Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 61995CJ0300

    Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 29 päivänä toukokuuta 1997.
    Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistynyt kuningaskunta.
    Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivin 85/374/ETY 7 artiklan e alakohta - Virheellinen täytäntöönpano - Tuotevastuusta vapautuminen - Tieteellisen ja teknisen tiedon taso.
    Asia C-300/95.

    Oikeustapauskokoelma 1997 I-02649

    ECLI identifier: ECLI:EU:C:1997:255

    61995J0300

    Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 29 päivänä toukokuuta 1997. - Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistynyt kuningaskunta. - Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivin 85/374/ETY 7 artiklan e alakohta - Virheellinen täytäntöönpano - Tuotevastuusta vapautuminen - Tieteellisen ja teknisen tiedon taso. - Asia C-300/95.

    Oikeustapauskokoelma 1997 sivu I-02649


    Tiivistelmä
    Asianosaiset
    Tuomion perustelut
    Päätökset oikeudenkäyntikuluista
    Päätöksen päätösosa

    Avainsanat


    Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen - Tuotevastuu - Direktiivi 85/374/ETY - Vastuusta vapautumisen edellytykset - Tieteellisen ja teknisen tiedon taso, joka ei mahdollista puutteellisen turvallisuuden havaitsemista - Käsite - Kansalliset täytäntöönpanosäännökset - Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen, jota ei ole näytetty toteen

    (Neuvoston direktiivin 85/374/ETY 7 artiklan e alakohta)

    Tiivistelmä


    Saattaakseen valmistajan vastuuseen tuotteidensa puutteellisesta turvallisuudesta direktiivin 85/374/ETY mukaisesti vahinkoa kärsineen ei ole näytettävä toteen valmistajan tuottamusta, vaan valmistajan on direktiivin 7 artiklaan sisältyvän riskin kohtuullista jakoa vahinkoa kärsineen ja valmistajan kesken koskevan periaatteen mukaisesti voitava vapautua vastuustaan, jos hän näyttää toteen tiettyjen sellaisten seikkojen olemassaolon, jotka vapauttavat hänet vastuusta, ja erityisesti, että "laskettaessa tuote liikkeelle tieteellisen ja teknisen tiedon taso ei ollut sellainen, että puutteellinen turvallisuus olisi voitu havaita". Vaikka valmistajan on tältä osin näytettävä toteen, että tämän tiedon objektiivisen tason perusteella, mukaan lukien kaikkein edistynein taso ja kyseessä olevasta teollisuuden alasta riippumatta, tuotteen puutteellista turvallisuutta ei voitu havaita, tietojen oli kyseistä tuotetta liikkeelle laskettaessa oltava valmistajan saatavilla, jotta niihin voitaisiin pätevästi vedota sitä vastaan.

    Sellainen kansallinen täytäntöönpanosäännös ei ole selvästikään tämän yhteisön oikeussäännön vastainen, jossa säädetään, että valmistaja voi vapautua vastuusta, jos hän näyttää toteen, että kyseisten tietojen taso "ei ollut sellainen, että kyseisten tuotteiden kaltaisten tuotteiden valmistajan olisi voitu odottaa havaitsevan puutteellisen turvallisuuden, jos sen tuotteiden turvallisuus oli ollut puutteellinen silloin, kun ne olivat sen hallussa". Perusteluissa, joiden mukaan tässä säännöksessä sallittaisiin tavanomaisella tavalla valppaan tuottajan subjektiivisten tietojen huomioon ottaminen kyseisen teollisuuden alan tavanomaiset varotoimet huomioon ottaen, korostetaan nimittäin valikoivasti tiettyjä sanoja näyttämättä toteen, että direktiivin täysimääräistä soveltamista ei voida todellisuudessa varmistaa sen yleisen oikeudellisen yhteyden perusteella, johon säännös liittyy.

    Asianosaiset


    Asiassa C-300/95,

    Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään oikeudellisen yksikön virkamies Peter Oliver, avustajanaan solicitor Mark Mildred, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies Carlos Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,

    kantajana,

    vastaan

    Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta, asiamiehenään Treasury Solicitor's Departmentin virkamies John E. Collins, avustajanaan K. Paul E. Lasok, QC, prosessiosoite Luxemburgissa Yhdistyneen kuningaskunnan suurlähetystö, 14 boulevard Roosevelt,

    vastaajana,

    jossa kantaja vaatii yhteisöjen tuomioistuinta toteamaan, että Yhdistynyt kuningaskunta ei ole noudattanut tuotevastuuta koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 25 päivänä heinäkuuta 1985 annetun neuvoston direktiivin 85/374/ETY (EYVL L 210, s. 29) ja EY:n perustamissopimuksen mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole toteuttanut direktiivin ja erityisesti sen 7 artiklan e alakohdan täytäntöönpanon edellyttämiä toimenpiteitä,

    YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

    (viides jaosto),

    toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. C. Moitinho de Almeida sekä tuomarit C. Gulmann, D. A. O. Edward, J.-P. Puissochet ja M. Wathelet (esittelevä tuomari),

    julkisasiamies: G. Tesauro,

    kirjaaja: johtava hallintovirkamies H. A. Rühl,

    ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,

    kuultuaan asianosaisten 7.11.1996 pidetyssä istunnossa esittämät lausumat,

    kuultuaan julkisasiamiehen 23.1.1997 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

    on antanut seuraavan

    tuomion

    Tuomion perustelut


    1 Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut EY:n perustamissopimuksen 169 artiklan nojalla kanteen, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 20.9.1995 ja jossa yhteisöjen tuomioistuinta vaaditaan toteamaan, että Yhdistynyt kuningaskunta ei ole noudattanut tuotevastuuta koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 25 päivänä heinäkuuta 1985 annetun neuvoston direktiivin 85/374/ETY (EYVL L 210, s. 29, jäljempänä direktiivi) ja EY:n perustamissopimuksen mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole toteuttanut direktiivin ja erityisesti sen 7 artiklan e alakohdan täytäntöönpanon edellyttämiä toimenpiteitä.

    2 Direktiivillä on tarkoitus taata jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen tuotevastuun alalla, koska vallitsevat erilaisuudet "saattavat vääristää kilpailua ja vaikuttaa tavaroiden liikkuvuuteen yhteismarkkinoilla sekä johtaa eroihin kuluttajan suojaamisessa vahingolta, jonka tuotteen puutteellinen turvallisuus aiheuttaa hänen terveydelleen tai omaisuudelleen" (direktiivin ensimmäinen perustelukappale).

    3 Direktiivin 1 artiklan mukaan valmistaja vastaa vahingosta, joka aiheutuu hänen tuotteensa puutteellisesta turvallisuudesta.

    4 Direktiivin 4 artiklassa täsmennetään, että vahinkoa kärsineen on näytettävä toteen vahinko, tuotteen puutteellinen turvallisuus sekä puutteellisen turvallisuuden ja vahingon välinen syy-yhteys.

    5 Direktiivin 7 artiklassa kuitenkin luetellaan lukuisia perusteita, joiden perusteella valmistaja voi vapautua vastuusta. Direktiivin seitsemännessä perustelukappaleessa todetaan tältä osin, että "riskin kohtuullinen jako vahinkoa kärsineen ja valmistajan kesken edellyttää, että valmistajan olisi voitava vapautua vastuusta, jos hän näyttää tiettyjen vastuusta vapauttavien seikkojen olevan olemassa".

    6 Siten

    "Valmistaja ei ole - - direktiivin mukaan vastuussa, jos hän näyttää:

    - -

    e) että laskettaessa tuote liikkeelle tieteellisen ja teknisen tiedon taso ei ollut sellainen, että puutteellinen turvallisuus olisi voitu havaita; tai

    - - ."

    7 Direktiivin 19 artiklan mukaan jäsenvaltioiden oli toteutettava direktiivin noudattamisen edellyttämät toimenpiteet viimeistään 30.7.1988. Yhdistynyt kuningaskunta on pannut direktiivin täytäntöön vuoden 1987 Consumer Protection Actin (jäljempänä laki) ensimmäisessä osassa; laki tuli voimaan 1.3.1988.

    8 Tämän lain 1 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

    "Tässä osassa on tarkoitus antaa tuotevastuuta koskevan direktiivin noudattamisen edellyttämät säännökset, ja sitä on tulkittava direktiivin mukaisesti."

    9 Lain 4 §:n 1 momentin e kohdassa, jolla on tarkoitus panna täytäntöön direktiivin 7 artiklan e alakohta, säädetään seuraavaa:

    "Kaikissa tämän osan nojalla jotakin henkilöä vastaan vireille saatetuissa tuotteen puutteellista turvallisuutta koskevissa riita-asioissa vastaaja voi vapautua vastuusta, jos hän näyttää toteen

    - -

    e) että tieteellisen ja teknisen tiedon taso ei kyseisenä aikana ollut sellainen, että kyseisten tuotteiden kaltaisten tuotteiden valmistajan olisi voitu odottaa havaitsevan puutteellisen turvallisuuden, jos sen tuotteiden turvallisuus oli ollut puutteellinen silloin, kun ne olivat sen hallussa."

    10 Koska komissio katsoi, että direktiiviä ei ollut pantu lailla täytäntöön oikein, se kehotti 26.4.1989 päivätyllä virallisella huomautuksella perustamissopimuksen 169 artiklan mukaisesti Yhdistyneen kuningaskunnan hallitusta esittämään kahden kuukauden määräajassa huomautuksensa kuuteen komission esittämään väitteeseen.

    11 Yhdistynyt kuningaskunta kiisti komission väitteet 19.7.1989 päivätyssä kirjeessä. Vaikka se myönsikin lain sanamuodon poikkeavan direktiivin sanamuodosta, se väitti, että ETY:n perustamissopimuksen 189 artiklan mukaan jäsenvaltioilla on vapaus valita tarkoituksenmukainen sanamuoto direktiiviä täytäntöönpannessaan, kunhan vain direktiivillä tavoiteltu tulos saavutetaan.

    12 Komissio lähetti 2.7.1990 Yhdistyneelle kuningaskunnalle perustellun lausunnon perustamissopimuksen 169 artiklan mukaisesti. Se myönsi, että jäsenvaltiolla oli oikeus valita direktiiviä täytäntöönpannessaan haluamansa sanamuoto, kunhan vain direktiivillä tavoiteltu tulos saavutetaan kansallisilla säännöksillä. Komissio piti kuitenkin edelleen kiinni yhtä väitettä lukuun ottamatta niistä kuudesta väitteestään, joihin se oli virallisessa huomautuksessa vedonnut.

    13 Yhdistynyt kuningaskunta toisti 4.10.1990 päivätyssä kirjeessä kantansa, jonka mukaan direktiivi oli pantu lailla oikein täytäntöön.

    14 Yhdistyneen kuningaskunnan esittämien perustelujen vuoksi komissio tuli siihen lopputulokseen, että ottaen erityisesti huomioon lain 1 §:n 1 momentin sääntö, jonka mukaan asianomaisia säännöksiä oli tulkittava direktiivin mukaisesti, sen oli luovuttava vielä neljästä väitteestään.

    15 Komissio päätti kuitenkin saattaa asian yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi siltä osin, kuin kyse oli 4 §:n 1 momentin e kohdan yhteensoveltuvuudesta direktiivin 7 artiklan e alakohdan kanssa, koska se katsoi, että tämän pykälän sanamuoto oli yksiselitteinen ja että siinä edellytettiin kansallisten tuomioistuinten tulkitsevan lakia sen sanamuodon vastaisesti, jotta tulkinta olisi direktiivin mukainen.

    16 Kanteessaan komissio katsoo, että Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännössä on huomattavasti laajennettu direktiivin 7 artiklan e alakohdan mukaista puolustautumisperustetta ja muutettu direktiivin 1 artiklassa säädetty ankara vastuu pelkäksi tuottamukseen perustuvaksi vastuuksi.

    17 Komission mukaan direktiivin 7 artiklan e alakohdan arviointiperuste on objektiivinen sen vuoksi, että siinä korostetaan tiedon tasoa ja että siinä ei viitata mitenkään kyseisen tuotteen valmistajan tai toisen vastaavan tuotteen valmistajan kykyyn havaita puutteellinen turvallisuus. Lain 4 §:n 1 momentin e kohdassa käytetty sanamuoto "kyseisten tuotteiden kaltaisten tuotteiden valmistajan olisi voitu odottaa havaitsevan puutteellisen turvallisuuden" edellyttää kuitenkin subjektiivista arviointia, jossa korostetaan sitä, miten järkevä valmistaja toimisi. Siten valmistajan, jonka tuotteen turvallisuus on puutteellinen, olisi helpompi näyttää toteen lain 4 §:n 1 momentin e kohdan mukaisesti, että se tai vastaavien tuotteiden valmistaja ei olisi kyseisellä hetkellä voinut havaita puutteellista turvallisuutta, koska tämän teollisuuden alan tavanomaisia varotoimia oli noudatettu ja koska kyse ei ollut tuottamuksellisesta toiminnasta, kuin näyttää toteen direktiivin 7 artiklan e alakohdan mukaisesti, että tieteellisen ja teknisen tiedon taso huomioon ottaen puutteellisen turvallisuuden havaitseminen oli mahdotonta.

    18 Komissio lisää, että lain 1 §:n 1 momentti ei missään tapauksessa riitä tekemään sellaisesta sanamuodosta laillista, joka ensinnäkin on aivan ilmeisesti direktiivin vastainen ja jota voidaan tulkita direktiivin mukaisesti vain, jos tulkinta on lain sanamuodon vastaista, vaikka kyseinen pykälä onkin kansallisten tuomioistuinten kannalta erittäin merkittävä ohje.

    19 Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus ei kiistä direktiivin 7 artiklan e alakohtaa koskevaa komission tulkintaa, jonka mukaan siinä säädetään "objektiivisesta" eikä "subjektiivisesta" arviointiperusteesta. Se katsoo sitä vastoin, että lain 4 §:n 1 momentin e kohdassa säädetään samasta arviointiperusteesta kuin direktiivin 7 artiklan e alakohdassa ja että siinä ei säädetä tuottamukseen perustuvasta vastuusta.

    20 Hallitus katsoo, että sikäli kuin 7 artiklan e alakohtaa on mahdollista tulkita abstraktisti ilman mitään yhteyttä tosiasioihin, tässä säännöksessä säädetään "objektiivisesta" arviointiperusteesta siten, että "tieteellisen ja teknisen tiedon tasolla", johon siinä viitataan, ei tarkoiteta sitä, mitä kyseinen valmistaja todella tietää tai ei tiedä, vaan sitä tiedon tasoa, jota yleisesti ottaen voidaan objektiivisesti odottaa sellaiselta valmistajien ryhmältä, johon kyseinen valmistaja kuuluu. Lain 4 §:n 1 momentin e kohta merkitsee juuri tätä.

    21 Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus muistuttaa, että Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuinten on joka tapauksessa tulkittava 4 §:n 1 momentin e kohtaa tavalla, joka on sopusoinnussa 7 artiklan e alakohdan kanssa lain 1 §:n tai sen yleisen periaatteen nojalla, jonka mukaan kaikkea lainsäädäntöä, jolla pannaan täytäntöön yhteisön oikeutta, on tulkittava yhteisön oikeuden mukaisesti.

    22 Hallitus katsoo, ettei komissio voi näyttää toteen 4 §:n 1 momentin e kohdan olevan 7 artiklan e alakohdan vastainen ottaen huomioon lain 1 §:n 1 momentin sekä sen, että kansalliset tuomioistuimet eivät ole ottaneet kantaa kyseisen lainkohdan merkitykseen. Komission kanta voi nyt esillä olevassa asiassa voittaa ainoastaan, jos komissio näyttää toteen kiistämättömällä tavalla, ettei 4 §:n 1 momentin e kohdalla voi milloinkaan olla samaa oikeudellista merkitystä kuin 7 artiklan e alakohdalla.

    23 Sen selvittämiseksi, onko riidanalainen kansallinen säännös selvästi direktiivin 7 artiklan e alakohdan vastainen, kuten komissio väittää, on syytä aluksi tutkia sen yhteisön säännöksen merkitystä, joka lailla on pantu täytäntöön.

    24 Heti alkuun on syytä huomauttaa, että saattaakseen valmistajan vastuuseen tuotteidensa puutteellisesta turvallisuudesta vahinkoa kärsineen on direktiivin 4 artiklan mukaan näytettävä toteen vahinko, tuotteen puutteellinen turvallisuus sekä puutteellisen turvallisuuden ja vahingon välinen syy-yhteys mutta ei valmistajan tuottamusta. Kuitenkin riskin kohtuullista jakoa vahinkoa kärsineen ja valmistajan kesken koskevan periaatteen mukaan, sellaisena kuin se on ilmaistu direktiivin seitsemännessä perustelukappaleessa, valmistajan on voitava vapautua 7 artiklan mukaisesti vastuustaan, jos hän näyttää toteen tiettyjen sellaisten seikkojen olemassaolon, jotka vapauttavat hänet vastuusta, ja erityisesti, että "laskettaessa tuote liikkeelle tieteellisen ja teknisen tiedon taso ei ollut sellainen, että puutteellinen turvallisuus olisi voitu havaita" (e alakohta).

    25 Direktiivin 7 artiklan e alakohtaa tarkasteltaessa voidaan tehdä useita huomioita.

    26 Kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 20 kohdassa perustellusti todennut, kun tässä säännöksessä viitataan tieteellisen ja teknisen tiedon tasoon tuotetta liikkeelle laskettaessa, sillä ei tarkoiteta erityisesti sen teollisen alan tavanomaista turvallisuuskäytäntöä ja tavanomaisia turvallisuussääntöjä, jolla valmistaja toimii, vaan tieteellisen ja teknisen tiedon tasoa mukaan luettuna kaikkein edistynein taso sellaisena kuin se oli kyseistä tuotetta liikkeelle laskettaessa, ilman minkäänlaisia rajoituksia.

    27 Riidanalaisessa vastuusta vapauttamista koskevassa säännöksessä ei oteta huomioon sitä tiedon tasoa, joka kyseisellä valmistajalla konkreettisesti tai subjektiivisesti oli tai saattoi olla, vaan se tieteellisen ja teknisen tiedon objektiivinen taso, josta valmistajan oletetaan olevan tietoinen.

    28 Direktiivin 7 artiklan e alakohdan sanamuoto edellyttää kuitenkin, että asiaankuuluvat tieteelliset ja tekniset tiedot olivat kyseistä tuotetta liikkeelle laskettaessa saatavilla.

    29 Edellä esitetyn perusteella voidaan todeta, että turvallisuudeltaan puutteellisen tuotteen valmistajan on vapauttaakseen itsensä direktiivin 7 artiklan e alakohdan mukaisesta vastuusta näytettävä toteen, että tieteellisen ja teknisen tiedon objektiivisen tason perusteella, mukaan lukien kaikkein edistynein taso, tuotteen puutteellista turvallisuutta ei voitu havaita laskettaessa se liikkeelle. Lisäksi edellytetään, että asiaankuuluvat tieteelliset ja tekniset tiedot olivat kyseistä tuotetta liikkeelle laskettaessa saatavilla, jotta niihin voitaisiin pätevästi vedota valmistajaa vastaan. Direktiivin 7 artiklan e alakohdasta aiheutuu, toisin kuin komissio väittää, tältä osin tulkintaongelmia, jotka kansallisen tuomioistuimen on oikeusriidan yhteydessä ratkaistava käyttäen tarvittaessa hyväkseen EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan mukaista menettelyä.

    30 Seuraavaksi on tarkasteltava komission kanteensa tueksi esittämiä väitteitä.

    31 Tältä osin on muistutettava, että perustamissopimuksen 169 artiklan mukaisesti vireille saatetussa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa menettelyssä komission on näytettävä toteen, että jäsenyysvelvoitteita ei ole noudatettu. Juuri komission on esitettävä yhteisöjen tuomioistuimelle ne seikat, jotka ovat välttämättömiä, jotta yhteisöjen tuomioistuin voisi tutkia, onko jäsenyysvelvoitteita jätetty noudattamatta, eikä se voi nojautua mihinkään olettamukseen (ks. erityisesti asia C-62/89, komissio v. Ranska, tuomio 20.3.1990, Kok. 1990, s. I-925, 37 kohta).

    32 Komissio katsoo, että lain 4 §:n 1 momentin e kohdan sanamuoto, jossa viitataan siihen, mitä kyseisen tuotteen kaltaisten tuotteiden valmistajalta voidaan odottaa, on selvästi direktiivin 7 artiklan e alakohdan vastainen, koska siinä sallitaan tavanomaisella tavalla valppaan tuottajan subjektiivisten tietojen huomioon ottaminen kyseisen teollisuuden alan tavanomaiset varotoimet huomioon ottaen.

    33 Nämä perustelut on hylättävä siltä osin kuin niissä korostetaan valikoivasti 4 artiklan 1 momentin e kohdan tiettyjä sanoja näyttämättä toteen, että direktiivin täysimääräistä soveltamista ei voida todellisuudessa varmistaa sen yleisen oikeudellisen yhteyden perusteella, johon riidanalainen säännös liittyy. Tämä yhteys huomioon ottaen komissio ei kuitenkaan ole näyttänyt toteen, että direktiivin 7 artiklan e alakohdassa tavoiteltua tulosta ei ole ilmeisesti saavutettu kansallisessa oikeusjärjestyksessä, kuten komissio väittää.

    34 Aluksi on todettava, että lain 4 §:n 1 momentin e kohdassa asetetaan direktiivin 7 artiklan mukaisesti todistustaakka sille valmistajalle, joka vetoaa vastuusta vapauttamista koskevaan säännökseen.

    35 Toiseksi 4 §:n 1 momentin e kohdassa ei aseteta mitään rajoituksia sille tieteellisen ja teknisen tiedon tasolle, jotka on kyseisellä hetkellä otettava huomioon.

    36 Kolmanneksi säännöksen sanamuodossa sellaisenaan tarkasteltuna ei anneta ymmärtää, että mahdollisuus vedota vastuusta vapauttamista koskevaan säännökseen riippuu tavanomaisella tavalla valppaan tuottajan subjektiivisista tiedoista kyseisen teollisuuden alan tavanomaiset varotoimet huomioon ottaen, kuten komissio väittää.

    37 Neljänneksi on muistutettava, että yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kansallisten lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten merkitystä on arvioitava ottaen huomioon kansallisten tuomioistuinten niitä koskeva tulkinta (ks. erityisesti asia C-382/92, komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta, tuomio 8.6.1994, Kok. 1994, s. I-2435, 36 kohta). Nyt esillä olevassa asiassa komissio ei kuitenkaan ole vedonnut kanteensa tueksi yhteenkään kansallisen tuomioistuimen päätökseen, jossa riidanalaista kansallista säännöstä olisi tulkittu tavalla, joka ei ole direktiivin mukainen.

    38 Esitetyistä asiakirjoista ilmenevät seikat huomioon ottaen mikään ei viittaa siihen, että Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuimet, joiden on tulkittava 4 §:n 1 momentin e kohtaa, eivät tulkitsisi sitä direktiivin ja sen päämäärän valossa saavuttaakseen direktiivissä tavoitellun tuloksen ja noudattaakseen näin perustamissopimuksen 189 artiklan kolmatta kohtaa (ks. erityisesti asia C-91/92, Faccini Dori, tuomio 14.7.1994, Kok. 1994, s. I-3325, 26 kohta). Lain 1 §:n 1 momentissa säädetään sitä paitsi nimenomaisesti tällaisesta kansallisia tuomioistuimia koskevasta velvollisuudesta.

    39 Edellä esitetyn perusteella on todettava, ettei komissio ole näyttänyt toteen väitettään, jonka mukaan 4 §:n 1 momentin e kohta on selvästi direktiivin 7 artiklan e alakohdan vastainen ottaen huomioon yleisen oikeudellisen yhteyden, johon lain 4 §:n 1 momentin e kohta ja 1 §:n 1 momentti liittyvät. Kanne on siten hylättävä.

    Päätökset oikeudenkäyntikuluista


    Oikeudenkäyntikulut

    40 Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Koska komissio on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

    Päätöksen päätösosa


    Näillä perusteilla

    YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

    (viides jaosto)

    on antanut seuraavan tuomiolauselman:

    1) Kanne hylätään.

    2) Komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

    Top