Energiatuotteiden ja sähkön verotusta säännellään unionissa energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta 27. lokakuuta 2003 annetulla neuvoston direktiivillä 2003/96/EY, jäljempänä ’energiaverodirektiivi’ tai ’direktiivi’.
Direktiivin 19 artiklan 1 kohdan ja erityisesti sen 5, 15 ja 17 artiklan säännösten nojalla neuvosto voi yksimielisesti komission ehdotuksesta antaa jäsenvaltiolle luvan ottaa käyttöön verotustasoa koskevia muita vapautuksia tai alennuksia erityisistä politiikkaan liittyvistä syistä.
Direktiivin 15 artiklan 1 kohdan e alakohdan nojalla jäsenvaltiot voivat soveltaa veronalennuksia tai verovapautuksia sähköön, jota käytetään kuljetettaessa tavaroita ja matkustajia rautateitse, metrolla, raitiovaunuissa ja johdinautoilla. Sellaista säännöstä ei kuitenkaan ole olemassa, jolla myönnettäisiin veronalennuksia muissa sähkökäyttöisissä ajoneuvoissa kuin johdinautoissa käytettävälle sähkölle.
Neuvoston täytäntöönpanopäätöksellä (EU) 2016/2266 Alankomaille on jo annettu lupa soveltaa 31. joulukuuta 2020 saakka alennettua verokantaa sähkökäyttöisten ajoneuvojen latausasemille toimitettavaan sähköön.
Tämän ehdotuksen tavoitteena on antaa Alankomaille lupa soveltaa alennettua verokantaa sähkökäyttöisten ajoneuvojen latausasemille toimitettuun sähköön pyynnön mukaisesti 1. tammikuuta 2021 alkaen 1. tammikuuta 2025 saakka. Tällä veronalennuksella halutaan edelleen edistää puhtaampien liikennemuotojen käyttöä sekä vähentää ilmansaasteiden paikallisia esiintymiä ja liikenteen aiheuttamia hiilidioksidipäästöjä.
Direktiivin 19 artiklan nojalla Alankomaiden viranomaiset ilmoittivat 30. maaliskuuta 2020 päivätyllä kirjeellä ja myöhemmällä kirjeenvaihdolla komissiolle, että ne aikovat soveltaa sähkökäyttöisten ajoneuvojen latausasemille toimitettuun sähköön alennettua verokantaa (51,64 euroa megawattitunnilta) sellaisilla latausasemilla, joilla sähkönkulutus on enintään 10 megawattituntia vuodessa. Yli 10 ja enintään 50 megawattitunnin kulutukseen sovellettava verokanta olisi 51,64 euroa, yli 50 ja enintään 10 000 megawattitunnin kulutukseen sovellettava verokanta 13,75 euroa ja yli 10 000 megawattitunnin vuotuiseen kulutukseen sovellettava verokanta 0,56 euroa. Latausasemilla, joihin ei sovelleta yrityskäyttöä koskevia verokantoja, yli 10 000 megawattitunnin vuotuisen kulutuksen verokanta olisi 1,13 euroa. Kokonaisverokanta on suurempi kuin direktiivissä 2003/96/EY säädetty yrityskäyttöön tarkoitetun sähkön vähimmäisverokanta. Sähkökäyttöisten ajoneuvojen lataamiseen käytettävään sähköön sovellettava kansallinen verokanta on vuositasolla tällä hetkellä 94,28 euroa megawattitunnilta ensimmäisten 10 megawattitunnin osalta. Tämä vastaa kyseessä olevan kulutustason yrityskäyttöön ja muuhun kuin yrityskäyttöön tarkoitetun sähkön kansallista verokantaa. Tällä hetkellä Alankomaissa sähköön sovelletaan eriytettyjä kansallisia verokantoja kulutetusta määrästä riippuen direktiivin 2003/96/EY 5 artiklan mukaisesti.
Alankomailta saatiin täydentäviä tietoja 20. marraskuuta 2020.
Alankomaat jatkaisi alennetun verokannan soveltamista sähköön, joka toimitetaan sähkökäyttöisille ajoneuvoille erillisten julkisten latausasemien tai joissain tapauksissa yksityisten tai yritysten omien latausasemien kautta. Kyseiset latausasemat ovat yleensä yhdistetty suoraan sähköverkkoon. Latausasemien ylläpitäjien ja yksityisten tahojen tai yritysten, jotka saavat soveltaa alennettua verokantaa, on toimitettava sähköntoimittajalle ilmoitus, jossa todetaan, että verkkoliitäntä on tarkoitettu pelkästään sähkön toimittamiseksi sähkökäyttöisiin ajoneuvoihin. Alankomaiden esittämän pyynnön mukaan alennettua verokantaa ei sovelleta latausasemiin, joissa lataus tapahtuu akkuja vaihtamalla.
Kokonaisverokanta, mukaan luettuna kunkin latausaseman vuotuisen kulutuksen ensimmäisten 10 megawattitunnin alennettu verokanta, ylittäisi reilusti neuvoston direktiivin 2003/96/EY liitteessä I olevassa taulukossa C asetetun vähimmäistason.
Alankomaiden viranomaisten mukaan latausasemien ylläpitäjien, jotka aikovat soveltaa alennettua sähköverokantaa latausasemillaan, on toimitettava sähköntoimittajalle ilmoitus, jossa selvitetään, mitkä sen verkkoliitännöistä on tarkoitettu pelkästään sähkön toimittamiseen sähkökäyttöisille ajoneuvoille. Toimenpidettä sovellettaisiin ainoastaan kyseisiin liitäntöihin toimitettuun sähköön. Lisäksi latausaseman ylläpitäjän on ilmoitettava sähköntoimittajalle, jos sillä on taloudellisia vaikeuksia ja se on oikeutettu tukeen rahoitusalan ulkopuolisten vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistukseen tarkoitetusta valtiontuesta annettujen suuntaviivojen (2014/C 249/01) mukaisesti. Tässä tapauksessa sähköntoimittaja ei saa enää soveltaa toimittamaansa sähköön alennettua sähköverokantaa.
Alennetusta verosta saatava hyöty vaihtelee sen perusteella, mikä on kulutus kilowattitunteina mitattuina. Alankomaiden viranomaiset korostivat, että kansallisella tasolla toteutetun tutkimuksen mukaan latausasemien keskimääräinen energiankulutus vuonna 2020 on arviolta 3 900 kilowattituntia. Tällöin vuonna 2020 enimmäishyöty on arviolta 289 euroa vuodelta latausasemaa kohti. Hyöty kasvaa, jos yleinen energiaverokanta nousee. Lisäksi yksi latausasema voi käytännössä kuluttaa 12 000 kilowattituntia vuodessa. Näin ollen kokonaishyödyn odotetaan olevan enimmillään 815 euroa vuonna 2020. Latausasemien määrä edunsaajaa kohti vaihtelee.
Alankomaiden viranomaisten mukaan Alankomaissa on tällä hetkellä noin 40 latausasemien ylläpitäjää.
Toimenpide on avoin kaikille EU:n latausasemien ylläpitäjille ilman syrjintää. Oikeus osallistua toimenpiteeseen ei riipu ylläpitäjän alkuperämaasta. Kuljetusyritys tai kotitalous, jolla on latausasema, voisi myös hyötyä toimenpiteestä, jos ne täyttävät edellä esitetyt ehdot.
Kuten pyynnössä korostetaan, Alankomaiden liikenneministeriön tilaama tutkimus on osoittanut, että monissa tapauksissa julkisille latausasemille ei ole tällä hetkellä olemassa myönteisiä liiketoiminnan kannustimia. Tämä on este julkisen latausinfrastruktuurin kehittymiselle ja sähkökäyttöisten ajoneuvojen käyttämiselle. Toimenpiteellä pyritään edelleen parantamaan julkisten latausasemien liiketoiminnallista tilannetta, minkä pitäisi lisätä kiinnostusta sähkökäyttöisiin ajoneuvoihin ja vaikuttaa siihen, että ympäristön tila paranee. Julkisen latausinfrastruktuurin nopea kehittyminen on erittäin tärkeää, jotta voitaisiin siirtyä pääasiassa fossiilisia polttoaineita käyttävistä polttomoottorilla toimivista ajoneuvoista sähkökäyttöisiin ajoneuvoihin. Hyvin kehittynyt infrastruktuuri on tarpeen, jotta sähkökäyttöisistä ajoneuvoista voisi tulla varteenotettava vaihtoehto perinteisille tieliikenneajoneuvoille. Tämä on tärkeää sähkökäyttöisiin ajoneuvoihin siirtymisestä saatavien ympäristöhyötyjen vuoksi. Sähkökäyttöiset ajoneuvot tuottavat yleensä vähemmän hiilidioksidipäästöjä ja paikallisia ilmansaastepäästöjä (PM10, NOx) kuin fossiilisia polttoaineita käyttävät ajoneuvot. Alankomaiden viranomaisten mukaan hiilestä tuotetun sähkön osuus vuonna 2019 oli 14 prosenttia. Vuonna 2030 sen ennustetaan olevan nolla prosenttia. Uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön osuus Alankomaissa vuonna 2019 oli 18 prosenttia, ja sen odotetaan olevan 58 prosenttia vuonna 2025 ja 75 prosenttia vuonna 2030.
Pyynnössä korostetaan, että latausaseman ylläpitäjällä on mahdollisuus välittää toimenpiteestä saatava hyöty (tai osa siitä) asiakkailleen alentamalla latausmaksuja. Tämä alentaisi sähkökäyttöisten ajoneuvojen omistuskustannuksia, sillä käyttökustannukset olisivat alhaisempia. Tämä luo uutta autoa ostavalle kuluttajalle kannustimen valita sähkökäyttöinen ajoneuvo fossiilista polttoainetta käyttävän ajoneuvon sijaan. Alhaisemmista latausmaksuista on myös se hyöty, että niillä kannustetaan ladattavien hybridiajoneuvojen, jotka voivat toimia sekä sähköllä että fossiilisella polttoaineella, omistajia käyttämään sähköenergiaa fossiilisten polttoaineiden sijaan.
Poikkeuksen soveltamisajan olisi periaatteessa oltava riittävän pitkä, jotta sillä taattaisiin jatkossakin oikeusvarmuus sähköntoimittajille ja yksityisille tahoille tai yrityksille. Alankomaat on pyytänyt soveltamisajan pidentämistä neljällä vuodella, ottaen huomioon, että tällaiselle toimenpiteelle direktiivissä sallittu enimmäiskestoaika on kuusi vuotta. Näissä olosuhteissa vaikuttaa aiheelliselta myöntää Alankomaiden pyytämä lupa neljäksi vuodeksi direktiivissä sallitun mukaisesti.