15.12.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 468/45

—

ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2012 antamansa päätöslauselman Sudanin ja Etelä-Sudanin tilanteesta (1),

—

ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman kehitysmaille annettavan EU:n budjettituen tulevaisuudesta (2),

—

ottaa huomioon 25. lokakuuta 2011 antamansa päätöslauselman avun tuloksellisuutta käsittelevästä neljännestä korkean tason foorumista (3),

—

ottaa huomioon 18. joulukuuta 2008 antamansa päätöslauselman rauhanrakentamista ja valtiorakenteiden kehittämistä konfliktin jälkeisissä tilanteissa koskevista kehitysnäkymistä (4),

—

ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan Etelä-Sudaniin heinäkuussa 2011 tekemän tiedonhankintamatkan,

—

ottaa huomioon Etelä-Sudanissa 9.–15. tammikuuta 2011 järjestettyä kansanäänestystä valvoneen Euroopan unionin tarkkailijaryhmän loppuraportin (5),

—

ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun kumppanuussopimuksen (6), sellaisena kuin se on muutettuna ensimmäisen kerran Luxemburgissa 25. kesäkuuta 2005 (7) ja jälleen Ouagadougoussa 22. kesäkuuta 2010 (8),

—

ottaa huomioon AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen yhteispuheenjohtajien Horsensissa (Tanska) toukokuussa 2012 antaman julkilausuman Sudanin ja Etelä-Sudanin tilanteesta (9),

—

ottaa huomioon EU:n ja sen jäsenvaltioiden 9. heinäkuuta 2011 antaman julkilausuman Etelä-Sudanin tasavallan itsenäisyydestä (10),

—

ottaa huomioon neuvoston 22. heinäkuuta 2013 antamat päätelmät Sudanista ja Etelä-Sudanista (11),

—

ottaa huomioon komission jäsenen Georgievan 5. heinäkuuta 2012 antaman lausunnon Sudanista (12),

—

ottaa huomioon humanitaarisen avun pääosaston Sudania ja Etelä-Sudania varten laatiman humanitaarisen täytäntöönpanosuunnitelman (HIP) vuodeksi 2013 sellaisena kuin se on muutettuna (13),

—

ottaa huomioon korkean edustajan Catherine Ashtonin edustajan antamat lausunnot Yhdistyneiden kansakuntien Abyein väliaikaisiin turvajoukkoihin (UNISFA) kuuluneeseen rauhanturvaajaan kohdistuneesta tappavasta iskusta Etelä-Kordofanissa (18. kesäkuuta 2013) (14), Sudanin Etelä-Kordofanin ja Sinisen Niilin osavaltioiden konfliktista (1. toukokuuta 2013) (15), ja Sudanin kansalaisjärjestöjen viimeaikaisista lakkautuksista (8. tammikuuta 2013) (16),

—

ottaa huomioon EU:n valtuuskunnan 25. heinäkuuta 2013 paikallisesti antaman lausunnon presidentin erotettua koko Etelä-Sudanin tasavallan hallituksen (17),

—

ottaa huomioon 10. huhtikuuta 2010 annetun Dilin julistuksen rauhanrakentamisen ja valtiorakenteiden kehittämisen uusista näkymistä (18),

—

ottaa huomioon Busanissa joulukuussa 2011 pidetyssä neljännessä avun tehokkuutta käsitelleessä korkean tason foorumissa esitellyn sopimuksen toiminnasta hauraissa valtioissa (19),

—

ottaa huomioon OECD:n vuoden 2011 raportin kansainvälisestä toiminnasta hauraissa valtioissa – Etelä-Sudanin tasavalta (20),

—

ottaa huomioon maailman kehitysraportin 2011 konflikteista, turvallisuudesta ja kehityksestä (21),

—

ottaa huomioon Sudania ja Etelä-Sudania käsitelleen Afrikan unionin korkean tason täytäntöönpanoryhmän (AUHIP) 31. heinäkuuta 2013 julkaiseman raportin (22),

—

ottaa huomioon YK:n pääsihteerin edustajan 8. maaliskuuta 2013 antaman lausunnon turvallisen demilitarisoidun vyöhykkeen perustamisesta Sudanin ja Etelä-Sudanin rajalle sekä yhteisen rajatarkkailu- ja rajavalvontamekanismin käynnistämisestä (23),

—

ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston 27. kesäkuuta 2013 hyväksymän päätöslauselman Etelä-Sudanille annettavasta teknisestä avusta ja toimintavalmiuksien kehittämisestä ihmisoikeuksien alalla (A/HRC/21/L.7/Rev.1),

—

ottaa huomioon 28. kesäkuuta 2011 allekirjoitetun puitesopimuksen Sinisen Niilin ja Kordofanin osavaltioiden poliittisista ja turvallisuutta koskevista järjestelyistä (24),

—

ottaa huomioon YK:n ihmisoikeuskomissaarin ihmisoikeusneuvostolle sen 21. ja 23. istunnossa esittämien raporttien päätelmät (25)

—

ottaa huomioon Sudanin tasavallan ja Etelä-Sudanin tasavallan Addis Abebassa 27. syyskuuta 2012 tekemät sopimukset (26),

—

ottaa huomioon Amnesty Internationalin vuoden 2013 raportin Etelä-Sudanin ihmisoikeustilanteesta (27),

—

ottaa huomioon Human Rights Watch -järjestön raportin ”This old man can feed us, you will marry him” (28),

—

ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A7-0380/2013),

A.

ottaa huomioon, että YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 1996 (2011) pidettiin tervetulleena Etelä-Sudanin tasavallan perustamista 9. heinäkuuta 2011, ja ottaa huomioon, että Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous äänesti 14. heinäkuuta 2011 Etelä-Sudanin hyväksymisestä jäsenvaltioksi (A/RES/65/308);

B.

katsoo, että kokonaisvaltainen lähestymistapa on ainoa tapa käsitellä Sahelilta Afrikan sarveen ulottuvan alueen tilannetta, jossa yhdistyvät heikko turvallisuus, alikehitys ja huono hallinto;

C.

ottaa huomioon, että äskettäin perustettu Etelä-Sudan on myös yksi maailman köyhimmistä maista, jossa 50 prosenttia väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella; ottaa huomioon, että tämä sodan seurauksena syntynyt ja epävakaalla alueella sijaitseva uusi valtio on vaarassa romahtaa, jos kansainvälinen yhteisö ja paikalliset toimijat eivät tee yhteistyötä pannakseen täytäntöön yhteisen strategian, jolla maasta tehdään demokraattinen ja osallistava valtio;

D.

ottaa huomioon turvallisuusalan uudistuksen yhteydessä toteutetut toimet, joista voidaan mainita esimerkiksi Etelä-Sudanin kansallisen poliisin (SSNPS), kansallisen turvallisuus- ja aseistariisuntaneuvoston (NSDC) sekä kotiuttamista ja yhteiskuntaan sopeuttamista käsittelevän neuvoston (DRC) perustaminen;

E.

ottaa huomioon, että Etelä-Sudanin uuden valtion hyvinvointi ja elinkelpoisuus riippuu suurelta osin rakentavista ja rauhanomaisista suhteista kaikkiin naapurimaihin ja erityisesti Sudanin tasavaltaan sekä näiden kahden maan kyvystä ratkaista erimielisyytensä ja sopia toteuttamiskelpoisista ratkaisuista ja panna ne täytäntöön erityisesti rajakiistojen, öljytulojen, Abyein lopullisen aseman, valtionvelan ja kansallisuuden osalta;

F.

ottaa huomioon, että valtiorakenteiden kehittäminen ja niiden vahvistaminen edellyttää pitkää perspektiiviä sekä kansainvälisen yhteisön vankkaa, ennustettavissa olevaa ja vakaata osallistumista;

G.

ottaa huomioon, että vaikka Etelä-Sudanilla on edessään runsaasti vakavia haasteita, maa on edistynyt keskeisten kehitysindikaattoreiden osalta huomattavasti sen jälkeen, kun vuoden 2005 kokonaisvaltainen rauhansopimus pantiin täytäntöön, mukaan luettuna koulunkäynnin aloittavien määrän kuusinkertaistuminen, lapsikuolleisuuden väheneminen 25 prosentilla sekä keskeisten valtiollisten toimielinten perustaminen liittovaltion ja osavaltion tasolla;

H.

toteaa, että lapset ovat pääasiallisina uhreina Etelä-Sudanin turvattomuudessa ja konflikteissa; ottaa huomioon, että aseelliset ryhmät kohdistavat seksuaalista väkivaltaa lapsiin ja naisiin ja värväävät lapsia riveihinsä;

I.

ottaa huomioon, että demokraattinen jälleenrakentaminen on laaja-alaisempaa naisten osallistuessa konfliktien ratkaisemiseen ja poliittiseen päätöksentekoon;

J.

ottaa huomioon, että Etelä-Sudan on vahvasti riippuvainen öljyntuotannosta, jonka osuus kansantulosta on noin 88 prosenttia ja joka on tällä hetkellä viennin osalta täysin riippuvainen Sudanin tasavallasta; ottaa huomioon, että tämä liian suuri riippuvuus vaarantaa maan talouden ja tarjoaa myös välineen kohdistaa uuteen valtioon painostusta, mikä luo lisäjännitteitä ja jopa konflikteja erityisesti Sudanin kanssa tai etnisten ryhmien välillä, kuten on voitu todeta viimeksi kuluneiden kahden vuoden aikana; ottaa huomioon, että Etelä-Sudan on tehnyt naapurimaidensa Kenian, Etiopian ja Djiboutin kanssa sopimuksia, joiden pohjalta selvitetään mahdollisuuksia rakentaa kaksi uutta öljyputkea, joilla sen öljykentät liitettäisiin Adeninlahteen ja Intian valtamereen;

K.

ottaa huomioon, että Etelä-Sudanin hallituksen päätös keskeyttää öljyntuotanto yli vuodeksi ja öljyputkien sulkeminen Sudanissa veivät Etelä-Sudanilta sen pääasiallisen tulolähteen ja syöksivät maan vakavaan budjettikriisiin, jota seurasi edelleen jatkuva äärimmäisen niukkuuden jakso;

L.

ottaa huomioon vuoden 2013 resurssinhallintaindeksin (RGI), jossa toisaalta annetaan tunnustusta kunnianhimoiselle lainsäädäntökehykselle, jolla pyritään edistämään öljyalan avointa hallintoa, mutta sijoitetaan Etelä-Sudan kuitenkin sijalle 50 kaikkiaan 58 maasta, koska maan viranomaiset eivät ole julkaisseet alaa koskevia tietoja ja luoneet asianmukaisia valvonta- ja tarkastusmekanismeja;

M.

ottaa huomioon, että kansainvälinen yhteisö on antanut merkittävää poliittista ja aineellista tukea Etelä-Sudanin itsenäisyydelle ja elinkelpoisuudelle sekä sen taloudelliselle ja sosiaaliselle kehitykselle ja että EU on toiminut tässä hyvin positiivisessa roolissa; ottaa huomioon, että EU ja sen jäsenvaltiot sitoutuivat Etelä-Sudanin itsenäisyyden johdosta kehittämään tiivistä ja pitkäaikaista kumppanuutta Etelä-Sudanin tasavallan ja sen kansan kanssa;

N.

ottaa huomioon, että neuvosto hyväksyi 23. toukokuuta 2011 Etelä-Sudanille 200 miljoonan euron rahoituspaketin, jolla rahoitetaan EU:n osallistuminen Etelä-Sudania koskevaan yhteiseen maakohtaiseen strategiaan vuosille 2011–2013;

O.

ottaa huomioon, että kansainvälinen yhteisö ja kansainväliset avustusjärjestöt ovat toimineet hyvin aktiivisesti alueella asuvien ihmisten kärsimysten lievittämiseksi, vaikka kapinallisryhmät ja Sudanin hallitus estävät niiden pääsyn tietyille alueille, ja että EU on tarjonnut ja tarjoaa edelleen näille ihmisille merkittäviä määriä humanitaarista apua, mukaan luettuna 110 miljoonaa euroa pelkästään vuonna 2012;

P.

katsoo, että Afrikan sarven alueiden keskinäinen riippuvuus sanelee mahdollisuudet pidemmän aikavälin kehitykseen ja valtiorakenteiden kehittämiseen Etelä-Sudanissa erityisesti, kun käsitellään turvallisuuskysymyksiä naapurivaltio Sudanin kanssa (esimerkiksi Darfurin, Kurdofanin ja Sinisen Niilin alueilla) ja investointeja taloudelliseen yhdentymiseen alueen muiden kumppaneiden kanssa;

Q.

ottaa huomioon, että Etelä-Sudan on yksi ensimmäisistä maista, joissa Euroopan ulkosuhdehallinnon, komission ja EU:n jäsenvaltioiden välistä yhteisohjelmointia on noudatettu käytännössä Etelä-Sudanin kehityssuunnitelmaa vastaavasti EU:n yhteisessä maakohtaisessa strategiassa, josta sovittiin joulukuussa 2011 ja joka käsittää yhteensä 830 miljoonaa euroa kehitysapua;

R.

ottaa huomioon, että Etelä-Sudan ei vielä ole liittynyt Cotonoun sopimukseen ja Etelä-Sudanin hallitus on ilmoittanut olevansa huolissaan siitä, miten tämä mahdollisesti vaikuttaa sen suhteisiin Sudanin tasavaltaan; ottaa huomioon, että liittyminen Cotonoun sopimukseen ei velvoittaisi Etelä-Sudania liittymään välittömästi Rooman perussääntöön; ottaa huomioon, että tämä haluttomuus liittyä Cotonoun sopimukseen aiheuttaa ongelmia EU:n avun ohjelmoinnissa vuodesta 2014 alkaen yhdennentoista Euroopan kehitysrahaston puitteissa, mikä saattaa johtaa siihen, että Etelä-Sudan menettää paitsi kansallisia määrärahoja niin myös alueellisia varoja ja merkittäviä Euroopan investointipankin (EIP) resursseja, joilla voitaisiin parantaa sen infrastruktuuria ja alueellista taloudellista yhdentymistä; toteaa, että ratifioimalla Cotonoun sopimuksen Etelä-Sudan voisi myös lisätä kykyään houkutella eurooppalaisia yksityisen sektorin investointeja; ottaa huomioon, että lisärahoitusjärjestelyt, joita Etelä-Sudan voisi Cotonoun sopimukseen liityttyään saada käyttöönsä, voisivat osaltaan auttaa panemaan täytäntöön Addis Abeban sopimukset;

S.

ottaa huomioon, että neuvosto nimitti Rosalind Marsdenin Sudanista vastaavaksi Euroopan unionin erityisedustajaksi (EUSR) elokuussa 2010 ja laajensi ja pidensi hänen mandaattiaan myöhemmin mutta hyväksyi kesäkuussa 2013 vain neljän kuukauden jatkoajan 31. lokakuuta 2013 asti, jotta hänen mandaattinsa voidaan integroida EU:n Afrikan sarven erityisedustajan mandaattiin huolimatta Marsdenin erinomaisesta työstä ja tärkeästä roolista, jolla on vahvistettu EU:n eri välineitä ja vaikutusvaltaa alueen kehityksen kannalta; ottaa huomioon, että ilman nimitettyä Etelä-Sudanista vastaavaa Euroopan unionin erityisedustajaa unioni jää kansainvälisten neuvottelujen ja toimien sivustakatsojaksi;

T.

ottaa huomioon Euroopan unionin antaman tuen Afrikan unionin korkean tason paneelille, jonka puheenjohtajana toimi Etelä-Afrikan entinen presidentti Thabo Mbeki, sekä unionin tuen Yhdistyneiden kansakuntien operaatioille, joita ovat YK:n Sudaninoperaatio (UNMIS), YK:n Etelä-Sudanin operaatio (UNMISS), YK:n ja Afrikan unionin yhteinen Darfur-operaatio (UNAMID) ja YK:n Abyein alueenväliaikaiset turvajoukot (UNISFA);

U.

ottaa huomioon, että G7+-ryhmä (mukaan luettuna Etelä-Sudan) ja kansainvälinen rauhanrakentamisen ja valtiorakenteiden kehittämisen foorumi (IDPS) muotoilivat sopimuksen toiminnasta hauraissa valtioissa, jonka EU ja 36 maata hyväksyivät Busanissa joulukuussa 2011 pidetyssä neljännessä avun tehokkuutta käsitelleessä korkean tason foorumissa;

V.

ottaa huomioon Washingtonissa huhtikuussa 2013 järjestetyn talouskumppanien foorumin, jossa ilmoitettiin, että olisi tehtävä ”New Deal” -sopimus, jotta voidaan sopia kansainvälisen yhteisön uusista sitoumuksista Etelä-Sudanin kehittämiseksi;

W.

ottaa huomioon, että valtiorakenteiden kehittämiseen ja kehitykseen tähtäävät ulkopuoliset pyrkimykset voivat onnistua vain, jos Etelä-Sudanin johto sitoutuu ja pystyy kehittämään vastuunalaista, reagoivaa ja osallistavaa hallintoa ja sivuuttaa lyhytaikaiset tai tiettyä ryhmää palvelevat edut; ottaa huomioon, että Etelä-Sudania ei ole vielä sisällytetty useimpiin hallinnon indikaattoreihin ja että korruption laajuudesta maassa ei juuri ole määrällisiä tietoja; ottaa huomioon, että yksityinen ja julkinen kansainvälinen yhteisö eivät hyväksy korruptiota ja siksi on varmistettava, että kehitysavun tarjoaminen ei johda haitallisiin käytäntöihin tai vahvista niitä;

X.

ottaa huomioon, että maasta puuttuu sosiaalinen turvaverkko ja että terveydenhoidon, sähkön ja veden kaltaisten palvelujen saanti on äärimmäisen rajoitettua; ottaa huomioon, että joidenkin arvioiden mukaan vain kolmanneksella väestöstä on käytettävissään puhdasta vettä ja että veden saantia koskevat kysymykset ovat pahentaneet yhteisöjen välisiä konflikteja;

Y.

ottaa huomioon, että naisten ja tyttöjen äitiyskuolleisuus on maailman korkein Etelä-Sudanissa, jossa yksi seitsemästä naisesta kuolee synnytyksen aikana tai heti sen jälkeen (29), toteaa, että merkittävimpiä äitiyskuolleisuuteen johtavia syitä ovat infektiot ja/tai verenvuoto ja että Etelä-Sudanissa on todellinen pula lääkinnällisistä peruslaitteista sekä pätevistä hoitajista ja kätilöistä;

Z.

ottaa huomioon arvion, jonka mukaan 48 prosenttia 15–19-vuotiaista tytöistä pakotetaan avioliittoon Etelä-Sudanissa, sekä tiedot, joiden mukaan 12-vuotiaita tyttöjä on pakotettu avioliittoon, mikä vaikuttaa suoraan tyttöjen koulunkäyntiin, sillä vain 39 prosenttia alemman perusasteen ja 30 prosenttia ylemmän perusasteen ja keskiasteen oppilaista on tyttöjä;

AA.

ottaa huomioon, että Etelä-Sudanissa myötäjäisjärjestelmään liittyy vakiintunut uskomus, että naiset ovat isänsä tai puolisonsa omaisuutta;

AB.

ottaa huomioon, että perheväkivaltaa pidetään kaikkialla Etelä-Sudanissa vakiintuneena sosiaalisena normina, ja korostaa, että 82 prosenttia naisista ja 81 prosenttia miehistä uskoo, että naisen on siedettävä perheväkivaltaa ja pidettävä ongelma perheen sisällä (30);

AC.

ottaa huomioon, että lukutaidottomien osuudeksi väestöstä arvioidaan yli 80 prosenttia (naisten osalta osuus on maailman suurin) ja että naisten koulunkäyntiaste on maailman alimpia ja tyttöjen osuus koululaisista on vain 25 prosenttia; toteaa, että opettajista on pulaa;

AD.

ottaa huomioon opettajien puutteen ja vakavan pulan ammattioppilaitoksista valmistuneista sekä sen, että maassa ei ole ammattitaitoisten työntekijöiden kouluttamiseen tarvittavia kouluja;

AE.

ottaa huomioon, että maatalousala tarjoaa lupaavaa kaupallista ja työllistämispotentiaalia, koska maassa on runsaasti viljelykelpoista maata ja että se voi myös auttaa lievittämään elintarvikepulaa Etelä-Sudanissa itsessään ja pitkällä aikavälillä naapurimaissa;

AF.

ottaa huomioon, että naiset ovat ratkaisevassa asemassa ruokaan ja ravitsemukseen liittyvän turvattomuuden vähentämisessä ja voivat lisätä maatalouden tuottavuutta;

AG.

ottaa huomioon, että Etelä-Sudanista puuttuvat lähes täysin kestävät maantie-, rautatie- ja sisävesiliikenneinfrastruktuurit; ottaa huomioon, että näiden infrastruktuurien kehittäminen on tarpeen maan talouden ja kaupan kehittämistä, markkinoille pääsyä ja työpaikkojen luomista varten;

AH.

ottaa huomioon, että Etelä-Sudanin maaperässä on sisällissodan jäljiltä arviolta miljoonia henkilömiinoja ja räjähtämättömiä ammuksia;

AI.

ottaa huomioon, että sisäinen turvallisuus on yksi Etelä-Sudanin kriittisistä haasteista ja että lukuisat matalan intensiteetin konfliktit ovat johtaneet vakavaan humanitaariseen tilanteeseen; ottaa huomioon toistuvat kertomukset Etelä-Sudanin turvallisuusjoukkojen väärinkäytöksistä, mukaan luettuina laittomat teloitukset, raiskaukset ja kidutus siviilien aseista riisumisen yhteydessä; ottaa huomioon, että demobilisoinnin, aseriisunnan ja yhteiskuntaan sopeuttamisen alalla vuoden 2005 jälkeen toteutetut ponnistelut ovat juuttuneet paikoilleen ja että entisille sotilaille ei ole kunnollista eläkejärjestelmää;

AJ.

ottaa huomioon, että väestön ruokaturva on huomattavassa vaarassa ja puutteellisesta ruokaturvasta on tänä vuonna kärsinyt 4,1 miljoonaa eteläsudanilaista; ottaa huomioon, että terveyspalvelujen saatavuus on heikko, hoitohenkilöstöstä ja lääkkeistä on vakava pula ja että konfliktin takia siirtymään joutuneilla on suuria humanitaarisia tarpeita; ottaa huomioon, että alle 5-vuotiaiden kuolleisuus ja äitiyskuolleisuus on korkein maailmassa;

AK.

ottaa huomioon, että Toimittajat ilman rajoja -järjestön vuoden 2013 Press Freedom Index -vertailussa Etelä-Sudan putosi 12 sijaa ja jäi 180 luokitellun maan joukossa sijalle 124;

AL.

katsoo, että pitkäaikainen ja kestävä vakaus voidaan rakentaa Afrikan sarven alueelle ainoastaan, jos sen perustana ovat vahvat instituutiot, kansalaisyhteiskunnan asianmukainen asema ja mahdollisuudet toimia, oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien, erityisesti ilmaisunvapauden, kunnioittaminen sekä yleensä yhteiskunnan vahvat talousnäkymät; ottaa huomioon, että Etelä-Sudanin erottaminen Sudanista on johtanut uskonnollisiin konflikteihin; toteaa, että pakolaisia on paennut Sudanista suurelta osin kristittyyn Etelä-Sudaniin; ottaa huomioon, että Sudanista Etelä-Sudaniin siirtyneitä pakolaisia oli arviolta 263 000 kesäkuussa 2013 (31);

AM.

ottaa huomioon, että toimittajia on toistuvasti uhkailtu, pidätetty ja pidetty vangittuina ilman syytteitä; ottaa huomioon, että turvallisuusjoukkojen on raportoitu ahdistelevan toimittajia ja pitävän näitä laittomasti vangittuina; ottaa huomioon, että Etelä-Sudanin viranomaiset eivät ole onnistuneet tutkimaan välittömästi, tehokkaasti ja puolueettomasti toimittajiin kohdistuneita iskuja, kuten hallitusta arvostelleen toimittaja Isaiah Abrahamin surmaa;

AN.

ottaa huomioon, että oikeusjärjestelmän heikkoudet aiheuttavat vakavia ihmisoikeusrikkomuksia; toteaa, että on selvästi tarvetta ihmisoikeusalan erikoiskoulutuksen tarjoamiseen oikeuslaitoksen henkilöstölle; ottaa huomioon, että rankaisemattomuuteen puuttumiseksi on tarpeen lisätä tietoa tärkeimmistä ihmissoikeussopimuksista, mikä edistää niiden soveltamista; ottaa huomioon, että oikeusapu puuttuu rikosoikeusjärjestelmästä lähes täysin;

AO.

ottaa huomioon, että Etelä-Sudanin virallinen kieli on englanti mutta suurimmaksi osaksi lukutaidoton Etelä-Sudanin väestö ei puhu sitä; ottaa huomioon, että englannin kieli on vallitseva julkisten palvelujen alalla, oikeusjärjestelmässä, yksityisissä yrityksissä ja maan suurimmissa tiedotusvälineissä; ottaa huomioon, että Etelä-Sudanissa on yhteensä yli 60 kieltä ja murretta, joita maan erilaiset etniset ryhmät puhuvat; ottaa huomioon, että kieli on oleellinen osa kansallista yhteenkuuluvuutta ja että siksi tarvitaan asianmukaista kielipolitiikkaa;

AP.

ottaa huomioon, että ellei maan perustuslakia muuteta, Etelä-Sudan pitää edelleen kuolemanrangaistuksen voimassa;

AQ.

ottaa huomioon, että lapsiavioliitot ovat yleisiä ja että lähes puolet Etelä-Sudanin 15–19-vuotiaista tytöistä on naimisissa, mikä luo ilmapiirin, joka lisää heidän alttiuttaan fyysisille, seksuaalisille, psykologisille ja taloudellisille väärinkäytöksille;

AR.

ottaa huomioon, että naisten tasaveroinen osallistuminen julkiseen elämään on perustuslaillinen oikeus ja että sitä tukee pakollinen 25 prosentin kiintiö; ottaa huomioon, että vaikka Etelä-Sudanin hallitus on sitoutunut lisäämään naisten osuutta julkisella sektorilla, tässä on edistytty vain vähän; ottaa huomioon, että Etelä-Sudanin naisten tosiasiallinen osallistuminen rauhanpalauttamiseen, hallintoon ja talouden kehittämiseen voi auttaa vahvistamaan rauhaa ja turvallisuutta maassa;

1.

pitää myönteisenä, että Etelä-Sudanin ja Sudanin tasavallan hallitusten välisen jännityksen lieventymisestä saatiin merkkejä viimeksi Etelä-Sudanin presidentin vierailulla Sudanin tasavaltaan syyskuussa 2013, sekä molempien osapuolten tässä yhteydessä antamia hyvän tahdon lausuntoja; korostaa, että näiden kahden maan taloudellinen ja sosiaalinen kehitys riippuu suurelta osin niiden välisistä rauhanomaisista ja yhteistyöhön perustuvista suhteista;

2.

kehottaa molempien maiden hallituksia ja kansainvälistä yhteisöä jatkamaan ja tehostamaan pyrkimyksiä ratkaista kysymykset, jotka jäivät ratkaisematta vuoden 2005 kokonaisvaltaisen rauhansopimuksen raukeamisen ja Etelä-Sudanin heinäkuussa 2011 tapahtuneen itsenäistymisen jälkeen ja jotka edelleen haittaavat hyviä naapuruussuhteita, sekä pidättymään täysin uhkausten ja sotilaallisen voiman käytöstä sekä epävirallisten aseellisten joukkojen tukemisesta alueella;

3.

kehottaa Etelä-Sudanin viranomaisia toimimaan YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman nro 2109 mukaisesti, pitämään yllä oikeusvaltiota, huolehtimaan vastuustaan suojella siviilejä ja kunnioittamaan kansalaistensa perusoikeuksia; pyytää Etelä-Sudanin viranomaisia myös lisäämään toimiaan, jotta voitaisiin torjua laajamittaisia karjavarkauksia ja niihin liittyviä väkivaltaisuuksia, joita esiintyy perinteisesti Etelä-Sudanin maaseutualueilla;

4.

pitää valitettavana, että Afrikan unionin Sudanin ja Etelä-Sudanin hallituksille antamaa suositusta, että kiistellystä Abyein alueesta olisi järjestettävä kansanäänestys lokakuussa 2013, ei ole noudatettu; pyytää Etelä-Sudanin viranomaisia varmistamaan, että misseriya-paimentolaiset voivat osallistua kansanäänestykseen, sillä muuten Sudan vastustaa kansanäänestyksen järjestämistä; pitää arvossa Etelä-Sudanin viranomaisten ilmoitusta, jossa muistutettiin, että misseriya-paimentolaiset ovat saaneet aina käyttää vapaasti vettä ja laidunmaita Abyeissa ja että heillä on sama oikeus myös jatkossa;

5.

ehdottaa Sudanin ja Etelä-Sudanin hallituksille, että ne panisivat lopulta asian vireille Kansainvälisessä tuomioistuimessa Sudanin ja Etelä-Sudanin viimeisten rajakiistojen oikeudelliseksi ja rauhanomaiseksi ratkaisemiseksi;

6.

kehottaa Sudanin tasavaltaa ja Etelä-Sudanin tasavaltaa noudattamaan täysin syyskuussa 2012 tehtyjä Addis Abeban sopimuksia;

7.

tukee Euroopan unionin sitoutumista alueen ongelmien ratkaisuun Afrikan sarvea koskevissa EU:n strategisissa puitteissa sekä Sudania ja Etelä-Sudania koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan yhteydessä; panee lisäksi merkille, että Sahelin alueen ongelmat ovat kietoutuneet yhteen ja sen poliittiset, taloudelliset ja yhteiskunnalliset haasteet kytkeytyvät toisiinsa; kehottaa Euroopan unionia tämän vuoksi koordinoimaan koko aluetta koskevaa strategiaansa tehokkaammin erityisesti siten, että Afrikan sarvea koskevien EU:n strategisten puitteiden sekä Sahelin alueen kehittämistä ja turvallisuutta koskevan EU:n strategian tavoitteet ja soveltamisalat kytketään toisiinsa; kannustaa kytkemään molemmat tiiviisti ihmisoikeuskysymysten käsittelyyn; kehottaa Euroopan unionia niin ikään osallistumaan alueella jäljellä olevien haasteiden käsittelyyn paitsi Euroopan unionin Afrikan sarven erityisedustajan myös Sahelin erityisedustajan ja ihmisoikeuksia käsittelevän EU:n erityisedustajan välityksellä ja sitoutumaan laaja-alaiseen vuoropuheluun alueellisten kumppaneiden kanssa yhteistyön ja kehityksen parantamiseksi;

8.

antaa tunnustusta ja täyden tukensa EU:n Sudanin ja Etelä-Sudanin erityisedustajan toimistolle ja muille EU-kumppaneille; kehottaa kaikkia EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita luomaan tai ylläpitämään rakentavaa vuoropuhelua molempien valtioiden kanssa sekä osaltaan edistämään aitoa ja kattavaa kansallista vuoropuheluprosessia Sudanin ja Etelä-Sudanin kansojen tulevaisuuden hyväksi;

9.

kehottaa Sudanin ja Etelä-Sudanin viranomaisia panemaan kaikilta osin täytäntöön kokonaisvaltaisen rauhansopimuksen, jossa molempia valtioita kehotetaan käsittelemään vallanjakoon, kansalaisuuteen, öljytuloihin ja velanjakoon liittyviä kysymyksiä; korostaa, että huolimatta Sudanin ja Etelä-Sudanin hallitusten välisistä merkittävistä erimielisyyksistä, erityisesti siitä, joka koskee kiisteltyä Abyein aluetta, josta oli määrä järjestää kansanäänestys lokakuussa 2013, hallitusten välisestä yhteistyöstä on havaittavissa myönteisiä merkkejä, kuten aloite sallia rajaliikenne osana maiden välisten kauppasopimusten tekemistä koskevia valmisteluja; antaa tunnustusta Afrikan unionille sen saavuttamasta edistyksestä, kun se saattoi yhteen Sudanin ja Etelä-Sudanin presidentit, jotta he kannustaisivat panemaan yhteistyösopimukset täytäntöön, kehottaa Sudania ja Etelä-Sudania jatkamaan neuvotteluja pohjoisen öljyntoimituksista;

10.

kehottaa Etelä-Sudania ja Sudania hyödyntämään parhaalla mahdollisella tavalla alueen öljyvarojen molemmille maille tarjoamaa vaurautta ja potentiaalia ja sopimaan maiden välisistä selvittämättä olevista siirtymäajan talousjärjestelyistä;

11.

korostaa Sudanin ja Etelä-Sudanin Addis Abebassa 27. syyskuuta 2012 tekemän yhteistyösopimuksen ja alakohtaisten sopimustenmerkitystä; painottaa kuitenkin olevansa huolissaan Sudanin hallituksen yksipuolisesta ilmoituksesta lopettaa öljynvienti Etelä-Sudanista ja jäädyttää kaikki alakohtaiset sopimukset, sillä tämä toimenpide vahingoittaa molempien maiden talouksia ja aiheuttaa alueellisia jännitteitä; kehottaa molempien maiden hallituksia työskentelemään Afrikan unionin korkean tason täytäntöönpanoryhmän kanssa, jotta voidaan palata yhteistyösopimukseen, lopettaa aseistettujen kapinallisryhmien tukeminen, noudattaa kaikilta osin turvallisesta demilitarisoidusta rajavyöhykkeestä tehtyä sopimusta, jota YK:n Abyein alueen turvallisuusjoukkoja koskeva väliaikainen operaatio valvoo, ja valmistautua Abyein alueen tulevasta asemasta järjestettävään kansanäänestykseen;

12.

kehottaa kaikkia Etelä-Sudanin ryhmittymiä ja puolueita kehittämään yhteisiä näkymiä maalleen ja sen rauhanomaiselle, vauraalle ja tasa-arvoiselle kehitykselle; ehdottaa Etelä-Sudanin hallitukselle, että se käynnistäisi osallistavan kansallisen vuoropuhelun, jotta voidaan lopettaa etnisten ryhmien väliset konfliktit ja luoda rauhanomaiset suhteet;

13.

korostaa, että on tärkeää osoittaa eteläsudanilaisille heidän uuden demokraattisen valtionsa arvo ja toimivuus myös siten, että perustetaan vakaa hallitus, jonka toimintaa eivät ohjaa presidentin mielivaltaiset asetukset ja joka varmistaa lainsäädäntövallan, tuomiovallan ja toimeenpanovallan erottamisen toisistaan sekä kunnioittaa ihmisoikeuksia ja tiedotusvälineiden vapautta, ehkäisee ja torjuu korruptiota ja tarjoaa julkisia palveluja sekä infrastruktuuria myös maaseutualueilla Juban ulkopuolella; pitää valitettavana korruption vaikutusta uuteen valtioon ja kehottaa kansainvälisten avunantajien yhteisöä, myös Euroopan unionia, arvioimaan huolellisesti Etelä-Sudanin valmiudet käsitellä tätä ongelmaa; kehottaa myös Etelä-Sudania lisäämään ponnistelujaan korruption kitkemiseksi, mukaan luettuina presidentti Kiirin aloitteet korkeita virkamiehiä vastaan, ja rohkaisee hallitusta jatkamaan kehityssuunnitelmansa täytäntöönpanoa, myös monipuolistamalla maan taloutta siten, että se ei enää ole niin riippuvainen öljynviennistä;

14.

kehottaa Etelä-Sudania ratifioimaan EU- ja AKT-maiden välisen Cotonoun sopimuksen, jotta mahdollistetaan EU:n pitkän aikavälin osallistuminen Etelä-Sudanin kehitykseen, ja korostaa, että Etelä-Sudanin liittymisen ei pitäisi millään tavalla vaikuttaa sovintoon ja rakentaviin suhteisiin Sudanin tasavallan kanssa, jonka edun mukaista kaikkien sen naapureiden vauras kehittyminen pitkällä aikavälillä itse asiassa on;

15.

kehottaa Etelä-Sudania ratifioimaan mahdollisimman pian kansainväliset ihmisoikeussopimukset;

16.

kehottaa keskeisiä kansainvälisiä kumppaneita ja erityisesti EU:n jäsenvaltioita, komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa edelleen sitoutumaan kehitykseen ja valtiorakenteiden kehittämiseen ja kaikkien Etelä-Sudanin kansalaisten turvallisuuteen; painottaa, että rauhanrakentaminen, mukaan lukien menneitten tapahtumien käsittely, olisi liitettävä valtiorakenteiden kehittämistoimiin, jotta näistä valtiorakenteista tulisi kestäviä; tukee EU:n sitoutumista avainkumppaniksi New Deal -sopimuksen yhteydessä valtiorakenteiden kehittämistä koskevan sopimuksen kautta;

17.

kehottaa kaikkia keskeisiä kansainvälisiä kumppaneita ja erityisesti EU:n jäsenvaltioita, komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa edelleen sitoutumaan kehitykseen ja valtiorakenteiden kehittämiseen ja kaikkien Etelä-Sudanin kansalaisten turvallisuuteen; tukee EU:n sitoutumista avainkumppaniksi New Deal -sopimuksen yhteydessä valtiorakenteiden kehittämistä koskevan sopimuksen kautta;

18.

korostaa sen tärkeyttä, että Euroopan unioni tukee yhteistyössä monenvälisten kumppaneiden ja avunantajien kanssa Etelä-Sudania sen matkalla kohti demokratiaa; pitää tässä yhteydessä myönteisenä Euroopan unionin Kansainväliselle siirtolaisuusjärjestölle antamaa rahoitusapua (4,9 miljoonaa dollaria), jonka avulla edistetään eri klaanien ja heimojen välistä vuoropuhelua ja viestintää siitä, miten niukkoja resursseja (vesi, laidunmaa) on käytettävä yhteisöjen välisten väkivaltaisuuksien lisääntyessä; pitää myönteisenä Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön (Unesco) työtä, jonka se on tehnyt historiallisen asiakirja-aineiston säilyttämiseksi, sillä aineisto on tärkeä väline Etelä-Sudanin valtiorakenteiden kehittämisessä; kehottaa Etelä-Sudanin hallitusta allekirjoittamaan ja ratifioimaan mahdollisimman pian kemiallisten aseiden kehittämisen, tuotannon, varastoinnin ja käytön kieltämistä sekä niiden hävittämistä koskevan yleissopimuksen sekä muut asevalvontaa ja -riisuntaa koskevat sopimukset, myös ne, joilla pyritään torjumaan käsiaseiden ja kevyiden aseiden laittomia ja valvomattomia virtoja, ottaen huomioon, että kemialliset aseet ovat yhä arkaluonteisempi asia kansainväliselle yhteisölle;

19.

muistuttaa kantansa olevan, että kaikki kehitysmaille tarjottavan budjettituen muodot edellyttävät asianmukaisia riskinhallintavälineitä, niiden olisi täydennettävä muita avun muotoja ja niiden tukena olisi käytettävä vastaanottajamaiden kansallisten talousarvioiden asianmukaista parlamentaarista valvontaa sekä muita vastuullisuuden varmistamisen tapoja ja kansalaisten osallistumista, ja että näille toimenpiteille on varmistettava ja tarjottava sekä kansallisten hallitusten että kulloistenkin avunantajien tuki;

20.

kannustaa Euroopan ulkosuhdehallintoa, Sudania ja Etelä-Sudania käsittelevää EU:n erityisedustajaa ja komissiota vahvistamaan tietoisuutta EU:n erittäin positiivisesta panoksesta Etelä-Sudanin rauhanomaisen ja demokraattisen siirtymisen sekä taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen puolesta sekä lisäämään sen näkyvyyttä; on huolissaan siitä, että Sudania ja Etelä-Sudania käsittelevän EU:n erityisedustajan mandaatti päättyy ajankohtana, jolloin lukuisia vuoden 2005 kokonaisvaltaiseen rauhansopimukseen ja syyskuun 2012 Addis Abeban sopimukseen sisältyviä sitoumuksia ei vielä ole täysin täytetty, mikä saattaa edelleen heikentää tätä näkyvyyttä ja vähentää EU:n ja sen jäsenvaltioiden toiminnan vaikutusta; pyytää jatkamaan erityisedustajan mandaattia sen sijaan, että Sudan lisättäisiin Afrikan sarvesta vastaavan erityisedustajan jo ylikuormitettuun mandaattiin nyt suunnitellulla tavalla;

21.

kehottaa tarkistamaan säännöllisesti Afrikan sarvea koskevia EU:n strategisia puitteita samoin kuin Sudania ja Etelä-Sudania koskevaa kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jotta voidaan varmistaa, että politiikan välineet ja määrärahat sovitetaan rauhanprosessin tukemiseen ja demokratian rakentamiseen, vuoden 2015 vaalien valmistelu mukaan luettuna; huomauttaa, että alueella toimivien EU:n erityisedustajien tulevia toimeksiantoja, myös toimeksiantojen yhdistämistä koskevia päätöksiä, olisi käsiteltävä politiikan tarkistamisen yhteydessä ja niiden olisi vastattava paikalla vallitsevia poliittisia realiteetteja;

22.

pitää myönteisenä, että EU on humanitaarisen avun lisäksi osoittanut Etelä-Sudanille 285 miljoonaa euroa kehitysapua sitten vuoden 2011, jolloin Etelä-Sudan itsenäistyi (pois luettuna jäsenvaltioiden tuki);

23.

vaatii, että valtio ei estä kansalaisjärjestöjä ja humanitaarisia järjestöjä auttamasta konfliktialueilla olevia ihmisiä; muistuttaa, että kansalaisjärjestöjen ja humanitaaristen järjestöjen toiminnan estäminen merkitsee kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rikkomista;

24.

antaa tukensa sille, että EU:n Etelä-Sudanille tarjoamassa avussa keskitytään maatalouteen, demokraattiseen hallintoon ja oikeusvaltioon, koulutukseen ja terveydenhuoltoon; toteaa, että vaikka on annettu lakeja ja säännöksiä, niiden täytäntöönpano on jäänyt jälkeen; pitää myönteisenä, että komissio pyrkii tukemaan Etelä-Sudanin oikeusjärjestelmän valmiuksien rakentamista ja erityisesti tarjoamaan teknistä tukea oikeuslaitokselle ja korkeimmalle oikeudelle; pitää myönteisenä EU:n tukea Etelä-Sudanin kansalliskokoukselle;

25.

kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja Etelä-Sudanin viranomaisia tekemään yhteistyötä yhteisöjen ja naisjärjestöjen kanssa, jotta voidaan tarjota ja edistää tytöille ja naisille suunnattuja kouluttautumismahdollisuuksia ja terveydenhuoltopalveluja sekä edistää heidän seksuaali- ja lisääntymisoikeuksiaan, myös mahdollisuuksia ehkäisyyn ja HI-viruksen/aidsin testaukseen ja sen hoitoon;

26.

toteaa, että EU:n rahoittamia hankkeita olisi tarkkailtava ja arvioitava säännöllisesti, myös sukupuolten tasa-arvon edistymisen kannalta, ja että parlamentille olisi ilmoitettava arviointien tuloksista;

27.

kehottaa ottamaan huomioon paikallisten yhteisöjen ja erityisesti naisten näkemykset, jotta hankkeille voitaisiin asettaa selkeämmät tavoitteet ja jotta kyseiset tavoitteet voitaisiin mukauttaa alueelliseen tilanteeseen ja kehitykseen;

28.

kehottaa kansainvälistä yhteisöä ja erityisesti EU:ta ja sen jäsenvaltioita korostamaan ulkosuhteissaan sekä yhteistyössään paikallisten kumppaneiden ja kansalaisjärjestöjen kanssa sitä, kuinka tärkeää on luoda tytöille mahdollisuus peruskoulutukseen ja pyrkiä vähentämään aikuisten lukutaidottomuutta, mikä estää Etelä-Sudania hyödyntämästä arvokasta inhimillistä pääomaansa, mitä se tarvitsisi kehittyäkseen ja vahvistuakseen demokraattisena valtiona;

29.

suosittelee, että perustetaan pikaisesti koulutusjärjestelmä, joka auttaa rakentamaan ja ylläpitämään Etelä-Sudanin infrastruktuureja kuten teitä, asuntoja, vedenkäsittelyjärjestelmiä, jätevedenpuhdistamoja, sähköverkkoja, tietoverkkoja ja puhelinverkkoja;

30.

pitää myönteisenä EU:n tukea Afrikan unionin korkean tason täytäntöönpanoryhmälle (AUHIP) mutta kehottaa samaan aikaan tarkastelemaan ryhmän toimintaa sen tehokkuuden arvioimiseksi; pitää valitettavana, että EU:n tuki ei aina ole ollut täysin näkyvää;

31.

korostaa, että tarvitaan tukimekanismeja, jotka mahdollistavat öljytulojen asianmukaisen ja avoimen jakautumisen ja hallinnan; kehottaa Etelä-Sudanin viranomaisia ja kansalliskokousta sekä Etelä-Sudanissa toimivia kansainvälisiä kumppaneita ja yrityksiä pyrkimään suurempaan avoimuuteen näiden varojen muodostuksessa ja käytössä; pitää myönteisenä, että kansalliskokous hyväksyi äskettäin öljytulojen hallintaa koskevan lain; kehottaa presidenttiä pikaisesti hyväksymään lakialoitteen ja panemaan lain täysimääräisesti täytäntöön;

32.

korostaa, että Etelä-Sudanissa on tehtävä kestäviä ja merkittäviä investointeja infrastruktuuriin, peruspalvelujen tarjoamiseen ja maatalouden kehittämiseen korostaa, että maatalouden kehittämisen olisi oltava ensisijaisena tavoitteena, jotta voidaan varmistaa väestön elintarvikevarmuus ja monipuolistaa maan taloutta, joka saattaa joutua vaaraan siksi, että ulkomaisille yksityisyrityksille annetaan viljavia maa-alueita koskevia toimilupia perustuotteiden laajamittaista tuotantoa ja vientiä varten; painottaa tässä yhteydessä maanomistusolosuhteiden merkitystä, sillä ne on paljolti jätetty huomiotta Etelä-Sudanissa, mikä on johtanut maariitoihin, jotka ovat olleet yksi konfliktien perussyistä maassa; kehottaa EU:ta tukemaan maanhallintatoimia ja turvaamaan tehokkaammin maanomistusoikeudet Etelä-Sudanissa, samalla kun otetaan huomioon paikalliset epäviralliset riidanratkaisujärjestelyt ja tunnustetaan perinteinen maanomistus;

33.

rohkaisee Etelä-Sudanin hallitusta tukemaan talouden monipuolistamista ja vähentämään hiilivetyriippuvuutta; kannustaa Etelä-Sudania lisäämään paikallista elintarviketuotantoa, edistämään vientiteollisuutta sekä kehittämään liikenneinfrastruktuuria, jotta markkinoille pääsy helpottuu;

34.

kiinnittää huomiota siihen, kuinka naiset voisivat edistää maatalouden ja maaseudun talouden kehitystä; kannustaa Etelä-Sudania ryhtymään toimenpiteisiin, joilla se voi edistää naisten osallistumista kyseisiin elinkeinoihin;

35.

muistuttaa, että on tärkeää kehittää ja parantaa infrastruktuureja, joilla mahdollistetaan juomaveden saanti ja vesihuollon parantaminen kaikkialla maassa; suosittelee, että tehostetaan vesivoimaa koskevien investointien suunnittelua;

36.

korostaa, että kaikkien Etelä-Sudanin kansalaisten turvallisuuden varmistaminen edellyttää Etelä-Sudanin hallitukselta ja sen kansainvälisiltä kumppaneilta uusia ponnistuksia, jotta voidaan saattaa loppuun aseellisten ryhmien aseriisunta, demobilisointi ja yhteiskuntaan sopeuttaminen (DDR-toiminta) ja toteuttaa laajempi turvallisuusalan uudistus, joka johtaa pysyvän armeijan koon pienentämiseen ja sen ammattimaisuuden lisäämiseen, siviilivalvonnan ja komentoketjun täyteen kunnioittamiseen sekä parempaan ihmisoikeuksien kunnioittamiseen asevoimien keskuudessa; painottaa, että Etelä-Sudanin kansalaisyhteiskunta ja naisjärjestöt olisi otettava rakentavalla ja säännöllisellä tavalla mukaan käsittelemään turvattomuusongelmaa ja edistämään ihmisoikeuksien kunnioittamista, naisten oikeudet mukaan luettuina;

37.

on erittäin huolissaan siitä, että Etelä-Sudanin aseellisissa konflikteissa naiset ja lapset ovat ylivoimaisena enemmistönä maan sisällä siirtymään joutuneiden henkilöiden ja pakolaisten joukossa; kehottaa seuraamaan tehokkaasti ihmisoikeusloukkauksia, mukaan luettuina seksuaalinen ja sukupuoleen perustuva väkivalta ja lapsiin kohdistuva hyväksikäyttö ja väkivalta; kehottaa kaikkia sotaa käyviä osapuolia lopettamaan rikoksiin syyllistyneiden rankaisemattomuuden;

38.

vaatii Etelä-Sudanin hallitusta varmistamaan sukupuolten tasa-arvon ja varmistamaan, että naisilla on samat oikeudet ja vapaudet ilman minkäänlaista syrjintää esimerkiksi sukupuolen, rodun, uskonnon, kulttuuristen uskomusten, kansallisuuden tai sosiaalisen alkuperän perusteella;

39.

kehottaa Etelä-Sudanin viranomaisia ottamaan käyttöön perhelainsäädännön, jossa määritetään vähimmäisikä avioitumiselle sekä edellytykset lasten huostaanotolle, sekä lainsäädännön, jonka nojalla voidaan estää sukupuoleen perustuva väkivalta ja ennen kaikkea tehdä vahingolliset perinnäistavat, kuten naisten sukuelinten silpominen, rangaistaviksi;

40.

kehottaa Etelä-Sudanin hallitusta ratifioimaan kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (CEDAW) sekä YK:n yleissopimuksen lapsen oikeuksista;

41.

kehottaa Etelä-Sudanin hallitusta edelleen tekemään täyttä yhteistyötä Yhdistyneiden kansakuntien Etelä-Sudanin operaation (UNMISS) kanssa ja auttamaan YK:ta täyttämään tehtävänsä erityisesti siviilien suojelun alalla; kehottaa YK:n jäsenvaltioita noudattamaan UNMISS-sitoumuksiaan siten, että ne mukauttavat tarvittaessa realistisesti sen mandaattia ottaen huomioon Etelä-Sudanin viranomaisten kehittyvän kyvyn huolehtia ihmisten turvallisuudesta tulevina vuosina;

42.

hämmästelee sitä, että Yhdistyneet kansakunnat ei myönnä EU:lle, kun otetaan huomioon sen maksuosuudet YK:n talousarvioon, erityisasemaa vaalitarkkailumatkoilla siten, että YK varmistaisi vaalitarkkailijoiden turvallisuuden ja tukisi heidän toimintansa sujumista (turvallinen majoitus, terveydenhoito);

43.

korostaa, että on tärkeää korvata siirtymäkauden perustuslaki pysyvällä perustuslailla, joka perustuu kansalaisten kuulemiseen ja tukeen; on huolissaan Etelä-Sudanin hallituksen poliittisen tahdon puutteesta; muistuttaa hallitusta vakavasti presidentin asetuksesta aiheutuvasta velvoitteesta järjestää perustuslain muutosprosessi, ja kehottaa hallitusta tekemään tämän ennen vuonna 2015 pidettäviä vaaleja; kehottaa Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita seuraamaan ja tukemaan paikallisesti johdettua ja ohjattua perustuslain laatimisprosessia, johon on otettava mukaan kaikki yhteiskuntaryhmät, mukaan luettuina naiset ja syrjäseutujen asukkaat; pyytää EU:n valtuuskuntaa Jubassa valmistautumaan vuoden 2015 presidentinvaaleihin ja valvomaan, että unionin vuoden 2011 vaalitarkkailuvaltuuskunnan raportissa esitetyt toimenpiteet pannaan täytäntöön;

44.

pitää myönteisenä Etelä-Sudanin presidentin sitoutumista tavoitteeseen, jolla pyritään nostamaan hallituksen naisedustuksen määrä vähintään 25 prosenttiin, ja kehottaa presidenttiä edistämään naisten osallistumista meneillään olevaan perustuslakiprosessiin; muistuttaa, että naiset ovat keskeisessä asemassa konfliktien ratkaisussa, rauhanrakentamisprosesseissa ja vakaan valtion rakentamisessa; kehottaa sen vuoksi Etelä-Sudanin viranomaisia varmistamaan, että naiset otetaan täysipainoisesti mukaan Sudanin rauhanprosessin täytäntöönpanoon: kehottaa kansainvälistä yhteisöä jatkossakin tukemaan naisten osallistumista kaikilla yhteiskuntaelämän aloilla;

45.

kehottaa Etelä-Sudanin hallitusta lisäämään toimiaan sellaisen suunnitelman laatimiseksi, jonka mukaan siirtymäkausi jatkuu siihen asti, kunnes perustuslaillinen järjestys ja oikeusvaltio palautetaan täysin kaikkialle maahan järjestämällä demokraattiset, vapaat, vilpittömät ja avoimet vaalit vuonna 2015; kehottaa EU:ta ja sen kansainvälisiä kumppaneita lisäämään tukeaan tulevalle vaaliprosessille;

46.

panee merkille, että vuonna 2005 hyväksytyn kokonaisvaltaisen rauhansopimuksen jälkeen on pyritty tehostamaan korruption torjuntaa mutta Etelä-Sudanin korruptionvastainen lainsäädäntö on vielä kehityksensä alkuvaiheessa; toteaa, että vaikka säädöksiä olisi, valmiuksien, resurssien ja poliittisen tahdon puuttuminen voivat haitata niiden täytäntöönpanoa; kannustaa Etelä-Sudania ratifioimaan kansainväliset korruptionvastaiset yleissopimukset ja kehottaa maan viranomaisia laatimaan ja panemaan täytäntöön integroidun korruption vastaisen strategian; korostaa, että kansainvälisen yhteisön ja EU:n olisi avustettava Etelä-Sudania ponnistuksissa tällä alueella erityisesti lisäämällä tukea valmiuksien kehittämiseen;

47.

kehottaa Etelä-Sudanin hallitusta säätämään medialakeja, joilla suojellaan tiedotusvälineiden vapautta ja turvataan median mahdollisuudet hoitaa uutisten välittämistä;

48.

kehottaa Etelä-Sudanin kansallista turvallisuuspalvelua (NSS) lopettamaan ihmisoikeusaktivistien ja toimittajien ahdistelun sekä toimittajien laittomat vangitsemiset ja sensuroinnin, jotka ovat vastoin Etelä-Sudanin perustuslakia, jossa vaaditaan hallitusta takaamaan lehdistön vapaus;

49.

kehottaa Etelä-Sudanin viranomaisia tutkimaan viipymättä, tehokkaasti ja puolueettomasti kaikki väitetyt uhkaukset ja hyökkäykset ihmisoikeusaktivisteja ja toimittajia vastaan sekä asettamaan niihin syyllistyneet vastuuseen teoistaan kansainvälisten normien mukaisesti; pitää myönteisenä, että viranomaiset ovat äskettäin toteuttaneet toimenpiteitä tutkiakseen siviilien surmat ja väitetyt ihmisoikeusrikkomukset, joihin asevoimat ovat syyllistyneet;

50.

kehottaa Etelä-Sudanin hallitusta tekemään kaikkensa lopettaakseen laittomat teloitukset sekä identifioidakseen ja saattaakseen tuomioistuimen eteen turvallisuusviranomaiset, joita syytetään toimittaja Isaiah Abrahamin surmasta;

51.

kehottaa Etelä-Sudanin viranomaisia torjumaan määrätietoisemmin rankaisemattomuutta varustamalla oikeus- ja lainvalvontaviranomaiset välineillä, jotka on luotu estämään ja hillitsemään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, ja varmistamalla, että rikoksentekijät saavat tuomion rikoksistaan;

52.

suosittelee, että ihmisoikeusneuvosto perustaa tarkoituksenmukaisen mekanismin ihmisoikeustilanteen seuraamiseksi Etelä-Sudanissa, esimerkiksi riippumattoman asiantuntijan;

53.

vastustaa jyrkästi kuolemanrangaistusta kaikissa olosuhteissa ja kehottaa Etelä-Sudania toteuttamaan erityisiä toimenpiteitä kuolemanrangaistuksen poistamiseksi;

54.

painottaa, että Etelä-Sudanin naiset joutuvat kärsimään monenlaisesta syrjinnästä ja perusoikeuksiensa loukkauksista, mukaan lukien lapsi- ja pakkoavioliitot, perheoikeuden puuttuminen, naisten poliittisen osallistumisen rajoittaminen hallinnon kaikilla tasoilla, seksuaalinen väkivalta ja perheväkivalta; kehottaa Etelä-Sudanin hallitusta poistamaan naisten kaikenlaisen syrjinnän, torjumaan lukutaidottomuutta parantamalla naisten mahdollisuuksia saada koulutusta ja siten parantamaan heidän asemaansa yhteiskunnassa ja uuden valtion rakentamisessa; kehottaa Etelä-Sudanin hallitusta laatimaan kansallisen toimintasuunnitelman lapsiavioliittojen lopettamiseksi muun muassa edistämällä lasten mahdollisuuksia koulunkäyntiin; kehottaa tässä yhteydessä – ja ottaen huomioon, että perinteisillä käytännöillä on merkittävä rooli Etelä-Sudanin yhteiskunnassa – Etelä-Sudanin hallitusta lopettamaan kaikenlaiset naisia syrjivät perinteiset käytännöt ja toimimaan tässä yhteistyössä muun muassa kansalaisjärjestöjen kanssa niin, että oikeuslaitoksen jäseniä voidaan kouluttaa kunnioittamaan ihmisoikeuksia;

55.

pitää myönteisenä ensimmäisen sairaanhoito- ja kätilöalan koulutusta tarjoavan oppilaitoksen perustamista Juban opetussairaalaan, mutta toteaa, että päteviä hoitajia ja kätilöitä tarvitaan enemmän, jotta voidaan varmistaa, että odottavien äitien ja lasten terveys paranee merkittävällä tavalla, ja että on raivattava teitä ja perustettava koko maahan enemmän kyseiseen malliin perustuvia terveyskeskuksia;

56.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Etelä-Sudanin ja Sudanin hallitukselle, Etelä-Sudanin ihmisoikeuskomissaarille, Etelä-Sudanin lakiasäätävälle kansalliskokoukselle, Sudanin kansalliskokoukselle, Afrikan unionille sekä Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille.