52014DC0640

KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE

ankeriaanhoitosuunnitelmien täytäntöönpanon tuloksista mukaan luettuna arviointi elvytystoimenpiteistä ja alle 12 cm:n pituisten ankeriaiden markkinahintojen kehityksestä

Tausta

Tämä kertomus esitetään Euroopan parlamentille ja neuvostolle 18. syyskuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1100/2007 (ankeriasasetus) 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti[1].

Ankeriasasetuksessa vahvistetaan toimenpiteet ankeriaskannan elvyttämiseksi. ICES:n 2000-luvun lausunnoissa on todettu toistuvasti, että kanta on historiallisen pieni ja hupenee hälyttävän nopeasti, koska rekrytointiaste on 1–5 prosenttia 1970-luvulla todetusta (tuolloin kanta arvioitiin terveeksi). Vuodesta 2009 ankerias on sisältynyt myös uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen (CITES-sopimus) liitteeseen II lajeista, joita ei välttämättä uhkaa sukupuuttoon kuoleminen mutta joiden kauppaa on säänneltävä niiden säilymiselle soveltumattoman hyödyntämisen välttämiseksi. Tämä on otettu huomioon mainitsemalla se luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta 9. joulukuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 338/97 liitteessä B. Kyseisen asetuksen nojalla perustetun tieteellisen tarkasteluryhmän päätelmänä oli joulukuussa 2010, ”ettei tieteellinen tarkasteluryhmä voinut katsoa, etteikö ankeriasyksilöiden pyydystäminen tai kerääminen tai niiden vienti vaikuttaisi haitallisesti lajin säilymiseen”.[2] Tämän perusteella EU:n CITES-hallintoviranomaiset eivät ole joulukuusta 2010 lähtien voineet sallia ankeriaan vientiä EU:sta.

Ankeriasasetuksessa velvoitetaan ne jäsenvaltiot, joiden kansallisella alueella sijaitsee ankeriaan luonnollisen elinympäristön muodostavia vesistöalueita, laatimaan ja panemaan täytäntöön ankeriaanhoitosuunnitelmat. Ankeriaanhoitosuunnitelmiin olisi sisällyttävä hoitotoimenpiteitä, joilla varmistetaan, että täysikasvuisia ankeriaita pääsee kutuvaellukselle vähintään 40 prosenttia määrästä, joka olisi toteutunut, jos ihmisen vaikutusta ei olisi ollut. Erityisesti ankeriaanhoitosuunnitelmaan voi sisältyä toimenpiteitä, kuten kaupallisen kalastuksen vähentäminen, virkistyskalastuksen rajoittaminen, kannan elvyttämistoimenpiteet, rakenteelliset toimenpiteet jokien tekemiseksi kulkukelpoisiksi ja joissa olevien elinympäristöjen parantamiseksi, hopea-ankeriaiden kuljettaminen sisävesistä, saalistajalajien torjunta, vesivoimaturbiineihin liittyvät toimenpiteet, vesiviljely sekä muut mahdolliset toimenpiteet, joita edellä mainitun 40 prosentin tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan. Lisäksi jäsenvaltiot, jotka sallivat alle 12 cm:n pituisten ankeriaiden (lasiankeriaat) kalastuksen, ovat velvollisia varaamaan 60 prosenttia lasiankeriassaaliistaan kannan elvytysistutukseen.[3]

Ankeriaskannan tila

Komissio saa säännöllisesti ICES:ltä tieteellisen lausunnon ankeriaskannan tilasta. ICES on toimittanut lausunnot vuodesta 1999, ja niistä käy ilmi ankeriaskannan hupeneminen, joka on tapahtunut pitkällä aikavälillä ja koskee kaikkia kehitysvaiheita (lasi-, kelta- ja hopea-ankeriaat) sekä rekrytointia.

ICES:n tuoreimman, marraskuussa 2013 annetun lausunnon mukaan ankeriaskannan tila on kriittinen ja tarvitaan kiireellisiä toimia. Lausunnossa todetaan, että kahden viimeksi kuluneen vuoden aikana lasiankeriaiden vuosittain rekrytoituva määrä on kasvanut Pohjanmerellä alle 1 prosentista 1,5 prosenttiin ja muualla 5 prosentista 10 prosenttiin. Tätä kasvua on kuitenkin tarkasteltava pidemmän ajan näkökulmasta, eikä se ankeriaan elinkierron pituuden vuoksi vaikuta täysikasvuisten ankeriaiden pääsyyn kutuvesille lyhyellä aikavälillä. Sen vuoksi näkemys, että kannan tila on kriittinen, ei muutu tässä vaiheessa.

Käytettävissä oleva tieteellinen arvio perustui epätäydelliseen raportointiin ja epäyhtenäiseen tiedonkeruuseen ja erilaisiin menetelmiin. Tästä syystä se ei arvioi aukottomasti EU:n vesien ulkopuolelle levinneen kannan tilaa.

Tieteellisiä lausuntoja antaa myös Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN), joka arvioi vuonna 2014 populaation koon jyrkän pienenemisen perusteella, että laji on äärimmäisen uhanalainen. IUCN:n päätelmän mukaan ankeriaan rekrytointi on vähentynyt huomattavasti (90–95 %) laajoilla alueilla sen maantieteellistä esiintymisaluetta viimeksi kuluneiden 45 vuoden aikana ankeriaaseen sen elinkaaren monissa eri vaiheissa kohdistuvien uhkien vuoksi.

Asetuksen (EU) N:o 1100/2007 täytäntöönpanon tilanne

Ankeriasasetuksen täytäntöönpanossa on ollut huomattavia viivästyksiä. Jäsenvaltiot toimittivat ankeriaanhoitosuunnitelmat myöhässä (muutamasta kuukaudesta lähes kahteen vuoteen määräajan jälkeen), tekniset arvioinnit kestivät odotettua pidempään, raportteja oli toimitettava uudelleen komission hyväksyttäväksi ja useimmissa tapauksissa suunnitelmien täytäntöönpano ja kannan elvyttämistoimenpiteiden soveltaminen viivästyivät vastaavasti.

Yhdeksäntoista jäsenvaltiota on toimittanut ankeriaanhoitosuunnitelman. Kyseisiin suunnitelmiin sisältyy erilaisia toimenpiteitä kuolevuustekijöiden vähentämiseksi, kuten kalastusrajoitukset ja muut kuin kalastukseen liittyvät toimet, erityisesti vaellusesteiden muutokset tai poistot, kannan elvytys, pilaantumisen vähentäminen ja loisten torjunta. Ennen komission hyväksyntää ICES tutki tarkasti kaikki toimitetut ankeriaanhoitosuunnitelmat.

Kuusi jäsenvaltiota vapautettiin ankeriaanhoitosuunnitelman laatimista koskevasta velvoitteesta, koska niiden aluetta ei pidetty merkittävänä ankeriaan elinympäristönä (3 artikla).[4] Kaksi jäsenvaltiota[5] ei ole toimittanut suunnitelmaa, minkä vuoksi ne velvoitettiin edellytetyn mukaisesti vähentämään ankeriaan kalastusta 50 prosentilla (ankeriasasetuksen 4 artiklan 2 kohta).

Asetuksen 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden on annettava joka kolmas vuosi raportti ankeriaanhoitosuunnitelmansa täytäntöönpanon edistymisestä. Raporteissa on ilmoitettava erityisesti seuraavat tiedot:

a) kunkin jäsenvaltion osalta se osuus hopea-ankeriaiden biomassasta, joka pääsee kutuvaellukselle mereen, verrattuna 2 artiklan 4 kohdassa mainittuun kutuvaellukselle pääsyn tavoitetasoon;

b) ankeriaaseen kunakin vuonna kohdistuvan pyyntiponnistuksen taso sekä 4 artiklan 2 kohdan ja 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti toteutettu pyyntiponnistuksen vähennys;

c) kalastuksen ulkopuolisten kuolevuustekijöiden taso ja 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti toteutettu vähennys;

d) pyydettyjen lasiankeriaiden määrä ja eri tarkoituksiin käytetyt osuudet.

Useimmat jäsenvaltiot noudattivat ensimmäiselle edistymisraportille asetettua määräaikaa (30. kesäkuuta 2012).[6] Erot eri jäsenvaltioiden ankeriaanhoitosuunnitelmien hyväksymisajankohdassa (heinäkuun 2009 ja 2011 välillä) näkyvät myös edistymisraporteissa. Muutamat kansalliset viranomaiset ja tutkijat ovat huomauttaneet, ettei tietojen keruuseen ja/tai ankeriaanhoitosuunnitelman täytäntöönpanon vaikutusten arvioimiseen ollut käytettävissä riittävästi aikaa.

Ankeriaanhoitosuunnitelmien tuloksen tilastollinen ja tieteellinen arviointi

Kaikkien jäsenvaltioiden edistymisraporteille tehtiin tilastollinen ja tieteellinen arviointi. Kesäkuussa 2013 saatiin asiantuntija-arviointiin perustuva tieteellinen lausunto vastauksena komission kertaluonteiseen pyyntöön, joka koski ankeriaanhoitosuunnitelmien täytäntöönpanon teknistä arviointia.[7] Lausunto vahvisti, että useimmissa ankeriaanhoitoyksiköissä, eli 81:ssä jäsenvaltioiden ankeriaanhoitosuunnitelmiensa täytäntöönpanoa varten perustamassa kalastuksenhoitoyksikössä, oli edistytty kalastukseen liittyvien hoitotoimenpiteiden toteuttamisessa mutta että muiden toimenpiteiden, kuten elinympäristöjen parantamisen, loisten torjunnan tai saalistajalajien torjunnan, toteutusta on usein lykätty myöhemmäksi tai ne on toteutettu vain osittain.

Yleisesti ottaen nykytilanteessa on edelleen vaikeaa arvioida, voidaanko ankeriaanhoitosuunnitelmien avulla saavuttaa ankeriasasetuksessa asetettu tavoite 40 prosentin pääsystä kutuvaellukselle.

Tieteellisessä lausunnossa korostetaan, että yksittäisten hoitotoimenpiteiden vaikuttavuuden osoittaminen ei aina ole mahdollista – tarvittavia tietoja puuttuu tai kyseisten toimenpiteiden vaikutusten ei odoteta ilmenevän välittömästi tai lyhyellä aikavälillä. On esimerkiksi erittäin todennäköistä, että hopea-ankeriaan kalastusta koskevat rajoitukset ovat lisänneet hopea-ankeriaan pääsyä kutuvaellukselle. Biologisten syiden vuoksi ei kuitenkaan odoteta, että ankeriaaseen ennen hopea-ankeriasvaihetta kohdistuvat toimenpiteet (esimerkiksi elvytysistutus) olisivat vielä lisänneet hopea-ankeriaan pääsyä kutuvaellukselle (sukupolvien välillä kuluva aika vaihtelee 5 vuodesta Välimeren laguuneissa 25–30 vuoteen Pohjois-Euroopassa). Tässä vaiheessa on myös vaikeaa arvioida vesivoimaan, pumppuasemiin ja vaellusesteisiin liittyviä muita kuin kalastukseen liittyviä toimenpiteitä, erityisesti sen vuoksi, että mahdolliset vaikutukset ovat yleensä paikkakohtaisia ja ettei arvioinnin jälkeisestä tilanteesta ole tietoja. Lausunnossa ei katsota, että kyseiset hoitotoimenpiteet olisivat tehottomia tai etteivät ne vaikuttaisi pidemmällä aikavälillä.

Edellä esitetyistä syistä ei ole vielä mahdollista päätellä, kuinka yksittäisten ankeriaanhoitoyksikköjen panos on vaikuttanut koko kannan elpymiseen. Jäsenvaltioiden edistymisraporttien mukaan kaikkiaan 81:stä ankeriaanhoitoyksiköstä 17 yksikköä on saavuttamassa biomassatavoitteitaan, 42 yksikössä näin ei ole ja 22 yksiköstä ei ole käytettävissä raporttia. Ihmisen toiminnan aiheuttamaa kuolevuutta koskevien tavoitteiden osalta 24 ankeriaanhoitoyksikköä raportoi saavuttavansa tavoitteensa, 19 yksikköä raportoi, ettei ole saavuttanut kyseisiä tavoitteita, ja 38 yksikköä ei raportoinut tietoja kaikista niistä kantaa kuvaavista indikaattoreista, joita tämän arvioinnin tekemiseksi tarvitaan. Lisäksi tieteellisessä arvioinnissa pidettiin myös tärkeinä sellaisia arviointeja, joissa pyrittäisiin vahvistamaan, millä lisätoimenpiteillä kalastusrajoitusten lisäksi voitaisiin todennäköisimmin edistää kalastuksenhoidon tavoitteiden saavuttamista.[8]

Elvytysistutukset

Ankeriasasetuksessa velvoitetaan lasiankeriaan kalastuksen sallivat jäsenvaltiot varaamaan saaliista vähintään 60 prosenttia EU:n alueella kannan säilyttämiseksi tehtävään elvytysistutukseen. Ei ole kuitenkaan varmaa, että kokonaissaaliista on todella istutettu 60 prosenttia, koska vaatimus ei näytä olleen riittävä. Elvytysistutus on toimenpide, joka esiintyy käytännöllisesti katsoen kaikissa ankeriaanhoitosuunnitelmissa. Tieteellisen tarkastelun mukaan vain muutamat ankeriaanhoitoyksiköt ovat saavuttaneet istutustavoitteensa, useimmat yksiköt ovat saavuttaneet ne osittain ja muutamat yksiköt eivät ole toteuttaneet kyseistä toimenpidettä.

Ankeriaskannan tilaa vuonna 2012 käsittelevässä tieteellisessä lausunnossa[9] ilmaistiin huoli nykyisistä ankeriaan elvytyskäytännöistä ja huomautettiin, ettei ole selvää, lisääkö elvytysistutus todella hopea-ankeriaiden pääsyä kutuvaellukselle ja tukeeko se ankeriaan kalastusta tietyissä ankeriaanhoitoyksiköissä. Ankeriaanhoitosuunnitelmien täytäntöönpanon tieteellisessä tarkastelussa[10] päätellään, ettei ankeriaanhoitosuunnitelmien nojalla tehtävien elvytysistutusten oleteta lisänneen hopea-ankeriaan pääsyä kutuvaellukselle. Niiden vaikutuksesta ei ole varmuutta niin kauan kuin nettohyödyistä ei saada näyttöä sukupolvien väillä kuluvan pitkän ajan vuoksi.

Tutkijat myös kyseenalaistavat elvytysistutuksen vaikutuksen kutukantaan, ja on suositeltu, ”että kaikki istutetut ankeriaat olisi merkittävä, jolloin ne olisivat erotettavissa luonnon ankeriaista myöhemmässä näytteenotossa”.[11] Vaikka elvytysistutuksen vaikutuksia ei kyetä osoittamaan välittömästi sukupolvien välillä kuluvan pitkän ajan vuoksi, Ruotsissa on tehty hiljattain tutkimusta, jossa jäljitettiin istutettuja ankeriaita sen tarkistamiseksi, vaeltavatko ne samalla tavalla kuin luonnostaan rekrytoituneet ankeriaat.[12] Ensimmäiset tulokset viittaavat siihen, että istutetut ankeriaat käyttäytyvät samalla tavalla kuin luonnostaan rekrytoituneet ankeriaat.

Yleiskatsaus toteutetuista elvytysistutuksista jäsenvaltioittain esitetään tämän kertomuksen liitteessä II.

Lasiankeriaan markkinahintojen kehitys ja laiton kauppa

Ankeriasasetuksen 7 artiklan 6 kohdan mukaisesti silloin, kun elvyttämiseen käytettävien lasiankeriaiden markkinahinta laskee merkittävästi muihin tarkoituksiin käytettävien lasiankeriaiden hintaan verrattuna, komissio toteuttaa jäsenvaltioiden toimittamien hintatietojen pohjalta ja asianomaisen jäsenvaltion pyynnöstä tarvittavat toimenpiteet tilanteen oikaisemiseksi. Kyseisiin toimenpiteisiin voi sisältyä asetuksen 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun, elvytykseen varattavien lasiankeriaiden prosenttiosuuden alentaminen. Tällaisia toimenpiteitä ei ole tähän mennessä toteutettu.

Ankeriasasetuksen 7 artiklan 7 kohdassa komissio velvoitetaan toimittamaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle ennen 1. heinäkuuta 2011 raportti, jossa arvioidaan elvytystoimenpiteiden vaikuttavuutta ja lasiankeriaan markkinahintojen kehitystä. Komissio on muistuttanut jäsenvaltioita niiden velvollisuudesta ilmoittaa lasiankeriaiden hintatiedot vuosilta 2011 ja 2012 kokonaisuudessaan. Heinäkuuhun 2012 mennessä, eli kun vuosi oli kulunut lasiankeriaiden hintojen raportoinnin ensimmäisestä vuotuisesta määräajasta, 12 jäsenvaltiota oli toimittanut lasiankeriaan hintaraportin. Niistä vain yhdeksän oli täydellisiä. Tämän vuoksi komissio ei kyennyt täyttämään 7 artiklan 7 kohdan mukaista raportointivelvoitetta annettuun määräaikaan mennessä.

Jäsenvaltioiden ilmoittamaa lasiankeriaiden markkinahintojen kehitystä koskeva alustava arvio sisältyy tähän kertomukseen. Liitteessä esitetään kootusti jäsenvaltioiden toimittamat tiedot hinnoista, jotka on maksettu kilogrammalta elvytysistutukseen tarkoitettua lasiankeriasta eri jäsenvaltioissa.

Sen jälkeen, kun ankerias lisättiin CITES-yleissopimuksen liitteeseen II (ja vastaavasti asetukseen (EU) N:o 338/97[13]), ankeriaalla ei ole ollut sallittua käydä Euroopan unioniin tai sieltä poispäin suuntautuvaa kauppaa. EU:n vesillä pyydettyä lasiankeriasta ei saa pitää kaupan EU:n ulkopuolella. Lasiankerias, jota ei käytetä elvytysistutuksiin, voidaan käyttää ihmisravinnoksi (lähinnä Espanja ja Ranska) tai vesiviljelyyn (lähinnä Alankomaat ja Tanska, myös Kreikka)

Koska kansainvälistä kauppaa eikä jäsenvaltioiden tarkkoja ja riittäviä hintatietoja ole, ei ole ollut mahdollista tehdä hintavertailua myyntiin menneen lasiankeriaan ja elvytysistutuksiin käytetyn lasiankeriaan välillä.

Suositukset ankeriasasetuksen vaikuttavuuden parantamiseksi

Huolimatta siitä, että ankeriaanhoitosuunnitelmat on pantu täytäntöön, ankeriaskannan tila on edelleen kriittinen ja varovaisuusperiaatetta olisi sovellettava, kunnes rekrytoinnin sekä täysikasvuisten ankeriaiden kannan kestävästä kasvusta on saatu varmaa näyttöä. Tutkijoiden jatkuvana kehotuksena on, että kaikki ihmisen toiminnan aiheuttama kuolevuus (kalastuksen sekä muun toiminnan aiheuttama) olisi vähennettävä niin olemattomaksi kuin mahdollista ja että tarvitaan kiireellisiä toimia. Tämän näkemyksen perusteella on syytä pohtia, tarvitaanko ihmisen toiminnan aiheuttaman kuolevuuden nykyisen taon alentamiseksi vielä lisätoimia.

Ankeriaanhoitosuunnitelmien täytäntöönpanon tuloksena kalastusta on rajoitettu, mikä saattaa lisätä lasiankeriaiden rekrytoitumista muutaman vuoden kuluessa. Sen vuoksi on tarpeen arvioida kyseisten rajoitusten lyhyen aikavälin vaikutuksia.

Muuhun kuin kalastukseen liittyviä ihmisen toiminnan aiheuttamia kuolevuustekijöitä ovat vesivoima ja pumppuasemat, elinympäristöjen häviäminen tai heikkeneminen, pilaantuminen sekä taudit ja loiset. Olisi kiinnitettävä enemmän huomiota hoitotoimenpiteisiin, jotka koskevat näitä muita kuin kalastukseen liittyviä ihmisen toiminnan aiheuttamia kuolevuustekijöitä, sillä jäsenvaltiot ovat enimmäkseen toteuttaneet niitä vain osittain. Vaikka kansallisten hoitosuunnitelmien tavoitteena on varmistaa, että asetuksen 2 artiklan 4 kohdassa asetettu kutuvaellukselle pääsyä koskeva 40 prosentin tavoite saavutetaan, EU:sta ja EU:n ulkopuolelta ei ole vielä käytettävissä täydellisiä tietoja, jotta kyseisen tavoitteen saavuttamista voitaisiin arvioida EU:n laajuudessa tai koko ankeriaskannan osalta.

Elvytystoimista, joiden vaikutuksia ankeriaskantaan voidaan arvioida vain pitkällä aikavälillä, tieteellisessä lausunnossa osoitetaan, että nykyisiin ankeriaan elvytyskäytäntöihin liittyy epävarmuutta. Siinä myös korostetaan, ettei vielä ole näyttöä siitä, että elvytysistutusten avulla todella voitaisiin lisätä hopea-ankeriaan pääsyä kutuvaellukselle. Tästä syystä tarvitaan puitteet sille, että kyseisten toimenpiteiden vaikutuksia ja niiden osuutta hopea-ankeriaan kutuvaellukseen voidaan arvioida. Samalla olisi arvioitava, ovatko ankeriasasetuksen elvytystoimia koskevat säännökset edelleen tarkoituksenmukaisia, kun otetaan huomioon niiden täytäntöönpanossa ilmenneet ongelmat. Komission yksiköt seuraavat tiiviisti aiheeseen liittyvää tieteellistä työtä ja tarkastelevat tätä kysymystä uusimpien tietojen valossa.

Hallinnollisesta näkökulmasta ankeriasasetus asettaa jäsenvaltioille huomattavia raportointivelvoitteita, koska kannan tilan sekä ankeriaanhoitosuunnitelmien täytäntöönpanon vaikuttavuuden arviointi edellyttää indikaattoreiden kattavaa raportoimista. Raportointi on kuitenkin usein ollut epätäydellistä ja kantaa kuvaavien indikaattoreiden raportointi ja laskenta on epäyhtenäistä jäsenvaltioiden välillä. Tietotaulukoiden formaatin ja laskentamenetelmien yhtenäistäminen helpottaisi raportointia ja mahdollistaisi yksittäisten hoitotoimenpiteiden paremman arvioinnin ankeriaanhoitoyksiköiden tasolla.

Komissio aikoo pyytää ulkopuolista tieteellistä tarkastelua jäsenvaltioiden käyttämistä menetelmistä ja tarvittaessa päivitystä tai uutta arviota ankeriaskantaa kuvaavista indikaattoreista. Tavoitteena on saada kunkin ankeriaanhoitoyksikön osalta luotettavat arviot kannan osatekijöistä, jolloin voidaan esittää kannan tila ja hyödyntämisen tilanne Euroopassa, sekä arvioida ankeriasasetuksen vaikutuksia ja lisätoimenpiteiden tarvetta. Tämän lausunnon perusteella komissio pohtii tapoja ja keinoja ankeriasasetuksen vaikuttavuuden arvioimiseksi ja tarvittaessa ehdottaa sen tarkistamista.

Lähteet

Tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean 43. täysistuntopöytäkirja, 8.–12. heinäkuuta 2013, Kööpenhamina, Report EUR 26094.

ICES:n lausunto vastauksena EU:n pyyntöön, jossa ICES:ltä toivotaan teknistä arviointia ankeriaanhoitosuunnitelmien edistymisestä, Special Request, kesäkuu 2013.

ICES:n raportti ankeriaanhoitosuunnitelman edistymisen arviointia käsittelevästä työpajasta 2013, 13.–15. toukokuuta 2013, ICES:n päätoimipaikka, Kööpenhamina. ICES CM/ACOM:32. 757 s.

ICES:n lausunto ankeriaasta vuodelle 2014, marraskuu 2013.

ICES:n raportti ankeriasta käsittelevästä yhteisestä EIFAAC/ICES-työpajasta (WGEEL), 18.–22. maaliskuuta 2013, Sukarietta, Espanja ja 4.–10. syyskuuta 2013, Kööpenhamina, Tanska.

ICES:n raportti ankeriasta ja lohta koskevia tiedonkeruupuitteiden mukaisesti kerättyjä tietoja käsittelevästä työpajasta (WKESDCF), 3.–6. heinäkuuta 2012, ICES:n päätoimipaikka, Kööpenhamina. ICES CM/ACOM:62

[1] EUVL L 248, 22.9.2007, s. 17. Ankeriasasetuksen 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean lausuntoon voi tutustua osoitteessa: http://stecf.jrc.ec.europa.eu/documents/43805/594118/2013-07_STECF+PLEN-13-02_JRC83565.pdf (s. 113 f.)

[2] Tiivistelmä luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kauppaa käsittelevän tieteellisen tarkasteluryhmän 54. kokouksen päätelmistä, 3. joulukuuta 2010: https://circabc.europa.eu/sd/a/49ab3fc9-646b-4b35-ac42-f0333479ce24/54_summary_srg.pdf.

[3] Ankeriasasetuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden on yksilöitävä ja määriteltävä niiden kansallisella alueella sijaitsevat yksittäiset vesistöalueet, jotka ovat eurooppalaisen ankeriaan luonnollisia elinympäristöjä (ankeriasvesistöalueet), ja asetuksen 7 artiklan 1 kohdan mukaan 60 prosenttia vuosittain pyydetyistä, alle 12 cm:n pituisista ankeriaista (lasiankeriaat) on varattava kannan elvytysistutukseen 31. heinäkuuta 2013 mennessä.

[4] Itävalta, Kypros, Malta, Romania, Slovakia, Unkari.

[5] Bulgaria, Slovenia.

[6] Tähän mennessä ainoastaan Suomi ei ole toimittanut edistymisraporttia.

[7] ICES:n lausunto vastauksena EU:n pyyntöön, jossa ICES:ltä toivotaan teknistä arviointia ankeriaanhoitosuunnitelmien edistymisestä; ICES:n neuvoa-antavan komitean raportti, 2013. ICES Advice 2013, Book 9, Section 9.3.3.3, 17 s.

[8] Tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean 43. täysistuntopöytäkirja, 8.–12. heinäkuuta 2013, Kööpenhamina, Report EUR 26094.

[9] ICES:n lausunto ankeriaasta, ICES advice 2012, Book 9, Section 9.4.7: ”Ottaen huomioon hopea-ankeriaskannan nykyisen historiallisen pienen koon ICES toistaa huolensa siitä, etteivät lasi-ankeriaan istutusohjelmat todennäköisesti edistä ankeriaskannan elpymistä merkittävällä tavalla. Kokonaisuudessaan olisi voitava osoittaa, että istutuksella saavutetaan nettohyötyä hopea-ankeriaan kutuvaellukselle pääsyn sekä kutupotentiaalin osalta. Ennen istutuksia tai nykyisen istutuksen jatkamista olisi tehtävä riskinarviointi, jossa otetaan huomioon kalastukseen, säilytykseen tai kuljetukseen liittyvä tai istutuksen jälkeen ilmenevä kuolevuus sekä muut tekijät kuten tautien ja loisten leviäminen. Kannan elpymisen edistämiseksi kaikki hopea-ankeriassaaliit olisi käytettävä istutukseen. Istutuksia olisi tehtävä vain silloin, kun odotukset hengissä pysymisestä hopea-ankeriasvaiheeseen asti ovat korkeat ja edellytykset kutuvaellukselle pääsyyn ovat hyvät. Tämä tarkoittaa sitä, ettei istutusta pitäisi käyttää kalastuksen jatkamiseksi ja että istutuksia olisi tehtävä vain silloin, kun ihmisten toiminnan aiheuttama kuolevuus on alhainen.”

[10] ICES:n lausunto vastauksena EU:n pyyntöön, jossa ICES:ltä toivotaan teknistä arviointia ankeriaanhoitosuunnitelmien edistymisestä; ICES:n neuvoa-antavan komitean raportti, 2013. ICES Advice 2013, Book 9, Section 9.3.3.3, 17 s.

[11] Report of the EIFAAC/ICES Working Group on Eel (2011).

[12] Wickström & Sjöberg, Traceability of stocked eels – the Swedish approach, Ecology of Freshwater Fish 2013, s. 1.

[13] Neuvoston asetus (EY) N:o 338/97, annettu 9 päivänä joulukuuta 1996, luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta niiden kauppaa sääntelemällä (EYVL L 61, 3.3.1997, s. 1).

Liite I – Taulukko: Elvytysistutukseen käytetystä lasiankeriaasta eri jäsenvaltioissa maksetut hinnat kilogrammalta (toimivaltaisten viranomaisten komissiolle antaman ilmoituksen mukaan)

|| || 2008 || 2009 || 2010 || 2011 || 2012

|| Huomautukset || Paino kg || Hinta €/kg || kg || €/kg || kg || €/kg || kg || €/kg || kg || €/kg

BE || Ranskan edistymisraportin mukaan: 2010–2011 – 120 kg 2011–2012 – 160 kg || 125 || 510 || 152 || 425 || 143 || 453 || 160 || 470–520 || 206 || 399-416

CZ || Ranskan edistymisraportin mukaan: 2009–2010 – 671 kg 2010–2011 – 620 kg 2011–2012 – 520 kg || || || 289 || 495 || 640 || 547 || 609 || 547 || 557 || 530

DE            || Ranskan edistymisraportin mukaan: 2009–2010 – 2 492 kg 2010–2011 – 807 kg 2011–2012 – 1 761 kg || || 400–550 || || 400–550 || || 400–550 || || 400–550 || || 400–550

DK || Ranskan edistymisraportin mukaan: 2009–2010 – 1 050 kg 2010–2011 – 600 kg 2011–2012 – 250 kg || || || || 419 || || 453 || || 421 || ||

EE || || || || || || 63,5 || 480 || 206,5 || 625 || ||

EL || || || || || || || || 285 || 420 || ||

ES || Ainoastaan Asturias ilmoitti elvytys­istutuksiin käytetyn lasiankeriaan hintoja || 6 || 464 || 8 || 562 || N/A || N/A || 8 || 578 || 8 || 535

FR || 3,6 tonnia myyty Ranskassa hinnalla 400 €/kg suullisen ilmoituksen mukaan. Vuotta ei mainittu. || || || || || || || || || ||

IE || Noudattaa ICES:n lausuntoa – ei usko elvytysistutuksista olevan hyötyä, vaan odottaa uutta tieteellistä tietoa || || || 0 || N/A || 0 || N/A || 0 || N/A || 0 || N/A

NL || Ranskan edistymisraportin mukaan: 2009–2010 – 2 890 kg 2010–2011 – 370 kg 2011–2012 – 2 086 kg || || || || || || 450 (UK) 440 (FR) || || 490 (UK) 550 (FR) || ||

LT || || || || || || || || 1 047 || || ||

LV || Hintaan sisältyvät varastointi, kuljetus ja hallinto || || || || || || || 100 || 2 917 || ||

PL || Ranskan edistymisraportin mukaan: 2009–2010 – 85 kg 2010–2011 – 85 kg 2011–2012 – 90 kg || || || || || 85 || 650 || 85 || 500 || ||

PT || Ei käytä elvytykseen, mutta myy Espanjalle (luvut kursivoitu) || || 270 || || 209 || || 275 || 900 || 402 300 || ||

SE || Ranskan edistymisraportin mukaan: 2009–2010 – 870 kg || || || || || || 575–650 || || 575–650 || ||

SK || || 100 || 808 || 62 || 565 || 85 || 595 || 79,5 || 600 || ||

UK || Ranskan edistymisraportin mukaan: 2009–2010 – 240 kg 2010–2011 – 1 487 kg 2011–2012 – 400 kg || || || 240 || || (865,1) 1 401 || (476) || (948,3) 1 080 || (395) || ||

Huom. Taulukossa esitetään lasiankeriaan hinnat vuosilta 2008–2012. Täydellisten asiaankuuluvien tietojen saaminen jäsenvaltioilta oli vaikeaa huolimatta komission toistuvista pyynnöistä.

Liite II – Elvytystoimenpiteiden toteutus

BE: Vuonna 2011 istutettiin Walloniassa 130 000 lasiankeriasyksilöä joihinkin tärkeisiin jokiin seuraavasti: Ourthe (12 kg) Amblève (8 kg), Aisne (1 kg) ja Méhaigne (2 kg) Lesse- ja Maas-jokien vesistöalueella sekä Dyle (1 kg) Scheldtin vesistöalueella. Vuonna 2012 tehtiin 50 kg elvytysistutuksia Maasin vesistöalueella seuraavasti: Vesdre (6 kg), Haute Lesse (6 kg), Viroin (4 kg), Haute Sambre (6 kg), Biesme (2 kg), Biesmelle (2 kg), Hantes (2 kg), Thure (2 kg), Eau d'Heure (4 kg) ja Eau d'Heure Lakes (2 kg). Elvytysistutuksia jatketaan seuraavien neljän vuoden aikana.

CZ: Kalanistutuksia tehdään hoitosuunnitelman mukaisesti. Kalanistutuksia tehdään alueilla, joilla ankerias voi päästä kutuvaellukselle mereen. Niihin kuuluvat Pohjanmereen laskevan Elben vesistöalue (ongelmaton vaellus) ja Itämereen Puolan rannikolla laskevan Odran vesistöalue (täällä joitakin esteitä, joiden vuoksi ankerias ei pääse helposti kutuvaellukselle Itämereen). Suunnitelman mukaan Tšekkiin tuodaan vuosina 2012, 2013 ja 2014 vuosittain 950 kg lasiankeriasta. Tästä määrästä 700 kg rahoitetaan kalastuksen toimintaohjelmasta ja 250 kg Tšekin kalastusliiton yksityisillä varoilla.

DK: Tanskan ankeriaanhoitosuunnitelman mukaiset elvytysistutukset on toteutettu kokonaisuudessaan. Ankeriasmäärä sisävesistöihin tehtävissä elvytysistutuksissa on kasvanut vuodesta 2010, jolloin myönnettiin varoja Euroopan kalatalousrahastosta. Tanskan ankeriaanhoitosuunnitelmassa ehdotettiin elvytysistutuksiin käytettäväksi määräksi 0,8 miljoonaa ankeriasta. Istutuksiin tosiasiassa käytetty määrä nousi vuosien 2010 ja 2011 aikana 1,2–1,4 miljoonaan ankeriasyksilöön.

EE: Ankeriaanhoitosuunnitelman keskeisimpänä ehdotuksena oli vuosittaisten ankeriasistutusten lisääminen Narva-joen vesistöalueeseen kuuluvissa vesissä sekä istutusten tehostaminen Euroopan kalatalousrahaston lisärahoituksen tuella. Vuodesta 2011 ankeriaan istutuksia on tuettu Euroopan kalatalousrahastosta vielä lisää. Ilman istutuksia valtava alue, jolla on suuri tuotantopotentiaali, jäisi täysin eristyksiin.

EL: Suunniteltu toimenpide oli käyttää elvytysistutuksiin 10 prosenttia muista jäsenvaltioista tuodusta lasiankeriaasta (lasiankeriaan rekrytointi on Kreikassa hyvin vähäistä), mutta sitä ei toteutettu kokonaisuudessaan rahoitusongelmien vuoksi.

ES: Kaikki itsehallintoalueet, joiden suunnitelmaan sisältyy elvytysistutuksia, ovat toteuttaneet niitä, joskin vaihtelevassa laajuudessa. Asturias, Kantabria, Katalonia ja Andalusia ovat panneet elvytysistutuksia koskevat suunnitelmansa täytäntöön kokonaisuudessaan, kun taas Valenciassa on tehty elvytysistutuksia vain 42 prosenttia ennakoidusta määrästä. Baskimaassa elvytysistutukset tehdään myöhemmin.

FR: Lasiankeriaan kalastuskauden 2011–2012 saaliskiintiöstä 45 prosenttia käytettiin EU:n sisällä toteutettuihin elvytysistutuksiin. Tarkoitus oli käyttää 5–10 prosenttia saaliista elvytysistutuksiin Ranskassa, mutta kullakin kalastuskaudella vuosien 2009–2012 aikana toteutuneet elvytysistutukset jäivät paljon suunniteltua vähäisemmiksi:

2009–2010 0,33 %

2010–2011 1,69 %

2011–2012 8,34 %

Syinä siihen, että elvytysistutusta koskevat tavoitteet eivät toteutuneet, ovat Ranskan ankeriassuunnitelmien täytäntöönpanon lykkääntyminen vuonna 2009, EVEX-viruksen löytyminen ankeriaasta, epäilyt parveutumiskyvystä tietyillä alueilla, hallinnolliset ja rahoitukseen liittyvät vaikeudet sekä pilaantuminen joillakin elvytysistutusalueilla. Elvytysistutuksia parannetaan vuosi vuodelta, kun saadaan kokemusta elvytysistutuksiin soveltuvista alueista ja terveysnäkökohdista.

Lasiankeriaan kuolevuus 15 päivän kuluessa istutuksesta vaihtelee alueesta riippuen 6:sta 72:een prosenttiin. Hengissä säilymistä kuuden ensimmäisen kuukauden aikana ei voitu määrittää tarkasti. Kahdella elvytysistutusalueella todettiin, että ”ainakin joitakin” ankeriaita säilyi hengissä. Kahdella muulla elvytysistutusalueella ei pyydetty yhtään merkittyä (istutettua) ankeriasta, joten hengissä pysymisen asteesta on mahdoton tehdä minkäänlaisia päätelmiä.

LT: Istutus on yksi tärkeimmistä suunnitelmaan sisältyvistä toimenpiteistä. Istutuksen intensiteetti riippuu lasiankeriaiden saatavuudesta. Ankeriasta voidaan istuttaa eri kehitysvaiheissa. Suositeltu istutustiheys Liettuan vesillä on 100 lasiankeriasyksilöä tai 25 alle 20 cm:n pituista ankeriasyksilöä hehtaarille.

Viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana istutuksia on tehty satunnaisesti käyttäen kalanpoikasia tai viljeltyjä usean gramman painoisia toukkia. Ankeriaanhoitosuunnitelman täytäntöönpanon aloittamiseen liittyvistä vaikeuksista huolimatta kalastusosasto käynnisti täytäntöönpanotoimet vuoden 2011 keskivaiheilla. Ostettiin 134 000 alle 20 cm:n pituista (noin 10–11 g) ankeriasyksilöä. Kahden kuukauden aikana (heinä-elokuu 2011) koko ostettu ankeriasmäärä oli istutettu 22:een Liettuan järveen.

NL: Elvytysistutukset oli tarkoitus aloittaa vuonna 2009, mutta ne aloitettiin vuonna 2010. Istutuksissa käytettiin vähintään 28 cm:n pituisia esikasvatettuja ankeriaita. Käynnissä olevan lasiankeriaiden istutusohjelman vaikutukset eivät ole selvillä. Istutusohjelman 2009–2011 vaikutukset ovat nähtävissä vasta sitten, kun lasiankeriaat ovat kasvaneet yli 30 cm:n pituisiksi, ja niitä voidaan pyytää ankeriaanseurantaohjelmien puitteissa. Näin ollen vaikutukset ilmenevät vasta tällä kertaa arvioitavana olevan ajanjakson jälkeen. Lasiankeriaiden tuominen Ranskasta, Espanjasta ja Englannista Alankomaiden vesiin lisää epäilemättä hopea-ankeriaan biomassaa Alankomaiden vesissä.

Toiminta kaudella 2009–2012: Istutettu lasiankerias ja esikasvatettu ankerias

Istutusmäärät || 2010 || 2011

Lasiankerias || 763 || 164

Esikasvatettu ankerias || 0 || 1 395

PL: Istutuksen intensiteetti riippuu lasiankeriaiden saatavuudesta touko- ja kesäkuussa. Suosituksen mukainen istutusmäärä on Oder-joen vesistöalueella kuusi miljoonaa yksilöä ja Veiksel-joen vesistöalueella seitsemän miljoonaa yksilöä. Istutuksiin on mahdollista käyttää erikokoisia ankeriaita. Kahden viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana istutuksiin on käytetty esikasvatettuja ankeriaita, joiden paino vaihtelee useasta grammasta useaan sataan grammaan.

Kalastuksen biotalouden osaston (Department of Fisheries Bioeconomics, IFI) suorittaman tutkimuksen tulosten mukaan Puolassa on vähintään 10 suurta yritystä, jotka tuovat poikasia istutettavaksi, ja yksi maahan tuotuja lasiankeriaita kasvattava tuottaja, joka on yhteydessä Suwalkissa sijaitsevaan virkistyskalastusjärjestöön. Useimmat maahantuojat saavat kalanpoikaset Tanskassa, Hollannissa, Saksassa, Ruotsissa, Liettuassa tai Ranskassa sijaitsevilta vesiviljely-yrityksiltä, jotka harjoittavat kaupallista ankeriaan kasvatusta monessa eri mittakaavassa. Tällöin kalat painavat yleensä 100–1000 g.

PT: Raportissa ei kuvata, kuinka 60 prosentin varausvelvoitetta on noudatettu Minhossa pyydettyjen lasiankeriaiden kohdalla (Minho on Portugalin ainoa paikka, jossa lasiankeriaan kalastus on sallittu). Elvytysistutuksille on määritelty mahdollisia paikkoja. Portugali haluaisi kuitenkin, että elvytysistutuksia tarkasteltaisiin uudelleen, erityisesti koska niiden vaikutuksesta kannan elpymiseen ei ole varmuutta ja koska niiden jatkaminen on ajan mittaan taloudellisesti ja teknisesti vaikeaa.

SE: Elvytysistutusten lisääminen vaikuttaa hopea-ankeriaan kutuvaellukselle pääsyä lisäävästi vasta 14 vuoden kuluttua istutuksesta (ankeriaanhoitosuunnitelman mukaan). Lasiankeriaita ostetaan Ranskasta ja/tai Englannista, ja aina edellytetään takeita siitä, ettei Ruotsin vesistöihin tuoda tauteja. Ankeriaanhoitosuunnitelmaan sisältyvät tavoitteet elvytysistutusten lisäämisestä on saavutettu.

Vuonna 2008 Ruotsissa käytettiin elvytysistutuksiin 1–1,2 miljoonaa lasiankeriasyksilöä. Ankeriaanhoitosuunnitelman lyhyen aikavälin tavoitteena oli kaksinkertaistaa tämä määrä (2–2,5 miljoonaan yksilöön) vuoteen 2010 mennessä. Tavoite saavutettiin ankeriaanhoitosuunnitelman täytäntöönpanon ensimmäisenä vuonna. Vuosina 2010 ja 2011 elvytysistutukset keskeytyivät lähes täysin itärannikolla. Sisävesistöihin tehtävissä istutuksissa painotuttiin länteen päin valuviin järviin, erityisesti Vänern- ja Vombsjön-järviin, jotta vältyttäisiin ihmisen toiminnan istutusohjelmalle myöhemmin aiheuttamilta vaikutuksilta (esim. kalastuksen ja vesivoiman aiheuttama kuolevuus).

Koska elvytysistutukset ovat osoittautuneet tavattoman tärkeäksi osaksi ankeriaanhoitosuunnitelmia ja koska lasiankeriaita on vähän saatavilla, on varmistuttava siitä, että elvytysistutus tuottaa aina nettohyötyä lisääntymisiässä olevaan populaatioon. Tämä edellyttää kolmen perusedellytyksen täyttymistä:

– Lasiankeriaat pyydetään paikassa, jossa niitä on ylimäärä.

– Ne lasketaan veteen paikassa, jossa on vain vähän tai ei ole lainkaan ihmisen toiminnan aiheuttamaa kuolevuutta.

– On oltava suuri todennäköisyys siitä, että istutettu ankerias voi vaeltaa Sargassomerelle (kutualueelle vaeltavien istutettujen ankeriaiden jäljittämiseksi on tehty useita tutkimuksia, mutta vielä ei ole osoitettu riittävän hyvin, että kyseiset ankeriaat pystyisivät viemään vaelluksen onnistuneesti päätökseen).