52013DC0478

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

Ympäristöalan rahoitusvälineestä (Life+) annetun asetuksen (EY) N:o 614/2007 loppuarviointi

1.           JOHDANTO

Life-ohjelma on EU:n ainoa rahoitusväline, joka keskittyy pelkästään unionin ympäristöpolitiikan ja -lainsäädännön täytäntöönpanoon. Se käynnistettiin vuonna 1992, ja parhaillaan on meneillään Life+ ‑asetuksen (EY) N:o 614/2007[1] mukainen neljäs ohjelmakausi. Kyseinen asetus kattaa vuodet 2007–2013, ja siinä esitetään 2,17 miljardin euron määrärahoja.

Life+ -välineestä ovat mahdollisia kolmenlaiset toimet:

· yksittäistoimiin myönnettävät avustukset, joiden osuus on 78 prosenttia talousarviosta. Avustukset myönnetään kolmella ohjelma-alueella: luonto ja biologinen monimuotoisuus, ympäristöpolitiikka ja -hallinto sekä tiedotus ja viestintä;

· kansalaisjärjestöille myönnettävät toiminta-avustukset, joiden osuus on 3 prosenttia talousarviosta;

· palvelujen julkisia hankintoja koskevien sopimusten perusteella myönnettävä rahoitus, jonka osuus on 19 prosenttia talousarviosta.

Komissio laati asetuksen 15 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti

– väliarvioinnin, joka toimitettiin Euroopan parlamentille ja Life+ ‑komitealle syyskuussa 2010;[2]

– Life+ -ohjelman seuraajaa koskevan ehdotuksen, joka toimitettiin Euroopan parlamentille ja neuvostolle joulukuussa 2011.[3]

Joulukuussa 2012 komissio julkaisi Life+ ‑ohjelmaa ja sen täytäntöönpanoa koskevan tutkimuksen tulokset, päätelmät ja suositukset[4].

Loppuarvioinnissa kerätty ja analysoitu näyttö ja palaute osoittavat, että Life+ ‑ohjelman luonteessa ja täytäntöönpanossa tai sen tulosten laadussa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia vuonna 2010 tehdyn väliarvioinnin jälkeen. Näin ollen väliarvioinnin päätelmät ovat yleisesti ottaen edelleen paikkansapitäviä. Loppuarviointi osoittaa kuitenkin, että ohjelman täytäntöönpano on edellisten arviointien jälkeen parantunut entisestään[5]. Tässä tiedonannossa esitetään Life-ohjelman todetut saavutukset sekä jäljellä olevat haasteet ja heikkoudet. Komission ehdotuksessa uudeksi välineeksi vuosiksi 2014–2020 pyritään jo nyt puuttumaan todettuihin haasteisiin ja heikkouksiin.

2.           SAAVUTUKSET JA HAASTEET

2.1.        Saavutukset

Life+ on ollut tehokas väline, jolla on voitu edistää kuudennessa ympäristöalan toimintaohjelmassa[6] määritettyjen ensisijaisten toimien täytäntöönpanoa. Ohjelma on lisännyt merkittävällä tavalla tietoisuutta EU:n ympäristöpolitiikan ja ‑lainsäädännön täytäntöönpanosta, sitä koskevaa hyvää hallintoa ja kansalaisten osallistumista siihen. Arvioinneissa vahvistettiin, että Life+ on ollut onnistunut väline, joka tuottaa huomattavan paljon lisäarvoa EU:n tasolla[7].

Kahdenkymmenen vuoden aikana Life-ohjelman määrällisiksi hyödyiksi arvioidaan noin 600 miljoonaa euroa vuodessa. Sen lisäksi Life-ohjelmalla on

· parannettu luonnon suojelua ja ennallistamista noin 4,7 miljoonan hehtaarin suuruisella maa-alueella;

· parannettu veden laatua 3 miljoonaa hehtaarin suuruisella alueella;

· parannettu noin 12 miljoonan ihmisen ilman laatua;

· ehkäisty noin 300 000 tonnin jätemäärää syntymästä ja kierrätetty miljoona tonnia jätteitä;

· vähennetty hiilidioksidipäästöjä 1,13 miljoonaa tonnia vuodessa.

Nämä saavutukset on saatu aikaan toteuttamalla lähes 50 000 hanketta. Henkkeisiin sisältyivät mm. 194 miljoonan hehtaarin maa-alueen hankkiminen Natura2000-verkoston toteuttamiseksi, yli 95 000 koulutustilaisuuden järjestäminen ja 6,1 miljoonalle ihmiselle suunnattujen tiedotustoimien toteuttaminen. Hankkeisiin osallistui 1,2 miljoonaa oppilasta ja opiskelijaa.

EU:n tasolla saatava lisäarvo

Life+ -välineen eurooppalainen lisäarvo seuraa siitä, että se voi toimia parhaiden käytäntöjen vaihdon ja tiedon jakamisen foorumina, jolla toimijat eri puolilla EU:ta voivat oppia toistensa kokemuksista ja siten ratkoa ympäristöongelmia entistä tehokkaammin. Esimerkiksi ohjelma-alueella ’luonto ja biologinen monimuotoisuus’ Life+ on auttanut luomaan yhteistyöfoorumeita, joilla tuetaan kumppanuuksia ja helpotetaan siten parhaiden käytäntöjen siirtämistä sidosryhmien ja päätöksentekijöiden välillä. Life+ lisää vastuunjakoa ja yhteisvastuullisuutta EU:n yhteisten ympäristöhyötyjen suojelussa Lisäksi Life+ -ohjelmassa käynnistetään uusia toimia, joilla edistetään kertaluonteisia investointeja EU:n ympäristö- ja ilmastopolitiikan täytäntöönpanon esteiden poistamiseksi, ja testataan uusia menetelmiä. Väliarviointi osoitti, että Life+ -välineellä on edelleen merkitystä, koska se on EU:n ainoa erityisesti ympäristöä koskeva rahoitusväline[8].

Asetuksen EU:n tasolla tuoma merkittävä lisäarvo on saatu aikaan varmistamalla, että

· yksittäistoimiin myönnettävin avustuksin rahoitetut hankkeet ovat kaikki olleet erittäin korkealaatuisia ja niiden vaikutus on moninkertaistettu hankkeiden tulosten levittämisen ja jakamisen ansiosta, jolloin on saavutettu mahdollisimman suuri joukko poliittisia päättäjiä ja sidosryhmiä kaikkialla EU:ssa;

· rahoitusta saaneet kansalaisjärjestöt ovat saaneet osallistua aktiivisesti päätöksentekoon ja politiikan täytäntöönpanoon;

· julkiset hankinnat on suunniteltu hyvin ja ne on mukautettu virallisesti sovittuihin ensisijaisiin tavoitteisiin.

EU:n tasolla saatavaa lisäarvoa kuitenkin heikensi jonkin verran varojen maakohtaisen jaon järjestelmä, minkä vuoksi oli tehtävä kompromisseja rahoitettujen hankkeiden laadussa, ja painopistealueiden liiallinen laajuus, minkä vuoksi kohdennettuihin tarpeisiin ja prioriteetteihin ei kiinnitetty riittävästi huomiota. Koska Life+ -painopisteet on määritelty asetuksessa, ohjelman täytäntöönpanon aikana ei ole ollut mahdollista ottaa käyttöön vaatimuksia, joilla hankerahoitus kohdistetaan tiettyjen poliittisten tarpeiden ja prioriteettien mukaan.

Valintamenettely ja hankkeiden seuranta

Life+ -hankkeiden tiukalla arviointi- ja valintaprosessilla on varmistettu, että rahoitetut hankkeet on suunniteltu huolellisesti ja niillä on näin ollen hyvät edellytykset onnistua. Ulkopuoliset ryhmät, jotka hallitsevat perusteellisesti hankkeiden kielen ja sisällön, ovat tarjonneet säännöllisesti tukea ja seuranneet hankkeen etenemistä paikan päällä. Tuensaajat katsovat saaneensa riittävästi apua sekä ulkopuolisilta seurantaryhmiltä että teknisistä ja taloudellisista asioista vastaavilta komission virkamiehiltä[9].

Kansalaisjärjestöjen toiminta-avustukset

Life+ -ohjelman tämän osa-alueen tarkoituksena on mahdollistaa se, että eurooppalaisittain suuntautuneet ympäristöjärjestöt voivat edistää sidosryhmien tasapainoista osallistumista EU:n poliittiseen prosessiin. Toiminta-avustusten ansiosta kansalaisjärjestöt ovat voineet osallistua EU:n työryhmiin, tuottaa tietoja ja laatia analyysejä, toteuttaa tiedotustoimia ja antaa neuvontaa sekä toteuttaa pitkäaikaisia hankkeita. Arvioinneissa vahvistetaan tämän toiminnan olevan edelleen merkityksellistä ja todetaan, että valittujen kansalaisjärjestöjen EU:n politiikkaan antama panos on ollut tarpeellinen.

Julkiset hankinnat

Komissio käyttää julkisia hankintoja teettääkseen asiaan liittyviä tutkimuksia ja arviointeja, järjestääkseen kokouksia, työpajoja ja seminaareja ja kehittääkseen ja ylläpitääkseen tietotekniikkajärjestelmiä (esim. Life-ohjelman verkkosivut tai Natura 2000 -tietojärjestelmä). Tätä Life+ -ohjelman osa-aluetta on myös käytetty komission avustamiseen tiedotus-, julkaisu- ja levitystoimissa, jotka ovat keskeisiä ohjelman tavoitteiden kannalta. Julkisia hankintoja koskevilla sopimuksilla on ollut tärkeä tehtävä ohjelman tavoitteiden saavuttamisessa, vaikka niiden osuus Life+ -välineen talousarviosta onkin ollut suhteellisen pieni. Arvioinneista käy ilmi, että varojen käyttäminen julkisiin hankintoihin on ollut asianmukaista ja että se on vastannut politiikan tarpeisiin. Tuotoksiin on sisältynyt näkyviä viestintä- ja tiedotustoimia, ja vaikka niiden tosiasiallisia vaikutuksia on vaikea arvioida, ne on toteutettu asetettujen laatuvaatimusten mukaisesti ja ne ovat pohjautuneet strategisiin tarpeisiin.

2.2.        Haasteet ja toimet nykyisissä puitteissa

2.2.1.     Yksittäistoimiin myönnettävät avustukset

Strategia ja johdonmukaisuus

Life+ -ohjelma on arvioitu merkitykselliseksi ja tarpeelliseksi, koska se luo EU:n tason lisäarvoa EU:n ympäristöpolitiikan kehittämisessä ja toteutuksessa[10]. Ohjelman tavoitteet eivät kuitenkaan ole aina selkeitä eivätkä johdonmukaisia EU:n muun politiikan kanssa. Ohjelman heikkoudeksi on todettu selkeän strategisen lähestymistavan ja kriittisen massan puuttuminen, joka pääosin johtuu asetuksessa olevista rajoituksista. Tästä syystä Life+ ‑ohjelman täytäntöönpanossa ei ole etenkään ympäristön sekä tiedotuksen ja viestinnän ohjelma-alueilla kyetty seuraamaan EU:n poliittisten painopisteiden kehitystä. Tulevaisuutta ajatellen arvioinneissa suositeltiin parantamaan strategista ja monivuotista suunnittelua ja lisäämään joustavuutta rahoitusvälineiden valinnassa ja täydentävyydessä. Lisäksi arvioinneissa todettiin, että Life+ -välineen ympäristöpolitiikan ja ‑hallinnon ohjelma-alueella olisi kiinnitettävä enemmän huomiota EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpanoon ja kerrannaisvaikutusten luomiseen.

Asetuksen 9 artiklan mukaan Life+ -välineellä ei rahoiteta toimenpiteitä, joita voidaan rahoittaa jostakin muusta EU:n rahoitusvälineestä. Näin estetään useamman EU-välineen käyttäminen saman hankkeen rahoittamiseen. Suuremmasta synergiasta ja johdonmukaisuudesta jäsenvaltioiden kansallisten, alueellisten ja paikallisten ohjelmien kanssa olisi toisaalta hyötyä.

EU:n ulkopuolisia rahoitusmahdollisuuksia koskevat rajoitukset ovat heikentäneet ohjelman tehokkuutta tapauksissa, joissa pyritään vastaamaan EU:n rajojen ulkopuolisista tekijöistä johtuviin EU:n ympäristöongelmiin.

Komissio pyrkii jatkossakin sisällyttämään yksittäistoimiin myönnettävin avustuksin aikaansaadut tuotokset paremmin politiikan suunnitteluun ja toteutukseen nykyisen Life+ ‑ohjelman asettamien rajojen puitteissa. Hakijan opasta on tarkistettu perusteellisesti erityisesti ympäristöpolitiikan ja ‑hallinnon ohjelma-alueen osalta, jotta potentiaalisiin tuensaajiin voidaan kiinnittää enemmän huomiota ja annettavaa ohjeistusta parantaa Life+ ‑asetuksen asettamissa rajoissa.

Komissio on varmistanut, ettei yksikään Life+ -hanke ole saanut tukea muista EU:n rahoitusvälineistä, mikä tarkoittaa, että Life+ -asetuksen säännöksiä on noudatettu. Hankkeiden valintamenettely on kuitenkin suosinut hankkeita, joilla on synergioita muiden rahastojen kanssa tai joissa sovelletaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa eri rahoitusvälineiden käytössä. Tämä näkyy siinä, että valintaperusteet on vahvistettu siten, että tällaiset hankkeet ovat saaneet arvioinnissa lisäpisteitä.

Komissio on myös toiminut arvioinnin suositusten pohjalta ja ehdottanut, että seuraavan Life+ ‑ohjelman puitteissa otetaan käyttöön uudentyyppisiä ”integroituja hankkeita”. Integroiduissa hankkeissa keskityttäisiin entistä enemmän EU:n politiikan täytäntöönpanoon, ne toteutettaisiin pidemmällä aikavälillä ja niille hankittaisiin lisärahoitusta.

Ehdotetussa uudessa ohjelmassa otettaisiin lisäksi käyttöön mahdollisuus rahoittaa EU:n ulkopuolella toteutettavia toimia, jos se on tarpeen EU:n ympäristö- ja ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi.

Hallinnollinen rasite

Life+ -välineen hallinnollinen rasite on kasvanut ajan mittaan tiukempien, erityisesti varainhoitoon liittyvien haku- ja raportointivaatimusten takia. Tämä on nostanut esille välineen tehokkuutta koskevia huolia. Myös Life+ -yksikön jakaminen kahteen erilliseen yksikköön vuonna 2009 näyttää lisänneen asiasta vastaavien yksittäisten virkamiesten hallinnollista työtä.

Komissio on pyrkinyt yksinkertaistamaan menettelyjä ja ehdottanut Life+ ‑ohjelman seuraajaa koskevia toimenpiteitä hallinnollisen taakan keventämiseksi.

Haku- ja valintaprosessi

Hankkeiden haku- ja valintamenettelyjen arvioitiin olevan liian pitkiä ja monimutkaisia ja tarvitsevan yksinkertaistamista.

Vuonna 2011 otettiin käyttöön verkossa saatavilla oleva sähköinen hakulomake näiden ongelmien ratkaisemiseksi. Ensimmäisenä pilottivuotena ilmeni joitakin alkuvaiheen lastentauteja, mm. sähköisten ja paperilla toimitettujen hakemusten välillä oli eroavaisuuksia, jotka oli korjattava manuaalisesti.

Komissio on järjestänyt jokaisen ehdotuspyynnön julkaisemisen jälkeen potentiaalisille hakijoille työpajoja, joissa hakuprosessia selitetään. Näin pyritään parantamaan hakemusten laatua. Työpajoissa on erityisesti keskitytty maihin, joissa on vain vähän hakijoita ja/tai alhainen valintaprosentti. Komissio myös vahvistaa ja parantaa edelleen levitystoimia ja lisää ponnisteluja muidenkin kuin perinteisten Life-hakijoiden houkuttelemiseksi erityisesti biologisen monimuotoisuuden ohjelma-alueelle sekä ympäristöpolitiikan ja -hallinnon ohjelma-alueen uusille aihealueille.

Komissio on lyhentänyt hankkeiden valintamenettelyn kestoa heikentämättä sen laatua. Sähköinen hakujärjestelmä on toiminut hyvin vuoden 2012 ehdotuspyynnöstä lähtien, ja komissio tutkii mahdollisuuksia laajentaa sähköisen raportoinnin käyttöä hankkeiden seurantaan.

Hankkeiden tulokset ja integrointi

Arvioinneissa ehdotetaan, että komissio tekisi hankkeille enemmän jälkitarkastuksia, vaikka tätä ei edellytetäkään asetuksessa. Järjestelmällisempi jälkiseurantajärjestelmä olisi parannus nykyisiin järjestelyihin, koska se antaisi näyttöä siitä, mitkä hankkeet todella tuottavat pitkäaikaisia hyötyjä. Näin voitaisiin varmistaa, että hankkeiden tuloksia hyödynnetään nykyistä paremmin ja että ne otetaan huomioon päätöksenteossa. Yleisemmin ottaen taitotiedon siirtoa olisi parannettava, erityisesti EU:n tasolla.

Komissio on ryhtynyt tekemään järjestelmällisemmin jälkitarkastuksia, joiden pohjalta arvioidaan hankkeiden kestävyyttä ja tehdään poliittisia johtopäätöksiä. Komissio pyrkii myös ottamaan hankkeiden tulokset yhä enemmän huomioon politiikan kehittämisessä ja täytäntöönpanossa. Tässä hyödynnetään työpajoja ja paneelikeskusteluja, joissa on mukana hankkeiden tuensaajia ja politiikan suunnittelijoita. Politiikan ja käytännön hankkeiden välinen yhteys on jo nyt vahva luonnon ja biologisen monimuotoisuuden ohjelma-alueella, mutta varsinkin ympäristöpolitiikassa ja -hallinnossa tarvittaisiin tulevalla ohjelmakaudella lisäponnisteluja.

Viestintä ja tiedotus

Arviointien suosituksissa todetaan, että Life-ohjelman horisontaalista tiedotusta ja viestintää voitaisiin parantaa ja että hankkeiden tulosten ja tietämyksen levittämistä olisi tehostettava varsinkin EU:n tasolla.

Useita parannuksia on tehty. Ulkoisesti kaikkein näkyvin parannus ovat päivitetyt ja paremmat Life-kotisivut internetissä.

Komissio julkaisee säännöllisesti aihekohtaisia esitteitä, joissa esitellään, miten Life-hankkeissa käsitellään ympäristökysymyksiä. Tähän mennessä on toteutettu ja julkaistu kolme yhteenvetotutkimusta, jotka koskivat vettä, jätteitä sekä ilmaa ja melua.

Komissio on edistänyt verkottumista järjestämällä alueellisia ja EU:n laajuisia hankekokouksia kokemusten ja teknisen tietämyksen vaihtamiseksi.

Erityisesti luonnon ja biologisen monimuotoisuuden ohjelma-alueella tehdään tiivistä yhteistyötä ja jaetaan tietämystä tuensaajien kesken, mikä on myötävaikuttanut luonnonsuojelua ja biologista monimuotoisuutta koskevan tieteellisen tietämyksen kerryttämiseen ja tätä myötä laajemmin myös lintu- ja luontotyyppidirektiivien täytäntöönpanoon.

Kansalliset organisaatiot ja hallinto

Kansallisilla yhteyspisteillä on tärkeä rooli varmistettaessa Life+ ‑ohjelman johdonmukaisuus, täydentävyys ja koordinointi kansallisten ohjelmien kanssa. Koordinointi muiden, pääasiassa kansallisten rahoituslähteiden kanssa vaikuttaa kuitenkin yhä riittämättömältä. Kansalliset yhteyspisteet ovat todenneet, että Life+ -ohjelman kautta voitaisiin saada käyttöön enemmänkin kansallisia resursseja.

Kansalliset strategiat nähdään tärkeinä edistettäessä, levitettäessä ja toteutettaessa ohjelmaa yksittäisissä jäsenvaltioissa.

Kukin jäsenvaltio on esittänyt hyvin eri määrän ehdotuksia, mikä on osittain kytköksissä Life-ohjelmaan liittyvään aiempaan kokemukseen eri jäsenvaltioissa ja osittain kansallisten yhteyspisteiden tarjoamaan apuun. Tämä johtaa rahoituksen epätasaiseen jakautumiseen jäsenvaltioiden välillä. Italia, Espanja ja Saksa saavat jatkuvasti huomattavia määriä Life+ ‑tukea, kun taas osa uusimmista jäsenvaltioista onnistuu saamaan rahoitusta harvemmin.

Komissio järjestää koulutustapahtumia vahvistaakseen kansallisten yhteyspisteiden roolia hakijoiden ja tuensaajien avustamisessa ja on laatinut viestintätoimia koskevat suuntaviivat.

Asetuksessa vahvistettu varojen maakohtainen jako ei näytä johtavan hankkeiden merkittävästi tasaisempaan jakautumiseen EU:ssa, mutta joissakin maissa tässä asiassa edistytään kansallisten yhteyspisteiden toimin. Onnistuessaan nämä toimet pitäisi toistaa muissa jäsenvaltioissa.

2.2.2.     Kansalaisjärjestöjen toiminta-avustukset

Vaikka yksittäisten kansalaisjärjestöjen vaikutuksia on vaikeampi arvioida kuin yksittäistoimiin myönnettävien avustusten, on todettu, että kansalaisjärjestöjen avustusohjelma tuottaa suurta lisäarvoa edistämällä osaltaan politiikan kehittämistä ja täytäntöönpanoa. Tukikelpoisuusvaatimuksia on yleisesti ottaen pidetty asianmukaisina. Sen sijaan vaatimuksen, jonka mukaan jäseniä on oltava useissa maissa, katsotaan olevan ristiriidassa sen säännöksen kanssa, jonka mukaan tukea voidaan antaa vain tuensaajalle eikä jäsenille.

Aikaisemmissa arvioinneissa nousi esiin maksutahtiin ja maksujen ajoitukseen liittyviä ongelmia, jotka aiheuttavat kansalaisjärjestöille maksuvalmiusongelmia. Väliarvioinnissa suositeltiin, että valintamenettelyn aikataulua tai monivuotisia kumppanuutta koskevia puitesopimuksia olisi muutettava, jotta maksuvalmiusongelmia voitaisiin korjata ja kustannustehokkuutta parantaa[11].

Komissio on parantanut yhteisrahoitusta koskevaa palautettaan kansalaisjärjestöille, ja maksujen ajoitusta on korjattu jonkin verran, joskin sitä on rajoittanut komission varainhoitomenettelyjen edellyttämä aikataulu.

Komissio on keskittänyt viimeisimmän Life+ -ehdotuspyynnön vuosittaisia prioriteetteja yhä enemmän ja ottanut käyttöön ulkoisen arvioinnin, jonka avulla lisätään arviointiprosessin objektiivisuutta. On ehdotettu, että uudessa välineessä tuki voisi olla monivuotista ja sen ansiosta vakaampaa, jotta tukea saavat kansalaisjärjestöt voivat suunnitella toimintaansa pidemmällä aikavälillä. Verkoston jäsenten tiiviimpää osallistumista avustusten täytäntöönpanoon on myös tarkoitus lisätä.

3.           LIFE+ -VÄLINEEN TULEVAISUUS

Kuten edellä todettiin, useat arvioinneissa esitetyt suositukset eivät sovi yhteen nykyisen Life+ ‑asetuksen kanssa, mutta ne on otettu huomioon suunniteltaessa tulevaa välinettä.

Komissio esittää 12. joulukuuta 2011 antamassaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetussa tiedonannossa 3,2 miljardin euron rahoitusta uudelle ympäristö- ja ilmastotoimien Life-ohjelmalle vuosiksi 2014–2020. Ehdotettu uusi ohjelma tulee pohjautumaan nykyisen Life-ohjelman menestystekijöihin, mutta sitä uudistetaan, jotta sen vaikutukset olisivat suuremmat ja se olisi yksinkertaisempi ja joustavampi rahoituksen kasvaessa.

Tärkeimmät ehdotetut muutokset ovat:

· ilmastotoimet-alaohjelman perustaminen (määrärahat koko kaudeksi 800 miljoonaa euroa). Alaohjelmalla on kolme painopistealuetta: ilmastonmuutoksen hillitseminen, ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja ilmastohallinto ja -tieto;

· ympäristö-alaohjelman rakenteen parantaminen (määrärahat 2,4 miljardia euroa koko kaudeksi) niin, että se käsittää luonnon monimuotoisuuden, ympäristön ja hallinnon;

· integroitujen hankkeiden käyttöönotto. Integroidut hankkeet ovat demonstrointihankkeita, joilla pyritään saavuttamaan ympäristötavoitteet, erityisesti käyttämällä muita jäsenvaltioiden tai EU:n varoja. Niillä voidaan tehostaa täydentävyyttä ja koordinointia Euroopan rakenne- ja investointirahastoista (ERI) tuettavien toimien kanssa seuraavilla aloilla: luonto, vesi, jätteet, ilman laatu, ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen.

Ympäristö-alaohjelmalla tuetaan seuraavilla aloilla toteutettavia toimia:

· ”Ympäristö ja resurssitehokkuus” -hankkeissa haetaan innovatiivisia keinoja parantaa ympäristöpolitiikan täytäntöönpanoa ja sisällyttää ympäristötavoitteet myös muihin aloihin;

· ”Luonnon monimuotoisuus” -hankkeilla kehitetään parhaita käytäntöjä luonnon monimuotoisuuden häviämisen pysäyttämiseksi ja ekosysteemipalvelujen parantamiseksi. Keskeisenä tavoitteena on Natura 2000 -alueiden tukeminen eritoten integroiduin hankkein, jotka ovat yhdenmukaisia jäsenvaltioiden toimintajärjestystä koskevien puitteiden kanssa;

· ”Ympäristöhallinto ja -tieto” -hankkeilla edistetään tiedon jakamista, parhaiden käytäntöjen levittämistä, säännösten parempaa noudattamista sekä tiedotuskampanjoita.

Ilmastotoimet-alaohjelmaan kuuluvat seuraavat osa-alueet:

· ”Ilmastonmuutoksen hillitseminen” -hankkeissa keskitytään kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen;

· ”Ilmastonmuutokseen sopeutuminen” -hankkeilla pyritään parantamaan kykyä sietää ilmastonmuutosta;

· ”Ilmastohallinto ja -tieto” -hankkeissa keskitytään tietämyksen lisäämiseen, tiedottamiseen, yhteistyöhön sekä ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista koskevien toimien levittämiseen.

Hankkeiden rahoittamiseen myönnettävät avustukset ovat edelleen ohjelman keskeinen tukimuoto. Kansalaisjärjestöille ja muille elimille ehdotetaan annettavaksi toiminta-avustuksia, ja lisäksi voidaan sijoittaa innovatiivisiin rahoitusvälineisiin.

Komission ehdotuksen mukaan vuosia 2014–2020 koskevassa Life-ohjelmassa sovelletaan kevyempiä ja joustavampia menettelyjä.

4.           PÄÄTELMÄ

Vaikka arvioinneissa todettiin, että Life+ -ohjelmassa on jonkin verran parantamisen varaa, sitä pidetään kaiken kaikkiaan tehokkaana ja hyvin hallinnoituna. Todettuja heikkouksia on mahdollisuuksien mukaan korjattu nykyisen ohjelmakauden loppuvaiheissa. Jos havaitut heikkoudet esiintyvät itse Life-asetuksessa, suositukset on otettu huomioon vuosia 2014–2020 koskevan Life-ohjelmaehdotuksen suunnittelussa.

Komissio katsoo, että EU:n talousarviosta olisi edelleen tuettava jäsenvaltioita ja koko EU:ta EU:n politiikkojen kehittämisessä ja täytäntöönpanossa sekä erityisestä ympäristöalan rahoitusvälineestä että ottamalla ympäristö huomioon talousarvion kannalta merkittävämmissä rahoitusvälineissä.

Koska EU:n ympäristö- ja ilmastopolitiikan täytäntöönpano on epätasaista ja riittämätöntä, ympäristö- ja ilmastotoimia varten tarvitaan jatkossakin oma välineensä. Uutta Life-ohjelmaa koskevan komission ehdotuksen tavoitteena on edelleen rakentaa ja kehittää ohjelmaa, jota tällä hetkellä säännellään onnistuneella Life+ ‑asetuksella.

[1]               EUVL L 149, 9.6.2007.

[2]               http://ec.europa.eu/environment/life/publications/lifepublications/evaluation/index.htm#mte2010

[3]               http://ec.europa.eu/environment/life/about/documents/COMM_PDF_COM_2011_0874_F_FI.pdf? reference=IP/11/1526&format=PDF&aged=0&language=FI&guiLanguage=fi

[4]               http://ec.europa.eu/environment/life/about/documents/121214_conclusions.pdf

[5]               Ks. EPEC (2008), saatavilla osoitteessa https://ec.europa.eu/dgs/environment/pdf/epec_report_life.pdf; SEC (2008) 2633 FINAL COMMISSION STAFF WORKING DOCUMENT on the implementation of the programme for financial support to European non-governmental organisations primarily active in the field of environment protection; COWI (2009) Ex-Post Evaluation of Projects and Activities Financed under the LIFE Programme; Euroopan tilintarkastustuomioistuin (2009) Erityiskertomus nro 11/2009 ”Ovatko luonnon Life -hankkeet kestäviä ja onko komissio hallinnoinut niitä vaikuttavasti”; Arcadis (2010) Life+-asetuksen täytäntöönpanon puolivälin arviointi; ja SEK(2011) 1541 lopullinen, Komission yksiköiden valmisteluasiakirja, Tiivistelmä vaikutusten arvioinnista, Oheisasiakirja ehdotukseen asetukseksi ympäristö- ja ilmastotoimien ohjelman (Life) perustamisesta.

[6]               EYVL L 242, 10.9.2002.

[7]               http://ec.europa.eu/environment/nature/biodiversity/comm2006/pdf/2020/1_EN_impact _assesment_part1_v4.pdf

[8]               SEC(2010) 1120 Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle, Mid-term review of the LIFE+ Regulation, s. 5.

[9]               Väliarviointi, s. 9

[10]             SEC(2010) 1120, Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle, Mid-term review of the LIFE+ Regulation, s. 10

[11]             SEC(2010) 1120 Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle, Mid-term review of the LIFE+ Regulation, s. 8.