9.3.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/105

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 192 artiklan 2 kohdan ja 194 artiklan,

—

ottaa huomioon 23. huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/28/EY uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta (1),

—

ottaa huomioon 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta (2) ja sen vaikutukset lämmön- ja energiantuotantoon,

—

ottaa huomioon 21. lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/125/EY energiaan liittyvien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista (3) ja 19. toukokuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/30/EU energiaan liittyvien tuotteiden energian ja muiden voimavarojen kulutuksen osoittamisesta merkinnöin ja yhdenmukaisin tuotetiedoin (4) sekä niiden täytäntöönpanoasetukset,

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Energian sisämarkkinat toimiviksi” (COM(2012)0663) ja siihen liittyvät valmisteluasiakirjat (SWD(2012)0367 ja SWD(2012)0368),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Uusiutuva energia: merkittävä tekijä Euroopan energiamarkkinoilla” (COM(2012)0271),

—

ottaa huomioon 15. joulukuuta 2010 antamansa päätöslauselman energiatehokkuustoimintasuunnitelman tarkistamisesta (5),

—

ottaa huomioon komissiolle osoitetun kirjallisen kysymyksen energian mikrotuotannosta (E-010355/2011),

—

ottaa huomioon komissiolle osoitetun kirjallisen kysymyksen aurinkovoimaloita koskevista investointikumppanuushankkeista (E-011185/2012),

—

ottaa huomioon komissiolle osoitetun suullisen kysymyksen energian mikrotuotannosta (O-000074/2013 – B7-0217/2013),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että ihmisarvoisen elämän mahdollistamiseen riittävän energian saatavuus on kaikkien perusoikeus ja että energian hinnat ovat nousseet merkittävästi viime vuosien aikana;

B.

ottaa huomioon, että Euroopan unioni on koko ajan riippuvaisempi kolmansista maista tuodusta energiasta ja siksi tarvitaan muutosta, jotta EU voi täyttää ilmastoa, energiaa ja kasvua koskevat tavoitteensa;

C.

ottaa huomioon, että fossiilisten polttoaineiden käyttö energialähteenä on lisännyt hiilidioksidin määrää ilmakehässä ja siten myötävaikuttanut maailmanlaajuiseen ilmastonmuutokseen; ottaa huomioon, että EU on asettanut tavoitteet uusiutuvan energian tuotannolle vuodeksi 2020 ja laatii parhaillaan ilmasto- ja energiapolitiikan puitteita vuoteen 2030 asti; ottaa huomioon, että pienimuotoiselle energiantuotannolle (mikrotuotanto) on olemassa säännökset, mutta ne ovat hajautuneet lainsäädäntöaloitteiden ja muiden kuin lainsäädäntöaloitteiden kuten uusiutuvasta energiasta tai energiatehokkuudesta annettujen direktiivien joukkoon;

D.

katsoo, että EU:n johtajien olisi omaksuttava johtoasema uusiin energialähteisiin siirtymisen hoitamisessa ja otettava huomioon, että mukaan on saatava kaikki unionin kansalaiset tulotasosta ja varakkuudesta riippumatta; katsoo, että pienimuotoinen energiantuotanto voi auttaa elvyttämään yhteisöhenkeä, torjumaan energiaköyhyyttä, luomaan uusia työpaikkoja ja talouskasvua sekä löytämään uuden keinon torjua nykyistä talouskriisiä;

E.

ottaa huomioon, että pienimuotoinen ja hajautettu energiantuotanto antaa kotitalouksille ja pk-yrityksille sekä kaupunki- ja maaseutualueille mahdollisuuden toimia yhdessä ilmastonmuutoksen torjumiseksi alkamalla energiantuottajiksi; toteaa, että kuluttajien olisi saatava tietoa tehokkaista energian tuotanto- ja kulutustavoista; toteaa, että kuluttajille annettava mahdollisuus oman sähkön ja lämmön tuottamiseen saattaa johtaa kestävämpään ja osallistavampaan yhteiskuntaan; ottaa huomioon, että energian sisämarkkinoita koskevassa tiedonannossa otetaan kantaa mahdollisuuksien antamiseen tällaisille tuottajakuluttajille; korostaa, että kuluttajilla on jo lukuisia mahdollisuuksia osallistua aktiivisesti tehokkaaseen energiantuotantoon ja -kulutukseen, mutta edelleen on käsiteltävä useita haasteita;

F.

katsoo, että energian mikrotuotannolla voi olla myös maailmanlaajuista merkitystä;

G.

toteaa, että pienimuotoisen energian- ja lämmöntuotannon kannustimet eroavat toisistaan suuresti eri jäsenvaltioissa, ja katsoo, että EU:n politiikan täytäntöönpanoa olisi parannettava, jotta pienimuotoista energiantuotantoa voitaisiin hyödyntää koko EU:ssa;

1.

toteaa, että tässä päätöslauselmassa mikrotuotannolla tarkoitetaan 1) yksityishenkilöiden ja pk-yritysten omiin tarpeisiinsa toteuttamaa pienimuotoista lämmityksen tai jäähdytyksen tuotantoa ja sähköä tuottavaa energiaa ja 2) erityyppisen ryhmä- tai osuustoiminnan pienimuotoista tuotantoa yhteisötasolla paikallisiin tarpeisiin; toteaa, että mikrotuotantoon kuuluu erilaista tekniikkaa (vesivoima, maalämpö, aurinkoenergia, vuorovesivoima, tuulivoima, lämpöpumput, biomassa), jossa kiinnitetään erityistä huomiota uusiutuviin ja kestäviin muotoihin;

2.

vahvistaa, että energian mikrotuotannon on oltava keskeinen osa tulevaisuuden energiantuotantoa, jos EU aikoo täyttää uusiutuvan energian tavoitteensa pitkällä aikavälillä; muistuttaa, että mikrotuotannolla vaikutetaan osaltaan uusiutuvien energialähteiden kokonaisosuuteen EU:n energiapaletissa ja mahdollistetaan tehokas sähkönkulutus tuotantopaikan läheisyydessä, jolloin vältetään siirtohävikki;

3.

muistuttaa, että energian mikrotuotannon onnistuneeseen käyttöönottoon vaikuttavat monet tekijät, kuten hyvin toimivat eurooppalaiset energian sisämarkkinat, mikrotuotantoyksiköiden tekninen kehittyminen, älykkään energiainfrastruktuurin käyttöönotto erityisesti jakelutasolla ja mikrotuotantoa koskevat tehokkaat lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin kannustimet eurooppalaisella, kansallisella ja paikallisella tasolla;

4.

ottaa huomioon tutkimuksen ja tekniikan roolin mikrotuotannon tehokkuuden lisäämisessä ja kustannusten alentamisessa;

5.

panee merkille, että mikrotuotantotekniikan laajemman käyttöönoton tiellä on tiettyjä esteitä, kuten korkeita perustamiskustannuksia koskeva haaste, sähköverkkoon liittymisen ja sen käytön hallinnoinnin monimutkaisuus sekä puutteellinen tieto eri mikrotuotantotekniikoiden elinkaaren aikana saatavista energia- ja kustannussäästöistä;

6.

panee merkille, että energiaköyhyys on kasvava ongelma; korostaa, että mikrotuotannon edistäminen yksilö- ja yhteisötasolla saattaa antaa kuluttajille mahdollisuuksia ryhtyä aktiivisiksi toimijoiksi energia-alalla ja samalla hallita omaa energiankulutustaan ja vähentää ostettavan energian määrää, mikä auttaa torjumaan energiaköyhyyttä; korostaa, että mikrotuotanto antaa mahdollisuuden muuttaa yhteiskuntaa kestävämpään, yhteistoiminnalliseen ja tasa-arvoisempaan suuntaan; kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota vuokralaisiin, jotka usein jätetään energiatehokkuutta lisäävien toimien ja oman energiantuotannon ulkopuolelle;

7.

korostaa, että pienimuotoisen sähkön ja lämmön yhteistuotannon ja pienimuotoisten uusiutuvien energialähteiden kaltaisen mikrotuotantotekniikan avulla on mahdollista rakentaa nollaenergiataloja ja energiapositiivisia rakennuksia, jotka syöttävät sähköverkkoon paikan päällä tuotetun ylijäämäsähkön;

8.

panee merkille, että on tärkeää edistää paikallisten uusiutuvan energian osuuskuntien toimintaa maaseutu- ja kaupunkialueilla, jotta voidaan lisätä kansalaisten tukea uusiutuvalle energialle sekä heidän tietoisuuttaan pienimuotoisesta energiantuotannosta ja osallistumistaan siihen, parantaa uusiutuvan energian saatavuutta ja hankkia lisää investointeja; panee merkille, että on tärkeää edistää paikallisia ja alueellisia yhteisostoryhmiä, joiden avulla kansalaiset voisivat olla mukana sähkömarkkinoilla turvallisesti ja tehokkaasti ja joiden ansiosta voidaan varmistaa, että tuottajakuluttajat saavat oikeudenmukaiset hinnat sähköjärjestelmään toimittamistaan palveluista; toteaa, että paikallisviranomaisilla on kansalaisten, pk-yritysten ja sidosryhmien keskuudessa merkittävä asema energian mikrotuotannon edistämisessä ja siihen kannustamisessa;

9.

katsoo, että EU:n kansalaiset eivät oikeastaan tiedä energian mikrotuotannon eduista, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään toimiin mikrotuotantoratkaisujen ja tämän alan parhaiden käytäntöjen mainostamiseksi;

10.

toteaa, että energian mikrotuotantoa koskevista valmiuksista ja tulevaisuuden potentiaalista EU:ssa on saatavilla vähän tietoa; katsoo, että tiedon lisääminen antaisi mikrotuotannolle mahdollisuuden saavuttaa keskeinen asema ilmasto-, energia- ja teollisuuspolitiikassa;

11.

toteaa, että sähkön mikrotuotannon edistämiseksi tarvitaan älykkäitä sähkömittareita, joilla voidaan laskea tuottajan omaan käyttöön tulevan sähkön ja verkkoon syötettävän sähkön osuus, ja lämpöenergian mittareita, joilla voidaan tarkkailla lämpöverkkoon kuuluvaan kiinteistöön saapuvaa ja sieltä lähtevää lämpöä, jotta tuotettu lämpöenergia voidaan hyvittää;

12.

toteaa, että lämmön ja sähkön yhteistuotanto on usein kannattavaa syöttää laitoksiin myös mikrotuotannossa, koska silloin energiatehokkuus usein kasvaa merkittävästi;

13.

toteaa, että energian mikrotuotannon laajamittainen käyttöönotto on merkittävä askel siirryttäessä historiallisesta keskitetystä energiajärjestelmästä hajautetumpaan ja joustavampaan järjestelmään, jota tarvitaan EU:n energia- ja ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi; pitää tärkeänä mikrotuotannon edistämistä mutta katsoo, että samalla on käsiteltävä oikeudenmukaisesti jakeluverkonhaltijoiden ongelmia, kuten kustannusten jakamista ja älykkääseen teknologiaan suunnattujen investointien tarvetta; korostaa, että olisi määriteltävä asianmukaisesti mikrotuotannosta saatavien lisäpalvelujen myönteiset vaikutukset ja tuki järjestelmän turvalliselle toiminnalle ja niitä olisi käsiteltävä oikeudenmukaisesti; pitää siksi tärkeänä, että nyt tehdään oikeita päätöksiä ja hyväksytään oikeita tavoitteita eikä enää lykätä asianmukaisia investointeja ja pitkälle menevää lainsäädäntöä;

14.

huomauttaa, että EU:n mikrotuotantokapasiteetin lisääminen saattaa olla erittäin kallista ja että yksittäisten tuottajakuluttajien lisäinvestoinnit mikrotuotantoon edellyttävät myös investointeja energiajärjestelmän muille tasoille, kuten jakelu- ja siirtojärjestelmiin, jotka helpottavat mikrotuotannon käyttöä; huomauttaa, että tämä ei saa heikentää täydellistä toimitusvarmuutta eikä nostaa keinotekoisesti energian hintoja; yhtyy Eurooppa-neuvoston näkemykseen, että EU:n energiapolitiikalla on varmistettava kotitalouksien ja yritysten energiansaanti kohtuullisin ja kilpailukykyisin hinnoin ja kustannuksin;

15.

kehottaa komissiota laatimaan sääntelijöiden ja verkonhaltijoiden parhaisiin käytäntöihin perustuvat suositukset siitä, miten voidaan lyhentää ja yksinkertaistaa energian mikrotuotantoyksikköjen toimintaa ja sähköverkkoon liittämistä koskevia hallinnollisia menettelyjä, ja kiinnittämään niissä erityistä huomiota yhden asiointipisteen menettelyjen perustamiseen; korostaa, että on edistettävä energiatehokkuusdirektiiviin sisältyvien sähkön ja lämmön mikroyhteistuotantoyksikköjä koskevien säännösten kaltaisten nykyisten ohjeiden tiukkaa täytäntöönpanoa;

16.

toteaa, että mikrotuotannolla tuotettu energia, jos se käytetään heti ja paikallisesti, auttaa torjumaan energiavirtoja ja niihin liittyviä tappioita järjestelmässä ja lisää tuottajakuluttajien omistajuuden tunnetta; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään erityisiä mekanismeja, joilla kannustetaan omavaraisuuteen ja kulutuksen kokonaisvähentämiseen;

17.

kehottaa komissiota ja kansallisia sääntelyviranomaisia kehittämään sääntelykehyksiä, joissa määritellään kaikkien jakeluverkon toimijoiden roolit ja vastuut siten, että erityistä huomiota kiinnitetään yhteisostoryhmien käyttöönoton mahdollistaviin olosuhteisiin, koska mikrotuotannon aktiivisen käytön ansiosta sillä on keskeinen rooli tulevaisuudessa;

18.

toteaa, että hajautetummassa energiaverkossa jakeluverkonhaltijan rooli toimitusvarmuuden sekä vakaan ja luotettavan verkkotoiminnan takaajana muuttuu yhä tärkeämmäksi ja että se huolehtii samalla myös kuluttajien tietosuojasta; kehottaa komissiota ja kansallisia sääntelyelimiä tunnustamaan tämän aseman ja helpottamaan jakeluverkonhaltijoiden investointeja jakelujärjestelmään energiajärjestelmän kokonaistehokkuuden parantamiseksi; pyytää lisäksi jakeluverkonhaltijoille tarkemmin määriteltyä asemaa tasapainottamispalvelujen ja muiden lisäpalvelujen järjestäjänä;

19.

katsoo, että tarvitaan EU:n pienimuotoista energiantuotantoa koskevia, tehokkaasti koordinoituja toimia osana eurooppalaisten energian sisämarkkinoiden luomista;

20.

toteaa, että eri jäsenvaltioiden energian mikrotuotantoa koskevilla verotussäännöksillä ja oikeudellisilla säännöksillä on erilaiset tavoitteet ja rakenteet, mikä saattaa haitata mikrotuotannon yleistymistä; kehottaa komissiota määrittämään Älykäs energiahuolto Euroopassa -ohjelman mukaisia budjettikohtia ja tekemään yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa, jotta voidaan poistaa kansallisten lainsäädäntöjen nykyiset esteet yksityistalouksien ja osuuskuntien mikrotuotantohankkeiden rahoitusmahdollisuuksien tieltä, luoda uusia kohdennettuja rahoitusvälineitä (esimerkiksi mikroluotot) sekä levittää tätä toimintaa koskevia parhaita käytäntöjä;

21.

kehottaa jäsenvaltioita ottamaan huomioon mikrotuotannon erityispiirteet suunnitellessaan ja arvioidessaan kansallisia kannustin- ja tukiohjelmia, jotta varmistetaan niiden soveltuminen pienimuotoiseen energiantuotantoon;

22.

kehottaa panemaan viipymättä ja täysimittaisesti täytäntöön kolmannen energiapaketin ja erityisesti EU:n mittauslainsäädännön, jotta voidaan helpottaa sähköverkkoon liittyvää tuottajakuluttajatoimintaa ja tehokasta jakelunhallintaa; pyytää, että energian siirtäminen tuottajan ja kuluttajan välillä olisi mahdollista myös pienimuotoisesti, esimerkiksi naapuruston tai osuuskunnan kesken; kehottaa jäsenvaltioita vauhdittamaan älymittareiden käyttöönottoa, kun se on kustannus-hyötyanalyysin perusteella kuluttajan edun mukaista, jotta kotitaloudet saisivat täsmällistä tietoja omasta energiantuotannostaan ja täyden hyödyn siitä;

23.

ehdottaa, että komissio tutkisi mahdollisuutta sisällyttää mikrotuotantojärjestelmiä kaupunkisuunnitteluhankkeisiin, ja katsoo, että tämä saattaisi johtaa tehokkuuden lisääntymiseen ja kustannusten alenemiseen kehitettäessä uusiutuvan energian pienimuotoisia siirto- ja jakelujärjestelmiä;

24.

toteaa, että standardointi on avain mikrotuotannossa käytettävien tuotantovälineiden laajamittaiselle käyttöönotolle yksinkertaistetulla ja kustannustehokkaalla tavalla; kehottaa eurooppalaisia standardointielimiä tehostamaan standardointitoimintaansa;

25.

muistuttaa, että pienimuotoiset tuottajat toimivat yhdessä jakeluverkon kanssa eri tavoin kuin suuren mittakaavan tuottajat ja siksi niitä olisi kohdeltava eri tavalla myös lainsäädännössä;

26.

tiedostaa, että mikrotuotannon yleistyminen johtaa jakeluverkon hallinnoinnissa haasteisiin, jotka liittyvät energian kysynnän ja tarjonnan yhteensovittamiseen ja jotka edellyttävät innovatiivisia investointeja jakeluverkon parantamiseen, ja panee merkille älykkään teknologian merkityksen tämän toteutumisessa; kehottaa jäsenvaltioita helpottamaan mikrotuottajien pääsyä sähköverkkoon mutta puuttumaan samalla pienimuotoisen energiantuotannon verkkokustannuksia ja tehokkaan verkonhallinnan ylläpitoa koskevaan ongelmaan; kehottaa kansallisia sääntelyviranomaisia tarjoamaan kannustimia paikallisiin jakeluverkkoihin liittyviä innovaatioita ja investointeja varten;

27.

toteaa, että ilmeisesti omistajuushankkeet hyväksytään helpommin, joten niitä olisi helpotettava; muistuttaa, että yhteisostoryhmillä saattaisi olla tärkeä rooli asiassa, mutta toteaa, että niiden asema on ollut tähän mennessä epäselvä unionin lainsäädännössä ja kehottaa siksi panemaan pikaisesti ja määrätietoisesti täytäntöön energiatehokkuusdirektiiviin sisältyvät kysyntäjoustoa koskevat säännökset;

28.

kehottaa komissiota tarkastelemaan mahdollisuuksia tukea crowdfunding-malleja eli sellaisia pitkän aikavälin investointijärjestelmiä, joissa sijoittajat ja yrittäjät ovat suorassa yhteydessä verkkopalvelun välityksellä, jotta ihmisille annettaisiin mahdollisuuksia ja kannustimia mikrotuotantoon keskittyvien osuuskuntien perustamiseen;

29.

panee merkille, että yleinen kiinnostus kohdistuu yhä enemmän mahdollisuuteen rahoittaa hankkeita yleisölle osoitettavilla avoimilla pyynnöillä (crowdfunding); kehottaa komissiota edistämään mahdollisuuksia paikallisten hankkeiden yhteisomistajuuteen ja tällä tavoin lisäämään paikallista kannatusta hankkeelle;

30.

kehottaa komissiota lisäksi tutkimaan, missä määrin EU:n säännöt, kuten esitedirektiivi (2003/71/EY), rahoitusvälinemarkkinadirektiivi (2004/39/EY) ja sähköistä rahaa koskeva direktiivi (2009/110/EY), sallivat jo nyt tiettyjen hankkeiden täytäntöönpanon paikallisten rakenteiden yhteisomistajuuden kautta;

31.

toteaa, että energian mikrotuotantoa koskevien aloitteiden olisi aina oltava verkkosääntöjen mukaisia; toteaa, että sähköä koskevan johdetun oikeuden, kuten verkkosääntöjen, tavoitteet voidaan täyttää paremmin ja kustannustehokkaammin laatimalla EU:n tasolla standardeja useimpia erityyppisiä mikrotuotantotekniikoita varten; kehottaa ottamaan käyttöön aktiivisen jakeluverkonhallinnan, joka perustuu vahvaan yhteistyöhön jakeluverkonhaltijoiden ja siirtoverkonhaltijoiden sekä verkkoviranomaisten muiden osatekijöiden (tuotanto-, kulutus- ja varastointiyksiköt) välillä, jotta voidaan kannustaa paikallisiin jakeluverkkoihin liittyvään innovointiin ja investointeihin;

32.

vaatii, että energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirasto (ACER), sähkön siirtoverkonhaltijoiden eurooppalainen verkosto (Sähkö-ENTSO), komissio ja jäsenvaltioiden hallitukset kiinnittävät erityistä huomiota hajautettuihin uusiutuviin energialähteisiin verkkosääntöjä koskevassa laatimis- ja neuvotteluprosessissa;

33.

toteaa, että vuokrauksen kaltaiset uudet tuotanto-, omistus- ja kulutusmuodot voisivat olla keskeisessä asemassa mikrotuotannon yleistymisessä, koska monet tämän lähestymistavan mahdollistamat elementit, kuten edullisemmat alkupääomakustannukset ja tuotteiden ja palvelujen yhdistelmien kiinteiden hintojen myötä saatava kustannusten seurattavuus sekä alemman tulotason omaavien tuottajakuluttajien merkittävän rahoitusongelman ratkaiseminen, asennustyön laadun optimointi ja parempi huolto sekä sitä kautta tuotantopuolen pitempi elinkaari, ovat mikrotuotannossa myönteisiä tekijöitä;

34.

kehottaa komissiota toteuttamaan kattavan arvioinnin energian mikrotuotannon mahdollisesta kapasiteetista ja tarkastelemaan parhaita käytäntöjä EU:ssa sekä energian mikrotuotannon laajamittaisen yleistymisen mahdollisia vaikutuksia eurooppalaisiin energian sisämarkkinoihin ja infrastruktuuriin;

35.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että mikrotuotanto on oikeutettu rahoitukseen unionin rahastoista, rakennerahastot mukaan luettuna, kaudesta 2014–2020 alkaen;

36.

kehottaa sijoittamaan tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoitusta mikrotuotantoon sopivien teknisten ratkaisujen ja laitteistojen kehittämiseen;

37.

pitää tärkeänä EU:n johtajuutta ilmasto- ja energiapolitiikan alalla ja toteaa, että mikrotuotannon olisi edistettävä unionin pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamista; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita panemaan paremmin täytäntöön voimassa olevaan EU:n toimintakehykseen sisältyvät strategiat pienimuotoisesta sähkön- ja lämmöntuotannosta, jolloin mikrotuotannon merkitys tunnustettaisiin ja sen yleistymistä jäsenvaltioissa helpotettaisiin;

38.

kehottaa komissiota ottamaan huomioon energian mikrotuotannon aseman tulevassa EU:n energialainsäädännössä, etenkin EU:n vuoden 2030 ilmasto- ja energiapaketin yhteydessä;

39.

kehottaa komissiota yhdessä jäsenvaltioiden kanssa tarkastelemaan huolella energiaverkkojen kustannusrakenteita ja neuvomaan tapoja, joilla helpotetaan energian mikrotuotantoyksiköiden lupamenettelyä, sähköverkkoon pääsyä ja toimintaa;

40.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.