EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 26.2.2025

COM(2025) 81 final

2025/0045(COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

direktiivien 2006/43/EY, 2013/34/EU, (EU) 2022/2464 ja (EU) 2024/1760 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse tietyistä yritysten kestävyysraportointia ja huolellisuusvelvoitetta koskevista vaatimuksista

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

{SWD(2025) 80 final}

PERUSTELUT

1.EHDOTUKSEN TAUSTA

•Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet

–Pakollisen kestävyysraportoinnin soveltamisalaan kuuluvien yritysten määrää vähennettäisiin noin 80 prosenttia. Soveltamisalan ulkopuolelle jäisivät suuret yritykset, joilla on enintään 1 000 työntekijää (eli osa toisen vaiheen yrityksistä ja osa ensimmäisen vaiheen yrityksistä) ja listatut pk-yritykset (eli kaikki kolmannen vaiheen yritykset). Raportointivaatimuksia sovellettaisiin ainoastaan suuriin yrityksiin, joilla on yli 1 000 työntekijää (eli yrityksiin, joilla on yli 1 000 työntekijää ja joiden liikevaihto on yli 50 miljoonaa euroa tai tase yli 25 miljoonaa euroa). Tällä tarkistetulla kynnysarvolla kestävyysraportointidirektiivi saatetaan paremmin linjaan yritysvastuudirektiivin kanssa. 16

–Niiden yritysten osalta, joihin ei sovelleta pakollisia kestävyysraportointivaatimuksia, komissio ehdottaa oikeasuhteista vapaaehtoisesti käytettävää standardia, joka perustuisi EFRAGin laatimaan VSME-standardiin. Tämän ehdotuksen mukaan komissio hyväksyisi kyseisen vapaaehtoisen standardin delegoidulla säädöksellä. Vastatakseen markkinoiden kysyntään komissio aikoo ennen sitä antaa mahdollisimman pian vapaaehtoista kestävyysraportointia koskevan suosituksen EFRAGin laatiman VSME-standardin pohjalta.

–Arvoketjurajausta laajennettaisiin ja vahvistettaisiin. Sitä sovellettaisiin suoraan raportoivaan yritykseen sen sijaan, että sillä rajoitettaisiin sitä, mitä ESRS-standardeissa voidaan määrittää. Se suojelisi kaikkia yrityksiä, joilla on enintään 1 000 työntekijää, eikä pelkästään pk-yrityksiä, kuten tällä hetkellä. Rajaus-arvo määriteltäisiin komission delegoidulla säädöksellä hyväksymässä vapaaehtoisessa standardissa, joka perustuu EFRAGin laatimaan VSME-standardiin. Tämä vähentää merkittävästi valumavaikutusta.

–Alakohtaisia raportointistandardeja ei olisi, jolloin vältettäisiin kasvattamasta yritysten raportoitavaksi tulevien tietopisteiden määrää. 

–Mahdollisuus siirtyä rajoitettua varmuutta koskevasta vaatimuksesta kohtuullisen varmuuden vaatimukseen poistettaisiin. Tämä selkeyttää sitä, että soveltamisalaan kuuluvien yritysten varmennukseen liittyvät kustannukset eivät tulevaisuudessa nouse. 

–Sen sijaan, että komissio velvoitettaisiin hyväksymään kestävyysvarmennusta koskevia standardeja vuoteen 2026 mennessä, komissio antaa kohdennettuja varmennusohjeita vuoteen 2026 mennessä. Näin komissio voi reagoida nopeammin kestävyysvarmennukseen liittyviin esille nouseviin ongelmiin, jotka voivat aiheuttaa tarpeetonta rasitusta raportointivaatimusten soveltamisalaan kuuluville yrityksille. 

–Ehdotuksella otetaan käyttöön vapaaehtoisuuteen perustuva järjestelmä, jossa suurten yritysten, joiden työntekijämäärä on yli 1 000 ja nettoliikevaihto enintään 450 miljoonaa euroa ja jotka väittävät, että niiden toiminta on kokonaan tai osittain EU:n kestävyysluokitusjärjestelmän mukaista, on ilmoitettava liikevaihtoaan ja pääomamenojaan koskevat keskeiset tulosindikaattorit, ja ne voivat halutessaan julkistaa toimintamenojaan koskevat keskeiset tulosindikaattorit. Tämä vapaaehtoisuuteen perustuva järjestelmä poistaa luokitusjärjestelmän raportointisääntöjen noudattamisesta aiheutuvat kustannukset kokonaan suurilta yrityksiltä, joiden työntekijämäärä on yli 1 000 ja nettoliikevaihto enintään 450 miljoonaa euroa ja jotka eivät väitä, että niiden toiminta liittyy luokitusjärjestelmäasetuksen nojalla ympäristön kannalta kestäviksi katsottavaan taloudelliseen toimintaan. Lisäksi tällä ehdotuksella lisätään joustavuutta antamalla näille yrityksille mahdollisuus raportoida toiminnasta, joka täyttää tietyt kestävyysluokitusjärjestelmän tekniset arviointikriteerit mutta ei kaikkia. Tällainen raportointi osittain luokitusjärjestelmän mukaisesta toiminnasta voi edistää toiminnan asteittaista ympäristösiirtymää ja tukee tavoitetta lisätä siirtymärahoitusta.

–toimintaketjuun kuuluvia välillisiä liikekumppaneita koskevat velvoitteet räätälöidään sääntöjen kiertämistapauksia ja sellaisia tapauksia varten, joissa tiedot viittaavat todennäköisiin tai toteutuneisiin haittavaikutuksiin

–määräaikaisten seurantatoimien vaadittua tiheyttä harvennetaan

–sidosryhmien osallistumista selkeytetään ja kohdennetaan.

•Yhdenmukaisuus muiden alaa koskevien politiikkojen säännösten kanssa

•Yhdenmukaisuus unionin muiden politiikkojen kanssa

2.OIKEUSPERUSTA, TOISSIJAISUUSPERIAATE JA SUHTEELLISUUSPERIAATE

•Oikeusperusta

•Toissijaisuusperiaate (jaetun toimivallan osalta) 

•Suhteellisuusperiaate

–Suuriin yrityksiin, joissa on yli 1 000 työntekijää (eli yritykset, joilla on yli 1 000 työntekijää ja joiden liikevaihto on yli 50 miljoonaa euroa tai tase yli 25 miljoonaa euroa) 18 sovelletaan pakollisia raportointivaatimuksia, ja niiden on raportoinnissaan noudatettava kaikkia ESRS-standardeja, joita myös tarkistetaan ja yksinkertaistetaan.

–Soveltamisalan ulkopuolisiin yrityksiin (yritykset, joilla on enintään 1 000 työntekijää) ei sovelleta pakollisia raportointivaatimuksia. Ne voivat käyttää oikeasuhteista vapaaehtoista standardia, jonka komissio hyväksyy delegoidulla säädöksellä ja joka perustuu EFRAGin laatimaan VSME-standardiin. Niitä myös suojataan soveltamisalan piiriin kuuluvien suurten yritysten liiallisilta tietopyynnöiltä asettamalla arvoketjua koskevien tietojen yläraja.

•Toimintatavan valinta

3.JÄLKIARVIOINTIEN, SIDOSRYHMIEN KUULEMISTEN JA VAIKUTUSTENARVIOINTIEN TULOKSET

•Jälkiarvioinnit/toimivuustarkastukset

•Sidosryhmien kuuleminen

–Raportointivaatimusten järkeistämistä koskeva Euroopan komission kannanottopyyntö, johon kerättiin vastauksia lokakuusta joulukuuhun 2023. 19  

–Euroopan komission tapaamiset yritysten ja muiden sidosryhmien kanssa helmikuun 2025 alussa.

–Euroopan komissio on myös järjestänyt touko- ja marraskuussa 2024 erillisiä sidosryhmätilaisuuksia, muun muassa kaksi kestävyysraportointidirektiiviä käsittelevää laajaa sidosryhmien hybridifoorumia, joihin osallistui paikan päällä noin 400 ja virtuaalisesti yli 3 000 henkilöä.

–Euroopan komissio on saanut suuren määrän kirjeitä ja yksityiskohtaisia analyyseja erityyppisiltä sidosryhmiltä (yrityksiltä, sijoittajilta, pankeilta, kansalaisyhteiskunnan edustajilta, kansalaisjärjestöiltä, kauppakamareilta ja jäsenvaltioiden kansallisilta viranomaisilta).

•Asiantuntijatiedon keruu ja käyttö

•Vaikutustenarviointi

•Sääntelyn toimivuus ja yksinkertaistaminen

•Perusoikeudet

4.TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

5.LISÄTIEDOT

•Toteuttamissuunnitelmat, seuranta, arviointi ja raportointijärjestelyt

•Selittävät asiakirjat (direktiivien osalta)

•Ehdotukseen sisältyvien säännösten yksityiskohtaiset selitykset

–Artiklan 1 kohdalla korvataan tilintarkastusdirektiivin 26 a artiklan 3 kohta ja poistetaan määräajat, joiden kuluessa komission on tarkoitus hyväksyä rajoitettua varmuutta koskevia standardeja, komissiolle annettu valtuutus hyväksyä kohtuullista varmuutta koskevia standardeja ja näihin liittyvät ristiviittaukset.

–Artiklan 2 kohdalla korvataan tilintarkastusdirektiivin 48 a artiklan toinen alakohta, jotta voidaan oikaista virhe viittauksessa rajoitettua varmuutta koskeviin standardeihin.

–Artiklan 1 kohdassa muutetaan tilinpäätösdirektiivin 1 artiklan 3 kohdassa säädettyä kokoa, joka määrittää onko yrityksen kuuluttava kestävyysraportoinnin piiriin, kun yritys on luottolaitos tai vakuutusyritys, jotta voidaan ottaa huomioon muutokset 19 a artiklan soveltamisalaan kuuluvien yritysten kokoon (eli suuret yritykset, joilla on tilivuoden aikana ollut keskimäärin yli 1 000 työntekijää).

–Artiklan 1 kohdassa täsmennetään myös, että tilinpäätösdirektiivin 1 artiklan 4 kohdassa Euroopan rahoitusvakausvälinettä (ERVV) koskevalla puitesopimuksella perustettu Euroopan rahoitusvakausväline ei kuulu kestävyysraportoinnin piiriin.

–Artiklan 2 kohdassa muutetaan tilinpäätösdirektiivin 19 a artiklaa seuraavasti:

·edellytys yksittäisen kestävyysraportoinnin laatimisesta ja julkaisemisesta rajataan koskemaan ainoastaan suuria yrityksiä, joilla on tilivuoden aikana ollut keskimäärin yli 1 000 työntekijää;

·otetaan käyttöön vaatimus, jonka mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että tilinpäätösdirektiivissä edellytettyjä kestävyystietoja raportoidessaan yritykset eivät pyri hankkimaan arvoketjuunsa kuuluvilta yrityksiltä, joilla on tilivuoden aikana keskimäärin enintään 1 000 työntekijää, enempää tietoja kuin edellytetään 29 ca artiklan nojalla hyväksyttävissä vapaaehtoisesti käytettävissä standardeissa, lukuun ottamatta kestävyystietoja, joita kyseisellä alalla jaetaan yleisesti yritysten kesken, sanotun kuitenkaan rajoittamatta due diligence -prosessin toteuttamista koskevien unionin vaatimusten soveltamista. Yritysten, jotka raportoivat arvoketjustaan tämän vaatimuksen mukaisesti, on katsottava noudattavan kestävyysraportointia;

·listattujen pk-yritysten mahdollisuus raportoida oikeasuhteisempien standardien perusteella ja jättäytyä kahden vuoden ajaksi kestävyysraportoinnin ulkopuolelle poistetaan, koska kyseiset yritykset jätetään kestävyysraportoinnin soveltamisalan ulkopuolelle.

–Artiklan 3 kohdassa lisätään 19 b artikla, jotta suuret yritykset, joilla on tilivuoden aikana keskimäärin yli 1 000 työntekijää ja joiden tilivuoden nettoliikevaihto on enintään 450 000 000 euroa, voivat julkistaa asetuksen (EU) 2020/852 8 artiklassa tarkoitetut tiedot joustavammin. 

–Artiklan 4 kohdassa muutetaan tilinpäätösdirektiivin 29 a artiklaa seuraavasti:

·edellytys konsernitason kestävyysraportoinnin laatimisesta ja julkaisemisesta rajataan koskemaan ainoastaan sellaisten suurten konsernien emoyrityksiä, joilla on tilivuoden aikana keskimäärin yli 1 000 työntekijää;

·otetaan käyttöön vaatimus, jonka mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että tilinpäätösdirektiivissä edellytettyjä kestävyystietoja raportoidessaan yritykset eivät pyri hankkimaan arvoketjuunsa kuuluvilta yrityksiltä, joilla on tilivuoden aikana keskimäärin enintään 1 000 työntekijää, enempää tietoja kuin edellytetään 29 ca artiklan nojalla hyväksyttävissä vapaaehtoisesti käytettävissä standardeissa, lukuun ottamatta kestävyystietoja, joita kyseisellä alalla jaetaan yleisesti yritysten kesken, sanotun kuitenkaan rajoittamatta due diligence -prosessin toteuttamista koskevien unionin vaatimusten soveltamista. Yritysten, jotka raportoivat arvoketjustaan tämän vaatimuksen mukaisesti, on katsottava noudattavan kestävyysraportointia.

–Artiklan 5 kohdassa lisätään 29 aa artikla, jotta suuret yritykset, joilla konsernin lukujen perusteella on tilivuoden aikana keskimäärin yli 1 000 työntekijää ja joiden tilivuoden nettoliikevaihto on enintään 450 000 000 euroa, voivat julkistaa asetuksen (EU) 2020/852 8 artiklassa tarkoitetut tiedot joustavammin. 

–Artiklan 6 kohdassa muutetaan tilinpäätösdirektiivin 29 b artiklaa seuraavasti:

·komissiolle siirretty valta hyväksyä alakohtaisia standardeja delegoiduilla säädöksillä poistetaan;

·täsmennetään, että kestävyysraportointistandardeissa ei saa määrätä yrityksiä hankkimaan arvoketjuunsa kuuluvilta yrityksiltä, joilla on tilivuoden aikana keskimäärin enintään 1 000 työntekijää, enempää tietoja kuin ne, jotka on annettava 29 ca artiklan nojalla hyväksyttävien vapaaehtoisesti käytettävien kestävyysraportointistandardien mukaisesti.

–Artiklan 7 kohdassa kumotaan tilinpäätösdirektiivin 29 c artikla, joka koskee komission valtaa hyväksyä listatuille pk-yrityksille tarkoitettuja oikeasuhteisempia standardeja, jotta voidaan ottaa huomioon näiden yritysten jättäminen kestävyysraportoinnin soveltamisalan ulkopuolelle.

–Artiklan 8 kohdassa lisätään tilinpäätösdirektiiviin uusi 29 ca artikla, jossa siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä, joissa säädetään kestävyysraportointistandardeista, joita kestävyysraportoinnin soveltamisalan ulkopuolella olevat yritykset voivat käyttää vapaaehtoisesti. Standardien on oltava oikeasuhteisia ja merkityksellisiä näiden yritysten valmiuksiin ja ominaisuuksiin sekä niiden toiminnan laajuuteen ja monimutkaisuuteen nähden. Niissä on myös mahdollisuuksien mukaan täsmennettävä rakenne, jota on noudatettava kyseisten tietojen esittämisessä.

–Artiklan 9 kohdassa korvataan tilinpäätösdirektiivin 29 d artikla ja täsmennetään, että yritysten ei tarvitse merkitä kestävyysraporttejaan tunnisteilla ennen kestävyysraporttien tunnisteilla merkitsemistä koskevan delegoidun asetuksen hyväksymistä.

–Artiklan 10 kohdassa korvataan tilinpäätösdirektiivin 33 artiklan 1 kohta ja täsmennetään, että yrityksen hallinto-, johto- ja valvontaelinten jäsenten yhteinen vastuu toimintakertomuksen digitalisoinnista rajoittuu sen julkaisemiseen yhtenäisessä sähköisessä muodossa, mukaan lukien sen merkitseminen digitaalisilla tunnisteilla.

–Artiklan 11 kohdassa muutetaan tilinpäätösdirektiivin 34 artiklaa seuraavasti:

·34 artiklan 1 kohdassa oleva viittaus 29 c artiklaan poistetaan, jotta voidaan ottaa huomioon kestävyysraportointistandardien poistaminen listattujen pk-yritysten osalta;

·lisätään 2 a kohta, jossa täsmennetään, että varmennuspalvelujen tarjoajat laativat varmennuslausuntonsa niin, että noudatetaan yritysten velvollisuutta olla pyytämättä arvoketjussaan olevilta yrityksiltä, joilla on tilivuoden aikana keskimäärin enintään 1 000 työntekijää, enempää tietoja kuin ne, jotka täsmennetään vapaaehtoisesti käytettävissä standardeissa.

–Artiklan 12 kohdassa muutetaan tilinpäätösdirektiivin 40 a artiklan 1 kohtaa seuraavasti:

·40 a artiklan soveltamisalaan kuuluvan tytäryrityksen koko rajoitetaan vastaamaan tilinpäätösdirektiivin 3 artiklan 4 kohdassa määriteltyjen suurten yritysten kriteerejä;

·40 a artiklan soveltamisalaan kuuluvan sivuliikkeen nettoliikevaihdon raja-arvo nostetaan 40 miljoonasta eurosta 50 miljoonaan euroon suurten yritysten liikevaihdon raja-arvon mukaisesti;

·40 a artiklan soveltamisalaan kuuluvan kolmannen maan yrityksen unionissa tuotetun nettoliikevaihdon kynnysarvo nostetaan 150 miljoonasta eurosta 450 miljoonaan euroon.

–Artiklan 13 kohdassa muutetaan tilinpäätösdirektiivin 49 artiklaa siten, että komissiolle siirretään valta vahvistaa sääntöjä, joilla täydennetään raportointijärjestelmää sellaisen toiminnan osalta, joka on vain osittain kestävyysluokitusjärjestelmän mukaista.

–Artiklan 1 kohdan a alakohdassa poistetaan kestävyysraportointidirektiivin 5 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohta, jotta voidaan ottaa huomioon joidenkin vaiheen 1 yritysten jättäminen soveltamisalan ulkopuolelle.

–Artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohdassa korvataan kestävyysraportointidirektiivin 5 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdan i alakohta ja täsmennetään yritykset, joihin sovelletaan vaiheessa 2 yrityskohtaista kestävyysraportointia (suuret yritykset, joilla on tilivuoden aikana keskimäärin yli 1 000 työntekijää).

–Artiklan 1 kohdan b alakohdan ii alakohdassa korvataan kestävyysraportointidirektiivin 5 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdan ii alakohta ja täsmennetään yritykset, joihin sovelletaan vaiheessa 2 konsernitason kestävyysraportointia (emoyritykset sellaisissa suurissa konserneissa, joilla on konsernin lukujen perusteella tilivuoden aikana keskimäärin yli 1 000 työntekijää).

–Artiklan 1 kohdan c alakohdassa kumotaan kestävyysraportointidirektiivin 5 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohta, jotta voidaan ottaa huomioon listattujen pk-yritysten jättäminen soveltamisalan ulkopuolelle.

–Artiklan 2 kohdan a alakohdassa poistetaan kestävyysraportointidirektiivin 5 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan a alakohta, jotta voidaan ottaa huomioon joidenkin vaiheen 1 liikkeeseenlaskijoiden jättäminen soveltamisalan ulkopuolelle.

–Artiklan 2 kohdan b alakohdan i alakohdassa korvataan kestävyysraportointidirektiivin 5 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan b alakohdan i alakohta ja täsmennetään liikkeeseenlaskijat, joihin sovelletaan vaiheessa 2 yrityskohtaista kestävyysraportointia (liikkeeseenlaskijat, jotka ovat suuria yrityksiä ja joilla on tilivuoden aikana keskimäärin yli 1 000 työntekijää).

–Artiklan 2 kohdan b alakohdan ii alakohdassa korvataan kestävyysraportointidirektiivin 5 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan b alakohdan ii alakohta ja täsmennetään liikkeeseenlaskijat, joihin sovelletaan vaiheessa 2 konsernitason kestävyysraportointia (liikkeeseenlaskijat, jotka ovat emoyrityksiä sellaisissa suurissa konserneissa, joilla on konsernin lukujen perusteella tilivuoden aikana keskimäärin yli 1 000 työntekijää).

–Artiklan 2 kohdan c alakohdassa kumotaan kestävyysraportointidirektiivin 5 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan c alakohta, jotta voidaan ottaa huomioon sellaisten liikkeeseenlaskijoiden, jotka ovat listattuja pk-yrityksiä, jättäminen soveltamisalan ulkopuolelle.

Direktiivin 4 artiklassa muutetaan direktiiviä (EU) 2024/1760 (yritysten kestävää toimintaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta annettu direktiivi, ’yritysvastuudirektiivi’) seuraavien keskeisten kohtien osalta: maksimaalisen yhdenmukaistamisen soveltamisalaa laajennetaan siten, että yritysten huolellisuusvelvoite kohdistuu pääsääntöisesti myös suoriin liikekumppaneihin, poistetaan velvollisuus lopettaa liikesuhde viimeisenä keinona, rajataan ’sidosryhmän’ käsitettä ja rajoitetaan edelleen huolellisuusvelvoiteprosessin vaiheita, jotka edellyttävät sidosryhmien osallistumista, pidennetään yritysten huolellisuusvelvoitetta koskevien toimenpiteiden riittävyyden ja tuloksellisuuden säännöllisen seurannan määräaikoja, selkeytetään taloudellisia seuraamuksia koskevia periaatteita ja poistetaan sakkojen vähimmäismäärä, poistetaan siviilioikeudellista vastuuta koskevan lausekkeen näkökohtia ja edustajakanteita koskevat säännöt, muutetaan ilmastosiirtymäsuunnitelmien täytäntöönpanoa koskevia säännöksiä, poistetaan rahoituspalveluja koskeva uudelleentarkastelulauseke ja aikaistetaan ensimmäisen (yleisen) täytäntöönpano-ohjekokonaisuuden hyväksymistä komissiossa. Muutokset ovat seuraavat:

–Artiklan 1 kohdassa korvataan yritysvastuudirektiivin 1 artiklan 1 kohdan c alakohta direktiivin kohteen kuvauksen yhdenmukaistamiseksi 22 artiklan 1 kohtaan ehdotettujen, ilmastonmuutoksen hillintää koskevien siirtymäsuunnitelmien täytäntöönpanoa koskevien muutosten kanssa.

–Artiklan 2 kohdassa korvataan ’sidosryhmien’ määritelmää koskeva yritysvastuudirektiivin 3 artiklan 1 kohdan n alakohta ’sidosryhmän’ määritelmän kaventamiseksi yksinkertaistamalla määritelmää ja rajaamalla se koskemaan työntekijöitä ja heidän edustajiaan sekä yksityishenkilöitä ja yhteisöjä, joiden oikeuksiin tai etuihin yrityksen, sen tytäryritysten ja sen liikekumppaneiden tuotteet, palvelut ja toiminnot vaikuttavat (todellisten haittavaikutusten tapauksessa) tai voivat vaikuttaa (mahdollisten haittavaikutusten tapauksessa). Tällaisia ovat esimerkiksi liikekumppaneiden operoimien laitosten läheisyydessä olevat yksityishenkilöt tai yhteisöt, kun saastuminen (esim. öljyvuoto tai haitalliset päästöt) vaikuttaa niihin suoraan, tai alkuperäisyhteisöt, joiden oikeuksiin hallita maita tai luonnonvaroja vaikuttaa suoraan se, miten liikekumppani hankkii, muokkaa tai muutoin käyttää maata, metsiä tai vesiä.

–Artiklan 3 kohdassa korvataan yhdenmukaistamisen tasoa koskeva yritysvastuudirektiivin 4 artikla laajentamalla maksimaalisen yhdenmukaistamisen soveltamisala koskemaan useita uusia direktiivin säännöksiä, joilla säännellään huolellisuusvelvoiteprosessin keskeisiä näkökohtia. Tähän sisältyvät erityisesti tunnistamisvelvollisuus, velvollisuudet korjata haitalliset vaikutukset, jotka on tunnistettu tai olisi pitänyt tunnistaa, sekä velvollisuus asettaa saataville valitus- ja ilmoitusmekanismi. Ehdotuksessa tunnustetaan kuitenkin myös, että on olemassa oikeudellisia rajoituksia sille, mitä on mahdollista täysin yhdenmukaistaa monialaisessa puitedirektiivissä, joka koskee sosiaalista suojelua ja ympäristönsuojelua ja jossa pohjimmiltaan säädetään yleisestä prosessista yritysten liiketoimintaan liittyviä haitallisia vaikutuksia koskevan huolellisuusvelvollisuuden täytäntöönpanon osalta. Maksimaalisen yhdenmukaistamisen laajentaminen tämän soveltamisalan ulkopuolelle uhkaisi heikentää mahdollisuutta reagoida olemassa olevilla tai tulevilla ihmisoikeuksilla, myös työntekijöiden oikeuksilla, ja ympäristönormeilla uusiin tuotteisiin tai palveluihin liittyviin kehittymässä oleviin riskeihin, kun taas käytännön hyödyt olisivat hyvin rajalliset. Jäsenvaltioita ei saisi estää reagoimasta tällaisiin riskeihin erityisesti aloilla, joilla unionilla on rajallinen toimivalta, kuten esimerkiksi työlainsäädännössä, jos jäsenvaltiot katsovat sen tarpeelliseksi säännelläkseen, miten huolellisuusvelvoitetta sovelletaan erityisissä olosuhteissa.

–Artiklan 4 kohdassa muutetaan tosiasiallisten ja mahdollisten haitallisten vaikutusten tunnistamista ja arviointia koskevaa yritysvastuudirektiivin 8 artiklaa korvaamalla 2 kohdan b alakohta ja 4 kohta sekä lisäämällä toimintaketjua koskevat uudet 2 a ja 5 kohdat.

·Huolellisuusvelvoite rajoitetaan pääsääntöisesti yritysten omaan toimintaan, niiden tytäryritysten toimintaan ja niiden toimintaketjuihin kuuluvien suorien liikekumppaneiden toimintaan. Näin ollen liikesuhteiden osalta yritysten olisi arvoketjujensa kartoituksen jälkeen tehtävä perusteellinen arviointi ainoastaan suorien liikekumppaneiden tasolla. Samalla ehdotuksessa tunnustetaan, että joissakin tilanteissa yritysten voi olla tarkasteltava arvoketjua suoria liikekumppaneitaan pidemmälle, jos niillä on uskottavaa tietoa, joka viittaa haitalliseen vaikutukseen välillisen liikekumppanin tasolla. Näin voi olla esimerkiksi silloin, kun liikesuhteen rakenteella ei ole taloudellisia perusteita, mikä viittaa siihen, että sillä on pyritty poistamaan yrityksen vastuulta muutoin suora toimittaja, jonka toiminta on haitallista. Muita esimerkkejä ovat tapaukset, joissa yritys on saanut valituksen tai se on tietoinen kansalaisjärjestöjen tai tiedotusvälineiden raporteista, jotka uskottavasti osoittavat haitallisen toiminnan välillisen toimittajan tasolla, yritys on tietoinen aiemmista tapauksista, joissa toimittaja on osallisena, tai jos yritys on liikesuhteidensa kautta tietoinen ongelmista tietyssä paikassa (esim. konfliktialueella). Näissä tapauksissa yrityksiä olisi vaadittava arvioimaan tilannetta tarkemmin. Jos arviointi vahvistaa, että haitallisia vaikutuksia tosiasiallisesti tai todennäköisesti aiheutuu, vaikutus olisi katsottava tunnistetuksi. Lisäksi yrityksen olisi pyrittävä varmistamaan, että koko toimintaketjussa noudatetaan sen käytännesääntöjä, jotka ovat osa sen huolellisuusvelvoitetta koskevia toimintaperiaatteita ja joissa esitetään odotukset siitä, miten ihmisoikeuksia, työntekijöiden oikeudet mukaan luettuina, ja ympäristöä suojellaan liiketoiminnassa (sopimusperusteinen ketjuttaminen). Tämä on linjassa Saksan toimitusketjuja koskevan lain (Lieferkettensorgfaltspflicht-Gesetz) kanssa. Laki sisältää samanlaiset säännöt keskittymisestä suoriin toimittajiin ja tavoista, joilla huolellisuusvelvoitetta olisi laajennettava käytettävissä olevien tietojen perusteella. Yrityksen olisi myös otettava huomioon pk-yritysten tukitoimenpiteet.

·Alle 500 työntekijän yrityksiin (eli pk-yrityksiin ja pieniin midcap-yrityksiin) kohdistuvaa valumavaikutusta lievennetään edelleen rajoittamalla niiden tietojen määrä, joita suuret yritykset voivat pyytää arvoketjun kartoituksen yhteydessä, VSME-kestävyysraportointistandardissa täsmennettyihin tietoihin, paitsi jos lisätiedot ovat tarpeen esimerkiksi siksi, että standardit eivät kata merkityksellistä vaikutusta, eikä tällaisia tietoja voida kohtuudella saada muulla tavoin.

–Artiklan 5 ja 6 kohdalla korvataan yritysvastuudirektiivin 10 artiklan 6 kohta ja 11 artiklan 7 kohta siltä osin kuin on kyse liikesuhteiden katkaisemisesta, jotta voidaan poistaa velvollisuus päättää liikesuhteet sekä tosiasiallisten että mahdollisten haitallisten vaikutusten tapauksessa. Yritykset voivat joutua tilanteisiin, joissa niiden tuotanto perustuu suurelta osin yhden tai useamman yksittäisen toimittajan tuotantopanoksiin. Jos tällaisen toimittajan liiketoimintaan liittyy vakavia haitallisia vaikutuksia, kuten lapsityövoiman käyttöä tai merkittäviä ympäristövahinkoja, ja yritys on tuloksetta käyttänyt kaikki huolellisuusvelvoitetta koskevat toimenpiteet näiden vaikutusten korjaamiseksi, yrityksen olisi viimeisenä keinona keskeytettävä liikesuhde ja pyrittävä yhdessä toimittajan kanssa löytämään ratkaisu. Tässä se voi mahdollisuuksien mukaan käyttää liikesuhteen keskeytyksestä johtuvaa suurempaa vipuvaikutusta.

–Artiklan 7 kohdalla muutetaan tarkoituksenmukaista yhteistyötä sidosryhmien kanssa koskevaa 13 artiklaa muuttamalla 3 kohdan a alakohtaa ja kumoamalla c ja e alakohta, jotta selvennetään, että yritysten on oltava yhteydessä ainoastaan ”asiaankuuluviin” sidosryhmiin. Näin korostetaan sitä, että yritysten ei tarvitse kuulla kaikkia mahdollisia sidosryhmiä, vaan vain niitä, joilla on yhteys huolellisuusvelvoiteprosessin tiettyyn vaiheeseen (esim. vaikutusten kohteena olevat yksityishenkilöt korjaustoimenpiteitä laadittaessa). Lisäksi ehdotetuilla muutoksilla rajoitetaan entisestään huolellisuusvelvoiteprosessin vaiheita, joissa yritysten on oltava yhteydessä sidosryhmiin.

–Artiklan 8 kohdalla muutetaan seurantaa koskevaa yritysvastuudirektiivin 15 artiklaa harventamalla yritysten huolellisuusvelvoitteita koskevien toimenpiteiden asianmukaisuuden ja tuloksellisuuden säännöllisen arvioinnin tiheyttä yhdestä vuodesta viiteen vuoteen. Tämä vähentää merkittävästi rasitusta paitsi direktiivin soveltamisalaan kuuluvilta yrityksiltä myös niiden liikekumppaneilta, jotka ovat usein pk-yrityksiä ja jotka saattavat saada (yksityiskohtaisia) tietopyyntöjä näiden seurantatoimien yhteydessä. Samalla ehdotuksessa tunnustetaan, että liikesuhteet ja tällaisten liikesuhteiden kattamasta toiminnasta aiheutuvat riskit ja vaikutukset voivat kehittyä ajan mittaan, joskus hyvinkin lyhyessä ajassa. Mahdollisten tai todellisten vaikutusten korjaamiseksi toteutetut toimenpiteet voivat myös osoittautua täytäntöönpanon aikana riittämättömiksi tai tuloksettomiksi, ja viitteitä tästä voi ilmaantua ennen seuraavan säännöllisen arvioinnin päivämäärää. Sen vuoksi yrityksen olisi näissä tapauksissa tehtävä tapauskohtaisia arviointeja.

–Artiklan 9 kohdassa muutetaan yritysvastuudirektiivin 19 artiklan 3 kohtaa siten, että komission edellytetään antavan puolen vuoden kuluessa yleiset ohjeet, jotka sisältävät käytännön ohjeistusta ja parhaita käytäntöjä siitä, miten huolellisuusvelvoitetta noudatetaan direktiivin mukaisesti.

–Artiklan 10 kohdalla muutetaan 22 artiklan 1 kohtaa yritysten ilmastonmuutoksen hillintää koskevien siirtymäsuunnitelmien osalta, jotta voidaan varmistaa parempi oikeudellinen selkeys ja saattaa yritysvastuudirektiivi linjaan kestävyysraportointidirektiivin mukaisen kestävyysraportointijärjestelmän kanssa. Tarkemmin sanottuna ehdotuksella muutetaan vaatimusta toteuttaa ilmastonmuutoksen hillintää koskeva siirtymäsuunnitelma. Ehdotuksessa tehdään selväksi, että suunnitelman olisi sisällettävä suunnitellut ja toteutetut täytäntöönpanotoimet. Suunnitelman ja sen alustavan ja päivitetyn sisällön hyväksyminen on edelleen hallinnollisen valvonnan alaista.

–Artiklan 11 kohdalla korvataan 27 artiklan 4 kohta siltä osin kuin on kyse taloudellisten seuraamusten määräämisestä osana julkista täytäntöönpanon valvontaa. Nykyisessä 27 artiklassa selvennetään jo, että ”[p]äätettäessä seuraamusten määräämisestä ja niiden luonteesta ja asianmukaisesta tasosta” on otettava asianmukaisesti huomioon joukko tekijöitä, jotka määrittävät rikkomisen vakavuuden (erityisesti rikkomisen luonne, vakavuus ja kesto sekä rikkomisesta johtuvien vaikutusten vakavuus) ja mahdolliset lieventävät olosuhteet (esim. tehdyt investoinnit ja mahdollisesti annettu kohdennettu tuki) tai raskauttavat olosuhteet (esim. rikkomisen uusiminen). Lisäksi säännöksessä säädetään, että seuraamusten on oltava ”tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia”. Tämä vastaa muiden EU:n säädösten, kuten yleisen tietosuoja-asetuksen, vastaavia säännöksiä. Vaikka direktiivissä jäsenvaltioita ei velvoiteta asettamaan mahdollisten sakkojen enimmäismäärää (eli ylärajaa), siinä säädetään, että jos jäsenvaltiot päättävät asettaa sakkojen ylärajan, sen on oltava vähintään viisi prosenttia yrityksen maailmanlaajuisesta nettoliikevaihdosta. Tämän säännöksen tarkoituksena oli varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset unionissa välttämällä se, että jäsenvaltiot asettaisivat ylärajan tasolle, joka heikentäisi niiden lainkäyttövaltaan kuuluville yrityksille mahdollisesti määrättyjen sakkojen vaikuttavuutta ja varoittavuutta. Säännös on kuitenkin aiheuttanut sekaannusta. Vaikka yläraja ei kerro mitään yksittäisessä tapauksessa tosiasiallisesti määrätyistä sakoista, se on toisinaan tulkittu virheellisesti sakkojen vähimmäismääräksi. Jotta tilanne selkeytyisi, ehdotetuilla muutoksilla tasapuolisia toimintaedellytyksiä käsitellään eri tavalla. Komissiolle annetaan tehtäväksi laatia yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa sakkoja koskevat ohjeet (jollaiset on olemassa jo muilla aloilla, kuten kilpailulainsäädännössä ja tietosuojassa) ja jäsenvaltioita kielletään asettamasta sakkojen ylärajaa, joka estäisi valvontaviranomaisia määräämästä seuraamuksia 27 artiklan 1 ja 2 kohdassa esitettyjen tekijöiden ja periaatteiden mukaisesti. Lisäksi ehdotuksessa poistetaan vaatimus, jonka mukaan sakon on oltava oikeassa suhteessa yrityksen maailmanlaajuiseen nettoliikevaihtoon.

–Artiklan 12 kohdalla muutetaan yritysvastuudirektiivin 29 artiklaa siviilioikeudellisen vastuun osalta poistamalla 1 kohta, 3 kohdan d alakohta ja 7 kohta sekä muuttamalla 2, 4 ja 5 kohtaa.

·Direktiivistä poistetaan erityinen EU:n laajuinen vastuujärjestelmä. Samalla ehdotetuilla muutoksilla säilytetään tehokkaan oikeussuojan saatavuutta koskevat vaatimukset, mukaan lukien oikeus täyteen korvaukseen, jos yrityksen katsotaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti jättäneen noudattamatta tämän direktiivin mukaisia huolellisuusvelvoitteita ja jos tällainen laiminlyönti on aiheuttanut vahinkoa, sekä suojellaan yrityksiä liiallisilta korvauksilta. Tämä noudattaa direktiivin keskeistä tavoitetta, joka on varmistaa uhrien suojelu liiketoiminnasta johtuvilta ihmisoikeusloukkauksilta ja ympäristöhaitoilta.

·Koska kansallisella tasolla on erilaisia edustajakanteiden sallimista koskevia sääntöjä ja käytäntöjä, tätä koskevat yritysvastuudirektiivissä säädetyt vaatimukset poistetaan.

· Samasta syystä poistetaan vaatimus, jonka mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että vastuusääntöjä on sovellettava ensisijaisena tapauksissa, joissa tähän liittyviin vaatimuksiin sovellettava laki ei ole minkään jäsenvaltion kansallinen laki.

–Artiklan 13 kohdassa kumotaan yritysvastuudirektiivin 36 artiklan 1 kohta ja poistetaan direktiivin ensimmäinen uudelleentarkastelulauseke, jonka mukaan komission olisi toimitettava viimeistään 26. heinäkuuta 2026 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus tarpeesta vahvistaa säännellyille rahoitusalan yrityksille räätälöidyt kestävää toimintaa koskevat huolellisuusvelvoitteet, jotka koskevat rahoituspalvelujen tarjoamista ja sijoitustoimintaa, sekä tällaisten huolellisuusvelvoitteiden vaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista. Tätä uudelleentarkastelulauseketta ehdotetaan poistettavaksi, koska siinä ei jätetä aikaa ottaa huomioon äskettäin käyttöön otetusta huolellisuusvelvoitetta koskevasta yleisestä kehyksestä saatuja kokemuksia.

Ehdotetussa 6 artiklassa täsmennetään, että direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2025/0045 (COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

direktiivien 2006/43/EY, 2013/34/EU, (EU) 2022/2464 ja (EU) 2024/1760 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse tietyistä yritysten kestävyysraportointia ja huolellisuusvelvoitetta koskevista vaatimuksista

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 50 ja 114 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen, kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon 20 ,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)Euroopan komission 11 päivänä helmikuuta 2025 antamassa tiedonannossa Yksinkertaisemmin ja nopeammin toimiva EU: tiedonanto lainsäädännön täytäntöönpanosta ja yksinkertaistamisesta 21 esitetään visio lainsäädännön täytäntöönpano- ja yksinkertaistamisagendasta, jonka tarkoituksena on tuoda ihmisille ja yrityksille näkyviä parannuksia nopeasti. Tämä edellyttää, ettei eteneminen ole vain asteittaista, ja unionin on toteutettava rohkeita toimia tavoitteen saavuttamiseksi. Komission, Euroopan parlamentin, neuvoston, jäsenvaltioiden viranomaisten ja sidosryhmien on tarpeen tehdä yhteistyötä sääntöjen yksinkertaistamiseksi EU:n, jäsenvaltioiden ja alueiden tasolla sekä politiikan täytäntöönpanon tuloksellisuuden lisäämiseksi.

(2)Koska komissio on sitoutunut keventämään raportointirasitusta ja parantamaan kilpailukykyä, on tarpeen muuttaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivejä 2006/43/EY 22 , 2013/34/EU 23 , (EU) 2022/2464 24 ja (EU) 2024/1760 25 säilyttäen samalla Euroopan vihreän kehityksen ohjelman 26 ja kestävän kasvun rahoitusta koskevan toimintasuunnitelman 27 tavoitteet.

(3)Direktiivin 2006/43/EY 26 a artiklan 1 kohdassa jäsenvaltioiden edellytetään varmistavan, että lakisääteiset tilintarkastajat ja tilintarkastusyhteisöt suorittavat kestävyysraportoinnin varmentamisen noudattaen rajoitettua varmuutta koskevia standardeja, jotka komissio hyväksyy. Mainitun direktiivin 26 a artiklan 3 kohdassa komission edellytetään hyväksyvän kyseiset standardit viimeistään 1 päivänä lokakuuta 2026. Yritykset ovat nostaneet esiin varmennuspalvelujen tarjoajien työtä koskevia huolenaiheita ja tuoneet esiin joustavuuden tarpeen, jotta voidaan lieventää kestävyysvarmennuksen osa-alueilla havaittuja riskejä ja kriittisiä ongelmia. Jotta komissio voisi ottaa nämä huolenaiheet huomioon, sille olisi annettava enemmän joustovaraa kyseisten standardien hyväksymisessä. Joka tapauksessa ennen kuin komissio hyväksyy standardit delegoidulla säädöksellä, se antaa vuoteen 2026 mennessä kohdennettuja varmennusohjeita, joissa selvennetään tarvittavat menettelyt, joita varmennuspalvelujen tarjoajien on noudatettava osana rajoitetun varmuuden antavaa toimeksiantoaan.

(4)Direktiivin 2006/43/EY 26 a artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa siirretään komissiolle valta hyväksyä viimeistään 1 päivänä lokakuuta 2028 kohtuullista varmuutta koskevat standardit sen jälkeen, kun se on arvioinut, onko kohtuullisen varmuuden saavuttaminen mahdollista. Jotta vältetään yritysten varmennuskustannusten nousu, vaatimus kohtuullista varmuutta koskevien standardien hyväksymisestä olisi poistettava.

(5)Direktiivin 2013/34/EU 19 a artiklan 1 kohdassa edellytetään, että suuret yritykset sekä mikroyrityksiä lukuun ottamatta pienet ja keskisuuret yritykset, joiden arvopapereita on otettu kaupankäynnin kohteeksi EU:n säännellyillä markkinoilla, laativat ja julkaisevat kestävyysselvityksen yksittäisen yrityksen tasolla. Yritysten raportointirasituksen keventämiseksi velvoite laatia ja julkaista kestävyysselvitys yksittäisen yrityksen tasolla olisi rajoitettava suuriin yrityksiin, joilla on tilivuoden aikana keskimäärin yli 1 000 työntekijää. Yritystä pidetään suurena, jos se ylittää kaksi direktiivin 2013/34/EU 3 artiklan 4 kohdassa säädetyistä kolmesta raja-arvosta. Tämä tarkoittaa, että raportointivaatimukset kohdistuvat yrityksiin, joilla on tilivuoden aikana keskimäärin yli 1 000 työntekijää ja joiden nettoliikevaihto on yli 50 miljoonaa euroa tai taseen loppusumma yli 25 miljoonaa euroa.

(6)Tietojen tuottamista ja hallinnollisen rasituksen vähentämistä koskevien tavoitteiden välillä on tarpeen löytää tasapaino. Jotta siirtymistä ilmastoneutraaliin talouteen voidaan hahmottaa, kestävyysraportointi, johon kuuluvat myös Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/852 28 8 artiklassa tarkoitetut tiedot, on välttämätöntä sellaisten suurten yritysten osalta, joilla on tilivuoden aikana keskimäärin yli 1 000 työntekijää. Kun otetaan huomioon tarve löytää tasapaino tietojen tuottamista koskevan ja hallinnollisen rasituksen vähentämistä koskevan tavoitteen välillä, kestävyysraportoinnin uuteen soveltamisalaan kuuluvien suurten yritysten, joiden nettoliikevaihto tilivuoden aikana on enintään 450 000 000 euroa, olisi voitava julkistaa asetuksen (EU) 2020/852 8 artiklassa tarkoitetut tiedot nykyistä joustavammin. Komissiolle olisi siirrettävä valta vahvistaa sääntöjä, joilla täydennetään kyseisiä yrityksiä koskevaa raportointijärjestelmää. Erityisesti olisi selvennettävä, että komissiolla on valta vahvistaa raportointijärjestelmä toiminnoille, jotka ovat vain osittain kestävyysluokitusjärjestelmän mukaisia.

(7)Direktiivin 2013/34/EU 1 artiklan 3 kohdassa täsmennetään, että luottolaitoksiin ja vakuutusyrityksiin, jotka ovat suuria yrityksiä tai pieniä ja keskisuuria yrityksiä, mikroyrityksiä lukuun ottamatta, joiden arvopapereita on otettu kaupankäynnin kohteeksi EU:n säännellyillä markkinoilla, sovelletaan kyseisessä direktiivissä säädettyjä kestävyysraportointivaatimuksia kyseisten yritysten oikeudellisesta muodosta riippumatta. Kun otetaan huomioon, että yksittäisen yrityksen tasolla tehtävän kestävyysraportoinnin soveltamisala olisi rajoitettava suuriin yrityksiin, joilla on tilivuoden aikana keskimäärin yli 1 000 työntekijää, soveltamisalaa olisi rajoitettava vastaavasti myös luottolaitosten ja vakuutusyritysten osalta.

(8)Euroopan rahoitusvakausvälineeseen, jäljempänä ’ERVV’, joka on perustettu ERVV-puitesopimuksella, sovelletaan direktiivissä 2013/34/EU säädettyjä kestävyysraportointivaatimuksia, vaikka se on vapautettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2004/109/EY 29 säädetystä kestävyysraportointijärjestelmästä kyseisen direktiivin 8 artiklan nojalla. ERVV on suuri yritys, joka oikeudelliselta muodoltaan kuuluu direktiivin 2013/34/EU liitteessä I lueteltuihin yrityksiin. Sen tehtävä – turvata unionin rahoitusvakaus antamalla väliaikaista rahoitusapua jäsenvaltioille, joiden rahayksikkö on euro – on kuitenkin hyvin samankaltainen kuin Euroopan vakausmekanismilla, jäljempänä ’EVM’, johon ei sovelleta kestävyysraportointivaatimuksia. Jotta ERVV:tä voitaisiin kestävyysraportoinnin osalta kohdella samalla tavalla kuin EVM:ää ja jotta varmistetaan johdonmukaisuus direktiivissä 2004/109/EY säädetyn vapautusjärjestelmän kanssa, ERVV olisi vapautettava direktiivissä 2013/34/EU säädetystä kestävyysraportointijärjestelmästä.

(9)Direktiivin 2013/34/EU 19 a artiklan 3 kohdassa edellytetään, että yritykset ilmoittavat tiedot omista toiminnoistaan ja arvoketjustaan. On tarpeen vähentää raportointirasitusta sellaisilta arvoketjuun kuuluvilta yrityksiltä, joiden ei tarvitse raportoida toimintansa kestävyydestä. Näin ollen, kun yritys raportoi kestävyystietoja yksittäisen yrityksen tai konsernin tasolla direktiivissä 2013/34/EU edellytetyllä tavalla, sen ei pitäisi pyrkiä hankkimaan arvoketjuunsa kuuluvilta unioniin tai unionin ulkopuolelle sijoittautuneilta yrityksiltä, joilla on tilivuoden aikana keskimäärin enintään 1 000 työntekijää, enempää tietoja kuin on täsmennetty standardeissa, joita yritykset, joiden ei tarvitse raportoida toimintansa kestävyydestä, voivat vapaaehtoisesti käyttää. Tämä ei kuitenkaan rajoita huolellisuusvelvoiteprosessin toteuttamista koskevien unionin vaatimusten soveltamista. Raportoivan yrityksen olisi kuitenkin saatava kerätä tällaisilta arvoketjuunsa kuuluvilta yrityksiltä mitä tahansa muita sellaisia kestävyystietoja, joita jaetaan yleisesti kyseisellä alalla toimivien yritysten kesken. Yritysten, jotka raportoivat arvoketjustaan kyseisiä rajoituksia noudattaen, olisi katsottava noudattavan kestävyysraportointivaatimusta. Varmennuspalvelujen tarjoajien olisi laadittava varmennuslausuntonsa niin, että noudatetaan yritysten velvollisuutta olla pyytämättä arvoketjussaan olevilta yrityksiltä, joilla on tilivuoden aikana keskimäärin enintään 1 000 työntekijää, enempää tietoja kuin on täsmennetty standardeissa, joita yritykset, joiden ei tarvitse raportoida toimintansa kestävyydestä, voivat vapaaehtoisesti käyttää. Tätä varten komissiolle olisi siirrettävä valta antaa delegoitu säädös, jossa säädetään kestävyysraportointistandardeista, joita yritykset, joiden ei tarvitse raportoida toimintansa kestävyydestä, voivat vapaaehtoisesti käyttää. Standardien olisi oltava oikeasuhteisia ja merkityksellisiä näiden yritysten valmiuksiin ja ominaisuuksiin sekä niiden toiminnan laajuuteen ja monimutkaisuuteen nähden. Standardeissa olisi myös mahdollisuuksien mukaan täsmennettävä rakenne, jota on noudatettava kyseisten tietojen esittämisessä.

(10)Direktiivin 2013/34/EU 29 c artiklan 1 kohdan mukaan pienet ja keskisuuret yritykset, joiden arvopapereita on otettu kaupankäynnin kohteeksi EU:n säännellyillä markkinoilla, pienet ja rakenteeltaan yksinkertaiset laitokset sekä (jälleen)vakuutusalan kytkösyritykset, voivat raportoida kestävyystiedot komission hyväksymän rajoitetun standardikokonaisuuden mukaisesti. Koska pienet ja keskisuuret yritykset, joiden arvopapereita on otettu kaupankäynnin kohteeksi EU:n säännellyillä markkinoilla, olisi vapautettava kestävyysraportoinnista, komissiolle annettu valta antaa delegoituja säädöksiä, joissa säädetään kyseisiä pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevista kestävyysraportointistandardeista, olisi peruutettava.

(11)Direktiivin 2013/34/EU 19 a artiklan 7 kohdan mukaan pienet ja keskisuuret yritykset, joiden arvopapereita on otettu kaupankäynnin kohteeksi EU:n säännellyillä markkinoilla, voivat jättäytyä kestävyysraportoinnin ulkopuolelle kyseisten vaatimusten kahden ensimmäisen soveltamisvuoden ajan. Koska pienet ja keskisuuret yritykset olisi vapautettava kestävyysraportoinnista, säännös, joka mahdollistaa raportoinnin ulkopuolelle jättäytymisen kahden vuoden ajaksi, olisi kumottava.

(12)Direktiivin 2013/34/EU 29 a artiklan 1 kohdassa edellytetään, että suurten konsernien emoyritykset laativat ja julkaisevat kestävyysselvityksen konsernin tasolla. Jotta kyseisten emoyritysten raportointirasitus vähenisi, velvoite olisi rajattava koskemaan sellaisten suurten konsernien emoyrityksiä, joilla on konsernin lukujen perusteella tilivuoden aikana keskimäärin yli 1 000 työntekijää.

(13)Direktiivin 2013/34/EU 29 b artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa siirretään komissiolle valta hyväksyä delegoiduilla säädöksillä alakohtaisia raportointistandardeja, joiden ensimmäinen kokonaisuus on määrä hyväksyä viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2026. Jotta vältetään kasvattamasta niiden tietopisteiden määrää, jotka yritysten olisi ilmoitettava, kyseinen siirretty valta olisi peruutettava. 

(14)Direktiivin 2013/34/EU 29 b artiklan 4 kohdassa edellytetään, että kestävyysraportointistandardeissa ei aseteta tiedonantovaatimuksia, jotka edellyttäisivät, että yritykset hankkivat arvoketjussaan olevilta pieniltä ja keskisuurilta yrityksiltä enemmän tietoja kuin mitä on annettava niiden kestävyysraportointistandardien nojalla, joita sovelletaan pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, joiden arvopapereita on otettu kaupankäynnin kohteeksi EU:n säännellyillä markkinoilla. Kun otetaan huomioon, että pienet ja keskisuuret yritykset, joiden arvopapereita on otettu kaupankäynnin kohteeksi EU:n säännellyillä markkinoilla, olisi vapautettava kestävyysraportoinnista, ja jotta voidaan vähentää sellaisten arvoketjuun kuuluvien yritysten raportointirasitusta, joiden ei tarvitse raportoida toimintansa kestävyydestä, kestävyysraportointistandardeissa ei saisi asettaa tiedonantovaatimuksia, joissa yrityksiä vaaditaan hankkimaan arvoketjuunsa kuuluvilta yrityksiltä, joilla on tilivuoden aikana keskimäärin enintään 1 000 työntekijää, enemmän tietoja kuin mitä on annettava niiden kestävyysraportointistandardien nojalla, joita sellaiset yritykset, joiden ei tarvitse raportoida toimintansa kestävyydestä, voivat käyttää vapaaehtoisesti.

(15)Direktiivin 2013/34/EU 29 d artiklassa yritysten, joihin sovelletaan kyseisen direktiivin 19 a ja 29 a artiklan vaatimuksia, edellytetään laativan toimintakertomuksensa tai konserninsa toimintakertomus komission delegoidun asetuksen (EU) 2019/815 30 3 artiklassa määritetyssä sähköisessä raportointimuodossa sekä merkitsemään kestävyysraportointinsa, myös Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/852 31 8 artiklan mukaisesti annettavat tiedot, tunnisteilla noudattaen mainitussa delegoidussa asetuksessa määritettyä sähköistä raportointimuotoa. Jotta tilanne olisi yrityksille selkeä, olisi täsmennettävä, että ennen kuin tällaiset kestävyysraportoinnin merkintäsäännöt hyväksytään delegoidulla asetuksella, yrityksiä ei saisi vaatia merkitsemään kestävyysraportointiaan tunnisteilla.

(16)Direktiivin 2013/34/EU 33 artiklan 1 kohdassa täsmennetään, että yrityksen hallinto-, johto- ja valvontaelinten jäsenet ovat yhteisesti vastuussa sen varmistamisesta, että seuraavat asiakirjat laaditaan ja julkaistaan kyseisen direktiivin vaatimusten mukaisesti. Joustavuuden lisäämiseksi ja jotta voidaan vähentää yritysten raportointirasitusta, olisi täsmennettävä, että yrityksen hallinto-, johto- ja valvontaelinten jäsenten yhteinen vastuu mainitun direktiivin 29 d artiklan vaatimusten noudattamisesta toimintakertomuksen digitalisoinnin osalta rajoittuu toimintakertomuksen julkaisemiseen yhtenäisessä sähköisessä muodossa ja sen sisältämän kestävyysraportoinnin merkitsemiseen tunnisteilla.

(17)Direktiivin 2013/34/EU 40 a artiklan 1 kohdan neljännen ja viidennen alakohdan mukaan kolmannen maan yrityksen, jonka nettoliikevaihto unionissa on yli 150 miljoonaa euroa, unionissa sijaitsevan tytäryrityksen tai, jos tällaista tytäryritystä ei ole, unionissa sijaitsevan sivuliikkeen, jonka nettoliikevaihto on yli 40 miljoonaa euroa, on julkaistava ja asetettava saataville kestävyystiedot kolmannen maan emoyrityksen konsernin tasolla. Jotta kriteerit, joilla määritetään, kuuluuko yritys direktiivin (EU) 2024/1760 soveltamisalaan, olisivat yhdenmukaisemmat, kolmannen maan yrityksen nettoliikevaihdon raja-arvo olisi nostettava 150 000 000 eurosta 450 000 000 euroon. Johdonmukaisuuden ja rasituksen vähentämisen vuoksi 40 a artiklan soveltamisalaan kuuluvan tytäryrityksen ja sivuliikkeen kokoa olisi mukautettava. Tytäryrityksen olisi oltava kooltaan suuri yritys, kun taas sivuliikkeen nettoliikevaihtoa koskeva kriteeri olisi nostettava 40 000 000 eurosta 50 000 000 euroon, jotta se vastaisi suurten yritysten nettoliikevaihdon raja-arvoa.

(18)Direktiivin (EU) 2022/2464 5 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa täsmennetään yrityksen koon mukaan määritetyt päivämäärät, joista alkaen jäsenvaltioiden on sovellettava direktiivissä 2013/34/EU säädettyjä kestävyysraportointivaatimuksia. Kun otetaan huomioon, että yrityskohtaisten kestävyysraportointivaatimusten soveltamisalaa olisi supistettava kattamaan ainoastaan suuret yritykset, joilla on tilivuoden aikana keskimäärin yli 1 000 työntekijää, ja että konsernin tason kestävyysraportointivaatimusten soveltamisalaa olisi supistettava vastaavasti, soveltamispäivien määrittämisperusteita olisi mukautettava ja viittaus pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, joiden arvopapereita on otettu kaupankäynnin kohteeksi EU:n säännellyillä markkinoilla, olisi poistettava.

(19)Direktiivin (EU) 2022/2464 5 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa täsmennetään liikkeeseenlaskijan koon mukaan määritetyt päivämäärät, joista alkaen jäsenvaltioiden on sovellettava direktiivissä 2004/109/EY säädettyjä kestävyysraportointivaatimuksia. Kun otetaan huomioon, että yrityskohtaisten kestävyysraportointivaatimusten soveltamisalaa olisi supistettava kattamaan ainoastaan suuret yritykset, joilla on tilivuoden aikana keskimäärin yli 1 000 työntekijää, ja että konsernin tason kestävyysraportointivaatimusten soveltamisalaa olisi supistettava vastaavasti, soveltamispäivien määrittämisperusteita olisi mukautettava ja viittaus pieniin ja keskisuuriin yrityksiin olisi poistettava.

(20)Direktiivin (EU) 2024/1760 4 artiklan 1 kohdassa jäsenvaltioita kielletään ottamasta käyttöön kansallisessa lainsäädännössään kyseisen direktiivin soveltamisalaan kuuluvalla alalla säännöksiä, joissa säädetään 8 artiklan 1 ja 2 kohdassa ja 10 artiklan 1 kohdassa säädetyistä säännöksistä poikkeavista ihmisoikeuksia ja ympäristöä koskevista huolellisuusvelvoitteista. Jotta voidaan varmistaa, että jäsenvaltiot eivät mene kyseistä direktiiviä pidemmälle, ja välttää sellaisen hajanaisen sääntely-ympäristön syntyminen, joka johtaa oikeudelliseen epävarmuuteen ja tarpeettomaan rasitukseen, direktiiviin (EU) 2024/1760 sisältyvät täyttä yhdenmukaistamista koskevat säännökset olisi laajennettava koskemaan muita säännöksiä, joilla säännellään huolellisuusvelvoiteprosessin keskeisiä näkökohtia. Näitä ovat erityisesti tunnistamisvelvollisuus, velvollisuudet korjata haitalliset vaikutukset, jotka on tunnistettu tai olisi pitänyt tunnistaa, velvollisuudet kanssakäymiseen sidosryhmien kanssa tietyissä tapauksissa sekä velvollisuus asettaa saataville valitus- ja ilmoitusmekanismi. Samalla jäsenvaltioiden olisi annettava ottaa käyttöön tiukempia tai täsmällisempiä säännöksiä, joilla säännellään muita näkökohtia, myös uusiin tuotteisiin tai palveluihin liittyvien kehittymässä olevien riskien lieventämiseksi.

(21)Direktiivin (EU) 2024/1760 5 artiklassa jäsenvaltiot velvoitetaan varmistamaan, että tietynkokoiset suuret yritykset noudattavat riskiperusteista ihmisoikeuksia ja ympäristöä koskevaa huolellisuusvelvoitetta. Jotta vähennettäisiin niiden yritysten rasitusta, joiden on noudatettava tätä velvoitetta, vaadittu huolellisuusvelvoite olisi pääsääntöisesti rajoitettava yrityksen omaan, sen tytäryritysten ja sen suorien liikekumppaneiden toimintaan. Näin ollen liikesuhteiden osalta yrityksiä olisi toimintaketjujensa kartoittamisen jälkeen vaadittava tekemään perusteelliset arvioinnit ainoastaan suorista liikekumppaneistaan. Yritysten olisi kuitenkin tarkasteltava muitakin kuin suoria liikesuhteitaan, jos niillä on uskottavaa tietoa, joka viittaa haitalliseen vaikutukseen välillisen liikekumppanin tasolla. Uskottavilla tiedoilla tarkoitetaan tietoja, jotka ovat luonteeltaan objektiivisia, jolloin yritys voi päätellä, että tietojen paikkansapitävyys on kohtuullisen todennäköistä. Näin voi olla silloin, kun asianomainen yritys on saanut valituksen tai sillä on esimerkiksi luotettavien tiedotusvälineiden, kansalaisjärjestöjen raporttien tai viimeaikaisia tapahtumia koskevien raporttien kautta tai tietyissä paikoissa esiintyneiden toistuvien ongelmien vuoksi hallussaan tietoja todennäköisestä tai todellisesta haitallisesta toiminnasta välillisen liikekumppanin tasolla. Jos yrityksellä on tällaisia tietoja, sen olisi tehtävä perusteellinen arviointi. Yritysten olisi tehtävä perusteellisia arviointeja haitallisista vaikutuksista, joiden syyt ovat toimitusketjussa pidemmällä kuin suorissa liikekumppaneissa, tapauksissa, joissa liikesuhteen rakenteella ei ole taloudellisia perusteita, mikä viittaa siihen, että se on valittu, jotta yrityksen ei tarvitse vastata haitallista toimintaa harjoittavasta toimittajasta, joka muutoin olisi suora toimittaja. Jos perusteellinen arviointi vahvistaa, että haitallisia vaikutuksia tosiasiallisesti tai todennäköisesti aiheutuu, vaikutus olisi katsottava tunnistetuksi. Lisäksi yritysten olisi pyrittävä varmistamaan, että niiden käytännesääntöjä – jotka ovat osa niiden huolellisuusvelvoitetta koskevia toimintaperiaatteita ja joissa esitetään odotukset siitä, miten liiketoiminnassa suojellaan ihmisoikeuksia, työntekijöiden oikeudet mukaan luettuina, ja ympäristöä – noudatetaan koko toimintaketjussa sopimusperusteisen ketjuttamisen kautta ja pk-yritysten tukemista koskevat vaatimukset täyttäen.

(22)Jotta voidaan rajoittaa pieniin ja keskisuuriin yrityksiin ja pieniin midcap-yrityksiin kohdistuvaa valumavaikutusta, kun tehdään arvoketjun kartoitusta haitallisten vaikutusten tunnistamiseksi, suurten yritysten olisi rajoitettava tietopyynnöt direktiivin (EU) 2013/34/EU 29 a artiklassa tarkoitettuihin vapaaehtoisesti käytettävissä standardeissa täsmennettyihin tietoihin, paitsi jos ne tarvitsevat kartoituksen tekemiseksi muita tietoja, joita ne eivät voi saada millään muulla kohtuullisella tavalla.

(23)Yritykset voivat joutua tilanteisiin, joissa niiden tuotanto perustuu suurelta osin yhden tai useamman yksittäisen toimittajan tuotantopanoksiin. Jos tällaisen toimittajan liiketoimintaan liittyy vakavia haitallisia vaikutuksia, kuten lapsityövoiman käyttöä tai merkittävää haittaa ympäristölle, ja yritys on tuloksetta toteuttanut kaikki huolellisuusvelvoitetta koskevat toimenpiteet näiden vaikutusten korjaamiseksi, yrityksen olisi viimeisenä keinona keskeytettävä liikesuhde pyrkien kuitenkin yhdessä toimittajan kanssa ratkaisuun. Tässä yritys voi mahdollisuuksien mukaan käyttää liikesuhteen keskeyttämisestä johtuvaa suurempaa vipuvaikutusta. 

(24)Jotta voidaan vähentää yrityksiin kohdistuvaa rasitusta ja tehdä sidosryhmien osallistumisesta oikeasuhteisempaa, yritysten olisi oltava yhteydessä ainoastaan työntekijöihin ja heidän edustajiinsa, ammattiliitot mukaan lukien, sekä yksityishenkilöihin ja yhteisöihin, joiden oikeuksiin tai etuihin yrityksen, sen tytäryritysten ja sen liikekumppaneiden tuotteet, palvelut ja toiminnot vaikuttavat tai voivat vaikuttaa suoraan ja joilla on yhteys huolellisuusvelvoiteprosessin kulloiseenkin vaiheeseen. Tällaisia ovat esimerkiksi liikekumppaneiden operoimien laitosten läheisyydessä olevat yksityishenkilöt tai yhteisöt, kun saastuminen vaikuttaa niihin suoraan, tai alkuperäisyhteisöt, joiden oikeuksiin hallita maita tai luonnonvaroja vaikuttaa suoraan se, miten liikekumppani hankkii, muokkaa tai muutoin käyttää maata, metsiä tai vesiä. Lisäksi sidosryhmien osallistumista olisi edellytettävä vain huolellisuusvelvoiteprosessin tietyissä osissa, eli vaikutusten tunnistamisvaiheessa, (tehostettujen) toimintasuunnitelmien laatimisessa ja korjaavien toimien suunnittelussa.

(25)Yritysten hallinnollisen rasituksen vähentämiseksi komission määräaikaa huolellisuusvelvoitetta koskevien yleisohjeiden hyväksymiselle olisi aikaistettava 26 päivään heinäkuuta 2026. Samanaikaisesti direktiivin (EU) 2024/1760 soveltamisen määräaikaa ensimmäisen yritysryhmän osalta olisi lykättävä 26 päivään heinäkuuta 2028 direktiivin (EU) XXX/XXX 32 mukaisesti. Tämän kahden vuoden aikavälin olisi oltava yrityksille riittävä aika ottaa huomioon komission ohjeisiin sisällytettävä käytännön ohjeistus ja parhaat käytännöt huolellisuusvelvoitetta koskevien toimenpiteiden täytäntöönpanossa.

(26)Jotta voidaan varmistaa, että direktiivi (EU) 2024/1760 on paremmin linjassa direktiivissä (EU) 2022/2464 säädetyn kestävyysraportointijärjestelmän kanssa, vaatimus toteuttaa ilmastonmuutoksen hillintää koskeva siirtymäsuunnitelma olisi korvattava selvennyksellä siitä, että yritysten on siirtymäsuunnitelman hyväksymisen lisäksi kuvailtava suunnitellut ja toteutetut täytäntöönpanotoimet. Velvoite hyväksyä suunnitelma ja sen alustava ja päivitetty sisältö on edelleen hallinnollisen valvonnan alaista.

(27)Direktiivin (EU) 2024/1760 27 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä seuraamuksista, joiden on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Kyseisen direktiivin 27 artiklan 2 kohdassa edellytetään, että kun jäsenvaltiot päättävät seuraamusten määräämisestä ja, jos seuraamuksia määrätään, niiden luonteesta ja asianmukaisesta tasosta, niiden on otettava asianmukaisesti huomioon joukko tekijöitä, jotka määrittävät rikkomisen vakavuuden, sekä lieventävät tai raskauttavat asianhaarat. Kyseisen direktiivin 27 artiklan 4 kohdassa edellytetään, että jäsenvaltiot perustavat määrättävät taloudelliset seuraamukset asianomaisen yrityksen maailmanlaajuiseen nettoliikevaihtoon. Koska jäsenvaltioiden on jo otettava huomioon kyseisen direktiivin 27 artiklan 2 kohdassa säädetyt tekijät, tarve perustaa taloudelliset seuraamukset asianomaisen yhtiön maailmanlaajuiseen nettoliikevaihtoon on tarpeeton. Jotta voidaan varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset kaikkialla unionissa, jäsenvaltioita olisi kuitenkin kiellettävä ottamasta kansallisessa lainsäädännössään käyttöön niiden lainkäyttövaltaan kuuluville yrityksille määrättävien taloudellisten seuraamusten ylärajaa, joka estäisi valvontaviranomaisia määräämästä seuraamuksia 27 artiklan 2 kohdassa säädetyt tekijät huomioon ottaen. Lisäksi noudattamisen valvonnan yhdenmukaistamiseksi kaikkialla unionissa komission olisi yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa laadittava ohjeet, joilla autetaan valvontaviranomaisia määrittämään seuraamusten taso.

(28)Jotta voidaan rajoittaa direktiivin (EU) 2024/1760 mukaiseen yhdenmukaistettuun siviilioikeudellista vastuuta koskevaan järjestelmään liittyviä mahdollisia oikeudenkäyntiriskejä, kyseisen direktiivin 29 artiklan 1 kohdassa säädetty unionin laajuinen vastuujärjestelmä olisi kumottava. Samaan aikaan jäsenvaltioita olisi sekä kansainvälisen että unionin oikeuden nojalla vaadittava varmistamaan, että haitallisten vaikutusten uhrien oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin tosiasiallisesti toteutuu sellaisena kuin se on vahvistettu kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 2 artiklan 3 kohdassa, ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 8 artiklassa, tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa tehdyn yleissopimuksen (Århusin yleissopimus) 9 artiklan 3 kohdassa ja EU:n perusoikeuskirjan 47 artiklassa. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että jos yrityksen katsotaan jättäneen noudattamatta direktiivissä (EU) 2024/1760 säädettyjä huolellisuusvelvoitteita ja jos tällainen laiminlyönti on aiheuttanut vahinkoa, uhrit voivat saada täyden korvauksen, joka myönnettäisiin tehokkuus- ja vastaavuusperiaatteita noudattaen, tasapainottaen tätä suojatoimilla, joilla estetään liialliset korvaukset. Koska kansallisella tasolla on erilaisia sääntöjä ja perinteitä edustajakanteiden sallimisesta, tätä koskeva direktiivin (EU) 2024/1760 vaatimus olisi kumottava. Tämä ei rajoita sellaisten sovellettavan kansallisen lainsäädännön säännösten soveltamista, joiden nojalla ammattiliitto, valtiosta riippumaton ihmisoikeus- tai ympäristöjärjestö, muu kansalaisjärjestö tai kansallinen ihmisoikeusinstituutio voi nostaa kanteita väitetyn vahinkoa kärsineen osapuolen oikeuksien täytäntöönpanemiseksi tai tukea tällaisen osapuolen suoraan nostamia kanteita. Samasta syystä olisi kumottava vaatimus, jonka mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että vastuusääntöjä on sovellettava ensisijaisena tapauksissa, joissa tähän liittyviin vaatimuksiin sovellettava laki ei ole minkään jäsenvaltion kansallinen laki. Vaatimuksen kumoaminen ei rajoita jäsenvaltioiden mahdollisuutta säätää, että kansallisia säännöksiä, joilla direktiivin (EU) 2024/1760 29 artikla saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, sovelletaan ensisijaisena asetuksen (EY) N:o 864/2007 16 artiklan nojalla tapauksissa, joissa tähän liittyviin vaatimuksiin sovellettava laki ei ole jäsenvaltion kansallinen laki.

(29)Direktiivin (EU) 2024/1760 36 artiklan 1 kohdassa komission edellytetään toimittavan viimeistään 26 päivänä heinäkuuta 2026 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tarpeesta vahvistaa säännellyille rahoitusalan yrityksille räätälöidyt kestävää toimintaa koskevat huolellisuusvelvoitteet, jotka koskevat rahoituspalvelujen tarjoamista ja sijoitustoimintaa, sekä tällaisten huolellisuusvelvoitteiden vaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista. Koska kyseisessä uudelleentarkastelulausekkeessa ei jätetä aikaa ottaa huomioon äskettäin käyttöön otetusta huolellisuusvelvoitetta koskevasta yleisestä kehyksestä saatuja kokemuksia, se olisi poistettava.

(30)Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden tai vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

(31)Sen vuoksi direktiiviä 2006/43/EY, direktiiviä 2013/34/EU, direktiiviä (EU) 2022/2464 ja direktiiviä (EU) 2024/1760 olisi muutettava,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutokset direktiiviin 2006/43/EY

Muutetaan direktiivi 2006/43/EY seuraavasti:

(1)Korvataan 26 a artiklan 3 kohta seuraavasti:

”3.    Siirretään komissiolle valta antaa 48 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä direktiiviä säätämällä rajoitettua varmuutta koskevista varmennusstandardeista, joilla vahvistetaan menettelyt, joita tilintarkastajan tai tilintarkastajien ja tilintarkastusyhteisön tai -yhteisöjen on noudatettava tehdäkseen päätelmänsä kestävyysraportoinnin varmentamisesta, myös toimeksiannon suunnittelusta, riskien huomioon ottamisesta ja niihin vastaamisesta sekä kestävyysraportoinnin varmennusraporttiin tai tapauksen mukaan tilintarkastuskertomukseen sisällytettävien päätelmien tyypistä.

Komissio voi hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut varmennusstandardit vain, jos

a)ne on laadittu asianmukaisessa menettelyssä julkisen valvonnan alaisena ja avoimuutta noudattaen;

b)niillä parannetaan kestävyysraportoinnin tai konsernin kestävyysraportoinnin uskottavuutta ja laatua;

c)ne ovat unionin yleisen edun mukaisia.”

(2)Korvataan 48 a artiklan 2 kohdan toinen alakohta seuraavasti:

”Siirretään komissiolle määräämättömäksi ajaksi 26 a artiklan 3 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.”

2 artikla

Muutokset direktiiviin 2013/34/EU

Muutetaan direktiivi 2013/34/EU seuraavasti:

(1)Muutetaan 1 artikla seuraavasti:

(a)korvataan 3 kohdan johdantolause seuraavasti:

”Tämän direktiivin 19 a, 19 b, 29 a, 29 aa, 29 d, 30 ja 33 artiklassa, 34 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a a alakohdassa, 34 artiklan 2 ja 3 kohdassa sekä 51 artiklassa säädettyjä yhteensovittamistoimenpiteitä sovelletaan myös seuraaviin yrityksiin liittyviin jäsenvaltioiden lakeihin, asetuksiin ja hallinnollisiin määräyksiin kyseisten yritysten oikeudellisesta muodosta riippumatta, edellyttäen, että kyseiset yritykset ovat suuria yrityksiä, joilla on tilinpäätöspäivänään ollut tilivuoden aikana keskimäärin yli 1 000 työntekijää:”

(b)korvataan 4 kohta seuraavasti:

”4.    Edellä 19 a, 29 a ja 29 d artiklassa säädettyjä yhteensovittamistoimenpiteitä ei sovelleta Euroopan rahoitusvakausvälinettä koskevalla puitesopimuksella perustettuun Euroopan rahoitusvakausvälineeseen (ERVV) eikä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/2088* 2 artiklan 12 alakohdan b ja f alakohdassa lueteltuihin rahoitustuotteisiin.

_____________________________________________

* Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/2088, annettu 27 päivänä marraskuuta 2019, kestävyyteen liittyvien tietojen antamisesta rahoituspalvelusektorilla (EUVL L 317, 9.12.2019, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2019/2088/oj).”

(2)Muutetaan 19 a artikla seuraavasti:

(a)korvataan 1 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”Suurten yritysten, joilla on tilinpäätöspäivänään ollut tilivuoden aikana keskimäärin yli 1 000 työntekijää, on sisällytettävä toimintakertomukseensa tiedot, jotka ovat tarpeen, jotta voidaan ymmärtää yrityksen vaikutukset kestävyysseikkoihin, sekä tiedot, jotka ovat tarpeen sen ymmärtämiseksi, miten kestävyysseikat vaikuttavat yrityksen kehitykseen, tulokseen ja asemaan.”

(b)muutetaan 3 kohta seuraavasti:

i)korvataan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin on tapauksen mukaan sisällyttävä tiedot yrityksen omista toiminnoista ja sen arvoketjusta, mukaan lukien sen tuotteet ja palvelut, sen liikesuhteet ja sen toimitusketju. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yritykset eivät tässä direktiivissä edellytettyä kestävyystietojen raportointia varten pyri hankkimaan arvoketjuunsa kuuluvilta yrityksiltä, joilla on tilinpäätöspäivänään ollut tilivuoden aikana keskimäärin enintään 1 000 työntekijää, enempää tietoja kuin ne, jotka täsmennetään 29 ca artiklassa tarkoitetuissa vapaaehtoisesti käytettävissä standardeissa, paitsi jos on kyse kestävyystiedoista, joita jaetaan yleisesti kyseisellä alalla toimivien yritysten kesken. Yritysten, jotka raportoivat tarvittavat arvoketjua koskevat tiedot, mutta eivät raportoi arvoketjuunsa kuuluvista yrityksistä, joilla on tilinpäätöspäivänään ollut tilivuoden aikana keskimäärin enintään 1 000 työntekijää, enempää tietoja kuin ne, jotka täsmennetään 29 ca artiklassa tarkoitetuissa vapaaehtoisesti käytettävissä standardeissa, paitsi jos on kyse kestävyystiedoista, joita jaetaan yleisesti kyseisellä alalla toimivien yritysten kesken, on katsottava noudattaneen tässä kohdassa säädettyä velvollisuutta raportoida arvoketjua koskevat tiedot.”

ii)lisätään alakohta seuraavasti:

”Ensimmäinen alakohta ei vaikuta unionin vaatimuksiin, jotka koskevat yritysten velvollisuutta toteuttaa due diligence -prosessi.”

(c)kumotaan 6 ja 7 kohta;

(3)Lisätään 19 b artikla seuraavasti:

”19 b artikla

Tiettyjen yritysten vapaaehtoinen kestävyysluokitusjärjestelmän mukainen raportointi

1.    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että poiketen siitä, mitä asetuksen (EU) 2020/852 8 artiklassa säädetään, tämän direktiivin 19 a artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen yritysten, joiden nettoliikevaihto on tilinpäätöspäivänä ollut tilivuoden aikana enintään 450 000 000 euroa, on sovellettava tämän direktiivin 2, 3 ja 4 kohtaa.

2.    Edellä 1 kohdassa tarkoitetun yrityksen, joka väittää, että sen toiminta liittyy asetuksen (EU) 2020/852 3 ja 9 artiklan nojalla ympäristön kannalta kestäväksi katsottavaan taloudelliseen toimintaan tai taloudelliseen toimintaan, joka täyttää ainoastaan osan kyseisten säännösten vaatimuksista, on sisällytettävä toimintakertomukseensa tiedot siitä, miten ja missä määrin sen toiminta liittyy kyseiseen taloudelliseen toimintaan.

3.    Muun kuin rahoitusalan yrityksen, joka väittää, että sen toiminta liittyy asetuksen (EU) 2020/852 3 ja 9 artiklan nojalla ympäristön kannalta kestäväksi katsottavaan taloudelliseen toimintaan, on julkistettava seuraavat indikaattorit:

a)liikevaihdon osuus, joka on saatu tuotteista tai palveluista, jotka liittyvät kyseisen asetuksen 3 ja 9 artiklan nojalla ympäristön kannalta kestävänä pidettävään taloudelliseen toimintaan; 

b)pääomamenojen osuus, joka liittyy omaisuuseriin tai prosesseihin, jotka liittyvät kyseisen asetuksen 3 ja 9 artiklan nojalla ympäristön kannalta kestävänä pidettävään taloudelliseen toimintaan.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut indikaattorit julkaiseva muu kuin rahoitusalan yritys voi julkistaa toimintamenojensa osuuden, joka liittyy omaisuuseriin tai prosesseihin, jotka liittyvät asetuksen (EU) 2020/852 3 ja 9 artiklan nojalla ympäristön kannalta kestäväksi katsottavaan taloudelliseen toimintaan.

4.    Muun kuin rahoitusalan yrityksen, joka väittää, että sen toiminta liittyy taloudelliseen toimintaan, joka täyttää vain osan asetuksen (EU) 2020/852 3 artiklan vaatimuksista, on julkistettava seuraavat indikaattorit:

a)liikevaihdon osuus, joka on saatu tuotteista tai palveluista, jotka liittyvät vain osan kyseisen asetuksen 3 artiklan vaatimuksista täyttävään taloudelliseen toimintaan;

b)pääomamenojen osuus, joka liittyy omaisuuseriin tai prosesseihin, jotka liittyvät vain osan kyseisen asetuksen 3 artiklan vaatimuksista täyttävään taloudelliseen toimintaan.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut indikaattorit julkaiseva muu kuin rahoitusalan yritys voi julkistaa toimintamenojensa osuuden, joka liittyy omaisuuseriin tai prosesseihin, jotka liittyvät vain osan asetuksen (EU) 2020/852 3 artiklan vaatimuksista täyttävään taloudelliseen toimintaan.

5.    Komissio antaa tämän direktiivin 49 artiklan mukaisesti tämän artiklan 1, 2, 3 ja 4 kohdan täydentämiseksi delegoidun säädöksen, jossa täsmennetään kyseisten kohtien nojalla annettavien tietojen sisältö ja esitystapa, mukaan lukien vain osan asetuksen (EU) 2020/852 3 artiklassa säädetyistä kriteereistä täyttävää taloudellista toimintaa koskevien tietojen sisältö, sekä kyseisten kohtien noudattamiseksi käytettävä menetelmä, ottaen huomioon sekä rahoitusalan yritysten että muiden kuin rahoitusalan yritysten erityispiirteet ja mainitun asetuksen nojalla vahvistetut tekniset arviointikriteerit.”

(4)Muutetaan 29 a artikla seuraavasti:

(a)korvataan 1 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”Sellaisten suurten konsernien emoyritysten, joilla on tilinpäätöspäivänään ollut konsernin lukujen perusteella tilivuoden aikana keskimäärin yli 1 000 työntekijää, on sisällytettävä konsernin toimintakertomukseen tiedot, jotka ovat tarpeen, jotta voidaan ymmärtää konsernin vaikutukset kestävyysseikkoihin, sekä tiedot, jotka ovat tarpeen sen ymmärtämiseksi, miten kestävyysseikat vaikuttavat konsernin kehitykseen, tulokseen ja asemaan.”

(b)muutetaan 3 kohta seuraavasti:

i)korvataan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin on tapauksen mukaan sisällyttävä tiedot konsernin omista toiminnoista ja sen arvoketjusta, mukaan lukien sen tuotteet ja palvelut, sen liikesuhteet ja sen toimitusketju. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yritykset eivät tässä direktiivissä edellytettyä kestävyystietojen raportointia varten pyri hankkimaan arvoketjuunsa kuuluvilta yrityksiltä, joilla on tilinpäätöspäivänään ollut tilivuoden aikana keskimäärin enintään 1 000 työntekijää, enempää tietoja kuin ne, jotka täsmennetään 29 ca artiklassa tarkoitetuissa vapaaehtoisesti käytettävissä standardeissa, paitsi jos on kyse kestävyystiedoista, joita jaetaan yleisesti kyseisellä alalla toimivien yritysten kesken. Yritysten, jotka raportoivat tarvittavat arvoketjua koskevat tiedot, mutta eivät raportoi sellaisista arvoketjuunsa kuuluvista yrityksistä, joilla on tilinpäätöspäivänään ollut tilivuoden aikana keskimäärin enintään 1 000 työntekijää, enempää tietoja kuin ne, jotka täsmennetään 29 ca artiklassa tarkoitetuissa vapaaehtoisesti käytettävissä standardeissa, paitsi jos on kyse kestävyystiedoista, joita jaetaan yleisesti kyseisellä alalla toimivien yritysten kesken, on katsottava noudattaneen tässä kohdassa säädettyä velvollisuutta raportoida arvoketjua koskevat tiedot.”

ii)lisätään alakohta seuraavasti:

”Ensimmäinen alakohta ei vaikuta unionin vaatimuksiin, jotka koskevat yritysten velvollisuutta toteuttaa due diligence -prosessi.”

(5)Lisätään 29 aa artikla seuraavasti:

”29 aa artikla

Tiettyjen emoyritysten vapaaehtoinen kestävyysluokitusjärjestelmän mukainen raportointi

1.    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että poiketen siitä, mitä asetuksen (EU) 2020/852 8 artiklassa säädetään, tämän direktiivin 29 a artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen emoyritysten, joiden nettoliikevaihto on tilinpäätöspäivänä ollut konsernin lukujen perusteella tilivuoden aikana enintään 450 000 000 euroa, on sovellettava tämän direktiivin 2, 3 ja 4 kohtaa.

2.    Edellä 1 kohdassa tarkoitetun emoyrityksen, joka väittää, että sen toiminta liittyy asetuksen (EU) 2020/852 3 ja 9 artiklan nojalla ympäristön kannalta kestäväksi katsottavaan taloudelliseen toimintaan tai taloudelliseen toimintaan, joka täyttää ainoastaan osan kyseisten säännösten vaatimuksista, on sisällytettävä toimintakertomukseensa tiedot siitä, miten ja missä määrin sen toiminta liittyy kyseiseen taloudelliseen toimintaan.

3.    Muun kuin rahoitusalan emoyrityksen, joka väittää, että sen toiminta liittyy asetuksen (EU) 2020/852 3 ja 9 artiklan nojalla ympäristön kannalta kestäväksi katsottavaan taloudelliseen toimintaan, on julkistettava seuraavat indikaattorit:

a)liikevaihdon osuus, joka on saatu tuotteista tai palveluista, jotka liittyvät kyseisen asetuksen 3 ja 9 artiklan nojalla ympäristön kannalta kestävänä pidettävään taloudelliseen toimintaan;

b)pääomamenojen osuus, joka liittyy omaisuuseriin tai prosesseihin, jotka liittyvät kyseisen asetuksen 3 ja 9 artiklan nojalla ympäristön kannalta kestävänä pidettävään taloudelliseen toimintaan.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut indikaattorit julkaiseva muu kuin rahoitusalan emoyritys voi julkistaa toimintamenojensa osuuden, joka liittyy omaisuuseriin tai prosesseihin, jotka liittyvät mainitun asetuksen 3 ja 9 artiklan nojalla ympäristön kannalta kestäväksi katsottavaan taloudelliseen toimintaan.

4.    Muun kuin rahoitusalan yrityksen, joka väittää, että sen toiminta liittyy taloudelliseen toimintaan, joka täyttää vain osan asetuksen (EU) 2020/852 3 vaatimuksista, on julkistettava seuraavat indikaattorit:

a)liikevaihdon osuus, joka on saatu tuotteista tai palveluista, jotka liittyvät vain osan kyseisen asetuksen 3 artiklan vaatimuksista täyttävään taloudelliseen toimintaan;

b)pääomamenojen osuus, joka liittyy omaisuuseriin tai prosesseihin, jotka liittyvät vain osan kyseisen asetuksen 3 artiklan vaatimuksista täyttävään taloudelliseen toimintaan.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut indikaattorit julkaiseva muu kuin rahoitusalan emoyritys voi julkistaa toimintamenojensa osuuden, joka liittyy omaisuuseriin tai prosesseihin, jotka liittyvät vain osan kyseisen asetuksen 3 artiklan vaatimuksista täyttävään taloudelliseen toimintaan.

5.    Komissio antaa tämän direktiivin 49 artiklan mukaisesti tämän artiklan 1, 2, 3 ja 4 kohdan täydentämiseksi delegoidun säädöksen, jossa täsmennetään kyseisten kohtien nojalla annettavien tietojen sisältö ja esitystapa, mukaan lukien vain osan asetuksen (EU) 2020/852 3 artiklassa säädetyistä kriteereistä täyttävää taloudellista toimintaa koskevien tietojen sisältö, sekä kyseisten kohtien noudattamiseksi käytettävä menetelmä, ottaen huomioon sekä rahoitusalan yritysten että muiden kuin rahoitusalan yritysten erityispiirteet ja kyseisen asetuksen nojalla vahvistetut tekniset arviointikriteerit.”

(6)Muutetaan 29 b artikla seuraavasti:

(a)kumotaan 1 kohdan kolmas ja neljäs alakohta;

(b)korvataan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan viimeinen virke seuraavasti:

”Kestävyysraportointistandardeissa ei saa asettaa tiedonantovaatimuksia, jotka edellyttäisivät, että yritykset hankkivat arvoketjuunsa kuuluvilta yrityksiltä, joilla on tilinpäätöspäivänään ollut tilivuoden aikana keskimäärin enintään 1 000 työntekijää, enemmän tietoja kuin mitä on annettava 29 ca artiklassa tarkoitettujen vapaaehtoisesti käytettävien kestävyysraportointistandardien nojalla.”

(7)Kumotaan 29 c artikla.

(8)Lisätään 29 ca artikla seuraavasti:

”29 ca artikla

Vapaaehtoisesti käytettävät kestävyysraportointistandardit

1.    Jotta voidaan helpottaa muiden kuin 19 a artiklan 1 kohdassa ja 29 a artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen yritysten vapaaehtoista kestävyystietojen raportointia, komissio antaa 49 artiklan mukaisesti viimeistään [neljän kuukauden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta] delegoidun säädöksen, jolla täydennetään tätä direktiiviä kyseisten yritysten vapaaehtoiseen käyttöön tarkoitetuilla kestävyysraportointistandardeilla.

2.    Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen kestävyysraportointistandardien on oltava oikeasuhteisia ja merkityksellisiä niiden yritysten valmiuksiin ja ominaisuuksiin sekä toiminnan laajuuteen ja monimutkaisuuteen nähden, joille ne on suunniteltu. Niissä on mahdollisuuksien mukaan myös täsmennettävä rakenne, jota on noudatettava kestävyystietojen esittämisessä.”

(9)Korvataan 29 d artikla seuraavasti:

”29 d artikla

Yhtenäinen sähköinen raportointimuoto

1.    Yritysten, joihin sovelletaan tämän direktiivin 19 a artiklan vaatimuksia, on laadittava toimintakertomuksensa komission delegoidun asetuksen (EU) 2019/815* 3 artiklassa määritetyssä sähköisessä raportointimuodossa sekä merkittävä kestävyysraportointinsa, myös asetuksen (EU) 2020/852 8 artiklan nojalla annettavat tiedot, tunnisteilla noudattaen mainitussa delegoidussa asetuksessa määritettyä sähköistä raportointimuotoa. Ennen kuin tällaiset merkintäsäännöt on hyväksytty kyseisellä delegoidulla asetuksella, yrityksiltä ei saa edellyttää kestävyysraportointinsa merkitsemistä tunnisteilla.

2.    Emoyritysten, joihin sovelletaan 29 a artiklan vaatimuksia, on laadittava konsernin toimintakertomuksensa delegoidun asetuksen (EU) 2019/815 3 artiklassa määritetyssä sähköisessä raportointimuodossa sekä merkittävä kestävyysraportointinsa, myös asetuksen (EU) 2020/852 8 artiklan nojalla annettavat tiedot, tunnisteilla noudattaen mainitussa delegoidussa asetuksessa määritettyä sähköistä raportointimuotoa. Ennen kuin tällaiset merkintäsäännöt on hyväksytty kyseisellä delegoidulla asetuksella, emoyrityksiltä ei saa edellyttää kestävyysraportointinsa merkitsemistä tunnisteilla.

_____________________________________________

* Komission delegoitu asetus (EU) 2018/815, annettu 17 päivänä joulukuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/109/EY täydentämisestä yhtenäisen sähköisen raportointimuodon määrittämistä koskevilla teknisillä sääntelystandardeilla (EUVL L 143, 29.5.2019, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg_del/2019/815/oj ).”

(10)Korvataan 33 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yrityksen hallinto-, johto- ja valvontaelinten jäsenet, jotka toimivat heille kansallisessa lainsäädännössä annettujen valtuuksien mukaisesti, ovat yhteisesti vastuussa sen varmistamisesta, että seuraavat asiakirjat laaditaan ja julkistetaan tämän direktiivin vaatimusten ja tapauksen mukaan asetuksen (EY) N:o 1606/2002 mukaisesti hyväksyttyjen kansainvälisten tilinpäätösstandardien, delegoidun asetuksen (EU) 2019/815, tämän direktiivin 29 b artiklassa tarkoitettujen kestävyysraportointistandardien ja tämän direktiivin 29 d artiklan vaatimusten mukaisesti:

a)vuositilinpäätös, toimintakertomus ja selvitys hallinnointi- ja ohjausjärjestelmästä, jos sellainen toimitetaan erikseen; ja

b)konsernitilinpäätös, konsernin toimintakertomus ja selvitys konsernin hallinnointi- ja ohjausjärjestelmästä, jos sellainen toimitetaan erikseen.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, jäsenvaltioiden on varmistettava, että yrityksen hallinto-, johto- ja valvontaelinten jäsenet, jotka toimivat heille kansallisessa lainsäädännössä annettujen valtuuksien mukaisesti, eivät ole yhteisesti vastuussa sen varmistamisesta, että toimintakertomus tai tapauksen mukaan konsernin toimintakertomus laaditaan 29 d artiklan mukaisesti.”

(11)Muutetaan 34 artikla seuraavasti:

(a)Korvataan 1 kohdan toisen alakohdan a a alakohta seuraavasti:

”aa)annettava tarvittaessa rajoitetun varmuuden antavan toimeksiannon perusteella lausunto siitä, noudatetaanko kestävyysraportoinnissa tämän direktiivin vaatimuksia, mukaan lukien 29 b artiklan nojalla hyväksyttyjen kestävyysraportointistandardien noudattaminen kestävyysraportoinnissa, prosessi, jolla yritys tunnistaa kyseisten kestävyysraportointistandardien mukaisesti raportoidut tiedot, ja 29 d artiklan mukaisen tunnisteilla merkitsemistä koskevan vaatimuksen noudattaminen kestävyysraportoinnissa, sekä siitä, noudatetaanko asetuksen (EU) 2020/852 8 artiklassa säädettyjä raportointivaatimuksia;”

(b) lisätään 2 a kohta seuraavasti:

”2 a.    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdan toisen alakohdan a a alakohdassa tarkoitettu lausunto laaditaan noudattaen kaikilta osin yritysten velvoitetta olla pyrkimättä hankkimaan arvoketjuunsa kuuluvilta yrityksiltä, joilla on tilinpäätöspäivänään ollut tilivuoden aikana keskimäärin enintään 1 000 työntekijää, enempää tietoja kuin ne, jotka täsmennetään 29 ca artiklassa tarkoitetuissa vapaaehtoisesti käytettävissä standardeissa, paitsi jos on kyse kestävyystiedoista, joita jaetaan yleisesti kyseisellä alalla toimivien yritysten kesken.”

(12)Muutetaan 40 a artiklan 1 kohta seuraavasti:

(a)korvataan toinen alakohta seuraavasti:

”Ensimmäistä alakohtaa sovelletaan ainoastaan tämän direktiivin 3 artiklan 4 kohdassa määriteltyihin suuriin tytäryrityksiin.”

(b)korvataan neljäs ja viides alakohta seuraavasti:

”Kolmannessa alakohdassa tarkoitettua sääntöä sovelletaan sivuliikkeeseen ainoastaan, jos kolmannen maan yrityksellä ei ole ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua tytäryritystä ja jos sivuliikkeen nettoliikevaihto ylittää tämän direktiivin 3 artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitetun raja-arvon edellisenä tilivuotena.

Ensimmäistä ja kolmatta alakohtaa sovelletaan kyseisissä alakohdissa tarkoitettuihin tytäryrityksiin tai sivuliikkeisiin ainoastaan, jos kolmannen maan yrityksen nettoliikevaihto konsernin tasolla tai, jos yritys ei kuulu konserniin, kyseisen yrityksen tasolla oli unionissa yli 450 000 000 euroa kahtena viime tilivuotena.”

(13)Muutetaan 49 artikla seuraavasti:

(a)lisätään 3 c – 3 e kohta seuraavasti:

”3 c.    Siirretään komissiolle [muutosdirektiivin voimaantulopäivästä] määräämättömäksi ajaksi 19 b artiklan 5 kohdassa, 29 aa artiklan 5 kohdassa ja 29 ca artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.

3 d.    Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 19 b artiklan 5 kohdassa, 29 aa artiklan 5 kohdassa ja 29 ca artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan kyseisessä päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

3 e.    Ennen kuin delegoituja säädöksiä hyväksytään 19 b artiklan 5 kohdan ja 29 aa artiklan 5 kohdan nojalla ja niiden laatimisen aikana komissio kerää kaiken tarvittavan asiantuntijatiedon, myös kuulemalla asetuksen (EU) 2020/852 24 artiklassa tarkoitetun kestävää rahoitusta käsittelevän jäsenvaltioiden asiantuntijaryhmän asiantuntijoita.”

(b)korvataan 5 kohta seuraavasti:

”5.    Edellä olevien 1 artiklan 2 kohdan, 3 artiklan 13 kohdan, 19 b artiklan, 29 aa artiklan, 29 b, 29 ca tai 40 b artiklan tai 46 artiklan 2 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.”

3 artikla

Muutokset direktiiviin (EU) 2022/2464

Muutetaan direktiivin (EU) 2022/2464 5 artiklan 2 kohta seuraavasti:

(1)muutetaan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

(a)kumotaan a alakohta;

(b)muutetaan b alakohta seuraavasti:

i)korvataan i alakohta seuraavasti:

”i)suuriin yrityksiin, joilla on tilinpäätöspäivänään ollut tilivuoden aikana keskimäärin yli 1 000 työntekijää;”

ii)korvataan ii alakohta seuraavasti:

”ii)sellaisten suurten konsernien emoyrityksiin, joilla on tilinpäätöspäivänään ollut konsernin lukujen perusteella tilivuoden aikana keskimäärin yli 1 000 työntekijää;”

(c)kumotaan c alakohta;

(2)muutetaan kolmas alakohta seuraavasti:

(a)kumotaan a alakohta;

(b)muutetaan b alakohta seuraavasti:

i)korvataan i alakohta seuraavasti:

”i)direktiivin 2004/109/EY 2 artiklan 1 kohdan d alakohdassa määriteltyihin liikkeeseenlaskijoihin, jotka ovat direktiivin 2013/34/EU 3 artiklan 4 kohdan mukaisia suuria yrityksiä, joilla on tilinpäätöspäivänään ollut tilivuoden aikana keskimäärin yli 1 000 työntekijää;”

ii)korvataan ii alakohta seuraavasti:

”ii)direktiivin 2004/109/EY 2 artiklan 1 kohdan d alakohdassa määriteltyihin liikkeeseenlaskijoihin, jotka ovat sellaisten suurten konsernien emoyrityksiä, joilla on tilinpäätöspäivänään ollut konsernin lukujen perusteella tilivuoden aikana keskimäärin yli 1 000 työntekijää;”

(c)kumotaan c alakohta.

4 artikla

Muutokset direktiiviin (EU) 2024/1760

Muutetaan direktiivi (EU) 2024/1760 seuraavasti:

(1)Korvataan 1 artiklan 1 kohdan c alakohta seuraavasti:

”c)yritysten velvoitetta hyväksyä ilmastonmuutoksen hillintää koskeva siirtymäsuunnitelma, mukaan lukien täytäntöönpanotoimet, jolla pyritään varmistamaan parhaaksi katsotulla tavalla, että yrityksen liiketoimintamalli ja -strategia ovat yhdenmukaisia kestävään talouteen siirtymisen ja ilmaston lämpenemisen rajoittamista 1,5 celsiusasteeseen koskevan tavoitteen kanssa Pariisin sopimuksen mukaisesti.”

(2)Korvataan 3 artiklan 1 kohdan n alakohta seuraavasti:

”n)”sidosryhmillä” yrityksen, sen tytäryritysten ja sen liikekumppaneiden työntekijöitä ja heidän ammattiliittojaan ja edustajiaan sekä yksityishenkilöitä tai yhteisöjä, joiden oikeuksiin tai etuihin yrityksen, sen tytäryritysten ja sen liikekumppaneiden tuotteet, palvelut ja toiminta vaikuttavat suoraan tai voivat vaikuttaa suoraan, sekä näiden yksityishenkilöiden tai yhteisöjen laillisia edustajia;”

(3)Korvataan 4 artikla seuraavasti:

”4 artikla

Yhdenmukaistamisen taso

1.    Jäsenvaltiot eivät saa kansallisessa lainsäädännössään ottaa tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvalla alalla käyttöön säännöksiä, joissa säädetään 6 ja 8 artiklassa, 10 artiklan 1–5 kohdassa, 11 artiklan 1–6 kohdassa ja 14 artiklassa säädetyistä säännöksistä poikkeavista ihmisoikeuksia ja ympäristöä koskevista huolellisuusvelvoitteista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 artiklan 2 ja 3 kohdan soveltamista.

2.    Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, tämä direktiivi ei estä jäsenvaltioita ottamasta kansallisessa lainsäädännössään käyttöön tiukempia säännöksiä, jotka poikkeavat muissa säännöksissä kuin 6 ja 8 artiklassa, 10 artiklan 1–5 kohdassa, 11 artiklan 1–6 kohdassa ja 14 artiklassa säädetyistä säännöksistä, tai säännöksiä, jotka ovat tavoitteen tai soveltamisalan osalta täsmällisempiä, tiettyjen tuotteiden, palvelujen tai tilanteiden sääntely mukaan lukien, jotta saavutetaan erilainen ihmisoikeuksien, työhön liittyvien ja sosiaalisten oikeuksien, ympäristön ja ilmaston suojelun taso.”

(4)Muutetaan 8 artikla seuraavasti:

(a)korvataan 2 kohdan b alakohta seuraavasti:

”b)tehdäkseen a alakohdassa tarkoitetun kartoituksen tulosten pohjalta perusteellisen arvion omista toiminnoistaan, tytäryritystensä ja, jos ne liittyvät niiden toimintaketjuun, suorien liikekumppaneidensa toiminnoista aloilla, joilla haitallisten vaikutusten on tunnistettu olevan todennäköisimpiä ja vakavimpia.”

(b)lisätään 2 a kohta seuraavasti:

”2 a.    Jos yrityksellä on uskottavia tietoja, jotka viittaavat siihen, että välillisen liikekumppanin toimintojen tasolla on ilmennyt tai saattaa ilmetä haitallisia vaikutuksia, sen on tehtävä perusteellinen arviointi. Yrityksen on aina tehtävä tällainen arviointi, jos suhde liikekumppaniin on luonteeltaan välillinen eikä suora, mikä johtuu keinotekoisesta järjestelystä, joka ei kuvasta taloudellista todellisuutta vaan viittaa 2 kohdan b alakohdan kiertämiseen. Jos arvioinnissa saadaan vahvistus sille, että haitallisia vaikutuksia todennäköisesti tai tosiasiallisesti aiheutuu, vaikutus katsotaan tunnistetuksi.

Ensimmäinen alakohta ei vaikuta siihen, että yritys ottaa suoran liikekumppanin valinnassa huomioon saatavilla olevat tiedot välillisistä liikekumppaneista ja sen, voivatko kyseiset liikekumppanit noudattaa yrityksen käytännesäännöissä vahvistettuja sääntöjä ja periaatteita.

Sen estämättä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, riippumatta siitä, onko välillisistä liikekumppaneista saatavilla uskottavaa tietoa, yrityksen on pyrittävä saamaan suoralta liikekumppanilta sopimukseen perustuvat vakuudet siitä, että kyseinen liikekumppani varmistaa yrityksen käytännesääntöjen noudattamisen vahvistamalla vastaavat sopimukseen perustuvat vakuudet omilta liikekumppaneiltaan. Jäljempänä olevan 10 artiklan 2 kohdan b ja e alakohtaa sovelletaan vastaavasti.”

(c)korvataan 4 kohta seuraavasti:

”4.    Jos 2 kohdan b alakohdassa ja 2 a kohdassa säädettyä perusteellista arviointia varten tarvittavat tiedot voidaan saada eri liikekumppaneilta, yrityksen on, silloin kun se on kohtuullista, asetettava etusijalle tällaisten tietojen pyytäminen suoraan niiltä liikekumppaneilta, joiden yhteydessä haitallisia vaikutuksia todennäköisimmin esiintyy.”

(d)lisätään 5 kohta seuraavasti:

”5.    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yritykset eivät 2 kohdan a alakohdassa säädettyä kartoitusta varten pyri saamaan suorilta liikekumppaneilta, joilla on vähemmän kuin 500 työntekijää, enempää tietoja kuin ne, jotka täsmennetään direktiivin 2013/34/EU 29 a artiklassa tarkoitetuissa vapaaehtoisesti käytettävissä standardeissa.

Jos 2 kohdan a alakohdassa säädettyä kartoitusta varten tarvitaan muitakin tietoja, koska on viitteitä todennäköisistä haitallisista vaikutuksista tai koska standardit eivät kata merkityksellisiä vaikutuksia, ja jos tällaisia lisätietoja ei voida kohtuudella saada muilla keinoin, yritys voi pyrkiä saamaan tiedot kyseisiltä liikekumppaneilta, poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään.”

(5)Korvataan 10 artiklan 6 kohta seuraavasti:

”6.    Kun on kyse 1 kohdassa tarkoitetuista mahdollisista haitallisista vaikutuksista, joita ei ole voitu ehkäistä tai riittävästi lieventää 2, 4 ja 5 kohdassa säädetyillä toimenpiteillä, yrityksen on viimeisenä keinona

a)pidättäydyttävä luomasta uusia tai laajentamasta olemassa olevia suhteita liikekumppaniin, johon liittyen tai jonka toimintaketjussa vaikutus on ilmennyt,

b)jos yrityksen ja asianomaisen liikekumppanin väliseen suhteeseen sovellettava lainsäädäntö sen sallii, hyväksyttävä ja pantava täytäntöön kyseistä haitallista vaikutusta koskeva tehostettu ennaltaehkäisyä koskeva toimintasuunnitelma ilman aiheetonta viivytystä edellyttäen, että näiden toimien voidaan kohtuudella odottaa onnistuvan, ja

c)käytettävä tai lisättävä vipuvaikutustaan keskeyttämällä liikesuhde kyseisen toiminnan osalta.

Jos voidaan kohtuudella olettaa, että tehostettu ennaltaehkäisyä koskeva toimintasuunnitelma onnistuu, pelkkä yhteydenpidon jatkaminen liikekumppanin kanssa ei johda yrityksen vastuuseen.

Ennen liikesuhteen keskeyttämistä yrityksen on arvioitava, voidaanko kohtuudella olettaa, että keskeyttämisestä aiheutuvat haitalliset vaikutukset ovat selvästi vakavampia kuin haitalliset vaikutukset, joita ei ole voitu ehkäistä tai riittävästi lieventää. Jos näin on, yritystä ei vaadita keskeyttämään liikesuhdetta, ja sen on voitava raportoida toimivaltaiselle valvontaviranomaiselle tällaisen päätöksen asianmukaisesti perustelluista syistä.

Jäsenvaltioiden on säädettävä mahdollisuudesta ensimmäisen alakohdan mukaisesti keskeyttää liikesuhde lainsäädäntönsä piiriin kuuluvissa sopimuksissa lukuun ottamatta sopimuksia, joissa sopimuspuolilla on lakisääteinen velvoite tehdä sopimus.

Jos yritys päättää keskeyttää liikesuhteen, sen on toteutettava toimia keskeyttämisen vaikutusten estämiseksi, lieventämiseksi tai lopettamiseksi, ilmoitettava asianomaiselle liikekumppanille asiasta hyvissä ajoin ja seurattava päätökseen liittyvää tilannetta.

Jos yritys päättää olla keskeyttämättä liikesuhdetta tämän artiklan mukaisesti, sen on seurattava mahdollisia haitallisia vaikutuksia ja arvioitava määräajoin päätöstään ja sitä, onko käytettävissä muita asianmukaisia toimenpiteitä.”

(6)Korvataan 11 artiklan 7 kohta seuraavasti:

”7.    Kun on kyse 1 kohdassa tarkoitetuista todellisista haitallisista vaikutuksista, joita ei ole voitu ehkäistä tai riittävästi lieventää 3, 5 ja 6 kohdassa säädetyillä toimenpiteillä, yrityksen on viimeisenä keinona

a)pidättäydyttävä luomasta uusia tai laajentamasta olemassa olevia suhteita liikekumppaniin, johon liittyen tai jonka toimintaketjussa vaikutus on ilmennyt,

b)jos yrityksen ja asianomaisen liikekumppanin väliseen suhteeseen sovellettava lainsäädäntö sen sallii, hyväksyttävä ja pantava täytäntöön kyseistä haitallista vaikutusta koskeva tehostettu ennaltaehkäisyä koskeva toimintasuunnitelma ilman aiheetonta viivytystä edellyttäen, että näiden toimien voidaan kohtuudella odottaa onnistuvan, ja

c)käytettävä tai lisättävä vipuvaikutustaan keskeyttämällä liikesuhde kyseisen toiminnan osalta.

Jos voidaan kohtuudella olettaa, että tehostettu ennaltaehkäisyä koskeva toimintasuunnitelma onnistuu, pelkkä yhteydenpidon jatkaminen liikekumppanin kanssa ei johda yrityksen vastuuseen.

Ennen liikesuhteen keskeyttämistä yrityksen on arvioitava, voidaanko kohtuudella olettaa, että keskeyttämisestä aiheutuvat haitalliset vaikutukset ovat selvästi vakavampia kuin haitalliset vaikutukset, joita ei ole voitu ehkäistä tai riittävästi lieventää. Jos näin on, yritystä ei vaadita keskeyttämään liikesuhdetta, ja sen on voitava raportoida toimivaltaiselle valvontaviranomaiselle tällaisen päätöksen asianmukaisesti perustelluista syistä.

Jäsenvaltioiden on säädettävä mahdollisuudesta ensimmäisen alakohdan mukaisesti keskeyttää liikesuhde lainsäädäntönsä piiriin kuuluvissa sopimuksissa lukuun ottamatta sopimuksia, joissa sopimuspuolilla on lakisääteinen velvoite tehdä sopimus.

Jos yritys päättää keskeyttää liikesuhteen, sen on toteutettava toimia keskeyttämisen vaikutusten estämiseksi, lieventämiseksi tai lopettamiseksi, ilmoitettava asianomaiselle liikekumppanille asiasta hyvissä ajoin ja seurattava päätökseen liittyvää tilannetta.

Jos yritys päättää olla keskeyttämättä liikesuhdetta tämän artiklan mukaisesti, sen on seurattava mahdollisia haitallisia vaikutuksia ja arvioitava määräajoin päätöstään ja sitä, onko käytettävissä muita asianmukaisia toimenpiteitä.”

(7)Muutetaan 13 artiklan 3 kohta seuraavasti:

(a)korvataan johdantokappale seuraavasti:

”Asiaankuuluvia sidosryhmiä on kuultava seuraavissa huolellisuusvelvoiteprosessin vaiheissa:”

(b)kumotaan c ja e alakohta.

(8)Korvataan 15 artiklan toinen virke seuraavasti:

”Tällaisten arviointien on tapauksen mukaan perustuttava laadullisiin ja määrällisiin indikaattoreihin, ja niitä on tehtävä ilman aiheetonta viivytystä merkittävän muutoksen jälkeen mutta vähintään 5 vuoden välein ja aina, kun on perusteltua syytä uskoa, että kyseiset toimenpiteet eivät enää ole riittäviä tai tuloksellisia tai että saattaa olla syntymässä uusi kyseisten haitallisten vaikutusten riski.”

(9)Korvataan 19 artiklan 3 kohta seuraavasti:

”3.    Edellä olevan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetut ohjeet annetaan viimeistään 26 päivänä heinäkuuta 2026, 2 kohdan d ja e alakohdassa tarkoitetut ohjeet viimeistään 26 päivänä tammikuuta 2027 ja 2 kohdan b, f ja g alakohdassa tarkoitetut ohjeet viimeistään 26 päivänä heinäkuuta 2027.”

(10)Korvataan 22 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 2 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdassa ja 2 artiklan 2 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitetut yritykset hyväksyvät ilmastonmuutoksen hillintää koskevan siirtymäsuunnitelman, mukaan lukien täytäntöönpanotoimet, jolla pyritään varmistamaan parhaaksi katsotulla tavalla, että yrityksen liiketoimintamalli ja -strategia sopivat yhteen niiden tavoitteiden kanssa, jotka koskevat kestävään talouteen siirtymistä, ilmaston lämpenemisen rajoittamista 1,5 celsiusasteeseen Pariisin sopimuksen mukaisesti sekä ilmastoneutraaliuden saavuttamista asetuksen (EU) 2021/1119 mukaisesti, mukaan lukien sen välitavoitteet ja vuodeksi 2050 asetetut ilmastoneutraaliustavoitteet sekä tapauksen mukaan sitä, missä määrin hiili-, öljy- ja kaasualan toiminnot ovat edustettuina yrityksessä.”

(11)Korvataan 27 artiklan 4 kohta seuraavasti:

”4.    Komissio antaa yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa ohjeita, joilla autetaan valvontaviranomaisia määrittämään seuraamusten taso tämän artiklan mukaisesti. Jäsenvaltiot eivät saa asettaa kansallisessa lainsäädännössään, jolla tämä direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, taloudellisten seuraamusten enimmäismäärää, joka estäisi valvontaviranomaisia määräämästä seuraamuksia 1 ja 2 kohdassa säädettyjä periaatteita ja tekijöitä noudattaen.”

(12) Muutetaan 29 artikla seuraavasti:

(a)kumotaan 1 kohta;

(b)korvataan 2 kohta seuraavasti:

”2)    Jos yritys on kansallisen lainsäädännön nojalla korvausvastuussa luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle aiheutuneesta vahingosta tämän direktiivin mukaisten huolellisuusvelvoitteiden noudattamatta jättämisen vuoksi, jäsenvaltioiden on varmistettava, että kyseisillä henkilöillä on oikeus täyteen korvaukseen. Täysi korvaus ei saa johtaa liialliseen korvaukseen, oli sitten kyseessä rankaiseva, moninkertainen tai muu vahingonkorvaus.”

(c)kumotaan 3 kohdan d alakohta;

(d)korvataan 4 kohta seuraavasti:

”4)    Yritykset, jotka ovat osallistuneet toimialakohtaisiin aloitteisiin tai sidosryhmien yhteisaloitteisiin taikka tukeutuneet riippumattoman kolmannen osapuolen suorittamaan todentamiseen tai sopimuslausekkeisiin huolellisuusvelvoitteiden täytäntöönpanon tukemiseksi, voidaan kuitenkin saattaa vastuuseen kansallisen lainsäädännön mukaisesti.”

(e)korvataan 5 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”Tässä artiklassa tarkoitettu yrityksen siviilioikeudellinen korvausvastuu ei rajoita sen tytäryritysten tai yrityksen toimintaketjuun kuuluvien suorien tai välillisten liikekumppaneiden siviilioikeudellista korvausvastuuta.”

(f)kumotaan 7 kohta.

(13)Kumotaan 36 artiklan 1 kohta.

5 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.    Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään [12 kuukauden kuluttua direktiivin voimaantulosta]. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.    Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

6 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

7 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä

SÄÄDÖSEHDOTUKSEEN LIITTYVÄ RAHOITUSTA JA DIGITAALISIA VAIKUTUKSIA KOSKEVA SELVITYS

1.EHDOTUKSEN TAUSTA

•Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet

•Yhdenmukaisuus muiden alaa koskevien politiikkojen säännösten kanssa

•Yhdenmukaisuus unionin muiden politiikkojen kanssa

2.OIKEUSPERUSTA, TOISSIJAISUUSPERIAATE JA SUHTEELLISUUSPERIAATE

•Oikeusperusta

•Toissijaisuusperiaate (jaetun toimivallan osalta)

•Suhteellisuusperiaate

•Toimintatavan valinta

3.JÄLKIARVIOINTIEN, SIDOSRYHMIEN KUULEMISTEN JA VAIKUTUSTENARVIOINTIEN TULOKSET

•Jälkiarvioinnit/toimivuustarkastukset

•Sidosryhmien kuuleminen

•Asiantuntijatiedon keruu ja käyttö

•Vaikutustenarviointi

•Sääntelyn toimivuus ja yksinkertaistaminen

•Perusoikeudet

4.TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

5.LISÄTIEDOT

•Toteuttamissuunnitelmat, seuranta, arviointi ja raportointijärjestelyt

•Selittävät asiakirjat (direktiivien osalta)

•Ehdotukseen sisältyvien säännösten yksityiskohtaiset selitykset

1.PERUSTIEDOT EHDOTUKSESTA/ALOITTEESTA

1.1Ehdotuksen/aloitteen nimi

1.2Toimintalohko(t)

1.3Tavoite (Tavoitteet)

1.3.1Yleistavoite (Yleistavoitteet)

1.3.2Erityistavoite (Erityistavoitteet)

1.3.3Odotettavissa olevat tulokset ja vaikutukset

1.3.4Tulosindikaattorit

1.4Ehdotus/aloite liittyy

1.5Ehdotuksen/aloitteen perustelut

1.5.1Tarpeet, joihin ehdotuksella/aloitteella vastataan lyhyellä tai pitkällä aikavälillä sekä aloitteen yksityiskohtainen toteutusaikataulu

1.5.2EU:n osallistumisesta saatava lisäarvo (joka voi olla seurausta eri tekijöistä, kuten koordinoinnin paranemisesta, oikeusvarmuudesta tai toiminnan vaikuttavuuden tai täydentävyyden paranemisesta). EU:n osallistumisesta saatavalla lisäarvolla tarkoitetaan tässä kohdassa arvoa, jonka EU:n osallistuminen tuottaa sen arvon lisäksi, joka olisi saatu aikaan pelkillä jäsenvaltioiden toimilla.

1.5.3Vastaavista toimista saadut kokemukset

1.5.4Yhteensopivuus monivuotisen rahoituskehyksen kanssa ja mahdolliset synergiaedut suhteessa muihin kyseeseen tuleviin välineisiin

1.5.5Arvio käytettävissä olevista rahoitusvaihtoehdoista, mukaan lukien mahdollisuudet määrärahojen uudelleenkohdentamiseen

3.EHDOTUKSEN/ALOITTEEN ARVIOIDUT RAHOITUSVAIKUTUKSET

3.1Kyseeseen tulevat monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeet ja menopuolen budjettikohdat

4.Digitaaliset ulottuvuudet

4.1Vaatimukset, joilla on merkitystä digitalisaation kannalta

4.2Data

4.3Digitaaliset ratkaisut

4.4Yhteentoimivuusarviointi

4.5Toimenpiteet digitaalisen täytäntöönpanon tukemiseksi

1.PERUSTIEDOT EHDOTUKSESTA/ALOITTEESTA 

1.1Ehdotuksen/aloitteen nimi

1.2Toimintalohko(t) 

1.3Tavoite (Tavoitteet)

1.3.1Yleistavoite (Yleistavoitteet)

1.3.2Erityistavoite (Erityistavoitteet)

–Vähennetään kestävyysraportointivaatimusten soveltamisalaan kuuluvien yritysten määrää rajaamalla vaatimukset suuriin yrityksiin, joilla on yli 1 000 työntekijää.

–Vähennetään pk-yrityksiin ja pienempiin suuriin yrityksiin kohdistuvia valumavaikutuksia asettamalla pk-yritysten vapaaehtoinen kestävyysraportointistandardi (VSME) arvoketjurajaukseksi kaikille yrityksille, joihin ei sovelleta kestävyysraportointivaatimuksia.

–Säädetään oikeasuhteisesta standardista, jota yritykset, joihin ei sovelleta kestävyysraportointivaatimuksia, voivat vapaaehtoisesti käyttää.

–Peruutetaan komissiolle siirretty valta hyväksyä alakohtaisia kestävyysraportointistandardeja.

–Poistetaan komission velvoite hyväksyä kestävyysvarmennusta koskevat standardit lokakuuhun 2026 mennessä. Komissio antaa kohdennettuja varmennusohjeita vuoteen 2026 mennessä.

–Otetaan huomioon tilinpäätösdirektiivin 19 a ja 29 a artiklan mukainen kestävyysraportoinnin soveltamisalan supistaminen asiaankuuluvassa säännöksessä, jossa täsmennetään kestävyysraportointisääntöjen soveltamispäivät.

–Yksinkertaistetaan valittuja huolellisuusvelvoitteita, jotta vältetään tarpeeton monimutkaisuus ja tarpeettomat kustannukset soveltamisalaan kuuluville suurille yrityksille.

–Vähennetään edelleen soveltamisalaan kuuluvien yritysten arvoketjussa oleviin pk-yrityksiin ja pieniin midcap-yrityksiin kohdistuvia valumavaikutuksia rajoittamalla tietopyyntöjä.

1.3.3Odotettavissa olevat tulokset ja vaikutukset

Selvitys siitä, miten ehdotuksella/aloitteella on tarkoitus vaikuttaa edunsaajien/kohderyhmän tilanteeseen.

1.3.4Tulosindikaattorit

Selvitys siitä, millaisin indikaattorein ehdotuksen/aloitteen etenemistä ja tuloksia seurataan.

1.4Ehdotus/aloite liittyy 

 uuteen toimeen 

 uuteen toimeen, joka perustuu pilottihankkeeseen tai valmistelutoimeen 33  

 käynnissä olevan toimen jatkamiseen 

 yhden tai useamman toimen sulauttamiseen tai uudelleen suuntaamiseen johonkin toiseen/uuteen toimeen

1.5Ehdotuksen/aloitteen perustelut 

1.5.1Tarpeet, joihin ehdotuksella/aloitteella vastataan lyhyellä tai pitkällä aikavälillä sekä aloitteen yksityiskohtainen toteutusaikataulu

1.5.2EU:n osallistumisesta saatava lisäarvo (joka voi olla seurausta eri tekijöistä, kuten koordinoinnin paranemisesta, oikeusvarmuudesta tai toiminnan vaikuttavuuden tai täydentävyyden paranemisesta). EU:n osallistumisesta saatavalla lisäarvolla tarkoitetaan tässä kohdassa arvoa, jonka EU:n osallistuminen tuottaa sen arvon lisäksi, joka olisi saatu aikaan pelkillä jäsenvaltioiden toimilla.

1.5.3Vastaavista toimista saadut kokemukset

1.5.4Yhteensopivuus monivuotisen rahoituskehyksen kanssa ja mahdolliset synergiaedut suhteessa muihin kyseeseen tuleviin välineisiin

1.5.5Arvio käytettävissä olevista rahoitusvaihtoehdoista, mukaan lukien mahdollisuudet määrärahojen uudelleenkohdentamiseen

3.EHDOTUKSEN/ALOITTEEN ARVIOIDUT RAHOITUSVAIKUTUKSET 

3.1Kyseeseen tulevat monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeet ja menopuolen budjettikohdat 

4.Digitaaliset ulottuvuudet

4.1Vaatimukset, joilla on merkitystä digitalisaation kannalta

4.2Data

4.3Digitaaliset ratkaisut

4.4Yhteentoimivuusarviointi

4.5Toimenpiteet digitaalisen täytäntöönpanon tukemiseksi

(1)    The future of European competitiveness, syyskuu 2024.

(2)    Budapestin julistus uudesta Euroopan kilpailukykyohjelmasta, 8. marraskuuta 2024.

(3)    Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle (COM(2025) 30 final): EU:n kilpailukykykompassi.

(4)    Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle (COM(2025) 47 final: Yksinkertaisemmin ja nopeammin toimiva EU: tiedonanto lainsäädännön täytäntöönpanosta ja yksinkertaistamisesta.

(5)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2022/2464, annettu 14 päivänä joulukuuta 2022 (yritysten kestävyysraportointia koskeva direktiivi).

(6)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/34/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013 (tilinpäätösdirektiivi). Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/109/EY, annettu 15 päivänä joulukuuta 2004 (avoimuusdirektiivi). Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/43/EY, annettu 17 päivänä toukokuuta 2006 (tilintarkastusdirektiivi). Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 537/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014 (tilintarkastusasetus).

(7)    Komission tiedonanto ”Euroopan vihreän kehityksen ohjelma”, COM (2019) 640 final. Komission tiedonanto ”Kestävän kasvun rahoitusta koskeva toimintasuunnitelma”, COM/2018/097 final.

(8)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2024/1760, annettu 13 päivänä kesäkuuta 2024 (yritysten kestävää toimintaa koskeva huolellisuusvelvoite).

(9)    Sama pätee yleisen edun kannalta merkittäviin yhteisöihin, jotka ovat suuren konsernin emoyrityksiä ja joilla on yli 500 työntekijää, konsernin kestävyysraportoinnin osalta. Tilinpäätösdirektiivin 2 artiklan 1 alakohdan määritelmän mukaan ’yleisen edun kannalta merkittävillä yhteisöillä’ tarkoitetaan yrityksiä, jotka ovat a) jäsenvaltion lainsäädännön alaisia ja joiden siirtokelpoiset arvopaperit otetaan kaupankäynnin kohteeksi EU:n säännellyillä markkinoilla; b) luottolaitoksia; c) vakuutusyrityksiä; tai d) jäsenvaltioiden toimesta yleisen edun kannalta merkittäviksi yhteisöiksi nimettyjä. Tilinpäätösdirektiivin 3 artiklan 4 kohdassa ’suuret yritykset’ määritellään yrityksiksi, joilla vähintään kaksi seuraavista kolmesta raja-arvosta ylittyy tilinpäätöspäivänä: a) taseen loppusumma: 25 000 000 euroa; b) liikevaihto: 50 000 000 euroa; c) työntekijöitä tilivuoden aikana keskimäärin: 250.

(10)    Sama pätee muiden suurten konsernien emoyrityksiin konsernin kestävyysraportoinnin osalta.

(11)    Kolmannen vaiheen yrityksiin kuuluvat myös pienet ja rakenteeltaan yksinkertaiset luottolaitokset sekä vakuutus- ja jälleenvakuutusalan kytkösyritykset. Ne voivat käyttää kahden vuoden lykkäystä kuitenkin vain, jos ne ovat listattuja pk-yrityksiä.

(12)    Tilinpäätösdirektiivin, sellaisena kuin se on muutettuna yritysten kestävyysraportointia koskevalla direktiivillä, 40 a artiklan mukaan yrityksen, joka ei ole sijoittautunut EU:hun, on raportoitava kestävyyteen liittyvät tiedot konsernitasolla, jos sen a) liikevaihto unionissa on yli 150 miljoonaa euroa ja b) sillä on joko EU:ssa toimiva tytäryritys, johon sovelletaan yritysten kestävyysraportointia koskevalla direktiivillä käyttöön otettuja kestävyysraportointivaatimuksia, tai sillä on EU:ssa toimiva sivuliike, jonka liikevaihto on yli 40 miljoonaa euroa. Tässä tapauksessa oikeudellinen velvoite julkaista raportti on EU:ssa sijaitsevalla tytäryhtiöllä tai sivuliikkeellä. 

(13)    Komission delegoitu asetus (EU) 2023/2772, annettu 31 päivänä heinäkuuta 2023, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/34/EU täydentämisestä kestävyysraportointistandardien osalta.

(14)    EFRAGia kutsuttiin aiemmin Euroopan tilinpäätösraportoinnin neuvoa-antavaksi ryhmäksi, mutta nykyään sen virallinen nimi on EFRAG. Se on riippumaton sidosryhmien yhteinen yksityinen elin, jonka rahoituksesta suurin osa on peräisin EU:lta.

(15)    Työmäärä rajoitetun varmuuden antavassa toimeksiannossa on merkittävästi pienempi kuin kohtuullisen varmuuden antavassa toimeksiannossa. Rajoitetun varmuuden antavan toimeksiannon tuloksena esitettävä päätelmä esitetään yleensä kielteisenä ilmauksena toteamalla, ettei varmennuspalvelujen tarjoaja ole havainnut mitään seikkaa, jonka perusteella voitaisiin päätellä, että tarkastelun kohde on ilmoitettu oleellisesti väärin. Kohtuullisen varmuuden antavassa toimeksiannossa päätelmä esitetään yleensä myönteisenä ilmauksena, ja siinä esitetään lausunto tarkastelun kohteen mittaamisesta ennalta määriteltyjen kriteerien perusteella.

(16)    Lisäksi tilinpäätösdirektiivin 40 a artiklassa säädetty unionissa syntyneen nettoliikevaihdon raja-arvo nostettaisiin johdonmukaisuuden vuoksi 150 miljoonasta eurosta 450 miljoonaan euroon sellaisten EU:n ulkopuolelle sijoittautuneiden yritysten osalta, joihin sovelletaan raportointivaatimuksia konsernitasolla. Johdonmukaisuuden vuoksi 40 a artiklassa tarkoitettu EU:n alueella sijaitsevaa sivuliikettä koskeva raja-arvo nostetaan 40 miljoonasta eurosta 50 miljoonaan euroon ja EU:ssa sijaitsevan tytäryrityksen raja-arvo rajoitetaan koskemaan tilinpäätösdirektiivissä määriteltyjä suuria yrityksiä. Yritysvastuudirektiivin keskeiset kynnysarvot ovat 1 000 työntekijää ja 450 miljoonan euron liikevaihto.

(17)    Sekä yritykset, jotka eivät ole yleisen edun kannalta merkittäviä yhteisöjä ja jotka ovat sellaisten suurten konsernien emoyrityksiä, joilla on yli 500 työntekijää, sekä yritykset, jotka ovat sellaisten suurten konsernien emoyrityksiä, joilla on enintään 500 työntekijää.

(18)    Konsernien emoyritysten, joissa on yli 1 000 työntekijää, on annettava konsernitason kestävyysraportti.

(19)    Komissio sai kannanottopyyntöön 17. lokakuuta ja 1. joulukuuta 2023 välisenä aikana palautetta 193 sidosryhmältä mahdollisista raportointivaatimusten järkeistämistoimenpiteistä:  https://ec.europa.eu/info/law/better-regulation/have-your-say/initiatives/13990-Administrative-burden-rationalisation-of-reporting-requirements_en .

(20)    EUVL C […], […], s. […].

(21)    Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle, annettu 11 päivänä helmikuuta 2025, Yksinkertaisemmin ja nopeammin toimiva EU: tiedonanto lainsäädännön täytäntöönpanosta ja yksinkertaistamisesta, COM(2025) 47 final.

(22)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/43/EY, annettu 17 päivänä toukokuuta 2006, tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisestä tilintarkastuksesta, neuvoston direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 84/253/ETY kumoamisesta (EUVL L 157, 9.6.2006, s. 87, ELI:  http://data.europa.eu/eli/dir/2006/43/oj ).

(23)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/34/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, tietyntyyppisten yritysten vuositilinpäätöksistä, konsernitilinpäätöksistä ja niihin liittyvistä kertomuksista, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY kumoamisesta (EUVL L 182, 29.6.2013, s. 19, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2013/34/oj).

(24)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2022/2464, annettu 14 päivänä joulukuuta 2022, asetuksen (EU) N:o 537/2014, direktiivin 2004/109/EY, direktiivin 2006/43/EY ja direktiivin 2013/34/EU muuttamisesta yritysten kestävyysraportoinnin osalta (EUVL L 322, 16.12.2022, s. 15, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2022/2464/oj).

(25)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2024/1760, annettu 13 päivänä kesäkuuta 2024, yritysten kestävää toimintaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta ja direktiivin (EU) 2019/1937 ja asetuksen (EU) 2023/2859 muuttamisesta (EUVL L, 2024/1760, 5.7.2024, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2024/1760/oj).

(26)    Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle, annettu 11 päivänä joulukuuta 2019, Euroopan vihreän kehityksen ohjelma, COM(2019) 640 final.

(27)    Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, Euroopan keskuspankille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle, annettu 8 päivänä maaliskuuta 2018, Kestävän kasvun rahoitusta koskeva toimintasuunnitelma, COM/2018/097 final.

(28)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2020/852, annettu 18 päivänä kesäkuuta 2020, kestävää sijoittamista helpottavasta kehyksestä ja asetuksen (EU) 2019/2088 muuttamisesta (EUVL L 198, 22.6.2020, s. 13, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2020/852/oj).

(29)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/109/EY, annettu 15 päivänä joulukuuta 2004, säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi otettavien arvopaperien liikkeeseenlaskijoita koskeviin tietoihin liittyvien avoimuusvaatimusten yhdenmukaistamisesta ja direktiivin 2001/34/EY muuttamisesta (EUVL L 39, 31.12.2004, s. 38, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2004/109/oj).

(30)    Komission delegoitu asetus (EU) 2018/815, annettu 17 päivänä joulukuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/109/EY täydentämisestä yhtenäisen sähköisen raportointimuodon määrittämistä koskevilla teknisillä sääntelystandardeilla (EUVL L 143, 29.5.2019, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg_del/2019/815/oj).

(31)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2020/852, annettu 18 päivänä kesäkuuta 2020, kestävää sijoittamista helpottavasta kehyksestä ja asetuksen (EU) 2019/2088 muuttamisesta (EUVL L 198, 22.6.2020, s. 13, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2020/852/oj ).

(32)    Direktiivi (EU) 2025/XX, annettu ……….

(33)    Sellaisina kuin nämä on määritelty varainhoitoasetuksen 58 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa.