(1)

Neuvoston asetusta (EY) N:o 2201/2003 (34) on muutettu merkittävästi (35). Koska siihen on tehtävä uusia muutoksia, se olisi selkeyden vuoksi laadittava uudelleen.

(1)

Neuvoston asetusta (EY) N:o 2201/2003 (34) on muutettu merkittävästi (35). Koska siihen on tehtävä uusia välttämättömiä muutoksia, se olisi selkeyden vuoksi laadittava uudelleen. Tällaiset asetuksen muutokset auttavat parantamaan oikeusvarmuutta ja lisäävät joustavuutta sekä auttavat varmistamaan, että mahdollisuudet saattaa asia tuomioistuimen käsiteltäväksi paranevat ja että oikeudenkäyntimenettelyt tehostuvat. Samalla asetukseen tehtävät muutokset auttavat varmistamaan, että jäsenvaltiot säilyttävät täyden itsemääräämisoikeuden vanhempainvastuuta koskevan aineellisen oikeuden alalla.

(3)

Unionin oikeusalueen sujuva ja asianmukainen toiminta on äärimmäisen tärkeää, kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden erilaiset oikeusjärjestelmät ja -perinteet. Sen vuoksi olisi edelleen parannettava keskinäistä luottamusta oikeusjärjestelmien välillä. Unioni on ottanut tavoitteekseen luoda vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen, jossa taataan henkilöiden vapaa liikkuvuus ja oikeussuojan saatavuus, ja pitää sitä yllä ja kehittää sitä. Näiden tavoitteiden toteuttamiseksi olisi vahvistettava henkilöiden ja erityisesti lasten oikeuksia oikeudellisissa menettelyissä, jotta voidaan helpottaa oikeus- ja hallintoviranomaisten yhteistyötä ja sellaisten perheoikeudellisissa asioissa annettujen päätösten täytäntöönpanoa, joilla on rajat ylittäviä vaikutuksia. Siviiliasioissa annettujen päätösten vastavuoroista tunnustamista olisi tehostettava, oikeussuojakeinojen saatavuutta yksinkertaistettava ja tiedonvaihtoa jäsenvaltioiden viranomaisten välillä parannettava.

(3)

Unionin oikeusalueen sujuva ja asianmukainen toiminta on äärimmäisen tärkeää, kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden erilaiset oikeusjärjestelmät ja -perinteet. Sen vuoksi olisi edelleen parannettava keskinäistä luottamusta oikeusjärjestelmien välillä. Unioni on ottanut tavoitteekseen luoda vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen, jossa taataan henkilöiden vapaa liikkuvuus ja oikeussuojan saatavuus, ja pitää sitä yllä ja kehittää sitä. Näiden tavoitteiden toteuttamiseksi on olennaisen tärkeää vahvistaa henkilöiden ja erityisesti lasten oikeuksia oikeudellisissa menettelyissä, jotta voidaan helpottaa oikeus- ja hallintoviranomaisten yhteistyötä ja sellaisten perheoikeudellisissa asioissa annettujen päätösten täytäntöönpanoa, joilla on rajat ylittäviä vaikutuksia. Siviiliasioissa annettujen päätösten vastavuoroista tunnustamista olisi tehostettava, oikeussuojakeinojen saatavuutta yksinkertaistettava ja tiedonvaihtoa jäsenvaltioiden viranomaisten välillä parannettava huolehtimalla siitä, että jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten noudattamien menettelyjen ja käytäntöjen syrjimätön luonne varmistetaan tarkasti lapsen edun ja siihen liittyvien perusoikeuksien turvaamiseksi .

(4)

Tätä varten unioni toteuttaa muun muassa siviilioikeudellisia asioita koskevan oikeudellisen yhteistyön alalla toimenpiteitä, joilla on rajat ylittäviä vaikutuksia, etenkin silloin kun se on tarpeen sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta.

(4)

Tätä varten unioni toteuttaa muun muassa siviilioikeudellisia asioita koskevan oikeudellisen yhteistyön alalla toimenpiteitä, joilla on rajat ylittäviä vaikutuksia, etenkin silloin kun se on tarpeen henkilöiden vapaan liikkuvuuden ja sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta.

(4 a)

Oikeudellisen yhteistyön parantamiseksi yksityisoikeudellisissa asioissa, joilla on rajat ylittäviä vaikutuksia, tarvitaan oikeudellista koulutusta erityisesti rajat ylittävän perheoikeuden osalta. Sekä unionin tasolla että kansallisella tasolla tarvitaan koulutustoimintaa, kuten seminaareja ja vaihtoja, jotta voidaan jakaa tietoa tästä asetuksesta, sen sisällöstä ja seurauksista sekä rakentaa jäsenvaltioiden keskinäistä luottamusta niiden oikeuslaitosten suhteen.

(6)

Kaikkien lasten tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi tämän asetuksen olisi katettava kaikki vanhempainvastuuta koskevat päätökset, mukaan luettuina lastensuojelutoimenpiteet, riippumatta niiden yhteydestä avioliitto-oikeuden alaan kuuluviin menettelyihin tai muihin menettelyihin .

(6)

Kaikkien lasten tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi tämän asetuksen olisi katettava kaikki vanhempainvastuuta koskevat päätökset, mukaan luettuina lastensuojelutoimenpiteet, riippumatta niiden yhteydestä avioliitto-oikeuden alaan kuuluviin menettelyihin.

(6 a)

Tämän asetuksen mukaisesti toimivaltaa koskevia sääntöjä olisi sovellettava myös kaikkiin lapsiin, jotka ovat unionin alueella ja joiden asuinpaikkaa ei voida varmuudella määrittää. Tällaisten sääntöjen soveltamisalaa olisi laajennettava kattamaan erityisesti pakolaislapset ja maastaan sosioekonomisten syiden tai levottomuuksien vuoksi siirtymään joutuneet lapset.

(12 a)

Tässä asetuksessa olisi täysin kunnioitettava Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, jäljempänä ”perusoikeuskirja”, vahvistettuja oikeuksia ja erityisesti sen 47 artiklassa vahvistettua oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen, sen 7 artiklassa vahvistettua oikeutta yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamiseen sekä sen 24 artiklassa vahvistettuja lapsen oikeuksia.

(13)

Toimivaltasäännökset vanhempainvastuuta koskevissa asioissa on muotoiltu lapsen edun perusteella ja niitä olisi sovellettava sen mukaisesti . Viittauksia lapsen etuun olisi tulkittava Euroopan unionin perusoikeuskirjan 24 artiklan ja lapsen oikeuksista 20 päivänä marraskuuta 1989 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen mukaisesti.

(13)

Toimivaltasäännökset vanhempainvastuuta koskevissa asioissa olisi aina muotoiltava lapsen edun perusteella ja niitä olisi sovellettava tämä etu huomioon ottaen . Viittauksia lapsen etuun olisi tulkittava Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7, 14, 22 ja 24 artiklan ja lapsen oikeuksista 20 päivänä marraskuuta 1989 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen mukaisesti. On välttämätöntä, että jäsenvaltio, jonka viranomaiset ovat tämän asetuksen nojalla toimivaltaisia tutkimaan vanhempainvastuuta koskevan asian, varmistaa tehtyään lopullisen päätöksen lapsen palauttamisesta, että lapsen etu ja perusoikeudet suojataan hänen tultuaan palautetuksi, erityisesti silloin, jos hän on yhteydessä kumpaankin vanhempaansa.

(14 a)

”Asuinpaikan” merkitys olisi tulkittava viranomaisten määritelmien perusteella tapauskohtaisesti asiaan liittyvät erityiset seikat huomioon ottaen.

(15)

Kun lapsen asuinpaikka vaihtuu laillisen muuton seurauksena, toimivallan olisi seurattava lasta, jotta voidaan noudattaa läheisyyden periaatetta. Tätä olisi sovellettava sekä silloin kun mitään menettelyä ei ole vireillä että silloin kun menettely on vireillä. Menettelyn ollessa vireillä osapuolet voivat kuitenkin oikeudenkäytön tehokkuuden vuoksi sopia, että toimivalta säilyy sen jäsenvaltion tuomioistuimella, jossa menettely on vireillä, niin kauan että asiassa on annettu lopullinen päätös, edellyttäen että tämä on lapsen edun mukaista. Tämä mahdollisuus on erityisen tärkeä silloin kun menettely on lähellä päättymistä ja toinen vanhemmista haluaa muuttaa lapsen kanssa toiseen jäsenvaltioon .

(15)

Kun lapsen asuinpaikka vaihtuu laillisen muuton seurauksena, toimivallan olisi seurattava lasta, jotta voidaan noudattaa läheisyyden periaatetta. Menettelyn ollessa vireillä osapuolet voivat kuitenkin oikeudenkäytön tehokkuuden vuoksi sopia, että toimivalta säilyy sen jäsenvaltion tuomioistuimella, jossa menettely on vireillä, niin kauan että asiassa on annettu lopullinen päätös, edellyttäen että tämä on lapsen edun mukaista. Vireillä olevat menettelyt, jotka koskevat lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta, olisi toisaalta vietävä päätökseen lopullisen päätöksen avulla, jotta henkilöt, joilla on oikeus lapsen huoltoon, eivät vie lasta toiseen maahan välttyäkseen näin viranomaisen epäedulliselta päätökseltä, paitsi jos osapuolet sopivat, että vireillä oleva menettely olisi lopetettava .

(17)

Tämä asetus ei saisi estää sellaisen jäsenvaltion viranomaisia, jolla ei ole asiassa toimivaltaa, toteuttamasta kiireellisissä tapauksissa siinä jäsenvaltiossa olevaa henkilöä tai lapsen omaisuutta koskevia väliaikaisia toimenpiteitä tai turvaamistoimenpiteitä. Nämä toimenpiteet olisi tunnustettava ja pantava täytäntöön kaikissa muissa jäsenvaltioissa, myös niissä jäsenvaltioissa, jotka ovat tämän asetuksen mukaisesti toimivaltaisia, siihen asti että tällaisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on toteuttanut aiheellisiksi katsomansa toimenpiteet. Yhden jäsenvaltion tuomioistuimessa annettuja toimenpiteitä olisi kuitenkin muutettava tai ne olisi korvattava ainoastaan tuomioistuimen antamilla toimenpiteillä siinä jäsenvaltiossa, jolla on toimivalta käsitellä pääasia. Jos viranomaiselle, jolla on toimivalta antaa ainoastaan väliaikaisia toimenpiteitä tai turvaamistoimenpiteitä, tehdään pääasiaa koskeva hakemus, sen olisi oma-aloitteisesti todettava, ettei sillä ole toimivaltaa käsitellä sitä. Jos lapsen edun suojelu niin vaatii, viranomaisen olisi ilmoitettava toteutetuista toimenpiteistä sen jäsenvaltion viranomaiselle, joka on tämän asetuksen mukaisesti toimivaltainen tutkimaan pääasian, joko suoraan tai keskusviranomaisen välityksellä. Se, ettei toimenpiteestä ole ilmoitettu toisen jäsenvaltion viranomaiselle, ei kuitenkaan saisi olla peruste olla tunnustamatta toimenpidettä.

(17)

Tämä asetus ei saisi estää sellaisen jäsenvaltion viranomaisia, jolla ei ole asiassa toimivaltaa, toteuttamasta kiireellisissä tapauksissa , esimerkiksi tapauksissa, joihin liittyy perheväkivaltaa tai sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa, siinä jäsenvaltiossa olevaa henkilöä tai lapsen omaisuutta koskevia väliaikaisia toimenpiteitä tai turvaamistoimenpiteitä. Nämä toimenpiteet olisi tunnustettava ja pantava täytäntöön kaikissa muissa jäsenvaltioissa, myös niissä jäsenvaltioissa, jotka ovat tämän asetuksen mukaisesti toimivaltaisia, siihen asti että tällaisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on toteuttanut aiheellisiksi katsomansa toimenpiteet. Yhden jäsenvaltion tuomioistuimessa annettuja toimenpiteitä olisi kuitenkin muutettava tai ne olisi korvattava ainoastaan tuomioistuimen antamilla toimenpiteillä siinä jäsenvaltiossa, jolla on toimivalta käsitellä pääasia. Jos viranomaiselle, jolla on toimivalta antaa ainoastaan väliaikaisia toimenpiteitä tai turvaamistoimenpiteitä, tehdään pääasiaa koskeva hakemus, sen olisi oma-aloitteisesti todettava, ettei sillä ole toimivaltaa käsitellä sitä. Jos lapsen edun suojelu niin vaatii, viranomaisen olisi ilmoitettava viipymättä toteutetuista toimenpiteistä sen jäsenvaltion viranomaiselle, joka on tämän asetuksen mukaisesti toimivaltainen tutkimaan pääasian, joko suoraan tai keskusviranomaisen välityksellä. Se, ettei toimenpiteestä ole ilmoitettu toisen jäsenvaltion viranomaiselle, ei kuitenkaan saisi olla peruste olla tunnustamatta toimenpidettä.

(18)

Poikkeustapauksissa sen jäsenvaltion viranomaisilla, jossa lapsen asuinpaikka on, ei välttämättä ole parhaat edellytykset asian käsittelyyn. Lapsen edun mukaisesti toimivaltainen viranomainen voi poikkeuksellisesti ja tietyin edellytyksin siirtää toimivaltansa tietyssä asiassa toisen jäsenvaltion viranomaiselle, jos tällä viranomaisella on paremmat edellytykset asian käsittelyyn. Tällöin viranomaisen, jolle asia on siirretty, ei pitäisi kuitenkaan voida siirtää toimivaltaa edelleen kolmannelle viranomaiselle.

(18)

Olisi kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että poikkeustapauksissa, kuten tapauksissa, joihin liittyy perheväkivaltaa tai sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa, sen jäsenvaltion viranomaisilla, jossa lapsen asuinpaikka on, ei välttämättä ole parhaat edellytykset asian käsittelyyn. Toimivaltainen viranomainen voi poikkeuksellisesti ja tietyin edellytyksin siirtää toimivaltansa tietyssä asiassa toisen jäsenvaltion viranomaiselle, jos tällä viranomaisella on paremmat edellytykset asian käsittelyyn. Tällöin olisi ensin saatava sen viranomaisen suostumus , jolle asia on siirretty, sillä kun se on hyväksynyt asian, se ei voi siirtää toimivaltaa edelleen kolmannelle viranomaiselle. Ennen toimivallan siirtämistä on välttämätöntä tarkastella lapsen etua ja ottaa se täysimääräisesti huomioon.

(23)

Tämän asetuksen mukaisissa vanhempainvastuuta koskevissa menettelyissä sekä vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen mukaisissa palauttamismenettelyissä olisi noudatettava lapsen oikeutta esittää näkemyksensä vapaasti, ja nämä näkemykset olisi otettava asianmukaisella tavalla huomioon, kun arvioidaan lapsen etua. Lapsen kuulemisella on Euroopan unionin perusoikeuskirjan 24 artiklan 1 kohdan ja lapsen oikeuksista tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen 12 artiklan mukaisesti tärkeä merkitys tämän asetuksen soveltamisessa. Tällä asetuksella ei kuitenkaan pyritä säätämään siitä, miten lasta olisi kuultava, eli olisiko esimerkiksi tuomarin kuultava lasta henkilökohtaisesti vai olisiko erityisen koulutuksen saaneen asiantuntijan kuultava lasta ja esitettävä tuomioistuimelle raportti jälkikäteen tai olisiko lasta kuultava oikeussalissa vai jossakin muussa paikassa .

(23)

Tämän asetuksen mukaisissa vanhempainvastuuta koskevissa menettelyissä sekä vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen mukaisissa palauttamismenettelyissä olisi noudatettava lapsen oikeutta esittää näkemyksensä vapaasti, ja nämä näkemykset olisi otettava asianmukaisella tavalla huomioon, kun arvioidaan lapsen etua. Lapsen kuulemisella on Euroopan unionin perusoikeuskirjan 24 artiklan 1 kohdan, lapsen oikeuksista tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen 12 artiklan sekä lasten ja alle 18-vuotiaiden nuorten osallistumista koskevan Euroopan neuvoston suosituksen  (1 a) mukaisesti tärkeä merkitys tämän asetuksen soveltamisessa . Tällä asetuksella ei kuitenkaan pyritä säätämään lapsen kuulemista koskevista yhteisistä vähimmäisvaatimuksista, ja siihen sovelletaan edelleen jäsenvaltioiden kansallisia säännöksiä.

(26)

Jotta vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen mukainen palauttamismenettely voitaisiin saada päätökseen mahdollisimman nopeasti, jäsenvaltioiden olisi keskitettävä näitä menettelyjä koskeva toimivalta yhdelle tai useammalle tuomioistuimelle ottaen asianmukaisella tavalla huomioon kansallisen oikeushallintonsa rakenne. Toimivallan keskittäminen rajoitetulle määrälle tuomioistuimia yhdessä jäsenvaltiossa on olennainen ja tuloksellinen väline, jonka avulla voidaan nopeuttaa lapsikaappaustapausten käsittelyä useissa jäsenvaltioissa, koska tuomareille, jotka käsittelevät useita tällaisia tapauksia, muodostuu erityistä asiantuntemusta. Oikeusjärjestelmän rakenteesta riippuen lapsikaappaustapauksia koskeva toimivalta voitaisiin keskittää joko yhdelle tuomioistuimelle koko maan osalta tai rajoitetulle määrälle tuomioistuimia, käyttäen lähtökohtana esimerkiksi muutoksenhakutuomioistuinten lukumäärää ja keskittämällä kansainvälisiä lapsikaappaustapauksia koskeva toimivalta yhdelle ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle kunkin muutoksenhakutuomioistuimen tuomiopiirissä. Jokaisen oikeusasteen olisi annettava päätöksensä viimeistään kuuden viikon kuluttua siitä kun hakemus tai muutoksenhaku on toimitettu sen käsiteltäväksi. Jäsenvaltioiden olisi säädettävä, että vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen nojalla tehtyyn, lapsen palauttamista tai palauttamatta jättämistä koskevaan päätökseen on mahdollista hakea muutosta vain kerran.

(26)

Jotta vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen mukainen palauttamismenettely voitaisiin saada päätökseen mahdollisimman nopeasti, jäsenvaltioiden olisi keskitettävä näitä menettelyjä koskeva toimivalta rajoitetulle määrälle tuomioistuimia ottaen asianmukaisella tavalla huomioon kansallisen oikeushallintonsa rakenne. Toimivallan keskittäminen rajoitetulle määrälle tuomioistuimia yhdessä jäsenvaltiossa on olennainen ja tuloksellinen väline, jonka avulla voidaan nopeuttaa lapsikaappaustapausten käsittelyä useissa jäsenvaltioissa, koska tuomareille, jotka käsittelevät useita tällaisia tapauksia, muodostuu erityistä asiantuntemusta. Oikeusjärjestelmän rakenteesta riippuen lapsikaappaustapauksia koskeva toimivalta voitaisiin keskittää rajoitetulle määrälle tuomioistuimia käyttäen lähtökohtana esimerkiksi muutoksenhakutuomioistuinten lukumäärää ja keskittämällä kansainvälisiä lapsikaappaustapauksia koskeva toimivalta yhdelle ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle kunkin muutoksenhakutuomioistuimen tuomiopiirissä , heikentämättä kuitenkaan osapuolten oikeussuojan saatavuutta ja palauttamismenettelyjen määräaikojen noudattamista . Jokaisen oikeusasteen olisi annettava päätöksensä viimeistään kuuden viikon kuluttua siitä kun hakemus tai muutoksenhaku on toimitettu sen käsiteltäväksi. Jäsenvaltioiden olisi säädettävä, että vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen nojalla tehtyyn, lapsen palauttamista tai palauttamatta jättämistä koskevaan päätökseen on mahdollista hakea muutosta vain kerran. Lisäksi olisi toteutettava toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että yhdessä jäsenvaltiossa annetut oikeuden päätökset tunnustetaan toisessa jäsenvaltiossa. Kun oikeusistuin on tehnyt päätöksen, on hyvin tärkeää, että se tunnustetaan kaikkialla Euroopan unionissa ennen kaikkea lasten edun takia.

(28)

Kaikissa lasta koskevissa tapauksissa ja erityisesti kun kyseessä on kansainvälinen lapsikaappaus , oikeus- ja hallintoviranomaisten olisi harkittava mahdollisuutta saada aikaan sovintoratkaisu sovittelua ja muita asianmukaisia keinoja käyttäen ja tarvittaessa olemassa olevien, sovittelua vanhempainvastuuta koskevissa rajat ylittävissä riita-asioissa edistävien verkostojen ja tukirakenteiden avulla. Tällaisten toimien ei kuitenkaan pitäisi aiheettomasti pitkittää vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen perustuvaa palauttamismenettelyä.

(28)

Sovittelu voi edistää merkittävästi konfliktin ratkaisemista kaikissa lapsiin liittyvissä tapauksissa ja erityisesti rajat ylittävissä konflikteissa, joissa vanhemmat kiistelevät lapsen huoltajuudesta ja lapsen tapaamisoikeudesta, ja kun on kyse kansainvälisistä lapsikaappauksista. Kun otetaan lisäksi huomioon rajat ylittävien huoltajuuskiistojen lisääntyminen viimeaikaisten muuttoaaltojen seurauksena eri puolilla Euroopan unionia, jossa ei ole käytettävissä mitään kansainvälistä kehystä, sovittelu on usein osoittautunut ainoaksi oikeudelliseksi keinoksi, jolla voidaan auttaa perheitä saamaan aikaan sovintoon perustuvia ja nopeita ratkaisuja perhekiistoissa. Sovittelun edistämiseksi tällaisissa tapauksissa oikeus- ja hallintoviranomaisten olisi tarvittaessa olemassa olevien, sovittelua vanhempainvastuuta koskevissa rajat ylittävissä riita-asioissa edistävien verkostojen ja tukirakenteiden avulla autettava osapuolia ennen oikeuskäsittelyä tai sen aikana asianmukaisten sovittelijoiden valinnassa ja sovittelun järjestämisessä. Osapuolille olisi myönnettävä taloudellista tukea sovittelun toteuttamiseen vähintään saman verran kuin heille on tai olisi myönnetty oikeusapua . Tällaisten toimien ei kuitenkaan pitäisi aiheettomasti pitkittää vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen perustuvaa palauttamismenettelyä eivätkä ne saisi johtaa millaisen tahansa väkivallan uhrien, perheväkivalta mukaan lukien, pakolliseen osallistumiseen sovittelumenettelyyn .

(28 a)

Jotta kansallisissa tai kansainvälisissä perheoikeudellisissa riita-asioissa voidaan tarjota oikeudenkäyntimenettelylle tehokas vaihtoehto, on hyvin tärkeää, että asiaa käsittelevät sovittelijat ovat saaneet asiaankuuluvan erityiskoulutuksen. Koulutuksen olisi katettava erityisesti rajat ylittävien perheoikeudellisten riita-asioiden oikeudellinen kehys, monikulttuuriset taidot sekä keinot käsitellä vaikeita konfliktitilanteita ottaen aina huomioon lapsen etu. Koska tuomarit ovat mahdollisesti tärkeimpiä toimijoita, jotka ohjaavat asioita sovitteluun, heidän koulutuksessaan olisi käsiteltävä myös sitä, miten osapuolia voidaan rohkaista osallistumaan sovitteluun mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja miten sovittelun voi yhdistää oikeudenkäyntimenettelyyn ja mukauttaa Haagin yleissopimuksen mukaisen lapsikaappauksia koskevan menettelyn aikatauluun ilman tarpeetonta viivästystä.

(30)

Kun sen jäsenvaltion tuomioistuin, johon lapsi on luvattomasti viety tai josta hänet on luvattomasti jätetty palauttamatta, päättää kieltäytyä palauttamasta lasta vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen nojalla, sen olisi nimenomaisesti mainittava päätöksessään ne vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen artiklat, joihin kieltäytyminen perustuu. Tällainen päätös voidaan kuitenkin korvata myöhemmin päätöksellä, jonka sen jäsenvaltion tuomioistuin, jossa lapsen asuinpaikka oli ennen luvatonta poisviemistä tai palauttamatta jättämistä, antaa huoltajuusmenettelyssä sen jälkeen kun on perusteellisesti selvitetty lapsen etu. Jos kyseisessä päätöksessä edellytetään lapsen palauttamista, lapsi olisi palautettava vaatimatta minkään erityisen menettelyn noudattamista päätöksen tunnustamiseksi ja täytäntöönpanemiseksi jäsenvaltiossa, jossa lapsi on.

(30)

Kun sen jäsenvaltion tuomioistuin, johon lapsi on luvattomasti viety tai josta hänet on luvattomasti jätetty palauttamatta, päättää kieltäytyä palauttamasta lasta vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen nojalla, sen olisi nimenomaisesti mainittava päätöksessään ne vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen artiklat, joihin kieltäytyminen perustuu , ja ilmoitettava kieltäytymisen syyt . Tällainen päätös voidaan kuitenkin korvata myöhemmin päätöksellä, jonka sen jäsenvaltion tuomioistuin, jossa lapsen asuinpaikka oli ennen luvatonta poisviemistä tai palauttamatta jättämistä, antaa huoltajuusmenettelyssä sen jälkeen kun on perusteellisesti selvitetty lapsen etu. Jos kyseisessä päätöksessä edellytetään lapsen palauttamista, lapsi olisi palautettava vaatimatta minkään erityisen menettelyn noudattamista päätöksen tunnustamiseksi ja täytäntöönpanemiseksi jäsenvaltiossa, jossa lapsi on.

(33)

Lapsia koskevien rajat ylittävien riita-asioiden käsittelyn nopeuttamiseksi ja kustannusten vähentämiseksi on lisäksi aiheellista poistaa täytäntöönpanojäsenvaltiossa ennen täytäntöönpanoa toteutettava täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskeva menettely kaikkien vanhempainvastuuta koskevien päätösten osalta. Asetuksella (EY) N:o 2201/2003 tämä vaatimus poistettiin ainoastaan tapaamisoikeutta koskevien ja eräiden lapsen palauttamista koskevien päätösten osalta, mutta tässä asetuksessa otetaan käyttöön yksi ainoa menettely, jota sovelletaan kaikkiin vanhempainvastuuta koskevien päätösten rajat ylittävään täytäntöönpanoon. Tämän seurauksena minkä tahansa jäsenvaltion viranomaisten antamaa päätöstä olisi kohdeltava niin kuin se olisi annettu täytäntöönpanojäsenvaltiossa, ellei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu.

(33)

Euroopan unionin kansalaisten vapaan liikkuvuuden helpottamiseksi on lisäksi aiheellista poistaa täytäntöönpanojäsenvaltiossa ennen täytäntöönpanoa toteutettava täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskeva menettely kaikkien tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien vanhempainvastuuta koskevien päätösten osalta. Näin voidaan erityisesti nopeuttaa lapsia koskevien rajat ylittävien riita-asioiden käsittelyä ja vähentää kustannuksia. Asetuksella (EY) N:o 2201/2003 tämä vaatimus poistettiin ainoastaan tapaamisoikeutta koskevien ja eräiden lapsen palauttamista koskevien päätösten osalta, mutta tässä asetuksessa otetaan käyttöön yksi ainoa menettely, jota sovelletaan kaikkiin tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien vanhempainvastuuta koskevien päätösten rajat ylittävään täytäntöönpanoon. Tämän seurauksena minkä tahansa jäsenvaltion viranomaisten antamaa päätöstä olisi kohdeltava niin kuin se olisi annettu täytäntöönpanojäsenvaltiossa, ellei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu.

(37 a)

Tämän asetuksen mukaisen päätöksen tunnustamisesta kieltäytymisessä sen perusteella, että päätös on selvästi vastoin jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita, olisi aina noudatettava perusoikeuskirjan 21 artiklaa.

(42)

Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa yksittäistapauksissa keskuviranomaisten olisi tehtävä yhteistyötä keskenään avustaessaan sekä kansallisia viranomaisia että vanhempainvastuunkantajia. Tällaisen avustamisen tulisi kattaa erityisesti lapsen paikantaminen joko suoraan tai muiden toimivaltaisten viranomaisten välityksellä, jos se on tarpeen tämän asetuksen nojalla esitetyn pyynnön toteuttamista varten, sekä menettelyjä varten tarvittavien lasta koskevien tietojen toimittaminen.

(42)

Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa yksittäistapauksissa keskusviranomaisten olisi tehtävä yhteistyötä keskenään avustaessaan sekä kansallisia viranomaisia että vanhempainvastuunkantajia. Tällaisen avustamisen tulisi kattaa erityisesti lapsen paikantaminen joko suoraan tai muiden toimivaltaisten viranomaisten välityksellä, jos se on tarpeen tämän asetuksen nojalla esitetyn pyynnön toteuttamista varten, sekä menettelyjä varten tarvittavien lasta koskevien tietojen toimittaminen. Tapauksissa, joissa toimivalta on jollakin muulla jäsenvaltiolla kuin sillä, jonka kansalainen lapsi on, sen jäsenvaltion keskusviranomaisten, jolla on toimivalta, on ilmoitettava asiasta ilman aiheetonta viivytystä sen jäsenvaltion keskusviranomaisille, jonka kansalainen lapsi on.

(44)

Ellei kansallisen prosessilainsäädännön vaatimuksista muuta johdu, pyynnön esittäneen viranomaisen olisi voitava valita vapaasti sen käytettävissä oleva väline tarvittavien tietojen saamiseksi, esimerkiksi tuomioistuimen olisi voitava soveltaa neuvoston asetusta (EY) N:o 1206/2001 tai käyttää siviili- ja kauppaoikeuden alan Euroopan oikeudellista verkostoa, erityisesti tämän asetuksen nojalla nimettyjä keskusviranomaisia ja tuomarien ja yhteyshenkilöiden verkostoa, ja oikeus- ja hallintoviranomaisten olisi voitava pyytää tietoja alalla toimivien valtiosta riippumattomien järjestöjen kautta.

(44)

Ellei kansallisen prosessilainsäädännön vaatimuksista muuta johdu, pyynnön esittäneen viranomaisen olisi voitava valita vapaasti sen käytettävissä oleva väline tarvittavien tietojen saamiseksi, esimerkiksi tuomioistuimen olisi voitava soveltaa neuvoston asetusta (EY) N:o 1206/2001 tai käyttää siviili- ja kauppaoikeuden alan Euroopan oikeudellista verkostoa, erityisesti tämän asetuksen nojalla nimettyjä keskusviranomaisia ja tuomarien ja yhteyshenkilöiden verkostoa, ja oikeus- ja hallintoviranomaisten olisi voitava pyytää tietoja alalla toimivien valtiosta riippumattomien järjestöjen kautta. Erikseen nimettyjen verkoston tuomarien tai yhteystuomarien olisi pantava alulle kansainvälistä oikeudellista yhteistyötä ja viestintää kussakin jäsenvaltiossa ja/tai avustettava siinä. Euroopan oikeudellisen verkoston tehtävä olisi pidettävä erillään keskusviranomaisten tehtävästä.

(46)

Kun jäsenvaltion viranomainen harkitsee vanhempainvastuuta koskevan päätöksen antamista, sen olisi voitava pyytää lapsen suojelua koskevia tietoja toisen jäsenvaltion viranomaisilta, jos lapsen etu sitä edellyttää. Tämä voi tilanteen mukaan tarkoittaa tietoja lapsen vanhempaa tai sisaruksia koskevista menettelyistä ja päätöksistä tai vanhemman kyvystä huolehtia lapsesta tai tavata lasta.

(46)

Kun jäsenvaltion viranomainen harkitsee vanhempainvastuuta koskevan päätöksen antamista, sen olisi oltava velvollinen pyytämään lapsen suojelua koskevia tietoja toisen jäsenvaltion viranomaisilta, jos lapsen etu sitä edellyttää. Tämä voi tilanteen mukaan tarkoittaa tietoja lapsen vanhempaa tai sisaruksia koskevista menettelyistä ja päätöksistä tai vanhemman tai perheen kyvystä huolehtia lapsesta tai tavata lasta. Kansalaisuuden, taloudellisen tai sosiaalisen aseman tai kulttuurisen tai uskonnollisen taustan ei tulisi olla ratkaisevia tekijöitä päätettäessä vanhemman kyvystä huolehtia lapsesta.

(46 a)

Tuomarien, viranomaisten, keskusviranomaisten ja vanhempia avustavien ammattilaisten välistä sekä vanhempien keskinäistä viestintää olisi edistettävä kaikin keinoin, ja huomioon olisi otettava muun muassa se, että päätös olla palauttamatta lasta voi rikkoa lapsen perusoikeuksia yhtä paljon kuin päätös palauttaa lapsi.

(48 a)

Lapsen edun niin vaatiessa tuomarien olisi oltava suoraan yhteydessä toisten jäsenvaltioiden keskusviranomaisiin tai toimivaltaisiin tuomioistuimiin.

(49)

Jos jonkin jäsenvaltion viranomainen on jo antanut vanhempainvastuuta koskevan päätöksen tai harkitsee tällaista päätöstä, joka olisi pantava täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa, viranomainen voi pyytää tuon toisen jäsenvaltion viranomaisia avustamaan päätöksen täytäntöönpanossa. Tätä olisi sovellettava esimerkiksi päätöksiin, joilla myönnetään valvottu tapaamisoikeus, joka on tarkoitus toteuttaa muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa tapaamisoikeuden myöntävä viranomainen on, tai joihin liittyy muita liitännäistoimia, jotka päätöksen täytäntöönpanojäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset antavat.

(49)

Jos jonkin jäsenvaltion viranomainen on jo antanut vanhempainvastuuta koskevan päätöksen tai harkitsee tällaista päätöstä, joka olisi pantava täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa, viranomaisen olisi pyydettävä tuon toisen jäsenvaltion viranomaisia avustamaan päätöksen täytäntöönpanossa. Tätä olisi sovellettava esimerkiksi päätöksiin, joilla myönnetään valvottu tapaamisoikeus, joka on tarkoitus toteuttaa muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa tapaamisoikeuden myöntävä viranomainen on, tai joihin liittyy muita liitännäistoimia, jotka päätöksen täytäntöönpanojäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset antavat.

(50)

Kun jäsenvaltion viranomainen harkitsee lapsen sijoittamista sijaisperheeseen tai laitokseen toisessa jäsenvaltiossa, ennen sijoitusta olisi toteutettava kuulemismenettely, jossa ovat mukana kummankin asianomaisen jäsenvaltion keskusviranomaiset. Sijoittamista suunnittelevan viranomaisen olisi saatava sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntä, johon lapsi olisi sijoitettava, ennen kuin sijoituksesta päätetään. Koska sijoitukset ovat useimmiten kiireellisiä toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on saada lapsi pois tilanteesta, jossa hänen etunsa ovat vaarassa, tällaiset päätökset on erityisen tärkeää tehdä kiireellisesti. Kuulemismenettelyn nopeuttamiseksi tässä asetuksessa säädetään sen vuoksi tällaista pyyntöä koskevat tyhjentävät vaatimukset ja määräaika, johon mennessä sen jäsenvaltion, johon lapsi olisi sijoitettava, on vastattava pyyntöön. Hyväksynnän myöntämistä tai siitä kieltäytymistä koskevat edellytykset määräytyvät kuitenkin edelleen pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion kansallisen lain mukaisesti.

(50)

Kun jäsenvaltion viranomainen harkitsee lapsen sijoittamista perheenjäsenten luokse, sijaisperheeseen tai laitokseen toisessa jäsenvaltiossa, ennen sijoitusta olisi toteutettava kuulemismenettely, jossa ovat mukana kummankin asianomaisen jäsenvaltion keskusviranomaiset. Sijoittamista suunnittelevan viranomaisen olisi saatava sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntä, johon lapsi olisi sijoitettava, ennen kuin sijoituksesta päätetään. Koska sijoitukset ovat useimmiten kiireellisiä toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on saada lapsi pois tilanteesta, jossa hänen etunsa ovat vaarassa, tällaiset päätökset on erityisen tärkeää tehdä kiireellisesti. Kuulemismenettelyn nopeuttamiseksi tässä asetuksessa säädetään sen vuoksi tällaista pyyntöä koskevat tyhjentävät vaatimukset ja määräaika, johon mennessä sen jäsenvaltion, johon lapsi olisi sijoitettava, on vastattava pyyntöön. Hyväksynnän myöntämistä tai siitä kieltäytymistä koskevat edellytykset määräytyvät kuitenkin edelleen pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion kansallisen lain mukaisesti.

(51)

Lapsen pitkäaikainen sijoittaminen ulkomaille olisi aina toteutettava Euroopan unionin perusoikeuskirjan 24 artiklan 3 kohdan (oikeus ylläpitää henkilökohtaisia suhteita kumpaankin vanhempaan) ja lapsen oikeuksista tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen ja erityisesti sen 8, 9 ja 20 artiklan mukaisesti. Ratkaisuja pohdittaessa olisi otettava asianmukaisesti huomioon erityisesti lapsen kasvatuksessa toivottu jatkuvuus ja lapsen etninen, uskonnollinen, kulttuurinen ja kielellinen tausta.

(51)

Lapsen sijoittamista harkitsevien valtion viranomaisten olisi toimittava Euroopan unioninperusoikeuskirjan 24 artiklan 3 kohdan (oikeus ylläpitää henkilökohtaisia suhteita kumpaankin vanhempaan) ja lapsen oikeuksista tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen ja erityisesti sen 8, 9 ja 20 artiklan mukaisesti. Ratkaisuja pohdittaessa olisi otettava asianmukaisesti huomioon erityisesti mahdollisuus sijoittaa sisarukset samaan sijaisperheeseen tai laitokseen sekä lapsen kasvatuksessa toivottu jatkuvuus ja lapsen etninen, uskonnollinen, kulttuurinen ja kielellinen tausta. Erityisesti kun on kyseessä lapsen pitkäaikainen sijoittaminen ulkomaille, toimivaltaisten viranomaisten olisi aina harkittava mahdollisuutta sijoittaa lapsi toisessa maassa asuvien sukulaisten luokse, jos lapsella on kiinteä suhde näihin perheenjäseniin, ja tehtävä ensin lapsen etua koskeva yksilöllinen arviointi. Tällaista pitkäaikaista sijoittamista olisi tarkasteltava säännöllisesti uudelleen lapsen tarpeiden ja edun kannalta.

(b a)

kansainvälisiin lapsikaappauksiin;

(d)

lapsen sijoittaminen sijaisperheeseen tai hoitolaitokseen;

(d)

lapsen sijoittaminen perheenjäsenten luokse, sijaisperheeseen tai turvalliseen hoitolaitokseen ulkomailla ;

1.

”viranomaisella” kaikkia jäsenvaltioiden oikeus- tai hallintoviranomaisia, jotka ovat toimivaltaisia tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa;

1.

”viranomaisella” kaikkia jäsenvaltioiden oikeus- tai hallintoviranomaisia tai muita viranomaisia , jotka ovat toimivaltaisia tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa;

3.

”jäsenvaltiolla” kaikkia jäsenvaltioita lukuun ottamatta Tanskaa;

3.

”jäsenvaltiolla” kaikkia Euroopan unionin jäsenvaltioita lukuun ottamatta Tanskaa;

4.

”päätöksellä” jäsenvaltion viranomaisen antamaa avioeroa, asumuseroa, avioliiton pätemättömäksi julistamista tai vanhempainvastuuta koskevaa ratkaisua, määräystä tai tuomiota ;

4.

”päätöksellä” jäsenvaltion viranomaisen antamaa avioeroa, asumuseroa, avioliiton pätemättömäksi julistamista tai vanhempainvastuuta koskevaa ratkaisua, määräystä , tuomiota tai jäsenvaltiossa tehtyä ja siellä täytäntöönpanokelpoista virallista asiakirjaa tai jäsenvaltiossa tehtyä ja siellä täytäntöönpanokelpoista osapuolten välistä sopimusta ;

12.

”lapsen luvattomalla poisviemisellä tai palauttamatta jättämisellä” lapsen poisviemistä tai palauttamatta jättämistä, jos

12.

”kansainvälisellä lapsikaappauksella” lapsen poisviemistä tai palauttamatta jättämistä, jos

(i)

lapsen palauttamispyyntöä ei ole tehty sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jonne lapsi on viety tai josta lapsi on jätetty palauttamatta, yhden vuoden kuluessa sen jälkeen, kun lapsen huolto-oikeuden haltija on saanut tai hänen olisi pitänyt saada tieto lapsen olinpaikasta;

(i)

huolimatta siitä, että viranomaiset ovat antaneet tiedon lapsen palauttamispyynnön esittämistä koskevasta oikeudellisesta vaatimuksesta, tällaista pyyntöä ei ole tehty sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jonne lapsi on viety tai josta lapsi on jätetty palauttamatta, yhden vuoden kuluessa sen jälkeen, kun lapsen huolto-oikeuden haltija on saanut tai hänen olisi pitänyt saada tieto lapsen olinpaikasta;

(a)

jos tunnustaminen on selvästi vastoin sen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita, jossa tunnustamista pyydetään; tai

(a)

jos tunnustaminen on selvästi vastoin sen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita, jossa tunnustamista pyydetään , mutta tunnustamatta jättäminen ei saa johtaa perusoikeuskirjan 21 artiklassa kiellettyyn syrjintään ; tai

(b)

jos päätös on annettu pois jäänyttä henkilöä vastaan eikä haastehakemusta tai vastaavaa asiakirjaa ole annettu tiedoksi pois jääneelle henkilölle niin hyvissä ajoin ja sillä tavalla, että hän olisi voinut valmistautua vastaamaan asiassa, paitsi jos hänen katsotaan yksiselitteisesti hyväksyneen päätöksen; tai

(b)

jos kyseinen päätös on annettu pois jäänyttä henkilöä vastaan eikä haastehakemusta tai vastaavaa asiakirjaa ole annettu tiedoksi pois jääneelle henkilölle niin hyvissä ajoin ja sillä tavalla, että hän olisi voinut valmistautua vastaamaan asiassa, paitsi jos hänen katsotaan yksiselitteisesti hyväksyneen päätöksen; tai

(a)

antaakseen toisen jäsenvaltion keskusviranomaisen pyynnöstä apua lapsen olinpaikan määrittämiseksi, jos vaikuttaa siltä, että lapsi saattaa olla pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion alueella ja lapsen olinpaikan määrittäminen on tarpeen tämän asetuksen perusteella tehdyn pyynnön täyttämistä varten;

(a)

antaakseen toisen jäsenvaltion keskusviranomaisen pyynnöstä apua lapsen olinpaikan määrittämiseksi, jos vaikuttaa siltä, että lapsi saattaa olla pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion alueella ja lapsen olinpaikan määrittäminen on tarpeen tämän asetuksen soveltamista varten;

(d)

viranomaisten keskinäisen viestinnän helpottamiseksi, varsinkin 14 artiklan, 25 artiklan 1 kohdan a alakohdan, 26 artiklan 2 kohdan ja 26 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan täytäntöönpanemiseksi;

(d)

tuomioistuinten viranomaisten keskinäisen viestinnän helpottamiseksi, varsinkin 14 ja 19 artiklan, 25 artiklan 1 kohdan a alakohdan, 26 artiklan 2 kohdan ja 26 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan täytäntöönpanemiseksi;

(e a)

antaakseen vanhempainvastuunkantajille tietoa oikeusavusta, esimerkiksi erikoistuneiden kaksikielisten asianajajien antamasta avusta, jotta vanhempainvastuunkantajat eivät antaisi suostumustaan ilman, että he ovat ymmärtäneet, mitä kaikkea tällainen suostumus pitää sisällään.

(g)

sen varmistamiseksi, että kun ne aloittavat oikeudenkäyntimenettelyn tai helpottavat sen aloittamista lapsen palauttamiseksi vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen perusteella, tällaista menettelyä varten laadittu asiakirja-aineisto on täydellinen kuuden viikon kuluessa, paitsi jos se on poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi mahdotonta.

(g)

sen varmistamiseksi, että kun ne aloittavat oikeudenkäyntimenettelyn tai helpottavat sen aloittamista lapsen palauttamiseksi vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen perusteella, tällaista menettelyä varten laadittu asiakirja-aineisto on täydellinen ja toimitettu tuomioistuimelle tai muulle toimivaltaiselle viranomaiselle kuuden viikon kuluessa, paitsi jos se on poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi mahdotonta.

(a a)

vanhempainvastuuta koskevien, sovittelumenettelyssä käsiteltyjen tapausten ja annettujen päätösten lukumäärä;