EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 10.12.2015

COM(2015) 636 final

2015/0289(COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

ulkoisten kalastuslaivastojen kestävästä hallinnoinnista ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1006/2008 kumoamisesta

{SWD(2015) 276 final}
{SWD(2015) 279 final}

PERUSTELUT

1.EHDOTUKSEN TAUSTA

•Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet

Yhteinen kalastuspolitiikka (YKP) kattaa meren elollisten luonnonvarojen säilyttämisen ja niitä hyödyntävien kalastusten hoidon ja laivastojen hallinnoinnin. Se koskee sekä unionin vesillä harjoitettavaa että unionin kalastusalusten unionin vesien ulkopuolella harjoittamaa kalastustoimintaa.

Asetuksessa (EY) N:o 1006/2008 1 , jäljempänä ’kalastuslupa-asetus’, käsitellään unionin aluksille kalastukseen unionin vesien ulkopuolella myönnettyjä lupia sekä kolmansien maiden kalastusaluksille unionin vesillä harjoitettavaan toimintaan myönnettyjä lupia. Yhdessä valvonta-asetuksen 2 ja LIS-kalastusta koskevan asetuksen 3 kanssa se on yksi kolmesta yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöönpanon pilarista.

Yhteisen kalastuspolitiikan uudistus esitetään asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 4 , jäljempänä ’perusasetus’. Sillä edistetään erityisesti kalastuksenhoidon kestävää, ekosysteemilähtöistä ja ennalta varautuvaa lähestymistapaa korostaen johdonmukaisuutta sen sisäisen ja ulkoisen ulottuvuuden välillä. Unionin vesien ulkopuolella tapahtuvan unionin kalastustoiminnan olisi perustuttava samoihin periaatteisiin ja vaatimuksiin kuin mitä unionin oikeuden nojalla sovelletaan yhteisen kalastuspolitiikan soveltamisalueella. Unionin olisi kyettävä seuraamaan laivastoaan sen toimintapaikasta ja -puitteista riippumatta. Voimassa olevaa kalastuslupa-asetusta on tarpeen tarkistaa, jotta siinä otettaisiin huomioon tarkoituksenmukaisella tavalla uuden yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteet ja jotta varmistettaisiin johdonmukaisuus valvonta-asetukseen nähden.

Komissio esitti erottamattomana osana yhteisen kalastuspolitiikan uudistusta kalastuslupa-asetuksen tarkistusta yhteisen kalastuspolitiikan ulkoista ulottuvuutta käsittelevässä tiedonannossaan 5 vuonna 2011. Sitä tuki vuonna 2012 annettu Euroopan parlamentin päätöslauselma 6 .

Kalastuslupa-asetuksen tarkistus on REFIT-aloite, jolla pyritään selkeyttämään ja yksinkertaistamaan nykyisiä säännöksiä, erityisesti unionin, kansallisen tason ja toimijan vastuiden osalta, sekä yhdenmukaistamaan kalastuslupa-asetus valvonta-asetuksen kanssa.

Tarkistuksen tarpeellisuutta tukevat myös useat kansainvälisellä tasolla tapahtuneet muutokset. Unioni on hyväksynyt laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, vastustamista ja poistamista koskevan FAO:n kansainvälisen toimintasuunnitelman (IPOA-IUU) 7 , joka hyväksyttiin vuonna 2001. IPOA-IUU sekä vuonna 2014 hyväksytyt lippuvaltiotoimintaa koskevat FAO:n vapaaehtoiset suuntaviivat 8 ovat perustana lippuvaltion vastuulle taata meren elollisten luonnonvarojen ja meriekosysteemien säilyttäminen ja kestävä hyödyntäminen pitkällä aikavälillä. Vapaaehtoisissa suuntaviivoissa suositetaan, että lippuvaltio perustaa lupajärjestelmän sen varmistamiseksi, ettei yhdenkään aluksen sallita harjoittavan toimintaa ilman lupaa. Lisäksi suositetaan, että sekä lippuvaltio että rantavaltio myöntävät luvan silloin, kun kalastustoimintaa harjoitetaan kalastussopimuksen nojalla, tai myös, kun sitä harjoitetaan tällaisen sopimuksen ulkopuolella 9 . Huhtikuussa 2015 Kansainvälinen merioikeustuomioistuin antoi neuvoa-antavan lausunnon osa-alueellisen kalastuskomission jäsenten talousalueilla ilmenevistä laittomaan, ilmoittamattomaan ja sääntelemättömään kalastukseen (LIS) liittyvistä kysymyksistä. Kansainvälinen merioikeustuomioistuin katsoo, että LIS-kalastustoiminnan estämistä ja/tai tukahduttamista rantavaltioiden talousalueilla koskeva lippuvaltion vastuu on niin sanottu due diligence -velvoite. Kansainvälinen merioikeustuomioistuin painottaa, että unionin ja rantavaltioiden välisten kalastussopimusten rikkomisista on vastuussa unioni eivätkä sen jäsenvaltiot.

•Johdonmukaisuus suhteessa tällä politiikan alalla voimassa oleviin politiikkaa koskeviin säännöksiin

Kalastuslupa-asetus on yksi asetuksen (EU) N:o 1380/2013 VI osassa vahvistettuun yhteisen kalastuspolitiikan ulkosuhdepolitiikkaan sisältyvistä operatiivisista osista. Se myös täydentää valvonta-asetusta ja sitä koskevaa komission täytäntöönpanoasetusta (EU) N:o 404/2011 10 , joita sovelletaan kaikkeen unionin vesillä harjoitettuun tai unionin kalastusalusten harjoittamaan yhteisen kalastuspolitiikan alaan kuuluvaan toimintaan. Kalastuslupa-asetuksessa käsitellään unionin vesien ulkopuolella toimivien unionin kalastusalusten lupia sekä unionin vesillä toimivien kolmansien maiden kalastusalusten lupia. Näin ollen kalastuslupa-asetuksessa käsitellään lupia, kun taas valvonta-asetuksessa ja sen täytäntöönpanoasetuksessa käsitellään valvontaa ja täytäntöönpanoa. Tällä ehdotuksella pyritään yksinkertaistamaan kalastuslupa-asetusta valvonta-asetukseen nähden siten, että viimeksi mainittua sovelletaan valvonta- ja raportointikysymyksiin soveltuvin osin. Koska kalastuslupa-asetuksen tarkoituksena on luoda unionille edellytykset ulkoisen laivastonsa parempaan seurantaan, se edistää aktiivisella tavalla laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen torjuntaa.

•Johdonmukaisuus suhteessa unionin muihin politiikan aloihin

Perusasetuksessa todetaan, että unioni edistää unionin aloitteiden poliittista johdonmukaisuutta, erityisesti ympäristöä, kauppaa ja kehitystä koskevien toimien osalta, ja lujittaa kehitysyhteistyön ja tieteellisen, teknisen ja taloudellisen yhteistyön puitteissa toteutettujen toimien johdonmukaisuutta. 11 Edistämällä yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteita ulkoisesti, erityisesti unionin ulkoisen laivaston toiminnan kestävyyttä, kalastuslupa-asetus on täysin unionin ympäristö- ja kehitysyhteistyöpolitiikan mukainen.

2.OIKEUSPERUSTA SEKÄ TOISSIJAISUUS- JA SUHTEELLISUUSPERIAATE

•Oikeusperusta

Ehdotus perustuu SEUT-sopimuksen 43 artiklan 2 kohtaan yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden toteuttamisessa tarvittavien säännösten vahvistamisesta.

•Toissijaisuusperiaate

Ehdotus käsittelee unionin vesien ulkopuolella toimivan unionin laivaston lupien ja unionin vesillä toimivien kolmansien maiden alusten lupien hallinnointia kalastustoiminnan harjoittamisen yhteydessä. Siten se on osa meren elollisten luonnonvarojen säilyttämisen ulkoista ulottuvuutta yhteisessä kalastuspolitiikassa, joka kuuluu unionin yksinomaiseen toimivaltaan, joten toissijaisuusperiaatetta ei sovelleta tässä yhteydessä.

•Suhteellisuusperiaate

Ehdotuksen tarkoituksena on vahvistaa EU:n kykyä seurata laivastoaan sen toimintapuitteista riippumatta. Siinä otetaan huomioon tarve lisätä unionin laivaston valvontaa ja rajoittaa kansallisten ja EU:n tason viranomaisten työmäärää tasapainoisella tavalla. Kuten vaikutusten arviointi osoittaa, se auttaisi yksinkertaistamaan nykyistä järjestelmää. Odotetut edut ovat joka tapauksessa panostuksia selvästi suuremmat, etenkin kun tarkastellaan kalavarojen hoitoon kohdistuvia myönteisiä vaikutuksia. Tältä osin ehdotetuissa säännöksissä rajoitutaan siihen, mikä on tarpeen tavoitteen saavuttamiseksi, eikä niistä aiheudu kohtuutonta rasitetta.

•Sääntelytavan valinta

Koska asetus on sellaisenaan sovellettava ja jäsenvaltioita sitova, sen on edistettävä ehdotettujen sääntöjen yhdenmukaista soveltamista koko unionissa siten, että luodaan tasavertaiset toimintaedellytykset kaikille EU:n vesien ulkopuolella kalastustoimintaa harjoittaville EU:n toimijoille.

3.JÄLKIARVIOINTIEN, SIDOSRYHMÄKUULEMISTEN JA VAIKUTUSTENARVIOINTIEN TULOKSET

•Voimassa olevan lainsäädännön jälkiarvioinnit/kuntotarkastukset

Ei sovelleta

•Sidosryhmien kuuleminen

Kuulemisasiakirjaan ja asiaa koskevaan kyselylomakkeeseen perustuva julkinen kuuleminen järjestettiin vaikutustenarviointiprosessin aikana. Sen jälkeen pidettiin joukko teknisiä kokouksia niiden jäsenvaltioiden kanssa, joita asia eniten koskee eli joilla on suurimmat ulkoiset laivastot. Kalastuslupa-asetuksen tarkistuksesta keskusteltiin lisäksi tätä varten pidetyssä pitkän matkan kalastusaluksia käsittelevän alueellisen neuvoa-antavan toimikunnan ylimääräisessä kokouksessa (toimikunta koostuu kalastusalan ja valtiosta riippumattomien järjestöjen edustajista).

Näiden kuulemisten ja keskustelujen ansiosta komissio pystyi ymmärtämään paremmin, kuinka nykyinen ulkoisen laivaston hallinnoinnin järjestelmä toimii kansallisella tasolla, ja niillä on ollut suuri merkitys tämän ehdotuksen yksityiskohtia työstettäessä. Kaikki sidosryhmät, kuten jäsenvaltiot, alusten omistajat ja valtiosta riippumattomat järjestöt, ovat voineet esittää näkemyksensä, ja ne ovat ilmaisseet tukevansa ehdotuksen tavoitetta.

•Asiantuntijatiedon käyttö

Ei sovelleta

•Vaikutusten arviointi

Säädösehdotuksen rinnalla laadittiin vaikutusten arviointi mahdollisten eri vaihtoehtojen tarkastelemiseksi ja niiden vaikutusten arvioimiseksi ja vertailemiseksi. Harkittavana oli useita vaihtoehtoja:

Vaihtoehdossa 1 nykyistä asetusta muutetaan rajoitetusti sen mukauttamiseksi Lissabonin sopimuksen määräyksiin.

Vaihtoehdossa 2 laaditaan vaihtoehdon 1 lisäksi tulkintaohjeet säännöksille, jotka eivät ole selkeitä tai riittävän tarkkoja. Tällöin tarkastelun ulkopuolelle jäisi kuitenkin joukko perusasetuksessa esitettyjä tavoitteita.

Vaihtoehdossa 3 pelkästään muutetaan asetusta nykyisessä lainsäädännössä olevien puutteiden ja epäselvyyksien korjaamiseksi. Siinä ei kuitenkaan olisi mahdollista käsitellä tiettyjä kysymyksiä, kuten suorien lupien sääntelyä ja lippuvaltion vaihtoa koskevien sääntöjenvastaisten tapausten ehkäisemistä.

Vaihtoehdossa 4 annetaan uusi, soveltamisalaltaan laajempi asetus, johon sisältyvät kelpoisuusehdot suorien lupien myöntämistä varten ja johon sisältyisivät myös säännökset lippuvaltion vaihtoa koskevien sääntöjenvastaisten tapausten ehkäisemiseksi.

Vaihtoehdossa 5 yhdistettäisiin oikeusvarmuus laajempaan soveltamisalaan, jolloin tuloksena olisi EU:n ulkoisen laivaston toimintaa EU:n ulkopuolella kattavasti sääntelevä kehys. Tästä syystä kyseinen vaihtoehto on katsottu toimivimmaksi vaihtoehdoksi politiikan tavoitteiden saavuttamisen, oikeusvarmuuden turvaamisen ja unionin kansainvälisen uskottavuuden lisäämisen kannalta. Siinä saavutettaisiin optimaaliset meren elollisten luonnonvarojen suojeluun liittyvät ympäristöhyödyt, ja siinä edut olisivat suuremmat kuin mukauttamisesta toimijoille ja viranomaisille mahdollisesti aiheutuvat kustannukset. Sosiaalisesti tarkastellen kaikkia vaihtoehtoja voidaan pitää neutraaleina.

•Sääntelyn tila ja yksinkertaistaminen

Kalastuslupa-asetuksen tarkistus on osa REFIT-ohjelmaa, koska sillä pyritään yksinkertaistamaan nykyistä järjestelmää, yhdenmukaistamaan jäsenvaltioihin kohdistuvia erilaisia tietovaatimuksia, selkeyttämään unionin, kansallisen tason ja toimijoiden vastuita sekä lisäämään johdonmukaisuutta kalastuslupa-asetuksen, valvonta-asetuksen ja LIS-kalastusta koskevan asetuksen kesken.

Sääntöjen selkeyttämisen ja yksinkertaistamisen odotetaan keventävän ja parantavan lupahakemusten käsittelyä, tuovan lisää varmuutta talouden toimijoille ja vähentävän päällekkäisyyksiä eri toimijoiden väliltä. Tämän odotetaan myötävaikuttavan siihen, että tuloksena on parempi sääntelykehys ulkoisen laivaston toiminnalle samalla kun viranomaisvalvonta tehostuu.

Ehdotusta olisi tuettava tarkoituksenmukaisilla tietoteknisillä välineillä kalastuslupien käsittelyn ja seurannan yksinkertaistamiseksi ja sähköisen tietojenvaihdon lisäämiseksi kansallisten hallintojen ja komission välillä. Se lisää myös avoimuutta perustamalla kalastusluparekisterin (sisältää sekä julkisen että suojatun osan), jonka ansiosta kaikilla sidosryhmillä on pääsy ulkoisen laivaston toimintaa koskeviin tietoihin, henkilötietojen käsittelyä koskevien sääntöjen mukaisesti.

Suurin osa kyseisistä aluksista on EU:n ulkopuolisilla vesillä kalastavia teollisia kalastusaluksia. Alusten omistajat omistavat tavallisesti useasta aluksesta koostuvan laivaston ja vain rajoitetuissa tapauksissa täyttävät pk-yrityksen määritelmän kriteerit. Tämän perusteella ja kun otetaan huomioon, ettei yksityisille toimijoille aiheudu lisäkustannuksia, ehdotukseen ei sisälly erityisiä toimenpiteitä mikroyrityksiä tai pk-yrityksiä varten. Ehdotuksesta ei myöskään aiheudu kielteisiä vaikutuksia EU:n toimijoiden kilpailukykyyn tai kansainväliseen kauppaan.

•Perusoikeudet

Ei sovelleta

4.TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

Ei sovelleta

5.MUUT ASIAT

•Täytäntöönpanosuunnitelmat sekä seuranta-, arviointi- ja raportointijärjestelyt

Komissio aikoo perustaa kansallisten hallintojen edustajista koostuvan asiantuntijaryhmän seuraamaan asetuksen täytäntöönpanoa sekä viiden vuoden kuluttua sen voimaantulosta toteuttaa perustettavan järjestelmän arvioinnin.

•Perusteluasiakirjat (direktiivien osalta)

Ei sovelleta

•Yksityiskohtainen selvitys ehdotuksen säännöksistä

I osasto – Asetus koskee kaikkea kalastustoimintaa, jota unionin alukset harjoittavat unionin vesien ulkopuolella. Kyseessä voi näin ollen olla kalastussopimuksen tai kolmannen maan myöntämän suoran luvan nojalla ja/tai alueellisen kalastuksenhoitojärjestön puitteissa tai aavalla merellä tapahtuva toiminta. Asetus koskee myös unionin vesillä toimivia kolmansien maiden aluksia. Asetuksen 2 artiklan tarkoituksena on selventää asetuksen suhdetta muihin lupia käsitteleviin sääntöihin, jotka voivat perustua kahdenvälisiin sopimuksiin tai olla alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen asettamia. Niitä olisi pidettävä erityisinä sääntöinä, kun taas tässä asetuksessa laaditaan yleinen kehys. Ristiriitatilanteissa olisi sovellettava erityisiä sääntöjä.

II osasto – I luvussa esitetään asetuksen keskeinen periaate, jonka mukaan jokaisella aluksella olisi oltava omalta lippujäsenvaltiolta ennen kalastuksen harjoittamista unionin vesien ulkopuolella saatu lupa sekä rantavaltiolta saatu lupa, jos toiminta tapahtuu sen vesillä. Olosuhteista riippumatta lippuvaltion olisi annettava kyseinen lupa vain, jos 5 artiklassa esitetyt kelpoisuusehdot täyttyvät. Lippuvaltion vastuulla on tässä keskeinen merkitys. Lippuvaltion vaihtoa koskevan säännöksen ansiosta jäsenvaltio voi paremmin määritellä, milloin lippuvaltion vaihdossa on kyse tahallisesta sääntöjenvastaisuudesta, jonka pitäisi olla este luvan myöntämiselle.

II osasto – II luvussa tarkennetaan lisäehdot, jotka unionin alusten on täytettävä voidakseen kalastaa kolmansien maiden vesillä riippumatta siitä, toimiiko se kalastussopimuksen vai suoran luvan nojalla. Keskeinen seikka on suoran luvan nojalla harjoitettavan kalastuksen kieltäminen silloin, kun voimassa on kalastussopimus, jollei kyseiseen periaatteeseen liittyvässä sopimuksen niin kutsutussa yksinoikeuslausekkeessa toisin määrätä. Tämän osaston perustana on periaate, jonka mukaan unionin on varmistettava, ettei sen ulkoisen laivaston toiminta vaaranna meren elollisten luonnonvarojen kestävyyttä rantavaltioiden vesillä. Suorien lupien yhteydessä lippujäsenvaltion olisi noudatettava parhaita käytettävissä olevia tieteellisiä lausuntoja ja ennalta varautuvaa lähestymistapaa, kun se myöntää lupia aluksilleen. Komissiolle toimitetaan kaikki olennaiset tiedot, ja se voi puuttua asiaan, jos se epäilee, ettei suunniteltu kalastustoimi ole asetuksen mukainen.

II osasto – III luvussa vahvistetaan menettely kalastustoiminnan harjoittamiselle alueellisen kalastuksenhoitojärjestön puitteissa tai aavalla merellä. Komissio voi puuttua asiaan, jos se uskoo, etteivät kelpoisuusehdot täyty. Koska lisäksi joidenkin alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen toimialueeseen kuuluu myös unionin vesiä, on kohtuullista, että tällaisten alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen puitteissa toimivat unionin alukset kuuluvat tämän asetuksen soveltamisalaan.

II osasto – V luvussa vahvistetaan perussäännöt rahtaukselle, joka on suoran luvan erityinen muoto ja jonka seuraaminen on ollut tähän asti vaikeaa. Pääasiallisena tavoitteena on tarjota kyseiselle toiminnalle oikeudellinen kehys, jotta rahtaussopimuksen nojalla kalastavia unionin aluksia voitaisiin seurata paremmin ja jotta unionin lainsäädäntö saataisiin yhdenmukaiseksi joidenkin alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen tältä osin hyväksymien sääntöjen kanssa.

II osasto – VI luku koskee valvonta-asetuksen soveltamista unionin ulkoisen laivaston toimintaan ja siihen liittyviä raportointivelvoitteita ja samalla joitakin toiminnan ulkoiseen luonteeseen liittyviä erityisvelvoitteita.

III osastossa annetaan säännöt, jotka koskevat luvan antamista kolmansien maiden kalastusaluksille unionin vesillä tapahtuvaa kalastustoimintaa varten. Tavoitteena on varmistaa, että unionin vesillä tapahtuvaan kalastustoimintaan sovelletaan samoja sääntöjä riippumatta siitä, minkä lipun alla asianomainen alus purjehtii, ja samalla edistää tasavertaisten toimintaedellytysten toteutumista unionin toimijoiden ja kolmansien maiden toimijoiden kesken unionin vesillä.

IV osastossa perustetaan kalastusluparekisteri tavoitteena unionin ulkoisen laivaston parempi seuranta ja suurempi avoimuus kyseisen toiminnan osalta. Osa rekisteristä olisi julkinen. Ihmisillä olisi oltava mahdollisuus saada milloin tahansa tieto siitä, mitä ja missä milläkin aluksella on lupa kalastaa.

2015/0289 (COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

ulkoisten kalastuslaivastojen kestävästä hallinnoinnista ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1006/2008 kumoamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 43 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon 12 ,

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon 13 ,

ottavat huomioon Euroopan tietosuojavaltuutetun lausunnon 14 ,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)Neuvoston asetuksella (EY) N:o 1006/2008 15 , jäljempänä ’kalastuslupa-asetus’, perustettiin järjestelmä, joka koskee unionin kalastusaluksille kalastustoiminnan harjoittamiseen unionin vesien ulkopuolella myönnettäviä lupia ja kolmansien maiden alusten pääsyä unionin vesille.

(2)Unioni on 10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen 16 (UNCLOS) sopimuspuoli, ja se on ratifioinut 4 päivänä elokuuta 1995 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien sopimuksen hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa koskevien Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen määräysten täytäntöönpanosta (YK:n kalakantasopimus) 17 . Näissä kansainvälisissä määräyksissä esitetään periaate, jonka mukaan kaikkien valtioiden on toteutettava tarvittavia toimenpiteitä meren luonnonvarojen kestävän hoidon varmistamiseksi ja tehtävä keskenään yhteistyötä tätä tarkoitusta varten.

(3)Unioni on hyväksynyt aavan meren kalastusalusten kansainvälisten suojelu- ja hoitotoimenpiteiden edistämisestä 24 päivänä marraskuuta 1993 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön sopimuksen (FAO:n sopimus) 18 . Kyseisessä sopimuksessa määrätään, että sopimuspuolen on pidättäydyttävä myöntämästä lupaa aluksen käyttöön aavalla merellä tapahtuvaan kalastukseen, jos tietyt edellytykset eivät täyty, sekä pantava täytäntöön seuraamuksia, jos tiettyjä raportointivelvoitteita ei noudateta.

(4)Unioni on hyväksynyt laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, vastustamista ja poistamista koskevan FAO:n kansainvälisen toimintasuunnitelman (IPOA-IUU), joka hyväksyttiin vuonna 2001. IPOA-IUU sekä lippuvaltiotoimintaa koskevat FAO:n vapaaehtoiset suuntaviivat muodostavat perustan lippuvaltion vastuulle taata meren elollisten luonnonvarojen ja meriekosysteemien säilyttäminen ja kestävä hyödyntäminen pitkällä aikavälillä. IPOA-IUU:n mukaan lippuvaltion olisi myönnettävä lupia suvereniteettiinsa tai lainkäyttövaltaansa kuulumattomilla vesillä harjoitettavaan kalastukseen lippunsa alla purjehtiville aluksille. Vapaaehtoisissa suuntaviivoissa suositetaan lisäksi, että sekä lippuvaltio että rantavaltio myöntävät luvan silloin, kun kalastustoimintaa harjoitetaan kalastussopimuksen nojalla, tai myös, jos sitä harjoitetaan tällaisen sopimuksen ulkopuolella. Kummankin valtion olisi oltava vakuuttunut siitä, ettei kyseinen toiminta vaaranna kantojen kestävyyttä rantavaltion vesillä (40 ja 41 kohta).

(5)UNCLOS-sopimuksen mukaan lippuvaltiolle, ja tapauksen mukaan vastaavassa asemassa olevalle kansainväliselle organisaatiolle, kuuluvat aavan meren elollisten luonnonvarojen säilyttämistä ja hoitoa koskevat velvoitteet ja niihin liittyvät vastuut ja korvausvelvollisuudet ovat tulleet yhä keskeisemmäksi kysymykseksi kansainvälisellä tasolla. Sama koskee, UNCLOS-sopimukseen perustuvan niin sanotun due diligence -velvoitteen puitteissa, meren elollisten luonnonvarojen säilyttämisen turvaamiseksi kansalliseen lainkäyttövaltaan kuuluvilla alueilla samanaikaisesti käytettävää rantavaltion lainkäyttövaltaa ja lippuvaltion, ja tapauksen mukaan vastaavassa asemassa olevan kansainvälisen organisaation, lainkäyttövaltaa. Due diligence -velvoite edellyttää valtion pyrkivän parhaan kykynsä mukaan estämään laitonta kalastusta, ja siihen sisältyy velvoite hyväksyä tarvittavat hallinnolliset ja täytäntöönpanotoimenpiteet sen varmistamiseksi, etteivät sen lipun alla purjehtivat kalastusalukset, sen kansalaiset tai sen vesillä toimivat kalastusalukset osallistu sovellettavien säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden vastaiseen toimitaan. Edellä esitetyistä syistä on tärkeää järjestää sekä unionin kalastusalusten toiminta unionin vesien ulkopuolella että siihen liittyvä hallintojärjestelmä siten, että unionin kansainväliset velvoitteet voidaan täyttää tehokkaasti ja vaikuttavalla tavalla ja että vältetään tilanteet, joissa unionia voitaisiin syyttää kansainvälisen oikeuden vastaisista teoista.

(6)Vuonna 2012 pidetyn Yhdistyneiden Kansakuntien kestävän kehityksen kokouksen (Rio+20) 19 tulokset sekä luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laittoman kaupan torjunnassa kansainvälisellä tasolla tapahtunut kehitys olisi otettava huomioon unionin ulkoisessa kalastuspolitiikassa.

(7)Yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) tavoitteena, joka esitetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 20 , jäljempänä ’perusasetus’, on taata, että kalastustoimet ovat ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestäviä, että niitä hoidetaan johdonmukaisesti taloudellisten, sosiaalisten ja työllisyyteen liittyvien etujen saavuttamista koskevien tavoitteiden kanssa ja että ne parantavat elintarvikkeiden saatavuutta.

(8)Asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 korostetaan tarvetta edistää yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteita kansainvälisellä tasolla varmistaen, että unionin vesien ulkopuolella harjoitettava unionin kalastustoiminta perustuu samoihin periaatteisiin ja vaatimuksiin kuin mitä unionin oikeuden nojalla sovelletaan, ja edistäen unionin toimijoiden ja kolmansien maiden toimijoiden tasavertaisia mahdollisuuksia.

(9)Neuvoston asetuksella (EY) N:o 1006/2008 oli tarkoitus luoda yhteinen perusta unionin alusten unionin vesien ulkopuolella harjoittaman kalastustoiminnan sallimiselle pyrkimyksenä tukea LIS-kalastuksen torjuntaa ja tehostaa EU:n laivaston valvontaa ja seurantaa eri puolilla maailmaa.

(10)LIS-kalastusta käsittelevä neuvoston asetus (EY) N:o 1005/2008 21 hyväksyttiin samaan aikaan kuin neuvoston asetus (EY) N:o 1006/2008, ja vuotta myöhemmin hyväksyttiin neuvoston asetus (EY) N:o 1224/2009 22 , jäljempänä ’valvonta-asetus’. Kyseisiin kolmeen asetukseen sisältyvät yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevat valvonta- ja täytäntöönpanomääräykset.

(11)Mainittuja kolmea asetusta ei ole kuitenkaan pantu täytäntöön johdonmukaisesti; epäyhtenäisyyksiä on etenkin kalastuslupa-asetuksen ja sen jälkeen annetun valvonta-asetuksen välillä. Kalastuslupa-asetuksen täytäntöönpanossa ilmeni lisäksi useita aukkoja, sillä asetus ei kata joitakin ongelmia, jotka liittyvät rahtaukseen, lippuvaltion vaihtoon tai kalastuslupien myöntämiseen kolmannen maan toimivaltaisen viranomaisen toimesta unionin kalastusalukselle kestävää kalastusta koskevan kumppanuussopimuksen ulkopuolella (ns. suorat luvat). Lisäksi muutamat raportointivelvoitteet ovat osoittautuneet hankaliksi, samoin hallinnollisten tehtävien jako jäsenvaltioiden ja komission kesken.

(12)Nykyisen asetuksen perusperiaatteena on, että jokaisen unionin vesien ulkopuolella kalastavan unionin aluksen olisi saatava lupa lippuvaltioltaan ja kyseisen valtion olisi seurattava alusta riippumatta siitä, missä ja minkälaisen järjestelyn puitteissa se toimii. Jäsenvaltioiden olisi koottava ja toimitettavat komissiolle sellaiset tiedot, että komissio pystyy niiden perusteella puuttumaan kaikkien unionin kalastusalusten kalastustoiminnan seurantaan millä tahansa alueella unionin vesien ulkopuolella ja milloin vain.

(13)Tukialuksilla saattaa olla merkittävä vaikutus siihen, millä tavalla kalastusalukset pystyvät harjoittamaan kalastustoimintaansa, sekä kalamäärään, jonka ne voivat pyytää, ja sen vuoksi tässä asetuksessa on välttämätöntä ottaa ne huomioon lupa- ja raportointimenettelyissä.

(14)Lippuvaltion vaihdosta tulee ongelma silloin, kun sen tavoitteena on yhteisen kalastuspolitiikan määräysten tai voimassa olevien säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden kiertäminen. Sen vuoksi unionin olisi voitava määritellä, havaita ja estää kyseiset toimet. Jäljitettävyys ja asianmukainen vaatimusten noudattamisen seuranta olisi varmistettava aluksen koko elinkaaren ajalta. Tätä tarkoitusta palvelisi myös vaatimus, jonka mukaan aluksella on oltava Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO:n) myöntämä yksilöllinen numero.

(15)Unionin alukset voivat toimia kolmansien maiden vesillä joko unionin ja kolmansien maiden välillä tehtyjen kestävää kalastusta koskevien kumppanuussopimusten määräysten nojalla tai saamalla kolmansilta mailta suoria kalastuslupia, jos voimassa ei ole kestävää kalastusta koskevaa kumppanuussopimusta. Kummassakin tapauksessa toimintaa olisi harjoitettava avoimesti ja kestävällä tavalla. Tästä syystä lippujäsenvaltioilla olisi oltava valtuudet sallia määriteltyjen kriteerien rajoissa ja seurannasta huolehtien, että niiden lipun alla purjehtivat alukset voivat hakea ja saada suoria lupia kolmansilta rantavaltioilta. Kyseinen kalastustoiminta olisi sallittava heti, kun lippujäsenvaltio on vakuuttunut siitä, ettei se vaaranna kestävyyttä. Jos komissio ei muutoin vastusta asiaa, toimijan, joka on saanut luvan sekä lippujäsenvaltiolta että rantavaltiolta, olisi sallittava aloittaa kalastustoimensa.

(16)Yksittäinen kestävää kalastusta koskeviin kumppanuussopimuksiin liittyvä kysymys on vajaasti käytettyjen kalastusmahdollisuuksien uudelleenjako, jota ilmenee silloin, kun asianomaisilla neuvoston asetuksilla jäsenvaltioille jaettuja kalastusmahdollisuuksia ei käytetä kokonaisuudessaan. Koska kestävää kalastusta koskevissa kumppanuussopimuksissa esitetyt vesialueelle pääsyn kustannukset rahoitetaan suureksi osaksi unionin talousarviosta, uudelleenjaon järjestelmä on tärkeä, jotta voidaan suojata unionin taloudellisia etuja ja jotta ei heitetä hukkaan kalastusmahdollisuuksia, joista on maksettu. Sen vuoksi on tärkeää selkeyttää ja parantaa uudelleenjaon järjestelmää, jota olisi käytettävä vasta viimeisenä keinona. Sen soveltamisen olisi oltava tilapäistä, eikä se saisi vaikuttaa kalastusmahdollisuuksien alkuperäiseen jakoon jäsenvaltioiden kesken. Uudelleenjakoa olisi käytettävä vasta sitten, kun asianomaiset jäsenvaltiot ovat luopuneet oikeudestaan vaihtaa kalastusmahdollisuuksia keskenään.

(17)Lupa alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen puitteissa ja aavalla merellä tapahtuvaan kalastukseen olisi myös saatava lippujäsenvaltiolta, ja sen yhteydessä olisi noudatettava asianomaisen alueellisen kalastuksenhoitojärjestön sääntöjä tai aavalla merellä tapahtuvaa kalastustoimintaa ohjaavaa unionin lainsäädäntöä.

(18)Rahtausjärjestelyt saattavat heikentää säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden vaikuttavuutta sekä vaikuttaa haitallisesti meren elollisten luonnonvarojen kestävään hyödyntämiseen. Sen vuoksi tarvitaan oikeudellinen kehys, jonka avulla unioni voi seurata paremmin unionissa rahtausjärjestelyn nojalla toimivien kalastusalusten toimintaa sen perusteella, mitä asianomainen alueellinen kalastuksenhoitojärjestö on hyväksynyt.

(19)Menettelyjen olisi oltava avoimia ja ennustettavia unionin ja kolmansien maiden toimijoille ja toimivaltaisille viranomaisille.

(20)Neuvoston asetuksessa edellytetty jäsenvaltioiden ja komission välinen sähköisessä muodossa tapahtuva tietojenvaihto olisi varmistettava. Jäsenvaltioiden olisi kerättävä kaikki vaaditut tiedot laivastoistaan ja niiden kalastustoiminnasta, käsiteltävä ne ja saatettava ne komission käyttöön. Lisäksi niiden olisi tehtävä yhteistyötä toistensa, komission ja kolmansien maiden kanssa silloin, kun se on kyseisten tiedonkeruutoimien koordinoimiseksi aiheellista.

(21)Unionin kalastuslupia koskevan tiedon läpinäkyvyyden ja saatavuuden parantamiseksi komission olisi perustettava sähköinen kalastusluparekisteri, jossa on sekä julkinen että suojattu osa. Unionin kalastuslupajärjestelmässä oleviin tietoihin sisältyy henkilötietoja. Tähän asetukseen perustuvassa henkilötietojen käsittelyssä olisi noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 45/2001 23 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY 24 sekä sovellettavia kansallisia lakeja.

(22)Jotta kolmannen maan lipun alla purjehtivien kalastusalusten pääsyä unionin vesille voitaisiin käsitellä asianmukaisesti, asiaa koskevien sääntöjen olisi oltava yhdenmukaiset unionin kalastusaluksiin sovellettavien sääntöjen kanssa, valvonta-asetuksen mukaisesti. Erityisesti saalistietojen ja saaliiseen liittyvien tietojen raportoimista koskevaa kyseisen asetuksen 33 artiklaa olisi sovellettava myös unionin vesillä kalastaviin kolmansien maiden aluksiin.

(23)Silloin kun kolmansien maiden kalastusalukset liikkuvat unionin vesillä ilman tämän asetuksen mukaista lupaa, ne olisi velvoitettava varmistamaan, että niiden pyydykset on asennettu siten, etteivät ne ole käyttövalmiita kalastustoimintaan.

(24)Jäsenvaltioiden olisi oltava vastuussa kolmansien maiden alusten unionin vesillä harjoittaman kalastustoiminnan valvonnasta sekä rikkomistapauksissa rikkomusten kirjaamisesta kansalliseen rekisteriin, josta säädetään valvonta-asetuksen 93 artiklassa.

(25)Lupamenettelyjen yksinkertaistamiseksi jäsenvaltioiden ja komission olisi käytettävä sellaista yhteistä tietojenvaihdon ja -varastoinnin järjestelmää, jolla tarvittavat tiedot ja niiden päivitykset voidaan toimittaa mahdollisimman vähällä hallinnollisella työllä. Tässä yhteydessä olisi käytettävä unionin alusrekisteriin sisältyviä tietoja mahdollisimman kattavasti.

(26)Teknisen kehityksen ja mahdollisten myöhempien kansainvälisen oikeuden vaatimusten huomioon ottamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti muutosten hyväksymisestä tämän asetuksen liitteisiin, joissa esitetään luettelo tiedoista, jotka toimijan on toimitettava kalastusluvan saamiseksi. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(27)Komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa, jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen säännösten yhdenmukainen täytäntöönpano siltä osin kuin on kyse kalastuslupia koskevien tietojen keräämisestä ja muodosta sekä niiden toimittamisesta jäsenvaltioista komissiolle ja unionin kalastusluparekisteriin sekä vahvistaa menetelmät käyttämättömien kalastusmahdollisuuksien uudelleen jakamista varten. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 25 mukaisesti.

(28)Komission olisi hyväksyttävä välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä, kun tämä on tarpeen asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa, jotka liittyvät kalastusmahdollisuuksien uudelleen jakamiseen.

(29)Tarvittavien muutosten määrän ja merkityksen vuoksi neuvoston asetus (EY) N:o 1006/2008 olisi kumottava,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I OSASTO
YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla
Kohde

Tässä asetuksessa esitetään säännöt kalastuslupien myöntämistä ja hallinnoimista varten seuraavien osalta:

a)unionin kalastusalukset, jotka toimivat kolmannen maan suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä, alueellisen kalastuksenhoitojärjestön puitteissa, unionin vesillä tai niiden ulkopuolella tai aavalla merellä; ja

b)unionin vesillä toimivat kolmansien maiden kalastusalukset.

2 artikla
Suhde kansainväliseen oikeuteen ja unionin oikeuteen

Tätä asetusta sovelletaan rajoittamatta niiden säännösten ja määräysten soveltamista, jotka

a)sisältyvät unionin ja kolmansien maiden välillä tehtyihin kestävää kalastusta koskeviin kumppanuussopimuksiin tai vastaaviin kalastussopimuksiin;

b)ovat sellaisten alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen tai vastaavien kalastusjärjestöjen hyväksymiä, joiden sopimuspuoli tai yhteistyötä tekevä muu kuin sopimuspuoli unioni on;

c)sisältyvät unionin lainsäädäntöön, jolla a ja b alakohdassa tarkoitetut määräykset pannaan täytäntöön tai saatetaan osaksi lainsäädäntöä.

3 artikla
Määritelmät

Tässä asetuksessa sovelletaan asetuksen (EU) N:o 1380/2013 4 artiklan määritelmiä. Lisäksi sovelletaan seuraavia määritelmiä:

a)’tukialuksella’ tarkoitetaan alusta, jolla ei ole toimintakuntoisia pyydyksiä ja joka helpottaa kalastustoimintaa, avustaa siinä tai valmistelee sitä;

b)’kalastusluvalla’ tarkoitetaan unionin kalastusalukselle tai kolmannen maan kalastusalukselle myönnettyä lupaa, jonka nojalla se voi harjoittaa määrätyin edellytyksin tiettyä kalastustoimintaa määrättynä aikana, tietyllä alueella tai tietyn kalastuksen osalta;

c)’kalastusluparekisterillä’ tarkoitetaan kalastuslupien hallinnointijärjestelmää ja siihen liittyvää tietokantaa;

d)’suoralla luvalla’ tarkoitetaan kalastuslupaa, jonka kolmannen maan toimivaltainen viranomainen myöntää unionin kalastusalukselle kestävää kalastusta koskevan kumppanuussopimuksen ulkopuolella;

e)’kolmannen maan vesillä’ tarkoitetaan kolmannen maan suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvia vesiä;

f)’tarkkailijaohjelmalla’ tarkoitetaan alueellisen kalastuksenhoitojärjestön puitteissa toteutettavaa ohjelmaa, jossa tietyissä olosuhteissa lähetetään kalastusaluksille tarkkailijoita tarkastamaan, noudattaako alus kyseisen järjestön hyväksymiä sääntöjä.

II OSASTO
UNIONIN KALASTUSALUSTEN KALASTUSTOIMINTA UNIONIN VESIEN ULKOPUOLELLA

I luku
Yhteiset säännökset

4 artikla
Yleinen periaate

Unionin kalastusalus ei saa harjoittaa kalastustoimintaa unionin vesien ulkopuolella, ellei sen lippuvaltio ole myöntänyt sille kalastuslupaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta vaatimuksen, jonka mukaan toimivaltaiselta järjestöltä tai kolmannelta maalta on saatava lupa, soveltamista.

5 artikla
Kelpoisuusehdot

1.Lippujäsenvaltio voi myöntää kalastusluvan unionin vesien ulkopuolella harjoitettavaa kalastustoimintaa varten ainoastaan, jos

a)se on saanut täydelliset ja paikkansapitävät tiedot liitteiden 1 ja 2 mukaisesti kalastusaluksesta ja siihen liittyvästä yhdestä tai useammasta tukialuksesta, mukaan luettuina unionin ulkopuoliset tukialukset;

b)kalastusaluksella on asetuksen (EY) N:o 1224/2009 6 artiklan mukainen voimassa oleva kalastuslisenssi;

c)kalastusaluksella ja kaikilla siihen liittyvillä tukialuksilla on IMO-tunnistenumero;

d)toimijaan tai kalastusalukseen ei ole kohdistunut neuvoston asetuksen (EY) N:o 1005/2008 42 artiklan tai neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 90 artiklan nojalla jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaista seuraamusta vakavasta rikkomuksesta kalastusluvan hakemista edeltävien 12 kuukauden aikana;

e)kalastusalus ei sisälly LIS-alusten luetteloon, jonka alueellinen kalastuksenhoitojärjestö ja/tai unioni neuvoston asetuksen (EY) N:o 1005/2008 nojalla on hyväksynyt;

f)soveltuvissa tapauksissa lippuvaltiolla on käytettävissään kalastusmahdollisuuksia kyseessä olevan kalastussopimuksen tai alueellisen kalastuksenhoitojärjestön asianomaisten määräysten nojalla; ja

g)soveltuvissa tapauksissa kalastusalus täyttää 6 artiklassa esitetyt vaatimukset.

2.Siirretään komissiolle valta antaa 43 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä liitteiden 1 ja 2 muuttamiseksi.

6 artikla
Lippuvaltion vaihtoa koskevat toimet

1.Tätä artiklaa sovelletaan aluksiin, jotka ovat viiden vuoden kuluessa kalastusluvan hakemisesta

a)poistuneet unionin kalastuslaivastorekisteristä ja vaihtaneet lippuvaltiokseen kolmannen maan; ja

b)sen jälkeen palanneet takaisin unionin kalastuslaivastorekisteriin 24 kuukauden kuluessa siitä poistuttuaan.

2.Lippujäsenvaltio saa myöntää kalastusluvan ainoastaan, jos se vakuuttuu siitä, että sinä aikana, jonka 1 kohdassa tarkoitettu alus toimi kolmannen maan lipun alla,

a)se ei osallistunut LIS-kalastusta koskevaan toimintaan; eikä

b)toiminut neuvoston asetuksen (EY) N:o 1005/2008 31 ja 33 artiklassa tarkoitetun jonkin yhteistyöhön osallistumattoman kolmannen maan vesillä.

3.Tätä varten toimijan on toimitettava kaikki lippujäsenvaltion edellyttämät, kyseistä ajanjaksoa koskevat tiedot, joihin sisältyvät ainakin seuraavat:

a)saalisilmoitukset ja pyyntiponnistukset kyseisenä aikana;

b)kopio lippuvaltion kyseiselle ajalle myöntämästä kalastusluvasta;

c)kopio mistä tahansa sellaisesta kalastusluvasta, joka mahdollistaa kalastustoimet kolmannen maan vesillä kyseisenä aikana;

d)aluksen lippuvaltioksi vaihtuneen kolmannen maan antama virallinen lausunto, jossa luetellaan alukseen tai toimijaan kyseisenä aikana kohdistetut seuraamukset.

4.Lippujäsenvaltio ei saa myöntää kalastuslupaa alukselle, jonka lippuvaltioksi on vaihtunut

a)kolmas maa, joka on todettu tai luetteloitu neuvoston asetuksen (EY) N:o 1005/2008 31 ja 33 artiklan mukaiseksi LIS-kalastuksen torjuntaa koskevaan yhteistyöhön osallistumattomaksi maaksi; tai

b)kolmas maa, joka on määritetty asetuksen (EU) N:o 1026/2012 26 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuksi kestämättömän kalastuksen sallivaksi maaksi.

5.Edellä olevaa 4 kohtaa ei sovelleta, jos lippujäsenvaltio vakuuttuu siitä, että välittömästi sen jälkeen, kun maa todettiin LIS-kalastuksen torjuntaa koskevaan yhteistyöhön osallistumattomaksi maaksi tai kestämättömän kalastuksen sallivaksi maaksi, toimija

a)lopetti kalastustoimet; ja

b)käynnisti asiaankuuluvat hallintomenettelyt aluksen poistamiseksi kyseisen kolmannen maan laivastorekisteristä.

7 artikla
Kalastuslupien seuranta

1.Kalastuslupaa hakiessaan toimijan on toimitettava lippujäsenvaltiolle täydelliset ja paikkansapitävät tiedot.

2.Toimijan on ilmoitettava välittömästi lippujäsenvaltiolle asiaan liittyvien tietojen muuttumisesta.

3.Lippujäsenvaltion on seurattava, täyttyvätkö edellytykset, joiden perusteella kalastuslupa on myönnetty, kyseisen luvan voimassaolon ajan.

4.Jos edellytys, jonka perusteella kalastuslupa on myönnetty, ei enää täyty, lippujäsenvaltion on muutettava lupaa tai peruutettava se ja ilmoitettava asiasta toimijalle ja komissiolle.

5.Lippujäsenvaltion on komission pyynnöstä evättävä, keskeytettävä tai peruutettava lupa tapauksissa, joissa meren elollisten luonnonvarojen kestävään hyödyntämiseen, hoitoon ja säilyttämiseen taikka laittoman, ilmoittamattoman tai sääntelemättömän kalastuksen torjuntaan liittyvät ensisijaiset poliittiset syyt sen oikeuttavat, tai tapauksissa, joissa unioni on päättänyt katkaista suhteensa kyseiseen kolmanteen maahan tilapäisesti tai lopullisesti.

6.Jos lippujäsenvaltio ei epää, muuta, keskeytä tai peruuta lupaa väliaikaisesti tai pysyvästi 4 ja 5 kohdan mukaisesti, komissio voi päättää peruuttaa luvan ja ilmoittaa asiasta lippujäsenvaltiolle ja toimijalle.

II luku
Unionin kalastusalusten kalastustoiminta kolmansien maiden vesillä

1 jakso
Kalastustoiminta kestävää kalastusta koskevien kumppanuussopimusten nojalla

8 artikla
Alueellisen kalastuksenhoitojärjestön jäsenyys

Unionin kalastusalus saa harjoittaa kolmannen maan vesillä alueellisen kalastuksenhoitojärjestön hallinnoimiin kantoihin kohdistuvaa kalastustoimintaa ainoastaan, jos kyseinen maa on asianomaisen alueellisen kalastuksenhoitojärjestön sopimuspuoli tai sen kanssa yhteistyötä tekevä muu kuin sopimuspuoli.

9 artikla
Soveltamisala

Tätä jaksoa sovelletaan kalastustoimintaan, jota unionin kalastusalukset harjoittavat kolmannen maan vesillä jonkin kestävää kalastusta koskevan kumppanuussopimuksen nojalla.

10 artikla
Kalastusluvat

Unionin kalastusalus ei saa harjoittaa kalastustoimintaa kolmannen maan vesillä kestävää kalastusta koskevan kumppanuussopimuksen nojalla, ellei sille ole myöntänyt kalastuslupaa

a)sen lippujäsenvaltio; ja

b)kolmas maa, jonka suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä kyseinen toiminta tapahtuu.

11 artikla
Edellytykset lippujäsenvaltion myöntämille kalastusluville

Lippujäsenvaltio saa myöntää kalastusluvan kolmannen maan vesillä kestävää kalastusta koskevan kumppanuussopimuksen nojalla harjoitettavaa kalastustoimintaa varten ainoastaan, jos

a)5 artiklassa esitetyt kelpoisuusehdot täyttyvät;

b)asianomaisessa kestävää kalastusta koskevassa kumppanuussopimuksessa esitetyt edellytykset täyttyvät;

c)toimija on maksanut kaikki maksut ja taloudelliset seuraamukset, joita kolmannen maan toimivaltainen viranomainen on vaatinut viimeksi kuluneiden 12 kuukauden ajalta.

12 artikla
Kalastuslupien hallinnointi

1.Heti kalastusluvan myönnettyään lippujäsenvaltion on lähetettävä komissiolle vastaava kolmannen maan lupaa koskeva hakemus.

2.Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa luvassa on oltava liitteissä 1 ja 2 luetellut tiedot sekä muut mahdolliset kestävää kalastusta koskevan kumppanuussopimuksen nojalla edellytetyt tiedot.

3.Lippujäsenvaltion on lähetettävä hakemus komissiolle vähintään 10 kalenteripäivää ennen kestävää kalastusta koskevassa kumppanuussopimuksessa hakemusten toimittamiselle vahvistettua määräaikaa. Komissio voi pyytää lippujäsenvaltiolta mitä tahansa lisätietoja, joita se pitää tarpeellisina.

4.Vakuututtuaan siitä, että 11 artiklassa mainitut edellytykset täyttyvät, komissio lähettää hakemuksen kolmannelle maalle.

5.Jos kolmas maa ilmoittaa komissiolle, että se on päättänyt myöntää kalastusluvan jollekin unionin kalastusalukselle tai evätä, keskeyttää tai peruuttaa unionin kalastusalukselle myönnetyn luvan, komissio ilmoittaa siitä lippujäsenvaltiolle.

13 artikla
Käyttämättömien kalastusmahdollisuuksien uudelleenjako kestävää kalastusta koskevien kumppanuussopimusten puitteissa

1.Tietyn vuoden tai minkä tahansa kestävää kalastusta koskevan kumppanuussopimuksen pöytäkirjan täytäntöönpanon tarkoituksenmukaisen ajanjakson aikana komissio voi määritellä käyttämättömät kalastusmahdollisuudet ja ilmoittaa niistä jäsenvaltioille, joille niitä vastaavat osuudet kalastusmahdollisuuksista on jaettu.

2.Edellä 1 kohdassa tarkoitetut jäsenvaltiot voivat 10 päivän kuluessa tiedon saamisesta komissiolta

a)ilmoittaa komissiolle, että ne käyttävät kalastusmahdollisuutensa myöhemmin kyseisenä vuonna tai täytäntöönpanon kyseisen ajanjakson kuluessa, toimittamalla kalastussuunnitelman, jossa esitetään yksityiskohtaiset tiedot haettujen kalastuslupien määrästä, arvioiduista saaliista sekä kalastusalueesta ja -kaudesta; tai

b)ilmoittaa komissiolle asetuksen (EU) N:o 1380/2013 16 artiklan 8 kohdan mukaisista kalastusmahdollisuuksien vaihdoista.

3.Jos jotkin jäsenvaltiot eivät ole ilmoittaneet komissiolle jommastakummasta 2 kohdassa tarkoitetusta toimesta ja tämän tuloksena kalastusmahdollisuuksia on edelleen käyttämättä, komissio voi käynnistää käytettävissä olevien käyttämättömien kalastusmahdollisuuksien osalta kiinnostuksenilmaisupyynnön niiden muiden jäsenvaltioiden keskuudessa, joille on jaettu osuus kalastusmahdollisuuksista.

4.Kyseiset jäsenvaltiot voivat ilmoittaa komissiolle 10 päivän kuluessa kiinnostuksenilmaisupyynnön vastaanottamisesta kiinnostuksestaan käyttämättömiä kalastusmahdollisuuksia kohtaan. Niiden on toimitettava hakemuksensa tueksi kalastussopimus, jossa esitetään yksityiskohtaiset tiedot haettujen kalastuslupien määrästä, arvioiduista saaliista sekä kalastusalueesta ja -kaudesta.

5.Jos hakemuksen arvioimiseksi pidetään välttämättömänä, komissio voi pyytää asianomaisilta jäsenvaltioilta lisätietoja.

6.Jos jäsenvaltiot, joille on jaettu osuus kalastusmahdollisuuksista, eivät ilmaise kiinnostusta käyttämättömiä kalastusmahdollisuuksia kohtaan, komissio voi käynnistää kiinnostuksenilmaisupyynnön kaikille jäsenvaltioille. Jäsenvaltio voi ilmoittaa kiinnostuksestaan käyttämättömiä kalastusmahdollisuuksia kohtaan 4 kohdassa mainittujen edellytysten mukaisesti.

7.Jäsenvaltioiden 4 tai 5 kohdan mukaisesti toimittamien tietojen perusteella komissio jakaa käyttämättömät kalastusmahdollisuudet uudelleen väliaikaisesti 14 artiklassa esitettyjä menetelmiä käyttäen.

14 artikla
Uudelleenjaon menetelmät

1.Komissio voi säätää täytäntöönpanosäädöksillä menetelmistä käyttämättömien kalastusmahdollisuuksien uudelleen jakamista varten. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 45 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2.Komissio hyväksyy 45 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa, jotka liittyvät käyttämättömien kalastusmahdollisuuksien hyödyntämiseen jäljellä olevaan vähäiseen aikaan. Nämä säädökset ovat voimassa enintään kuusi kuukautta.

3.Uudelleenjaon menetelmistä säätäessään komissio soveltaa seuraavia perusteita:

a)uudelleenjakamista varten käytettävissä olevat kalastusmahdollisuudet;

b)hakijoina olevien jäsenvaltioiden lukumäärä;

c)kullekin hakijana olevalle jäsenvaltiolle kalastusmahdollisuuksien alkuperäisessä jaossa osoitettu osuus;

d)kunkin hakijana olevan jäsenvaltion aikaisemmat saalis- ja pyyntiponnistustasot;

e)alusten ja käytettyjen pyydysten määrä, tyyppi ja ominaisuudet;

f)hakijoina olevien jäsenvaltioiden toimittaman kalastussuunnitelman yhdenmukaisuus a–e alakohdassa lueteltujen seikkojen kanssa.

15 artikla
Useisiin peräkkäisiin saalisrajoituksiin jaetun vuosikiintiön jakaminen

1.Jos kestävää kalastusta koskevan kumppanuussopimuksen pöytäkirjassa asetetaan vuosikiintiön osalta kuukautta tai neljännesvuotta tai muuta ajallista osakokonaisuutta koskevia saalisrajoituksia, komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksen menetelmistä, joilla vastaavat kalastusmahdollisuudet jaetaan jäsenvaltioiden kesken kuukaudeksi, neljännesvuodeksi tai muuksi ajaksi. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 45 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2.Edellä 1 kohdassa tarkoitetun kalastusmahdollisuuksien jaon on oltava johdonmukainen niihin vuotuisiin kalastusmahdollisuuksiin nähden, jotka jäsenvaltioille on asianomaisen neuvoston asetuksen nojalla jaettu.

2 jakso    
Kalastustoiminta suorien lupien nojalla

16 artikla
Soveltamisala

Tätä jaksoa sovelletaan kalastustoimintaan, jota unionin kalastusalukset harjoittavat kolmannen maan vesillä kestävää kalastusta koskevien kumppanuussopimusten soveltamisalan ulkopuolella.

17 artikla
Kalastusluvat

Unionin kalastusalus ei saa harjoittaa kalastustoimintaa kolmannen maan vesillä kalastusta koskevan kumppanuussopimuksen soveltamisalan ulkopuolella, ellei sille ole myöntänyt kalastuslupaa

a)sen lippujäsenvaltio; ja

b)kolmas maa, jonka suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä kyseinen toiminta tapahtuu.

18 artikla
Edellytykset lippujäsenvaltion myöntämille kalastusluville

Lippujäsenvaltio saa myöntää kalastusluvan kolmannen maan vesillä kestävää kalastusta koskevan kumppanuussopimuksen soveltamisalan ulkopuolella harjoitettavaa kalastustoimintaa varten ainoastaan, jos

a)asianomaisen kolmannen maan kanssa ei ole voimassa kestävää kalastusta koskevaa kumppanuussopimusta tai voimassa olevassa kestävää kalastusta koskevassa kumppanuussopimuksessa määrätään erikseen suoria lupia koskevasta mahdollisuudesta;

b)5 artiklassa esitetyt kelpoisuusehdot täyttyvät;

c)toimija on toimittanut seuraavat:

–kolmannelta maalta toimijan ja kyseisen kolmannen maan kesken käytyjen keskustelujen jälkeen saatu kirjallinen vahvistus aiottua toimijalle pääsyn kyseisen maan kalavaroihin antavaa suoraa lupaa koskevista ehdoista, mukaan luettuina kesto, edellytykset sekä pyyntiponnistuksena tai saalisrajoituksina ilmaistut kalastusmahdollisuudet;

–suunnitellun kalastustoiminnan kestävyyttä koskeva näyttö, jonka perustana ovat

tieteellinen arviointi, jonka on tuottanut kyseinen kolmas maa ja/tai alueellinen kalastuksenhoitojärjestö; ja

tieteellisen arvioinnin tarkastelu lippujäsenvaltion toimesta sen kansallisen tieteellisen laitoksen suorittaman arvion pohjalta;

–kopio kolmannen maan kalastuslainsäädännöstä;

–nimetty virallinen valtiollisen pankin tilinumero kaikkien maksujen maksamista varten; ja

d)tapauksessa, jossa kalastustoiminta on tarkoitus kohdentaa alueellisen kalastuksenhoitojärjestön hoitamiin lajeihin, kolmas maa on kyseisen järjestön sopimuspuoli tai yhteistyötä tekevä muu kuin sopimuspuoli.

19 artikla
Suorien lupien hallinnointi

1.Heti kalastusluvan myönnettyään lippujäsenvaltion on lähetettävä komissiolle asiaankuuluvat liitteissä 1 ja 2 ja 18 artiklassa luetellut tiedot.

2.Jos komissio ei ole pyytänyt lisätietoja tai -perusteluja 15 kalenteripäivän kuluessa 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen toimittamisesta, lippujäsenvaltion on ilmoitettava toimijalle, että se voi aloittaa kyseisen kalastustoiminnan edellyttäen, että myös kolmas maa on myöntänyt sille suoran luvan.

3.Jos komissio toteaa 2 kohdassa tarkoitetun lisätietoja tai -perusteluja koskevan pyynnön jälkeen, etteivät 18 artiklassa esitetyt edellytykset täyty, se voi esittää vastalauseen kalastusluvan myöntämiselle kahden kuukauden ajan kaikkien pyydettyjen tietojen tai perustelujen vastaanottamisesta.

4.Jos kolmas maa ilmoittaa komissiolle, että se on päättänyt myöntää suoran luvan jollekin unionin kalastusalukselle tai evätä, keskeyttää tai peruuttaa unionin kalastusalukselle myönnetyn suoran luvan, komissio ilmoittaa siitä lippujäsenvaltiolle.

5.Jos jokin kolmas maa ilmoittaa lippujäsenvaltiolle, että se on päättänyt myöntää suoran luvan jollekin unionin kalastusalukselle tai evätä tai peruuttaa väliaikaisesti tai pysyvästi unionin kalastusalukselle myönnetyn luvan, lippujäsenvaltio ilmoittaa siitä komissiolle.

6.Toimijan on toimitettava lippujäsenvaltiolle kopio sen ja kolmannen maan välillä sovituista lopullisista ehdoista, mukaan luettuna kopio suorasta luvasta.

III luku
Unionin kalastusalusten alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen puitteissa harjoittama kalastus

20 artikla
Soveltamisala

Tätä lukua sovelletaan unionin kalastusalusten harjoittamaan, alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen puitteissa hoidettaviin kantoihin kohdistuvaan kalastustoimintaan, joka tapahtuu unionin vesillä, aavalla merellä tai kolmansien maiden vesillä.

21 artikla
Kalastusluvat

Unionin kalastusalus ei saa harjoittaa alueellisen kalastuksenhoitojärjestön hoitamiin kantoihin kohdistuvaa kalastustoimintaa, ellei

a)sen lippuvaltio ole myöntänyt sille kalastuslupaa;

b)sitä ole merkitty alueellisen kalastuksenhoitojärjestön asianomaiseen rekisteriin tai luetteloon; ja

c)silloin kun kalastustoimintaa harjoitetaan kolmannen maan vesillä, asianomainen kolmas maa ole myöntänyt sille kalastuslupaa II luvun mukaisesti.

22 artikla
Edellytykset lippujäsenvaltion myöntämille kalastusluville

Lippujäsenvaltio saa myöntää kalastusluvan ainoastaan, jos

a) 5 artiklassa esitetyt kelpoisuusehdot täyttyvät;

b) alueellisen kalastuksenhoitojärjestön asettamia sääntöjä tai niiden täytäntöönpanemiseksi annettua unionin lainsäädäntöä noudatetaan; ja

c)silloin, kun kalastustoimintaa harjoitetaan kolmansien maiden vesillä, 11 ja 18 artiklassa esitettyjä perusteita noudatetaan.

23 artikla
Rekisteröinti alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen toimesta

1.Lippuvaltion on lähetettävä komissiolle luettelo(t) aluksista, joille se on myöntänyt luvan kalastustoimintaan alueellisen kalastuksenhoitojärjestön puitteissa.

2.Edellä 1 kohdassa tarkoitetut luettelot on laadittava alueellisen kalastuksenhoitojärjestön vaatimusten mukaisesti, ja niiden ohessa on toimitettava liitteiden 1 ja 2 mukaiset tiedot.

3.Komissio voi pyytää lippujäsenvaltiolta mitä tahansa tarpeellisiksi katsomiaan lisätietoja.

4.Vakuututtuaan siitä, että 22 artiklassa mainitut edellytykset täyttyvät, komissio lähettää kalastusluvan saaneiden alusten luettelot alueelliselle kalastuksenhoitojärjestölle.

5.Jos alueellisen kalastuksenhoitojärjestön rekisteri tai luettelo ei ole julkinen, komissio ilmoittaa siihen merkityistä aluksista lippujäsenvaltiolle.

IV luku
Unionin kalastusalusten kalastustoiminta aavalla merellä

24 artikla
Soveltamisala

Tätä lukua sovelletaan kalastustoimintaan, jota suurimmalta pituudeltaan yli 24 metriä pitkät unionin kalastusalukset harjoittavat aavalla merellä.

25 artikla
Kalastusluvat

Unionin kalastusalus ei saa harjoittaa kalastustoimintaa aavalla merellä, ellei

a)sen lippujäsenvaltio ole myöntänyt sille kalastuslupaa; ja

b)kalastusluvasta ole ilmoitettu komissiolle 27 artiklan mukaisesti.

26 artikla
Edellytykset lippujäsenvaltion myöntämille kalastusluville

Lippujäsenvaltio saa myöntää kalastusluvan aavalla merellä harjoitettavaa kalastustoimintaa varten ainoastaan, jos 5 artiklassa esitetyt kelpoisuusehdot täyttyvät.

27 artikla
Ilmoitus komissiolle

Lippujäsenvaltion on ilmoitettava kalastusluvasta komissiolle vähintään 15 kalenteripäivää ennen suunnitellun aavalla merellä harjoitettavan kalastustoiminnan aloittamista ja toimitettava liitteiden 1 ja 2 mukaiset tiedot.

V luku
Unionin kalastusalusten rahtaus

28 artikla
Periaatteet

1.Unionin kalastusalus ei saa harjoittaa kalastustoimintaa rahtausjärjestelyn nojalla, jos voimassa on kestävää kalastusta koskeva kumppanuussopimus, jollei kyseisessä sopimuksessa muuta määrätä.

2.Unionin alus ei saa harjoittaa kalastustoimintaa useamman kuin yhden rahtausjärjestelyn nojalla kerrallaan eikä harjoittaa alirahtausta.

3.Rahdattu unionin alus ei saa käyttää lippuvaltionsa kalastusmahdollisuuksia. Rahdatun aluksen saaliit luetaan rahtausjärjestelyn tehneen valtion kalastusmahdollisuuksiin.

29 artikla
Kalastuslupien hallinnointi rahtausjärjestelyn yhteydessä

Kun lippujäsenvaltio myöntää kalastusluvan alukselle 11, 18, 22 tai 26 artiklan mukaisesti ja kun asianomaista kalastustoimintaa harjoitetaan rahtausjärjestelyn nojalla, lippujäsenvaltion on tarkistettava, että

a)rahtausjärjestelyn tehneen valtion toimivaltainen viranomainen on vahvistanut virallisesti, että järjestely on sen kansallisen lainsäädännön mukainen; ja

b)rahtausjärjestely mainitaan kalastusluvassa.

VI luku
Valvonta- ja raportointivelvoitteet

30 artikla
Tarkkailijaohjelman tiedot

Jos unionin kalastusaluksella kerätään tietoja tarkkailijaohjelman puitteissa, aluksen käyttäjän on toimitettava tiedot lippujäsenvaltiolleen.

31 artikla
Tietojen lähettäminen kolmansille maille

1.Kun unionin kalastusaluksen käyttäjä harjoittaa kalastustoimintaa tämän osaston nojalla ja jos kolmannen maan kanssa tehdyssä kestävää kalastusta koskevassa kumppanuussopimuksessa niin määrätään, unionin kalastusaluksen käyttäjän on lähetettävä asianomaiset saalisilmoitukset ja purkamisilmoitukset kolmannelle maalle ja niiden kopio lippujäsenvaltiolleen.

2.Lippujäsenvaltion on arvioitava, kuinka yhdenmukaisia 1 kohdan mukaisesti kolmannelle maalle lähetetyt tiedot ovat niiden tietojen kanssa, jotka se on saanut asetuksen (EY) N:o 1224/2009 mukaisesti.

3.Saalisilmoitusten ja purkamisilmoitusten jättäminen toimittamatta 1 kohdassa tarkoitetulle kolmannelle maalle on katsottava vakavaksi rikkomukseksi seuraamusten ja muiden yhteisen kalastuspolitiikan edellyttämien toimenpiteiden soveltamista varten. Rikkomuksen vakavuudesta päättää jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen ottaen huomioon vahingon luonteen ja arvon, rikkojan taloudellisen tilanteen ja rikkomuksen laajuuden tai toistuvuuden.

III OSASTO
KOLMANSIEN MAIDEN KALASTUSALUSTEN KALASTUSTOIMINTA UNIONIN VESILLÄ

32 artikla
Yleiset periaatteet

1.Kolmannen maan kalastusalus ei saa harjoittaa kalastustoimintaa unionin vesillä, ellei komissio ole myöntänyt sille kalastuslupaa.

2.Luvan kalastamiseen unionin vesillä saaneen kolmannen maan kalastusaluksen on noudatettava sääntöjä, joilla säännellään unionin alusten kalastustoimintaa kalastusvyöhykkeellä, jolla kyseinen alus toimii, sekä asianomaisen kalastussopimuksen määräyksiä.

3.Jos kolmannen maan kalastusalus purjehtii unionin vesien kautta ilman tämän asetuksen nojalla myönnettyä lupaa, sen pyydysten on oltava kiinnitettyinä ja varastoituina siten, etteivät ne ole valmiita käytettäväksi kalastustoimiin.

33 artikla
Edellytykset kalastusluvan saamiseksi

Komissio voi myöntää kolmannen maan kalastusalukselle luvan unionin vesillä harjoitettavaan kalastustoimintaan ainoastaan, jos

a)liitteiden 1 ja 2 mukaiset tiedot kalastusaluksesta ja siihen liittyvistä tukialuksista ovat täydelliset ja paikkansapitävät; aluksella ja kaikilla siihen liittyvillä tukialuksilla on IMO-tunnistenumero;

b)toimijaan tai kalastusalukseen ei ole kohdistunut neuvoston asetuksen (EY) N:o 1005/2008 42 artiklan tai neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 90 artiklan nojalla jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaista seuraamusta vakavasta rikkomuksesta kalastusluvan hakemista edeltävien 12 kuukauden aikana;

c)kalastusalus ei sisälly yhteenkään LIS-luetteloon ja/tai kolmatta maata ei ole todettu tai merkitty luetteloon yhteistyöhön osallistumattomana neuvoston asetuksen (EY) N:o 1005/2008 nojalla tai kestämättömän kalastuksen sallivana asetuksen (EU) N:o 1026/2012 nojalla;

d)kalastusalus täyttää kyseisen kolmannen maan kanssa tehdyn kalastussopimuksen mukaiset kelpoisuusehdot ja, tapauksen mukaan, alus on merkitty alusluetteloon kyseisen sopimuksen nojalla.

34 artikla
Kalastuslupien myöntämismenettely

1.Kolmannen maan on lähetettävä komissiolle hakemukset kalastusalustensa puolesta ennen asianomaisessa sopimuksessa mainittua tai komission asettamaa määräaikaa.

2.Komissio voi pyytää kolmannelta maalta mitä tahansa tarpeellisiksi katsomiaan lisätietoja.

3.Vakuututtuaan siitä, että 33 artiklassa esitetyt edellytykset täyttyvät, komissio myöntää kalastusluvan ja ilmoittaa siitä kolmannelle maalle ja asianomaisille jäsenvaltioille.

35 artikla    
Kalastuslupien seuranta

1.Jos 33 artiklassa esitetyt edellytykset eivät enää täyty, komissio muuttaa lupaa tai peruuttaa sen ja ilmoittaa asiasta kolmannelle maalle ja asianomaisille jäsenvaltioille.

2.Komissio voi evätä luvan tai keskeyttää tai peruuttaa sen tapauksissa, joissa olosuhteet ovat muuttuneet perustavasti tai joissa esimerkiksi kansainvälisiin ihmisoikeusnormeihin tai laittoman, ilmoittamattoman tai sääntelemättömän kalastuksen torjuntaan liittyvät ensisijaiset poliittiset syyt sen oikeuttavat, ja tapauksissa, joissa unioni on edellä mainituista tai muista ensisijaisista poliittisista syistä päättänyt katkaista suhteensa kyseiseen kolmanteen maahan tilapäisesti tai lopullisesti.

36 artikla
Kalastustoiminnan lopettaminen

1.Jos kolmannelle maalle myönnetyt kalastusmahdollisuudet katsotaan kokonaan käytetyiksi, komissio ilmoittaa siitä viipymättä kolmannelle maalle ja jäsenvaltioiden toimivaltaisille tarkastusviranomaisille. Kalastustoiminnan jatkumisen varmistamiseksi käyttämättömien kalastusmahdollisuuksien osalta, mikä saattaa vaikuttaa myös kokonaan käytettyihin kalastusmahdollisuuksiin, kolmannen maan on ilmoitettava komissiolle teknisistä toimenpiteistä, joilla estetään kokonaan käytettyihin kalastusmahdollisuuksiin kohdistuvat kielteiset vaikutukset. Asianomaisen kolmannen maan lipun alla purjehtiville aluksille myönnetyt kalastusluvat katsotaan keskeytetyiksi kyseessä olevan kalastustoiminnan osalta 1 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen päivämäärästä lähtien, eivätkä alukset saa enää harjoittaa kyseessä olevaa kalastustoimintaa.

2.Kalastusluvat on katsottava peruutetuiksi, jos 2 kohdan mukainen kalastustoiminnan keskeytys koskee kaikkea toimintaa, jota varten luvat on myönnetty.

3.Kolmannen maan on varmistettava, että asianomaisille kalastusaluksille ilmoitetaan viipymättä tämän artiklan soveltamisesta ja että ne lopettavat kaiken kyseessä olevan kalastustoiminnan.

37 artikla
Kiintiöiden liikakalastus unionin vesillä

1.Jos komissio toteaa kolmannen maan ylittäneen kiintiön, joka sille on myönnetty tietyn kalakannan tai kalakantaryhmän osalta, komissio vähentää kyseiselle maalle asianomaisen kalakannan tai kalakantaryhmän osalta myönnettyjä kiintiöitä seuraavina vuosina.

2.Jos kiintiötä ei voida vähentää liikaa kalastetun kalakannan tai kalakantaryhmän osalta 1 kohdan mukaisesti, koska kyseisen kolmannen maan käytettävissä ei ole kalakannan tai kalakantaryhmän osalta riittävästi kiintiötä, komissio voi, kolmatta maata kuultuaan, vähentää tuon kolmannen maan käytettävissä olevia muiden kalakantojen tai kalakantaryhmien kiintiöitä samalla maantieteellisellä alueella tai vastaavan kaupallisen arvon verran.

38 artikla
Valvonta ja täytäntöönpano

1.Luvan kalastukseen unionin vesillä saaneen kolmannen maan aluksen on noudatettava sääntöjä, joilla säännellään unionin alusten kalastustoimintaa kalastusvyöhykkeellä, jolla kyseinen alus toimii.

2.Luvan kalastukseen unionin vesillä saaneen kolmannen maan aluksen on toimitettava komissiolle tai sen nimeämälle elimelle ja, tapauksen mukaan, rantajäsenvaltiolle tiedot, jotka unionin alusten edellytetään lähettävän lippujäsenvaltiolle neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 nojalla.

3.Komissio, tai sen nimeämä elin, lähettää 2 kohdassa tarkoitetut tiedot rantajäsenvaltiolle.

4.Luvan kalastukseen unionin vesillä saaneen kolmannen maan aluksen on toimitettava pyynnöstä komissiolle tai sen nimeämälle elimelle sovellettavien tarkkailijaohjelmien puitteissa laaditut tarkkailuraportit.

5.Rantajäsenvaltion on kirjattava kaikki kolmansien maiden kalastusalusten tekemät rikkomukset, myös niihin liittyvät seuraamukset, kansalliseen rekisteriin, josta säädetään neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 93 artiklassa.

6.Komissio lähettää 5 kohdassa tarkoitetut tiedot kolmannelle maalle varmistaakseen, että kolmas maa toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet.

Edellä oleva 1 kohta ei kuitenkaan rajoita unionin ja kolmansien maiden välisiä neuvotteluja. Tältä osin siirretään komissiolle valta antaa 44 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla pääsyjärjestelyistä kolmansien maiden kanssa käytyjen neuvottelujen tulokset pannaan täytäntöön unionin lainsäädännössä.

IV OSASTO
Tiedot

39 artikla
Unionin kalastusluparekisteri

1.Komissio perustaa sähköisen kalastusluparekisterin, jossa on sekä julkinen että suojattu osa, ja pitää sitä yllä. Kyseiseen rekisteriin / kyseistä rekisteriä

a) tallennetaan kaikki liitteiden 1 ja 2 mukaiset tiedot ja siitä ilmenee kunkin luvan tila reaaliaikaisesti;

b)käytetään komission ja jäsenvaltioiden väliseen tietojenvaihtoon; ja

c)käytetään ainoastaan kalastuslaivastojen kestävän hallinnoinnin tarkoituksiin.

2.Rekisterissä oleva kalastuslupien luettelo on julkinen, ja siihen on sisällyttävä seuraavat tiedot:

a)aluksen nimi ja lippuvaltio;

b)luvan tyyppi; ja

c)kalastustoiminnan sallittu aika ja vyöhyke (alkamis- ja lopettamispäivät, kalastusvyöhyke).

3.Jäsenvaltion on käytettävä rekisteriä ilmoittaakseen kalastusluvista komissiolle ja pitääkseen tietonsa ajan tasalla, kuten 12, 19, 23 ja 27 artiklassa edellytetään.

40 artikla
Tekniset vaatimukset

Asetuksen II, III ja IV osastossa tarkoitettu tietojenvaihto tapahtuu sähköisesti. Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksin teknisiä toteuttamisvaatimuksia, jotka koskevat mainituissa osastoissa tarkoitettujen tietojen kirjaamista, muotoa ja toimittamistapaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2007/2/EY 27 säännösten soveltamista. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 45 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

41 artikla
Tietojen saatavuus

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 110 artiklan soveltamista rajoittamatta jäsenvaltioiden tai komission on myönnettävä kalastuslaivastojen hallinnointiin osallistuville toimivaltaisille hallinnollisille yksiköille pääsy 39 artiklassa tarkoitetun unionin kalastusluparekisterin suojattuun osaan.

42 artikla
Tietojen hallinta, henkilötietojen suoja ja luottamuksellisuus

Tämän asetuksen nojalla saatuja tietoja on käsiteltävä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 109, 110, 111 ja 113 artiklan, asetuksen (EY) N:o 45/2001 sekä direktiivin 95/46/EY ja sen kansallisten täytäntöönpanosääntöjen mukaisesti.

43 artikla
Suhteet kolmansiin maihin ja alueellisiin kalastuksenhoitojärjestöihin

1.Kun jäsenvaltio saa kolmannelta maalta tai alueelliselta kalastuksenhoitojärjestöltä tämän asetuksen tehokkaan soveltamisen kannalta merkityksellisiä tietoja, sen on toimitettava tiedot muille asianomaisille jäsenvaltioille ja komissiolle tai sen nimeämälle elimelle edellyttäen, että kyseisen kolmannen maan kanssa tehdyt kahdenväliset sopimukset tai kyseisen alueellisen kalastuksenhoitojärjestön säännöt sen sallivat.

2.Komissio tai sen nimeämä elin voi unionin ja kolmansien maiden välisten kalastussopimusten tai alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen taikka vastaavien järjestelyjen, joissa unioni on sopimuspuolena tai yhteistyötä tekevänä muuna kuin sopimuspuolena, puitteissa toimittaa tämän asetuksen sääntöjen noudattamatta jättämistä tai asetuksen (EY) N:o 1005/2008 42 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja asetuksen (EY) N:o 1224/2009 90 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja vakavia rikkomuksia koskevat merkitykselliset tiedot muille kyseisten sopimusten tai järjestöjen osapuolille tiedot antaneen jäsenvaltion suostumuksella ja asetuksen (EY) N:o 45/2001 mukaisesti.

V OSASTO
Menettelyt, säädösvallan siirto ja täytäntöönpanotoimenpiteet

44 artikla
Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.

2.Siirretään 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä komissiolle.

3.Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.Edellä 5 artiklan 2 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

45 artikla
Komiteamenettely

1.Komissiota avustaa asetuksen (EY) N:o 1380/2013 47 artiklalla perustettu kalastus- ja vesiviljelyalan komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

3.Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 8 artiklaa yhdessä sen 5 artiklan kanssa.

VI OSASTO
LOPPUSÄÄNNÖKSET

46 artikla
Kumoaminen

1.Kumotaan asetus (EY) N:o 1006/2008.

2.Viittauksia asetuksen (EY) N:o 1006/2008 säännöksiin pidetään viittauksina tämän asetuksen säännöksiin.

47 artikla
Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan […] päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä

(1) Neuvoston asetus (EY) N:o 1006/2008, annettu 29 päivänä syyskuuta 2008, yhteisön kalastusaluksille myönnettävistä luvista kalastustoiminnan harjoittamiseksi yhteisön vesien ulkopuolella ja kolmansien maiden alusten pääsystä yhteisön vesille (EUVL L 286, 29.10.2008, s. 33).

(2) Neuvoston asetus (EY) N:o 1224/2009, annettu 20 päivänä marraskuuta 2009, yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen (EUVL L 343, 22.12.2009, s. 1–50).

(3) Neuvoston asetus (EY) N:o 1005/2008, annettu 29 päivänä syyskuuta 2008, laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä (EUVL L 286, 29.10.2008, s. 1–32).

(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1380/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013,yhteisestä kalastuspolitiikasta (EUVL L 354, 28.12.2013, s. 22).

(5) KOM(2011) 424, 13.7.2011.

(6) Euroopan parlamentin päätöslauselma 22. marraskuuta 2012 yhteisen kalastuspolitiikan ulkoisesta ulottuvuudesta (2011/2318(INI)).

(7) http://www.fao.org/fishery/ipoa-iuu/en

(8) COFI/2014/4.2 (§29).

(9) Sama (§§40 ja 41).

(10) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 404/2011, annettu 8 päivänä huhtikuuta 2011, yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EUVL L 112, 30.4.2011, s. 1–153).

(11) 28 artikla.

(12) EUVL C , , s. .

(13) EUVL C , , s. .

(14) EUVL C , , s. .

(15) Neuvoston asetus (EY) N:o 1006/2008, annettu 29 päivänä syyskuuta 2008, yhteisön kalastusaluksille myönnettävistä luvista kalastustoiminnan harjoittamiseksi yhteisön vesien ulkopuolella ja kolmansien maiden alusten pääsystä yhteisön vesille, asetusten (ETY) N:o 2847/93 ja (EY) N:o 1627/94 muuttamisesta sekä asetuksen (EY) N:o 3317/94 kumoamisesta (EUVL L 286, 29.10.2008, s. 33).

(16) Neuvoston päätös 98/392/EY, tehty 23 päivänä maaliskuuta 1998, 10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen ja sen XI osan soveltamiseen liittyvän 28 päivänä heinäkuuta 1994 tehdyn sopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta (EYVL L 179, 23.6.1998, s. 1).

(17) Neuvoston päätös 98/414/EY, tehty 8 päivänä kesäkuuta 1998, hajallaan olevien (talousvyöhykkeiden sisällä ja niiden ulkopuolella liikkuvien) kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa koskevien 10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen määräysten täytäntöönpanosta tehdyn sopimuksen ratifioinnista Euroopan yhteisön puolesta (EYVL L 189, 3.7.1998, s. 14).

(18) Neuvoston päätös 96/428/EY, tehty 25 päivänä kesäkuuta 1996, yhteisön suorittamasta aavan meren kalastusalusten kansainvälisten suojelu- ja hoitotoimenpiteiden noudattamisen edistämisestä tehdyn sopimuksen hyväksymisestä (EYVL L 177, 16.7.1996, s. 24).

(19) Rio+20 -konferenssin tuloksista ”Tulevaisuus, jota tavoittelemme” 27 päivänä heinäkuuta 2012 annettu YK:n yleiskokouksen päätöslauselma A/RES/66/288.

(20) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1380/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013,yhteisestä kalastuspolitiikasta (EUVL L 354, 28.12.2013, s. 22).

(21) Neuvoston asetus (EY) N:o 1005/2008, annettu 29 päivänä syyskuuta 2008, laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä, asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1936/2001 ja (EY) N:o 601/2004 muuttamisesta sekä asetusten (EY) N:o 1093/94 ja (EY) N:o 1447/1999 kumoamisesta (EUVL L 286, 29.10.2008, s. 1).

(22) Neuvoston asetus (EY) N:o 1224/2009, annettu 20 päivänä marraskuuta 2009, yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, asetusten (EY) N:o 847/96, (EY) N:o 2371/2002, (EY) N:o 811/2004, (EY) N:o 768/2005, (EY) N:o 2115/2005, (EY) N:o 2166/2005, (EY) N:o 388/2006, (EY) N:o 509/2007, (EY) N:o 676/2007, (EY) N:o 1098/2007, (EY) N:o 1300/2008 ja (EY) N:o 1342/2008 muuttamisesta sekä asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1627/94 ja (EY) N:o 1966/2006 kumoamisesta (EUVL L 343, 22.12.2009, s. 1).

(23) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1).

(24) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY, annettu 24 päivänä lokakuuta 1995, yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31).

(25) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(26) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1026/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, tietyistä kalakantojen säilyttämiseksi toteutettavista kestämättömän kalastuksen salliviin maihin liittyvistä toimenpiteistä (EUVL L 316, 14.11.2012, s. 34).

(27) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/2/EY, annettu 14 päivänä maaliskuuta 2007, Euroopan yhteisön paikkatietoinfrastruktuurin (INSPIRE) perustamisesta (EUVL L 108, 25.4.2007, s. 1).

EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 10.12.2015

COM(2015) 636 final

LIITTEET

ehdotukseen

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus

ulkoisten kalastuslaivastojen kestävästä hallinnoinnista ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1006/2008 kumoamisesta

{SWD(2015) 276 final}
{SWD(2015) 279 final}

Liite 1
Luettelo kalastusluvan myöntämistä varten toimitettavista tiedoista

*pakolliset kentät (22–25 ja 28–48 kohtaa ei täytetä, jos tiedot ovat saatavissa automaattisesti unionin laivastorekisteristä CFR- tai IMO-numeron perusteella)

Liiteasiakirjat (luettelo)

Liite 2
Luettelo liitteessä 1 kuvattua kalastusalusta tukevan tukialuksen osalta
toimitettavista tiedoista

*pakolliset kentät (22–25 ja 28–33 kohtaa ei täytetä unionin jäsenvaltion lipun alla purjehtivan tukialuksen osalta, jos tiedot ovat saatavissa automaattisesti unionin laivastorekisteristä CFR-numeron perusteella)

Liiteasiakirjat (luettelo)