29.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 252/28

—

ottaa huomioon päätöksensä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015, pääluokka III – Komissio,

—

ottaa huomioon päätöksensä vastuuvapauden myöntämisestä toimeenpanovirastojen talousarvioiden toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 318 ja 319 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta (1) (jäljempänä ”varainhoitoasetus”) sekä komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 1268/2012, annettu 29 päivänä lokakuuta 2012, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 soveltamissäännöistä (2) (jäljempänä ”soveltamissäännöt”),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 93 artiklan ja liitteen IV,

—

ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön ja lausunnot valiokunnilta, joita asia koskee (A8-0150/2017),

A.

ottaa huomioon, että luottamus Euroopan unionin toimielimiin on kriisissä, josta unionin jokaisen yksittäisen toimielimen on kannettava osavastuu, ja että tässä tilanteessa parlamentin on näin ollen oltava erityisen tiukka komission tilinpäätöstä tutkiessaan;

B.

katsoo, että unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden olisi tehostettava viestintätoimiaan tiedottaakseen kansalaisille asianmukaisesti unionin talousarvion avulla saavutetuista tuloksista ja niiden tuottamasta lisäarvosta;

C.

katsoo, että parlamentin on pyrittävä määrätietoisesti ottamaan huomioon unionin kansalaisten huoli siitä, mihin unionin talousarviota käytetään ja miten unioni suojelee heidän etujaan;

D.

katsoo, että unionin toimielinten olisi pyrittävä luomaan vankka ja kestävä unionin talousarviojärjestelmä, joka ei ole ainoastaan joustava vaan toimii myös ketterästi niin vakaina kuin myrskyisinäkin aikoina;

E.

katsoo, että koheesiopolitiikka tuottaa selkeää lisäarvoa, kun se parantaa kansalaisten elämänlaatua kaikkialla Euroopassa olemalla keskeinen yhteisvastuun politiikka ja tärkeä julkisten investointien lähde;

F.

katsoo, että unionin toimielinten on päästävä selkeään käsitykseen ja sopimukseen siitä, mitkä unionin toimintapoliittiset painopisteet ja julkishyödykkeet on rahoitettava ensin, jotta voidaan vastata kansalaisten huoleen ja korjata toimintapolitiikkojemme puutteet;

G.

katsoo, että vaikka unionin menot rajoittuvat yhteen prosenttiin unionin BKTL:stä, ne ovat merkittävä väline unionin laajuisten toimintapoliittisten tavoitteiden ja eurooppalaisen lisäarvon saavuttamiseksi ja edustavat keskimäärin 1,9:ää prosenttia unionin jäsenvaltioiden yleisistä julkisista menoista;

H.

katsoo, että vaikka unionin talousarvioon liittyvät prosenttiosuudet, kuten a) osuus jäsenvaltioiden yhteenlasketuista menoista ja b) sen menetettyjen/väärinkäytettyjen/tuhlattujen varojen osuus, ovat pieniä, tosiasiallisesti kyseessä olevat määrät ovat huomattavia ja antavat siksi perusteet tiukalle valvonnalle;

I.

toteaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) mukaan komissio on viime kädessä vastuussa unionin talousarvion toteuttamisesta ja että jäsenvaltioiden on tehtävä komission kanssa vilpitöntä yhteistyötä varmistaakseen, että määrärahat käytetään moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisesti;

J.

toteaa, että kun parlamentti myöntää komissiolle vastuuvapauden, se tarkistaa onko varat käytetty oikein ja onko toimintapoliittiset tavoitteet saavutettu;

1.

toteaa, että nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen seitsemän vuoden kesto ei vastaa Euroopan parlamentin ja komission viiden vuoden pituisia vaali- ja toimikausia ja että tästä aiheutuu myös epäsuhta vuosittaisen talousarvion ja sitä koskevan vastuuvapauden myöntämisen välille; toteaa lisäksi, että myöskään 10 vuoden strateginen suunnittelusykli ja Eurooppa 2020 -strategia eivät vastaa unionin talousarvion hallinnan seitsemän vuoden sykliä; katsoo, että tämä on yksi syistä, joiden vuoksi unionin poliittisessa ohjausjärjestelmässä on merkittävä puute, sillä parlamentin ja komission on pidettävä kiinni poliittisia tavoitteita ja rahoitusta koskevista aiemmista sopimuksista, mikä saattaa antaa vaikutelman, että Euroopan parlamentin vaaleilla ei ole merkitystä tässä yhteydessä;

2.

toteaa, että vuonna 2015 unionin talousarviosta piti tukea kahta eri pitkän aikavälin poliittista ohjelmaa, eli

samalla kun oli vastattava lukuisiin kriisitilanteisiin, joiden syitä olivat pakolaiset, turvattomuus Euroopassa ja sen naapurimaissa, Kreikan taloudellinen epävakaus ja Venäjään kohdistettujen vientikieltojen taloudelliset vaikutukset sekä finanssikriisin ja siitä rakenteellisesti aiheutuvien työttömyyden, köyhyyden ja epätasa-arvoisuuden pitkäaikaiset vaikutukset;

3.

toteaa, että unionin politiikoilla voi olla erilaisia lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteita, joiden toteutumista ei välttämättä voida taata yhdellä ainoalla monivuotisella rahoituskehyksellä; katsoo, että olisi paikallaan harkita uutta tasapainoa poliittisten tavoitteiden asettamisen, toimintapolitiikkojen täytäntöönpanon ja rahoitusjärjestelmien välillä;

4.

pitää valitettavana, että tilapäiset talousarviojärjestelyt eivät muodosta ihanteellista tapaa muuntaa sosiaalisia ja poliittisia päämääriä meno-ohjelmille ja -järjestelmille asetettaviksi tarkoituksenmukaisiksi operatiivisiksi tavoitteiksi;

5.

huomauttaa, että vuonna 2020 tarjoutuu tilaisuus mukauttaa pitkän aikavälin strategioiden ja politiikkojen laatiminen talousarviosykliin, ja suosittaa tähän tilaisuuteen tarttumista;

6.

pitää huolestuttavana, että ilmastoon liittyvien menojen osuus unionin talousarviosta oli vuonna 2015 vain 17,3 prosenttia ja että tilintarkastustuomioistuimen mukaan (3) vuosina 2014–2016 niiden osuus oli keskimäärin vain 17,6 prosenttia, vaikka tavoitteena oli päästä rahoituskaudella vähintään 20 prosenttiin; korostaakin, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan on olemassa suuri riski, että 20 prosentin tavoitetta ei saavuteta ilman tehokkaampia toimia ilmastonmuutokseen puuttumiseksi;

7.

huomauttaa lisäksi, että ilmastoon liittyviä menoja koskevasta 20 prosentin tavoitteesta päätettiin ennen Pariisin sopimuksen tekemistä; on vakuuttunut, että olisi ryhdyttävä lisätoimiin EU:n talousarvion muuttamiseksi entistäkin ilmastoystävällisemmäksi; korostaa myös, että monivuotisen rahoituskehyksen tarkistaminen tarjoaa erinomaisen tilaisuuden varmistaa, että saavutetaan tavoite käyttää 20 prosenttia menoista ilmastoon liittyviin toimiin, ja mahdollisesti säätää tämän tavoitteen nostamisesta unionin COP21-konferenssin aikana antamien kansainvälisten sitoumusten mukaisesti;

8.

suhtautuu myönteisesti komission käyttöön ottamaan tulosbudjetointiin perustuvaan lähestymistapaan; katsoo, että taloudellisten resurssien niukkuuden vuoksi unionin talousarviota olisi käytettävä tehokkaammin ja vaikuttavammin kuin koskaan aikaisemmin; pitää kuitenkin valitettavana, että komissio keskittyy pääasiassa tuotoksiin tulosten sijaan;

9.

kannattaa ehdotusta, jonka tilintarkastustuomioistuin esitti 28. lokakuuta 2016 julkistamassaan muistiossa monivuotisen rahoituskehyksen väliarvioinnista (39 ja 40 kohta) ja jonka mukaan komission on nyt tarkasteltava muita vaihtoehtoja, kuten

10.

kehottaa komissiota sisällyttämään seuraavan ”tuloksiin keskittyvää EU:n talousarviota” koskevan asiantuntijakokouksen esityslistalle ehdotukset, jotka tilintarkastustuomioistuin esitti 28. lokakuuta 2016 julkistamassaan yllä mainitussa muistiossa (39 ja 40 kohta), sekä omia varoja käsittelevän korkean tason työryhmän antamat suositukset, jotta voidaan valmistautua keskustelemaan seuraavassa tuloksiin keskittyvää EU:n talousarviota koskevassa konferenssissa niistä politiikanaloista, joilla unionin talousarviota olisi käytettävä ennen rahoituskehyksestä päättämistä;

11.

kannattaa kaikkia tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa nro 31/2016 esitettyjä suosituksia ja etenkin komissiolle annettua suositusta tutkia tarkoin kaikki mahdollisuudet, mukaan luettuna monivuotisen rahoituskehyksen välitarkistus ja eräiden oikeusperustojen tarkistaminen, jotta voidaan varmistaa, että ilmastotoimiin todella ryhdytään; kehottaa tilintarkastustuomioistuinta laatimaan vuoden 2018 loppuun mennessä seurantakertomuksen unionin talousarvion ilmastoon liittyvistä menoista;

12.

kehottaa komissiota käyttämään paremmin hyväkseen nykyisen säädöskehyksen tarjoamat suoritusvaraukseen liittyvät mahdollisuudet luodakseen aidon taloudellisen kannustimen, jolla varainhoitoa parannetaan tuloksekkaasti; pyytää lisäksi vahvistamaan suoritusvarausta välineenä kasvattamalla sen tuloksiin sidottua osaa seuraavassa lainsäädäntökehyksessä;

13.

kehottaa komissiota kohdistamaan painopisteensä Eurooppa 2020 -strategian menestyksekkääseen toteuttamiseen talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson välineiden avulla;

14.

kehottaa komissiota vahvistamaan alustavat poliittiset painopisteet vuonna 2021 alkavalle rahoituskaudelle ja esittämään tekstin parlamentille varhaisessa vaiheessa;

15.

pitää valitettavana, että komissio ei arvioinut Eurooppa 2020 -strategiaa kattavasti uudelleen varmistaakseen, että se pannaan täytäntöön Eurooppa-neuvoston kesäkuussa 2014 hyväksymän ”unionin strategisen ohjelman muutoksen aikoina” mukaisesti, kuten ohjelmassa kehotetaan;

16.

kehottaa komissiota ottamaan huomioon Pariisin sopimuksen ja kasvattamaan viipymättä unionin talousarvion ilmastoon liittyvien menojen osuuden 20 prosentista 30:een;

17.

kehottaa komissiota laatimaan unionin tulevat talousarviot siten, että ne ovat tehokkaampia ja vaikuttavampia ja niissä otetaan paremmin huomioon Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet, unionin ilmastotavoitteet ja unionin kansainväliset sitoumukset;

18.

huomauttaa, että on lukuisia unionin politiikkoja tukevia rahoitusmekanismeja, joita ei rahoiteta suoraan unionin talousarviosta tai joita ei kirjata unionin taseeseen, kuten Euroopan rahoitusvakausväline, Euroopan vakausmekanismi, yhteinen kriisinratkaisumekanismi sekä Euroopan investointipankki ja sen yhteydessä Euroopan investointirahasto;

19.

toteaa, että unionin taseeseen on kirjattu osittain tiettyjä muita mekanismeja, kuten rahoituslähteiden yhdistämisjärjestelyt ja Euroopan strategisten investointien rahasto;

20.

huomauttaa, että pääasiassa lainoista, pääomasijoitusvälineistä, takuista ja välillisen hallinnoinnin piiriin kuuluvista riskinjakovälineistä muodostuvien rahoitusvälineiden käyttö on lisääntynyt vuosina 2014–2020, ja huomauttaa myös, että Euroopan investointipankkiryhmä hallinnoi melkein kaikkia rahoitusvälineitä välillisesti; katsoo, että tuloksista saadut tiedot eivät ole riittäviä, jotta näitä välineitä voitaisiin arvioida erityisesti niiden sosiaalisten ja ympäristövaikutusten osalta; korostaa, että rahoitusvälineillä voidaan täydentää avustuksia mutta avustuksia ei pitäisi korvata niillä;

21.

pitää valitettavana, että tällaisten rahoitusvälineiden ja myös välillisesti hallinnoitujen rahoitusvälineiden (rahoitusjärjestelyvälineet) käytön yleistyminen vaarantaa suuremmassa määrin paitsi unionin talousarvion säilymisen uskottavana välineenä ja riittävänä täyttämään sekä nykyiset että tulevat tavoitteet niin myös unionin politiikkojen ja toimintojen vastuunalaisuuden ja koordinoinnin; korostaa, että ennen kuin rahoitusvälineiden käyttöä laajennetaan, niiden tulokset, saavutukset ja tehokkuus olisi arvioitava perusteellisesti; huomauttaa, että tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomusten (4) mukaan rahoitusvälineet eivät toimi odotetusti ja/tai ne ovat ylimitoitettuja ja/tai niillä ei ole onnistuttu houkuttelemaan yksityistä pääomaa;

22.

varoittaa komissiota, että unionin poliittiset tavoitteet ja päämäärät eivät välttämättä sido rahoitusvälineitä tai muita rahoitusjärjestelyjä ja että niillä saatetaan rahoittaa hankkeita, jotka ovat ristiriidassa unionin sitoumusten kanssa;

23.

huomauttaa, että Euroopan strategisten investointien rahaston käynnistäminen on vaikuttanut Verkkojen Eurooppa -välineen käyttöönoton viivästymiseen ja että Euroopan strategisten investointien rahasto vaikuttaa myös eräiden muiden rahoitusvälineiden hyödyntämiseen;

24.

kehottaa komissiota ehdottamaan toimenpiteitä, joilla unionin talousarvion toteuttamista koskevista unionin rahoitusjärjestelyistä – joihin tällä hetkellä kuuluu erilaisia välineitä ja niiden yhdistelmiä, kuten ohjelmia, rakenne- ja investointirahastoja, erityisrahastoja, strateginen investointirahasto, takuurahastoja, välineitä, rahoitusvälineitä, makrotaloudellisen avun välineitä ja niin edelleen – tehdään selkeämpiä, yksinkertaisempia, johdonmukaisempia ja paremmin varustettuja siihen, että niiden avulla voidaan varmistaa riittävä avoimuus, tilivelvollisuus ja tuloksellisuus sekä saada kansalaiset ymmärtämään, miten unionin toimintapolitiikkoja rahoitetaan ja mitä hyötyä niistä on; pitää valitettavana, että syyskuussa 2016 annetussa uutta varainhoitoasetusta koskevassa ehdotuksessa näihin ongelmiin ei puututa asianmukaisella tavalla;

25.

kehottaa komissiota tarkistamaan ennakkoarviointiaan Verkkojen Eurooppa -välineen vieraan pääoman ehtoisesta rahoitusvälineestä ottaen huomioon Euroopan strategisten investointien rahaston perustamisen sekä antamaan Euroopan parlamentille arvion Euroopan strategisten investointien rahaston vaikutuksesta muihin EU-ohjelmiin ja rahoitusvälineisiin;

26.

pyytää tilintarkastustuomioistuinta arvioimaan (24 kohdassa lueteltujen) rahoitusvälineiden ja rahoitusjärjestelyjen osuutta Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanossa; kehottaa komissiota ryhtymään asianmukaisiin toimiin sen varmistamiseksi, että rahoitusvälineet ja mahdolliset rahoitusjärjestelyt ovat yhteensopivia unionin strategian, tavoitteiden ja sitoumusten kanssa;

27.

on tyytyväinen komission jäsen Oettingerin aikomukseen palauttaa eri varjotalousarviot pitkällä aikavälillä takaisin unionin talousarvion piiriin; katsoo, että tämä lisäisi huomattavasti demokraattista vastuunalaisuutta; katsoo, että tämä ongelma olisi ratkaistava mahdollisimman pian mutta viimeistään seuraavan rahoitussuunnittelukauden loppuun mennessä; kehottaa komissiota laatimaan tätä kysymystä koskevan tiedonannon marraskuuhun 2017 mennessä;

28.

pitää valitettavana, että vuosien 2007–2013 rakennerahastojen käytön viipeet ovat huomattavat; toteaa, että kaikkien hyväksyttyjen toimenpideohjelmien 446,2 miljardin euron kokonaismäärästä oli vuoden 2015 lopussa vielä maksamatta 10 prosenttia;

29.

korostaa, että tämä tilanne voi muodostua hyvin haasteelliseksi ja heikentää Euroopan rakenne- ja investointirahastojen vaikuttavuutta, sillä eräissä jäsenvaltioissa käyttämättä jääneen unionin rahoitusosuuden ja vaaditun osarahoituksen osuus on yhdessä yli 15 prosenttia kaikista julkisen talouden menoista, kun otetaan huomioon kaksi viimeisintä rahoituskautta 2007–2013 ja 2014–2020;

30.

panee huolestuneena merkille, että vuoden 2015 lopussa viisi jäsenvaltiota (Tšekin tasavalta, Italia, Espanja, Puola ja Romania) ja pääasiallista edunsaajaa vastasi yli puolesta rakennerahastojen käyttämättä jääneistä maksusitoumusmäärärahoista, jotka eivät olleet johtaneet maksuihin ohjelmakaudella 2007–2013, ja että tähän oli erilaisia syitä: hallinnollisten valmiuksien ja tuen puute, unionin toimien osarahoittamiseksi tarvittavien kansallisten varojen puute, viivästykset alueellisten ohjelmien esittämisessä vuosia 2014–2020 koskevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä jne.;

31.

huomauttaa, että uutena ominaisuutena tässä monivuotisessa rahoituskehyksessä on se, että maksumäärärahojen ja maksusitoumusmäärärahojen enimmäismäärästä käyttämättä jääneet varat nostavat automaattisesti monivuotisen rahoituskehyksen seuraavien vuosien enimmäismääriä;

32.

tähdentää, että sitoumusten määrä oli vuonna 2015 korkeampi kuin minään aiempana vuonna ja juuri ja juuri kokonaismäärän rajoissa (97,7 prosenttia käytettävissä olevasta määrästä);

33.

huomauttaa, että vuonna 2015 kolme neljäsosaa toimintamenoista koski järjestelmiä, jotka toimivat edellisen monivuotisen rahoituskehyksen sääntöjen mukaisesti (viljelijöille vuodelta 2014 myönnetyt tuet, koheesioalan hankkeet, vuonna 2007 alkaneen seitsemännen puiteohjelman tutkimushankkeet);

34.

ei voi hyväksyä, että vuoden 2015 loppuun mennessä jäsenvaltiot olivat nimenneet alle 20 prosenttia Euroopan rakenne- ja investointirahastoista (pois luettuina Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto) vastuussa olevista kansallisista viranomaisista; katsoo, että nimeäminen on edellytys sille, että jäsenvaltioiden viranomaiset voivat toimittaa menoilmoituksia komissiolle; katsoo, että kaudeksi 2014–2020 käyttöön otetut merkittävät uudistukset aiheuttavat hallinnollisia ongelmia, vaikka niillä tavoiteltiin yksinkertaistamista;

35.

huomauttaa, että uutta hallinto- ja valvontajärjestelmää koskevien vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen loppuun saattamiseen liittyvät vaikeudet, joita yleensä kohdataan ohjelmakauden alussa, ovat varojen hyödyntämisen viivästymisen merkittävä syy;

36.

toteaa, että maailmanlaajuinen talouden taantuma, joka näkyy suoraan julkisten talousarvioiden leikkauksina ja vaikeuksina löytää sisäistä rahoitusta, on myös huomattava varojen hyödyntämisen viivästymistä aiheuttava tekijä;

37.

pitää hyvin valitettavana, että tämän seurauksena riskinä on, että talousarvion toteuttaminen viivästyy ohjelmakaudella 2014–2020 enemmän kuin kaudella 2007–2013; pelkää, että tulevan monivuotisen rahoituskehyksen alussa maksattamatta olevat määrät voivat olla ennennäkemättömän korkealla tasolla, mikä voi vaarantaa unionin talousarvion hallinnoinnin ensimmäisten vuosien aikana; otaksuu, että komissio on ottanut tästä opikseen, jotta vastaavilta viivytyksiltä vältytään tulevaisuudessa;

38.

panee merkille, että komissio hyväksyi maaliskuussa 2015 maksusuunnitelman, jossa esitettiin lyhyen aikavälin toimenpiteitä maksamatta olevien laskujen määrän vähentämiseksi, mutta huomauttaa, että vaikka kyseisillä toimilla pyritään parantamaan lyhyellä aikavälillä kassavirtojen hallintaa, maksattamatta olevien sitoumusten korkealla olevan tason alentaminen edellyttää pidempää aikaväliä ja alkuperäisten syiden perinpohjaista arviointia (hallinnolliset ja toiminnalliset vaikeudet, makrotaloudelliset rajoitukset jne.), jotta voidaan ottaa käyttöön tehokas strategia niiden välttämiseksi tulevaisuudessa;

39.

korostaa, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 50 artiklan soveltaminen voi hankaloittaa unionin talousarvion hallinnointia erityisesti maksujen osalta; huomauttaa, että tämä keskeinen osatekijä on käsiteltävä eroavan jäsenvaltion kanssa tehtävässä siirtymävaiheen tai lopullisessa sopimuksessa;

40.

pyytää komissiota toteuttamaan toimenpiteitä, joilla varmistetaan maksattamatta olevia sitoumuksia koskevien sääntöjen ja määräaikojen tinkimätön noudattaminen:

41.

pyytää jälleen komissiota laatimaan vuosittain kassatilannetta koskevan ajantasaistetun pitkän aikavälin ennusteen, joka ulottuu 7–10 vuoden päähän ja joka kattaa talousarvion enimmäismäärät, maksutarpeet, kapasiteettirajoitteet ja mahdolliset sitoumusten vapauttamiset, jotta maksutarpeet ja käytettävissä olevat varat voidaan sovittaa entistä paremmin yhteen;

42.

pyytää useiden jäsenvaltioiden nykyisten vaikeuksien johdosta komissiota ottamaan talousarvio- ja varainhallinnossaan pikimmiten huomioon tiettyjen jäsenvaltioiden valmiuksien rajoitteet ja erityiset sosiaalis-taloudelliset olosuhteet; kehottaa komissiota hyödyntämään kaikkia saatavilla olevia välineitä, kuten teknistä tukea ja uutta rakenneuudistusten tukiohjelmaa, näiden jäsenvaltioiden tukemiseksi, jotta vältettäisiin varojen vajaakäyttö ja nostettaisiin käyttöastetta erityisesti Euroopan rakenne- ja investointirahastojen alalla;

43.

palauttaa mieliin tarpeen yksinkertaistaa ja selkeyttää sääntöjä ja menettelyjä niin unionin kuin kansallisellakin tasolla, jotta helpotetaan edunsaajien mahdollisuuksia saada unionin varoja ja varmistetaan, että hallinnolliset yksiköt hallinnoivat kyseisiä varoja moitteettomasti; uskoo, että yksinkertaistaminen tukee osaltaan varojen nopeaa kohdentamista, korkeampaa hyödyntämisastetta, parempaa tehokkuutta, suurempaa avoimuutta, täytäntöönpanovirheiden vähentämistä ja lyhyempiä maksuaikoja; katsoo, että on saatettava tasapainoon yksinkertaistaminen sekä sääntöjen, menettelyjen ja valvonnan vakaus; panee merkille, että onnistuneen täytäntöönpanon välttämätön edellytys on joka tapauksessa riittävän tiedon tarjoaminen mahdollisille hakijoille ja edunsaajille;

44.

kehottaa komissiota pidättäytymään uusista käytettävissään olevaan tekniseen tukeen kohdistetuista säästötoimista sekä laatimaan varojen vaikuttavaan ja oikea-aikaiseen käyttöön tähtäävän toimintasuunnitelman, jossa kiinnitetään erityistä huomiota jäsenvaltioihin ja alueisiin, jotka ovat jäänet kehityksessä jälkeen ja joissa varojen hyödyntäminen on alhaisella tasolla;

45.

pitää valitettavana, että ohjelmakaudella 2007–2013 vain 75 prosenttia (5) osuuksista rahoitusjärjestelyvälineisiin maksettiin lopullisille tuensaajille vuoden 2015 loppuun mennessä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa tapahtuvan hallinnoinnin yhteydessä (57 prosenttia maksettu vuoden 2014 loppuun mennessä ja 37 prosenttia vuoden 2012 loppuun mennessä) ja että käteisvarat rahoitusvälineiden välillisessä hallinnoinnissa olivat edelleen korkealla tasolla (1,3 miljardia euroa vuonna 2015, 1,3 miljardia euroa vuonna 2014 ja 1,4 miljardia euroa vuonna 2013);

46.

panee huolestuneena merkille, että rahoitusvälineiden käyttämättä jääneiden varojen määrä on edelleen suhteellisen korkealla tasolla ja että niistä 80 prosenttia oli vuoden 2014 lopussa keskittynyt viiteen jäsenvaltioon (joista Italian osuus on 45 prosenttia kokonaismäärästä); katsoo, että komission olisi laadittava kokonaisarvio näistä välineistä ennen vuoden 2018 loppua, jotta voidaan arvioida, olisiko niitä jatkettava tulevalla rahoitussuunnittelukaudella;

47.

pyytää komissiota perimään takaisin yhteistyössä hallinnoitujen rahoitusvälineiden käyttämättä jääneet varat sekä edellisiin monivuotisiin rahoituskehyksiin, joiden tukikelpoisuuskausi on päättynyt, sisältyvät välillisen hallinnoinnin piiriin kuuluvien rahoitusvälineiden jäljellä olevat käyttämättömät varat;

48.

pitää myönteisenä, että tilintarkastustuomioistuin on antanut puhtaan lausuman tilien luotettavuudesta vuoden 2015 osalta, kuten se on tehnyt vuodesta 2007 lähtien, ja että tilintarkastustuomioistuin totesi, että tulojen virhetaso ei ollut olennainen vuonna 2015; panee tyytyväisenä merkille, että 31. joulukuuta 2015 päättyneeltä varainhoitovuodelta annetun komission tilinpäätöksen perustana olevat sitoumukset ovat kaikilta olennaisilta osiltaan lailliset ja sääntöjenmukaiset;

49.

pitää hyvin valitettavana, että maksujen virhetaso on 22 vuotta peräkkäin ollut olennainen, koska valvontajärjestelmät ovat olleet vain osittain vaikuttavia;

50.

pitää valitettavana, että parannuksesta huolimatta maksujen virhetaso on todennäköisimmin 3,8 prosenttia; palauttaa mieliin, että maksujen todennäköisimmäksi virhetasoksi arvioitiin 4,4 prosenttia varainhoitovuonna 2014, 4,7 prosenttia varainhoitovuonna 2013, 4,8 prosenttia varainhoitovuonna 2012 ja 3,9 prosenttia varainhoitovuonna 2011;

51.

korostaa, että vaikka tilanne onkin parantunut viime vuosina, todennäköisin virhetaso on edelleen merkittävästi yli 2 prosentin olennaisuusrajan; korostaa, että merkittävä osa virheistä olisi voitu estää tai havaita ja korjata ennen maksujen suorittamista, jos komissio, jäsenvaltioiden viranomaiset tai riippumattomat tarkastajat olisivat hyödyntäneet kaikkia saatavillaan olevia tietoja; ei voi hyväksyä sitä, että saatavilla olevaa tietoa ei käytetä hyväksi virhetason alentamiseksi; uskoo vakaasti, että jäsenvaltiot ovat keskeisessä asemassa tässä suhteessa; kehottaa jäsenvaltioita käyttämään kaikkia saatavissa olevia tietoja kaikkien virheiden estämiseen, havaitsemiseen ja korjaamiseen ja toimimaan vastaavasti;

52.

pitää valitettavana, että yhteisen maatalouspolitiikan säädöskehyksen muututtua vuonna 2015 tilintarkastustuomioistuimen tapahtumatarkastukset eivät enää koske täydentäviä ehtoja, mikä vaikeuttaa vertaamista edelliseen varainhoitovuoteen; toteaa, että vuonna 2014 kyseisten virheiden osuus monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeen 2 (luonnonvarat) arvioidusta kokonaisvirhetasosta oli 0,6 prosenttiyksikköä, kun vuosina 2011–2014 niiden vaikutus vuosittaiseen arvioituun kokonaisvirhetasoon oli 0,1–0,2 prosenttiyksikköä;

53.

panee huolestuneena merkille, että jos jäsenvaltioiden ja komission toteuttamia korjaavia toimenpiteitä ei olisi sovellettu tilintarkastustuomioistuimen tarkastamiin maksuihin, arvioitu kokonaisvirhetaso olisi ollut 4,3 eikä 3,8 prosenttia;

54.

panee merkille, että hallinnointitavalla on vähäinen vaikutus virhetasoon, kun otetaan huomioon, että tilintarkastus päätyy melkein samaan arvioituun virhetasoon, oli kyse sitten jäsenvaltioiden kanssa jaetusta hallinnoinnista (4,0 prosenttia) tai komission suoraan hallinnoimista menoista (3,9 prosenttia);

55.

huomauttaa, että korkeimmat tilintarkastustuomioistuin havaitsemat arvioidut virhetasot koskivat ”taloudelliseen, sosiaaliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen” (5,2 prosenttia) ja ”kasvua ja työllisyyttä edistävään kilpailukykyyn” (4,4 prosenttia) liittyviä menoja, kun vastaavasti ”hallinnollisten menojen” arvioitu virhetaso oli alhaisin (0,6 prosenttia); korostaa, että yleisesti ottaen virheet eivät muodosta petosta; suosittelee tilintarkastustuomioistuimelle, että se laatii erityiskertomuksen, jossa tutkitaan ja verrataan näitä aloja parhaita käytäntöjä esittelevän ytimekkään asiakirjan julkaisemista varten;

56.

toteaa, että korvauksiin perustuvan ja tukioikeuksiin perustuvan järjestelmän erilaisilla riskimalleilla on ollut huomattava vaikutus eri menoalojen virhetasoon; panee merkille, että kun unioni korvaa tukikelpoisista toimista aiheutuneet tukikelpoiset kulut edunsaajien kuluilmoitusten perusteella, virhetaso on 5,2 prosenttia, mutta kun maksut perustuvat kulujen korvaamisen sijaan ehtojen täyttämiseen, virhetaso on 1,9 prosenttia; suosittelee tilintarkastustuomioistuimelle, että se tutkisi ja vertaisi näitä aloja parhaita käytäntöjä koskevan erityiskertomuksen tekemistä varten;

57.

panee merkille, että verrattuna tilanteeseen vuonna 2014 riskinalaisten maksujen määrä on komission EU:n talousarviota koskevassa vuotuisessa hallinto- ja tuloksellisuuskertomuksessa 2015 (COM(2016) 446) annetun tiedon mukaan vähentynyt noin 10 prosenttia, mikä johtuu erityisesti maatalousalalla havaitusta riskinalaisten maksujen määrän vähenemisestä;

58.

korostaa, että komissio myöntää menojen virhetason olevan olennainen, koska kuten se on vuotta 2015 koskevassa hallinto- ja tuloksellisuuskertomuksessaan todennut, että riskinalainen määrä on 3,3–4,5 miljardia euroa, mikä on 2,3–3,1 prosenttia maksuista; panee merkille, että komissio arvioi, että tulevina vuosina havaitaan ja korjataan virheitä 2,1–2,7 miljardin euron arvosta;

59.

jakaa tilintarkastustuomioistuimen näkemyksen, jonka mukaan komissio on parantanut viime vuosina menetelmiään riskinalaisten määrien arvioimiseksi, mutta yksittäisten pääosastojen arviot sääntöjenvastaisista menoista eivät perustu johdonmukaiseen menetelmään (katso erityisesti tilintarkastustuomioistuimen vuoden 2015 vuosikertomuksen 1.38 kohta); suosittelee, että tämä käytäntö otettaisiin säännöksi ja standardoitaisiin mahdollisimman pian;

60.

toteaa, että parannuksista huolimatta komissio ei ole poistanut sitä riskiä, että korjaavien toimenpiteiden vaikutusta on yliarvioitu;

61.

kiinnittää erityistä huomiota siihen, että mitä tulee yli kolmeen neljäsosaan vuoden 2015 menoista, komission pääosastot perustavat arvionsa riskinalaisesta määrästä kansallisten viranomaisten toimittamiin tietoihin mutta asianomaisten komission pääosastojen (maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosasto ja alue- ja kaupunkipolitiikan pääosasto) vuotuisista toimintakertomuksista ilmenee, että jäsenvaltioiden tarkastuskertomusten luotettavuus on edelleen haasteellinen, vaikka jäsenvaltiot ovatkin parantaneet tietojen raportointiaan; katsoo, että on mahdotonta hyväksyä sitä, että jäsenvaltiot eivät tee reilusti yhteistyötä komission kanssa tarkastuskertomusten ja niiden luotettavuuden osalta;

62.

korostaa, että loppukäyttäjien valvontataakka kevenisi, jos sovellettaisiin yhtenäistä tarkastusmallia, jossa EU:n tarkastusta ei tehtäisi erikseen vaan se perustuisi kansallisiin tarkastuksiin; toteaa, että tällainen jatkuva vastuuvelvollisuuden ketju olisi mahdollista vain, jos kansalliset tarkastukset ovat asianmukaisia ja jos komissio ja jäsenvaltiot sopisivat periaatteista ja tulkinnoista; kehottaa komissiota toimimaan asiassa aloitteellisesti julkaisemalla ohjeita;

63.

katsoo, että vastuuvapauden myöntämisen ehtona olisi oltava varainhallinnon välttämätön parantaminen jäsenvaltioiden tasolla; ottaa esiin tässä yhteydessä kansallisten lausumien välineen, jolla voitaisiin lisätä suurempaa vastuuvelvollisuutta ja sitoutumista;

64.

huomauttaa, että koska monivuotiseen suunnitteluun liittyy erityisiä piirteitä ja koska talousarvioon sovellettavat alueelliset, kansalliset ja unionin säännöt ovat monimutkaisia ja niitä on paljon ja koska virheitä voidaan korjata yli kymmenen vuotta niiden tekemisen jälkeen, on keinotekoista perustaa tulevien korjausten arvioitu vaikutus kuuden viimeksi kuluneen vuoden aikana kirjattuihin korjauksiin;

65.

korostaa tässä yhteydessä, että jos komissio on varma oikaisukapasiteettinsa vaikuttavuudesta, pääjohtajien ei pitäisi esittää rahoitusvaraumia vuotuisissa toimintakertomuksissaan;

66.

toteaa, että komissio ilmoittaa (6) tehtyjen rahoitusoikaisujen ja takaisin perittyjen määrien kokonaismääräksi 3,9 miljardia euroa; panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin luokitteli ne kolmeen ryhmään: 1,2 miljardin euron arvosta oikaisuja ja takaisinperintätoimia tehtiin ”alkulähteellä”, eli ennen kuin komissio hyväksyi menot (maatalous, koheesio, suora/välillinen hallinnointi); noin 1,1 miljardia euroa jäsenvaltioiden perumia hakemuksia, jotka liittyvät aiemmin hyväksyttyjen koheesioalan hankkeiden tai menojen korvaamiseen ja uusien hankkeiden tai menojen esittämiseen aiempien sijasta; 1,6 miljardin euron arvosta nettomääräisiä oikaisuja (maatalous, suora/välillinen hallinnointi);

67.

korostaa, että kun sääntöjenvastaisuuden riski on suuri, parhaan käytännön mukaan on sekä käsiteltävä riskiä että kvantifioitava sen taso ja todennäköinen vaikutus; pitää valitettavana, että komissio kiinnittää tästä aiheesta raportoidessaan paljon huomiota ”oikaisukapasiteettiin” sen sijaan, että se kvantifioisi ja analysoisi havaitsemiensa virheiden luonnetta ja ryhtyisi ehkäiseviin toimenpiteisiin tällaisten virheiden välttämiseksi; toteaa, että erityisesti ”unionin talousarvion suojaamista” koskevissa komission tiedonannoissa ei arvioida alustavissa tai hyväksytyissä korvauspyynnöissä esiintyvien sääntöjenvastaisuuksien tasoa;

68.

jakaa tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa nro 27/2016 esitetyn näkemyksen, jonka mukaan Kinnockin ja Prodin uudistusten jälkeen käyttöön otettu ero ”komission jäsenten poliittisen vastuun” ja pääjohtajien operatiivisen vastuun välillä johtaa siihen, että ei ole aina selvää, kattaako ”poliittinen vastuu” vastuun siitä, miten pääosastot toteuttavat talousarvioitaan, vai onko kyse erillisestä vastuusta (katso tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 27/2016 tiivistelmän 5 kohta);

69.

huomauttaa, että komission jäsenten kollegio ei kanna vastuuta tilinpäätöksestä esimerkiksi puheenjohtajan tai budjetista vastaavan komission jäsenen laatiman esipuheen tai kertomuksen muodossa ja että komissio ei laadi vuotuista selvitystä hallinto- ja ohjausjärjestelmästä tai sisäisestä valvonnasta, vaikka tämä olisi parhaan käytännön ja jäsenvaltioissa yleisen käytännön mukaista;

70.

pyytää jälleen komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön perusteelliset menettelyt, jotta voidaan vahvistaa korjaavien toimien ajoitus, alkuperä ja määrä, sekä esittämään tietoja, joiden avulla voitaisiin mahdollisuuksien mukaan täsmentää, minä vuonna maksu suoritettiin, minä vuonna siihen liittyvä virhe havaittiin ja minä vuonna asianomainen takaisinperintä tai rahoitusoikaisu sisällytettiin tilinpäätöksen liitetietoihin;

71.

kehottaa jälleen komissiota antamaan vuosittain yhden aidon ”tarkastuslausuman” pääjohtajien vuotuisten toimintakertomusten perusteella sekä laatimaan oman tilastollisen arvionsa virhetasosta; pyytää komissiota arvioimaan erikseen, kuinka paljon varainhoitovuoteen 2015 liittyviä unionin varoja se kaavailee saavansa hankittua takaisin takaisinperintänä tai rahoitusoikaisuina;

72.

pyytää komissiota analysoimaan tarkasti ns. takautuvasti rahoitettavia hankkeita, eli sitä, että siirretään alueelliseen toimenpideohjelmaan hankkeita, jotka viranomaiset ovat jo muita varoja käyttäen käynnistäneet ja joilla voidaan täydentää tai korvata toimia tai hankkeita, joissa on toiminnallisia ongelmia tai jotka ovat osoittautuneet sääntöjen vastaisiksi, siten että analyysiin sisältyy ennakkoarviointi, jotta voidaan tarkastaa, vastaavatko korvaavat hankkeet asetettuja tavoitteita;

73.

kehottaa komissiota liittämään tilinpäätökseensä hallintoa ja sisäistä valvontaa koskevan vuotuisen lausuman, johon sisältyvät erityisesti

sekä antamaan unionin talousarvion suojaamista koskevassa tiedonannossaan arvio alustavissa tai hyväksytyissä korvauspyynnöissä esiintyvien sääntöjenvastaisuuksien tasosta;

74.

kehottaa jäsenvaltioita toimittamaan luotettavia tietoja komissiolle erityisesti tarkastuskertomuksista;

75.

hyväksyy alue- ja kaupunkipolitiikan pääosaston, meri- ja kalastusasioiden pääosaston, muuttoliike- ja sisäasioiden pääosaston, kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosaston sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtajan vuotuisessa toimintakertomuksessaan esittämät varaumat; katsoo näiden varaumien osoittavan, että komission ja jäsenvaltioiden käyttöön ottamat valvontamenettelyt eivät pysty antamaan tarvittavia takeita tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja sääntöjenmukaisuudesta näillä politiikka-aloilla;

76.

pitää kyseenalaisena, että tutkimuksen ja innovoinnin pääosaston pääjohtaja on jälleen aiempien vuosien tapaan esittänyt kaikkia seitsemännen tutkimuksen puiteohjelmaan liittyviä maksuja ja kuluilmoituksia koskevan horisontaalisen varauman; kehottaa komissiota kehittämään vihdoin mielekkäämmän riskiperusteisen toimintatavan ja käyttämään tarpeen mukaan erityisiä varaumia;

77.

panee merkille, että vuotuisessa hallinto- ja tuloksellisuuskertomuksessa 2015 on yhdistetty kaksi aiempaa kertomusta: Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 318 artiklan mukaisesti laadittu arviointikertomus ja varainhoitoasetuksen 66 artiklan 9 kohdassa säädetty yhteenvetokertomus;

78.

pitää myönteisenä, että kertomuksessa esitetään kunkin budjettikohdan osalta tiedot vuosien 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen ohjelmien täytäntöönpanon edistymisestä, todisteet vuosien 2007–2013 monivuotisen rahoituskehyksen ohjelmien tuloksista sekä yhteydet Eurooppa 2020 -strategiaan;

79.

pitää valitettavana, että niin kutsutussa arviointikertomuksessa yhtäältä sekoitetaan toisiinsa toimien kuvaukset ja niiden tulokset ja toisaalta yritetään arvioida toimintapolitiikkojen vaikutuksia ja esitetään tulevaisuutta koskevia lupauksia;

80.

muistuttaa, että jäsenvaltiot eivät ole velvollisia sisällyttämään yhteisiä indikaattoreita ohjelmiinsa, lukuun ottamatta nuorisotyöllisyysaloitetta ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa, eikä jäsenvaltioissa suoritettavassa ensimmäisessä tarkastusvaiheessa edellytetä tuloksiin liittyviä arvioita;

81.

pitää valitettavana, että sisäisen hallinnon välineidensä yksinkertaistamisen sijasta komissio on lisännyt kaikille osastoille uuden monivuotisen ja yhteisiin yleistavoitteisiin perustuvan strategisen suunnitelman, joka kattaa Junckerin komission määrittämät kymmenen poliittista painopistettä ja jolla edistetään Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita ja perussopimuksissa asetettuja velvoitteita;

82.

kehottaa jälleen temaattiseen keskittämiseen vastuuvapauden myöntämistä vuoden 2014 talousarviosta koskevan mietintönsä mukaisesti; kehottaa komissiota tutkimaan, missä määrin temaattisella keskittämisellä voitaisiin auttaa yksinkertaistamaan ja keventämään sääntelytaakkaa ja valvontataakkaa;

83.

kehottaa komissiota hyväksymään vuotuisen hallinto- ja tuloksellisuuskertomuksensa hyvissä ajoin, jotta tilintarkastustuomioistuin voi ottaa sen huomioon vuosikertomuksessaan; vaatii, että kertomuksessa annettujen tietojen on oltava mahdollisimman objektiivisia ja että siinä on arvioitava kattavasti tuloksia, jotka komissio saavutti edellisenä vuotena toimintapolitiikkojaan toteuttaessaan; pyytää komissiota pohtimaan tarvetta pitää kiinni pitkän aikavälin poliittisen suunnittelun jaksoista, kuten kymmenen vuotta kattavasta Eurooppa 2020 -strategiasta;

84.

kiinnittää huomiota tarpeeseen tehdä tulosindikaattoreiden vahvistamisesta avointa ja demokraattista siten, että mukaan otetaan kaikki unionin toimielimet, asiaankuuluvat kumppanit ja sidosryhmät, jotta indikaattoreista tulee sopivia unionin talousarvion toteuttamisen mittaamiseen ja jotta vastataan unionin kansalaisten odotuksiin;

85.

kehottaa komissiota arvioimaan seuraavassa tuloksellisuuskertomuksessa paremmin kaikkien toimintapolitiikkojen tuotokset ja tulokset; kehottaa komissiota selvästi ja synteesinomaisesti osoittamaan eurooppalaisten politiikkatoimien vaikutukset unionin tavoitteiden saavuttamiseen ja arvioimaan niiden osuutta Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa;

86.

palauttaa mieliin, että Horisontti 2020 -puiteohjelma on kunnianhimoinen ja laaja-alainen ohjelma, jonka yleistavoite nojaa kolmeen painopistealueeseen: huipputason tiede, teollisuuden johtoasema ja yhteiskunnalliset haasteet;

87.

toteaa, että Junckerin komissio on hyväksynyt vuosille 2014–2019 kymmenen poliittista painopistettä, jotka eivät ole täysin samat kuin Eurooppa 2020 -strategiassa määritetyt painopisteet; toteaa, että tämä johtaa tilanteeseen, jossa Horisontti 2020 -puiteohjelman säädöskehys ja määrärahat ovat Eurooppa 2020 -strategian mukaisia mutta jossa komissio on Horisontti 2020 -ohjelmaa toteuttaessaan kohdentanut vuodesta 2014 lähtien strategisen suunnittelun ja hallinnointijärjestelyt uudelleen kymmenen poliittisen painopisteensä mukaisesti;

88.

pitää valitettavana, että komissio ei ole toistaiseksi täsmentänyt näiden kahden painopistejoukon välistä suhdetta, ja pyytääkin komissiota tekemään selkoa niiden välisistä yhteyksistä;

89.

painottaa, että yksi Horisontti 2020 -puiteohjelman onnistumiseen vaikuttava keskeinen tekijä on kansallisten ja EU:n tutkimus- ja innovointiohjelmien toimiva synergia ja täydentävyys; panee merkille, että komissio aikoo analysoida Horisontti 2020 -puiteohjelman ja Euroopan rakenne- ja investointirahastojen välistä vaikutusta ja synergioita Horisontti 2020 -puiteohjelman väliarvioinnin yhteydessä;

90.

panee merkille tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksessa 2015 olleet kaksi esimerkkiä kansallisten ja unionin tutkimusohjelmien välisestä täydentävyydestä ja että Bulgarian ja Portugalin ylimmät tarkastuselimet ovat havainneet, että kansalliset ja unionin tutkimusohjelmat täydentävät toisiaan eräillä aloilla kyseisissä jäsenvaltioissa mutta kansallisella tasolla oli kuitenkin eräitä puutteita Horisontti 2020 -puiteohjelmaan liittyvien kansallisten suunnitelmien ja strategioiden indikaattoreiden osalta ja joitakin ongelmia kaikkien Horisontti 2020 -puiteohjelman osallistujien välisessä koordinoinnissa ja vuorovaikutuksessa kansallisella tasolla (7); panee merkille myös, että Bulgaria oli ensimmäinen jäsenvaltio, joka käytti vapaaehtoisesti Horisontti 2020 -ohjelman toimintapolitiikan tukijärjestelyä (PSF) ja kannustaa komissiota jatkamaan tukeaan jäsenvaltioille, joiden on uudistettava tutkimus- ja innovointialojaan;

91.

palauttaa mieliin, että Horisontti 2020 -puiteohjelman säädöskehys sisältää useita tärkeitä tuloksellisuuden hallintaan liittyviä osatekijöitä, kuten tavoitteet ja keskeiset tulosindikaattorit; korostaa, että sovitut tavoitteet ja indikaattorit edustavat yleisesti ottaen todellakin parannusta edellisiin puiteohjelmiin verrattuna;

92.

huomauttaa, että Horisontti 2020 -puiteohjelmassa käytetyt tulosindikaattorit sisältävät edelleen tiettyjä puutteita, kuten

93.

pitää valitettavana, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan komissio ei käytä Horisontti 2020 -työohjelmia ja niihin liittyviä ehdotuspyyntöjä lisätäkseen tarvittavaa kohdennettua painotusta tuloksellisuuteen (9);

94.

panee tyytyväisenä merkille, että tilintarkastustuomioistuimen tarkastelemissa ehdotuksissa ja avustussopimuksissa asetetuissa tavoitteissa oli painotettu riittävästi tuloksellisuutta, kun komissio oli sitä edellyttänyt, ja että sama koskee myös kyseisten ehdotusten arviointiprosessia;

95.

pitää valitettavana, että Horisontti 2020 -puiteohjelmaa toteuttavissa yksittäisissä työohjelmissa ja niihin liittyvissä ehdotuspyynnöissä ”odotetut vaikutukset” -käsitteen (joka on laajempi käsite kuin ”odotetut tulokset”) käyttö lisää riskiä, että tältä osin annetut tiedot ovat liian laaja-alaisia ja että Horisontti 2020 -puiteohjelman tuloksellisuuden arvioiminen kokonaisuudessaan voi olla vaikeaa (10);

96.

pitää huolestuttavana, että komissio ei aina sovella keskeisiä tuloskäsitteitä (kuten ”tuotos”, ”tulos” tai ”vaikutus”) johdonmukaisesti;

97.

pitää valitettavana, että tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että nykyinen järjestelmä ei anna komissiolle mahdollisuutta toteuttaa Horisontti 2020 -ohjelmassa erillistä varainkäytön ja tuloksellisuuden seurantaa ja raportointia yhtäältä tutkimuksen/kehittämisen ja toisaalta innovoinnin osalta; pitää valitettavana myös, että vaikka Horisontti 2020 -puiteohjelman rahoitusosuus Eurooppa 2020 -strategiassa on talousarvioprosessissa hyvin määritetty julkaistujen ohjelmaselvitysten kautta, komissio ei ole kuitenkaan vielä raportoinut mielekkäällä tavalla Horisontti 2020 -puiteohjelman täytäntöönpanosta ja sen vaikutuksesta Eurooppa 2020 -strategiaan; kehottaa komissiota raportoimaan Horisontti 2020 -puiteohjelman täytäntöönpanosta ja sen vaikutuksesta Eurooppa 2020 -strategiaan, kun ohjelmasta saadaan tuloksia;

98.

ehdottaa, että kansallisten yhteyspisteiden roolia olisi laajennettava, jotta voidaan tarjota laadukasta teknistä tukea paikan päällä; katsoo, että tulosten vuosittaiset arvioinnit, koulutus ja hyvin toimivien kansallisten yhteyspisteiden kannustaminen lisäävät Horisontti 2020 -puiteohjelman onnistumisastetta;

99.

kehottaa komissiota esittämään tulevissa tuloksellisuuskertomuksissa Horisontti 2020 -puiteohjelman vaikutukset Eurooppa 2020 -strategiaan selkeällä ja kattavalla tavalla;

100.

pitää valitettavina tilintarkastustuomioistuimen huomioita, joiden mukaan monet maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston, ilmastotoimien pääosaston, ympäristöasioiden pääosaston ja meri- ja kalastusasioiden pääosaston hallintosuunnitelmissa ja vuotuisissa toimintakertomuksissa käytetyistä tavoitteista oli otettu suoraan toimintapoliittisista asiakirjoista tai lainsäädäntöasiakirjoista eikä niissä ollut riittävästi yksityiskohtaista tietoa hallintoon ja seurantaan liittyviä tarkoitusperiä varten;

101.

pyytää, että komissio

102.

pitää myönteisenä, että tilintarkastustuomioistuimen tarkastusevidenssi osoittaa kokonaisuutena tarkasteltuna, että tulojen virhetaso ei ole olennainen, ja erityisesti että tarkastellut järjestelmät ovat tehokkaita bruttokansantuloperusteisten ja alv-perusteisten omien varojen osalta, että tarkastellut järjestelmät ovat kokonaisuutena tehokkaita perinteisten omien varojen osalta ja tilintarkastustuomioistuimen tarkastamien maiden keskeiset sisäiset tarkastukset olivat joka tapauksessa osittain tehokkaita ja että tilintarkastustuomioistuimen testaamissa tapahtumissa ei havaittu virheitä;

103.

muistuttaa, että varauma on keino, jolla jäsenvaltion esittämien bruttokansantuloperusteisten tietojen epävarmat osat voidaan pitää avoimina mahdollista korjausta varten, ja pitää myönteisenä, että tilintarkastustuomioistuin ei havainnut vakavia ongelmia vuonna 2015 tarkastettujen poistettujen varaumien osalta;

104.

on huolissaan siitä, että vaikka Kreikan bruttokansantuloperusteisten tietojen luotettavuuden parantamisessa on edistytty, varaumaa ei ole poistettu; toteaa, että kyseessä on ainoa vuoden 2015 lopussa jäljellä oleva yleinen varauma, joka kattaa vuodet 2008 ja 2009;

105.

toteaa tilintarkastustuomioistuimen havainneen tullimaksujen osalta, että menetelmät, joita käytetään tarkastettaessa noudattavatko maahantuojat tulli- ja tuontisääntelyä (mukaan luettuina tulliselvityksen jälkeiset tarkastukset), sekä niiden laatu ja saatavat tulokset vaihtelevat jäsenvaltioittain; toteaa, että tilintarkastustuomioistuin korostaa, että velkojen tiedoksi antamiselle asetetun kolmen vuoden vanhentumisajan keskeyttäminen Ranskassa eroaa muiden jäsenvaltioiden käytännöistä ja johtaa talouden toimijoiden erilaiseen kohteluun EU:ssa (11);

106.

toteaa perinteisten omien varojen osalta, että vuoden 2015 lopussa komissiolla oli myös luettelo 325 avoimesta tapauksesta, jotka koskivat unionin tullisääntöjen noudattamatta jättämistä ja jotka se oli havainnut jäsenvaltioissa tekemissään tarkastuksissa;

107.

toteaa, että tullivelkojen ja sokerimaksujen osalta tilintarkastustuomioistuin havaitsi tehottomuutta saamisten hallinnoinnissa (B-kirjanpito) jäsenvaltioissa ja että komissio havaitsi samanlaisia puutteita 17 jäsenvaltiossa 22:sta, joissa se vieraili;

108.

korostaa tilintarkastustuomioistuimen havainneen riskejä, jotka liittyvät tullivelkojen perintään unionin ulkopuolelle rekisteröityneiltä yrityksiltä tai muiden kuin unionin maiden kansalaisilta, ja pani merkille useita esimerkkejä eri jäsenvaltioista, jotka eivät pystyneet perimään velkoja yrityksiltä tai kansalaisilta, joiden kotipaikka oli esimerkiksi Valko-Venäjällä, Brittiläisillä Neitsytsaarilla, Venäjällä, Sveitsissä, Turkissa ja Ukrainassa;

109.

korostaa, että suurten tarkistusten vaikutus BKTL-saldoihin voisi olla pienempi, jos unionilla olisi ollut käytössä yhteinen menettelytapa, jonka avulla olisi yhdenmukaistettu suurten tarkistusten aikataulu;

110.

pitää valitettavana, että joidenkin jäsenvaltioiden osuuksia koskeneeseen poliittiseen selkkaukseen lokakuun 2014 lopulla johtaneet rakenteelliset ja oikeudelliset seikat ovat edelleen olemassa;

111.

kehottaa komissiota

112.

toteaa, että komissio päätti aloittaa uusia toimia 88 pyynnössä, jotka parlamentti esitti päätöslauselmassaan vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014;

113.

toteaa, että komission mukaan 227:n parlamentin esittämän pyynnön tapauksessa pyydetty toimi oli jo toteutettu tai meneillään ja että voimassa olevasta oikeudellisesta kehyksestä tai talousarviokehyksestä johtuvista syistä tai institutionaalisen roolinsa tai oikeuksiensa vuoksi komissio ei voinut hyväksyä 35:ttä parlamentin pyyntöä;

114.

pitää valitettavana, että komission vastaukset ovat edelleen ajoittain epäselviä;

115.

pitää myönteisenä, että komissio toteutti viisi kuudesta keskeisestä sitoumuksesta;

116.

vaatii kuitenkin, että komissio antaa pääosastoilleen ohjeen julkaista kaikki eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä antamansa maakohtaiset suositukset vuotuisissa toimintakertomuksissaan (kuudes sitoumus);

117.

kehottaa komissiota tarkistamaan kantaansa erityisesti jäsenvaltioiden toimittamien tietojen luotettavuuden, unionin varojen lopullisten edunsaajien avoimuuden, eettisen komitean toiminnan avoimuuden, korruption torjunnan ja Eurooppa-koulujen hallintorakenteen uudistamisen osalta;

118.

tuomitsee jyrkästi sen, että komissio ei näe tarvetta julkaista enää EU:n korruptiontorjuntakertomusta; katsoo, että olivatpa komission aikeet korruption torjunnassa millaiset tahansa, tällainen viime hetken peruutus lähettää väärän viestin paitsi jäsenvaltioille myös kansalaisille; toistaa kantansa, että korruptio on yhä haaste unionille ja jäsenvaltioille; katsoo, että ilman tehokkaita korruption vastaisia toimia se heikentää talouden suorituskykyä, oikeusvaltiota sekä demokraattisten instituutioiden uskottavuutta unionissa; kehottaa komissiota saattamaan valmiiksi ja julkaisemaan vuoden 2016 korruptiontorjuntakertomuksen, toimimaan nopeasti ja tehokkaasti korruption kitkemiseksi jäsenvaltioista ja unionin toimielimistä ja teettämään riippumattoman arvion unionin toimielinten korruptiontorjuntastandardeista;

119.

kehottaa jälleen painokkaasti komissiota laatimaan tiukan indikaattoreiden järjestelmän ja helposti sovellettavat yhtenäiset kriteerit, jotka perustuvat Tukholman ohjelmassa esitettyihin vaatimuksiin, jotta voidaan mitata korruption tasoa jäsenvaltioissa ja arvioida jäsenvaltioiden korruption vastaisia toimia; pyytää komissiota kehittämään korruptioindeksin jäsenvaltioiden luokittelemiseksi; katsoo, että korruptioindeksi voisi olla vankka perusta, jonka varaan komissio voisi rakentaa maakohtaiset valvontamekanismit, kun se valvoo unionin varojen käyttöä;

120.

panee merkille, että toistuvien virheiden tasosta sekä toteuttamisen ja päättämisen viivästyksistä huolimatta seitsemännen puiteohjelman jälkiarvioinnin suorittanut korkean tason asiantuntijaryhmä (13), piti puiteohjelmaa menestyksekkäänä; panee merkille korkean tason ryhmän todenneen erityisesti, että seitsemännessä puiteohjelmassa

121.

pitää valitettavana, että helmi–toukokuussa 2015 pidetyssä seitsemännen puiteohjelman arviointiin liittyvässä julkisessa sidosryhmien kuulemisessa tuotiin esille seuraavat heikkoudet:

122.

pitää erittäin valitettavana, että tavoitetta, jonka mukaan kolme prosenttia jäsenvaltioiden bruttokansantuotteesta olisi investoitava tutkimukseen vuoteen 2020 mennessä, ei todennäköisesti saavuteta; katsoo, että tämän vuoksi olisi keskeytettävä jatkuvat tutkimusohjelmia koskevat leikkaukset unionin talousarvioon; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita tarttumaan haasteeseen; kehottaa komissiota tekemään tarvittavat johtopäätökset monivuotisen rahoituskehyksen tulevaa väliarviointia ja seuraavaa monivuotista rahoituskehystä varten;

123.

pitää myönteisenä, että innovaatiounionia koskevien sitoumusten toteuttamisessa on edistytty; toteaa, että vuoden 2014 puolivälissä kaikki sitoumukset oli joko täytetty tai ne olivat aikataulussa;

124.

pitää myös myönteisenä, että Horisontti 2020 -varoista pienille ja keskisuurille yrityksille kohdennettujen varojen osuus kasvoi 19,4 prosentista (2014) 23,4 prosenttiin (2015) ja kehottaa kannustamaan aktiivisesti tätä kehitystä;

125.

ei pidä hyväksyttävänä, että tutkimuksen ja kehityksen pääosasto ei ole noudattanut sen toivomusta, jonka mukaan komission pääosastojen olisi julkaistava kaikki maakohtaiset suosituksensa vuotuisissa toimintakertomuksissaan; panee huolestuneena merkille, että vain rajallinen määrä alueita on edustettuina Horisontti 2020 -puiteohjelman 20 merkittävimmässä hankkeessa;

126.

toteaa, että tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen viides luku kattaa maksut seuraavilla aloilla: tutkimus (10,4 miljardia euroa), koulutus, nuoriso ja urheilu (1,8 miljardia euroa), avaruus (1,4 miljardia euroa), liikenne (1,3 miljardia euroa), muut toimet ja ohjelmat (1,1 miljardia euroa), energia (0,5 miljardia euroa) sekä yritysten kilpailukyky ja pienet ja keskisuuret yritykset (COSME) (0,3 miljardia euroa); toteaa, että tutkimus vastaa siten 62:ta prosenttia menoista;

127.

toteaa, että vastuun tutkimuksen puiteohjelmien täytäntöönpanosta jakavat komission eri pääosastot, toimeenpanovirastot, yhteisyritykset ja 185 artiklan mukaiset elimet (kumppanuudet jäsenvaltioiden kanssa), mikä kaikki vaatii tiivistä koordinointia;

128.

täsmentää, että tilintarkastustuomioistuimen tarkastus koskee miltei yksinomaan tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman mukaisia maksuja;

129.

on huolissaan siitä, että tutkimuksen ja kehityksen pääosaston vuosikertomuksen mukaan vuoden 2015 lopussa oli edelleen kesken 1 915 seitsemännen puiteohjelman mukaista hanketta, joiden arvo oli 1,63 miljardia euroa; katsoo, että tämä saattaa viivyttää Horisontti 2020 -puiteohjelman täytäntöönpanoa;

130.

korostaa, että tilintarkastustuomioistuin pitää tutkimuspolitiikan ja muiden sisäisten politiikkojen seuranta- ja valvontajärjestelmiä ”osittain vaikuttavina”;

131.

on huolissaan siitä, että tilintarkastustuomioistuimen vuonna 2015 tarkastamista 150 tapahtumasta 72:een (48 prosenttiin) liittyi virhe; ottaa huomioon, että tilintarkastustuomioistuin arvioi kvantifioimiensa 38 virheen perusteella, että virhetaso on 4,4 prosenttia; toteaa, että kvantitatiivisesti ilmaistavissa olevista virhetapauksista 16:ssa komissiolla, kansallisilla viranomaisilla tai riippumattomilla tarkastajilla oli riittävästi tietoa, jonka avulla ne olisivat kyenneet estämään tai havaitsemaan ja korjaamaan virheet ennen menojen hyväksymistä; toteaa, että jos kaikkia näitä tietoja olisi hyödynnetty virheiden korjaamiseksi, arvioitu virhetaso olisi tämän luvun osalta ollut 0,6 prosenttiyksikköä alhaisempi;

132.

pitää valitettavana, että kymmenessä 38:sta kvantitatiivisesti ilmaistun virheen sisältäneestä tapahtumasta tilintarkastustuomioistuin raportoi virheistä, jotka ylittivät 20 prosenttia tarkastelluista kohdista; toteaa, että näiden 10 tapauksen osuus on 77 prosenttia kasvua ja työllisyyttä edistävän kilpailukyvyn alan arvioidusta vuoden 2015 kokonaisvirhetasosta (tapauksista 9 liittyy seitsemänteen tutkimuksen puiteohjelmaan ja yksi kauden 2007–2013 kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmaan);

133.

pitää valitettavana, että useimmat tilintarkastustuomioistuimen havaitsemista kvantitatiivisesti ilmaistavissa olevista virheistä (33 virhettä 38:sta) liittyivät tapauksiin, joissa oli korvattu edunsaajien ilmoittamia henkilöstökuluja tai välillisiä kuluja, jotka eivät oikeuttaneet tukeen ja että lähes kaikki virheet, jotka tilintarkastustuomioistuin havaitsi kuluilmoituksissa, johtuivat siitä, että edunsaajat olivat tulkinneet monimutkaisia tukikelpoisuussääntöjä virheellisesti tai laskeneet tukikelpoiset kulunsa väärin, mistä on tehtävä ilmeinen johtopäätös, että noita sääntöjä on yksinkertaistettava;

134.

pitää myönteisenä, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan hankintasääntöjen noudattaminen on merkittävästi parantunut;

135.

pitää kyseenalaisena, että tutkimuksen ja innovoinnin pääosaston pääjohtaja on aiempien vuosien tapaan tehnyt jälleen horisontaalisen varauman kaikista seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman kuluilmoituksista (1,47 miljardia euroa); katsoo, että horisontaalisia varauksia ei yleisesti ottaen voida pitää moitteettoman varainhoidon välineenä; toteaa kuitenkin, että varauma ei koskenut tiettyjä seitsemännen puiteohjelman menojen osia, koska oli todisteita siitä, että riskit (ja siten jäännösvirhetasot) ovat huomattavasti alhaisempia kuin kaikkien menojen osalta; ottaa huomioon, että tutkimuksen ja innovoinnin pääosaston osalta tämä koskee yhteisyrityksille osoitettuja varoja; ottaa huomioon, että tutkimuksen ja innovoinnin pääosaston ulkopuolella tämä koskee myös tutkimuksen toimeenpanoviraston Marie Curie -ohjelmaan kuuluvia menoja ja kaikkia Euroopan tutkimusneuvoston toimeenpanoviraston menoja;

136.

on yllättynyt, että Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutti (EIT) ei osallistunut vuonna 2015 tutkimuksen ja kehityksen yhteisen tukikeskuksen (CSC) toimintaan;

137.

on huolissaan siitä, että komission jäsenen mukaan seitsemättä puiteohjelmaa ei panna täysin täytäntöön ja arvioida ennen vuotta 2020, mikä voisi johtaa viivytyksiin tulevissa seurantaohjelmissa; kehottaa komissiota julkaisemaan arviointikertomuksen mahdollisimman pian ja viimeistään ennen kuin se esittää Horisontti 2020 -puiteohjelman jälkeisen tutkimusohjelman;

138.

toteaa, että Horisontti 2020 -puiteohjelmasta maksettiin vuoden 2015 loppuun mennessä ainoastaan ennakkomaksuja; varoittaa komissiota, että Horisontti 2020 -puiteohjelman myöhäinen alkaminen voisi viivyttää ohjelman täytäntöönpanoa; varoittaa maksatussuman muodostumisesta ohjelman loppuun;

139.

on huolissaan tilintarkastustuomioistuimen havainnosta, jonka mukaan poliittisia tavoitteita asettavilla monivuotisilla ohjelmilla, kuten Eurooppa 2020 tai Horisontti 2020, ei ole todellista yhteyttä, vaikka ne etenevät rinnakkain (14);

140.

pitää lisäksi valitettavana, että ensimmäisessä Horisontti 2020 -puiteohjelmaa koskevassa seurantakertomuksessa annetaan vain vähän tietoa ohjelman ja rakennerahastojen välisten synergioiden vaikutuksesta (15); kehottaa komissiota raportoimaan näistä synergiavaikutuksista sitä mukaa kun ohjelman tulokset tulevat saataville;

141.

on hyvin huolestunut siitä, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan (16) Horisontti 2020 ei ole riittävän tulospainotteinen;

142.

toistaa komissiolle jo vuoden 2014 vastuuvapauspäätöslauselmassa (17) osoittamansa kehotuksen, jonka mukaan sen olisi annettava pääosastoilleen ohje julkaista kaikki eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä annetut maakohtaiset suositukset vuotuisissa toimintakertomuksissa;

143.

kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan pyrkimyksiään saavuttaakseen tavoitteen, jonka mukaan 3 prosenttia BKT:stä investoidaan tutkimukseen; katsoo, että tämä tukisi huippuosaamista ja innovointia; pyytää siksi komissiota tarkastelemaan mahdollisuutta ehdottaa paikallisen, alueellisen ja kansallisen tason tiedesopimusta kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksen mallin mukaisesti; kehottaa jäsenvaltioita ja parlamenttia pyrkimään tähän myös unionin talousarvion kautta;

144.

kehottaa komissiota tarkistamaan ”EU:n innovaatiotuloksia” koskevaa keskeistä tulosindikaattoria, koska komission mukaan indikaattorin yhdistelmäluonne ei sovellu tavoitteiden asettamiseen (18);

145.

kehottaa painokkaasti komissiota seuraamaan erityisesti 16:ta kvantitatiivisesti ilmaistavissa olevaa virhetapausta, joissa komissiolla, kansallisilla viranomaisilla tai riippumattomilla tarkastajilla oli riittävästi tietoa, jonka avulla ne olisivat kyenneet estämään tai havaitsemaan ja korjaamaan virheet ennen menojen hyväksymistä; kehottaa lisäksi tiedottamaan parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle suoritetuista korjaavista toimenpiteistä yksityiskohtaisesti ennen lokakuun 2017 loppua;

146.

kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle yksityiskohtaisesti kymmenestä tapahtumasta, jotka muodostivat 77 prosenttia virheistä, sekä toteutetuista korjaavista toimenpiteistä;

147.

kehottaa komissiota nykyaikaistamaan hallinnointi- ja valvontajärjestelmiään siten, että horisontaaliset varaukset jäävät tarpeettomiksi; kehottaa komissiota tiedottamaan toteutetuista toimenpiteistä parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle marraskuuhun 2017 mennessä;

148.

kehottaa komissiota yhdessä tilintarkastustuomioistuimen kanssa edelleen selkiyttämään Eurooppa 2020 -strategian (2010–2020), monivuotisen rahoituskehyksen (2014–2020) ja komission painopisteiden (2015–2019) välisiä yhteyksiä esimerkiksi strategisen suunnittelun ja raportointiprosessin (2016–2020) avulla; katsoo, että tämä vahvistaisi seuranta- ja raportointijärjestelyjä ja antaisi komissiolle mahdollisuuden raportoida vaikuttavasti siitä, miten unionin talousarviolla edistetään Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita;

149.

panee merkille, että budjettikohdan 04 03 01 05 ”Työmarkkinajärjestöjä koskevat koulutus- ja tiedotustoimet” mukaisia toiminta-avustuksia on myönnetty vain kahdelle ammattiyhdistysinstituutille, jotka ovat European Trade Union Institute ja European Centre for Workers' Questions; muistuttaa komissiota, että toiminta-avustuksia ja puitekumppanuuksia olisi kohdeltava pääasiassa avustuksina ja siksi niistä olisi järjestettävä avoin tarjouskilpailumenettely ja ne olisi julkistettava; ilmaisee yleisen huolensa siitä, että tällaisia myöntämiskäytäntöjä perustellaan käytännössä vallitsevilla monopoleilla tai elinten teknisellä valmiudella, erityisosaamisella tai hallintovallalla (soveltamissääntöjen 190 artiklan 1 kohdan c ja f alakohta); katsoo, että erityisesti toiminta-avustusten jatkuva yksinomainen myöntäminen elimille näillä perusteilla voi todella johtaa tällaisiin käytännössä vallitseviin monopoleihin ja hyviin valmiuksiin, erityisosaamiseen tai valtaan, mikä edelleen antaa perusteet toiminta-avustusten yksinomaiseen myöntämiseen soveltamissääntöjen 190 artiklan mukaisesti;

150.

muistuttaa komissiota, että varainhoitoasetuksessa 125 artiklasta alkaen säädettyjä poikkeuksia avoimuutta ja julkaisemista koskeviin sääntöihin on tulkittava ja sovellettava rajoittavasti; pyytää Euroopan parlamenttia, neuvostoa ja komissiota pyrkimään siihen, että avoimuuden ja julkaisemisen periaatteisiin tehtävien poikkeusten kattama ajanjakso ja soveltamisala määritellään selvästi siten, että selvänä tarkoituksena on rajoittaa niiden käyttöä;

151.

pyytää komissiota tulkitsemaan ja soveltamaan rajoittavasti varainhoitoasetuksessa 125 artiklasta alkaen säädettyjä poikkeuksia avoimuutta ja julkaisemista koskeviin sääntöihin; pyytää komissiota määrittelemään selvästi avoimuuden ja julkaisemisen periaatteisiin tehtävien poikkeusten kattaman ajanjakson ja soveltamisalan siten, että pyritään selkeästi niiden käytön rajoittamiseen;

152.

panee merkille, että vuosia 2007–2013 koskevan Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) / koheesiorahaston jälkitarkastuksen mukaan (19) 1 euron koheesiopoliittinen investointi luo 2,74 euroa lisää bruttokansantuotetta vuoteen 2023 mennessä; panee tyytyväisenä merkille, että rakenne- ja koheesiorahastoista investoitiin pääasiassa pienten ja keskisuurten yritysten innovointiin (32,3 miljardia euroa), yleiseen yritystukeen (21,4 miljardia euroa), tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen infrastruktuuriin (17,5 miljardia euroa), liikenneinvestointeihin (82,2 miljardia euroa), energiainvestointeihin (11,8 miljardia euroa), ympäristöinvestointeihin (41,9 miljardia euroa), kulttuuri- ja matkailuinvestointeihin (12,2 miljardia euroa) sekä kaupunkien ja sosiaalisiin infrastruktuureihin (28,8 miljardia euroa);

153.

pitää myönteisenä, että EAKR ja koheesiorahasto pystyivät jossain määrin tasapainottamaan vuosien 2007–2008 finanssikriisin vaikutuksia, mikä on osoitus siitä, että ilman rakennerahastojen panosta Euroopan alueiden taloudellinen ja sosiaalinen eriytyminen olisi lisääntynyt vielä enemmän;

154.

panee tyytyväisenä merkille ohjelmakauden 2007–2013 jälkiarviointien osoittamat koheesiopolitiikan saavutukset suhteessa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin:

155.

toteaa kuitenkin, että hyvin harvassa ohjelmassa keskityttiin tuloksiin tai mitattuun vaikutukseen; katsoo siksi, että investointien kestävyydestä tiedetään hyvin vähän tai ei lainkaan;

156.

korostaa kuitenkin, että hyvin harvassa ohjelmassa keskityttiin tuloksiin tai mitattuun vaikutukseen vuonna 2015; kehottaa siksi komissiota kehittämään talousarvion tulosperusteista toteuttamista varten tarvittavat indikaattorit ja sopimaan niistä toimielinten välisellä tasolla; toteaa kuitenkin, että tässä vaiheessa investointien kestävyydestä ja eurooppalaisesta lisäarvosta tiedetään hyvin vähän tai ei lainkaan;

157.

pitää valitettavana, että sille ei tiedotettu toimenpiteistä, joita komissio pyysi jäsenvaltioita toteuttamaan eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä; pyytää komissiota ilmoittamaan Euroopan parlamentille jäsenvaltioiden eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä toteuttamista toimista;

158.

pitää erittäin valitettavana, että tilintarkastustuomioistuin totesi viivästyksiä ohjelmakauden 2014–2020 aloittamisessa jo vuotta 2014 koskevassa kertomuksessaan; toteaa, että Euroopan rakenne- ja investointirahastoista vastaavista kansallisista viranomaisista oli vuoden 2015 loppuun mennessä nimetty edelleen alle 20 prosenttia;

159.

pitää myönteisenä, että tilintarkastustuomioistuin on saattanut vuosikertomuksensa luvut vastaamaan monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeita; katsoo kuitenkin, että tämän otsakkeen piiriin kuuluvat varat ovat niin merkittävät (EAKR 28,3 miljardia euroa, koheesiorahasto 12,1 miljardia euroa ja ESR 10,3 miljardia euroa), että tilintarkastustuomioistuimen tarkastusstrategiassa olisi pidettävä erillään yhtäältä EAKR ja koheesiorahasto ja toisaalta ESR;

160.

on huolissaan siitä, että jäsenvaltiot keskittyivät etenkin kohti ohjelmakauden loppua kansallisista osuuksista saatavissa olevien varojen käyttöön pikemminkin kuin poliittisten tavoitteiden saavuttamiseen; kehottaa komissiota tukemaan heikoimmin suoriutuvia jäsenvaltioita teknisellä avulla erityisesti rahoituskauden lopulla;

161.

toivoo, että 16 jäsenvaltiota, jotka eivät vielä ole saattaneet julkisia hankintoja koskevaa direktiiviä (20) osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja 19 jäsenvaltiota, jotka eivät vielä ole saattaneet käyttöoikeussopimuksia koskevaa direktiiviä (21) osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja 17 jäsenvaltiota, jotka eivät ole vielä saattaneet vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista annettua direktiiviä (22) osaksi kansallista lainsäädäntöä, tekevät niin mahdollisimman pian, koska näillä direktiiveillä pyritään jatkamaan yksinkertaistamista, kehottaa komissiota varmentamaan näillä aloilla saavutetun edistyksen;

162.

korostaa nuorisotyöllisyysaloitteen tärkeyttä; toteaa, että marraskuun 2015 loppuun mennessä lähes 320 000 nuorta oli osallistunut nuorisotyöllisyysaloitteesta tuettuihin toimiin ja 18 jäsenvaltiota 22:sta oli käynnistänyt sen mukaisia toimia, 28 prosenttia aloitteen käytettävissä olevista varoista oli sidottu, 20 prosenttia oli varattu edunsaajille ja viisi prosenttia oli maksettu edunsaajille; toteaa, että kolme jäsenvaltiota ei marraskuun 2015 loppuun mennessä ollut vielä sitonut rahoitusta (Espanja, Irlanti ja Yhdistynyt kuningaskunta);

163.

panee merkille ESR:n ja nuorisotyöllisyysaloitteen täytäntöönpanon 2014–2015 alustavat tulokset, ja että ESR:n ja nuorisotyöllisyysaloitteen toiminnassa oli mukana 2,7 miljoonaa osallistujaa, mukaan lukien 1,6 miljoonaa työtöntä ja 700 000 työvoimaan kuulumatonta ihmistä;

164.

pitää samaan aikaan valitettavana, että ensimmäinen tutkimus (23) näyttää myös viittaavan tarjottujen palvelujen tehottomuuteen ja tietojen keruun puutteisiin joissakin jäsenvaltioissa;

165.

toteaa, että vuonna 2015 maksuista 80 prosenttia oli välimaksuja ohjelmakauden 2007–2013 toimenpideohjelmiin, joiden tukikelpoisuusaika päättyi 31. joulukuuta 2015; toteaa, että ennakkomaksuja oli ohjelmakaudella 2014–2020 noin 7,8 miljardin euron verran;

166.

on huolissaan siitä, että Italiassa on havaittu sietämättömiä viivästyksiä nuorisotakuun piirissä oleville harjoittelijoille tarkoitetuissa maksuissa; kehottaa komissiota seuraamaan tilannetta ja laatimaan erityisen toimintasuunnitelman niitä jäsenvaltioita varten, joissa tämä ongelma esiintyy;

167.

toteaa, että tilintarkastustuomioistuin tutki 223 tapahtumaa (120 EAKR-tapahtumaa, 52 koheesiorahastotapahtumaa ja 44 ESR-tapahtumaa);

168.

on huolissaan siitä, että tilintarkastustuomioistuin kvantifioi arvioiduksi virhetasoksi 5,2 prosenttia (2014: 5,7 prosenttia); on huolissaan siitä, että tilintarkastustuomioistuin joutui aikaisempien vuosien tapaan toteamaan, että 18 tapauksessa, jotka koskivat edunsaajien tekemiä kvantitatiivisesti ilmaistavissa olevia virheitä, kansallisilla viranomaisilla oli riittävästi tietoa, jonka avulla virheet olisi voitu ehkäistä tai havaita ja korjata ennen kuin menot ilmoitettiin komissiolle; kehottaa jäsenvaltioita käyttämään kaikkia tietoja virheiden estämiseen, havaitsemiseen ja korjaamiseen; kehottaa komissiota tarkistamaan, ovatko jäsenvaltiot käyttäneet kaikkia tietoja virheiden estämiseen, havaitsemiseen ja korjaamiseen; toteaa, että jos kaikkia näitä tietoja olisi hyödynnetty, arvioitu virhetaso olisi tämän luvun osalta ollut 2,4 prosenttiyksikköä alhaisempi (24);

169.

panee merkille, että EAKR:n/koheesiorahaston menojen tapauksessa tilintarkastustuomioistuin totesi, että suurin riski sääntöjenmukaisuudelle oli yhtäältä se, että edunsaajat ilmoittivat kustannuksia, jotka eivät olleet oikeutettuja tukeen kansallisten tukikelpoisuussääntöjen ja/tai unionin rakennerahastoasetusten lukumääräisesti harvempien tukikelpoisuutta koskevien säännösten nojalla, tai toisaalta se, että sopimuksia tehtäessä ei noudatettu unionin ja/tai kansallisia julkisia hankintoja koskevia sääntöjä; toteaa, että komissio arvioi virheriskiksi tällä politiikan alalla 3–5,6 prosenttia;

170.

panee merkille tilintarkastustuomioistuimen todenneen Euroopan sosiaalirahaston varojen käytön osalta, että inhimillisiin voimavaroihin tehtävien investointien immateriaalinen luonne ja monien, usein pienten toimijoiden osallistuminen hankkeiden toteutukseen ovat edelleen suurimmat riskit sääntöjenmukaisuudelle; toteaa, että komissio arvioi virheriskiksi tällä politiikan alalla 3–3,6 prosenttia;

171.

pitää valitettavana, että taloudellista, sosiaalista ja alueellista koheesiota koskevan otsakkeen kokonaismenoihin liittyvien virheiden pääasiallisena lähteenä on edelleen julkisia hankintoja koskevien sääntöjen rikkominen; muistuttaa, että julkisia hankintoja koskevien sääntöjen noudattamisen vakavat puutteet ovat koskeneet esimerkiksi urakoiden, lisätöiden tai palvelujen suoraa myöntämistä perusteettomasti, tarjoajien laitonta poissulkemista sekä eturistiriitatapauksia ja syrjiviä valintakriteereitä; pitää virheiden ja väärinkäytösten torjumisessa keskeisenä täydellisen avoimuuden noudattamista urakoitsijoiden ja aliurakoitsijoiden tietojen suhteen;

172.

korostaa, että yksinkertaistaminen, mukaan luettuna yksinkertaistettu kustannusvaihtoehto, vähentää virheriskiä; toteaa kuitenkin, että hallintoviranomaiset suhtautuvat pidättyvästi ylimääräiseen työtaakkaan, oikeudelliseen epävarmuuteen ja vaaraan siitä, että kaikkia sääntöjenvastaisuuksia voitaisiin pitää systeemisenä virheenä;

173.

pitää myönteisenä, että jäsenvaltioiden vuotuisista tarkastuskertomuksista on vuosien kuluessa tullut luotettavampia; toteaa, että vain 14 tapauksessa (EAKR/koheesiorahasto) komissio tarkisti jäsenvaltioiden ilmoittamaa virhetasoa ylöspäin yli kahdella prosentilla;

174.

pitää valitettavana, että REGIO-pääosasto katsoi aiheelliseksi esittää 67 varaumaa (ennen 77), jotka liittyivät epäluotettaviin hallinnointi- ja valvontajärjestelmiin 13 jäsenvaltiossa, ja yhden varauman, joka koski jäsenyyttä valmistelevaa rajatylittävää ohjelmaa Kreikka – Entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia; toteaa, että näistä 67 ohjelmasta 22 koskee Espanjaa, 10 Unkaria ja 7 Kreikkaa; toteaa kuitenkin, että kyseisten varaumien arvioitu taloudellinen vaikutus väheni EAKR:n/koheesiorahaston osalta 234 miljoonasta eurosta (2014) 231 miljoonaan euroon (2015);

175.

pitää myös valitettavana, että työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosasto esitti 23 varaumaa (ennen 36), jotka liittyivät epäluotettaviin hallinnointi- ja valvontajärjestelmiin 11 jäsenvaltiossa; panee merkille, että kyseisten varaumien arvioitu taloudellinen vaikutus väheni ESR:n 169,4 miljoonasta eurosta (2014) 50,3 miljoonaan euroon (2015);

176.

tukee komission suunnitelmaa, jonka mukaan koheesiopolitiikan ohjelmien vaikutusten arvioinnin parantaminen olisi asetettava painopisteeksi (25); tiedustelee komissiolta, miten tulokset on määrä sisällyttää seuraavaa ohjelmakautta koskevaan lainsäädäntöön;

177.

panee merkille, että jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten ilmoituksen mukaan vuoden 2015 lopussa oli toiminnassa yhteensä 1 052 rahoitusjärjestelyvälinettä (mukaan lukien 77 sijoitusyhtiötä ja 975 erityisrahastoa); toteaa, että 89 prosenttia rahoitusjärjestelyvälineistä koski yrityksiä, 7 prosenttia kaupunkikehityshankkeita ja 4 prosenttia energiatehokkuuteen ja uusiutuviin energiamuotoihin liittyviä varoja;

178.

on tietoinen siitä, että näitä rahoitusjärjestelyvälineitä otettiin käyttöön 25 jäsenvaltiossa (kaikki jäsenvaltiot paitsi Irlanti, Luxemburg ja Kroatia) ja ne saivat taloudellista tukea 188 toimenpideohjelmasta, mukaan luettuna yksi rajatylittävä yhteistyöohjelma;

179.

toteaa, että toimenpideohjelmista rahoitusjärjestelyvälineisiin maksettiin yhteensä 16,9 miljardia euroa, josta 11,7 miljardia euroa oli rakennerahastojen (EAKR ja ESR) varoja; toteaa lisäksi, että vuoden 2015 loppuun mennessä lopullisille edunsaajille suoritetut maksut olivat yhteensä 12,7 miljardia euroa, joista 8,6 miljardia euroa oli rakennerahastojen varoja, joten toimenpideohjelmista rahoitusjärjestelyvälineisiin maksettujen varojen käyttöaste oli lähes 75 prosenttia;

180.

toteaa, että rahoitusjärjestelyvälineiden pääasiallisia edunsaajia ovat tuensaajat Puolassa, Unkarissa ja Ranskassa;

181.

yhtyy tilintarkastustuomioistuimen näkemykseen, jonka mukaan komission olisi varmistettava, että kaikki ohjelmakauden 2007–2013 EAKR:n ja ESR:n rahoitusvälineisiin liittyvät menot on sisällytetty riittävän aikaisin päättämisilmoituksiin, jotta tarkastusviranomaiset voivat toimittaa tarkastuksensa; katsoo lisäksi, että komission olisi kannustettava rahoitusjärjestelyvälineitä käyttöön ottaneita jäsenvaltioita suorittamaan erityisiä tarkastuksia näiden välineiden täytäntöönpanosta päättämistä varten;

182.

on vakavasti huolissaan siitä, että yli tuhannen rahoitusjärjestelyvälineen aiheuttama rahoituksen monimutkaisuus muodostaa suuren osan ”budjettigalaksista”, joka tekee demokraattisen vastuunalaisuuden mahdottomaksi;

183.

on hyvin huolestunut yleisesti korkeammista kustannuksista ja maksuista, jotka liittyvät Euroopan investointipankin ja Euroopan investointirahaston hallinnoimien varojen täytäntöönpanoon tarkoitettuihin yhteistyössä hallinnoituihin rahoitusvälineisiin; toteaa, että Euroopan tilintarkastustuomioistuin toi nämä tiedot julki erityiskertomuksessa nro 19/2016: ”EU:n talousarvion toteuttaminen rahoitusvälineiden avulla – ohjelmakaudelta 2007–2013 saatujen kokemusten hyödyntäminen”; kehottaa tilintarkastustuomioistuinta toteuttamaan vastaavanlaisen tarkastuksen nykyiseltä kaudelta;

184.

kehottaa komissiota esittämään vuodesta 2018 lähtien vuosittain joka vuoden kesäkuuhun mennessä kertomuksen nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen toteuttamisesta sen alusta asti ja tilannekatsauksen ja sisällyttämään siihen saavutetut tulokset kaikista Euroopan investointipankin ryhmän hallinnoimista ja täytäntöönpanemista ja EU:n talousarvion varojen kautta toimivista rahoitusvälineistä, jotta sitä voidaan käyttää vastuuvapausmenettelyn yhteydessä;

185.

toteaa, että Euroopan petostentorjuntavirasto (Olaf) käynnisti hallinnollisia tutkimuksia esimerkiksi Saksassa Volkswagen-konsernin päästöskandaalista, Ranskassa Front Nationalin ja Euroopan parlamentin jäsenen Le Penin toiminnasta sekä Tšekin tasavallassa ”haikaranpesänä” tunnetusta hankkeesta väitettyjen sääntöjenvastaisuuksien pohjalta; kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle viipymättä tutkimusten valmistumisesta;

186.

on vakavasti huolissaan siitä, että Unkari, Euroopan tilintarkastustuomioistuin ja REGIO-pääosasto havaitsivat vakavia sääntöjenvastaisuuksia Budapestin neljännen metrolinjan rakentamisessa; toteaa Olafin vuonna 2012 alkaneen ja tapauksen monimutkaisen luonteen vuoksi vasta äskettäin päättyneen hallinnollisen tutkimuksen pohjalta, että komissio saattaa joutua perimään takaisin 228 miljoonaa euroa ja Euroopan investointipankki saattaa joutua perimään takaisin 55 miljoonaa euroa; toteaa, että hallinnon puutteet havaittiin hankkeen tasolla; toteaa, että tapausta koskevassa Olafin kertomuksessa suositellaan myös oikeudellista seurantaa Unkarissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa; kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle säännöllisesti saavutetusta edistyksestä ja toteutetuista toimista;

187.

pitää valitettavana, että Romanian hallitus on hyväksynyt säädöksen, joka olisi saattanut haitata korruption tehokasta torjuntaa ja tarjota mahdollisuuden armahtaa poliitikkoja, jotka ovat saattaneet syyllistyä laittomuuksiin; katsoo, että tällaisilla säädöksillä voisi olla hyvin haitallinen vaikutus komission pyrkimyksiin suojella unionin taloudellisia etuja, koska Romania on merkittävä rakennerahastojen edunsaaja; kehottaa komissiota ilmoittamaan parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle toimenpiteistä, joita komissio on toteuttanut tilanteen korjaamiseksi;

188.

toistaa komissiolle jo vuoden 2014 vastuuvapauspäätöslauselmissa osoittamansa kehotuksen (26), jonka mukaan sen olisi annettava pääosastoilleen ohje julkaista kaikki eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä annetut maakohtaiset suositukset vuotuisissa toimintakertomuksissa;

189.

pyytää tilintarkastustuomioistuinta säilyttämään yhtäältä EAKR:n ja koheesiorahaston ja toisaalta ESR:n erikseen yksilöitävinä niiden taloudellisen merkittävyyden vuoksi;

190.

kehottaa komissiota

191.

tukee täysin komission jäsen Oettingeria, kun tämä totesi, että rahoitusvälineet ja varjobudjetit on tuotava pitkällä aikavälillä takaisin unionin talousarvion katon alle, jolloin komissio olisi vastuussa Euroopan parlamentille; kehottaa komissiota laatimaan tätä kysymystä koskevan tiedonannon marraskuuhun 2017 mennessä;

192.

muistuttaa, että vuoden 2013 YMP-uudistuksessa käyttöön otetut suorat tukijärjestelmät tulivat voimaan vasta maksuvuonna 2015 ja tämä kertomus koskee varainhoitovuoden 2015 menoja, jotka vastaavat vanhan YMP-järjestelmän viimeisenä vuotena jätettyjä suoraa tukea koskevia hakemuksia;

193.

toteaa, että tilintarkastustuomioistuimen arvioima virhetaso monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeessa 2 ”luonnonvarat” varainhoitovuonna 2015 on 2,9 prosenttia; toteaa, että tämä taso vastaa vuotta 2014, kun otetaan huomioon, että tilintarkastustuomioistuin kohtelee täydentäviä ehtoja koskevia virheitä eri tavalla, kun niitä ei enää sisällytetä virhetasoon;

194.

pyytää siksi komissiota ylemmän johdon vastuunalaisuuden ja raportoinnin parantamiseksi tarkastelemaan, voitaisiinko ylemmän johdon sisäisen liikkuvuuden sääntöjä soveltaa joustavammin ja tehokkaammin tilanteissa, joissa yhdistyvät pitkäaikainen tehtävässä toimiminen, tilintarkastustuomioistuimen toteama jatkuvasti korkeana pysyvä virhetaso sekä vastaavien yksiköiden hallinnon tuloksia koskevat jatkuvat varaumat;

195.

toteaa, että ”markkinatoimenpiteiden ja suoran tuen” osalta tillintarkastustuomioistuimen arvioima virhetaso on 2,2 prosenttia, mikä on hieman yli 2 prosentin olennaisuusrajan (sama taso kuin vuonna 2014), kun taas ”maaseudun kehittämisen ja muiden politiikkojen” alalla arvioitu virhetaso säilyy korkeana 5,3 prosentissa mutta on alempi kuin viime vuonna arvioidut 6 prosenttia;

196.

korostaa, että suoran tuen alalla virheet johtuivat miltei aina tukikelpoisten hehtaarien liian suureksi ilmoitetusta määrästä, vaikka viljelylohkojen tunnistamisjärjestelmän tietojen luotettavuutta on viime vuosina jatkuvasti parannettu, ja toteaa, että maaseudun kehittämisen alalla puolet virheistä aiheutui edunsaajan tai hankkeen puutteellisesta tukikelpoisuudesta, 28 prosenttia hankintakysymyksistä ja 8 prosenttia maatalouden ympäristösitoumusten laiminlyönneistä;

197.

pitää erittäin valitettavana, että sekä suoran tuen että maaseudun kehittämisen alalla kansalliset viranomaiset olisivat voineet vähentää virhetason lähelle olennaisuustasoa tai sen alle (28), koska niillä joko oli riittävästi tietoa virheen havaitsemiseen tai ne tekivät virheen itse; kehottaa jäsenvaltioita käyttämään kaikkia saatavissa olevia tietoja kaikkien virheiden estämiseen, havaitsemiseen ja korjaamiseen ja toimimaan vastaavasti;

198.

pitää myönteisenä, että komissio on merkittävästi vähentänyt keskeneräisten sääntöjenmukaisuuden tarkastusmenettelyjen määrää 192:sta (2014) 34:ään (2015), ja että menettelyn virtaviivaistamiseen tähdänneiden lainsäädäntömuutosten johdosta komissio valvoo tilintarkastusmenettelyä nyt tiiviimmin sisäisten ja ulkoisten määräaikojen noudattamista varten;

199.

pitää valitettavana, että tilintarkastustuomioistuin löysi puutteita, jotka vaikuttavat joihinkin jäsenvaltioiden maksajavirastojen keskeisiin valvontatoimintoihin, ja että nämä liittyvät;

200.

panee merkille, että sertifiointielinten edellytettiin vuonna 2015 ensimmäistä kertaa varmistavan menojen laillisuuden ja asianmukaisuuden; pitää valitettavana, että komissio pystyi käyttämään noiden elinten työtä vain rajoitetussa määrin, koska menetelmiin ja täytäntöönpanoon liittyi merkittäviä heikkouksia, kuten

201.

pitää erittäin valitettavana, että jäsenvaltioiden toimittamien tietojen luotettavuuteen liittyy edelleen ongelmia, kuten:

202.

korostaa, että Euroopan maatalouden tukirahaston osalta AGRI-pääosaston ja tilintarkastustuomioistuimen vahvistamat virhetasot poikkeavat toisistaan (29), kun taas Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston osalta AGRI-pääosaston ilmoittama 4,99 prosentin mukautettu virhetaso vastaa yleisesti ottaen tilintarkastustuomioistuimen arvioimaa virhetasoa;

203.

toteaa, että vuoden 2014 tavoin tilintarkastustuomioistuin tarkasteli tulokseen liittyviä kysymyksiä joidenkin maaseudun kehittämiseen liittyvien tapahtumien osalta, ja on huolissaan siitä, että kustannusten kohtuullisuudesta ei ollut riittävästi todisteita 44 prosentissa hankkeista ja että toimenpiteiden kohdentamisessa ja hankkeiden valinnassa oli puutteita, mukaan luettuina heikot yhteydet Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin; kehottaa komissiota toteuttamaan kaikki mahdolliset toimet tämän huolestuttavan tilanteen parantamiseksi;

204.

on huolissaan siitä, miten luotettavia tietoja komissio on käyttänyt mittaamaan AGRI-pääosaston määrittelemää keskeistä tulosindikaattoria 1 maatalouden tuotannontekijätulon osalta; katsoo, ettei nykyistä osa-aikaisen viljelyn suuntausta, joka johtuu hyödykkeiden matalista hinnoista, oteta riittävästi huomioon, ja panee merkille erityisesti, että

205.

on huolissaan, että komissiolla ei ole riittäviä valmiuksia toimittaa vuosittain kattavia tietoja keskeisestä tulosindikaattorista 1 eikä näin ollen valvoa täsmällisesti ja kattavasti maanviljelijöiden ansiokehitystä;

206.

katsoo, että keskeinen tulosindikaattori 4 maaseudun kehittymisen työllisyysasteesta ei ole merkityksellinen, koska maaseudun kehittymisen työllisyysasteeseen eivät vaikuta pelkästään YMP-toimenpiteet ja koska maaseudun työpaikkojen ylläpitämiseen ja luomiseen pyritään monilla välineillä, etenkin muilla Euroopan rakenne- ja investointirahastoilla;

207.

korostaa, että maanviljelijöiden keskitulojen välillä on suuria jäsenvaltiokohtaisia eroja (32), ja muistuttaa, että parlamentti piti viime vuonna kestämättömänä, että 44,7 prosenttia kaikista unionin maatiloista ansaitsi alle 4 000 euroa vuodessa ja että keskimäärin 80 prosenttia YMP:n suorien tukien edunsaajista saa noin 20 prosenttia maksuista ja 79 prosenttia YMP:n suorien tukien edunsaajista saa 5 000 euroa tai vähemmän vuodessa (33);

208.

panee merkille, että AGRI-pääosaston pääjohtaja käsitteli pääosaston vuotuisen toimintakertomuksen 2015 eräällä sivulla ”suorien tukien jakautumisen suuntauksia” ja korosti jälleen, että on jäsenvaltioiden tehtävä käyttää vuoden 2013 YMP:n tarjoamia vaihtoehtoja YMP-tukien uudelleenjakamiseen;

209.

katsoo, että suorat tuet eivät täysin toimi tehtävässään turvaverkkona vakauttamassa maataloudesta saatavaa tuloa etenkään pienten tilojen osalta, kun otetaan huomioon, että nykyinen maksujen epätasainen jakauma johtaa siihen, että 20 prosenttia kaikista EU:n tiloista saa 80 prosenttia kaikista suorista tuista, mikä ei vastaa tuotannon tasoa ja on seurausta siitä, että jäsenvaltiot määrittävät maksut edelleen historiallisin perustein, vaikka ne tunnustavatkin, että niin isojen kuin pientenkin tilojen koon määrittely riippuu kustakin jäsenvaltiosta; katsoo, että suuremmat tilat eivät hintavaihteluista aiheutuvassa kriisissä välttämättä tarvitse samaa tukitasoa vakauttamaan maataloudesta saatavia tuloja kuin pienet tilat, koska ne voivat hyötyä suurtuotannon eduista, jotka todennäköisesti tekevät niistä kestävämpiä; katsoo, että suorien tukien ylärajojen soveltaminen, kuten komissio alun perin ehdotti ja parlamentti kannatti, voisi taata riittävät varat YMP:n tekemiseen entistä oikeudenmukaisemmaksi;

210.

panee merkille, että tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa nro 18/2016 kestäviä biopolttoaineita koskevasta unionin sertifiointijärjestelmästä todetaan, että biopolttoaineiden kestävyyttä koskeva unionin sertifiointijärjestelmä ei ole täysin luotettava ja se on ollut altis petoksille, koska komissio on tunnustanut vapaaehtoisia järjestelmiä, joissa ei ole ollut asianmukaista todentamismenettelyä varmistamaan, että jätteestä valmistetut biopolttoaineet todella on valmistettu jätteestä;

211.

toteaa, että erityiskertomuksessaan nro 25/2016 tilintarkastustuomioistuin tutki, antaako viljelylohkojen tunnistamisjärjestelmä jäsenvaltioille mahdollisuuden luotettavasti varmistaa maanviljelijöiden ilmoittamien alueiden mitat ja tukikelpoisuus ja oltiinko järjestelmiä mukauttamassa täyttämään vuosien 2014–2020 YMP:tä ja erityisesti viherryttämistä koskevat vaatimukset;

212.

on huolissaan tilintarkastustuomioistuimen johtopäätöksestä, jonka mukaan toukokuussa 2015 tehtiin kuusi viljelylohkojen tunnistamisjärjestelmään mahdollisesti vaikuttavaa merkittävää muutosta ja että näiden muutosten käsittelemisen edellyttämien sääntöjen ja menettelyjen monimutkaisuus on entisestään lisännyt jäsenvaltioiden hallinnollista taakkaa;

213.

kehottaa komissiota nopeuttamaan 8. tammikuuta 2016 käynnistettyä säännönmukaisuuden tarkastusmenettelyä, jotta saadaan selkeitä ja täsmällisiä tietoja Tšekin tasavallan maatalousinterventiorahastoon liittyvän eturistiriidan riskistä; toteaa, että eturistiriidan ratkaisematta jättäminen voi viime kädessä johtaa siihen, että toimivaltainen viranomainen peruuttaa maksajavirastolle myönnetyn hyväksynnän tai että komissio määrää rahoitusoikaisuja, ja pyytää komissiota ilmoittamaan parlamentille viipymättä, jos AGRI-pääosasto toimittaa säännönmukaisuuden tarkastusmenettelyn päätteeksi Olafille tietoja unionin taloudelliseen etuun vaikuttavista mahdollisista petoksista, lahjonnasta tai laittomista toimista;

214.

katsoo, että komission olisi tulevina vuosina asetettava etusijalle YMP:n yksinkertaistaminen ja edunsaajien ja maksajavirastojen hallinnollisen taakan vähentäminen; katsoo myös, että vaikka komission olisi pyrittävä säilyttämään YMP-hallinnointinsa tehokkuuden ja YMP-virhetasojen myönteinen kehitys keskittymällä oikaisukapasiteettinsa säilyttämiseen ja jäsenvaltioiden suorittamiin korjaaviin toimiin, sen olisi harkittava pidättymistä pienimuotoisten säännönmukaisuuden tarkastusten käynnistämisestä tai jatkamisesta;

215.

kehottaa komissiota

216.

toteaa, että tilintarkastustuomioistuimen tulosten mukaan ”Globaalin Euroopan” menojen virhetaso on olennainen arvioidun virhetason ollessa 2,8 prosenttia (2,7 prosenttia vuonna 2014);

217.

pitää valitettavana, että kun jätetään huomiotta usean rahoittajan toimet ja budjettitukitoimet, komission suoraan hallinnoimien tapahtumien virhetasoksi on määritetty 3,8 prosenttia (3,7 prosenttia vuonna 2014);

218.

toteaa, että jos kaikkia komission – ja komission nimittämien tarkastajien – keräämiä tietoja olisi käytetty virheiden korjaamiseen, ”Globaali Eurooppa” -luvun arvioitu virhetaso olisi ollut 1,6 prosenttiyksikköä alempi; kehottaa komissiota käyttämään kaikkia saatavissa olevia tietoja kaikkien virheiden estämiseen, havaitsemiseen ja korjaamiseen ja toimimaan vastaavasti;

219.

toteaa, että tarkastetuissa budjettitukitapahtumissa ei ilmennyt laillisuuteen ja sääntöjenmukaisuuteen liittyviä virheitä;

220.

toteaa, että merkittävin virhetyyppi, jonka osuus arvioidusta virhetasosta oli 33 prosenttia, oli toteutumattomat menot, eli menot, jotka eivät olleet toteutuneet silloin, kun komissio hyväksyi ja joissakin tapauksissa vapautti ne;

221.

toteaa, että tavallisin virhetyyppi, jonka osuus arvioidusta virhetasosta oli 32 prosenttia, oli tukeen oikeuttamattomat menot, eli menot, jotka

222.

muistuttaa, että naapuruuspolitiikan ja laajentumisneuvottelujen pääosaston (NEAR-pääosasto) pääjohtaja toteaa tarkastuslausumassaan, että molempien NEAR-pääosaston hallinnoimien rahoitusvälineiden (Euroopan naapuruusväline ja liittymistä valmisteleva tukiväline) riskisaamisten määrä alittaa 2 prosentin olennaisuuskynnyksen ja että koko pääosaston arvioitu virhetaso on 1,12 prosenttia;

223.

pitää valitettavana, että tämä lausuma ei vastaa tilintarkastustuomioistuimen tarkastusta ja panee merkille, että NEAR-pääosasto toteaa kertomuksessaan, että menettelyä on kehitettävä edelleen;

224.

toteaa erityisesti, että NEAR-pääosasto laski jäännösriskitason 90 prosentille menoista kolmessa osassa: liittymistä valmistelevan tukivälineen suoran hallinnoinnin jäännösriskitaso, IPA:n välillisen hallinnoinnin jäännösriskitaso ja Euroopan naapuruusvälineen kaikki hallinnointitavat kattava jäännösriskitaso, ja loppuihin kymmeneen prosenttiin NEAR-pääosaston menoista käytettiin tarkastusvarmuuden määrittämiseen muita lähteitä;

225.

korostaa tilintarkastustuomioistuimen todenneen, että jäännösriskitason laskeminen ”edunsaajamaiden välillisen hallinnoinnin” tapauksessa yhdistämällä tarkastusviranomaisten ei-tilastollisen näytteenoton tuloksia NEAR-pääosaston laskemaan historialliseen jäännösriskitasoon ei ole riittävän edustava eikä mahdollista tarkkaa arviota riskinalaisten maksujen määrästä; toteaa, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan on olemassa vaara siitä, että laskelmassa aliarvioidaan virhetaso ja se saattaa vaikuttaa pääjohtajan antamaan tarkastuslausumaan;

226.

pitää myönteisenä, että DEVCO-pääosaston pääjohtaja on lopettanut aikaisemman käytännön yleisestä varaumasta, joka koskee kaikkien DEVCO-pääosaston toimiin liittyvien tapahtumien laillisuutta ja asianmukaisuutta, ja että vuoden 2015 vuotuisessa toimintakertomuksessa on parlamentin suositusten mukaisesti esitetty eriytetty tarkastuslausuma;

227.

panee lisäksi merkille erityisen varauman Afrikan rauhanrahastosta, koska komission sisäisen tarkastuksen osasto oli havainnut valvonnassa puutteita; katsoo, että tällainen varauma olisi pitänyt esittää aikaisemmin, koska havaitut puutteet ovat olleet nähtävissä siitä lähtien, kun väline perustettiin vuonna 2004; toteaa, että kaikkia DEVCO-pääosaston tapahtumia koskevan yleisen varauman muodostama käytäntö on selvästi vaikuttanut DEVCO-pääosaston varainhoidon avoimuuden puutteeseen;

228.

toteaa, että DEVCO-pääosasto piti kahta menokohdetta korkean riskin kohteina:

yhtyy kuitenkin tilintarkastustuomioistuimen näkemykseen, jonka mukaan varauma olisi ollut perusteltu edunsaajamaiden kanssa välillisesti hallinnoitujen tukien tapauksessa erityisesti siksi, että edunsaajamaiden välillisesti täytäntöön panemilta tuilta olisi edellytettävä vastaavaa riskianalyysia kuin suoraan täytäntöön pannuilta tuilta;

229.

toteaa, että tilintarkastustuomioistuimen tulosten mukaan (katso tilintarkastustuomioistuimen vuotta 2015 koskevan kertomuksen 48–50 kohta EKR:stä) DEVCO-pääosaston oikaisukapasiteetti on yliarvioitu, kun ennakkomaksujen ja kertyneiden korkojen takaisinperintää ja perintämääräysten peruuntumisia ei ole jätetty pois laskettaessa virheistä ja sääntöjenvastaisuuksista vuosina 2009–2015 annettujen perintämääräysten vuotuista keskimäärää;

230.

korostaa, että tilintarkastustuomioistuin löysi komission valvontajärjestelmästä puutteita, joissa

231.

pitää jälleen kerran valitettavana, että unionin edustustojen päälliköiden laatimia ulkoisen avun hallinnointia koskevia kertomuksia ei ole liitetty DEVCO-pääosaston ja NEAR-pääosaston vuotuisiin toimintakertomuksiin, kuten varainhoitoasetuksen 67 artiklan 3 kohdassa säädetään; pitää valitettavana, että ne katsotaan järjestelmällisesti luottamuksellisiksi, vaikka varainhoitoasetuksen 67 artiklan 3 kohdan mukaisesti ”ne on toimitettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle ottaen asianmukaisesti huomioon niiden luottamuksellisuus”;

232.

toteaa, että koska keskeisten tulosindikaattorien analyysi tehtiin NEAR-pääosastossa ensimmäistä kertaa, ”suuntauksista” ei voida tehdä johtopäätöksiä ja vuonna 2015 viittä keskeistä tulosindikaattoria ei laskettu NEAR-pääosaston osalta;

233.

huomauttaa, että

234.

korostaa, että i) vakausväline, ii) MIDEAST-väline ja iii) Euroopan kehitysrahasto ovat edelleen ohjelmat, joiden täytäntöönpanossa on huolestuttavan paljon vaikeuksia ja että kolme neljästä Euroopan kehitysrahastossa käytetystä eurosta ei ehkä saavuta tavoitettaan tai viivästyy, mitä ei voida hyväksyä;

235.

toteaa, että edustustojen päälliköt ovat antaneet tietoja 3 782 hankkeesta, joiden arvo on 27,41 miljardia maksusitoumusmäärärahoina ja että

236.

pitää myönteisenä, että komissio tiedustelee ensimmäistä kertaa edustustojen päälliköiltä hankkeiden ennakkoriskeistä, mikä voi muodostaa ensimmäisen askeleen kohti keskitettyä riskinhallintaprosessia; suosittelee, että komissio tehostaa edustustojen kanssa käymäänsä vuoropuhelua siitä, miten tätä riskiä voidaan hallita hankkeen täytäntöönpanovaiheessa, käyttäen perustana tietoja, joita on saatavilla vaikealta alalta, jolla edustusto toimii;

237.

toteaa, että DEVCO-pääosaston neljä heikoimpia tuloksia saavuttavaa edustustoa ovat Jemen, Keski-Afrikan tasavalta, Gabon ja Mauritania, kun taas NEAR-pääosaston neljä heikoimpia tuloksia saavuttavaa edustustoa ovat Syyria, Egypti, Albania ja Kosovo;

238.

odottaa, että DEVCO-pääosasto edistyy vuonna 2016 seuraavien painopisteiden saavuttamisessa ja tiedottaa niistä vuoden 2016 vuotuisessa toimintakertomuksessaan:

239.

odottaa, että NEAR-pääosasto saavuttaa vuonna 2016 seuraavat ensisijaiset tavoitteet ja tiedottaa niistä vuoden 2016 vuotuisessa toimintakertomuksessaan:

240.

muistuttaa, että yksi unionin ulkosuhteiden keskeinen näkökohta on, että köyhyyden torjumisella olisi välillisesti pyrittävä myös luomaan edellytykset sille, että estetään laittomien maahanmuuttajien hallitsematon saapuminen Eurooppaan;

241.

hyväksyy tilintarkastustuomioistuimen keskeiset tulokset erityiskertomuksessa nro 9/2016 ”EU:n ulkoiseen muuttoliikepolitiikkaan liittyvä varainkäyttö eteläisen Välimeren alueen maissa ja itäisissä naapuruusmaissa vuoteen 2014 asti”, ja korostaa erityisesti sitä, että välineiden nykyinen hajanaisuus estää i) varojen käytön parlamentaarisen valvonnan ja ii) vastuiden yksilöinnin, jolloin on vaikea arvioida summia, jotka todellisuudessa käytetään tukemaan maahanmuuttoa koskevia ulkoisia toimia;

242.

ottaa huomioon Politico-julkaisussa 2. joulukuuta 2016 esitetyt hälyttävät tiedot, jotka koskivat komission jäsen Georgievan Maailmanpankki-toimien mahdollisia eturistiriitoja, ja muistuttaa, että parlamentti kehotti komissiota vuoden 2014 vastuuvapausmenettelyn yhteydessä antamassaan komission talousarvion toteuttamista koskevassa päätöslauselmassa komissiota tarkistamaan jäseniään koskevia menettelysääntöjä vuoden 2017 loppuun mennessä muun muassa määrittelemällä, mikä muodostaa eturistiriidan; korostaa, että ilman yksityiskohtaista eturistiriidan määritelmää parlamentti ei voi arvioida asianmukaisesti, oikeudenmukaisesti ja jatkuvasti todellisten tai mahdollisten eturistiriitojen olemassaoloa.

243.

katsoo, että komission ja Maailmanpankin välillä tehdyt uudet rahoitusjärjestelyt (36), joissa kiinteämääräinen hallinnointimaksu korvataan monimutkaisemmalla kaavalla ja joissa sovitaan erityisesti, että tiettyihin Maailmanpankin suoraan toteuttamiin hankkeisiin voidaan soveltaa 17 prosentin maksua henkilöstö- ja konsultointikustannuksista, ovat todennäköisesti haitaksi unionin talousarviolle ja saattavat johtaa siihen, että maksut ylittävät unionin varainhoitoasetuksen 124 artiklan 4 kohdassa säädetyn hallinnointikulujen 7 prosentin ylärajan;

244.

korostaa, että Maailmanpankille maksettavaa hallinnointimaksua ei käytetä kehitys- ja yhteistyöhankkeisiin; ihmettelee, miksi komission olisi maksettava Maailmanpankille korvausta pankkitoiminnasta, joka kuuluu sen ydintoimintoihin pankkina;

245.

antaa komissiolle tunnustuksen 2. helmikuuta 2017 päätökseen saatetun asian T-381/15 tuloksista; pyytää tietoja siitä, mitä IMG:n kanssa tehtyjä sopimuksia pannaan vielä täytäntöön tällä hetkellä;

246.

kehottaa

247.

pitää asian arkaluonteisuuden vuoksi myönteisenä, että tilintarkastustuomioistuin käsitteli maahanmuutto- ja turvallisuuspolitiikkaa ensimmäistä kertaa vuotuisen kertomuksensa 8 luvun toisessa osassa; toteaa, että tätä alaa koskevat 0,8 miljardia euroa ovat pieni mutta kasvava osa unionin talousarviota;

248.

pitää valitettavana, että tilintarkastustuomioistuin ei esittänyt tätä politiikan alaa koskevaa virhetasoa, kun taas HOME-pääosaston pääjohtaja arvioi vuoden 2015 vuotuisessa toimintakertomuksessaan jäännösriskitasoksi 2,88 prosenttia HOME-pääosaston suoraan hallinnoimista muista kuin tutkimukseen liittyvistä tuista;

249.

yhtyy tilintarkastustuomioistuimen huoleen siitä, että komission suorittamat yhteisvastuuta ja muuttovirtojen hallintaa koskevat tarkastukset eivät kattaneet useimpien keskeisten prosessien valvonnan testausta, ja että vaarana on, että komissio saattaa katsoa saaneensa kohtuullisen varmuuden joistakin vuosittaisista ohjelmista, joiden valvontajärjestelmä ei ole vaikuttava, eikä se näin ollen kohdista jälkitarkastuksia näihin ohjelmiin;

250.

toteaa, että HOME-pääosasto totesi hallinto- ja valvontajärjestelmien puutteita Euroopan pakolaisrahastossa, palauttamisrahastossa, Euroopan kotouttamisrahastossa ja ulkorajarahastossa jaksolla 2007–2013 Tšekin tasavallan, Saksan, Ranskan ja Puolan osalta;

251.

katsoo, että HOME-pääosaston vuoden 2015 vuotuiseen toimintakertomukseen sisältyvä keskeinen tulosindikaattori 1 ei ole merkityksellinen, koska HOME-pääosaston hallinnointi ei merkitsevästi vaikuta kolmansiin maihin palaavien laittomien maahanmuuttajien määrään;

252.

pitää valitettavana, että komission mielestä on vaikeaa ellei mahdotonta esittää arviota maahanmuuttajasta/hakijasta aiheutuvista kustannuksista maittain, koska maahanmuuttovirtojen hallintaan sisältyy laaja kirjo toimenpiteitä (37);

253.

kehottaa tilintarkastustuomioistuinta esittämään budjettivallan käyttäjälle maahanmuutto- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvän todennäköisimmän virhetason vuotta 2016 koskevassa vuotuisessa kertomuksessaan sekä arvioimaan komission yksiköiden oikaisukapasiteettia tällä politiikan alalla;

254.

ilmaisee huolensa pakolaisille tarkoitettuja varoja koskevista tarkastuksista, sillä jäsenvaltiot jakavat varoja hätätilanteissa usein noudattamatta voimassa olevia sääntöjä; pitää keskeisenä, että komissio vahvistaa tiukemman valvontajärjestelmän, myös siksi, että voidaan varmistaa pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden ihmisoikeudet;

255.

suosittelee, että HOME-pääosasto

256.

panee merkille, että virkamies voidaan nimittää vanhemmaksi asiantuntijaksi tai vanhemmaksi hallintoavustajaksi, mikä avaa mahdollisuuden ylennykseen luokkaan AD 14 tai AST 11, ja että sen jälkeen kun virkamies on nimitetty vanhemmaksi asiantuntijaksi, häntä ei enää voida siirtää takaisin hallintovirkamieheksi; pitää valitettavana, että tämä toimenpide ei vastaa niitä toimenpiteitä, joilla pyritään vähentämään hallintomenoja tai vahvistamaan palkkaluokan ja tehtävän välistä yhteyttä; kehottaa komissiota tekemään lopun tästä käytännöstä;

257.

panee huolestuneena merkille, että palkkaluokassa ennen ylennystä vietettävien vuosien keskimääräinen määrä on vähentynyt palkkaluokassa AD 11 ja siitä ylöspäin; toteaa, että esimerkiksi palkkaluokassa AD 12 virkamies ylennettiin vuonna 2008 keskimäärin vain 10,3 vuoden välein, kun taas vuonna 2015 hän sai ylennyksen joka 3,8 vuoden välein, mikä osoittaa, että korkeimpien palkkaluokkien ylennykset ovat nopeutuneet; kehottaa komissiota hidastamaan ylennystahtia korkeammissa palkkaluokissa kuin AD 11 tai AST 9;

258.

korostaa, että maantieteellisen tasapainon eli henkilöstön kansalaisuuksien ja jäsenvaltioiden koon välisen suhteen olisi jatkossakin pysyttävä tärkeänä tekijänä resurssien hallinnassa ja että olisi otettava erityisesti huomioon vuodesta 2004 alkaen unioniin liittyneet jäsenvaltiot; pitää myönteisenä, että komissio on saavuttanut paremman tasapainon unioniin ennen vuotta 2004 ja sen jälkeen liittyneiden jäsenvaltioiden virkamiesten suhteen; huomauttaa kuitenkin, että kyseiset jäsenvaltiot ovat vielä aliedustettuja hallinnon ylemmällä tasolla ja johtotehtävissä, joiden osalta odotetaan edelleen edistystä;

259.

panee huolestuneena merkille Luxemburgissa harjoitetun liian suurten terveydenhoitomaksujen perimisen ja ongelmat, joita on ilmennyt unionin toimielinten yhteisen sairausvakuutusjärjestelmän jäsenten kohtelussa yhdenvertaisesti Luxemburgin kansalaisten kanssa; pyytää toimielimiä ja erityisesti komissiota vaatimaan ja takaamaan, että Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/24/EU (38) 4 artiklaa, jossa jäsenvaltioiden on taattava, että terveysalan palveluntarjoajat alueillaan perivät muiden jäsenvaltioiden potilailta samoja maksuja kuin kotimaisilta potilailtaan, sovelletaan kaikissa jäsenvaltioissa ja erityisesti Luxemburgin suurherttuakunnassa; pyytää sitä myös määräämään asianmukaisia seuraamuksia, jos direktiiviä ei noudateta;

260.

toteaa, että komission jäsenten kollegio poisti Olafin pääjohtajan syytesuojan Belgian viranomaisten pyynnöstä ”Dalli-asiaan” liittyvien tutkimusten vuoksi; katsoo, että pääjohtajalla on kolminkertainen eturistiriita:

katsoo, että nämä eturistiriidat voivat vahingoittaa sekä Olafin että komission mainetta; kehottaa siksi komissiota vapauttamaan Olafin pääjohtajan tehtävästään siihen asti, kunnes Belgian viranomaisten suorittama tutkinta saadaan päätökseen, ja kehottaa nimittämään sijaisen;

261.

pitää järkyttävinä uutispalvelujen välittämiä tietoja, joiden mukaan Olafin laskelmat osoittavat, että Yhdistyneen kuningaskunnan tullilaitoksen ”jatkuvien laiminlyöntien” johdosta EU menetti 1,987 miljardin euron suuruiset tulot kiinalaisista kauppatavaroista perimättä jätettyjen verojen vuoksi; on kauhistunut myös tiedoista, joiden mukaan erittäin pitkälle järjestäytynyt rikollisverkko on kavaltanut suurten EU-maiden, kuten Ranska, Saksa, Espanja ja Italia, arvonlisäverotuloja 3,2 miljardin euron edestä; pyytää saada tutustua kaikkiin tapaukseen liittyviin asiakirjoihin ja saada siitä säännöllisesti tietoja;

262.

on vakaasti sitä mieltä, että tarvitaan yhä enemmän vankkaa eettistä sääntelyä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 245 artiklan noudattamiseksi: korostaa, että hyvin toimivat käytännesäännöt vaativat jatkuvaa huomiota; korostaa, että käytännesäännöt ovat tehokas ehkäisevä toimenpide ainoastaan siinä tapauksessa, että niitä sovelletaan asianmukaisesti ja niiden noudattamista seurataan järjestelmällisesti eikä vain yksittäisten tapahtumien yhteydessä;

263.

panee merkille komission ehdotuksen komission jäsenten toimintasääntöjen tarkistamiseksi; pitää kuitenkin valitettavana, että tarkistus rajoittuu siihen, että karenssia pidennetään kolmeen vuoteen vain komission entisen puheenjohtajan osalta; kehottaa komissiota tarkistamaan komission jäsenten toimintasääntöjä vuoden 2017 loppuun mennessä muun muassa panemalla täytäntöön parlamentin suosituksen tilapäisen eettisen komitean uudistamisesta niin, että sen toimivaltaa lisätään ja siihen sisällytetään riippumattomia asiantuntijoita, määrittämällä mistä ”eturistiriita” koostuu sekä ottamalla käyttöön kriteerejä toimikauden jälkeisen työn sääntöjenmukaisuuden arvioimiseksi ja karenssin pidentämiseksi kolmeen vuoteen kaikkien komission jäsenten osalta;

264.

toteaa, että tärkeä askel eturistiriitojen alalla olisi komission puheenjohtajan, komission tilapäisen eettisen komitean ja pääsihteeristön avoimuuden lisääminen potentiaalisten eturistiriitatilanteiden tarkastelussa; toteaa, että kansalaiset voivat pitää komissiota tilivelvollisena vain siinä tapauksessa, että eettisen komitean lausunnot julkaistaan ennakoivasti;

265.

kehottaa komission jäsenten kollegiota tekemään päätöksen nyt, kun tilapäisen eettisen komitean suositukset komission aiemman puheenjohtajan tapauksesta on saatu valmiiksi, jotta asia voidaan viedä unionin tuomioistuimeen sen lausuntoa varten;

266.

suhtautuu myönteisesti 30. toukokuuta 2016 annettuun komission päätökseen komission asiantuntijaryhmien perustamista ja toimintaa koskevien horisontaalisten sääntöjen vahvistamisesta (39) mutta pitää valitettavana, että komissio ei järjestänyt täysimittaista julkista kuulemista, vaikka monet kansalaisjärjestöt olivat ilmaisseet kiinnostuksensa; pitää tärkeänä, että kansalaisyhteiskunnan ja työmarkkinaosapuolten osallistumismuotoja tehostetaan unionin toimielinten avoimuuden ja toimivuuden kaltaisissa hyvin tärkeissä asioissa;

267.

muistuttaa, että avoimuuden puute vaikuttaa kielteisesti kansalaisten unionin toimielimiä kohtaan tuntemaan luottamukseen; toteaa, että komission asiantuntijaryhmäjärjestelmän vaikuttava uudistaminen avoimuuden ja tasapuolisen kokoonpanon periaatteiden perusteella parantaa tietojen saatavuutta ja luotettavuutta, mikä puolestaan lujittaa kansalaisten luottamusta unioniin;

268.

katsoo, että komission olisi edistyttävä asiantuntijaryhmien kokoonpanon tasapainottamisessa; pitää kuitenkin valitettavana, ettei taloudellisia ja muita kuin taloudellisia etuja edustavien tahojen välillä toistaiseksi tehdä yksiselitteistä eroa mahdollisimman suuren avoimuuden ja tasapainon saavuttamiseksi;

269.

muistuttaa, että sekä parlamentti että Euroopan oikeusasiamies ovat suositelleet, että komissio julkistaisi asiantuntijaryhmien esityslistat, tausta-asiakirjat, kokouspöytäkirjat ja keskustelut;

270.

kehottaa komissiota julkistamaan kaikkien erityisasiantuntijoiden nimet, toimenkuvat, palkkaluokan ja sopimuksen (työtunnit, sopimuksen pituus, työn sijaintipaikka); katsoo, että erityisasiantuntijoihin liittyy eturistiriidan riski; on siksi vakaasti sitä mieltä, että eturistiriitoja olisi vältettävä, koska ne heikentäisivät toimielinten uskottavuutta; kehottaa komissiota julkaisemaan ilmoitukset erityisasiantuntijoiden sidonnaisuuksista;

271.

toteaa, että yksittäiset koulut ovat vastuussa tilinpäätöksistä (jotka muodostavat ”yleisen kehyksen”); toteaa, että vuoden 2015 talousarviosta saatavissa olleet määrärahat olivat 288,8 miljoonaa euroa, joista komission osuus oli 168,4 miljoonaa euroa (58 prosenttia);

272.

on järkyttynyt siitä, että vaikka viime vuosina on muka tehty uudistuksia, tilintarkastustuomioistuin on edelleen äärimmäisen kriittinen Eurooppa-koulujen varainhoitoa kohtaan:

273.

pitää valitettavana, että ”tilintarkastustuomioistuin ei pystynyt toteamaan, että varainhoito oli ollut moitteetonta”;

274.

pitää myös valitettavana, että komissio antoi jälleen maineeseen liittyvän varauman tilintarkastustuomioistuimen havaintoja vastaavasti ja vuosien 2003 ja 2012 välillä epäillyn petostapauksen johdosta;

275.

toteaa, että Eurooppa-koulujärjestelmälle osoitetut määrärahat ovat huomattavasti suuremmat kuin 32 viraston määrärahat kahta virastoa lukuun ottamatta; katsoo, että Eurooppa-koulujärjestelmään liittyvää taloudellista vastuuvelvollisuutta olisi kohotettava unionin virastoja vastaavalle tasolla esimerkiksi soveltamalla erityistä vastuuvapausmenettelyä sen käyttöön annettuihin 168,4 miljoonaan euroon;

276.

muistuttaa, että parlamentti oli jo vuoden 2010 vastuuvapauden myöntämisen yhteydessä kyseenalaistanut ”Eurooppa-kouluja koskevan sopimuksen päätöksenteko- ja rahoitusrakenteet” ja pyytänyt, että komissio tarkastelee ”jäsenvaltioiden kanssa mahdollisuutta kyseisen sopimuksen tarkistamiseen” ja raportoi ”saavutetusta edistymisestä 31. joulukuuta 2012 mennessä” (40); toteaa, että parlamentti ei ole vastaanottanut edistymiskertomusta;

277.

toteaa, että Eurooppa-koulujärjestelmän rahoitus- ja organisaatiokriisi on muuttumassa entistä akuutimmaksi, kun suunnitteilla on viidennen koulun avaaminen Brysselissä ja kun yksi jäsenvaltio on tulevaisuudessa irrottautumassa jossakin vaiheessa Eurooppa-kouluja koskevasta yleissopimuksesta; aprikoi, selviääkö Eurooppa-koulujärjestelmä nykyorganisaationsa ja -rahoituksensa avulla suunnitelmista, jotka koskevat laajentumista viiteen kouluun Brysselissä; panee merkille, että tämä on vaarassa aiheuttaa tulevaisuudessa vieläkin suurempia ongelmia, kun ylikuormitetaan joitakin kieliosastoja, joiden valmiudet riittävät nykyresursseilla kattamaan vain neljä (saksankieliset osastot) tai kolme (englanninkieliset osastot) Brysselissä sijaitsevaa koulua;

278.

pitää mahdottomana hyväksyä, että jäsenvaltioiden edustajat edelleen myöntävät vastuuvapauden Eurooppa-kouluille, vaikka komissio, joka maksaa 58 prosenttia vuotuisesta talousarviosta, ja tilintarkastustuomioistuin ovat sitä vastaan;

279.

hyväksyy täysin yksitoista suositusta, jotka sisältyvät tilintarkastustuomioistuimen 11. marraskuuta 2015 antamaan kertomukseen Eurooppa-koulujen tilinpäätöksistä vuonna 2014 ja jotka koskevat kirjanpitoa, henkilöstöä, hankintamenettelyä, valvontaa koskevaa standardia ja maksamiseen liittyviä seikkoja;

280.

pitää myönteisenä, että henkilöstöhallinnon ja turvallisuustoiminnan pääosasto on laatinut päivitetyn toimintasuunnitelman komission varauman ja tilintarkastustuomioistuimen huomautusten täytäntöönpanoa varten;

281.

kehottaa komissiota valmistelemaan parlamentille ja neuvostolle marraskuuhun 2017 mennessä tiedonannon, jossa käsitellään sitä, miten Eurooppa-koulujen hallinnollista rakennetta voitaisiin parhaiten uudistaa;

282.

kehottaa komissiota täyttämään tehtävänsä kaikilla osa-alueilla uudistusprosessissa, joka koskee hallintoon, rahoitukseen, organisaatioon ja opetukseen liittyviä kysymyksiä; pyytää komissiota esittämään parlamentille vuosittain arvionsa edistymisestä näillä aloilla sen varmistamiseksi, että asiasta vastaavat valiokunnat voivat seurata koulujärjestelmän hallintoa ja arvioida, miten se käyttää järjestelmän käyttöön Euroopan unionin talousarvioista ohjattuja varoja; kehottaa asiasta vastaavaa komission jäsentä seuraamaan asiaa tarkoin ja kehottaa häntä etenkin osallistumaan henkilökohtaisesti johtokunnan kaksi kertaa vuodessa pidettäviin kokouksiin; toistaa parlamentin kannan, jonka mukaan tarvitaan nopeasti Eurooppa-koulujärjestelmän kattavaa tarkastelua; pyytää esittämään tarkastelua koskevan ensimmäisen luonnoksen 30. kesäkuuta 2017 mennessä;

283.

pitää myönteisenä saavutettua edistystä mutta toteaa, että komissio ei ole vielä tunnustanut kuutta yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) puitteissa toteutetuista kymmenestä siviilioperaatiosta varainhoitoasetuksen 60 artiklan mukaisiksi; kehottaa komissiota tehostamaan toimia kaikkien YTPP:n siviilioperaatioiden hyväksymiseksi tilintarkastustuomioistuimen suositusten mukaisesti, jotta niiden tehtäväksi voidaan antaa talousarvion toteuttamistehtäviä välillisen hallinnoinnin mukaisesti;

284.

pitää myönteisenä, että on perustettu operaatioiden tukifoorumi, jonka tarkoituksena on vähentää hallinnollista kuormaa ja lisätä YTPP:n siviilioperaatioiden tehokkuutta; pitää valitettavana tukifoorumin rajoitettua kokoa ja soveltamisalaa ja kehottaa jälleen pyrkimään siihen, että perustetaan yhteinen palvelukeskus, joka toisi talousarvioon ja tehokkuuteen liittyviä lisäetuja siten, että keskitetään kaikki operaatioiden tukipalvelut, joita ei tarvitse hoitaa paikallisesti;

285.

toistaa näkemyksensä, että unionin varainhoitosäännökset on mukautettava paremmin ulkoisen toiminnan, myös kriisinhallinnan, erityispiirteisiin ja korostaa, että varainhoitoasetuksen parhaillaan tehtävässä tarkistuksessa on lisättävä joustavuutta;

286.

on huolestunut siitä, että ei ole välineitä, joilla voitaisiin suoraan valvoa, miten vastaanottavat kolmannet maat käyttävät makrotaloudellista rahoitusapua; kehottaa komissiota sitomaan paremmin tällaisen avun mitattaviin parametreihin;

287.

pitää samoin myönteisinä tilintarkastustuomioistuimen unionin tuesta Moldovan julkishallinnon lujittamiselle antamassa erityiskertomuksessa nro 13/2016 ja unionin tuesta Ukrainalle antamassa erityiskertomuksessa nro 32/2016 esitettyjä suosituksia; katsoo, että unionin olisi hyödynnettävä täysimääräisesti ehdollisuuden antamaa vipuvaikutusta, jotta varmistetaan toteutettujen uudistusten täytäntöönpanon asianmukainen seuranta ja myötävaikutetaan demokraattisten käytäntöjen vahvistumiseen sekä Moldovassa että Ukrainassa;

288.

pitää tässä yhteydessä myönteisenä tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomusta nro 9/2016 unionin ulkoiseen muuttoliikepolitiikkaan liittyvästä varainkäytöstä eteläisen Välimeren alueen maissa ja itäisissä naapuruusmaissa; panee merkille, että tilintarkastustuomioistuimen päätelmien mukaan unionin ulkoiseen muuttoliikepolitiikkaan liittyvän varainkäytön tehokkuutta ei ole onnistuttu osoittamaan, sen tuloksia on mahdotonta mitata, komissiolla on epäselvä lähestymistapa sen varmistamiseen, että muuttoliike vaikuttaa myönteisesti kehitykseen, paluun ja takaisinoton tukemisella on vain vähän vaikutusta ja muuttajien ihmisoikeuksien kunnioittaminen, jonka pitäisi olla kaikkien toimien ohjeena, on teoreettista ja vain harvoin muuttuu käytännöksi;

289.

pitää myönteisenä tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomusta nro 15/2016 humanitaarisen avun varainkäytöstä Afrikan suurten järvien alueella; korostaa tilintarkastustuomioistuimen todenneen, että komissio hallinnoi konfliktista kärsivälle Afrikan suurten järvien alueen väestölle antamaansa humanitaarista apua yleisesti ottaen hyvin; korostaa, että ero muuttoliikepolitiikkaan liittyvään varainkäyttöön nähden on selvä, ja pitää tätä lisätodisteena siitä, että hyvin suunniteltu kehityspolitiikka tuottaa paljon parempia tuloksia kuin lyhytnäköinen muuttoliikeaktivismi;

290.

on erittäin huolissaan komission viimeaikaisissa ehdotuksissa havaittavasta trendistä jättää huomiotta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 233/2014 (41) oikeudellisesti velvoittavat säännökset, kun on kyse virallisen kehitysavun yhteydessä tukikelpoisista menoista ja kehitysyhteistyön rahoitusvälineen yhteydessä tukikelpoisista maista; muistuttaa, että unionin varainkäytön laillisuus on moitteettoman varainhoidon keskeinen periaate ja että poliittiset näkökohdat eivät saisi olla etusijalla selvästi ilmaistuihin oikeudellisiin säännöksiin nähden, jos komissio haluaa pysyä uskottavana oikeusvaltion periaatteeseen liittyvissä kysymyksissä; muistuttaa tässä yhteydessä komissiota unionin tuomioistuimen äskettäisestä tuomiosta (42), joka koski Marokkoa ja Länsi-Saharan ongelmaa ja jossa tuomioistuin katsoi, että unioni on toistuvasti rikkonut kansainvälistä oikeutta;

291.

kannattaa budjettituen käyttämistä yleisesti, mutta kehottaa komissiota arvioimaan ja määrittelemään selkeämmin, mitä kehitystuloksia budjettituella on tarkoitus kussakin tapauksessa saavuttaa, sekä ennen kaikkea tehostamaan vastaanottajavaltioiden toimien valvontamekanismeja korruption, ihmisoikeuksien kunnioittamisen, oikeusvaltion ja demokratian aloilla; ilmaisee vakavan huolensa budjettituen mahdollisesta käyttämisestä maissa, joissa ei ole demokraattista valvontaa joko parlamentaarisen demokratian toimimattomuuden tai kansalaisyhteiskunnan tai tiedonvälityksen puutteellisen vapauden vuoksi tai valvontaviranomaisten puutteellisten valmiuksien vuoksi;

292.

kehottaa komissiota sisällyttämään kehitystoimiin kannustimiin perustuvan lähestymistavan ottamalla käyttöön enemmällä enemmän -periaatteen Euroopan naapuruuspolitiikan esimerkin kaltaisesti; katsoo, että mitä paremmin ja nopeammin maa edistyy sisäisissä uudistuksissaan demokraattisten instituutioidensa rakentamisessa ja vakiinnuttamisessa, korruption kitkemisessä sekä ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion periaatteiden kunnioittamisessa, sitä enemmän sen pitäisi saada tukea unionilta; korostaa, että tämä ”myönteisen ehdollisuuden” lähestymistapa täydennettynä maaseutuyhteisöjen pienimuotoisten hankkeiden rahoittamisella saattaa tuoda todellisia muutoksia ja taata sen, että unionin veronmaksajien rahat käytetään kestävämmällä tavalla;

293.

pitää valitettavana, että parlamenttia ei kuultu etukäteen perustettaessa Euroopan unionin Afrikka-hätärahastoa (EUTF); kehottaa toteuttamaan tehokkaampia toimia unionin Afrikka-hätärahaston hankkeita koskevien päätösten avoimuuden lisäämiseksi, korostaa, että parlamentin säännölliselle kuulemiselle ei ole asianmukaista muotoa, ja pitää valitettavana, että tämän suhteen ei ole tehty mitään;

294.

panee merkille tilintarkastustuomioistuimen suosituksen, jonka mukaan komission olisi syytä hyödyntää ohjelmakaudella 2007–2013 saatuja kokemuksia ja esitellä kauden 2014–2020 kansallisia tukikelpoisuussääntöjä koskeva kohdennettu analyysi ja laatia tämän perusteella jäsenvaltioille ohjeet tarpeettoman monimutkaisten tai raskaiden sääntöjen yksinkertaistamiseksi ja poistamiseksi kokonaan;

295.

kehottaa komissiota harkitsemaan mahdollisuutta sisällyttää unionin rahoitusohjelmat vuotuista hallinnollista rasitusta koskevaan selvitykseen, kuten sovittiin toimielinten välisessä sopimuksessa paremmasta lainsäädännöstä 13. huhtikuuta 2016 (43); korostaa, että myös unionin rahoitusohjelmia koskevien vuotuisten hallinnollisen rasituksen vähentämistavoitteiden käyttöönotto parantaisi sääntöjen noudattamista ja edesauttaisi siten virhetason alentamista;

296.

on tyytyväinen siihen, että ohjelmakaudella 2014–2020 keskitytään entistä enemmän tuloksiin; katsoo kuitenkin, että entistä kehittyneemmät tulosindikaattorit ja valvontajärjestelmät edistäisivät moitteetonta taloudellista vastuuvelvollisuutta ja tehostaisivat tulevia toimintaohjelmia;

297.

on tyytyväinen toimivaltaansa kuuluvien viiden erillisviraston työskentelyyn niiden hoitaessa teknisiä, tieteellisiä tai johtamista koskevia tehtäviä, joilla autetaan unionin toimielimiä laatimaan ja harjoittamaan ympäristö-, ilmasto- ja kansanterveyspolitiikkaa sekä elintarvikkeiden turvallisuutta koskevaa politiikkaa; on myös tyytyväinen tapaan, jolla näiden virastojen talousarvioita on toteutettu;

298.

on tyytyväinen Life+:n toimintamäärärahojen yleiseen käyttöasteeseen, joka oli vuonna 2015 maksusitoumusmäärärahoilla 99,95 prosenttia ja maksumääräahoilla 98,93 prosenttia; painottaa, että Life+ on osaltaan myötävaikuttanut siihen, että kansalaiset ovat paremmin tietoisia unionin ympäristöpolitiikkaa koskevasta lainsäädännöstä ja osallistuvat enemmän sen täytäntöönpanoon, ja samoin se on vaikuttanut alan hallinnon parantamiseen; toteaa, että vuonna 2015 osoitettiin toiminta-avustuksiin 225,9 miljoonaa euroa, 40 miljoonaa euroa käytettiin Euroopan investointipankin hallinnoimiin rahoitusvälineisiin ja 59,2 miljoonaa euroa käytettiin toimiin, joilla oli tarkoitus tukea komission roolia politiikan ja lainsäädännön kehityksen alullepanijana ja valvojana; panee merkille, että 10,2 miljoonaa euroa käytettiin Life-ohjelman hallinnolliseen tukeen ja pienistä ja keskisuurista yrityksistä vastaavan toimeenpanoviraston tukeen;

299.

panee merkille, että ilmastotoimien pääosasto korotti toteutusastettaan siten, että maksusitoumusmäärärahojen – 108 747 880 euroa – käyttöaste oli 99,9 prosenttia ja maksumäärärahojen – 47 479 530 euroa – käyttöaste oli 91,77 prosenttia ja että jos hallintomenoja ei oteta huomioon, maksumäärärahojen käyttöaste nousee 96,88 prosenttiin;

300.

kehottaa budjettivallan käyttäjää keskittymään pilottihankkeisiin ja valmistelutoimiin, jotka tuottavat unionille tulevaisuudessa aitoa lisäarvoa; panee merkille, että on toteutettu kymmenen pilottihanketta ja viisi valmistelutointa, joiden maksusitoumusmäärärahojen kokonaismäärä on 1 400 000 euroa ja maksumäärärahojen kokonaismäärä on 5 599 888 euroa;

301.

panee merkille, että toisen terveysohjelman (2008–2013) arviointi saatettiin päätökseen vuonna 2015; suhtautuu myönteisesti siihen, että kolmatta terveysohjelmaa vahvistettiin vuonna 2015 tukemaan ja edistämään tiedon ja hyvien käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioissa, joihin kohdistuu maahanmuuttajien, turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten laajamittaiseen vastaanottoon liittyviä haasteita, ja erityisesti vaihtoa, joka liittyy terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosaston valmistelemaan maahanmuuttajien henkilökohtaisen terveyden arviointiin, jota on määrä käyttää järjestelykeskuksissa ja vastaanottoalueilla, sekä maahanmuuttajien terveyteen liittyvien hankkeiden lisämäärärahoihin;

302.

panee merkille, että vuonna 2015 osoitettiin 263 liikennehankkeeseen 12,8 miljardia euroa avustussopimuksin, jotka allekirjoitettiin vuonna 2015 vuoden 2014 Verkkojen Eurooppa -välineen ehdotuspyyntöjen perusteella; panee myös merkille, että Verkkojen Eurooppa -välineen rahoituksella on saatu aikaan yhteensä 28,3 miljardin euron investoinnit, joissa käytetään sekä unionin rahoitusta että alueellista ja jäsenvaltioiden rahoitusta ja Euroopan investointipankin lainoja;

303.

panee merkille, että kasvua ja työllisyyttä edistävän kilpailukyvyn alalla, johon liikenne kuuluu, tilintarkastustuomioistuin tarkasti ainoastaan seitsemän liikenteen ja liikkumisen pääosaston vastuulla olevaa tapahtumaa; toteaa, että virheitä löydettiin vain yhdestä tarkastetusta tapahtumasta ja että kyseiset virheet liittyivät julkisia hankintoja koskevien sääntöjen noudattamatta jättämiseen;

304.

korostaa, että Euroopan investointipankin arviointikertomuksessa huomautetaan maantieteellisestä epätasapainosta ja alueellisista keskittymistä ns. infrastruktuuri- ja innovointi-ikkunassa ja että kyseisen ikkunan rahoitus on keskittynyt kolmeen jäsenvaltioon (63 prosenttia); kehottaa komissiota arvioimaan kiireellisesti Euroopan strategisten investointien rahaston kokonaisvaikutusta unionin kannalta; pitää valitettavana, että Euroopan strategisten investointien rahastosta ei rahoiteta riittävästi innovatiivisia liikennehankkeita kaikissa liikennemuodoissa, jotta edistettäisiin esimerkiksi kestäviä liikennemuotoja tai kannustettaisiin digitalisointiprosessin jatkamista ja esteettömyyshankkeita;

305.

pitää valitettavana, että komissio (liikenteen ja liikkumisen pääosasto) ei ole vielä laatinut muodollisesti konsolidoitua strategia-asiakirjaa, jossa käsiteltäisiin Euroopan laajuisen liikenneverkon runkoverkon käytävien kehittämisen valvomista; kehottaa komissiota hyväksymään tällaisen strategia-asiakirjan valvontatoimista ja avoimuudesta; muistuttaa, että avoimuus ja kaikkien sidosryhmien kuuleminen vaikuttavat osaltaan liikennehankkeiden onnistumiseen;

306.

huomauttaa, että vuosien 2014–2020 liikennehankkeita rahoitetaan useista lähteistä, joihin kuuluvat muun muassa Verkkojen Eurooppa -väline, koheesiorahasto, Euroopan aluekehitysrahasto ja Euroopan strategisten investointien rahasto; pyytää komissiota sen vuoksi kehittämään synergiaa, jonka avulla näistä eri rahoituslähteistä saatavat varat voitaisiin kohdentaa tehokkaammin ja näitä resursseja voitaisiin yhdistellä; kehottaa komissiota toimittamaan ja julkistamaan vuosittain myös verkkosivustollaan helposti saatavilla olevan luettelon mainituista varoista yhteisrahoitetuista liikenne- ja matkailualan hankkeista, mukaan luettuina kulkumuotojakaumaa koskevat osuudet;

307.

pyytää komissiota kiinnittämään korkean tason ryhmässä (44) erityistä huomiota kansallisiin kelpoisuussääntöihin tarkastaessaan kansallisia hallinto- ja valvontajärjestelmiä ja auttamaan jäsenvaltioita yksinkertaistamaan niitä muutosten mahdollistamiseksi; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää noudattaa yhtenäisen tarkastusmallin periaatetta; kehottaa komissiota selkeyttämään palautukseen oikeuttavan arvonlisäveron käsitettä antamalla aiheesta yksinkertaisia ja vaikuttavia neuvoja, jotta vältetään erilaisten tulkintojen syntyminen termistä ”palautukseen oikeuttamaton arvonlisävero” ja tilanne, jossa unionin varojen käyttö ei ole optimaalista; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja alueellisia viranomaisia varmistamaan, että edunsaajille tarjotaan yhdenmukaisia tietoja rahoituksen ehdoista varsinkin menojen tukikelpoisuuden ja korvausten enimmäismäärien osalta;

308.

pitää valitettavana, että hallintoviranomaiset esittivät vuonna 2015 vähemmän kuluilmoituksia kuin vuonna 2014, mikä johti siihen, että maksattamatta olevien kuluilmoitusten taso laski 23,2 miljardista eurosta (2014) 10,8 miljardiin euroon (2015), josta 2,8 miljardia euroa oli edelleen maksamatta vuoden 2014 lopusta alkaen; huomauttaa, että talousarvion toteutuksen viiveet kaudella 2014–2020 eivät saisi olla suurempia kuin edellisellä kaudella eivätkä saisi johtaa maksamattomien pyyntöjen kasautumiseen rahoituskauden loppupuolelle; kehottaa komissiota seuraamaan tilannetta tiiviisti jäsenvaltioiden kanssa ja mukauttamaan maksusuunnitelmaa vastaavasti;

309.

pitää valitettavana, että kaikki jäsenvaltiot eivät ole 30. kesäkuuta 2016 mennessä saattaneet julkisia hankintoja koskevia direktiivejä osaksi kansallista lainsäädäntöään, ja kehottaa komissiota auttamaan edelleen jäsenvaltioita lisäämään kapasiteettiaan saattaa ne osaksi kansallista lainsäädäntöä ja panemaan täytäntöön ennakkoehtoja koskevat toimintasuunnitelmat, mikä on keskeinen edellytys petosten ja muiden sääntöjenvastaisuuksien ehkäisemiseksi; pitää tärkeänä panna täytäntöön julkisia hankintoja koskeva toimintasuunnitelma Euroopan rakenne- ja investointirahastojen osalta kaudeksi 2014–2020, jotta voidaan yksinkertaistaa, nopeuttaa ja yhdenmukaistaa sähköisiä julkisia hankintamenettelyjä;

310.

panee merkille, että EAKR:n ja ESR:n rahoitusvälineen keskimääräinen maksatusaste oli 57 prosenttia vuoden 2014 lopulla, mikä merkitsee ainoastaan 10 prosentin lisäystä vuoteen 2013 verrattuna; pitää valitettavana tilintarkastustuomioistuimen havaintoa rahoitusvälineiden loppukäyttäjille suoritettavien maksujen tukikelpoisuusajan jatkamisesta komission päätöksellä eikä asetuksen muuttamisella; pitää huolestuttavana, että tilintarkastustuomioistuin saattaa katsoa, että 31. joulukuuta 2015 jälkeen tehdyt maksatukset ovat sääntöjenvastaisia; panee huolestuneena merkille, että huomattava osuus EAKR- ja ESR-rahoitusvälineiden alkuperäisistä ohjelmakauden 2007–2013 rahoitusvaroista käytettiin hallinnointikustannuksiin ja -palkkioihin;

311.

panee tyytyväisenä merkille, että tilintarkastustuomioistuin on tulossuuntautunut, ja pitää hyvänä käytäntönä, että hallintoviranomaiset määrittelevät asiaankuuluvat tulosindikaattorit, joilla mitataan hankkeiden osuutta toimintaohjelmissa asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa täydentävyyskriteerin mukaisesti; korostaa tarvetta tehostaa tiedottamista; kehottaa komissiota määrittämään tehokkaampia viestintäkanavia, jotta voidaan lisätä Euroopan rakenne- ja investointirahastoja käyttävien investointien näkyvyyttä; kehottaa komissiota vahvistamaan rajallisen määrän relevantteja indikaattoreita, joilla voidaan mitata tuloksellisuutta;

312.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käyttämään alueellisia välineitä mahdollisimman hyvin varmistamalla, että yhdennetyt kaupunkikehitysstrategiat hyväksytään hyvissä ajoin rahoitettaviksi ja siten kaupungit voivat investoida kattaviin strategioihin, hyödyntää toimintalinjojen välisiä synergioita ja huolehtia suuremmasta vaikutuksesta kasvuun ja työpaikkoihin;

313.

pyytää tilintarkastustuomioistuinta laatimaan jatkossakin erilliset arvioinnit Euroopan maatalouden tukirahastosta ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto sekä otsakkeesta 2 myös seuraavan varainhoitovuoden jälkeen, sillä erillinen arviointi mahdollistaa huomattavan erilaisten virhetasojen korjaamiseen kohdennetut toimet;

314.

kehottaa sekä komissiota että jäsenvaltioiden viranomaisia jatkamaan suorien tukien monimutkaisuuden tarkastelua ja vähentämistä mahdollisuuksien mukaan ja etenkin jos moni eri taso osallistuu Euroopan maatalouden tukirahaston hallintoon;

315.

pitää uusien rahoitusvälineiden uutta sukupolvea myönteisenä ja katsoo, että niille on annettava selkeämmät tavoitteet ja niitä on valvottava niin tehokkaasti täytäntöönpanokauden lopussa, että osoitetaan niiden vaikutukset ja taataan, että virhetaso ei nouse niiden käyttöön ottamisen seurauksena;

316.

vaatii, että kolmen viime vuoden aikana odotuksista jääneiden jäsenvaltioiden kansallisissa maksajavirastoissa vastuu annetaan virassa jo olevien unionin virkamiesten pikemminkin kuin kyseisen jäsenvaltion kansalaisten kannettavaksi;

317.

kiinnittää huomiota maatalouspolitiikan hallintojärjestelmän monivuotisuuteen ja korostaa, että asetuksen (45) täytäntöönpanoon liittyvien sääntöjenvastaisuuksien lopullinen arviointi voidaan tehdä vasta ohjelmakauden lopussa;

318.

toteaa, ettei YMP:n yksinkertaistaminen saa vaarantaa toteutuskelpoista elintarviketuotantoa, ja pyytää toimenpiteitä, joiden avulla elintarvike- ja metsäaloilla siirrytään kohti vähähiilistä taloutta;

319.

panee tyytyväisenä merkille, että meri- ja kalastusasioiden pääosasto esitti vuoden 2014 vuosikertomuksessaan varaumia, jotka koskivat Euroopan kalatalousrahaston ohjelmien hallinnointi- ja valvontajärjestelmää (2007–2013), ja pitää vakuuttavana, että näiden varausten seurannan avulla kyettiin vähentämään tuntuvasti asiaan liittyvien toimintaohjelmien ja jäsenvaltioiden määrää siten, että niitä on nyt vain viisi;

320.

on vakuuttunut, että meri- ja kalastusasioiden pääosaston käyttämä sisäinen valvontajärjestelmä tarjoaa riittävän varmuuden siitä, että toimien laillisuuteen ja sääntöjenmukaisuuteen liittyvien riskien hallinta on asianmukaista;

321.

panee tyytyväisenä merkille, että tilintarkastustuomioistuin ei havainnut kalastusalan 12 toimen tarkastuksessaan lainkaan kvantitatiivisesti ilmaistavissa olevia virheitä;

322.

pitää kuitenkin valitettavana, että valtaosa jäsenvaltioista esitti EMKR:ään liittyvän toimenpideohjelmansa hyvin myöhäisessä vaiheessa, mikä viivästytti Euroopan meri- ja kalatalousrahaston varojen käyttöönottoa merkittävästi;

323.

toteaa, että tämän seurauksena komissiolle ei voitu ilmoittaa 30. kesäkuuta 2015 mennessä yhdestäkään menosta eikä niitä voitu näin ollen myöskään tarkastaa; muistuttaa, että jäsenvaltiot ovat vastuussa yhteistyössä hallinnoitavien varojen käytöstä;

324.

muistuttaa, että kaikkien unionin nuorille tarkoitettujen liikkuvuusohjelmien yhdistämisellä Erasmus+-ohjelmaan pyrittiin alun perin lisäämään tehokkuutta, ja kehottaa siksi komissiota pitäytymään sovituissa tavoitteissa ja ohjelman budjettikohdissa, jottei ohjelman varsinainen tarkoitus unohdu;

325.

pitää myönteisenä ohjelmien Erasmus+ ja Luova Eurooppa kykyä reagoida pakolaisten/maahanmuuttajien kotouttamisen ja radikalisoitumisen ennaltaehkäisyn luomiin uusiin haasteisiin vuonna 2015;

326.

panee merkille, että lainoja, jotka kuuluvat opintolainojen takausjärjestelmään maisteritutkinnon suorittamista varten (Erasmus+ Master Loan), asetettiin saataville ensimmäisen kerran vuonna 2015, jolloin järjestelmä otettiin käyttöön kahdessa pankissa Espanjassa ja Ranskassa; korostaa, että takausjärjestelmän toteutuskelpoisuuden kannalta on erittäin tärkeää, että varmistetaan sen laaja maantieteellinen kattavuus ja että komissio valvoo lainaehtoja tarkasti;

327.

muistuttaa, että ensimmäistä kertaa vuonna 2015 kaksi komission pääosastoa, nimittäin koulutuksen, nuorisoasioiden, urheilun ja kulttuurin pääosasto sekä viestintäverkkojen, sisältöjen ja teknologian pääosasto, hallinnoi Luova Eurooppa -ohjelmaa; korostaa, että tarvitaan koordinoitu lähestymistapa, jotta sisäiset organisatoriset haasteet eivät heikennä ohjelman toimivuutta tai yleistä mielikuvaa siitä;

328.

kehottaa komissiota laatimaan ja toimittamaan vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle luettelon havaituista eturistiriitatapauksista;

329.

pitää valitettavana, että muuttoliike- ja sisäasioiden pääosaston vuotuisessa toimintakertomuksessa esitetyt keskeiset tulosindikaattorit eivät kata vuonna 2015 apua saaneiden, uudelleen sijoitettujen, sisäisesti siirrettyjen ja palautettujen ihmisten määrää; pitää valitettavana, että ei ole indikaattoreita, joilla voitaisiin arvioida kansallisten lainvalvontaviranomaisten välisen koordinoinnin ja yhteistyön vahvistamiseksi toteutettujen toimien vaikuttavuutta;

330.

kannustaa kehittämään selvempiä ja pitkän aikavälin poliittisia painopisteitä, jotka ovat muunnettavissa konkreettisemmiksi toimintaohjelmiksi; korostaa tässä yhteydessä muiden elinten, etenkin virastojen, kanssa tehtävän tiiviimmän yhteistyön merkitystä;

331.

pitää valitettavana, että komission tietoturvallisuuden hallintorakenteita ei ole mukautettu tunnustettuihin parhaisiin käytäntöihin (sisäisen tarkastuksen tarkastuskertomuksen mukaisesti);

332.

toteaa, että sukupuolten tasa-arvon olisi oltava kaikkien politiikka-alojen monialainen tavoite; toteaa kuitenkin, ettei eräissä ohjelmissa ole tähän tavoitteeseen kohdennettuja erityistoimia, joihin olisi osoitettu erikseen määrärahoja, ja että tietojenkeruuta parantamalla olisi pystyttävä sukupuolten tasa-arvoon liittyvien toimien määrärahojen määrittämisen lisäksi parantamaan unionin kyseisten varojen vaikutuksen arviointia;

333.

kehottaa jälleen komissiota ottamaan sukupuolitietoisen budjetoinnin huomioon talousarvioprosessin kaikissa vaiheissa, myös talousarvion toteuttamisessa ja sen toteuttamisen arvioinnissa, ESIR-rahasto, Euroopan sosiaalirahasto, Euroopan aluekehitysrahasto sekä Horisontti 2020 mukaan luettuina, jotta voidaan torjua jäsenvaltioissa ilmenevää syrjintää; korostaa, että talousarvion suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin olisi sisällytettävä yhteiset, mitattavissa olevat tulos- ja vaikutusindikaattorit, joiden avulla talousarvion toteutusta olisi helpompi arvioida sukupuolinäkökulmasta, ja kehottaa ottamaan tässä huomioon tuloksiin keskittyvää EU:n talousarviota koskevan aloitteen ja tulossuuntautuneisuuden tavoitteen;

334.

kehottaa komissiota arvioimaan niin uudet kuin nykyisetkin budjettikohdat sukupuolitietoisen budjetoinnin avulla sekä tekemään mahdollisuuksien mukaan aiheellisia toimintapolitiikan muutoksia sen varmistamiseksi, ettei sukupuolten välillistä epätasa-arvoa ilmene.