EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 1.10.2015

COM(2015) 481 final

KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

suojeltujen merialueiden perustamisen edistymisestä (meristrategiapuitedirektiivin 2008/56/EY 21 artiklan mukainen arviointi)

KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

suojeltujen merialueiden perustamisen edistymisestä (meristrategiapuitedirektiivin 2008/56/EY 21 artiklan mukainen arviointi)

1.Johdanto

Monien Euroopan merissä esiintyvien lajien kannat ja niiden levinneisyysalueet ja elinympäristöt ovat pienentyneet ihmisen toiminnan vaikutusten vuoksi 1 .

Yhdistyneet kansakunnat on kahden viime vuosikymmenen aikana toistuvasti tuonut esiin huolensa valtamerien terveydestä ja meriluonnon monimuotoisuudesta 2 . EU on biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen mukaisesti sitoutunut varmistamaan, että 10 prosenttia sen rannikko- ja merialueista suojellaan. Tämä tavoite sisältyy myös kestävän kehityksen tavoitteeseen 14, jonka mukaan suojellaan valtameriä, meriä ja meriluonnonvaroja ja hyödynnetään niitä kestävällä tavalla kestävän kehityksen edistämiseksi 3 .

Euroopan unioni hyväksyi vuonna 2011 luonnon monimuotoisuutta koskevan strategian, jolla pyritään pysäyttämään koko luonnon monimuotoisuuden häviäminen sekä ekosysteemipalveluiden huonontuminen EU:n alueella vuoteen 2020 mennessä. Luontotyyppidirektiivissä 4 edellytetään erityisten suojelutoimien alueiden perustamista myös rannikko- ja merialueiden luontotyyppejä varten. Lisäksi EU:n meristrategiapuitedirektiivissä 5 keskitytään suojelemaan erityisesti merten biologista monimuotoisuutta.

Meristrategiapuitedirektiivin mukaan jäsenvaltioiden on laadittava toimenpideohjelma 6 ympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi niille kuuluvilla merivesillä 7 vuoteen 2020 mennessä. Toimenpideohjelmiin on kuuluttava alueellisia suojelutoimenpiteitä, jotka edistävät suojeltujen merialueiden yhtenäisiä ja edustavia verkostoja 8 . Merialueiden suojelu on kaikilla Euroopan merillä käytettävä toimenpide, jolla pyritään suojelemaan vaarantuneita lajeja ja elinympäristöjä. Tarkemmin määriteltynä suojelluilla merialueilla tarkoitetaan

-maantieteellisesti määritettyjä merialueita,

-joiden ensisijainen ja selkeästi ilmaistu tavoite on luonnonsuojelu

-ja joita säännellään ja hoidetaan oikeudellisten tai muiden tehokkaiden keinojen avulla tavoitteen saavuttamiseksi 9 .

On osoitettu, että hyvin hoidetuilla suojelluilla merialueilla on ollut Euroopassa myönteisiä ekologisia vaikutuksia. Niillä merensuojelualueilla, joilla suojelun taso on korkea, lajitiheys 10 on kasvanut keskimäärin 116 prosenttia, kasvien ja eläinten biomassa on kasvanut keskimäärin 238 prosenttia, eläinten koko on kasvanut 13 prosenttia ja lajien runsaus on lisääntynyt 19 prosenttia 11 .

Koska tehokkaasti hoidetut suojellut merialueet edistävät merten ja valtamerten säilyttämistä terveinä ja kestävinä, ne myös tukevat merten ja valtamerten tuottamia palveluja. Näin ollen suojelluilla merialueilla on paljon luonnonsuojelua laajempi merkitys, sillä ne tuottavat yhteiskunnalle taloudellista hyötyä. Ne ovat sinisen talouden vihreä perusta. Natura 2000 verkostoon kuuluvien merialueiden tuottaman kokonaishyödyn arvioidaan olleen vuonna 2011 noin 1,5 miljardia euroa vuodessa. Määrä voisi kasvaa 3,2 miljardiin euroon, jos Natura 2000 merialueiden kattama ala kaksinkertaistettaisiin 12 .

Suojellut merialueet tuottavat sosioekonomisia hyötyjä monin tavoin. Koska lajien biomassa kasvaa suojelluilla merialueilla, suojellut merialueet voivat edistää kalakantojen elvyttämistä 13 . On näyttöä siitä, että suojeltujen merialueiden myönteiset vaikutukset ulottuvat myös läheisille kalavesille. Esimerkiksi Columbretesin saariryhmän merensuojelualueen perustaminen Espanjassa kasvatti saaliita ympäröivillä kalavesillä noin 10 prosentilla vuodessa 14 .

Puhdas vesi, terveet elinympäristöt ja merten rikas biologinen monimuotoisuus ovat myös yksi rannikko- ja merimatkailun peruskivistä. Suojelluista merialueista voi tulla merkittäviä matkailukohteita, jotka tukevat rannikko- ja merialueiden taloutta 15 . Australiassa matkailu Ison Valliriutan meriluonnonpuiston ja maailmanperintökohteen alueella johti noin 6,4 miljardin dollarin välittömään kulutukseen, tuotti 5,2 miljardia dollaria lisäarvoa ja synnytti yli 64 000:ta kokoaikaista työpaikkaa vastaavan määrän työtä vuonna 2012 16 .

Suojellut merialueet parantavat meriympäristön tilaa ja voivat siten vahvistaa myös merien muita ekosysteemipalveluja, kuten jätteen assimilointia, rannikkoalueiden suojelua ja tulvien hallintaa 17 . Yhdistyneessä kuningaskunnassa on arvioitu, että suojeltujen merialueiden verkoston nimeämisestä saadun hyödyn rahallinen arvo on ollut kaasujen ja ilmaston säätelyn osalta 8,2 miljardia puntaa ja ravinteiden kierron osalta 1,3 miljardia puntaa 18 .

Tässä kertomuksessa arvioidaan meristrategiapuitedirektiivin 21 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden edistymistä suojeltujen merialueiden perustamisessa vuoden 2012 loppuun mennessä. Kertomus perustuu Euroopan suojeltujen merialueiden verkostoa koskevaan Euroopan ympäristökeskuksen arviointityöhön. Kertomuksessa tarkastellaan ensin jäsenvaltioiden edistymistä suojeltujen merialueiden perustamisessa (2 jakso) ja sitten 13 artiklan 4 kohdassa edellytettyä suojeltujen merialueiden verkostojen yhtenäisyyttä ja edustavuutta (3 jakso). Kertomuksen viimeisessä osiossa käsitellään jatkossa tarvittavia toimia. Kertomus sisältää kaksi teknistä liitettä, joissa määritellään kertomuksessa käytettyjä termejä, kuvataan suojeltujen merialueiden perustamista koskevaa eurooppalaista ja kansainvälistä lainsäädäntöä ja esitetään kertomuksessa käytettyjä lukuja taulukoiden muodossa.

2.Arvio edistymisestä

Euroopan ympäristökeskus julkaisee Euroopan suojeltuja merialueita koskevan raportin vuonna 2015 19 . Ympäristökeskuksen arvioinnin mukaan Euroopassa on panostettu huomattavasti suojeltujen merialueiden nimeämiseen ja niiden muodostamien verkostojen perustamiseen sen jälkeen, kun biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus tuli voimaan vuonna 1993 20 . Vuoden 2012 lopussa suojellut merialueet kattoivat 5,9 prosenttia Euroopan meristä 21 , mutta suojeltujen merialueiden kattavuudessa on suuria alueellisia eroja eri puolilla Eurooppaa. Vuonna 2012 kymmenestä merialueiden osa-alueesta kolmella suojellut merialueet kattoivat yli 10 prosenttia alueesta, kun taas kahdella alueellisella merellä suojeltujen merialueiden osuus oli alle 2 prosenttia 22 (taulukko 1). Alueellisten erojen lisäksi suojeltujen merialueiden kattavuudessa havaittiin merkittäviä eroja myös rannikkovesien ja avomerten välillä (taulukko 2). On pantava merkille, että suojeltujen merialueiden kattama alue on kasvanut vuoden 2012 jälkeen, sillä osa jäsenvaltioista on nimennyt huomattavan paljon uusia suojeltuja merialueita.

Euroopan ympäristökeskuksen raportissa Euroopan suojellut merialueet jaetaan kolmeen tyyppiin: Natura 2000 verkostoon kuuluvat merialueet, meriä koskevien alueellisten yleissopimusten nojalla suojellut merialueet ja yksittäiset kansallisesti suojellut merialueet. Nämä kolmenlaiset suojellut merialueet voivat olla myös osittain päällekkäisiä (tietty alue tai alueen osa voi olla suojeltu useamman kuin yhden järjestelmän nojalla), niiden nimeämismenettelyissä on eroja ja niihin sovelletaan erilaisia oikeudellisia vaatimuksia.

2.1 Natura 2000 merialueet

Merialueiden Natura 2000 verkosto on erittäin onnistunut, sillä Euroopan suojelluista merialueista kattavuudessa mitattuna suurin osa on nimetty Natura 2000 verkoston kautta. Vuoden 2012 lopussa verkosto kattoi yli 228 000 km2 eli yli 4 prosenttia Euroopan meristä. Natura 2000 verkoston kattavuus kuitenkin vaihteli eri merialueilla. Pohjanmerellä sen laajemmassa merkityksessä Natura 2000 merialueet kattoivat lähes 18 prosenttia vesistä ja Itämerellä lähes 12 prosenttia vesistä. Muilla alueilla, kuten Joonianmerellä, Adrianmerellä ja Makaronesiassa, Natura 2000 merialueiden kattavuus oli alle 2 prosenttia 23 (taulukko 3).

Natura 2000 verkoston kattavuus oli huomattavasti suurempi myös rannikkoalueilla 24 . Natura 2000 alueet kattoivat 33,3 prosenttia rannan läheisistä vesistä, 11,3 prosenttia rannikkovesistä ja vain 1,7 prosenttia avomeristä 25 . Näin ollen Natura 2000 alueet eivät vielä kattaneet meriympäristön merkittäviä, avomerille tyypillisiä piirteitä. Luontodirektiiviin perustuvat Natura 2000 alueet tarjoavat kuitenkin vahvan oikeudellisen kehyksen alueiden suojeluun ja ihmisen toiminnan kestävään hallintaan kyseisillä alueilla. Rannikkojäsenvaltiot ovatkin tehostaneet toimiaan aukkojen paikkaamiseksi.

2.2 Meriä koskevien alueellisten yleissopimusten nojalla perustetut suojeltujen merialueiden verkostot

Meriä koskevien alueellisten yleissopimusten nojalla nimetyt suojellut merialueet ovat merkittävässä määrin päällekkäisiä Natura 2000 alueiden ja kansallisten suojeltujen merialueiden kanssa. Meriä koskevat alueelliset yleissopimukset ovat kuitenkin jäsenvaltioille tärkeä foorumi, jolla ne voivat tehdä yhteistyötä kehittääkseen ja toteuttaakseen ekosysteemeihin perustuvaa lähestymistapaa suojeltujen merialueiden nimeämiseen ja hoitamiseen. Siksi meriä koskevat alueelliset yleissopimukset ovat yksi Euroopan suojeltujen merialueiden verkoston laajentamista edistävistä tekijöistä 26 .

Itämeren alue oli Euroopan ensimmäinen merialue, jossa kattavuus ylitti 10 prosenttia. Kun Itämeren merellisen ympäristön suojelukomissio (HELCOM) arvioi suojeltujen merialueiden verkostoansa vuonna 2010, sen kattavuus oli 10,3 prosenttia Vuonna 2012 Itämeren suojeltujen merialueiden verkosto kattoi 12,4 prosenttia arviointialueesta 27 .

Merkittävää edistystä on havaittavissa myös tietyillä Koillis-Atlantin alueilla. Esimerkkinä voidaan mainita Pohjanmeri sen laajemmassa merkityksessä: suojeltujen merialueiden kattavuus on kyseisellä alueella Euroopan suurin (lähes 18 prosenttia). Keskimäärin suojellut merialueet kattoivat Koillis-Atlantilla 3,2 prosenttia arviointialueesta vuonna 2012 28 .

Välimerellä suojeltujen merialueiden kattavuus oli vuonna 2012 Euroopan ympäristökeskuksen arviointialueella keskimäärin 9,7 prosenttia. Euroopan ympäristökeskus ei voinut arvioida suojeltujen merialueiden kattavuutta Mustallamerellä tietojen puutteen vuoksi (taulukko 4).

2.3 Kansalliset suojellut merialueet

Jäsenvaltiot ovat nimenneet suojeltuja merialueita myös suojellakseen kansallisesti merkittäviä piirteitä. Alueet voivat kuulua Natura 2000 verkostoon tai meriä koskevien alueellisten yleissopimusten perusteella suojeltujen merialueiden verkostoihin taikka olla erillisiä suojelualueita. Eri järjestelmien puitteissa nimettyjen suojeltujen merialueiden verkostojen lähentymisen aste vaihtelee jäsenvaltiosta toiseen. Kansallisten suojeltujen merialueiden ja meriä koskevien alueellisten yleissopimusten nojalla suojeltujen alueiden tapauksessa lähentymisaste oli koko Euroopassa keskimäärin 68,2 prosenttia (eli yli kaksi kolmasosaa koko kansallisesti ja alueellisesti suojeltujen merialueiden kattamasta alueesta kuuluu molempiin järjestelmiin) ja kansallisten suojeltujen merialueiden ja Natura 2000 verkostoon kuuluvien suojeltujen merialueiden tapauksessa 54,5 prosenttia 29 . Arvioinnissa ei voitu osoittaa, että moninkertainen nimeäminen parantaisi suojeltujen merialueiden suojelun tasoa.

3.Suojeltujen merialueiden yhtenäiset ja edustavat verkostot

Tällä hetkellä ei ole olemassa EU:n laajuista menetelmää, jolla voitaisiin arvioida Euroopan suojeltujen merialueiden verkostojen yhtenäisyyttä ja edustavuutta. Meriä koskevilla alueellisilla yleissopimuksilla on kuitenkin ollut merkittävä rooli suojeltujen merialueiden verkoston yhtenäisyyttä koskevien arviointiperusteiden määrittelemisessä. OSPAR-komissio, HELCOM sekä Barcelonan yleissopimuksen nojalla perustettu keskus ”Regional Activity Centre for Specially Protected Areas (RAC/SPA)” ja Välimerellä toimiva MedPAN-verkosto ovat arvioineet suojeltujen merialueiden verkoston yhtenäisyyttä.

OSPAR-komissio määrittelee suojeltujen merialueiden verkostojen ekologisen yhtenäisyyden kuuden kriteerin perusteella: piirteet, edustavuus, toistuvuus, kytkeytyneisyys, palautumiskyky ja riittävyyys/elinkelpoisuus 30 . OSPAR-yleissopimuksen alaista suojeltujen merialueiden verkostoa arvioitiin ensimmäisen kerran vuonna 2010. Arvioinnin mukaan verkostoa ei voitu pitää ekologisesti yhtenäisenä suojeltujen merialueiden maantieteellisen jakauman vuoksi. Vuonna 2012 OSPAR yritti arvioida uudelleen verkostonsa ekologista yhtenäisyyttä mutta ei pystynyt tekemään kattavia päätelmiä, sillä lajien ja luontotyyppien levinneisyydestä oli liian vähän asianmukaista tietoa. Vuonna 2012 suojeltujen merialueiden sijainneista voitiin tehdä vain karkeita arvioita, jotka viittasivat siihen, että OSPAR-yleissopimuksen alainen suojeltujen merialueiden verkosto ei todennäköisesti ollut ekologisesti yhtenäinen. Verkoston yhtenäisyydestä oli kuitenkin nähtävissä ensimmäisiä merkkejä tietyillä osa-alueilla, kuten Pohjanmerellä sen laajemmassa merkityksessä ja osittain myös Kelttienmerellä 31 .

HELCOM on määrittänyt ekologiselle yhtenäisyydelle neljä kriteeriä: riittävyys, edustavuus, piirteiden toistuvuus ja kytkeytyneisyys. Vaikka HELCOMin toiminta-alueella on nimetty yhä enemmän suojeltuja merialueita, HELCOM totesi vuonna 2010, että Itämeren suojeltujen merialueiden verkostot eivät vielä olleet ekologisesti yhtenäisiä 32 .

MedPAN ja RAC/SPA arvioivat suojeltujen merialueiden verkoston yhtenäisyyttä Välimerellä vuonna 2012 käyttäen kahta kriteeriä: edustavuutta ja kytkeytyneisyyttä. Arvioinnissa todettiin, että Välimeren suojeltujen merialueiden verkostoa ei voida pitää yhtenäisenä eikä edustavana 33 . Läntisen Välimeren suojelualueiden katsottiin olevan parhaiten toisiinsa kytkeytyneitä Välimeren alueella.

Ulkoisten konsulttien Euroopan komissiolle vuonna 2014 laatimassa tutkimuksessa 34 pyrittiin ensimmäistä kertaa kehittämään yhteiset kriteerit ja menetelmä Euroopan suojeltujen merialueiden verkostojen yhtenäisyyden ja edustavuuden arviointia varten. Tutkimuksessa todettiin, että arviointialueeseen kuulunut suojeltujen merialueiden verkosto Itämerellä ei ollut yhtenäinen. Komissio jatkaa menetelmän jalostamista EU:n laajuista suojeltujen merialueiden verkostojen arviointia varten.

4.Päätelmät ja tulevaisuudennäkymät

Suojellut merialueet ovat luonnonsuojelussa olennaisia aluesuunnittelun välineitä. Ne voivat toimia merten ja valtamerten uhanalaisen biologisen monimuotoisuuden rahoitusalueina. Koska ne tukevat ekosysteemien palautumiskykyä, tehokkaat suojeltujen merialueiden verkostot tuottavat yhteiskunnalle arvokasta hyötyä. Tällaisia sosioekonomisia hyötyjä ovat esimerkiksi työpaikkojen luominen, ruoan tuotanto ja ilmaston säätely. Suojellut merialueet ovatkin hyvä esimerkki sinisen ja vihreän talouden lähentymisestä.

Sen jälkeen, kun biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus tuli voimaan vuonna 1993, Euroopan suojeltujen merialueiden verkosto on laajentunut merkittävästi. Vuonna 2012 verkosto kattoi lähes 6 prosenttia Euroopan meristä. Tässä kertomuksessa osoitetaan, että suojeltujen merialueiden perustamisessa on edistytty Euroopassa valtavasti. Vuoden 2012 jälkeen suojeltuja merialueita on nimetty vielä lisää 35 . Työ kuitenkin jatkuu: lisätoimilla pyritään varmistamaan, että vähintään 10:tä prosenttia Euroopan meristä suojellaan suojeltujen merialueiden yhtenäisten verkostojen avulla 36 .

Vuoteen 2020 ulottuvan luonnon monimuotoisuutta koskevan EU:n strategian tavoitteita pannaan täytäntöön EU:n poliittisen kehyksen avulla, joka tarjoaa oivan mahdollisuuden suojeltujen merialueiden nimeämiseen ja niiden yhdennettyyn hoitoon ja hallintaan. Meristrategiapuitedirektiivi, luonto- ja lintudirektiivit, merten aluesuunnittelua koskeva direktiivi ja uudistettu yhteinen kalastuspolitiikka sisältävät säännöksiä, joilla voidaan edistää Euroopan suojeltujen merialueiden verkostojen laajentamista tulevina vuosina.

Jotta suojeltujen merialueiden potentiaalia voitaisiin hyödyntää täysimääräisesti, merialueiden suojeluun on sisällyttävä hoitotoimenpiteitä 37 , joiden tehokas seuranta ja täytäntöönpano on varmistettava. Hoitotoimenpiteitä voivat olla esimerkiksi suojeltuja merialueita koskevat hoitosuunnitelmat ja ympäröiviä alueita koskevat alueelliset suojelutoimenpiteet, joilla täydennetään ja tehostetaan suojeltujen merialueiden vaikutuksia. Suojeltujen merialueiden olisi oltava olennainen osa merten aluesuunnitelmia, joilla tuetaan vihreän ja sinisen talouden infrastruktuuria koskevaa lähestymistapaa 38 . Näin voitaisiin varmistaa moninaisten ekosysteemipalvelujen tarjonta tietyllä alueella ja parantaa kyseisiä palveluja. Yhdennettyä lähestymistapaa tarvitaan myös sen varmistamiseksi, että meriin kohdistuvia paineita vähennetään ja siten parannetaan ekosysteemien palautumiskykyä.

Komissio aikoo jatkossakin tukea kansallisia ja kansainvälisiä toimia, jotka koskevat suojeltujen merialueiden nimeämistä ja tehokasta hoitoa, sekä muiden merten biologista monimuotoisuutta koskevien alueellisten suojelutoimenpiteiden toteuttamista. Komissio aikoo erityisesti

tukea jäsenvaltioita voimassa olevan lainsäädännön tehokkaassa ja yhdennetyssä täytäntöönpanossa lisäämällä tiedotusta ja neuvontaa esimerkiksi yhteisen kalastuspolitiikan 11 artiklan osalta;

edistää yhteisen käsityksen aikaan saamista meristrategiapuitedirektiivin 13 artiklan 4 kohdasta;

jatkaa EU:n menetelmän kehittämistä suojeltujen merialueiden verkostojen yhtenäisyyden ja edustavuuden arviointia varten;

tukea jäsenvaltioita uusien suojeltujen merialueiden nimeämisessä etenkin avomerialueilla ja suojeltujen merialueiden tehokkaassa hoitamisessa 39 hyödyntämällä olemassa olevia EU:n rahoitusmekanismeja, kuten etenkin Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa ja Life-ohjelmaa, tai käynnissä olevia prosesseja, kuten Natura 2000 verkoston luonnonmaantieteellistä prosessia;

edistää suojeltuja merialueita koskevia osallistavia hallintorakenteita, jotka mahdollistavat sidosryhmien (esim. paikallisviranomaiset, paikallisyhteisöt ja talouden toimijat) laajan osallistumisen suojeltujen merialueiden hallinnointiin;

tarvittaessa jatkaa EU:n tason tukimekanismien työstämistä suojeltujen merialueiden hoitotoimenpiteiden tehokasta täytäntöönpanoa ja seurantaa varten;

edistää tutkimusta Euroopan tasolla ja tukea jäsenvaltioiden toimia, joilla pyritään paikkaamaan tiedonpuutetta, joka vaikeuttaa suojeltujen merialueiden tehokasta hallinnointia ja arviointia 40 ;

edistää suojelluista merialueista saatavien taloudellisten hyötyjen määrittämistä 41 laatimalla tutkimuksia ja tekemällä yhteistyötä kansainvälisten järjestöjen, kuten OECD:n, kanssa;

varmistaa, että EU on edustettuna neuvotteluissa Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen täytäntöönpanosopimuksesta, joka koskee merten biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä ja kestävää käyttöä kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolella olevilla alueilla 42 ja jolla pyritään tehostamaan merioikeusyleissopimuksen 192 artiklan ja 194 artiklan 5 kohdan täytäntöönpanoa kyseisillä alueilla.

Komissio laatii seuraavan kertomuksensa suojeltujen merialueiden perustamisen edistymisestä meristrategiapuitedirektiivin täytäntöönpanon arvioinnin yhteydessä eli komission kertomuksessa jäsenvaltioiden toimittamista toimenpideohjelmista 43 . Tämä kertomus toimii tulevan arvioinnin vertailukohtana. Suojeltujen merialueiden perustamisen edistymistä Euroopassa arvioidaan myös vuonna 2019, jolloin komissio arvioi meristrategiapuitedirektiivin täytäntöönpanon ensimmäistä vaihetta 44 . Jos asiaan panostetaan kaikilla tasoilla, pitäisi olla mahdollista saavuttaa EU:n ja kansainvälisen lainsäädännön ja politiikan tavoitteet ja laajentaa suojeltujen merialueiden kattavuutta Euroopassa yli 10 prosenttiin 45 vuoteen 2020 mennessä.

(1)

Euroopan ympäristökeskus, ympäristön tilaa koskeva vuoden 2015 raportti. http://www.eea.europa.eu/soer-2015/europe/marine-and-coastal .

(2)

 Katso esimerkiksi Agenda 21, https://sustainabledevelopment.un.org/content/documents/Agenda21.pdf ja UNGA Resolution A/RES/66/288 - The Future We Want, 27.7. 2012 http://daccess-dds-ny.un.org/doc/UNDOC/GEN/N11/476/10/PDF/N1147610.pdf?OpenElement .

(3)

YK:n yleiskokouksen päätöslauselma A/69/L.85, 12.8. 2015, http://www.un.org/ga/search/view_doc.asp?symbol=A/69/L.85&Lang=E .

(4)

Direktiivi 92/43/ETY.

(5)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/56/EY, annettu 17. kesäkuuta 2008, yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiapuitedirektiivi), EUVL L 164, 25.6.2008.

(6)

Meristrategiapuitedirektiivin 13 artikla.

(7)

Merivedet määritellään meristrategiapuitedirektiivin 3 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa.

(8)

Meristrategiapuitedirektiivin 13 artiklan 4 kohta.

(9)

Ks. tarkempi määritelmä tämän kertomuksen liitteessä, s. 8.

(10)

Kasvien ja eläinten määrä tietyllä alueella.

(11)

Fenberg, P. B. ym., ”The science of European marine reserves: Status, efficacy, and future needs”, Marine Policy 36(5), 2012, s. 1012–1021.

(12)

Euroopan komissio, The Economic Benefits of the Natura 2000 Network, 2013. http://ec.europa.eu/environment/nature/natura2000/financing/docs/ENV-12-018_LR_Final1.pdf  

(13)

On todettu, että hyvin hoidetuilla suojelluilla merialueilla suurten kalojen biomassa on viisinkertainen ja haiden biomassa 14-kertainen verrattuna alueisiin, joissa harjoitetaan kalastusta. Edgar, G. J. ym., ”Global conservation outcomes depend on marine protected areas with five key features”, Nature 506, 2014, s. 216–220.

(14)

Sala, E., ”Here is one great way to save fish – and the fishing industry”. Artikkelissa ”Tackling Science Challenges”, Harvard Business Review 85, 2012.

(15)

Australian Government, Department of Environment and Heritage, The benefits of marine protected areas, 2003. http://www.environment.gov.au/system/files/resources/5eaad4f9-e8e0-45d1-b889-83648c7b2ceb/files/benefits-mpas.pdf  

(16)

Great Barrier Reef Marine Park Authority, Great Barrier Reef Region Strategic Assessment – Strategic Assessment Report, 2014. http://elibrary.gbrmpa.gov.au/jspui/handle/11017/2861  

(17)

Potts ym., ”Do marine protected areas deliver flows of ecosystem services to support human welfare?”, Marine Policy 44, 2014.

(18)

Hussain ym., ”An ex-ante ecological economic assessment of the benefits arising from marine

protected areas designation in the UK”, Ecological Economics 69(4), 2010, s. 828–838.

(19)

Euroopan ympäristökeskus, Marine Protected Areas in Europe’s Seas – An overview and reflections on the way forward, 2015.

(20)

Biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus velvoittaa sopimuspuolet perustamaan suojelualueiden järjestelmän. Ks. liitteen s. 10.

(21)

Euroopan ympäristökeskus rajasi arviointialueen käyttämällä rajana 200 meripeninkulman etäisyyttä rannikosta tai yhtä suurta etäisyyttä EU:n ulkopuolisiin maihin. Kreikan osalta rajana käytettiin kuitenkin kuuden meripeninkulman etäisyyttä. Suojeltuja merialueita on myös näiden rajojen ulkopuolella, mutta niitä ei ole huomioitu analyysissa. Meristrategiapuitedirektiivin rajallisen maantieteellisen soveltamisalan vuoksi analyysin ulkopuolelle jätettiin myös suojellut merialueet, joilla suojellaan syrjäisimpien alueiden rikasta biologista monimuotoisuutta. Lisätietoa on saatavilla Euroopan ympäristökeskuksen vuonna 2015 julkaisemasta raportista Spatial analysis of Marine Protected Area Networks in Europe’s Seas, s. 1–2.

(22)

Tiedot on koottu Natura 2000 tietokannasta ja nimettyjen suojelualueiden yhteisestä tietokannasta (Common Database on Designated Areas).

(23)

Vuoden 2012 jälkeen osa jäsenvaltioista on perustanut huomattavasti lisää Natura 2000 alueita ja siten lisännyt suojeltujen merialueiden kattavuutta tietyillä alueilla.

(24)

Tämä johtuu osittain siitä, että luontodirektiivissä keskityttiin aluksi maa-alueisiin ja että syvänmeren luontotyypeistä ei ole ollut riittävästi tietoa.

(25)

Rannan läheisillä vesillä tarkoitetaan rannasta 0–1 meripeninkulman vyöhykettä, rannikkovesillä 1–12 meripeninkulman vyöhykettä ja avomerellä 12 meripeninkulmasta arviointialueen ulkorajaan ulottuvaa vyöhykettä. Euroopan ympäristökeskus, Spatial Analysis of Marine Protected Areas in Europe’s Seas, 2015.

(26)

Ks. meristrategiapuitedirektiivin 5 ja 6 artikla alueellisesta yhteistyöstä.

(27)

Euroopan ympäristökeskus, Spatial Analysis of Marine Protected Areas in Europe’s Seas, 2015.

(28)

Euroopan ympäristökeskus, Spatial Analysis of Marine Protected Areas in Europe’s Seas, 2015.

(29)

Euroopan ympäristökeskus, Marine Protected Areas in Europe’s Seas – An overview and reflections on the way forward, 2015.

(30)

OSPAR, Guidance on developing an ecologically coherent network of OSPAR marine protected areas, viitenumero 2006-3, 2006.

(31)

Lisätietoa ekologisen yhtenäisyyden kriteereistä ja arvioinnin havainnoista on saatavilla julkaisussa Johson D. ym., An assessment of the ecological coherence of the OSPAR Network of Marine Protected Areas in 2012, 2013.

(32)

Boedeker D. ym., ”Towards an ecologically coherent network of well-managed Marine Protected Areas – Implementation report on the status and ecological coherence of the HELCOM BSPA network”, Baltic Sea Environment Proceedings, No. 124A, 2010.

(33)

Gabrié C. ym., The Status of the Marine Protected Areas in the Mediterranean Sea, MedPAN & RAC/SPA, 2012. Toim.: MedPAN Collection.

(34)

Wolters H. A. ym., Proposal for an assessment method of the ecological coherence of networks of marine protected areas in Europe, 2014. https://circabc.europa.eu/sd/a/b993ca97-579c-4aee-8e0e-22794682ac16/MPA%20coherence%20report-final.pdf  

(35)

Esimerkiksi luonto- ja lintudirektiivien nojalla nimetyt Natura 2000 alueet kattoivat vuonna 2012 noin 228 000 km, mutta vuoden 2014 loppuun mennessä alue oli kasvanut lähes 320 000 km²:iin. Ks. http://ec.europa.eu/environment/nature/info/pubs/docs/nat2000newsl/nat37_en.pdf  

(36)

Ks. Aichin tavoite 11 tämän kertomuksen liitteessä olevassa 2 kohdassa.

(37)

Oceana, Management matters: Ridding the Baltic Sea of paper parks, 2014. http://eu.oceana.org/sites/default/files/oceana_ridding_the_baltic_sea_of_paper_parks.pdf  

(38)

Lisätietoa on osoitteessa http://ec.europa.eu/environment/nature/ecosystems/index_en.htm  

(39)

Komissio on rahoittanut monenlaisia aihetta koskevia tutkimushankkeita (ks. esim. MESMA, http://www.mesma.org/ ).

(40)

Ks. esim. European Marine Board asiantuntijaelimen kannanotto nro 18 Achieving Ecologically Coherent

MPA Networks in Europe: Science Needs and Priorities, huhtikuu 2013.

http://www.esf.org/fileadmin/Public_documents/Publications/EMB_PP18_Marine_Protected_Areas.pdf  

(41)

Aiheeseen keskittyvän tutkimuksen avulla.

(42)

YK:n yleiskokous päätti hiljattain käynnistää vuonna 2016 hallitustenväliset neuvottelut biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä ja kestävää käyttöä kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolella olevilla alueilla koskevasta YK:n meriyleisoikeussopimuksen täytäntöönpanosopimuksesta (19. kesäkuuta 2015 annettu päätöslauselma A/69/L.65).

(43)

Jäsenvaltioiden on toimitettava toimenpideohjelmansa komissiolle 31. maaliskuuta 2016 mennessä.

(44)

Meristrategiapuitedirektiivin 20 artikla.

(45)

Ks. Aichin tavoite 11 tämän kertomuksen liitteessä olevassa 2 kohdassa.

EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 1.10.2015

COM(2015) 481 final

LIITTEET

asiakirjaan

komission kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle

suojeltujen merialueiden perustamisen edistymisestä (meristrategiapuitedirektiivin 2008/56/EY 21 artiklan mukainen arviointi)

Liite I

1. Terminologia

Meristrategiadirektiivissä ei määritellä termejä ”suojeltu merialue” ja ”alueellinen suojelutoimenpide”. Tämän jakson tavoitteena on esittää kertomusta laadittaessa käytetyt määritelmät, joita käytetään meristrategiadirektiivin sekä muun lainsäädännön täytäntöönpanon yhteydessä.

1.1 Suojellut merialueet

Kansainvälisessä lainsäädännössä biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen 8 artiklassa määrätään sopimusosapuolten perusvelvoitteeksi perustaa suojeltuja alueita 1 . Yleissopimuksen 2 artiklassa esitetty suojeltujen alueiden määritelmä 2 toimii perustana suojeltujen alueiden ja suojeltujen merialueiden määritelmille, joita käytetään muissa kansainvälisissä järjestöissä, kuten Kansainvälisessä luonnonsuojeluliitossa (IUCN) 3 tai meriä koskevissa alueellisissa yleissopimuksissa 4 .

Euroopan unionissa suojeltuja alueita perustetaan luonnonsuojeludirektiivien nojalla (ks. luontotyyppidirektiivin mukaiset erityisten suojelutoimien alueet ja lintudirektiivin mukaiset erityiset suojelualueet). Kyseisten alueiden määritelmä 5 on yhdenmukainen biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen suojelualueiden määritelmän kanssa, toisin sanoen alueet ovat maantieteellisesti määritettyjä, niillä on selvä suojelutavoite ja niillä toteutetaan hoitotoimenpiteitä kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi.

Edellä mainittujen määritelmien yhteisten tekijöiden pohjalta esitetään seuraavien perusteiden käyttämistä määriteltäessä suojeltuja merialueita meristrategiadirektiivin ja kaiken siihen liittyvän EU:n politiikan yhteydessä 6 :

-ne ovat maantieteellisesti määritettyjä merialueita,

-joiden ensisijainen ja selkeästi ilmaistu tavoite on luonnonsuojelu

-ja joita säännellään ja hoidetaan oikeudellisten tai muiden tehokkaiden keinojen avulla tavoitteen saavuttamiseksi.

1.2 Alueelliset suojelutoimenpiteet

Vuosiksi 2011–2020 laaditun luonnon monimuotoisuutta koskevan strategisen suunnitelman 7 tavoitteessa 11 vaaditaan, että kymmentä prosenttia rannikko- ja merialueista, varsinkin biologiselle monimuotoisuudelle ja ekosysteemipalveluille erityisen tärkeistä alueista, suojellaan tehokkaasti ja tasapuolisesti hallinnoitujen, ekologisesti edustavien ja hyvin yhteenliitettyjen suojeltujen alueiden järjestelmien avulla ja muilla tehokkailla aluelähtöisillä suojelutoimilla. Ei kuitenkaan ole olemassa mitään kansainvälisesti hyväksyttyä määritelmää sille, mitä tarkoitetaan ”muilla tehokkailla aluelähtöisillä suojelutoimilla”.

Meristrategiadirektiivissä sekä lintu- ja luontotyyppidirektiiveissä esitetään suojeltujen alueiden ulkopuolella toteutettavia suojelutoimia, jotta taataan lajien ja luontotyyppien riittävä suojelu ja saadaan suojelluista alueista suurin mahdollinen hyöty. Meristrategiadirektiivissä puhutaan nimenomaan alueellisista suojelutoimenpiteistä 8 . Luontotyyppidirektiivissä esitetään, että otetaan käyttöön direktiivin liitteessä IV olevia lajeja ja alalajeja koskeva tiukka suojelujärjestelmä ja liitteessä V olevia lajeja ja alalajeja koskevia suojelutoimenpiteitä 9 . Jotkin näistä toimenpiteistä ovat aluelähtöisiä (esim. lajien yksilöiden luonnosta ottamista ja tiettyjen kantojen hyödyntämistä koskeva väliaikainen tai paikallinen kieltäminen, yksilöiden ottamista koskevan lupajärjestelmän tai kiintiöiden käyttöönotto 10 ). Lintudirektiivissä esitetään samantyyppinen rakenne 11 .

Sen vuoksi alueelliset suojelutoimenpiteet määritellään meristrategiadirektiivin ja luonnonsuojeludirektiivien mukaisesti, toisin sanoen alueelliset suojelutoimenpiteet ovat suojeltuja merialueita laajempi luokka, ja niillä tuetaan luonnonsuojelua. Näin ollen termiä ”alueelliset suojelutoimenpiteet” käytetään 12

-aluelähtöisistä suojelutoimenpiteistä,

-jotka eivät täytä suojeltujen merialueiden perusteita joko siksi, että suojelu ei ole niiden ensisijainen tavoite, tai siksi, että niiden tavoite koskee tiettyä toimintaa tai alaa ekosysteemin tietyn osan suojelemiseksi.

Tässä mielessä jotkin kalastuksenhoitotoimenpiteet, joihin liittyy suojelunäkökohtia, vastaavat alueellisten suojelutoimenpiteiden määritelmää. Tämäntyyppisiä kalastuksenhoitotoimenpiteitä voivat olla muun muassa erityiskalastusluvat tai tietynlaisia pyydyksiä koskevat kiellot 13 tietyillä alueilla esimerkiksi uhanalaisten meriekosysteemien tai meriheinäalueiden suojelemiseksi tai tietyt suojelutoimenpiteet, jotka on hyväksytty yhteisen kalastuspolitiikan 7 artiklan 14 nojalla.

Joitakin merten aluesuunnittelusta annetun direktiivin nojalla toteutettavia toimenpiteitä saatettaisiin myös pitää alueellisina suojelutoimenpiteinä, koska yksi merten aluesuunnittelun tavoitteista koskee ympäristön suojelua ja parantamista.

2. Asiaankuuluva EU:n lainsäädäntö ja kansainvälinen oikeus

Meristrategiadirektiivin 15 tarkoituksena on varmistaa, että ympäristönäkökohdat otetaan huomioon eri politiikoissa, sopimuksissa ja lainsäädäntötoimenpiteissä, jotka vaikuttavat meriympäristöön 16 . Sen vuoksi tässä jaksossa kartoitetaan EU:n lainsäädäntöä ja kansainvälistä oikeutta, jotka vaikuttavat suojeltujen merialueiden perustamiseen meristrategiadirektiivin nojalla.

EU:n lainsäädäntö

1.Luontotyyppi- 17 ja lintudirektiivit 18 : Direktiivien mukaan on nimettävä suojeltuja alueita, jotka muodostavat yhtenäisen eurooppalaisen ekologisen verkoston (Natura 2000 verkosto) 19 ja joihin sovelletaan tiukkoja suojelu- ja hallintavaatimuksia, jotta saavutetaan EU:n kaikkein vaarantuneimpien luontotyyppien ja lajien suotuisan suojelun taso.

2.Yhteinen kalastuspolitiikka: Yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevassa äskettäin uudistetussa perusasetuksessa säädetään, että on hyväksyttävä suojelutoimenpiteitä meristrategiadirektiivin sekä luontotyyppi- ja lintudirektiivien tavoitteiden mukaisesti 20 . Sen nojalla voidaan myös perustaa biologisesti herkkiä suojeltuja alueita 21 . Lisäksi voidaan perustaa suojeltuja kalastusalueita kalavarojen kestävää hyödyntämistä koskevista hoitotoimenpiteistä Välimerellä annetun asetuksen nojalla 22 .

3.Vesipuitedirektiivi 23 : Direktiiviä sovelletaan sisämaan jokisuiden vaihettumisalueisiin, mutta sen säännöksillä on suuri merkitys rannikkovesien suojelluille merialueille, joissa on runsaasti kutu- ja kasvualueita ja jotka siksi ovat tärkeitä suojelun kannalta.

4.Direktiivi merten aluesuunnittelun puitteista 24 : Direktiivin nojalla suojellut merialueet sisällytetään merten aluesuunnitelmiin.

Kansainvälinen ulottuvuus

1.Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimus: Yleissopimuksessa vaaditaan, että osapuolten on pantava täytäntöön toimenpiteitä, joilla varmistetaan yleensä meriympäristön ja erityisesti harvinaisten tai haavoittuvien ekosysteemien, uhanalaisten, erittäin uhanalaisten tai vaarassa olevien lajien sekä muiden meren eliöiden luontotyyppien suojelu ja säilyminen 25 .

2.Biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus: Yleissopimuksen tarkoituksena on pysäyttää luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen sekä taata merten biologisen monimuotoisuuden säilyminen ja kestävä hyödyntäminen. Biologista monimuotoisuutta koskevalla Aichin tavoitteella 11 26 pyritään säilyttämään 10 prosenttia rannikko- ja merialueista tehokkaasti ja tasapuolisesti hallinnoitujen, ekologisesti edustavien ja hyvin yhteenliitettyjen suojeltujen alueiden järjestelmillä ja muilla tehokkailla aluelähtöisillä suojelutoimilla. Tästä tavoitteesta tuli maailmanlaajuinen sitoumus, kun se sisällytettiin Rio+20-kokouksen loppuasiakirjaan The Future We Want 27 ja sitä esitettiin valtameriä koskevaksi tavoitteeksi 28 YK:ssa neuvoteltavassa vuoden 2015 jälkeistä aikaa koskevassa kehitysohjelmassa. Ekologisesti tai biologisesti merkittäviä merialueita kuvataan myös biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen yhteydessä, sillä niillä on suuri merkitys valtamerten terveelle toiminnalle, ja samalla tunnustetaan tarve jonkinlaiseen valtamerten suojeluun. Noin 200 ekologisesti tai biologisesti merkittävää merialuetta on kuvattu alueellisissa työpajoissa eri puolilla maailmaa, ja osapuolten konferenssissa on hyväksytty, että ne sisällytetään biologista monimuotoisuutta koskevan sopimuksen ekologisesti tai biologisesti merkittäviä merialueita koskevaan rekisteriin. Valtioiden ja toimivaltaisten hallitusten välisten organisaatioiden tehtävänä on päättää kyseisten alueiden tai niiden osien mahdollisista hoito- ja suojelutoimenpiteistä mukaan lukien niiden nimeäminen suojelluiksi merialueiksi.

3.    Meriä koskevat alueelliset yleissopimukset: Yleissopimusten tavoitteena on parantaa meriympäristön suojelun alueellista hallintoa. Merivesien kattamiseksi on tehty neljä meriä koskevaa alueellista yleissopimusta meristrategiadirektiivin soveltamisalan puitteissa: OSPAR koskee Koillis-Atlanttia, HELCOM Itämerta, Barcelonan yleissopimus Välimerta ja Bukarestin yleissopimus Mustaamerta. Kaikilla neljällä alueellisella yleissopimuksella on edistetty suojeltujen merialueiden perustamista ja suojeltujen merialueiden verkoston yhtenäisyyden arviointia 29 .

Liite II

Taulukot

Taulukko 1 – Suojeltujen merialueiden kattavuus Euroopan merissä (2012) 30

Taulukko 2 – Suojeltujen merialueiden kattavuus prosenteissa Euroopan merissä 0–1 meripeninkulmaan, 1–12 meripeninkulmaan ja yli 12 meripeninkulmaan ulottuvalla vyöhykkeellä arviointialueen ulkorajasta (2012) 31

Taulukko 3 – Natura 2000 verkoston kattavuus Euroopan aluemerissä (2012) 32

Taulukko 4: Kokonaispinta-ala, meriä koskevien alueellisten yleissopimusten kattamien alueiden kattavuus prosenteissa suojeltujen merialueiden arviointialueella ja päällekkäisyys EU:n Natura 2000 verkoston kanssa (2012) 33 .

(1)

Tämä velvoite koskee valtioiden täysivaltaisuuteen ja lainkäyttövaltaan kuuluvia alueita.

(2)

”’Suojelualue’ tarkoittaa maantieteellisesti määritettyä aluetta, joka on nimetty tai asetettu sääntelyn tai hoidon kohteeksi tiettyjen suojelutavoitteiden saavuttamiseksi”. Biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus, 1992, 2 artikla.

(3)

Ks. määritelmä IUCN:n ohjeistuksessa Guidelines for Applying Protected Area Management Categories, 2008, s. 8.

(4)

Ks. määritelmät OSPARin suosituksessa Recommendation on a Network of Marine Protected Areas 2003/3, 2003, 1 artikla.

HELCOM, Overview of the status of the network of Baltic Sea marine protected areas, 2013, s. 7.

Erityisesti Välimeren suojeltuja alueita ja biologista monimuotoisuutta koskeva Barcelonan yleissopimuksen pöytäkirja, 1999, 4, 6 ja 7 artikla.

(5)

Luontotyyppidirektiivin 1 artiklan 1 kohta ja lintudirektiivin 4 artikla.

(6)

Ks. liitteen kohta 2.

(7)

Biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus, COP 10, 2010, päätöksen X/2 liite.

(8)

Ks. meristrategiadirektiivin 13 artiklan 4 kohta.

(9)

Ks. luontotyyppidirektiivin 12–16 artikla.

(10)

Luontotyyppidirektiivin 14 artikla.

(11)

Ks. lintudirektiivin 5 artikla.

(12)

Ks. asiakirja Programmes of measures under the Marine Strategy Framework Directive – Recommendations for implementation and reporting, 25. marraskuuta 2014. https://circabc.europa.eu/w/browse/0ee797dd-d92c-4d7c-a9f9-5dffb36d2065  

(13)

Ks. esimerkiksi neuvoston asetus (EY) N:o 734/2008, annettu 15. heinäkuuta 2008, aavan meren haavoittuvien meriekosysteemien suojelusta pohjakalastuksessa käytettävien pyydysten haittavaikutuksilta.

(14)

Ks. yhteisestä kalastuspolitiikasta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013 7 artiklan 1 kohdan a, b, h ja i alakohta ja 2 kohdan c, d ja e alakohta.

(15)

Meristrategiadirektiivin 1 artikla.

(16)

 Meristrategiadirektiivin, EU:n politiikan ja kansainvälisten sopimusten välisestä yleisestä vuorovaikutuksesta ks. komission 16. marraskuuta 2012 antama kertomus neuvostolle ja Euroopan parlamentille meristrategiadirektiivin (2008/56/EY) merkityksestä jäsenvaltioiden tai EU:n nykyisten velvoitteiden, sitoumusten ja aloitteiden täytäntöönpanossa EU:n tasolla tai kansainvälisellä tasolla merivesiin liittyvässä ympäristönsuojelussa (COM(2012) 662).

(17)

Neuvoston direktiivi 92/43/ETY, annettu 21. toukokuuta 1992, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta, EYVL L 206, 22.7.1992.

(18)

Neuvoston direktiivi 79/409/ETY, annettu 2. huhtikuuta 1979, luonnonvaraisten lintujen suojelusta, EYVL L 103, 25.4.1979.

(19)

Luontotyyppidirektiivin 3 artikla.

(20)

Yhteisestä kalastuspolitiikasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013 11 artikla.

(21)

Yhteisestä kalastuspolitiikasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013 8 artikla kalakantojen elvyttämisalueista.

(22)

Neuvoston asetus (EY) N:o 1967/2006, annettu 21. joulukuuta 2006.

(23)

Direktiivi 2000/60/EY yhteisön vesipolitiikan puitteista.

(24)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/89/EU, annettu 23. heinäkuuta 2014, merten aluesuunnittelun puitteista. Merten aluesuunnittelun puitteista annetun direktiivin 8 artiklassa kehotetaan jäsenvaltioita sisällyttämään laatimiinsa merten aluesuunnitelmiin toimia, jotka liittyvät luonnon- ja lajiensuojelualueisiin sekä suojeltuihin alueisiin.

(25)

Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen 192 artikla ja 194 artiklan 5 kohta.

(26)

Osa luonnon monimuotoisuutta koskevaa strategista suunnitelmaa vuosille 2011–2020, jonka biologista monimuotoisuutta koskevan sopimuksen osapuolet hyväksyivät vuonna 2010 (UNEP/CBD/COP/DEC/X/2).

(27)

YK:n yleiskokouksen päätöslauselma 66/288, The Future We Want, 27. heinäkuuta 2012, kohta 177.

(28)

Ks. YK:n yleiskokouksen työryhmän kertomus A/68/970, Report of the Open Working Group of the General Assembly on Sustainable Development Goals, 12. elokuuta 2014, tavoite 14.

(29)

Ks. myös tämän kertomuksen 2.2 ja 3 jaksot.

(30)

Euroopan ympäristökeskus, Spatial Analysis of Marine Protected Areas in Europe’s Seas, 2015.

(31)

Muokattu Euroopan ympäristökeskuksen raportin Spatial Analysis of Marine Protected Areas in Europe’s Seas, 2015, taulukosta 3.8.

(32)

Euroopan ympäristökeskus, Marine Protected Areas in Europe's Seas – An overview and reflections on the way forward, 2015.

(33)

Muokattu Euroopan ympäristökeskuksen raportin Spatial Analysis of Marine Protected Areas in Europe’s Seas, 2015, taulukosta 3.4.