12.2.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 55/79

—

ottaa huomioon komission tiedonannot ”Merkittävien talouspolitiikan uudistussuunnitelmien ennalta yhteensovittaminen” (COM(2013)0166) sekä ”Lähentymis- ja kilpailukykyvälineen käyttöönotto” (COM(2013)0165),

—

ottaa huomioon komissiolle esitetyn kysymyksen talous- ja rahaliittoa koskevista tulevista lainsäädäntöehdotuksista (O-000060/2013 – B7-0204/2013),

—

ottaa huomioon 2. maaliskuuta 2012 talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta, ohjauksesta ja hallinnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ”finanssipoliittinen sopimus”,

—

ottaa huomioon 13. ja 14. joulukuuta 2012 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

—

ottaa huomioon 28. marraskuuta 2012 tehdyn komission suunnitelman tiiviin ja aidon talous- ja rahaliiton luomiseksi,

—

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan 5. joulukuuta 2012 antaman selvityksen ”Kohti todellista talous- ja rahaliittoa”,

—

ottaa huomioon 20. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, komission puheenjohtajan, Euroopan keskuspankin pääjohtajan ja euroryhmän puheenjohtajan esittämästä selvityksestä ”Kohti todellista talous- ja rahaliittoa” (1), jäljempänä ”Thyssenin mietintö”,

—

ottaa huomioon 20. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle unionin talouden ohjausta ja hallintaa sekä vakautta koskevan kehyksen parantamisesta etenkin euroalueella (2), jäljempänä ”Feion mietintö”,

—

ottaa huomioon 16. marraskuuta 2011 annetut Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukset (EU) N:o 1176/2011 ja (EU) N:o 1175/2011, jäljempänä ”talouspolitiikan ohjauspaketti”,

—

ottaa huomioon 1. joulukuuta 2011 talouspolitiikan eurooppalaisesta ohjausjaksosta antamansa päätöslauselman (3),

—

ottaa huomioon alustavien talousarviosuunnitelmien seurantaa ja arviointia sekä euroalueen jäsenvaltioiden liiallisen alijäämän tilanteen korjaamisen varmistamista koskevista yhteisistä säännöksistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o …/2013 ja ottaa huomioon rahoitusvakautensa osalta vakavissa vaikeuksissa olevien tai vakavien vaikeuksien uhasta kärsivien jäsenvaltioiden talouden ja julkisen talouden valvonnan tiukentamisesta euroalueella annetun asetuksen (EU) N:o …/2013, jäljempänä ”budjettikuripaketti”,

—

ottaa huomioon puheenjohtaja Barroson ja varapuheenjohtaja Rehnin 20. helmikuuta 2013 antaman yhteisen lausunnon euroalueen talouden ohjauksen ja hallinnan tiukentamisesta tehdyn kolmikantasopimuksen yhteydessä (viite MEMO/13/126),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

A.

toteaa, että finanssipoliittisen sopimuksen 11 artiklan mukaan allekirjoittajajäsenvaltiot ”huolehtivat siitä, että ne keskustelevat ennalta kaikista suunnittelemistaan merkittävistä talouspoliittisista uudistuksista ja sovittavat ne tarvittaessa keskenään yhteen” ja lisäksi ne sopivat, että ”Euroopan unionin toimielimet osallistuvat tähän yhteensovittamiseen Euroopan unionin oikeudessa vaadituin tavoin”;

B.

ottaa huomioon, että finanssipoliittisen sopimuksen 15 artiklan mukaan sopimus olisi liitettävä osaksi EU:n oikeutta enintään viiden vuoden kuluessa ”sen täytäntöönpanosta saatujen kokemusten arvioinnin perusteella”, ja toteaa, että komission tiedonantoja COM(2013)0165 ja COM(2013)0166 sekä jatkotoimina odotettavia lainsäädäntöehdotuksia voidaan pitää tämänsuuntaisina toimina;

C.

toteaa, että jo Feion mietinnössä 2010 parlamentti esitti suosituksen, että ”otetaan käyttöön erityisiä menettelyjä ja asetetaan jäsenvaltioille ja etenkin euroalueen jäsenvaltioille vaatimus ilmoittaa toisilleen ja komissiolle ennen sellaisten talouspoliittisten päätösten tekemistä, joilla odotetaan olevan konkreettisia heijastusvaikutuksia, jotka voivat vaarantaa sisämarkkinoiden ja talous- ja rahaliiton moitteettoman toiminnan”;

D.

ottaa huomioon, että budjettikuripakettiin liitetyssä lausunnossa kehotettiin tehostamaan olennaisesti talous- ja finanssipolitiikan valvontakehystä ja kehittämään edelleen unionin rahoituskapasiteettia, jotta voidaan ajoissa toteuttaa kestäviä kasvua tehostavia rakenteellisia uudistuksia, joilla tuetaan sitä periaatetta, että vastuullisuutta ja talouskuria edistävät toimet olisi yhdistettävä entistä suurempaan solidaarisuuteen sekä verotuksen ja työmarkkinoiden kaltaisten alojen päätöksenteon perusteellisempaan integroimiseen tärkeänä solidaarisuusvälineenä; ottaa huomioon, että lausunnossa korostettiin periaatetta, jonka mukaisesti tehostettua talouspolitiikan koordinointia edistävät toimet on toteutettava samanaikaisesti solidaarisuutta lisäämällä;

E.

ottaa huomioon, että Thyssenin mietinnön 11 kohdassa todetaan, että ”todellista talous- ja rahaliittoa” ei voida rajata pelkäksi sääntöjärjestelmäksi, vaan tarvitaan erityisiin omiin varoihin perustuvien talousarviovalmiuksien lisäämistä;

F.

toteaa, että Thyssenin mietinnössä huomautettiin, että korkealuokkaisilla ja luotettavilla EU:n tilastoilla on suuri merkitys uudessa talouden ohjausjärjestelmässä ja sen tärkeimmissä päätöksissä ja että EU:n tilastojärjestelmän todellinen riippumattomuus sekä kansallisella että EU:n tasolla on varmistettava ja että siirtyminen kohti vakiomuotoisia julkisen tilinpidon standardeja kaikissa jäsenvaltioissa täydentää olennaisesti komission entistä suurempia täytäntöönpanovaltuuksia valvottaessa velkaa ja alijäämä koskevien lukujen vahvistamiseen käytettäviä kansallisten lähteiden laatua täysin toimintakykyisessä finanssiunionissa;

1.

panee tyytyväisenä merkille, että komissio pyrkii edistämään makrotalouden ohjausta unionissa talouspolitiikan ohjauspaketin ja budjettikuripaketin avulla; korostaa kuitenkin, että uusien puitteiden täysimääräisen täytäntöönpanon on oltava etusijalla kaikkiin uusiin ehdotuksiin nähden;

2.

korostaa, että kannustimeen perustuva täytäntöönpanomekanismi, jolla pyritään lisäämään solidaarisuutta, yhteenkuuluvuutta ja kilpailukykyä, on luotava lisäämällä samalla talouspoliittista koordinointia, kuten budjettikuripakettiin liitetyssä komission lausumassa todetaan, jotta voidaan noudattaa periaatetta, jonka mukaisesti ”vastuun ja talouskurin lisäämistä koskeviin toimiin yhdistetään solidaarisuuden lisääminen”;

3.

korostaa, että kaikkien tulevien ehdotusten on tarjottava selkeää lisäarvoa koheesiopolitiikan välineiden kaltaisiin nykyisiin välineisiin verrattuna;

4.

korostaa, että koordinointiponnisteluilla ei saa hämärtää kullekin päätöksenteon tasolle kuuluvaa vastuuta;

5.

toteaa, että hallinnon ohjausjärjestelmä ei saa loukata Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien erioikeuksia erityisesti suvereniteetin siirtämistä suunniteltaessa; korostaa, että aito poliittinen oikeutus ja vastuuvelvollisuus edellyttävät demokraattisia päätöksiä, ja kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin on osaltaan varmistettava ne kansallisella ja EU:n tasolla; palauttaa mieliin joulukuussa 2012 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmissä vahvistetun periaatteen, jonka mukaisesti ”yleisenä tavoitteena on koko prosessin ajan varmistaa, että demokraattinen legitimiteetti ja tilivelvollisuus koskevat samaa tasoa, jolla päätökset tehdään ja pannaan täytäntöön”; korostaa, että ennalta yhteensovittamisen mekanismeja sekä lähentymis- ja kilpailukykyvälineitä olisi sovellettava kaikkiin jäsenvaltioihin, jotka ovat ottaneet euron valuutakseen, ja annettava muille jäsenvaltioille jatkuva mahdollisuus liittyä mukaan; kehottaa komissiota tarjoamaan tällaista pakollista kansallisten parlamenttien vahvistusta tulevissa lainsäädäntöehdotuksissa ja varmistamaan, että molemmat työmarkkinaosapuolet osallistuvat entistä enemmän talouspolitiikan koordinointiin;

6.

katsoo, että tiedonantojen ajoitus ei ole ihanteellinen; kehottaa komissiota tekemään ehdotuksen EU-ohjausjakson mukaisesti lähentymistä koskevasta säännöstöstä, joka perustuu EU 2020 -strategiaan ja johon sisältyy vahva sosiaalinen pilari;

7.

toistaa, että komission on otettava täysimääräisesti huomioon parlamentin rooli lainsäätäjänä; on pettynyt siihen, että talous- ja rahaliittoa koskevat tuoreet tiedonannot eivät heijasta Euroopan parlamentin kantaa talous- ja rahaliittoa koskevien neuvottelujen syventämisestä, vaan mahdollistavat ainoastaan hyvin rajoitetun parlamentaarisen valvonnan, kun niissä ehdotetaan vuoropuhelurakennetta; korostaa, että parlamentti on tasa-arvoinen lainsäädäntö- ja budjettiviranomainen neuvoston kanssa;

8.

on pettynyt siihen, että tiedonannoissa käsitellyissä politiikan aloissa keskitytään pääasiassa hintakilpailukykyyn eikä niihin sisällytetä veronkiertoa tai sosiaalisia seikkoja ja työllisyyttä koskevia ulottuvuuksia;

9.

korostaa, että kumpaankin tiedonantoon liittyvien lainsäädäntöehdotusten olisi noudatettava tavallista lainsäätämisjärjestystä;

10.

katsoo, että EU:n tasoisten talouspoliittisten uudistusten virallinen ennalta yhteensovittaminen on tärkeää ja sitä olisi vahvistettava yhteisömenetelmällä ja että sen olisi kohdistuttava kansallisissa uudistusohjelmissa oleviin tärkeimpiin kansallisiin talouspoliittisiin uudistuksiin, joilla on todennettavia potentiaalisia heijastusvaikutuksia; katsoo, että kaikki tällaiset ennalta tapahtuvat yhteensovittamiset olisi yhdenmukaistettava asetuksen (EU) N:o 1175/2011 2 a artiklassa tarkoitettujen talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson mukaisten välineiden kanssa ja tarvittaessa ne olisi suunniteltava yhdessä uusien solidaarisuusvälineiden ja kannustimeen perustuvien välineiden kanssa;

11.

katsoo, että entistä perusteellisemman ennalta yhteensovittamisen ja unionin tasoisen päätöksenteon on perustuttava vankkoihin virallisiin tilastoihin ja erityisesti siihen, että talousarvioita koskevan koordinoinnin lisääminen unionissa edellyttää konsolidoituja tietoja unionin ja jäsenvaltioiden sekä paikallisten ja alueellisten viranomaisten tilinpidosta; katsoo sen vuoksi, että komission olisi sisällytettävä tuleviin lainsäädäntöehdotuksiinsa tällaisten konsolidoitujen tietojen käyttöön ottaminen;

12.

pitää valitettavana joitakin tärkeitä talouspoliittisia uudistuksia varten ehdotettujen suodattimien, kuten ”talouteen liittyvien poliittisten näkökohtien”, epätäsmällistä muotoilua ja liian yleisluontoisia määritelmiä; pyytää lisäämään uusia ja erityisiä suodattimia, jotka perustuvat EU-ohjausjakson ja EU 2020 -strategian mukaisiin välineisiin, jotta voidaan määritellä tärkeimmät uudistukset kansalliset erityispiirteet huomioon ottaen ja toissijaisuusperiaatetta noudattaen;

13.

korostaa, että ennalta yhteensovittamista koskevia mekanismeja olisi sovellettava kaikkiin euroalueen jäsenvaltioihin ja niiden olisi oltava avoimia kaikille unionin jäsenvaltioille ja otettava samalla huomioon euroalueen jäsenvaltioiden voimakas keskinäinen riippuvuus; katsoo, että ohjelman jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus osallistua vapaaehtoisesti;

14.

kehottaa tekemään uudistussuunnitelmista avoimia ja osallistavia sekä julkaisemaan ne; kehottaa lisäksi antamaan työmarkkinaosapuolten väliselle vuoropuhelulle, johon yhteiskunnalliset sidosryhmät osallistuvat, keskeisen ja selkeän roolin ennalta yhteensovittamisesta käytävässä keskustelussa;

15.

kehottaa suunnittelemaan huolellisesti komissiolle ilmoittamista koskevan menettelyn, jotta se voi kommentoida suunniteltuja uudistuksia etukäteen ennen niiden lopullista hyväksymistä;

16.

pyytää sisällyttämään tämän uuden koordinointivälineen EU:n ohjausprosessiin ja antamaan Euroopan parlamentille demokraattisen vastuuvelvollisuuden varmistamiseen liittyvän roolin;

17.

korostaa, että ennalta yhteensovittamisessa olisi pyrittävä olemaan tukahduttamatta kansallisia uudistuspyrkimyksiä ja varmistamaan, että uudistuksia ei viivytetä, elleivät niiden mukanaan tuomat heijastusvaikutukset ole tarpeeksi merkittäviä uudistusten uudelleen arvioimisen takaamiseksi;

18.

katsoo, että kaikkien ehdotettujen uusien lähentymis- ja kilpailukykyvälineiden olisi perustuttava ehdollisuuteen, solidaarisuuteen ja lähentymiseen; katsoo, että tällaisia välineitä olisi otettava käyttöön ainoastaan sen jälkeen, kun sosiaalinen epätasapaino ja tärkeät pitkän aikavälin ja kestävää kasvua edistävät rakenteelliset uudistukset on tunnistettu lähentymistä koskevan säännöstön ja kansallisten täytäntöönpanosuunnitelmien välisestä johdonmukaisuudesta tehtyjen arviointien perusteella siten, että Euroopan parlamentti, neuvosto ja kansalliset parlamentit osallistuvat muodollisesti asianmukaisella tavalla;

19.

korostaa, että uusia lähentymis- ja kilpailukykyvälineitä olisi sovellettava kaikkiin euroalueen jäsenvaltioihin ja niiden olisi oltava avoimia kaikille unionin jäsenvaltioille ja otettava samalla huomioon euroalueen jäsenvaltioiden voimakas keskinäinen riippuvuus; katsoo, että ohjelman jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus osallistua vapaaehtoisesti;

20.

katsoo, että on äärimmäisen tärkeää varmistaa, että tämä uusi väline hyväksytään tavallisen lainsäätämisjärjestyksen mukaisesti, se perustuu yhteisömenetelmään ja sen avulla Euroopan parlamentti voi suorittaa asianmukaista valvontaa siten, että asiaankuuluvat määrärahat voidaan hyväksyä tapauskohtaisesti;

21.

korostaa, että kansallisten täytäntöönpanosuunnitelmia koskevan vuotuisen raportoinnin ja niiden valvonnan olisi perustuttava tehostettuun EU-ohjausjaksoon EU:n talousarvion valvontaan vaikuttamatta;

22.

katsoo, että lähentymis- ja kilpailukykyvälineen olisi oltava talousarviovalmiuksien lisäämistä koskeva väline ja se olisi suunnattava rakenteellisten uudistusten ehdolliseen tukemiseen siten, että tarkoituksena on lisätä kilpailukykyä, kasvua ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja varmistaa talouspolitiikkojen entistä tiiviimpi koordinointi sekä jäsenvaltioiden taloudellisen suorituskyvyn kestävä lähentyminen sekä epätasapainoon ja rakenteellisiin eroihin puuttuminen; katsoo, että tällaiset välineet ovat aidon rahoituskapasiteetin kulmakiviä;

23.

korostaa, että tällaiset talousarviovalmiudet voivat luonnollisesti hyödyttää vain niitä edistäviä jäsenvaltioita;

24.

on pettynyt siihen, että kun tiedonannossa mahdollistetaan EU:n ja jäsenvaltioiden väliset sopimukset, siinä ei noudateta yhdenmukaista eurooppalaista oikeusjärjestelmää; katsoo, että ilmaus ”sopimusjärjestelyt” on epäasianmukainen, koska tiedonannoissa tarkoitetut mekanismit eivät ole julkis- tai yksityisoikeuden mukaisia ”sopimuksia” vaan pikemminkin talouspolitiikan koordinointia koskeva kannustimeen perustuva täytäntöönpanomekanismi;

25.

korostaa, että jäsenvaltioiden on suunniteltava uudistussuunnitelmat siten, että niiden kansalliset parlamentit osallistuvat suunnitteluun maiden perustuslaillisten järjestelyjen mukaisesti ja yhteistyössä komission kanssa noudattaen täysimääräisesti toissijaisuusperiaatetta ja kunnioittaen tarvetta säilyttää kansalliseen täytäntöönpanoon liittyvä asianmukainen poliittinen liikkumavara sekä kunkin jäsenvaltion demokraattiset prosessit;

26.

korostaa, että rakenteellisten uudistusten täytäntöönpanon mahdollisia lyhyen aikavälin kielteisiä vaikutuksia ja erityisesti sosiaalisia ja poliittisia vaikeuksia voitaisiin lieventää ja kansalaiset voisivat hyväksyä ne helpommin, jos uudistusta tukeva kannustinmekanismi otettaisiin käyttöön; toteaa lisäksi, että mekanismia olisi rahoitettava EU:n talousarvion kiinteänä osana olevan yhteisömenetelmän mukaisesti käyttöön otetusta ja hallinnoidusta mutta monivuotisten rahoituskehysten enimmäismäärien ulkopuolella olevasta uudesta rahoitusvälineestä, jotta varmistetaan, että Euroopan parlamentti on lainsäätäjänä ja budjettiviranomaisena täysimääräisesti mukana;

27.

katsoo, että toteutetuilla toimenpiteillä ei saisi olla kielteisiä vaikutuksia sosiaaliseen osallisuuteen, työntekijöiden oikeuksiin, terveydenhoitoon ja muihin sosiaalisiin kysymyksiin edes lyhyellä aikavälillä;

28.

korostaa, että välineen käytössä olisi vältettävä moraalikatoon liittyviä ongelmia; katsoo, että tämän vuoksi komission olisi varmistettava, että uudistuksia ei viivytetä niin kauan, että ne voivat saada rahoitustukea ja että välineellä ei kannusteta uudistuksia, jotka olisi toteutettu jopa ilman unionin tukea;

29.

korostaa, että välineen käytössä olisi vältettävä päällekkäisyyksiä koheesiopolitiikan kanssa;

30.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle ja neuvostolle.