KOMISSION TIEDONANTO

Tiedonanto luottamuksellisten tietojen suojaamisesta kansallisissa tuomioistuimissa EU:n kilpailuoikeuden yksityistä täytäntöönpanoa koskevissa menettelyissä

(2020/C 242/01)

I.   TIEDONANNON SOVELTAMISALA JA TARKOITUS

1.

Tämä tiedonanto koskee luottamuksellisten tietojen suojaamista kansallisten tuomioistuinten siviilioikeudellisissa menettelyissä, joissa on kyse Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (”SEUT-sopimus”) 101 tai 102 artiklan soveltamisesta.

2.

Sovellettavista kansallisista säännöistä riippuen yksityisoikeudelliset täytäntöönpanokanteet kansallisissa tuomioistuimissa EU:ssa voivat olla muodoltaan erilaisia, esimerkiksi vahingonkorvauskanteita, vahvistuskanteita tai kieltokanteita. Viime vuosina vahingonkorvausta koskevien jatkokanteiden (follow-on damages action) määrä on kasvanut nopeasti. Niissä kilpailuoikeuden rikkomisen uhri vaatii vahingonkorvausta kilpailuviranomaisen päätöksen tai muutoksenhakutuomioistuimen lopullisen ratkaisun perusteella (1).

3.

Yksilöiden, kuten kuluttajien ja yritysten, tai viranomaisten oikeus tutustua todisteisiin kansallisten tuomioistuinten yksityisoikeudellisissa täytäntöönpanomenettelyissä on tärkeä osa SEUT-sopimuksen 101 tai 102 artiklan mukaisten oikeuksien toteutumista.

4.

Kansalliset tuomioistuimet voivat vastaanottaa todisteiden esittämistä koskevia pyyntöjä EU:n kilpailuoikeuden yksityisoikeudellista täytäntöönpanoa koskevissa menettelyissä. Kansallisten tuomioistuinten on varmistettava tehokas yksityinen täytäntöönpano antamalla mahdollisuus tutustua vaatimusten tai puolustuksen perustelemisen kannalta merkitykselliseen tietoon, jos tietojen esittämistä koskevat ehdot täyttyvät. Samalla kansallisten tuomioistuinten on suojeltava sen osapuolen tai kolmannen osapuolen etuja, jonka luottamuksellisia tietoja esitetään.

5.

Sen vuoksi kansallisten tuomioistuinten käytettävissä olisi oltava toimenpiteitä, joilla suojataan luottamuksellisia tietoja oikeudenkäynnissä, mutta nämä toimenpiteet eivät kuitenkaan saa estää osapuolia saamasta tosiasiallista mahdollisuutta oikeussuojaan tai käyttämästä oikeuttaan saada täysi korvaus vahingosta (2).

6.

Vahingonkorvauskanteiden osalta vahingonkorvausdirektiivissä (3) edellytetään jäsenvaltioiden varmistavan, että kansallisilla tuomioistuimilla on valta määrätä esitettäväksi luottamuksellisia tietoja sisältävät todisteet, jos tietyt arviointiperusteet täyttyvät. Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että kansallisilla tuomioistuimilla on käytettävissään tehokkaita toimenpiteitä tällaisten luottamuksellisten tietojen suojaamiseksi varmistaen samalla, että oikeutta saada täysi korvaus vahingosta voidaan käyttää (4). Tämä on tärkeää, koska kansallisilla tuomioistuimilla voi olla rajalliset resurssit käsitellä todisteiden esittämistä koskevia pyyntöjä.

7.

Tässä tiedonannossa yksilöidään toimenpiteitä, joita kansalliset tuomioistuimet voivat harkita käsitellessään luottamuksellisten tietojen esittämistä yksityisissä täytäntöönpanomenettelyissä.

8.

Tämän tiedonannon tarkoituksena on toimia tiedonlähteenä ja ohjeena kansallisille tuomioistuimille, eikä se sido niitä. Sillä ei muuteta voimassa olevaa EU:n tai jäsenvaltioiden lainsäädäntöä (5) eikä siviilioikeudellisiin menettelyihin tai asianajosalaisuuteen sovellettavia kansallisia menettelysääntöjä (6). Tämän tiedonannon III jaksossa esitettyjä toimenpiteitä luottamuksellisten tietojen suojaamiseksi voidaan käyttää, jos ne ovat kansallisten sääntöjen sekä EU:n ja kansallisessa lainsäädännössä tunnustettujen oikeudenkäyntimenettelyjen osapuolten oikeuksien mukaisia ja niiden kanssa yhteensopivia.

II.   LUOTTAMUKSELLISIA TIETOJA SISÄLTÄVIEN TODISTEIDEN ESITTÄMISPYYNNÖT KANSALLISISSA TUOMIOISTUIMISSA

A.   Todisteiden esittämispyynnöissä huomioon otettavia näkökohtia

9.

EU:n kilpailuoikeuden yksityisoikeudellisessa täytäntöönpanossa siviilioikeudellisen menettelyn osapuolten (kantaja(t) ja vastaaja(t)) mahdollisuus käyttää tehokkaasti oikeuksiaan voi riippua mahdollisuudesta tutustua asiaankuuluviin todisteisiin. Todisteet eivät kuitenkaan ole aina sen osapuolen hallussa tai helposti saatavissa, jolla on todistustaakka.

10.

Sen vuoksi kansalliset tuomioistuimet voivat asianosaisen pyynnöstä päättää määrätä todisteiden esittämisestä. Tietojen esittämiseen sovelletaan kansallisia menettelysääntöjä sekä hallinnon keventämistä ja prosessiekonomiaa koskevia näkökohtia.

11.

Vahingonkorvauskanteiden osalta vahingonkorvausdirektiivissä velvoitetaan jäsenvaltiot erityisesti varmistamaan, että kantajilla ja vastaajilla on oikeus vaatia vaatimuksensa tai puolustuksensa kannalta merkityksellisten todisteiden esittämistä seuraavin ehdoin (7).

12.

Ensiksi kansallisten tuomioistuinten on määritettävä, onko korvausvaatimus uskottava ja koskeeko todisteiden esittämispyyntö olennaisia todisteita ja onko se oikeasuhteinen (8). Vahingonkorvausdirektiivissä säädetään, että oikeasuhteisuuden arvioinnissa on otettava huomioon todisteiden esittämisen laajuus ja kustannukset, mukaan lukien sellaisten tietojen erittelemättömän hankinnan estäminen, joilla todennäköisesti ei ole merkitystä menettelyn osapuolille. Hyvin laajat tai yleiset todisteiden esittämispyynnöt eivät todennäköisesti täytä näitä vaatimuksia (9).

13.

Toiseksi esittämispyynnöissä on määritettävä yksilöidyt yksittäiset todisteet tai olennaiset todisteiden ryhmät ”niin täsmällisesti ja suppeasti” kuin kohtuudella käytettävissä olevien tosiseikkojen perusteella on mahdollista (10). Todisteiden ryhmät voidaan yksilöidä viittaamalla niiden osien yleisiin piirteisiin, kuten esitettäväksi pyydettyjen asiakirjojen luonteeseen, kohteeseen tai sisältöön, niiden laatimisajankohtaan tai muihin arviointiperusteisiin. Todisteiden ryhmää koskevassa pyynnössä voidaan viitata esimerkiksi yrityksen A yritykselle B vuosien N ja N+5 välisenä aikana myymän tuotteen myyntitietoihin.

14.

Kolmanneksi vahingonkorvausdirektiivissä täsmennetään komission tai kansallisen kilpailuviranomaisen asiakirja-aineistoon sisältyvien tietojen esittämisestä, että arvioidessaan esittämistä koskevan määräyksen oikeasuhteisuutta kansallisen tuomioistuimen on muun muassa tarkistettava, onko ”pyynnössä mainittu erityisesti kilpailuviranomaiselle toimitettujen tai sen asiakirja-aineistossa olevien asiakirjojen luonne, kohde tai sisältö vai koskeeko pyyntö kilpailuviranomaiselle toimitettuja asiakirjoja niitä erittelemättä” (11).

15.

On kuitenkin syytä muistuttaa, että vahingonkorvausdirektiivin mukaan sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevia lausuntoja ja sovintoehdotuksia ei voida esittää koskaan (ns. mustalla listalla oleva asiakirjat) (12). Jos komissio tai kansallinen kilpailuviranomainen ei ole vielä päättänyt menettelyään, kansallinen tuomioistuin ei liioin voi määrätä esitettäväksi tietoja, jotka luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö on valmistellut erityisesti kilpailuviranomaisen menettelyä varten, tietoja, jotka kilpailuviranomainen on koonnut ja lähettänyt osapuolille menettelynsä aikana, eikä sovintoehdotuksia, jotka on peruutettu (ns. harmaalla listalla olevat asiakirjat) (13).

16.

Kansalliset tuomioistuimet voivat määrätä kumman tahansa osapuolen (vastaajan ja/tai kantajan) tai kolmannen osapuolen esittämään hallussaan olevia tietoja (14). Useimmissa tapauksissa yhdellä menettelyn osapuolella tai kolmannella osapuolella on hallussaan tarvittavat todisteet. Tietyissä tapauksissa vastaajilla on rikkomisen toteamisen tai sen ajallisen laajuuden määrittämisen kannalta merkityksellisiä todisteita, jotka on saatu kilpailuviranomaisen asiakirja-aineistoon tutustumisen kautta (esim. vanhemmat asiakirjat, vastaukset tietopyyntöihin jne.). On myös tapauksia, esimerkiksi vahingonkorvauskanteet, joissa vastaajalla tai kantajalla voi olla lisätodisteita, jotka eivät sisältyneet kilpailuviranomaisen asiakirja-aineistoon, mutta joilla on merkitystä vahingonkorvausvaatimuksen tai puolustuksen kannalta (esimerkiksi rikkomisen ja vahingon välisestä syy-yhteydestä, vahingon määrittämisestä (15) tai vastaajien mahdollisesti siirtämän ylihinnan arvioimisesta (16)). Tämä voi koskea etenkin asiakaskohtaisia hintoja, tuottoihin liittyviä tietoja tai muita tietoja, kuten ostajien hinnoittelukäyttäytymistä.

17.

Jos osapuolet tai mahdolliset kolmannet osapuolet eivät ole kyenneet esittämään pyydettyjä todisteita ja jos todisteiden esittämispyyntö koskee komission tai kansallisen kilpailuviranomaisen asiakirja-aineistoon sisältyvää asiakirjaa, kansallinen tuomioistuin voi määrätä esittämään todisteet (17).

B.   Luottamukselliset tiedot

18.

Liikesalaisuuksien ja muiden luottamuksellisten tietojen suoja on vahvistettu SEUT-sopimuksen 339 artiklassa. Se on myös unionin oikeuden yleinen periaate (18). Se, että tiedot ovat luottamuksellisia, ei kuitenkaan ole ehdoton este niiden esittämiselle kansallisessa menettelyssä (19). Kansalliset tuomioistuimet päättävät tapauskohtaisesti, mitä tietoja voidaan pitää luottamuksellisina EU:n kilpailuoikeuden yksityisoikeudellisen täytäntöönpanon kannalta kansallisten ja EU:n sääntöjen ja asiaa koskevan oikeuskäytännön mukaisesti.

19.

Tästä syystä tässä tiedonannossa ei pyritä esittämään määritelmää luottamuksellisista tiedoista. EU:n tuomioistuinten oikeuskäytännöstä ja komission käytännöstä voidaan kuitenkin ottaa mallia (20).

20.

EU:n tuomioistuimet katsovat luottamuksellisiksi sellaiset tiedot, jotka täyttävät seuraavat kumulatiiviset edellytykset (21): i) niistä tietää vain rajoitettu määrä henkilöitä ja ii) tietojen esittäminen on omiaan aiheuttamaan vakavaa vahinkoa sille henkilölle, joka on antanut kyseiset tiedot, tai kolmansille osapuolille ja iii) niitä intressejä, joita luottamuksellisten tietojen esittäminen voi loukata, on objektiivisesti tarkasteltuna tarpeen suojata.

21.

Ensimmäisen edellytyksen osalta tietoja ei kuitenkaan välttämättä enää pidetä luottamuksellisina, jos ne ovat ”asiantuntijapiirien saatavilla tai jos ne voidaan päätellä yleisesti saatavilla olevista tiedoista” (22).

22.

Toisen edellytyksen osalta on syytä huomata, että vahingon aiheutumisen mahdollisuuden arvioimiseksi on ensin tarkasteltava tietojen luonnetta. Sellaisten tietojen esittämisen, joilla on kaupallista, taloudellista tai strategista arvoa, katsotaan yleensä voivan aiheuttaa vakavaa haittaa (23).Toiseksi on tarpeen ottaa huomioon myös, miten uusia tiedot ovat. Kaupallisesti arkaluonteiset tiedot, jotka liittyvät esimerkiksi nykyiseen tai tulevaan liikesuhteeseen, sisäiset liiketoimintasuunnitelmat ja muut tulevaisuuteen suuntautuvat kaupalliset tiedot voidaan usein katsoa (ainakin osittain) luottamuksellisiksi tiedoiksi. Tällaisten tietojen luottamuksellisuus voi kuitenkin lakata, kun ne ”ovat menettäneet kaupallisen arvonsa ajan kulumisen vuoksi” (24).

23.

Kolmannen edellytyksen osalta osapuolen intressi suojata itseään tai mainettaan mahdollisilta kansallisen tuomioistuimen määräämiltä vahingonkorvauksilta, koska osapuoli oli osallisena kilpailulain rikkomiseen, ei ole sellainen etu, jota on tarpeen suojata (25).

24.

Liikesalaisuuksia koskevassa direktiivissä määriteltyjä liikesalaisuuksia on pidettävä luottamuksellisina tietoina (26).

C.   Komission ja kansallisten tuomioistuinten yhteistyö todisteiden esittämisen yhteydessä

25.

Kun siviilioikeudellisissa menettelyissä sovelletaan SEUT-sopimuksen 101 ja 102 artiklaa, kansallinen tuomioistuin voi pyytää neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (27) 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti komissiolta lausuntoa kysymyksistä, jotka koskevat EU:n kilpailuoikeuden soveltamista, tai pyytää komissiota toimittamaan hallussaan olevia oikeudellisia, taloudellisia tai menettelyllisiä tietoja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan 3 kohdan mukaisen vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti (28).

26.

Vahingonkorvausdirektiivin mukaan kansallinen tuomioistuin voi esimerkiksi pyytää asiakirjoja komission asiakirja-aineistosta, jos mikään muu (kolmas) osapuoli ei voi kohtuudella toimittaa niitä (29). Tältä osin on tärkeää muistaa edellä todetut seikat: komissio ei toimita mustalla listalla olevia asiakirjoja tai, jos sen menettelyjä ei ole vielä päätetty, harmaalla listalla olevia asiakirjoja (ks. edellä 15 kohta) (30).

27.

Kansallisia tuomioistuimia avustaessaan komissio ei voi missään tapauksessa heikentää niitä takeita, joita luonnollisille henkilöille ja oikeushenkilöille annetaan salassapitovelvollisuuden periaatteen mukaisesti SEUT-sopimuksen 339 artiklan ja asetuksen (EU) N:o 1/2003 28 artiklan nojalla (31).

28.

Jos komissio katsoo, että kansallisen tuomioistuimen pyytämät tiedot voivat olla luottamuksellisia sen käsiteltävänä olevassa asiassa, se kysyy kansalliselta tuomioistuimelta ennen niiden toimittamista, voiko se taata ja aikooko se taata luottamuksellisten tietojen suojan (32). Kansallisen tuomioistuimen olisi tällöin taattava tehokkaasti sellaisten luottamuksellisten tietojen asianmukainen suoja, jotka kuuluvat oikeushenkilöille tai luonnollisille henkilöille, joilta komissio on saanut tiedot (33).

29.

Jos kansallinen tuomioistuin antaa takeet luottamuksellisten tietojen suojaamisesta, komissio toimittaa pyydetyt tiedot. Kansallinen tuomioistuin voi esittää tiedot kansallisessa menettelyssä toteuttamalla komissiolle ilmoitetut toimet, joilla tietojen luottamuksellisuutta suojataan, ja ottamalla huomioon kaikki komission tästä asiasta antamat huomautukset.

III.   LUOTTAMUKSELLISTEN TIETOJEN SUOJAAMISEEN TARKOITETUT TOIMET

A.   Johdanto

30.

Kun esitetään luottamuksellisia tietoja sisältäviä todisteita, olisi otettava käyttöön toimenpiteitä tällaisten tietojen suojaamiseksi. Vahingonkorvausdirektiivissä mainitaan esimerkkinä muutamia toimenpiteitä, kuten mahdollisuus poistaa asiakirjan tietoja, pitää käsittely suljetuin ovin, rajata henkilöt, jotka saavat nähdä todisteet, ja antaa asiantuntijoille kehotus laatia yleisemmälle tasolle koostettua tietoa sisältäviä tai muuten luottamuksellista tietoa sisältämättömiä yhteenvetoja (34).

31.

Siihen, mitä toimia päätetään käyttää luottamuksellisten tietojen suojaamiseen, kun tietoja määrätään esitettäväksi, vaikuttavat tietenkin asiaa koskevat kansalliset menettelysäännöt ja se, missä määrin tiettyjä toimia voidaan edes käyttää. Kansalliset tuomioistuimet voivat myös pyytää osapuolia pyrkimään sopimukseen toimenpiteistä luottamuksellisten tietojen suojaamiseksi.

32.

Kansallisten tuomioistuinten on päätettävä tapauskohtaisesti tehokkaimmasta toimenpiteestä tai toimenpiteiden yhdistelmästä luottamuksellisten tietojen suojaamiseksi. Valinta voi riippua useista tekijöistä, kuten muun muassa seuraavista: i) esitettävien tietojen luonne ja kaupallinen, taloudellinen tai strateginen arvo (esimerkiksi asiakkaiden nimet, hinnat, kustannusrakenne, marginaalit jne.) ja se, voidaanko nämä tiedot niiden esittämistä pyytäneen osapuolen oikeuksien toteutumiseksi esittää koostettuina tai anonymisoituina; ii) pyydetty esittämislaajuus (esimerkiksi esitettävien asiakirjojen määrä tai laajuus); iii) oikeudenkäyntiin ja tietojen esittämiseen liittyvien osapuolten lukumäärä. Tietyt luottamuksellisuuden suojaamistoimet voivat olla muita tehokkaampia sen mukaan, onko esittämispyynnön esittäneitä osapuolia ja/tai tietoja esittäviä osapuolia useampi kuin yksi; iv) osapuolten välinen suhde (esimerkiksi se, onko tietoja esittävä osapuoli tietojen esittämistä pyytäneen osapuolen suora kilpailija (35), tai se, onko osapuolilla voimassa oleva toimitussuhde); v) ovatko esitettävät tiedot peräisin kolmansilta osapuolilta. Myös siviilioikeudellisten menettelyjen kolmansien osapuolten oikeudet luottamuksellisten tietojensa suojaamiseen on otettava huomioon (36). Tiedot esittävällä osapuolella voi olla hallussaan kolmannen osapuolen asiakirjoja, jotka ovat luottamuksellisia esittämistä pyytäneeseen osapuoleen tai menettelyn muihin osapuoliin nähden (37); vi) niiden henkilöiden piiri, joilla on oikeus tarkastella tietoja (eli onko tiedot esitettävä vain ulkopuolisille edustajille vai annetaanko tietoja pyytäneelle osapuolelle (eli yrityksen edustajille) oikeus tarkastella tietoja); vii) tietojen tahattoman esittämisen riski; viii) tuomioistuimen mahdollisuudet suojata luottamuksellisia tietoja siviilioikeudellisissa menettelyissä ja menettelyjen päättymisen jälkeenkin; Kansalliset tuomioistuimet voivat katsoa, ettei yksittäinen toimi riitä luottamuksellisten tietojen tehokkaaseen suojaamiseen, vaan menettelyjen aikana voidaan joutua määräämään muitakin toimia; ja ix) kaikki muut rajoitteet tai hallinnollinen työmäärä (38), joka liittyy tietojen esittämiseen, kuten kansalliselle lainkäyttöjärjestelmälle aiheutuvat lisäkustannukset tai ylimääräiset hallinnolliset työvaiheet (39), osapuolille aiheutuvat kustannukset ja mahdolliset viivästykset menettelyihin.

33.

Jotta osapuolet eivät käyttäisi luottamuksellisia asiakirjoja myös muualla kuin vain niissä menettelyissä, joita varten ne on esitetty, on tärkeää, että kansalliset tuomioistuimet voivat määrätä ennalta ehkäiseviä seuraamuksia luottamuksellisten tietojen suojaamista koskevien velvoitteiden noudattamatta jättämisestä (40). Tehokkaimman toimen (tehokkaimpien toimien) valintaan luottamuksellisten tietojen suojaamiseksi voi vaikuttaa myös se, onko tällaisten toimien toteuttamisen laiminlyönnin tai noudattamisesta kieltäytymisen varalta olemassa seuraamuksia ja voidaanko niitä määrätä ja panna täytäntöön. Vahingonkorvauskanteiden osalta vahingonkorvausdirektiivin 8 artiklan mukaan kansallisten tuomioistuinten on voitava määrätä tosiasiallisesti seuraamuksia osapuolille, kolmansille osapuolille ja heidän oikeudellisille neuvonantajilleen kansallisen tuomioistuimen määräämien luottamuksellisen tiedon suojaamista koskevien velvoitteiden noudattamisen laiminlyönnistä tai noudattamisesta kieltäytymisestä (41).

34.

Seuraamusten tarkempi tyyppi ja laajuus määräytyvät kansallisten sääntöjen mukaan. Vahingonkorvausdirektiivin mukaan seuraamuksiin, joita määrätään muun muassa esittämistä koskevan määräyksen tai kansallisen tuomioistuimen määräämien luottamuksellisen tiedon suojaamista koskevien velvoitteiden noudattamatta jättämisestä, on sisällyttävä mahdollisuus tehdä epäedullisia päätelmiä ja mahdollisuus määrätä oikeudenkäyntikulujen maksamisesta (42). Lisäksi ammattijärjestöt voivat määrätä kurinpidollisia seuraamuksia (esimerkiksi tehtävistä pidättäminen, sakko) ulkopuolisille oikeudellisille neuvonantajille tai asiantuntijoille.

35.

Luottamuksellisten tietojen suojaamista koskevien toimien valinta voi siis edellyttää monien tekijöiden kokonaisvaltaista arviointia. Tässä tiedonannossa esitetään yhteenveto yleisimmistä toimista, joita – sen mukaan, ovatko ne käytettävissä jäsenvaltioiden menettelysääntöjen nojalla – voidaan käyttää luottamuksellisten tietojen suojaamisessa, ja niiden tehokkuuteen liittyvistä näkökohdista. Näiden tietojen tavoitteena on auttaa kansallisia tuomioistuimia edellä mainitun arvioinnin tekemisessä.

B.   Tietojen poistaminen

36.

Kansalliset tuomioistuimet voivat määrätä tietoja esittävän osapuolen muokkaamaan asiakirjojen jäljennöksiä poistamalla niistä luottamukselliset tiedot. Tätä menettelyä kutsutaan tietojen poistamiseksi.

37.

Tietojen poistaminen voidaan tehdä siten, että luottamukselliset tiedot korvataan anonymisoiduilla tiedoilla tai koostetuilla luvuilla. Poistetut kohdat voidaan korvata informatiivisilla tai tarkoituksenmukaisilla ei-luottamuksellisilla yhteenvedoilla. Luottamuksellisia tietoja sisältävät asiakirjan osat voidaan myös mustata kokonaan.

38.

Tietoja esittäviä osapuolia on pyydettävä rajaamaan tietojen poistaminen tekstistä vain siihen, mikä on ehdottoman välttämätöntä sen tahon etujen suojaamiseksi, jolta tiedot ovat peräisin (esim. kolmannet osapuolet). Tiettyjen luottamuksellisten tietojen rajallinen poistaminen tekstistä voi riittää suojaamaan kaikki luottamukselliset tiedot yhdessä tai useammassa asiakirjassa. Tapauksen olosuhteista riippuen esimerkiksi asiakkaiden nimien poistaminen tekstistä mutta niille toimitettujen tuotemäärien jättäminen ennalleen voi riittää suojaamaan luottamukselliset tiedot (43).

39.

Sillä, että luottamuksellinen tieto poistetaan tekstistä korvaamatta sitä luottamuksellista tietoa sisältämättömällä tekstillä, ei välttämättä saavuteta oikeaa tasapainoa osapuolen luottamuksellisten tietojen suojaamista koskevan oikeuden ja tietoja vaatimuksensa tai puolustuksensa tueksi pyytäneen osapuolen todisteisiin tutustumista koskevan oikeuden välillä. Kokonaisten sivujen tai asiakirjojen osioiden taikka kokonaisten liitteiden poistamista voidaan pitää kohtuuttomana eikä se välttämättä ole hyväksyttävää menettelyn tarkoituksen kannalta.

B.1    Tietojen poistaminen tekstistä tehokkaana keinona suojata luottamuksellisia tietoja

40.

Tietojen poistaminen tekstistä voi olla tehokas keino suojata luottamuksellisia tietoja eri asiakirjaluokissa, kunhan asiakirjat ja esitetyt tiedot ovat edelleen tarkoituksenmukaisia ja sopivia tietojen luovuttamista pyytäneen osapuolen oikeuksien käyttämisen kannalta siitä huolimatta, että luottamukselliset tiedot on korvattu luottamuksellista tietoa sisältämättömällä tekstillä.

41.

Tietojen poistaminen tekstistä voi olla erityisen tehokas keino silloin, kun luottamukselliset tiedot koskevat markkinatietoja tai -lukuja (esimerkiksi liikevaihtoa, liikevoittoa tai markkinaosuuksia), jotka voidaan korvata edustavilla vaihteluväleillä, tai silloin, kun laadullisista tiedoista voidaan laatia tarkoituksenmukainen yhteenveto.

42.

Tietojen poistaminen tekstistä voi olla tehokas keino suojata luottamuksellisia tietoja myös silloin, kun luovutettavissa tiedoissa on vain vähän sellaista, joka on luottamuksellista. Jos tietoja on poistettava useista asiakirjoista, tapauksen olosuhteiden mukaan muita toimenpiteitä luottamuksellisten tietojen suojaamiseksi (esim. luottamuspiiri) voidaan pitää asianmukaisempina, kun otetaan huomioon luottamuksellista tietoa sisältämättömien versioiden laatimiseen tarvittava aika, kustannukset ja resurssit.

43.

Myös kolmannen osapuolen luottamuksellisten tietojen poistaminen tekstistä voi olla hyödyllistä silloin, kun tiedot esittävällä osapuolella on hallussaan kolmansilta osapuolilta peräisin olevia tietoja, jotka eivät ehkä ole tälle osapuolelle luottamuksellisia mutta jotka voivat olla luottamuksellisia tietoja pyytäneen osapuolen suhteen (44). Näin voi olla esimerkiksi silloin, jos tietoja pyytänyt osapuoli, joka saisi tiedot tutustuttavakseen, ja kolmas osapuoli ovat kilpailijoita. Tällaisissa tapauksissa tiedot esittävän osapuolen voi olla tarpeen pyytää kolmannen osapuolen mielipidettä siitä, mitkä tiedot ovat luottamuksellisia, tai muuten saada kolmannen osapuolen suostumus tietojen poistamista koskevaan ehdotukseen.

44.

Kansalliset tuomioistuimet voivat kuitenkin katsoa, ettei tietojen poistaminen ole tehokasta silloin, kun pyyntö koskee suurta määrää kolmannen osapuolen asiakirjoja, koska asiasta neuvotteleminen kolmansien osapuolten kanssa saattaa hankaloittaa tehtävää entisestään.

B.2    Luottamuksellisten tietojen poistaminen

45.

Erilaisista menettelysäännöistä riippuen kansalliset tuomioistuimet voivat osallistua enemmän tai vähemmän aktiivisesti tietojen poistamiseen. Kansalliset tuomioistuimet voivat valvoa ja hallita tätä prosessia ja toimia neuvottelukumppanina osapuolten ja kolmansien osapuolten välillä. Päävastuu luottamuksellista tietoa sisältämättömien versioiden laatimisesta ja/tai kolmansien osapuolten suostumuksen hankkimisesta tietojen poistamista koskeville ehdotuksille voidaan tapauksen mukaan antaa myös osapuolille.

46.

Jotta kansalliset tuomioistuimet voivat ohjata luottamuksellista tietoa sisältämättömien versioiden laatimisprosessia, niiden kannattaa antaa osapuolille yleisiä ohjeita ja/tai tapauskohtaisia ohjeita vireillä olevia menettelyjä varten, jos tämä on mahdollista kansallisten menettelysääntöjen nojalla. Tällaiset ohjeet voivat olla hyödyllisiä, kun määritellään menettely, jota tuomioistuimet voivat edellyttää osapuolten noudattavan laatiessaan ei-luottamuksellisia versioita.

47.

Jotta tietojen poistamista koskevat hakemukset voitaisiin käsitellä tehokkaasti, kansalliset tuomioistuimet voivat kehottaa osapuolia (45) i) merkitsemään kaikki alkuperäisissä luottamuksellisissa asiakirjoissa olevat luottamukselliset tiedot hakasulkeisiin ja korostamaan ne siten, että ne ovat luettavissa, ennen kuin päätetään, mitkä tiedot poistetaan (46); ii) laatimaan luettelon kaikista tiedoista, jotka ehdotetaan poistettavan (jokainen poistettava sana, tieto, kohta ja/tai osio); iii) esittämään jokaisen poistamisehdotuksen kohdalla erityiset syyt, miksi kyseistä tietoa pitäisi käsitellä luottamuksellisesti; iv) korvaamaan poistetut tiedot informatiivisella ja tarkoituksenmukaisella ei-luottamuksellisella tiivistelmällä poistetuista tiedoista (47).Yksinkertaiset maininnat, kuten ”liikesalaisuus”, ”luottamuksellinen” tai ”luottamuksellinen tieto”, eivät yleensä riitä. Määrällisiä tietoja (esimerkiksi myyntiluvut, liikevaihto, liikevoitto, markkinaosuus ja hinnat) poistettaessa voidaan käyttää tarkoituksenmukaisia vaihteluvälejä tai koostettuja lukuja. Esimerkiksi myynti- ja/tai liikevaihtotietojen osalta yli 20 prosenttia tarkkaa lukua suurempi vaihteluväli ei välttämättä ole tarkoituksenmukainen, vastaavasti markkinaosuuksien yhteydessä yli 5 prosenttia suurempi vaihteluväli ei välttämättä ole tarkoituksenmukainen, mutta tämä määräytyy tuomioistuimessa vireillä olevan asian olosuhteiden perusteella (48); v) toimittamaan kyseisistä asiakirjoista luottamuksellista tietoa sisältämättömät versiot, jotka kuvastavat luottamuksellisten versioiden rakennetta ja muotoa. Etenkin alkuperäisen asiakirjan sellaiset tiedot kuin ylä- ja alaotsikot, sivunumerot ja kohtien numerointi on jätettävä muuttamatta, jotta asiakirjaa lukeva henkilö pystyy hahmottamaan poistettujen tietojen laajuuden ja niiden vaikutuksen lukijan kykyyn ymmärtää tiedot, kun ne esitetään; vi) varmistamaan, että toimitettavat luottamuksellista tietoa sisältämättömät versiot ovat teknisesti luotettavia ja ettei poistettuja tietoja voida palauttaa millään tavalla, myöskään teknisen rikostutkinnan välineillä.

48.

Kun asianosaiset ovat jättäneet tietojen poistamista koskevat hakemuksensa tai päässeet yhteisymmärrykseen poistamisehdotuksesta, kansallisen tuomioistuimen on päätettävä, ovatko ehdotetut poistamiset hyväksyttäviä.

49.

Kun luottamukselliset tiedot on poistettu tekstistä, alkuperäisten asiakirjojen ei-luottamuksellisia versioita voidaan käyttää koko siviilioikeudellisen menettelyn ajan, eikä muita suojaamistoimia tarvita.

C.   Luottamuspiirit

50.

Luottamuspiiri on sellainen tietojen esittämisen tapa, jossa tietoja esittävä osapuoli antaa tiettyihin luokkiin kuuluvia tietoja, myös luottamuksellisia tietoja, vain määritettyihin luokkiin kuuluville henkilöille (49).

C.1    Luottamuspiirit tehokkaana keinona suojata luottamuksellisia tietoja

51.

Luottamuspiirit voivat olla tehokas toimintatapa, jolla kansalliset tuomioistuimet voivat suojata luottamuksellisia tietoja monenlaisissa tilanteissa.

52.

Ensinnäkin luottamuspiirit voivat olla tehokas keino varmistaa sellaisten osapuolen vaatimuksen kannalta merkityksellisten määrällisten tietojen (esim. tuotot, hinnat, marginaalit) (50) tai hyvin strategisten kaupallisten tietojen esittäminen, joista on hyvin vaikea tehdä tarkoituksenmukainen yhteenveto (51) tai joita ei voida esittää ilman riskiä, että niistä jouduttaisiin poistamaan tietoja tuntuvasti (52), jolloin niiden todistusarvo heikentyisi.

53.

Toiseksi luottamuspiireillä voidaan lisätä prosessiekonomiaa ja kustannustehokkuutta etenkin, jos pyydettyjen asiakirjojen määrä on suuri ja kaikki asiakirjat ovat kokonaisuudessaan piirin sisällä (eli alkuperäisessä versiossaan ilman tietojen poistamista). Käytännössä osapuolet eivät ehkä suostu esittämään luottamuspiirissä tiettyjen asiakirjojen sellaisia versioita, joista tietoja ei ole poistettu, ja niiltä saatetaan edelleen edellyttää joidenkin asiakirjojen luottamuksellisten ja ei-luottamuksellisten versioiden laatimista. Myös tällaisissa tapauksissa luottamuspiirien käyttö voi kuitenkin vähentää osapuolten välisten luottamuksellisuutta koskevien keskustelujen tarvetta ja siten mahdollisia viivästyksiä.

54.

Kolmanneksi luottamuspiirit voidaan järjestää sähköisesti (esim. sähköinen esittäminen). Luottamuspiirien käyttö ei välttämättä edellytä sitä, että tiedot olisi toimitettava fyysisesti tai että piirin jäsenten olisi oltava fyysisesti paikalla tietyssä paikassa.

55.

Luottamuspiirit auttavat luomaan tasapainoa tietojen esittämisen tarpeen ja luottamuksellisten tietojen suojaamista koskevan velvollisuuden välille (53). Kun asiakirjat esitetään luottamuspiirissä, luottamuksellisten tietojen esittäminen on tehokasta, ja tietojen esittämisestä mahdollisesti koituva vahinko on hallittu tai minimoitu, kun mahdollisuutta tutustua tietoihin on rajattu tiettyihin yksilöihin asiaan liittyvien eri olosuhteiden mukaan (esimerkiksi asiakirjojen luonne, osapuolten suhde, piirin rakenne, kolmannen osapuolen asiakirjat).

56.

Harkitessaan, olisiko todisteet esitettävä luottamuspiirille ja missä määrin, kansalliset tuomioistuimet voivat kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että luottamuspiirille esitetyt tiedot saattavat rajoittaa niiden saatavuutta ja/tai käyttöä menettelyn myöhemmissä vaiheissa (esim. istunnot, julkaisut jne.). Kansalliset tuomioistuimet voivat myös pitää merkityksellisenä sitä, edellytetäänkö asiakirjoista edelleen ei-luottamuksellisia versioita, ja jos näin on, sitä, kuinka paljon asiakirjoista olisi joka tapauksessa poistettava.

C.2    Luottamuspiirin organisoiminen

57.

Jos kansallinen tuomioistuin katsoo, että luottamuspiiri on tietyssä tapauksessa tehokas keino esittää tietoja, se voi antaa määräyksen, jossa se päättää useista merkityksellisistä seikoista, kuten a) luottamuspiirille esitettävät tiedot, b) luottamuspiirin koostumus, c) osapuolilta edellytettävät salassapitositoumukset ja d) luottamuspiirin logistinen organisointi. Joitakin näkökohtia on jo voitu vahvistaa kansallisissa menettelysäännöissä tai kansallisen tuomioistuimen antamissa yleisissä ohjeissa (54).

a.   Luottamuspiirin käyttöön annettavien tietojen yksilöinti

58.

Kansallisen tuomioistuimen määräämässä luottamuspiirissä yksilöidään tyypillisesti ne tietoryhmät tai todisteet, jotka olisi sisällytettävä luottamuspiiriin. Käytännössä osapuolet voivat sopia tai tuomioistuin voi pyytää osapuolia sopimaan luottamuspiiriin sisällytettävistä asiakirjoista tai tiedoista ennen kuin tuomioistuin antaa määräyksensä.

b.   Luottamuspiirin rakenne

59.

Tuomioistuin voi määrätä, ketkä kuuluvat luottamuspiiriin ja mitkä ovat jäsenten tiedonsaantioikeudet, kun se on tutkinut asianosaisten lausumat joko kirjallisessa tai suullisessa menettelyssä, taikka osapuolten sopimuksesta (55).

60.

Luottamuspiirin jäsenet voivat olla niitä henkilöitä, joille annetaan oikeus tarkastella asiakirjoja luottamuspiirissä. Luottamuspiirin kokoonpanoa koskeva päätös riippuu asiaan liittyvistä olosuhteista ja erityisesti niiden tietojen luonteesta, joita tietojen esittämistä koskeva pyyntö koskee.

61.

Luottamuspiirin jäsenet voivat olla osapuolten ulkopuolisia neuvonantajia (esimerkiksi ulkopuolinen oikeudellinen neuvonantaja tai muut neuvonantajat), yrityksen sisäinen oikeudellinen neuvonantaja ja/tai muita yrityksen edustajia. Kansallisista säännöistä ja asiaan liittyvistä erityisolosuhteista riippuen luottamuspiirit voivat koostua ainoastaan ulkopuolisista neuvonantajista tai ulkopuolisista ja sisäisistä neuvonantajista.

Ulkopuoliset neuvonantajat

62.

Ulkopuoliset neuvonantajat voivat olla oikeudellisia neuvonantajia ja muita neuvonantajia tai asiantuntijoita, esimerkiksi kirjanpitäjiä, talousasiantuntijoita, taloudellisia neuvonantajia tai tilintarkastajia, riippuen siitä, mitä käsiteltävässä asiassa tarvitaan.

63.

Sen mukaan, mikä tietojen esittämistä pyytäneiden ja tietoja esittävien osapuolten välinen suhde on ja mitä esitettävät tiedot ovat, tuomioistuin voi katsoa tarpeelliseksi rajoittaa pääsyn luottamuspiiriin neuvonantajille, jotka eivät osallistu edustamiensa yritysten päätöksentekoprosesseihin (56). Tämä koskee usein ulkopuolisia neuvonantajia.

64.

Toisin kuin ulkopuoliset neuvonantajat, yrityksen omat oikeudelliset neuvonantajat tai yrityksen edustajat voivat työskennellä yrityksen erilaisissa toiminnoissa ja usein he voivat osallistua suoraan tai välillisesti yrityksen strategiseen päätöksentekoon. Sen vuoksi tietyissä olosuhteissa saattaa olla olemassa riski, että oikeus tutustua tiettyihin luottamuksellisiin tietoihin luottamuspiirissä vaikuttaa sisäisen oikeudellisen neuvonantajan yrityksen johdolle antamaan kaupalliseen tai strategiseen neuvontaan. Näin voi olla esimerkiksi silloin, jos siviilioikeudellisen menettelyn osapuolet ovat nykyisiä tai mahdollisia kilpailijoita ja jos kaupallisesti arkaluonteisiin tai strategisiin tietoihin tutustuminen voi antaa niille perusteetonta kilpailuetua, jos osapuolilla on tavarantoimittajasuhde tai jos esitettäviin tietoihin sisältyy edelleen voimassa olevia sopimuksia.

65.

Kun kansalliset tuomioistuimet päättävät, myöntävätkö ne tutustumisoikeuden ainoastaan ulkopuolisille neuvonantajille, ne voivat pitää tietojen luonnetta merkityksellisenä sekä sitä, antaako sellainen rajoitettu tutustumisoikeus osapuolille mahdollisuuden käyttää oikeudellisissa menettelyissä tehokkaasti oikeuksiaan, jotka on tunnustettu EU:n (57) ja kansallisessa lainsäädännössä.

Yrityksen sisäinen oikeudellinen neuvonantaja ja/tai muut yrityksen edustajat

66.

Voi olla tilanteita, joissa kansallinen tuomioistuin pitää asianmukaisena, että yrityksen sisäiselle oikeudelliselle neuvonantajalle ja/tai yrityksen edustajille (esimerkiksi johtajille tai muulle henkilöstölle (58)) annetaan osallistumisoikeus luottamuspiireihin. Yrityksen sisäisen oikeudellisen neuvonantajan ja/tai yrityksen edustajien oikeutta tutustua asiakirjoihin voidaan arvioida tapauskohtaisesti, ja siihen voivat vaikuttaa osapuolten ehdottamien henkilöiden läheinen suhde yritykseen taikka toimialaan tai operatiiviseen toimintaan, johon tietojen esittämistä koskeva pyyntö liittyy, tai muut tosiseikat.

67.

Tutustumisoikeus voidaan myöntää silloin, kun kyseisten luottamuksellisten tietojen ei katsota olevan (kokonaan tai osittain) kaupallisesti kovin arkaluonteisia tai jos tietojen esittäminen yrityksen työntekijöille ei ole omiaan aiheuttamaan vahinkoa esimerkiksi osapuolten välisen suhteen vuoksi.

68.

Yrityksen oma oikeudellinen neuvonantaja ja/tai muut yrityksen edustajat voivat myös saada tiettyjä tietoja osapuolten perustellusta pyynnöstä (59), yleensä silloin, kun tietoja saaneet ulkopuoliset oikeudelliset neuvonantajat katsovat, että he eivät voi asianmukaisesti edustaa asiakkaansa etuja esittämättä tiettyjä tietoja asiakkaalleen. Näin on esimerkiksi silloin, kun ulkopuolinen oikeudellinen neuvonantaja ei voi arvioida tietojen tarkkuutta tai merkityksellisyyttä osapuolen vaatimuksen kannalta tai jos tiedot ovat hyvin teknisiä tai tuote-/palvelukohtaisia ja kun merkityksellisyyden arviointi edellyttää alan tai toimialan tuntemusta (60).

69.

Lisäksi joidenkin jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksessä voi tietyissä tilanteissa olla mahdollista hakea kansalliselta tuomioistuimelta suostumus tiettyjen tietojen antamiseen yrityksen sisäisen oikeudellisen neuvonantajan tai yrityksen edustajien käyttöön ilman, että näistä henkilöistä tulisi luottamuspiirin jäseniä.

Tiedonsaantioikeudet

70.

Jos luottamuspiiri koostuu ulkopuolisista neuvonantajista sekä yrityksen sisäisestä oikeudellisesta neuvonantajasta ja/tai yrityksen edustajista, on mahdollista, että kaikki luottamuspiirin jäsenet saavat tutustua kaikkiin piirille esitettyihin tietoihin tai että heille annetaan erilaisia tiedonsaantioikeuksia.

71.

On myös mahdollista, että luottamuspiirien tiedonsaantioikeudet järjestetään kahdella tasolla. Sisäpiiri koostuu ulkopuolisesta oikeudellisesta neuvonantajasta ja/tai muista ulkopuolisista neuvonantajista, joilla on oikeus tutustua arkaluonteisimpiin tietoihin. Ulkopiiri koostuu yrityksen sisäisestä oikeudellisesta neuvonantajasta ja/tai muista yrityksen edustajista, joilla on oikeus tutustua muihin luottamuksellisiin tietoihin.

72.

Tiedot esittävän osapuolen perustellusta pyynnöstä tuomioistuin voi – kansallisten menettelyjen salliessa – määrätä myös erityisrajoituksia, jotka koskevat piirin tiettyjen jäsenten oikeutta tutustua tiettyihin asiakirjoihin.

73.

On myös mahdollista, että myös hallinto- ja/tai tukihenkilöstölle voidaan antaa pääsy luottamuspiiriin (esimerkiksi ulkopuolisille tietojen sähköisten esittämispalvelujen tarjoajille tai sähköisten teknisten palvelujen tarjoamista tukevan asianajotukipalvelun tarjoajille) muiden piiriin nimettyjen henkilöiden valvonnassa ja samojen salassapitovelvollisuuksien mukaisesti.

74.

Kun tuomioistuin on tehnyt päätöksen luottamuspiirin rakenteesta, voi olla asianmukaista, että se yksilöi kunkin yksittäisen jäsen nimen, roolin, tehtävän ja osapuoliin liittyvän suhteen perusteella (61). Tuomioistuin voi myös yksilöidä ne tuomioistuimen työntekijät, jotka voivat olla läsnä luottamuspiirin kokouksissa tai joille voidaan antaa niissä käsiteltävien tietojen tarkasteluoikeus osapuolten kanssa tai muutoin, jos kyse on luottamuspiireistä tietyssä fyysisessä paikassa.

c.   Luottamuspiirin jäsenten kirjalliset sitoumukset

75.

Tuomioistuin voi pyytää luottamuspiirin jäseniä antamaan tuomioistuimelle kirjalliset sitoumukset. Nämä sitoumukset koskisivat luottamuspiiriin pääsyyn liittyviä velvoitteita ja erityisesti tiettyjen luottamuspiiriin sisältyvien tietojen luottamuksellista käsittelyä (62).

76.

Tällaiset sitoumukset voivat koskea muun muassa velvollisuutta olla esittämättä luottamuksellisia tietoja kenellekään muulle henkilölle kuin niille, jotka tuomioistuin on yksilöinyt luottamuspiirin jäseniksi, ilman tuomioistuimen nimenomaista suostumusta; velvollisuutta käyttää luottamuksellisia tietoa yksinomaan siinä siviilioikeudellisessa menettelyssä, jota varten tietojen esittämistä koskeva määräys on annettu; velvollisuutta varmistaa, että tietoja säilytetään asianmukaisesti; velvollisuutta ryhtyä kaikkiin tarvittaviin toimiin, joilla estetään luvaton pääsy tietoihin; velvollisuutta olla jäljentämättä, tulostamatta, lataamatta, muulla tavoin kopioimatta, lähettämättä tai toimittamatta asiakirjoja, joihin on tutustuttu; velvollisuutta palauttaa tai tuhota kaikki jäljennökset asiakirjoista, jotka sisältävät luottamuksellisia tietoja; velvollisuutta huolehtia siitä, etteivät yksilöidyt henkilöt voi käyttää niitä miltään tietokoneelta tai laitteelta tietyn päivämäärän jälkeen jne.

77.

Jos tuomioistuin sallii ainoastaan ulkopuolisille neuvonantajille pääsyn luottamuspiiriin, se voi velvoittaa näitä olemaan esittämättä luottamuksellisia tietoja asiakkailleen. Tällä voi olla huomattava merkitys niillä lainkäyttöalueilla, joilla ulkopuoliset oikeudelliset neuvonantajat ovat sitoutuneet jakamaan tiedot asiakkailleen asianajajien eettisten tai muiden sääntöjen nojalla (63). Jos osapuolet suostuvat tällaisiin rajoituksiin luottamuspiiriä varten, ne voivat joutua nimenomaisesti vapauttamaan luottamuspiirin jäseninä olevat ulkopuoliset oikeudelliset neuvonantajat (ja mahdollisesti heidän asianajotoimistonsa) velvollisuudesta esittää heille luottamuspiiriin sisältyviä tietoja (64).

78.

Jos luottamuspiirissä on sisäisiä oikeudellisia neuvonantajia tai yrityksen edustajia, heihin voidaan soveltaa lisävaatimuksia. Kansallinen tuomioistuin voi esimerkiksi katsoa, että on tarpeen määrätä, että kyseinen työntekijä ei saa enää tiettynä aikana työskennellä kanteen kohteena olevalla toimialalla.

d.   Luottamuspiirin logistinen organisointi

79.

Luottamuspiirejä käytettäessä kansalliset tuomioistuimet voivat päättää erilaisista organisatorisista, infrastruktuuriin liittyvistä ja logistisista toimenpiteistä.

80.

Luottamuspiireihin voi ensinnäkin liittyä luottamuksellisten tietojen esittäminen fyysisesti tai sähköisesti. Fyysinen esittäminen voidaan järjestää tuomioistuimen tiloissa tuomioistuimen henkilökunnan valvonnassa tai osapuolten tiloissa ilman tuomioistuimen osallisuutta. Fyysinen esittäminen voi tarkoittaa paperijäljennösten antamista asiakirjoista samoin kuin todisteiden esittämistä CD- tai DVD-levyllä tai USB-muistitikulla fyysisesti joko tuomioistuimen tai osapuolten tiloissa.

81.

Jos tietojen esittäminen luottamuspiirille suoritetaan tuomioistuimen tiloissa, tuomioistuimen voi olla tarpeen varmistaa, että tietoihin tutustumiseen tarkoitetut tilat ovat asianmukaiset, elleivät luottamuspiiriin kuuluvat henkilöt saa tuoda tiloihin omia laitteitaan.

82.

Tietoja voidaan esittää luottamuspiirissä myös sähköisesti. Silloin tiedot ladataan ja tallennetaan sähköiseen tallennustilaan (esimerkiksi pilvipalveluun), ja tietoihin pääsy suojataan asianmukaisella salauksella.

83.

Toiseksi tuomioistuin voi määrittää luottamuspiiriin pääsyn keston.

84.

Kolmanneksi tuomioistuin voi lisäksi päättää siitä, montako tuntia tietojen esittämiseen tarkoitetut tilat ovat käytössä (esimerkiksi vain virka-aikana), täytyykö tuomioistuimen työntekijöiden olla näissä tiloissa läsnä, voidaanko tiloihin tuoda muistiinpanoja tai asiakirjoja jne.

85.

Jotta varmistetaan, että luottamuspiirissä esitettyjä luottamuksellisia tietoja suojataan koko menettelyn ajan, kansalliset tuomioistuimet voivat pyytää, että osapuolet toimittavat oikeudenkäyntiasiakirjoistaan sekä luottamuksellisen että ei-luottamuksellisen version (jälkimmäinen voi esimerkiksi sisältää määrällistä tietoa vain koostetussa tai anonymisoidussa muodossa), että luottamuksellisiin tietoihin viitataan vain luottamuksellisessa liitteessä tai että toteutetaan muita toimia, joilla suojataan tietojen luottamuksellisuutta. Lisätietoja on jäljempänä IV jaksossa.

D.   Asiantuntijoiden nimeäminen

86.

Joillakin lainkäyttöalueilla kansalliset tuomioistuimet voivat päättää nimetä kolmannen osapuolen, jolla on asiantuntemusta tietyltä alalta (esimerkiksi kirjanpidosta, rahoituksesta, kilpailulainsäädännöstä tai tilintarkastuksesta), ja antaa tälle oikeuden tutustua tiettyihin luottamuksellisiin tietoihin, joiden esittämistä on pyydetty. Tällaisella tuomioistuimen nimeämällä asiantuntijalla voi olla erilainen rooli kuin osapuolten nimeämillä asiantuntijoilla, joita joillakin lainkäyttöalueilla käytetään usein tukemaan osapuolen vaatimusta tai puolustusta.

87.

Jos kansalliset menettelysäännöt sen sallivat, asiantuntijan tehtäväksi voidaan antaa esimerkiksi tarkoituksenmukaisen ei-luottamuksellisen yhteenvedon laatiminen tietojen esittämistä pyytäneelle osapuolelle toimittamista varten. Vaihtoehtoisesti, ja jos sovellettavissa kansallisissa menettelysäännöissä se hyväksytään, asiantuntijaa voidaan pyytää laatimaan luottamuksellinen raportti, joka annetaan ainoastaan tietoja pyytäneen osapuolen ulkopuolisen oikeudellisen neuvonantajan ja/tai muiden ulkopuolisten neuvonantajien käyttöön, kun tästä raportista laadittu ei-luottamuksellinen versio voidaan antaa tietojen esittämistä pyytäneelle osapuolelle.

D.1    Asiantuntijoiden nimeäminen tehokkaana keinona suojata luottamuksellisia tietoja

88.

Asiantuntijoiden nimeäminen voi osoittautua tehokkaaksi keinoksi ensinnäkin, jos esitettävät tiedot ovat kaupallisesti hyvin arkaluonteisia tai luonteeltaan määrällisiä tai teknisiä (esimerkiksi kaupallisiin asiakirjoihin tai kirjanpitoon sisältyvät tiedot, asiakastiedot tai valmistusprosesseja koskevat tiedot). Näissä tapauksissa asiantuntijat voivat laatia yhteenvedon ja/tai koosteen luottamuksellisista tiedoista, jotta ne voidaan antaa tietojen esittämistä pyytäneen osapuolen käyttöön.

89.

Toiseksi asiantuntijoista voi olla hyötyä silloin, jos yksi osapuoli pyytää saada tutustua tarkemmin asian perustana olevia tietoja sisältäviin luottamuksellisiin asiakirjoihin esimerkiksi arvioidakseen vahinkojen laajuuden arvioinnissa käytettyjen menetelmien luotettavuutta, siirrettyjä ylihintoja jne.

90.

Kolmanneksi niissä tapauksissa, joissa suuri määrä esitettäväksi pyydetyistä asiakirjoista koskee kolmannen osapuolen luottamuksellisia tietoja, tuomioistuimet voivat katsoa, että on tehokkaampaa nimetä asiantuntija, joka saa tutustua tietoihin ja kertoa näkemyksensä tietojen luottamuksellisuudesta, kuin käydä osapuolten kanssa keskusteluja poistojen laajuudesta tai perustaa luottamuspiiri.

D.2    Asiantuntijoiden ohjeistaminen

91.

Kansallinen tuomioistuin voi nimetä asiantuntijat ja ohjeistaa heidät tehtävään. Kansalliset tuomioistuimet voivat nimetä ulkopuolisia riippumattomia asiantuntijoita muun muassa ”tuomioistuimen hyväksymien” asiantuntijoiden luettelosta tai osapuolten ehdottamasta asiantuntijaluettelosta, jos se on kansallisten menettelysääntöjen mukaan mahdollista. Lisäksi kansallisen tuomioistuimen on asiantuntijaa nimetessään tarvittaessa päätettävä, kuka maksaa asiantuntijasta koituvat kustannukset, sen mukaan, mitä kansallisissa menettelysäännöissä määrätään.

92.

Kun asiantuntija on nimetty, kansalliset tuomioistuimet voivat pyytää, että asiantuntija toimittaa kirjallisen sitoumuksen siitä, että hän käsittelee luottamuksellisesti kaikkia saamiaan tietoja.

93.

Luottamuspiirin jäsenten tavoin asiantuntijoita voidaan vaatia muun muassa olemaan esittämättä luottamuksellisia tietoja kenellekään muulle henkilölle kuin niille, joista tuomioistuin on laatinut luettelon, tai ilman tuomioistuimen nimenomaista suostumusta; käyttämään luottamuksellisia tietoa yksinomaan siinä siviilioikeudellisessa menettelyssä, jota varten tietojen esittämistä koskeva määräys on annettu; varmistamaan, että tietoja säilytetään asianmukaisesti; ryhtymään kaikkiin tilanteen vaatimiin toimiin, joilla estetään luvaton pääsy tietoihin, ja palauttamaan tai tuhoamaan kaikki asiakirjakopiot, jotka sisältävät luottamuksellisia tietoja. Kyseisissä sitoumuksissa voidaan myös määrätä seuraamuksista, jos luottamuksellisuutta koskevaa velvoitetta rikotaan.

94.

Asiantuntijoita voidaan vaatia ilmoittamaan kaikki eturistiriidat, jotka voivat estää heitä hoitamasta tehtäväänsä.

95.

Lisäksi tuomioistuin voi antaa asiantuntijalle ohjeita siitä, millainen raportti on laadittava ja tarvitaanko siitä sekä luottamuksellinen että ei-luottamuksellinen versio.

96.

Aina kun asiantuntijan raportista laaditaan luottamuksellinen versio, tuomioistuin voi päättää, että sen saa jakaa vain osapuolten ulkopuolisille neuvonantajille, ja osapuolet saavat tutustua vain sen ei-luottamukselliseen versioon. Jos kansallinen tuomioistuin antaa vain osapuolen ulkopuoliselle neuvonantajalle oikeuden tutustua asiantuntijan laatiman raportin luottamukselliseen versioon, tämä ulkopuolinen neuvonantaja ei saa jakaa raportin sisältämiä luottamuksellisia tietoja asiakkaalleen (65). Jos tuomioistuin päättää, että riippumattoman asiantuntijan käyttämät tiedot voidaan esittää myös ulkopuoliselle neuvonantajalle, saatetaan tarvita erillisiä luottamuksellisuusjärjestelyjä.

97.

Jos yrityksen omat oikeudelliset neuvonantajat ja/tai yrityksen edustajat saavat tutustua asiantuntijan raportin luottamukselliseen versioon, tuomioistuin voi pyytää, että he antavat myös kirjallisen sitoumuksen niiden tietojen luottamuksellisesta käsittelystä, joihin heillä on oikeus tutustua.

IV   LUOTTAMUKSELLISTEN TIETOJEN SUOJAAMINEN MENETTELYISSÄ JA NIIDEN JÄLKEEN

98.

Kun luottamuksellisia tietoja on esitetty, kansalliset tuomioistuimet voivat harkita, miten niitä voidaan käyttää menettelyn aikana ja sen jälkeen (66). Jos osapuolten sisäiset tai ulkopuoliset neuvonantajat käyttävät oikeudenkäyntiasiakirjoissaan esimerkiksi tietoja, joihin he ovat voineet tutustua luottamuspiirissä tai jotka ovat sisältyneet luottamuksellisiin asiantuntijan raportteihin, kansalliset tuomioistuimet voivat pyytää heitä viittaamaan näihin tietoihin vain luottamuksellisissa liitteissä, jotka toimitetaan pääasiakirjojen mukana (67).

99.

Jos osapuolten oikeudelliset neuvonantajat tai todistajat haluavat viitata tällaisiin luottamuksellisiin tietoihin tuomioistuimen istunnossa tai kuultaessa asiantuntijaa näistä todisteista, kansalliset tuomioistuimet voivat järjestää asian käsittelyn suljetuin ovin, jos se on sovellettavien kansallisten menettelysääntöjen mukaan mahdollista. Vaihtoehtoisesti asianosaisten neuvonantajat voivat kertoa tuomarille suullisesti tällaisista tiedoista paljastamatta niitä julkisessa istunnossa.

100.

Tarve suojata luottamuksellisia tietoja voi syntyä myös myöhemmin, esimerkiksi tuomion antamisen, tiedoksiantamisen tai julkaisemisen aikana, valitusmenettelyssä tai tuomioistuimen asiakirja-aineistoon tutustumista koskevien pyyntöjen yhteydessä.

A.   Asian käsittely suljetuin ovin

101.

Oikeudenkäynnin julkisuusperiaatteen mukaisesti siviilioikeudelliset menettelyt ovat yleensä julkisia (68), ja kansalliset tuomioistuimet voivat verrata keskenään luottamuksellisten tietojen suojaamisen intressiä ja sitä, että oikeudenkäynnin julkisuusperiaatteen soveltamista tulisi rajoittaa mahdollisimman vähän.

102.

Kansallisista säännöistä riippuen tuomioistuimet voivat päättää, että mahdollisuus viitata luottamuksellisiin tietoihin julkisissa istunnoissa on poissuljettu tai että ne istuntojen osat, joissa mahdollisesti käsitellään luottamuksellisia tietoja, pidetään suljetuin ovin. Jälkimmäisessä tapauksessa kansallisten tuomioistuinten on päätettävä, ketkä saavat osallistua suljetuin ovin järjestettävään istuntoon. Tähän päätökseen voi vaikuttaa se, miten ja kenelle luottamuksellisia tietoja on esitetty (esimerkiksi osapuolten ulkopuolisille neuvonantajille, asiantuntijalle tai osapuolten yrityksen edustajille).

103.

Suljetuin ovin pidettäviin istuntojen osiin saavat yleensä osallistua vain ne ulkopuoliset neuvonantajat ja/tai sisäiset oikeudelliset neuvonantajat tai muut yrityksen edustajat, joille annettiin oikeus tutustua luottamuksellisiin asiakirjoihin luottamuspiirissä, ja (tarvittaessa) asiantuntija, joka on saanut tutustua tietoihin.

104.

Suljetuin ovin pidettävät istunnot voivat olla tehokas keino kuulustella osapuolia tai todistajia vastakkain luottamuspiirissä esitettyjen luottamuksellisten todisteiden osalta tai kuulla asiantuntijaa hänen kertomukseensa sisältyvistä luottamuksellisista todisteista.

B.   Ilmoittaminen osapuolille ja julkaiseminen

105.

Tuomioistuimen on mahdollisesti arvioitava sitä, miten luottamukselliset tiedot suojataan tuomion siinä versiossa, joka annetaan tiedoksi osapuolille, kuitenkaan osapuolten muutoksenhakuoikeutta rajoittamatta.

106.

Lisäksi jos päätökset tai tuomiot julkaistaan, kansalliset tuomioistuimet saattavat joutua suojaamaan luottamuksellisia tietoja. Jotta osapuolten tai kolmansien osapuolten luottamuksellisia tietoja voidaan suojata tuomiota annettaessa ja sen julkaisemisesta määrättäessä, kansalliset tuomioistuimet voivat harkita sellaisten tietojen anonymisointia, joista tiedonlähde voidaan tunnistaa, ja/tai sitä, että tuomion julkisesta versiosta poistetaan ne osat, joissa viitataan luottamuksellisiin tietoihin (69). Tässä menettelyssä tuomioistuin voi pyytää osapuolilta apua sellaisten tietojen tunnistamisessa, joita ei pitäisi esittää laajemmalle yleisölle (esimerkiksi pyytämällä versiota, jossa kyseiset tiedot on merkitty) (70).

C.   Oikeus tutustua tuomioistuimen asiakirja-aineistoon

107.

Kansallisten tuomioistuinten täytyy mahdollisesti suojata luottamuksellisia tietoja tuomioistuimen asiakirjoihin (joko vain tuomion luottamukselliseen versioon tai koko asiakirja-aineistoon) tutustumista koskevien pyyntöjen yhteydessä, jos tällainen pyyntö on mahdollinen kansallisten menettelysääntöjen nojalla.

108.

Kansallisista säännöistä riippuen tuomioistuimet voivat päättää rajoittaa oikeutta tutustua tuomioistuimen asiakirjoihin joko siten, että rajoitus koskee osaa aineistosta (evätään oikeus tutustua esimerkiksi luottamuspiirissä esitettyihin asiakirjoihin, asiantuntijan raportteihin, istuntojen pöytäkirjoihin tai oikeudenkäyntiasiakirjojen luottamukselliseen versioon) tai että rajoitus koskee koko aineistoa.

109.

Tältä osin kansalliset tuomioistuimet voivat muun muassa pyytää asianosaisia ilmoittamaan, mitkä asiakirjat ovat luottamuksellisia, jotta menettelyn ulkopuoliset eivät pääse tutustumaan niihin. Tuomioistuimet voivat myös pyytää kyseisten asiakirjojen ei-luottamuksellisia versioita asiakirja-aineistoon liitettäviksi. Jos esimerkiksi oikeudenkäynnissä on esitetty huomattava määrä luottamuksellisia asiakirjoja ja luottamuksellisuuden suojaamiseksi on käytetty esimerkiksi luottamuspiirejä, tuomioistuin voi myös harkita asiakirjojen ei-luottamuksellisten versioiden, suljetuin ovin pidettyjen istuntojen (71) pöytäkirjojen tai asiantuntijan raporttien kirjaamista tuomioistuimen asiakirja-aineistoon. Tuomioistuin voi myös harkita, että oikeudenkäyntiaineisto määrätään kokonaan tai osittain salaiseksi tietyksi ajaksi.

110.

Päättäessään, rajoitetaanko tutustumismahdollisuutta osittain tai kokonaan, tuomioistuinten on arvioitava, kuka hakee lupaa tutustua oikeudenkäyntiaineistoon. Tuomioistuinten on esimerkiksi otettava huomioon, että lupaa hakevat henkilöt voivat toimia samoilla markkinoilla tai samassa liiketoiminnassa kuin siviilioikeudellisen menettelyn osapuolet (tällaisia henkilöitä voivat olla esimerkiksi osapuolten kilpailijat tai liikekumppanit) ja että heillä voi olla erityinen intressi päästä tutustumaan oikeudenkäyntiaineistoon sen jälkeen, kun menettely on päättynyt.

---

(1)  Jean-François Laborde, Cartel damages actions in Europe: How courts have assessed cartel overcharges (2019 ed.), Concurrences Review N° 4–2019, Art. N° 92227, marraskuu 2019, saatavilla osoitteessa www.concurrences.com

(2)  Ks. vahingonkorvausoikeuden osalta unionin tuomioistuimen tuomio 5. kesäkuuta 2014, Kone AG ym. v. ÖBB-Infrastruktur AG, C-557/12, EU:C:2014:1317, 21 ja 22 kohta.

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/104/EU, annettu 26 päivänä marraskuuta 2014, tietyistä säännöistä, joita sovelletaan jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin kilpailuoikeuden säännösten rikkomisen johdosta kansallisen lainsäädännön nojalla nostettuihin vahingonkorvauskanteisiin (EUVL L 349, 5.12.2014, s. 1) (”vahingonkorvausdirektiivi”).

(4)  Ks. vahingonkorvausdirektiivin 5 artikla. Ks. myös vahingonkorvausdirektiivin johdanto-osan 18 kappale.

(5)  Tämä tiedonanto ei rajoita esimerkiksi seuraavien säännösten soveltamista: neuvoston asetus (EY) N:o 1206/2001, annettu 28 päivänä toukokuuta 2001, jäsenvaltioiden tuomioistuinten välisestä yhteistyöstä siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa tapahtuvassa todisteiden vastaanottamisessa (EYVL L 174, 27.6.2001, s. 1), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1725, annettu 23 päivänä lokakuuta 2018, luonnollisten henkilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten ja laitosten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EUVL L 295, 21.11.2018, s. 39) tai Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).

Tämä tiedonanto ei myöskään rajoita Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30. toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43) soveltamista. Asetus koskee avoimuutta ja on tarkoitettu tietojen julkistamiseen laajemmalle yleisölle, ks. unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 12. toukokuuta 2015, Unión de Almacenistas de Hierros de España v. komissio, T-623/13, EU:T:2015:268, 86 kohta ja unionin tuomioistuimen tuomio 27. helmikuuta 2014, komissio v. EnBW Energie Baden-Württemberg AG, C-365/12 P, EU:C:2014:112, 100–109 kohta. Sen jälkeen kun vahingonkorvausdirektiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, kantajat voivat tukeutua olennaisten tietojen esittämistä koskeviin kansallisiin sääntöihin, joilla direktiivin 5 ja 6 artikla on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä.

(6)  Vahingonkorvauskanteiden osalta ks. vahingonkorvausdirektiivin 5 artiklan 6 kohta.

(7)  Ks. vahingonkorvausdirektiivin johdanto-osan 15 kappale ja 5 artiklan 1 kohta.

(8)  Ks. vahingonkorvausdirektiivin 5 artiklan 1 kohta ja 3 kohta; ks. myös komission 27 päivänä tammikuuta 2017 asetuksen (EY) N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdan nojalla Yhdistyneen kuningaskunnan High Court of Justicelle asiassa EURIBOR antamat huomautukset, 24 kohta, saatavana osoitteessa http://ec.europa.eu/competition/court/antitrust_amicus_curiae.html

(9)  Ks. vahingonkorvausdirektiivin johdanto-osan 23 kappaleesta tarkemmin oikeasuhteisuuden periaatteesta ja tietojenkalastelun, eli sellaisten tietojen, joilla todennäköisesti ei ole merkitystä oikeudenkäynnin osapuolille, erittelemättömän ja liian laajan hankinnan, estämisestä.

(10)  Ks. vahingonkorvausdirektiivin johdanto-osan 16 kappale ja 5 artiklan 2 kohta.

(11)  Vahingonkorvausdirektiivin 6 artiklan 4 kohdan a alakohta.

(12)  Vahingonkorvausdirektiivin 6 artiklan 6 kohta.

(13)  Vahingonkorvausdirektiivin 6 artiklan 5 kohta.

(14)  Vahingonkorvausdirektiivin 5 artiklan 1 kohta.

(15)  Kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvia vahingonkorvauskanteita koskeva komission tiedonanto, EUVL C 167, 13.6.2013, s. 19, ja käytännön opas vahingon määrittämisestä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 tai 102 artiklan rikkomisesta johtuvissa vahingonkorvauskanteissa (11.6.2013).

(16)  Jos vastaaja esimerkiksi väittää, että kantaja on siirtänyt rikkomuksesta johtuvan ylihinnan omille asiakkailleen (ns. ylihinnan siirtämiseen vetoava puolustus), vastaaja voi pyytää käyttöönsä todisteita, jotka ovat kantajan tai kolmansien osapuolten hallussa. Ks. ohjeet kansallisille tuomioistuimille siitä, miten välilliselle ostajalle siirretty osuus ylihinnasta arvioidaan (EUVL C 267, 9.8.2019, s. 4).

(17)  Ks. unionin ja jäsenvaltioiden välisen vilpittömän yhteistyön periaatteesta Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan 3 kohta ja asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 1 kohta komissiolle tehtävien tietopyyntöjen osalta. Vahingonkorvauskanteiden osalta vahingonkorvausdirektiivin 6 artiklan 10 kohdassa säädetään nimenomaisesti, että kilpailuviranomaisen esittämät todisteet ovat viimesijainen keino (”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset tuomioistuimet pyytävät kilpailuviranomaista esittämään sen asiakirja-aineistoon kuuluvat todisteet ainoastaan silloin, jos mikään osapuoli tai kolmas osapuoli ei voi kohtuudella toimittaa kyseisiä todisteita”).

(18)  Ks. unionin tuomioistuimen tuomio 14. helmikuuta 2008 asiassa C-450/06, Varec v. Belgian valtio, EU:C:2008:91, 49 kohta. Ks. myös unionin tuomioistuimen tuomio 24. kesäkuuta 1986 asiassa C-53/85, Akzo Chemie v. komissio, EU:C:1986:256, 28 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 19. toukokuuta 1994, SEP v. komissio, C-36/92 P, EU:C:1994:205, 37 kohta ja unionin tuomioistuimen tuomio 19. kesäkuuta 2018, Baumeister, C-15/16 P, EU:C:2018:464, 53 kohta. Luottamuksellisen tiedon suojaaminen on myös erottamaton osa jokaisen oikeutta siihen, että hänen yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiaan sekä viestejään kunnioitetaan, mistä on säädetty Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 artiklassa (EUVL C 326, 26.10.2012, s. 391) (ks. myös em. asia Varec SA v. Belgian valtio, tuomion 48 kohta).

(19)  Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 18. syyskuuta 1996, Postbank, asia T-353/94, EU:T:1996:119, 66 ja 89 kohta; lisätietoja aiheesta ks. komission tiedonanto EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan soveltamiseen liittyvästä yhteistyöstä komission ja EU:n jäsenvaltioiden tuomioistuinten välillä (EUVL C 101, 27.4.2004, s. 54) (”tiedonanto yhteistyöstä kansallisten tuomioistuinten kanssa”), 24 kohta ja komission tiedonanto oikeutta tutustua komission asiakirja-aineistoon koskevista säännöistä EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan, ETA-sopimuksen 53, 54 ja 57 artiklan ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 soveltamistapauksissa, EUVL C 325, 22.12.2005, s. 7, (”asiakirja-aineistoon tutustumista koskeva tiedonanto”), 24 kohta. Ks. myös Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/943, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2016, julkistamattoman taitotiedon ja liiketoimintatiedon (liikesalaisuuksien) suojaamisesta laittomalta hankinnalta, käytöltä ja ilmaisemiselta (EUVL L 157, 15.6.2016, s. 1), 3 ja 9 artikla (”liikesalaisuuksia koskeva direktiivi”).

(20)  Ks. esimerkiksi asiakirja-aineistoon tutustumista koskevan tiedonannon 17–19 kohta, kilpailun pääosaston laatima SEUT-sopimuksen 101 ja 102 artiklan soveltamista koskevan menettelykäsikirjan 11 luku (saatavilla osoitteessa https://ec.europa.eu/competition/antitrust/antitrust_manproc_11_2019_en.pdf), ja ohjeet luottamuksellista käsittelyä koskevista pyynnöistä kilpailusääntöjen rikkomista koskevissa komission menettelyissä, 8–17 kohta (saatavilla osoitteessa https://ec.europa.eu/competition/antitrust/business_secrets_en.pdf).

Olosuhteista riippuen kansalliset tuomioistuimet saattavat kuitenkin joutua arvioimaan uudelleen toimitettujen tietojen luottamuksellisuutta yksityisten täytäntöönpanokanteiden yhteydessä, vaikka se olisi vahvistettu unionin kilpailuoikeuden julkisoikeudellisen täytäntöönpanon yhteydessä. Esimerkiksi hallinnollisten menettelyjen osapuolet ovat voineet esittää vaatimuksia luottamuksellisuudesta muille näiden menettelyjen osapuolille, mutta niiden voi olla tarpeen esittää erilaisia vaatimuksia tietojen esittämistä pyytäville osapuolille kansallisessa tuomioistuimessa käytävässä siviilioikeudellisessa menettelyssä. Tämä koskisi myös kolmansia osapuolia, joilta komissio tai kansallinen kilpailuviranomainen olisi voinut saada tietoja hallinnollisten menettelyjen aikana. Eri menettelyjen välisen ajan kulumisen vuoksi voi myös olla merkityksellistä, että tietoja arvioidaan uudelleen sen selvittämiseksi, ovatko ne menettäneet luottamuksellisuutensa (ks. myös jäljempänä 22 kohta).

(21)  Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 30. toukokuuta 2006, Bank Austria v. komissio, asia T-198/03, EU:T:2006:136, 71 kohta; unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 8. marraskuuta 2011, Idromacchine v. komissio, asia T-88/09, EU:T:2011:641, 45 kohta; unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 28. tammikuuta 2015, Akzo Nobel and Others v. komissio, asia T-345/12, EU:T:2015:50, 65 kohta; ja unionin tuomioistuimen tuomio 14. maaliskuuta 2017 asiassa C-162/15, Evonik Degussa v. komissio, EU:C:2017:205, 107 kohta.

(22)  Ks. esim. unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19. kesäkuuta 1996, NMH Stahlwerke v. komissio, yhdistetyt asiat T-134/94 jne., EU:T:1996:85, 40 kohta; unionin yleisen tuomioistuimen määräys 29. toukokuuta 1997, British Steel v. komissio, asia T-89/96, EU:T:1997:77, 29 kohta; unionin yleisen tuomioistuimen määräys 15. kesäkuuta 2006, British Steel v. komissio, asia T-271/03, EU:T:2006:163, 64 ja 65 kohta ja unionin yleisen tuomioistuimen määräys 2. maaliskuuta 2010, Telefónica v. komissio, asia T-336/07, EU:T:2008:299, 39, 63 ja 64 kohta; ks. myös asiakirjoihin tutustumista koskevan tiedonannon 23 kohta.

(23)  Tällä on merkitystä myös suojeltaessa kolmansia osapuolia joutumasta kilpailijan tai kauppakumppanin vastatoimien kohteeksi, sillä nämä voivat painostaa osapuolia huomattavasti kaupallisesti tai taloudellisesti. Ks. esim. unionin tuomioistuimen tuomio 6. huhtikuuta 1995 asiassa C-310/93, BPB Industries and British Gypsum v. komissio, EU:C:1995:101, 26 ja 27 kohta.

(24)  Tietoja, jotka olivat luottamuksellisia mutta jotka ovat vähintään viisi vuotta vanhoja, on pidettävä historiallisina, ellei hakija poikkeuksellisesti osoita, että ne ovat yhä oleellinen osa sen tai kolmannen osapuolen kaupallista asemaa; ks. tältä osin em. asia Evonik Degussa v. komissio, tuomion 64 kohta; em. asiassa Baumeister annetun tuomion 54 kohta; ja unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 15. heinäkuuta 2015, Pilkington Group Ltd v. komissio, asia T-462/12, EU:T:2015:508, 58 kohta. Ks. myös asiakirjoihin tutustumista koskevan tiedonannon 23 kohta.

(25)  Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 15. joulukuuta 2011, CDC Hydrogene Peroxide v. komissio, asia T-437/08, EU:T:2011:752, 49 kohta (”– – kartelliin osallistuneen yhtiön kyseisten kanteiden välttämistä koskeva etu – – ei– – muodosta suojattavaa etua, kun otetaan huomioon muun muassa jokaisen oikeus vaatia kilpailua rajoittavasta tai vääristävästä toiminnasta aiheutuneen vahingon korvaamista (ks. asia C-453/99, Courage ja Crehan, tuomio 20.9.2001, Kok., s. I-6297, 24 ja 26 kohta ja yhdistetyt asiat C-295/04–C-298/04, Manfredi ym., tuomio 13.7.2006, Kok., s. I-6619, 59 ja 61 kohta)”). Vastaavasti vahingonkorvausdirektiivin 5 artiklan 5 kohdassa säädetään, että suojeltavana etuna ei pidetä sitä, että yritykset pyrkivät välttämään vahingonkorvauskanteita kilpailuoikeuden rikkomisen jälkeen.

(26)  Liikesalaisuuden määritelmän osalta ks. liikesalaisuuksia koskevan direktiivin 2 artiklan 1 kohta, jota on luettava yhdessä saman direktiivin 3 artiklan 2 kohdan kanssa.

(27)  EUVL L 1, 4.1.2003, s. 1.

(28)  Asetuksen (EY) N:o 1/2003 15 artiklan 1 kohta; tiedonanto yhteistyöstä kansallisten tuomioistuinten kanssa, 21, 27 ja 29 kohta; em. asia Postbank, tuomion 65 kohta; ks. myös unionin tuomioistuimen määräys 13. heinäkuuta 1990 asiassa C-2/88, Imm Zwartveld v. komissio, EU:C:1990:315, 21–22 kohta. On huomattava, että mikäli SEUT-sopimuksen 101 tai 102 artiklan johdonmukainen soveltaminen sitä edellyttää, komissio voi omasta aloitteestaan esittää kirjallisia huomautuksia jäsenvaltioiden tuomioistuimille, ja tätä varten se voi pyytää jäsenvaltion asianomaista tuomioistuinta toimittamaan sille kaikki asian arvioinnissa tarvittavat asiakirjat tai varmistamaan niiden toimitus (ks. asetuksen (EY) N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohta).

(29)  Ks. vahingonkorvausdirektiivin 6 artiklan 10 kohta.

(30)  Ks. EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan mukaisten komission menettelyjen kulusta 7 päivänä huhtikuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 773/2004 16 a artiklan 2 kohta, EUVL L 123, 27.4.2004, s. 18. Ks. myös yhteistyötä kansallisten tuomioistuinten kanssa koskevan tiedonannon 26 kohta, jonka mukaan komissio voi kieltäytyä toimittamasta tietoja kansallisille tuomioistuimille erittäin tärkeistä syistä, jotka liittyvät tarpeeseen turvata unionin edut tai välttää sen toiminnan ja riippumattomuuden häiriintyminen.

(31)  Em. asia Postbank, tuomion 90 kohta. Ks. myös em. Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 artikla.

(32)  Tiedonanto yhteistyöstä kansallisten tuomioistuinten kanssa, 25 kohta.

(33)  Ks. myös 12 kohta komission 22 päivänä joulukuuta 2014 antamasta lausunnosta, joka perustui 16 päivänä joulukuuta 2002 perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 15 artiklan 1 kohdan mukaiseen pyyntöön The Secretary of State for Health ym. v. Servier Laboratories Limited ym., C(2014) 10264 final, saatavana osoitteessa http://ec.europa.eu/competition/court/confidentiality_rings_final_opinion_en.pdf

(34)  Ks. vahingonkorvausdirektiivin johdanto-osan 18 kappale.

(35)  Jos osapuolet ovat esimerkiksi suoria kilpailijoita, valitulla toimella on voitava varmistaa, että tietojen esittämistapa ei mahdollista kilpailunvastaista yhteistyötä osapuolten kesken tai anna tietojen esittämistä pyytäneelle osapuolelle kilpailuetua.

(36)  Ks. erityisesti vahingonkorvausdirektiivin 5 artiklan 7 kohta (”jäsenvaltioiden on varmistettava, että niillä, joilta tietojen esittämistä pyydetään, on mahdollisuus tulla kuulluiksi, ennen kuin kansallinen tuomioistuin – –”).

(37)  Tiedot esittävä osapuoli ei välttämättä ole se osapuoli, jolta tiedot ovat peräisin. Osapuoli on voinut saada kolmansien osapuolten tietoja käyttöönsä komission tai kansallisen kilpailuviranomaisen hallinnollisten menettelyjen aikana. Se, että tämä osapuoli on saanut tietoja käyttöönsä, ei oikeuta tätä osapuolta esittämään edelleen kolmannen osapuolen luottamuksellisia tietoja. Kun kyse on asiakirjojen ei-luottamuksellisista versioista tiedonkeruuprosessissa, joka koskee nimenomaan asiakirjoihin tutustumista, ks. esim. komission 29. lokakuuta 2015 antaman, 16. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) 1/2003 15 artiklan 1 kohdan soveltamista SEUT-sopimuksen 81 ja 82 artiklassa säädettyjen kilpailusääntöjen täytäntöönpanossa, Sainsbury’s Supermarkets Ltd v. Mastercard Incorporated ym., (C(2015) 7682 final), koskevan lausunnon 23 kohta, jossa komissio totesi, että sen tutkimuksen kannalta ei ollut tarpeen ottaa kantaa siihen, olivatko tiedot luottamuksellisia muihin osapuoliin nähden, mutta että kolmannet osapuolet, jotka antoivat tiedot, voivat vastustaa tietojen esittämistä kantajalle. Lausunnossa todettiin, että ”– – se, että Mastercard saattaa olla tyytyväinen tiettyihin järjestelyihin, jotka on toteutettu, kuten luottamuspiiri, ei välttämättä tarkoita, että kolmannet osapuolet olisivat tyytyväisiä niihin”. Lausunto on saatavana osoitteessa http://ec.europa.eu/competition/court/sainsbury_opinion_en.pdf

(38)  Ks. edellä 6 ja 10 kohta.

(39)  Luottamuksellisten tietojen suojaaminen tietojen esittämistä koskevien pyyntöjen yhteydessä voi edellyttää muutosten tekemistä tuomioistuimen logistiikan tai jopa telematiikkamenettelyjen tavanomaiseen toimintatapaan taikka tilapäisten menettelyjen käyttöönottoa sen mukaan, mikä on tapauskohtaisesti sovellettavan kansallisen prosessioikeuden mukaan mahdollista.

(40)  Ks. esim. liikesalaisuusdirektiivin 16 artikla, jossa säädetään mahdollisuudesta määrätä seuraamuksia henkilöille, jotka eivät noudata tai kieltäytyvät noudattamasta liikesalaisuuksien suojaamiseksi oikeudenkäynnissä määrättyjä toimia.

(41)  Ks. myös vahingonkorvausdirektiivin johdanto-osan 33 kappale. Seuraamuksiin tukeutuminen on tärkeää, kun otetaan huomioon, etteivät kansalliset tuomioistuimet useimmiten voi valvoa tosiaikaisesti, noudattavatko osapuolet tietojen esittämistä koskevan määräyksen sääntöjä etenkään luottamuspiirissä.

(42)  Vahingonkorvausdirektiivin 8 artiklan 2 kohta.

(43)  Se, että toimitusmääriä koskevat tiedot jätetään nähtäville, voi olla tärkeää, jotta voidaan määrittää toimitusketjun alemmalle tasolle (esimerkiksi epäsuorille asiakkaille) aiheutuneen vahingon määrä.

(44)  Näin voi olla silloin, kun kolmannen osapuolen asiakirjat eivät sisällä tiedot esittävän osapuolen kannalta luottamuksellisia tietoja tai kun tiedot esittävä osapuoli on jo voinut tutustua asiakirjojen ei-luottamuksellisiin versioihin, joista tiedot esittävän osapuolen kannalta luottamuksellisina pidettävät tiedot oli poistettu jo aikaisemmin.

(45)  Ks. lisätietoja aiheesta myös asiakirjoihin tutustumista koskevan tiedonannon 35–38 kohdasta; ohjeet luottamuksellista käsittelyä koskevista pyynnöistä kilpailusääntöjen rikkomista koskevissa komission menettelyissä, 18–26 kohta (saatavilla osoitteessa https://ec.europa.eu/competition/antitrust/business_secrets_en.pdf), ja kilpailun pääosaston epävirallinen ohjeasiakirja luottamuksellista käsittelyä koskevista pyynnöistä, saatavilla osoitteessa https://ec.europa.eu/competition/antitrust/guidance_en.pdf

(46)  Esimerkiksi värikoodijärjestelmää voitaisiin käyttää osoittamaan, mille osapuolelle luottamuksellinen tieto kuuluu tai liittyykö se kolmannen osapuolen tietoihin.

(47)  Ks. esimerkiksi yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 103 artiklan 3 kohta.

(48)  Myynnin, liikevaihtotietojen ja markkinaosuuksien vaihteluvälien osalta ks. ohjeet luottamuksellista käsittelyä koskevista pyynnöistä kilpailusääntöjen rikkomista koskevissa komission menettelyissä, 22 kohta, saatavilla osoitteessa https://ec.europa.eu/competition/antitrust/business_secrets_en.pdf

(49)  Joillakin lainkäyttöalueilla tätä esittämistapaa kutsutaan myös luottamusryhmäksi tai datahuoneeksi. Tämäntyyppistä tapaa voidaan käyttää myös hallinnollisissa menettelyissä. Komission menettelyjen osalta ks. komission tiedonanto SEUT-sopimuksen 101 ja 102 artiklan mukaisissa menettelyissä sovellettavista käytännesäännöistä (EUVL C 308, 20.10.2011, s. 6) 96 ja 97 kohta; datahuoneiden osalta ks. Best Practices on the disclosure of information in data rooms in proceedings under Articles 101 and 102 TFEU and under the EU Merger Regulation (parhaat käytännöt tietojen luovuttamiseksi datahuoneissa SEUT-sopimuksen 101 ja 102 artiklan ja EU:n sulautuma-asetuksen mukaisissa menettelyissä), 9 kohta, saatavilla osoitteessa http://ec.europa.eu/competition/mergers/legislation/disclosure_information_data_rooms_en.pdf Luottamuspiirien osalta ks. Guidance on the use of confidentiality rings in Commission proceedings (luottamuspiirien käyttöä koskevat komission ohjeet), saatavilla osoitteessa http://ec.europa.eu/competition/antitrust/conf_rings.pdf

(50)  Ks. edellä mainittujen ylihinnan siirtämistä koskevien ohjeiden 43 kohta.

(51)  Ks. esimerkiksi OECD:n 5. lokakuuta 2011 päivätty kertomus Procedural fairness: transparency issues in civil and administrative enforcement proceedings, s. 12, saatavilla osoitteessa www.oecd.org/competition/mergers/48825133.pdf; ks. myös Scoping note on Transparency and Procedural Fairness as a long-term theme for 2019–2020, 6–8 June 2018, OECD Conference Centre, s. 4–5, saatavilla osoitteessa http://www.oecd.org/officialdocuments/publicdisplaydocumentpdf/?cote=DAF/COMP/WD(2018)6&docLanguage=En

(52)  Esimerkiksi niiden tietojen osalta, jotka ulkopuoliset toimeksisaajat keräsivät komission kyselyn osallistujilta, komissio katsoi asiaa Sainsbury’s Supermarkets Ltd v. MasterCard Incorporated and Others koskevan lausuntonsa 21 kohdassa, ettei tietoja voitu anonymisoida siten, että tietojen antajien oikeutettua etua suojata luottamuksellisia tietojaan olisi voitu täysin kunnioittaa.

(53)  Ks. tältä osin myös unionin yleisen tuomioistuimen määräys tietojen esittämisestä luottamuspiirille, jonka se antoi asiassa T-296/11, Cementos Portland Valderrivas, SA v. komissio, EU:T:2014:121, 14. maaliskuuta 2014 antamansa tuomion 24 kohdassa: ”– – yhtäältä kontradiktorisen periaatteen ja toisaalta menettelyn alustavan tutkinnan vaiheen, jonka aikana kyseisellä yrityksellä ei ole oikeutta saada tietoonsa olennaisia seikkoja, joihin komissio nojautuu, tai oikeutta saada tutustua asiakirjoihin, yhteensovittamiseksi 14.5.2013 annetussa määräyksessä annettiin vain kantajan asianajajille oikeus tutustua komission toimittamiin tietoihin sillä edellytyksellä, että he sitoutuvat luottamuksellisuuteen.”

(54)  Ks. esimerkki menettelyn organisointitoimista asiakirjassa yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen täytäntöönpanoa koskevista käytännön määräyksistä ja erityisesti luottamuksellisuutta koskeva VI jakso (EUVL L 152, 18.6.2015, s. 1). Esimerkiksi komission hallintomenettelyissä käytettäviä luottamuspiiriä ja datahuoneita koskevien sääntöjen osalta edellä mainitun asiakirjan Best Practices on the disclosure of information in data rooms in proceedings under Articles 101 and 102 TFEU and under the EU Merger Regulation kohta 4.3. ja asiakirjan A liite, the Standard data room rules (for the disclosure of confidential information on external advisor only basis), saatavilla osoitteessa https://ec.europa.eu/competition/antitrust/data_room_rules_en.pdf sekä em. Guidance on the use of confidentiality rings in Commission proceedings ja erityisesti asiakirjan 5 jakso, joka koskee neuvoteltua tietojen esittämistä koskevaa sopimusta.

(55)  Luottamuspiirin rakennetta koskevassa päätöksessä voidaan määrittää myös jäsenten enimmäismäärä osapuolta kohti.

(56)  Ks. vahingonkorvausdirektiivin johdanto-osan 18 kappale (”rajata henkilöt, jotka saavat nähdä todisteet”).

(57)  Ks. esim. liikesalaisuusdirektiivin 9 artiklan 2 kohta.

(58)  Esimerkiksi henkilöt, jotka tietojen esittämistä pyytänyt osapuoli on palkannut työsopimusten tai muuntyyppisten palvelusopimusten tai sopimusjärjestelyjen nojalla.

(59)  Ks. lisätietoja aiheesta myös em. asiakirjoihin tutustumista koskevan tiedonannon 47 kohdasta.

(60)  Kun on kyse sellaisista oikeudenkäynneistä, jotka liittyvät liikesalaisuuksien esittämiseen, on rajoitettuun määrään henkilöitä, joilla on oikeus tutustua todisteisiin, liikesalaisuusdirektiivin 9 artiklan 2 kohdan mukaan kuuluttava vähintään yksi luonnollinen henkilö kunkin asianosaisen osalta. Tämä vaatimus koskee vain (väitettyjä) liikesalaisuuksia.

(61)  Ks. komission em. lausunto asiassa Servier, 22 kohta.

(62)  Komissio käyttää esimerkiksi hallintomenettelyissään vakiomuotoista salassapitosopimusta, joka on saatavilla osoitteessa https://ec.europa.eu/competition/antitrust/nda_en.pdf

(63)  Tämä poikkeaa tavanomaisesta käytännöstä, jossa osapuolen ulkopuolinen oikeudellinen neuvonantaja esittää asiakkaalleen menettelyn muilta osapuolilta saatuja tietoja ja oikeudenkäyntiasiakirjoja ja keskustelee niistä vapaasti asiakkaansa kanssa.

(64)  Komissio voi hallinnollisessa menettelyssään myös pyytää, että lakimiehen ja asiakkaan välisestä tietojen esittämistä koskevasta velvollisuudesta luovutaan; ks. esim. em. Guidance on the use of confidentiality rings in Commission proceedings, 13 kohta ja em. Best Practices on the disclosure of information in data room, 23 kohta.

(65)  Kuten ulkopuolisten oikeudellisten neuvonantajien luottamuspiirien tapauksessa, asiakkaat voivat joutua vapauttamaan ulkopuoliset neuvonantajat velvollisuudesta esittää heille raporttiin sisältyvät luottamukselliset tiedot. Ks. edellä 77 kohta.

(66)  Luottamuksellisten tietojen suojaaminen on unionin oikeuden yleinen periaate. Ks. edellä alaviite 18.

(67)  Oikeudenkäyntiasiakirjojen ei-luottamuksellisten versioiden on oltava sellaisia, että muut osapuolet ymmärtävät niissä esitetyt argumentit ja todisteet, jotta he voivat keskustella asiasta oikeudellisten edustajiensa kanssa ja ohjeistaa heitä asianmukaisesti.

(68)  Ks. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artikla ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla, joihin on viitattu edellä. Tästä periaatteesta tehtävät poikkeukset voivat joissakin jäsenvaltioissa liittyä yleisen järjestyksen ylläpitoon, perusoikeuksien suojeluun tai muihin yleisiin tavoitteisiin.

(69)  Ks. myös liikesalaisuusdirektiivin 9 artiklan 2 kohdan c alakohta.

(70)  Esimerkkinä tämän menettelyn käyttämisestä ks. komission päätösten julkisten versioiden valmistelua koskevat ohjeet, jotka ovat saatavilla osoitteessa https://ec.europa.eu/competition/antitrust/guidance_on_preparation_of_public_versions_antitrust_04062015.pdf

(71)  Jos luottamuksellisiin tietoihin viitattiin suljetuin ovin pidetyssä istunnossa ja ne kirjattiin pöytäkirjaan, tämä voi olla tarpeen. Tuomioistuin voi kuitenkin päättää, että joihinkin tietoihin viitataan suljetuin ovin pidetyssä istunnossa ilman, että ne kirjataan pöytäkirjaan, jos se sovellettavien kansallisten sääntöjen mukaan on mahdollista. Tässä tilanteessa voi olla tarpeetonta laatia ei-luottamuksellisia versioita suljetuin ovin pidettyjen istuntojen pöytäkirjoista.