This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 52014PC0741
Proposal for a COUNCIL DECISION on the position to be adopted, on behalf of the European Union, in the EEA Joint Committee established by the Agreement on the European Economic Area, as regards the replacement of Protocol 4 to that Agreement, on rules of origin, by a new Protocol which is aligned to the Regional Convention on pan-Euro-Mediterranean rules of origin
Ehdotus NEUVOSTON PÄÄTÖS Euroopan talousalueesta tehdyllä sopimuksella perustetussa ETA:n sekakomiteassa Euroopan unionin puolesta esitettävästä kannasta kyseisessä sopimuksessa olevan, alkuperäsääntöjä koskevan pöytäkirjan 4 korvaamisesta uudella pöytäkirjalla, joka on mukautettu alueelliseen yleissopimukseen Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsäännöistä
Ehdotus NEUVOSTON PÄÄTÖS Euroopan talousalueesta tehdyllä sopimuksella perustetussa ETA:n sekakomiteassa Euroopan unionin puolesta esitettävästä kannasta kyseisessä sopimuksessa olevan, alkuperäsääntöjä koskevan pöytäkirjan 4 korvaamisesta uudella pöytäkirjalla, joka on mukautettu alueelliseen yleissopimukseen Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsäännöistä
/* COM/2014/0741 final - 2014/0353 (NLE) */
Ehdotus NEUVOSTON PÄÄTÖS Euroopan talousalueesta tehdyllä sopimuksella perustetussa ETA:n sekakomiteassa Euroopan unionin puolesta esitettävästä kannasta kyseisessä sopimuksessa olevan, alkuperäsääntöjä koskevan pöytäkirjan 4 korvaamisesta uudella pöytäkirjalla, joka on mukautettu alueelliseen yleissopimukseen Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsäännöistä /* COM/2014/0741 final - 2014/0353 (NLE) */
PERUSTELUT 1. EHDOTUKSEN TAUSTA Etuuskohteluun oikeuttavia
Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskevassa alueellisessa
yleissopimuksessa[1],
jäljempänä ’yleissopimus’, vahvistetaan sellaisten tavaroiden alkuperää
koskevat määräykset, joilla käydään kauppaa sopimuspuolten välillä tehtyjen
sopimusten nojalla. EU allekirjoitti yleissopimuksen 15. kesäkuuta
2011 ja talletti hyväksymisasiakirjansa yleissopimuksen tallettajalle 26.
maaliskuuta 2012. Näin ollen yleissopimus tuli voimaan sen 10 artiklan 3 kohdan
mukaisesti EU:n osalta 1. toukokuuta 2012. Euroopan talousalueesta tehdyn
sopimuksen[2],
jäljempänä ’ETA-sopimus’, muita sopimuspuolia ovat Norja, Islanti ja
Liechtenstein. Norja allekirjoitti yleissopimuksen 15. kesäkuuta 2011, Islanti
30. kesäkuuta 2011 ja Liechtenstein 15. kesäkuuta 2011. Norja talletti
hyväksymisasiakirjansa yleissopimuksen tallettajalle 9. marraskuuta 2011,
Islanti 12. maaliskuuta 2012 ja Liechtenstein 28. marraskuuta 2011. Näin ollen
yleissopimus tuli voimaan sen 10 artiklan 3 kohdan mukaisesti Norjan osalta 1.
tammikuuta 2012, Islannin osalta 1. toukokuuta 2012 ja Liechtensteinin osalta
1. tammikuuta 2012. Yleissopimuksen 6 artiklassa määrätään, että
kukin sopimuspuoli toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi,
että yleissopimusta sovelletaan tehokkaasti. Tämän vuoksi alkuperäsääntöjä
koskeva ETA-sopimuksen pöytäkirja 4 olisi korvattava uudella pöytäkirjalla,
jossa viitataan mahdollisimman paljon yleissopimukseen. Samalla pöytäkirjan 4
tekstiä päivitetään ja mukautetaan se muun muassa Euroopan unionin toiminnasta
tehtyyn sopimukseen. Tällä ehdotuksella korvataan pöytäkirja 4
kokonaan uudella pöytäkirjalla sen luettavuuden parantamiseksi talouden
toimijoiden ja viranomaisten kannalta. Muutokset verrattuna nykyiseen pöytäkirjaan
ovat seuraavat: 1. Muutetaan 3 artiklaa niin,
että diagonaalisen alkuperäkumulaation soveltaminen ulotetaan kaikkiin niihin
maihin, jotka osallistuvat EU:n vakautus- ja assosiaatioprosessiin[3], joka on yksi
yleissopimuksen päätavoitteista. Viittaus EU:n vakautus- ja
assosiaatioprosessiin osallistuvista maista lisätään 3 artiklan 1 kohtaan
EUR–MED-alkuperäselvityksen pakollisen käytön välttämiseksi. Samasta syystä 3
artiklan 2 kohdassa oleva viittaus Färsaariin siirretään 3 artiklan 1 kohtaan. 2. Korvataan sisällysluettelossa
olevassa viittauksessa 32 artiklaan oleva ilmaisu ’Keskinäinen avunanto’
ilmaisulla ’Hallinnollinen yhteistyö’. 3. Korvataan sisällysluettelossa
olevassa otsikossa ”Yhteiset julistukset”, 3 artiklan 1 ja 5 kohdassa, 4
artiklan 2 kohdassa ja 31 artiklan 1 kohdassa sekä yhteisissä julistuksissa
oleva sana ’yhteisö’ ilmaisulla ’Euroopan unioni’. 4. Korvataan 3 artiklan 5
kohdassa, 31 artiklan 3 kohdassa ja 32 artiklan 1 kohdassa oleva ilmaisu
’Euroopan yhteisöjen komissio’ ilmaisulla ’Euroopan komissio’. 5. Korvataan 5 artiklan 2
kohdassa oleva ilmaisu ’ei saa käyttää’ ilmaisulla ’ei pitäisi käyttää’. 6. Lisätään 6 artiklan 1 kohtaan
m alakohdan jälkeen alakohta seuraavasti:
”n) sokerin sekoittaminen minkä tahansa aineksen kanssa;”
Päivitetään nykyiset n–p alakohdat o–q alakohdiksi. 7. Korvataan 32 artiklan otsikko
seuraavasti:
”Hallinnollinen yhteistyö”. Korvataan liitteiden I–IV b sisältö
viittauksella yleissopimukseen. 2. INTRESSITAHOJEN KUULEMINEN
JA VAIKUTUSTEN ARVIOINTI EU:n jäsenvaltioita kuultiin neuvoston
päätösluonnoksesta tullikoodeksikomitean alkuperäjaostossa 13. toukokuuta 2013.
Yleissopimuksen sopimuspuolia kuultiin Paneurooppa–Välimeri-työryhmän
kokouksessa 14. ja 15. toukokuuta 2013. Ulkopuolisten asiantuntijoiden käyttö ei ollut
tarpeen. Vaikutusten arviointia ei myöskään tarvinnut tehdä, koska ehdotetut
muutokset ovat luonteeltaan teknisiä eivätkä ne vaikuta nykyisen
alkuperäpöytäkirjan sisältöön. 3. EHDOTUKSEN OIKEUDELLINEN
SISÄLTÖ Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen
soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun neuvoston
asetuksen (EY) N:o 2894/94 1 artiklan 3 kohdan mukaan neuvosto
hyväksyy komission ehdotuksesta unionin puolesta esitettävän kannan tällaisiin
päätöksiin. Tämän säännöksen muutoksen oikeusperusta on
Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artikla yhdessä sen 218
artiklan 9 kohdan kanssa. Ehdotus kuuluu unionin yksinomaiseen
toimivaltaan. Toissijaisuusperiaatetta ei sen vuoksi sovelleta. Ehdotettu sääntelytapa: neuvoston päätös. Tämä ehdotus korvaa 22. maaliskuuta 2012
annetun ehdotuksen COM(2012) 133 final, joka täten peruutetaan. 2014/0353 (NLE) Ehdotus NEUVOSTON PÄÄTÖS Euroopan talousalueesta tehdyllä sopimuksella
perustetussa ETA:n sekakomiteassa Euroopan unionin puolesta esitettävästä
kannasta kyseisessä sopimuksessa olevan, alkuperäsääntöjä koskevan pöytäkirjan
4 korvaamisesta uudella pöytäkirjalla, joka on mukautettu alueelliseen
yleissopimukseen Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsäännöistä EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta
tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 207 artiklan yhdessä sen 218 artiklan 9
kohdan kanssa, ottaa huomioon Euroopan talousalueesta tehdyn
sopimuksen soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 28 päivänä
marraskuuta 1994 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2894/94[4] ja erityisesti sen 1
artiklan 3 kohdan, ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen, sekä katsoo seuraavaa: (1) Euroopan talousalueesta
tehdyn sopimuksen[5],
jäljempänä ’sopimus’, pöytäkirja 4 koskee alkuperäsääntöjä. (2) Etuuskohteluun oikeuttavia
Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskevassa alueellisessa
yleissopimuksessa[6],
jäljempänä ’yleissopimus’, vahvistetaan sellaisten tavaroiden alkuperää
koskevat määräykset, joilla käydään kauppaa sopimuspuolten välillä tehtyjen
sopimusten nojalla. (3) EU, Norja ja Liechtenstein
allekirjoittivat yleissopimuksen 15 päivänä kesäkuuta 2011 ja Islanti 30
päivänä kesäkuuta 2011. (4) EU talletti
hyväksymiskirjansa yleissopimuksen tallettajalle 26 päivänä maaliskuuta 2012,
Norja 9 päivänä marraskuuta 2011, Islanti 12 päivänä maaliskuuta 2012 ja
Liechtenstein 28 päivänä marraskuuta 2011. Tämän vuoksi yleissopimus tuli
voimaan sen 10 artiklan 3 kohdan mukaisesti EU:n ja Islannin osalta 1 päivänä toukokuuta
2012 ja Norjan ja Liechtensteinin osalta 1 päivänä tammikuuta 2012. (5) Yleissopimuksen 6 artiklassa
määrätään, että kukin sopimuspuoli toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet sen
varmistamiseksi, että yleissopimusta sovelletaan tehokkaasti. Tämän johdosta
sopimuksessa oleva alkuperäsääntöjä koskeva pöytäkirja 4 olisi korvattava
uudella pöytäkirjalla, joka on mukautettu yleissopimukseen ja jossa viitataan
siihen mahdollisimman paljon. (6) Euroopan unionin olisi sen
vuoksi esitettävä ETA:n sekakomiteassa liitteenä olevassa päätösluonnoksessa
vahvistettu kanta, ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN: 1 artikla Euroopan talousalueesta tehdyllä sopimuksella
perustetussa ETA:n sekakomiteassa esitettävä Euroopan unionin kanta kyseisessä
sopimuksessa olevan, alkuperäsääntöjä koskevan pöytäkirjan 4 korvaamisesta
uudella pöytäkirjalla, joka on mukautettu etuuskohteluun oikeuttavia
Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskevaan alueelliseen yleissopimukseen
ja jossa siihen viitataan mahdollisimman paljon, esitetään liitteenä olevassa
ETA:n sekakomitean päätösluonnoksessa. Unionin edustajat ETA:n sekakomiteassa voivat
sopia vähäisistä muutoksista ETA:n sekakomitean päätösluonnokseen ilman uutta
neuvoston päätöstä. 2 artikla ETA:n sekakomitean päätös julkaistaan Euroopan
unionin virallisessa lehdessä. 3 artikla Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se
hyväksytään. Tehty Brysselissä Neuvoston
puolesta Puheenjohtaja [1] EUVL L 54, 26.2.2013, s. 4. [2] EYVL L 1, 3.1.1994, s. 3. [3] Albania, Bosnia ja Hertsegovina, entinen Jugoslavian
tasavalta Makedonia, Montenegro, Serbia ja Kosovo (YK:n päätöslauselman 1244/99
mukaisesti). [4] EYVL L 305, 30.11.1994, s. 6. [5] EYVL L 1, 3.1.1994, s. 3. [6] EUVL L 54, 26.2.2013, s. 4. LIITE
ETA:N SEKAKOMITEAN PÄÄTÖS
N:o .../2014
alkuperäsääntöjä koskevan, Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen
pöytäkirjan 4 korvaamisesta uudella pöytäkirjalla, joka on mukautettu
alueelliseen yleissopimukseen Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsäännöistä ETA:N SEKAKOMITEA, joka ottaa huomioon Euroopan talousalueesta tehdyn
sopimuksen, jäljempänä ’ETA-sopimus’, ja erityisesti sen 98 artiklan, sekä katsoo seuraavaa: (1)
ETA-sopimuksen 9 artiklassa viitataan pöytäkirjaan
4, jossa vahvistetaan alkuperäsäännöt sekä EU:n, Sveitsin (Liechtenstein mukaan
lukien), Islannin, Norjan, Turkin, Färsaarten ja Barcelonan prosessiin osallistujien[1] välinen
alkuperäkumulaatio. (2)
Etuuskohteluun oikeuttavia
Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskevassa alueellisessa yleissopimuksessa[2], jäljempänä
’yleissopimus’, vahvistetaan sellaisten tavaroiden alkuperää koskevat
määräykset, joilla käydään kauppaa sopimuspuolten välillä tehtyjen sopimusten
nojalla. (3)
EU, Norja ja Liechtenstein allekirjoittivat
yleissopimuksen 15 päivänä kesäkuuta 2011 ja Islanti 30 päivänä kesäkuuta 2011. (4)
EU talletti hyväksymiskirjansa yleissopimuksen
tallettajalle 26 päivänä maaliskuuta 2012, Norja 9 päivänä marraskuuta 2011,
Islanti 12 päivänä maaliskuuta 2012 ja Liechtenstein 28 päivänä marraskuuta
2011. Näin ollen yleissopimus tuli voimaan sen 10 artiklan 3 kohdan mukaisesti
EU:n ja Islannin osalta 1 päivänä toukokuuta 2012 ja Norjan ja Liechtensteinin
osalta 1 päivänä tammikuuta 2012. (5)
Yleissopimuksella vakautus- ja
assosiaatioprosessiin osallistujat sisällytetään
Paneurooppa–Välimeri-vyöhykkeen alkuperäkumulaatiojärjestelmään. (6)
Jos siirtyminen yleissopimukseen
Paneurooppa–Välimeri-vyöhykkeen alkuperäkumulaatiojärjestelmässä ei tapahdu
samanaikaisesti kaikkien sopimuspuolten osalta, tämä ei saisi johtaa tilanteeseen,
joka on epäedullisempi kuin mitä se olisi ollut pöytäkirjan 4 edellisen version
puitteissa. (7)
Yleissopimuksen 6 artiklassa määrätään, että kukin
sopimuspuoli toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet varmistaakseen
yleissopimuksen tosiasiallisen soveltamisen. Sen vuoksi alkuperäsääntöjä
koskeva ETA-sopimuksen pöytäkirja 4 pitäisi korvata yleissopimukseen
mukautetulla uudella pöytäkirjalla. (8)
ETA:n sekakomitean päätöksessä N:o XX/XX säädetään Kroatiaa koskevista
siirtymäsäännöistä pöytäkirjassa 4 vahvistettujen alkuperäsääntöjen
soveltamisen osalta. Kyseisiä siirtymäsääntöjä sovelletaan siirtymäajan loppuun
saakka, ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN: 1 artikla 1. Korvataan ETA-sopimuksen pöytäkirja 4 tämän päätöksen liitteessä
esitetyn mukaisesti. 2. Pöytäkirjassa 4
olevan 41 artiklan, sellaisena kuin se on muutettuna ETA:n sekakomitean
päätöksellä N:o XX/XX[3],
soveltamista jatketaan 1 päivään tammikuuta 2017, sanotun kuitenkaan
rajoittamatta tämän artiklan 1 kohdan soveltamista. 2 artikla Tämä päätös tulee voimaan […],
jos kaikki ETA-sopimuksen 103 artiklan 1 kohdan mukaiset ilmoitukset on tehty
ETA:n sekakomitealle[4]. Sitä sovelletaan 1 päivästä huhtikuuta 2014. 3 artikla Tämä päätös julkaistaan Euroopan unionin
virallisen lehden ETA-osastossa ja ETA-täydennysosassa. Tehty Brysselissä […]. ETA:n
sekakomitean puolesta Puheenjohtaja ETA:n sekakomitean sihteerit LIITE ETA:n
sekakomitean päätökseen N:o […] ”PÖYTÄKIRJA 4 ALKUPERÄSÄÄNNÖISTÄ SISÄLLYS I
OSASTO YLEISET
MÄÄRÄYKSET 1 artikla Määritelmät II
OSASTO KÄSITTEEN
’ALKUPERÄTUOTTEET’ MÄÄRITTELY 2 artikla Yleiset vaatimukset 3 artikla Diagonaalinen
alkuperäkumulaatio 4 artikla Kokonaan tuotetut tuotteet 5 artikla Riittävästi valmistetut
tai käsitellyt tuotteet 6 artikla Riittämättömät valmistus-
tai käsittelytoimet 7 artikla Kelpuuttamisen yksikkö 8 artikla Tarvikkeet, varaosat ja
työkalut 9 artikla Sarjat 10 artikla Neutraalit tekijät III
OSASTO ALUEESEEN
LIITTYVÄT VAATIMUKSET 11 artikla Alueperiaate 12 artikla Suora kuljetus 13 artikla Näyttelyt IV
OSASTO TULLINPALAUTUS
TAI TULLEISTA VAPAUTTAMINEN 14 artikla Tullinpalautuksen tai
tulleista vapauttamisen kieltäminen V
OSASTO ALKUPERÄSELVITYS 15 artikla Yleiset vaatimukset 16 artikla EUR.1- tai
EUR–MED-tavaratodistuksen antamismenettely 17 artikla Jälkikäteen annettavat
EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistukset 18 artikla EUR.1- tai
EUR–MED-tavaratodistuksen kaksoiskappaleen antaminen 19 artikla EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistuksen antaminen
aikaisemmin annetun tai laaditun alkuperäselvityksen perusteella 20 artikla Kirjanpidollinen
erottelu 21 artikla Kauppalaskuilmoituksen tai
EUR–MED-kauppalaskuilmoituksen laatimista koskevat edellytykset 22 artikla Valtuutettu viejä 23 artikla Alkuperäselvityksen
voimassaolo 24 artikla Alkuperäselvityksen
esittäminen 25 artikla Tuonti osalähetyksinä 26 artikla Poikkeukset
alkuperäselvityksen esittämisestä 27 artikla Hankkijan ilmoitukset 28 artikla Todistusasiakirjat 29 artikla Alkuperäselvitysten, hankkijan ilmoitusten ja
todistusasiakirjojen säilyttäminen 30 artikla Poikkeavuudet ja muotovirheet 31 artikla Euroina ilmaistavat määrät VI
OSASTO HALLINNOLLISEN
YHTEISTYÖN MENETELMÄT 32 artikla Hallinnollinen yhteistyö 33 artikla Alkuperäselvitysten
tarkastaminen 34 artikla Hankkijan ilmoitusten
tarkastaminen 35 artikla Riitojen ratkaiseminen 36 artikla Seuraamukset 37 artikla Vapaa-alueet VII
OSASTO CEUTA
JA MELILLA 38 artikla Pöytäkirjan soveltaminen 39 artikla Erityisedellytykset VIII
OSASTO LOPPUMÄÄRÄYKSET 40 artikla Matkalla tai varastossa
olevia tavaroita koskevat siirtymämääräykset LIITELUETTELO Liite I: Alkuhuomautukset
liitteessä II olevaan luetteloon Liite II: Luettelo ei-alkuperäainesten valmistus- tai
käsittelytoimista, jotka on tehtävä, jotta valmistettu tuote voi saada
alkuperäaseman Liite III a: EUR.1-tavaratodistuksen ja EUR.1-tavaratodistushakemuksen
mallit Liite III b: EUR–MED-tavaratodistuksen ja
EUR–MED-tavaratodistushakemuksen mallit Liite IV a: Kauppalaskuilmoituksen
teksti Liite IV b: EUR–MED-kauppalaskuilmoituksen
teksti Liite V: Hankkijan ilmoituksen
malli Liite VI: Hankkijan
pitkäaikaisilmoituksen malli YHTEISET
JULISTUKSET Yhteinen julistus pöytäkirjassa 4 olevassa 3
artiklassa tarkoitettujen sopimusten mukaisesti annettujen alkuperäselvitysten
hyväksymisestä Euroopan unionin, Islannin tai Norjan alkuperätuotteiden osalta Yhteinen julistus Andorran ruhtinaskunnasta Yhteinen julistus San Marinon tasavallasta Yhteinen julistus sopimuspuolen eroamisesta
Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskevasta alueellisesta
yleissopimuksesta I OSASTO YLEISET MÄÄRÄYKSET 1 artikla Määritelmät Tässä pöytäkirjassa tarkoitetaan ilmaisulla a) ’valmistus’
kaikenlaista valmistusta tai käsittelyä, myös kokoamista tai
erityistoimenpiteitä; b) ’aines’
kaikkia aineosia, raaka-aineita, komponentteja, osia jne., joita käytetään
tuotteen valmistuksessa; c) ’tuote’
valmista tuotetta, vaikka se olisi tarkoitettu käytettäväksi myöhemmin toisessa
valmistustoimenpiteessä; d) ’tavara’
sekä aineksia että tuotteita; e) ’tullausarvo’
tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen VII artiklan soveltamisesta
vuonna 1994 tehdyn sopimuksen (WTO:n sopimus tullausarvosta) mukaisesti
määritettyä arvoa; f) ’vapaasti
tehtaalla -hinta’ sille ETA:ssa olevalle valmistajalle, jonka yrityksessä
viimeinen valmistus tai käsittely on suoritettu, tuotteesta maksettua vapaasti tehtaalla
-hintaa, johon sisältyy kaikkien valmistuksessa käytettyjen ainesten arvo ja
josta on vähennetty mahdolliset sisäiset verot, jotka palautetaan tai voidaan
palauttaa valmista tuotetta vietäessä; g) ’ainesten
arvo’ valmistuksessa käytettyjen ei-alkuperäainesten tullausarvoa
maahantuontihetkellä tai, jos sitä ei tiedetä tai voida todeta, ensimmäistä
todettavissa olevaa aineksista ETA:ssa maksettua hintaa; h) ’alkuperäainesten
arvo’ tällaisten ainesten arvoa määriteltynä soveltuvin osin sovelletun
g alakohdan mukaisesti; i) ’arvonlisäys’
vapaasti tehtaalla -hintaa, josta on vähennetty kaikkien sellaisten käytettyjen
ainesten tullausarvo, jotka ovat sellaisten 3 artiklassa tarkoitettujen muiden
maiden, joihin voidaan soveltaa kumulaatiota, alkuperätuotteita, tai jos
tullausarvoa ei tiedetä tai voida todeta, ensimmäinen todettavissa oleva
aineksista ETA:ssa maksettu hinta; j) ’ryhmä’
ja ’nimike’ harmonoidun tavarankuvaus- ja koodausjärjestelmän, jäljempänä tässä
pöytäkirjassa ’harmonoitu järjestelmä’ tai ’HS’, muodostavan nimikkeistön
ryhmiä ja nimikkeitä (nelinumeroiset koodit); k) ’luokitella’
tuotteen tai aineksen luokittelua tiettyyn nimikkeeseen; l) ’lähetys’
tuotteita, jotka lähetetään samanaikaisesti yhdeltä viejältä yhdelle
vastaanottajalle tai kuljetetaan yhdellä kuljetusasiakirjalla taikka, jos
tällaista asiakirjaa ei ole, yhdellä kauppalaskulla viejältä vastaanottajalle; m) ’alueet’
myös aluevesiä. II OSASTO KÄSITTEEN ’ALKUPERÄTUOTTEET’ MÄÄRITTELY 2 artikla Yleiset vaatimukset 1. Sopimusta täytäntöön pantaessa seuraavia tuotteita pidetään
Euroopan talousalueelta (ETA) peräisin olevina tuotteina eli ETA:n
alkuperätuotteina: a) 4
artiklan mukaiset ETA:ssa kokonaan tuotetut tuotteet; b) ETA:ssa
tuotetut tuotteet, joiden valmistuksessa on käytetty muita kuin siellä kokonaan
tuotettuja aineksia, jos näille aineksille on suoritettu ETA:ssa 5 artiklan
mukainen riittävä valmistus tai käsittely. Tätä tarkoitusta
varten niiden sopimuspuolten alueita, joihin sopimusta sovelletaan, pidetään
yhtenä alueena. 2. Sen estämättä, mitä 1 kohdassa määrätään, Liechtensteinin
ruhtinaskunnan aluetta ei lueta ETA:an kuuluvaksi määritettäessä pöytäkirjan 3
taulukoissa I ja II lueteltujen tuotteiden alkuperää, ja kyseisiä tuotteita
pidetään ETA:n alkuperätuotteina vain, jos ne on kokonaan tuotettu tai niille
on suoritettu riittävä valmistus tai käsittely muiden sopimuspuolten alueella. 3 artikla Diagonaalinen alkuperäkumulaatio 1. Tuotteita pidetään ETA:n alkuperätuotteina, jos ne on
tuotettu siellä käyttäen Sveitsin (Liechtenstein mukaan lukien)[5], Islannin, Norjan,
Färsaarten, Turkin, Euroopan unionin tai minkä tahansa Euroopan unionin
vakautus- ja assosiaatioprosessiin[6]
osallistujien alkuperäaineksia, edellyttäen että kyseisiä aineksia on ETA:ssa
valmistettu tai käsitelty 6 artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä
enemmän, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 artiklan määräysten
soveltamista. Näiden ainesten ei tarvitse olla riittävästi valmistettuja tai
käsiteltyjä. 2. Tuotteita pidetään ETA:n alkuperätuotteina, jos ne on
tuotettu siellä käyttäen minkä tahansa 27 ja 28 päivänä marraskuuta 1995
pidetyssä Euro–Välimeri-konferenssissa annettuun Barcelonan julistukseen
perustuvaan Euro–Välimeri-kumppanuuteen osallistuvan maan[7] alkuperäaineksia
Turkkia lukuun ottamatta, edellyttäen että kyseisiä aineksia on ETA:ssa
valmistettu tai käsitelty 6 artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä enemmän,
sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 artiklan määräysten soveltamista. Näiden
ainesten ei tarvitse olla riittävästi valmistettuja tai käsiteltyjä. 3. Jos valmistusta tai käsittelyä ei ole ETA:ssa suoritettu 6
artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä enemmän, valmista tuotetta pidetään
ETA:n alkuperätuotteena vain, jos siellä syntynyt arvonlisäys on suurempi kuin
käytettyjen jonkin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun maan alkuperäainesten arvo. Jos
näin ei ole, valmista tuotetta pidetään sen maan alkuperätuotteena, jonka
ETA:ssa suoritetussa valmistuksessa käytettyjen alkuperäainesten arvo on
korkein. 4. Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen maiden alkuperätuotteet,
joille ei suoriteta mitään valmistusta tai käsittelyä ETA:ssa, säilyttävät
alkuperänsä, jos ne viedään johonkin näistä maista. 5. Tämän artiklan mukaista kumulaatiota voidaan soveltaa
ainoastaan seuraavin edellytyksin: a) alkuperäaseman
saamiseen osallistuvien maiden ja määrämaan välillä sovelletaan tullitariffeja
ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) XXIV artiklan mukaista,
etuuskohtelukauppaa koskevaa sopimusta; b) ainekset
ja tuotteet ovat saaneet alkuperäaseman sovellettaessa samanlaisia
alkuperäsääntöjä kuin tämän pöytäkirjan säännöt; ja c) kumulaation
soveltamiseen tarvittavien vaatimusten täyttymisestä on ilmoitettu Euroopan
unionin virallisen lehden C-sarjassa ja muissa sopimuspuolissa niiden omia
menettelyjä noudattaen. Tämän artiklan
mukaista kumulaatiota sovelletaan Euroopan unionin virallisen lehden
C-sarjassa olevassa ilmoituksessa mainitusta päivämäärästä. Euroopan unioni
antaa muille sopimuspuolille Euroopan komission välityksellä yksityiskohtaiset
tiedot 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen maiden kanssa sovellettavista
sopimuksista, mukaan lukien niiden voimaantulopäivät ja vastaavat
alkuperäsäännöt. 4 artikla Kokonaan tuotetut tuotteet 1. Seuraavia tuotteita pidetään ETA:ssa
kokonaan tuotettuina: a) niiden
maaperästä tai merenpohjasta louhitut kivennäistuotteet; b) siellä
korjatut kasvituotteet; c) siellä
syntyneet ja kasvatetut elävät eläimet; d) siellä
kasvatetuista elävistä eläimistä saadut tuotteet; e) siellä
metsästämällä tai kalastamalla saadut tuotteet; f) sopimuspuolten
alusten niiden aluevesien ulkopuolelta pyytämät merikalastustuotteet ja muut
tuotteet; g) niiden
tehdasaluksilla ainoastaan f alakohdassa tarkoitetuista tuotteista
valmistetut tuotteet; h) siellä
kerätyt yksinomaan raaka-aineiden talteenottoon soveltuvat käytetyt tavarat,
myös yksinomaan uudelleen pinnoitettaviksi tai jätekäyttöön soveltuvat käytetyt
ulkorenkaat; i) siellä
suoritetuista valmistustoimenpiteistä syntyneet jätteet ja romu; j) niiden
aluevesien ulkopuolisesta merenpohjasta tai merenpohjan alaisista kerrostumista
saadut tuotteet, jos niillä on yksinoikeus hyödyntää tätä merenpohjaa tai sen
alaisia kerrostumia; k) siellä
yksinomaan a–j alakohdassa tarkoitetuista tuotteista valmistetut tavarat. 2. Edellä 1 kohdan f ja g alakohdassa käytettyjä ilmaisuja
’sopimuspuolten alukset’ ja ’niiden tehdasalukset’ sovelletaan ainoastaan
aluksiin ja tehdasaluksiin, a) jotka
on merkitty tai ilmoitettu Euroopan unionin jäsenvaltion tai EFTA-valtion
alusrekisteriin; b) jotka
purjehtivat Euroopan unionin jäsenvaltion tai EFTA-valtion lipun alla; c) jotka
ovat vähintään puoliksi Euroopan unionin jäsenvaltion tai EFTA-valtion
kansalaisten tai sellaisen yhtiön omistuksessa, jonka kotipaikka sijaitsee
jossakin näistä valtioista ja jonka johtaja tai johtajat, hallituksen tai hallintoneuvoston
puheenjohtaja ja näiden elinten jäsenten enemmistö ovat Euroopan unionin
jäsenvaltion tai EFTA-valtion kansalaisia ja jonka pääomasta lisäksi
henkilöyhtiöiden ja osakeyhtiöiden osalta vähintään puolet kuuluu näille
valtioille tai niiden julkisille laitoksille taikka kansalaisille; d) joiden
päällystö koostuu Euroopan unionin jäsenvaltion tai EFTA-valtion kansalaisista; ja e) joiden
miehistöstä vähintään 75 prosenttia on Euroopan unionin jäsenvaltion tai
EFTA-valtion kansalaisia. 5 artikla Riittävästi valmistetut tai käsitellyt
tuotteet 1) Sovellettaessa 2 artiklan määräyksiä
pidetään tuotteita, jotka eivät ole kokonaan tuotettuja, riittävästi
valmistettuina tai käsiteltyinä, jos liitteessä II olevassa luettelossa
määrätyt edellytykset täyttyvät. Näissä
edellytyksissä ilmoitetaan kaikkien tämän sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien
tuotteiden osalta valmistus tai käsittely, joka on suoritettava valmistuksessa
käytetyille ei-alkuperäaineksille, ja niitä sovelletaan ainoastaan tällaisiin
aineksiin. Tästä seuraa, että jos tuotetta, joka on saanut alkuperäaseman,
koska se täyttää luettelossa määrätyt edellytykset, käytetään toisen tuotteen
valmistuksessa, siihen ei sovelleta sitä tuotetta koskevia edellytyksiä, jonka
valmistuksessa sitä käytetään, eikä sen valmistuksessa mahdollisesti käytettyjä
ei-alkuperäaineksia oteta huomioon. 2. Sen estämättä, mitä 1 kohdassa määrätään, ei-alkuperäaineksia,
joita liitteessä II olevassa luettelossa määrättyjen edellytysten mukaan ei saa
käyttää tuotteen valmistuksessa, saa kuitenkin käyttää, jos a) niiden
yhteisarvo on enintään 10 prosenttia tuotteen vapaasti tehtaalla ‑hinnasta; b) mitään
niistä prosenttimääristä, jotka luettelossa annetaan ei-alkuperäainesten
enimmäisarvoksi, ei ylitetä tämän kohdan soveltamisen johdosta. Tätä kohtaa ei
sovelleta harmonoidun järjestelmän 50–63 ryhmän tuotteisiin. 3. Edellä olevien
1 ja 2 kohdan määräyksiä sovelletaan, jollei 6 artiklassa toisin määrätä. 6 artikla Riittämättömät valmistus- tai
käsittelytoimet 1. Seuraavia valmistus- tai käsittelytoimenpiteitä pidetään
riittämättöminä antamaan alkuperäasema riippumatta siitä, täyttyvätkö 5
artiklan vaatimukset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan soveltamista: a) toimenpiteet
tuotteiden kunnon säilymisen varmistamiseksi kuljetuksen ja varastoinnin
aikana; b) kollien
jakaminen ja yhdistäminen; c) pesu,
puhdistus; pölyn, oksidin, öljyn, maalin tai muun peiteaineen poistaminen; d) tekstiilien
silitys tai prässäys; e) yksinkertainen
maalaus ja kiillotus; f) viljan ja
riisin esikuorinta, valkaisu osittain tai kokonaan, kiillotus ja lasitus; g) sokerin
värjäys tai sokeripalojen muodostus; h) hedelmien,
pähkinöiden ja vihannesten kuoriminen ja kivien poisto; i) teroitus,
yksinkertainen hiominen tai yksinkertainen leikkaaminen; j) seulonta,
lajittelu, luokittelu, ryhmittely, yhteensovitus; (myös tavaroiden
järjestäminen sarjoiksi); k) yksinkertainen
pullotus, tölkitys, pussitus, koteloihin tai rasioihin pakkaaminen, kartongille
tai levyille kiinnittäminen ja kaikki muut yksinkertaiset pakkaustoimenpiteet; l) merkkien,
nimilappujen, logojen ja muiden vastaavanlaisten tunnusten kiinnittäminen tai
painaminen tuotteisiin tai niiden pakkauksiin; m) erilaistenkin
tuotteiden yksinkertainen sekoittaminen; n) sokerin
sekoittaminen minkä tahansa aineksen kanssa; o) osien
yksinkertainen yhdistäminen kokonaiseksi tuotteeksi tai tuotteiden purkaminen
osiin; p) kahden
tai useamman a–o alakohdassa mainitun toimenpiteen toteuttaminen yhdessä; q) eläinten
teurastus. 2. Kaikki tietylle tuotteelle ETA:ssa suoritetut toimenpiteet on
otettava kokonaisuutena huomioon määritettäessä, pidetäänkö kyseiselle
tuotteelle suoritettua valmistusta tai käsittelyä 1 kohdassa tarkoitetulla
tavalla riittämättömänä. 7 artikla Kelpuuttamisen yksikkö 1) Kelpuuttamisen yksikkö tämän
pöytäkirjan määräyksiä sovellettaessa on se tuote, jota pidetään perusyksikkönä
määritettäessä nimike harmonoidun järjestelmän nimikkeistön mukaan. Tästä seuraa, että a) kun
tavararyhmästä tai -yhdistelmästä koostuva tuote luokitellaan harmonoidun järjestelmän
mukaan yhteen ainoaan nimikkeeseen, tämä kokonaisuus muodostaa kelpuuttamisen
yksikön; b) kun
lähetys koostuu useasta samanlaisesta tuotteesta, jotka luokitellaan samaan
harmonoidun järjestelmän nimikkeeseen, tämän pöytäkirjan määräyksiä sovelletaan
kuhunkin tuotteeseen erikseen. 2. Jos harmonoidun järjestelmän yleisen tulkintasäännön 5 mukaan
pakkausta pidetään tuotteeseen kuuluvana luokiteltaessa, sitä on pidettävä
tuotteeseen kuuluvana myös alkuperää määritettäessä. 8 artikla Tarvikkeet, varaosat ja työkalut Tarvikkeiden,
varaosien ja työkalujen, jotka toimitetaan yhdessä laitteiston, koneen,
laitteen tai ajoneuvon kanssa, jotka kuuluvat tavanomaisena varustuksena tähän
laitteistoon, koneeseen, laitteeseen tai ajoneuvoon ja jotka sisältyvät sen
hintaan taikka joita ei laskuteta erikseen, katsotaan muodostavan kyseisen
laitteiston, koneen, laitteen tai ajoneuvon kanssa yhden kokonaisuuden. 9 artikla Sarjat Harmonoidun
järjestelmän yleisen tulkintasäännön 3 mukaisia sarjoja pidetään alkuperätuotteina,
jos kaikki sarjaan kuuluvat tuotteet ovat alkuperätuotteita. Jos sarja koostuu
sekä alkuperätuotteista että ei-alkuperätuotteista, sitä on kuitenkin
kokonaisuutena pidettävä alkuperätuotteena, jos ei-alkuperätuotteiden arvo on
enintään 15 prosenttia sarjan vapaasti tehtaalla -hinnasta. 10 artikla Neutraalit tekijät Määritettäessä,
onko tuote alkuperätuote, ei ole tarpeen todeta seuraavien tuotteen
valmistuksessa käytettyjen tuotteiden alkuperää: a) energia ja
polttoaineet; b) laitokset ja
laitteistot; c) koneet ja
työkalut; d) tavarat, jotka
eivät sisälly ja joiden ei ole tarkoitus sisältyä tuotteen lopulliseen
koostumukseen. III OSASTO ALUEESEEN LIITTYVÄT VAATIMUKSET 11 artikla Alueperiaate 1. Edellä II osastossa alkuperäaseman saamiselle määrättyjen edellytysten
on täytyttävä keskeytyksettä ETA:ssa, jollei 3 artiklassa ja tämän artiklan 3
kohdassa toisin määrätä. 2. Jos ETA:sta johonkin muuhun maahan viedyt alkuperätuotteet
palautetaan, niitä on, jollei 3 artiklassa toisin määrätä, pidettävä ei-alkuperätuotteina,
jollei tulliviranomaisia tyydyttävällä tavalla voida osoittaa, että a) palautettavat
tavarat ovat samoja kuin viedyt tavarat; ja b) niille
ei ole suoritettu kyseisessä maassa tai viennin aikana muita kuin niiden kunnon
säilyttämiseksi tarvittavia toimenpiteitä. 3. ETA:n ulkopuolella suoritettu valmistus tai käsittely ETA:sta
viedyille ja sinne jälleentuoduille aineksille ei vaikuta alkuperäaseman
saamiseen II osastossa määrätyillä edellytyksillä, jos a) kyseiset
ainekset ovat ETA:ssa kokonaan tuotettuja tai niitä on ennen niiden vientiä
valmistettu tai käsitelty siellä 6 artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä
enemmän; ja b) tulliviranomaisia
tyydyttävällä tavalla voidaan osoittaa, että i) jälleentuodut
tavarat on saatu vietyjä aineksia valmistamalla tai käsittelemällä; ja ii) ETA:n ulkopuolella tämän artiklan määräyksiä soveltamalla
yhteensä saavutettu arvonlisäys on enintään 10 prosenttia sen valmiin tuotteen,
jolle alkuperäasemaa vaaditaan, vapaasti tehtaalla -hinnasta. 4. Edellä olevan 3 kohdan määräyksiä sovellettaessa alkuperäaseman
saamiselle II osastossa määrättyjä edellytyksiä ei sovelleta ETA:n ulkopuolella
suoritettuun valmistukseen tai käsittelyyn. Kuitenkin silloin, kun valmiin
tuotteen alkuperäaseman määrittämiseksi sovelletaan liitteessä II olevan
luettelon mukaista sääntöä, joka määrää kaikkien käytettyjen
ei-alkuperäainesten enimmäisarvon, asianomaisen osapuolen alueella käytettyjen
ei-alkuperäainesten yhteisarvo ja tämän artiklan määräysten mukaisesti ETA:n
ulkopuolella yhteensä saavutettu arvonlisäys yhteen laskettuina eivät saa
ylittää mainittua prosenttimäärää. 5. Sovellettaessa 3 ja 4 kohdan määräyksiä ’yhteensä saavutettu
arvonlisäys’ tarkoittaa kaikkia ETA:n ulkopuolella syntyneitä kustannuksia,
mukaan lukien siellä käytettyjen ainesten arvo. 6. Edellä olevien 3 ja 4 kohdan määräyksiä ei sovelleta tuotteisiin,
jotka eivät täytä liitteessä II olevassa luettelossa mainittuja edellytyksiä ja
joita voidaan pitää riittävästi valmistettuina tai käsiteltyinä vain
soveltamalla 5 artiklan 2 kohdassa määrättyä yleistä poikkeusta. 7. Edellä olevien 3 ja 4 kohdan määräyksiä ei sovelleta tuotteisiin,
jotka kuuluvat harmonoidun järjestelmän 50–63 ryhmään. 8. Tämän artiklan mukainen valmistus tai käsittely ETA:n ulkopuolella
tapahtuu ulkoisessa jalostusmenettelyssä tai sen kaltaisessa menettelyssä. 12 artikla Suora kuljetus 1) Sopimuksen mukaista etuuskohtelua
sovelletaan ainoastaan tämän pöytäkirjan vaatimukset täyttäviin tuotteisiin,
joiden kuljetus tapahtuu suoraan ETA:n sisällä tai sellaisten 3 artiklassa
tarkoitettujen maiden alueiden kautta, joihin voidaan soveltaa kumulaatiota.
Yhden lähetyksen muodostavat tuotteet voidaan kuitenkin kuljettaa muiden
alueiden kautta, tarvittaessa uudelleen lastaten tai väliaikaisesti varastoiden
näillä alueilla, jos tuotteet pysyvät kauttakuljetus- tai varastointimaan
tulliviranomaisten valvonnassa ja niille ei tehdä muita toimintoja kuin
purkaus, uudelleenlastaus tai niiden kunnon säilyttämiseksi tarvittavat
toimenpiteet. Alkuperätuotteet
voidaan kuljettaa putkijohdoissa muun kuin ETA:an kuuluvan alueen kautta. 2. Edellä 1 kohdassa määrättyjen edellytysten täyttyminen osoitetaan
tuojamaan tulliviranomaisille esittämällä a) yksi
ainoa kuljetusasiakirja, jolla tavarat on kuljetettu viejämaasta
kauttakuljetusmaan kautta; tai b) kauttakuljetusmaan
tulliviranomaisten antama todistus, jossa i) on tarkka
kuvaus tuotteista, ii) ilmoitetaan
tuotteiden purkamisen ja uudelleenlastauksen päivämäärät ja tarvittaessa
käytettyjen alusten tai muiden kuljetusvälineiden nimet, ja iii) vahvistetaan
ne olosuhteet, joissa tuotteet ovat olleet kauttakuljetusmaassa; tai c) jos edellä
mainittuja ei ole, muita asian kannalta olennaisia asiakirjoja. 13 artikla Näyttelyt 1. Alkuperätuotteille, jotka on lähetetty muussa kuin sellaisessa 3
artiklassa tarkoitetussa maassa, johon voidaan soveltaa kumulaatiota,
pidettävään näyttelyyn ja jotka myydään näyttelyn jälkeen ETA:an tuotaviksi,
myönnetään tuonnissa sopimuksen määräysten mukaiset etuudet, jos
tulliviranomaisia tyydyttävällä tavalla osoitetaan, että a) viejä
on lähettänyt tuotteet jonkin sopimuspuolen alueelta maahan, jossa näyttely
pidetään, ja pitänyt niitä siellä näytteillä; b) kyseinen
viejä on myynyt tai muuten luovuttanut tuotteet toisen sopimuspuolen alueella
olevalle henkilölle; c) tuotteet
on lähetetty näyttelyn aikana tai välittömästi sen jälkeen siinä tilassa, jossa
ne lähetettiin näyttelyä varten; ja d) sen
jälkeen kun tuotteet on lähetetty näyttelyyn, niitä ei ole käytetty muihin
tarkoituksiin kuin kyseisessä näyttelyssä esittelyyn. 2. Alkuperäselvitys on annettava tai laadittava V osaston
määräysten mukaisesti ja esitettävä tavanomaisella tavalla tuojamaan
tulliviranomaisille. Siinä on ilmoitettava näyttelyn nimi ja osoite.
Tarvittaessa voidaan vaatia kirjallinen lisäselvitys olosuhteista, joissa
tuotteita on pidetty näytteillä. 3. Edellä olevan 1 kohdan määräyksiä sovelletaan kaikkiin
kaupan, teollisuuden, maatalouden ja käsiteollisuuden näyttelyihin, messuihin
tai niiden kaltaisiin julkisiin esittelytilaisuuksiin, joita ei ole järjestetty
yksityisiin tarkoituksiin kaupoissa tai liiketiloissa ulkomaisten tuotteiden
myymiseksi ja joiden aikana tuotteet pysyvät tullivalvonnassa. IV OSASTO TULLINPALAUTUS TAI TULLEISTA VAPAUTTAMINEN 14 artikla Tullinpalautuksen tai tulleista vapauttamisen
kieltäminen 1. Ei-alkuperäaineksille, joita on käytetty sellaisten tuotteiden
valmistuksessa, jotka ovat ETA:n tai jonkin 3 artiklassa tarkoitetun maan
alkuperätuotteita ja joille on annettu tai laadittu alkuperäselvitys V osaston
määräysten mukaisesti, ei myönnetä missään sopimuspuolena olevassa maassa
tullinpalautusta tai vapautusta tulleista missään muodossa. 2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettua kieltoa sovelletaan kaikkiin
tullien tai vaikutukseltaan niitä vastaavien maksujen osittaista tai täydellistä
palauttamista, peruuttamista tai niistä vapauttamista koskeviin järjestelyihin,
joita jokin sopimuspuoli soveltaa valmistuksessa käytettyihin aineksiin, kun
tällaista palauttamista, peruuttamista tai vapauttamista nimenomaisesti tai
tosiasiallisesti sovelletaan siinä tapauksessa, että näistä aineksista
valmistetut tuotteet viedään maasta, mutta ei siinä tapauksessa, että ne on
tarkoitettu kotimaiseen käyttöön siellä. 3. Alkuperäselvityksessä tarkoitettujen tuotteiden viejän on oltava
valmis milloin tahansa tulliviranomaisten pyynnöstä esittämään kaikki
tarvittavat asiakirjat, joilla todistetaan, että tuotteiden valmistuksessa
käytetyistä ei-alkuperäaineksista ei ole saatu tullinpalautusta ja että kaikki
tällaisiin aineksiin sovellettavat tullit tai vaikutukseltaan niitä vastaavat
maksut on tosiasiallisesti maksettu. 4. Edellä olevien 1–3 kohdan määräyksiä sovelletaan
ei-alkuperätuotteiden osalta myös 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin
pakkauksiin, 8 artiklassa tarkoitettuihin tarvikkeisiin, varaosiin ja
työkaluihin ja 9 artiklassa tarkoitettuihin sarjaan kuuluviin tuotteisiin. 5. Edellä olevien 1–4 kohdan määräykset koskevat ainoastaan sellaisia
aineksia, joihin tätä sopimusta sovelletaan. Näissä määräyksissä ei liioin
estetä soveltamasta maataloustuotteiden viennissä vientitukijärjestelmää
sopimuksen määräysten mukaisesti. V OSASTO ALKUPERÄSELVITYS 15 artikla Yleiset vaatimukset 1. Alkuperätuotteet saavat sopimuspuolen alueelle tuotaessa
sopimuksen määräysten mukaiset etuudet, jos niistä esitetään jokin seuraavista
alkuperäselvityksistä: a) liitteessä
III a esitetyn mallin mukainen EUR.1-tavaratodistus; b) liitteessä
III b esitetyn mallin mukainen EUR–MED-tavaratodistus; c) 21
artiklan 1 kohdassa mainituissa tapauksissa ilmoitus, jäljempänä ’kauppalaskuilmoitus’
tai ’EUR–MED-kauppalaskuilmoitus’, jonka viejä antaa kauppalaskussa,
lähetysluettelossa tai muussa sellaisessa kaupallisessa asiakirjassa, jossa
tuotteiden kuvaus on riittävän yksityiskohtainen niiden tunnistamiseksi.
Kauppalaskuilmoitusten teksti on liitteissä IV a ja IV b. 2. Sen estämättä, mitä 1 kohdassa määrätään, tämän pöytäkirjan
mukaiset alkuperätuotteet saavat 26 artiklassa mainituissa tapauksissa
sopimuksen määräysten mukaiset etuudet ilman, että on tarpeen esittää mitään 1
kohdassa tarkoitetuista alkuperäselvityksistä. 16 artikla EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistuksen
antamismenettely 1. Viejämaan tulliviranomaiset antavat EUR.1- tai
EUR–MED-tavaratodistuksen viejän tai tämän valtuuttaman edustajan viejän
vastuulla tekemästä kirjallisesta hakemuksesta. 2. Tätä varten viejä tai tämän valtuuttama edustaja täyttää sekä
EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistuksen että hakemuslomakkeen, joiden mallit
esitetään liitteissä III a ja III b. Nämä lomakkeet täytetään jollakin
niistä kielistä, joilla sopimus on tehty, ja viejämaan kansallisen
lainsäädännön mukaisesti. Jos lomakkeet täytetään käsin, ne on täytettävä
musteella painokirjaimin. Tuotteiden kuvaus on merkittävä sille varattuun
kohtaan jättämättä väliin tyhjiä rivejä. Jos kohtaa ei täytetä kokonaan,
kuvauksen viimeisen rivin alle on vedettävä vaakasuora viiva ja täyttämätön
tila on suljettava viivalla. 3. EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistusta hakevan viejän on oltava
valmis milloin tahansa sen viejämaan tulliviranomaisten pyynnöstä, jossa EUR.1-
tai EUR–MED-tavaratodistus annetaan, esittämään kaikki tarvittavat asiakirjat,
joilla todistetaan tuotteiden alkuperäasema sekä tämän pöytäkirjan muiden
vaatimusten täyttyminen. 4. Sopimuspuolen tulliviranomaiset antavat EUR.1-tavaratodistuksen
seuraavissa tapauksissa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 5 kohdan
soveltamista: –
jos asianomaisia tuotteita voidaan pitää ETA:n tai
jonkin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun maan, johon voidaan soveltaa
kumulaatiota, alkuperätuotteina, ilman että kumulaatiota sovelletaan jonkin 3
artiklan 2 kohdassa tarkoitetun maan alkuperäaineksiin, ja tuotteet täyttävät
tämän pöytäkirjan muut vaatimukset; –
jos asianomaisia tuotteita voidaan pitää jonkin 3
artiklan 2 kohdassa tarkoitetun maan, johon voidaan soveltaa kumulaatiota,
alkuperätuotteina, ilman että kumulaatiota sovelletaan jonkin 3 artiklassa
tarkoitetun maan alkuperäaineksiin, ja tuotteet täyttävät tämän pöytäkirjan
muut vaatimukset, edellyttäen että alkuperämaassa on annettu
EUR–MED-tavaratodistus tai EUR–MED-kauppalaskuilmoitus. 5. Sopimuspuolen tulliviranomaiset antavat EUR–MED-tavaratodistuksen,
jos asianomaisia tuotteita voidaan pitää ETA:n tai jonkin 3 artiklassa
tarkoitetun maan, johon voidaan soveltaa kumulaatiota, alkuperätuotteina, ja ne
täyttävät tämän pöytäkirjan vaatimukset ja –
kumulaatiota on sovellettu jonkin 3 artiklan 2
kohdassa tarkoitetun maan alkuperäaineksiin, tai –
tuotteita voidaan käyttää aineksina kumulaation
yhteydessä tuotteiden valmistamiseksi johonkin 3 artiklan 2 kohdassa
tarkoitettuun maahan suuntautuvaan vientiin, tai –
tuotteet voidaan jälleenviedä määrämaasta johonkin
3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun maahan. 6. EUR–MED-tavaratodistuksen 7 kohdassa on oltava jompikumpi
seuraavista englanninkielisistä merkinnöistä: –
jos alkuperä on saatu soveltamalla kumulaatiota
yhden tai useamman 3 artiklassa tarkoitetun maan alkuperäaineksiin: ”CUMULATION APPLIED
WITH …” (maan nimi / maiden nimet); –
jos alkuperä on saatu soveltamatta kumulaatiota
yhden tai useamman 3 artiklassa tarkoitetun maan alkuperäaineksiin: ”NO CUMULATION
APPLIED”. 7. EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistuksen antavat tulliviranomaiset
toteutettavat kaikki tarvittavat toimenpiteet tuotteiden alkuperäaseman ja
tämän pöytäkirjan muiden vaatimusten täyttymisen tarkastamiseksi. Tätä varten
niillä on oikeus vaatia todistusaineistoa ja tarkastaa viejän tilit tai tehdä
muita tarpeellisiksi katsomiaan tarkastuksia. Ne myös varmistavat, että
2 kohdassa tarkoitetut lomakkeet täytetään asianmukaisesti. Ne tarkastavat
erityisesti, että tuotekuvaukselle varattu kohta on täytetty siten, että siihen
on mahdotonta tehdä vilpillisiä lisäyksiä. 8. EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistuksen antamispäivä merkitään
tavaratodistuksen 11 kohtaan. 9. Tulliviranomaiset antavat EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistuksen, ja
se annetaan viejän käyttöön heti, kun vienti on tosiasiallisesti tapahtunut tai
varmistunut. 17 artikla Jälkikäteen annettavat EUR.1- tai
EUR–MED-tavaratodistukset 1. Sen estämättä, mitä 16 artiklan 9 kohdassa määrätään, EUR.1-
tai EUR–MED-tavaratodistus voidaan poikkeuksellisesti antaa siihen merkittyjen
tuotteiden viennin jälkeen, jos a) sitä
ei ollut annettu vientihetkellä erehdysten, tahattomien laiminlyöntien tai
erityisolosuhteiden vuoksi; tai b) tulliviranomaisia
tyydyttävällä tavalla osoitetaan, että EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistus on
annettu, mutta sitä ei ole tuonnissa hyväksytty teknisistä syistä. 2. Sen estämättä, mitä 16 artiklan 9 kohdassa määrätään,
EUR–MED-tavaratodistus voidaan antaa sellaisten siihen merkittyjen tuotteiden
viennin jälkeen, joille on annettu EUR.1-tavaratodistus vientihetkellä, jos
tulliviranomaisia tyydyttävällä tavalla osoitetaan, että 16 artiklan 5 kohdassa
tarkoitetut edellytykset täyttyvät. 3. Sovellettaessa 1 ja 2 kohtaa viejän on ilmoitettava hakemuksessaan
EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistukseen merkittyjen tuotteiden vientipaikka ja
-päivä sekä perusteet pyynnölleen. 4. Tulliviranomaiset voivat antaa EUR.1- tai
EUR–MED-tavaratodistuksen jälkikäteen vasta todettuaan viejän hakemuksessa
annettujen tietojen olevan vastaavien asiakirjojen mukaisia. 5. Jälkikäteen annettuihin EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistuksiin on
tehtävä seuraava englanninkielinen merkintä: ”ISSUED
RETROSPECTIVELY”. EUR–MED-tavaratodistuksiin,
jotka annetaan jälkikäteen 2 kohtaa soveltaen, on tehtävä seuraava englanninkielinen
merkintä: ”ISSUED
RETROSPECTIVELY (Original EUR.1 No …. [antamispäivämäärä
ja -paikka])”. 6. Edellä 5 kohdassa tarkoitettu merkintä tehdään EUR.1- tai
EUR–MED-tavaratodistuksen 7 kohtaan. 18 artikla EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistuksen
kaksoiskappaleen antaminen 1. Jos EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistus varastetaan tai se katoaa
tai tuhoutuu, viejä voi pyytää todistuksen antaneilta tulliviranomaisilta
kaksoiskappaleen, joka laaditaan niiden hallussa olevien vientiasiakirjojen
perusteella. 2. Näin annettuun
kaksoiskappaleeseen on tehtävä seuraava englanninkielinen merkintä: ”DUPLICATE”. 3. Edellä 2 kohdassa tarkoitettu merkintä tehdään EUR.1- tai
EUR–MED-tavaratodistuksen kaksoiskappaleen 7 kohtaan. 4. Kaksoiskappale, johon on merkittävä alkuperäisen EUR.1- tai
EUR–MED-tavaratodistuksen antamispäivämäärä, on voimassa kyseisestä päivästä
alkaen. 19 artikla EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistuksen
antaminen aikaisemmin annetun tai laaditun alkuperäselvityksen perusteella Kun
alkuperätuotteet asetetaan sopimuspuolen tullitoimipaikan valvontaan,
alkuperäinen alkuperäselvitys voidaan korvata yhdellä tai useammalla EUR.1- tai
EUR–MED-tavaratodistuksella kaikkien näiden tuotteiden tai niistä osan
lähettämiseksi muualle ETA:an. Korvaavan EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistuksen
antaa se tullitoimipaikka, jonka valvontaan tuotteet asetetaan. 20 artikla Kirjanpidollinen erottelu 1. Jos samanlaisten tai keskenään korvattavissa olevien alkuperä- ja
ei-alkuperäainesten erillisvarastointi aiheuttaa huomattavia kustannuksia tai merkittäviä
vaikeuksia, tulliviranomaiset voivat asianomaisten kirjallisesta pyynnöstä
antaa luvan käyttää niin kutsuttua kirjanpidollisen erottelun menetelmää,
jäljempänä ’menetelmä’, kyseisten varastojen hallinnoimiseksi. 2. Menetelmää käytettäessä on pystyttävä varmistamaan, että tiettynä
viiteajanjaksona tuotettujen tuotteiden, joita voidaan pitää
”alkuperätuotteina”, lukumäärä on sama kuin jos varastot olisivat olleet
fyysisesti erillään. 3. Tulliviranomaiset voivat myöntää 1 kohdassa tarkoitetun luvan
asianmukaisina pitämillään edellytyksillä. 4. Menetelmää on sovellettava ja sen soveltaminen dokumentoitava
siinä maassa sovellettavien yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden
mukaisesti, jossa tuote valmistetaan. 5. Menetelmän käyttöön luvan saanut voi tapauksen mukaan antaa tai
hakea alkuperäselvityksiä tuotemäärälle, jonka voidaan katsoa muodostuvan
alkuperätuotteista. Luvan saaneen on tulliviranomaisten pyynnöstä annettava
selvitys siitä, kuinka määriä on hallinnoitu. 6. Tulliviranomaiset valvovat luvan käyttöä ja voivat milloin tahansa
peruuttaa sen, jos luvan saanut käyttää sitä sääntöjenvastaisesti tai ei täytä
jotain muuta tässä pöytäkirjassa vahvistettua edellytystä. 21 artikla Kauppalaskuilmoituksen tai
EUR–MED-kauppalaskuilmoituksen laatimista koskevat edellytykset 1. Edellä 15 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun
kauppalaskuilmoituksen tai EUR–MED-kauppalaskuilmoituksen voi laatia a) 22
artiklassa tarkoitettu valtuutettu viejä; tai b) kuka
tahansa viejä yhdestä tai useammasta kollista muodostuvalle, yhteensä enintään
6 000 euron arvosta alkuperätuotteita sisältävälle lähetykselle. 2. Kauppalaskuilmoitus voidaan laatia seuraavissa tapauksissa,
sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 kohdan soveltamista: – jos asianomaisia tuotteita voidaan pitää ETA:n tai jonkin 3 artiklan 1
kohdassa tarkoitetun maan, johon voidaan soveltaa kumulaatiota,
alkuperätuotteina, ilman että kumulaatiota sovelletaan jonkin 3 artiklan 2
kohdassa tarkoitetun maan alkuperäaineksiin, ja tuotteet täyttävät tämän pöytäkirjan
muut vaatimukset; – jos asianomaisia tuotteita voidaan pitää jonkin 3 artiklan 2 kohdassa
tarkoitetun maan, johon voidaan soveltaa kumulaatiota, alkuperätuotteina, ilman
että kumulaatiota sovelletaan jonkin 3 artiklassa tarkoitetun maan
alkuperäaineksiin, ja tuotteet täyttävät tämän pöytäkirjan muut vaatimukset,
edellyttäen että alkuperämaassa on annettu EUR–MED-tavaratodistus tai
EUR–MED-kauppalaskuilmoitus. 3. EUR–MED-kauppalaskuilmoitus voidaan laatia, jos asianomaisia
tuotteita voidaan pitää ETA:n tai jonkin 3 artiklassa tarkoitetun maan, johon
voidaan soveltaa kumulaatiota, alkuperätuotteina, ja ne täyttävät tämän
pöytäkirjan vaatimukset ja – kumulaatiota on sovellettu jonkin 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun
maan alkuperäaineksiin, tai – tuotteita voidaan käyttää aineksina kumulaation yhteydessä tuotteiden
valmistamiseksi johonkin 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun maahan
suuntautuvaan vientiin, tai – tuotteet voidaan jälleenviedä määrämaasta johonkin 3 artiklan 2
kohdassa tarkoitettuun maahan. 4. EUR–MED-kauppalaskuilmoituksessa on oltava jompikumpi seuraavista
englanninkielisistä merkinnöistä: – jos alkuperä on saatu soveltamalla kumulaatiota yhden tai useamman 3
artiklassa tarkoitetun maan alkuperäaineksiin: ”CUMULATION APPLIED
WITH …” (maan nimi / maiden nimet); – jos alkuperä on saatu soveltamatta kumulaatiota yhden tai useamman 3
artiklassa tarkoitetun maan alkuperäaineksiin: ”NO CUMULATION
APPLIED”. 5. Viejän, joka laatii kauppalaskuilmoituksen tai
EUR–MED-kauppalaskuilmoituksen, on oltava valmis milloin tahansa viejämaan
tulliviranomaisten pyynnöstä esittämään kaikki tarvittavat asiakirjat, joilla
todistetaan asianomaisten tuotteiden alkuperäasema ja tämän pöytäkirjan muiden
vaatimusten täyttyminen. 6. Viejä laatii kauppalaskuilmoituksen tai EUR–MED-kauppalaskuilmoituksen
kirjoittamalla koneella, leimaamalla tai painamalla kauppalaskuun,
lähetysluetteloon tai muuhun kaupalliseen asiakirjaan liitteissä IV a ja
IV b olevan tekstin mukaisen ilmoituksen käyttäen yhtä näissä liitteissä
annetuista erikielisistä toisinnoista ja viejämaan kansallisen lainsäädännön
mukaisesti. Jos ilmoitus kirjoitetaan käsin, se on kirjoitettava musteella
painokirjaimin. 7. Kauppalaskuilmoituksessa ja EUR–MED-kauppalaskuilmoituksessa on
oltava viejän käsin kirjoittama alkuperäinen allekirjoitus. Jäljempänä 22
artiklassa tarkoitettua valtuutettua viejää ei kuitenkaan vaadita
allekirjoittamaan tällaisia ilmoituksia, jos hän antaa viejämaan
tulliviranomaisille kirjallisen sitoumuksen, että hän ottaa jokaisesta
kauppalaskuilmoituksesta, josta hänet voidaan tunnistaa, täyden vastuun, niin
kuin hän olisi käsin allekirjoittanut sen. 8. Viejä voi laatia kauppalaskuilmoituksen tai
EUR–MED-kauppalaskuilmoituksen, kun siinä tarkoitetut tuotteet viedään maasta
tai viennin jälkeen, jos se esitetään tuojamaassa viimeistään kahden vuoden
kuluttua siitä, kun siinä tarkoitetut tuotteet on tuotu maahan. 22 artikla Valtuutettu viejä 1. Viejämaan tulliviranomaiset voivat antaa sellaiselle viejälle,
jäljempänä ’valtuutettu viejä’, joka harjoittaa sopimuksen soveltamisalaan
kuuluvien tuotteiden usein tapahtuvaa vientiä, luvan laatia
kauppalaskuilmoituksia tai EUR–MED-kauppalaskuilmoituksia asianomaisten
tuotteiden arvosta riippumatta. Tällaista lupaa hakevan viejän on annettava
kaikki tulliviranomaisten tarpeellisina pitämät takeet tuotteiden
alkuperäaseman ja muiden tässä pöytäkirjassa asetettujen vaatimusten
täyttymisen tarkastamiseksi. 2. Tulliviranomaiset voivat asettaa valtuutetun viejän aseman
myöntämiselle kaikki tarpeellisena pitämänsä edellytykset. 3. Tulliviranomaiset antavat valtuutetulle viejälle tullin
lupanumeron, joka merkitään kauppalaskuilmoitukseen tai
EUR–MED-kauppalaskuilmoitukseen. 4. Tulliviranomaiset valvovat valtuutetun viejän luvankäyttöä. 5. Tulliviranomaiset voivat milloin tahansa peruuttaa luvan. Niiden
on tehtävä näin silloin, kun valtuutettu viejä ei enää anna 1 kohdassa
tarkoitettuja takeita, ei enää täytä 2 kohdassa tarkoitettuja edellytyksiä
tai muutoin käyttää lupaa väärin. 23 artikla Alkuperäselvityksen voimassaolo 1. Alkuperäselvitys on voimassa neljä kuukautta siitä päivästä,
jona se on annettu viejämaassa, ja se on esitettävä mainitun ajan kuluessa
tuojamaan tulliviranomaisille. 2. Alkuperäselvitykset, jotka esitetään tuojamaan
tulliviranomaisille 1 kohdassa mainitun esittämismääräajan päätyttyä,
voidaan hyväksyä etuuskohtelun soveltamista varten, jos nämä asiakirjat ovat
jääneet esittämättä ennen määräajan päättymistä poikkeuksellisten olosuhteiden
vuoksi. 3. Muissa myöhästymistapauksissa tuojamaan tulliviranomaiset voivat
hyväksyä alkuperäselvitykset, jos tuotteet on esitetty niille ennen mainitun
määräajan päättymistä. 24 artikla Alkuperäselvityksen esittäminen Alkuperäselvitys on
esitettävä tuojamaan tulliviranomaisille tässä maassa sovellettavien
menettelyjen mukaisesti. Mainitut viranomaiset voivat vaatia
alkuperäselvityksen käännöksen, ja ne voivat lisäksi vaatia, että
tuonti-ilmoitusta täydennetään tuojan vakuutuksella siitä, että tuotteet
täyttävät sopimuksen soveltamiseksi vaadittavat edellytykset. 25 artikla Tuonti osalähetyksinä Jos tuojan
pyynnöstä harmonoidun järjestelmän XVI ja XVII jaksoon tai nimikkeisiin 7308 ja
9406 kuuluva harmonoidun järjestelmän yleisessä tulkintasäännössä 2 a
tarkoitettu osiin purettu tai kokoamaton tuote tuodaan maahan osalähetyksinä
tuojamaan tulliviranomaisten määräämin edellytyksin, tulliviranomaisille
esitetään tällaisesta tuotteesta yksi alkuperäselvitys ensimmäistä osalähetystä
tuotaessa. 26 artikla Poikkeukset alkuperäselvityksen
esittämisestä 1. Yksityishenkilöiden yksityishenkilöille pikkulähetyksinä
lähettämät tuotteet ja matkustajien henkilökohtaisiin matkatavaroihin
sisältyvät tuotteet voidaan tuoda maahan alkuperätuotteina ilman, että
alkuperäselvityksen esittämistä vaaditaan, jos kyseessä ei ole kaupallinen
tuonti ja tuotteiden on ilmoitettu täyttävän tässä pöytäkirjassa määrätyt
vaatimukset ja kun ei ole syytä epäillä annetun ilmoituksen todenmukaisuutta.
Jos tuotteet lähetetään postitse, tämä ilmoitus voidaan tehdä tulliluetteloon
CN22/CN23 tai tähän asiakirjaan liitettävälle erilliselle paperille. 2. Tuontia, joka on satunnaista ja muodostuu ainoastaan
vastaanottajien tai matkustajien tai heidän perheidensä henkilökohtaiseen
käyttöön tarkoitetuista tuotteista, ei pidetä kaupallisena, jos tuotteiden
luonne tai määrä ei viittaa mihinkään kaupalliseen tarkoitukseen. 3. Näiden tuotteiden yhteisarvo ei kuitenkaan saa olla suurempi kuin
500 euroa pikkulähetysten osalta eikä suurempi kuin 1 200 euroa
matkustajien henkilökohtaisiin matkatavaroihin sisältyvien tuotteiden osalta. 27 artikla Hankkijan ilmoitus 1. Kun sopimuspuolen alueella annetaan EUR.1-tavaratodistus tai
laaditaan kauppalaskuilmoitus alkuperätuotteille, joiden valmistuksessa on
käytetty muiden sopimuspuolten alueilta tulevia tavaroita, joille on suoritettu
valmistus tai käsittely ETA:ssa mutta jotka eivät ole saaneet etuuskohteluun
oikeuttavaa alkuperäasemaa, on otettava huomioon kyseisiä tavaroita koskeva
tämän artiklan mukaisesti annettu hankkijan ilmoitus. 2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu hankkijan ilmoitus on todiste
asianomaisille tavaroille ETA:ssa suoritetusta valmistuksesta tai käsittelystä
sen toteamiseksi, voidaanko tuotteita, joiden valmistuksessa kyseisiä tavaroita
käytetään, pitää ETA:n alkuperätuotteina ja täyttävätkö ne tämän pöytäkirjan
muut vaatimukset. 3. Hankkijan on laadittava, lukuun ottamatta 4 kohdassa tarkoitettuja
tapauksia, erillinen hankkijan ilmoitus jokaisen tavaralähetyksen osalta
liitteessä V määrätyssä muodossa paperille, joka liitetään kauppalaskuun,
lähetysluetteloon tai muuhun sellaiseen kaupalliseen asiakirjaan, jossa
tavaroiden kuvaus on riittävän yksityiskohtainen niiden tunnistamiseksi. 4. Jos hankkija toimittaa tietylle asiakkaalle säännöllisesti
tavaroita, joiden osalta ETA:ssa suoritettavan valmistuksen tai käsittelyn
odotetaan pysyvän muuttumattomana huomattavan ajanjakson ajan, hän voi antaa
yhden hankkijan ilmoituksen, joka kattaa myös kyseisten tavaroiden myöhemmät
lähetykset, jäljempänä ’hankkijan pitkäaikaisilmoitus’. Hankkijan
pitkäaikaisilmoitus voi tavallisesti olla voimassa enintään vuoden ajan
päivämäärästä, jona se on laadittu. Sen maan tulliviranomaiset, jossa ilmoitus
laaditaan, päättävät pidempää voimassaoloaikaa koskevista edellytyksistä. Hankkijan
on laadittava hankkijan pitkäaikaisilmoitus liitteessä VI määrätyssä muodossa
ja hänen on kuvattava tavarat riittävän yksityiskohtaisesti niiden
tunnistamiseksi. Ilmoitus on toimitettava asianomaiselle asiakkaalle ennen
ensimmäistä tavaralähetystä, jota se koskee, tai sen yhteydessä. Jos
hankkijan pitkäaikaisilmoitusta ei voida enää soveltaa toimitettuihin
tavaroihin, hankkijan on ilmoitettava asiasta välittömästi asiakkaalleen. 5. Edellä 3 ja 4 kohdassa tarkoitettu hankkijan ilmoitus on
kirjoitettava koneella tai painettava yhdellä tämän sopimuksen laatimiskielellä
sen maan kansallisen lainsäädännön säännösten mukaisesti, jossa se laaditaan,
ja siinä on oltava hankkijan alkuperäinen omakätinen allekirjoitus. Ilmoitus
voidaan kirjoittaa myös käsin; siinä tapauksessa se on kirjoitettava musteella
painokirjaimin. 6. Hankkijan, joka laatii ilmoituksen, on oltava valmis esittämään
milloin tahansa sen maan tulliviranomaisten pyynnöstä, jossa ilmoitus
laaditaan, kaikki asianmukaiset asiakirjat, joilla todistetaan ilmoituksessa
annetut tiedot oikeiksi. 28 artikla Todistusasiakirjat Edellä 16 artiklan
3 kohdassa, 21 artiklan 5 kohdassa ja 27 artiklan 6 kohdassa tarkoitettuja
asiakirjoja, joita käytetään todisteena siitä, että EUR.1- tai
EUR–MED-tavaratodistuksessa taikka kauppalaskuilmoituksessa tai
EUR–MED-kauppalaskuilmoituksessa tarkoitettuja tuotteita voidaan pitää ETA:n
tai jonkin 3 artiklassa tarkoitetun maan alkuperätuotteina ja että ne täyttävät
tämän pöytäkirjan muut vaatimukset ja että hankkijan ilmoituksessa annetut
tiedot pitävät paikkansa, voivat olla muun muassa seuraavat: a) esimerkiksi
viejän tai hankkijan tileihin tai sisäiseen kirjanpitoon sisältyvät välittömät
todisteet toimista, jotka tämä on suorittanut tavaroiden tuottamiseksi; b) asiakirjat,
joilla osoitetaan tuotteiden valmistuksessa käytettyjen ainesten alkuperäasema
ja jotka on annettu tai laadittu sopimuspuolen alueella, jossa näitä
asiakirjoja käytetään kansallisen lainsäädännön mukaisesti; c) asiakirjat,
joilla osoitetaan ainesten valmistus tai käsittely ETA:ssa ja jotka on annettu
tai laadittu sopimuspuolen alueella, jossa näitä asiakirjoja käytetään
kansallisen lainsäädännön mukaisesti; d) EUR.1- tai
EUR–MED-tavaratodistukset taikka kauppalaskuilmoitukset tai
EUR–MED-kauppalaskuilmoitukset, joilla osoitetaan tuotteiden valmistuksessa
käytettyjen ainesten alkuperäasema ja jotka on annettu tai laadittu
sopimuspuolten alueella tämän pöytäkirjan mukaisesti tai jossakin 3 artiklassa
tarkoitetussa maassa tämän pöytäkirjan alkuperäsääntöjen kanssa samanlaisten
alkuperäsääntöjen mukaisesti; e) hankkijan
ilmoitukset, joilla osoitetaan käytetyille aineksille ETA:ssa suoritettu
valmistus tai käsittely ja jotka on laadittu sopimuspuolten alueella tämän
pöytäkirjan mukaisesti; f) ETA:n
ulkopuolella 11 artiklaa soveltaen tehtyjä valmistus- tai käsittelytoimia
koskevat asianmukaiset todisteet, jotka osoittavat, että mainitun artiklan
vaatimukset ovat täyttyneet. 29 artikla Alkuperäselvitysten, hankkijan
ilmoitusten ja todistusasiakirjojen säilyttäminen 1. Viejän, joka hakee EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistusta, on
säilytettävä 16 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut asiakirjat vähintään kolme
vuotta. 2. Viejän, joka laatii kauppalaskuilmoituksen tai
EUR–MED-kauppalaskuilmoituksen, on säilytettävä tämän kauppalaskuilmoituksen
jäljennös ja 21 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut asiakirjat vähintään kolme
vuotta. 3. Hankkijan, joka laatii hankkijan ilmoituksen, on säilytettävä
ilmoituksen jäljennös ja kauppalaskun, lähetysluettelon tai muun kaupallisen
asiakirjan, jonka liitteenä ilmoitus on, jäljennökset sekä 27 artiklan 6
kohdassa tarkoitetut asiakirjat vähintään kolme vuotta. Hankkijan,
joka laatii hankkijan pitkäaikaisilmoituksen, on säilytettävä ilmoituksen
jäljennös sekä kaikkien siinä mainittuja asiakkaalle lähetettyjä tavaroita
koskevien kauppalaskujen, lähetysluetteloiden ja muiden kaupallisten
asiakirjojen jäljennökset sekä 27 artiklan 6 kohdassa tarkoitetut asiakirjat
vähintään kolme vuotta. Tämä ajanjakso alkaa hankkijan pitkäaikaisilmoituksen
voimassaolon päättymispäivästä. 4. Viejämaan tulliviranomaisten, jotka antavat EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistuksen,
on säilytettävä 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu hakemuslomake vähintään
kolme vuotta. 5. Tuojamaan tulliviranomaisten on säilytettävä niille esitetyt
EUR.1- ja EUR–MED-tavaratodistukset sekä kauppalaskuilmoitukset ja EUR–MED-kauppalaskuilmoitukset
vähintään kolme vuotta. 30 artikla Poikkeavuudet ja muotovirheet 1. Pienet poikkeavuudet alkuperäselvityksen merkintöjen ja tuotteiden
tuontimuodollisuuksien täyttämiseksi tullitoimipaikassa esitettyjen
asiakirjojen merkintöjen välillä eivät sinänsä tee alkuperäselvityksestä
mitätöntä, jos asianmukaisesti osoitetaan, että se vastaa tulliviranomaisille
esitettyjä tuotteita. 2. Alkuperäselvityksessä olevat selvät muotovirheet kuten
lyöntivirheet eivät saa johtaa kyseisen asiakirjan hylkäämiseen, elleivät nämä
virheet ole sellaisia, että ne antavat aihetta epäillä asiakirjassa annettujen
tietojen oikeellisuutta. 31 artikla Euroina ilmaistavat määrät 1. Edellä olevien 21 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 26 artiklan 3
kohdan määräysten soveltamiseksi tapauksissa, joissa tuotteet laskutetaan muuna
valuuttana kuin euroina, unionin jäsenvaltiot ja 3 artiklassa mainitut maat
vahvistavat euroina ilmaistuja määriä vastaavat määrät vuosittain omana
kansallisena valuuttanaan. 2. Lähetykseen sovelletaan 21 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 26
artiklan 3 kohdan määräyksiä sen valuutan perusteella, jona kauppalasku on
laadittu, asianomaisen maan vahvistaman määrän mukaisesti. 3. Kansallisena valuuttana käytettävät määrät ovat euroina
ilmaistujen määrien vasta-arvot kyseisenä valuuttana kunkin vuoden lokakuun
ensimmäisen työpäivän euron kurssin mukaisesti. Määrät ilmoitetaan Euroopan
komissiolle viimeistään 15 päivänä lokakuuta, ja niitä sovelletaan
seuraavan vuoden tammikuun 1 päivästä. Euroopan komissio ilmoittaa kaikille
asianomaisille maille kyseisistä määristä. 4. Maa voi pyöristää ylöspäin tai alaspäin määrää, joka saadaan
muunnettaessa euroina ilmaistu määrä sen kansalliseksi valuutaksi. Pyöristyksen
tuloksena saatu määrä voi poiketa muuntamisen tuloksena saadusta määrästä
enintään viisi prosenttia. Maa voi pitää euroina ilmaistun määrän kansallisena
valuuttana ilmaistun vasta-arvon muuttumattomana, jos kyseisen määrän
muuntaminen 3 kohdassa määrättynä vuotuisen tarkistuksen ajankohtana ilman
mahdollista pyöristystä korottaisi kansallisena valuuttana ilmaistua
vasta-arvoa vähemmän kuin 15 prosenttia. Kansallisena valuuttana ilmaistu
vasta-arvo voidaan pitää samana, jos kyseinen vasta-arvo alenisi muuntamisen
tuloksena. 5. ETA:n sekakomitea tarkastelee sopimuspuolten pyynnöstä euroina
ilmaistuja määriä. Tätä tarkastelua tehdessään ETA:n sekakomitea harkitsee,
onko aiheellista säilyttää näiden arvorajojen reaalivaikutus entisellään. Tätä
tarkoitusta varten se voi päättää euroina ilmaistujen määrien muuttamisesta. VI OSASTO HALLINNOLLISEN YHTEISTYÖN MENETELMÄT 32 artikla Hallinnollinen yhteistyö 1. Sopimuspuolten tulliviranomaiset toimittavat toisilleen Euroopan
komission välityksellä tullitoimipaikkojensa EUR.1- ja
EUR–MED-tavaratodistusten antamiseen käyttämien leimasinten leimanäytteet ja
niiden tulliviranomaisten osoitteet, jotka vastaavat mainittujen todistusten
sekä kauppalaskuilmoitusten ja EUR–MED-kauppalaskuilmoitusten tai hankkijan
ilmoitusten tarkastamisesta. 2. Sen varmistamiseksi, että tätä pöytäkirjaa sovelletaan oikein,
sopimuspuolet avustavat toisiaan toimivaltaisten tullihallintojen välityksellä
tarkastaessaan EUR.1-ja EUR–MED-tavaratodistusten, kauppalaskuilmoitusten ja
EUR–MED-kauppalaskuilmoitusten tai hankkijan ilmoitusten aitoutta sekä näissä
asiakirjoissa annettujen tietojen oikeellisuutta. 33 artikla Alkuperäselvitysten tarkastaminen 1. Alkuperäselvitysten jälkitarkastus suoritetaan pistokokein tai
aina kun tuojamaan tulliviranomaisilla on perusteltua aihetta epäillä
tällaisten asiakirjojen aitoutta, tuotteiden alkuperäasemaa tai muiden tässä
pöytäkirjassa määrättyjen vaatimusten täyttymistä. 2. Sovellettaessa 1 kohtaa tuojamaan tulliviranomaiset palauttavat
viejämaan tulliviranomaisille EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistuksen ja
kauppalaskun, jos se on esitetty, kauppalaskuilmoituksen tai
EUR–MED-kauppalaskuilmoituksen tai näiden asiakirjojen jäljennökset ja
esittävät tarvittaessa syyt tarkastuspyynnölle. Tarkastuspyynnön tueksi
toimitetaan kaikki asiakirjat ja saadut tiedot, joiden perusteella
alkuperäselvityksessä olevia tietoja voidaan epäillä virheellisiksi. 3. Tarkastuksen suorittavat viejämaan tulliviranomaiset. Tätä varten
niillä on oikeus vaatia todistusaineistoa ja tarkastaa viejän tilit tai tehdä
muita tarpeellisiksi katsomiaan tarkastuksia. 4. Jos tuojamaan tulliviranomaiset päättävät lykätä etuuskohtelun
myöntämistä kyseisille tuotteille siihen asti, kun tarkastuksen tulokset on
saatu, niiden on luovutettava tuotteet tuojalle, edellyttäen että
tarpeellisiksi katsotut varmuustoimenpiteet toteutetaan. 5. Tarkastuksen tulokset ilmoitetaan tarkastusta pyytäneille
tulliviranomaisille niin pian kuin mahdollista. Näistä tuloksista on käytävä
selvästi ilmi, ovatko asiakirjat aitoja ja voidaanko kyseisiä tuotteita pitää
ETA:n tai jonkin 3 artiklassa tarkoitetun maan alkuperätuotteina ja täyttävätkö
ne tämän pöytäkirjan muut vaatimukset. 6. Jos perustellun epäilyn tapauksessa vastausta ei ole saatu
kymmenen kuukauden kuluessa tarkastuspyynnön päivämäärästä tai saadussa
vastauksessa ei ole riittävästi tietoja sen ratkaisemiseksi, ovatko kyseiset
asiakirjat aitoja tai mikä on tavaroiden tosiasiallinen alkuperä, tarkastusta
pyytäneet tulliviranomaiset epäävät etuuskohtelun, paitsi poikkeuksellisissa
olosuhteissa. 34 artikla Hankkijan ilmoitusten tarkastaminen 1. Hankkijan ilmoitusten tai hankkijan pitkäaikaisilmoitusten
jälkitarkastus voidaan suorittaa pistokokein tai aina kun sen maan
tulliviranomaisilla, jossa nämä ilmoitukset on otettu huomioon EUR.1- tai
EUR–MED-tavaratodistusta annettaessa tai kauppalaskuilmoitusta tai
EUR–MED-kauppalaskuilmoitusta laadittaessa, on perusteltua aihetta epäillä
asiakirjan aitoutta tai siinä annettujen tietojen oikeellisuutta. 2. Edellä olevaa 1 kohtaa sovellettaessa siinä tarkoitetun maan
tulliviranomaiset palauttavat hankkijan ilmoituksen ja siinä tarkoitettuja
tavaroita koskevat kauppalaskut, lähetysluettelot tai muut kaupalliset
asiakirjat sen maan tulliviranomaisille, jossa ilmoitus on laadittu, ja
esittävät tarvittaessa sisältöä tai muotoa koskevat syyt tarkastuspyynnölle. Ne toimittavat
jälkitarkastuspyynnön tueksi kaikki asiakirjat ja saadut tiedot, joiden
perusteella hankkijan ilmoituksessa olevia tietoja voidaan epäillä
virheellisiksi. 3. Tarkastuksen suorittavat sen maan tulliviranomaiset, jossa
hankkijan ilmoitus on laadittu. Tätä varten niillä on oikeus vaatia
todistusaineistoa ja tarkastaa hankkijan tilit tai tehdä muita tarpeellisiksi
katsomiaan tarkastuksia. 4. Tarkastuksen tulokset ilmoitetaan tarkastusta pyytäneille
tulliviranomaisille niin pian kuin mahdollista. Näistä tuloksista on käytävä
selvästi ilmi, pitävätkö hankkijan ilmoituksessa olevat tiedot paikkansa, ja
niiden perusteella tulliviranomaisten on voitava määrittää, voidaanko kyseinen
hankkijan ilmoitus ottaa huomioon EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistusta
annettaessa tai kauppalaskuilmoitusta tai EUR–MED-kauppalaskuilmoitusta
laadittaessa ja missä määrin. 35 artikla Riitojen ratkaiseminen Jos 33 ja 34
artiklassa määrätyistä tarkastusmenettelyistä syntyy riita, jota tarkastusta
pyytävät ja sen suorittamisesta vastuussa olevat tulliviranomaiset eivät pysty
keskenään sopimaan, tai jos syntyy kysymys tämän pöytäkirjan tulkinnasta, asia
saatetaan ETA:n sekakomitean ratkaistavaksi. Tuojan ja tuojamaan
tulliviranomaisten väliset riidat ratkaistaan aina kyseisen maan lainsäädännön
mukaisesti. 36 artikla Seuraamukset Seuraamuksia
määrätään jokaiselle, joka laatii tai laadituttaa vääriä tietoja sisältävän
asiakirjan saadakseen tuotteille etuuskohtelun. 37 artikla Vapaa-alueet 1. Sopimuspuolet toteuttavat kaikki tarpeelliset toimenpiteet
taatakseen, että kaupan kohteena olevia tuotteita, joihin liittyy
alkuperäselvitys ja joita kuljetuksen aikana pidetään niiden alueella
sijaitsevilla vapaa-alueilla, ei vaihdeta toisiin tavaroihin ja että niille ei
suoriteta muita toimenpiteitä kuin niiden kunnon säilyttämiseksi tarkoitetut
tavanomaiset toimenpiteet. 2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa määrätään, kun ETA:n
alkuperätuotteita, joihin liittyy alkuperäselvitys, tuodaan vapaa-alueelle ja
niitä valmistetaan tai käsitellään siellä, kyseisten viranomaisten on viejän
pyynnöstä annettava uusi EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistus, jos suoritettu
valmistus tai käsittely on tämän pöytäkirjan mukaista. VII OSASTO CEUTA JA MELILLA 38 artikla Pöytäkirjan soveltaminen 1. Tässä pöytäkirjassa käytettyyn ilmaisuun ’ETA’ ei sisälly Ceuta
eikä Melilla. Ilmaisu ’ETA:n alkuperätuotteet’ ei käsitä Ceutan eikä Melillan
alkuperätuotteita. 2. Ceutan ja Melillan alkuperätuotteita koskevaa pöytäkirjaa 49
sovellettaessa tätä pöytäkirjaa sovelletaan soveltuvin osin 39 artiklassa
esitettyjen erityisedellytysten mukaisesti. 39 artikla Erityisedellytykset 1. Jos seuraavat tuotteet on kuljetettu suoraan 12 artiklan
mukaisesti, pidetään 1) Ceutan ja
Melillan alkuperätuotteina a) Ceutassa ja
Melillassa kokonaan tuotettuja tuotteita; b) Ceutassa ja
Melillassa tuotettuja tuotteita, joiden valmistuksessa on käytetty muita kuin
a alakohdassa tarkoitettuja tuotteita, jos i) näille
tuotteille on suoritettu 5 artiklassa tarkoitettu riittävä valmistus tai käsittely; tai ii) nämä
tuotteet ovat ETA:n alkuperätuotteita, edellyttäen että niitä on valmistettu
tai käsitelty 6 artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä enemmän; 2) ETA:n
alkuperätuotteina a) ETA:ssa
kokonaan tuotettuja tuotteita; b) ETA:ssa
tuotettuja tuotteita, joiden valmistuksessa on käytetty muita kuin a
alakohdassa tarkoitettuja tuotteita, jos i) näille
tuotteille on suoritettu 5 artiklassa tarkoitettu riittävä valmistus tai
käsittely; tai ii) nämä
tuotteet ovat Ceutan ja Melillan tai ETA:n alkuperätuotteita, edellyttäen että
niitä on valmistettu tai käsitelty 6 artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä
enemmän. 2. Ceutaa ja
Melillaa pidetään yhtenä alueena. 3. Viejän tai tämän valtuuttaman edustajan on tehtävä merkintä ”ETA”
sekä ”Ceuta ja Melilla” EUR.1-tavaratodistuksen tai EUR–MED-tavaratodistuksen 2
kohtaan taikka kauppalaskuilmoitukseen tai EUR–MED-kauppalaskuilmoitukseen. Kun
kyseessä ovat Ceutan ja Melillan alkuperätuotteet, on lisäksi tehtävä
alkuperäasemaa koskeva merkintä EUR.1-tavaratodistuksen tai
EUR–MED-tavaratodistuksen 4 kohtaan taikka kauppalaskuilmoitukseen tai
EUR–MED-kauppalaskuilmoitukseen. 4. Espanjan tulliviranomaiset vastaavat tämän pöytäkirjan
soveltamisesta Ceutassa ja Melillassa. VIII OSASTO LOPPUMÄÄRÄYKSET 40 artikla Siirtymätoimenpiteet Tämän sopimuksen
pöytäkirjassa 4, sellaisena kuin se on korvattu ETA:n sekakomitean päätöksellä
N:o 136/2005[8],
olevassa 3 artiklassa esitettyjen kumulaatiosääntöjen soveltamista
sopimuspuolten välillä jatketaan, kunnes Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä
koskeva alueellinen yleissopimus on sovellettavissa kaikkiin tämän sopimuksen
pöytäkirjassa 4 olevassa 3 artiklassa lueteltuihin maihin, sanotun kuitenkaan
rajoittamatta tämän pöytäkirjan 3 artiklan soveltamista. ___________________ Liite I Alkuhuomautukset
liitteessä II olevaan luetteloon Katso
Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskevan alueellisen yleissopimuksen
lisäyksen I liite I Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskevan
alueellisen yleissopimuksen lisäyksen I liitteessä I olevissa huomautuksissa 1
ja 3.1 oleva ilmaisu ”tässä lisäyksessä” on luettava muodossa ”tässä
pöytäkirjassa”. Liite II Luettelo
ei-alkuperäainesten valmistus- tai käsittelytoimista, jotka on tehtävä, jotta
valmistettu tuote voi saada alkuperäaseman Katso
Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskevan alueellisen yleissopimuksen
lisäyksen I liite II Liite III a EUR.1-tavaratodistuksen
ja EUR.1-tavaratodistushakemuksen mallit Katso
Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskevan alueellisen yleissopimuksen
lisäyksen I liite III a Liite III b EUR–MED-tavaratodistuksen
ja EUR–MED-tavaratodistushakemuksen mallit Katso
Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskevan alueellisen yleissopimuksen
lisäyksen I liite III b Liite IV a Kauppalaskuilmoituksen
teksti Katso
Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskevan alueellisen yleissopimuksen
lisäyksen I liite IV a Liite IV b EUR–MED-kauppalaskuilmoituksen
teksti Katso
Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskevan alueellisen yleissopimuksen
lisäyksen I liite IV b LIITE V Hankkijan
ilmoitus Oheinen hankkijan ilmoitus on laadittava
alaviitteiden mukaisesti. Alaviitteitä ei kuitenkaan tarvitse toistaa. LIITE VI Hankkijan
pitkäaikaisilmoitus Oheinen hankkijan pitkäaikaisilmoitus on
laadittava alaviitteiden mukaisesti. Alaviitteitä ei kuitenkaan tarvitse
toistaa. (1) Asiakkaan nimi
ja osoite. (2) Kun
kauppalasku, lähetysluettelo tai muu kaupallinen asiakirja, johon ilmoitus
liittyy, koskee erilaisia tavaroita tai tavaroita, joiden valmistuksessa ei ole
käytetty samassa suhteessa ei-alkuperäaineksia, hankkijan on selvästi
eriteltävä ne. Esimerkki: Asiakirja koskee
erimallisia nimikkeen 8501 sähkömoottoreita, joita käytetään nimikkeen 8450
pesukoneiden valmistuksessa. Näiden moottoreiden valmistuksessa käytettyjen
ei-alkuperäainesten luonne ja arvo vaihtelee mallista toiseen. Mallit on sen
vuoksi eriteltävä ensimmäisessä sarakkeessa ja muihin sarakkeisiin on tehtävä
eri merkinnät kunkin mallin osalta, jotta pesukoneiden valmistaja voi arvioida
oikein tuotteidensa alkuperäaseman sen mukaan, mitä sähkömoottorimallia hän
käyttää. (3) Näihin
sarakkeisiin pyydetyt merkinnät tehdään vain tarvittaessa. Esimerkkejä: Ex 62 ryhmän
vaatteita koskevassa säännössä sanotaan, että ei-alkuperätuotetta olevaa lankaa
saa käyttää. Jos tällaisten vaatteiden valmistaja Ranskassa käyttää Norjasta
tuotua kangasta, joka on tuotettu siellä kutomalla ei-alkuperätuotetta olevasta
langasta, Euroopan unionin hankkijan osalta riittää, että hän merkitsee
ilmoitukseensa ei-alkuperäainekseksi langan eikä hänen tarvitse ilmoittaa
langan nimikettä eikä arvoa. Nimikkeen 7217
rautalangan valmistajan, joka on valmistanut langan ei-alkuperätuotteita
olevista rautatangoista, on merkittävä toiseen sarakkeeseen ”rautatankoja”. Jos
tätä lankaa on määrä käyttää sellaisen koneen valmistuksessa, jota koskevassa
säännössä kaikkien valmistuksessa käytettyjen ei-alkuperäainesten arvo
rajoitetaan tiettyyn prosenttimäärään, kolmannessa sarakkeessa on ilmoitettava
ei-alkuperätuotteita olevien tankojen arvo. (4) ’Ainesten arvolla’ tarkoitetaan valmistuksessa
käytettyjen ei-alkuperäainesten tullausarvoa maahantuontihetkellä tai, jos sitä
ei tiedetä eikä voida todeta, ensimmäistä todettavissa olevaa kyseisistä
aineksista ETA:ssa maksettua hintaa. Jokaisen valmistuksessa käytetyn
ei-alkuperäaineksen tarkka arvo on ilmoitettava ensimmäisessä sarakkeessa
mainitun tavaran yksikköä kohti. (5) ’Arvonlisäyksellä
yhteensä’ tarkoitetaan kaikkia ETA:n ulkopuolella kertyneitä kustannuksia
kaikkien siellä lisättyjen ainesten arvo mukaan luettuna. ETA:n ulkopuolella
yhteensä saavutetun arvonlisäyksen tarkka määrä on ilmoitettava ensimmäisessä
sarakkeessa mainitun tavaran yksikköä kohti. (6) Merkitään päiväykset. Hankkijan
pitkäaikaisilmoituksen voimassaoloaika ei yleensä saisi ylittää 12 kuukautta,
jollei sen maan, jossa hankkijan ilmoitus laaditaan, tulliviranomaisten
määräämistä ehdoista muuta johdu. YHTEINEN
JULISTUS pöytäkirjassa
4 olevassa 3 artiklassa tarkoitettujen sopimusten mukaisesti annettujen
alkuperäselvitysten hyväksymisestä Euroopan unionin, Islannin tai Norjan
alkuperätuotteiden osalta 1. Pöytäkirjassa
4 olevassa 3 artiklassa tarkoitettujen sopimusten mukaisesti annetut
alkuperäselvitykset Euroopan unionin, Islannin tai Norjan alkuperätuotteille
hyväksytään ETA-sopimuksen mukaisen tullietuuskohtelun myöntämiseksi. 2. Näitä
tuotteita pidetään ETA:n alkuperäaineksina, kun ne sisältyvät siellä tuotettuun
tuotteeseen. Näiden ainesten ei tarvitse olla riittävästi valmistettuja tai
käsiteltyjä. 3. Lisäksi
siltä osin kuin kyseiset tuotteet kuuluvat ETA-sopimuksen soveltamisalaan,
niitä pidetään ETA:n alkuperätuotteina toisen ETA-sopimuspuolen alueelle
jälleenvietäessä. YHTEINEN JULISTUS Andorran ruhtinaskunnasta 1. Islanti, Liechtenstein ja Norja hyväksyvät Andorran
ruhtinaskunnan alkuperätuotteet, jotka kuuluvat harmonoidun järjestelmän 25–97
ryhmään, sopimuksen mukaisiksi Euroopan unionin alkuperätuotteiksi. 2. Pöytäkirjaa 4 sovelletaan soveltuvin osin edellä mainittujen
tuotteiden alkuperäaseman määrittämiseksi. YHTEINEN JULISTUS San Marinon tasavallasta 1. Islanti, Liechtenstein ja Norja hyväksyvät San Marinon
tasavallan alkuperätuotteet sopimuksen mukaisiksi Euroopan unionin
alkuperätuotteiksi. 2. Pöytäkirjaa 4 sovelletaan soveltuvin osin edellä mainittujen
tuotteiden alkuperäaseman määrittämiseksi. YHTEINEN JULISTUS sopimuspuolen eroamisesta Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä
koskevasta alueellisesta yleissopimuksesta 1. 1. Jos
ETA-sopimuspuoli ilmoittaa kirjallisesti Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä
koskevan alueellisen yleissopimuksen tallettajalle aikeestaan erota
yleissopimuksesta sen 9 artiklan mukaisesti, se aloittaa viipymättä
alkuperäsääntöjä koskevat neuvottelut kaikkien muiden ETA-sopimuspuolten kanssa
tämän sopimuksen täytäntöönpanemiseksi. 2. Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä
koskevan alueellisen yleissopimuksen lisäykseen I sisältyviä alkuperäsääntöjä
ja tapauksen mukaan lisäyksen II asiaankuuluvia määräyksiä, sellaisina kuin
niitä sovelletaan eroamishetkellä, sovelletaan soveltuvin osin eroavan
sopimuspuolen ja muiden ETA-sopimuspuolten välillä uudelleen neuvoteltujen
alkuperäsääntöjen voimaantuloon asti. Yleissopimuksen lisäykseen I sisältyviä
alkuperäsääntöjä ja tapauksen mukaan lisäyksen II asiaankuuluvia määräyksiä
tulkitaan kuitenkin eroamishetkellä siten, että kahdenvälinen kumulaatio on
mahdollinen ainoastaan eroavan sopimuspuolen ja muiden ETA-sopimuspuolten
välillä. _______________________ [1] Algeria, Egypti, Israel, Jordania, Libanon, Marokko,
Palestiina, Syyria ja Tunisia. [2] EUVL L 54, 26.2.2013, s. 4. [3] EUVL L XX, X.X.XXXX, s.
X, ja ETA-täydennysosa N:o X, X.X.XXXX s. X). [4] [Valtiosäännön asettamista vaatimuksista ei ole
ilmoitettu.] [Valtiosäännön asettamista vaatimuksista on ilmoitettu.] [5] Liechtensteinin ruhtinaskunnalla on tulliliitto Sveitsin
kanssa, ja se on Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen sopimuspuoli. [6] Albania, Bosnia ja Hertsegovina, entinen Jugoslavian
tasavalta Makedonia, Montenegro, Serbia ja Kosovo siten kuin se on YK:n
turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 1244/99 määritelty. [7] Egypti, Israel, Jordania, Libanon, Marokko, Syyria,
Tunisia, Palestiina
(nimitystä ei pidä tulkita Palestiinan valtion
tunnustamiseksi, eikä se vaikuta yksittäisten jäsenvaltioiden kantoihin
asiasta). [8] EUVL L 321, 8.12.2005, s. 1, ja ETA-täydennysosa N:o 63,
8.12.2005, s. 1.