Euroopan alueiden komitean lausunto aiheesta: ”Yhtäläiset elinolot – kaikkien hallintotasojen yhteinen tehtävä Euroopassa”

(2020/C 440/02)

Esittelijä: Bernd LANGE (DE, EPP) Görlitzin piirikunnanjohtaja

POLIITTISET SUOSITUKSET

EUROOPAN ALUEIDEN KOMITEA

1.

tuo esiin huolensa EU:n jäsenvaltioiden sisäisten ja niiden välisten taloudellisten, sosiaalisten ja alueellisten erojen kasvusta. Tuorein kehitys Euroopassa on osoittanut, että paikkakuntien ja ihmisten väliset erot talouskehityksessä, työllisyydessä ja hyvinvoinnissa lisääntyvät. Eroja esiintyy kaikilla tasoilla paikallistasoa alemmalta tasolta Euroopan tasolle, ja ne ovat saavuttaneet kriittiset mittasuhteet. Käynnissä oleva keskustelu oman onnensa nojaan jätetyistä tai ”unohdetuista” paikkakunnista osoittaa selvästi, että tarvitaan paikkalähtöisempää toimintamallia, jotta voidaan vastata näiden paikkakuntien kehityspoliittisiin haasteisiin.

2.

muistuttaa, että covid-19-pandemia kärjistää useimmilla alueilla entisestään jäsenvaltioiden nykyisiä kriisistä johtuvia haasteita. Taloudelliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset ja niihin perustuvat elpymisen edellytykset vaihtelevat huomattavasti alueittain.

3.

vahvistaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 174 artiklassa mainitun taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitteen onkin edelleen oltava etusijalla Euroopan unionissa. Tätä horisontaalista tavoitetta on edistettävä paitsi unionin aluepolitiikan ja yhteisen maatalouspolitiikan myös kaikkien muidenkin politiikanalojen (esim. liikenne-, ympäristö-, sosiaali- ja energiapolitiikan) avulla. Tämä koskee erityisesti Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaan ja digitalisoinnin jatkamiseen liittyviä EU:n toimia.

4.

muistuttaa syrjäisimpien alueiden erityispiirteistä, jotka tunnustetaan EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklassa, ja huomauttaa EU:n sitoutuneen näiden alueiden kehittämiseen erityistoimenpitein, jotka hyödyttävät sekä kyseisiä alueita että koko EU:ta.

5.

korostaa, että vuonna 2017 EU:n väestöstä kolmannes asui yli 100 000 asukkaan suurkaupungeissa, kolmannes 10 000–100 000 asukkaan kaupungeissa ja kolmannes alle 10 000 asukkaan pienissä kaupungeissa tai maaseutuyhteisöissä (1). Euroopan komission puheenjohtaja on todennut suuntaviivoissaan (2), että eurooppalaisista yli 50 prosenttia asuu maaseutualueilla sijaitsevissa kunnissa.

6.

muistuttaa, että unionin rakennepolitiikassa on aiemmin keskitytty etupäässä alueyhteisöjen väliseen koheesioon (NUTS-1 tai NUTS-2), eikä toimenpiteiden vaikutusta aluetason alapuolella olevaan kuntatasoon ole aina riittävästi tutkittu ja otettu huomioon.

7.

toteaa, että nettomuutto maaseudulta kaupunkeihin on viime vuosina lisääntynyt eri jäsenvaltioissa ja alueilla (3), ja katsoo, että EU:n politiikoilla olisi vastattava tästä johtuviin haasteisiin ja edistettävä niihin liittyviä mahdollisuuksia.

8.

on huolissaan siitä, että suurkaupunkialueille suuntautuvan muuttoliikkeen lisääntyminen johtaa asianomaisissa kaupunkikeskustoissa monin paikoin huomattaviin haasteisiin, sellaisiin kuin asuntopula, vuokrien nousu, julkisen infrastruktuurin ylikuormittuminen ja sosiaaliset ongelmat. Tästä muuttoliikkeestä aiheutuu merkittäviä haasteita myös maaseutualueiden pienille ja keskisuurille kaupungeille ja kunnille sekä niissä toimiville yrityksille. Käyttäjämäärän vähentyessä ja käyttäjien ikääntyessä, jolloin palvelujen tarve kasvaa, julkisen infrastruktuurin ylläpito ja julkisten palvelujen rahoitus vaikeutuvat, ja yritykset kärsivät usein osaamisvajeesta.

9.

viittaa tässä yhteydessä parhaillaan laadittavaan AK:n lausuntoon ”Väestörakenteen muutos: ehdotuksia sen kielteisten vaikutusten mittaamisesta ja torjumisesta EU:n alueilla” (4) sekä AK:n lausuntoon ”Suurkaupunkialueiden haasteet ja niiden asema tulevassa koheesiopolitiikassa vuoden 2020 jälkeen” (5).

10.

muistuttaa, että Euroopan unionin alueellisessa toimintasuunnitelmassa 2020 painotetaan ensimmäisenä kaikkiaan kuudesta prioriteetista monikeskuksista ja tasapainoista aluekehitystä (6), ja että tämä tavoite on tärkeä myös alueellisen toimintasuunnitelman 2030 luonnoksessa.

11.

toteaa, että unionitasolla ei tällä hetkellä ole horisontaalista toimintamallia, jolla pyrittäisiin vähentämään maaltamuuton ja hallitsemattoman kaupungistumisen tai kaupungistumiskehityksen heikentymisen kannustimia parantamalla elinoloja kaikilla alueilla.

12.

vahvistaa Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteen nro 11 ”kestävät kaupungit ja yhteisöt” suuren merkityksen ja toteaa, että sitä on sovellettava kaikkiin aluetyyppeihin.

13.

katsoo, että yleisesti saavutettavissa oleva julkinen palvelupisteinfrastruktuuri sekä yleisesti käytettävissä oleva julkinen verkkoinfrastruktuuri ja julkisten palveluiden kattava tarjonta ovat laadukkaiden elinolosuhteiden ja kestävän kehityksen välttämätön edellytys kaikilla Euroopan unionin alueilla. Komitea muistuttaa tässä yhteydessä jälleen kerran, että rakenteelliset edellytykset vaihtelevat huomattavasti yksittäisten jäsenvaltioiden välillä ja niiden sisällä ja jopa alueiden sisällä.

14.

on sitä mieltä, että Euroopan unionin toteuttamissa toimissa olisi tuettava tasapainoisemmin tiheään asuttuja kaupunkialueita ja maaseutualueita, joita on usein tarkasteltu ensisijaisesti maatalouden näkökulmasta. Komitea pitää tässä mielessä valitettavana, että Euroopan sosiaalirahaston ja Euroopan aluekehitysrahaston toimet maaseutualueilla ovat suhteellisen vähäisiä (7) (8).

15.

pelkää, että juuri pienempien, syrjäisten ja eristyksissä olevien sekä taloudellisesti heikompien kuntien ja alueiden on koronakriisin vuoksi entistä vaikeampaa asettaa käyttöön ja ylläpitää julkista infrastruktuuria ja tarjota julkisia palveluja, sillä verotulojen aleneminen vaikuttanee erityisen merkittävästi näihin paikallis- ja alueyhteisöihin. Tämä vahvistaisi edelleen viime vuosien vastakkaisia kehityskulkuja. Komitea korostaa, että infrastruktuuriin ja palveluihin tehtävien julkisten investointien vähenemisellä on yleensä vakavammat vaikutukset erityisen heikossa asemassa oleviin väestöryhmiin.

Tasapainoista aluekehitystä edistävät kansalliset strategiat

16.

katsoo, että Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden politiikkojen olisi aina täydennettävä toisiaan. Ne eivät missään tapauksessa saa olla ristiriidassa keskenään tai pyrkiä vastakkaisiin tavoitteisiin. Komitea korostaakin, että jäsenvaltioiden olisi vältettävä ylisääntelyä saattaessaan EU-direktiivejä osaksi kansallista lainsäädäntöä.

17.

kehottaakin jäsenvaltioita kehittämään edelleen tiiviissä yhteistyössä paikallis- ja alueviranomaisten kanssa myös kansallisia koheesiopolitiikkoja ja nivomaan ne unionin tason toimiin kumppanuusperiaatteen ja monitasoisen hallinnon hengessä.

18.

muistuttaa tässä yhteydessä, että eri jäsenvaltioissa on jo olemassa sellaiseen tasapainoiseen rakennepolitiikkaan tähtääviä kansallisen tason toimintamalleja, jonka on määrä hyödyttää kaikkia alueita. Eräät valtiot esittävät yleisiä periaatteita kaikkien alueiden kehittämiseksi (9), kun taas toisilla alueilla laaditaan erityisiä suunnitelmia tiettyjä aluetyyppejä varten (10) (11),.

19.

painottaa, että mainituissa kansallisissa strategioissa kyse ei ole ensi sijassa taloudellisesta yhteenkuuluvuudesta taloudellisen suorituskyvyn kannalta vaan pikemminkin tietyn standardin luomisesta julkista hallintoa, infrastruktuuria ja palveluja varten – nämä muodostavat sosioekonomisen kehityksen perustan.

20.

toteaa, että kaikissa kansallisissa strategioissa mainitaan yleensä hajautettu hallinto viihtyisien alueiden keskeisenä edellytyksenä. Kunnalliset ja alueelliset rakenteet ovat välttämättömiä, jotta voidaan varmistaa kansalaisläheinen hallinto ja taata demokraattinen osallistuminen.

21.

toteaa, että kaikissa mainituissa kansallisissa politiikoissa painotetaan unionin politiikkaan nähden voimakkaammin maaseutualueiden pienempiä yhteisöjä (kuntia, kuntaliittoja, pieniä ja keskisuuria kaupunkeja jne.), jotta voidaan vahvistaa niitä ja parantaa näin niiden houkuttavuutta. Kaikissa strategioissa maaseutualueita pidetään ensisijaisesti asuin- ja talousalueina, ja niihin sisältyy rakennepoliittisia toimia kyseisten alueiden kehittämiseksi.

22.

on erityisen tyytyväinen alakohtaisiin toimintamalleihin, joita jäsenvaltiot noudattavat kansallisissa strategioissaan. Alueiden erilaisuudesta huolimatta on selvää, että haasteet ovat samankaltaisia eri jäsenvaltioissa.

23.

painottaa, että kansallisissa toimintamalleissa keskeisenä näkökohtana mainitaan digitalisaatio. Yleisesti saatavilla olevan digitaalisen infrastruktuurin ja digitaalisten julkisten palvelujen ansiosta työpaikkoja voidaan luoda ja säilyttää myös kaupunkikeskustojen ulkopuolella, mikä puolestaan voisi vähentää työvoiman muuttoa suurkaupunkeihin. Komitea korostaa, että etätyöskentelyn lisääntyminen, kuten on tapahtunut covid-19-pandemian aikana, voisi tarjota työntekijöille lisää joustavuutta asuinpaikan valinnan suhteen, ja painottaa tähän liittyen odottavansa, että monien työalojen jatkuvan digitalisoitumisen johdosta työpaikan alueelliseen läheisyyteen liittyvillä hyödyillä saattaa useilla aloilla olla pitkällä aikavälillä vain toissijainen rooli. Komitea tähdentää, ettei tämän suuntauksen tulisi vaarantaa liikkuvuuspolitiikkoja, joiden tarkoituksena on erityisesti rajoittaa työ- ja liikematkojen ympäristövaikutuksia.

24.

katsoo, että myös suurista asutuskeskuksista kauimpana sijaitsevilla ja harvempaan asutuilla alueilla on oltava sama digitaalisen yhteenliitettävyyden taso, jotta voidaan edistää julkisten verkkopalvelujen käyttöönottoa ja etätyötä välineinä väestön ja osaamisen houkuttelemiseksi näille alueille.

25.

pitää myönteisenä, että kaikissa strategioissa tarkastellaan myös yleishyödyllisiin palveluihin liittyviä näkökohtia, erityisesti terveydenhuolto-, hoiva- ja sosiaalipalvelujen varmistamista, koulujen ja muiden oppilaitosten toiminnan turvaamista sekä kotouttamista ja iäkkäiden suojelua tukevia palveluja. Yhdenvertaisuuden tulee olla asuinpaikasta riippumatta ohjaavana periaatteena tarjottaessa julkisia palveluja kansalaisille.

26.

kehottaakin tulevan alueellisen toimintasuunnitelman 2030 toteuttamista silmällä pitäen EU:n tulevia puheenjohtajavaltioita Saksaa, Portugalia ja Sloveniaa käynnistämään keskustelun ja kokemustenvaihdon siitä, miten EU:n rakennepolitiikka ja kansalliset aluekehityspolitiikat voidaan parhaiten yhdistää, jotta voitaisiin kaventaa alueellisia eroja ja parantaa elinoloja kaikkialla Euroopassa.

Yleisiä suosituksia EU:n politiikkaa varten

27.

kehottaa Euroopan komissiota hyödyntämään kansallisia toimintamalleja ja EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 174 artiklan ja 349 artiklan konkretisoimiseksi vahvistamaan ”yhtäläisten elinolojen” tavoitetta unionitasolla.

28.

korostaa jäsenvaltioiden harkintavaltaa yleishyödyllisten palvelujen alalla. Eurooppalaisilla puitteilla tulisi toissijaisuusperiaatteen mukaisesti vain täydentää valtio-, alue- tai paikallistasolla toteutettavia toimia.

29.

kehottaa laatimaan EU:lle pitkän aikavälin aluekehitysstrategian, jossa otetaan huomioon taajamien sekä maaseutu- ja kaupunkialueiden välinen vuorovaikutus.

30.

kehottaa Euroopan komissiota paitsi tarkastelemaan jäsenvaltioiden talouskehitystä myös ottamaan huomioon ja tunnustamaan yleishyödyllisten palvelujen alalla toteutetut toimet erityisesti harvempaan tai harvaan asutuilla taikka syrjäisimmillä alueilla, joille on ominaista maantieteellinen hajanaisuus.

31.

on sitä mieltä, että asianmukaisten rakenteellisten edellytysten luominen kaikissa jäsenvaltioissa ja kaikissa paikallis- ja alueyhteisöissä on välttämätöntä, jotta varmistetaan Euroopan unionin kestäväpohjainen sosioekonominen kehitys. Rakennerahastot voivat antaa tässä merkittävän panoksen, mutta ne eivät saa olla ainoa keino tasapainoisen kehityksen edistämiseksi. Kaikilla politiikanaloilla – myös Euroopan komission ilmoittamassa maaseutualueita koskevassa visiossa – tulisi edistää tätä horisontaalista tavoitetta.

32.

tähdentää, että tällainen tavoite edellyttäisi unionin toimien alueellisten vaikutusten yksityiskohtaista tarkastelua sekä lainsäädäntöä edeltävässä että sen jälkeisessä vaiheessa.

33.

suosittaakin, että ehdotettua kaupunkiulottuvuuden huomioon ottamista (urban proofing) kaupunkiagendaan sisältyvissä unionin toimissa täydennetään integroidulla alueulottuvuuden huomioon ottamisella (territorial proofing) eli unionin toimien toteutettavuuden arvioinnilla tiheään (esim. kaupungit) ja harvaan (esim. maaseutu) asutuilla alueilla kulloisetkin erityispiirteet huomioiden ja että sitä täydennetään alueellisella vaikutustenarvioinnilla. Näin voidaan varmistaa, että säännökset vaikuttavat oikein ja kohdennetusti ja ettei edistetä hallitsematonta kaupungistumista tai kaupungistumiskehityksen heikkenemistä.

34.

katsoo, että pieniin ja keskisuuriin kaupunkeihin tulisi harvaan asuttujen alueiden solmukohtina kiinnittää nykyistä suurempaa huomiota. Kunnat tarjoavat keskeisiä yleishyödyllisiä palveluita ja asettavat asukkaiden käyttöön välttämätöntä infrastruktuuria, joka parantaa ratkaisevasti maaseutualueiden houkuttavuutta.

35.

vahvistaa, että myös suuremmilla kaupungeilla on edelleen vastassaan huomattavia haasteita ja että ne näin ollen tarvitsevat Euroopan unionin taloudellista ja organisatorista tukea. Eri aluetyyppien vastakkainasettelua on vältettävä. Komitean mielestä kaupunkiagenda ja siihen perustuvat kumppanuudet ovat hyvä esimerkki unioni- ja paikallistason mahdollisesta yhteistyöstä.

36.

kannustaa Euroopan komissiota tehostamaan vertailukelpoisten tilastotietojen järjestelmällistä keräämistä NUTS 2 -tason alapuolella olevien maaseutualueiden kehityksen arvioimiseksi ja varmistamaan, ettei tässä yhteydessä lisätä hallinnollista taakkaa kuntatasolla.

37.

suosittaa Euroopan parlamentin laajennettujen työryhmien puheenjohtajille, että AK:n edustajat otetaan täysipainoisesti mukaan kaupunki- ja aluekehitystä käsittelevien laajennettujen työryhmien työhön ja edistetään näin konkreettisista haasteista käytävää keskustelua.

38.

painottaa, että tulevaisuudessa perustettavissa Euroopan unionin työ- ja asiantuntijaryhmissä on varmistettava kaupunki- ja maaseutualueiden eritasoisten ja -kokoisten hallintotahojen tasapuolinen edustus. Suurempia kaupunkeja varten kehitettyjä ja niiden kehittämiä toimintamalleja ei erilaisten organisatoristen ja taloudellisten tilanteiden vuoksi voi yleensä soveltaa pienemmissä paikallisyhteisöissä.

39.

kehottaa kaikkia Euroopan komission pääosastoja ja Euroopan parlamentin valiokuntia ottamaan kattavasti huomioon kaupunki- ja maaseutualueiden vuorovaikutussuhteet sekä laatimaan johdonmukaisia unionin politiikkoja, jotka vaikuttavat tasapainoisella tavalla kaikkiin aluetyyppeihin.

40.

kehottaa kaikkia Euroopan komission pääosastoja ja Euroopan parlamentin valiokuntia tunnustamaan paremmin institutionaalisella ja toiminnallisella tasolla tehtävän yhteistyön edut suunnittelun, liikkuvuuden, ympäristön, yleishyödyllisten palvelujen tarjoamisen ja julkisten investointien kaltaisilla aloilla. Tällainen yhteistyö mahdollistaa mittakaavaedut sekä tarjoaa tilaisuuden vahvistaa yhteyksiä ja lisätä alueellista, taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta samaan toiminnalliseen alueeseen kuuluvien kaupunkien, niiden lähialueiden ja maaseutualueiden välillä.

41.

kehottaa omaksumaan EU:n tasolla kattavan lähestymistavan, jolla vastataan kaupunkien, alueiden ja kuntien rajatylittävän yhteistyön haasteisiin ja laajennetaan tämän yhteistyön tarjoamia mahdollisuuksia vähentää erityyppisten asuinalueiden välisiä eroja.

Suosituksia EU:n aluepolitiikkaa varten

42.

katsoo, että unionin aluepolitiikassa olisi osana EU:n alueiden lähentämis- ja kehittämispyrkimyksiä keskityttävä ensi sijassa luomaan kaikille alueille rakenteelliset edellytykset tasapainoista kasvua varten. Kestäväpohjainen ja pitkäjänteinen sosioekonominen kehitys on mahdollista vain alueilla, joilla on niin kansalaisten kuin yritysten kannalta välttämättömät edellytykset. Komitea korostaa tässä yhteydessä tarvetta vahvistaa maaseutualueiden yrityksille tarkoitettuja kannustimia.

43.

vahvistaa, että yhtäläisten elinolojen tavoite tulisi ottaa huomioon myös ERI-rahastojen (ja maaseuturahaston) temaattisen keskittämisen yhteydessä. ERI-rahastojen tulisi mahdollistaa tarvittavan kunnallisen ja alueellisen infrastruktuurin ja julkisten palvelujen tukeminen kaikilla alueilla. Maaseuturahaston jättäminen rakennerahastoja koskevien yhteisten säännösten ulkopuolelle on tässä yhteydessä haitallista. Tällainen erottaminen vaikeuttaa tarpeettomasti johdonmukaista, useihin rahastoihin perustuvaa tukea kaupunki- ja maaseutualueilla.

44.

panee tässä yhteydessä merkille EAKR:n erityisrahoituksen kaupunkialueille mutta muistuttaa samalla, että kyseisen rahoituksen vuoksi myös maaseutualueiden on saatava vastaavanlaista rahoitusta vastaavassa määrin. Komitean mielestä pitkällä aikavälillä on järkevämpää asettaa yleisesti käyttöön erityismäärärahat niitä palveluja varten, jotka edistävät tasapainoista aluekehitystä ja vahvistavat osaltaan kaikkien paikallis- ja alueyhteisöjen selviytymiskykyä (laajakaistainfrastruktuuri, sairaalat ja terveydenhuolto, liikenneinfrastruktuuri jne.). Näin luodaan ihmisten ja yritysten asettautumisen perusta myös kaupunkikeskusten ulkopuolella, mikä puolestaan luo työpaikkoja ja vähentää painetta muuttaa kaupunkeihin.

45.

katsoo, että kun otetaan huomioon julkisten palvelujen heikko kannattavuus harvaan asutuilla alueilla, rakennerahastotukea olisi ensi sijassa annettava avustuksina.

46.

katsoo, että rakennerahastotukea olisi suunnattava voimakkaammin siihen, että voidaan ottaa käyttöön ja ylläpitää sekä tietoliikenteen että digitaalisten palvelujen teknistä infrastruktuuria, joka on tarpeen tasapainoisen aluekehityksen varmistamiseksi. Tätä varten on edistettävä julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä, sillä julkisella sektorilla on johtava asema tällaisten investointien toteuttamisessa.

47.

kehottaa Euroopan komissiota käsittelemään asiaa tulevassa kahdeksannessa koheesiokertomuksessa, joka on määrä julkaista syyskuussa 2021.

48.

kehottaa vahvistamaan EU:n uuden alueellisen toimintasuunnitelman 2030 ja uuden koheesiopolitiikan 2021–2027 välisiä yhteyksiä, jotta koheesiopolitiikalle saadaan laadittua alueellinen ohjaava strategiakehys vihreän ja oikeudenmukaisen Euroopan luomiseksi niin, että mikään alue ei jää kehityksessä jälkeen.

Suosituksia muita politiikanaloja varten

49.

painottaa, että myös liikennepolitiikkaa koskevissa EU:n säännöksissä tulisi ottaa nykyistä enemmän huomioon niiden vaikutukset ihmisten tasapainoiseen asettautumiseen alueille. Tämä koskee julkisen liikenteen suunnittelua ja raideliikennettä mutta myös yhteisautoilupalvelujen käyttöä. Yhteisautoilupalveluja on toistaiseksi tarjolla pääasiassa kaupungeissa, sillä maaseutualueiden alhaisempi asukastiheys vähentää palvelusta saatavia tuloja. Pitkällä aikavälillä tulisi tutkia vastaavien liikennepalvelujen tarjoamista yleisesti, mahdollisesti julkisen palvelun velvoitteen kautta.

50.

toteaa, että liikennealaa koskevat EU:n säännökset (erityisesti päästöjen ja ilmastonsuojelun osalta) ovat maaseutualueilla toimiville julkisen liikenteen harjoittajille usein huomattavasti haastavampia kuin kaupunkialueiden liikenteenharjoittajille. Lisäksi siirtyminen vähäpäästöiseen teknologiaan ei teknologisiin edellytyksiin ja teknologian saatavuuteen markkinoilla liittyvistä syistä ole toistaiseksi mahdollista kaikkialla, etenkään harvaan asutuilla ja vuoristoisilla alueilla. Näin on erityisesti linja-autojen kohdalla, sillä ongelmana ovat korkeammat kustannukset, rajallinen toimintamatka ja osittain myös pidemmät latausajat. Samaan aikaan EU:n rahoitusta myönnetään ensisijaisesti kaupunkiliikenteeseen, sillä kaupungeissa mitataan tavallisesti korkeammat epäpuhtausarvot. Jotta kaikkialla voidaan luoda ja säilyttää toimiva julkinen liikenne, olisi säännöksissä joko määrättävä erilaisia toimia aluetyypeittäin tai asetettava käyttöön lisävaroja niille alueille, missä rahoitus on erityisen vaikeaa (esimerkiksi maaseutualueet, syrjäiset alueet, saari- ja syrjäisimmät alueet sekä vuoristoalueet).

51.

korostaa, että etätyöllä on ollut merkittävä rooli jo ennen covid-19-pandemiaa. Myös digitaalisia viranomaispalveluja voidaan tarjota ja käyttää vain siellä, missä sekä kyseisten palvelujen tarjoajilla että niiden käyttäjillä on nopeat laajakaistayhteydet.

52.

katsoo, että laajakaista- ja matkapuhelinpalveluja – 5G- ja 6G-verkkoja – laajennettaessa tulisi aina noudattaa yleisen saatavuuden tavoitetta pitäen kiinni eurooppalaisista päästönormeista. Laajentaminen olisi etupäässä toteutettava yksityisellä sektorilla. Alueilla, missä valokuituyhteyksien kattava asentaminen on taloudellisista syistä mahdollista vain julkisella taloudellisella tuella, paikallis- ja alueviranomaisille olisi annettava mahdollisuus huolehtia siitä oikeudellisesti varmalla tavalla ja kohdennetusti.

---

(1)  Die Unterschiede bestimmen die Vielfalt in Europa, Ein Atlas ausgewählter Aspekte der räumlichen Strukturen und Entwicklungen, Bundesinstitut für Bau, Stadt- und Raumforschung (Erot Euroopan monimuotoisuuden määrittäjinä – Selvitys alueellisten rakenteiden ja aluekehityksen tietyistä näkökohdista, Saksan liittotasavallan rakentamisen ja kaupunki- ja aluetutkimuksen instituutti).

(2)  https://ec.europa.eu/commission/sites/beta-political/files/political-guidelines-next-commission_fi.pdf

(3)  https://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php?title=Archive:Statistics_on_rural_areas_in_the_EU#Further_Eurostat_information

(4)  COR-2019-04647-00-00-PAC.

(5)  COR-2019-01896-00-00-AC (EUVL C 79, 10.3.2020, s. 8).

(6)  https://ec.europa.eu/regional_policy/en/information/publications/communications/2011/territorial-agenda-of-the-european-union-2020

(7)  Evolution of the Budget Dedicated for Rural Development Policy (Maaseudun kehityspolitiikkaan osoitetun budjetin kehittyminen), NAT-valiokunnan teettämä tutkimus, Progress Consulting, 2016 (ajantasaistettu vuonna 2020).

(8)  EU Cohesion Policy in non-urban areas (EU:n koheesiopolitiikka muilla kuin kaupunkialueilla), Euroopan parlamentin REGI-valiokunnan teettämä tutkimus, EPRC, 2020.

(9)  Yhtäläisiä elinoloja käsittelevän toimikunnan loppuraportti, Saksa.

(10)  Ruralités: une ambition à partager 200 propositions pour un agenda rural (Maaseutualueet: yhteinen tavoite – 200 ehdotusta maaseutuagendaa varten), Ranska.

(11)  Masterplan für den ländlichen Raum (Yleissuunnitelma maaseutualueita varten), Itävalta.