbH, Saksan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Bremen,

Afrikanische Frucht-Compagnie GmbH, Saksan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Hampuri (Saksa),

Cobana Bananeneinkaufsgesellschaft mbH & Co. KG, Saksan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Hampuri,

Edeka Fruchtkontor GmbH, Saksan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Hampuri,

Internationale Fruchtimport Gesellschaft Weichert & Co., Saksan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Hampuri,

Pacific Fruchtimport GmbH, Saksan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Hampuri,

kantajina ensimmäisessä oikeusasteessa,

Ranskan tasavalta, asiamiehinään ulkoasiainministeriön oikeudellisen osaston kansainvälistä kauppaoikeutta ja yhteisön oikeutta koskevien asioiden jaoston jaostopäällikkö K. Rispal-Bellanger ja saman osaston ulkoasiainsihteeri G. Mignot, prosessiosoite Luxemburgissa Ranskan suurlähetystö, 8 B boulevard Joseph II,

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta,

väliintulijoina ensimmäisessä oikeusasteessa,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

(viides jaosto),

toimien kokoonpanossa: ensimmäisen jaoston puheenjohtaja L. Sevón, joka hoitaa viidennen jaoston puheenjohtajan tehtäviä sekä tuomarit J. C. Moitinho de Almeida (esittelevä tuomari), C. Gulmann, J.-P. Puissochet ja M. Wathelet,

julkisasiamies: J. Mischo,

kirjaaja: johtava hallintovirkamies H. A. Rühl,

ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,

kuultuaan Atlanta AG:n, edustajanaan G. Schohe, neuvoston, asiamiehenään J. Huber, komission, asiamiehenään K.-D. Borchardt, ja Ranskan tasavallan, asiamiehenään ulkoasiainministeriön oikeudellisen osaston apulaisulkoasiainsihteeri C. Vasak, 25.3.1999 pidetyssä istunnossa esittämät suulliset huomautukset,

kuultuaan julkisasiamiehen 6.5.1999 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1 Atlanta AG (jäljempänä Atlanta) on yhteisöjen tuomioistuimeen 10.3.1997 jättämällään valituksella hakenut muutosta EY:n tuomioistuimen perussäännön 49 artiklan nojalla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-521/93, Atlanta ym. vastaan Euroopan yhteisö, 11.12.1996 antamaan tuomioon (Kok. 1996, s. II-1707; jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi kanteen, jossa Euroopan yhteisöä, edustajinaan neuvosto ja komissio, vaadittiin korvaamaan se vahinko, joka oli aiheutunut banaanialan yhteisestä markkinajärjestelystä 13 päivänä helmikuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 404/93 (EYVL L 47, s. 1) antamisesta.

Sovellettavat säännökset

2 Sovellettavista säännöksistä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi seuraavaa:

"1 Ennen banaanialan yhteisen markkinajärjestelyn käyttöönottamista jäsenvaltioissa kulutettiin alkuperältään kolmenlaisia banaaneja: yhteisössä (erityisesti Kanarian saarilla ja Ranskan merentakaisilla alueilla) tuotetuilla banaaneilla (jäljempänä yhteisön banaanit) katettiin arviolta 20 prosenttia yhteisön kulutuksesta; valtioissa, joiden kanssa yhteisö on tehnyt Lomén yleissopimuksen (erityisesti eräissä Afrikan valtioissa ja Karibian saarivaltioissa) tuotetuilla banaaneilla (jäljempänä AKT-banaanit) katettiin arviolta 20 prosenttia yhteisön kulutuksesta; ja muissa valtioissa (ennen kaikkea eräissä Keski- ja Etelä-Amerikan valtioissa) tuotetuilla banaaneilla (jäljempänä kolmansien maiden banaanit) katettiin arviolta 60 prosenttia yhteisön kulutuksesta.

2 EY:n perustamissopimuksen 136 artiklassa määrättyyn soveltamissopimukseen merentakaisten maiden ja alueiden assosioinnista yhteisöön liitetyn pöytäkirjan (jäljempänä banaaneja koskeva pöytäkirja) mukaisesti Saksan hyväksi sovellettiin erityisjärjestelmää, jonka nojalla Saksa saattoi tuoda tullitta vuosittaisen banaanikiintiön, jonka suuruus laskettiin vuoden 1956 perusteella. Tätä peruskiintiötä oli yhteismarkkinoiden toteutumisen myötä tarkoitus asteittain pienentää.

Asetus N:o 404/93

3 Banaanialan yhteinen markkinajärjestely otettiin käyttöön 13.2.1993 annetulla neuvoston asetuksella N:o 404/93 (EYVL L 47, s. 1, jäljempänä asetus N:o 404/93), jota on viimeksi muutettu Uruguayn kierroksen monenkeskisten kauppaneuvottelujen yhteydessä tehtyjen sopimusten täytäntöönpanemiseksi tarpeellisista mukautuksista ja siirtymäajan toimenpiteistä 22 päivänä joulukuuta 1994 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 3290/94 (EYVL L 349, s. 105). Esillä olevassa asiassa on kyse asetuksesta 13.2.1993 annetussa versiossaan.

4 Asetuksen N:o 404/93 kolmannen perustelukappaleen mukaan yhteisen markkinajärjestelyn 'on yhteisön etuuskohtelua ja yhteisön monia kansainvälisiä velvollisuuksia noudattaen mahdollistettava yhteisössä sekä perinteisesti toimittajina olleissa AKT-valtioissa tuotettujen banaanien myynti yhteisön markkinoilla sekä tuottajille että kuluttajille kohtuullisin hinnoin ja siten, että tuottajille taataan riittävät tulot rajoittamatta muista toimittajina olevista kolmansista maista peräisin olevien banaanien tuontia'.

5 Kolmansien maiden kanssa käytävän kaupan järjestelmää koskevassa IV osastossa säädetään, että AKT-banaanien perinteistä tuontia yhteisöön voidaan jatkaa ilman tulleja. Liitteessä tämä määrä vahvistetaan 857 700 tonniksi, ja se jaetaan liitteessä AKT-valtioiden perinteisten tuottajien kesken.

6 Asetuksen N:o 404/93 18 artiklassa todetaan seuraavaa:

'1. Kolmansien maiden banaanien ja muiden kuin perinteisten AKT-banaanien tuonnin tariffikiintiöksi vahvistetaan vuosittain 2 miljoonaa tonnia/nettopaino.

Tämän tariffikiintiön rajoissa kolmansien maiden banaanien tuonnista on perittävä maksu, joka on 100 ecua tonnilta, ja muiden kuin perinteisten AKT-banaanien tuonnin on tapahduttava tullitta.

- -

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun kiintiön ulkopuolisesta

- muiden kuin perinteisten AKT-banaanien tuonnista on perittävä maksu, joka on 750 ecua tonnilta,

- kolmansien maiden banaanien tuonnista on perittävä maksu, joka on 850 ecua tonnilta. - - '

7 Asetuksen N:o 404/93 19 artiklan 1 kohdassa todetaan seuraavaa:

'Tariffikiintiöksi vahvistetaan 1 päivästä heinäkuuta 1993:

a) 66,5 prosenttia sellaisten toimijoiden luokalle, jotka ovat pitäneet kaupan kolmansien maiden banaaneja ja/tai muita kuin perinteisiä AKT-banaaneja;

b) 30 prosenttia sellaisten toimijoiden luokalle, jotka ovat pitäneet kaupan yhteisön banaaneja ja/tai perinteisiä AKT-banaaneja;

c) 3,5 prosenttia sellaisten yhteisöön sijoittautuneiden toimijoiden luokalle, jotka ovat alkaneet pitää kaupan vuodesta 1992 alkaen muita kuin yhteisön banaaneja ja/tai muita kuin perinteisiä AKT-banaaneja. - - '

8 Asetuksen N:o 404/93 16 artiklan mukaisesti yhteisön tuotannosta ja kulutuksesta sekä tuonnista ja viennistä laaditaan vuosittain arvio; tarvittaessa tätä arviota voidaan tarkistaa markkinointivuoden aikana.

9 Asetuksen N:o 404/93 18 artiklan 1 kohdan neljännessä alakohdassa säädetään mahdollisuudesta korottaa vuosittaista kiintiötä 16 artiklassa tarkoitetun arvion perusteella.

10 Asetuksen N:o 404/93 20 artiklassa komissiolle annetaan valtuus päättää tuontilupien siirrettävyyden edellytyksistä.

11 Asetuksen N:o 404/93 21 artiklan 2 kohdassa kumotaan tariffikiintiö, josta määrätään banaaneja koskevassa pöytäkirjassa."

Ensimmäisessä oikeusasteessa kantajina olleiden yritysten tilanne

3 Ensimmäisessä oikeusasteessa kantajina olleiden yritysten tilanteesta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi seuraavaa:

"12 Kantajat ovat yrityksiä, jotka tuovat kolmansien maiden banaaneja yhteisöön. Kantajista ensimmäinen ja toinen kuuluvat Atlanta-ryhmään: kantajista ensimmäinen on välillinen holding-yhtiö, jonka tytäryhtiö toinen on. Kantajista ensimmäinen, jota yksin koskee kanteen kohteena oleva korvausvaatimus (ks. jäljempänä 16 ja 28 kohta), vetoaa siihen, että yhdelle sen toiselle tytäryhtiölle, Atlanta Handels- und Schiffahrts-Gesellschaft mbH:lle, joka huolehtii kuljetuksista kylmälastialuksilla, on aiheutunut vahinkoa asetuksen N:o 404/93 voimaantulon vuoksi. Atlanta Handels- und Schiffahrts-Gesellschaft GmbH oli ottanut vuokralle kolme alusta, jotka se tämän jälkeen oli antanut erään amerikkalaisen yhtiön käytettäviksi. Tämä amerikkalainen yhtiö sanoi sopimuksen ennenaikaisesti irti sen vuoksi, että alukset eivät olleet enää tarpeen asetuksesta N:o 404/93 johtuvien banaanien tuontirajoitusten vuoksi. Atlanta Handels- und Schiffahrts-Gesellschaft mbH, jonka on edelleen maksettava sovittua vuokraa aluksista, on siirtänyt oikeutensa yhteisöltä saatavaan korvaukseen emoyhtiölleen eli kantajista ensimmäiselle."

Valitusta edeltänyt oikeudenkäynti

4 Oikeudenkäyntimenettelystä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa valituksenalaisessa tuomiossa todetaan seuraavaa:

"13 Kantajat ovat jättäneet 14.5.1993 yhteisöjen tuomioistuimeen kanteen, jossa ne vaativat yhtäältä ETY:n perustamissopimuksen 173 artiklan toisen kohdan (sittemmin EY:n perustamissopimuksen (jäljempänä perustamissopimus) 173 artiklan neljäs kohta) perusteella asetuksen N:o 404/93 osittaista kumoamista, ja toisaalta perustamissopimuksen 178 ja 215 artiklan toisen kohdan perusteella Euroopan yhteisön velvoittamista maksamaan korvausta niistä vahingoista, joita ensimmäiselle kantajalle, tai tarvittaessa Atlanta Handels- und Schiffahrts-Gesellschaft mbH:lle on aiheutunut. Esillä olevassa asiassa tuomion kohteena on tämän kanteen toinen, vahingonkorvausta koskeva osa, joka alun perin rekisteröitiin tunnuksella C-286/93 ja sittemmin tunnuksella T-521/93 (ks. jäljempänä 21 kohta).

14 Yhteisöjen tuomioistuimeen samana päivänä jättämällään kanteella Saksan liittotasavalta on vaatinut perustamissopimuksen 173 artiklan ensimmäisen kohdan perusteella asetuksen N:o 404/93 IV osaston 21 artiklan 2 kohdan kumoamista (asia C-280/93).

15 Lisäksi kantajat jättivät perustamissopimuksen 185 ja 186 artiklan perusteella 4.6.1993 yhteisöjen tuomioistuimeen välitoimia koskeneen hakemuksen, jossa vaadittiin yhtäältä asetuksen N:o 404/93 IV osaston ja erityisesti sen 17-20 artiklan täytäntöönpanon lykkäämistä ja toisaalta muihin sellaisiin toimenpiteisiin ryhtymistä, joita yhteisöjen tuomioistuimen presidentti tai yhteisöjen tuomioistuin pitäisi asianmukaisina (asia C-286/93 R).

16 Yhteisöjen tuomioistuin jätti 21.6.1993 antamallaan määräyksellä tutkimatta kantajien kanteen siltä osin kuin siinä vaadittiin eräiden asetuksen N:o 404/93 säännösten kumoamista, mutta otti sen tutkittavaksi siltä osin kuin siinä vaadittiin Euroopan yhteisön velvoittamista korvaamaan vahinko, joka oli aiheutunut tämän asetuksen antamisesta. Lisäksi yhteisöjen tuomioistuin määräsi, että oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin (asia C-286/93, sittemmin asia T-521/93 eli tämä kanne).

17 Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta ja Ranskan tasavalta jättivät yhteisöjen tuomioistuimeen 28.6.1993 ja 12.7.1993 väliintulohakemukset, joissa ne pyysivät saada osallistua oikeudenkäyntiin nyt esillä olevassa asiassa tukeakseen vastaajien vaatimuksia.

18 Määräyksellä, jonka yhteisöjen tuomioistuin antoi 6.7.1993, se jätti tutkimatta kantajien välitoimihakemukset ja totesi oikeudenkäyntikuluista päätettävän myöhemmin (asia C-286/93 R).

19 Norsunluurannikon tasavalta sekä yhtiöt Terres Rouges Consultant, España et fils ja Cobana Import jättivät yhteisöjen tuomioistuimeen 29.6.1993 ja 12.7.1993 välisenä aikana väliintulohakemukset, joissa ne pyysivät saada osallistua oikeudenkäyntiin nyt esillä olevassa asiassa tukeakseen vastaajien vaatimuksia.

20 Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 82 a artiklan 1 kohdan b alakohdan perusteella yhteisöjen tuomioistuin lykkäsi 15.7.1993 tekemällään päätöksellä asian käsittelyä siihen asti kunnes asia C-280/93 on ratkaistu.

21 Sen jälkeen kun Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen perustamisesta tehdyn päätöksen 88/591/EHTY, ETY, Euratom muuttamisesta 8 päivänä kesäkuuta 1993 tehty neuvoston päätös 93/350/Euratom, EHTY, ETY (EYVL L 144, s. 21) oli 1.8.1993 tullut voimaan, nyt esillä oleva asia siirrettiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen määräyksellä, jonka yhteisöjen tuomioistuin antoi 27.9.1993.

22 Yhteisöjen tuomioistuin hylkäsi 5.10.1994 Saksan liittotasavallan nostaman kumoamiskanteen (asia C-280/93, Saksa v. neuvosto, Kok. 1994, s. I-4973). Tämän tuomion johdosta lykättynä olleeseen asiaan palattiin kirjallisen käsittelyn uudelleen aloittamisella.

23 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen laajennetun toisen jaoston puheenjohtajan 9.3.1995 antamilla määräyksillä Ranskan tasavalta ja Yhdistynyt kuningaskunta hyväksyttiin väliintulijoiksi tukemaan vastaajien vaatimuksia.

24 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen laajennetun toisen jaoston puheenjohtajan 14.7.1995 antamalla määräyksellä hylättiin Norsunluurannikon tasavallan sekä yhtiöiden Terres Rouges Consultant, España et fils ja Cobana Import väliintulovaatimukset ja velvoitettiin nämä vastaamaan itse niistä kuluistaan, jotka johtuivat niiden väliintulovaatimuksista.

25 Verwaltungsgericht Frankfurt am Main esitti 1.12.1993 tekemällään päätöksellä, joka saapui yhteisöjen tuomioistuimeen 14.12.1993, EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla kaksi ennakkoratkaisukysymystä asetuksen N:o 404/93 IV osaston 21 artiklan 2 kohdan pätevyydestä. Nämä kysymykset liittyivät oikeudenkäyntiin, jossa vastapuolina olivat Atlanta Fruchthandelsgesellschaft mbH ja 17 muuta Atlanta-ryhmän yhtiötä sekä Bundesamt für Ernährung und Forstwirtschaft (liittovaltion elintarvike- ja metsätalousvirasto) ja joka koski kolmansien maiden banaanien tuontikiintiöiden myöntämistä.

26 Yhteisöjen tuomioistuin vastasi 9.11.1995 Verwaltungsgericht Frankfurt am Mainin esittämiin kysymyksiin todeten, että asetuksen N:o 404/93 IV osaston 21 artiklan 2 kohdan tutkiminen kansallisen tuomioistuimen päätöksessä esitettyjen perustelujen kannalta ei ole tuonut esiin seikkoja, jotka voivat vaikuttaa näiden säännösten pätevyyteen (asia C-466/93, Atlanta Fruchthandelsgesellschaft ym., Kok. 1995, s. I-3799).

27 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen pyynnöstä asianosaiset jättivät 8.12.1994 ja 6.1.1995 välisenä aikana huomautuksensa niistä johtopäätöksistä, jotka edellä mainitussa asiassa Saksa vastaan neuvosto annetusta tuomiosta mahdollisesti on tehtävä nyt esillä olevan asian kannalta. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen pyyntöön 4.1. ja 16.1.1996 välisenä aikana antamissaan vastauksissa asianosaiset esittivät huomautuksensa niistä johtopäätöksistä, jotka edellä mainitussa asiassa Atlanta Fruchthandelsgesellschaft ym. annetusta tuomiosta mahdollisesti on tehtävä nyt esillä olevan asian kannalta."

Valituksenalainen tuomio

5 Valituksenalaisen tuomion 28 kohdassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi, että ottaen huomioon yhteisöjen tuomioistuimen 21.6.1993 antama määräys, jolla jätettiin tutkimatta kantajien kanne siltä osin, kuin siinä vaadittiin eräiden asetuksen N:o 404/93 säännösten kumoamista, se ottaa arvioitavaksi ainoastaan kantajien esittämän korvausvaatimuksen.

6 Valituksenalaisen tuomion 34 kohdasta ilmenee, että korvausvaatimuksensa tueksi silloiset kantajat esittivät 14 perustetta sen osoittamiseksi, että neuvosto ja komissio ovat toimineet lainvastaisesti. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin lisäsi, että kantajat olivat yhtäältä huomautuksissaan niistä johtopäätöksistä, jotka seuraavat edellä mainitussa asiassa Saksa vastaan neuvosto annetusta tuomiosta, sekä toisaalta vastauskirjelmissään täsmentäneet pitäytyvänsä kaikissa kanteessa esittämissään perusteissa keskittyen kuitenkin seuraaviin neljään perusteeseen: syrjintäkiellon periaatteen loukkaaminen, luottamuksensuojan periaatteen loukkaaminen, elinkeinovapautta koskevan perustavanlaatuisen oikeuden loukkaaminen ja puolustautumisoikeuksien loukkaaminen. Valituksenalaisen tuomion tästä kohdasta käy vielä ilmi, että vastauksessaan sekä 16.1.1996 toimittamissaan huomautuksissa niistä johtopäätöksistä, jotka edellä mainitussa asiassa Atlanta Fruchthandelsgesellschaft ym. (II) annetusta tuomiosta oli tehtävä, kantajat olivat vedonneet myös siihen, että vaikka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin pitäisi asetuksen N:o 404/93 kyseisiä säännöksiä pätevinä, Atlantalla olisi kuitenkin oikeus EY:n perustamissopimuksen 215 artiklan toisen kohdan (josta on tullut EY 288 artiklan toinen kohta) mukaiseen vahingonkorvaukseen.

7 Valituksenalaisella tuomiolla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi kantajien kanteen.

8 Valituksessaan Atlanta riitauttaa lähinnä sen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen päättelyn, joka koski jäljempänä mainittavia kanneperusteita.

9 Neuvoston korvausvastuusta siltä osin, kuin kysymys on lainmukaisesta säädöksestä, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi seuraavaa:

"39 Sekä yhteisöjen tuomioistuimen, jossa kanne nostettiin, työjärjestyksen 42 artiklan 2 kohdasta, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdasta ilmenee, että uusien perusteiden esittäminen asian käsittelyn kuluessa on kiellettyä, jolleivat nämä perusteet perustu käsittelyn aikana esille tulleisiin tosiseikkoihin tai oikeudellisiin perusteisiin. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin huomauttaa tältä osin, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhteisöjen tuomioistuimen tuomiota, jolla vahvistetaan yhteisön toimielimen toimenpiteen pätevyys, ei voida pitää sellaisena seikkana, jonka perusteella voitaisiin esittää uusia perusteita, koska yhteisön toimielimen toimenpiteisiin sovelletaan joka tapauksessa oletusta, että ne ovat päteviä, ja koska edellä mainituissa asioissa Saksa vastaan neuvosto ja Atlanta Fruchthandelsgesellschaft ym. annetuissa tuomioissa ainoastaan vahvistetaan se oikeustila, jonka kantajat tunsivat jo kannetta nostaessaan (ks. asia 11/81, Dürbeck v. komissio, tuomio 1.4.1982, Kok. 1982, s. 1251, 17 kohta).

40 Koska kantajat eivät ole esillä olevassa asiassa vedonneet yhteenkään sellaiseen seikkaan, joka oikeuttaisi ne esittämään uuden kanneperusteen, joka koskee neuvoston vastuuta lainmukaisesta säädöksestä, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että tämä peruste on esitetty liian myöhään ja että se on sen vuoksi jätettävä tutkimatta."

10 Syrjintäkiellon periaatteen loukkaamisesta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi seuraavaa:

"46 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistuttaa, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan syrjintäkiellon periaate kuuluu yhteisön oikeuden perustavanlaatuisiin periaatteisiin (ks. em. asia Saksa vastaan neuvosto, tuomion 67 kohta). Tämä periaate edellyttää, että toisiinsa verrattavissa olevia tilanteita ei käsitellä eri tavalla, jollei eron tekeminen ole objektiivisesti perusteltua. Kuten edellä mainitussa asiassa Saksa vastaan neuvosto annetusta tuomiosta ilmenee, niiden taloudellisten toimijoiden ryhmien asemaa, joiden kesken tariffikiintiö jaettiin, ei voitu ennen asetuksen N:o 404/93 antamista pitää toisiinsa verrattavana olleena. Toteutetut toimenpiteet koskevat myös eri tavalla näitä ryhmiä ja yhteisöjen tuomioistuin totesi nimenomaisesti sen, että niiden toimijoiden tuontimahdollisuuksia vastedes rajoitettiin, jotka perinteisesti olivat hankkineet kolmansien maiden banaaneja. Yhteisöjen tuomioistuin katsoi kuitenkin, että tällainen erilainen kohtelu liittyi siihen asti eriytyneiden markkinoiden yhdentymistavoitteeseen sekä yhteisön ja perinteisen AKT-tuotannon menekin takaamistavoitteeseen (74 kohta). Yhteisöjen tuomioistuin katsoi myös, että sen tarkoituksena, miten tariffikiintiö jaettiin erilaisten taloudellisten toimijoiden ryhmien välillä, oli saada yhteisön ja AKT-banaaneja markkinoineet toimijat markkinoimaan kolmansien maiden banaaneja samoin kuin saada kolmansien maiden banaanien tuojat markkinoimaan myös yhteisön ja AKT-banaaneja (83 kohta). Yhteisöjen tuomioistuin totesi siis sen, että asetuksen N:o 404/93 tarkoituksena ei ollut saada aikaan sitä, että eri toimijaryhmiä kohdeltaisiin täysin samalla tavalla.

47 Yhteisöjen tuomioistuin katsoi myös, että oli tarpeellista, että asetuksella N:o 404/93 rajoitettiin kolmansien maiden banaanien tuontia luomalla yhteisöön yhteinen markkinajärjestely (82 kohta).

48 Lisäksi yhteisöjen tuomioistuin totesi, ettei ollut osoitettu, että neuvosto olisi toteuttanut toimenpiteitä, jotka olisivat selvästi epäsoveliaita asetuksen N:o 404/93 päämäärän saavuttamiseksi (95 kohta).

49 On lisättävä, että yhteisöjen tuomioistuin on täsmentänyt edellä mainitussa asiassa Atlanta Fruchthandelsgesellschaft ym. antamassaan tuomiossa, että kantajien mainitsemat asetuksen N:o 404/93 soveltamisvaikeudet eivät voineet vaikuttaa sen pätevyyteen (11 kohta). Vastaavasti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei voi esillä olevassa asiassa ottaa huomioon kantajien mainitsemia asetuksen N:o 404/93 antamisesta johtuvia konkreettisia seurauksia, koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on tutkittava kysymystä asetuksen N:o 404/93 lainmukaisuudesta vain kantajien esittämillä perusteilla.

50 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa siten, että kantajat eivät ole osoittaneet, että vastaajina olevat toimielimet olisivat jättäneet noudattamatta syrjintäkiellon periaatetta, minkä vuoksi tämä peruste on hylättävä aiheettomana."

11 Kanneperustetta, joka koski luottamuksensuojan periaatteen loukkaamista, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin arvioi seuraavasti:

"55 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistuttaa, että luottamuksensuojan periaate on yksi yhteisön perustavanlaatuisista periaatteista. On kuitenkin myös muistutettava, että taloudelliset toimijat eivät voi perustellusti luottaa sellaisten olosuhteiden säilymiseen, joita voidaan muuttaa yhteisön toimielinten harkintavallan puitteissa ja näin erityisesti alalla, jota koskevat yhteiset markkinajärjestelyt, joiden tarkoitus on taloudellisessa tilanteessa tapahtuneiden muutosten jatkuva sopeuttaminen (ks. erityisesti yhdistetyt asiat C-133/93, C-300/93 ja C-362/93, Crispoltoni ym., tuomio 5.10.1994, Kok. 1994, s. I-4863, 57 kohta). Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että vaikka Saksa ei olisikaan vedonnut luottamuksensuojan periaatteeseen edellä mainitussa asiassa Saksa vastaan neuvosto, yhteisöjen tuomioistuin on kuitenkin vahvistanut tässä tuomiossaan myös, että taloudellinen toimija ei voi vedota saavutettuun etuun tai edes perusteltuun luottamukseen sellaisten olosuhteiden säilymisestä, joita voidaan muuttaa yhteisön toimielinten tekemillä päätöksillä niiden harkintavallan puitteissa (80 kohta).

56 Lisäksi mahdollisuus periaatteen loukkaamisesta on tuotu esiin edellä mainitussa asiassa Atlanta Fruchthandelsgesellschaft ym. esitetyissä kansallisen tuomioistuimen ennakkoratkaisukysymyksissä. Yhteisöjen tuomioistuin totesi tässä asiassa antamassaan tuomiossa, että kansallinen tuomioistuin ei ole tuonut esiin sellaisia perusteluita, joilla olisi vaikutusta asetuksen N:o 404/93 pätevyyteen, ja katsoi, ettei tätä periaatetta ollut loukattu.

57 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistuttaa, että luottamuksensuojan periaatteeseen ei voida vedota silloin, kun hallinto ei ole antanut täsmällisiä vakuutuksia (ks. asia T-571/93, Lefebvre ym. v. komissio, tuomio 14.9.1995, Kok. 1995, s. II-2379, 72 kohta). Kantajat eivät ole esittäneet todisteita siitä, että tällaisia vakuutuksia olisi annettu komissiosta aiemman käytännön vallitessa tai siinä erityisessä yhteydessä, kun nyt kyseessä oleva markkinajärjestely otettiin käyttöön.

58 Tästä seuraa, että kantajat eivät ole osoittaneet luottamuksensuojan periaatetta loukatun esillä olevassa asiassa ja että peruste, joka koskee tämän periaatteen loukkaamista, on hylättävä."

12 Kanneperusteesta, joka koski elinkeinovapautta koskevan perustavanlaatuisen oikeuden loukkaamista, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi seuraavaa:

"62 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistuttaa, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan elinkeinovapaus kuuluu yhteisön oikeuden perustavanlaatuisiin periaatteisiin, mutta että se ei kuitenkaan ole ehdoton oikeus ja että sitä on arvioitava suhteessa sillä olevaan tehtävään yhteiskunnassa. Elinkeinovapaus tarkoittaa, että taloudellista toimijaa ei voida mielivaltaisesti kieltää harjoittamasta toimintaansa, mutta se ei takaa hänelle tietynlaajuista liiketoimintaa tai tiettyä markkinoiden osaa. Taloudellisille toimijoille annettuja takeita ei missään tapauksessa voida laajentaa siten, että niillä suojattaisiin pelkästään kaupallisluonteisia etuja tai mahdollisuuksia, joiden sattumanvaraisuus on erottamaton osa taloudellisen toiminnan olemusta (ks. asia 4/73, Nold v. komissio, tuomio 14.5.1974, Kok. 1974, s. 491, 14 kohta; Kok. Ep. II, s. 293). Tästä johtuu, että elinkeinovapautta voidaan rajoittaa muun muassa yhteisellä markkinajärjestelyllä sillä edellytyksellä, että rajoitukset palvelevat todellisuudessa yleisen edun mukaisia yhteisön tavoitteita ja että ne eivät merkitse rajoitusten tavoite huomioon ottaen suhteetonta ja sietämätöntä puuttumista, jolla vahingoitettaisiin taattujen oikeuksien keskeistä sisältöä (ks. asia 265/87, Schräder, tuomio 11.7.1989, Kok. 1989, s. 2237, 15 kohta).

63 Tältä osin on todettava, että yhteisöjen tuomioistuin on jo edellä mainitussa asiassa Saksa vastaan neuvosto annetussa tuomiossa katsonut, että kolmansien maiden banaaneja ennen asetuksen voimaantuloa myyneen toimijan elinkeinovapauteen puuttuminen asetuksella N:o 404/93 johtui yhteisön yleistä etua koskevista tavoitteista ja että sillä ei vaikutettu tämän oikeuden keskeiseen sisältöön (87 kohta). On todettava myös vielä kerran, että edellä mainitussa asiassa Atlanta Fruchthandelsgesellschaft ym. annetussa tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin totesi, että vaikka kantajat olivat tuoneet esiin tiettyjä vaikeuksia asetuksen N:o 404/93 soveltamisessa ja näistä vaikeuksista niiden toiminnalle aiheutuneita seurauksia, tällaisilla seikoilla ei voinut olla vaikutusta mainitun asetuksen pätevyyteen (11 kohta).

64 Siten on hylättävä aiheettomana peruste, joka koskee elinkeinovapautta koskevan perustavanlaatuisen oikeuden loukkaamista."

13 Kanneperustetta, joka koski puolustautumisoikeuksien loukkaamista, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin arvioi seuraavasti:

"70 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että päinvastoin kuin kantajat väittivät, oikeutta tulla kuulluksi hallinnollisessa menettelyssä, joka koskee tiettyä henkilöä, ei voida siirtää lainsäädäntömenettelyyn, joka johtaa yleistoimenpiteiden antamiseen. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin korostaa tältä osin, että edellä mainituissa yhdistetyissä asioissa CB ja Europay vastaan komissio annettu tuomio on sijoitettava kilpailuasioita koskevaan vakiintuneen oikeuskäytännön yhteyteen, jossa edellytetään, että ennen toimenpiteiden, kuten sanktioiden, määräämistä kuullaan niitä yrityksiä, joiden epäillään rikkoneen perustamissopimuksen sääntöjä. Tätä oikeuskäytäntöä on kuitenkin arvioitava sille ominaisessa yhteydessä eikä sitä voida laajentaa yhteisön lainsäädäntömenettelyihin, joissa annetaan säädöksiä, jotka edellyttävät talouspoliittisia valintoja ja joita sovelletaan yleisesti asianomaisiin toimijoihin.

71 On lisättävä, että perustamissopimuksen tiettyyn artiklaan perustuvassa yhteisön toimenpiteen antamismenettelyssä ainoat kuulemisvelvoitteet, jotka yhteisön lainsäätäjällä on, ovat kyseisessä artiklassa määrätyt velvoitteet. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistuttaa, että asiassa 138/79, Roquette Frères vastaan neuvosto, 29.10.1980 annetussa tuomiossa (Kok. 1980, s. 3333) katsottiin, että velvoite kuulla parlamenttia, josta määrätään perustamissopimuksen useissa kohdissa, heijastaa yhteisön tasolla sitä perustavanlaatuista kansanvallan periaatetta, jonka mukaan kansat osallistuvat vallankäyttöön edustajiston välityksellä.

72 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistuttaa myös, että talouselämän ja sosiaaliryhmien edustajien kuuleminen sisältyy yhteisön lainsäädäntömenettelyyn talous- ja sosiaalikomitean kuulemisen muodossa. Esillä olevassa asiassa parlamenttia ja mainittua komiteaa on kuultu ennen asetuksen N:o 404/93 antamista, kuten perustamissopimuksessa määrätään.

73 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että päinvastoin kuin kantajien johtopäätöksissä esitettiin, komissiolla ei ollut velvollisuutta kuulla lisäksi yhteisön banaanimarkkinoiden eri toimijaryhmiä. Yhteisön lainsäätäjä voi ottaa huomioon taloudellisten toimijoiden eri ryhmien erityisen tilanteen kuulematta heitä kaikkia yksitellen. Tältä osin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistuttaa, että edellä mainitussa asiassa Saksa vastaan neuvosto annetussa tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että kantaja ei ollut osoittanut, että neuvosto olisi antanut selvästi epäasianmukaisia toimenpiteitä tai että säädöstä antaessaan se olisi arvioinut sen tiedossa olleita seikkoja ilmeisen virheellisesti (95 kohta). Koska asetuksessa N:o 404/93 ei ole kolmansien maiden banaaneja markkinoivia toimijoita koskevia säännöksiä, yhteisöjen tuomioistuin on siten implisiittisesti katsonut, että yhteisön lainsäätäjä ei ole jättänyt huomioon ottamatta tämän toimijaryhmän etuja.

74 Näistä pohdinnoista seuraa, että peruste, joka koskee puolustautumisoikeuksien loukkaamista, on hylättävä."

14 Kanneperusteista, jotka koskivat lainsäädäntömenettelyyn liittyvien säännösten rikkomista sekä tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (jäljempänä GATT) määräysten rikkomista, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 77 kohdassa vielä, että nämä perusteet on hylätty edellä mainitussa asiassa Saksa vastaan neuvosto annetun tuomion 27-43 ja 103-112 kohdassa, joten valituksenalaisen tuomion 78 kohdassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi, että niistä samoista syistä, jotka yhteisöjen tuomioistuin on äsken mainitussa tuomiossa esittänyt, kaikki nämä perusteet on hylättävä aiheettomina.

15 Päätelmänään ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin esitti seuraavaa:

"83 On syytä todeta, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perustamissopimuksen 215 artiklan toisesta kohdasta johtuu, että sopimussuhteen ulkopuolinen yhteisön vastuu ja aiheutuneen vahingon korvaamista koskevan oikeuden täytäntöönpano riippuvat useiden edellytysten täyttymisestä, eli siitä, että toimielinten moitittu toiminta on yhteisön oikeuden vastaista, että vahinko on tosiasiallisesti syntynyt ja että toiminnan ja väitetyn vahingon välillä on syy-yhteys. Lisäksi yhteisö on vastuussa talouspoliittisia valintoja edellyttävistä säädöksistä ainoastaan, jos yksityisiä suojaavaa ylemmäntasoista oikeussääntöä on riittävän ilmeisellä tavalla rikottu. Lainsäädäntöön liittyvässä asiassa, kuten esillä olevassa asiassa, yhteisö voi olla vastuussa ainoastaan silloin, jos asianomainen toimielin on ylittänyt selvällä ja vakavalla tavalla sen toimivallan käytölle asetetut rajat (ks. em. asia Mulder ym. v. neuvosto ja komissio, tuomion 12 kohta).

84 Kaiken edellä esitetyn perusteella on katsottava, että vastaajien ei voida katsoa syyllistyneen mihinkään lainvastaisuuteen, jonka vuoksi yhteisölle syntyisi sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu. Tämän vuoksi, ja ilman että olisi tarpeen tarkistaa niiden muiden vaatimusten täyttymistä, jotka ovat edellytyksenä yhteisön vastuun syntymiselle, kanne on hylättävä."

Valitus

16 Valituksensa tueksi Atlanta vetoaa seitsemään perusteeseen. Ensimmäinen peruste liittyy maailman kauppajärjestön (jäljempänä WTO) riitojenratkaisuelimen (dispute settlement body) 25.9.1997 tekemään päätökseen (jäljempänä WTO:n päätös). Toisessa valitusperusteessaan valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on jättänyt tutkimatta perusteen, joka koski neuvoston vastuuta lainmukaisesta säädöksestä. Kolmannessa, neljännessä ja viidennessä valitusperusteessa väitetään, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole oikealla tavalla ottanut huomioon sitä ulottuvuutta, joka on puolustautumisoikeuksilla (kolmas valitusperuste), syrjintäkiellon ja elinkeinovapauden periaatteilla (neljäs valitusperuste) sekä luottamuksensuojan periaatteella (viides valitusperuste). Kuudes valitusperuste koskee lainsäädäntövallan lainvastaiseksi väitettyä delegointia neuvostolta komissiolle. Lopuksi valittaja väittää seitsemännessä valitusperusteessaan, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole tutkinut kaikkia lainvastaisesta toimenpiteestä aiheutuvan korvausvastuun edellytyksiä.

Ensimmäinen valitusperuste

17 Ensimmäisessä valitusperusteessaan, joka yhteisöjen tuomioistuimessa ensimmäisen kerran esitettiin vastauskirjelmän yhteydessä, valittaja vetoaa siihen, että WTO:n päätöksessä vahvistetaan lopullisesti, että olennaiset osat banaanialan yhteisestä markkinajärjestelystä (jäljempänä markkinajärjestely) ovat ristiriidassa WTO:n sääntöjen kanssa, joten markkinajärjestely on valittajan mielestä kiistattomasti lainvastainen.

18 Valittaja täsmentää saaneensa tiedon asetuksen N:o 404/93 lainvastaisuudesta, kun WTO:n päätös julkistettiin eli kuusi kuukautta sen jälkeen, kun se oli 10.3.1997 tehnyt valituksen. Tämä päätös on siten sen mukaan sellainen uusi ratkaiseva seikka, jota tarkoitetaan yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 42 artiklan 2 kohdassa, jota sovelletaan valituksiin tämän työjärjestyksen 118 artiklan nojalla. Atlanta toteaa tältä osin, että yhteisöjen tuomioistuin ei valitusta ratkaistessaan ota kantaa tosiseikkoihin, vaan se tarkistaa oikeudelliselta kannalta valituksenalaisen tuomion oikeellisuuden. Näin ollen valittaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin kumoaa valituksenalaisen tuomion ja palauttaa asian ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen käsiteltäväksi.

19 Tältä osin on huomattava, että WTO:n päätös liittyy välttämättömästi ja suoraan GATT-sääntöjen rikkomista koskeneeseen perusteeseen, johon nykyinen valittaja vetosi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa ja jota se ei ole uudelleen ottanut valitusperusteekseen.

20 Tällaista päätöstä ei voida ottaa huomioon kuin siinä tapauksessa, että tuomioistuin olisi riitauttanut GATT-sääntöjen välittömän oikeusvaikutuksen sen käsitellessä perustetta markkinajärjestelyn pätemättömyydestä.

21 Kuten komissio on perustellusti todennut, valittaja olisi voinut pysyä perusteessaan ja GATT-sääntöjen välittömän oikeusvaikutuksen tueksi vedota WTO:n puitteissa vuonna 1995 käyttöön otettuun riitojen ratkaisumenettelyyn.

22 Jos WTO:n päätökseen pohjautuva valitusperuste otettaisiin tutkittavaksi, merkitsisi tämä näin olen todellisuudessa sitä, että valittaja saisi ensimmäisen kerran vastauskirjelmän yhteydessä arvostella sitä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi perusteen, johon valittaja oli vedonnut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, vaikka mikään ei estänyt valittajaa esittämästä tällaista perustetta sen yhteisöjen tuomioistuimelle osoittamassa valituksessa.

23 Näin ollen ensimmäinen valitusperuste on jätettävä tutkimatta.

Toinen valitusperuste

24 Valittajan toinen valitusperuste koskee ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ratkaisua jättää tutkimatta liian myöhään esitettynä kanneperuste, joka koski korvausvastuuta lainmukaisesta säädöksestä.

25 Atlanta katsoo, että se on jo ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa vedonnut tähän seikkaan kannekirjelmässään väittäessään, että sille on aiheutunut erityistä ja vakavaa vahinkoa (Sonderopfer). Joka tapauksessa kysymys ei sen mukaan ole uudesta perusteesta, vaan perustelusta, jolla tuetaan sopimussuhteen ulkopuolista yhteisön vastuuta koskevaa perustetta. Lisäksi Atlanta katsoo, että uusien perusteiden esittämiskieltoa ei pitäisi soveltaa esillä olevan kaltaisessa tapauksessa, koska Atlantahan voisi joka tapauksessa nostaa sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun osalta kanteen, joka tällä kertaa perustuisi lainmukaiseen toimenpiteeseen. Toisaalta se katsoo, että vastausvaiheessa esitetyn perusteen hyväksyminen ei tässä oikeudenkäynnissä loukkaisi osapuolten puolustautumisoikeuksia, koska osapuolet ovat voineet tehokkaasti ottaa kantaa tähän perusteeseen.

26 On huomattava, kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 35-37 kohdassa, että erityisen ja vakavan vahingon käsite mainittiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa käydyssä oikeudenkäynnissä ainoastaan lainvastaisesta säädöksestä seuraavan korvausvastuun yhteydessä.

27 Lisäksi vastaajan väitteistä poiketen perusteluja, joilla muutetaan yhteisön korvausvastuun varsinaista syytä, on pidettävä sellaisena uutena perusteena, johon vetoaminen oikeudenkäynnin kuluessa on kielletty. Näin on sitäkin suuremmalla syyllä - kuten Ranskan hallitus toteaa - sen vuoksi, että uusien perusteiden esittämiskielto estää jo pelkästään lainvastaiseen toimenpiteeseen perustuvaa vastuuta koskevan kanteen yhteydessä vetoamasta vastausvaiheessa sellaiseen ylemmäntasoisen oikeussäännön rikkomiseen, mitä ei ole mainittu kannekirjelmässä (yhdistetyt asiat 279/84, 280/84, 285/84 ja 286/84, Rau ym. v. komissio, tuomio 11.3.1987, Kok. 1987, s. 1069, 38 kohta). Kuten neuvosto on perustellusti todennut, se seikka, että tämä peruste, kuten lainvastaisesta toimenpiteestä aiheutuvaa vastuuta koskeva perustekin, pohjautuu perustamissopimuksen 215 artiklaan, ei poista siltä sen luonnetta uutena perusteena.

28 Lopuksi on todettava, että toisin kuin vastaaja väittää, prosessiekonomiset syyt tai puolustautumisoikeuksen kunnioittaminen eivät voi olla peruste väljentää uusien perusteiden esittämiskieltoa laajentamalla poikkeuksien soveltamisalaa siitä, mitä yhteisöjen tuomioistuimen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksessä nimenomaisesti määrätään.

29 Näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on aiheellisesti huomauttanut valituksenalaisen tuomion 39 kohdassa, että sekä yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 42 artiklan 2 kohdasta että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdasta ilmenee, että uusien perusteiden esittäminen asian käsittelyn kuluessa on kiellettyä, jolleivat nämä perusteet perustu käsittelyn aikana esille tulleisiin tosiseikkoihin tai oikeudellisiin perusteisiin. Tämän perusteella ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on perustellusti katsonut tuomionsa 40 kohdassa, että vastausvaiheessa esitettynä kanneperusteeseen, joka koski vastuuta lainmukaisesta säädöksestä, on vedottu liian myöhään, joten se on jätettävä tutkimatta.

30 Näin ollen toista valitusperustetta ei ole hyväksyttävä.

Kolmas valitusperuste

31 Kolmannessa valitusperusteessaan valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on virheellisesti katsonut, että oikeutta tulla kuulluksi, joka hallinnollisessa menettelyssä koskee tiettyä henkilöä, ei voida laajentaa koskemaan lainsäädäntömenettelyä, joka johtaa yleistoimenpiteen antamiseen kuten asianlaita esillä olevassa tapauksessa oli asetuksen N:o 404/93 osalta. Asianomaisen henkilön kannalta ei nimittäin ole merkitystä sillä, onko tämän oikeudellista asemaa loukkaava toimenpide annettu hallinnollisessa menettelyssä vai lainsäädäntömenettelyssä.

32 Tältä osin Atlanta viittaa EY:n perustamissopimuksen 173 artiklan neljänteen kohtaan (josta on muutettuna tullut EY 230 artiklan neljäs kohta) sekä yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, erityisesti polkumyyntiasetusten antamista koskeviin tuomioihin (ks. erityisesti asia C-49/88, Al-Jubail Fertilizer v. neuvosto, tuomio 27.6.1991, Kok. 1991, s. I-3187, 15 ja 16 kohta), joista ilmenee Atlantan mukaan, että lainsäädäntömenettelyssä tapahtuvaa kuulemista koskevan määräyksen puuttuminen perustamissopimuksesta ei anna oikeutta luopua tällaisesta kuulemisesta (ks. myös asia C-135/92, Fiskano v. komissio, tuomio 29.6.1994, Kok. 1994, s. I-2885, 39 kohta).

33 Lisäksi valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on loukannut yleistä oikeusperiaatetta, jonka mukaan jokaisen tuomioistuimen on perusteltava päätöksensä osoittaen erityisesti ne syyt, jotka ovat saaneet sen hylkäämään sille nimenomaisesti esitetyn väitteen.

34 Perustamissopimuksen 173 artiklan neljännessä kohdassa määrätään, että luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi nostaa kanteen hänelle osoitetusta päätöksestä tai sellaisesta päätöksestä, joka siitä huolimatta, että se on annettu asetuksena tai toiselle henkilölle osoitettuna päätöksenä, koskee häntä suoraan ja erikseen.

35 Vastoin valittajan esittämiä väitteitä tästä määräyksestä ei voida johtaa jonkinlaista oikeutta tulla kuulluksi ennen luonteeltaan normatiivisen toimenpiteen antamista.

36 Oikeuskäytäntö, johon Atlanta viittaa, liittyy eräisiin toimenpiteisiin, jotka koskevat suoraan ja erikseen kantajia tai valittajia. Sen sijaan esillä olevassa asiassa yhteisöjen tuomioistuimen edellä mainitusta 21.6.1993 annetusta määräyksestä ilmenee, että asetus N:o 404/93 ei koskenut suoraan ja erikseen valittajaa.

37 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on siten perustellusti todennut valituksenalaisen tuomion 70 kohdassa, että kyseistä oikeuskäytäntöä ei voida laajentaa koskemaan yhteisön lainsäädäntömenettelyä, jossa annettavat säädökset edellyttävät talouspoliittisia valintoja ja joita yleisesti sovelletaan asianomaisiin toimijoihin nähden.

38 Näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole tehnyt oikeudellista virhettä todetessaan valituksenalaisen tuomion 71 kohdassa, että perustamissopimuksen tiettyyn artiklaan perustuvassa yhteisön oikeuden toimenpiteen antamismenettelyssä lainsäätäjää velvoittavat ainoastaan kyseisessä artiklassa määrätyt kuulemisvelvoitteet.

39 Näistä syistä on myös katsottava, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on vastoin valittajan väitteitä perustellut oikeudellisesti riittävällä tavalla kanneperusteen hylkäämisensä.

40 Näin ollen on syytä hylätä kolmas valitusperuste.

Neljäs valitusperuste

41 Valittajan mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen olisi - katsoessaan asetuksen N:o 404/93 olevan syrjintäkiellon ja elinkeinovapauden periaatteet huomioon ottaen pätevyydeltään yleinen ja abstrakti - pitänyt vahingonkorvauskanteen osalta todeta tällä asetuksella loukattavan Atlantan oikeuksia, kun sitä sovelletaan sen konkreettiseen tilanteeseen.

42 Tältä osin on heti aluksi todettava, että perustavanlaatuisten oikeuksien kunnioittaminen velvoittaa paitsi yhteisön lainsäätäjää myös niitä viranomaisia, joiden tehtävänä on yhteisön lainsäätäjän antamien normatiivisten toimenpiteiden täytäntöönpano (ks. erityisesti asia C-68/95, T. Port, tuomio 26.11.1996, Kok. 1996, s. I-6065, 39 ja 40 kohta).

43 Vastoin valittajan väitteitä yhteisöjen tuomioistuimen kannanotto normatiivisen toimenpiteen pätevyydestä perustavanlaatuiset oikeudet huomioon ottaen kattaa kuitenkin myös tällaisen säädöksen soveltamisen konkreettiseen yksittäistapaukseen, joten säädöksen pätevyyttä ei voida kyseenalaistaa sovellettaessa sitä konkreettisiin tilanteisiin.

44 Niinpä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on oikein huomauttanut valituksenalaisen tuomion 49 ja 63 kohdassa, että yhteisöjen tuomioistuin on täsmentänyt edellä mainitussa asiassa Atlanta Fruchthandelsgesellchaft ym. (II) antamassaan tuomiossa, että kantajien mainitsemat asetuksen N:o 404/93 soveltamisvaikeudet eivät voi vaikuttaa sen pätevyyteen.

45 Kuten komissio on perustellusti todennut, silloin kun yleisen normiston täytäntöönpano edellyttää täytäntöönpanosäädösten antamista, nämä voidaan todeta pätemättömiksi näiden samojen periaatteiden vuoksi, jos jollakin näistä säädöksistä suoraan loukataan perustavanlaatuisia oikeuksia (ks. erityisesti em. asia T. Port, tuomion 39 ja 40 kohta).

46 Esillä olevassa asiassa on kuitenkin selvää, että väitetyksi tapahtunut oikeuksien loukkaus liittyy suoraan asetukseen N:o 404/93, jonka pätevyyden yhteisöjen tuomioistuin on vahvistanut nyt käsiteltävien periaatteiden osalta edellä mainituissa asioissa Saksa vastaan komissio ja Atlanta Fruchthandelsgesellschaft ym. (II) annetuissa tuomioissa.

47 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on siten perustellusti vedonnut näihin tuomioihin hylätessään syrjintäkiellon ja elinkeinovapauden periaatteiden loukkaamiseen liittyvät kanneperusteet.

48 Näin ollen neljäs valitusperuste on hylättävä.

Viides valitusperuste

49 Viidennessä valitusperusteessaan valittaja väittää, että vastoin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 55 ja 56 kohdassa todettua yhteisöjen tuomioistuimella ei tähän mennessä ole ollut tilaisuutta ottaa kantaa kysymykseen siitä, loukataanko asetuksella N:o 404/93 luottamuksensuojan periaatetta siksi, koska siinä ei säädetä asianmukaisista siirtymätoimenpiteistä.

50 Valittaja lisää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen hylätessään perusteen, joka koskee tämän periaatteen loukkaamista, kun se katsoi, että luottamuksensuojan periaatteeseen ei voida vedota silloin, kun hallinto ei ole antanut "täsmällisiä vakuutuksia" (ks. valituksenalaisen tuomion 57 kohta). Yhteisöjen tuomioistuin ei näet ole valittajan mukaan koskaan esittänyt näin suppeaa tulkintaa tästä periaatteesta ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei itsekään ole ennen valituksenalaista tuomiota edellyttänyt "täsmällisiä vakuutuksia" muuten kuin virkamiehiä koskevissa asioissa. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on muissa asioissa pitänyt riittävinä "perusteltuja odotuksia" (ks. erityisesti asia T-20/91, Holtbecker v. komissio, tuomio 17.12.1992, Kok. 1992, s. II-2599, 53 kohta).

51 Joka tapauksessa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on valittajan mukaan virheellisesti jättänyt arvioimatta kantajan perusteluja, jotka koskivat sille siirtymäjärjestelyn puuttumisesta aiheutunutta merkittävää vahinkoa.

52 Aluksi on syytä huomata, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on asianmukaisesti siteerannut valituksenalaisen tuomion 55 kohdassa vakiintunutta oikeuskäytäntöä, jonka mukaan siitä huolimatta että luottamuksensuojan periaate on yksi yhteisön perustavanlaatuisista oikeusperiaatteista, taloudelliset toimijat eivät voi perustellusti luottaa sellaisten olosuhteiden säilymiseen, joiden muuttaminen on yhteisön toimielinten harkintavallassa, ja tämä pätee erityisesti alalla, jota koskevat esimerkiksi yhteiset markkinajärjestelyt, joita jatkuvasti mukautetaan taloudellisessa toimintaympäristössä tapahtuneisiin muutoksiin.

53 Valituksenalaisen tuomion 55 kohdassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on perustellusti vielä huomauttanut, että yhteisöjen tuomioistuin on edellä mainitussa asiassa Saksa vastaan neuvosto annetun tuomion 80 kohdassa vahvistanut, että taloudellinen toimija ei voi vedota saavutettuun etuun tai edes perusteltuun luottamukseen sellaisten olosuhteiden säilymisestä, joita voidaan muuttaa yhteisön toimielinten harkintavaltansa puitteissa tekemillä päätöksillä. Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on oikein todennut valituksenalaisen tuomion 56 kohdassa, että yhteisöjen tuomioistuin, todettuaan ettei kansallinen tuomioistuin ollut tuonut esiin asetuksen N:o 404/93 pätevyyteen vaikuttavia perusteluita, katsoi edellä mainitussa asiassa Atlanta Fruchthandelsgesellschaft ym. (II) annetussa tuomiossa, ettei perusteltua luottamusta ollut loukattu.

54 Valittajan tältä osin esittämä väite, jonka mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on virheellisesti jättänyt ottamatta huomioon niiden vahinkojen laajuuden, jotka asetuksen N:o 404/93 soveltaminen valittajalle on aiheuttanut, ei ole pitävä. Väitetyn vahingon laajuus ei näet missään tapauksessa voi saattaa kyseenalaiseksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviota, jonka mukaan toimivaltaisen viranomaisen menettely ei voi synnyttää asianomaisissa perusteltua luottamusta tietynlaisen tilanteen pysyvyyteen tai siihen, että tietynlaisista toimenpiteistä myöhemmin tultaisiin säätämään.

55 Vielä on todettava, että kantaja ei ole esittänyt yhtäkään seikkaa, jonka perusteella voitaisiin päätellä lainsäätäjän saattaneen synnyttää valittajassa perusteltuja odotuksia siitä, että tietynlainen tilanne säilyisi tai että tietynlaisia siirtymätoimenpiteitä säädettäisiin, joten ei ole syytä tutkia Atlantan perusteluja, joiden mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin olisi tehnyt oikeudellisen virheen vaatiessaan luottamuksensuojan periaatteen soveltamisen edellytyksenä sitä, että lainsäätäjä olisi antanut täsmällisiä vakuutuksia sen sijaan, että olisi rajoituttu selvittämään, onko lainsäätäjän menettely synnyttänyt asianomaisissa perusteltuja odotuksia.

56 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on siten perustellusti voinut katsoa, että kantaja ei ollut osoittanut luottamuksensuojan periaatetta loukatun.

57 Näin ollen tämä valitusperuste on hylättävä.

Kuudes valitusperuste

58 Kuudennessa valitusperusteessaan Atlanta väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole ottanut kantaa perusteeseen, joka koski lainsäädäntövallan lainvastaista delegointia komissiolle siltä osin, kuin neuvosto ei itse ollut määritellyt asetuksessa N:o 404/93 sitä toimijan käsitettä, jota markkinajärjestelyssä tarkoitetaan.

59 Valituksenalaisen tuomion 75 kohdasta ilmenee, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen mukaan kantajat vetosivat lähinnä siihen, että asetuksen N:o 404/93 säätämismenettelyssä neuvosto ei ollut kunnioittanut komission aloiteoikeutta eikä parlamentin oikeutta tulla kuulluksi. Tästä lausumasta ei voida päätellä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin olisi ottanut huomioon väitteen, joka liittyy lainsäädäntövallan lainvastaiseen delegointiin komissiolle.

60 Lisäksi käsitellessään väitteitä asetuksen N:o 404/93 säätämismenettelyä koskevien säännösten rikkomisesta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toisti valituksenalaisen tuomion 77 ja 78 kohdassa ne perustelut, jotka ilmenevät edellä mainitussa asiassa Saksa vastaan neuvosto annetun tuomion 27-43 kohdasta. Näistä kohdista selviää niiden liittyvän yksinomaan väitteisiin, jotka koskivat komission aloiteoikeuden loukkaamista, perustelujen puuttumista sekä parlamentin uudelleen kuulemista koskevan oikeuden sivuuttamista.

61 Vielä on todettava, että valituksenalaisen tuomion 34 kohdasta ilmenee, että siitä huolimatta että kantajat olivat keskittyneet eräisiin kanneperusteisiin, ne eivät ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kuitenkaan olleet luopuneet vetoamasta muihin perusteisiin, peruste lainsäädäntövallan väitetystä lainvastaisesta delegoinnista komissiolle mukaan lukien.

62 Näin ollen valittaja on perustellusti vedonnut siihen, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole ottanut kantaa väitteeseen, joka koski lainsäädäntövallan lainvastaista delegointia komissiolle.

63 Näin ollen tämä valitusperuste on hyväksyttävä.

Seitsemäs valitusperuste

64 Seitsemännessä valitusperusteessaan Atlanta väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole tutkinut kaikkia lainvastaisesta toimenpiteestä seuraavan korvausvastuun edellytyksiä, jotka Atlantan mukaan kuitenkin ovat täyttyneet. Valittaja väittää tältä osin, että asetuksella N:o 404/93 on riittävän ilmeisesti rikottu yksityisiä suojaavaa ylemmäntasoista oikeussääntöä ja että yhteisön lainsäätäjä on selvästi ja vakavasti ylittänyt toimivaltansa rajat. Lisäksi valittaja väittää, että vahinko selvästi ylittää banaanien kaupan pitämiseen tavallisesti kuuluvat taloudelliset riskit ja että tämä vahinko, joka pääasiallisesti on ollut yhteydessä merkityksensä menettäneisiin merenkulkusopimuksiin, on aiheutunut yhteisön lainsäätäjän lainvastaisesta menettelystä.

65 Tältä osin on riittävä todeta, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan (ks. erityisesti asia C-146/91, KYDEP v. neuvosto ja komissio, tuomio 15.9.1994, Kok. 1994, s. I-4199, 19 kohta) yhteisö on perustamissopimuksen 215 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetussa sopimussuhteen ulkopuolisessa vastuussa ainoastaan, jos seuraavat edellytykset täyttyvät: toimielinten moitittu toiminta on lainvastaista, vahinkoa on tosiasiallisesti syntynyt ja toiminnan ja väitetyn vahingon välillä on syy-yhteys. Jos yksi näistä edellytyksistä jää täyttymättä, vaatimus on kokonaisuudessaan hylättävä, eikä ole tarpeen tutkia sopimussuhteen ulkopuolisen yhteisön vastuun muita edellytyksiä (em. asia KYDEP v. neuvosto ja komissio, tuomion 81 kohta).

66 Näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on asianmukaisesti soveltanut tätä oikeuskäytäntöä, kun se valituksenalaisen tuomion 84 kohdassa katsoi, että vastaajien ei voida katsoa syyllistyneen mihinkään lainvastaisuuteen, jonka vuoksi yhteisö olisi sopimussuhteen ulkopuolisessa korvausvastuussa, ja että tämän vuoksi kanne oli hylättävä ilman, että olisi tarpeen selvittää muiden yhteisön vastuun syntymisen edellytyksenä olevien vaatimusten täyttymistä.

67 Näin ollen seitsemäs valitusperuste on hylättävä.

68 Edellä esitetystä seuraa, että kuudes valitusperuste on aiheellinen, joten valituksenalainen tuomio on kumottava siltä osin, kuin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on hylännyt Atlantan kanteen ottamatta kantaa väitteeseen, joka koski lainsäädäntövallan lainvastaista delegointia komissiolle.

69 EY:n tuomioistuimen perussäännön 54 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan silloin, jos muutoksenhaku todetaan aiheelliseksi, yhteisön tuomioistuin kumoaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen päätöksen. Tällöin yhteisöjen tuomioistuin voi joko ratkaista asian lopullisesti itse, jos asia on ratkaisukelpoinen, tai palauttaa asia ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ratkaistavaksi. Koska oikeudenkäyntiasiakirjat ovat riittävän kattavat, jotta yhteisöjen tuomioistuin voi lopullisesti itse ratkaista asian, ei asiaa ole syytä palauttaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen.

Vahingonkorvausvaatimus

70 Atlanta väittää, että neuvosto on lainvastaisesti delegoinut lainsäädäntövaltaansa komissiolle jättäessään tämän tehtäväksi määritellä markkinajärjestelyssä tarkoitetun toimijan käsitteen.

71 Tältä osin on todettava, kuten neuvosto ja Ranskan hallitus ovat perustellusti huomauttaneet, että asetuksessa N:o 404/93 on merkittävällä tavalla täsmennetty markkinajärjestelyssä tarkoitetun toimijan käsitettä.

72 Aluksi on huomattava, että asetuksen N:o 404/93 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa täsmennetään, että tässä asetuksessa tarkoitettujen toimijoiden on oltava "yhteisöön sijoittautuneita" ja niiden on täytynyt "pitää kaupan omaan lukuunsa määritettävän vähimmäismäärän edellä mainittua alkuperää olevia banaaneja".

73 Lisäksi siltä osin kuin kysymys on banaanien alkuperästä, asetuksen N:o 404/93 13. perustelukappaleessa todetaan, että tariffikiintiön hallinnassa on erotettava toisaalta kolmansien maiden banaaneja ja muita kuin perinteisiä AKT-banaaneja jo aiemmin kaupan pitäneet toimijat ja toisaalta yhteisössä tuotettuja banaaneja ja perinteisiä AKT-banaaneja jo aiemmin kaupan pitäneet toimijat siten, että tämän alan kauppatoiminnan äskettäin aloittaneille tai kauppatoiminnan aloittaville uusille toimijoille varataan käytettävissä oleva määrä.

74 On myös huomattava, että asetuksen N:o 404/93 15 artiklan 5 kohdassa "kaupan pitäminen" määritellään markkinoille saattamista lukuun ottamatta tuotteen saattamiseksi kuluttajalle.

75 Vielä on todettava tämän asetuksen 15. perustelukappaleessa täsmennettävän, että antaessaan lisäperusteita, joita toimijoiden on noudatettava, komissio noudattaa yhtäältä periaatetta, jonka mukaan lisenssit on myönnettävä luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle, joka on ottanut riskin banaanien kaupan pitämisessä, ja toisaalta se noudattaa tarvetta välttää kaupan pitämisen eri vaiheissa olevien henkilöiden välisten tavallisten kauppasuhteiden häiriintyminen.

76 Nämä täsmennykset huomioon ottaen ja olettaen, että toimijan käsite on käsiteltävän asian kannalta olennainen seikka, jolloin neuvoston on pidettävä itsellään sitä koskeva toimivalta (ks. erityisesti asia C-240/90, Saksa v. neuvosto, tuomio 27.10.1992, Kok. 1992, s. I-5383, 35 ja 36 kohta), on todettava, että neuvosto on määritellyt riittävän täsmällisesti kyseisen käsitteen, joten neuvosto on EY:n perustamissopimuksen 145 artiklan (josta on tullut EY 202 artikla) mukaisesti voinut pätevästi delegoida komissiolle näin vahvistettujen oikeussääntöjen täytäntöönpanon kannalta tarpeellisen toimivallan.

77 Tämän vuoksi peruste, jossa väitetään lainsäädäntövaltaa lainvastaisesti delegoidun komissiolle, on hylättävä.

78 Näin ollen vahingonkorvausvaatimus on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

79 Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 122 artiklan 1 kohdan mukaan silloin, kun valitus on perusteltu ja yhteisöjen tuomioistuin ratkaisee itse riidan lopullisesti, se päättää oikeudenkäyntikuluista. Työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdassa, jota sovelletaan 118 artiklan nojalla muutoksenhakumenettelyyn, määrätään, että asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Työjärjestyksen 69 artiklan 4 kohdan ensimmäisessä virkkeessä määrätään, että jäsenvaltiot ja toimielimet, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

80 Koska Atlantan vahingonkorvausvaatimus on hylätty, valituksenalaisen tuomion tuomiolauselman 2 ja 3 kohdan pätevyys on syytä vahvistaa.

81 Atlanta on hävinnyt olennaisilta osiltaan valitusperusteensa, joten se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut tästä oikeusasteesta.

82 Ranskan tasavalta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan tässä oikeusasteessa.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

(viides jaosto)

on antanut seuraavan tuomiolauselman:

1) Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-521/93, Atlanta ym. vastaan Euroopan yhteisö, 11.12.1996 antama tuomio kumotaan, siltä osin kuin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi Atlanta AG:n vahingonkorvausvaatimuksen vastaamatta väitteeseen, joka koski lainsäädäntövallan lainvastaista delegointia komissiolle.

2) Atlanta AG:n vahingonkorvausvaatimus hylätään.

3) Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen edellä mainitussa asiassa Atlanta ym. vastaan Euroopan yhteisö antaman tuomion tuomiolauselman 2 ja 3 kohta vahvistetaan.

4) Atlanta AG velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut tässä oikeusasteessa.

5) Ranskan tasavalta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan tässä oikeusasteessa.