(1)

Energian kysynnän hillintä on yksi 25 päivänä helmikuuta 2015 hyväksytyn energiaunionistrategian viidestä toimintalohkosta. Energiatehokkuuden parantamisella saadaan aikaan ympäristöhyötyjä, vähennetään kasvihuonekaasupäästöjä, parannetaan energian toimitusvarmuutta vähentämällä riippuvuutta unionin ulkopuolelta tuotavasta energiasta, alennetaan kotitalouksien ja yritysten energiakustannuksia, autetaan lievittämään energiaköyhyyttä ja lisätään työpaikkoja ja toimintaa kaikilla talouden sektoreilla. Tämä on unionin niiden sitoumusten mukaista, jotka on tehty energiaunionin sekä Pariisissa joulukuussa 2015 järjestetyssä YK:n ilmastosopimuksen osapuolten konferenssissa sovitun globaalin ilmastosopimuksen puitteissa.

(1)

Energian kysynnän hillintä on yksi 25 päivänä helmikuuta 2015 hyväksytyn energiaunionistrategian viidestä toimintalohkosta. Energiatehokkuuden parantamisella koko energiaketjun matkalta, myös energiantuotannon, -siirron, -jakelun ja loppukäytön osalta, saadaan aikaan ympäristöhyötyjä, parannetaan ilmanlaatua ja kansanterveyttä, vähennetään kasvihuonekaasupäästöjä, parannetaan energian toimitusvarmuutta vähentämällä riippuvuutta unionin ulkopuolelta tuotavasta energiasta, alennetaan kotitalouksien ja yritysten energiakustannuksia, autetaan lievittämään energiaköyhyyttä ja parannetaan kilpailukykyä sekä lisätään työpaikkoja ja toimintaa kaikilla talouden sektoreilla , mikä parantaa kansalaisten elämänlaatua . Tämä on niiden unionin sitoumusten mukaista, jotka on tehty energiaunionin sekä Pariisissa joulukuussa 2015 järjestetyssä YK:n ilmastosopimuksen osapuolten konferenssissa (COP21) sovitun globaalin ilmastosopimuksen puitteissa , ja joissa on sitouduttu pitämään maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle 2 celsiusasteessa esiteolliseen tasoon verrattuna ja toteuttamaan lämpötilan nousun pitämiseksi 1,5 celsiusasteessa .

(2)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/27/EU (9) on yksi osatekijä edettäessä kohti energiaunionia, jossa energiatehokkuutta olisi käsiteltävä erillisenä energialähteenä. ”Energiatehokkuus etusijalle” -periaate olisi otettava huomioon vahvistettaessa tarjontapuolta ja muita politiikanaloja koskevia uusia sääntöjä. Komissio varmistaa, että energiatehokkuus ja kysyntäpuolen ohjaus voivat kilpailla yhtäläisin edellytyksin tuotantokapasiteetin kanssa . Energiatehokkuus on otettava huomioon aina, kun tehdään energiajärjestelmiin liittyviä suunnitelmia tai rahoituspäätöksiä. Energiatehokkuutta on parannettava aina, kun se on kustannustehokkaampaa kuin vastaavat tarjontapuolen ratkaisut. Näin pitäisi voida hyödyntää paremmin energiatehokkuudesta eurooppalaisille yhteiskunnille ja etenkin kansalaisille ja yrityksille koituvat eri edut .

(2)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/27/EU (9) on yksi osatekijä edettäessä kohti energiaunionia, jossa energiatehokkuutta olisi käsiteltävä erillisenä energialähteenä. ”Energiatehokkuus etusijalle” -periaate olisi otettava huomioon vahvistettaessa tarjontapuolta ja muita politiikanaloja koskevia uusia sääntöjä. Komission olisi asetettava energiatehokkuus ja kysyntäpuolen ohjaus tuotantokapasiteetin lisäämisen edelle . Energiatehokkuus on otettava huomioon aina, kun tehdään energiajärjestelmiin liittyviä suunnitelmia ja rahoituspäätöksiä. Investointeja loppuenergian tehokkuuden parantamiseen on tehtävä aina, kun se on kustannustehokkaampaa kuin vastaavat tarjontapuolen ratkaisut. Näin pitäisi voida hyödyntää paremmin energiatehokkuuden lisääntymisestä koituvat eri edut kaikissa energiaketjun vaiheissa ja siten parantaa eurooppalaisten yhteiskuntien hyvinvointia . Jotta nämä edut saadaan käyttöön täysimääräisesti ja jotta suunnitellut politiikkatoimet voidaan panna onnistuneesti täytäntöön, komission ja jäsenvaltioiden olisi tehtävä yhteistyötä paikallis- ja alueviranomaisten, kaupunkien, yritysten ja kansalaisten kanssa eri puolilla unionia sen varmistamiseksi, että energistehokkuuden parantaminen teknologisten, toiminnallisten ja taloudellisten muutosten tuloksena tapahtuu samanaikaisesti talouden kasvun myötä .

(2 a)

Kaikissa (uusiutumattoman ja uusiutuvan) primäärienergian muodoissa olisi otettava huomioon tällaisen energian hankkimisen, voimalaitosten perustamisen, käytön ja purkamisen sekä ympäristölle näistä aiheutuvien uhkien poistamisen edellyttämä lisäenergian määrä.

(2 b)

Jäsenvaltioiden toimia olisi tuettava hyvin suunnitelluilla ja tehokkailla unionin rahoitusvälineillä, kuten Euroopan rakenne- ja investointirahastot, Euroopan strategisten investointien rahasto ja Euroopan investointipankki, ja niillä olisi tuettava investointeja energiatehokkuuteen energiaketjun kaikissa vaiheissa kattavan kustannus-hyötyanalyysin pohjalta sekä käytettävä niissä eriytettyjen diskonttokorkojen mallia. Rahoitustuki olisi keskitettävä kustannustehokkaisiin keinoihin energiatehokkuuden parantamiseksi, mikä johtaisi energiankulutuksen vähenemiseen. Kunnianhimoisen energiatehokkuustavoitteen saavuttaminen edellyttää esteiden poistamista, kuten äskettäin tapahtui Eurostatin antaessa selvityksen siitä, miten kansantalouden tilinpidossa kirjataan energiatehokkuutta koskevia sopimuksia, jotta investointeja energiatehokkuustoimenpiteisiin helpotettaisiin.

(3)

Lokakuussa 2014 kokoontunut Eurooppa-neuvosto asetti vuodeksi 2030 27 prosentin energiatehokkuustavoitteen , jota on tarkistettava vuoteen 2020 mennessä ”pitäen mielessä unionin 30 prosentin taso”. Euroopan parlamentti kehotti joulukuussa 2015 komissiota arvioimaan myös 40 prosentin energiatehokkuustavoitteen toteutettavuutta samalla aikavälillä. Sen vuoksi on aiheellista tarkastella uudelleen ja muuttaa direktiiviä sen mukauttamiseksi niin, että otetaan huomioon vuotta 2030 koskevat näkymät.

(3)

Lokakuussa 2014 kokoontunut Eurooppa-neuvosto kannatti vuodeksi 2030 27 prosentin energiatehokkuustavoitetta , jota on tarkistettava vuoteen 2020 mennessä ”pitäen mielessä unionin 30 prosentin taso”. Euroopan parlamentti kehotti joulukuussa 2015 komissiota arvioimaan myös 40 prosentin energiatehokkuustavoitteen toteutettavuutta samalla aikavälillä. Sen vuoksi on aiheellista tarkastella uudelleen ja muuttaa direktiiviä sen mukauttamiseksi niin, että otetaan huomioon vuotta 2030 koskevat näkymät.

(4)

Vuotta 2030 koskevia kansallisia sitovia tavoitteita ei ole. Olisi tuotava selvästi esiin unionin tarve saavuttaa EU:n tason energiatehokkuustavoitteet, jotka on ilmaistu primääri- ja loppuenergian kulutuksena vuosina 2020 ja 2030 sitovan 30 prosentin tavoitteen muodossa. Tämä unionin tasolla tehtävän selkeyttämisen ei pitäisi rajoittaa jäsenvaltioita, koska ne voivat edelleen vapaasti asettaa kansalliset panoksensa, jotka perustuvat primääri- tai loppuenergian kulutukseen, primääri- tai loppuenergian säästöihin tai energiatehokkuuteen. Jäsenvaltioiden olisi asetettava ohjeelliset kansalliset energiatehokkuuspanokset ottaen huomioon, että unionin energiankulutus vuonna 2030 saa olla enintään 1 321 Mtoe primäärienergiaa ja enintään 987 Mtoe loppuenergiaa. Tämä tarkoittaa sitä, että primäärienergian kulutuksen unionissa olisi vähennyttävä 23 prosenttia ja loppuenergian kulutuksen 17 prosenttia verrattuna vuoden 2005 tasoihin. On tarpeen arvioida säännöllisesti edistymistä unionin vuoden 2030 tavoitteiden saavuttamisessa, ja tästä arvioinnista säädetään energiaunionin hallintaa koskevassa lainsäädäntöehdotuksessa.

(4)

Vuotta 2030 koskevia kansallisia sitovia tavoitteita ei ole. Olisi tuotava selvästi esiin unionin tarve saavuttaa EU:n tason energiatehokkuustavoitteet, jotka on ilmaistu primääri- ja loppuenergian kulutuksena vuosina 2020 ja 2030 ohjeellisen 30 prosentin tavoitteen muodossa. Tämä unionin tasolla tehtävän selkeyttämisen ei pitäisi rajoittaa jäsenvaltioita, koska ne voivat edelleen vapaasti asettaa kansalliset panoksensa, jotka perustuvat primääri- tai loppuenergian kulutukseen, primääri- tai loppuenergian säästöihin tai energiatehokkuuteen. Jäsenvaltioiden olisi asetettava ohjeelliset kansalliset energiatehokkuuspanokset ottaen huomioon, että unionin energiankulutus vuonna 2030 saa olla enintään 1 321 Mtoe primäärienergiaa ja enintään 987 Mtoe loppuenergiaa. Tämä tarkoittaa sitä, että primäärienergian kulutuksen unionissa olisi vähennyttävä 23 prosenttia ja loppuenergian kulutuksen 17 prosenttia verrattuna vuoden 2005 tasoihin. On tarpeen arvioida säännöllisesti edistymistä unionin vuoden 2030 tavoitteiden saavuttamisessa, ja tästä arvioinnista säädetään energiaunionin hallintaa koskevassa lainsäädäntöehdotuksessa.

(4 a)

Kansallisia energiatehokkuustavoitteita asetettaessa olisi sovellettava jäsenvaltioiden välisen tasapuolisuuden periaatetta. Energia on perushyödyke, minkä vuoksi energiankulutuksella on väistämättä tietty vähimmäistaso. Tämä olisi otettava asianmukaisesti huomioon kansallisia tavoitteita asetettaessa. Yleisesti ottaen maille, joissa energiankulutus asukasta kohti on alle unionin keskiarvon, olisi annettava tavoitteiden asettamisessa enemmän joustovaraa.

(4 b)

Energiajärjestelmien toiminnan tehokkuuteen tiettynä ajankohtana vaikuttaa kyky syöttää eri lähteistä, joilla on eriasteinen inertia ja erilaiset käynnistysajat, tuotettua sähköä verkkoon sulavasti ja joustavasti. Parantamalla kyseistä tehokkuutta voidaan paremmin hyödyntää uusiutuvia energialähteitä, kuten tuulivoiman ja kaasuturbiinien yhdistelmää, ja välttää sellaisten verkkojen ylikuormittumista, joihin sähköä tuotetaan perinteisillä suurilla energiantuotantoyksiköillä, joilla on huomattava lämpöinertia.

(4 c)

Komission ja jäsenvaltioiden on varmistettava, että energiankulutus vähenee paremman energiatehokkuuden eikä makrotaloudellisten olosuhteiden seurauksena.

(4 d)

Jäsenvaltioiden olisi yksilöitävä kustannustehokas energiatehokkuuspotentiaali soveltamalla alhaalta ylöspäin suuntautuvaa laskentamenetelmää erikseen kullakin sektorilla, sillä ne ovat riippuvaisia energiayhdistelmästä, talouden rakenteesta ja talouskehityksen vauhdista.

(5)

Velvoite, jonka mukaan jäsenvaltioiden on laadittava pitkän aikavälin strategia investointien saamiseksi käyttöön kansallisen rakennuskannan peruskorjauksiin ja ilmoitettava tästä komissiolle, olisi poistettava direktiivistä 2012/27/EU ja lisättävä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2010/31/EU (10), johon se sopii lähes nollaenergiarakennuksiin liittyvien pitkän aikavälin suunnitelmien ja vähähiilisiin rakennuksiin siirtymistä koskevien säännösten yhteyteen.

(5)

Velvoite, jonka mukaan jäsenvaltioiden on laadittava pitkän aikavälin strategia kansallisen rakennuskannan peruskorjausten helpottamiseksi ja ilmoitettava tästä komissiolle, olisi poistettava direktiivistä 2012/27/EU ja lisättävä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2010/31/EU (10), johon se sopii lähes nollaenergiarakennuksiin liittyvien pitkän aikavälin suunnitelmien ja vähähiilisiin rakennuksiin siirtymistä koskevien säännösten yhteyteen.

(6)

Kun otetaan huomioon vuoteen 2030 ulottuvat ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet, energiansäästövelvoitteen soveltamista olisi jatkettava vuoden 2020 jälkeen. Sitoumuskauden jatkaminen vuoden 2020 jälkeen vakauttaisi tilannetta investoijien kannalta ja edistäisi näin pitkän aikavälin investointeja ja energiatehokkuustoimenpiteitä, kuten rakennusten peruskorjauksia.

(6)

Kun otetaan huomioon vuoteen 2030 ulottuvat ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet, energiansäästövelvoitteen soveltamista olisi jatkettava vuoden 2020 jälkeen. Sitoumuskauden jatkaminen vuoden 2020 jälkeen vakauttaisi tilannetta investoijien kannalta ja edistäisi näin pitkän aikavälin investointeja ja energiatehokkuustoimenpiteitä, kuten rakennusten pitkälle meneviä peruskorjauksia , jotta saavutetaan lähes nollaenergiarakennusten tavoite vuoteen 2050 mennessä. Energiansäästövelvoitteella on ollut keskeinen rooli paikallisen kasvun ja työllisyyden luomisessa, ja sitä olisi jatkettava, jotta varmistetaan, että unioni voi saavuttaa energia- ja ilmastotavoitteensa luomalla uusia mahdollisuuksia ja vähentää energiankulutuksen riippuvuutta kasvusta. Yksityisen sektorin kanssa tehtävä yhteistyö on tärkeää, jotta voidaan arvioida, millä edellytyksillä energiatehokkuushankkeisiin tehtävät yksityiset investoinnit voidaan saada käyttöön, ja kehittää uusia tulomalleja energiatehokkuutta koskevan innovoinnin alalla.

(6 a)

Energiatehokkuuden parantaminen vaikuttaa myönteisesti myös ilmanlaatuun, sillä energiatehokkaammat rakennukset vähentävät lämmityspolttoaineiden ja etenkin kiinteiden lämmityspolttoaineiden kysyntää. Siksi energiatehokkuuteen liittyvät toimet parantavat ulko- ja sisäilman laatua ja auttavat saavuttamaan kustannustehokkaalla tavalla unionin ilmanlaatupolitiikan tavoitteet, joita on asetettu etenkin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2016/2284  (1 a) . Rakennusten energiakysynnän vähentäminen olisi katsottava ilmanlaatua koskevan politiikan osatekijäksi yleisesti ja erityisesti jäsenvaltioissa, joissa unionin ilmansaasteita koskevissa päästörajoissa pysyminen on ongelmallista ja energiatehokkuudella voitaisiin edistää näiden tavoitteiden saavuttamista.

(7)

Jäsenvaltioita vaaditaan saavuttamaan koko velvoitekaudelta kumulatiivinen loppukäytön energiansäästötavoite, joka vastaa ”uusia” säästöjä, jotka olisivat 1,5 prosenttia vuosittain myydystä energiasta . Tämä vaatimus voidaan saavuttaa uusilla politiikkatoimilla, jotka hyväksytään 1 päivän tammikuuta 2021 ja 31 päivän joulukuuta 2030 välisen uuden velvoitekauden aikana , tai uusilla yksittäisillä toimilla , jotka ovat tulosta edeltävällä kaudella tai ennen sitä hyväksytyistä politiikkatoimista, joiden osalta energiasäästöihin johtavat yksittäiset toimet kuitenkin otetaan tosiasiallisesti käyttöön tämän uuden kauden aikana .

(7)

Jäsenvaltioita vaaditaan saavuttamaan koko velvoitekaudelta kumulatiivinen loppukäytön energiansäästötavoite, joka vastaa ”uusia” säästöjä, jotka olisivat vähintään 1,5  prosenttia. Tämä vaatimus voidaan saavuttaa uusista politiikkatoimista aiheutuvilla energiasäästöillä , jos voidaan osoittaa , että nämä toimenpiteet johtavat yksittäisiin toimiin, joilla saadaan aikaan todennettavia energiasäästöjä vuoden 2020 jälkeen. Kunkin kauden säästöt olisi lisättävä kumulatiivisesti edellisenä kautena tai edellisinä kausina saavutettujen säästöjen määrään .

(9)

Uusien säästöjen olisi oltava lisäsäästöjä siihen nähden, että jatketaan nykyisten toimien toteuttamista, joten säästöjä, jotka olisi saatu joka tapauksessa, ei voida ilmoittaa. Jotta voidaan laskea käyttöön otettujen toimenpiteiden vaikutus, mukaan voidaan laskea vain nettosäästöt mitattuina energiankulutuksen muutoksena, jonka voidaan suoraan katsoa johtuvan kyseisestä energiatehokkuustoimenpiteestä. Nettosäästöjen laskemiseksi jäsenvaltioiden olisi määritettävä perusskenaario siitä, miten tilanne kehittyy, jos kyseistä politiikkaa ei toteuteta. Poliittisia toimia olisi arvioitava tähän perusskenaarioon nähden. Jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon, että samaan aikaan on saatettu toteuttaa muita toimenpiteitä, jotka myös ovat saattaneet vaikuttaa energiansäästöihin, joten ei voida katsoa, että kaikki arvioitavan politiikan käyttöönotosta lähtien havaitut muutokset johtuisivat pelkästään kyseisestä politiikkatoimesta. Velvoitetun, osallistuvan tai toimeksi saaneen osapuolen toimien olisi edistettävä tosiasiallisesti ilmoitettujen säästöjen saavuttamista, jotta varmistetaan olennaisuutta koskevan vaatimuksen täyttyminen.

(9)

Uusien energiasäästöjen olisi oltava lisäsäästöjä siihen nähden, että jatketaan nykyisten toimien toteuttamista, joten säästöjä, jotka olisi saatu joka tapauksessa, ei voida ilmoittaa. Jotta voidaan laskea käyttöön otettujen toimenpiteiden vaikutus, mukaan voidaan laskea vain nettosäästöt mitattuina energiankulutuksen muutoksena, jonka voidaan suoraan katsoa johtuvan kyseisestä energiatehokkuustoimenpiteestä. Nettosäästöjen laskemiseksi jäsenvaltioiden olisi määritettävä perusskenaario siitä, miten tilanne kehittyy, jos kyseistä politiikkaa ei toteuteta. Poliittisia toimia olisi arvioitava tähän perusskenaarioon nähden. Jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon, että samaan aikaan on saatettu toteuttaa muita toimenpiteitä, jotka myös ovat saattaneet vaikuttaa energiansäästöihin, joten ei voida katsoa, että kaikki arvioitavan politiikan käyttöönotosta lähtien havaitut muutokset johtuisivat pelkästään kyseisestä politiikkatoimesta. Velvoitetun, osallistuvan tai toimeksi saaneen osapuolen toimien olisi edistettävä tosiasiallisesti ilmoitettujen säästöjen saavuttamista, jotta varmistetaan olennaisuutta koskevan vaatimuksen täyttyminen.

(9 a)

On tärkeää sisällyttää kaikki energiaketjun vaiheet säästöjen laskentaan, jotta lisätään energiansäästöpotentiaalia sähkön siirrossa ja jakelussa.

(10)

Unionin lainsäädännön täytäntöönpanosta johtuvia energiasäästöjä ei voida ilmoittaa, paitsi jos kyseinen toimenpide ulottuu unionin lainsäädännössä vaadittua vähimmäistasoa pidemmälle joko niin, että kansallisella tasolla on asetettu kunnianhimoisemmat energiatehokkuusvaatimukset tai toimenpiteen täytäntöönpanoa on tehostettu. Ottaen huomioon, että rakennusten peruskorjauksilla edistetään olennaisella tavalla ja pitkällä aikavälillä energiasäästöjen lisäämistä, on tarpeen selventää, että kaikki energiasäästöt, jotka johtuvat olemassa olevien rakennusten peruskorjauksia edistävistä toimenpiteistä, voidaan ilmoittaa, jos ne ovat ylimääräisiä siihen kehitykseen nähden, joka olisi saavutettu ilman kyseistä politiikkatoimea, ja jos jäsenvaltio osoittaa, että velvoitetun, osallistuvan tai toimeksi saaneen osapuolen toimet ovat tosiasiallisesti edistäneet kyseisen toimenpiteen osalta ilmoitettujen säästöjen saavuttamista.

(10)

Unionin lainsäädännön täytäntöönpanosta johtuvia energiasäästöjä ei voida ilmoittaa, paitsi jos kyseinen toimenpide ulottuu unionin lainsäädännössä vaadittua vähimmäistasoa pidemmälle joko niin, että kansallisella tasolla on asetettu kunnianhimoisemmat energiatehokkuusvaatimukset tai toimenpiteen täytäntöönpanoa on tehostettu. Rakennusten avulla on mahdollista edelleen lisätä merkittävästi energiatehokkuutta ja rakennusten peruskorjauksilla edistetään olennaisella tavalla ja pitkällä aikavälillä mittakaavaetuja käyttäen energiasäästöjen lisäämistä. On siksi tarpeen selventää, että kaikki energiasäästöt, jotka johtuvat olemassa olevien rakennusten peruskorjauksia edistävistä toimenpiteistä, voidaan ilmoittaa, jos ne ovat ylimääräisiä siihen kehitykseen nähden, joka olisi saavutettu ilman kyseistä politiikkatoimea, ja jos jäsenvaltio osoittaa, että velvoitetun, osallistuvan tai toimeksi saaneen osapuolen toimet ovat tosiasiallisesti edistäneet kyseisen toimenpiteen osalta ilmoitettujen säästöjen saavuttamista.

(10 a)

Tehokas vesihuolto voi lisätä energiasäästöjä merkittävästi. Vesi- ja jätevesialan osuus unionin sähkön käytöstä on 3,5  prosenttia  (1 a) . Veden kysynnän odotetaan lisäksi kasvavan 25 prosenttia vuoteen 2040 mennessä, etupäässä kaupungeissa. Samanaikaisesti vesivuotojen osuus kaikesta unionissa käytetystä vedestä on 24 prosenttia, mikä aiheuttaa energia- ja vesihävikkiä. Tämän vuoksi kaikilla vesihuollon tehostamiseen ja veden käytön vähentämiseen tähtäävillä toimenpiteillä on mahdollista edistää merkittävällä tavalla unionin energiatehokkuustavoitteen saavuttamista  (1 b) .

(10 b)

Tähän uudelleentarkasteluun sisältyy säännöksiä, jotka koskevat energiatehokkuuden käsittelyä infrastruktuurin painopistealana, ja sen tunnustamista, että se täyttää Kansainvälisen valuuttarahaston ja muiden talousalan instituutioiden käyttämän infrastruktuurin määritelmän, ja joissa se asetetaan keskeiseksi tekijäksi ja ensisijaiseksi näkökulmaksi tulevissa unionin energiainfrastruktuuria koskevissa sijoituspäätöksissä  (1 a) .

(10 c)

Unionissa vettä käytetään eniten energia-alalla, jonka osuus vedenkäytöstä on 44 prosenttia  (1 a). Käyttämällä älykkäitä teknologioita ja prosesseja tehokkaaseen vesihuoltoon voidaan luoda merkittäviä energiasäästöjä ja samalla parantaa yritysten kilpailukykyä.

(10 d)

Vesi- ja jätevesialalla voidaan myös edistää uusiutuvan energian tuotantoa ja fossiilienergian toimitusten vähentämistä. Esimerkiksi energian talteenotto jäteveden käsittelyssä syntyvästä lietteestä mahdollistaa energian tuottamisen paikan päällä.

(12)

Rakennusten energiatehokkuuden paranemisen olisi hyödytettävä etenkin käyttäjiä , jotka kärsivät energiaköyhyydestä. Jäsenvaltiot voivat jo nyt edellyttää velvoitettuja osapuolia sisällyttämään energiansäästötoimenpiteisiin energiaköyhyyteen liittyviä sosiaalisia tavoitteita , ja tämä mahdollisuus olisi nyt laajennettava vaihtoehtoisiin toimenpiteisiin ja muutettava velvoitteeksi, joskin jäsenvaltioille jätetään täysi toimintavara toimenpiteiden laajuuden, soveltamisalan ja sisällön suhteen. Perustamissopimuksen 9 artiklan mukaisesti unionin energiatehokkuuspolitiikan olisi oltava osallistavaa, ja näin ollen sillä olisi myös varmistettava, että energiaköyhyydestä kärsivät käyttäjät pääsevät osallisiksi energiatehokkuustoimenpiteistä.

(12)

Rakennusten energiatehokkuuden paranemisen olisi hyödytettävä kaikkia kuluttajia ja etenkin pienituloisia talouksia, mukaan lukien ne , jotka kärsivät energiaköyhyydestä. Kukin jäsenvaltio voi määritellä energiaköyhyyden ja pienituloiset kotitaloudet omien kansallisten olosuhteidensa mukaisesti. Jäsenvaltiot voivat jo nyt edellyttää velvoitettuja osapuolia sisällyttämään energiansäästötoimenpiteisiin energiaköyhyyteen liittyviä sosiaalisia tavoitteita. Tämä mahdollisuus olisi nyt laajennettava vaihtoehtoisiin toimenpiteisiin ja muutettava velvoitteeksi, joskin jäsenvaltioille jätetään täysi toimintavara toimenpiteiden laajuuden, soveltamisalan ja sisällön suhteen. Perustamissopimuksen 9 artiklan mukaisesti unionin energiatehokkuuspolitiikan olisi oltava osallistavaa, ja näin ollen sillä olisi myös varmistettava, että energiaköyhät ja pienituloiset käyttäjät pääsevät osallisiksi energiatehokkuustoimenpiteistä.

(12 a)

Reagointi sähkön kysyntään päivällä ja yöllä on tärkeää energiatehokkuuden parantamiseksi, sillä se lisää huomattavasti kuluttajien mahdollisuuksia säästää energiaa, koska he voivat käyttää päätöstensä perustana tietoja mahdollisuuksista optimoida energiankulutusta kysynnän, myös suuren kuormituksen, aikana niin, että voidaan hyödyntää paremmin siirtoverkkoja ja tuotantoresursseja.

(12 b)

Energialaskuja pienennetään avustamalla kuluttajia energiankäytön vähentämisessä vähentämällä rakennusten energiatarpeita, parantamalla laitteiden tehokkuutta ja asettamalla saataville vähän energiaa kuluttavia liikennemuotoja yhdistettyinä julkiseen liikenteeseen ja pyöräilyyn. Rakennusten vaipan parantamisella sekä energiatarpeiden ja energian käytön vähentämisellä parannetaan perustavanlaatuisella tavalla pienituloisen väestönosan terveysoloja.

(12 c)

On tärkeää tiedottaa ja antaa täsmällisiä tietoja energiatehokkuuden parantamisen ja sen mahdollisen käyttöönoton hyödyistä kaikille unionin kansalaisille. Energiatehokkuuden parantamisella on ratkaiseva merkitys myös unionin geopoliittisen aseman ja turvallisuuden kannalta, koska sen avulla vähennetään riippuvuutta kolmansista maista tuotavista polttoaineista.

(12 d)

Noin 50 miljoonaa kotitaloutta unionissa kärsii energiaköyhyydestä. Energiatehokkuustoimenpiteiden on siksi oltava keskeisessä asemassa kustannustehokkaassa strategiassa, jolla puututaan energiaköyhyyteen ja kuluttajien haavoittuvuuteen, ja niiden on täydennettävä jäsenvaltioiden sosiaaliturvapolitiikkoja. Sen varmistamiseksi, että energiatehokkuustoimenpiteillä vähennetään kestävällä tavalla vuokralaisten energiaköyhyyttä, on otettava huomioon näiden toimenpiteiden kustannustehokkuus ja kannattavuus omistajille ja vuokralaisille ja taattava näille toimenpiteille jäsenvaltioissa riittävä taloudellinen tuki. Unionin rakennuskannan on pitkällä aikavälillä koostuttava lähes nollaenergiarakennuksista Pariisin sopimuksen tavoitteiden mukaisesti. Nykyinen rakennusten peruskorjausaste ei ole riittävä, ja vaikeimmin saavutettavissa ovat ne rakennukset, joiden asukkaina on energiaköyhiä pienituloisia ihmisiä. Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet energian säästövelvoitteista, energiatehokkuusvelvoitejärjestelmistä ja vaihtoehtoisista politiikkatoimista ovat siksi erityisen tärkeitä.

(12 e)

Kaikkien toteutettujen energiatehokkuustoimenpiteiden kustannusten ja hyötyjen, myös takaisinmaksukausien, olisi oltava kuluttajille täysin avoimia.

(13)

Rakennuksissa uusiutuvan energian teknologialla tuotettu energia vähentää toimitettua fossiilista energiaa. Energiankulutuksen vähentäminen ja uusiutuvista lähteistä saatavan energian käyttö rakennussektorilla ovat merkittäviä toimia unionin energiariippuvuuden ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi, etenkin kun otetaan huomioon vuodeksi 2030 asetetut kunnianhimoiset ilmasto- ja energiatavoitteet sekä Pariisissa joulukuussa 2015 järjestetyssä YK:n ilmastosopimuksen osapuolten konferenssissa (COP21) tehdyt globaalit sitoumukset. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden pitäisi pystyä ottamaan energiansäästövaatimusten täyttämiseksi huomioon tietty määrä uusiutuvaa energiaa, joka on tuotettu rakennuksessa omaa käyttöä varten. Tätä varten jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus käyttää direktiivin 2010/30/EU nojalla vahvistettuja laskentamenetelmiä.

(13)

Rakennuksissa uusiutuvan energian teknologialla tuotettu energia vähentää toimitettua fossiilista energiaa. Energiankulutuksen vähentäminen ja uusiutuvista lähteistä saatavan energian käyttö rakennussektorilla ovat merkittäviä toimia unionin energiariippuvuuden ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi, etenkin kun otetaan huomioon vuodeksi 2030 asetetut kunnianhimoiset ilmasto- ja energiatavoitteet sekä Pariisin sopimuksessa tehdyt globaalit sitoumukset.

(13 a)

Jäsenvaltioiden yritysten ja talouden toimialojen energiatasetta voidaan parantaa kiertotalouden periaatteilla siten, että käytetään asianmukaisesti teollisuusjätteitä uusioraaka-aineina edellyttäen, että niiden energiapotentiaali on korkeampi kuin vaihtoehtoisten primääriraaka-aineiden energiapotentiaali.

(13 b)

Hyödyntämällä uusia liiketoimintamalleja ja teknologioita jäsenvaltioiden olisi pyrittävä edistämään ja helpottamaan energiatehokkuustoimenpiteiden käyttöönottoa esimerkiksi suurille ja pienille kuluttajille tarjottavien innovatiivisten energiapalvelujen avulla.

(13 c)

Jäsenvaltioiden olisi suunniteltava ja sovellettava vaihtoehtoisia toimenpiteitä hyvin joustavasti määritellessään kansallisia energiatehokkuuden painopisteitään ja sisällytettävä niihin sekä energiatehokkaita tuotteita että energiatehokkaita teknisiä tuotantoprosesseja. Tukea tarvitaan luonnonvarojen tehokasta käyttöä tavoitteleviin toimiin tai kiertotalouden käyttöön ottamiseen;

(14)

Energiankulutusta koskevien selkeiden ja ajantasaisten tietojen saantiin liittyviä kuluttajien vähimmäisoikeuksia olisi vahvistettava osana niitä toimenpiteitä, jotka on esitetty energiaunioniin liittyvässä komission tiedonannossa ”Energian kuluttajien aseman vahvistaminen” ja lämmitystä ja jäähdytystä koskevassa strategiassa. Direktiivin 2012/27/EU 9–11 artiklaa ja liitettä VII olisi muutettava, jotta energiankulutuksesta voidaan antaa säännöllisiä ja parempia tietoja. Olisi myös selkeytettävä, että laskutukseen ja laskutustietoihin liittyviä oikeuksia sovelletaan keskitetystä lähteestä toimitetun lämmityksen, jäähdytyksen tai lämpimän veden käyttäjiin, vaikka heillä ei olekaan suoraa henkilökohtaista sopimussuhdetta energian toimittajaan. Näitä säännöksiä sovellettaessa käsitteellä ”loppukuluttaja” olisi näin ollen tarkoitettava loppukäyttäjää, joka ostaa lämmityksen, jäähdytyksen tai lämpimän veden omaan käyttöönsä, samoin kuin moniasuntoisen tai moneen eri tarkoitukseen käytettävän rakennuksen yksittäisen yksikön asukasta, jos lämmitys, jäähdytys tai lämmin vesi toimitetaan keskitetystä lähteestä. Käsitteellä ”käyttäjäkohtainen mittaaminen” olisi tarkoitettava kulutuksen mittaamista tällaisen rakennuksen yksittäisissä yksiköissä. Uusien asennettavien lämpömittareiden tai lämmityskustannusten jakolaitteiden olisi oltava 1 päivään tammikuuta 2020 mennessä etäluettavia, jotta kulutustietoja voidaan toimittaa kustannustehokkaasti ja säännöllisesti. Uutta 9 a artiklaa on tarkoitus soveltaa vain keskitetystä lähteestä toimitettuun lämmitykseen, jäähdytykseen ja lämpimään veteen.

(14)

Energiankulutusta koskevien täsmällisten, luotettavien, selkeiden ja ajantasaisten tietojen saantiin liittyviä kuluttajien vähimmäisoikeuksia olisi vahvistettava osana niitä toimenpiteitä, jotka on esitetty energiaunioniin liittyvässä komission tiedonannossa ”Energian kuluttajien aseman vahvistaminen” ja lämmitystä ja jäähdytystä koskevassa strategiassa. Vaikka käyttäjäkohtaisten kulutusmittarien asentamista olisi yhä edellytettävä jos tämä on teknisesti toteutettavissa ja kustannustehokasta oikeassa suhteessa mahdollisiin energiansäästöihin, direktiivin 2012/27/EU 9–11 artiklaa ja liitettä VII olisi muutettava, jotta energiankulutuksesta voidaan antaa säännöllisiä ja parempia tietoja , kun otetaan huomioon mittausvälineiden saatavuus ja tarkkuus optimaalisen energiankäytön kannalta. Jäsenvaltioiden olisi myös otettava huomioon, että energiankulutuksen mittaamista koskevien uusien teknologioiden onnistunut toteutus edellyttää enemmän investointeja sekä käyttäjien että energian toimittajien koulutukseen ja osaamiseen . Olisi myös selkeytettävä, että laskutukseen ja laskutustietoihin tai kulutukseen liittyviä oikeuksia sovelletaan keskitetystä lähteestä toimitetun lämmityksen, jäähdytyksen tai lämpimän veden käyttäjiin, vaikka heillä ei olekaan suoraa henkilökohtaista sopimussuhdetta energian toimittajaan. Näitä säännöksiä sovellettaessa käsitteellä ”loppukuluttaja” olisi näin ollen tarkoitettava paitsi loppukäyttäjää, joka ostaa lämmityksen, jäähdytyksen tai lämpimän veden omaan käyttöönsä, myös moniasuntoisen tai moneen eri tarkoitukseen käytettävän rakennuksen yksittäisen yksikön asukasta, jos lämmitys, jäähdytys tai lämmin vesi toimitetaan keskitetystä lähteestä , jos asukkailla ei ole suoraa eikä käyttäjäkohtaista sopimusta energiantoimittajan kanssa . Käsitteellä ”käyttäjäkohtainen mittaaminen” olisi tarkoitettava kulutuksen mittaamista tällaisen rakennuksen yksittäisissä yksiköissä. Uusien asennettavien lämpömittareiden tai lämmityskustannusten jakolaitteiden olisi oltava 1 päivään tammikuuta 2020 mennessä etäluettavia, jotta kulutustietoja voidaan toimittaa kustannustehokkaasti ja säännöllisesti. Uutta 9 a artiklaa on tarkoitus soveltaa vain keskitetystä lähteestä toimitettuun lämmitykseen, jäähdytykseen ja lämpimään veteen.

(14 a)

Laskutustiedot ja vuosiyhteenvedot ovat tärkeä keino asiakkaille tiedottamisessa. Kulutusta ja kustannuksia koskevista tiedoista kuluttajat voivat saada myös muuta tietoa, joka auttaa heitä vertailemaan nykyistä sopimustaan muihin tarjouksiin ja turvautumaan valitusten hallintaan ja riidanratkaisumenettelyihin. Koska laskuihin liittyvät riidat ovat kuitenkin hyvin yleinen syy kuluttajien valituksiin, minkä seurauksena kuluttajien tyytyväisyys ja osallistuminen energia-alalla on jatkuvasti vähäistä, on tärkeää yksinkertaistaa ja selventää laskuja ja tehdä niistä helpommin ymmärrettäviä. Samalla on varmistettava, että erillisistä välineistä, kuten laskutustiedoista, tiedotustyökaluista ja vuosiyhteenvedoista saadaan kaikki tarvittavat tiedot, joiden avulla kuluttajat voivat säännellä energiankulutustaan, vertailla tarjouksia ja vaihtaa energiantoimittajaa.

(15 b)

Energiatehokkuuden kasvu on suora seuraus seuraavista energiantuotannossa ja muuntoprosesseissa toteutetuista toimista: primäärienergian tehokas muuntaminen loppuenergiaksi, tämän energian tehokas siirtäminen kuluttajille sähkönä tai lämpönä tai polttoaineena ja niiden säästeliäs käyttö loppukäyttäjän toimesta. Säästövaikutusta kuluttajamarkkinoilla ei saisi pitää tällaisen tehokkuuden ainoana tavoitteena, koska kyseinen vaikutus voi johtua energian epäsuotuisista hinnoista.

(16)

Jotta voitaisiin ottaa huomioon teknologian edistyminen ja uusiutuvien energialähteiden kasvava osuus sähköntuotantosektorilla, kilowattitunteina (kWh) mitatun sähkön säästön oletuskerrointa olisi tarkistettava primäärienergiakertoimen muutosten huomioon ottamiseksi. Sähkön primäärienergiakerrointa koskevat laskelmat perustuvat vuotuisiin keskiarvoihin. Ydinvoimasähkön ja -lämmön tuotannon osalta käytetään energiasisällön fyysistä laskentamenetelmää ja fossiilisista polttoaineista ja biomassasta tuotetun sähkön ja lämmön osalta teknistä muuntotehokkuusmenetelmää. Palamattoman uusiutuvan energian osalta menetelmänä käytetään suoraan primäärienergian kokonaismäärään perustuvaa lähestymistapaa. Laskettaessa sähkön primäärienergiaosuutta sähkön ja lämmön yhteistuotannossa sovelletaan direktiivin 2012/27/EU liitteessä II esitettyä menetelmää. Tässä käytetään keskimääräistä eikä marginaalista markkina-asemaa. Muuntotehokkuuden oletetaan olevan 100 prosenttia palamattoman uusiutuvan energian, 10 prosenttia geotermisen voimalaitoksen ja 33 prosenttia ydinvoimalaitoksen osalta. Sähkön ja lämmön yhteistuotannon kokonaistehokkuus lasketaan Eurostatin tuoreimpien tietojen perusteella. Järjestelmän rajat asetetaan niin, että primäärienergiakerroin on 1 kaikkien energialähteiden osalta. Laskelmat perustuvat PRIMES-viiteskenaarion tuoreimpaan versioon. Primäärienergiakertoimen arvo perustuu vuotta 2020 koskeviin ennusteisiin. Analyysi kattaa EU:n jäsenvaltiot ja Norjan. Norjaa koskevat tietojoukko perustuu ENTSO-E-tietoihin.

(16)

Ainoastaan tämän direktiivin tavoitteiden soveltamiseksi ja jotta voitaisiin ottaa huomioon teknologian edistyminen ja uusiutuvien energialähteiden kasvava osuus sähköntuotantosektorilla, kilowattitunteina (kWh) mitatun sähkön säästön oletuskerrointa olisi analysoitava huolellisesti ja mahdollisesti tarkistettava primäärienergiakertoimen muutosten huomioon ottamiseksi , ottaen näin huomioon kyseisen jäsenvaltion energiayhdistelmä vertailevan ja avoimen menetelmän avulla .

(16 a)

Kun otetaan huomioon, että energiatehokkuussuunnitelmasta 10 päivänä kesäkuuta 2011 annetuissa Eurooppa-neuvoston päätelmissä korostettiin, että rakennusten osuus unionin primäärienergian kulutuksesta on 40 prosenttia, mikä vastaa 50:ä prosenttia loppuenergiasta, ja jotta voitaisiin lisätä talouskasvua ja edistää työllisyyttä erityispätevyyttä edellyttävillä aloilla, kuten rakennusalalla ja rakennustuotteiden tuotannossa, sekä arkkitehtuurin, kaupunkisuunnittelun ja lämmitys- ja jäähdytysteknologiaa koskevan konsultoinnin kaltaisilla ammattialoilla, jäsenvaltioiden olisi laadittava kyseisiä aloja varten vuoden 2020 jälkeiselle ajalle ulottuva pitkän aikavälin strategia.

(16 b)

Primäärienergiakerrointa olisi käytettävä fossiilisten polttoaineiden kulutuksen ja niistä riippuvuuden vähentämiseen ja energiatehokkuuden lisäämiseen sekä uusiutuvien energialähteiden valikoiman laajentamiseen. Tässä yhteydessä kilowattitunteina mitattua sähkön säästön oletuskerrointa olisi mukautettava, jos teknologian, talouden tai yhteiskunnan kehitys osoittaa, että oletuskerrointa on tarpeen pienentää. Komission olisi analysoitava primäärienergiakertoimen muuttamista ja tarvittaessa esitettävä sitä koskeva lainsäädäntöehdotus vuoteen 2024 mennessä.

(17)

Jotta voidaan varmistaa, että direktiivin liitteitä ja 14 artiklan 10 kohdassa tarkoitettuja hyötysuhteen yhdenmukaistettuja viitearvoja voidaan päivittää, on tarpeen laajentaa komissiolle annettua säädösvallan siirtoa.

(18)

Jotta voidaan arvioida direktiivin 2012/27/EU tehokkuutta, käyttöön olisi otettava vaatimus direktiivin yleisestä uudelleentarkastelusta ja Euroopan parlamentille ja neuvostolle 28 päivään helmikuuta 2024 mennessä toimitettavasta kertomuksesta.

(18)

Jotta voidaan arvioida direktiivin 2012/27/EU tehokkuutta, käyttöön olisi otettava vaatimus kyseisen direktiivin yleisestä uudelleentarkastelusta ja Euroopan parlamentille ja neuvostolle 28 päivään helmikuuta 2024 mennessä toimitettavasta kertomuksesta. Tämä päivämäärä on YK:n ilmastosopimuksen vuoden 2023 maailmanlaajuisen tilannekatsauksen jälkeen. jotta mahdollistetaan mainitun prosessin tarpeellinen yhdenmukaistaminen, kun otetaan myös huomioon talouden ja innovoinnin kehitys.

(19 a)

Jäsenvaltioiden, joiden henkeä kohti laskettu bruttokansatuote on pienempi kuin unionin keskimääräinen henkeä kohti laskettu bruttokansantuote, olisi voitava lisätä primäärienergian kulutusta edellyttäen, että sen muuntamisessa loppuenergiaksi, sen edelleen siirtämisessä ja jakelussa sekä hyödyllisissä säästöissä kuluttajamarkkinoilla otetaan huomioon energiatehokkuuden huomattava lisäys kussakin teknologisen prosessin vaiheessa, jotka ovat osa vapautetun primäärienergian virtaa.

(19 b)

Paikallis- ja alueviranomaisille olisi annettava johtava rooli direktiivissä vahvistettujen toimenpiteiden kehittämisessä, suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa, jotta ne voisivat paremmin arvioida ilmastollisia, kulttuurisia ja sosiaalisia ominaispiirteitään.

a)

että unionin vuoden 2020 energiankulutus saa olla enintään 1 483  Mtoe primäärienergiaa ja enintään 1 086  Mtoe loppuenergiaa;

a)

että unionin vuoden 2020 energiankulutus saa olla enintään 1 483  Mtoe primäärienergiaa tai enintään 1 086  Mtoe loppuenergiaa;

b)

tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet;

b)

tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet;

c)

direktiivin 2006/32/EY 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti asetettujen kansallisten energiansäästötavoitteiden saavuttamiseksi hyväksytyt toimenpiteet; ja

c)

direktiivin 2006/32/EY 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti asetettujen kansallisten energiansäästötavoitteiden saavuttamiseksi hyväksytyt toimenpiteet; sekä

d)

muut energiatehokkuutta edistävät toimenpiteet jäsenvaltioissa ja unionin tasolla.

d)

muut energiatehokkuutta edistävät toimenpiteet jäsenvaltioissa ja unionin tasolla.

a)

jäljellä olevat kustannustehokkaat energiansäästömahdollisuudet;

a)

jäljellä olevat kustannustehokkaat energiansäästömahdollisuudet;

b)

BKT:n kehitys ja ennuste;

b)

BKT:n kehitys ja ennuste;

c)

muutokset energian tuonnissa ja viennissä;

c)

muutokset energian tuonnissa ja viennissä;

d)

kaikkien uusiutuvien energialähteiden, ydinenergian, hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin kehitys; ja

d)

kaikkien uusiutuvien energialähteiden, ydinenergian, hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin kehitys; sekä

e)

varhaiset toimet.

e)

varhaiset toimet.

a)

laatii yhteenvedon jäsenvaltioiden ilmoittamista kansallisista viitteellisistä energiatehokkuustavoitteista;

a)

laatii yhteenvedon jäsenvaltioiden ilmoittamista kansallisista viitteellisistä energiatehokkuustavoitteista;

b)

arvioi, voidaanko näiden tavoitteiden yhteenlaskettua määrää pitää luotettavana osoituksena siitä, että unioni kokonaisuutena etenee suunnitellusti, ottaen huomioon arvion ensimmäisestä 24 artiklan 1 kohdan mukaisesti laaditusta vuosiraportista ja arvion 24 artiklan 2 kohdan mukaisesti laadituista kansallisista energiatehokkuuden toimintasuunnitelmista;

b)

arvioi, voidaanko näiden tavoitteiden yhteenlaskettua määrää pitää luotettavana osoituksena siitä, että unioni kokonaisuutena etenee suunnitellusti, ottaen huomioon arvion ensimmäisestä 24 artiklan 1 kohdan mukaisesti laaditusta vuosiraportista ja arvion 24 artiklan 2 kohdan mukaisesti laadituista kansallisista energiatehokkuuden toimintasuunnitelmista;

c)

ottaa huomioon täydentävät analyysit, joita saadaan

c)

ottaa huomioon täydentävät analyysit, joita saadaan

d)

vertaa a–c alakohdan mukaisia tuloksia energiankulutuksen määrään, joka tarvittaisiin, jotta energiankulutuksen taso olisi enintään 1 483  Mtoe primäärienergiaa ja enintään 1 086  Mtoe loppuenergiaa vuonna 2020.

d)

vertaa a–c alakohdan mukaisia tuloksia energiankulutuksen määrään, joka tarvittaisiin, jotta energiankulutuksen taso olisi enintään 1 483  Mtoe primäärienergiaa ja /tai enintään 1 086  Mtoe loppuenergiaa vuonna 2020.

a)

kunakin vuonna 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2020 välillä saavutettuja uusia säästöjä, joiden määrä on 1,5 prosenttia vuosittain loppukäyttäjille myydystä energian määrästä laskettuna 1 päivää tammikuuta 2013 edeltäneen viimeisimmän kolmivuotiskauden keskiarvosta;

a)

kunakin vuonna 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2020 välillä saavutettuja uusia säästöjä, joiden määrä on 1,5  prosenttia vuosittain loppukäyttäjille myydystä energian määrästä laskettuna 1 päivää tammikuuta 2013 edeltäneen viimeisimmän kolmivuotiskauden keskiarvosta;

b)

kunakin vuonna 1 päivän tammikuuta 2021 ja 31 päivän joulukuuta 2030 välillä saavutettuja uusia säästöjä, joiden määrä on 1,5 prosenttia vuosittain loppukäyttäjille myydystä energian määrästä laskettuna 1 päivää tammikuuta 2019 edeltäneen viimeisimmän kolmivuotiskauden keskiarvosta.

b)

kunakin vuonna 1 päivän tammikuuta 2021 ja 31 päivän joulukuuta 2030 välillä saavutettuja uusia säästöjä, joiden määrä on 1,5  prosenttia vuosittain loppukäyttäjille myydystä energian määrästä laskettuna 1 päivää tammikuuta 2019 edeltäneen viimeisimmän kolmivuotiskauden keskiarvosta.

a)

toteuttaa 1 kohdan a alakohdassa edellytetyt laskelmat käyttämällä 1 prosentin arvoa vuosina 2014 ja 2015 ja 1,25 prosentin arvoa vuosina 2016 ja 2017 ja 1,5 prosentin arvoa vuosina 2018, 2019 ja 2020;

a)

toteuttaa 1 kohdan a alakohdassa edellytetyt laskelmat käyttämällä 1 prosentin arvoa vuosina 2014 ja 2015 ja 1,25  prosentin arvoa vuosina 2016 ja 2017 ja 1,5  prosentin arvoa vuosina 2018, 2019 ja 2020;

b)

jättää laskelmien ulkopuolelle sen energian myynnin koko määrän tai osan siitä, joka on käytetty direktiivin 2003/87/EY liitteessä I luetelluissa teollisuuden toiminnoissa;

b)

jättää laskelmien ulkopuolelle sen energian myynnin koko määrän tai osan siitä, joka on käytetty direktiivin 2003/87/EY liitteessä I luetelluissa teollisuuden toiminnoissa;

c)

sallia sen, että energian muuntamisessa, jakelussa ja siirrossa saavutetut energiansäästöt, mukaan lukien tehokas kaukolämpö- ja -jäähdytysinfrastruktuuri, jotka ovat tulosta 14 artiklan 4 kohdan, 14 artiklan 5 kohdan b alakohdan sekä 15 artiklan 1–6 kohdan ja 9 kohdan vaatimusten täytäntöönpanosta, otetaan huomioon 1 kohdan nojalla vaaditussa energiansäästöjen määrässä;

c)

sallia sen, että energian muuntamisessa, jakelussa ja siirrossa saavutetut energiansäästöt, mukaan lukien tehokas kaukolämpö- ja -jäähdytysinfrastruktuuri, jotka ovat tulosta 14 artiklan 4 kohdan, 14 artiklan 5 kohdan b alakohdan sekä 15 artiklan 1–6 kohdan ja 9 kohdan vaatimusten täytäntöönpanosta, otetaan huomioon 1 kohdan a ja b alakohdan nojalla vaaditussa energiansäästöjen määrässä; ja

d)

ottaa huomioon 1 kohdan nojalla vaaditussa energiansäästöjen määrässä energiansäästöt, jotka ovat tulosta 31 päivästä joulukuuta 2008 alkaen toteutetuista yksittäisistä toimista, joilla on edelleen vaikutusta vuonna 2020 ja sen jälkeen ja jotka voidaan mitata ja todentaa ; ja

d)

ottaa huomioon 1 kohdan a alakohdan nojalla vaaditussa energiansäästöjen määrässä energiansäästöt, jotka ovat seurausta 31 päivästä joulukuuta 2008 alkaen toteutetuista yksittäisistä toimista, joilla on edelleen vaikutusta vuonna 2020 ja jotka voidaan mitata ja todentaa.

e)

jättää 1 kohdan nojalla vaadittujen energiansäästöjen määrän laskelmista pois rakennuksessa omaa käyttöä varten tuotetun energian todennettavissa olevan määrän, joka on tulosta politiikkatoimista, joilla edistetään uusiutuvan energian teknologian uusia asennuksia.

a)

1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua kautta varten vaadittujen energiasäästöjen määrän laskemista varten jäsenvaltiot voivat käyttää 2 kohdan a, b, c ja d alakohtaa;

a)

1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua kautta varten vaadittujen energiasäästöjen määrän laskemista varten jäsenvaltiot voivat käyttää 2 kohdan a, b, c ja d alakohtaa;

b)

1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua kautta varten vaadittujen energiasäästöjen määrän laskemista varten jäsenvaltiot voivat käyttää 2 kohdan b, c, d ja e alakohtaa, edellyttäen että d alakohdassa tarkoitetuilla yksittäisillä toimilla on edelleen todennettavissa ja mitattavissa olevaa vaikutusta 31 päivän joulukuuta 2020 jälkeen.

b)

1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua kautta varten vaadittujen energiasäästöjen määrän laskemista varten jäsenvaltiot voivat käyttää 2 kohdan b, c, d ja e alakohtaa, edellyttäen että d alakohdassa tarkoitetuilla yksittäisillä toimilla on edelleen todennettavissa ja mitattavissa olevaa vaikutusta 31 päivän joulukuuta 2020 jälkeen

b)

jäsenvaltiot voivat sallia, että velvoitetut osapuolet ottavat velvoitteensa noudattamista laskiessaan huomioon energiapalvelujen tarjoajien tai muiden kolmansien osapuolten saavuttamat sertifioidut energiansäästöt, myös silloin kun velvoitetut osapuolet edistävät muiden valtion hyväksymien elinten tai viranomaisten kautta toimenpiteitä, joihin voi liittyä tai olla liittymättä virallisia kumppanuuksia ja joita voidaan toteuttaa yhdessä muiden rahoituslähteiden kanssa. Jos jäsenvaltiot sallivat tämän, niiden on varmistettava, että käytössä on selkeä, tarkasteltavissa oleva ja kaikille markkinatoimijoille avoin hyväksyntäprosessi, jolla pyritään pitämään sertifioinnin kustannukset mahdollisimman alhaisina;

b)

jäsenvaltiot voivat sallia, että velvoitetut osapuolet ottavat velvoitteensa noudattamista laskiessaan huomioon energiapalvelujen tarjoajien tai muiden kolmansien osapuolten saavuttamat sertifioidut energiansäästöt, myös silloin kun velvoitetut osapuolet edistävät muiden valtion hyväksymien elinten tai viranomaisten kautta toimenpiteitä, joihin voi liittyä tai olla liittymättä virallisia kumppanuuksia ja joita voidaan toteuttaa yhdessä muiden rahoituslähteiden kanssa. Jos jäsenvaltiot sallivat tämän, niiden on varmistettava, että käytössä on selkeä, tarkasteltavissa oleva , osallistava ja kaikille markkinatoimijoille avoin , akkreditoitu hyväksyntäprosessi, jolla pyritään pitämään sertifioinnin kustannukset mahdollisimman alhaisina;

c a)

jäsenvaltiot sallivat lisäsäästöt, jotka saavutetaan kaupunkiympäristöissä kaukolämmitys- ja kaukojäähdytysjärjestelmiin käytettävillä kestävämmillä teknologioilla (mikä johtaa vastaavasti saasteiden ja hiukkasten vähenemiseen) ja lasketaan mukaan 1 kohdassa vaadittujen energiansäästöjen määrään;

c b)

jäsenvaltiot edistävät sellaisten toimenpiteiden hyväksymistä, joilla pyritään saamaan lämmitys- ja jäähdytyspotentiaalissa energiansäästöjä mahdollisesti tarjoamalla lisäpalkkioita saasteiden vähentämiseen johtavista toimista;

c c)

jäsenvaltiot luovat välineitä, joilla sertifioidaan 8 artiklassa mainituista energiakatselmuksista tai vastaavista energianhallintajärjestelmistä saatavia energiansäästöjä, jotta kyseiset säästöt voidaan laskea mukaan 1 kohdassa vaadittujen energiansäästöjen määrään;

c d)

jäsenvaltiot voivat sallia, että velvoitetut osapuolet ottavat huomioon tehokkaassa lämmitys- ja jäähdytysinfrastruktuurissa saavutetut energian loppukäytön säästöt;

c f)

jäsenvaltioiden on arvioitava tällaisten järjestelmien kansainväliselle kilpailulle altistuvien energiavaltaisen teollisuudenalojen kilpailukyvylle aiheuttamia suorien ja välillisten kustannusten vaikutuksia ja toteutettava toimenpiteitä niiden minimoimiseksi;

4 a)

d)

Poistetaan 3 kohta;

d)

korvataan 3 kohta seuraavasti:

a)

kuuma vesi kotitalouden tarpeisiin;

a)

kuuma vesi kotitalouden tarpeisiin;

b)

rakennuksen laitteistosta peräisin oleva lämpö yhteisten tilojen lämmitystä varten (jos rappukäytävät ja käytävät on varustettu lämpöpattereilla);

b)

rakennuksen laitteistosta peräisin oleva lämpö yhteisten tilojen lämmitystä varten (jos rappukäytävät ja käytävät on varustettu lämpöpattereilla);

c)

asuntojen lämmitys tai jäähdytys.

c)

asuntojen lämmitys tai jäähdytys.

a)

on edellytettävä, että jos loppukäyttäjien energialaskuja ja aiempaa kulutusta koskevat tiedot ovat käytettävissä, ne asetetaan loppukuluttajan nimeämän energiapalvelujen tarjoajan saataville;

a)

on edellytettävä, että jos loppukäyttäjien energialaskuja ja aiempaa kulutusta koskevat tiedot tai lämmityskustannusten jakolaitteiden mittarilukemat ovat käytettävissä, ne asetetaan loppukäyttäjän pyynnöstä tämän nimeämän energiapalvelujen tarjoajan saataville;

b)

on varmistettava, että loppukäyttäjille tarjotaan mahdollisuus saada laskutustiedot ja laskut sähköisinä ja että he saavat pyynnöstä selkeän ja ymmärrettävän selvityksen siitä, miten heidän laskunsa muodostuvat, erityisesti jos laskut eivät perustu todelliseen kulutukseen;

b)

on varmistettava, että loppukäyttäjille tarjotaan mahdollisuus saada laskutustiedot ja laskut sähköisinä.

c)

on varmistettava, että todelliseen kulutukseen perustuvien laskujen mukana toimitetaan asianmukaiset tiedot kaikille loppukuluttajille liitteessä VII olevan 3 kohdan mukaisesti;

c)

on varmistettava, että todelliseen kulutukseen perustuvien laskujen mukana toimitetaan selkeät ja ymmärrettävät tiedot kaikille loppukuluttajille liitteessä VII  a  olevan 3 kohdan mukaisesti;

d)

on mahdollista säätää, että laskutustietojen toimittamista loppukäyttäjän pyynnöstä ei pidetä maksukehotuksena. Tällöin jäsenvaltioiden on varmistettava, että varsinaista maksua varten tarjotaan joustavia järjestelyjä.

d)

on mahdollista säätää, että laskutustietojen toimittamista loppukäyttäjän pyynnöstä ei pidetä maksukehotuksena. Tällöin jäsenvaltioiden on varmistettava, että varsinaista maksua varten tarjotaan joustavia järjestelyjä;

d a)

on edistettävä verkkoturvallisuutta ja varmistettava loppukäyttäjien yksityisyyden suoja ja tietosuoja asiaa koskevan unionin oikeuden mukaisesti.

-a)

”Komissio määrittelee asiaankuuluvia sidosryhmiä kuultuaan yhteiset menetelmät, jotta voidaan kannustaa verkonhaltijoita vähentämään tappioita, panemaan täytäntöön infrastruktuuriin kohdistettavan kustannus- ja energiatehokkaan investointiohjelman ja ottamaan asianmukaisesti huomioon verkon energiatehokkuuden ja joustavuuden. Komissio antaa viimeistään … päivänä …kuuta … [12 kuukautta tämän direktiivin voimaantulopäivästä] delegoidun säädöksen 23 artiklan mukaisesti tämän direktiivin täydentämiseksi kyseisten menetelmien määrittelyllä.”

11 a)

12 a)

12 b)

13 a)

a)

Korvataan liitteessä IV oleva alaviite 3 seuraavasti: ”(3) Sovelletaan, jos energiansäästöt lasketaan suhteessa primäärienergian kulutukseen käyttäen energian loppukulutukseen perustuvaa alhaalta ylös -lähestymistapaa. Kilowattitunteina mitatun sähkönsäästön osalta jäsenvaltiot voivat soveltaa oletuskerrointa 2 , 0 . Jäsenvaltiot voivat soveltaa erilaista kerrointa, jos ne pystyvät perustelemaan sen.”.

a)

Korvataan liitteessä IV oleva alaviite 3 seuraavasti: ”(3) Sovelletaan vain tämän direktiivin tarkoitusta varten ja silloin , jos energiansäästöt lasketaan suhteessa primäärienergian kulutukseen käyttäen energian loppukulutukseen perustuvaa alhaalta ylös -lähestymistapaa. Kilowattitunteina mitatun sähkönsäästön osalta jäsenvaltioiden on sovellettava kerrointa, joka saadaan eri jäsenvaltioissa vertailukelpoisen avoimen menetelmän avulla ja primäärienergian kulutukseen vaikuttavien kansallisten olosuhteiden perusteella. Kyseiset olosuhteet on perusteltava asianmukaisesti, ja niiden on oltava mitattavissa ja todennettavissa olevia ja perustuttava puolueettomiin ja syrjimättömiin perusteisiin. Kilowattitunteina mitatun sähkönsäästön osalta jäsenvaltiot voivat soveltaa oletuskerrointa 2,3 tai erilaista kerrointa, jos ne pystyvät perustelemaan sen. Silloin niiden on otettava huomioon energiavalikoimansa, joka on sisällytetty niiden komissiolle ilmoittamiin [energiaunionin hallinnointia koskevan] asetuksen (EU) XX/20XX [3] artiklan mukaisiin integroituihin kansallisiin energia- ja ilmastosuunnitelmiin . Tätä oletuskerrointa tarkistetaan viiden vuoden välein tosiasiallisesti havaittujen tietojen perusteella. ”.

a)

säästöjen on oltava lisäsäästöjä niihin nähden, jotka olisivat syntyneet joka tapauksessa ilman velvoitettujen, osallistuvien tai toimeksi saaneiden osapuolien taikka täytäntöönpanevien viranomaisten toimia. Sen määrittämiseksi, mitä säästöjä voidaan pitää lisäsäästöinä, jäsenvaltioiden on vahvistettava perustaso, joka kuvaa, miten energian kulutus kehittyisi ilman kyseistä politiikkatoimea. Perustasossa on otettava huomioon ainakin seuraavat tekijät: energiankulutuksen suuntaukset, muutokset kuluttajien käyttäytymisessä, teknologian edistyminen ja muiden kansallisella ja EU:n tasolla toteutettujen toimenpiteiden aiheuttamat muutokset;

a)

säästöjen on oltava lisäsäästöjä niihin nähden, jotka olisivat syntyneet joka tapauksessa ilman velvoitettujen, osallistuvien tai toimeksi saaneiden osapuolien taikka täytäntöönpanevien viranomaisten toimia. Sen määrittämiseksi, mitä säästöjä voidaan pitää lisäsäästöinä, jäsenvaltioiden on vahvistettava perustaso, joka kuvaa, miten energian kulutus kehittyisi ilman kyseistä politiikkatoimea ja tuloksena olevia uusia yksittäisiä toimia . Perustasossa on otettava huomioon ainakin seuraavat tekijät: energiankulutuksen suuntaukset, muutokset kuluttajien käyttäytymisessä, teknologian edistyminen ja muiden kansallisella ja unionin tasolla toteutettujen toimenpiteiden aiheuttamat muutokset;

b)

unionin pakottavan lainsäädännön täytäntöönpanosta johtuvia säästöjä pidetään säästöinä, jotka olisivat syntyneet joka tapauksessa ilman velvoitettujen, osallistuvien tai toimeksi saaneiden osapuolten ja/tai täytäntöönpanoviranomaisten toimintaa, eikä niitä sen vuoksi voida ilmoittaa 7 artiklan 1 kohdan nojalla, lukuun ottamatta säästöjä, jotka liittyvät olemassa olevien rakennusten peruskorjaukseen , edellyttäen että 3 kohdan h alakohdassa tarkoitettu olennaisuutta koskeva vaatimus täyttyy;

b)

unionin pakottavan lainsäädännön täytäntöönpanosta johtuvia säästöjä pidetään säästöinä, jotka olisivat syntyneet joka tapauksessa ilman velvoitettujen, osallistuvien tai toimeksi saaneiden osapuolten ja/tai täytäntöönpanoviranomaisten toimintaa, eikä niitä sen vuoksi voida ilmoittaa 7 artiklan 1 kohdan nojalla, lukuun ottamatta säästöjä, jotka liittyvät olemassa olevien rakennusten peruskorjausta edistäviin toimenpiteisiin , edellyttäen että 3 kohdan h alakohdassa tarkoitettu olennaisuutta koskeva vaatimus täyttyy;

h)

energiansäästöjen laskennassa on otettava huomioon toimenpiteiden elinkaari. Tämä voidaan tehdä laskemalla kullakin yksittäisellä toimella saavutettavat säästöt sen soveltamisen alkamispäivän ja tapauksen mukaan 31 päivän joulukuuta 2020 tai 31 päivän joulukuuta 2030 välisenä aikana. Vaihtoehtoisesti jäsenvaltiot voivat valita toisen menetelmän, jolla arvioidaan päästävän vähintään samaan säästöjen kokonaismäärään. Käyttäessään muita menetelmiä jäsenvaltioiden on varmistettava, että näitä muita menetelmiä käyttäen laskettu energiansäästöjen kokonaismäärä ei ylitä sitä energiansäästöjen määrää, joka olisi saatu tulokseksi laskemalla yhteen kullakin yksittäisellä toimella saavutettavat säästöt soveltamisen alkamispäivän ja tapauksen mukaan 31 päivän joulukuuta 2020 tai 31 päivän joulukuuta 2030 välisenä aikana. Jäsenvaltioiden on kuvailtava yksityiskohtaisesti energiaunionin hallintaa koskevaan aloitteeseen kuuluvissa yhdennetyissä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissaan, mitä muita menetelmiä ne ovat käyttäneet ja mihin toimiin on ryhdytty sen varmistamiseksi, että tätä sitovaa vaatimusta noudatetaan.

h)

energiansäästöjen laskennassa on otettava huomioon toimenpiteiden elinkaari sekä se, miten paljon säästöt vähenevät ajan mittaan . Tämä laskelma on tehtävä laskemalla kullakin yksittäisellä toimella saavutettavat säästöt sen soveltamisen alkamispäivän ja tapauksen mukaan 31 päivän joulukuuta 2020 tai 31 päivän joulukuuta 2030 välisenä aikana. Vaihtoehtoisesti jäsenvaltiot voivat valita toisen menetelmän, jolla arvioidaan päästävän vähintään samaan säästöjen kokonaismäärään. Käyttäessään muita menetelmiä jäsenvaltioiden on varmistettava, että näitä muita menetelmiä käyttäen laskettu energiansäästöjen kokonaismäärä ei ylitä sitä energiansäästöjen määrää, joka olisi saatu tulokseksi laskemalla yhteen kullakin yksittäisellä toimella saavutettavat säästöt soveltamisen alkamispäivän ja tapauksen mukaan 31 päivän joulukuuta 2020 tai 31 päivän joulukuuta 2030 välisenä aikana. Jäsenvaltioiden on kuvailtava yksityiskohtaisesti energiaunionin hallinnosta annettuun asetukseen kuuluvissa yhdennetyissä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissaan, mitä muita menetelmiä ne ovat käyttäneet ja mihin toimiin on ryhdytty sen varmistamiseksi, että tätä sitovaa vaatimusta noudatetaan.

d)

vaadittujen tai politiikkatoimella saavutettavien energiasäästöjen määrä ilmaistaan joko energian loppukulutuksena tai primäärienergian kulutuksena liitteessä IV säädettyjä muuntokertoimia käyttäen;

d)

vaadittujen tai politiikkatoimella saavutettavien energiasäästöjen määrä ilmaistaan energian loppukulutuksena ja primäärienergian kulutuksena liitteessä IV säädettyjä muuntokertoimia käyttäen;

1.

Todelliseen kulutukseen perustuva laskutus

1.

Todelliseen kulutukseen tai lämmityskustannusten jakolaitteiden mittarilukemiin perustuva laskutus

2.

Laskutus- tai kulutustietojen vähimmäistiheys

2.

Laskutus- tai kulutustietojen vähimmäistiheys

3.

Todelliseen kulutukseen perustuvaan laskuun sisältyvät vähimmäistiedot

3.

Laskuun sisältyvät vähimmäistiedot

a)

voimassa olevat energian tosiasialliset hinnat ja todellinen kulutus;

a)

voimassa olevat energian tosiasialliset hinnat ja todellinen kulutus tai lämmityskustannusten kokonaismäärä ja lämmityskustannusten jakolaitteiden mittarilukemat ;

b)

tiedot käytetystä polttoainesekoituksesta, mukaan luettuna loppukäyttäjille, jotka käyttävät kaukolämmitystä tai -jäähdytystä;

b)

tiedot käytetystä polttoainesekoituksesta sekä siihen liittyvistä kasvihuonekaasupäästöistä , mukaan luettuna loppukäyttäjille, jotka käyttävät kaukolämmitystä tai -jäähdytystä , ja selvitys sovelletuista eri veroista, maksuista ja tariffeista ;

c)

loppukäyttäjän nykyisen energiankulutuksen ja edellisen vuoden saman kauden kulutuksen vertailu graafisessa muodossa, ilmaston mukaan korjattuina lämmityksen ja jäähdytyksen osalta;

c)

loppukäyttäjän nykyisen energiankulutuksen ja edellisen vuoden saman kauden kulutuksen vertailu graafisessa muodossa, ilmaston mukaan korjattuina lämmityksen ja jäähdytyksen osalta;

d)

sellaisten kuluttajajärjestöjen, energiatoimistojen tai vastaavien elinten yhteystiedot, mukaan lukien internetsivustojen osoitteet, joilta voi saada tietoa saatavilla olevista energiatehokkuutta parantavista toimenpiteistä, vertailukelpoisista loppukäyttäjäprofiileista ja energiaa käyttävien laitteiden objektiivisista teknisistä eritelmistä.

d)

sellaisten kuluttajajärjestöjen, energiatoimistojen tai vastaavien elinten yhteystiedot, mukaan lukien internetsivustojen osoitteet, joilta voi saada tietoa saatavilla olevista energiatehokkuutta parantavista toimenpiteistä, vertailukelpoisista loppukäyttäjäprofiileista ja energiaa käyttävien laitteiden objektiivisista teknisistä eritelmistä.

d a)

tiedot asianmukaisista valitusmenettelyistä, oikeusasiamiehen palveluista tai vaihtoehtoisista riitojenratkaisumekanismeista;

d b)

vertailut saman käyttäjäluokan keskimääräisen normalisoidun tai vertailukäyttäjän kanssa.

2 a)

g)

Taloudellinen analyysi: vaikutusten inventointi

”g)

Taloudellinen analyysi: vaikutusten inventointi

i)

Hyödyt

i)

Hyödyt

ii)

Kustannukset

ii)

Kustannukset

2 b)

a)

laadittava ja julkaistava omat vakioidut sääntönsä niiden kustannusten kantamiselle ja jakamiselle, jotka aiheutuvat teknisistä muutoksista, kuten verkkoon liittymisestä ja verkkojen vahvistamisesta sekä verkon toiminnan tehostamisesta ja kantaverkkosääntöjen syrjimättömästä täytäntöönpanosta, jotka ovat tarpeen tehokkaasta yhteistuotannosta saatavan sähkön uusien tuottajien liittämiseksi verkkoon;

”a)

laadittava ja julkaistava omat vakioidut sääntönsä niiden kustannusten kantamiselle ja jakamiselle, jotka aiheutuvat teknisistä muutoksista, kuten verkkoon liittymisestä, verkkojen vahvistamisesta ja uusien verkkojen käyttöönottamisesta, verkon toiminnan tehostamisesta ja kantaverkkosääntöjen syrjimättömästä täytäntöönpanosta, jotka ovat tarpeen tehokkaasta yhteistuotannosta saatavan sähkön uusien tuottajien liittämiseksi verkkoon , sekä muista hajautetusta lähteistä ;”