This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 52013DC0886
COMMUNICATION FROM THE COMMISSION A roadmap for completing the single market for parcel delivery Build trust in delivery services and encourage online sales
KOMISSION TIEDONANTO Etenemissuunnitelma pakettitoimitusten sisämarkkinoiden toteuttamiseksi Vahvempi luottamus toimituspalveluihin ja verkkomyynnin edistäminen
KOMISSION TIEDONANTO Etenemissuunnitelma pakettitoimitusten sisämarkkinoiden toteuttamiseksi Vahvempi luottamus toimituspalveluihin ja verkkomyynnin edistäminen
/* COM/2013/0886 final */
KOMISSION TIEDONANTO Etenemissuunnitelma pakettitoimitusten sisämarkkinoiden toteuttamiseksi Vahvempi luottamus toimituspalveluihin ja verkkomyynnin edistäminen /* COM/2013/0886 final */
1) Verkkokaupan kehittäminen parantamalla toimituspalveluja Verkkokauppa on yksi tärkeimmistä Euroopan vaurautta ja kilpailukykyä
edistävistä tekijöistä, ja se tarjoaa hyvät mahdollisuudet lisätä talouskasvua
ja työllisyyttä. Verkkokaupan vuotuisen kasvuprosentin odotetaan ylittävän
EU:ssa 10 prosentin rajan vuosina 2013–2016. Verkkokaupan määrä vaihtelee suuresti EU:n jäsenvaltioiden välillä.
Esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa 82 prosenttia
internetkäyttäjistä osti tuotteita verkosta vuonna 2012, kun taas Romaniassa
vastaava luku oli vain 11 prosenttia. Rajojen yli käytävä verkkokauppa kasvaa
EU:ssa hitaammin kuin kotimainen verkkokauppa: vuonna 2012 EU:n
internetkäyttäjistä 54 prosenttia oli ostanut verkkokaupasta tuotteita
kotimaiselta jälleenmyyjältä, kun taas vain 14 prosenttia oli ostanut
niitä toisesta maasta olevalta jälleenmyyjältä[1].
Sama pätee myös yrityksiin, sillä niistä 14 prosenttia oli myynyt
tuotteita verkkokaupassa omaan maahansa mutta vain 6 prosenttia muihin
EU-maihin[2].
Verkkokauppaa käsittelevässä Euroopan komission
tiedonannossa ja muissa EU:n aloitteissa[3]
todetaan, että verkkokaupasta tilattujen tavaroiden fyysinen toimittaminen on
yksi keskeisistä verkkokaupan kehitykseen vaikuttavista tekijöistä[4].
Verkkokauppaa harjoittavien vähittäismyyjien tarjoamat toimituspalvelut ovat
yksi perustekijöistä, jotka vaikuttavat kuluttajien päätökseen käydä kauppaa
niiden kanssa. Tuotteiden toimitus ja palautus ovat nykyään sekä verkkokaupan
asiakkaiden että verkkokauppiaiden suurimpia huolenaiheita EU:ssa[5].
Komission marraskuussa 2012 julkaisemassa vihreässä kirjassa ”Yhdennetyt
paketinjakelumarkkinat sähköisen kaupankäynnin edistämiseksi EU:ssa” esitetään
tärkeimmät ongelmat, jotka olisi ratkaistava. Siinä käsitellään
erityisesti pakettien[6]
toimittamista yli rajojen, pk-yritysten tarpeita sekä vähemmän kehittyneitä
alueita ja syrjäseutuja. Vihreässä kirjassa todetaan, että verkkokaupan on
oltava kaikkien kansalaisten ja kaikenkokoisten yritysten ulottuvilla
sijaintipaikasta riippumatta. Vihreän kirjan julkaisemisen jälkeen on syntynyt
kaikkien osapuolten keskuudessa laaja yksimielisyys sekä vihreässä kirjassa
käsitellyistä ongelmista että tarpeesta puuttua niihin ripeästi.
Toimituspalvelujen tarjoajat, verkkokauppiaat ja kuluttajajärjestöt ovat
käyneet rakentavia keskusteluja erityisissä konferensseissa ja muilla
foorumeilla. Monet toimijat ovat alkaneet kehittää ratkaisuja, jotka vastaisivat
paremmin asiakkaiden odotuksia. Tällä etenemissuunnitelmalla komissio pyrkii
varmistamaan, että konkreettisia parannuksia tehdään mahdollisimman nopeasti.
Lisätoimia tarvitaan, jotta verkkokauppiaille ja kuluttajille voitaisiin
tarjota laadukkaita, helposti saatavilla olevia ja kohtuuhintaisia palveluja
pakettien toimittamiseksi yli rajojen. Tällöin on otettava huomioon myös
pk-yritysten sekä vähemmän kehittyneiden ja syrjäseutujen (myös kaikkein
syrjäisimpien alueiden[7])
tarpeet. Etenemissuunnitelmalla pyritään ohjaamaan ja organisoimaan jatkotoimia
vihreän kirjan julkaisemisen jälkeen saavutetun edistyksen pohjalta, jotta
päästäisiin seuraaviin kolmeen keskeiseen tavoitteeseen:
läpinäkyvyyden lisääminen ja tiedotuksen parantaminen kaikkien
verkkokaupan arvoketjun toimijoiden kannalta
toimitusratkaisujen saatavuuden, laadun ja kohtuuhintaisuuden
parantaminen
· valitusten käsittelyn ja kuluttajien oikeussuojakeinojen parantaminen. Etenemissuunnitelmassa osoitetaan eri
sidosryhmille tiettyjä tehtäviä ja rooleja. Komissio helpottaa tätä
yhteistyöprosessia erityisillä foorumeilla ja seminaareissa ja seuraa tiiviisti
toimien edistymistä. Se tarkastelee tilannetta 18 kuukauden kuluttua
arvioidakseen lisätoimien tarpeellisuutta. 2) Rajat ylittävien pakettitoimitusten vaillinaiset
markkinat Kuluttajien ja verkkokauppiaiden suurimmat
ongelmat Vihreää kirjaa koskevassa
kuulemismenettelyssä annetut vastaukset[8]
sekä erityiset selvitykset, tutkimukset ja seminaarit vahvistavat sen, että
tuotteiden toimitus on keskeinen tekijä verkkokaupan yleisessä kehityksessä.
Toimitukset eivät kuitenkaan aina vastaa kuluttajien ja verkkokauppiaiden
odotuksia nopeudeltaan, laadultaan, luotettavuudeltaan tai kustannuksiltaan[9].
Toimitusongelmat muodostavat suurimman osan Euroopan kuluttajakeskusten
verkoston saamista valituksista, joita kuluttajat ovat esittäneet rajojen yli
tehdyistä verkko-ostoksista. Copenhagen Economics ‑konsulttiyrityksen
hiljattain tekemä tutkimus on vahvistanut toimitusongelmien vaikuttavan
suuresti siihen, vievätkö verkkoasiakkaat ostoksensa päätökseen vai luopuvatko
he yrityksistään ostaa tuotteita verkkokaupasta[10].
Suurimpina ongelmina pidetään seuraavia: ·
Kuluttajat eivät
useinkaan tiedä, mitä toimitustapoja he voivat käyttää, milloin ja miten
paketti voidaan toimittaa heille ja miten he voivat sen halutessaan palauttaa.
Kuluttajat valittavat pitkistä toimitusajoista ja toimitusprosessia koskevien
tietojen puutteesta. Usein he katsovat myös, että tuotteiden toimittaminen yli
rajojen tai maaseudulle tai syrjäseuduille maksaa kohtuuttoman paljon.
Kuluttajat valittavat myös siitä, että tuotteet ovat vaurioituneet, niitä ei
toimiteta lainkaan tai toimitettu tuote on vääränlainen. Lisäksi kuluttajat
eivät useinkaan tiedä, mitä valitusmenettelyjä ja oikeussuojakeinoja he voivat
käyttää, jos kaikki ei suju niin kuin pitäisi. ·
Erityisesti pienillä verkkokauppiailla[11] ei ole
riittävästi tietoa käytettävissään olevista toimituspalveluista, eikä niiden
saatavilla ja valittavissa ole kovinkaan paljon toimitusratkaisuja, jotka
vastaisivat hinnaltaan ja laadultaan niiden vaatimuksia (esimerkiksi seuranta-
ja jäljitystoiminnot ja viimeisen toimitusvaiheen vaihtoehdot). Verkkokauppiaisiin kohdistuu myös aikapaineita. Niiden liiketoiminnan
elinkelpoisuus riippuu toimituspalvelujen tarjoajien kyvystä hoitaa toimitukset
edullisesti ja kätevästi. Tämä koskee erityisesti verkkokauppamarkkinoiden
pieniä toimijoita. Koska ne antavat pienempiä määriä toimitettaviksi, niillä ei
ole riittävän vahvaa asemaa neuvotella itselleen huomattavia alennuksia
toimituspalvelujen tarjoajilta, minkä vuoksi niille tarjotaan epäedullisempia
toimitusvaihtoehtoja. Niillä ei ole myöskään kapasiteettia investoida omaan
toimitusverkkoon. Olosuhteissa, joissa mittakaavaeduilla on merkitystä,
pienemmät verkkokauppiaat eivät kykene kilpailemaan suurempien kanssa. Toimituspalvelujen tarjoajien on löydettävä
asianmukaiset ratkaisut asiakkaidensa muuttuviin vaatimuksiin ja otettava
samalla huomioon sellaiset ongelmat kuin ensimmäiseen ja viimeiseen
toimitusvaiheeseen liittyvät suuret kulut tai julkisten postipalvelujen
vapautus arvonlisäverosta. Yli rajojen toimitettaviin lähetyksiin vaikuttavat
myös hyvin monet lainsäädännölliset ja hallinnolliset lisävaatimukset, kuten
tullivaatimukset[12],
sekä kuljetusyritysten välisen yhteentoimivuuden puute (tämä koskee esimerkiksi
seurantaa ja jäljitystä sekä yhteisiä merkintäjärjestelmiä). Muuttuva sääntely-ympäristö Postipalveludirektiivin[13] mukainen postipalvelujen sääntelyjärjestelmä painottuu
kirjelähetyksiin ja postin yleispalvelun turvaamiseen jäsenvaltioissa. Monet
erityisesti yleispalveluvaatimuksia koskevat säännökset koskevat kuitenkin myös
pakettitoimituksia. Käytännössä ainoastaan 5–10 prosenttia rajojen yli
kulkevista pakettitoimituksista kuuluu yleispalvelua koskevien säännösten
piiriin, koska postipalveludirektiivissä asetetut vähimmäisvaatimukset koskevat
ainoastaan peruspakettipalveluja eli ilman välikäsiä hoidettuja
pakettipalveluja (lähinnä pakettien toimittamista kuluttajalta toiselle).
Yleispalvelun vähimmäisvelvoitteista säädetään postipalveludirektiivin 3
artiklassa, mutta jäsenvaltiot voivat halutessaan asettaa tiukempiakin
vaatimuksia. Lisäksi kuluttajansuojaa ja tilastotietojen keruuta koskevat
yleiset vaatimukset pätevät myös yleispalveluun kuulumattomiin
pakettipalveluihin, joita tarjoavat kaikki toimituspalvelujen tarjoajat,
postitoiminnan harjoittajat mukaan luettuina. Euroopan komissio julkaisee
vuoden 2014 alussa täytäntöönpanokertomuksen, jossa arvioidaan
postipalveludirektiivin toimivuutta ja merkitystä nopeasti muuttuvissa
markkinaolosuhteissa. Eurooppalaiset kuluttajat hyötyvät myös siitä,
että kuluttajanoikeusdirektiivi pannaan täytäntöön 13. kesäkuuta
2014, sillä kyseisellä direktiivillä lisätään merkittävästi tiedottamista ja
läpinäkyvyyttä verkko-ostamisen alalla. Kuluttajat hyötyvät erityisesti
piilokulujen poistamisesta ja hintojen läpinäkyvyydestä etäsopimusten ja myyjän
toimitilojen ulkopuolella tehtävien sopimusten yhteydessä, paremmista
palautusoikeuksista (muun muassa toimituskulujen korvaamisesta tarvittaessa)
sekä velvollisuuksista antaa selkeitä tietoja ostettujen tuotteiden
palautuskuluista siltä varalta, että kauppa perutaan. Riidanratkaisumekanismeja
parannetaan myös hiljattain annetuilla säädöksillä[14], jotka
koskevat vaihtoehtoista riidanratkaisua ja verkkovälitteistä riidanratkaisua. Ympäristö ja liikenne ovat tärkeitä näkökohtia toimituspalvelujen kestävän kehityksen sekä
ensimmäisestä ja viimeisestä toimitusvaiheesta aiheutuvien suurten kustannusten
vähentämisen kannalta[15].
Tämän etenemissuunnitelman puitteissa ehdotettujen toimien olisi oltava täysin
yhdenmukaisia erityisesti vuonna 2011 hyväksyttyyn liikenteen valkoiseen
kirjaan[16]
liittyvien aloitteiden sekä mahdollisten jatkotoimien (kuten
eFreight-aloitteen) tai kaupunkilogistiikkaa, kestävää kaupunkiliikenteen
suunnittelua (SUMP) sekä melua ja ilmaa koskevien toimien ja tullimenettelyjä
koskevien aloitteiden kanssa. Joustavuuteen, kapasiteettiin ja
monitahoisuuteen liittyvillä verkkokaupan vaatimuksilla on sosiaalisesta
näkökulmasta katsottuna suuret vaikutukset työehtoihin. Kuljetusyritysten
innovoinnit ja uudet liiketoimintamallit voivat vaatia työehtojen ja
tarvittavan osaamisen muuttamista. Työmarkkinaosapuolilla on tärkeä rooli vastuullisten
työehtojen turvaamisessa. EU:n tasolla kehitetään parhaillaan erilaisia
hankkeita ja ohjelmia[17],
joita jatketaan säännöllisen vuoropuhelun osana postipalveluja käsittelevässä
eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten neuvottelukomiteassa. Samalla jatketaan
myös parhaiden toimintatapojen vaihtoa ja edistämistä. Muiden kuin sääntelyjärjestelmään
kuuluvien toimien tarve EU:n nykyisessä sääntelyjärjestelmässä ei
käsitellä kaikkia edellä mainittuja ongelmia. Toimituspalvelujen tarjoajien
välinen yhteentoimivuuden puute johtuu pikemminkin vanhentuneista
toimintarakenteista kuin sääntelyn hajanaisuudesta. Tavanomaisia
postimarkkinoita (kirjemarkkinoita) on aina hallinnut kotimaan postiliikenne,
ja toimintaprosessit, muun muassa tietotekniikkajärjestelmät, on optimoitu
kansallisten olosuhteiden mukaisiksi. Rajojen yli kulkevat postivirrat olivat
aiemmin pääasiassa kirjepostia. Postipalveludirektiivi on auttanut varmistamaan,
että näiden postilähetysten laatu on parantunut merkittävästi ajan myötä.
Rajojen yli kulkevilla pakettivirroilla, erityisesti yritysten kuluttajille lähettämillä
paketeilla (business-to-consumer- eli B2C-paketeilla), ei ole ollut merkittävää
roolia ennen verkkokaupan yleistymistä. Laadukkaiden ja kohtuuhintaisten
B2C-pakettipalvelujen kasvava kysyntä merkitsee sekä uutta haastetta tavanomaisille
postitoiminnan harjoittajille että kaikkien lupaavimpiin kuuluvia
kasvumarkkinoita aikoina, joina kirjelähetysten määrät pienenevät jatkuvasti.
Nämä postitoiminnan harjoittajat ovat mukauttamassa prosessejaan tehokkaiden,
jäljitettävissä olevien mutta kohtuuhintaisten (rajat ylittävien)
pakettipalvelujen vaatimuksiin. Myös yksityisten pakettipalvelujen ja
pikapakettipalvelujen tarjoajien on mukauduttava verkkokaupasta johtuvaan
B2C-lähetysten nopeaan kasvuun, joka koskee sekä kotimaan että ulkomaan
lähetyksiä. Näiden toiminnanharjoittajien, jotka hallitsevat yhä rajat
ylittäviä pakettimarkkinoita, on erityisesti sovitettava yrityksiltä yrityksille
(business-to-business, B2B) toimitettaviin paketteihin liittyvät toimintonsa
yksittäisten asiakkaiden tarpeisiin investoimalla lajittelukapasiteetteihin,
vähittäismyyntiverkkoihin ja paketinpalautusjärjestelmiin. Tämän etenemissuunnitelman tavoitteena on
edistää molempien liiketoimintamallien (käynnissä olevia) parannuksia ja näin
ollen myös pakettitoimitusmarkkinoiden eri toimijoiden välistä kilpailua
verkkokauppiaiden, lopullisten asiakkaiden ja koko talouden eduksi. 3) Etenemissuunnitelman toimet seuraaviksi 18 kuukaudeksi Toimialan aloitteet Verkkokaupan vilkastuttamille
pakettitoimitusmarkkinoille on tunnusomaista nopea kasvu ja innovointi, mutta
niillä on myös havaittu merkkejä markkinahäiriöistä, kuten tietojen
epäsymmetrisyydestä. Tämän etenemissuunnitelman tavoitteena on sovittaa yhteen
markkinavoimien mahdollisuudet saada aikaan tehokkaita ratkaisuja ja tarve
säilyttää tärkeät yleiset edut, kuten pk-yritysten sekä maaseudun ja
syrjäseutujen asukkaiden kaltaisten heikommassa asemassa olevien toimijoiden
mahdollisuudet hyödyntää verkkokauppaa. Vuonna 2012 julkaistussa vihreässä kirjassa
asetettiin selkeät yleisen edun mukaiset tavoitteet, minkä jälkeen joukko
postitoiminnan harjoittajia sekä postiyritysten yhteistyöjärjestö International
Post Corporation (IPC) antoivat hiljattain useita sitoumuksia, jotka koskivat
eräitä vihreässä kirjassa käsiteltyjä kysymyksiä (kuten verkkokauppiaille
suunnatun tiedotuksen parantamista, tehokkaita palautusratkaisuja, kevyiden
pakettien seuranta- ja jäljitystoimintoja, merkintäjärjestelmien parantamista
ja parempia keskinäisiä yhteyksiä kuluttajavalitusten käsittelyssä). Komissio suhtautuu myönteisesti näihin
sitoumuksiin, koska ne näyttävät valmistavan tietä joidenkin vihreässä kirjassa
ja tässä etenemissuunnitelmassa käsiteltyjen ongelmien ratkaisemiseen. Se aikoo
seurata ja arvioida tarkasti, miten sitoumukset pannaan täytäntöön ja missä
määrin ne vastaavat verkkokauppiaiden ja asiakkaiden tarpeita ja odotuksia. On
kuitenkin muistettava, että vaikka sitoumukset ovat tarkoituksenmukaisia, ne
eivät sido tai koske kaikkia pakettitoimitusalan toimijoita eivätkä auta
ratkaisemaan kaikkia tässä etenemissuunnitelmassa mainittuja ongelmia.
Loppuarvioinnissaan komissio aikoo tarkastella myös, missä määrin
pakettitoimitusalan minkä tahansa osan toteuttamilla ratkaisuilla voidaan
varmistaa markkinoiden muiden toimijoiden välinen riittävä yhteenliitettävyys
(esimerkiksi käyttämällä avoimia standardeja ja/tai tarjoamalla syrjimättömiä
käyttöoikeuksia), jotta verkkokauppiaille voitaisiin tarjota tehokkaita
toimituspalveluja yli rajojen. Ilmeistä on myös, että joitakin edellä
mainittuja tavoitteita ei voida saavuttaa pelkästään toimituspalvelujen
tarjoajien toteuttamin toimin. Täydentäviä toimia (itsesääntelyä) tarvitaan
myös verkkokauppiailta sekä jäsenvaltioilta ja niiden sääntelyelimiltä. Toimien täytäntöönpano, seuranta ja jatkotoimet Komissio aikoo tehdä tiivistä yhteistyötä
kaikkien sidosryhmien kanssa varmistaakseen, että edellä kuvatut toimet pannaan
mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti täytäntöön. Täytäntöönpanon aikana komissio toteuttaa
täytäntöönpanoa helpottavia toimia. Koska tämä etenemissuunnitelma painottuu
verkkokauppiaiden ja kuluttajien tarpeisiin, komissio aikoo tehdä läheistä
yhteistyötä näiden sidosryhmien kanssa varmistaakseen, että kaikki tämän
etenemissuunnitelman puitteissa kehitetyt ratkaisut ovat mahdollisimman
tarkoituksenmukaisia niiden kannalta. Komission vuosittain järjestämällä
postipalvelujen käyttäjien foorumilla on erityisen tärkeä rooli tässä
yhteydessä. Komissio aikoo helpottaa myös toimialan
käynnistämiä toimia ja seurata niiden edistymistä järjestämällä erityisiä
seminaareja. Niihin kutsutaan toimituspalvelujen tarjoajia,
pakettitoimitusten asiantuntijoita sekä verkkokauppiaiden ja kuluttajien edustajia,
joita asia saattaa koskea. Näiden seminaarien avulla komissio i) varmistaa,
että kaikki olennaiset sidosryhmät osallistuvat prosessiin, ii) pyrkii saamaan
aikaan yhteisymmärryksen siitä, mitkä tehtävät on tarkkaan ottaen suoritettava,
ja iii) arvioi saavutettua edistystä. Jäsenvaltioita, sääntely- ja
kilpailuviranomaisia koskevia toimia varten komissio järjestää säännöllisiä
keskusteluja postipalveluja käsittelevän eurooppalaisten sääntelyviranomaisten
ryhmän, postipalveludirektiivillä perustetun jäsenvaltioiden komitean
ja sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin nojalla perustetun asiantuntijaryhmän
kokouksissa. Työmarkkinaosapuolten ja erityisesti postipalveluja
käsittelevän eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten neuvottelukomitean
kanssa pidetään edelleen säännöllisiä kokouksia ja jatketaan tietojen vaihtoa
sosiaalisista, ympäristö- ja liikennekysymyksistä laajemmassa yhteydessä. Komissio seuraa kehitystä 18 kuukauden ajan
tämän etenemissuunnitelman julkaisemisesta. Jos joitakin toimia ei ole saatu
siihen mennessä päätökseen tai jos osa toimista on osoittautunut asetettujen
tavoitteiden perusteella liian tehottomaksi, komissio harkitsee asianmukaisia
korjaavia tai lisätoimia, joilla voidaan puuttua markkinahäiriöihin. Kaikki tässä asiakirjassa ehdotetut komission
toimet ovat yhdenmukaisia ja yhteensopivia nykyisen monivuotisen
rahoituskehyksen (2007–2013) ja uuden monivuotisen rahoituskehyksen (2014–2020)
kanssa. Mitkään niistä eivät rajoita EU:n kilpailusääntöjen soveltamista.
Vaikka useimpien toimien painopiste on B2C-toimituksissa, joitakin niistä
voidaan soveltaa myös B2B-toimituksiin. I tavoite: Lisätään avoimuutta,
tiedotusta ja tietojenvaihtoa kaikkien verkkokaupan arvoketjun toimijoiden
kannalta Kuluttaja on jokaisen verkko-ostoksen ”alullepanija”, mutta hän ei voi
välttämättä vaikuttaa tilattujen tavaroiden toimitukseen. Tämä johtuu siitä,
että toimitus perustuu verkkokauppiaan ja toimituspalvelujen tarjoajan tai
tarjoajien väliseen sopimukseen. Jos kuluttajalle annetaan riittävät, selkeät
ja kattavat tiedot tarjottujen palvelujen valikoimasta ja ominaisuuksista,
hänen on helpompi voittaa tuotteen toimitukseen liittyvät epäilynsä. Panemalla
kuluttajanoikeusdirektiivi kokonaan täytäntöön varmistetaan, että kuluttajat
ovat huomattavasti paremmin perillä erityisesti hinnoista (kuten palautusten
hinnoista). Verkkokauppiaita kehotetaan kuitenkin antamaan asiakkaille vielä
enemmän tietoa kuin lainsäädännössä vaaditaan, jos nämä sitä toivovat. Sen lisäksi, että verkkokauppiaiden on
täytettävä kuluttajien tiedonsaantiodotukset, niiden on myös tarjottava näille
yksinkertaisia, edullisia ja luotettavia toimituspalveluja. Markkinoilla on jo
saatavilla useita asianmukaisia toimitusratkaisuja, mutta ne eivät ole
useinkaan verkkokauppiaiden eivätkä varsinkaan pk-yritysten tiedossa[18].
Verkkokauppiaiden on saatava parempaa tietoa käytettävissä olevista
toimituspalveluista, vaihtoehtoisista toimituspalvelujen tarjoajista,
yhteisrahtimahdollisuuksista ja välittäjistä sekä keskeisistä
suoritusindikaattoreista (nopeus, palautusominaisuudet, hinnat jne.). Samalla on yleisesti parannettava (rajat
ylittäviä) pakettimarkkinoita ja ‑palveluja koskevien tietojen saantia. Pakettitoimitusmarkkinat eivät ole toistaiseksi
läpinäkyviä. Sääntelyviranomaiset tai
muut toimivaltaiset tahot eivät saa käyttöönsä tietoja paketeista eivätkä
varsinkaan niiden määristä, hinnoista tai jakelukorvauksista[19],
koska postitoiminnan harjoittajat eivät julkaise tai anna sellaisia tietoja, jotka
eivät kuulu (paketteja koskevan) yleispalveluvelvoitteen piiriin. Verkkokaupan
nopea kehitys vaatii kuitenkin, että (rajat ylittävistä) pakettivirroista
tehdään läpinäkyvämpiä, jotta valvontajärjestelmästä saataisiin
tarkoituksenmukainen, jotta markkinat voitaisiin määritellä selkeästi ja jotta
voitaisiin valvoa, että markkinoilla käydään tervettä kilpailua. Vakiintuneet kuljetusyritykset sekä markkinoiden uudet tulokkaat
tarvitsevat ennakoitavissa olevan sääntelyjärjestelmän. Viimeaikaiset
tutkimukset ja raportit[20]
sekä vihreästä kirjasta esitetyt kommentit ovat vahvistaneet, että joillakin
postitoimitusmarkkinoilla esiintyy yhä markkinoille pääsyn esteitä.
Vaihtoehtoiset postitoiminnan harjoittajat ja verkkokauppiaat katsovat, että
postipalveludirektiivin soveltamisessa olisi parantamisen varaa. Sovellettaessa
kansallisia säännöksiä, joilla postipalveludirektiivi on pantu täytäntöön,
painopiste on ennen kaikkea kirjelähetyspalvelujen tarjonnassa ja yleispalvelun
tarjonnan turvaamisessa. Kansallisten sääntelyviranomaisten,
kansallisten kilpailuviranomaisten ja komission on pystyttävä tunnistamaan
pakettitoimitusmarkkinoilla esiintyvät sääntelyongelmat ja kilpailun
vääristymät ja tarvittaessa toteuttamaan korjaavia toimenpiteitä. Kilpailuongelmat
voivat liittyä esimerkiksi markkinavoiman väärinkäyttöön, kuten laittomaan
ristiintukemiseen, perusteettoman korkeisiin hintoihin (joilla rikotaan
postipalveludirektiivin 14 artiklan 3 kohdan b alakohdan iv alakohdan
periaatteita), (rajat ylittävien) pakettitoimitusten saalistushinnoitteluun tai
toimitusverkkojen tai niiden keskeisten osien (kuten osoitetietokannan)
käyttöoikeuden perusteettomaan epäämiseen. Postipalveludirektiivin 22 a artiklan mukaan
jäsenvaltioiden on varmistettava, että ”postipalvelujen tarjoajat antavat etenkin
kansallisille sääntelyviranomaisille kaikki tiedot, myös taloudelliset
tiedot ja yleispalvelun tarjoamista koskevat tiedot”, jotta voidaan varmistaa
direktiivin säännösten noudattaminen ja jotta tietoja voidaan käyttää
”selkeästi määriteltyihin tilastointitarkoituksiin”. Artiklan soveltaminen ei
rajoitu pelkästään yleispalveluvelvoitteeseen, vaan siihen voidaan sisällyttää
myös muita postilähetyksiä (pakettilähetyksiä) koskevat tiedot. Artikla ei
myöskään koske pelkästään nimettyjä yleispalvelun tarjoajia. Artiklan 3 kohdan
mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset sääntelyviranomaiset
toimittavat komissiolle sen pyynnöstä tarvittavat ja asiaankuuluvat tiedot,
joita se tarvitsee suorittaakseen kyseisen direktiivin mukaiset tehtävänsä.
Tämän perusteella jäsenvaltioiden olisi käytettävä kaikkia näitä
mahdollisuuksia varmistaakseen koko pakettitoimitusmarkkinoiden läpinäkyvyyden.
Komissio aikoo auttaa jäsenvaltioita luomaan tilastojärjestelmän, joka käsittää
kaikki olennaiset pakettitiedot. Tämä toteutetaan tiiviissä yhteistyössä
postipalveluja käsittelevän eurooppalaisten sääntelyviranomaisten ryhmän (ERGP)
kanssa, joka on jo alkanut pohtia yhteistä tilastotietojen keruumenetelmää,
jota kaikki kansalliset sääntelyviranomaiset käyttäisivät. Toimi 1: Kuluttajille tiedotetaan paremmin toimitus- ja palautusratkaisujen ominaisuuksista ja kustannuksista verkkokauppiaiden verkkosivuilla Verkkokauppiaiden olisi · annettava helppotajuisia tietoja eri toimitus- ja palautusvaihtoehdoista. Tietoihin on sisällyttävä eri toimitusvaihtoehtojen kaikki keskeiset piirteet (erityisesti toimitusaika, seurantamahdollisuudet, viimeisen toimitusvaiheen vaihtoehdot sekä toimituspalvelujen ja palautusratkaisujen hinnat) ja niihin liittyvät hinnat. Tämä tavoite voidaan saavuttaa muun muassa seuraavin keinoin: - Hyväksytään seuraavien 18 kuukauden aikana verkkokauppiaiden suunnittelemat (vapaaehtoiset) toiminta- tai käytännesäännöt, joita nämä alkavat noudattaa. Säännöissä olisi käsiteltävä toimitus- ja palautuspalveluja koskevien tietojen kattavuutta ja esittämistä ja otettava samalla huomioon pienten verkkokauppiaiden erityistarpeet ja -rajoitukset. Vaikka pienten verkkokauppiaiden voi olla vaikea antaa näitä tietoja, keskeisten vähimmäistietojen antaminen näyttäisi kuitenkin olevan niiden oman edun mukaista, jos ne haluavat voittaa (mahdollisten) asiakkaidensa luottamuksen. - Sisällytetään verkkokaupan luotettavuusmerkkien suunnitteluun ja käyttöön asianmukaiset toimitusta koskevat vaatimukset. - Tarjotaan kuluttajille mahdollisuus antaa verkkokauppiaille palautetta pakettitoimituskokemuksistaan. Komissio · järjestää verkkokauppiaiden ja kuluttajien edustajien kanssa erityisiä kokouksia tukeakseen tätä työtä ja arvioidakseen sen edistymistä. Toimi 2: Verkkokauppiaille tiedotetaan paremmin niiden käytettävissä olevista toimituspalveluista Tässä toimessa on otettava huomioon mahdolliset synergiat nykyisten rakenteiden ja samaan tavoitteeseen liittyvien aloitteiden, kuten komission eFreight-aloitteen[21] kanssa. Toimituspalvelujen tarjoajien ja verkkokauppiaiden olisi (yhdessä) toteuttavat seuraavat toimet: · Niiden olisi laadittava yhteinen määritelmä toimituspalvelujen peruskäsitteistä ja ‑ominaisuuksista pikemminkin kuluttajien tarpeiden kuin logistiikkaprosessien pohjalta. Määritelmä voisi käsittää esimerkiksi pakettien mitat (koko ja paino), toimitusajan (nopeus) tai lisäpalvelut (muun muassa pakettien seuranta ja vakuutusturva). Se auttaisi sekä verkkokauppiaita että kuluttajia vertaamaan tarjolla olevia tuotteita ja tekemään tietoon perustuvia valintoja. · Verkkokauppiaille olisi annettava paremmat mahdollisuudet saada tietoja kansallisella ja ylikansallisella tasolla. Tietoihin olisi sisällyttävä EU:n jäsenvaltioissa käytettävissä olevat toimitusratkaisut: toimitusajat (nopeus), hinnat, palautusmahdollisuudet, palvelujen yleiset käyttöehdot jne. Verkkokauppiaille olisi annettava tietoja kaikkien kyseeseen tulevien palveluntarjoajien, kuten vaihtoehtoisten palveluntarjoajien, yhteisrahtilähetysten kokoajien, pakettitoimitusten välittäjien ja muiden välittäjien palveluista. Tämä tavoite voidaan saavuttaa muun muassa käyttämällä – vertailevia verkkosivuja (joilla verrataan hintoja ja/tai palvelujen ominaisuuksia) – verkkopalveluja (portaaleja), joiden välityksellä verkkokauppiaat voivat tutustua julkisiin tietoihin, joihin sisältyvät edellä mainitut vähimmäistiedot. Esitystyökalujen olisi oltava avoimia ja kaikkien verkkokauppiaiden käytettävissä. Kaikkien toimituspalvelujen tarjoajien ja välittäjien olisi voitava esitellä palvelujaan näiden työkalujen avulla syrjimättömin ehdoin. Esitystyökaluissa olisi otettava huomioon kuluttajanäkökulma. Toimialaa kehotetaan ottamaan huomioon eFreight-aloitteen yhteydessä kehitetyt standardit, sillä niiden pohjalta voidaan kehittää vastaavia verkkotyökaluja, kuten multimodaalisia rahtikuljetusten reittioppaita. Komissio · järjestää erityisiä kokouksia ja seminaareja saattaakseen yhteen kaikki keskeiset sidosryhmät, erityisesti yksityiset toimituspalvelujen tarjoajat, sekä täsmentää, mitä tuloksia toimilta odotetaan ja minkä ajan kuluessa, ja arvioi saavutettua edistystä · suunnittelee postipalvelujen käyttäjien foorumin vuotuisen kokoontumisen asialistan siten, että sen painopiste on saavutetun edistyksen arvioinnissa. Toimi 3: Lisätään (rajat ylittävien) toimitusmarkkinoiden, toimituspalvelujen ja laatuvaatimusten läpinäkyvyyttä postipalveludirektiivin pohjalta Jäsenvaltioiden olisi toteutettava seuraavat toimet: · Niiden olisi määriteltävä ERGP:n jo tekemän valmistelevan metodologisen työn pohjalta ja postipalveludirektiivin 22 a artiklan perusteella selkeä tilastojärjestelmä, jonka avulla kansalliset sääntelyviranomaiset voivat kerätä olennaisia markkinatietoja kotimaisista ja rajat ylittävistä pakettivirroista kaikilta B2C- ja B2B-pakettimarkkinoilla toimivilta postipalvelujen tarjoajilta, myös välittäjiltä, yhteisrahtilähetysten kokoajilta ja vaihtoehtoisilta palveluntarjoajilta. Kerättäviin tietoihin olisi kuuluttava ainakin määrät, hinnat, jakelukorvaukset, tarjotut palvelut, palvelujen yleiset käyttöehdot ja laatuvaatimukset. · Niiden olisi varmistettava, että käyttäjät ja postipalvelujen tarjoajat saavat säännöllisesti ja avoimesti riittävän yksityiskohtaisia tietoja yleispalvelun tarjoajan (tarjoajien) yleispalvelun erityispiirteistä ja erityisesti peruspakettipalveluista. Nimettyjen yleispalvelun tarjoajien olisi esitettävä selkeämmin yleispalveluvelvoitteeseen kuuluvat erilaiset pakettitoimitusratkaisut sekä palvelujensa ominaisuudet, hinnat mukaan luettuina. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi · julkaistava vuosittain olennaiset markkinatiedot, jotka on kerätty kaikilta B2C- ja B2B-pakettimarkkinoilla toimivilta postipalvelujen tarjoajilta, myös välittäjiltä, yhteisrahtilähetysten kokoajilta ja vaihtoehtoisilta palveluntarjoajilta. Komissio toteuttaa samanaikaisesti seuraavat toimet: · Se käynnistää tutkimuksen, jossa käsitellään läpinäkyvyysvaatimuksia ja läpinäkyvyyttä edistäviä keinoja, joita ovat esimerkiksi toimituksiin liittyvää suorituskykyä mittaava tulostaulu. · Se käsittelee (rajat ylittävien) pakettitoimitusten kehitystä ja niihin liittyviä haasteita postipalveludirektiivin täytäntöönpanoa käsittelevässä kertomuksessa, joka julkaistaan vuoden 2014 ensimmäisen neljänneksen aikana. Kertomuksen tavoitteena on asettaa viimeaikainen kehitys laajempaan yhteyteen, jossa sitä tarkastellaan EU:n postipolitiikan ja postialan muuttuvan luonteen kannalta. Tässä etenemissuunnitelmassa esitetään pakettitoimituksia koskevat tarpeelliset toimet verkkokaupan näkökulmasta, ja tämä ulottuvuus otetaan täytäntöönpanokertomuksessa huomioon, kun arvioidaan postialan yleistä tilannetta ja tulevia haasteita. · Se varmistaa, että postipalveluja käsittelevä eurooppalaisten sääntelyviranomaisten ryhmä keskittyy työssään rajojen yli toimitettaviin pakettilähetyksiin. Ryhmän olisi erityisesti – raportoitava palvelujen laadusta ja tilastotiedoista – tehtävä arviointi, jossa selvitetään, esiintykö rajat ylittävillä pakettitoimitusmarkkinoilla markkinahäiriöitä, jotka saattavat vaatia lisätoimia. II tavoite: Parannetaan
toimitusratkaisujen saatavuutta, laatua ja kohtuuhintaisuutta Verkkokauppiaat, erityisesti
syrjäseuduilla sijaitsevat pk- ja mikroyritykset, voivat menestyä vain, jos
niillä on käytettävissään kohtuuhintaisia ja tehokkaita toimitusratkaisuja. Toimituspalvelujen tarjoajat, kauppakamarit ja verkkokauppiaiden
yhdistykset ovat jo vahvistamassa hyviä käytäntöjä auttaakseen pk-yrityksiä
käymään verkkokauppaa sekä kehittääkseen lopullisten kuluttajien kannalta
käytännöllisiä ratkaisuja. Toimitusprosessit, -tuotteet ja -palvelut vaativat kuitenkin jatkuvaa
innovointia, koska verkkokauppiaiden ja asiakkaiden tarpeet ja odotukset
kehittyvät koko ajan. On olennaisen tärkeää lisätä toimituspalvelujen
tarjoajien välistä yhteentoimivuutta, jotta voitaisiin jatkaa sellaisten
toimitusratkaisujen kehittämistä, joiden laatu (suurempi nopeus, tehokkuus ja
luotettavuus), kohtuuhintaisuus ja saatavuus[22]
vastaavat verkkokauppiaiden ja asiakkaiden tarpeita. Tämä helpottaisi
kuluttajien verkko-ostosten tekoa, parantaisi viimeisen toimitusvaiheen laatua
ja varmistaisi palautusmenettelyjen täyden toimivuuden. Parhaillaan käynnistetään useita EU-tason aloitteita, joiden
tavoitteena on parantaa yhteentoimivuutta ja tietovirtoja varten kehitettyjä
innovatiivisia ratkaisuja[23].
On hyväksytty parhaita toimintatapoja ja teknologisia tutkimusohjelmia, joissa logistiikkapalvelujen
tarjoajat ja verkkokauppiaat voivat yhdessä kehittää hankkeita. IPC:n kaltaiset
järjestöt ovat käynnistäneet hiljattain muita hankkeita tällä alalla.
Tietovirtoja edistävät avoimet rajapinnat, kuljetusyritysten väliset seuranta-
ja jäljitysratkaisut, merkintäjärjestelmät, paremmat
ennakkoilmoitusjärjestelmät rajojen yli toimitettavien lähetysten käsittelyssä
sekä paremmat ja yksinkertaisemmat palautusmahdollisuudet edistäisivät
merkittävästi rajojen yli kulkevia kauppavirtoja. Pienet verkkokauppiaat
voisivat myös saada volyymialennuksia, jos niiden lähetysmääriä yhdistettäisiin
järjestelmällisemmin. Voidaan siis todeta, että terve kilpailu EU:ssa sekä EU:n sisäisiä kauppavirtoja
yhdistävien standardien vahvistaminen vaikuttaisivat myönteisesti EU:n
kansainväliseen kilpailukykyyn sekä verkkokaupassa että toimitusmarkkinoilla. Tiivistämällä kansallisten sääntelyviranomaisten yhteistyötä ERGP:n
tasolla varmistetaan, että nykyisiä sääntelyvälineitä käytetään paremmin rajat
ylittävän toiminnan yhteydessä. Toimi 4: Tuetaan rajat ylittävää kaupankäyntiä parantamalla pakettitoimituksiin liittyvää yhteentoimivuutta Toimituspalvelujen tarjoajien ja verkkokauppiaiden olisi toteuttava seuraavat toimet: Niiden olisi kehitettävä ratkaisuja tietojärjestelmien yhteenliittämistä ja avoimia rajapintoja varten, jotka mahdollistavat tietojen vaihdon eri tietojärjestelmien välillä ympäristössä, jossa toimii useita toimijoita. Niiden olisi erityisesti kehitettävä rajojen yli toimivia ratkaisuja toimitusten seurantaa ja jäljitystä, merkintää ja muita niihin liittyviä prosesseja varten, jotka vaativat pidemmälle menevää yhdenmukaistamista. Niiden olisi kehitettävä ratkaisuja, joilla tehostetaan pakettien palauttamista ja joihin voivat kuulua myös yhteistyö ja yhteisrahtilähetykset, joilla voidaan vähentää viimeisen toimitusvaiheen kustannuksia. Kaikkien ratkaisujen olisi perustuttava avoimiin standardeihin ja infrastruktuureihin ja niiden syrjimättömiin käyttöoikeuksiin. Toimialaa kannustetaan erityisesti ottamaan huomioon eFreight-aloitteen puitteissa tapahtunut kehitys. Kohtuuhintaisia seuranta- ja jäljitysratkaisuja olisi voitava käyttää erityisesti alle 2 kilon painoisten pakettien toimituksissa, jotka muodostavat merkittävän osan verkkokauppaan liittyvistä toimituksista. Komissio seuraa ja valvoo säännöllisesti näiden toimien edistymistä antaa postipalveludirektiivin 20 artiklan mukaisesti Euroopan standardointikomitealle tehtäväksi kehittää vapaaehtoisia standardeja, jotka koskevat pakettitoimituspalvelujen erityisiä ominaisuuksia eli yhteistä osoitejärjestelmää EU:ssa, jos tämä on mahdollista. III tavoite: Parannetaan kuluttajien
valitusten käsittelyä ja oikeussuojakeinoja Lähes 40 prosenttia kuluttajista ilmoittaa, etteivät he tee
verkko-ostoksia toimitusongelmien vuoksi[24].
Kuluttajia huolestuttaa erityisesti, ettei heillä ole riittävää suojaa siltä
varalta, että toimitus menee vikaan esimerkiksi siitä
syystä, että tavaroita ei toimiteta lainkaan, niiden toimitus viivästyy
tai niiden palauttaminen on hankalaa. Osapuolten olisi edellä mainitun uuden kuluttajansuojalainsäädännön
pohjalta tehtävä yhteistyötä kehittääkseen kuluttajaystävällisiä ratkaisuja
valitusten ja mahdollisten riitojen käsittelyä varten. Postiyritysten
yhteistyöjärjestö IPC pyrkii parhaillaan parantamaan kuluttajavalitusten
käsittelyä siten, että toimituksiin osallistuvien toiminnanharjoittajien
puhelinpalvelukeskukset ja yleiset asiakaspalvelujärjestelmät, jotka tarjoavat
(seurattaviin) tuotteisiin liittyviä palveluja, yhdistetään toisiinsa. On
kuitenkin tarpeen kartoittaa myös muita käynnissä olevia hankkeita ja tutkia
tarkemmin, voidaanko nykyisiä ratkaisuja kehittää pidemmälle. Toimi 5: Vahvistetaan kuluttajansuojaa[25] Toimituspalvelujen tarjoajien, verkkokauppiaiden ja kuluttajajärjestöjen olisi (yhdessä): · parannettava valitusten käsittelyyn ja kuluttajansuojajärjestelmiin liittyvää yhteistyötä. Jäsenvaltioiden olisi · edistettävä sitä, että pakettitoimituspalveluihin liittyvissä riidoissa käytetään vaihtoehtoisia riidanratkaisumekanismeja, joita kehitetään vaihtoehtoista riidanratkaisua koskevan direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä. Komissio · painottaa toimituskysymyksiä (esimerkiksi toimituskuluja koskeviin tietoihin ja palautusjärjestelyihin liittyviä avoimuusvaatimuksia ja toimituspalvelujen tarjoajien vastuuta) jäsenvaltioiden täytäntöönpanoviranomaisille vuonna 2014 annettavissa kuluttajansuojadirektiivin täytäntöönpano-ohjeissa · pyytää postipalveluja käsittelevää eurooppalaisten sääntelyviranomaisten ryhmää (ERGP) analysoimaan (rajat ylittäviin) pakettitoimituksiin liittyviä kuluttajavalituksia · antaa postipalveludirektiivin 20 artiklan mukaisesti Euroopan standardointikomitealle tehtäväksi kehittää (vapaaehtoiset) standardointivälineet, joilla arvioidaan vaurioituneisiin, viivästyneisiin tai kadonneisiin paketteihin liittyviä valituksia. LIITE: Toteutettavat toimet Toimijat: || I tavoite: Lisätään avoimuutta ja tiedotusta || II tavoite: Parannetaan toimitusratkaisujen saatavuutta, laatua ja kohtuuhintaisuutta || III tavoite: Parannetaan kuluttajien valitusten käsittelyä ja oikeussuojakeinoja Toimituspalvelujen tarjoajat yhdessä verkkokauppiaiden kanssa || Varmistetaan, että verkkokauppiaat saavat paremmin tietoja eri toimitusratkaisuista kansallisella ja ylikansallisella tasolla (uudet ja tehokkaammat tiedottamisvälineet, yhteiset standardit) || Kehitetään ratkaisuja, joilla parannetaan yhteentoimivuutta (yhteenliitetyt tietojärjestelmät, ylikansalliset ratkaisut seurantaa ja jäljitystä, merkintää ja muita niihin liittyviä prosesseja varten, jotka vaativat pidemmälle menevää yhdenmukaistamista; tehokkaammat palautusratkaisut; viimeinen toimitusvaihe) || Parannetaan riidanratkaisumekanismeja ja kuluttajansuojajärjestelmiä Verkkokauppiaat || Varmistetaan, että kuluttajat saavat asianmukaisia tietoja verkkokauppiaiden verkkosivuilla || || Jäsenvaltiot, sääntelyviranomaiset || Tehostetaan pakettitoimituspalveluja ja pakettimarkkinoita koskevaa tiedotusta kansallisella tasolla Jäsenvaltiot: – määrittelevät ERGP:n nykyisen työn pohjalta tilastojärjestelmän, jolla kerätään olennaisia markkinatietoja kotimaassa ja rajojen yli toimitettavista pakettilähetyksistä kaikilta postipalvelujen tarjoajilta – asettavat yleispalveluun kuuluville (rajat ylittäville) pakettitoimituspalveluille selkeät kansalliset laatuvaatimukset ja varmistavat niiden riippumattoman seurannan Kansalliset sääntelyviranomaiset: julkaisevat vuosittain tulokset, jotka on saatu tilastotiedoista ja laatuvaatimusten arvioinnista || || Jäsenvaltiot: – panevat kuluttajansuojadirektiiviin perustuvat etäsopimuksia ja myyjän toimitilojen ulkopuolella tehtäviä sopimuksia koskevat tietovaatimukset täytäntöön ja edistävät niiden soveltamista jo ennen kyseisten säännösten varsinaista voimaantulopäivää – kehittävät postipalveludirektiivin ja vaihtoehtoista riidanratkaisua koskevan direktiivin 19 artiklan mukaisesti vaihtoehtoisia riidanratkaisumekanismeja kaikkia pakettitoimituspalveluja varten Euroopan komissio || – käynnistää tutkimuksen pakettimarkkinoiden ja ‑palvelujen läpinäkyvyydestä – julkaisee viidennen soveltamiskertomuksen postipalveludirektiivin täytäntöönpanosta ja käsittelee siinä laajasti pakettilähetyksiä – pyytää postipalveluja käsittelevää eurooppalaista sääntelyviranomaisten ryhmää (ERGP) raportoimaan palvelujen laadusta ja paketteja koskevista tilastotiedoista sekä laatimaan selvityksen rajat ylittävistä pakettitoimitusmarkkinoista || – antaa eurooppalaisille standardointielimille tehtäväksi laatia vapaaehtoiset standardit yhteisiä osoitejärjestelmiä varten || – painottaa toimitusnäkökohtia vuonna 2014 julkaistavissa kuluttajansuojadirektiivin täytäntöönpano-ohjeissa – pyytää ERGP:tä arvioimaan rajat ylittäviin toimituksiin liittyviä kuluttajavalituksia – antaa eurooppalaisille standardointielimille tehtäväksi laatia vapaaehtoiset standardit valitusten arviointia varten - Kehitystä seurataan ja valvotaan säännöllisesti. - Järjestetään erityisiä kokouksia ja sopimuksia, joihin kutsutaan kaikki keskeiset sidosryhmät ja joissa täsmennetään, mitä tuloksia toimilta odotetaan ja minkä ajan kuluessa niitä odotetaan sekä arvioidaan saavutettua edistystä. - Laaditaan vuosittain kokoontuvan postipalvelujen käyttäjien foorumin asialista siten, että sen painopiste on saavutetun edistyksen arvioinnissa. - Keskustellaan jäsenvaltioiden kannalta olennaisista kysymyksistä postipalveluja ja sähköistä kaupankäyntiä koskevilla direktiiveillä perustetuissa komiteoissa. - Varmistetaan, että tässä etenemissuunnitelmassa yksilöidyt tehtävät otetaan asianmukaisesti huomioon ERGP:n työohjelmissa kaudeksi 2014–2015. - Laaditaan edistymisraportti 18 kuukauden kuluessa tämän etenemissuunnitelman hyväksymisestä. - Yksilöidään lisätoimia (lainsäädännöllisiä ja muita toimia), jos tämän etenemissuunnitelman täytäntöönpano ja vaikutukset eivät ole odotusten mukaisia. [1] Eurostat [isoc_ec_ibuy]] –
2012. [2] Eurostat [isoc_ec_eseln2] –
2011, päivitetty joulukuussa 2013. [3] Sähköistä kaupankäyntiä
käsittelevä tiedonanto, COM(2011) 942 final; päätöslauselma (P7_TA(2010)0320) 21.
syyskuuta 2010 sisämarkkinoiden täydentämisestä sähköistä kaupankäyntiä ajatellen;
EU:n neuvoston päätelmät digitaalisista sisämarkkinoista ja sisämarkkinoiden
hallinnosta, 31.5.2012; vihreästä kirjasta annettu Euroopan talous- ja
sosiaalikomitean lausunto INT 674, maaliskuu 2013, ja päätöslauselma
(P7_TA-PROV(2012)0468) 11. joulukuuta 2012 digitaalisten sisämarkkinoiden
toteuttamisesta (2012/2030(INI)). [4] Näin ollen tässä aloitteessa
ei käsitellä sähköistä toimittamista (kuten sähköisten lippujen ja sähköisten
kirjojen toimittamista). [5] ”Consumer market study on the
functioning of e-commerce and Internet marketing and selling techniques in the
retail of goods”, Euroopan komission teettämä tutkimus, terveys- ja
kuluttaja-asioiden pääosasto, 2011; ”European Cross-border E-commerce”,
Accenturen ERRT:lle (European Retail Round Table) tekemä tutkimus, tammikuu
2012. [6] Tässä etenemissuunnitelmassa
”paketeilla” tarkoitetaan kaikkia tuotteita (elintarvikkeita lukuun ottamatta),
jotka tilataan verkosta ja toimitetaan kuluttajalle. ”Paketille” annetaan
mahdollisimman laaja merkitys, ja se käsittää kaikki vähintään 100 grammaa
ja enintään 30 kiloa painavat lähetykset. [7] Tämän
asian merkitystä syrjäisimmille alueille tähdennetään niin kutsutussa Solbesin
kertomuksessa. Myös kesäkuussa 2012 julkaistussa syrjäisimpiä alueita
käsittelevässä komission tiedonannossa muistutetaan, että tällaiset alueet on
otettava huomioon kaikissa digitaalisiin sisämarkkinoihin liittyvissä
ehdotuksissa, jotka koskevat niitä. [8] [Linkki vihreää kirjaa
koskevasta kuulemismenettelystä laadittuun tiivistelmäraporttiin]. [9] Ks. esimerkiksi Euroopan
komission terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston vuonna 2011 teettämä
tutkimus ”Consumer market study on the functioning of e-commerce and internet
marketing and selling techniques in the retail of goods”. [10] Euroopan komission Copenhagen
Economics -konsulttiyrityksellä (CE) teettämä tutkimus ”A study on the state of
play of EU parcel markets with particular emphasis on e-commerce”, 2013, s. 19.
[11] Tässä etenemissuunnitelmassa
ilmaisulla ”verkkokauppias” tarkoitetaan vähittäismyyjää, joka myy ainakin osan
tarjoamistaan tuotteista verkossa ja tarvitsee sen vuoksi toimituspalveluja
saattaakseen tällaiset liiketoimet päätökseen. [12] Tulliasioita käsitellään
uudistetun tullikoodeksin täytäntöönpanosääntöjen valmistelun yhteydessä ja
alv-kysymyksiä käynnissä olevassa alv-järjestelmän uudelleentarkastelussa. Tässä
etenemissuunnitelmassa ei käsitellä niitä tarkemmin, koska ne eivät kuulu sen
piiriin. [13] Direktiivi 97/67/EY, sellaisena
kuin se on muutettuna direktiiveillä 2002/39/EY ja 2008/6/EY, EUVL L 52,
27.2.2008, s. 3. [14] Vaihtoehtoista
kuluttajariitojen ratkaisua koskeva direktiivi 2013/11/EU, EUVL L 165,
18.6.2013, s. 63, ja verkkovälitteistä kuluttajariitojen ratkaisua koskeva asetus
(EU) N:o 524/2013, EUVL L 165, 18.6.2013, s. 51. [15] Ks. myös postipalveluja
käsittelevän eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten neuvottelukomitean
ympäristökysymyksistä antamat yhteiset päätelmät, 4/4 2013. [16] Valkoinen kirja ”Yhtenäistä
Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma – Kohti kilpailukykyistä
ja resurssitehokasta liikennejärjestelmää”. [17]
Ks. eurooppalaisten alakohtaisten työmarkkinaosapuolten (PostEurope ja UNI
Europa Post & Logistics) postialan kehityksestä antamat yhteiset lausumat
sekä niiden käynnissä oleva komission tukema työ, jonka tavoitteena on saada
työntekijöiden ammattitaito ja työmarkkinoiden tarpeet vastaamaan toisiaan. Ks.
myös tiedonannot ”Uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelma: Eurooppa tähtää
täystyöllisyyteen” (KOM(2010) 682 lopullinen) ja ”Tavoitteena työllistävä elpyminen”
(COM(2012) 173 final). [18] Ks. FTI, ”Study on cross-border parcel
delivery”, 2011. [19] Toimituspalvelujen
tarjoajat, jotka lähettävät paketteja toiseen maahan ja joilla ei ole omaa
integroitua toimitusverkkoa, maksavat määräpaikassa toimivalle
toimituspalvelujen tarjoajalle korvauksen lähetyksen käsittelystä ja
toimittamisesta. Näitä korvauksia kutsutaan tässä asiakirjassa
”jakelukorvauksiksi” (vastaavia kirjelähetyksistä suoritettavia maksuja kutsutaan
”päätemaksuiksi”; Maailman postiliiton (UPU) järjestelmässä jakelukorvauksia
kutsutaan ”saapuvasta maakuljetuksesta maksettaviksi maksuosuuksiksi”). [20] WIK, ”The role of
Regulators”, 2011; ”Study on the main developments in the postal sector”, 2013. [21] Komission
eFreight-aloite; http://ec.europa.eu/transport/media/consultations/doc/2013-01-17-efreight/background.pdf. Ks. myös edellä mainittu postiyritysten
yhteistyöjärjestön IPC:n aloite (jakso D). [22] Yhteentoimivuusongelmat,
kuten osoite- ja merkintästandardien nykyinen kirjo ja tietojärjestelmien
riittämätön yhteentoimivuus, lisäävät toimituskuluja ja näin ollen myös
verkkokauppiaiden maksamia toimitushintoja. [23] Ks. erityisesti
eFreight-aloitteet; http://ec.europa.eu/transport/media/consultations/doc/2013-01-17-efreight/background.pdf; verkkokauppaa koskeva
tutkimus, 2013. [24] Erityiseurobarometri 398,
2013. Tiedot vuodelta 2012. Vuonna 2010 vastaava luku oli 47 prosenttia (Cons
Focus, 11/2010). [25] Tässä etenemissuunnitelmassa
ei käsitellä tuoteturvallisuuteen liittyviä toimia, joita on jo käsitelty
komission tiedonannossa ”Kaksikymmentä toimea tuotteiden turvallisuuden ja
vaatimustenmukaisuuden parantamiseksi Euroopassa”, COM(2013) 76 final,
13.2.2013.