52018IP0241

EUR-Lex

Access to European Union law

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

EUROPA
EUR-Lex home
EUR-Lex - 52018IP0241 - EN

Help

Search tips

Need more search options? Use the Advanced search

Document 52018IP0241

Euroopan parlamentin päätöslauselma 31. toukokuuta 2018 ekosuunnitteludirektiivin (2009/125/EY) täytäntöönpanosta (2017/2087(INI))

EUVL C 76, 9.3.2020, p. 192–199 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

HTML

PDF

Official Journal

9.3.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 76/192

P8_TA(2018)0241

Ekosuunnitteludirektiivin täytäntöönpano

Euroopan parlamentin päätöslauselma 31. toukokuuta 2018 ekosuunnitteludirektiivin (2009/125/EY) täytäntöönpanosta (2017/2087(INI))

(2020/C 76/23)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan,

—

ottaa huomioon 21. lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/125/EY energiaan liittyvien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista (1) (jäljempänä ”ekosuunnitteludirektiivi”) ja täytäntöönpanoasetuksista sekä kyseisen direktiivin mukaisesti hyväksytyistä vapaaehtoisista sopimuksista,

—	ottaa huomioon direktiivin 2009/125/EY mukaisesti hyväksytyn ekologista suunnittelua koskevan komission työsuunnitelman vuosiksi 2016–2019 (COM(2016)0773),

—	ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1369 energiamerkintää koskevien puitteiden vahvistamisesta ja direktiivin 2010/30/EU kumoamisesta (2) (jäljempänä ”energiamerkintöjä koskeva direktiivi”),

—	ottaa huomioon kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä ja energiatehokkuutta koskevat unionin tavoitteet,

—	ottaa huomioon Pariisin ilmastonmuutossopimuksen ja ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen sopimuspuolten 21. konferenssin (COP 21),

—	ottaa huomioon, että EU ja jäsenvaltiot ovat ratifioineet Pariisin sopimuksen,

—	ottaa huomioon kyseisessä sopimuksessa määritetyn pitkän aikavälin tavoitteen maapallon keskimääräisen lämpötilan nousun pitämisestä huomattavasti alle 2 celsiusasteessa suhteessa esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon ja pyrkimyksistä rajoittaa se 1,5 celsiusasteeseen,

—	ottaa huomioon vuoteen 2020 ulottuvan yleisen unionin ympäristöalan toimintaohjelman (Euroopan parlamentin ja neuvoston 20. marraskuuta 2013 annettu päätös N:o 1386/2013/EU) (3),

—	ottaa huomioon komission 2. joulukuuta 2015 antaman tiedonannon kiertotaloutta koskevasta EU:n toimintasuunnitelmasta (COM(2015)0614),

—	ottaa huomioon 16. tammikuuta 2018 annetun komission tiedonannon EU:n strategiasta muoveista kiertotaloudessa (COM(2018)0028),

—	ottaa huomioon 16. tammikuuta 2018 annetun komission tiedonannon ja komission yksiköiden valmisteluasiakirjan kiertotalouspaketin täytäntöönpanosta: vaihtoehtoja kemikaali-, tuote- ja jätelainsäädännön rajapinnalla yksilöityjen ongelmien ratkaisemiseksi (COM(2018)0032 – SWD(2018)0020)),

—	ottaa huomioon 13. syyskuuta 2017 annetun komission tiedonannon vuoden 2017 EU:n kannalta kriittisten raaka-aineiden luettelosta (COM(2017)0490),

—	ottaa huomioon 18. joulukuuta 2017 annetut neuvoston päätelmät ekoinnovoinnista ja kiertotalouteen siirtymisestä (4),

—	ottaa huomioon marraskuussa 2017 julkaistun YK:n ympäristöohjelman yhteenvetoraportin ”The Emissions Gap Report 2017”,

—	ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman resurssitehokkuudesta: siirtyminen kohti kiertotaloutta (5),

—	ottaa huomioon jätteitä koskevan EU:n lainsäädännön,

—	ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman ”Tuotteiden käyttöiän pidentäminen: kuluttajien ja yritysten saama hyöty” (6),

—	ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelujen pääosaston laatiman Euroopan tason täytäntöönpanon arvioinnin, joka täydentää ekosuunnitteludirektiivin täytäntöönpanon valvontaa,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan sekä puheenjohtajakokouksen 12. joulukuuta 2002 valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä tekemän päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

—	ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon (A8-0165/2018),

ottaa huomioon, että ekosuunnitteludirektiivin tavoitteena on lisätä energiatehokkuutta ja ympäristönsuojelun tasoa yhdenmukaistetuilla vaatimuksilla, joilla varmistetaan sisämarkkinoiden toiminta ja edistetään energiaan liittyvien tuotteiden yleisen ympäristövaikutuksen jatkuvaa vähentämistä; ottaa huomioon, että näillä toimenpiteillä on energiankulutuksen vähentämisen kautta myönteinen vaikutus myös energiaturvallisuuteen;

ottaa huomioon, että ekosuunnitteludirektiivissä säädetään toimenpiteistä, joita voidaan toteuttaa energiaan liittyvien tuotteiden elinkaarenaikaisten ympäristövaikutusten vähentämiseksi; ottaa huomioon, että toistaiseksi direktiivin mukaiset päätökset ovat pitkälti keskittyneet energiankulutuksen vähentämiseen käyttövaiheen aikana;

C.	ottaa huomioon, että direktiivin soveltamisella voitaisiin edistää merkittävästi EU:n pyrkimyksiä parantaa energiatehokkuutta sekä edistää ilmastotoimiin liittyvien tavoitteiden saavuttamista;

ottaa huomioon, että vähentämällä energiaan liittyvien tuotteiden ympäristövaikutuksia ekologisen suunnittelun vaiheessa ja säätämällä niiden käyttöikää ja päivitettävyyttä, korjattavuutta, kierrätystä ja uudelleenkäyttöä koskevista vähimmäisperusteista voidaan luoda merkittäviä mahdollisuuksia työpaikkojen luomiseen;

E.	ottaa huomioon, että vuoden 2018 alkuun mennessä oli käytössä 29 ekosuunnitteluasetusta, joita sovelletaan eri tuoteryhmiin, ja lisäksi on hyväksytty kolme direktiivin mukaista vapaaehtoista sopimusta;

toteaa, että ekosuunnitteludirektiivissä tunnustetaan vapaaehtoiset sopimukset ja muut itsesääntelytoimenpiteet vaihtoehdoiksi täytäntöönpanotoimenpiteille, kun tietyt perusteet täyttyvät; toteaa, että kaikki nykyiset vapaaehtoiset sopimukset eivät ole osoittautuneet sääntelytoimenpiteitä tehokkaammiksi;

G.	toteaa, että ekosuunnittelu tuottaa taloudellista hyötyä teollisuudelle ja kuluttajille ja edistää merkittävästi unionin ilmasto-, energia- ja kiertotalouspolitiikkaa;

ottaa huomioon, että ekosuunnittelulainsäädäntö liittyy tiiviisti energiamerkintöjä koskevaan EU:n lainsäädäntöön ja näiden kahden direktiivin mukaisiin toimenpiteisiin, joiden odotetaan tuovan vuoteen 2020 mennessä mukanaan 55 miljardin euron vuotuiset lisätulot teollisuusalalla ja tukku- ja vähittäismyyntialalla ja arvioidaan saavan aikaan vuosittaiset 175 Mtoe:n primäärienergian säästöt vuoteen 2020 mennessä, mikä vastaa jopa puolta unionin vuoden 2020 energiansäästötavoitteesta ja vähentää riippuvuutta tuontienergiasta; toteaa, että lainsäädännöllä edistetään myös merkittävästi EU:n ilmastotavoitteiden saavuttamista, sillä kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään vuosittain 320 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia; toteaa, että energian säästömahdollisuudet ovat vielä suuremmat pidemmällä aikavälillä;

I.	ottaa huomioon, että Ecodesign Impact Accounting -raportin mukaan (Euroopan komissio, 2016) EU:n kuluttajien arvioidaan säästävän vuoteen 2020 mennessä kaikkiaan 112 miljardia euroa tai noin 490 euroa vuodessa kotitaloutta kohden;

J.	ottaa huomioon, että yli 80 prosenttia energiaan liittyvien tuotteiden ympäristövaikutuksesta määritetään suunnitteluvaiheessa;

K.	ottaa huomioon, että suurimmalla osalla sidosryhmistä on havaittu olevan kolme pääasiallista estettä lainsäädännön täysimääräisen täytäntöönpanon tiellä: selkeän poliittisen tuen ja suunnan puuttuminen, sääntelyprosessien hitaus ja jäsenvaltioiden markkinavalvonnan riittämättömyys;

L.	ottaa huomioon, että 10–25 prosenttia markkinoilla olevista tuotteista ei ole ekosuunnittelua ja energiamerkintöjä koskevien direktiivien mukaisia, mikä johtaa kymmenen prosenttia vähäisempiin energiasäästöihin ja epäreiluun kilpailuun;

M.	katsoo, että nykyinen näyttämövalaistuksen vapauttaminen komission asetusten (EY) N:o 244/2009 (7) ja (EU) N:o 1194/2012 (8) vaatimuksista on ollut asianmukainen ja tehokas tapa ottaa huomioon teatterien ja koko viihdealan erityistarpeet ja -olosuhteet, ja sitä olisi jatkettava;

N.	ottaa huomioon, että vaikka ekosuunnitteludirektiivin soveltamisala laajennettiin vuonna 2009 kattamaan kaikki energiaan liittyvät tuotteet (lukuun ottamatta liikennevälineitä), ekologista suunnittelua koskevat vaatimukset eivät vielä kata energiaa käyttämättömiä tuotteita;

toteaa, että EU:ssa kaikki tuotteet olisi suunniteltava, valmistettava ja pidettävä kaupan siten, että vaarallisia aineita käytetään mahdollisimman vähän, ja samalla olisi varmistettava tuotteen turvallisuus, jotta voidaan edesauttaa sen kierrätystä ja uudelleenkäyttöä ja samaan aikaan pitää yllä ihmisten terveyden ja ympäristön suojelun korkeaa tasoa;

toteaa, että ekosuunnitteludirektiivin mukaan sen täydentävyyden kemikaaleihin liittyvän REACH-asetuksen kanssa olisi edistettävä niiden vaikutusta ja luotava johdonmukaiset vaatimukset valmistajien sovellettaviksi; toteaa, että vaarallisten kemikaalien käyttöön ja kierrätykseen liittyviä vaatimuksia on toistaiseksi ollut vähän;

Q.	toteaa, että uuden energiamerkintäasetuksen mukaista uutta tietokantaa laaditaan parhaillaan ja että joissakin jäsenvaltioissa, mutta ei kaikissa, käytetään markkinavalvonnan tiedotus- ja viestintäjärjestelmää (ICSMS);

toteaa, että yksi vuoteen 2020 ulottuvan yleisen unionin ympäristöalan toimintaohjelman (seitsemännen ympäristöohjelman) ensisijaisista tavoitteista on muuttaa unioni resurssitehokkaaksi, vihreäksi ja kilpailukykyiseksi vähähiiliseksi taloudeksi; ottaa huomioon, että ympäristöohjelman mukaan unionin politiikalla olisi varmistettava, että unionin markkinoille saatetut ensisijaiset tuotteet ovat ”ekologisesti suunniteltuja” siten, että optimoidaan niiden resurssi- ja materiaalitehokkuus;

toteaa, että kiertotaloutta koskeva EU:n toimintasuunnitelma sisältää sitoumuksen korostaa kiertotalousnäkökohtia tulevissa ekosuunnitteludirektiivissä esitettävissä tuotesuunnitteluvaatimuksissa analysoimalla järjestelmällisesti sellaisia kysymyksiä kuin korjattavuus, kestävyys, päivitettävyys, kierrätettävyys tai tiettyjen materiaalien tai aineiden tunnistaminen;

toteaa, että Pariisin sopimuksessa asetetaan pitkän aikavälin tavoite, joka vastaa tavoitetta rajoittaa maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle kahteen celsiusasteeseen esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna sekä jatkaa toimia nousun rajaamiseksi alle 1,5 celsiusasteeseen esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna; toteaa, että EU on sitoutunut tekemään oman osuutensa näiden tavoitteiden saavuttamiseksi vähentämällä päästöjä kaikilla toimialoilla;

toteaa, että ekosuunnittelua koskevien toimenpiteiden olisi katettava tuotteiden koko elinkaari, jotta unionissa voidaan varmistaa resurssitehokkuus, kun otetaan huomioon, että yli 80 prosenttia tuotteen ympäristövaikutuksista määräytyy suunnitteluvaiheessa, joka on siten erittäin tärkeä edistettäessä kiertotaloutta koskevia näkökohtia, kestävyyttä, päivitettävyyttä, korjattavuutta sekä tuotteen uudelleenkäyttöä ja kierrätystä;

katsoo, että kestävämpien ja resurssitehokkaampien tuotteiden valmistamisen ohella olisi lujitettava jakamis- ja palvelutalouden periaatteita ja jäsenvaltioiden olisi otettava erityisesti huomioon pienituloiset kotitaloudet, mukaan lukien energiaköyhyyden vaarassa olevat kotitaloudet, esittäessään ohjelmia, joilla kannustetaan ottamaan käyttöön kaikkein resurssitehokkaimpia tuotteita ja palveluja;

W.	toteaa, että unioni on pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskevan Tukholman yleissopimuksen osapuoli ja että sen on näin ollen toteutettava toimia näiden vaarallisten aineiden käytön asteittaiseksi lopettamiseksi, myös rajoittamalla niiden käyttöä tuotteen suunnitteluvaiheessa;

Tehokas väline kustannustehokkaiden energiasäästöjen aikaansaamiseksi

katsoo, että ekosuunnitteludirektiivi on ollut onnistunut väline energiatehokkuuden parantamisessa ja johtanut kasvihuonekaasupäästöjen huomattavaan vähenemiseen ja tuottanut taloudellista hyötyä kuluttajille;

suosittaa, että komissio jatkaa uusien tuoteryhmien sisällyttämistä direktiiviin niiden ekosuunnittelupotentiaalin perusteella, mihin kuuluvat niin energiatehokkuus- ja materiatehokkuuspotentiaali sekä muut ympäristöä koskevat seikat, ja soveltaen direktiivin 15 artiklassa vahvistettuja menetelmiä; suosittaa, että komissio pitää nykyiset normit ajan tasalla, jotta direktiivin soveltamisalaa ja tavoitteita voidaan hyödyntää kaikilta osin;

korostaa, että ekosuunnitteludirektiivi parantaa EU:n sisämarkkinoiden toimintaa määrittelemällä yhteiset tuotestandardit; tähdentää, että yhdenmukaistettujen tuotevaatimusten hyväksymisen jatkaminen EU:n tasolla tukee innovointia, tutkimusta ja EU:n valmistajien kilpailukykyä ja varmistaa reilun kilpailun, samalla kun vältetään tarpeetonta hallinnollista rasitusta;

muistuttaa, että direktiivissä edellytetään, että komissio antaa täytäntöönpanotoimenpiteitä, kun tuote täyttää edellytykset eli tuotteen myyntivolyymi on merkittävä ja sillä on merkittävä ympäristövaikutus ja mahdollisuudet parantamiseen; korostaa vastuuta, joka komissiolle on annettu tämän tehtävän noudattamisessa ja sen varmistamisessa, että hyödyt kuluttajille, kiertotaloudelle ja ympäristölle todella saavutetaan, ja toteaa, että tällaisia tuotevaatimuksia voidaan soveltaa vain EU:n tasolla ja siksi jäsenvaltiot luottavat siihen, että komissio toteuttaa tarvittavat toimet;

katsoo, että kiertotalouteen liittyvien aloitteiden koordinointi lisäisi edelleen direktiivin tehokkuutta; kehottaa tästä syystä tekemään ekologista suunnittelua ja kiertotaloutta koskevan kunnianhimoisen suunnitelman, joka tuottaisi ympäristöetuja, tarjoaisi kestäviä kasvu- ja työllisyysmahdollisuuksia myös pk-yritysten alalla ja hyödyttäisi kuluttajia; panee tässä yhteydessä merkille huomattavan potentiaalin, jota parempi resurssitehokkuus ja uusioraaka-aineiden käyttö valmistuksessa merkitsevät jätteen vähentämisen ja resurssitalouden kannalta;

korostaa, että ekosuunnitteludirektiivi on osaa laajempaa välineistöä ja sen tehokkuus riippuu synergiasta muiden välineiden, erityisesti energiamerkintöjen, kanssa; katsoo, että olisi vältettävä sääntelyn päällekkäisyyttä;

Päätöksentekoprosessin tehostaminen

korostaa kuulemisfoorumin keskeistä tehtävää teollisuuden, kansalaisyhteiskunnan ja muiden sidosryhmien kokoamisessa yhteen päätöksentekoprosessia varten ja katsoo, että tämä elin toimii hyvin;

on erittäin huolissaan toisinaan merkittävistä viivytyksistä täytäntöönpanotoimenpiteiden kehittämisessä ja hyväksymisessä, koska viivästykset luovat epävarmuutta talouden toimijoille, ovat merkinnee menetettyjä energiansäästömahdollisuuksia kuluttajille ja tähän liittyvässä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä ja voivat johtaa siihen, että hyväksytyt toimenpiteet eivät pysy teknologisen kehityksen tasalla;

toteaa, että täytäntöönpanon viivästykset johtuvat osittain komission käytettävissä olevien resurssien rajallisuudesta; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön riittävät resurssit ekosuunnittelua koskevassa prosessissa, koska lainsäädännön tuoma EU:n lisäarvo on merkittävä;

10.

kehottaa komissiota välttämään viivytyksiä täytäntöönpanotoimenpiteiden hyväksymisessä ja julkaisussa ja suosittelee, että määritellään niiden päätökseen saantia ja olemassa olevien asetusten tarkistamista koskevat selkeät määräajat ja virstanpylväät; katsoo, että ekosuunnittelun toimenpiteet olisi hyväksyttävä yksitellen ja julkaistava ne heti, kun ne on saatu päätökseen;

11.

tähdentää, että on pysyttävä aikataulussa, joka on vahvistettu vuosien 2016–2019 ekologista suunnittelua koskevassa työsuunnitelmassa;

12.

korostaa, että ekologista suunnittelua koskevien vaatimusten on perustuttava vankkaan tekniseen analyysiin ja vaikutustenarviointeihin, joissa viitekohtana toimivat parhaat markkinoilla saatavilla olevat tuotteet tai tekniikat ja kunkin toimialan tekninen kehitys; kehottaa komissiota asettamaan etusijalle sellaisiin tuotteisiin liittyvien täytäntöönpanotoimien toteuttamisen ja tarkastelun, joihin liittyy parhaat mahdollisuudet sekä primäärienergian säästämisen että kiertotalouden osalta;

13.

toteaa, että ekosuunnitteludirektiivissä sallitaan vapaaehtoisten sopimusten käyttö; korostaa, että vapaaehtoisia sopimuksia voidaan käyttää täytäntöönpanotoimenpiteiden sijasta, kun kyseiset sopimukset kattavat selvästi suurimman osan markkinoista, ja niillä pystytään takaamaan vähintään samantasoinen ympäristötehokkuus; korostaa, että niiden avulla olisi taattava päätöksenteon nopeutuminen; katsoo, että vapaaehtoisten sopimusten valvonnan tehokkuutta olisi parannettava ja että olisi varmistettava kansalaisyhteiskunnan asianmukainen osallistuminen; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti komission suositukseen (EU) 2016/2125 toimialan toteuttamia itsesääntelytoimia koskevista suuntaviivoista ja pyytää komissiota valvomaan tiukasti mahdollisia ekosuunnitteludirektiivin nojalla tunnustettuja vapaaehtoisia sopimuksia;

14.

kannustaa integroimaan tekniikan oppimiskäyrät energiaan liittyvien tuotteiden ekologista suunnittelua koskevaan menetelmään, jotta voidaan ennakoida asetusten voimaantuloon mennessä tapahtuvia teknologisia parannuksia ja varmistaa, että asetukset pysyvät ajan tasalla;

15.

kehottaa komissiota sisällyttämään ekologisen suunnittelun toimenpiteisiin tarvittaessa arviointeja mikromuovien vapautumisesta vesiympäristöön; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön mikrohiukkasten suodattimia koskevia pakollisia vaatimuksia kotitalouksien pesukoneita ja pesu- ja kuivauskoneita varten ekologisen suunnittelun toimenpiteiden tarkistuksessa;

Energiasäästöistä resurssitehokkuuteen

16.

toistaa vaatimuksensa siitä, että tuotteiden kiertotalousnäkökohdille on annettava uutta pontta, ja katsoo, että ekosuunnitteludirektiivi tarjoaa huomattavia mahdollisuuksia parantaa resurssitehokkuutta ja että näitä mahdollisuuksia ei vieläkään hyödynnetä;

17.

katsoo tästä syystä, että ekosuunnitteludirektiivin täytäntöönpanossa on – jatkuvien energiatehokkuuden parantamiseen pyrkivien ponnistelujen lisäksi – nyt tartuttava järjestelmällisesti sen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden koko elinkaareen asettamalla resurssitehokkuuden vähimmäisperusteet, jotka kattavat muun muassa kestävyyden, vahvuuden, korjattavuuden ja päivitettävyyden, mutta myös jakamispotentiaalin, uudelleenkäytön, skaalattavuuden, kierrätettävyyden, uudelleenvalmistusmahdollisuuden, kierrätettyjen raaka-aineiden tai uusioraaka-aineiden sisällön ja kriittisten raaka-aineiden käytön;

18.

katsoo, että kutakin tuoteryhmää koskevien kiertotalousperusteiden valinnan on oltava hyvin eriteltyä ja selvästi ja objektiivisesti määriteltyä, samalla kun perusteiden on oltava helposti mitattavissa ja täytettävissä kohtuullisin kustannuksin, jotta voidaan varmistaa, että direktiivi pysyy täytäntöönpanokelpoisena;

19.

kehottaa suorittamaan järjestelmällisesti syvällisiä analyyseja kiertotalouteen liittyvien näkökohtien mahdollisuuksista sellaisten valmistelevien tutkimusten vaiheessa, jotka koskevat kutakin tuoteluokkaa koskevaan ekologiseen suunnitteluun liittyviä erityisiä toimia;

20.

pitää tärkeänä, että valmistajat antavat selkeät ja objektiiviset ohjeet, jotta käyttäjät ja riippumattomat korjaamot voivat korjata tuotteita helpommin ilman erikoisvälineistöä; korostaa, että on myös tärkeää antaa mahdollisuuksien mukaan tietoa varaosien saatavuudesta ja tuotteiden käyttöiästä;

21.

korostaa mahdollista hyötyä, jota voidaan saavuttaa keskittymällä energian käytön ohella muihin ympäristönäkökohtiin, kuten vaarallisiin kemikaaleihin, mikromuovien vapautumiseen, jätteiden syntymiseen ja materiaalien käyttöön, ja kehottaa käyttämään direktiivin mukaisia välineitä avoimuuden parantamiseksi kuluttajien kannalta;

22.

toteaa, että yli 80 prosenttia tuotteen ympäristövaikutuksesta määräytyy suunnitteluvaiheessa, ja katsoo siksi, että huolta aiheuttavat aineet voidaan välttää, korvata tai niitä voidaan rajoittaa suurelta osin juuri kyseisessä vaiheessa; korostaa, että kriittisten raaka-aineiden, kuten harvinaisten maametallien, taikka myrkyllisten tai erityistä huolta aiheuttavien aineiden, kuten pysyvien orgaanisten yhdisteiden ja hormonaalisten haitta-aineiden, käyttöä on tarkasteltava ekosuunnittelun laajennettujen perusteiden mukaisesti, jotta voidaan rajoittaa niiden käyttöä tai tarvittaessa korvata ne tai ainakin varmistaa, että nämä aineet voidaan poistaa/erottaa tuotteesta sen elinkaaren lopussa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muiden unionin tasolla kyseisille aineille vahvistettujen yhdenmukaistettujen oikeudellisten vaatimusten soveltamista;

23.

vetoaa, ettei energiaan liittyville tuotteille luotaisi sellaisia ekologiseen suunnitteluun liittyviä vaatimuksia, joiden täyttämisestä aiheutuisi vaikeuksia eurooppalaisille tuottajille, koskien erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä, joiden mahdollisuudet patentoitujen tekniikoiden suhteen ovat huomattavasti vähäisemmät kuin markkinajohtajilla;

24.

pitää tässä yhteydessä myönteisenä ekologista suunnittelua koskevaa työsuunnitelmaa vuosiksi 2016–2019, johon sisältyy vaatimusten ja materiaalien käytön tehokkuuden kehittämistä koskevia sitoumuksia ja jolla tuetaan uusioraaka-aineiden käyttöä, ja kehottaa komissiota saamaan tämän työn mahdollisimman pian päätökseen; katsoo, että tällaisten vaatimusten olisi oltava tuotekohtaisia ja perustuttava vakaisiin analyyseihin, niissä olisi keskityttävä aloihin, joilla on selkeää parannuspotentiaalia, ja markkinavalvontaviranomaisten olisi kyettävä valvomaan ja tarkistamaan niiden täytäntöönpanoa; katsoo, että olisi edistettävä sähkö- ja elektroniikkalaiteromun kierrätystä koskevia huippuinnovaatioita, kun määritellään parhaita käytäntöjä ja vanhojen ja käynnissä olevien tutkimusten tulosten käyttöä;

25.

pitää yhä tärkeämpänä menestystekijänä resurssitehokkuuden saavuttamisen kannalta, että kehitetään järjestelmään perustuva malli, jossa otetaan huomioon tuotteen lisäksi koko järjestelmä, jota sen toimintaan tarvitaan ekologisen suunnittelun prosessissa, ja kehottaa komissiota sisällyttämään seuraavaan ekologista suunnittelua koskevaan työohjelmaan enemmän tällaisia järjestelmätason mahdollisuuksia;

26.

katsoo, että on kiinnitettävä erityistä huomiota vedenkäyttöön liittyviin tuotteisiin, sillä niissä voitaisiin saavuttaa merkittäviä ympäristöön liittyviä hyötyjä ja säästöjä kuluttajille;

27.

kehottaa komissiota edistämään myös kaivosjätteen sisältämien kriittisten raaka-aineiden hyödyntämistä;

28.

panee merkille, että komissio on lykännyt tieto- ja viestintätekniikkaa, kuten matka- ja älypuhelimia, koskevia toimia lisäarviointeja odotettaessa ja ottaen huomioon tämän tuoteryhmän nopeat teknologiset muutokset; katsoo kuitenkin, että näissä tuotteissa, joita myydään suuria määriä ja jotka vaihdetaan usein, on selkeää parannuspotentiaalia etenkin, kun kyse on resurssitehokkuudesta, ja että tästä syystä niihin olisi sovellettava ekologista suunnittelua koskevia vaatimuksia ja sääntelyprosessia olisi pyrittävä hiomaan; korostaa, että on arvioitava huolellisesti, miten voidaan parantaa sellaisten tuoteryhmien ekosuunnittelua, joiden korjattavuus ja varaosien korvaaminen ovat tärkeitä ekosuunnittelun parametrejä;

29.

korostaa, että korjattavuutta on helpotettava tarjoamalla tuotteen kokonaishintaan nähden kohtuuhintaisia varaosia koko tuotteen elinkaaren ajan;

30.

muistuttaa edellyttäneensä unionin tuotepolitiikan laajaa uudelleen tarkastelua, jotta voidaan paneutua resurssitehokkuutta koskeviin näkökohtiin; pyytää tässä yhteydessä komissiota arvioimaan, voitaisiinko nykyisiä ekosuunnittelun menetelmiä soveltaa energiaan liittyvien tuotteiden ohella muihin tuoteryhmiin, ja antamaan tarvittaessa uusia lainsäädäntöehdotuksia;

31.

painottaa, että kierrätettyjen tai uusioraaka-aineiden käytön varmistamiseksi korkealaatuisten uusioraaka-aineiden saatavuus ja näiden raaka-aineiden markkinoiden toimivuus on ratkaisevan tärkeää, ja siksi olisi luotava hyvin toimivat uusioraaka-aineiden markkinat;

32.

painottaa, että on tärkeää osoittaa tuottajien vastuu, laajentaa takuuaikoja ja -ehtoja ja velvoittaa valmistajat ottamaan unionin lainsäädännön mukaisesti vastuu tuotteen jätehuollosta, kun tuote on elinkaarensa jätevaiheessa, edistää korjattavuutta, päivitettävyyttä, modulaarisuutta ja kierrätettävyyttä sekä varmistaa, että raaka-aineet ja jätehuolto säilyvät unionissa;

33.

pyytää pidentämään kestokulutustavaroiden vähimmäistakuuta;

Markkinavalvonnan parantaminen

34.

vaatii, että on tehostettava sisämarkkinoille tuotujen tuotteiden valvontaa parantamalla jäsenvaltioiden välistä sekä komission ja kansallisten viranomaisten välistä yhteistyötä ja koordinointia ja huolehtimalla markkinavalvontaviranomaisten riittävistä taloudellisista resursseista;

35.

kehottaa komissiota tarkastelemaan mahdollisuutta ottaa käyttöön digitaalinen tuoteseloste (”tuotepassi”), kuten neuvosto ehdotti 18. joulukuuta 2017 antamissaan ekoinnovointia ja kiertotalouteen siirtymistä koskevissa päätelmissä; toteaa sen olevan väline, jolla voitaisiin ilmoittaa tuotteessa käytetyt materiaalit ja ainesosat ja joka helpottaisi markkinavalvontaa;

36.

vaatii johdonmukaisempaa ja kustannustehokkaampaa markkinavalvontajärjestelmää koko unioniin, jotta varmistetaan ekosuunnitteludirektiivin noudattaminen, ja esittää seuraavat suositukset:

—

Kansallisia viranomaisia on vaadittava käyttämään ICSMS-tietokantaa, jotta ne voivat jakaa ekosuunnitteluasetusten kattamista kaikista tuotteista toteutettujen vaatimustenmukaisuustarkastusten ja testausten kaikkia tuloksia; tietokannan olisi sisällettävä kaikki asiaa koskevat tiedot vaatimusten mukaisista ja vaatimustenvastaisista tuotteista, jotta vältetään tarpeeton testaus toisessa jäsenvaltiossa, ja sen olisi oltava helppokäyttöinen ja helposti saatavilla.

—	Energiamerkittyjen tuotteiden yleinen tuotetietokanta on laajennettava koskemaan kaikkia tuotteita, joihin sovelletaan ekosuunnitteluasetuksia.

—

Kansallisia viranomaisia on vaadittava laatimaan erityisiä suunnitelmia markkinavalvontatoiminnasta ekosuunnittelun alalla ja ilmoittamaan niistä muille jäsenvaltioille ja komissiolle asetuksen (EY) N:o 765/2008 (9) mukaisesti; jäsenvaltioiden olisi sisällytettävä näihin suunnitelmiin pistotarkastuksia.

—	On käytettävä nopeita seulontamenetelmiä sellaisten tuotteiden havaitsemiseen, jotka eivät noudata asetusten vaatimuksia, ja menetelmät on laadittava yhteistyössä alan asiantuntijoiden kanssa ja jaettava julkisten elinten kanssa.

—	Komissio harkitsee, määritetäänkö vähimmäisosuus, joka markkinoilla olevista tuotteista on testattava, laatii valtuudet omaa riippumatonta markkinavalvontaa varten ja antaa tarvittaessa asiaa koskevia ehdotuksia.

—

On otettava käyttöön rangaistustoimenpiteitä, kuten oikeasuhteiset seuraamukset valmistajille, jotka eivät noudata vaatimuksia, sen mukaisesti, miten vaatimustenvastaisuus vaikuttaa koko Euroopan markkinoihin, ja jopa lakisääteisen takuuajan jälkeen maksettavat korvaukset kuluttajille, jotka ovat ostaneet vaatimustenvastaisia tuotteita, mukaan lukien kollektiiviset oikeussuojakeinot.

—	On kiinnitettävä erityistä huomiota EU:n ulkopuoliseen tuontiin ja verkossa myytäviin tuotteisiin.

—

On varmistettava yhdenmukaisuus sääntöjen ja menettelyjen vahvistamista tuotteita koskevan unionin yhdenmukaistamislainsäädännön noudattamista ja täytäntöönpanon valvontaa varten koskevan komission asetusehdotuksen (COM(2017)0795) kanssa, sillä sen soveltamisalaan kuuluu tuotteita, joita säännellään ekosuunnitteludirektiivillä; kannattaa tässä yhteydessä yhteisen testauksen helpottamista EU:n tasolla;

37.

korostaa asiaankuuluvien ja selvästi määriteltyjen ja yhdenmukaistettujen testausstandardien merkitystä ja tähdentää, että olisi kehitettävä testiprotokollia, jotka vastaavat mahdollisimman hyvin todellisia olosuhteita; korostaa, että testausmenetelmien olisi oltava vahvoja ja ne olisi suunniteltava ja pantava täytäntöön siten, että voidaan sulkea pois tulosten manipulointi tai tarkoituksellinen tai tahaton parantelu; katsoo, että testeistä ei saisi aiheutua kohtuutonta rasitetta yrityksille, etenkin kun otetaan huomioon pk-yritykset, joilla ei ole vastaavia valmiuksia kuin niiden suuremmilla kilpailijoilla; pitää myönteisenä komission asetusta (EU) 2016/2282 tarkastusmenettelyissä sallittujen poikkeamien käytön osalta;

38.

kehottaa komissiota tukemaan jäsenvaltioita niiden lainvalvontatyössä ja tehostamaan yhteistyötä, kun havaitaan, että tuote on vaatimustenvastainen; korostaa, että valmistajat ja maahantuojat tarvitsevat ohjeet yksityiskohtaisista vaatimuksista, jotka liittyvät markkinavalvontaviranomaisten tarvitsemiin asiakirjoihin;

Muita suosituksia

39.

korostaa tarvetta varmistaa ekosuunnitteluasetusten ja horisontaalisten asetusten, kuten kemikaaleja ja jätteitä koskevan unionin lainsäädännön, mukaan lukien Reach-asetus sekä sähkö- ja elektroniikkalaiteromua ja sähkö- ja elektroniikkalaitteiden tiettyjä vaarallisia aineita koskevat direktiivit, yhdenmukaisuus ja lähentyminen, ja korostaa tarvetta lisätä ympäristöä säästävien julkisten hankintojen ja EU-ympäristömerkin välistä synergiaa;

40.

korostaa ekosuunnitteludirektiivin ja rakennusten energiatehokkuutta koskevan direktiivin välistä yhteyttä; kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan tehokkaiden tuotteiden ja palvelujen markkinoille saattamiseen ja nopeuttamaan niin tarkastuksia kuin neuvontaa; katsoo, että parantamalla energiaan liittyvien tuotteiden ekosuunnittelua voidaan puolestaan vaikuttaa myönteisesti rakennusten energiatehokkuuteen;

41.

korostaa tarvetta antaa suurelle yleisölle ja erityisesti tiedotusvälineille selkeitä tietoja ekologisen suunnittelun eduista ennen toimenpiteen julkistamista ja kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita antamaan ennakkotietoa ekosuunnittelun toimenpiteiden eduista kiinteänä osana näiden toimenpiteiden hyväksymisprosessia ja toimimaan aktiivisemmin sidosryhmien kanssa, jotta parannetaan ihmisten ymmärrystä lainsäädännöstä;

42.

korostaa, että kestävään kiertotalouteen siirtymiseen ei ainoastaan liity monia mahdollisuuksia vaan myös sosiaalisia haasteita; toteaa, että koska ketään ei saa jättää ulkopuolelle, komission ja jäsenvaltioiden olisi kiinnitettävä erityistä huomiota energiaköyhyyden vaarassa oleviin pienituloisiin kotitalouksiin esittäessään ohjelmia resurssitehokkaimpien tuotteiden käyttöönottoon kannustamiseksi; katsoo, että tällaiset ohjelmat eivät saisi haitata innovointia, vaan valmistajien olisi jatkossakin voitava tarjota kuluttajille laaja kirjo laadukkaita tuotteita; katsoo myös, että olisi suosittava sellaisten energiaa koskevien ja vettä käyttävien tuotteiden markkinoille pääsyä, joilla pystytään parantamaan resurssitehokkuutta ja joista aiheutuu säästöä kuluttajille;

43.

kehottaa unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita näyttämään hyvää esimerkkiä ja laatimaan ja soveltamaan täysipainoisesti kiertotaloutta ja ympäristöystävällisiä julkisia hankintoja koskevia strategioita, jotta etusijalle voidaan asettaa hyviksi osoittautuneet kestävät tuotteet, kuten ekomerkinnällä varustetut tuotteet, ja jotta voidaan soveltaa kaikissa investoinneissa tiukimpia resurssitehokkuuden normeja ja edistää ympäristöystävällisten hankintojen laajaa hyödyntämistä, myös yksityisellä sektorilla;

o o

44.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 285, 31.10.2009, s. 10.

(2) EUVL L 198, 28.7.2017, s. 1.

(3) EUVL L 354, 28.12.2013, s. 171.

(4) http://www.consilium.europa.eu/media/32274/eco-innovation-conclusions.pdf

(5) EUVL C 265, 11.8.2017, s. 65.

(6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0287.

(7) Komission asetus (EY) N:o 244/2009, annettu 18 päivänä maaliskuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/32/EY täytäntöönpanemisesta ympärisäteilevien kotitalouslamppujen ekologista suunnittelua koskevien vaatimusten osalta (EUVL L 76, 24.3.2009, s. 3).

(8) Komission asetus (EU) N:o 1194/2012, annettu 12 päivänä joulukuuta 2012, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/125/EY täytäntöönpanemisesta suunnattujen lamppujen, loistediodilamppujen ja niihin liittyvien laitteiden ekologista suunnittelua koskevien vaatimusten osalta (EUVL L 342, 14.12.2012, s. 1).

(9) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 765/2008, annettu 9 päivänä heinäkuuta 2008, tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvää akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevista vaatimuksista (EUVL L 218, 13.8.2008, s. 30).

Top

Choose the experimental features you want to try