EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 28.6.2023

COM(2023) 364 final

2023/0208(COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

euroseteleiden ja -metallirahojen laillisen maksuvälineen asemasta

{SEC(2023) 257 final} - {SWD(2023) 233 final} - {SWD(2023) 234 final}

PERUSTELUT

1.EHDOTUKSEN TAUSTA

•Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet

Euron tulo Euroopan yhteiseksi rahaksi oli suuri edistysaskel Euroopan yhdentymisessä. Eurokäteinen on hallitseva maksuväline, 1 sillä kansalaiset ja vähittäiskauppiaat käyttävät eurokäteistä päivittäisissä maksutapahtumissa maksujen suorittamiseen tai vaihtorahan antamiseen euroalueella. Käteinen on ainoa maksuväline, joka mahdollistaa suorat henkilökohtaiset maksut, jotka suoritetaan välittömästi ja ilman kolmansien osapuolten osallistumista tai sähköisten laitteiden käyttöä.

Sähköisten maksujen yleistyminen, suuntaus, jota covid-19-pandemia kiihdytti, on johtanut käteismaksujen yleiseen vähentymiseen. Pankkiautomaattiverkostojen harveneminen useissa jäsenvaltioissa merkitsee käteisen saatavuuteen liittyviä riskejä. Kysymys käteisen laillisen maksuvälineaseman soveltamisalasta ja merkityksestä on siten tullut entistä näkyvämmäksi EU:n poliittisella asialistalla. Sitä on käsitelty komission vähittäismaksustrategiassa, ja Euroopan unionin tuomioistuin antoi aiheesta hiljattain tuomion 2 .

Tuomio on merkittävä, koska tuomioistuimen oikeuskäytännössä on nyt vahvistettu laillisen maksuvälineen aseman käsitteen keskeiset näkökohdat, jotka aiemmin oli esitetty ainoastaan komission 22. maaliskuuta 2010 antamassa suosituksessa euroseteleiden ja -metallirahojen laillisen maksuvälineaseman soveltamisalasta ja vaikutuksista 3 . Vaikka EU:n lainsäädännössä annetaan suoraan laillisen maksuvälineen asema euroseteleille ja -metallirahoille, laillisen maksuvälineen aseman käsitettä ei määritellä EU:n primäärioikeudessa eikä johdetussa oikeudessa. Unionin tuomioistuin katsoi laillisen maksuvälineen asemaa koskevissa asioissa antamassaan tuomiossa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT-sopimus’, 128 artiklan 1 kohdassa vahvistettu euroseteleiden ’laillisen maksuvälineen aseman’ käsite on unionin oikeuden käsite, jota on tulkittava koko Euroopan unionissa itsenäisesti ja yhtenäisesti. Unionin tuomioistuimen tulkitsemana laillisen maksuvälineen aseman käsite tarkoittaa euroseteleiden osalta i) pakollista hyväksymistä, ii) hyväksymistä täydestä nimellisarvosta ja iii) maksuvelvollisuudesta vapauttavaa vaikutusta 4 , kuten komission vuoden 2010 suosituksen 1 kohdassa on esitetty.

Näin ollen tällä ehdotuksella varmistetaan, että keskuspankkirahan fyysinen muoto, eurokäteinen, on edelleen olemassa ja käytettävissä ja että kaikki euroalueella asuvat ja kaikki euroalueen yritykset hyväksyvät sen.

•Yhdenmukaisuus muiden alaa koskevien politiikkojen säännösten kanssa

Lukuun ottamatta asiaa koskevia perussopimusten määräyksiä (SEUT-sopimuksen 3 artiklan 1 kohdan c alakohta ja 127–133 artikla), euron käyttöönotosta annetun asetuksen 974/98 11 artiklaa, jossa eurometallirahoille annetaan laillisen maksuvälineen asema 5 , komission vuonna 2010 antamaa suositusta sekä ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi digitaalisen euron käyttöönotosta (joka hyväksytään yhdessä tämän ehdotuksen kanssa) 6 tällä politiikka-alalla, eli rahalainsäädännön osalta osana euroalueen rahapolitiikkaa, ei ole annettu lainkaan säännöksiä.

•Yhdenmukaisuus unionin muiden politiikkojen kanssa

Ehdotus on yhdenmukainen muiden unionin tasolla noudatettavien politiikkojen kanssa. Se on erityisesti yhdenmukainen syyskuussa 2020 hyväksytyn komission vähittäismaksustrategian kanssa.

Ehdotus on myös yhdenmukainen pankkiautomaatit kattavan eurooppalaisen esteettömyyssäädöksen ja niiden toimien kanssa, joita unioni on toteuttanut sosiaalisen osallisuuden tukemiseksi muun muassa Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin puitteissa. Ehdotuksen tavoitteena on varmistaa, että euroalueella kaikilla on riittävät ja tosiasialliset mahdollisuudet saada käteistä. Tämä on erityisen tärkeää haavoittuvassa asemassa oleville ryhmille, jotka ovat riippuvaisia käteisen käytöstä maksuihin. Näihin ryhmiin kuuluvat tyypillisesti ikääntyneet, vammaiset, joilla voi olla vaikeuksia käyttää digitaalisia maksuja, ja henkilöt, joilla on vähäiset digitaaliset taidot ja/tai pienet tulot. Nämä ryhmät suosivat maksujen suorittamisessa yleensä selvästi käteistä sähköisiin maksuvälineisiin verrattuna. Myös taloudellisesti syrjäytyneet henkilöt, kuten pankkijärjestelmän ulkopuolella olevat, turvapaikanhakijat ja maahanmuuttajat, jotka eivät ehkä voi tai halua käyttää yksityisen sektorin tarjoamia maksuvälineitä, käyttävät maksamiseen käteistä. Lisäksi näyttö osoittaa, että tärkeimmät syyt käteisen suosimiseen ovat se, että i) käteisen katsotaan saavan käyttäjän tietoisemmaksi omista kuluistaan, ja se, että ii) käteinen katsotaan anonyymiksi (ja siten yksityisyyttä suojaavaksi) 7 . Käteinen on myös ainutlaatuinen maksuväline siinä mielessä, että se mahdollistaa välittömät suorat maksut ilman kolmannen osapuolen osallistumista. EKP:n vuoden 2022 SPACE-tutkimuksen 8 mukaan 60 prosenttia kuluttajista piti käteismaksumahdollisuutta edelleen tärkeänä tai erittäin tärkeänä. Tutkimus vahvistaa, että pandemian ja siihen liittyvien sulkutoimenpiteiden vaikutuksista ja itse ilmoitetuista mieltymyksistä huolimatta yhä suurempi osa euroalueen kuluttajista haluaisi mahdollisuuden käyttää käteistä maksuvälineenä. 9

2.OIKEUSPERUSTA, TOISSIJAISUUSPERIAATE JA SUHTEELLISUUSPERIAATE

•Oikeusperusta

•Toissijaisuusperiaate

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEU-sopimus’, 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti toissijaisuusperiaatetta ei sovelleta aloilla, jotka kuuluvat unionin yksinomaiseen toimivaltaan. SEUT-sopimuksen 3 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan EU:lla on yksinomainen toimivalta niiden jäsenvaltioiden rahapolitiikan alalla, joiden rahayksikkö on euro. Tällä alalla euroalueen jäsenvaltioiden toimet eivät ole mahdollisia, joten toissijaisuusperiaatetta ei sovelleta.

•    Suhteellisuusperiaate

•    Toimintatavan valinta

3.JÄLKIARVIOINTIEN, SIDOSRYHMIEN KUULEMISTEN JA VAIKUTUSTENARVIOINTIEN TULOKSET

•Jälkiarvioinnit/toimivuustarkastukset

•Sidosryhmien kuuleminen

–Komissio käynnisti 5. huhtikuuta 2022 digitaalisesta eurosta kohdennetun kuulemisen, joka päättyi 16. kesäkuuta 2022. Yksi kuulemisen osioista sisälsi erityisiä kysymyksiä käteisen asemasta laillisena maksuvälineenä. Kohdennetussa kuulemisessa kerättiin tietoja alan asiantuntijoilta, maksupalveluntarjoajilta (kuten luottolaitoksilta, maksulaitoksilta ja sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoilta), maksuinfrastruktuurin tarjoajilta, maksuratkaisujen kehittäjiltä, kauppiailta, kauppiasjärjestöiltä, vähittäismaksujen sääntelyviranomaisilta ja valvojilta, rahanpesun torjunnan valvojilta, rahanpesun selvittelykeskuksilta ja muilta asiaankuuluvilta viranomaisilta ja asiantuntijoilta sekä kuluttajajärjestöiltä. Tietoja hyödynnettiin komission digitaalista euroa koskevaa asetusehdotusta ja tätä ehdotusta varten laatimassa vaikutustenarvioinnissa. Kohdennetun kuulemisen tärkeimmät tulokset ovat seuraavat: Kuluttajajärjestöt, useat elinkeinoelämän järjestöt ja useimmat alalla toimivat vastaajat, jotka ilmaisivat näkemyksensä, tukivat EU:n tason lainsäädäntötoimia oikeusvarmuuden parantamiseksi ja eurokäteisen laillisen maksuvälineen aseman vahvistamiseksi lainsäädännössä. Yleisesti ottaen vastaajat ehdottivat, että käytännön näkökohdat olisi otettava huomioon sallittaessa uusia poikkeuksia pakollisen hyväksymisen yleisestä periaatteesta. Alalla toimivilla vastaajilla näytti olevan ristiriitaisia näkemyksiä hallinnollisten seuraamusten määräämisestä tapauksissa, joissa käteistä ei hyväksytä, kun taas kuluttajajärjestöt kannattivat tällaista säännöstä. Vastaajat ilmaisivat laajan tukensa kiellolle, joka koskee lisämaksujen perimistä euroseteleillä ja -metallirahoilla suoritettavista maksuista, jos asiasta säädetään EU:n asetuksella. Yleisesti ottaen ja kaikissa olennaisissa sidosryhmissä rahoituslaitoksia lukuun ottamatta vastaajat kannattivat myös säännöstä käteisen saatavuuden takaamiseksi, kuten jäsenvaltioiden velvollisuutta hyväksyä sääntöjä käteisen riittävän saatavuuden varmistamiseksi ja ilmoittaa näistä säännöistä komissiolle ja EKP:lle, jos asiasta säädetään EU:n asetuksella. Kaikki tulokset analysoitiin ja otettiin huomioon vaikutustenarviointia ja tätä ehdotusta laadittaessa.

–Jäsenvaltioilla oli mahdollisuus esittää näkemyksensä useissa euro laillisena maksuvälineenä ‑asiantuntijaryhmän (ELTEG) kokouksissa. Keskustelujen tukena käytettiin jäsenvaltioiden kohdennettuja kuulemisia, jotka toteutettiin kyselylomakkein. ELTEG-ryhmän keskustelut vahvistivat, että eurokäteisen asemaan laillisena maksuvälineenä ja sen periaatteiden erilaiseen soveltamiseen euroalueella liittyy oikeudellista epävarmuutta. ELTEG-ryhmä määritti useita käteisen hyväksymiseen ja saatavuuteen liittyviä käytännön ongelmia, ja sen loppuraportti sisältää 25 periaatetta käteisen asemasta laillisena maksuvälineenä. Periaatteet on otettu huomioon tätä ehdotusta laadittaessa.

–Komissio järjesti 7. marraskuuta 2022 digitaalista euroa koskevan korkean tason kokouksen, johon osallistui kansallisten viranomaisten ja EU-viranomaisten edustajia, Euroopan parlamentin jäseniä sekä yksityisen sektorin, kansalaisjärjestöjen ja tiedeyhteisön edustajia. Digitaalisen euron vaikutukset eurokäteiseen otettiin esiin useaan otteeseen keskustelujen aikana, ja tällöin korostettiin erityisesti, että digitaalinen euro täydentäisi käteistä.

–EKP on koko prosessin ajan osallistunut tiiviisti teknisen tason keskusteluun.

•Asiantuntijatiedon keruu ja käyttö

–edellä lueteltujen kuulemisten kautta toimitettu näyttö

–ELTEG III -ryhmän loppuraportti 10

–euromaksualueen vähittäismaksuneuvoston (ERPB) raportti vuodelta 2022

–EKP:n kyselytutkimukset ja työasiakirjat, komission yksiköiden valmisteluasiakirjat ja tilastot

–komission tutkimus.

•Vaikutustenarviointi

Käteisen asemaan laillisena maksuvälineenä liittyy kaksi pääasiallista näkökohtaa: käteisen hyväksyminen ja sen saatavuus. Jos EU:n tason toimia ei toteuteta, yritykset hyväksyvät käteistä ja kansalaiset ja yritykset pystyvät saamaan riittävästi käteistä edelleen optimaalista tasoa vähemmän ja vaihtelevasti euroalueen eri osissa. Tämä johtuu siitä, että laillisen maksuvälineen aseman käsitettä ei sovelleta ja tulkita yhtenäisesti.

Käteisen hyväksymistä käsitellään Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä, ja Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion kattamat käteisen hyväksymiseen liittyvät näkökohdat on kodifioitu ja selvennetty tässä ehdotuksessa. Nämä näkökohdat ovat periaatteellinen pakollinen hyväksyminen, hyväksyminen täyden nimellisarvon mukaisesti ja maksuvelvollisuudesta vapauttaminen. Vaikutustenarvioinnissa ehdotetaan myös, että olisi harkittava laillisen maksuvälineen aseman merkitystä koskevia yksityiskohtaisempia selvennyksiä, jotta lainsäädäntöehdotuksella varmistetaan lisäarvo ja oikeusvarmuus noudattaen samalla Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä. Lisäksi vaikutustenarvioinnissa todetaan, että käteisen hyväksymistasoa, mukaan lukien käteismaksujen ennalta tapahtuvan yksipuolisen poissulkemisen yleisyys, olisi seurattava ja toimenpiteisiin olisi ryhdyttävä, jos käteisen hyväksyminen ei ole taattua.

Koska nämä asiat liittyvät laillisen maksuvälineen aseman käsitteen soveltamisalaan, vaikutuksiin ja poikkeuksiin keskeisistä näkökohdista, jotka tuomioistuimen oikeuskäytäntö kattaa, näitä asioita koskevassa lainsäädännössä on pitkälti kyse selkeyttämisestä ja kodifioinnista johdonmukaisuuden ja paremman sääntelyn vuoksi, eikä toimintavaihtoehdoissa ole juurikaan liikkumavaraa.

Koska jäsenvaltioiden olisi täsmennettävä toimenpiteitään käteisen saatavuuden varmistamiseksi, määriteltävä pankkiautomaattien käyttömahdollisuutta koskeville vaatimuksille riittävät maantieteelliset standardit, jotka vastaavat niiden väestön tarpeita ja palvelutason erityispiirteitä, ja arvioitava, mitkä maksupalveluntarjoajat kuuluvat saatavuusvaatimusten ja -suositusten piiriin, mahdolliset kustannusvaikutukset määräytyisivät kentällä vallitsevien tarpeiden ja jäsenvaltioiden vastaavien päätösten perusteella. Jos käteisen saatavuus on edelleen riittävä tietyssä jäsenvaltiossa, toimenpiteitä ei tarvittaisi kyseisessä jäsenvaltiossa, joten pankeille ei aiheutuisi lisäkustannuksia. Jäsenvaltioissa, joissa käteisen saatavuus on jo heikentynyt merkittävästi, pankeille voi aiheutua kustannuksia, jotka liittyvät käteisen riittävän saatavuuden palauttamiseen, mutta tällaisten kustannusten suuruus riippuisi kansallisten viranomaisten päätöksistä, jotka koskevat riittävää ja tosiasiallista saatavuutta, myös siinä tapauksessa, että komissio antaisi täytäntöönpanosäädöksen. EU:n asetus ei sinänsä aiheuttaisi suoraan kustannuksia pankeille tai vähittäiskauppiaille.

Ehdotuksella ei odoteta olevan ympäristövaikutuksia, ja se on yhdenmukainen eurooppalaisen ilmastolain kanssa. Kuten edellä todettiin, ehdotuksella odotetaan olevan myönteisiä yhteiskunnallisia vaikutuksia, koska se parantaisi sellaisten haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien sosiaalista osallisuutta, jotka ovat yleensä enemmän riippuvaisia käteisestä tai joille sähköisten maksuvälineiden käyttäminen ei ole mahdollista.

•Sääntelyn toimivuus ja yksinkertaistaminen

•Perusoikeudet

4.TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

Tällä asetuksella ei ole talousarviovaikutuksia.

5.LISÄTIEDOT

•Toteuttamissuunnitelmat, seuranta, arviointi ja raportointijärjestelyt

Ehdotus sisältää yleissuunnitelman asetuksen vaikutusten seurannasta ja arvioinnista. Komission on tarkasteltava tämän asetuksen toimintaa ja vaikutuksia ja toimitettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus komission paremman sääntelyn suuntaviivojen mukaisesti. Jäsenvaltioiden olisi toimitettava komissiolle kyseisen kertomuksen laatimista varten tarvittavat tiedot.

•Ehdotukseen sisältyvien säännösten yksityiskohtaiset selitykset

Kohde ja soveltamisala (1 ja 2 artikla)

Ehdotuksessa vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt käteisen laillisen maksuvälineen aseman soveltamisalasta ja vaikutuksista sekä euroseteleiden ja -metallirahojen saatavuudesta. Säännöt koskevat rahamääräisten saatavien maksamista siltä osin kuin ne on maksettava käteisellä, jos maksuvelvoite on olemassa. Ehdotus sisältää myös säännöt hyväksyttävistä poikkeuksista, säännöt käteisen hyväksymisen ja erityisesti käteismaksujen ennalta tapahtuvan yksipuolisen poissulkemisen yleisyyden seurannasta euroalueella sekä säännöksen käteisen tosiasiallisen saatavuuden varmistamisesta.

Laillisen maksuvälineen aseman määritelmä ja poikkeukset (4, 5 ja 6 artikla)

Ehdotuksessa vahvistetaan ensimmäistä kertaa johdetussa oikeudessa käteisen laillisen maksuvälineen aseman määritelmä ja sitä koskeva sääntely. Tähän saakka ’laillisen maksuvälineen asema’ on määritelty ainoastaan komission vuonna 2010 antamassa suosituksessa ja unionin tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa C-422/19 ja C-423/19 vahvistamassa oikeuskäytännössä, jossa tulkitaan SEUT-sopimuksen 128 artiklan 1 kohdan mukaista laillisen maksuvälineen aseman käsitettä euroseteleiden osalta. Kyseisen oikeuskäytännön mukaisesti 4 artiklassa määritellään käteisen asema laillisena maksuvälineenä siten, että se tarkoittaa pakollista hyväksymistä, hyväksymistä täyden nimellisarvon mukaisesti ja maksuvelvoitteesta vapauttamista. Maksunsaaja ei saa evätä maksua eurokäteisenä, elleivät osapuolet ole sopineet muusta maksutavasta eikä sovelleta poikkeusta.

Asetuksen 5 artiklassa vahvistetaan edellytykset, joiden täyttyessä eurokäteisen hyväksymisestä kieltäytyminen olisi oikeudellisesti mahdollista. Tällaisen kieltäytymisen on tapahduttava vilpittömässä mielessä, sen on perustuttava perusteltuihin syihin ja sen on oltava suhteellisuusperiaatteen mukaista ottaen huomioon konkreettiset olosuhteet, joissa maksu on tarkoitus suorittaa. Maksunsaajalla on todistustaakka siitä, että tällaiset vilpittömässä mielessä sovellettavat poikkeukset täyttävät nämä edellytykset. Direktiivin 5 artiklassa esitetään kaksi perusteltua syytä, joiden perusteella eurokäteisen hyväksymisestä voidaan kieltäytyä tällä perusteella. Ei-tyhjentävään luetteloon kuuluvat sellaisten seteleiden tarjoaminen, joiden arvo on selvästi suhteeton maksettavan määrän arvoon nähden, ja poikkeustapaukset, joissa yrityksellä ei ole kyseisenä ajankohtana käytettävissään vaihtorahaa tai kun yrityksellä ei olisi kyseisen maksun seurauksena riittävästi vaihtorahaa käytettävissään tavanomaisten maksutapahtumiensa hoitamiseksi.

Asetuksen 6 artiklassa komissiolle siirretään valta hyväksyä delegoiduilla säädöksillä muita rahalainsäädännön luonteisia poikkeuksia pakollisen hyväksymisen periaatteesta. Näiden poikkeusten olisi oltava perusteltuja ja oikeasuhteisia, ne eivät saisi heikentää eurokäteisen laillisen maksuvälineen aseman vaikuttavuutta ja ne olisi sallittava ainoastaan sillä edellytyksellä, että rahavelkojen maksamiseen on käytettävissä muita keinoja.

Käteismaksujen hyväksyminen (7 artikla)

Asetuksen 7 artiklan tarkoituksena on varmistaa, että pakolliseen hyväksymiseen liittyvä laillisen maksuvälineen asemaa koskeva perusperiaate ei kyseenalaistu siksi, että käteisestä kieltäytyminen yleistyy, koska yritykset sulkevat käteismaksut pois yksipuolisesti ja ennalta.

Jäsenvaltioilla olisi velvollisuus seurata käteismaksujen ennalta tapahtuvan yksipuolisen poissulkemisen tasoa ja varmistaa, että käteisen hyväksyminen täyttää 4 artiklassa määritellyn käteisen pakollisen hyväksymisen periaatteen. Jäsenvaltioiden olisi raportoitava arviostaan vuosittain komissiolle ja Euroopan keskuspankille. Jos käteisen hyväksymisestä kieltäytymisen katsotaan olevan niin yleistä, että se heikentää euroseteleiden ja -metallirahojen pakollisen hyväksymisen toteutumista, jäsenvaltioiden olisi toteutettava korjaavia toimenpiteitä.

Käteisen saatavuus (8 artikla)

Asetuksen 8 artiklassa asetetaan jäsenvaltioille velvoite varmistaa käteisen riittävä ja tosiasiallinen saatavuus koko alueellaan, sekä kaupunkialueilla että muilla kuin kaupunkialueilla. Tämä on tarpeen eurokäteisen laillisen maksuvälineen aseman vaikuttavuuden turvaamiseksi käytännössä.

Jäsenvaltioilla olisi velvollisuus seurata käteisen saatavuutta. Niiden olisi myös arvioitava vuosittain alueensa tilannetta ja raportoitava arviostaan komissiolle ja Euroopan keskuspankille. Jos käteisen riittävä ja tosiasiallinen saatavuus ei ole taattu, jäsenvaltioiden olisi toteutettava korjaavia toimenpiteitä.

Menettelyihin liittyvät näkökohdat (9 artikla)

Tämän artiklan tarkoituksena on määrittää menettelyihin liittyvät näkökohdat, jotta 7 ja 8 artiklassa säädetyt velvoitteet voidaan panna tehokkaasti täytäntöön. Kaikkien jäsenvaltioiden on nimettävä yksi tai useampi kansallinen toimivaltainen viranomainen, jolla olisi tarvittavat hallinnolliset ja sääntelyvaltuudet käteismaksujen hyväksymisen ja käteisen saatavuuden osalta.

Nimetyillä kansallisilla toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oikeus arvioida, kyseenalaistuuko pakolliseen hyväksymiseen liittyvä laillisen maksuvälineen asemaa koskeva perusperiaate siksi, että käteisestä kieltäytyminen yleistyy, koska yritykset sulkevat käteismaksut pois yksipuolisesti ja ennalta, ja onko käteisen saatavuus riittävää ja tosiasiallista jäsenvaltioiden alueilla. Arviointi perustuu komission täytäntöönpanosäädöksillä hyväksymiin yhteisiin indikaattoreihin. Arvioinnista raportoitaisiin komissiolle 13 artiklan mukaisesti. Jos jäsenvaltiot toteuttavat korjaavia toimenpiteitä 7 ja 8 artiklassa säädettyjen velvoitteidensa osalta, nämä korjaavat toimenpiteet olisi ilmoitettava vuosikertomuksessa. Jäsenvaltioiden ei tarvitse hyväksyä täytäntöönpanotoimenpiteitä, jos niiden arviointi osoittaa, että pakolliseen hyväksymiseen liittyvä laillisen maksuvälineen asemaa koskeva perusperiaate ei kyseenalaistu siksi, että käteisestä kieltäytyminen yleistyy, koska yritykset sulkevat käteismaksut pois yksipuolisesti ja ennalta, ja jos käteisen riittävä ja tosiasiallinen saatavuus on taattu niiden alueella.

Jos jäsenvaltion toimet kuitenkin vaikuttavat riittämättömiltä tai jos komissio katsoo, että käteismaksujen hyväksyminen ja/tai käteisen riittävä ja tosiasiallinen saatavuus jäsenvaltiossa ei ole 7 ja 8 artiklassa säädettyjen velvoitteiden mukaista vuosikertomuksessa esitetyistä havainnoista huolimatta, komissiolle siirretään valta antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa säädetään asianmukaisista ja oikeasuhteisista toimenpiteistä, jotka asianomaisen jäsenvaltion olisi toteutettava.

Delegoidut säädökset ja täytäntöönpanosäädökset (10 ja 11 artikla)

Komissiolla on valta antaa delegoituja säädöksiä. Asetuksen 10 artiklassa selvennetään 6 artiklassa tarkoitettua menettelyä, jota on noudatettava delegoituja säädöksiä annettaessa.

Asetuksen 11 artiklassa todetaan, että 9 artiklassa tarkoitetussa täytäntöönpanosäädösmenettelyssä komissiota avustaa komitea.

Seuraamukset (12 artikla)

Sen varmistamiseksi, että asetuksen säännökset pannaan täytäntöön, samalla kun jäsenvaltioille annetaan tietty joustovara sovellettavien seuraamusten luonteen osalta, 12 artiklassa säädetään, että jäsenvaltioiden on annettava sääntöjä asetuksen rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista.

Kertomukset (13 artikla)

Asetuksen 13 artiklassa säädetään, että kunkin jäsenvaltion on toimitettava komissiolle ja EKP:lle vuosittain kertomus pakollista hyväksymistä koskevista poikkeuksista ja niiden soveltamisesta, yksityiskohtaisista tiedoista ja analyysista, jotka koskevat jäsenvaltion tilannetta käteisen saatavuuden ja hyväksymisen osalta, 7 ja 8 artiklan nojalla toteutettavista korjaavista toimenpiteistä sekä täytäntöön pannuista seuraamuksista.

Oikeussuojakeinot (14 artikla)

Asetuksen 14 artiklassa edellytetään, että jäsenvaltiot tiedottavat luonnollisille henkilöille ja yrityksille kanavista ja oikeussuojakeinoista, joita niillä on käytettävissään tehdäkseen toimivaltaisille viranomaisille valituksia tapauksista, joissa käteisrahaa ei lainvastaisesti ole hyväksytty, ja käteisen riittämättömästä saatavuudesta.

Euroseteleiden ja -metallirahojen sekä digitaalisen euron välinen vuorovaikutus (15 artikla)

Asetuksen 15 artiklassa edellytetään, että käteinen ja digitaalinen euro ovat vaihdettavissa keskenään nimellisarvon mukaisesti, ja epäselvyyksien välttämiseksi maksajalle annetaan oikeus päättää, maksaako käteisellä vai digitaalisella eurolla, jos molempien hyväksyminen on pakollista tämän asetuksen mukaisesti, myös erityisesti pakollista hyväksymistä koskevien säännösten (eli 4, 5, 6, ja 7 artiklan) sekä digitaalista euroa koskevan asetuksen mukaisesti.

Uudelleentarkastelu (16 artikla)

Asetuksen 16 artiklassa säädetään, että komissio tarkastelee asetusta uudelleen viiden vuoden kuluttua sen voimaantulosta ja toimittaa parlamentille ja neuvostolle kertomuksen. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tämän kertomuksen laatimista varten tarvittavat tiedot.

Voimaantulo (17 artikla)

Asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2023/0208 (COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

euroseteleiden ja -metallirahojen laillisen maksuvälineen asemasta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 133 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan keskuspankin lausunnon,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT-sopimus’, 3 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan unionilla on yksinomainen toimivalta, kun kyseessä on niiden jäsenvaltioiden rahapolitiikka, joiden rahayksikkö on euro.

(2)Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 128 artiklan 1 kohdan ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 974/98 11 10 artiklan mukaan eurosetelit ovat ainoat setelit, joilla on laillisen maksuvälineen asema niissä jäsenvaltioissa, joiden rahayksikkö on euro. Asetuksen (EY) N:o 974/98 11 artiklan mukaan eurometallirahat ovat ainoat metallirahat, joilla on laillisen maksuvälineen asema niissä jäsenvaltioissa, joiden rahayksikkö on euro.

(3)Komission suosituksessa euroseteleiden ja -metallirahojen laillisen maksuvälineaseman soveltamisalasta ja vaikutuksista 12 vahvistetaan euroseteleiden ja -metallirahojen laillisen maksuvälineaseman yhteinen määritelmä.

(4)Euroopan unionin tuomioistuin selvensi 26 päivänä tammikuuta 2021 antamassaan tuomiossa 13 , että SEUT-sopimuksen 128 artiklan 1 kohdassa mainittu ’laillisen maksuvälineen aseman’ käsite on unionin oikeuden käsite, jota on tulkittava koko EU:ssa itsenäisesti ja yhtenäisesti. 14 Toiseksi tuomioistuin katsoi, että maksuvälineen, jonka suuruus on ilmaistu tietyssä rahayksikössä, ’laillisen maksuvälineen aseman’ käsitteellä tarkoitetaan ”sitä, että tätä maksuvälinettä ei yleensä voida kieltäytyä ottamasta vastaan saman rahayksikön määräisen velan maksamiseksi maksuvälineen täydestä nimellisarvosta, jolloin maksulla on maksuvelvollisuudesta vapauttava vaikutus” 15 . Kolmanneksi tuomioistuin totesi, että jäsenvaltiot, joiden rahayksikkö on euro, voivat lähtökohtaisesti rajoittaa velvollisuutta hyväksyä euroseteleitä ja -metallirahoja yleisen edun mukaisista syistä ja rahalainsäädännön ja -politiikan ja unionin muun yksinomaisen toimivallan ulkopuolisen toimivaltansa perusteella edellyttäen, että kyseiset rajoitukset ovat perusteltuja yleisen edun mukaisen tavoitteen vuoksi ja oikeassa suhteessa siihen. 16

(5)Maskuvälineenä tarjottujen euroseteleiden ja -metallirahojen vastaanottamisesta voidaan poikkeuksellisesti kieltäytyä, jos kieltäytyminen tapahtuu vilpittömässä mielessä ja perustuu oikeutettuihin syihin ja konkreettisiin olosuhteisiin, joihin maksunsaaja ei voi vaikuttaa, ja jos kieltäytyminen on oikeasuhteista. Kieltäytyminen voi olla perusteltua esimerkiksi silloin, kun rahavelan maksamisen yhteydessä tarjottu euroseteli on arvoltaan suhteettoman suuri verrattuna maksunsaajalle maksettavaan määrään, kuten kahdensadan euron setelin tarjoaminen alle viiden euron summan maksamiseksi. Neuvoston asetuksen 974/98 mukaan kenelläkään ei ole velvollisuutta hyväksyä yksittäisessä maksussa enempää kuin 50 metallirahaa, lukuun ottamatta liikkeeseenlaskevaa viranomaista ja liikkeeseenlaskevan jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä erityisesti nimettyjä henkilöitä.

(6)Sen varmistamiseksi, että euroseteleillä ja -metallirahoilla suoritettavien maksujen pakollisen hyväksymisen periaate ei tosiasiallisesti kyseenalaistu käteismaksujen laajalle levinneen ja rakenteellisen epäämisen takia, jäsenvaltioiden on seurattava käteismaksujen ennalta tapahtuvan yksipuolisen poissulkemisen yleisyyttä, kun maksutapahtumat hoidetaan fyysisissä tiloissa. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi seurattava säännöllisesti käteismaksujen ennalta tapahtuvan yksipuolisen poissulkemisen yleisyyttä, kun maksut suoritetaan fyysisissä tiloissa, koko alueellaan, sekä kaupunkialueilla että muilla kuin kaupunkialueilla, sellaisten yhteisten indikaattoreiden perusteella, jotka mahdollistavat jäsenvaltioiden välisen vertailun. Jos jäsenvaltioiden arvion perusteella käteismaksujen hyväksyminen niiden alueella on taattu, jäsenvaltioiden ei tarvitse toteuttaa omiin velvoitteisiinsa liittyviä erityisiä toimenpiteitä. Niiden on kuitenkin jatkettava tilanteen seurantaa. Jos jokin jäsenvaltio toteaa, että käteismaksujen ennalta tapahtuva yksipuolinen poissulkeminen vaarantaa euroseteleillä ja -metallirahoilla suoritettavien maksujen pakollisen hyväksymisen sen koko alueella tai osissa sen aluetta, kyseisen jäsenvaltion olisi toteutettava vaikuttavia ja oikeasuhteisia toimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi. Se voi esimerkiksi kieltää käteismaksujen ennalta tapahtuvan yksipuolisen poissulkemisen koko alueellaan tai osissa aluettaan, esimerkiksi maaseutualueilla, tai tietyillä aloilla, joita pidetään olennaisina, kuten postitoimipaikoissa, valintamyymälöissä, apteekeissa tai terveydenhuollossa, tai tietyntyyppisissä maksuissa, joita pidetään olennaisina, tai se voi rajoittaa tällaista poissulkemista.

(7)Voidakseen panna tehokkaasti täytäntöön velvoitteensa taata käteisen riittävä ja tosiasiallinen saatavuus jäsenvaltioiden olisi seurattava säännöllisesti käteisen saatavuuden tasoa koko alueellaan, sekä kaupunkialueilla että muilla kuin kaupunkialueilla, sellaisten yhteisten indikaattoreiden perusteella, jotka mahdollistavat jäsenvaltioiden välisen vertailun. Yhteisiä indikaattoreita voisivat olla käteisen saatavuuteen vaikuttavat tekijät, kuten käteisnostopisteiden tiheys suhteessa väestöön, nosto- ja talletusehdot, kuten maksut, erilaisten verkkojen, joissa asiakkaiden käytössä on erilaiset käyttötavat, olemassaolo, kaupunkien ja maaseudun väliset ja sosioekonomiset erot sekä tiettyjen väestöryhmien vaikeudet saada käteistä. Jos jäsenvaltioiden arvion perusteella käteisen saatavuus katsotaan riittäväksi ja tosiasialliseksi niiden alueella, jäsenvaltioiden ei tarvitse toteuttaa omiin velvoitteisiinsa liittyviä erityisiä toimenpiteitä. Niiden on kuitenkin jatkettava tilanteen seurantaa. Jos jokin jäsenvaltio toteaa, että käteisen saatavuus ei ole riittävää ja tosiasiallista koko sen alueella tai osassa sen aluetta tai että saatavuus on vaarassa heikentyä, jos toimia ei toteuteta, tilanteen korjaamiseksi olisi toteutettava asianmukaisia korjaavia toimenpiteitä. Niitä voivat olla esimerkiksi käteisnostopalveluja tarjoaville maksupalveluntarjoajille asetettavat saatavuutta koskevat maantieteelliset vaatimukset ylläpitää käteispalveluita riittävän suuressa määrässä niiden sivukonttoreita, joissa ne harjoittavat liiketoimintaa, nimetä edustaja ainoastaan verkossa toimiville luottolaitoksille, tai ylläpitää pankkiautomaatteja riittävän tiheästi paikoissa, joissa ne harjoittavat liiketoimintaa, ottaen huomioon hyvä maantieteellinen jakauma suhteessa väestöön sekä mahdollinen pankkiautomaattien yhdistäminen. Muita korjaavia toimenpiteitä voisivat olla muille kuin luottolaitoksille, kuten riippumattomille pankkiautomaattien ylläpitäjille, vähittäiskauppiaille tai postitoimipaikoille, osoitettavat suositukset, joilla kannustetaan täydentämään pankkien käteispalveluja.

(8)Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä euroalueella yleisesti sovellettavista yhteisistä indikaattoreista, joiden avulla jäsenvaltiot voisivat tehokkaasti seurata ja arvioida käteismaksujen hyväksymistä ja käteisen saatavuutta koko alueellaan, sekä kaupunkialueilla että muilla kuin kaupunkialueilla. Tällaisten täytäntöönpanosäädösten valmistelua varten komission olisi kuultava Euroopan keskuspankkia. 

(9)Komissiolle olisi siirrettävä valta antaa täytäntöönpanosäädöksiä, jotka on osoitettu tietylle jäsenvaltiolle, jos kyseisen jäsenvaltion ehdottamat toimenpiteet vaikuttavat riittämättömiltä tai jos kyseisen jäsenvaltion lähettämän vuosikertomuksen havainnoista huolimatta käteismaksujen ennalta tapahtuva yksipuolinen poissulkeminen vaarantaa euroseteleillä ja -metallirahoilla suoritettavien maksujen pakollisen hyväksymisen periaatteen ja/tai jos käteisen saatavuus ei ole riittävää ja tosiasiallista. Tällaisessa täytäntöönpanosäädöksessä voitaisiin edellyttää, että kyseinen jäsenvaltio toteuttaa johdanto-osan 7 ja 8 kappaleessa esitettyjen kaltaisia toimenpiteitä tai toimenpiteitä, jotka on katsottu vaikuttaviksi muissa jäsenvaltioissa sen varmistamiseksi, etteivät käteismaksujen pakollisen hyväksymisen tai käteisen riittävän ja tosiasiallisen saatavuuden periaatteet kyseenalaistu.

(10)Vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti komission, Euroopan keskuspankin ja nimettyjen kansallisten toimivaltaisten viranomaisten, joilla on tarvittavat valtuudet käteismaksujen hyväksymisen ja käteisen saatavuuden sekä käteisalan toimijoiden käteiseen liittyvän markkinatoiminnan osalta, olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä käteismaksujen hyväksymiseen ja käteisen saatavuuteen liittyvissä kysymyksissä. Näiden toimielinten ja viranomaisten välisen säännöllisen vuoropuhelun, joka perustuu erityisesti jäsenvaltioiden komissiolle ja Euroopan keskuspankille toimittamiin vuosikertomuksiin, tarkoituksena olisi oltava sellaisten tapausten tunnistaminen, joissa käteismaksut suljetaan ennalta pois yksipuolisesti tai käteisen saatavuus ei ole riittävää tietyillä kansallisilla alueilla. Vuoropuhelun tarkoituksena olisi myös sellaisten korjaavien toimenpiteiden suunnittelu ja käyttöönotto, joita jäsenvaltioiden olisi toteutettava täyttääkseen velvollisuutensa taata käteismaksujen hyväksyminen ja käteisen riittävä ja tosiasiallinen saatavuus.

(11) Sen varmistamiseksi, että eurokäteisen pakolliseen hyväksymiseen liittyviä lisäpoikkeuksia voidaan tarvittaessa ottaa käyttöön myöhemmässä vaiheessa, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä SEUT-sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä tämän asetuksen täydentämiseksi ottamalla käyttöön koko euroaluetta koskevia lisäpoikkeuksia pakollisen hyväksymisen periaatteesta. Komissio voi ottaa käyttöön tällaisia lisäpoikkeuksia vain, jos ne ovat tarpeen ja oikeassa suhteessa niiden tavoitteeseen nähden ja säilyttävät eurokäteisen laillisen maksuvälineen aseman vaikuttavuuden. Komission valta antaa delegoituja säädöksiä lisäpoikkeusten käyttöönottamiseksi eurokäteisen pakollista hyväksymistä koskevan velvoitteen osalta ei saisi rajoittaa jäsenvaltioiden mahdollisuutta hyväksyä niiden omien valtuuksien nojalla jaetun toimivallan aloilla kansallista lainsäädäntöä, jolla otetaan käyttöön poikkeuksia laillisen maksuvälineen asemasta johtuvasta pakollisesta hyväksymisestä, Euroopan unionin tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa C-422/19 ja C-423/19 antamassa tuomiossa vahvistamien edellytysten mukaisesti. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(12)Jotta voitaisiin varmistaa yhdenmukaiset edellytykset käteismaksujen hyväksymiselle sekä käteisen riittävälle ja tosiasialliselle saatavuudelle, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 17 mukaisesti. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 182/2011 mukaisesti neuvoa-antavaa menettelyä olisi käytettävä käteisen hyväksymistä ja käteisen saatavuutta koskevien täytäntöönpanosäädösten hyväksymiseen, koska ne liittyvät toimenpiteisiin, joiden vaikutus on vähäinen, eli indikaattoreihin, joiden avulla seurataan käteisen hyväksymistä ja käteisen saatavuutta, sekä sellaisten säädösten hyväksymiseen, jotka osoitetaan yksittäisille jäsenvaltioille, joiden tietyissä olosuhteissa on ehkä toteutettava kansallisten alueidensa ja kaupunkialueidensa erityispiirteisiin perustuvia asianmukaisia toimenpiteitä.

(13)Tällä asetuksella varmistetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 16 artiklassa vahvistetun elinkeinovapautta koskevan perusoikeuden ja 38 artiklassa vahvistetun kuluttajansuojaa koskevan perusoikeuden täysimääräinen kunnioittaminen. Asetus koskee laillisen maksuvälineen asemassa olevan valuutan parhaana pidettävää maksutapaa, jonka kansalaiset voivat oikeutetusti valita maksaakseen velkansa. Näin ollen tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet koskevat ainoastaan tapaa, jolla yritykset saavat maksuja. Puuttuminen kyseisiin perusoikeuksiin on siis epäsuoraa ja hyvin vähäistä. Se on perusteltua laillisen maksuvälineen aseman vaikuttavuuden varmistamista koskevan yleisen edun mukaisen tavoitteen vuoksi ja oikeassa suhteessa tähän tavoitteeseen nähden.

(14)Käteismaksujen osuus sähköisiin maksuihin verrattuna on suurempi tietyissä haavoittuvassa asemassa olevissa ryhmissä, joita ovat muun muassa vanhemmat ikäryhmät, vammaiset ja henkilöt, joilla on heikot digitaaliset taidot ja alhainen tulotaso. Tämä ehdotus on yhdenmukainen pankkiautomaatit kattavan esteettömyyssäädöksen 18 kanssa. Myös taloudellisesti syrjäytyneet henkilöt, kuten pankkijärjestelmän ulkopuolella olevat, turvapaikanhakijat ja maahanmuuttajat, jotka eivät ehkä voi tai halua käyttää yksityisen sektorin tarjoamia maksuvälineitä, käyttävät maksamiseen käteistä. Käteisen katsotaan tarjoavan selkeän yleiskuvan kuluista ja olevan erittäin helppokäyttöinen, nopea, turvallinen ja yksityinen. Nämä haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät ovat vaarassa menettää maksutavan, jos niiden mahdollisuus saada käteistä heikkenee. Tästä syystä tällä asetuksella pyritään säilyttämään sellaisten haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien taloudellinen osallisuus, jotka ovat riippuvaisia käteismaksuista, varmistamalla, että euroalueella kaikki voivat vapaasti valita haluamansa maksutavan ja että peruskäteispalvelut ovat kaikkien saatavilla. Samalla tuetaan jäsenvaltioita niiden jatkaessa digitaalisen taloudellisen osallisuuden edistämistä esimerkiksi toimenpiteillä, joilla pyritään lisäämään talouslukutaitoa ja erityisesti digitaalista talouslukutaitoa koulutusjärjestelmissä sekä puuttumaan digitaalisen infrastruktuurin puutteisiin muun muassa maaseutualueilla.

(15)Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti on tarpeen ja asianmukaista vahvistaa tarvittavat säännöt käteisen hyväksymisen ja saatavuuden varmistamista koskevan perustavoitteen saavuttamiseksi. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen aiottujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 128 artiklan 1 kohdassa määrätyn euroseteleiden ja -metallirahojen laillisen maksuvälineen aseman soveltamisalaa ja vaikutuksia ja asetuksen (EY) N:o 974/98 11 artiklassa säädettyä euroseteleiden ja -metallirahojen saatavuutta, jotta varmistetaan euron tehokas käyttö yhtenäisvaluuttana.

2 artikla

Soveltamisala

1.Tätä asetusta sovelletaan rahamääräisten velkojen maksamiseen siltä osin kuin ne on maksettava käteisenä kokonaan tai osittain silloin, kun maksuvelvoite on olemassa sovellettavan lainsäädännön tai vakiintuneiden oikeuskäytäntöjen mukaisesti. Käteisen laillisen maksuvälineen aseman vaikuttavuuden varmistamiseksi tätä asetusta sovelletaan myös käteismaksujen ennalta tapahtuvaan yksipuoliseen poissulkemiseen ja käteisen saatavuuteen.

2.Tätä asetusta ei sovelleta tavaroiden tai palvelujen etäostosten, kuten verkko-ostosten, yhteydessä suoritettaviin maksuihin.

3 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1.’käteisellä’ euroseteleitä ja -metallirahoja;

2.’käteisalan toimijoilla’ luottolaitoksia, jotka tarjoavat maksutilejä asiakkaille, ja käteispalveluntarjoajia, jotka osallistuvat euroseteleiden ja -metallirahojen jakelun ja liikkumisen hallintaan;

3.’luottolaitoksella’ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 19 4 artiklan 1 kohdassa määriteltyä luottolaitosta;

4.’käteismaksujen ennalta tapahtuvalla yksipuolisella poissulkemisella’ tilannetta, jossa vähittäiskauppias tai palveluntarjoaja sulkee käteisen yksipuolisesti pois maksutapana esimerkiksi ottamalla käyttöön ”ei käteismaksuja” -kyltin. Tässä tapauksessa maksaja ja maksunsaaja eivät sovi vapaasti hankintaan käytettävästä maksuvälineestä;

5.’maksajalla’ henkilöä, joka suorittaa maksun eurokäteisellä;

6.’maksunsaajalla’ henkilöä, jonka on tarkoitus vastaanottaa eurokäteisellä suoritettavan maksutapahtuman kohteena olevat varat;

7.’nimellisarvolla’ eurosetelin tai -metallirahan euromääräistä yksikköarvoa, sellaisena kuin se on painettuna kyseiseen seteliin tai lyötynä kyseiseen metallirahaan;

8.’yrityksellä’ taloudellista toimintaa harjoittavaa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä sen oikeudellisesta muodosta riippumatta, mukaan lukien kumppanuudet tai yhdistykset, jotka säännöllisesti harjoittavat taloudellista toimintaa.

4 artikla

Laillisen maksuvälineen asema

1.Euroseteleiden ja -metallirahojen asema laillisena maksuvälineenä edellyttää niiden pakollista hyväksymistä täydestä nimellisarvosta ja sitä, että ne vapauttavat maksuvelvoitteesta.

2.Käteisen pakollisen hyväksymisen periaatteen mukaisesti maksunsaaja ei voi kieltäytyä hyväksymästä maksuvelvoitteen täyttämiseksi tarjottuja euroseteleitä ja/tai -metallirahoja.

3.Käteisen hyväksymistä täydestä nimellisarvosta koskevan periaatteen mukaisesti velan maksamiseksi tarjottujen euroseteleiden ja/tai -metallirahojen rahallinen arvo on yhtä suuri kuin seteleissä ja/tai -metallirahoissa ilmoitettu euromäärä. Lisämaksujen periminen velan maksamisesta euroseteleillä ja -metallirahoilla on kiellettyä.

4.Maksuvelvoitteesta vapauttamista koskevan periaatteen mukaisesti maksajan on voitava vapautua maksuvelvoitteesta tarjoamalla maksunsaajalle euroseteleitä ja -metallirahoja.

5 artikla

Poikkeukset euroseteleiden ja -metallirahojen pakollisen hyväksymisen periaatteesta

1.Poiketen siitä, mitä 4 artiklan 2 kohdassa säädetään, maksunsaajalla on oikeus kieltäytyä hyväksymästä euroseteleitä ja -metallirahoja seuraavissa tapauksissa:

a)kieltäytyminen tapahtuu vilpittömässä mielessä ja se perustuu oikeutettuihin ja väliaikaisiin syihin suhteellisuusperiaatteen mukaisesti, kun otetaan huomioon konkreettiset olosuhteet, joihin maksunsaaja ei voi vaikuttaa;

b)maksunsaaja on ennen maksua sopinut maksajan kanssa muusta maksutavasta.

Edellä olevan a alakohdan soveltamiseksi maksunsaajalla on velvollisuus osoittaa, että tietyssä tapauksessa on ollut olemassa tällainen oikeutettu ja väliaikainen syy ja että kieltäytyminen on ollut oikeasuhteista.

2.Edellä olevan 1 kohdan soveltamiseksi perusteltuja syitä voivat olla seuraavat:

i.Korkean nimellisarvon seteleiden osalta, jos tarjotun setelin arvo on selvästi kohtuuton suhteessa maksettavan määrän arvoon.

ii.Poikkeustapauksissa, jos yrityksellä ei ole käytettävissään vaihtorahaa sillä hetkellä, kun käteistä tarjotaan maksuvälineenä, tai jos maksun seurauksena ei olisi käytettävissä riittävästi vaihtorahaa, jotta yritys voisi hoitaa tavanomaiset päivittäiset liiketoimensa.

6 artikla

Rahalainsäädännön luonteiset lisäpoikkeukset euroseteleiden ja -metallirahojen pakollisen hyväksymisen periaatteesta

Siirretään komissiolle valta antaa 10 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta määrittelemällä muita rahalainsäädännön luonteisia poikkeuksia pakollisen hyväksymisen periaatteesta. Nämä poikkeukset on perusteltava yleisen edun mukaisella tavoitteella, minkä lisäksi niiden on oltava oikeassa suhteessa tähän tavoitteeseen nähden, ne eivät saa heikentää eurokäteisen laillisen maksuvälineen asemaa ja ne voidaan sallia ainoastaan sillä edellytyksellä, että rahavelkojen maksamiseen on käytettävissä muita keinoja. Komissio kuulee Euroopan keskuspankkia valmistellessaan näitä delegoituja säädöksiä.

7 artikla

Käteismaksujen hyväksyminen

1.Jotta varmistetaan käteisen hyväksyminen 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti, jäsenvaltioiden on seurattava käteismaksujen hyväksymistä ja käteismaksujen ennalta tapahtuvan yksipuolisen poissulkemisen yleisyyttä koko alueellaan, sekä kaupunkialueilla että muilla kuin kaupunkialueilla, komission hyväksymien yhteisten indikaattoreiden perusteella ja arvioitava tilannetta.

2.Jäsenvaltioiden on ilmoitettava seurantansa tulokset ja arvionsa tilanteesta käteismaksujen hyväksymistason osalta 9 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

3.Jos jäsenvaltio katsoo, että käteismaksujen hyväksymistaso sen alueella tai osissa sen aluetta heikentää euroseteleiden ja -metallirahojen pakollisen hyväksymisen toteutumista, sen on vahvistettava korjaavat toimenpiteet, jotka se sitoutuu toteuttamaan 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

8 artikla

Käteisen saatavuus

1.Jäsenvaltioiden on varmistettava käteisen riittävä ja tosiasiallinen saatavuus koko alueellaan, sekä kaupunkialueilla että muilla kuin kaupunkialueilla. Varmistaakseen käteisen riittävän ja tosiasiallisen saatavuuden jäsenvaltioiden on seurattava käteisen saatavuutta koko alueellaan, sekä kaupunkialueilla että muilla kuin kaupunkialueilla, komission hyväksymien yhteisten indikaattoreiden perusteella ja arvioitava tilannetta.

2.Jäsenvaltioiden on ilmoitettava seurantansa tulokset ja arvionsa tilanteesta käteisen saatavuuden osalta 9 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

3.Jos jäsenvaltio katsoo, että käteisen riittävää ja tosiasiallista saatavuutta ei ole varmistettu, sen on vahvistettava korjaavat toimenpiteet, jotka se sitoutuu toteuttamaan 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

9 artikla

Menettelyihin liittyvät näkökohdat

1.Edellä 7 ja 8 artiklassa säädettyjen velvoitteiden täytäntöön panemiseksi jäsenvaltioiden on nimettävä yksi tai useampi kansallinen toimivaltainen viranomainen, jolla on tarvittavat valtuudet käteismaksujen hyväksymisen ja käteisen saatavuuden sekä käteisalan toimijoiden käteiseen liittyvän markkinatoiminnan osalta.

2.Sovellettaessa 7 ja 8 artiklaa komissio hyväksyy yleisesti sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä yhteisistä indikaattoreista, joita jäsenvaltioiden on käytettävä käteismaksujen hyväksymisen ja käteisen saatavuuden seuraamiseksi ja arvioimiseksi koko alueellaan, sekä kaupunkialueilla että muilla kuin kaupunkialueilla. Kyseiset täytäntöönpanosäädökset hyväksytään [X kuukauden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta] 11 artiklassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen. Näitä delegoituja säädöksiä valmistellessaan komissio kuulee Euroopan keskuspankkia.

3.Nimettyjen kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava komissiolle ja Euroopan keskuspankille 13 artiklassa tarkoitetussa vuosikertomuksessa seurantansa tulokset ja arvionsa tilanteesta käteismaksujen hyväksymistason ja käteisen saatavuuden osalta sekä arviointinsa syyt ja tiedot, joihin se perustuu.

4.Jos jäsenvaltio katsoo, että käteismaksujen hyväksymistaso heikentää euroseteleiden ja -metallirahojen pakollisen hyväksymisen toteutumista tai että käteisen riittävää ja tosiasiallista saatavuutta ei ole taattu, sen on ilmoitettava vuosikertomuksessaan korjaavat toimenpiteet, jotka se sitoutuu toteuttamaan 7 ja 8 artiklassa säädettyjen velvoitteiden noudattamiseksi. Korjaavat toimenpiteet tulevat voimaan ilman aiheetonta viivytystä. 

5.Komissio tarkastelee vuosikertomuksia tiiviissä yhteistyössä Euroopan keskuspankin kanssa. Jos jäsenvaltion 4 kohdan mukaisesti ehdottamat korjaavat toimenpiteet vaikuttavat riittämättömiltä tai jos komissio katsoo, että käteismaksujen hyväksyminen tai käteisen riittävä ja tosiasiallinen saatavuus jäsenvaltiossa ei ole 7 ja 8 artiklassa säädettyjen velvoitteiden mukaista vuosikertomuksessa esitetyistä havainnoista huolimatta, komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joissa säädetään asianmukaisista ja oikeasuhteisista toimenpiteistä, jotka asianomaisen jäsenvaltion on toteutettava kyseisessä täytäntöönpanosäädöksessä asetetussa määräajassa. Kyseiset täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 11 artiklassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

10 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.Siirretään komissiolle [tämän asetuksen voimaantulopäivästä] määräämättömäksi ajaksi 6 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.

3.Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 6 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

5.Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6.Edellä olevan 6 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole yhden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan yhdellä kuukaudella.

11 artikla

Komiteamenettely

1.Komissiota avustaa komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 4 artiklaa.

12 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista [taloudelliset seuraamukset ja muut kuin rikosoikeudelliset sakot mukaan lukien] ja toteuttavat kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tiedoksi nämä säännökset ja toimenpiteet viimeistään vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta ja ilmoitettava sille viipymättä niihin vaikuttavista myöhemmistä muutoksista.

13 artikla

Vuosikertomukset

1.Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle ja Euroopan keskuspankille vuosittain kertomuksen, joka sisältää seuraavat tiedot:

a)vahvistetut poikkeukset pakollisen hyväksymisen periaatteesta ja niiden soveltaminen;

b)yksityiskohtaiset tiedot ja arvio jäsenvaltion tilanteesta käteismaksujen hyväksymisen ja käteisen saatavuuden osalta sekä 7 ja 8 artiklan nojalla toteutettavat korjaavat toimenpiteet;

c)täytäntöön pannut seuraamukset, mukaan lukien taloudelliset seuraamukset ja muut kuin rikosoikeudelliset sakot.

2.Ensimmäinen kertomus on toimitettava vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta. Sitä seuraavat vuosikertomukset on toimitettava vuosittain tämän asetuksen voimaantulopäivän jälkeen.

3.Komissio tarkastelee vuosikertomuksia tiiviissä yhteistyössä Euroopan keskuspankin kanssa.

14 artikla

Jäsenvaltioiden velvollisuus ilmoittaa oikeussuojakeinoista

Jäsenvaltioiden on annettava luonnollisille henkilöille ja yrityksille selkeät tiedot kanavista ja tehokkaista oikeussuojakeinoista, jotka niillä on käytössään tehdäkseen toimivaltaisille kansallisille viranomaisille valituksia tapauksista, joissa käteisen hyväksymisestä on lainvastaisesti kieltäydytty tai käteistä ei ole saatavilla riittävästi ja tosiasiallisesti.

15 artikla

Euroseteleiden ja -metallirahojen sekä digitaalisen euron välinen vuorovaikutus

1.Eurosetelit ja -metallirahat sekä digitaalinen euro ovat vaihdettavissa keskenään nimellisarvon mukaisesti.

2.Euromääräisen velan maksunsaajien on hyväksyttävä euroseteleillä ja -metallirahoilla suoritettavat maksut tämän asetuksen säännösten mukaisesti riippumatta siitä, hyväksyvätkö ne maksuja digitaalisina euroina [digitaalisen euron käyttöönotosta annetun asetuksen XXX] mukaisesti. Maksajalla on oikeus valita maksuväline, jos euroseteleiden ja -metallirahojen sekä digitaalisen euron hyväksyminen on pakollista tämän asetuksen ja [digitaalisen euron käyttöönotosta annetun asetuksen XXX] säännösten mukaisesti.

16 artikla

Uudelleentarkastelu

Komissio tarkastelee viimeistään [päivämäärä viiden vuoden kuluttua voimaantulosta] tämän asetuksen toimintaa ja vaikutuksia ja toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kyseisen kertomuksen laatimista varten tarvittavat tiedot.

17 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan jäsenvaltioissa perussopimusten mukaisesti.

Tehty Brysselissä

(1)     https://www.ecb.europa.eu/euro/cash_strategy/cash_role/html/index.fi.html  

(2)    Ks. unionin tuomioistuimen tuomio 26.1.2021, Dietrich ja Häring, yhdistetyt asiat C‑422/19 ja C‑423/19, ECLI:EU:C:2021:63.

(3)    Komission suositus, annettu 22 päivänä maaliskuuta 2010, euroseteleiden ja -metallirahojen laillisen maksuvälineaseman soveltamisalasta ja vaikutuksista (2010/191/EU).

(4)    Ks. unionin tuomioistuimen tuomio 26.1.2021, Dietrich ja Häring, yhdistetyt asiat C-422/19 ja C-423/19, ECLI:EU:C:2021:63, 49 kohta.

(5)    Neuvoston asetus (EY) N:o 974/98, annettu 3 päivänä toukokuuta 1998, euron käyttöönotosta (EYVL L 139, 11.5.1998, s. 1).

(6)     Komission suositus, annettu 22 päivänä maaliskuuta 2010, euroseteleiden ja -metallirahojen laillisen maksuvälineaseman soveltamisalasta ja vaikutuksista (europa.eu)

(7)    Euroopan keskuspankki (2022): Tutkimus kuluttajien maksuasenteista euroalueella (SPACE)   https://www.ecb.europa.eu/stats/ecb_surveys/space/html/ecb.spacereport202212~783ffdf46e.en.html#toc7  

(8)

    Tutkimus kuluttajien maksuasenteista euroalueella (SPACE) – 2022 (europa.eu) .

(9)    Euroopan keskuspankki (2022): Tutkimus kuluttajien maksuasenteista euroalueella (SPACE) , s. 59 https://www.ecb.europa.eu/stats/ecb_surveys/space/html/ecb.spacereport202212~783ffdf46e.en.html#toc7  

(10)    Ks. loppuraportti ELTEG III -ryhmän viidennen kokouksen yhteydessä.

(11)    Neuvoston asetus (EY) N:o 974/98, annettu 3 päivänä toukokuuta 1998, euron käyttöönotosta (EYVL L 139, 11.5.1998, s. 1).

(12)    EUVL L 83, 30.3.2010, s. 70.

(13)    Ks. unionin tuomioistuimen tuomio 26.1.2021, Hessischer Rundfunk, yhdistetyt asiat C-422/19 ja C-423/19, ECLI:EU:C:2021:63.

(14)    Ks. unionin tuomioistuimen tuomio 26.1.2021, Hessischer Rundfunk, yhdistetyt asiat C-422/19 ja C-423/19, ECLI:EU:C:2021:63, 45 kohta.

(15)    Ks. unionin tuomioistuimen tuomio 26.1.2021, Hessischer Rundfunk, yhdistetyt asiat C-422/19 ja C-423/19, ECLI:EU:C:2021:63, 46 kohta.

(16)    Ks. unionin tuomioistuimen tuomio 26.1.2021, Hessischer Rundfunk, yhdistetyt asiat C-422/19 ja C-423/19, ECLI:EU:C:2021:63, 67 ja 68 kohta.

(17)    EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13.

(18)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/882, annettu 17 päivänä huhtikuuta 2019, tuotteiden ja palvelujen esteettömyysvaatimuksista (EUVL L 151. 7.6.2019, s. 70).

(19)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1–337).