—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 artiklan ja 3 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 8 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 23 artiklan,

—

ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen (Euroopan ihmisoikeussopimus),

—

ottaa huomioon 18. joulukuuta 1979 tehdyn kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen,

—

ottaa huomioon 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/29/EU (1) rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS korvaamisesta,

—

ottaa huomioon 15. syyskuuta 1995 neljännessä naisten maailmankonferenssissa hyväksytyn Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman sekä YK:n erityisistunnoissa Peking + 5 (2000), Peking + 10 (2005) ja Peking + 15 (2010) hyväksytyt asiakirjat, joissa arvioidaan konferenssien tuloksia,

—

ottaa huomioon vuonna 1949 tehdyn YK:n yleissopimuksen ihmisten kaupan ja toisten prostituutiosta hyötymisen tukahduttamisesta,

—

ottaa huomioon 5. huhtikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/36/EU ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2002/629/YOS korvaamisesta (2),

—

ottaa huomioon 20. lokakuuta 2010 vahvistamansa kannan ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi toimenpiteistä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä annetun neuvoston direktiivin 92/85/ETY (äitiyslomadirektiivi) muuttamisesta (3),

—

ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa (4),

—

ottaa huomioon 13. joulukuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/113/EY miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla (5),

—

ottaa huomioon 17. joulukuuta 2013 annetun neuvoston direktiivin 2013/62/EU BUSINESSEUROPEn, UEAPME:n, CEEP:n ja EAY:n tekemän vanhempainvapaata koskevan tarkistetun puitesopimuksen täytäntöönpanosta annetun direktiivin 2010/18/EU muuttamisesta sen johdosta, että Mayotten asema Euroopan unioniin nähden muuttuu (6),

—

ottaa huomioon vuodesta 1975 lähtien annetut Euroopan unionin direktiivit naisten ja miesten yhdenvertaisen kohtelun eri näkökohdista (direktiivi 2010/41/EU (7), direktiivi 2010/18/EU (8), direktiivi 2006/54/EY, direktiivi 2004/113/EY, direktiivi 92/85/ETY (9), direktiivi 86/613/ETY (10) ja direktiivi 79/7/ETY (11)),

—

ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2012 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi julkisesti noteerattujen yhtiöiden toimivaan johtoon kuulumattomien johtokunnan jäsenten sukupuolijakauman tasapainottamisesta ja siihen liittyvistä toimenpiteistä (naisten johtokuntapaikkoja koskeva direktiivi) (COM(2012)0614),

—

ottaa huomioon Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin yleissopimus) ja sen 3 artiklan, jossa ”sukupuoli” tarkoittaa ”yhteiskunnallisesti rakentuneita rooleja, käyttäytymismuotoja, toimintoja ja ominaisuuksia, joita tietty yhteiskunta pitää sopivina naisille ja vastaavasti miehille”,

—

ottaa huomioon 4. maaliskuuta 2016 annetun komission ehdotuksen neuvoston päätökseksi naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen allekirjoittamisesta Euroopan unionin puolesta (COM(2016)0111),

—

ottaa huomioon 16. kesäkuuta 2016 kokoontuneen neuvoston päätelmät sukupuolten tasa-arvosta (00337/2016),

—

ottaa huomioon 5. ja 6. kesäkuuta 2014 kokoontuneen neuvoston päätelmät naisiin ja tyttöihin kohdistuvan kaikenlaisen väkivallan, myös sukuelinten silpomisen, ehkäisystä ja torjunnasta (09543/2014),

—

ottaa huomioon 7. joulukuuta 2015 kokoontuneen neuvoston päätelmät naisten ja miesten tasa-arvosta päätöksenteon alalla (14327/2015),

—

ottaa huomioon Alankomaiden, Slovakian ja Maltan 7. joulukuuta 2015 allekirjoittaman puheenjohtajakolmikon julistuksen sukupuolten tasa-arvosta,

—

ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

—

ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2015 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Kertomus naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa 2014” (SWD(2015)0049),

—

ottaa huomioon 4. maaliskuuta 2016 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Kertomus naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa 2015” (SWD(2016)0054),

—

ottaa huomioon 3. joulukuuta 2015 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Strateginen toimintaohjelma sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi vuosina 2016–2019” (SWD(2015)0278),

—

ottaa huomioon 10. helmikuuta 2010 naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa – 2009 (12), 8. maaliskuuta 2011 naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa – 2010 (13), 13. maaliskuuta 2012 naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa – 2011 (14) ja 10. maaliskuuta 2015 naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa – 2013 (15) antamansa päätöslauselmat,

—

ottaa huomioon 25. marraskuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Nollatoleranssi naisten sukuelinten silpomiseen” (COM(2013)0833) ja 6. helmikuuta 2014 (16) antamansa päätöslauselman nollatoleranssista naisten sukuelinten silpomiseen,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston (FRA) teettämän kyselytutkimuksen (EU:n hlbt-tutkimus), johon osallistui homo- ja biseksuaaleja sekä transihmisiä ja jonka tulokset julkaistiin toukokuussa 2013,

—

ottaa huomioon FRA:n raportin naisiin kohdistuvasta väkivallasta ”Violence against women – an EU-wide survey. Main results”, joka julkaistiin maaliskuussa 2014,

—

ottaa huomioon FRA:n raportin intersukupuolisten perusoikeustilanteesta ”The fundamental rights situation of intersex people”, joka julkaistiin toukokuussa 2015,

—

ottaa huomioon kansallisten tasa-arvoelinten eurooppalaisen verkoston Equinetin raportin ”The Persistence of Discrimination, Harassment and Inequality for Women. The Work of Equality Bodies informing a new European Commission Strategy for Gender Equality”, joka julkaistiin vuonna 2015,

—

ottaa huomion Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön (Eurofound) raportit ”The gender employment gap: challenges and solutions” (2016), ”Social partners and gender equality in Europe” (2014), ”Developments in working life in Europe: EurWORK annual review” (2014 ja 2015) sekä kuudennen Euroopan työolotutkimuksen (EWCS) (2016),

—

ottaa huomioon 3. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman naisten oikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa Euroopassa vuoden 2015 jälkeen koskevasta uudesta strategiasta (17) ja 9. kesäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n naisten ja miesten tasa-arvostrategiasta vuoden 2015 jälkeen (18),

—

ottaa huomioon 25. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnasta (19),

—

ottaa huomioon 9. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman tyttöjen mahdollisuuksien parantamisesta EU:ssa koulutuksen avulla (20),

—

ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2016 antamansa päätöslauselman naispuolisten pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden tilanteesta EU:ssa (21),

—

ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman kotitalous- ja hoivatyötä tekevistä naisista EU:ssa (22),

—

ottaa huomioon 26. toukokuuta 2016 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Köyhyys: sukupuolinäkökulma” (23),

—

ottaa huomioon 13. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman työ- ja yksityiselämän tasapainolle suotuisten työmarkkinaolosuhteiden luomisesta (24),

—

ottaa huomioon 15. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (”työsyrjintädirektiivi”) soveltamisesta (25),

—

ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2016 antamansa päätöslauselman sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta Euroopan parlamentin toiminnassa (26),

—

ottaa huomioon 12. toukokuuta 2016 antamansa päätöslauselman ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta 5. huhtikuuta 2011 annetun direktiivin 2011/36/EU täytäntöönpanosta (27),

—

ottaa huomioon 3. kesäkuuta 2013 annetun komission edistymiskertomuksen Barcelonan tavoitteista ”Pienten lasten hoitopalvelujen kehittäminen Euroopassa kestävän ja osallistavan kasvun edistämiseksi” (28),

—

ottaa huomioon 20. helmikuuta 2013 annetun komission suosituksen ”Investoidaan lapsiin – murretaan huono-osaisuuden kierre” (29),

—

ottaa huomioon Euroopan tasa-arvoinstituutin vuoden 2015 tasa-arvoindeksin, Pekingin toimintaohjelman täytäntöönpanoa koskevan raportin ”Beijing + 20: 4th Review of the Implementation of the Beijing Platform for Action in the EU Member States” ja muut Euroopan tasa-arvoinstituutin raportit,

—

ottaa huomioon sukupuolten tasa-arvoa käsittelevän oikeusalan eurooppalaisen asiantuntijaverkoston tutkimuksen ”A comparative analysis of gender equality law in Europe 2015”, joka julkaistiin tammikuussa 2016,

—

ottaa huomioon naisten asemaa käsittelevän Yhdistyneiden kansakuntien toimikunnan 48. istunnossa maaliskuussa 2004 hyväksytyt miesten ja poikien roolia sukupuolten tasa-arvon saavuttamisessa koskevat päätelmät ”The role of men and boys in achieving gender equality” (30),

—

ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen huippukokouksessa 25. syyskuuta 2015 hyväksytyn, vuoteen 2030 asti ulottuvaa kestävän kehityksen agendaa käsittelevän asiakirjan ”Transforming our World: The 2030 Agenda for Sustainable Development” sekä siihen sisältyvät sukupuolten tasa-arvoa, naisten oikeuksia ja naisten vaikutusvallan lisäämistä koskevat tavoitteet,

—

ottaa huomioon huhtikuussa 2014 julkaistun yksinhuoltajien työllisyyttä Euroopassa käsittelevän komission tilastokertomuksen ”Single parents and employment in Europe” (31),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—

ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön (A8-0046/2017),

A.

ottaa huomioon, että Euroopan tasa-arvoinstituutin vuoden 2015 tasa-arvoindeksin mukaan vain hyvin vähäistä edistymistä on tapahtunut: EU on vasta puolivälissä matkaa kohti sukupuolten tasa-arvoa ja tasa-arvolukema on parantunut 51,3 pisteestä (vuonna 2005) 52,9 pisteeseen, kun maksimipistemäärä on 100; katsoo, että nopeampi edistyminen on tarpeen, jos EU aikoo saavuttaa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet;

B.

toteaa, että viimeksi kuluneina vuosina joissakin unionin jäsenvaltioissa on syntynyt merkittävästi lisää poliittisia ja kansalaisliikkeitä, jotka pyrkivät heikentämään naisten ja miesten yhtäläisiä oikeuksia ja jopa kyseenalaistavat koko sukupuolten tasa-arvoa edistävän politiikan tarpeen; katsoo, että tällaisella sukupuolten tasa-arvon vastustamisella pyritään vahvistamaan perinteisiä sukupuolirooleja ja haastamaan sukupuolten tasa-arvon, naisten oikeuksien ja hlbti-henkilöiden oikeuksien alalla jo aikaansaatuja ja tulevia saavutuksia;

C.

ottaa huomioon, että naisten ja miesten tasa-arvo on Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa ja perusoikeuskirjassa tunnustettu perusoikeus; toteaa, että Euroopan unionin tavoitteena tällä alalla on varmistaa miesten ja naisten yhtäläiset mahdollisuudet ja yhdenvertainen kohtelu sekä torjua kaikenlaista sukupuoleen perustuvaa syrjintää;

D.

ottaa huomioon, että vuonna 2015 naisten työllisyysaste oli ennätykselliset 64,5 prosenttia mutta silti huomattavasti alhaisempi kuin miesten vastaava luku, joka oli 75,6 prosenttia; pitää valitettavana, että naiset ottavat vastaan osa-aikatyötä ja jäävät siihen neljä kertaa miehiä todennäköisemmin usein vastoin tahtoaan; ottaa huomioon, että monet nuoret pysyvät köyhinä työnteosta huolimatta erityisesti Kreikassa, Espanjassa, Kroatiassa, Italiassa, Kyproksessa, Portugalissa ja Slovakiassa;

E.

ottaa huomioon, että naisten työttömyysastetta on aliarvioitu, sillä monet erityisesti maaseudulla tai syrjäisillä alueilla asuvat, perheyrityksiä avustavat taikka kotitaloustöistä ja lastenhoidosta huolehtivat naiset eivät ilmoittaudu työttömiksi; toteaa, että tämä tilanne aiheuttaa eriarvoisuutta julkisten palvelujen (etuudet, eläkkeet, äitiysvapaat, sairauslomat, sosiaaliturvan saanti jne.) saatavuudessa;

F.

panee merkille, että Eurofoundin sukupuolten välistä työllisyyseroa käsittelevässä raportissa arvioidaan naisten ja miesten välisen työllisyyseron maksavan EU:lle vuosittain noin 370 miljardia euroa, mikä vastaa 2,8:aa prosenttia EU:n BKT:stä (32);

G.

ottaa huomioon, että talouskriisin ja säästötoimenpiteiden koettelemissa maissa niiden vaikutukset ovat kohdistuneet suhteettomasti naisiin, erityisesti nuoriin naisiin, iäkkäisiin naisiin, yksinhuoltajaäiteihin sekä moninkertaisesta syrjinnästä kärsiviin naisiin, ja että naiset ovat ajautuneet niiden vuoksi köyhyyteen ja syrjäytyneet sosiaalisesti, mikä on lisännyt heidän poissulkemistaan työmarkkinoilta; toteaa, että julkisten hoito- ja terveyspalvelujen leikkaukset johtavat hoitovastuun siirtymiseen yhteiskunnalta kotitalouksille ja useimmiten naisille;

H.

panee merkille, että köyhyyden naisistuminen jatkuu unionissa, ja toteaa, että naisten työttömyyden, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen hyvin korkea taso liittyy läheisesti määrärahojen leikkauksiin, joita on tehty julkisiin palveluihin, kuten terveydenhuoltoon, koulutukseen, sosiaalipalveluihin ja sosiaalietuuksiin; toteaa, että kyseiset toimet johtavat entistä epävarmempiin työsuhteisiin etenkin vastoin tahtoa tehtävän osa-aikatyön ja määräaikaisten työsopimusten lisääntymisen vuoksi;

I.

ottaa huomioon, että vuonna 2015 työssäkäyvät naiset tekivät kolme neljäsosaa kotitöistä ja kaksi kolmasosaa vanhemmuuteen kuuluvasta hoivatyöstä, joten valtaosa kaksinkertaisesta vastuusta oli naisten harteilla; ottaa huomioon, että naiset kantavat yleensä huomattavasti suuremman vastuun vanhemmuuteen kuuluvasta hoivatyöstä ja kotitöistä; panee merkille, että perinteisillä sukupuolirooleilla ja stereotypioilla on edelleen suuri vaikutus naisten ja miesten roolijakoon kotona, työelämässä ja yhteiskunnassa yleensä; toteaa, että tällaisella perinteisellä vastuunjaolla on taipumus pitää yllä vallitsevaa tilannetta, mikä rajoittaa naisten työmahdollisuuksia ja henkilökohtaista kehitystä ja jättää heille vain vähän aikaa yhteiskunnalliseen, yhteisölliseen tai taloudelliseen osallistumiseen; katsoo, että palkattomien töiden, kuten hoito- ja kotityön, jakaminen tasaisesti miesten ja naisten kesken on pitkällä aikavälillä naisten taloudellisen riippumattomuuden edellytys;

J.

toteaa, että EU:n ja jäsenvaltioiden nykyisistä toimintakehyksistä ja lainsäädännöstä huolimatta tietyt perhevapaat aiheuttavat edelleen sekä naisiin että miehiin kohdistuvaa syrjintää ja leimaamista, mikä vaikuttaa erityisesti naisiin, jotka pääasiallisina hoivatyön tekijöinä käyttävät perhevapaita;

K.

ottaa huomioon, että lähes neljäsosalla jäsenvaltioista ei ole isyysvapaata koskevia säännöksiä, ja toteaa, että monet niistäkin, joilla tällaisia säännöksiä on, antavat miehille vapaata vain yhden, kahden tai muutaman päivän ajan; ottaa huomioon, että kahdeksassa jäsenvaltiossa isyysvapaa on täysin palkatonta ja että isät käyttävät keskimäärin vain pienen osan vanhempainvapaista, sillä vähintään yhden vapaapäivän käyttävien isien osuus on vain kymmenen prosenttia ja naiset käyttävät 97 prosenttia molempien vanhempien käytettävissä olevista vanhempainvapaista; toteaa, että kannustaminen vanhempain- ja isyysvapaiden hyödyntämiseen on keskeisen tärkeää sukupuolten tasa-arvon saavuttamiselle; ottaa huomioon, että Eurofoundin tutkimuksen (33) mukaan seuraavat tekijät vaikuttavat siihen, miten paljon isät käyttävät vanhempainvapaita: korvaustaso, vapaajärjestelmän joustavuus, tietojen saatavuus, lasten päivähoitopalvelujen saatavuus ja joustavuus sekä pelko joutua syrjään työmarkkinoilta vapaan vuoksi;

L.

toteaa, että laadukkaiden, saatavilla olevien ja kohtuuhintaisten lapsille, iäkkäille sukulaisille ja muille huolenpitoa tarvitseville perheenjäsenille tarkoitettujen hoitopaikkojen ja -palvelujen saatavuus on yksi edellytys sille, että naiset osallistuvat aktiivisesti työmarkkinoille; ottaa huomioon, että Barcelonan tavoitteet ovat erinomainen väline saavuttaa todellinen sukupuolten tasa-arvo, ja toteaa, että kaikkien jäsenvaltioiden on pyrittävä saavuttamaan tavoitteet mahdollisimman pian; ottaa huomioon, että laadukkaiden ja kohtuuhintaisten päivähoitopaikkojen ja -palvelujen puutteen vuoksi äidit joutuvat yhä useammin valitsemaan osa-aikatyön ja omasta työstään luopumisen välillä huolehtiakseen lapsistaan, millä on vaikutuksia perheen palkka- ja eläketuloihin;

M.

toteaa, että pääsy koulutukseen ja perusihmisoikeuksiin kuuluva tyttöjen ja naisten oikeus saada koulutusta ovat tärkeitä eurooppalaisia arvoja ja olennaisia tekijöitä naisten ja tyttöjen voimaannuttamisessa yhteiskunnassa, kulttuurin alalla ja työelämässä sekä sen varmistamisessa, että tytöt ja naiset voivat käyttää täysimääräisesti kaikkia muita sosiaalisia, taloudellisia, kulttuurisia ja poliittisia oikeuksiaan, ja siten myös naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ehkäisemisessä; katsoo, että ilmainen ja kaikkien saatavilla oleva oppivelvollisuuskoulutus on ehdoton edellytys sille, että kaikille taataan yhtäläiset mahdollisuudet, ja sen tulisi olla kaikkien lasten saatavilla ilman syrjintää ja riippumatta heidän kotipaikka-asemastaan; toteaa, että sukupuolten epätasa-arvon torjuminen alkaa jo ennen kouluikää ja edellyttää opetusohjelmien, kehitystavoitteiden ja oppimistulosten jatkuvaa pedagogista seurantaa;

N.

toteaa, että sukupuolten tasa-arvo on kaikkien yhteiskunnan jäsenten vastuulla ja edellyttää sekä naisten että miesten aktiivista osallistumista; katsoo, että viranomaisten olisi sitouduttava kehittämään miehille ja nuoremmille sukupolville suunnattuja valistuskampanjoita, joiden tavoitteena on osallistaa miehiä ja poikia kumppaneina ja torjua ja poistaa vaiheittain kokonaan kaikenlainen sukupuoleen perustuva väkivalta sekä edistää naisten mahdollisuuksia ja voimaannuttamista;

O.

toteaa, että sukupuolten palkkaero oli unionissa vuonna 2014 keskimäärin 16,1 prosenttia, vaikka naisilla on keskimäärin korkeampi koulutustaso kuin miehillä, tosin jäsenvaltioiden välillä on suuria eroja;

P.

ottaa huomioon, että sukupuolen perusteella tapahtuva horisontaalinen ja vertikaalinen jaottelu työssä on edelleen yleinen ilmiö, joka aiheutuu muun muassa siitä, että naisten töinä pidettyjä töitä arvostetaan vähemmän kuin miesten töinä pidettyjä ja että yhä esiintyy lasikattoja, jotka estävät naisia pääsemästä kaikkein korkeampiin ja parhaiten palkattuihin asemiin, ja lisäksi naiset ovat yliedustettuina osa-aikaisessa työssä, joka on huonommin palkattua kuin kokopäivätyö; toteaa, että vaikka korkeakouluista valmistuu yhtä paljon tai jopa enemmän naisia kuin miehiä, sukupuolistereotypioiden vaikutus koulutukseen ja oppilaiden koulussa tekemiin päätöksiin voi ohjata heidän valintojaan koko elämän ajan ja siten heijastua merkittävällä tavalla työmarkkinoihin; toteaa, että äitiyden ja kokopäiväisen työnteon yhteensopimattomuutta koskevat yhteiskunnassa laajalti vallitsevat stereotypiat asettavat naiset epäsuotuisaan asemaan ja voivat estää nuoria naisia panostamasta korkeakoulutukseen tai uraan;

Q.

panee merkille, että Eurofoundin työolotutkimuksen palkallista ja palkatonta työaikaa kuvaava yhdistelmäindikaattori osoittaa naisten tekevän yleensä ottaen enemmän työtunteja, kun lasketaan yhteen palkalliset ja palkattomat työtunnit (34);

R.

toteaa, että muun muassa tavaroihin, palveluihin ja maatalouteen liittyvillä toimialoilla miehet ja naiset ovat epätasa-arvoisessa asemassa suhteessa taloudellisten ja rahoituksellisten resurssien, kuten omaisuuden, pääoman, tuotantoresurssien ja luoton, saatavuuteen;

S.

ottaa huomioon, että EU:ssa on yhä sukupuolten välinen eläke-ero ja että vuonna 2014 se oli kohtuuttomat 40,2 prosenttia; katsoo, että se on seurausta naisille ajan mittaan kertyneistä haitoista, joista voidaan mainita monien kokopäiväiseen työhön liittyvien taloudellisten resurssien, kuten etuuksien ja eläkejärjestelmien, puuttuminen monilta naisilta, sillä hoitovelvoitteiden takia he tekevät usein osa-aikatyötä tai heidän työuransa on katkonainen;

T.

ottaa huomioon, että joissakin unionin jäsenvaltioissa vero- ja sosiaaliturvajärjestelmiä ei ole yksilöllistetty; toteaa, että tällainen tilanne tekee naiset riippuvaisiksi puolisoistaan, sillä heillä saattaa olla ainoastaan johdettuja oikeuksia, jotka perustuvat heidän suhteeseensa mieheen;

U.

ottaa huomioon, että viime vuosikymmenen aikana naisten osuus kansallisissa parlamenteissa / liittovaltion parlamenteissa on kasvanut vain noin 6 prosenttia ja oli 29 prosenttia vuonna 2015;

V.

panee merkille, että vuonna 2015 suurimpien pörssiyhtiöiden hallituksen puheenjohtajista ainoastaan 6,5 prosenttia ja toimitusjohtajista 4,3 prosenttia oli naisia;

W.

toteaa, että huolimatta EU:n sitoutumisesta sukupuolten tasa-arvoon päätöksenteossa, tasa-arvo ei toteudu EU:n virastojen hallintoneuvostoissa, joissa sukupuolittainen eriytyminen elää sitkeästi, sillä keskimäärin 71 prosenttia hallintoneuvostojen jäsenistä on miehiä, vain joka kolmatta hallintoneuvostoa johtaa nainen ja EU:n virastojen 42 pääjohtajasta vain kuusi on naisia;

X.

ottaa huomioon, että yli puolet murhan uhreiksi joutuneista naisista kuolee kumppanin, sukulaisen tai perheenjäsenen surmaamina (35); ottaa huomioon, että EU:ssa 33 prosenttia naisista on joutunut fyysisen ja/tai seksuaalisen väkivallan ja 55 prosenttia seksuaalisen häirinnän kohteeksi ja 32 prosenttia naisista on kokenut seksuaalista häirintää työpaikalla; toteaa, että naiset ovat erityisen alttiita seksuaaliselle ja fyysiselle väkivallalle, verkkoväkivallalle, verkkokiusaamiselle ja vainoamiselle;

Y.

toteaa, että naisiin kohdistuva väkivalta on yksi maailmanlaajuisesti yleisimpiä ihmisoikeusloukkauksia, joka koskee yhteiskunnan kaikkia kerroksia iästä, koulutustasosta, tuloista, sosiaalisesta asemasta ja alkuperä- tai asuinmaasta riippumatta, ja se on suuri este naisten ja miesten tasa-arvolle; ottaa huomioon, että naismurhien määrä ei ole laskussa jäsenvaltioissa;

Z.

ottaa huomioon, että kyselyt, joilla mitataan asenteita naisiin kohdistuvaan väkivaltaan, kertovat huolestuttavasti taipumuksesta syyttää uhria, mikä saattaa olla seurausta patriarkaalisesta järjestelmästä; ottaa huomioon, että viranomaiset ja muut instituutiot eivät usein tuomitse tällaista käytöstä riittävän voimakkaasti;

AA.

toteaa, että digitaaliset viestintämuodot ovat lisänneet naisiin kohdistuvia uhkauksia ja vihapuhetta, 18 prosenttia Euroopan naisista on joutunut nuoruusikänsä jälkeen jonkinasteisen verkkohäirinnän kohteeksi ja Euroopassa on yhdeksän miljoonaa verkkoväkivallan uhria; katsoo, että oikeusjärjestelmä ei reagoi asianmukaisesti naisiin kohdistuvaan verkkoväkivaltaan; toteaa, että väärinkäytöksiin ja vihapuheeseen syyllistyviä ilmiannetaan, tutkitaan, asetetaan syytteeseen ja tuomitaan hyvin harvoin;

AB.

toteaa, että 23 prosenttia lesboista ja 35 prosenttia transihmisistä on joutunut viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana vähintään kerran fyysisen/seksuaalisen väkivallan tai väkivallalla uhkailun kohteeksi kotona tai kodin ulkopuolella, kuten kadulla, julkisissa liikennevälineissä tai työpaikalla;

AC.

ottaa huomioon, että EU:n hlbt-tutkimuksen mukaan lesboilla sekä biseksuaalisilla ja transsukupuolisilla naisilla on erittäin suuri riski joutua syrjityiksi seksuaalisen suuntautumisensa tai sukupuoli-identiteettinsä perusteella; ottaa huomioon, että sukupuoleen perustuvalla syrjinnällä on yhtymäkohtia muuhun syrjintään, joka perustuu rotuun ja etniseen alkuperään, uskontoon, vammaisuuteen, terveyteen, sukupuoli-identiteettiin, seksuaaliseen suuntautumiseen ja/tai sosioekonomiseen tilanteeseen;

AD.

ottaa huomioon tiettyjen naisryhmien elinolojen heikkenemisen ja toteaa, että näille naisille on kasaantunut monenlaisia vaikeuksia ja riskejä ja he joutuvat kohtaamaan runsaasti syrjintää;

AE.

ottaa huomioon, että vuonna 2015 unionin alueelle tulleiden pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden määrä kasvoi ennennäkemättömällä tavalla; toteaa, että YK:n pakolaisjärjestön (UNHCR) mukaan naisten ja lasten osuus näistä pakolaisista ja turvapaikanhakijoista oli yli puolet, ja toteaa, että naisten ja lasten on kerrottu kärsineen väkivallasta ja hyväksikäytöstä, myös seksuaalisesta väkivallasta, matkan aikana ja myös liian täyteen ahdetuissa vastaanottokeskuksissa unionissa;

AF.

ottaa huomioon, että naisten ja tyttöjen osuus rekisteröidyistä ihmiskaupan uhreista on 80 prosenttia (36); ottaa huomioon, että uhrien tunnistaminen on edelleen haaste, ja katsoo, että uhrien tukemista ja suojelua on vahvistettava ja kaikkiin ihmiskaupan vastaisiin pyrkimyksiin on sisällytettävä sukupuolen huomioon ottavat näkökohdat;

AG.

ottaa huomioon, että yksi ihmiskaupan päätavoitteista on seksuaalinen hyväksikäyttö ja että uhreiksi joutuneet naiset joutuvat elämään vankeudessa ja hyväksikäytettyinä ja kohtaamaan päivittäistä sekä fyysistä että henkistä väkivaltaa;

AH.

toteaa, että seksuaali- ja lisääntymisterveys ja niitä koskevat oikeudet ovat perusihmisoikeuksia ja olennainen osa sukupuolten tasa-arvoa ja itsemääräämisoikeutta, ja katsoo, että ne olisi sisällytettävä EU:n terveysstrategiaan;

AI.

toteaa, että omantunnon syistä kieltäytymisen tai henkilökohtaisten uskomusten ei pitäisi koskaan vaarantaa naisten terveyttä;

AJ.

toteaa, että sukupuolten tasa-arvoa koskevan unionin lainsäädännön soveltamisessa jäsenvaltioissa on havaittu erityisiä ongelmia, jotka liittyvät asiaa koskevien direktiivien saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja soveltamiseen, ja toteaa, että kyse on esimerkiksi lainsäädännön sisällöllisistä puutteista ja sen epäjohdonmukaisesta soveltamisesta kansallisissa tuomioistuimissa mutta merkittävää on myös yleinen tietämättömyys tasa-arvon periaatteista ja tasa-arvolainsäädännöstä (37);

AK.

toteaa, että erityisesti sukupuolten tasa-arvoa koskevia EU:n direktiivejä ei ole pantu asianmukaisesti täytäntöön useissa jäsenvaltioissa, joissa transihmisiä ei ole suojattu syrjinnältä työnhaussa tai tavaroiden ja palveluiden saatavuuden suhteen;

AL.

katsoo, että institutionaaliset mekanismit sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi on usein jätetty vähälle huomiolle kansallisissa hallintorakenteissa, ne on jaettu eri politiikan aloille ja niitä heikentävät monimutkaiset ja laajat toimeksiannot eikä niillä ole riittävästi henkilöstöä, koulutusta, tietoja eikä riittäviä resursseja eivätkä ne saa riittävää tukea poliittisilta johtajilta (38);

AM.

ottaa huomioon, että kattavien, luotettavien ja sukupuolen mukaan eriteltyjen tilastotietojen puute on jatkuva ongelma, joka luo epäselvyyttä ja vääristää kuvaa sukupuolten tasa-arvon tilanteesta, erityisesti naisiin kohdistuvan väkivallan ja sukupuoleen perustuvan väkivallan kohdalla; toteaa, että näiden tietojen kerääminen antaisi selkeän kuvan tilanteesta ja kiinnittäisi samalla huomiota kiireellistä vastausta kaipaaviin kysymyksiin;

AN.

toteaa, että työmarkkinaosapuolilla on merkittävä tehtävä tasa-arvotavoitteiden saavuttamisessa, sillä ne vaikuttavat ratkaisevasti työmarkkinoiden ja sosiaalisten olojen muovautumiseen osallistumalla päätöksentekoon ja työehtosopimusneuvotteluihin eri tasoilla, vaikka onkin selvää, että niiden rooli vaihtelee eri valtioissa ja työmarkkinasuhteiden järjestelmissä paljolti kansallisten perinteiden ja organisaation vahvuuden mukaan (39);

AO.

toteaa, että vuoden 2016 Eurobarometri-kyselyn mukaan 55 prosenttia eurooppalaisista toivoo EU:lta enemmän toimia miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun alalla; toteaa, että komission velvoite saavuttaa sukupuolten tasa-arvo perussopimusten mukaisesti ei riipu kyselytuloksista;

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

16.

17.

18.

19.

20.

21.

22.

23.

24.

25.

26.

27.

28.

29.

30.

31.

32.

33.

34.

35.

36.

37.

38.

39.

40.

41.

42.

43.

44.

45.

46.

47.

48.

49.

50.

51.

52.

53.

54.

55.

56.

57.

58.

59.

60.

61.